Ostin reilu 4 vuotta sitten käteisellä -96 mallisen, 240000 km ajetun laitteen. Se on hyvin siisti ja uutena ruostesuojattu. "Pohja" on hyvä. Ovien alareunoissa sisäpuolella pientä ruostetta. Se ei näy ja huolehdin ettei ala leviämään.
Auto on merkkihuollettu. Öljyt on vaihdettu noin 20 kertaa.
Mitään ei tihku tai vuoda tai muuten kulu. Nesteitä tai öljyjä ei ole lisätty kertaakaan.
Katsastus aina ekasta läpi.
Olen ajanut itse nyt vajaan 60.000 km. Eli 300000 km pyörähtää tässä kesällä. Akku uusittu ja laturin hiilet kului loppuun. Vika ilmeni kotipihassa! Ostin uuden laturin. Talvirenkaat ostin uudet jossain vaiheessa. Ei ole ollut mitään muuta.
Auto on neliovinen sedan. Tilava 4:lle. Taksinakin näitä oli dieselinä. Viidelle rekisteröity. Lämmin ja varmatoiminen bensiiniauto. Ilmastointia ei ole.
Autosta maksoin vuonna -17 1400€. Saman saan jos myisin nyt. Ei sitä kyllä ihminen tarttis muuta kulkupeliä, mutta on ne uudet vain vielä hitusen parempia. Kaikessa. Eikä järkisyin kumpaakaan voi perustella.
Mikä automalli?
Volvo S70 tai 850.
Voi Voi. Nyt ei osunut. Tarkennan että vuoden keskikulutus on 7 paikkeilla. Ei 9-11/100.
Rutinoff Stalin 1500 LS
Olisin arvannut, että Corolla tai Carina mutta kun kerroit että laturin hiilien kulumisen takia vaihdoit koko laturin, niin ei kumpikaan taida täsmätä.
Heitän kurillaan Ford Mondeo tai Opel Vectra
Aikoinaan maailman parhaaksi sedaniksi mainostettu 5-sarjan BMW E39.
Epäröivä 31722 voitti. Onnea. Carina E. Ja sitten voiton kunniaksi abc:lle munkkikahveelle.
Volvo olikin tässä kohdassa vähän huono arvaus, koska kulutus viittaa vuosituhannen vaihteen viimeisiin suorakylkisiin malleihin, johon ei 1996 mallisella 850:lla pääse oikein mitenkään. 2000-mallisella V70:llakin olen kanttisesta korista ja suuremmasta painosta huolimatta ajanut tankkikirjan mukaan ympärivuotisella keskiarvolla 7.x sadalle, vaikka se VeeSjutti oli perheen ainoa peräkärryn vetäjä.
Ensimmäisen S/V70 ja viimeisen suorakylkisen S/V70 erot ovat merkittävämmät kuin päältä arvaisi. Eri versio moottorista. Eri imusarja, eri kansi ja tietokoneohjattu kaasuläppäkotelo ja CAN-väylä nyt aluksi. Ja tutulla tieosuudella samalla kuskilla yli litran ero keskikulutuksessa.
Laturin vaihto hiilien loppuessa on noilla kilometreillä aivan fiksu veto lähes automerkistä riippumatta. Uusi hiilisilta säätimineen ei paljon maksa, mutta jo satoja tuhansia kuluneelle liukurenkaalle asennetut uudet hiilet saattavat jäädä kipinöimään sen verran pahasti, että kuluvat jatkossa pikavauhdilla eivätkä laakeritkaan ole enää uudet, joten kätevintä vaihtaa koko laturi.
Carina oli yksi perinteisellä tavalla suunnitelluista pomminkestävistä Toyotista. Omasi kuulostaa hyväkuntoiselta, joten jos pärjäät ilman ilmastointia, niin aja menemään niin kauan kuin kori kestää. Mikään muu tuossa ei voi rikki mennäkään.
Mulla oli kauan kauan kauan sitten Corolla, josta laturin hiilet kuluivat loppuun jossain 200000-300000 km välillä. Yllätys oli suuri, kun korjaukseksi riitti halpa hiilisilta säätimineen, jonka vaihtoon tarvittiin yhden ruuvin aukaisu ja yhden liittimen vetäminen irti ja aikaa minuutti. Vielä myytäessä 392000 km ajettuna laturi niin kuin kaikki muutkin moottorin apulaitteet vesipumppua myöten olivat alkuperäisiä ja kunnossa. Jos tekniikka siinä olikin pomminvarmaa, niin korin kesto ei ollut. Takalokasuojan kaaret olivat 19 vuotiaana jo pahasti ruosteessa ja samaa alkua oli etulokasuojissakin. Bensatankin täyttöputkikin ruostui minun viimeisillä ajokilometreillä puhki niin että piripintaan ei kannattanut yrittääkkään tankata, ellei halunnut valuttaa bensiiniä maahan. Ikinä ei mitään ruosteita tarvinnut kuitenkaan esim. katsastuksen takia korjata. Seuraava ostaja saikin sitten ruosteet täysimääräisenä ja lähes kaikki osat melkein 400000 ajettuna - en tiedä oliko tyytyväinen ostokseensa koska auto meni autokaupan kautta vaihtoautona.
Carina E on erittäin hyvä auto varsinkin jos se on ruostesuojattu. Ovet noissa mätänevät, koska kitti oli paskaa ja kutistuessaan rikkoo maalipinnan, josta ruostuminen alkaa. Osa tajusi vaatia takuuseen uusia ovia, mutta suurin osa ei. Sama hommahan vaivasi ensimmäisiä focuksia ja ainakin A-sarjan mersuja. Carinasta ruostuvat myös taakse menevät pitkät jarruputket, joiden vaihtaminen on kökkö homma, mutta jos alusta on massattu, niin olettettavasti nämäkään eivät ole pahimmasta päästä. 2.0 mallia ainakin voi pitää jo sporttisena.
Aina väliin kuulee väitettävän, että "tonnin auto on pelkkä pommi".
Eipäs ole, tai riippuu aivan mitä rahalla ostaa. Tuolla rahalla saa nyt esim. juuri tuollaisia ysärin autoja, joilla ei ole ajettu välttämättä paljoakaan, mutta arvo on iän takia pohjalla. Käyttöarvo on aivan sama kuin olisit ostanut sellaisen kalliilla vaihtoautohallista 15-20 vuotta sitten. Jos autoa on huollettu ja pidetty kunnossa, niin hyvässä käyttökunnossa se pysyy. Aivan samat kulutusosat menevät kaikkiin käytettyihin autoihin, maksoipa se 1k€ vai 15k€. Yleensä ihmiset eivät vain jaksa huoltaa näitä halvempia yhtään, ja sitten kirotaan autoa paskaksi, kun vaikka jakohihna katkesi, kun sitä ei oltu viitsitty vaihtaa, "koska eihän vanhaan autoon viitsi laittaa auton arvoista remonttia".
Bonuksena noissa on se, että ei tarvitse miettiä eikä pelätä, että milloin mistäkin kyrvähtää tai zippaa joku moduuli tai ohjausboksi sytyttäen joulukuusen mittaristoon. Kun sellaisia ei ole, niin eipä ne hajoakaan.
Täytyy sanoa, että minäkin arvostan aika korkealle niitä vanhoja autoja, jotka ovat korkeasta iästä huolimatta säilyneet siistinä ja hyväkuntoisina (käyttäjillä tässä on tietysti ratkaiseva merkitys.) Monet vanhat autot ovat hyviä ajettavuudeltaan, hiljaisia ja muutenkin mukavia nykyautoihinkin verrattuna. (Bulkkitason autojen) ajettavuuden mittapuuna voi pitää edelleen esim. ikivanhaa Focusta tai äänieristyksen mittapuuna esim. ikivanhaa Avensista. Jos nykyauto ei niiden tasoon pysty, on auttamatta ajastaan jäljessä.
(Avensis 1998 melu, TM mittaus: 60 km/h 59/60 dB, 80 61/62dB, 100 64/65dB ja 120 67/67dB.)
Avensiksista ohjastavaa ei varmaan Focuksen hyvä ajettavuus paljoa lämmitä, eikä Avensiksen meluttomuus auta ensimmäisen sukupolven Focuksen rääkkäämiä korvia.
Tuo on kyllä todella hiljainen ollut, Tuollaisia desibelilukemia kun ei oikein uusienkaan edes kalliimpien merkkien ja mallien yksilöt esittele. Rengaskoot ovat kasvaneet mistä kai suurempi möly nykyään tulee, vaikka fylliä enemmän olisikin. Tosin varmaan fyllissäkin koitetaan sniiduilla sen mitä voidaan, että saadaan paino mahdollisiiman alas.
Tietääkö joku muuten Tuulilasi mittaa desibelit, kun niiden lukemat ovat kautta linjan huomattavasti isommat kuin TM:n?
Tuossa Avensiksen koeajossa on voinut olla jotain heittoa testijärjestelyissä. Seuraavana vuonna vertailussa Avensis oli keskitasoa kilpailijoidensa joukossa.
Meillä oli 1998 Avensis, en muista sitä mitenkään erityisen hiljaisena, niska tuli aina kipeäksi pidemmän matkan päälle.
Siinäpä se hiljaisten autojen ongelma onkin, korvat tottuvat nopeasti vallitsevaan äänitasoon ja huomaat hiljaisen auton hiljaiseksi vasta kun ajat sillä äänekkäämmän perään. Siitä huomaa ajavansa hiljaisella autolla että voit ajaa sillä vaikka 500 km pysähtymättä ja perillä huomaat ettet ole yhtään niin väsynyt kuin silloin kun olet ajanut saman matkan äänekkäämmällä. Toki jotkut autot on niin äänekkäitä että lyhytkin matka ärsyttää.
Luulisi TM:n saavan aika hyvän kuvan tilanteesta verratessaan useampia autoja toisiinsa. Avensiksen sisämelun arvostelivat kahdeksan pisteen arvoisenksi vuoden -99 vertailussa.
Mihinkähän pistemäärään vastaavat desibelit riittäis nykyään?
Avensiksen desibelit voisivat oikeuttaa ehkä seitsemään pisteeseen tämän päivän arvosteluissa.
Pärjää hyvin, nykyään autoissa on rengasmelu niin iso
(Avensis 1998 melu, TM mittaus: 60 km/h 59/60 dB, 80 61/62dB, 100 64/65dB ja 120 67/67dB.)
90 luvun hyvälle tasolle 7 pistettä nykyään olisi ihan ok pistemäärä. Paljonkohan vaikka nyky-Corolla tai mikä muu auto vaan saisi samoilla kriteereillä pisteitä?
Kympin hirveästä rengasmelusta
Ehkä niitä pisteitä kuitenkin yleensä annetaan sitä vähemmän, mitä enemmän on melua.
Puhuin lehden 11/99 vertailussa mitatuista luvuista, jotka olivat Avensikselle 1-3 desibeliä noita koeajon lukemia korkeampia.
Tämähän on myös Boschin latureissa ollut pikemminkin sääntö kuin poikkeus jo vuosikymmenet, paitsi että kiinnitysruuveja on kaksi ja autosta riippuen saattaa joutua nostamaan laturin pois elleivät kädet ylety ahtimen, ilmastoinnin kompressorin, ohjaustehostimen pumpun ja ties minkä varustelun vuoksi laturin päätyyn.
Yhden hiilisillan kokeilu on sen verran halpa, että se kannattanee tehdä. Samalla kannattaa silti varautua siihen, että kun hiilet ovat lopussa, on aika suuri todennäköisyys sille, että uusi hiilisilta ei välttämättä ole enää pitkäaikainen ratkaisu.
Näkyy olevan uusimman koeajon ID.4 desibelit olevat vähän alhaisemmat kuin tuossa Avensiksen epäilyttävässä koeajossa. Kiinnitin huomiota siihenkin, että ID.4:n koeajossa sanottiin mittauksen tapahtuneen karkealla asfaltilla.
Eipä tuo minusta mitenkään hiljainen ollut. Etenkin karkealla päällysteellä melkoinen rengasmelu. 20-tuumaiset alla. Merkkiä en muista. Myös manuaalisäätöisen penkin reisituki jäi vajaaksi.
TM sitävastoin nimenomaan piti autoa hiljaisena. Koeajoyksilössä oli 21-tuumaiset renkaat.
Luotan kyllä enemmän omiin korviini.
Tosin enemmän petyin heikkoon ergonomiaan ja huonoon käytettävyyteen.
kun nyt tuli jo paljastetuksi toisessa keskustelussa, että vatulointi on taas hetkeksi päättynyt ja valinta on tehty, niin esitän raadille omasta mielestäni helpon arvauksen.
Rouvan asettaman poikkeuksellisen tiukan hakuseulan vuoksi en saanut tällä kertaa 2019 mallista autoa puolella uuden hinnasta. Tai en ole varma, mutta luulen niin. Auton VIN-koodin varustelistaa AitoSuomiAutoon verratessa suomalaisen maahantuojan hinnasto loppuu 69.600 € kohdalle, jolloin autoon asennettuja tuohon aikaan vain Saksassa tarjolla olleita varusteita on vielä hinnoittelematta 8 kappaletta, enkä tiedä noiden varustekoodien hintaa uutena? Oletan auton maksaneen uutena jotain 75.000 - 80.000 € tienoilla?
Käytettynä sen sai ostaa takuuautona 45.000 km ajettuna hieman reilulla 40.000 €urolla. Rouvan auton vaihto oli suunniteltu jo keväällä 2020 ja rahat tilillä valmiina odottamassa että hänen käyttöautonsa voi laittaa myyntiin heti kun ainoastaan kesärenkailla liikkuvan 740 GLE:n voi ottaa liikenteeseen. Sitten tuli korona ja markkinat menivät paniikkiin. Sain Rouvalta luvan lykätä auton hakua vuodella ja käyttää viime vuoden osingot, omat bonukseni ja hänen uuden autonsa hinnan perheen sijoituksiin parhaaksi katsomallani tavalla. Autosta tuli kohtuuhintainen, koska nyt kun lasku on maksettu, on salkussa vielä lähestulkoon parin samanlaisen hinta enemmän kuin ostoprosessin alussa talvella 2020. Katukiven jo vuosia mainostamasta arvoton polttomoottoriauto on siis täällä tänään ja se maksoi itse hintansa korkoineen jo ennen ostoa.
Edeltäjiensä tavoin on siis odotettavissa, että vaikka auton hinnan romahdus todennäköisesti jatkuu tulevaisuudessakin nopeana, tämänkään auton ylivoimaiseksi suurimmaksi kustannukseksi ei muodostu arvon alennus tai käyttökustannukset, vaan loppuiäksemme diskontattu rahoituskulun vaihtoehtoiskustannus.
Auton piti tarjota riittävän korkea matkustamo neljälle aikuiselle, joista kaksi on pitkäselkäisiä. Tavaratilaa piti olla vielä enemmän kuin minun sedanini varsin suuressa tavaratilassa, jonne lastasin viime viikolla pihatöitä tehdessäni 650 litran edestä karikesäkkejä. Suksiluukku pitää olla, ettei tarvi värkätä suksilaatikon kanssa. Vetokuula pitää olla ainakin polkupyörätelinettä varten, mieluummin myös kärryn vetoon. Automaattivaihteisto pitää olla ja kun kerran tavoitteena on puolittaa liikenteen päästöt ennen vuosikymmenen loppua, ei pieni kulutuskaan haittaisi.
Ensimmäisten tuhansien kilometrien toteutuma koronakesänä ilman mitään lomamatkoja osoittaa, että Rouvan edelliseen autoon verrattuna kulutuksen puolittaminen litroina kutakuinkin onnistui, mutta CO2 päästö ei puolittunut, koska bensa vaihtui litraa kohden suuremman hiilisisällön dieseliin. Minun keskikulutustani on arvosteltu keskusteluissa jonkin verran, vaikka en edes aja oman automallini pohjalukemia. Tämä uusi menee vastaavissa olosuhteissa vielä vähemmällä, vaikka onkin tehokkaampi ja suorituskykyisempi.
Tiloja voi verrata helposti tehtaan mittapiirroksien mukaan vaikkapa Volvo XC90 malliin, jonka sisätilojen istumakorkeus ja hartialeveys sekä etu- että takapenkillä osuu senttipelillä, ja toisin paikoin millien päähän tämän uuden perhefarkun sisätilojen kanssa. Tehtaan mittapiirrosten mukaan Volvo häviää systemaattisesti, mutta meidän kannaltamme niin mitättömän vähän, että tämä ei ratkaise valintaa. Tavaratilavertailu riippuu siitä, millä asetuksilla verrataan. Farkun takapenkki rennossa löhöasennossa 5-paikkaisen Volvon tavaratila on hieman suurempi, mutta ryhdikkäämmin farkun takapenkillä istuttaessa farkun perustavaratila vie voiton. Penkit kaadettuna XC90 koko jyrää ja Volvo vie täyden tavaratilan vertailun useiden kymmenien litrojen erolla. Paitsi 7-paikkaisena, jolloin lisäistuinrivi syö Volvon tavaratilan penkit kaadettuna tappiolle. Mittatietoja näyttäisi tosin olevan eri lähteissä hieman erilaisia, joten en julista lopullista tilavertailun voittajaa, vaan XC90 toimii tässä sisätilojen ja tavaratilojen vertailukelpoisena mittatikkkuna.
Suksiluukku katkaisee Volvon tapaan koko takapenkin, joten neljälle mukavalle istumapaikalle mukaan tulevat voivat ottaa sekä laskettelu- että murtomaasukset, niiden käyttöön tarvittavat monot, kypärät ja muut oheislaitteet sekä pitkän viikonloput eväät ilman suksilaatikkoa.
Isoa tavaratilaa kannattelee ilmajousitus, jota ei tarvitse ostaa lisähintaan, joten kantavuutta riittää siihen mitä tavaratilaan mahtuu lastaamaan.
Nyt pitäisi olla helppoa päätellä mistä autosta on kyse?
P.S. oman osani päästöjen puolittamisesta aion hoitaa etätöillä ja polkupyörällä oman autoni ajomäärää vähentäen.