@Quu kirjoitti:
Kun menee tilaamaan uutta saa tasan sellaisen ajantasaisen mallin ja varusteet mitä kyseiseltä valmistajata on mahdollista saada.
Ja koska kaikkea tehdään aivan muualle kuin Suomen tarpeisiin, kaikkea saa myös käytettynä.
Kyllä on lähes mahdottomuus, että kaikki värit varusteet kunto osuu maaliin. Kyllä perusongelma on raha, ettei uuden varustelistalle hillo riitä.
Kun jo Nettiauto + Blocket + Mobile haussa on puskuri puskuriin pysäköitynä yli 60 km mittainen jono saman korimallin autoja samoilta vuosilta, kyllä siinä ostajalla on aika hyvä mahdollisuus esittää omia toiveitaan.
Rvan auton haussa hylkäsimme muuten vaatimukset täyttävän auton väärän värisen keskikonsolin vuoksi. Joku hönö oli valinnut kojetauluun oikean puulajin oikealla pinnoituksella, mutta ei ollut ymmärtänyt vaihtaa hinnat-alkaen keskikonsolia saman väriseksi. Jos auton ostaja tekee tuon tason virheitä, mitä muuta huolimatonta auton historiassa on hänen jäljiltään?
@tracktest kirjoitti:
Käytetyn auton etsimisessä ei pidetä kiirettä, hakuun saattaa kulua jopa vuosia. Hyvää kannattaa varrota, sopivan löytyessä tyytyväisyys tuottaa positiivisia fiiliksiä. Käytetyn auton ostaja hakee vähän ajettuja ja hyvin huollettuja autoja. Perehtyneillä takuut ovat kartoitettu jo hyvissä ajoin, näin yllätyksiä ei pääse syntymään.
Näin se menee. Meillä perheen viimeisin ostos ei ollut minun, mutta ostaja tiesi vastaavan auton koeajon perusteella mitä oli hakemassa. Tavoitteena oli löytää pikkurahalla hieman erikoisempi juuri käyttäjänsä ajatuksiin sopiva auto.
Tässä oltiin hakemassa hieman hauraasta korimallista 15 vuotta vanhaa farkkuversiota tekniikalla jota on tuotu Suomeen vain harvoja yksittäiskappaleita, eikä ehkä joka vuosi niitäkään. Haku oli päällä Nettiauto + Blocket + Mobile hajautuksella puoli vuotta, kunnes nelivetoinen "Cinquecento" löytyi Tuhkolmasta.
En minä osaa selittää miksi jonkun pitäisi etsiä tällaisia ihmeellisyyksiä. Mutta jos joku haluaa, kaikkea on saatavana.
Juuri näin! Viisi vuotta saattaa muuttua seitsemäksi vuodeksi, kuten itselleni kävi viimeisen hankinnan kanssa.
....arvo alenee samaa tahtia, tai kalliissa autossa enemmän kuin velka lyhenee.
Jos ei laita asioita keskustelupalsta- tai essonbaarityyppisesti halkipoikkipinoon yhdellä vaihtoehdolla, niin pienellä miettimisellä tuollekin voisi heittää monta "sehän riippuu" -tyylistä vasta-argumenttia, mutta annetaan sinun nyt miettiä ensin.
Aleneehan se käteiselläkin ostetun auton arvo
Tottakai, entäs sitten?
se auton arvon (esim. turhanpäiväiset varusteet) ymmärtäisi paremmin kun hillot lähtee purkista kertalaakilla
En tiedä miten "turhanpäiväiset varusteet" liittyy mihinkään. Miksi sitä hankintansa arvoa ei ymmärtäisi lainaa lyhentämällä muka? Tai maksamalla työsuhde-etuna kk-maksua jne.
@Quu kirjoitti:
Siinä ajassa minä ajoin kolme uutta autoa vaihtokuntoon a n.160 000 km, maahantuojat piti alle 100 000 km olisi hyvä vaihtorajana.
Elämä on valintoja ja tärkeintähän onkin että ostaja on itse tyytyväinen omaansa.
Minä pyrin välttämään edes uutena sellaisia autoja jotka ovat jo 160.000 km jälkeen vaihtokunnossa. Ei se aina onnistu, mutta silloin kun onnistuu, ajan aivan mielelläni yli 10 vuotta vanhalla autolla.
@740 GLE kirjoitti:
Seuraava kysymys on laskeeko kulutus yhtä paljon kuin tehopyynnön integraali aikajanalla ja laskeeko se yhtä paljon kuin sähköisellä voimalinjalla?
Niin, menee kuvaajan tarkasteluksi, mutta totta, sähköllä se saadaan negatiiviseksi, jolloin
kuvaajasta kahden käyrän rajoittaman alueen pinta ala ja erotus saadaan määrätyllä integraalilla,
jota ei negatiiviseksi saada polttomoottorilla ikinä, vaikka nollaan saadaankin esim. alamäessä.
Siitä huolimatta viimeksi tarkistaessani sähköautoa ajavien Spritmonitor käyttäjien keskikulutus oli 16 kWh luokkaa sadalle, mikä vastaa 1.6 litraa dieseliä ja vähän enemmän bensaa. Se kertoo aika selkeästi hyötysuhteen eroista.
onhan siinä eroa, taloudellisessa vertailussa myös varmaan hankintahinta olisi hyvä laittaa kulutuserolla kuoleentumaan? siitä syystä valitsin 'vielä' perinteisen tekniikan ja käytön my dieseliä aina kun mahdollista (hiilidioksidipäästöt/ympäristökysymykset, jos nesteen laskentakaavaan on yhtään luottaminen).
@Quu kirjoitti:
Siinä ajassa minä ajoin kolme uutta autoa vaihtokuntoon a n.160 000 km, maahantuojat piti alle 100 000 km olisi hyvä vaihtorajana.
Elämä on valintoja ja tärkeintähän onkin että ostaja on itse tyytyväinen omaansa.
Minä pyrin välttämään edes uutena sellaisia autoja jotka ovat jo 160.000 km jälkeen vaihtokunnossa. Ei se aina onnistu, mutta silloin kun onnistuu, ajan aivan mielelläni yli 10 vuotta vanhalla autolla.
En tiedä miten tulkitset vaihtokunnon, minä tarkoitan sillä kilometrimäärää, muuten sen ikäiset autot ei uutta häpeä, kiveniskemiä kyllä väistämättä tulee kun kilometrit on ajettu valtateillä.
Kyseessä on tietenkin työsuhdeautot, sopimusosapuoli haluaa vaihtoon, ja niille vielä myyntiarvon.
@Quu kirjoitti:
Kyseessä on tietenkin työsuhdeautot, sopimusosapuoli haluaa vaihtoon, ja niille vielä myyntiarvon.
Siis "Siinä ajassa minä ajoin kolme uutta autoa vaihtokuntoon a n.160 000 km, maahantuojat piti alle 100 000 km olisi hyvä vaihtorajana." eli parissa vuodessa 160 000. Vuoden jokaisena päivänä 220 km eli nelisen tuntia autossa joka päivä. Saa siinä ihan kiva auto ollakin, että jaksaa istua.
@Quu kirjoitti:
Kyseessä on tietenkin työsuhdeautot, sopimusosapuoli haluaa vaihtoon, ja niille vielä myyntiarvon.
Siis "Siinä ajassa minä ajoin kolme uutta autoa vaihtokuntoon a n.160 000 km, maahantuojat piti alle 100 000 km olisi hyvä vaihtorajana." eli parissa vuodessa 160 000. Vuoden jokaisena päivänä 220 km eli nelisen tuntia autossa joka päivä. Saa siinä ihan kiva auto ollakin, että jaksaa istua.
Yli 300 km 4 pv viikossa joskus päivystys viikko 7 pv jokaisena työpäivänä + vapaa ajan ajot.
Verottaja laskee työmatkan tietyn km määrän ylittävän osan omiksi ajoiksi, jos ei pystyperustelemaan miksi ei julkisen aikataulut osu työaikoihin .
@Quu kirjoitti:
Kyseessä on tietenkin työsuhdeautot, sopimusosapuoli haluaa vaihtoon, ja niille vielä myyntiarvon.
Siis "Siinä ajassa minä ajoin kolme uutta autoa vaihtokuntoon a n.160 000 km, maahantuojat piti alle 100 000 km olisi hyvä vaihtorajana." eli parissa vuodessa 160 000. Vuoden jokaisena päivänä 220 km eli nelisen tuntia autossa joka päivä. Saa siinä ihan kiva auto ollakin, että jaksaa istua.
Yli 300 km 4 pv viikossa joskus päivystys viikko 7 pv jokaisena työpäivänä + vapaa ajan ajot.
Verottaja laskee työmatkan tietyn km määrän ylittävän osan omiksi ajoiksi, jos ei pystyperustelemaan miksi ei julkisen aikataulut osu työaikoihin .
Työmatka on Verohallinnon määritelmän mukaan työtehtävien tekemiseen liittyvä matka. Kodin ja (kiinteän) työpaikan välinen matka on yksityisajoa, vaikka siitäkin työmatkana yleensä puhutaan. Tästä usein aiheutuu sekaannusta.
@Quu kirjoitti:
Kyseessä on tietenkin työsuhdeautot, sopimusosapuoli haluaa vaihtoon, ja niille vielä myyntiarvon.
Siis "Siinä ajassa minä ajoin kolme uutta autoa vaihtokuntoon a n.160 000 km, maahantuojat piti alle 100 000 km olisi hyvä vaihtorajana." eli parissa vuodessa 160 000. Vuoden jokaisena päivänä 220 km eli nelisen tuntia autossa joka päivä. Saa siinä ihan kiva auto ollakin, että jaksaa istua.
Yli 300 km 4 pv viikossa joskus päivystys viikko 7 pv jokaisena työpäivänä + vapaa ajan ajot.
Verottaja laskee työmatkan tietyn km määrän ylittävän osan omiksi ajoiksi, jos ei pystyperustelemaan miksi ei julkisen aikataulut osu työaikoihin .
Olihan sinulla työsuhdeauto, sillä saa ajaa kodin ja työpaikan väliä ja verotus tulee valitun edun mukaan.
Ei kai työmatkoilla tulleita kilometrejä sellaisenaan ilmoiteta verottajalle, mutta verottaja saa tietty kysellä ne. Mutta eihän niistä etua tule työsuhdeautoilijalle.
Autoedun verotusarvoa kaavamaisesti määrättäessä lähtökohta on se, että yksityisajoja on vuodessa 18 000 kilometriä. Vuosiraja kertyy siitä, että autoedun kuukausittaista verotusarvoa laskettaessa yksityisajoja oletetaan olevan 1 500 kilometriä kuukaudessa.
Ikävämpi asia on se, että verottaja voi myös korottaa autoedun arvoa, mikäli yksityisajoja on vuodessa enemmän kuin 18 000 kilometriä.
Laskelmassa tulee ottaa huomioon, että matkat kotoa työpaikalle ja takaisin ovat verotuksessa yksityisajoa.
@Quu kirjoitti:
Autoedun verotusarvoa kaavamaisesti määrättäessä lähtökohta on se, että yksityisajoja on vuodessa 18 000 kilometriä. Vuosiraja kertyy siitä, että autoedun kuukausittaista verotusarvoa laskettaessa yksityisajoja oletetaan olevan 1 500 kilometriä kuukaudessa.
Ikävämpi asia on se, että verottaja voi myös korottaa autoedun arvoa, mikäli yksityisajoja on vuodessa enemmän kuin 18 000 kilometriä.
Laskelmassa tulee ottaa huomioon, että matkat kotoa työpaikalle ja takaisin ovat verotuksessa yksityisajoa.
Se on juuri näin. Yleinen harhakäsitys on, että ns. vapaa autoetu tarkoittaa rajoittamatonta kilometrimäärää tuolla kaavamaisella oletuksella. Verottajan laskelmassa kyseinen 1500 km:n kuukausiraja on (hankintahinnasta lasketun perusarvon päälle) rahana 270 euroa tai 0,18 euroa kilometriltä. Jos Quu ajoi kuukaudessa yksityisajoja n. 5000 km, oli verotusarvo (nykyhinnoin) laskettu 630 euroa liian alhaiseksi per kuukausi, jolloin jälkiverotuksen vaara on ilmeinen. Kuinka usein tällainen riski realisoituu, on sitten toinen juttu.
@Quu kirjoitti:
Minua ei lisäverotettu, koska ei ollut julkisia millä olisi päässyt työpaikalle ajoissa. Päinvastoin työmatkavähennys hyvitettiin verossa.
Voi kun olisi ollut nykyisen kaltaisia sähköautoja, olisin ollut valmis hautaamaan polttomoottorin kuusakosten romuttamolle.
Sinulla menee ristiin kaksi eri asiaa.
Vapaa autoetu sisältää yksityisajoa 18tkm/vuosi, mukaan lukien kodin ja työpaikan väliset matkat. Tätä suuremmista kilometrimääristä verotusarvo suurenee kuten edellä on kerrottu. Julkisten kulkuneuvojen käyttökelpoisuus ei vaikuta tähän.
Työmatkakulujen vähennys verotuksessa. Tässä yhteydessä oman tai työsuhdeauton käyttö vähennysperusteena / laskentaperusteena on sallittua, jos tietyt kriteerit julkisten kulkuneuvojen käyttökelvottomuudesta täyttyvät.
Tosiasia on ettei noita 1. kohdan kilometrejä juuri seurata, mutta esimerkiksi (yritykseen kohdistuvan) verotarkastuksen yhteydessä ne voivat tulla esille. Miksei myös henkilöverotuksen yhteydessä esimerkiksi silloin jos hakee verovähennyksiä isojen kilometrien perusteella (2.) mutta ei ilmoita autoedun "ylikilometrejä" verottajalle (1.)
Minua ei lisää verotettu, koska ei ollut julkisia millä olisi päässyt työpaikalle ajoissa. Päinvastoin työmatkavähennys hyvitetään verossa halvimman julkisen mukaan, millä olisi päässyt tuntia myöhemmin, jo matkaan käytetty aika olisi riittänyt perusteeksi työsuhdeauton käyttöön, kolme vaihtoa ja niiden aikataulun väliset odotusajat.
Tietysti autoetu lisätään verotettaviin tuloihin, ja työnantajan kuluihin.
Tämä veroasia käytiin työnantajan kanssa verotoimistossa selvittämässä ennen järjestelyn alkua.
@kappas kirjoitti:
Uusin tieto on, että vuodeksi 2035 suunniteltu valmistuskieltokin on liian kireä teillisuudelle ja sekin siirtynee hamaan tulevaisuuteen. Kuvitellaan, että EUssa tehty päätös vaikuttaa paljonkin maailman autonkäyttäjiin?
EU:n vuodelle 2030 asettaman hiilidioksidipäästöjen vähentämistavoitteen perusteella McKinseyn laskelmien mukaan tarvittava akkuteho nousee vuoden 2018 17 GWh:sta 312 GWh:iin vuonna 2030. Koboltin kysyntä kasvaa siten samana aikana 2-34 tonnia, nikkelin 6-112 tonnia ja litiumin osalta 2-38 tonnia vuodessa samana ajanjaksona.
Nämä laskelmat perustuvat kuitenkin tällä hetkellä käytössä oleviin akkutekniikoihin. Jos ne säilyisivät parhaimpana mahdollisena tekniikkana seuraavan kymmenen vuoden ajan, raaka-aineita ei riittäisi CO2-tavoitteiden saavuttamiseen. Tämä on vielä tärkeämpää, kun otetaan huomioon, että paristojen uudelleenkäyttöä tai kierrätystä varten ei ole vielä olemassa kattavia konsepteja, infrastruktuuria tai liiketoimintamalleja.
@pnieminen74 kirjoitti:
Tämä on vielä tärkeämpää, kun otetaan huomioon, että paristojen uudelleenkäyttöä tai kierrätystä varten ei ole vielä olemassa kattavia konsepteja, infrastruktuuria tai liiketoimintamalleja.
@pnieminen74 kirjoitti:
Tämä on vielä tärkeämpää, kun otetaan huomioon, että paristojen uudelleenkäyttöä tai kierrätystä varten ei ole vielä olemassa kattavia konsepteja, infrastruktuuria tai liiketoimintamalleja.
@pnieminen74 kirjoitti:
Tämä on vielä tärkeämpää, kun otetaan huomioon, että paristojen uudelleenkäyttöä tai kierrätystä varten ei ole vielä olemassa kattavia konsepteja, infrastruktuuria tai liiketoimintamalleja.
@pnieminen74 kirjoitti:
Tämä on vielä tärkeämpää, kun otetaan huomioon, että paristojen uudelleenkäyttöä tai kierrätystä varten ei ole vielä olemassa kattavia konsepteja, infrastruktuuria tai liiketoimintamalleja.
Nyt alettiin pelastamaan ilmastoa tekemällä maanpäällisen helvetin kaivostoiminnalla auton akkujen valmistukseen.
Ei pojat, iso akku ei ole lopullinen ratkaisu, sähköauton energialähteeksi.
Vaatii melkoista mentaaliakrobatiaa tulkita tuo Autokierrätyksen menetelmä muotoon "akut poltetaan".
Fortumin mukaan "Tällä hetkellä käytännössä katsoen kaikki akuissa käytettävät metallit voidaan ottaa talteen ja kierrättää. Tällaisia metalleja ovat nikkeli, mangaani, koboltti ja litium." https://www.fortum.fi/tietoa-meista/forthedoers-blogi/akkujen-kierratys-helpottaa-raaka-ainepulaa
Tätähän tämä aiheen ympärillä pyörivä keskustelu on; samaan aikaan ollaan "huolissaan" materiaalien riittävyydestä ja toisaalta esitetään akkujen olevan ongelmajätettä, joka kasaantuu kaatopaikoille, tai poltetaan.
Niin kauan kuin kierrätysaste ei ole 100%, tarvitaan uutta materiaalia, jos oletetaan autokannan kasvavan. Toisaalta näyttää siltä, että megatrendit ohjaavat autokannan pienenemiseen pikkuhiljaa.
Vaihtoehtona on jatkaa öljyn poraamista ja polttamista ilmakehään. Käytännössä kaikkeen ihmisen toimintaa liittyy lieveilmiöitä.
Olemme täysin riippuvaisia öljystä ja kivihiilestä. Ajotiemme on päällystetty öljyn sivutuotteella, meremme ovat täynnä muovia, öljyn sivutuotetta. Keinolannoitteet, lääkkeet, vaatteet ja niin edelleen.
@Quu kirjoitti:
Minua ei lisäverotettu, koska ei ollut julkisia millä olisi päässyt työpaikalle ajoissa. Päinvastoin työmatkavähennys hyvitettiin verossa.
Voi kun olisi ollut nykyisen kaltaisia sähköautoja, olisin ollut valmis hautaamaan polttomoottorin kuusakosten romuttamolle.
Sinulla menee ristiin kaksi eri asiaa.
Vapaa autoetu sisältää yksityisajoa 18tkm/vuosi, mukaan lukien kodin ja työpaikan väliset matkat. Tätä suuremmista kilometrimääristä verotusarvo suurenee kuten edellä on kerrottu. Julkisten kulkuneuvojen käyttökelpoisuus ei vaikuta tähän.
Työmatkakulujen vähennys verotuksessa. Tässä yhteydessä oman tai työsuhdeauton käyttö vähennysperusteena / laskentaperusteena on sallittua, jos tietyt kriteerit julkisten kulkuneuvojen käyttökelvottomuudesta täyttyvät.
Tosiasia on ettei noita 1. kohdan kilometrejä juuri seurata, mutta esimerkiksi (yritykseen kohdistuvan) verotarkastuksen yhteydessä ne voivat tulla esille. Miksei myös henkilöverotuksen yhteydessä esimerkiksi silloin jos hakee verovähennyksiä isojen kilometrien perusteella (2.) mutta ei ilmoita autoedun "ylikilometrejä" verottajalle (1.)
Mun naapurilla on firman omistama työsuhdeauto jolla ainakin ennen koronaa ajeli vuodessa reippaat 50.000km. Ei firmaan tehty tarkastus selvitä mitenkään mitä ajoja autolla on ajettu koska mitään kirjaa ajoista ei pidetä. Toki olisi tyhmää lähteä vaatimaan 15.-18.000 km työmatkavähennyksiä vuosittain, ihan riippumatta muista ajoista koska kaikki omat ajot pitää mahtua 18 tkm/a sisään. Vapaasta autoedusta nauttiva saa toki vähentää työmatkat verotuksessa, jos perusteet täyttyvät, joskin korvaus on pienempi kuin omalla autolla.
Toinen tuttu taas sai omalta firmaltaan km-korvauksia ajaessaan päätyönantajan maksamalla työsuhdeautolla. Ihan laillista.
@Quu kirjoitti:
Minua ei lisäverotettu, koska ei ollut julkisia millä olisi päässyt työpaikalle ajoissa. Päinvastoin työmatkavähennys hyvitettiin verossa.
Voi kun olisi ollut nykyisen kaltaisia sähköautoja, olisin ollut valmis hautaamaan polttomoottorin kuusakosten romuttamolle.
Sinulla menee ristiin kaksi eri asiaa.
Vapaa autoetu sisältää yksityisajoa 18tkm/vuosi, mukaan lukien kodin ja työpaikan väliset matkat. Tätä suuremmista kilometrimääristä verotusarvo suurenee kuten edellä on kerrottu. Julkisten kulkuneuvojen käyttökelpoisuus ei vaikuta tähän.
Työmatkakulujen vähennys verotuksessa. Tässä yhteydessä oman tai työsuhdeauton käyttö vähennysperusteena / laskentaperusteena on sallittua, jos tietyt kriteerit julkisten kulkuneuvojen käyttökelvottomuudesta täyttyvät.
Tosiasia on ettei noita 1. kohdan kilometrejä juuri seurata, mutta esimerkiksi (yritykseen kohdistuvan) verotarkastuksen yhteydessä ne voivat tulla esille. Miksei myös henkilöverotuksen yhteydessä esimerkiksi silloin jos hakee verovähennyksiä isojen kilometrien perusteella (2.) mutta ei ilmoita autoedun "ylikilometrejä" verottajalle (1.)
Mun naapurilla on firman omistama työsuhdeauto jolla ainakin ennen koronaa ajeli vuodessa reippaat 50.000km. Ei firmaan tehty tarkastus selvitä mitenkään mitä ajoja autolla on ajettu koska mitään kirjaa ajoista ei pidetä. Toki olisi tyhmää lähteä vaatimaan 15.-18.000 km työmatkavähennyksiä vuosittain, ihan riippumatta muista ajoista koska kaikki omat ajot pitää mahtua 18 tkm/a sisään. Vapaasta autoedusta nauttiva saa toki vähentää työmatkat verotuksessa, jos perusteet täyttyvät, joskin korvaus on pienempi kuin omalla autolla.
Toinen tuttu taas sai omalta firmaltaan km-korvauksia ajaessaan päätyönantajan maksamalla työsuhdeautolla. Ihan laillista.
Kyllä minäkin ajelin n. 30tkm/vuosi, eikä sitäkään tietenkään ilmoitettu mihinkään.
Mutta kyllä todennäköisyys on >0 että siitä jää kiinni. Ei se nyt sen ihmeempää vaadi kuin sen että verotarkastuksessa törmätään leasingsoppariin jossa on esim. 90tkm / 36kk.
Toki sanoit että firman OMISTAMA auto. Siitä tietysti jää yksi dokumentti vähemmän, mutta ei se kiinnijääminen silti mahdotonta ole.
Vapaa autoetu sisältää yksityisajoa 18tkm/vuosi, mukaan lukien kodin ja työpaikan väliset matkat. Tätä suuremmista kilometrimääristä verotusarvo suurenee kuten edellä on kerrottu. Julkisten kulkuneuvojen käyttökelpoisuus ei vaikuta tähän.
Voin sanoa vuosienkokemuksella, että vaikuttaa kun julkisten aikataulut ei osu työaikoihin.
Ja koska kaikkea tehdään aivan muualle kuin Suomen tarpeisiin, kaikkea saa myös käytettynä.
Kun jo Nettiauto + Blocket + Mobile haussa on puskuri puskuriin pysäköitynä yli 60 km mittainen jono saman korimallin autoja samoilta vuosilta, kyllä siinä ostajalla on aika hyvä mahdollisuus esittää omia toiveitaan.
Rvan auton haussa hylkäsimme muuten vaatimukset täyttävän auton väärän värisen keskikonsolin vuoksi. Joku hönö oli valinnut kojetauluun oikean puulajin oikealla pinnoituksella, mutta ei ollut ymmärtänyt vaihtaa hinnat-alkaen keskikonsolia saman väriseksi. Jos auton ostaja tekee tuon tason virheitä, mitä muuta huolimatonta auton historiassa on hänen jäljiltään?
Juuri näin! Viisi vuotta saattaa muuttua seitsemäksi vuodeksi, kuten itselleni kävi viimeisen hankinnan kanssa.
Siinä ajassa minä ajoin kolme uutta autoa vaihtokuntoon a n.160 000 km, maahantuojat piti alle 100 000 km olisi hyvä vaihtorajana.
Taas tätä keskustelua, johon ei ole olemassa oikeaa vastausta, mutta viisastelijoita löytyy...
@Quu kirjoitti:
Hyvin monet niin tekevät kuitenkin.
Jos ei laita asioita keskustelupalsta- tai essonbaarityyppisesti halkipoikkipinoon yhdellä vaihtoehdolla, niin pienellä miettimisellä tuollekin voisi heittää monta "sehän riippuu" -tyylistä vasta-argumenttia, mutta annetaan sinun nyt miettiä ensin.
Tottakai, entäs sitten?
En tiedä miten "turhanpäiväiset varusteet" liittyy mihinkään. Miksi sitä hankintansa arvoa ei ymmärtäisi lainaa lyhentämällä muka? Tai maksamalla työsuhde-etuna kk-maksua jne.
Elämä on valintoja ja tärkeintähän onkin että ostaja on itse tyytyväinen omaansa.
Minä pyrin välttämään edes uutena sellaisia autoja jotka ovat jo 160.000 km jälkeen vaihtokunnossa. Ei se aina onnistu, mutta silloin kun onnistuu, ajan aivan mielelläni yli 10 vuotta vanhalla autolla.
Niin, menee kuvaajan tarkasteluksi, mutta totta, sähköllä se saadaan negatiiviseksi, jolloin
kuvaajasta kahden käyrän rajoittaman alueen pinta ala ja erotus saadaan määrätyllä integraalilla,
jota ei negatiiviseksi saada polttomoottorilla ikinä, vaikka nollaan saadaankin esim. alamäessä.
onhan siinä eroa, taloudellisessa vertailussa myös varmaan hankintahinta olisi hyvä laittaa kulutuserolla kuoleentumaan? siitä syystä valitsin 'vielä' perinteisen tekniikan ja käytön my dieseliä aina kun mahdollista (hiilidioksidipäästöt/ympäristökysymykset, jos nesteen laskentakaavaan on yhtään luottaminen).
En tiedä miten tulkitset vaihtokunnon, minä tarkoitan sillä kilometrimäärää, muuten sen ikäiset autot ei uutta häpeä, kiveniskemiä kyllä väistämättä tulee kun kilometrit on ajettu valtateillä.
Kyseessä on tietenkin työsuhdeautot, sopimusosapuoli haluaa vaihtoon, ja niille vielä myyntiarvon.
Siis "Siinä ajassa minä ajoin kolme uutta autoa vaihtokuntoon a n.160 000 km, maahantuojat piti alle 100 000 km olisi hyvä vaihtorajana." eli parissa vuodessa 160 000. Vuoden jokaisena päivänä 220 km eli nelisen tuntia autossa joka päivä. Saa siinä ihan kiva auto ollakin, että jaksaa istua.
Yli 300 km 4 pv viikossa joskus päivystys viikko 7 pv jokaisena työpäivänä + vapaa ajan ajot.
Verottaja laskee työmatkan tietyn km määrän ylittävän osan omiksi ajoiksi, jos ei pystyperustelemaan miksi ei julkisen aikataulut osu työaikoihin .
Työmatka on Verohallinnon määritelmän mukaan työtehtävien tekemiseen liittyvä matka. Kodin ja (kiinteän) työpaikan välinen matka on yksityisajoa, vaikka siitäkin työmatkana yleensä puhutaan. Tästä usein aiheutuu sekaannusta.
Olihan sinulla työsuhdeauto, sillä saa ajaa kodin ja työpaikan väliä ja verotus tulee valitun edun mukaan.
Ei kai työmatkoilla tulleita kilometrejä sellaisenaan ilmoiteta verottajalle, mutta verottaja saa tietty kysellä ne. Mutta eihän niistä etua tule työsuhdeautoilijalle.
Autoedun verotusarvoa kaavamaisesti määrättäessä lähtökohta on se, että yksityisajoja on vuodessa 18 000 kilometriä. Vuosiraja kertyy siitä, että autoedun kuukausittaista verotusarvoa laskettaessa yksityisajoja oletetaan olevan 1 500 kilometriä kuukaudessa.
Ikävämpi asia on se, että verottaja voi myös korottaa autoedun arvoa, mikäli yksityisajoja on vuodessa enemmän kuin 18 000 kilometriä.
Laskelmassa tulee ottaa huomioon, että matkat kotoa työpaikalle ja takaisin ovat verotuksessa yksityisajoa.
Se on juuri näin. Yleinen harhakäsitys on, että ns. vapaa autoetu tarkoittaa rajoittamatonta kilometrimäärää tuolla kaavamaisella oletuksella. Verottajan laskelmassa kyseinen 1500 km:n kuukausiraja on (hankintahinnasta lasketun perusarvon päälle) rahana 270 euroa tai 0,18 euroa kilometriltä. Jos Quu ajoi kuukaudessa yksityisajoja n. 5000 km, oli verotusarvo (nykyhinnoin) laskettu 630 euroa liian alhaiseksi per kuukausi, jolloin jälkiverotuksen vaara on ilmeinen. Kuinka usein tällainen riski realisoituu, on sitten toinen juttu.
Minua ei lisäverotettu, koska ei ollut julkisia millä olisi päässyt työpaikalle ajoissa. Päinvastoin työmatkavähennys hyvitettiin verossa.
Voi kun olisi ollut nykyisen kaltaisia sähköautoja, olisin ollut valmis hautaamaan polttomoottorin kuusakosten romuttamolle.
Sinulla menee ristiin kaksi eri asiaa.
Vapaa autoetu sisältää yksityisajoa 18tkm/vuosi, mukaan lukien kodin ja työpaikan väliset matkat. Tätä suuremmista kilometrimääristä verotusarvo suurenee kuten edellä on kerrottu. Julkisten kulkuneuvojen käyttökelpoisuus ei vaikuta tähän.
Työmatkakulujen vähennys verotuksessa. Tässä yhteydessä oman tai työsuhdeauton käyttö vähennysperusteena / laskentaperusteena on sallittua, jos tietyt kriteerit julkisten kulkuneuvojen käyttökelvottomuudesta täyttyvät.
Tosiasia on ettei noita 1. kohdan kilometrejä juuri seurata, mutta esimerkiksi (yritykseen kohdistuvan) verotarkastuksen yhteydessä ne voivat tulla esille. Miksei myös henkilöverotuksen yhteydessä esimerkiksi silloin jos hakee verovähennyksiä isojen kilometrien perusteella (2.) mutta ei ilmoita autoedun "ylikilometrejä" verottajalle (1.)
Minua ei lisää verotettu, koska ei ollut julkisia millä olisi päässyt työpaikalle ajoissa. Päinvastoin työmatkavähennys hyvitetään verossa halvimman julkisen mukaan, millä olisi päässyt tuntia myöhemmin, jo matkaan käytetty aika olisi riittänyt perusteeksi työsuhdeauton käyttöön, kolme vaihtoa ja niiden aikataulun väliset odotusajat.
Tietysti autoetu lisätään verotettaviin tuloihin, ja työnantajan kuluihin.
Tämä veroasia käytiin työnantajan kanssa verotoimistossa selvittämässä ennen järjestelyn alkua.
EU:n vuodelle 2030 asettaman hiilidioksidipäästöjen vähentämistavoitteen perusteella McKinseyn laskelmien mukaan tarvittava akkuteho nousee vuoden 2018 17 GWh:sta 312 GWh:iin vuonna 2030. Koboltin kysyntä kasvaa siten samana aikana 2-34 tonnia, nikkelin 6-112 tonnia ja litiumin osalta 2-38 tonnia vuodessa samana ajanjaksona.
Nämä laskelmat perustuvat kuitenkin tällä hetkellä käytössä oleviin akkutekniikoihin. Jos ne säilyisivät parhaimpana mahdollisena tekniikkana seuraavan kymmenen vuoden ajan, raaka-aineita ei riittäisi CO2-tavoitteiden saavuttamiseen. Tämä on vielä tärkeämpää, kun otetaan huomioon, että paristojen uudelleenkäyttöä tai kierrätystä varten ei ole vielä olemassa kattavia konsepteja, infrastruktuuria tai liiketoimintamalleja.
https://www.kuusakoski.com/fi/finland/toimialat/sahko-ja-energia/akkujen-kierratys/
niinpä, vain lyijyakut.
https://autokierratys.fi/kuluttajille/kierratysjarjestelma/sahkoauton-akkujen-kierratys/
Akkuja uudelleenkäytetään myös suoraan, esim.
https://yle.fi/a/3-12309091
siis pyro, kiinnostaisi tietää paljonko yksi ajoneuvo tuottaa päästöjä polttamalla akut...
https://www.science.org/content/article/millions-electric-cars-are-coming-what-happens-all-dead-batteries
ei ole vielä siis edes haluttu keksiä kierrätettävää akkua.
Nyt alettiin pelastamaan ilmastoa tekemällä maanpäällisen helvetin kaivostoiminnalla auton akkujen valmistukseen.
Ei pojat, iso akku ei ole lopullinen ratkaisu, sähköauton energialähteeksi.
Vaatii melkoista mentaaliakrobatiaa tulkita tuo Autokierrätyksen menetelmä muotoon "akut poltetaan".
Fortumin mukaan "Tällä hetkellä käytännössä katsoen kaikki akuissa käytettävät metallit voidaan ottaa talteen ja kierrättää. Tällaisia metalleja ovat nikkeli, mangaani, koboltti ja litium."
https://www.fortum.fi/tietoa-meista/forthedoers-blogi/akkujen-kierratys-helpottaa-raaka-ainepulaa
Tätähän tämä aiheen ympärillä pyörivä keskustelu on; samaan aikaan ollaan "huolissaan" materiaalien riittävyydestä ja toisaalta esitetään akkujen olevan ongelmajätettä, joka kasaantuu kaatopaikoille, tai poltetaan.
Että kun suomenkin kaikki 3 miljoonaa autoa on akutettu, kaivosteollisuutta ei ennän tarvita, kierrätetään sitä rataa kun menevät käyttökelvottomiksi.
Niin kauan kuin kierrätysaste ei ole 100%, tarvitaan uutta materiaalia, jos oletetaan autokannan kasvavan. Toisaalta näyttää siltä, että megatrendit ohjaavat autokannan pienenemiseen pikkuhiljaa.
Vaihtoehtona on jatkaa öljyn poraamista ja polttamista ilmakehään. Käytännössä kaikkeen ihmisen toimintaa liittyy lieveilmiöitä.
Olemme täysin riippuvaisia öljystä ja kivihiilestä. Ajotiemme on päällystetty öljyn sivutuotteella, meremme ovat täynnä muovia, öljyn sivutuotetta. Keinolannoitteet, lääkkeet, vaatteet ja niin edelleen.
Mun naapurilla on firman omistama työsuhdeauto jolla ainakin ennen koronaa ajeli vuodessa reippaat 50.000km. Ei firmaan tehty tarkastus selvitä mitenkään mitä ajoja autolla on ajettu koska mitään kirjaa ajoista ei pidetä. Toki olisi tyhmää lähteä vaatimaan 15.-18.000 km työmatkavähennyksiä vuosittain, ihan riippumatta muista ajoista koska kaikki omat ajot pitää mahtua 18 tkm/a sisään. Vapaasta autoedusta nauttiva saa toki vähentää työmatkat verotuksessa, jos perusteet täyttyvät, joskin korvaus on pienempi kuin omalla autolla.
Toinen tuttu taas sai omalta firmaltaan km-korvauksia ajaessaan päätyönantajan maksamalla työsuhdeautolla. Ihan laillista.
Kyllä minäkin ajelin n. 30tkm/vuosi, eikä sitäkään tietenkään ilmoitettu mihinkään.
Mutta kyllä todennäköisyys on >0 että siitä jää kiinni. Ei se nyt sen ihmeempää vaadi kuin sen että verotarkastuksessa törmätään leasingsoppariin jossa on esim. 90tkm / 36kk.
Toki sanoit että firman OMISTAMA auto. Siitä tietysti jää yksi dokumentti vähemmän, mutta ei se kiinnijääminen silti mahdotonta ole.
Voin sanoa vuosienkokemuksella, että vaikuttaa kun julkisten aikataulut ei osu työaikoihin.