En tiiä hinnasta onko, mutt sen omanpyörän raahaaminen mukana metrossa tai lähijunissa, tmvst, tuntuu joteski hankalalta. Musta olis mielekkäämpiä niiden kaupunkipyörienkäyttö sen viimeisen mailin matkalla. Se maili kun palatessa ois taas matkan eka maili, jos ei joku ’kärrikuski’ ois siirtänyt pyöriä pois... Eli paljon on toki infrasta ja logistiikasta ja voluumista kiinni,miten kokonaisuus toimisi
Ja kyllä muuten monien pyöräilystä innostuneiden pyörät ovat suht ...jopa perin kalliitakin...
Onko se sitt joillekin ylvästelyn paikka vai ei, riippuu toki ihmisestä. Mutt niinkus varmaan tiedättekin, niin joillain/monillakin on jonkinsortin rehvasteluun taipuvainen luonne ...muussakin kuin naisten iskemisessä tai ’kaatamisessa’. Näkyi aikoinaan esim kameroiden objektiivien mittoja vertaillessa ja esitellessä, kun näyttivät enempi lintukuvaajien kalustolta vaikka vain lähikuvia napsivatkin...
No mutt ei aleta siitä nyt kinastelemaan. Olen vaan tutustunut erilaisiin ihmisiin ammatissani suht pitkän elämäni aikana. Näyttämisen halu on monilla ...enkä tarkoita viuhahtelijoita
Jaakolla tuo näyttämisen halu on niin verissä, että hän ehti jo uhota sähköpyörällä lihasvoimailijan ohittaessaankin, vaikkei muille oikein avautunutkaan mitä sankaruutta hän kokee ohittaessaan polkupyöräilijän moottoripyörällään. Jaakolle tuo elvistely on niin luontaista, että hän odottaa automaattisesti muidenkin ajattelevan samoin.
Polkupyörä on niin henkikökohtainen laite, että en usko viitsiväni ajaa kolhoosipyörällä kovin pitkästi. Kaikki keskimääräiset asetukset ovat tällaiselle yli 180 cm / 65 kg orankille ihan metsässä. Oma halpakin pyörä on helppo säätää kuljettajansa näköiseksi, ja vähänkään enemmän ajava varmasti tekeekin niin.
Kukas niihin asemalla (ehkä) odottaviin yhteiskäyttöpyöriin vaihtaa nastarenkaat silloin kun tie alkaa jäätyä illalla? Ja mistä se sunnuntai-iltana arkiaamulle valmiiksi renkaita vaihtava tietää millaisia nastatenkaita kukin käyttää mieluimmin?
Sinä taidat olla pihalla enemmän kuin osasin kuvitellakaan. Sorry!
Mutt milloin olen kehunut ohittaneeni sähköpyörälläni jonkun ’lihasvoimailijan’?
Kyllä he ajavat paljonkin kovempaa reisirutiseillaan kuin minä 25 km/h nopeuteen rajoitetulla sähköavusta huolimatta. Alamäessä rullaamalla minäkin toki pääsen lujempaa...
Toivon siis, ett älä laita mun suuhuni sanoja, joita sylki suoltaa sinun suustasi! Se ei ole reilua, vaikka kuinka oltaisiin erimielisiä kaupunkipyörien mahdollisuuksista ja näppäryydestä oman pyörän mukana raahaamiseen verrattuna, esim metrossa, bussissa, ratikassa tai junassa, etc...
Toiseksi, taitavat nuo kaupunkien sinun ’kolhoosipyöriksi’ nimittelemät pyörät olla vielä toistaiseksi käytössä enempi vaan lumettomana aikana, koska kysyntä on silloin moninkertainen lumihanki-, -sohjoajeluun verrattuna. ...Mutta jos sinun ideologiasi vaatii tuollaisten argumenttien käyttöä, niin sehän on sinun ongelmasi, jos tai kun pyöräilyyn liittyvät argumenttisi eivät riitä.
Ja niiden talvirenkaiden mahd vaihdon suorittaa tietty pyörien omistajat, mitä sitä kyselet ?
Jaakko17: ”Mutt milloin olen kehunut ohittaneeni sähköpyörälläni jonkun ’lihasvoimailijan’?
Kyllä he ajavat paljonkin kovempaa reisirutiseillaan kuin minä 25 km/h nopeuteen rajoitetulla sähköavusta huolimatta. Alamäessä rullaamalla minäkin toki pääsen lujempaa…
Omat kokemukseni ovat samansuuntaisia. Sähköpyörän nopeus on myytti, joka haihtuu nopeasti kun alkaa itse polkea sellaista. Ainakin oma Helkamani on pienimmällä avustuksella (kolme asentoa) keskimäärin hitaampi kuin tavallinen fillari, saati sitten ilman avustusta ajaessa. Oikein jyrkissä ylämäissä sillä on etu puolellaan, mutta kaikkialla muualla tavallinen hyvä fillari on nopeampi.
Sähköpyörän pointti minulle on se, että sillä pystyy pitämään suhteellisen tasaisen nopeuden erilaisissa olosuhteissa, mikä on mielestäni jokapäiväisen ympärivuotisen työmatkakäytön edellytys. Tämän tasaisuuden hinta on, että tavallisessa kelissä, kun avustusta ei tarvita, mummot ja lapsetkin vetelevät vaivatta ohi. Huonossa kelissä taas pääsisi ohi kokolailla kenestä tahansa tavallisella pyörällä ajavasta, mutta silloin saakin ajella ihan yksin.
Jaakko: Toivon siis, ett älä laita mun suuhuni sanoja, joita sylki suoltaa sinun suustasi!
Anteeksi vain, muistin väärin tuon ohittamisen.
Vaikka en löydäkään näyttöjä ohittamisella ylpeilystäsi, niin suunnattoman ylemmyytesi omin voimin polkeviin olet kyllä tehnyt muilla tavoin varsin selväksi Jaakko kirjoitti 18.4.2018: Onkohan se pää edellä kippurasarvista kiinnipitäen tyhjännyt pahasti korvien välit, vai mistä lie moinen asenne muunlaisesti liikkuvia ja nautiskelevia pyöräilijöitä kohtaan. Pyöräilystä kun voi nauttia muutenkin kuin veren maku suussa ? …jopa sähköllä avitettuna…
Jaakko: kysy niiltä, joilla kiristää. Ei minulla ainakaan. Ehkä joillain huippu-urheilijoilla ja/tai muilla trikoopelleillä… ilmanvastusta päällään puskien niin, ett korvienvälikin perän kautta tyhjäksi suhisee ?
Ei hymiön lisääminen äärimmäisen alatyylisen ja ivallisen tekstin perään lievennä asiaa, vaan päinvastoin houkuttelee muitakin ilkkumaan sinun tyhjäpäisiksi pelleksi osoittamillesi pyöräilijöille.
Mielenkiintoinen paradoksi on tarpeesi ivata kaikkein eniten juuri heitä, jotka pitävät huolta kunnostaan eri tavoin liikkumalla.
Mietipä omia motiivejasi: käykö tässä niin, että kun et itse saa itsestäsi irti sitä mitä toivoisit, tai mihin joskus nuorempana pystyit, hyvittelet nyt omatuntoasi todistelemalla, ettei aktiivikuntoilijankaan asiat niin hyvin ole, kun järkikin valuu tielle persreijästä?
Mitäs jos noudattaisit omaa ohjettasi, hankkisit mieleisesi pyörän ja joko vain nautit kesästä moottoripyörän satulassa tai sitten kuntoilet ihan itse valitsemallasi tasolla - ja annat muiden tehdä samoin heille jatkuvasti kettuilematta?
Nyt on niin kuumaa, että koska Suska ei poistu portista ulos ellei kuski ole täydessä haarniskassa, niin taidan ottaa Whiten tallista ja polkea torille jäätelölle. Ei tule kuin parikymmentä km / sivu.
Four wheels moves your body.
Two wheels moves your soul.
T.H.: ”Miksi kunnon varusteet hyötyliikumisessa olisivat ylvästelemistä?”
Aivan. Termi ”kunnon varuste” on kuitenkin aika venyvä. Esimerkiksi minä näytän ”asiallisen” pyöräilijän silmissä varmaan aika resupetteriltä, vaikka omasta mielestäni varusteeni ovat vimpan päälle.
Omistan tasan kaksi pyöräilyyn tarkoitettua varustetta: polkupyörän ja pumpun. Kaikki muut varusteet on alunperin tarkoitettu eri armeijoille, retkeilyyn, johonkin toiseen liikuntamuotoon tai työkäyttöön.
Myös pyöräni malli poikkeaa siitä mitä useimmat näyttävät omien pyörävalintojensa perusteella pitävän asiallisena työmatkapyöränä. Minulla vaihteet, jarrut ja dynamo pitää olla koteloituina säältä suojaan. Paristoilla/akulla toimiva lamppu ei kelpaa, koska pidän valoja päällä aina. Pyörän ajoasennon pitää olla aika pysty, jotta jäällä lipsuvan etupyörän päälle ei tule liikaa painoa. Pysty ajoasento auttaa myös käsille ja niskaan tulevan rasituksen pienentämisessä. Rengaskoon pitää olla sellainen, että sille löytyy pistosuojattuja renkaita.
Pyöräni pitää myös pysyä toimintakuntoisena vaikka sitä käytetään ja säilytetään taivasalla vuodet ympäri, ja vaikka huollan sitä vain pumppaamalla kaksi kertaa vuodessa ilmaa renkaisiin, kerran kesällä ja kerran talvella. Talvi/kesärenkaat vaihdatan liikkeessä, samalla voidellaan tai vaihdetaan ketjut ja vaijerit. Olen ajanut tällä pyörällä n. 32.000 km, eikä sitä ole koskaan pesty. Takalokasuojan päällä on vihreää hometta tai sammalta. En ole tutkinut kumpaa, koska se ei vaikuta käyttöominaisuuksiin.
Kaikesta tuosta muodostuu kokonaisuus, jolla ei kannata ylvästellä. Minulle se kuitenkin on tarkoituksenmukainen, koska siinä maksimaalinen hyöty yhdistyy minimaaliseen ponnisteluun. Muissa varusteeni herättävät varmaan lähinnä sääliä ja hupia, ei taatusti kateutta. Ylvästelyyn ei siis ole aihetta, ja silti minulla on kunnon varusteet.
Kunnon varusteethan riippuvatkin käyttötilanteesta. Hybridi pakettitelineineen ja lokasuojineen voi näyttääkin ihan miltä tahansa, mutta maasturini on vetomiesten silmissä varmaan erikoinen, koska ajoasento on säädetty juuri samoista syistä pystympään kuin raiseristemmejä kaupasta edes saa. Nyt kestää selkä, toivottavasti kestää tuo aika tukevan tuntuinen säätöstemmikin, vaikkei niitä maastokäyttöön yleensä suositellakaan?
Vaikka TeeCee maadoittaa elvistelyn hienosti, olen silti aika varma, että juuri nämä sopivat etunojan, ja ohjauksen ja satulan korkeuksien säädöt ovat hänelle henkilökohtaiset, eikä toisen pyörällä ole hyvä ajaa, vaikka saisi omansa tilalle paljon kalliimmankin? Juuri tätä tarkoitin itsekin sillä, että ymmärrän oman pyörän kuskaamisen mukana, mutta vaihto- ja lainapyörät sopivat miten sattuu ja ovat missä kunnossa sattuu. Vanhahan ei ole huonokuntoisen synonyymi.
Liikenneturvallisuus, tai omalta osaltani siinä aiemmin havaitsematon puute konkretisoitui minulle eilen iltalenkillä, kun ajelin helteen vuoksi T-paidassa ja shortseissa jousittamattomalla katuhybridillä. Oudolla reitillä onnistuin matalalta paistavan auringon varjoissa jättämään huomaamatta ison routapatin, joka ei sinänsä olisi ollut mikään juttu. Mutta juuri sillä hetkellä juomapullo toisessa kädessä pyörän ilmaan nostanut pomppu pääsi yllättämään sen verran, että laskeutuminen oli aika ruma.
Hampaat ehjät, kypärässä ei naarmuakaan, mutta paljas polvi ja kyynärpää sairaalan kautta kasaan parsittuina :-(
Huomionarvoista tilanteessa oli se, että kipein paikka on olkapää, jossa ei kuitenkaan ole T-paidan "suojakertoimen" vuoksi kuin näkyvä ruhje, mutta ei mitään hoitoa vaativaa. Sama juttu lantiossa. Tulin varmaan asfaltille kämmen edellä, mutta ajohanskan kämmenpuolen nahka on käytännössä virheetön, vaikka sauma ja rystypuolen kankaasta osa kului (paloi) puhki. Kädessä silti vain pieni naarmu, joka ei edes tarvitse laastaria.
Ja kyynärpäästä hoitaja nosteli ihoa irti pinseteillä ruiskutellen desinfiointiainetta puhki kuluneen ihon alle. Eli siis jo kangaskerros vähensi tässä kaatumisessa vammoja aivan olennaisesti.
Tästä seuraa moottoripyöräilyn turvanormien laajentaminen myös polkupyöräilyyn, mikä tarkoittaa aina pitkähihaista päälle. Käyn ostamassa täysin läpituulettuvia pitkähihaisia paitoja muutaman lisää, että pääsee lenkille silloinkin kun edellinen on pyykissä.
Sattui huonoimmat mahdolliset vehkeet mukaan. Jousitettu maasturi olisi ylittänyt tuon pompun ilman mitään draamaa. Oikea maantiepyörä kovilla rengaspaineilla olisi pompannut samalla tavalla, mutta lukkopolkimien vuoksi paljon hallitummin juomapullo kädessäkin.
Minusta TeeCeen kuvaus sopii hyvin työmatkapyöräilyyn. Monella on vanha täysjäykkä 90-luvun maasturi työmatkapyöränä, toki varmaan osiltaan sopivaksi viritettynä. Ulospäin se ei kummoisen näköinen ole, mutta krossarilla ainakin minulla on vaikeuksia perässä pysyä.
Vaatevalintoihin en osaa ottaa kantaa, kun maatiepyöräilijät ovat tyyyliltään aivan erilaisia kuin maastopuolen kaverit. Kumpiakaan en osaa arvioida ja siksikään noiden luokittelu ei minulta onnistu. Voin vain sanoa, että itselläni on työ-, juoksu-, triathlon-, hiihto- ja yleisesti urheiluun tarkoitetut varusteet sekoitettu muutamaan pyöräilyvarusteeseen. Tuskin juoksuhousut ja hiihtotakki millään tavalla edes tarkkanäköisimmän silmään pistää, vaikka niistäkin joku asiaa tuntematon voi mielensä pahoittaa. Rautakaupasta haetut hanskat saattaa joku ehkä pysähdyksissä huomatakin. Tuskin tästäkään moitteita silti muualla saa kuin nettipalstalla. Ja meneehän valinnat muuten toisinkin päin, kun viime talvena näin ladulla useita pyöräilytakkeja. Sen ainoan kerran vuodessa, kun pojan kanssa tulee lasketteluirinteeseen mentyä, pyöräilyssä käyttämäni urheilulasit (ei siis pyöräily-) toimii muuten siellä hienosti, vaikka muilla onkin laskettelulasit ja -kypärä mallia avaruusmies.
Sitä voitte jäädä miettimään... vaikka TM:ssä ei pyörien, saati sähköavusteisten pyörien, kehitysnäkymiä juurikaan esiin tuoda, saati valoteta.
Tää kun on edelleen ’miesten autolelu-lehti’...
Kerrothan ihan vihjeenä meille, minkä lehden lukijaksi siirryt. Aihe kovasti kiinnostaa minuakin, vaikka TM tarjoaa kiinnostavaa luettavaa muistakin aiheista.
Polkupyörällä pääsee, mutta sähkökäyttöisellä pyörällä sitä vasta pääseekin. Tässä äskettäin kävelin koirani kanssa kevyen liikenteen väylän vasenta laitaa. Tiedoksi Herbertille, etten antanut koiran säntäillä sinne tänne. Onneksi, sillä takaa päin tuli ja humahti ohi "äänetön ohjus" eli polkupyörän näköinen kaksipyörä. Vauhtia oli varmasti viidenkympin tienoilla, ehkä ylikin, eikä kuski näyttänyt polkevan ollenkaan.
Mikä ihmeen ohjus se mahtoi olla? Vaimollakin on sähkömoottorilla varustettu pyörä, mutta ei se kulje pelkällä moottorilla ollenkaan, sähkökäyttö vain keventää lihastyötä.
TM:n sivuilla toisaalla, kun on ihmetelty liikenteen riskejä, niin olen minäkin kävellessä joskus niitä miettinyt.
Polkupyöräilijöiden joukosta liikenteen suurimmat riskitekijät taitavat löytyä. Osittain heitä altistaa riskeilijöiksi tosiasia, ettei heille oikein ole omia ajoreittejä. Osittain altistus johtuu heidän vajavaisesta kyvystä tai mielenkiinnosta huomioida muita liikkujia muuten kuin omasta näkövinkkelistään, mikä ei aina ole varsinaisesti turvallisuushakuinen vinkkeli.
Luulisi, että turvallisuussyistä polkupyörällä ajaminen esim. Helsingin katuliikenteen seassa olisi kokonaan kielletty, mutta mitä vielä. Siellähän sankaripyöräilijä äskettäin lehtitietojen mukaan on jopa stopannut bussin keskelle Mannereimintietä ja alkanut uhitella kuskille. Miten on mahdollista, että polkupyörällä yleensä saa laillisesti ajaa siellä seassa?
Miten on mahdollista saada ajaa polkupyörällä Mannerheimintiellä? Ollaan tietysti lehtitietojen varassa, mutta niistä päätellen bussikuski oli vaarantanut pyöräilijän turvallisuuden. Ja sinä kysyt, miksi siellä saa ajaa pyörällä. Miksi HybridRules et kysy, miksi bussikuski saa vaarantaa toisten tienkäyttäjien terveyden?
Jos sinut ohittanut kaksipyöräinen ajoi n. 50 km/h, kyse oli sähkömoposta tms. kulkupelistä. Mahdollisesti se myös oli viritetty sähköavusteinen polkupyörä, mikä ei siis enää tuossa kunnossa ollut sähköavusteinen polkupyörä.
Eilen minut ohitti moottoritiellä Volvo n. 200 km/h. Jos olisin lähtenyt ohittamaan edellä ajavaa ilman, että olisin huolellisesti katsonut tien olevan vapaa, kolari olisi ollut hyvin todennäköinen. Sama pätee jalankulkijan velvollisuuteen tehdä sivuttaissirtymiä kevyen liikenteen väylällä.
Pyöräilyn voisi kyllä kieltääkin Mannerheimintieltä, ainakin Kiasman ja Nordenskiöldinkadun väliseltä pätkältä missä tämä bussiepisodikin tapahtui. Töölönlahdella ja Urheilukadulla on erinomaiset pyörätiet, joten sinne vilkkaan autoliikenteen sekaan on turha ängetä.
Minusta on kummallista, että pyöräilijät menevät autojen sekaan kaupunkiliikenteessä. Siinä varmaankin on pyöräilijällä voimakas tunne, ettei "minulle voi tapahtua mitään, toiset ne vaan töpeksii". Kun ei itse ymmärrä riskeeraavansa maallista tomumajaansa, pitäisi liikennesäännöillä yrittää opastaa eli ohjata lain tuella pyöräilijät pois suurien riskien seuduilta.
Kevyen liikenteen väylillä pitää tietysti periaatteessa kävellä suoraan eteenpäin eikä siksakkia, mutta käykö jotenkin pyöräilijän itsetunnolle tunnustaa olevansa äänettömästi takaa päin suurella nopeudella lähestyvä yllättävä turvallisuusriski?
Sekin sähköohjus, joka minut ohitti pyörä/jalankulkutiellä oli ainutkertainen tapaus tähän asti. Pyöriäkin siellä liikkuu harvemmin kuin kerran viikossa siihen aikaan, kun minä käyn koiran kanssa lenkillä.
Helppohan se on autossa seurata takaa tulevaa liikennettä, kun on peilit. Otetaan Herbertin menopelistä taustapeilit pois ja Herbert sitten aina pysähtyy tielle, kääntyy katsomaan taaksepäin ja sitten kiihdyttää ja vaihtaa kaistaa. Kätevää, eikö vain.
Jos kävellessä voisi seurata takaa tulevaa liikennettä taustapeilistä, homma olisikin helposti hanskassa. Mutta kuinka usein minun nyt ilman taustapeilejä pitäisi kääntyä katsomaan taakse siltä varalta, että sieltä tulee joku trendikäs trikootyyppi äänettömästi kuin aave? Viiden metrin välein? Kymmenen? Kenties metrin? Ja sitten kerran, korkeintaan pari kertaa viikossa sieltä tulisikin pyöräilijä, jota voisin sitten kuuliaisesti väistää, etten vain häiritsisi herra trikooherran harjoitusta.
Tarvittaisiin ainoastaan yhteispeliä, että takaapäin lähestyvä pyöräilijä hidastaa tai antaa jo kauempaa äänimerkin. Hidastaminen ja mahdollisimman kaukaa väistäminen olisi hyvä vaihtoehto. Vielä parempi olisi, ettei tuollaisia hybridiväyliä ollenkaan tehtäisi.
Mielestäni yhdistetyllä väylällä olisi parempi kävellä vasemmalla, kuten ajoradallakin, jolloin jäisi vähän enemmän turvaväliä takaa tuleviin pyöräilijöihin.
Läheskään kaikkialla ei ole pyöräteitä, joten ajoradalla on välillä ajettava. Eikä siinä pääsääntöisesti mitään ongelmaa olekaan. Monesti ajorata olisi turvallisempi paikka pyörälle kuin kevyen liikenteen väylä, jossa usein risteävät autoilijat eivät osaa katsoa sivuilleen. Nämä keskittyvät havaitsemaan ajoradan liikennettä, jolloin pyöräilijän pitää olla se, joka aktiivisesti väistelee autoilijoita. Lisäksi tonttiliittymissä näkemät sivuille on usein onnettomat. Autoilijan pitää työntää keula pyörätielle nähdäkseen sivulle. Minusta tämä on todella kummallista, ei ajoradan käyttö pyörällä.
50 km/h on tietysti n. 3 m levyisellä kevyen liikenteen väylällä riski. Mutta kuten sanoit, olet kerran tavannut tällaisen. Kyse ei siis ole kovin suuresta ongelmasta. Sen sijaan ajoradalla ajaessani tunnin aikana useat autoilijat ohittavat kovalla nopeudella olkapäätä hipoen. Tilannetta ei pelasta se, että kuulen auton äänen hiukan ennen ohitusta. Kun piennar on kapea, mihinkään en voi väistää. Sekin on minusta kummallista, että autolla ohitetaan tuolla tavalla. Miksi autoilijat eivät voi käyttää riittävän leveitä väyliä, joissa on tilaa ohittaa ilman sivuttaissiirtymää, kun tuo siirtymä on liian vaativa suoritus kuljettajalle? Miksi HybridRules et esitä tällaista kysymystä, vaan ihmettelet pyöräilijöiden reittivalintoja? Tekeekö ajoneuvovalinta ihmisestä jotenkin tärkeämmän?
Autolla on tosiaan kätevää seurata takana olevia tapahtumia, mutta Herbertin kaksipyöräisistä menopeleistä ei voi peilejä ottaa pois, koska niissä ei ole peilejä. Harvassa pyörässä ylipäätään peilit on. Silti taakse pitää katsoa. Suoraan ajettaessa ei taaksepäin tarvitse juurikaan katsella, sama pätee jalankulkuun. Mutta aina ennen sivuttaissiirtymää tai risteävän väylän ylitystä pitää taakse katsoa. Kävellen tuo on huomattavasti helpompaa kuin pyörällä ajaen, vaativuudeltaan ei mielestäni poikkea yhtään auton peileihin katsomisesta. Ellei sitten ole poikkeuksellisen jäykkä kroppa, jossa pää ei käänny, vaan pitää kääntää koko kroppaa, jos hiukankin aikoo sivulleen katsoa. Vaikka sieltä ns. herra trikooherra (mitä tuolla yrität sanoa?) tulisikin, mitä se vaikuttaisi? Ja väheneekö tuon nopeus sinun katseesi voimasta vai mistä on kyse? Entä mikä on suurin sallittu nopeus sinun ohittamiseesi pyörätiellä eli paljonko pitää hidastaa? Muista, että kävelet väylän reunassa, jossa nopeusrajoitus on pääsääntöisesti sama kuin ajoradalla.
Käsityksesi yhteispelistä on entistä oudompaa, kun pohditaan mielipidettäsi ajoradan käytöstä. Aiheuttaako pyöräilijät siellä riskejä esim. bussiliikenteelle? Jos ei aiheuta, oletettavasti bussiliikenne aiheuttaa riskejä pyöräilijälle. Millä yhteispelin logiikalla haluat sallia riskejä aiheuttavan toiminnan ja kieltää riskejä aiheuttamattoman? Silläkö, että ajat autolla ja haluat pyöräilijät pois edestäsi?
Muistanko oikein, että Mannerheimintiellä on nopeusrajoitus 40 km/h? Kun etenemistä katkoo liikennevalot ja liikenteen jonoutuminen, todellisuudessa ajonopeus on usein enintään 30 km/h. Ohituksellaan pyöräilijän kiilanneen Onnibussikuskinkin edessä oli risteys ja punaiset valot. Kun nämä herra trikooherrat ovat nopeutensa takia vaaraksi pyöräteillä, miksi ne ovat ongelma myös Mannerheimintiellä? Avaatko HybridRules tätä yhtälöä hiukan.
Työmatkallani ajan osuuden taajaman ulkopuolista pyörätietä, jossa nopeusrajoitus on 60 km/h. Usein osun paikalle samaan aikaan, kuin viereistä ajorataa käyttävä bussi. Kun tuo jokaiselle pysäkille pysähtyy, jokseenkin samaa tahtia bussin kanssa etenen. Hiukankin ruuhkaisempana aikana muutama reitin varrella asuva työkaverini ajaisivat omalla autollaankin 10 km:n työmatkansa suunnilleen samaan aikaan kuin pyörällä. Edellisessä keskustelussa oltiin sentään hitammilla väylillä eli autoliikenteen kilpailukyky on niissä olosuhteissa vielä surkeampi.
Kellon kilkuttamisesta vielä. Tiedätkö HybridRules, mitä usein tapahtuu, kun kilkutan jalankulkijoille kelloa? Siinä vaiheessa alkaa tavattoman sekava häröily jalankulkijoiden ensin singahdellessaan edes takaisin päätyen lopulta jompaan kumpaan reunaan. Mitä useampi jalankulkija ryhmässä on, sitä sekavampi biljardi siitä syntyy. Tuoko pitäisi ottaa tavaksi, jos jalankulkija nätisti kävelee reunassa?
Yhteiskunta on investoinut esimerkilliseen pyöräilyväylään Töölönlahden rantaa pitkin ja siitä Urheilukadulle, ehkä pidemmällekin (siitä en ole varma). Siksi toivoisi pyöräilijöiden käyttävän niitä, ennemmin kuin ahdasta ja ruuhkaista Mannerheimintietä, jossa on väistämättä turvattomampaa kuin pyörätiellä.
Ok, Herbertillä myös on pointtinsa. Minä kyllä väistän autolla liikkuessani sekä pyöräilijää että koirailijaa kaukaa, jos on tilaa, ja hidastan, jos vastaantulijoiden vuoksi ei voi kunnolla väistää. Kun en itse kulje pyörällä, niin en osaa katsoa asioita pyöräilijän kannalta kuin oletuksen pohjalta.
Pyöräilijä autojen seassa on turvallisuusriski itselleen. Ei auta kiven alla, vaikka olisikin ollut oikeassa. Siksi minua hämmästyttää, että hinku pyörällä liikkumiseen ylittää itsesuojeluvaiston. Itse en harrasta pyöräilyä, niin en tiedä, mutta eikö vauhtipyöräilyn harrastamiseen sitten löydy hiljaisia haminoita?
Se sähköluoti on tosiaan ilmaantunut vain kerran eikä sen kuski ollut herra trikooherra vaan siinä mentiin tuulipuku lepattaen. Lenkilläni on yksi osio, arviolta 1km suora maantieoksa teollisuuslaitokselle ja siinä ei ole liikennettä iltaisin ja viikonloppuisin kuin satunnaisesti. Hyvä paikka mopo-pojille ja -tytöille kokoontua. Siinä näkee taidokkaitakin takapyörälläajoja ja takapyörä ilmaan etupyöräjarrutuksia. Joissakin mopoissa on viritetty ainakin äänet. Se sähkökäyttöinen tuulipuku meni pyörätietä ainakin samaa vauhtia kuin nuo mopopojat painellessaan nopeusnäytöksiä toisilleen.
Sateisella säällä päätä kääntäessä näkee vain hupun sisäpuolen.
Koira ei ymmärrä liikennesääntöjä ja haluaa aina välillä vaihtaa puolta jalkakäytävällä. Olen yrittänyt sille selittää, että meidän pitäisi aina ensin keskustella asiasta, mutta ei se koskaan muista sitä tehdä.
Lenkillä on n. 2km pätkä kevyen liikenteen väylää ja meidät takaa päin ohittava pyörä esiintyy n. 1-2 kertaa viikossa, joskus menee useampi viikko, ettei ole yhtään pyöräesiintymää.
Harmittaa, että pelkästään pyöräilijöiden piittaamattomuuden/ymmärtämättömyyden vuoksi minun pitää koko ajan pyrkiä olemaan tietoinen tuleeko takaapäin joku äänetön kulkuneuvo liian suurta tilannenopeutta käyttäen. Mutta eihän tässä muukaan auta.
En minäkään ole kellon kilkuttelun kannalla, jos asiaa tarkemmin ajattelee. Säihkähtäisi varmaan siinäkin. Kun pyörä säikäyttää ilmaantumalla aavemaisesti oikeaan silmäkulmaan ihan kohdalla, siinäkin säikähtää, mutta ennen kuin ehtii reagoida, on herra trikooherra jo trendikkäästi loitontunut enkä enää ehdi horjahtaa törmäyskurssille.
Osan matkaa menen koiran kanssa hiekkatietä pitkin ja siellä tulee takaapäin autoja aina välillä. Sen rangasäänet kuulee, eikä ole mitään ongelmaa varautua lähestyvään autoon.
Oikeastaan näiden pyörien kanssa on harmittavaa se, että joudun yli 95% pyörätieajasta varautumaan torpeedoon, joka esiintyy alle 5% ajasta.
"Pyöräilijä autojen seassa on turvallisuusriski itselleen."
Siis mitä ihmettä??? Törmäileekö pyöräilijä siellä johonkin vai miksi hän on turvallisuusriski itselleen? Jos autoliikenne aiheuttaa riskin, ne autojenkuljettajat se turvallisuusriski on, vaikka seurauksista enitenpyöräilijä kärsiikin. Ei siis nyt aleta ulkoistaa autoilijoiden vastuuta pyöräilijöille. Käsittämätön ajatuskin tuollainen, mistä 2000 kiloisen auton kuljettajan korvien välisestä tyhjiöstä lieneekin tullut.
"eikö vauhtipyöräilyn harrastamiseen sitten löydy hiljaisia haminoita?"
Luuletko tosiaan, että joku harrastaa pyöräilyä tuolla? Vai harrastatko itse siellä autoilua? Jos harrastat, miksi et mene radalle tai johonkin muualle, misä ei tarvitse syyttää pyöräilijöitä keksimistäsi jutuista. Miksi käsket muiden mennä muualle?
"Koira ei ymmärrä liikennesääntöjä ja haluaa aina välillä vaihtaa puolta jalkakäytävällä."
Sunä olet vastuussa koirastasi. ÄLä taas ala edes leikilläsi ulkoistaa sinulle kuuluvaa vastuuta. Jos koira ei pysy aloillaan, koiran paikka ei ole liikenteessä. Toki muiden pitää koiraa varoa, mutta se ei tippaakaan sinun vastuutasi vähennä.
"Harmittaa, että pelkästään pyöräilijöiden piittaamattomuuden/ymmärtämättömyyden vuoksi minun pitää koko ajan pyrkiä olemaan tietoinen tuleeko takaapäin joku äänetön kulkuneuvo liian suurta tilannenopeutta käyttäen."
Mikä on oikea tilannenopeus? Sekö, jolla et säikädä silloin, kun ajatuksesi on jossain muualla kuin tieliikennelain alaisella väylällä.
Pahoittelut kirjoitusvirheistä. Tabletti on niin onneton kirjoittamiseen, etten viitsi virheitä korjata, kun eivät vaikuta asiaan.
Herbet on huonolla tuulella tai pipo on kutistunut viime pesussa ja nyt kiristää.
Olisi pitänyt muotoilla niin, että pyöräilijä autojen seassa muodostaa turvallisuusriskin, joka kohdistuu lähinnä pyöräilijän terveyteen. Eihän pyöräilijä itse tietysti ole itselleen riski. Joskus ei sanotuksi saa, mitä tarkoittaa.
Ottaen huomioon Herbertin agressiivisen asenteen "minä oikeassa, sinä väärässä" minulle tulee mieleen, että liikenne olisi jalankulkijoille tosi paljon mukavampaa ilman pyöräilijöitä. Varmaan myös toisin päin.
Yhteispeliä jalan kulkeminen ja pyöräileminen jaetuilla väylillä kaipaisi, mutta herra trikooherrat olisivat tyytyväisiä vain, jos jalankulkijat koirineen olisivat siistissä jonossa väylän reunuksella kuin ne kuuluisat kivet, jotka Rokan olisi pitänyt herra isoherran polun viereen asetella. Että pääsisi trikoomies vauhtia hidastamatta paahtamaan. Niinkö on toive, Herbert?
En tiiä hinnasta onko, mutt sen omanpyörän raahaaminen mukana metrossa tai lähijunissa, tmvst, tuntuu joteski hankalalta. Musta olis mielekkäämpiä niiden kaupunkipyörienkäyttö sen viimeisen mailin matkalla. Se maili kun palatessa ois taas matkan eka maili, jos ei joku ’kärrikuski’ ois siirtänyt pyöriä pois... Eli paljon on toki infrasta ja logistiikasta ja voluumista kiinni,miten kokonaisuus toimisi
Ja kyllä muuten monien pyöräilystä innostuneiden pyörät ovat suht ...jopa perin kalliitakin...
Onko se sitt joillekin ylvästelyn paikka vai ei, riippuu toki ihmisestä. Mutt niinkus varmaan tiedättekin, niin joillain/monillakin on jonkinsortin rehvasteluun taipuvainen luonne ...muussakin kuin naisten iskemisessä tai ’kaatamisessa’. Näkyi aikoinaan esim kameroiden objektiivien mittoja vertaillessa ja esitellessä, kun näyttivät enempi lintukuvaajien kalustolta vaikka vain lähikuvia napsivatkin...
No mutt ei aleta siitä nyt kinastelemaan. Olen vaan tutustunut erilaisiin ihmisiin ammatissani suht pitkän elämäni aikana. Näyttämisen halu on monilla ...enkä tarkoita viuhahtelijoita
Jaakolla tuo näyttämisen halu on niin verissä, että hän ehti jo uhota sähköpyörällä lihasvoimailijan ohittaessaankin, vaikkei muille oikein avautunutkaan mitä sankaruutta hän kokee ohittaessaan polkupyöräilijän moottoripyörällään. Jaakolle tuo elvistely on niin luontaista, että hän odottaa automaattisesti muidenkin ajattelevan samoin.
Polkupyörä on niin henkikökohtainen laite, että en usko viitsiväni ajaa kolhoosipyörällä kovin pitkästi. Kaikki keskimääräiset asetukset ovat tällaiselle yli 180 cm / 65 kg orankille ihan metsässä. Oma halpakin pyörä on helppo säätää kuljettajansa näköiseksi, ja vähänkään enemmän ajava varmasti tekeekin niin.
Kukas niihin asemalla (ehkä) odottaviin yhteiskäyttöpyöriin vaihtaa nastarenkaat silloin kun tie alkaa jäätyä illalla? Ja mistä se sunnuntai-iltana arkiaamulle valmiiksi renkaita vaihtava tietää millaisia nastatenkaita kukin käyttää mieluimmin?
Sinä taidat olla pihalla enemmän kuin osasin kuvitellakaan. Sorry!
Mutt milloin olen kehunut ohittaneeni sähköpyörälläni jonkun ’lihasvoimailijan’?
Kyllä he ajavat paljonkin kovempaa reisirutiseillaan kuin minä 25 km/h nopeuteen rajoitetulla sähköavusta huolimatta. Alamäessä rullaamalla minäkin toki pääsen lujempaa...
Toivon siis, ett älä laita mun suuhuni sanoja, joita sylki suoltaa sinun suustasi! Se ei ole reilua, vaikka kuinka oltaisiin erimielisiä kaupunkipyörien mahdollisuuksista ja näppäryydestä oman pyörän mukana raahaamiseen verrattuna, esim metrossa, bussissa, ratikassa tai junassa, etc...
Toiseksi, taitavat nuo kaupunkien sinun ’kolhoosipyöriksi’ nimittelemät pyörät olla vielä toistaiseksi käytössä enempi vaan lumettomana aikana, koska kysyntä on silloin moninkertainen lumihanki-, -sohjoajeluun verrattuna. ...Mutta jos sinun ideologiasi vaatii tuollaisten argumenttien käyttöä, niin sehän on sinun ongelmasi, jos tai kun pyöräilyyn liittyvät argumenttisi eivät riitä.
Ja niiden talvirenkaiden mahd vaihdon suorittaa tietty pyörien omistajat, mitä sitä kyselet ?
Jaakko17: ”Mutt milloin olen kehunut ohittaneeni sähköpyörälläni jonkun ’lihasvoimailijan’?
Kyllä he ajavat paljonkin kovempaa reisirutiseillaan kuin minä 25 km/h nopeuteen rajoitetulla sähköavusta huolimatta. Alamäessä rullaamalla minäkin toki pääsen lujempaa…
Omat kokemukseni ovat samansuuntaisia. Sähköpyörän nopeus on myytti, joka haihtuu nopeasti kun alkaa itse polkea sellaista. Ainakin oma Helkamani on pienimmällä avustuksella (kolme asentoa) keskimäärin hitaampi kuin tavallinen fillari, saati sitten ilman avustusta ajaessa. Oikein jyrkissä ylämäissä sillä on etu puolellaan, mutta kaikkialla muualla tavallinen hyvä fillari on nopeampi.
Sähköpyörän pointti minulle on se, että sillä pystyy pitämään suhteellisen tasaisen nopeuden erilaisissa olosuhteissa, mikä on mielestäni jokapäiväisen ympärivuotisen työmatkakäytön edellytys. Tämän tasaisuuden hinta on, että tavallisessa kelissä, kun avustusta ei tarvita, mummot ja lapsetkin vetelevät vaivatta ohi. Huonossa kelissä taas pääsisi ohi kokolailla kenestä tahansa tavallisella pyörällä ajavasta, mutta silloin saakin ajella ihan yksin.
Jaakko: Toivon siis, ett älä laita mun suuhuni sanoja, joita sylki suoltaa sinun suustasi!
Anteeksi vain, muistin väärin tuon ohittamisen.
Vaikka en löydäkään näyttöjä ohittamisella ylpeilystäsi, niin suunnattoman ylemmyytesi omin voimin polkeviin olet kyllä tehnyt muilla tavoin varsin selväksi
Jaakko kirjoitti 18.4.2018: Onkohan se pää edellä kippurasarvista kiinnipitäen tyhjännyt pahasti korvien välit, vai mistä lie moinen asenne muunlaisesti liikkuvia ja nautiskelevia pyöräilijöitä kohtaan. Pyöräilystä kun voi nauttia muutenkin kuin veren maku suussa ? …jopa sähköllä avitettuna…
Jaakko: kysy niiltä, joilla kiristää. Ei minulla ainakaan. Ehkä joillain huippu-urheilijoilla ja/tai muilla trikoopelleillä… ilmanvastusta päällään puskien niin, ett korvienvälikin perän kautta tyhjäksi suhisee ?
Ei hymiön lisääminen äärimmäisen alatyylisen ja ivallisen tekstin perään lievennä asiaa, vaan päinvastoin houkuttelee muitakin ilkkumaan sinun tyhjäpäisiksi pelleksi osoittamillesi pyöräilijöille.
Mielenkiintoinen paradoksi on tarpeesi ivata kaikkein eniten juuri heitä, jotka pitävät huolta kunnostaan eri tavoin liikkumalla.
Mietipä omia motiivejasi: käykö tässä niin, että kun et itse saa itsestäsi irti sitä mitä toivoisit, tai mihin joskus nuorempana pystyit, hyvittelet nyt omatuntoasi todistelemalla, ettei aktiivikuntoilijankaan asiat niin hyvin ole, kun järkikin valuu tielle persreijästä?
Mitäs jos noudattaisit omaa ohjettasi, hankkisit mieleisesi pyörän ja joko vain nautit kesästä moottoripyörän satulassa tai sitten kuntoilet ihan itse valitsemallasi tasolla - ja annat muiden tehdä samoin heille jatkuvasti kettuilematta?
Nyt on niin kuumaa, että koska Suska ei poistu portista ulos ellei kuski ole täydessä haarniskassa, niin taidan ottaa Whiten tallista ja polkea torille jäätelölle. Ei tule kuin parikymmentä km / sivu.
Four wheels moves your body.
Two wheels moves your soul.
T.H.: ”Miksi kunnon varusteet hyötyliikumisessa olisivat ylvästelemistä?”
Aivan. Termi ”kunnon varuste” on kuitenkin aika venyvä. Esimerkiksi minä näytän ”asiallisen” pyöräilijän silmissä varmaan aika resupetteriltä, vaikka omasta mielestäni varusteeni ovat vimpan päälle.
Omistan tasan kaksi pyöräilyyn tarkoitettua varustetta: polkupyörän ja pumpun. Kaikki muut varusteet on alunperin tarkoitettu eri armeijoille, retkeilyyn, johonkin toiseen liikuntamuotoon tai työkäyttöön.
Myös pyöräni malli poikkeaa siitä mitä useimmat näyttävät omien pyörävalintojensa perusteella pitävän asiallisena työmatkapyöränä. Minulla vaihteet, jarrut ja dynamo pitää olla koteloituina säältä suojaan. Paristoilla/akulla toimiva lamppu ei kelpaa, koska pidän valoja päällä aina. Pyörän ajoasennon pitää olla aika pysty, jotta jäällä lipsuvan etupyörän päälle ei tule liikaa painoa. Pysty ajoasento auttaa myös käsille ja niskaan tulevan rasituksen pienentämisessä. Rengaskoon pitää olla sellainen, että sille löytyy pistosuojattuja renkaita.
Pyöräni pitää myös pysyä toimintakuntoisena vaikka sitä käytetään ja säilytetään taivasalla vuodet ympäri, ja vaikka huollan sitä vain pumppaamalla kaksi kertaa vuodessa ilmaa renkaisiin, kerran kesällä ja kerran talvella. Talvi/kesärenkaat vaihdatan liikkeessä, samalla voidellaan tai vaihdetaan ketjut ja vaijerit. Olen ajanut tällä pyörällä n. 32.000 km, eikä sitä ole koskaan pesty. Takalokasuojan päällä on vihreää hometta tai sammalta. En ole tutkinut kumpaa, koska se ei vaikuta käyttöominaisuuksiin.
Kaikesta tuosta muodostuu kokonaisuus, jolla ei kannata ylvästellä. Minulle se kuitenkin on tarkoituksenmukainen, koska siinä maksimaalinen hyöty yhdistyy minimaaliseen ponnisteluun. Muissa varusteeni herättävät varmaan lähinnä sääliä ja hupia, ei taatusti kateutta. Ylvästelyyn ei siis ole aihetta, ja silti minulla on kunnon varusteet.
Kunnon varusteethan riippuvatkin käyttötilanteesta. Hybridi pakettitelineineen ja lokasuojineen voi näyttääkin ihan miltä tahansa, mutta maasturini on vetomiesten silmissä varmaan erikoinen, koska ajoasento on säädetty juuri samoista syistä pystympään kuin raiseristemmejä kaupasta edes saa. Nyt kestää selkä, toivottavasti kestää tuo aika tukevan tuntuinen säätöstemmikin, vaikkei niitä maastokäyttöön yleensä suositellakaan?
Vaikka TeeCee maadoittaa elvistelyn hienosti, olen silti aika varma, että juuri nämä sopivat etunojan, ja ohjauksen ja satulan korkeuksien säädöt ovat hänelle henkilökohtaiset, eikä toisen pyörällä ole hyvä ajaa, vaikka saisi omansa tilalle paljon kalliimmankin? Juuri tätä tarkoitin itsekin sillä, että ymmärrän oman pyörän kuskaamisen mukana, mutta vaihto- ja lainapyörät sopivat miten sattuu ja ovat missä kunnossa sattuu. Vanhahan ei ole huonokuntoisen synonyymi.
Liikenneturvallisuus, tai omalta osaltani siinä aiemmin havaitsematon puute konkretisoitui minulle eilen iltalenkillä, kun ajelin helteen vuoksi T-paidassa ja shortseissa jousittamattomalla katuhybridillä. Oudolla reitillä onnistuin matalalta paistavan auringon varjoissa jättämään huomaamatta ison routapatin, joka ei sinänsä olisi ollut mikään juttu. Mutta juuri sillä hetkellä juomapullo toisessa kädessä pyörän ilmaan nostanut pomppu pääsi yllättämään sen verran, että laskeutuminen oli aika ruma.
Hampaat ehjät, kypärässä ei naarmuakaan, mutta paljas polvi ja kyynärpää sairaalan kautta kasaan parsittuina :-(
Huomionarvoista tilanteessa oli se, että kipein paikka on olkapää, jossa ei kuitenkaan ole T-paidan "suojakertoimen" vuoksi kuin näkyvä ruhje, mutta ei mitään hoitoa vaativaa. Sama juttu lantiossa. Tulin varmaan asfaltille kämmen edellä, mutta ajohanskan kämmenpuolen nahka on käytännössä virheetön, vaikka sauma ja rystypuolen kankaasta osa kului (paloi) puhki. Kädessä silti vain pieni naarmu, joka ei edes tarvitse laastaria.
Ja kyynärpäästä hoitaja nosteli ihoa irti pinseteillä ruiskutellen desinfiointiainetta puhki kuluneen ihon alle. Eli siis jo kangaskerros vähensi tässä kaatumisessa vammoja aivan olennaisesti.
Tästä seuraa moottoripyöräilyn turvanormien laajentaminen myös polkupyöräilyyn, mikä tarkoittaa aina pitkähihaista päälle. Käyn ostamassa täysin läpituulettuvia pitkähihaisia paitoja muutaman lisää, että pääsee lenkille silloinkin kun edellinen on pyykissä.
Sattui huonoimmat mahdolliset vehkeet mukaan. Jousitettu maasturi olisi ylittänyt tuon pompun ilman mitään draamaa. Oikea maantiepyörä kovilla rengaspaineilla olisi pompannut samalla tavalla, mutta lukkopolkimien vuoksi paljon hallitummin juomapullo kädessäkin.
Ei kannattaisi juoda, kun ajaa ;-)
Minusta TeeCeen kuvaus sopii hyvin työmatkapyöräilyyn. Monella on vanha täysjäykkä 90-luvun maasturi työmatkapyöränä, toki varmaan osiltaan sopivaksi viritettynä. Ulospäin se ei kummoisen näköinen ole, mutta krossarilla ainakin minulla on vaikeuksia perässä pysyä.
Vaatevalintoihin en osaa ottaa kantaa, kun maatiepyöräilijät ovat tyyyliltään aivan erilaisia kuin maastopuolen kaverit. Kumpiakaan en osaa arvioida ja siksikään noiden luokittelu ei minulta onnistu. Voin vain sanoa, että itselläni on työ-, juoksu-, triathlon-, hiihto- ja yleisesti urheiluun tarkoitetut varusteet sekoitettu muutamaan pyöräilyvarusteeseen. Tuskin juoksuhousut ja hiihtotakki millään tavalla edes tarkkanäköisimmän silmään pistää, vaikka niistäkin joku asiaa tuntematon voi mielensä pahoittaa. Rautakaupasta haetut hanskat saattaa joku ehkä pysähdyksissä huomatakin. Tuskin tästäkään moitteita silti muualla saa kuin nettipalstalla. Ja meneehän valinnat muuten toisinkin päin, kun viime talvena näin ladulla useita pyöräilytakkeja. Sen ainoan kerran vuodessa, kun pojan kanssa tulee lasketteluirinteeseen mentyä, pyöräilyssä käyttämäni urheilulasit (ei siis pyöräily-) toimii muuten siellä hienosti, vaikka muilla onkin laskettelulasit ja -kypärä mallia avaruusmies.
Ylvästelytuohtumusta en vielä ymmärtänyt. Jos käyttäytyy normaalisti, ei metelöi eikä haise liikaa niin mikä tekee punaisen vaatteen?
Sitä voitte jäädä miettimään... vaikka TM:ssä ei pyörien, saati sähköavusteisten pyörien, kehitysnäkymiä juurikaan esiin tuoda, saati valoteta.
Tää kun on edelleen ’miesten autolelu-lehti’...
Asia ei meidän miettimisellä selviä, joten pyydän apua sinulta.
Myöhäistä tilaukseni on päättynyt. Hyvää ja mielenkiintoista pyöräilyä teille ’jälkeenjääville’
Kerrothan ihan vihjeenä meille, minkä lehden lukijaksi siirryt. Aihe kovasti kiinnostaa minuakin, vaikka TM tarjoaa kiinnostavaa luettavaa muistakin aiheista.
Polkupyörällä pääsee, mutta sähkökäyttöisellä pyörällä sitä vasta pääseekin. Tässä äskettäin kävelin koirani kanssa kevyen liikenteen väylän vasenta laitaa. Tiedoksi Herbertille, etten antanut koiran säntäillä sinne tänne. Onneksi, sillä takaa päin tuli ja humahti ohi "äänetön ohjus" eli polkupyörän näköinen kaksipyörä. Vauhtia oli varmasti viidenkympin tienoilla, ehkä ylikin, eikä kuski näyttänyt polkevan ollenkaan.
Mikä ihmeen ohjus se mahtoi olla? Vaimollakin on sähkömoottorilla varustettu pyörä, mutta ei se kulje pelkällä moottorilla ollenkaan, sähkökäyttö vain keventää lihastyötä.
TM:n sivuilla toisaalla, kun on ihmetelty liikenteen riskejä, niin olen minäkin kävellessä joskus niitä miettinyt.
Polkupyöräilijöiden joukosta liikenteen suurimmat riskitekijät taitavat löytyä. Osittain heitä altistaa riskeilijöiksi tosiasia, ettei heille oikein ole omia ajoreittejä. Osittain altistus johtuu heidän vajavaisesta kyvystä tai mielenkiinnosta huomioida muita liikkujia muuten kuin omasta näkövinkkelistään, mikä ei aina ole varsinaisesti turvallisuushakuinen vinkkeli.
Luulisi, että turvallisuussyistä polkupyörällä ajaminen esim. Helsingin katuliikenteen seassa olisi kokonaan kielletty, mutta mitä vielä. Siellähän sankaripyöräilijä äskettäin lehtitietojen mukaan on jopa stopannut bussin keskelle Mannereimintietä ja alkanut uhitella kuskille. Miten on mahdollista, että polkupyörällä yleensä saa laillisesti ajaa siellä seassa?
Polkupyörä on ajoneuvo siinä missä henkilöauto tai bussikin. Polkupyörän sähköavustus lakkaa 25 km/h nopeuden yläpuolella.
Miten on mahdollista saada ajaa polkupyörällä Mannerheimintiellä? Ollaan tietysti lehtitietojen varassa, mutta niistä päätellen bussikuski oli vaarantanut pyöräilijän turvallisuuden. Ja sinä kysyt, miksi siellä saa ajaa pyörällä. Miksi HybridRules et kysy, miksi bussikuski saa vaarantaa toisten tienkäyttäjien terveyden?
Jos sinut ohittanut kaksipyöräinen ajoi n. 50 km/h, kyse oli sähkömoposta tms. kulkupelistä. Mahdollisesti se myös oli viritetty sähköavusteinen polkupyörä, mikä ei siis enää tuossa kunnossa ollut sähköavusteinen polkupyörä.
Eilen minut ohitti moottoritiellä Volvo n. 200 km/h. Jos olisin lähtenyt ohittamaan edellä ajavaa ilman, että olisin huolellisesti katsonut tien olevan vapaa, kolari olisi ollut hyvin todennäköinen. Sama pätee jalankulkijan velvollisuuteen tehdä sivuttaissirtymiä kevyen liikenteen väylällä.
Pyöräilyn voisi kyllä kieltääkin Mannerheimintieltä, ainakin Kiasman ja Nordenskiöldinkadun väliseltä pätkältä missä tämä bussiepisodikin tapahtui. Töölönlahdella ja Urheilukadulla on erinomaiset pyörätiet, joten sinne vilkkaan autoliikenteen sekaan on turha ängetä.
Minusta on kummallista, että pyöräilijät menevät autojen sekaan kaupunkiliikenteessä. Siinä varmaankin on pyöräilijällä voimakas tunne, ettei "minulle voi tapahtua mitään, toiset ne vaan töpeksii". Kun ei itse ymmärrä riskeeraavansa maallista tomumajaansa, pitäisi liikennesäännöillä yrittää opastaa eli ohjata lain tuella pyöräilijät pois suurien riskien seuduilta.
Kevyen liikenteen väylillä pitää tietysti periaatteessa kävellä suoraan eteenpäin eikä siksakkia, mutta käykö jotenkin pyöräilijän itsetunnolle tunnustaa olevansa äänettömästi takaa päin suurella nopeudella lähestyvä yllättävä turvallisuusriski?
Sekin sähköohjus, joka minut ohitti pyörä/jalankulkutiellä oli ainutkertainen tapaus tähän asti. Pyöriäkin siellä liikkuu harvemmin kuin kerran viikossa siihen aikaan, kun minä käyn koiran kanssa lenkillä.
Helppohan se on autossa seurata takaa tulevaa liikennettä, kun on peilit. Otetaan Herbertin menopelistä taustapeilit pois ja Herbert sitten aina pysähtyy tielle, kääntyy katsomaan taaksepäin ja sitten kiihdyttää ja vaihtaa kaistaa. Kätevää, eikö vain.
Jos kävellessä voisi seurata takaa tulevaa liikennettä taustapeilistä, homma olisikin helposti hanskassa. Mutta kuinka usein minun nyt ilman taustapeilejä pitäisi kääntyä katsomaan taakse siltä varalta, että sieltä tulee joku trendikäs trikootyyppi äänettömästi kuin aave? Viiden metrin välein? Kymmenen? Kenties metrin? Ja sitten kerran, korkeintaan pari kertaa viikossa sieltä tulisikin pyöräilijä, jota voisin sitten kuuliaisesti väistää, etten vain häiritsisi herra trikooherran harjoitusta.
Tarvittaisiin ainoastaan yhteispeliä, että takaapäin lähestyvä pyöräilijä hidastaa tai antaa jo kauempaa äänimerkin. Hidastaminen ja mahdollisimman kaukaa väistäminen olisi hyvä vaihtoehto. Vielä parempi olisi, ettei tuollaisia hybridiväyliä ollenkaan tehtäisi.
Mielestäni yhdistetyllä väylällä olisi parempi kävellä vasemmalla, kuten ajoradallakin, jolloin jäisi vähän enemmän turvaväliä takaa tuleviin pyöräilijöihin.
Läheskään kaikkialla ei ole pyöräteitä, joten ajoradalla on välillä ajettava. Eikä siinä pääsääntöisesti mitään ongelmaa olekaan. Monesti ajorata olisi turvallisempi paikka pyörälle kuin kevyen liikenteen väylä, jossa usein risteävät autoilijat eivät osaa katsoa sivuilleen. Nämä keskittyvät havaitsemaan ajoradan liikennettä, jolloin pyöräilijän pitää olla se, joka aktiivisesti väistelee autoilijoita. Lisäksi tonttiliittymissä näkemät sivuille on usein onnettomat. Autoilijan pitää työntää keula pyörätielle nähdäkseen sivulle. Minusta tämä on todella kummallista, ei ajoradan käyttö pyörällä.
50 km/h on tietysti n. 3 m levyisellä kevyen liikenteen väylällä riski. Mutta kuten sanoit, olet kerran tavannut tällaisen. Kyse ei siis ole kovin suuresta ongelmasta. Sen sijaan ajoradalla ajaessani tunnin aikana useat autoilijat ohittavat kovalla nopeudella olkapäätä hipoen. Tilannetta ei pelasta se, että kuulen auton äänen hiukan ennen ohitusta. Kun piennar on kapea, mihinkään en voi väistää. Sekin on minusta kummallista, että autolla ohitetaan tuolla tavalla. Miksi autoilijat eivät voi käyttää riittävän leveitä väyliä, joissa on tilaa ohittaa ilman sivuttaissiirtymää, kun tuo siirtymä on liian vaativa suoritus kuljettajalle? Miksi HybridRules et esitä tällaista kysymystä, vaan ihmettelet pyöräilijöiden reittivalintoja? Tekeekö ajoneuvovalinta ihmisestä jotenkin tärkeämmän?
Autolla on tosiaan kätevää seurata takana olevia tapahtumia, mutta Herbertin kaksipyöräisistä menopeleistä ei voi peilejä ottaa pois, koska niissä ei ole peilejä. Harvassa pyörässä ylipäätään peilit on. Silti taakse pitää katsoa. Suoraan ajettaessa ei taaksepäin tarvitse juurikaan katsella, sama pätee jalankulkuun. Mutta aina ennen sivuttaissiirtymää tai risteävän väylän ylitystä pitää taakse katsoa. Kävellen tuo on huomattavasti helpompaa kuin pyörällä ajaen, vaativuudeltaan ei mielestäni poikkea yhtään auton peileihin katsomisesta. Ellei sitten ole poikkeuksellisen jäykkä kroppa, jossa pää ei käänny, vaan pitää kääntää koko kroppaa, jos hiukankin aikoo sivulleen katsoa. Vaikka sieltä ns. herra trikooherra (mitä tuolla yrität sanoa?) tulisikin, mitä se vaikuttaisi? Ja väheneekö tuon nopeus sinun katseesi voimasta vai mistä on kyse? Entä mikä on suurin sallittu nopeus sinun ohittamiseesi pyörätiellä eli paljonko pitää hidastaa? Muista, että kävelet väylän reunassa, jossa nopeusrajoitus on pääsääntöisesti sama kuin ajoradalla.
Käsityksesi yhteispelistä on entistä oudompaa, kun pohditaan mielipidettäsi ajoradan käytöstä. Aiheuttaako pyöräilijät siellä riskejä esim. bussiliikenteelle? Jos ei aiheuta, oletettavasti bussiliikenne aiheuttaa riskejä pyöräilijälle. Millä yhteispelin logiikalla haluat sallia riskejä aiheuttavan toiminnan ja kieltää riskejä aiheuttamattoman? Silläkö, että ajat autolla ja haluat pyöräilijät pois edestäsi?
Muistanko oikein, että Mannerheimintiellä on nopeusrajoitus 40 km/h? Kun etenemistä katkoo liikennevalot ja liikenteen jonoutuminen, todellisuudessa ajonopeus on usein enintään 30 km/h. Ohituksellaan pyöräilijän kiilanneen Onnibussikuskinkin edessä oli risteys ja punaiset valot. Kun nämä herra trikooherrat ovat nopeutensa takia vaaraksi pyöräteillä, miksi ne ovat ongelma myös Mannerheimintiellä? Avaatko HybridRules tätä yhtälöä hiukan.
Työmatkallani ajan osuuden taajaman ulkopuolista pyörätietä, jossa nopeusrajoitus on 60 km/h. Usein osun paikalle samaan aikaan, kuin viereistä ajorataa käyttävä bussi. Kun tuo jokaiselle pysäkille pysähtyy, jokseenkin samaa tahtia bussin kanssa etenen. Hiukankin ruuhkaisempana aikana muutama reitin varrella asuva työkaverini ajaisivat omalla autollaankin 10 km:n työmatkansa suunnilleen samaan aikaan kuin pyörällä. Edellisessä keskustelussa oltiin sentään hitammilla väylillä eli autoliikenteen kilpailukyky on niissä olosuhteissa vielä surkeampi.
Kellon kilkuttamisesta vielä. Tiedätkö HybridRules, mitä usein tapahtuu, kun kilkutan jalankulkijoille kelloa? Siinä vaiheessa alkaa tavattoman sekava häröily jalankulkijoiden ensin singahdellessaan edes takaisin päätyen lopulta jompaan kumpaan reunaan. Mitä useampi jalankulkija ryhmässä on, sitä sekavampi biljardi siitä syntyy. Tuoko pitäisi ottaa tavaksi, jos jalankulkija nätisti kävelee reunassa?
Yhteiskunta on investoinut esimerkilliseen pyöräilyväylään Töölönlahden rantaa pitkin ja siitä Urheilukadulle, ehkä pidemmällekin (siitä en ole varma). Siksi toivoisi pyöräilijöiden käyttävän niitä, ennemmin kuin ahdasta ja ruuhkaista Mannerheimintietä, jossa on väistämättä turvattomampaa kuin pyörätiellä.
Ok, Herbertillä myös on pointtinsa. Minä kyllä väistän autolla liikkuessani sekä pyöräilijää että koirailijaa kaukaa, jos on tilaa, ja hidastan, jos vastaantulijoiden vuoksi ei voi kunnolla väistää. Kun en itse kulje pyörällä, niin en osaa katsoa asioita pyöräilijän kannalta kuin oletuksen pohjalta.
Pyöräilijä autojen seassa on turvallisuusriski itselleen. Ei auta kiven alla, vaikka olisikin ollut oikeassa. Siksi minua hämmästyttää, että hinku pyörällä liikkumiseen ylittää itsesuojeluvaiston. Itse en harrasta pyöräilyä, niin en tiedä, mutta eikö vauhtipyöräilyn harrastamiseen sitten löydy hiljaisia haminoita?
Se sähköluoti on tosiaan ilmaantunut vain kerran eikä sen kuski ollut herra trikooherra vaan siinä mentiin tuulipuku lepattaen. Lenkilläni on yksi osio, arviolta 1km suora maantieoksa teollisuuslaitokselle ja siinä ei ole liikennettä iltaisin ja viikonloppuisin kuin satunnaisesti. Hyvä paikka mopo-pojille ja -tytöille kokoontua. Siinä näkee taidokkaitakin takapyörälläajoja ja takapyörä ilmaan etupyöräjarrutuksia. Joissakin mopoissa on viritetty ainakin äänet. Se sähkökäyttöinen tuulipuku meni pyörätietä ainakin samaa vauhtia kuin nuo mopopojat painellessaan nopeusnäytöksiä toisilleen.
Sateisella säällä päätä kääntäessä näkee vain hupun sisäpuolen.
Koira ei ymmärrä liikennesääntöjä ja haluaa aina välillä vaihtaa puolta jalkakäytävällä. Olen yrittänyt sille selittää, että meidän pitäisi aina ensin keskustella asiasta, mutta ei se koskaan muista sitä tehdä.
Lenkillä on n. 2km pätkä kevyen liikenteen väylää ja meidät takaa päin ohittava pyörä esiintyy n. 1-2 kertaa viikossa, joskus menee useampi viikko, ettei ole yhtään pyöräesiintymää.
Harmittaa, että pelkästään pyöräilijöiden piittaamattomuuden/ymmärtämättömyyden vuoksi minun pitää koko ajan pyrkiä olemaan tietoinen tuleeko takaapäin joku äänetön kulkuneuvo liian suurta tilannenopeutta käyttäen. Mutta eihän tässä muukaan auta.
En minäkään ole kellon kilkuttelun kannalla, jos asiaa tarkemmin ajattelee. Säihkähtäisi varmaan siinäkin. Kun pyörä säikäyttää ilmaantumalla aavemaisesti oikeaan silmäkulmaan ihan kohdalla, siinäkin säikähtää, mutta ennen kuin ehtii reagoida, on herra trikooherra jo trendikkäästi loitontunut enkä enää ehdi horjahtaa törmäyskurssille.
Osan matkaa menen koiran kanssa hiekkatietä pitkin ja siellä tulee takaapäin autoja aina välillä. Sen rangasäänet kuulee, eikä ole mitään ongelmaa varautua lähestyvään autoon.
Oikeastaan näiden pyörien kanssa on harmittavaa se, että joudun yli 95% pyörätieajasta varautumaan torpeedoon, joka esiintyy alle 5% ajasta.
"Pyöräilijä autojen seassa on turvallisuusriski itselleen."
Siis mitä ihmettä??? Törmäileekö pyöräilijä siellä johonkin vai miksi hän on turvallisuusriski itselleen? Jos autoliikenne aiheuttaa riskin, ne autojenkuljettajat se turvallisuusriski on, vaikka seurauksista enitenpyöräilijä kärsiikin. Ei siis nyt aleta ulkoistaa autoilijoiden vastuuta pyöräilijöille. Käsittämätön ajatuskin tuollainen, mistä 2000 kiloisen auton kuljettajan korvien välisestä tyhjiöstä lieneekin tullut.
"eikö vauhtipyöräilyn harrastamiseen sitten löydy hiljaisia haminoita?"
Luuletko tosiaan, että joku harrastaa pyöräilyä tuolla? Vai harrastatko itse siellä autoilua? Jos harrastat, miksi et mene radalle tai johonkin muualle, misä ei tarvitse syyttää pyöräilijöitä keksimistäsi jutuista. Miksi käsket muiden mennä muualle?
"Koira ei ymmärrä liikennesääntöjä ja haluaa aina välillä vaihtaa puolta jalkakäytävällä."
Sunä olet vastuussa koirastasi. ÄLä taas ala edes leikilläsi ulkoistaa sinulle kuuluvaa vastuuta. Jos koira ei pysy aloillaan, koiran paikka ei ole liikenteessä. Toki muiden pitää koiraa varoa, mutta se ei tippaakaan sinun vastuutasi vähennä.
"Harmittaa, että pelkästään pyöräilijöiden piittaamattomuuden/ymmärtämättömyyden vuoksi minun pitää koko ajan pyrkiä olemaan tietoinen tuleeko takaapäin joku äänetön kulkuneuvo liian suurta tilannenopeutta käyttäen."
Mikä on oikea tilannenopeus? Sekö, jolla et säikädä silloin, kun ajatuksesi on jossain muualla kuin tieliikennelain alaisella väylällä.
Pahoittelut kirjoitusvirheistä. Tabletti on niin onneton kirjoittamiseen, etten viitsi virheitä korjata, kun eivät vaikuta asiaan.
Herbet on huonolla tuulella tai pipo on kutistunut viime pesussa ja nyt kiristää.
Olisi pitänyt muotoilla niin, että pyöräilijä autojen seassa muodostaa turvallisuusriskin, joka kohdistuu lähinnä pyöräilijän terveyteen. Eihän pyöräilijä itse tietysti ole itselleen riski. Joskus ei sanotuksi saa, mitä tarkoittaa.
Ottaen huomioon Herbertin agressiivisen asenteen "minä oikeassa, sinä väärässä" minulle tulee mieleen, että liikenne olisi jalankulkijoille tosi paljon mukavampaa ilman pyöräilijöitä. Varmaan myös toisin päin.
Yhteispeliä jalan kulkeminen ja pyöräileminen jaetuilla väylillä kaipaisi, mutta herra trikooherrat olisivat tyytyväisiä vain, jos jalankulkijat koirineen olisivat siistissä jonossa väylän reunuksella kuin ne kuuluisat kivet, jotka Rokan olisi pitänyt herra isoherran polun viereen asetella. Että pääsisi trikoomies vauhtia hidastamatta paahtamaan. Niinkö on toive, Herbert?
Kolmannen kerran kysyn mielipidettäsi tilannenopeudesta.
Pyöräilijä muodostaa turvallisuusriskin..? Vaikeata on.
Pyöräilijä ottaa tarpeettoman riskin jos ei käytä heille varta vasten tehtyjä pyöräteitä, vaan änkeää autoliikenteen sekaan.