@Quu kirjoitti:
Nastarenkaat pakollisiksi raskaaseen liikenteeseen, niin sula voidaan jättää pois.
Tai renkaista riippumatta ajotaitoa sen verran että ymmärtää ajaa kohtuudella, niin voidaan jättää suola pois rengasvalinnoista riippumatta.
Kyllä ruumiita tulisi, se on nähty kuinka täysperävaunu käyttäytyy jarruttaessa, jos yleensä pääsee liikkeelle.
Ne joutuu jarrulle jo alamäessä, ettei vauhti kiihdy kitkarenkailla edessä taiteilevan pikkuautonpäälle.
Täysperävaunuyhdistelmäthän joutuvat jarruttamaan alamäessä aina, ettei peräkärry mene ohi. Kaasua nostamalla kärry ei hidasta, pitää käyttää pyöräjarruja. Lisäksi yhdistelmän nopeuden pitää olla aina alamäessä niin pieni, että voi oikaista yhdistelmän nopeutta lisäämällä, siis saa pidettyä kärryn takana. Konginkankaallahan kävi niin, että kärry lähti ohittamaanvetoautoa.
Konginkankaan onnettomuus tapahtui maksimaalisesti suolattavalla tiellä eli pääväylällä joiden tienhoitoon käytetään kaikista teistä eniten suolausta.
Konginkankaalla paperirullien kääreeksi ajetun bussin kuljettaja tiesi ajavansa vuoroa, joka on hädin tuskin edes teoriassa laillisen rajamailla. Taukoja ja nopeuksia pyöristettiin sen vuoksi systemaattisesti koko matkan kiirehtien.
Bussia ajettiin systemaattisesti jatkuvaa ylinopeutta missä se vain oli mahdollista.
Bussin kojetaulussa oli Volvon tapaan ulkoilman lämpömittari, jonka yhteydessä nollan vaiheilla olevasta lämpötilasta varoittava jäätymisvaroitin hohti punaisena jo kilometritolkulla ennen törmäystä.
Sade oli juuri alkanut ja bussin lasinpyyhkijät siivosivat tuulilasille putoilevia vesipisaroita samaan aikaan kun tie oli sekä näköhavainnon että kojetaulun mittarien perusteella jäässä.
Yhdistelmän kuljettaja varoitti vastaantulevaa kun huomasi perävaunun lähtevän lapasesta. Sitä varoitusta ei voinut olla näkemättä, koska vetäjässä oli alavalojen lisäksi myös kattovalot. Tämä viimeinen varoitus tuli lähes kilometrin päästä.
Varoituksen saatuaan bussikuski joutui valitsemaan ehjänä perille saapumisen ja 14 sekunnin jäljellä olevan elinajan odotteen välillä. Hän valitsi jälkimmäisen jatkaen satasen rajoituksella jäisellä tiellä pimeällä tihkusateessa ylinopeudella aivan viimeisiin sekunteihin saakka.
Surullinen tapaus, joka kertoo jälleen kerran, että kaikkiin muiden tarjoamiin kolarointimahdollisuuksiin ei ole pakko osallistua, ellei halua. Ja mitä seuraa kun pitkä sarja selkeitä varoituksia jätetään järjestelmällisesti huomiotta.
Rahtari tuomittiin, mutta ihmettelen edelleen, mitä ihmettä bussikuski ajatteli tekevänsä?
@Lukija31722 kirjoitti:
Konginkankaan onnettomuus tapahtui maksimaalisesti suolattavalla tiellä eli pääväylällä joiden tienhoitoon käytetään kaikista teistä eniten suolausta.
Mutta tuota tieosuutta ei ollut tapahtumahetkellä suolattu, vaikka keli olikin sellainen, että jonkun mielestä suolaus olisi ollutkin tarpeen.
Tämä tapaus tuo esiin merkittävän ongelman suolaukseen luottamisessa. Jos turvallinen liikenne ilman suolaa ei ole mahdollista ja koska jatkuva suolaaminen edes kaikkein aggressiivisimmin myrkytetyillä tieosuuksillakaan ei onnistu luotettavasti, eikö silloin ajaminen suolaa vaativissa olosuhteissa pidä kieltää liian riskialttiina?
Millä kriteerillä olosuhteet ovat niin vaaralliset, ettei saa ajaa ellei suolakärry ole käynyt ensin? Kuka ne kriteerit määrittelee ja mille ajoneuvolle? Teoriassa kuljettaja, mutta käytännössä silti kolahti Konginkankaalla ja tulee kolahtamaan vastakin, jos luotamme kuljettajaan.
Suolauksen puolesta käytettävän argumentin heikko kohta on siinä, että suolauksen päättyessä kuljettajien ajotapa ei muutu havaittavasti. Minusta kuulostaa siltä, että nastattomat vaativat lisää suolaa samasta syystä kuin minä käytän nastarenkaita, eli on se vaan niin paljon helpompaa?
@Lukija31722 kirjoitti:
Konginkankaan onnettomuus tapahtui maksimaalisesti suolattavalla tiellä eli pääväylällä joiden tienhoitoon käytetään kaikista teistä eniten suolausta.
Mutta tuota tieosuutta ei ollut tapahtumahetkellä suolattu, vaikka keli olikin sellainen, että jonkun mielestä suolaus olisi ollutkin tarpeen.
Kayttäisin paremminkin termiä että suolaus oli "vanhentunut" eli tie vielä liukkaanpi kuin kokonaan suolaamatta.
Nelostien kunnossa pitäjille kiitos siitä, että käyttivät suolaa runsaasti siihenkin aikaan kun joka aamu ympäri vuoden kuudelta lähdin rekkojen sekaan miekkailemaan paikasta.
Se oli puistattava kokemus kun yhtenä talvena kokeilivat soraa muutaman kilometrin matkalla, paina siinä sitten uudenkarhealla Bemarilla kivisateeseen rekkojen sekaan.
@Quu kirjoitti:
Nelostien kunnossa pitäjille kiitos siitä, että käyttivät suolaa runsaasti siihenkin aikaan kun joka aamu ympäri vuoden kuudelta lähdin rekkojen sekaan miekkailemaan paikasta.
Se oli puistattava kokemus kun yhtenä talvena kokeilivat soraa muutaman kilometrin matkalla, paina siinä sitten uudenkarhealla Bemarilla kivisateeseen rekkojen sekaan.
@740 GLE kirjoitti:
Konginkankaalla paperirullien kääreeksi ajetun bussin kuljettaja tiesi ajavansa vuoroa, joka on hädin tuskin edes teoriassa laillisen rajamailla. Taukoja ja nopeuksia pyöristettiin sen vuoksi systemaattisesti koko matkan kiirehtien.
Bussia ajettiin systemaattisesti jatkuvaa ylinopeutta missä se vain oli mahdollista.
Bussin kojetaulussa oli Volvon tapaan ulkoilman lämpömittari, jonka yhteydessä nollan vaiheilla olevasta lämpötilasta varoittava jäätymisvaroitin hohti punaisena jo kilometritolkulla ennen törmäystä.
Sade oli juuri alkanut ja bussin lasinpyyhkijät siivosivat tuulilasille putoilevia vesipisaroita samaan aikaan kun tie oli sekä näköhavainnon että kojetaulun mittarien perusteella jäässä.
Yhdistelmän kuljettaja varoitti vastaantulevaa kun huomasi perävaunun lähtevän lapasesta. Sitä varoitusta ei voinut olla näkemättä, koska vetäjässä oli alavalojen lisäksi myös kattovalot. Tämä viimeinen varoitus tuli lähes kilometrin päästä.
Varoituksen saatuaan bussikuski joutui valitsemaan ehjänä perille saapumisen ja 14 sekunnin jäljellä olevan elinajan odotteen välillä. Hän valitsi jälkimmäisen jatkaen satasen rajoituksella jäisellä tiellä pimeällä tihkusateessa ylinopeudella aivan viimeisiin sekunteihin saakka.
Surullinen tapaus, joka kertoo jälleen kerran, että kaikkiin muiden tarjoamiin kolarointimahdollisuuksiin ei ole pakko osallistua, ellei halua. Ja mitä seuraa kun pitkä sarja selkeitä varoituksia jätetään järjestelmällisesti huomiotta.
Rahtari tuomittiin, mutta ihmettelen edelleen, mitä ihmettä bussikuski ajatteli tekevänsä?
Mitä se bussikuski siis teki, eikö bussi kulkenut koko ajan omalla kaistallaan? Jollain toisella nopeudella ja aikataululla bussi ei tietenkään olisi ollut paikalla, mutta kuinka bussikuski aiheutti törmäyksen perävaunuun ja rekkakuski oli vain sivustakatsoja?
Bussikuskilla oli mahdollisuus ennakoida tuleva tilanne, pudottaa nopeus ja viime kädessä ohjata pellolle, suuren katastrofin välttämiseksi. No aikaa on tietysti vähän, mutta jokin tuossa mättää kun tilaa on.
Linja-autonkuljettaja oletti, että rekka-autonkuljettaja saa perävaunun oikaistua, mutta jäisellä tiellä kiihdytys oikaisuun ei onnistunut. Olosuhteet olivat pahimmat mahdolliset ja linja-auton nopeus keliin nähden täysin sopimaton. Jälkiviisaus on aina helppoa, mutta yksin rekkakuskin syyttäminen kaikesta tapahtuneesta ei ole oikein.
@tracktest kirjoitti:
Linja-autonkuljettaja oletti, että rekka-autonkuljettaja saa perävaunun oikaistua, mutta jäisellä tiellä kiihdytys oikaisuun ei onnistunut. Olosuhteet olivat pahimmat mahdolliset ja linja-auton nopeus keliin nähden täysin sopimaton. Jälkiviisaus on aina helppoa, mutta yksin rekkakuskin syyttäminen kaikesta tapahtuneesta ei ole oikein.
Onnettomuus tapahtui vanhan lain aikaan, silloin sai olettaa, ettei vastaantulija tule molempia kaistoja vastaan. Nykyäänhän bussikuski olisi syyllinen, mutta tuolloin oli eri. Rekkakuski taisi kuitenkin olla 98% syyllinen toimimalla täysin väärin.
Minkälaisia onnettomuuksia, läheltä piti -tilanteista ja sakotuksia bussille oli tuolla matkalla siis tapahtunut, kun se oli vastuuttomasti kaahannut koko matkan?
@Lukija31722 kirjoitti:
Kayttäisin paremminkin termiä että suolaus oli "vanhentunut" eli tie vielä liukkaanpi kuin kokonaan suolaamatta.
Tätä en muistanutkaan, vaikka yli 100-sivuisen tutkijalautakunnan raportin olenkin lukenut. Jos näin kävi, se ei ollut edes ainoa kerta kun ihan hyvästä talvikelistä valmistetaan kemiallisesti tarpeettoman vaikeaa ajokeliä.
Oletan suolauksesta johtuvissa vaikeissa olosuhteissa sattuneiden onnettomuuksien olevan vähemmistössä, mutta silti kysymys "suolataanko vai riskeerataanko liukkaalla?" on teknisesti väärä ja harhaanjohtava.
Oikeampi kysymys olisi
"Kuinka paljon suoalus vähentää onnettomuuksia siitä huolimatta, että se välillisesti myös lisää niitä joissain tilanteissa?"
Ja toinen vielä kokonaisvaltaisempi kysymys vailla vastausta on
"Onko suolaamisen tase positiivinen vai negatiivinen kun otetaan huomioon kuolleet, vammautuneet, kustannukset ja luonnon kuormitus?"
Olipa lopullinen päätös mikä tahansa, edes näihin kysymyksiin olisi syytä hankkia tieteellisen tutkimuksen kriteerit kestävät vastaukset.
@Lukija31722 kirjoitti:
Kayttäisin paremminkin termiä että suolaus oli "vanhentunut" eli tie vielä liukkaanpi kuin kokonaan suolaamatta.
Tätä en muistanutkaan, vaikka yli 100-sivuisen tutkijalautakunnan raportin olenkin lukenut. Jos näin kävi, se ei ollut edes ainoa kerta kun ihan hyvästä talvikelistä valmistetaan kemiallisesti tarpeettoman vaikeaa ajokeliä.
Ei sieltä varmaan tuota löydykkään, mutta yleensä kun edellisestä suolauksesta on kulunut sen verran aikaa että suolan sulattama tienpinta uudelleen jäätyy, sanotaan vain että tie oli suolaamaton. Todellisuudessa nelostietä suolataan paljon talven mittaan.
@740 GLE kirjoitti:
Konginkankaalla paperirullien kääreeksi ajetun bussin kuljettaja tiesi ajavansa vuoroa, joka on hädin tuskin edes teoriassa laillisen rajamailla. Taukoja ja nopeuksia pyöristettiin sen vuoksi systemaattisesti koko matkan kiirehtien.
Bussia ajettiin systemaattisesti jatkuvaa ylinopeutta missä se vain oli mahdollista.
Bussin kojetaulussa oli Volvon tapaan ulkoilman lämpömittari, jonka yhteydessä nollan vaiheilla olevasta lämpötilasta varoittava jäätymisvaroitin hohti punaisena jo kilometritolkulla ennen törmäystä.
Sade oli juuri alkanut ja bussin lasinpyyhkijät siivosivat tuulilasille putoilevia vesipisaroita samaan aikaan kun tie oli sekä näköhavainnon että kojetaulun mittarien perusteella jäässä.
Yhdistelmän kuljettaja varoitti vastaantulevaa kun huomasi perävaunun lähtevän lapasesta. Sitä varoitusta ei voinut olla näkemättä, koska vetäjässä oli alavalojen lisäksi myös kattovalot. Tämä viimeinen varoitus tuli lähes kilometrin päästä.
Varoituksen saatuaan bussikuski joutui valitsemaan ehjänä perille saapumisen ja 14 sekunnin jäljellä olevan elinajan odotteen välillä. Hän valitsi jälkimmäisen jatkaen satasen rajoituksella jäisellä tiellä pimeällä tihkusateessa ylinopeudella aivan viimeisiin sekunteihin saakka.
Surullinen tapaus, joka kertoo jälleen kerran, että kaikkiin muiden tarjoamiin kolarointimahdollisuuksiin ei ole pakko osallistua, ellei halua. Ja mitä seuraa kun pitkä sarja selkeitä varoituksia jätetään järjestelmällisesti huomiotta.
Rahtari tuomittiin, mutta ihmettelen edelleen, mitä ihmettä bussikuski ajatteli tekevänsä?
Kerroit, että olet lukenut tutkimusraportin ja sieltä löytyy:
"Jarrutus oli alkanut noin neljä sekuntia ennen törmäystä nopeudesta 90 km/h. Piirturile-
vykkeen mukaan törmäysnopeus oli ollut noin 60 km/h ja otettaessa huomioon ABS-
jarrujärjestelmän aiheuttama näyttövirhe, törmäysnopeus on ollut noin 70 km/h. Nopeu-
den aleneminen neljässä sekunnissa 20 km/h olisi edellyttänyt kitkatasoa 0,14.
Linja-auto oli onnettomuushetkellä omalla kaistallaan eikä mikään seikka viittaa sen hal-
linnanmenetykseen. Autolla ei ilmeisesti ollut tehty mitään väistöyritystä. Autossa oli
ABS-jarrut, joten se olisi ollut ohjattavissa täysjarrutuksenkin aikana. Tästä voidaan
päätellä, että kuljettajalle ei ehtinyt muodostua selvää käsitystä siitä, että hänen ajo-
kaistallaan oli tuhoisa törmäyskohde, eikä hän ehtinyt tehdä jarrutusta lukuun ottamatta
päätöstä esteen väistämiseksi. Perävaunun etuseinä oli väriltään valkoinen ja siinä oli
yhtiön nimi. Etuseinän kulmissa oli pienitehoiset valkoiset äärivalot, joista teknisen tut-
kimuksen perusteella ainakin ylemmät valot olivat toimineet. Pienempi ajonopeus olisi
mahdollisesti antanut väistöpäätökseen tarvittavan havainnointi- ja toiminta-ajan. Lisäksi
pienempi ajonopeus olisi rohkaissut kuljettajaa tekemään vaikean päätöksen ohjata lin-
ja-auto ulos tieltä. Ulosajo olisi johtanut huomattavasti törmäystä vähäisempiin seurauk-
siin.
Tutkintalautakunta pitää todennäköisenä, että päivänvalossa tai valaistulla tieosuudella
törmäystä ei olisi tapahtunut, koska linja-auton kuljettaja olisi jo kaukaa nähnyt ajoneu-
voyhdistelmän hallintaongelmat, seurannut tilanteen kehittymistä, pienentänyt ajonope-
utta, tehnyt väistöpäätöksen ja väistänyt perävaunua ajamalla tieltä ulos. Vallinnut pime-
ys on ollut merkittävä olosuhdetekijä, joka olisi edellyttänyt kuljettajalta alhaisempaa
ajonopeutta kuin mitä päivällä voidaan ajaa."
Raportissa kerrotaan myös, että ylinopeus oli jatkunut ennen onnettomuuttakin, mutta tuossa tilanteessa oli vain rikesakkonopeus.
Mistä löysit nuo tiedot, että bussikuski oli syyllinen kuolemiin?
USA:n teille levitetään yli 17 miljoonaa tonnia suolaa. Vaikka suolalla on merkittävä rooli liukkauden torjumisessa ja sen myötä henkilövahinkojen vähentämisessä, ei suolan vaikutusta ympäristöön tulisi vähätellä.
Kun lumet sulavat, päätyy teille levitetty suola lähialueiden vesistöihin. Minnesotassa tehdyn tutkimuksen mukaan yksi ainoa teelusikallinen suolaa riittää pilaamaan lähes 20 litraa pohjavettä. Kun suolaa pääsee vesistöön, on siitä hankalaa päästä eroon.
Myös lammissa, järvissä, puroissa ja joissa elävät eliöt kokevat suolan haittavaikutukset. Yhdysvaltalaistutkimuksessa vertailtiin hyvin suolapitoisissa lammissa elävien eliöiden kuolleisuutta sellaisiin eliöihin, jotka elivät kaukana tiesuolan vaikutusalueelta sijaitsevissa lammissa. Tutkijat havaitsivat, että suolapitoisessa lammessa eliöiden kuolleisuus nousi tarkastelujaksolla jopa 40 prosentilla suolattomaan lampeen verrattuna. Suolaisen lammen eliöillä havaittiin myös enemmän epämuodostumia sekä turvotusta.
Osa yhdysvaltalaiskaupungeista on onnistunut vähentämään tiesuolan käyttöä pelkkää hiekoitusta lisäämällä. Myös kokeellisempia tapoja on kehitetty, joista yksi on punajuuresta tehtävä liuos, jonka on todettu laskevan veden jäätymispistettä jopa -20 celsiusasteeseen.
Pakkanen paukkuu koko maassa, näin suolan levitykseen saatiin toivottu tauko. Suomessa vallitsee nyt normaali talvikeli, lunta on koko maassa Etelä-Suomesta pohjoiseen. Onnettomuusriski kaksinkertaistuu pimeällä ajettaessa ja moninkertaistuu liukkaalla ajettaessa. Varaamalla riittävästi aikaa kaikkeen, maantiellä ei tarvitse ajaa kelloa vastaan.
@Lukija31722 kirjoitti:
Kayttäisin paremminkin termiä että suolaus oli "vanhentunut" eli tie vielä liukkaanpi kuin kokonaan suolaamatta.
Tätä en muistanutkaan, vaikka yli 100-sivuisen tutkijalautakunnan raportin olenkin lukenut. Jos näin kävi, se ei ollut edes ainoa kerta kun ihan hyvästä talvikelistä valmistetaan kemiallisesti tarpeettoman vaikeaa ajokeliä.
Oletan suolauksesta johtuvissa vaikeissa olosuhteissa sattuneiden onnettomuuksien olevan vähemmistössä, mutta silti kysymys "suolataanko vai riskeerataanko liukkaalla?" on teknisesti väärä ja harhaanjohtava.
Oikeampi kysymys olisi
"Kuinka paljon suoalus vähentää onnettomuuksia siitä huolimatta, että se välillisesti myös lisää niitä joissain tilanteissa?"
Ja toinen vielä kokonaisvaltaisempi kysymys vailla vastausta on
"Onko suolaamisen tase positiivinen vai negatiivinen kun otetaan huomioon kuolleet, vammautuneet, kustannukset ja luonnon kuormitus?"
Olipa lopullinen päätös mikä tahansa, edes näihin kysymyksiin olisi syytä hankkia tieteellisen tutkimuksen kriteerit kestävät vastaukset.
@Late1969 kirjoitti:
Raportissa kerrotaan myös, että ylinopeus oli jatkunut ennen onnettomuuttakin, mutta tuossa tilanteessa oli vain rikesakkonopeus.
Vahvistat jo aiemmin kertomani, että teoriassa mahdollisen rajoilla olevaa aikataulua oli ajettu taukoja ja nopeuksia pyöristäen. Kun tietää ajavansa lähes mahdotonta aikataulua systemaattisesti nopeusrajoituksista ja tauoista niin vähän tinkien ettei poliisi toivottavasti viitsi kirjoittaa sakkoa, ei ole ehkä aivan niin innokas hidastamaan mahdollisten riskien vuoksi kuin vaikkapa ajokoulutustilanteessa olisi? Tällä saattaa olla merkitystä erilaisiin nopeutta hidastaviin havaintoihin reagoinnissa, mutta asiaa on vaikea todistaa jälkeenpäin.
Mistä löysit nuo tiedot, että bussikuski oli syyllinen kuolemiin?
Sanoin että rahtari tuomittiin enkä edelleenkään halua haastaa tätä oikeuden päätöstä. Bussikuski ei siis ollut juridisesti syyllinen. Varomattomasti hän silti toimi, koska turvallisempaankin valintaan tarvittava data oli hänen saatavillaan.
Bussikuski sai varoituksen heti kun rahtari huomasi perävaunun lähtevän omille teilleen. Vastaan tulevan vetäjän varoitusta kaukovalovilkulla ei käytännössä voinut olla näkemättä ellei puuhannut ajon aikana jotain sellaista mikä esti näkemästä eteensä.
Alkaa sivun 20 lopussa:
"tapahtumaketju käynnistyi kuivan ja pitävän teinpinnan muututtua yhtäkkiä jäiseksi. Tämä yllätti kuljettajan, mutta ammattimiehen tavoin hän viimeiseen saakka yritti saada ajoneuvon hallintaansa, VAROITTAA VASTAANTULEVAA bussia ja väistää sitä oikealle...Hän yritti oikaista perävaunun liikkeen mutta ei onnistunut. Hän myös VILKUTTELI VALOJA varoittaakseen vastaan tulevan bussin kuljettajaa"
Mikään laki ei vaadi reagoimaan kaikkiin vastaantulevien valojen vilkutteluihin. Vapaaehtoisesti vastaantulijan varoituksiin olisi toki voinut reagoida, jos olisi halunnut.
@Late1969 kirjoitti:
Raportissa kerrotaan myös, että ylinopeus oli jatkunut ennen onnettomuuttakin, mutta tuossa tilanteessa oli vain rikesakkonopeus.
Vahvistat jo aiemmin kertomani, että teoriassa mahdollisen rajoilla olevaa aikataulua oli ajettu taukoja ja nopeuksia pyöristäen. Kun tietää ajavansa lähes mahdotonta aikataulua systemaattisesti nopeusrajoituksista ja tauoista niin vähän tinkien ettei poliisi toivottavasti viitsi kirjoittaa sakkoa, ei ole ehkä aivan niin innokas hidastamaan mahdollisten riskien vuoksi kuin vaikkapa ajokoulutustilanteessa olisi? Tällä saattaa olla merkitystä erilaisiin nopeutta hidastaviin havaintoihin reagoinnissa, mutta asiaa on vaikea todistaa jälkeenpäin.
Mistä löysit nuo tiedot, että bussikuski oli syyllinen kuolemiin?
Sanoin että rahtari tuomittiin enkä edelleenkään halua haastaa tätä oikeuden päätöstä. Bussikuski ei siis ollut juridisesti syyllinen. Varomattomasti hän silti toimi, koska turvallisempaankin valintaan tarvittava data oli hänen saatavillaan.
Bussikuski sai varoituksen heti kun rahtari huomasi perävaunun lähtevän omille teilleen. Vastaan tulevan vetäjän varoitusta kaukovalovilkulla ei käytännössä voinut olla näkemättä ellei puuhannut ajon aikana jotain sellaista mikä esti näkemästä eteensä.
Alkaa sivun 20 lopussa:
"tapahtumaketju käynnistyi kuivan ja pitävän teinpinnan muututtua yhtäkkiä jäiseksi. Tämä yllätti kuljettajan, mutta ammattimiehen tavoin hän viimeiseen saakka yritti saada ajoneuvon hallintaansa, VAROITTAA VASTAANTULEVAA bussia ja väistää sitä oikealle...Hän yritti oikaista perävaunun liikkeen mutta ei onnistunut. Hän myös VILKUTTELI VALOJA varoittaakseen vastaan tulevan bussin kuljettajaa"
Mikään laki ei vaadi reagoimaan kaikkiin vastaantulevien valojen vilkutteluihin. Vapaaehtoisesti vastaantulijan varoituksiin olisi toki voinut reagoida, jos olisi halunnut.
En ymmärrä miksi bussikuski olisi ollut moraalisesti syyllinen, vaikka juridisesti olikin syytön, ja kuorma-autonkuljettaja taas päinvastoin. Jos itse lähtisin ajamaan vaikka Ouluun ja aikaa säästääkseni ajaisin pientä ylinopeutta, en olisi mielestäni syyllinen, jos törmäisin omalla kaistalla karkuunlähteneeseen perävaunuun. Ilman pientä ylinopeutta en toki olisi edes paikalla, mutta perävaunu olisi voinut lähteä liukuun jossain muuallakin.
Bussikuski sai dataa eli käsittelemätöntä tietoa. Jos vastaantuleva auto tai jopa kuorma-auto vilkuttelee pitkiä valoja, monesko ajatus on, että syynä on karkuunlähtenyt perävaunu? Toisella tapahtumakerralla sitä varmaan osaisi väistää, ensimmäisellä ei.
Bussikuski oli syyllinen, rekkakuski oli vain ammattimies ajaessaan ylinopeutta. Bussikuski ei menettänyt autonsa hallintaa, vaikka olikin syyllinen, mutta ammattimies-rekkakuski menetti ja vastaantulija aiheutti amatöörinä onnettomuuden. Ei, en ymmärrä. Oikea ammattimies olisi pitänyt perusnopeutensa riittävän alhaisena saamansa ympäristödatan perusteella eikä olisi aiheuttanut perävaunun karkuunlähtöä väärillä toimillaan.
@Late1969 kirjoitti:
En ymmärrä miksi bussikuski olisi ollut moraalisesti syyllinen, vaikka juridisesti olikin syytön, ja kuorma-autonkuljettaja taas päinvastoin.
En minäkään, joten en sitä esitäkään.
Jos itse lähtisin ajamaan vaikka Ouluun ja aikaa säästääkseni ajaisin pientä ylinopeutta, en olisi mielestäni syyllinen, jos törmäisin omalla kaistalla karkuunlähteneeseen perävaunuun.
Mutta olisiko järkevää törmätä siihen perävaunuun sen jälkeen kun olet saanut asiasta selkeästi näkyvän ennakkovaroituksen?
Bussikuski sai dataa eli käsittelemätöntä tietoa. Jos vastaantuleva auto tai jopa kuorma-auto vilkuttelee pitkiä valoja, monesko ajatus on, että syynä on karkuunlähtenyt perävaunu?
Rehellinen vastaukseni on, että en minäkään osaa sanoa, monesko teoria vastaantulevan kaukovalovilkun syystä minulla olisi lapasista lähtevä yhdistelmä? Sen voin luvata, että ensimmäinen ajatus se ei ole, koska minun elämässäni yleisin tällaisen varoituksen syy on poro tai hirvi tiellä. Siksi todennäköisesti oletan intuitiivisesti varoituksen syynä olevan niin tuore havainto sarvipäästä tiellä, ettei navigaattorini ole saanut siitä vielä varoitusta.
Kaikki tämä on silti epäolennasta spekulointia, koska varoituksen syyllä ei ole mitään merkitystä. Olipa siellä ihan mitä tahansa, vastaantulija selvästikin varoittaa jostain havaitsemastaan vaarasta. Sen jälkeen minä napsautan vakionopeussäätimen pois päältä, nostan jalkani valmiiksi jarrupolkimelle ja rullailen varovasti lähemmäs kohdetta sellaisella nopeudella, että tiedän autoni valintani mukaan joko pysähtyvän tai poistuvan tieltä omien valojeni näyttämällä matkalla. Jos takanani on toinen auto, herätän senkin kuljettajan jo valmiiksi jarruvaloilla siltä varalta, että joudun pysähtymään. Sitten hiivitään yhdessä lähemmäs katsomaan mitä mielenkiintoista vastaantulija on bongannut.
Pakkoa ei tietenkään ole. Eikä moraalista tai lain vaatimaa velvoitetta. Mutta järkevää se kyllä on.
Olen itsekin nähnyt sinun ja tuon bussikuskin tavoin ajattelevan kuljettajan tuhoavan poron ja hermonsa täysin ja autonsa osittain. Minua vastaan tulevassa harvassa reilusti kaukovalon etäisyydellä ajavassa jonossa ensimmäinen vilauttaa kaukovaloja pari kertaa (poron jo ohitettuaan). Kuittaan, ja napsautan cruisen pois. Seuraava hitaasti vastaan tuleva vilauttaa myös ja minä kuittaan. Sitten näen itsekin edellisten autojen takaa minusta katsottuna vasemmata tielle tulevan poron, jota jään odottelemaan. Vilautan vuorostani kolmannelle vastaantulijalle varoituksen koska poro on kävelemässä tielle meidän välistämme.
Poro lentää yhtään hidastamatta jatkaneen vastaantulijan keulasta kauas ojan ylitse. Kovasta mäjähdyksestä jäi paha mieli, vaikka minä ehdinkin nähdä, ettei alle jäänyt ole ihminen vaan naapurin tontilla laiduntava kotieläin. Vastaantulijalla oli paljon pahempi paniikki. Näin peileistä hänen jarruvalonsa syttyvän vasta reilusti törmäyksen jälkeen eikä hänellä pysähdyttyään ollut selvää käsitystä siitä mihin törmäsi. Tuossa tilanteessa omat ajatukset ovat varmasti melko synkät. Tiedät ajaneesi jonkun yli lähes varmasti tappavalla nopeudella, mutta mikähän se oli...? Vai kuka...?
On aika yhdentekevää eikö tuo törmääjä tiennyt miten suhtautua kaukovalovilkulla annettuun varoitukseen vai eikö hän piitannut ymmärtämästään varoituksesta. Lopputulos on sama ja syystä riippumatta tällä saa taitamattoman kuljettajan arvosanan vaikka tyhmyydestä ei sakotetakaan.
@Late1969 kirjoitti:
En ymmärrä miksi bussikuski olisi ollut moraalisesti syyllinen, vaikka juridisesti olikin syytön, ja kuorma-autonkuljettaja taas päinvastoin.
En minäkään, joten en sitä esitäkään.
Jos itse lähtisin ajamaan vaikka Ouluun ja aikaa säästääkseni ajaisin pientä ylinopeutta, en olisi mielestäni syyllinen, jos törmäisin omalla kaistalla karkuunlähteneeseen perävaunuun.
Mutta olisiko järkevää törmätä siihen perävaunuun sen jälkeen kun olet saanut asiasta selkeästi näkyvän ennakkovaroituksen?
Bussikuski sai dataa eli käsittelemätöntä tietoa. Jos vastaantuleva auto tai jopa kuorma-auto vilkuttelee pitkiä valoja, monesko ajatus on, että syynä on karkuunlähtenyt perävaunu?
Rehellinen vastaukseni on, että en minäkään osaa sanoa, monesko teoria vastaantulevan kaukovalovilkun syystä minulla olisi lapasista lähtevä yhdistelmä? Sen voin luvata, että ensimmäinen ajatus se ei ole, koska minun elämässäni yleisin tällaisen varoituksen syy on poro tai hirvi tiellä. Siksi todennäköisesti oletan intuitiivisesti varoituksen syynä olevan niin tuore havainto sarvipäästä tiellä, ettei navigaattorini ole saanut siitä vielä varoitusta.
Kaikki tämä on silti epäolennasta spekulointia, koska varoituksen syyllä ei ole mitään merkitystä. Olipa siellä ihan mitä tahansa, vastaantulija selvästikin varoittaa jostain havaitsemastaan vaarasta. Sen jälkeen minä napsautan vakionopeussäätimen pois päältä, nostan jalkani valmiiksi jarrupolkimelle ja rullailen varovasti lähemmäs kohdetta sellaisella nopeudella, että tiedän autoni valintani mukaan joko pysähtyvän tai poistuvan tieltä omien valojeni näyttämällä matkalla. Jos takanani on toinen auto, herätän senkin kuljettajan jo valmiiksi jarruvaloilla siltä varalta, että joudun pysähtymään. Sitten hiivitään yhdessä lähemmäs katsomaan mitä mielenkiintoista vastaantulija on bongannut.
Pakkoa ei tietenkään ole. Eikä moraalista tai lain vaatimaa velvoitetta. Mutta järkevää se kyllä on.
Olen itsekin nähnyt sinun ja tuon bussikuskin tavoin ajattelevan kuljettajan tuhoavan poron ja hermonsa täysin ja autonsa osittain. Minua vastaan tulevassa harvassa reilusti kaukovalon etäisyydellä ajavassa jonossa ensimmäinen vilauttaa kaukovaloja pari kertaa (poron jo ohitettuaan). Kuittaan, ja napsautan cruisen pois. Seuraava hitaasti vastaan tuleva vilauttaa myös ja minä kuittaan. Sitten näen itsekin edellisten autojen takaa minusta katsottuna vasemmata tielle tulevan poron, jota jään odottelemaan. Vilautan vuorostani kolmannelle vastaantulijalle varoituksen koska poro on kävelemässä tielle meidän välistämme.
Poro lentää yhtään hidastamatta jatkaneen vastaantulijan keulasta kauas ojan ylitse. Kovasta mäjähdyksestä jäi paha mieli, vaikka minä ehdinkin nähdä, ettei alle jäänyt ole ihminen vaan naapurin tontilla laiduntava kotieläin. Vastaantulijalla oli paljon pahempi paniikki. Näin peileistä hänen jarruvalonsa syttyvän vasta reilusti törmäyksen jälkeen eikä hänellä pysähdyttyään ollut selvää käsitystä siitä mihin törmäsi. Tuossa tilanteessa omat ajatukset ovat varmasti melko synkät. Tiedät ajaneesi jonkun yli lähes varmasti tappavalla nopeudella, mutta mikähän se oli...? Vai kuka...?
On aika yhdentekevää eikö tuo törmääjä tiennyt miten suhtautua kaukovalovilkulla annettuun varoitukseen vai eikö hän piitannut ymmärtämästään varoituksesta. Lopputulos on sama ja syystä riippumatta tällä saa taitamattoman kuljettajan arvosanan vaikka tyhmyydestä ei sakotetakaan.
Sehän tuossa kolarissa on vielä yksi tekijä, että ainoa varma väistämiskeino bussilla olisi ollut ajaa korkeiden penkkojen yli pellolle. Sitä pitäisi harjoitella ajokoulutuksessa, ei siihen muuten pysty. Täysjarrutus liukkaalla tiellä tuskin olisi kolaria estänyt kokonaan.
En tiedä mitä (mielestäsi) ajattelen, mutta tuo porojuttu on totta paitsi en ole osunut poroon. Ajelin syksyllä Oulusta Syötteelle. Siinä suonähtävyysparkkipaikan jälkeen oli maastoauto kokonaan pientareella, vilkku oikealle ja ajovalot häikäisivät Ouluun päin. No ei ollut ensimmäinen ajatus, että siinä on poroja tiellä enkä hiljentänyt kuin neljäänkymppiin. Onneksi oma kaista oli poroista vapaa. Yleensä pohjoisessa toki ymmärtää valojen vilautuksen tarkoittavan poroja. Mutta tuollainen omituinen tai suurempi sähläys on liikaa mielelle, kun kellään ei ole edes nelivilkkuja päällä.
Etelässä muuten kaukovaloilla tehty vilkautus on v...lua ja siihen kuuluu vastata kaikilla led-lisävaloilla. Sitäkään en ymmärrä, saa vastaantulija olla varoittamatta.
@Late1969 kirjoitti:
Etelässä muuten kaukovaloilla tehty vilkautus on v...lua ja siihen kuuluu vastata kaikilla led-lisävaloilla. Sitäkään en ymmärrä, saa vastaantulija olla varoittamatta.
Ei se ole, harva jos kukaan ajelee ympäri kaupunginosia vilkuttelemassa valoja pahuuttaan. Toki aina on poikkeuksia, mutta niitä tapaa hyvin harvoin.
Ehkä tässä lukija voi miettiä omaa asennettaan, miksi kokee noin, paitsi jos tietää että itse ensin on tehnyt jotakin joka velvoittaa muut antamaan ääni- tai valomerkkejä? Onko aiheuttanut vaaratilanteen esimerkiksi väsyneenä, jolloin on tärkeää että sivulliset koettavat herättää huomaamaan että ajo on kuin humalaisella, tai ajotapa muutoin aiheuttaa kaaosta? Esimerkiksi TLL 35 § "Ajoneuvolla saa ... vaihtaa ajokaistaa tai muuten siirtyä sivusuunnassa vain, jos se ei vaaranna turvallisuutta eikä haittaa tarpeettomasti muuta liikennettä." Toki saivartelijat tms. voivat kokea että jos oma huolimaton toiminta ei haittaa itseä, niin silloin se ei haittaa muuta liikennettä.
Tai kokeeko joku että pitää vilkutella valoja jotta joku virheen tehnyt 100 % varmasti huomaa loukanneensa toisen oikeuksia. TLL 47 § "Äänimerkki ei saa kestää pidempään kuin on tarpeen", joten mielenosoituksiin ei näitä ole tarkoitettu.
TLL 47§ "Ajoneuvolla ajettaessa on annettava ääni- tai valomerkki taikka muulla tavalla on kiinnitettävä muiden tienkäyttäjien huomiota, jos se on vaaran välttämiseksi tarpeen."
Joka tapauksessa, jos joku vilkuttelee valoja, niin vaihtoehto on hidastaa hetkeksi ja yrittää keksiä syy vilkutukselle. Mutta eihän se sakon paikka taida olla, vaikka 3 § sanoo että "Vaaran ja vahingon välttämiseksi tienkäyttäjän on noudatettava liikennesääntöjä sekä olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta."
Ei se vilkuttaja edes tunne henkilöitä jotka häntä ajavat vastaan. Ennen vanhaan varoitettiin nopeusvalvonnasta, mutta nykyään kameratolppien hoitaessa homman ei tätä enää esiinny.
@Late1969 kirjoitti:
En ymmärrä miksi bussikuski olisi ollut moraalisesti syyllinen, vaikka juridisesti olikin syytön, ja kuorma-autonkuljettaja taas päinvastoin.
En minäkään, joten en sitä esitäkään.
Jos itse lähtisin ajamaan vaikka Ouluun ja aikaa säästääkseni ajaisin pientä ylinopeutta, en olisi mielestäni syyllinen, jos törmäisin omalla kaistalla karkuunlähteneeseen perävaunuun.
Mutta olisiko järkevää törmätä siihen perävaunuun sen jälkeen kun olet saanut asiasta selkeästi näkyvän ennakkovaroituksen?
Bussikuski sai dataa eli käsittelemätöntä tietoa. Jos vastaantuleva auto tai jopa kuorma-auto vilkuttelee pitkiä valoja, monesko ajatus on, että syynä on karkuunlähtenyt perävaunu?
Rehellinen vastaukseni on, että en minäkään osaa sanoa, monesko teoria vastaantulevan kaukovalovilkun syystä minulla olisi lapasista lähtevä yhdistelmä? Sen voin luvata, että ensimmäinen ajatus se ei ole, koska minun elämässäni yleisin tällaisen varoituksen syy on poro tai hirvi tiellä. Siksi todennäköisesti oletan intuitiivisesti varoituksen syynä olevan niin tuore havainto sarvipäästä tiellä, ettei navigaattorini ole saanut siitä vielä varoitusta.
Kaikki tämä on silti epäolennasta spekulointia, koska varoituksen syyllä ei ole mitään merkitystä. Olipa siellä ihan mitä tahansa, vastaantulija selvästikin varoittaa jostain havaitsemastaan vaarasta. Sen jälkeen minä napsautan vakionopeussäätimen pois päältä, nostan jalkani valmiiksi jarrupolkimelle ja rullailen varovasti lähemmäs kohdetta sellaisella nopeudella, että tiedän autoni valintani mukaan joko pysähtyvän tai poistuvan tieltä omien valojeni näyttämällä matkalla. Jos takanani on toinen auto, herätän senkin kuljettajan jo valmiiksi jarruvaloilla siltä varalta, että joudun pysähtymään. Sitten hiivitään yhdessä lähemmäs katsomaan mitä mielenkiintoista vastaantulija on bongannut.
Pakkoa ei tietenkään ole. Eikä moraalista tai lain vaatimaa velvoitetta. Mutta järkevää se kyllä on.
Olen itsekin nähnyt sinun ja tuon bussikuskin tavoin ajattelevan kuljettajan tuhoavan poron ja hermonsa täysin ja autonsa osittain. Minua vastaan tulevassa harvassa reilusti kaukovalon etäisyydellä ajavassa jonossa ensimmäinen vilauttaa kaukovaloja pari kertaa (poron jo ohitettuaan). Kuittaan, ja napsautan cruisen pois. Seuraava hitaasti vastaan tuleva vilauttaa myös ja minä kuittaan. Sitten näen itsekin edellisten autojen takaa minusta katsottuna vasemmata tielle tulevan poron, jota jään odottelemaan. Vilautan vuorostani kolmannelle vastaantulijalle varoituksen koska poro on kävelemässä tielle meidän välistämme.
Poro lentää yhtään hidastamatta jatkaneen vastaantulijan keulasta kauas ojan ylitse. Kovasta mäjähdyksestä jäi paha mieli, vaikka minä ehdinkin nähdä, ettei alle jäänyt ole ihminen vaan naapurin tontilla laiduntava kotieläin. Vastaantulijalla oli paljon pahempi paniikki. Näin peileistä hänen jarruvalonsa syttyvän vasta reilusti törmäyksen jälkeen eikä hänellä pysähdyttyään ollut selvää käsitystä siitä mihin törmäsi. Tuossa tilanteessa omat ajatukset ovat varmasti melko synkät. Tiedät ajaneesi jonkun yli lähes varmasti tappavalla nopeudella, mutta mikähän se oli...? Vai kuka...?
On aika yhdentekevää eikö tuo törmääjä tiennyt miten suhtautua kaukovalovilkulla annettuun varoitukseen vai eikö hän piitannut ymmärtämästään varoituksesta. Lopputulos on sama ja syystä riippumatta tällä saa taitamattoman kuljettajan arvosanan vaikka tyhmyydestä ei sakotetakaan.
Sehän tuossa kolarissa on vielä yksi tekijä, että ainoa varma väistämiskeino bussilla olisi ollut ajaa korkeiden penkkojen yli pellolle. Sitä pitäisi harjoitella ajokoulutuksessa, ei siihen muuten pysty. Täysjarrutus liukkaalla tiellä tuskin olisi kolaria estänyt kokonaan.
En tiedä mitä (mielestäsi) ajattelen, mutta tuo porojuttu on totta paitsi en ole osunut poroon. Ajelin syksyllä Oulusta Syötteelle. Siinä suonähtävyysparkkipaikan jälkeen oli maastoauto kokonaan pientareella, vilkku oikealle ja ajovalot häikäisivät Ouluun päin. No ei ollut ensimmäinen ajatus, että siinä on poroja tiellä enkä hiljentänyt kuin neljäänkymppiin. Onneksi oma kaista oli poroista vapaa. Yleensä pohjoisessa toki ymmärtää valojen vilautuksen tarkoittavan poroja. Mutta tuollainen omituinen tai suurempi sähläys on liikaa mielelle, kun kellään ei ole edes nelivilkkuja päällä.
Etelässä muuten kaukovaloilla tehty vilkautus on v...lua ja siihen kuuluu vastata kaikilla led-lisävaloilla. Sitäkään en ymmärrä, saa vastaantulija olla varoittamatta.
Valojen vilkuttelu on yleinen tapa ilmoittaa edessä olevasta vaarasta. Olen itse "pelastunut" näin muutaman kerran, hirviä oli tiellä. Tuona vuonna oli ennätyksellisen paljon lunta. Hirvien oli helpompi käyttää teitä liikkumiseen.
@Late1969 kirjoitti:
Etelässä muuten kaukovaloilla tehty vilkautus on v...lua ja siihen kuuluu vastata kaikilla led-lisävaloilla. Sitäkään en ymmärrä, saa vastaantulija olla varoittamatta.
Ei se ole, harva jos kukaan ajelee ympäri kaupunginosia vilkuttelemassa valoja pahuuttaan. Toki aina on poikkeuksia, mutta niitä tapaa hyvin harvoin.
Ehkä tässä lukija voi miettiä omaa asennettaan, miksi kokee noin, paitsi jos tietää että itse ensin on tehnyt jotakin joka velvoittaa muut antamaan ääni- tai valomerkkejä? Onko aiheuttanut vaaratilanteen esimerkiksi väsyneenä, jolloin on tärkeää että sivulliset koettavat herättää huomaamaan että ajo on kuin humalaisella, tai ajotapa muutoin aiheuttaa kaaosta? Esimerkiksi TLL 35 § "Ajoneuvolla saa ... vaihtaa ajokaistaa tai muuten siirtyä sivusuunnassa vain, jos se ei vaaranna turvallisuutta eikä haittaa tarpeettomasti muuta liikennettä." Toki saivartelijat tms. voivat kokea että jos oma huolimaton toiminta ei haittaa itseä, niin silloin se ei haittaa muuta liikennettä.
Tai kokeeko joku että pitää vilkutella valoja jotta joku virheen tehnyt 100 % varmasti huomaa loukanneensa toisen oikeuksia. TLL 47 § "Äänimerkki ei saa kestää pidempään kuin on tarpeen", joten mielenosoituksiin ei näitä ole tarkoitettu.
TLL 47§ "Ajoneuvolla ajettaessa on annettava ääni- tai valomerkki taikka muulla tavalla on kiinnitettävä muiden tienkäyttäjien huomiota, jos se on vaaran välttämiseksi tarpeen."
Joka tapauksessa, jos joku vilkuttelee valoja, niin vaihtoehto on hidastaa hetkeksi ja yrittää keksiä syy vilkutukselle. Mutta eihän se sakon paikka taida olla, vaikka 3 § sanoo että "Vaaran ja vahingon välttämiseksi tienkäyttäjän on noudatettava liikennesääntöjä sekä olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta."
Ei se vilkuttaja edes tunne henkilöitä jotka häntä ajavat vastaan. Ennen vanhaan varoitettiin nopeusvalvonnasta, mutta nykyään kameratolppien hoitaessa homman ei tätä enää esiinny.
En oikein ymmärtänyt katsaustasi. Kun auto tulee vastaan, ei siinä mitään historiallista suhdetta synny. Jos siis vastaantulevan auton itsetuunatut valot häikäisevät täysillä pimeässä ja luulen että sillä on vielä pitkät päällä, vastaantulija tulee vastaan väärällä puolen oikaisten, olen havainnut tiellä jotain sinne kuulumatonta tms. ja väläytän siksi pitkiä valoja, tapahtuma kestää sekunteja ja valojen vilkautus alle sekunnin. Mutta valojen vilkautukseen vastataan sytyttämällä kaikki kaukovalot, jotka ovat nykyisin riittävän kirkkaita.
Tuo kirjoittamasi voisi päteä siihen, että eteenkiilanneelle vilkuttaisi valoja ja tööttäisikin.
@Late1969 kirjoitti:
En ymmärrä miksi bussikuski olisi ollut moraalisesti syyllinen, vaikka juridisesti olikin syytön, ja kuorma-autonkuljettaja taas päinvastoin.
En minäkään, joten en sitä esitäkään.
Jos itse lähtisin ajamaan vaikka Ouluun ja aikaa säästääkseni ajaisin pientä ylinopeutta, en olisi mielestäni syyllinen, jos törmäisin omalla kaistalla karkuunlähteneeseen perävaunuun.
Mutta olisiko järkevää törmätä siihen perävaunuun sen jälkeen kun olet saanut asiasta selkeästi näkyvän ennakkovaroituksen?
Bussikuski sai dataa eli käsittelemätöntä tietoa. Jos vastaantuleva auto tai jopa kuorma-auto vilkuttelee pitkiä valoja, monesko ajatus on, että syynä on karkuunlähtenyt perävaunu?
Rehellinen vastaukseni on, että en minäkään osaa sanoa, monesko teoria vastaantulevan kaukovalovilkun syystä minulla olisi lapasista lähtevä yhdistelmä? Sen voin luvata, että ensimmäinen ajatus se ei ole, koska minun elämässäni yleisin tällaisen varoituksen syy on poro tai hirvi tiellä. Siksi todennäköisesti oletan intuitiivisesti varoituksen syynä olevan niin tuore havainto sarvipäästä tiellä, ettei navigaattorini ole saanut siitä vielä varoitusta.
Kaikki tämä on silti epäolennasta spekulointia, koska varoituksen syyllä ei ole mitään merkitystä. Olipa siellä ihan mitä tahansa, vastaantulija selvästikin varoittaa jostain havaitsemastaan vaarasta. Sen jälkeen minä napsautan vakionopeussäätimen pois päältä, nostan jalkani valmiiksi jarrupolkimelle ja rullailen varovasti lähemmäs kohdetta sellaisella nopeudella, että tiedän autoni valintani mukaan joko pysähtyvän tai poistuvan tieltä omien valojeni näyttämällä matkalla. Jos takanani on toinen auto, herätän senkin kuljettajan jo valmiiksi jarruvaloilla siltä varalta, että joudun pysähtymään. Sitten hiivitään yhdessä lähemmäs katsomaan mitä mielenkiintoista vastaantulija on bongannut.
Pakkoa ei tietenkään ole. Eikä moraalista tai lain vaatimaa velvoitetta. Mutta järkevää se kyllä on.
Olen itsekin nähnyt sinun ja tuon bussikuskin tavoin ajattelevan kuljettajan tuhoavan poron ja hermonsa täysin ja autonsa osittain. Minua vastaan tulevassa harvassa reilusti kaukovalon etäisyydellä ajavassa jonossa ensimmäinen vilauttaa kaukovaloja pari kertaa (poron jo ohitettuaan). Kuittaan, ja napsautan cruisen pois. Seuraava hitaasti vastaan tuleva vilauttaa myös ja minä kuittaan. Sitten näen itsekin edellisten autojen takaa minusta katsottuna vasemmata tielle tulevan poron, jota jään odottelemaan. Vilautan vuorostani kolmannelle vastaantulijalle varoituksen koska poro on kävelemässä tielle meidän välistämme.
Poro lentää yhtään hidastamatta jatkaneen vastaantulijan keulasta kauas ojan ylitse. Kovasta mäjähdyksestä jäi paha mieli, vaikka minä ehdinkin nähdä, ettei alle jäänyt ole ihminen vaan naapurin tontilla laiduntava kotieläin. Vastaantulijalla oli paljon pahempi paniikki. Näin peileistä hänen jarruvalonsa syttyvän vasta reilusti törmäyksen jälkeen eikä hänellä pysähdyttyään ollut selvää käsitystä siitä mihin törmäsi. Tuossa tilanteessa omat ajatukset ovat varmasti melko synkät. Tiedät ajaneesi jonkun yli lähes varmasti tappavalla nopeudella, mutta mikähän se oli...? Vai kuka...?
On aika yhdentekevää eikö tuo törmääjä tiennyt miten suhtautua kaukovalovilkulla annettuun varoitukseen vai eikö hän piitannut ymmärtämästään varoituksesta. Lopputulos on sama ja syystä riippumatta tällä saa taitamattoman kuljettajan arvosanan vaikka tyhmyydestä ei sakotetakaan.
Sehän tuossa kolarissa on vielä yksi tekijä, että ainoa varma väistämiskeino bussilla olisi ollut ajaa korkeiden penkkojen yli pellolle. Sitä pitäisi harjoitella ajokoulutuksessa, ei siihen muuten pysty. Täysjarrutus liukkaalla tiellä tuskin olisi kolaria estänyt kokonaan.
Kyllä pystyy - ainakin henkilöautolla. Olen joutunut tekemään noin ainakin kaksi kertaa ajouran aikana. Eka kerta oli kun volvo tuli vasemmalta risteyksestä kapealle maantielle heittäen perän minun kaistalle niin ettei ollut muuta vaihtoehtoa kuin ajaa hankeen kahdeksaa kymppiä. Toinen kerta oli kun kapealla mökkitiellä nuori nainen tuli Bemarilla vastaan kovaa vauhtia keskellä tietä yrittämättäkään väistää. Kummallakaan kerralla autoon ei tullut naarmuakaan ja molemmilla kerroilla onnettomuuden aiheuttaja jatkoi matkaa pysähtymättä - tai no Volvo pysähtyi pariksi sekunniksi mutta jatkoi sitten samantien matkaa. Oli muuten Volvon väistämisen jälkeen moottoritila piripintaan päynnä lunta. Ilman väistämistä kuitenkin olisi molemmilla kerroilla tullut romua ja Volvossa olisi ollut hengenlähtö lähellä. Tietenkin väistäminen edellyttää sitä ettei lähetä samalla WhatsApp-viestiä kenellekkään tms.
@Late1969 kirjoitti:
En ymmärrä miksi bussikuski olisi ollut moraalisesti syyllinen, vaikka juridisesti olikin syytön, ja kuorma-autonkuljettaja taas päinvastoin.
En minäkään, joten en sitä esitäkään.
Jos itse lähtisin ajamaan vaikka Ouluun ja aikaa säästääkseni ajaisin pientä ylinopeutta, en olisi mielestäni syyllinen, jos törmäisin omalla kaistalla karkuunlähteneeseen perävaunuun.
Mutta olisiko järkevää törmätä siihen perävaunuun sen jälkeen kun olet saanut asiasta selkeästi näkyvän ennakkovaroituksen?
Bussikuski sai dataa eli käsittelemätöntä tietoa. Jos vastaantuleva auto tai jopa kuorma-auto vilkuttelee pitkiä valoja, monesko ajatus on, että syynä on karkuunlähtenyt perävaunu?
Rehellinen vastaukseni on, että en minäkään osaa sanoa, monesko teoria vastaantulevan kaukovalovilkun syystä minulla olisi lapasista lähtevä yhdistelmä? Sen voin luvata, että ensimmäinen ajatus se ei ole, koska minun elämässäni yleisin tällaisen varoituksen syy on poro tai hirvi tiellä. Siksi todennäköisesti oletan intuitiivisesti varoituksen syynä olevan niin tuore havainto sarvipäästä tiellä, ettei navigaattorini ole saanut siitä vielä varoitusta.
Kaikki tämä on silti epäolennasta spekulointia, koska varoituksen syyllä ei ole mitään merkitystä. Olipa siellä ihan mitä tahansa, vastaantulija selvästikin varoittaa jostain havaitsemastaan vaarasta. Sen jälkeen minä napsautan vakionopeussäätimen pois päältä, nostan jalkani valmiiksi jarrupolkimelle ja rullailen varovasti lähemmäs kohdetta sellaisella nopeudella, että tiedän autoni valintani mukaan joko pysähtyvän tai poistuvan tieltä omien valojeni näyttämällä matkalla. Jos takanani on toinen auto, herätän senkin kuljettajan jo valmiiksi jarruvaloilla siltä varalta, että joudun pysähtymään. Sitten hiivitään yhdessä lähemmäs katsomaan mitä mielenkiintoista vastaantulija on bongannut.
Pakkoa ei tietenkään ole. Eikä moraalista tai lain vaatimaa velvoitetta. Mutta järkevää se kyllä on.
Olen itsekin nähnyt sinun ja tuon bussikuskin tavoin ajattelevan kuljettajan tuhoavan poron ja hermonsa täysin ja autonsa osittain. Minua vastaan tulevassa harvassa reilusti kaukovalon etäisyydellä ajavassa jonossa ensimmäinen vilauttaa kaukovaloja pari kertaa (poron jo ohitettuaan). Kuittaan, ja napsautan cruisen pois. Seuraava hitaasti vastaan tuleva vilauttaa myös ja minä kuittaan. Sitten näen itsekin edellisten autojen takaa minusta katsottuna vasemmata tielle tulevan poron, jota jään odottelemaan. Vilautan vuorostani kolmannelle vastaantulijalle varoituksen koska poro on kävelemässä tielle meidän välistämme.
Poro lentää yhtään hidastamatta jatkaneen vastaantulijan keulasta kauas ojan ylitse. Kovasta mäjähdyksestä jäi paha mieli, vaikka minä ehdinkin nähdä, ettei alle jäänyt ole ihminen vaan naapurin tontilla laiduntava kotieläin. Vastaantulijalla oli paljon pahempi paniikki. Näin peileistä hänen jarruvalonsa syttyvän vasta reilusti törmäyksen jälkeen eikä hänellä pysähdyttyään ollut selvää käsitystä siitä mihin törmäsi. Tuossa tilanteessa omat ajatukset ovat varmasti melko synkät. Tiedät ajaneesi jonkun yli lähes varmasti tappavalla nopeudella, mutta mikähän se oli...? Vai kuka...?
On aika yhdentekevää eikö tuo törmääjä tiennyt miten suhtautua kaukovalovilkulla annettuun varoitukseen vai eikö hän piitannut ymmärtämästään varoituksesta. Lopputulos on sama ja syystä riippumatta tällä saa taitamattoman kuljettajan arvosanan vaikka tyhmyydestä ei sakotetakaan.
Sehän tuossa kolarissa on vielä yksi tekijä, että ainoa varma väistämiskeino bussilla olisi ollut ajaa korkeiden penkkojen yli pellolle. Sitä pitäisi harjoitella ajokoulutuksessa, ei siihen muuten pysty. Täysjarrutus liukkaalla tiellä tuskin olisi kolaria estänyt kokonaan.
Kyllä pystyy - ainakin henkilöautolla. Olen joutunut tekemään noin ainakin kaksi kertaa ajouran aikana. Eka kerta oli kun volvo tuli vasemmalta risteyksestä kapealle maantielle heittäen perän minun kaistalle niin ettei ollut muuta vaihtoehtoa kuin ajaa hankeen kahdeksaa kymppiä. Toinen kerta oli kun kapealla mökkitiellä nuori nainen tuli Bemarilla vastaan kovaa vauhtia keskellä tietä yrittämättäkään väistää. Kummallakaan kerralla autoon ei tullut naarmuakaan ja molemmilla kerroilla onnettomuuden aiheuttaja jatkoi matkaa pysähtymättä - tai no Volvo pysähtyi pariksi sekunniksi mutta jatkoi sitten samantien matkaa. Oli muuten Volvon väistämisen jälkeen moottoritila piripintaan päynnä lunta. Ilman väistämistä kuitenkin olisi molemmilla kerroilla tullut romua ja Volvossa olisi ollut hengenlähtö lähellä. Tietenkin väistäminen edellyttää sitä ettei lähetä samalla WhatsApp-viestiä kenellekkään tms.
Relevanssi bussiin on liki nolla. Teknisestikin homma on vaikeaa, pitää ajaa juuri niin kuin ei pitäisi, että pääsee takuulla sinne pellolle. Bussi olisi siis pitänyt kääntää sen valoja vilkuttelevan yhdistelmän eteen ja vasemmasta penkasta yli mahdollisimman lujalla vauhdilla. Ja takaraivossa olisi ollut bussillinen nukkuvia ihmisiä kääntämässä rattia pitämään bussi tiellä ja omalla kaistalla. Bussikuski olisi voinut vielä muistaa sen, että bussin ulkokuori vastaa kananmunan kuorta kolarissa.
@Late1969 kirjoitti:
En ymmärrä miksi bussikuski olisi ollut moraalisesti syyllinen, vaikka juridisesti olikin syytön, ja kuorma-autonkuljettaja taas päinvastoin.
En minäkään, joten en sitä esitäkään.
Jos itse lähtisin ajamaan vaikka Ouluun ja aikaa säästääkseni ajaisin pientä ylinopeutta, en olisi mielestäni syyllinen, jos törmäisin omalla kaistalla karkuunlähteneeseen perävaunuun.
Mutta olisiko järkevää törmätä siihen perävaunuun sen jälkeen kun olet saanut asiasta selkeästi näkyvän ennakkovaroituksen?
Bussikuski sai dataa eli käsittelemätöntä tietoa. Jos vastaantuleva auto tai jopa kuorma-auto vilkuttelee pitkiä valoja, monesko ajatus on, että syynä on karkuunlähtenyt perävaunu?
Rehellinen vastaukseni on, että en minäkään osaa sanoa, monesko teoria vastaantulevan kaukovalovilkun syystä minulla olisi lapasista lähtevä yhdistelmä? Sen voin luvata, että ensimmäinen ajatus se ei ole, koska minun elämässäni yleisin tällaisen varoituksen syy on poro tai hirvi tiellä. Siksi todennäköisesti oletan intuitiivisesti varoituksen syynä olevan niin tuore havainto sarvipäästä tiellä, ettei navigaattorini ole saanut siitä vielä varoitusta.
Kaikki tämä on silti epäolennasta spekulointia, koska varoituksen syyllä ei ole mitään merkitystä. Olipa siellä ihan mitä tahansa, vastaantulija selvästikin varoittaa jostain havaitsemastaan vaarasta. Sen jälkeen minä napsautan vakionopeussäätimen pois päältä, nostan jalkani valmiiksi jarrupolkimelle ja rullailen varovasti lähemmäs kohdetta sellaisella nopeudella, että tiedän autoni valintani mukaan joko pysähtyvän tai poistuvan tieltä omien valojeni näyttämällä matkalla. Jos takanani on toinen auto, herätän senkin kuljettajan jo valmiiksi jarruvaloilla siltä varalta, että joudun pysähtymään. Sitten hiivitään yhdessä lähemmäs katsomaan mitä mielenkiintoista vastaantulija on bongannut.
Pakkoa ei tietenkään ole. Eikä moraalista tai lain vaatimaa velvoitetta. Mutta järkevää se kyllä on.
Olen itsekin nähnyt sinun ja tuon bussikuskin tavoin ajattelevan kuljettajan tuhoavan poron ja hermonsa täysin ja autonsa osittain. Minua vastaan tulevassa harvassa reilusti kaukovalon etäisyydellä ajavassa jonossa ensimmäinen vilauttaa kaukovaloja pari kertaa (poron jo ohitettuaan). Kuittaan, ja napsautan cruisen pois. Seuraava hitaasti vastaan tuleva vilauttaa myös ja minä kuittaan. Sitten näen itsekin edellisten autojen takaa minusta katsottuna vasemmata tielle tulevan poron, jota jään odottelemaan. Vilautan vuorostani kolmannelle vastaantulijalle varoituksen koska poro on kävelemässä tielle meidän välistämme.
Poro lentää yhtään hidastamatta jatkaneen vastaantulijan keulasta kauas ojan ylitse. Kovasta mäjähdyksestä jäi paha mieli, vaikka minä ehdinkin nähdä, ettei alle jäänyt ole ihminen vaan naapurin tontilla laiduntava kotieläin. Vastaantulijalla oli paljon pahempi paniikki. Näin peileistä hänen jarruvalonsa syttyvän vasta reilusti törmäyksen jälkeen eikä hänellä pysähdyttyään ollut selvää käsitystä siitä mihin törmäsi. Tuossa tilanteessa omat ajatukset ovat varmasti melko synkät. Tiedät ajaneesi jonkun yli lähes varmasti tappavalla nopeudella, mutta mikähän se oli...? Vai kuka...?
On aika yhdentekevää eikö tuo törmääjä tiennyt miten suhtautua kaukovalovilkulla annettuun varoitukseen vai eikö hän piitannut ymmärtämästään varoituksesta. Lopputulos on sama ja syystä riippumatta tällä saa taitamattoman kuljettajan arvosanan vaikka tyhmyydestä ei sakotetakaan.
Sehän tuossa kolarissa on vielä yksi tekijä, että ainoa varma väistämiskeino bussilla olisi ollut ajaa korkeiden penkkojen yli pellolle. Sitä pitäisi harjoitella ajokoulutuksessa, ei siihen muuten pysty. Täysjarrutus liukkaalla tiellä tuskin olisi kolaria estänyt kokonaan.
Kyllä pystyy - ainakin henkilöautolla. Olen joutunut tekemään noin ainakin kaksi kertaa ajouran aikana. Eka kerta oli kun volvo tuli vasemmalta risteyksestä kapealle maantielle heittäen perän minun kaistalle niin ettei ollut muuta vaihtoehtoa kuin ajaa hankeen kahdeksaa kymppiä. Toinen kerta oli kun kapealla mökkitiellä nuori nainen tuli Bemarilla vastaan kovaa vauhtia keskellä tietä yrittämättäkään väistää. Kummallakaan kerralla autoon ei tullut naarmuakaan ja molemmilla kerroilla onnettomuuden aiheuttaja jatkoi matkaa pysähtymättä - tai no Volvo pysähtyi pariksi sekunniksi mutta jatkoi sitten samantien matkaa. Oli muuten Volvon väistämisen jälkeen moottoritila piripintaan päynnä lunta. Ilman väistämistä kuitenkin olisi molemmilla kerroilla tullut romua ja Volvossa olisi ollut hengenlähtö lähellä. Tietenkin väistäminen edellyttää sitä ettei lähetä samalla WhatsApp-viestiä kenellekkään tms.
Relevanssi bussiin on liki nolla. Teknisestikin homma on vaikeaa, pitää ajaa juuri niin kuin ei pitäisi, että pääsee takuulla sinne pellolle. Bussi olisi siis pitänyt kääntää sen valoja vilkuttelevan yhdistelmän eteen ja vasemmasta penkasta yli mahdollisimman lujalla vauhdilla. Ja takaraivossa olisi ollut bussillinen nukkuvia ihmisiä kääntämässä rattia pitämään bussi tiellä ja omalla kaistalla. Bussikuski olisi voinut vielä muistaa sen, että bussin ulkokuori vastaa kananmunan kuorta kolarissa.
Bussi on sen verran painava, että sillä pääsee auton OIKEALLA puolella olevalle pellolle paljon helpommin kuin henkilöautolla - pienet lumikinokset ei haittaa mitään.
Olisin bussikuskina tuossa kokenut vähintään moraalisesti syyllistyneeni ja syyttäjänä syyllistänyt voimakkaasti myös bussin kuljettajaa joka ”törmäsi kaistallaan eteen tulevaan”, joka oikeuden päätöksenä todetaan kuitenkin ”tilanne oli ennalta arvaamaton”. No niinhän se oli ja aina on, vai oliko jos toinen jopa varoittaa?
@Late1969 kirjoitti:
Sehän tuossa kolarissa on vielä yksi tekijä, että ainoa varma väistämiskeino bussilla olisi ollut ajaa korkeiden penkkojen yli pellolle. Sitä pitäisi harjoitella ajokoulutuksessa, ei siihen muuten pysty. Täysjarrutus liukkaalla tiellä tuskin olisi kolaria estänyt kokonaan.
Totta, harvoin täällä salettiin pääsee kukaan. Sitähän me emme tietenkään tiedä, olisiko bussikuskilla ollut realistista mahdollisuutta estää törmäystä hidastamalla varoituksen saatuaan? Etäisyyksistä laskettuna aikaa toimintaan oli kuitenkin yli 10 sekuntia, jonka kuluessa olisi ollut mahdollista alentaa törmäysnopeutta edes muutaman penkkirivin pelastukseksi, jos olisi halunnut.
En tiedä mitä (mielestäsi) ajattelen
Minä vain reagoin siihen mitä sanot puolustaessasi bussikuskin oikeutta ajaa pientä ylinopeutta vesisateessa märällä jäällä vastaantulevien varoituksista piittaamatta. En missään vaiheessa kiistänyt tätä oikeutta, vaan ainoastaan järkevyyden.
tuo porojuttu on totta paitsi en ole osunut poroon.
Minulle se on arkitodellisuutta. Ainakin aiempina vuosina VT 20 Pudasjärven ja Taivalkosken välinen osuus on ollut Suomen porokolarialttein tieosuus. Ajan mökkimatkani tuolla(kin) tiellä, joten sarvipäät tiellä on normisettiä joka mökkireissulla. Siksi nämä varoitukset niin tuttuja rutiineita ovatkin.
Yleensä pohjoisessa toki ymmärtää valojen vilautuksen tarkoittavan poroja. Mutta tuollainen omituinen tai suurempi sähläys on liikaa mielelle, kun kellään ei ole edes nelivilkkuja päällä.
Siellä on varmaan käynyt osuma tai sitten oli turisteja liikkeellä, koska ei noita yleensä muuten pysähdytä ihmettelemään.
Varoituksiin ei näyttäisi olevan yhtä ainoaa koodia ja omakin valintani riippuu tilanteesta. Päivävaloilla ajaessani varoitan itsekin nelivilkuilla, mutta niiden erottuvuus ajovalojen vieressä on heikko, joten mielestäni pimeällä on parempi varoittaa kaukovalovilkulla. Parhaiten hyödyttävä varoitus tulee niin ajoissa, etten itse vielä näe sen syytä, joten saamansa varoituksen noudattaminen on tärkeämpää kuin sen syyn pohtiminen. Maaseudulla se saattaa olla aivan hyvin myös traktorin lavalta tielle pudonnut tukki tai iso työkalu tai omilla teillään loikkiva muukin kotieläin kuin poro.
Etelässä muuten kaukovaloilla tehty vilkautus on v...lua ja siihen kuuluu vastata kaikilla led-lisävaloilla. Sitäkään en ymmärrä, saa vastaantulija olla varoittamatta
Minä vastaan päinvalossa nostamalla kättä tai näyttämällä peukkua kiitokseksi. Pimeässä kuittaan lyhyellä kaukovalojen vilautuksella. Jos paljastan maalaisuuteni tällä käytöksellä, minä kestän sen kyllä.
@Late1969 kirjoitti:
Relevanssi bussiin on liki nolla. Teknisestikin homma on vaikeaa, pitää ajaa juuri niin kuin ei pitäisi, että pääsee takuulla sinne pellolle. Bussi olisi siis pitänyt kääntää sen valoja vilkuttelevan yhdistelmän eteen ja vasemmasta penkasta yli mahdollisimman lujalla vauhdilla. Ja takaraivossa olisi ollut bussillinen nukkuvia ihmisiä kääntämässä rattia pitämään bussi tiellä ja omalla kaistalla. Bussikuski olisi voinut vielä muistaa sen, että bussin ulkokuori vastaa kananmunan kuorta kolarissa.
Bussilla pääsee lumipenkkojen välistä pois tieltä varmemmin kuin henkilöautolla, mutta muuten olen samaa mieltä siitä, että tilanteen hoitaminen ilman osumaa olisi ollut erittäin vaikeaa ja saattoi olla jopa epärealistista. Bussikuski saattoi olla mahdottoman tehtävän edessä?
Jäisellä tiellä ei olisi ollut edes ABS-bussilla järkevää hypätä jarrulle seisomaan, eikä bussikuski halua sitä tehdä muutenkaan matkustajien vuoksi. Siitä huolimatta tässäkin tapauksessa edes rullaaminen varovaisemmin katsomaan mikä on hätänä olisi vaikuttanut lopputulokseen ainakin viimeisten tuhoutuneiden penkkirivien osalta. Jos täysperä olisi hetken myöhäisemmällä kohtaamisaikataululla ehtinyt pyörähtää omassa kulkusuunnassaan perävaunu vasemmalle ja vetäjä oikealle poikittain tielle, olisi myös tilanteen vakavuus paljastunut bussikuskille aiemmin. Tällöin pellolle väistäminen ainoana vaihtoehtona olisi ollut helpompi toteuttaa hitaammalla vauhdilla ja pidemmällä reaktioajalla. Nythän tilanne tuli silmille yhtenä väläyksenä vasta sitten kun hän näki vetäjän valojen taakse.
Varoituksen noudattaminen ei käsittääkseni olisi ottanut bussikuskin valikoimasta mitään keinoa pois, mutta se olisi parantanut muutamaa muuttujaa. Mitään varmuutta todellisista mahdollisuuksista emme tietenkään tule koskaan saamaan.
Pidän jonkin verran vastenmielisenä oikeudenkäyntejä puutteelisen informaation pohjalta sekunneissa tehtyjen päätösten oikeutuksesta joihin kuljettajat, lentäjät ja merenkulkijat toisinaan joutuvat. Mutta tällaisista analyyseistä on usein jotain opittavaa. Elämä on liian lyhyt tehdä kaikkia virheitä itse, joten kannattaa yrittää oppia myös muille sattuneista haavereista.
Konginkankaan onnettomuus tapahtui maksimaalisesti suolattavalla tiellä eli pääväylällä joiden tienhoitoon käytetään kaikista teistä eniten suolausta.
Konginkankaalla paperirullien kääreeksi ajetun bussin kuljettaja tiesi ajavansa vuoroa, joka on hädin tuskin edes teoriassa laillisen rajamailla. Taukoja ja nopeuksia pyöristettiin sen vuoksi systemaattisesti koko matkan kiirehtien.
Bussia ajettiin systemaattisesti jatkuvaa ylinopeutta missä se vain oli mahdollista.
Bussin kojetaulussa oli Volvon tapaan ulkoilman lämpömittari, jonka yhteydessä nollan vaiheilla olevasta lämpötilasta varoittava jäätymisvaroitin hohti punaisena jo kilometritolkulla ennen törmäystä.
Sade oli juuri alkanut ja bussin lasinpyyhkijät siivosivat tuulilasille putoilevia vesipisaroita samaan aikaan kun tie oli sekä näköhavainnon että kojetaulun mittarien perusteella jäässä.
Yhdistelmän kuljettaja varoitti vastaantulevaa kun huomasi perävaunun lähtevän lapasesta. Sitä varoitusta ei voinut olla näkemättä, koska vetäjässä oli alavalojen lisäksi myös kattovalot. Tämä viimeinen varoitus tuli lähes kilometrin päästä.
Varoituksen saatuaan bussikuski joutui valitsemaan ehjänä perille saapumisen ja 14 sekunnin jäljellä olevan elinajan odotteen välillä. Hän valitsi jälkimmäisen jatkaen satasen rajoituksella jäisellä tiellä pimeällä tihkusateessa ylinopeudella aivan viimeisiin sekunteihin saakka.
Surullinen tapaus, joka kertoo jälleen kerran, että kaikkiin muiden tarjoamiin kolarointimahdollisuuksiin ei ole pakko osallistua, ellei halua. Ja mitä seuraa kun pitkä sarja selkeitä varoituksia jätetään järjestelmällisesti huomiotta.
Rahtari tuomittiin, mutta ihmettelen edelleen, mitä ihmettä bussikuski ajatteli tekevänsä?
Mutta tuota tieosuutta ei ollut tapahtumahetkellä suolattu, vaikka keli olikin sellainen, että jonkun mielestä suolaus olisi ollutkin tarpeen.
Tämä tapaus tuo esiin merkittävän ongelman suolaukseen luottamisessa. Jos turvallinen liikenne ilman suolaa ei ole mahdollista ja koska jatkuva suolaaminen edes kaikkein aggressiivisimmin myrkytetyillä tieosuuksillakaan ei onnistu luotettavasti, eikö silloin ajaminen suolaa vaativissa olosuhteissa pidä kieltää liian riskialttiina?
Millä kriteerillä olosuhteet ovat niin vaaralliset, ettei saa ajaa ellei suolakärry ole käynyt ensin? Kuka ne kriteerit määrittelee ja mille ajoneuvolle? Teoriassa kuljettaja, mutta käytännössä silti kolahti Konginkankaalla ja tulee kolahtamaan vastakin, jos luotamme kuljettajaan.
Suolauksen puolesta käytettävän argumentin heikko kohta on siinä, että suolauksen päättyessä kuljettajien ajotapa ei muutu havaittavasti. Minusta kuulostaa siltä, että nastattomat vaativat lisää suolaa samasta syystä kuin minä käytän nastarenkaita, eli on se vaan niin paljon helpompaa?
Kayttäisin paremminkin termiä että suolaus oli "vanhentunut" eli tie vielä liukkaanpi kuin kokonaan suolaamatta.
Nelostien kunnossa pitäjille kiitos siitä, että käyttivät suolaa runsaasti siihenkin aikaan kun joka aamu ympäri vuoden kuudelta lähdin rekkojen sekaan miekkailemaan paikasta.
Se oli puistattava kokemus kun yhtenä talvena kokeilivat soraa muutaman kilometrin matkalla, paina siinä sitten uudenkarhealla Bemarilla kivisateeseen rekkojen sekaan.
Soran onkin parempi pysyä vain soratiellä.
Mitä se bussikuski siis teki, eikö bussi kulkenut koko ajan omalla kaistallaan? Jollain toisella nopeudella ja aikataululla bussi ei tietenkään olisi ollut paikalla, mutta kuinka bussikuski aiheutti törmäyksen perävaunuun ja rekkakuski oli vain sivustakatsoja?
Bussikuskilla oli mahdollisuus ennakoida tuleva tilanne, pudottaa nopeus ja viime kädessä ohjata pellolle, suuren katastrofin välttämiseksi. No aikaa on tietysti vähän, mutta jokin tuossa mättää kun tilaa on.
Linja-autonkuljettaja oletti, että rekka-autonkuljettaja saa perävaunun oikaistua, mutta jäisellä tiellä kiihdytys oikaisuun ei onnistunut. Olosuhteet olivat pahimmat mahdolliset ja linja-auton nopeus keliin nähden täysin sopimaton. Jälkiviisaus on aina helppoa, mutta yksin rekkakuskin syyttäminen kaikesta tapahtuneesta ei ole oikein.
Onnettomuus tapahtui vanhan lain aikaan, silloin sai olettaa, ettei vastaantulija tule molempia kaistoja vastaan. Nykyäänhän bussikuski olisi syyllinen, mutta tuolloin oli eri. Rekkakuski taisi kuitenkin olla 98% syyllinen toimimalla täysin väärin.
Minkälaisia onnettomuuksia, läheltä piti -tilanteista ja sakotuksia bussille oli tuolla matkalla siis tapahtunut, kun se oli vastuuttomasti kaahannut koko matkan?
Voidaanko väittää että olisin törmännyt hirveen, jos olisin ajanut kokomatkan 5 km/h ylinopeutta kun hirvi viuhahti aivan nokanedestä.
Tätä en muistanutkaan, vaikka yli 100-sivuisen tutkijalautakunnan raportin olenkin lukenut. Jos näin kävi, se ei ollut edes ainoa kerta kun ihan hyvästä talvikelistä valmistetaan kemiallisesti tarpeettoman vaikeaa ajokeliä.
Oletan suolauksesta johtuvissa vaikeissa olosuhteissa sattuneiden onnettomuuksien olevan vähemmistössä, mutta silti kysymys "suolataanko vai riskeerataanko liukkaalla?" on teknisesti väärä ja harhaanjohtava.
Oikeampi kysymys olisi
"Kuinka paljon suoalus vähentää onnettomuuksia siitä huolimatta, että se välillisesti myös lisää niitä joissain tilanteissa?"
Ja toinen vielä kokonaisvaltaisempi kysymys vailla vastausta on
"Onko suolaamisen tase positiivinen vai negatiivinen kun otetaan huomioon kuolleet, vammautuneet, kustannukset ja luonnon kuormitus?"
Olipa lopullinen päätös mikä tahansa, edes näihin kysymyksiin olisi syytä hankkia tieteellisen tutkimuksen kriteerit kestävät vastaukset.
Ei sieltä varmaan tuota löydykkään, mutta yleensä kun edellisestä suolauksesta on kulunut sen verran aikaa että suolan sulattama tienpinta uudelleen jäätyy, sanotaan vain että tie oli suolaamaton. Todellisuudessa nelostietä suolataan paljon talven mittaan.
Kerroit, että olet lukenut tutkimusraportin ja sieltä löytyy:
"Jarrutus oli alkanut noin neljä sekuntia ennen törmäystä nopeudesta 90 km/h. Piirturile-
vykkeen mukaan törmäysnopeus oli ollut noin 60 km/h ja otettaessa huomioon ABS-
jarrujärjestelmän aiheuttama näyttövirhe, törmäysnopeus on ollut noin 70 km/h. Nopeu-
den aleneminen neljässä sekunnissa 20 km/h olisi edellyttänyt kitkatasoa 0,14.
Linja-auto oli onnettomuushetkellä omalla kaistallaan eikä mikään seikka viittaa sen hal-
linnanmenetykseen. Autolla ei ilmeisesti ollut tehty mitään väistöyritystä. Autossa oli
ABS-jarrut, joten se olisi ollut ohjattavissa täysjarrutuksenkin aikana. Tästä voidaan
päätellä, että kuljettajalle ei ehtinyt muodostua selvää käsitystä siitä, että hänen ajo-
kaistallaan oli tuhoisa törmäyskohde, eikä hän ehtinyt tehdä jarrutusta lukuun ottamatta
päätöstä esteen väistämiseksi. Perävaunun etuseinä oli väriltään valkoinen ja siinä oli
yhtiön nimi. Etuseinän kulmissa oli pienitehoiset valkoiset äärivalot, joista teknisen tut-
kimuksen perusteella ainakin ylemmät valot olivat toimineet. Pienempi ajonopeus olisi
mahdollisesti antanut väistöpäätökseen tarvittavan havainnointi- ja toiminta-ajan. Lisäksi
pienempi ajonopeus olisi rohkaissut kuljettajaa tekemään vaikean päätöksen ohjata lin-
ja-auto ulos tieltä. Ulosajo olisi johtanut huomattavasti törmäystä vähäisempiin seurauk-
siin.
Tutkintalautakunta pitää todennäköisenä, että päivänvalossa tai valaistulla tieosuudella
törmäystä ei olisi tapahtunut, koska linja-auton kuljettaja olisi jo kaukaa nähnyt ajoneu-
voyhdistelmän hallintaongelmat, seurannut tilanteen kehittymistä, pienentänyt ajonope-
utta, tehnyt väistöpäätöksen ja väistänyt perävaunua ajamalla tieltä ulos. Vallinnut pime-
ys on ollut merkittävä olosuhdetekijä, joka olisi edellyttänyt kuljettajalta alhaisempaa
ajonopeutta kuin mitä päivällä voidaan ajaa."
Raportissa kerrotaan myös, että ylinopeus oli jatkunut ennen onnettomuuttakin, mutta tuossa tilanteessa oli vain rikesakkonopeus.
Mistä löysit nuo tiedot, että bussikuski oli syyllinen kuolemiin?
USA:n teille levitetään yli 17 miljoonaa tonnia suolaa. Vaikka suolalla on merkittävä rooli liukkauden torjumisessa ja sen myötä henkilövahinkojen vähentämisessä, ei suolan vaikutusta ympäristöön tulisi vähätellä.
Kun lumet sulavat, päätyy teille levitetty suola lähialueiden vesistöihin. Minnesotassa tehdyn tutkimuksen mukaan yksi ainoa teelusikallinen suolaa riittää pilaamaan lähes 20 litraa pohjavettä. Kun suolaa pääsee vesistöön, on siitä hankalaa päästä eroon.
Myös lammissa, järvissä, puroissa ja joissa elävät eliöt kokevat suolan haittavaikutukset. Yhdysvaltalaistutkimuksessa vertailtiin hyvin suolapitoisissa lammissa elävien eliöiden kuolleisuutta sellaisiin eliöihin, jotka elivät kaukana tiesuolan vaikutusalueelta sijaitsevissa lammissa. Tutkijat havaitsivat, että suolapitoisessa lammessa eliöiden kuolleisuus nousi tarkastelujaksolla jopa 40 prosentilla suolattomaan lampeen verrattuna. Suolaisen lammen eliöillä havaittiin myös enemmän epämuodostumia sekä turvotusta.
Osa yhdysvaltalaiskaupungeista on onnistunut vähentämään tiesuolan käyttöä pelkkää hiekoitusta lisäämällä. Myös kokeellisempia tapoja on kehitetty, joista yksi on punajuuresta tehtävä liuos, jonka on todettu laskevan veden jäätymispistettä jopa -20 celsiusasteeseen.
Lähde: Earther, Deeproot
Pakkanen paukkuu koko maassa, näin suolan levitykseen saatiin toivottu tauko. Suomessa vallitsee nyt normaali talvikeli, lunta on koko maassa Etelä-Suomesta pohjoiseen. Onnettomuusriski kaksinkertaistuu pimeällä ajettaessa ja moninkertaistuu liukkaalla ajettaessa. Varaamalla riittävästi aikaa kaikkeen, maantiellä ei tarvitse ajaa kelloa vastaan.
On noita kysymyksiä tutkittu:
https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/138543/3742tie.pdf;jsessionid=B992EBDA69A15F878DFA428051CF2238?sequence=1
Vahvistat jo aiemmin kertomani, että teoriassa mahdollisen rajoilla olevaa aikataulua oli ajettu taukoja ja nopeuksia pyöristäen. Kun tietää ajavansa lähes mahdotonta aikataulua systemaattisesti nopeusrajoituksista ja tauoista niin vähän tinkien ettei poliisi toivottavasti viitsi kirjoittaa sakkoa, ei ole ehkä aivan niin innokas hidastamaan mahdollisten riskien vuoksi kuin vaikkapa ajokoulutustilanteessa olisi? Tällä saattaa olla merkitystä erilaisiin nopeutta hidastaviin havaintoihin reagoinnissa, mutta asiaa on vaikea todistaa jälkeenpäin.
Sanoin että rahtari tuomittiin enkä edelleenkään halua haastaa tätä oikeuden päätöstä. Bussikuski ei siis ollut juridisesti syyllinen. Varomattomasti hän silti toimi, koska turvallisempaankin valintaan tarvittava data oli hänen saatavillaan.
Bussikuski sai varoituksen heti kun rahtari huomasi perävaunun lähtevän omille teilleen. Vastaan tulevan vetäjän varoitusta kaukovalovilkulla ei käytännössä voinut olla näkemättä ellei puuhannut ajon aikana jotain sellaista mikä esti näkemästä eteensä.
Alkaa sivun 20 lopussa:
"tapahtumaketju käynnistyi kuivan ja pitävän teinpinnan muututtua yhtäkkiä jäiseksi. Tämä yllätti kuljettajan, mutta ammattimiehen tavoin hän viimeiseen saakka yritti saada ajoneuvon hallintaansa, VAROITTAA VASTAANTULEVAA bussia ja väistää sitä oikealle...Hän yritti oikaista perävaunun liikkeen mutta ei onnistunut. Hän myös VILKUTTELI VALOJA varoittaakseen vastaan tulevan bussin kuljettajaa"
Mikään laki ei vaadi reagoimaan kaikkiin vastaantulevien valojen vilkutteluihin. Vapaaehtoisesti vastaantulijan varoituksiin olisi toki voinut reagoida, jos olisi halunnut.
En ymmärrä miksi bussikuski olisi ollut moraalisesti syyllinen, vaikka juridisesti olikin syytön, ja kuorma-autonkuljettaja taas päinvastoin. Jos itse lähtisin ajamaan vaikka Ouluun ja aikaa säästääkseni ajaisin pientä ylinopeutta, en olisi mielestäni syyllinen, jos törmäisin omalla kaistalla karkuunlähteneeseen perävaunuun. Ilman pientä ylinopeutta en toki olisi edes paikalla, mutta perävaunu olisi voinut lähteä liukuun jossain muuallakin.
Bussikuski sai dataa eli käsittelemätöntä tietoa. Jos vastaantuleva auto tai jopa kuorma-auto vilkuttelee pitkiä valoja, monesko ajatus on, että syynä on karkuunlähtenyt perävaunu? Toisella tapahtumakerralla sitä varmaan osaisi väistää, ensimmäisellä ei.
Bussikuski oli syyllinen, rekkakuski oli vain ammattimies ajaessaan ylinopeutta. Bussikuski ei menettänyt autonsa hallintaa, vaikka olikin syyllinen, mutta ammattimies-rekkakuski menetti ja vastaantulija aiheutti amatöörinä onnettomuuden. Ei, en ymmärrä. Oikea ammattimies olisi pitänyt perusnopeutensa riittävän alhaisena saamansa ympäristödatan perusteella eikä olisi aiheuttanut perävaunun karkuunlähtöä väärillä toimillaan.
En minäkään, joten en sitä esitäkään.
Mutta olisiko järkevää törmätä siihen perävaunuun sen jälkeen kun olet saanut asiasta selkeästi näkyvän ennakkovaroituksen?
Rehellinen vastaukseni on, että en minäkään osaa sanoa, monesko teoria vastaantulevan kaukovalovilkun syystä minulla olisi lapasista lähtevä yhdistelmä? Sen voin luvata, että ensimmäinen ajatus se ei ole, koska minun elämässäni yleisin tällaisen varoituksen syy on poro tai hirvi tiellä. Siksi todennäköisesti oletan intuitiivisesti varoituksen syynä olevan niin tuore havainto sarvipäästä tiellä, ettei navigaattorini ole saanut siitä vielä varoitusta.
Kaikki tämä on silti epäolennasta spekulointia, koska varoituksen syyllä ei ole mitään merkitystä. Olipa siellä ihan mitä tahansa, vastaantulija selvästikin varoittaa jostain havaitsemastaan vaarasta. Sen jälkeen minä napsautan vakionopeussäätimen pois päältä, nostan jalkani valmiiksi jarrupolkimelle ja rullailen varovasti lähemmäs kohdetta sellaisella nopeudella, että tiedän autoni valintani mukaan joko pysähtyvän tai poistuvan tieltä omien valojeni näyttämällä matkalla. Jos takanani on toinen auto, herätän senkin kuljettajan jo valmiiksi jarruvaloilla siltä varalta, että joudun pysähtymään. Sitten hiivitään yhdessä lähemmäs katsomaan mitä mielenkiintoista vastaantulija on bongannut.
Pakkoa ei tietenkään ole. Eikä moraalista tai lain vaatimaa velvoitetta. Mutta järkevää se kyllä on.
Olen itsekin nähnyt sinun ja tuon bussikuskin tavoin ajattelevan kuljettajan tuhoavan poron ja hermonsa täysin ja autonsa osittain. Minua vastaan tulevassa harvassa reilusti kaukovalon etäisyydellä ajavassa jonossa ensimmäinen vilauttaa kaukovaloja pari kertaa (poron jo ohitettuaan). Kuittaan, ja napsautan cruisen pois. Seuraava hitaasti vastaan tuleva vilauttaa myös ja minä kuittaan. Sitten näen itsekin edellisten autojen takaa minusta katsottuna vasemmata tielle tulevan poron, jota jään odottelemaan. Vilautan vuorostani kolmannelle vastaantulijalle varoituksen koska poro on kävelemässä tielle meidän välistämme.
Poro lentää yhtään hidastamatta jatkaneen vastaantulijan keulasta kauas ojan ylitse. Kovasta mäjähdyksestä jäi paha mieli, vaikka minä ehdinkin nähdä, ettei alle jäänyt ole ihminen vaan naapurin tontilla laiduntava kotieläin. Vastaantulijalla oli paljon pahempi paniikki. Näin peileistä hänen jarruvalonsa syttyvän vasta reilusti törmäyksen jälkeen eikä hänellä pysähdyttyään ollut selvää käsitystä siitä mihin törmäsi. Tuossa tilanteessa omat ajatukset ovat varmasti melko synkät. Tiedät ajaneesi jonkun yli lähes varmasti tappavalla nopeudella, mutta mikähän se oli...? Vai kuka...?
On aika yhdentekevää eikö tuo törmääjä tiennyt miten suhtautua kaukovalovilkulla annettuun varoitukseen vai eikö hän piitannut ymmärtämästään varoituksesta. Lopputulos on sama ja syystä riippumatta tällä saa taitamattoman kuljettajan arvosanan vaikka tyhmyydestä ei sakotetakaan.
Sehän tuossa kolarissa on vielä yksi tekijä, että ainoa varma väistämiskeino bussilla olisi ollut ajaa korkeiden penkkojen yli pellolle. Sitä pitäisi harjoitella ajokoulutuksessa, ei siihen muuten pysty. Täysjarrutus liukkaalla tiellä tuskin olisi kolaria estänyt kokonaan.
En tiedä mitä (mielestäsi) ajattelen, mutta tuo porojuttu on totta paitsi en ole osunut poroon. Ajelin syksyllä Oulusta Syötteelle. Siinä suonähtävyysparkkipaikan jälkeen oli maastoauto kokonaan pientareella, vilkku oikealle ja ajovalot häikäisivät Ouluun päin. No ei ollut ensimmäinen ajatus, että siinä on poroja tiellä enkä hiljentänyt kuin neljäänkymppiin. Onneksi oma kaista oli poroista vapaa. Yleensä pohjoisessa toki ymmärtää valojen vilautuksen tarkoittavan poroja. Mutta tuollainen omituinen tai suurempi sähläys on liikaa mielelle, kun kellään ei ole edes nelivilkkuja päällä.
Etelässä muuten kaukovaloilla tehty vilkautus on v...lua ja siihen kuuluu vastata kaikilla led-lisävaloilla. Sitäkään en ymmärrä, saa vastaantulija olla varoittamatta.
Ei se ole, harva jos kukaan ajelee ympäri kaupunginosia vilkuttelemassa valoja pahuuttaan. Toki aina on poikkeuksia, mutta niitä tapaa hyvin harvoin.
Ehkä tässä lukija voi miettiä omaa asennettaan, miksi kokee noin, paitsi jos tietää että itse ensin on tehnyt jotakin joka velvoittaa muut antamaan ääni- tai valomerkkejä? Onko aiheuttanut vaaratilanteen esimerkiksi väsyneenä, jolloin on tärkeää että sivulliset koettavat herättää huomaamaan että ajo on kuin humalaisella, tai ajotapa muutoin aiheuttaa kaaosta? Esimerkiksi TLL 35 § "Ajoneuvolla saa ... vaihtaa ajokaistaa tai muuten siirtyä sivusuunnassa vain, jos se ei vaaranna turvallisuutta eikä haittaa tarpeettomasti muuta liikennettä." Toki saivartelijat tms. voivat kokea että jos oma huolimaton toiminta ei haittaa itseä, niin silloin se ei haittaa muuta liikennettä.
Tai kokeeko joku että pitää vilkutella valoja jotta joku virheen tehnyt 100 % varmasti huomaa loukanneensa toisen oikeuksia. TLL 47 § "Äänimerkki ei saa kestää pidempään kuin on tarpeen", joten mielenosoituksiin ei näitä ole tarkoitettu.
TLL 47§ "Ajoneuvolla ajettaessa on annettava ääni- tai valomerkki taikka muulla tavalla on kiinnitettävä muiden tienkäyttäjien huomiota, jos se on vaaran välttämiseksi tarpeen."
Joka tapauksessa, jos joku vilkuttelee valoja, niin vaihtoehto on hidastaa hetkeksi ja yrittää keksiä syy vilkutukselle. Mutta eihän se sakon paikka taida olla, vaikka 3 § sanoo että "Vaaran ja vahingon välttämiseksi tienkäyttäjän on noudatettava liikennesääntöjä sekä olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta."
Ei se vilkuttaja edes tunne henkilöitä jotka häntä ajavat vastaan. Ennen vanhaan varoitettiin nopeusvalvonnasta, mutta nykyään kameratolppien hoitaessa homman ei tätä enää esiinny.
Valojen vilkuttelu on yleinen tapa ilmoittaa edessä olevasta vaarasta. Olen itse "pelastunut" näin muutaman kerran, hirviä oli tiellä. Tuona vuonna oli ennätyksellisen paljon lunta. Hirvien oli helpompi käyttää teitä liikkumiseen.
En oikein ymmärtänyt katsaustasi. Kun auto tulee vastaan, ei siinä mitään historiallista suhdetta synny. Jos siis vastaantulevan auton itsetuunatut valot häikäisevät täysillä pimeässä ja luulen että sillä on vielä pitkät päällä, vastaantulija tulee vastaan väärällä puolen oikaisten, olen havainnut tiellä jotain sinne kuulumatonta tms. ja väläytän siksi pitkiä valoja, tapahtuma kestää sekunteja ja valojen vilkautus alle sekunnin. Mutta valojen vilkautukseen vastataan sytyttämällä kaikki kaukovalot, jotka ovat nykyisin riittävän kirkkaita.
Tuo kirjoittamasi voisi päteä siihen, että eteenkiilanneelle vilkuttaisi valoja ja tööttäisikin.
Kyllä pystyy - ainakin henkilöautolla. Olen joutunut tekemään noin ainakin kaksi kertaa ajouran aikana. Eka kerta oli kun volvo tuli vasemmalta risteyksestä kapealle maantielle heittäen perän minun kaistalle niin ettei ollut muuta vaihtoehtoa kuin ajaa hankeen kahdeksaa kymppiä. Toinen kerta oli kun kapealla mökkitiellä nuori nainen tuli Bemarilla vastaan kovaa vauhtia keskellä tietä yrittämättäkään väistää. Kummallakaan kerralla autoon ei tullut naarmuakaan ja molemmilla kerroilla onnettomuuden aiheuttaja jatkoi matkaa pysähtymättä - tai no Volvo pysähtyi pariksi sekunniksi mutta jatkoi sitten samantien matkaa. Oli muuten Volvon väistämisen jälkeen moottoritila piripintaan päynnä lunta. Ilman väistämistä kuitenkin olisi molemmilla kerroilla tullut romua ja Volvossa olisi ollut hengenlähtö lähellä. Tietenkin väistäminen edellyttää sitä ettei lähetä samalla WhatsApp-viestiä kenellekkään tms.
Relevanssi bussiin on liki nolla. Teknisestikin homma on vaikeaa, pitää ajaa juuri niin kuin ei pitäisi, että pääsee takuulla sinne pellolle. Bussi olisi siis pitänyt kääntää sen valoja vilkuttelevan yhdistelmän eteen ja vasemmasta penkasta yli mahdollisimman lujalla vauhdilla. Ja takaraivossa olisi ollut bussillinen nukkuvia ihmisiä kääntämässä rattia pitämään bussi tiellä ja omalla kaistalla. Bussikuski olisi voinut vielä muistaa sen, että bussin ulkokuori vastaa kananmunan kuorta kolarissa.
Bussi on sen verran painava, että sillä pääsee auton OIKEALLA puolella olevalle pellolle paljon helpommin kuin henkilöautolla - pienet lumikinokset ei haittaa mitään.
Olisin bussikuskina tuossa kokenut vähintään moraalisesti syyllistyneeni ja syyttäjänä syyllistänyt voimakkaasti myös bussin kuljettajaa joka ”törmäsi kaistallaan eteen tulevaan”, joka oikeuden päätöksenä todetaan kuitenkin ”tilanne oli ennalta arvaamaton”. No niinhän se oli ja aina on, vai oliko jos toinen jopa varoittaa?
Totta, harvoin täällä salettiin pääsee kukaan. Sitähän me emme tietenkään tiedä, olisiko bussikuskilla ollut realistista mahdollisuutta estää törmäystä hidastamalla varoituksen saatuaan? Etäisyyksistä laskettuna aikaa toimintaan oli kuitenkin yli 10 sekuntia, jonka kuluessa olisi ollut mahdollista alentaa törmäysnopeutta edes muutaman penkkirivin pelastukseksi, jos olisi halunnut.
Minä vain reagoin siihen mitä sanot puolustaessasi bussikuskin oikeutta ajaa pientä ylinopeutta vesisateessa märällä jäällä vastaantulevien varoituksista piittaamatta. En missään vaiheessa kiistänyt tätä oikeutta, vaan ainoastaan järkevyyden.
Minulle se on arkitodellisuutta. Ainakin aiempina vuosina VT 20 Pudasjärven ja Taivalkosken välinen osuus on ollut Suomen porokolarialttein tieosuus. Ajan mökkimatkani tuolla(kin) tiellä, joten sarvipäät tiellä on normisettiä joka mökkireissulla. Siksi nämä varoitukset niin tuttuja rutiineita ovatkin.
Siellä on varmaan käynyt osuma tai sitten oli turisteja liikkeellä, koska ei noita yleensä muuten pysähdytä ihmettelemään.
Varoituksiin ei näyttäisi olevan yhtä ainoaa koodia ja omakin valintani riippuu tilanteesta. Päivävaloilla ajaessani varoitan itsekin nelivilkuilla, mutta niiden erottuvuus ajovalojen vieressä on heikko, joten mielestäni pimeällä on parempi varoittaa kaukovalovilkulla. Parhaiten hyödyttävä varoitus tulee niin ajoissa, etten itse vielä näe sen syytä, joten saamansa varoituksen noudattaminen on tärkeämpää kuin sen syyn pohtiminen. Maaseudulla se saattaa olla aivan hyvin myös traktorin lavalta tielle pudonnut tukki tai iso työkalu tai omilla teillään loikkiva muukin kotieläin kuin poro.
Minä vastaan päinvalossa nostamalla kättä tai näyttämällä peukkua kiitokseksi. Pimeässä kuittaan lyhyellä kaukovalojen vilautuksella. Jos paljastan maalaisuuteni tällä käytöksellä, minä kestän sen kyllä.
Bussilla pääsee lumipenkkojen välistä pois tieltä varmemmin kuin henkilöautolla, mutta muuten olen samaa mieltä siitä, että tilanteen hoitaminen ilman osumaa olisi ollut erittäin vaikeaa ja saattoi olla jopa epärealistista. Bussikuski saattoi olla mahdottoman tehtävän edessä?
Jäisellä tiellä ei olisi ollut edes ABS-bussilla järkevää hypätä jarrulle seisomaan, eikä bussikuski halua sitä tehdä muutenkaan matkustajien vuoksi. Siitä huolimatta tässäkin tapauksessa edes rullaaminen varovaisemmin katsomaan mikä on hätänä olisi vaikuttanut lopputulokseen ainakin viimeisten tuhoutuneiden penkkirivien osalta. Jos täysperä olisi hetken myöhäisemmällä kohtaamisaikataululla ehtinyt pyörähtää omassa kulkusuunnassaan perävaunu vasemmalle ja vetäjä oikealle poikittain tielle, olisi myös tilanteen vakavuus paljastunut bussikuskille aiemmin. Tällöin pellolle väistäminen ainoana vaihtoehtona olisi ollut helpompi toteuttaa hitaammalla vauhdilla ja pidemmällä reaktioajalla. Nythän tilanne tuli silmille yhtenä väläyksenä vasta sitten kun hän näki vetäjän valojen taakse.
Varoituksen noudattaminen ei käsittääkseni olisi ottanut bussikuskin valikoimasta mitään keinoa pois, mutta se olisi parantanut muutamaa muuttujaa. Mitään varmuutta todellisista mahdollisuuksista emme tietenkään tule koskaan saamaan.
Pidän jonkin verran vastenmielisenä oikeudenkäyntejä puutteelisen informaation pohjalta sekunneissa tehtyjen päätösten oikeutuksesta joihin kuljettajat, lentäjät ja merenkulkijat toisinaan joutuvat. Mutta tällaisista analyyseistä on usein jotain opittavaa. Elämä on liian lyhyt tehdä kaikkia virheitä itse, joten kannattaa yrittää oppia myös muille sattuneista haavereista.