Et kertonut siellä, mitä olet tehnyt itsesi kehittämisen eteen.
Kysele sitten siellä...
Lienee turhaa, koska vastasit jo seuraavassa lauseessasi.
Sen verran on kokemusta, sekä järkeä kertynyt, että vaikea tästä on paljoa enää kehittyä.
Olen vakuuttunut siitä, että sinun tapauksessasi kehittyminen on vaikeata. Eri mieltä olen siitä, että syy on kertyneen kokemuksen ja järjen määrä. Esteenä on asenteesi, joka tekee kehittymisen liki mahdottomaksi.
Herbert:
Sakon tai huomautuksen saamisen todennäköisyyteen vaikuttaa ajotapasi lisäksi poliisin puuttumisherkkyys, joka ei ole riippuvainen sinusta. Itsehän olet valitellut, että poliisi puuttuu kovin laiskasti muuhun kuin nopeuksiin, joten jos olet oikeassa, ei sinun jatkossakaan tarvitse muuttaa ajotapaasi.
Niin, olenko minä oikeassa poliisin suhteen vai en?
Voidaanko poliisin puuttumista pitää laiskana vai ei, on tietysti jossain määrin makuasia. Sen verran vähän poliisia liikenteessä näkyy, että riski joutua pysäytetyksi on pieni, ellei ajotapa ole selvästi keskimääräistä huonompi. Eihän ajotapavalvontaa suorittaessaan poliisin edes kannata kovin herkästi virheisiin puuttua. En kyllä usko, että kameroita ja ratsioita lukuunottamatta ylinopeuksiinkaan herkästi puututaan. Vai oletko kuullut tapauksista, joissa näin olisi tehty?
Olen vakuuttunut siitä, että sinun tapauksessasi kehittyminen on vaikeata. Eri mieltä olen siitä, että syy on kertyneen kokemuksen ja järjen määrä. Esteenä on asenteesi, joka tekee kehittymisen liki mahdottomaksi.
Sitä tilastollista faktaa et voi kuitenkaan kiistää (vaikka se sinua kuinka ahdistaisi), että jos kaikki toimisivat kuten minä, niin liikennekuolemat putoaisi murto-osaan nykyisestä. Etelän kolarisumatkin olisi jäänyt syntymättä.
Valitettavasti muutaman miljoonan kuljettajan joukossa on aina pieni osa niitä idiootteja, jotka ajavat väsyneenä, kännissä, puolisokeina tai eivät muista syistä ole ajokunnossa tai keskity ajamiseen. Sitten löytyy vähän isompi osa jotka eivät niinä muutamina päivinä vuodessa kykene sovittamaan ajonopeuttaan vallitseviin olosuhteisiin.
Vaikka itse suoritat ajaessasi jatkuvasti mielikuvaharjoituksia (etkä siis keskity ajamiseen), niin pystytkö sanomaan, että siitä olisi jotain käytännön hyötyä?
Minä en näe mitään lisäarvoa siinä, että mietin olisinko saanut autoni pysäytettyä tai ehtinyt väistämään, jos jostain tyhjästä olisi joku tullut eteen. Nopeus ja keskittyminen pitää sovittaa siihen, mitä näkee kulloisellakin hetkellä.
Herbert:
Voidaanko poliisin puuttumista pitää laiskana vai ei, on tietysti jossain määrin makuasia.
Sitä tilastollista faktaa et voi kuitenkaan kiistää (vaikka se sinua kuinka ahdistaisi), että jos kaikki toimisivat kuten minä, niin liikennekuolemat putoaisi murto-osaan nykyisestä. Etelän kolarisumatkin olisi jäänyt syntymättä.
En kiistäkään, mutta ei se minua ahdista. En kuitenkaan näe mitään ideaa siinä, että vertaisin itseäni rattijuoppoon tai lumipyryssä sokkona ajavaan.
Valitettavasti muutaman miljoonan kuljettajan joukossa on aina pieni osa niitä idiootteja, jotka ajavat väsyneenä, kännissä, puolisokeina tai eivät muista syistä ole ajokunnossa tai keskity ajamiseen.
Meistä jokainen ajaa joskus väsyneenä tai ei joka hetki keskity ajamiseen. Väitän, että sinäkin. Tervetuloa meidän idioottien kerhoon.
Sitten löytyy vähän isompi osa jotka eivät niinä muutamina päivinä vuodessa kykene sovittamaan ajonopeuttaan vallitseviin olosuhteisiin.
Noitakin löytyy kuten myös niitä, jotka ajavat alimittaisilla turvaväleillä. Näillä kaikilla on kuitenkin todennäköisesti se yhteinen piirre, että kuskin itsensä mielestä ajonopeus on ollut keleihin sopiva, ellei kolaria tai muuta erityistä tilannetta ole syntynyt. Sinäkin pidät 1-2 sekunnin turvaväliä ihan ok ajotapana, kun kyttäät ohituspaikkaa. Ja ohitus tehdään sitten pahimmillaan liki 30 km/h ylinopeudella, vaikka siinä alkaa olla jo mahdollisuus ajokortin menetykseen.
Vaikka itse suoritat ajaessasi jatkuvasti mielikuvaharjoituksia (etkä siis keskity ajamiseen)...
Ympäröivien tilanteiden analysointi nimanomaan on ajamiseen keskittymistä.
...niin pystytkö sanomaan, että siitä olisi jotain käytännön hyötyä?
Tuolla tavalla saa realistisen käsityksen oman ajotavan suhteesta vallitseviin tilanteisiin ja olosuhteisiin.
Minä en näe mitään lisäarvoa siinä, että mietin olisinko saanut autoni pysäytettyä tai ehtinyt väistämään, jos jostain tyhjästä olisi joku tullut eteen. Nopeus ja keskittyminen pitää sovittaa siihen, mitä näkee kulloisellakin hetkellä.
Siinäpä se vitsi onkin, että yllättävät tilanteet ovat yllätyksiä kuljettajalle. Kun niihin varautuu, yllätykset vähenevät ja niistä selviytymisen edellytykset paranevat.
Herbert:
Voidaanko poliisin puuttumista pitää laiskana vai ei, on tietysti jossain määrin makuasia.
Etkö pysty sanomaan mielipidettäsi?
Ehdotonta mielipidettä en pysty sanomaan, koska en polisin työtä riittävän tiiviisti ole voinut seurata. Sen, mitä olen liikenteessä poliisin puuttumisesta havainnut, poliisi voisi puuttua esim. turvaväleihin nykyistä herkemmin. En kuitenkaan tiedä, onko poliisilla ollut tällöin jokin muu tehtävä menossa, eikä mahdollisuutta puuttumiseen ole ollut.
Sen verran paljon kuitenkin erilaisia ilmiöitä tien päällä näkee, että polisin resurssointia pitäisi parantaa, jotta aktiivisempi puuttuminen olisi mahdollista. Mutta Kataisen vasemmistohallitus näyttää toimivan juuri päinvastoin.
Meistä jokainen ajaa joskus väsyneenä tai ei joka hetki keskity ajamiseen. Väitän, että sinäkin. Tervetuloa meidän idioottien kerhoon.
En tarkoittanut sitä, etteikö keskittyminen voisi hetkeksi herpaantua. Väsynyt voi olla, mutta jos silmiä alkaa painaa, niin silloin teen asialle jotain.
Herbert:
Sinäkin pidät 1-2 sekunnin turvaväliä ihan ok ajotapana, kun kyttäät ohituspaikkaa. Ja ohitus tehdään sitten pahimmillaan liki 30 km/h ylinopeudella, vaikka siinä alkaa olla jo mahdollisuus ajokortin menetykseen.
Silloin, kun tuollaisia teen, niin ne ovat vailla riskiä.
Herbert:
Ympäröivien tilanteiden analysointi nimanomaan on ajamiseen keskittymistä.
Sinä analysoit menneitä asioita, mikä on myöhäistä. Keskittyisit siihen, mitä on tulossa.
Herbert:
Tuolla tavalla saa realistisen käsityksen oman ajotavan suhteesta vallitseviin tilanteisiin ja olosuhteisiin.
Realistisen käsityksen keksimällä epärealistia asioita?
Herbert:
Siinäpä se vitsi onkin, että yllättävät tilanteet ovat yllätyksiä kuljettajalle. Kun niihin varautuu, yllätykset vähenevät ja niistä selviytymisen edellytykset paranevat.
Minä varaudun yllättäviin tilanteisiin, mutta se ei vaadi menneiden tapahtumien pähkäilyä.
Herbert:
Ehdotonta mielipidettä en pysty sanomaan, koska en polisin työtä riittävän tiiviisti ole voinut seurata. Sen, mitä olen liikenteessä poliisin puuttumisesta havainnut, poliisi voisi puuttua esim. turvaväleihin nykyistä herkemmin. En kuitenkaan tiedä, onko poliisilla ollut tällöin jokin muu tehtävä menossa, eikä mahdollisuutta puuttumiseen ole ollut.
Sinussa on poliitikon ainesta.
Herbert:
Sen verran paljon kuitenkin erilaisia ilmiöitä tien päällä näkee, että polisin resurssointia pitäisi parantaa, jotta aktiivisempi puuttuminen olisi mahdollista. Mutta Kataisen vasemmistohallitus näyttää toimivan juuri päinvastoin.
Olen samaa mieltä. Jäähän sitä aikaa vähemmän, kun tyhjennellään sakkorysiä ja väijytään pakettiauton perällä kameran kanssa autoja kuvaillen.
Tässä on ollut hyvää argumentointia harjoittelun tärkeydestä.
Minusta erityisesti asenneharjoittelu pitäisi jopa tehdä lakisääteiseksi.
Moni onnettomuus ja erityisesti vähältäpiti tilanne jäisi tapahtumatta jos kuljettajilla olisi 5v välein psykologinen arvio soveltuvuudesta 1.5 tonnia painavan kapineen ohjastamiseen yleisessä liikenteessä.
Miksi Finnairille sattuu vähemmän onnettomuuksia ja ns. tilanteita kuin Venäläisille lentoyhtiöille... asenne asenne asenne.
Sinäkin pidät 1-2 sekunnin turvaväliä ihan ok ajotapana, kun kyttäät ohituspaikkaa. Ja ohitus tehdään sitten pahimmillaan liki 30 km/h ylinopeudella, vaikka siinä alkaa olla jo mahdollisuus ajokortin menetykseen.
Silloin, kun tuollaisia teen, niin ne ovat vailla riskiä.
Mitä luulet, moniko onnettomuuteen joutunut ajatteli ennen onnettomuutta samoin?
Kuten edellä totesin, ongelmana on juuri tämä. Omia tekoja ei pidetä ongelmina. Ne nähdään vain toisten ajamisessa. Veikkaan tämän johtuvan siitä, että ajamista ei analysoida. Sinäkään et pidä tarpeellisena pohtia, miten juuri tehty ohitus meni. Olisiko siinä ollut riski, jos tilanne olisikin kehittynyt toisella tavalla. Mutta koska kaikki sujui kuten pitikin, ei ongelmaa ole ja voit surutta jatkaa ajamista pienillä turvaväleillä ja ohituksia kovilla ylinopeuksilla.
Sinä analysoit menneitä asioita, mikä on myöhäistä. Keskittyisit siihen, mitä on tulossa.
Jos sanon analysoivani menneitä asioita, ei se tarkoita, ettenkö keskittyisi tuleviin asioihin. Mutta koska et analanysoi menneitä, et voi tietää, oliko tilanne ok. Tämän takia on liian helppo kuvitella ajotaitosi olevan tasolla, josta on enää vaikea kehittyä.
Herbert:
Tuolla tavalla saa realistisen käsityksen oman ajotavan suhteesta vallitseviin tilanteisiin ja olosuhteisiin.
Realistisen käsityksen keksimällä epärealistia asioita?
Ei epärealistisia, vaan ihan mahdollisia.
Herbert:
Siinäpä se vitsi onkin, että yllättävät tilanteet ovat yllätyksiä kuljettajalle. Kun niihin varautuu, yllätykset vähenevät ja niistä selviytymisen edellytykset paranevat.
Minä varaudun yllättäviin tilanteisiin, mutta se ei vaadi menneiden tapahtumien pähkäilyä.
Jotta voit tietää, oliko varautuminen riittävää, vaatii se menneiden tapahtumien pähkäilyä. Ihan sama kuin missä tahansa toiminnassa. Johtuiko onnistuminen hallitusta toiminnasta vai tuurista.
Sinussa on poliitikon ainesta.
Jos poliitikon tuntomerkkinä on olla antamatta ehdotonta vastausta monimuotoiseen kysymykseen, niin kai asia sitten on. Tosin toisenlaisiakin kyläpoliitikkoja on etenkin puolueessa, jota en voisi kuvitellakaan äänestäväni.
Jäähän sitä aikaa vähemmän, kun tyhjennellään sakkorysiä ja väijytään pakettiauton perällä kameran kanssa autoja kuvaillen.
Riippuu mihin verrataan. Kun nopeusratsia hoituu yhdellä miehellä pakettiauton perältä, vapautuu monta poliisia ajotapavalvontaan tai puhalluskokeeseen perinteiseen nopeusratsian pitoon verrattuna.
Moni onnettomuus ja erityisesti vähältäpiti tilanne jäisi tapahtumatta jos kuljettajilla olisi 5v välein psykologinen arvio soveltuvuudesta 1.5 tonnia painavan kapineen ohjastamiseen yleisessä liikenteessä.
Ehdottomasti samaa mieltä. Ja se asennetesti sitten mittaa sekä vetomiesmäisen että kukkahattuisen välinpitämättömyyden.
Minulle on aivan sama yrittääkö kolmion takaa tuleva ajaa päälle, koska hänellä on kiire, vai koska hänen ei tarvitse välittää muista koska ei aja ikinä ylinopeutta.
Aivan yhtä kipeästi minuun sattuu sama kumman asennevammaisen alle jään.
Mitä luulet, moniko onnettomuuteen joutunut ajatteli ennen onnettomuutta samoin?
En tiedä eikä oikeastaan kiinnostakaan.
Herbert:
Kuten edellä totesin, ongelmana on juuri tämä. Omia tekoja ei pidetä ongelmina. Ne nähdään vain toisten ajamisessa.
Kuolonkolareista valtaosan aiheuttaa samat ongelmat omaavat kuljettajat. Minulla ei kyseisiä ongelmia ole ja ilmeisesti ei sinullakaan.
Herbert:
Veikkaan tämän johtuvan siitä, että ajamista ei analysoida.
Minä ajan siten, että ei tarvitse miettiä jälkeenpäin.
Herbert:
Sinäkään et pidä tarpeellisena pohtia, miten juuri tehty ohitus meni. Olisiko siinä ollut riski, jos tilanne olisikin kehittynyt toisella tavalla.
Minä lähden ohittamaan silloin, kun edessäni on riittävä näkyvyys. Jos hirvieläimiä ei lasketa, niin minä en keksi mitään realistista riskiä, mitä siitä voisi toisella tavallla kehittyä.
Herbert:
Mutta koska kaikki sujui kuten pitikin, ei ongelmaa ole ja voit surutta jatkaa ajamista pienillä turvaväleillä ja ohituksia kovilla ylinopeuksilla.
Älä yritä pukea mitään perässä roikkujan viittaa niskaani, koska en sellaista harrasta!
Herbert:
Jos sanon analysoivani menneitä asioita, ei se tarkoita, ettenkö keskittyisi tuleviin asioihin.
Väitän, että sinulta ei onnistu kahden asian analysointi samanaikaisesti. Samalla, kun mietiskelet erinlaisia variaatioita, niin keskittymisesi herpaantuu.
Herbert:
Mutta koska et analanysoi menneitä, et voi tietää, oliko tilanne ok.
Minä suoritan analysoinnin ennen ohittamista.
Herbert:
Ei epärealistisia, vaan ihan mahdollisia.
Kerrotko nyt esimerkin, että mitä mahdollisia vaaratilanteita voi syntyä, kun edessä on vapaata tietä ohitukseen?
Omia tekoja ei pidetä ongelmina. Ne nähdään vain toisten ajamisessa.
Kuolonkolareista valtaosan aiheuttaa samat ongelmat omaavat kuljettajat. Minulla ei kyseisiä ongelmia ole ja ilmeisesti ei sinullakaan.
Ei, mutta silti pidän mahdollisena, että teen virheen ja aiheutan kolarin. Samoin myös sitä, että en pysty paikkaamaan toisen virhettä ja seurauksena on kolari. Ja tämän takia yhtä lailla kuin kuolonkolareita, myös lievempiä kolareitä pyrin välttämään. Ja niitä sentään vakuutus korvaa 100000 kpl vuosittain. Sekaan mahtuu taatusti merkittävä määrä muitakin kuin mainitsemiasi ongelmatapauksia.
Minä ajan siten, että ei tarvitse miettiä jälkeenpäin.
Asia selvä. Palstalta löytyi toinen täydellinen kuski.
Tähän liittyen on huvittava yksityiskohta, kun väitit saavasi minun kommenteistani käsityksen, että olisin Herbert the Perfect. Tätä en suinkaan ole enkä niin ole väittänyt, mutta itseäsi sellaisena pidät.
Jos hirvieläimiä ei lasketa, niin minä en keksi mitään realistista riskiä, mitä siitä voisi toisella tavallla kehittyä.
Tämä selittää, miksi sinulla on vaikeuksia ymmärtää oman ajamisen analysoimisen ideaa.
Älä yritä pukea mitään perässä roikkujan viittaa niskaani, koska en sellaista harrasta!
Ohituspaikkaa olet ihan itse sanonut kyttääväsi 1-2 sekunnin päässä. Lisäksi ohittelet aika paljon, joten jokainen saa itse päättää, ansaitsetko perässä roikkujan viitan.
Katsos kun toisilla on toleranssi puutteelliselle ajotavalle tiukempi kuin toisilla.
Väitän, että sinulta ei onnistu kahden asian analysointi samanaikaisesti. Samalla, kun mietiskelet erinlaisia variaatioita, niin keskittymisesi herpaantuu.
Eiköhän sinunkin päähäsi mahdu jotain muuta ajamisen aikana kuin vallitsevaan tilanteesen liittyvät asiat. Etkö koskaan kuuntele radiota, etkö koskaan juttele matkustajien kanssa jne.
Kerrotko nyt esimerkin, että mitä mahdollisia vaaratilanteita voi syntyä, kun edessä on vapaata tietä ohitukseen?
Muut samaan suuntaan ajavat voivat toimia eri tavalla kuin olet olettanut (muut ohittajat tai ohitettava), itse voit olla jättänyt jotain huomioimatta, pikkutieltä voi tulla auto eteesi, kitka voi ohituksen aikana muuttua (esim. varjokohdassa mustaa jäätä ) jne.
Tuntuuko nololta huomata, että et tunnista ohittamiseen liittyviä perusasioita? Ymmärrän, että oman ajamisen kehittäminen nykyisestä on vaikeata. Tottahan se vaikeata on, kun ei tiedä mitä parantaisi.
Ei, mutta silti pidän mahdollisena, että teen virheen ja aiheutan kolarin.
Mahdollistahan se on toki kaikilla, mutta todennäköisyys ainakin omalla kohdallani on hyvin pieni. Eikä sitä todennäköisyyttä parannella varautumalla UFOihin.
Herbert:
Samoin myös sitä, että en pysty paikkaamaan toisen virhettä ja seurauksena on kolari.
On olemassa kahdenlaisia toisten tekemiä virheitä, niitä johon voi varautua ja niitä mihin ei voi.
Herbert:
Ja tämän takia yhtä lailla kuin kuolonkolareita, myös lievempiä kolareitä pyrin välttämään. Ja niitä sentään vakuutus korvaa 100000 kpl vuosittain.
Joista suurin osa on tapahtunut parkkipaikoilla ja peruuttamalla, sekä tietenkin muutama tuhat hirvieläin onnettomuutta enkä ole ollut osallisena niissäkään.
Herbert:
Sekaan mahtuu taatusti merkittävä määrä muitakin kuin mainitsemiasi ongelmatapauksia.
Minä puhuin kuolonkolareista enkä parkkipaikoilla tapahtuvista peltien kolisteluista. Tuttavapiirini perusteella voisin sanoa, että tietyille ihmisille niitäkin näyttää sattuvan toisia useammin...
Herbert:
Asia selvä. Palstalta löytyi toinen täydellinen kuski.
Tähän liittyen on huvittava yksityiskohta, kun väitit saavasi minun kommenteistani käsityksen, että olisin Herbert the Perfect. Tätä en suinkaan ole enkä niin ole väittänyt, mutta itseäsi sellaisena pidät.
En suinkaan ole väittänyt itseäni täydelliseksi. Rikonhan minä sääntöjä vähän väliä, mutta kolarit jätän muille.
Herbert:
Jos hirvieläimiä ei lasketa, niin minä en keksi mitään realistista riskiä, mitä siitä voisi toisella tavallla kehittyä.
Tämä selittää, miksi sinulla on vaikeuksia ymmärtää oman ajamisen analysoimisen ideaa.
Älä yritä pukea mitään perässä roikkujan viittaa niskaani, koska en sellaista harrasta!
Herbert:
Ohituspaikkaa olet ihan itse sanonut kyttääväsi 1-2 sekunnin päässä. Lisäksi ohittelet aika paljon, joten jokainen saa itse päättää, ansaitsetko perässä roikkujan viitan.
Perässäroikkujat eivät ohita, vaan roikkuvat perässä. Ohittelen paljon, mutta kuten hyvin muistat, niin tyydyn ajamaan kiltisti jonossa, jos näyttää siltä, että oman tavoitenopeuden pitäminen tarkoittaisi jatkuvaa ohittelua.
Se, että jonkin aikaa viivyn 1-2s päässä edellä ajavasta ei omasta mielestäni tee minusta perässä roikkujaa.
Herbert:
Eiköhän sinunkin päähäsi mahdu jotain muuta ajamisen aikana kuin vallitsevaan tilanteesen liittyvät asiat. Etkö koskaan kuuntele radiota, etkö koskaan juttele matkustajien kanssa jne.
Radion kuuntelu on eriasia, kuin keskittyä pohtimaan jotain asiaa. Juttelu häiritsee keskittymistä ja vilkkaissa tilanteissa siitä on haittaa. Ajan kuitenkin paljon yksin tai vaimon kanssa jolloin juttelu on vähäisempää. Sinä taasen kerroit suorittavasi jatkuvaa tapahtuneen analysointia, mikä on eri asia kuin satunnainen juttelu.
Herbert:
Muut samaan suuntaan ajavat voivat toimia eri tavalla kuin olet olettanut (muut ohittajat tai ohitettava)
No millä tavalla ne voivat toimia eri tavalla? Vaihtaako ohitettava yhtäkkiä vihollisen kaistalle eteeni? Kuinka sinä voit koskaan ohittaa ketään, jos tuollaiseen yrität varautua? Ai niin, ethän sinä ohitakaan ketään...
Herbert:
, itse voit olla jättänyt jotain huomioimatta, pikkutieltä voi tulla auto eteesi, kitka voi ohituksen aikana muuttua (esim. varjokohdassa mustaa jäätä ) jne.
Ei helvetti. Tuollaisiako sinä mietiskelet jatkuvasti?! Ei ne autot yleensä tyhjästä eteen tule ja tarkkailen kyllä sivutieltä tulevia ajaessani ja ennen ohitukseen lähtöä.
Koska tapanani ei ole ohitella mutkissa, niin mustasta jäästä ei haittaa ole ja sellaisten kelien vallitessa siihen varaudutaan etukäteen, kun se ei tule yllätyksenä. Lämpömittarin ollessa nollan pinnassa ja tien ollessa märkä lienee suurimmalle osalla porukasta selvää, että jossain kohtaa voi olla liukasta.
Herbert:
Tuntuuko nololta huomata, että et tunnista ohittamiseen liittyviä perusasioita?
No ei todellakaan tunnu! Minusta tuntuu, että sinulla näyttää perusasiat olevan hukassa, jos tuollaisia mietiskelet vasta ohituksen jälkeen! Esimerkkisi vaikuttavat muutenkin vainoharhaisilta.
Herbert:
Ymmärrän, että oman ajamisen kehittäminen nykyisestä on vaikeata. Tottahan se vaikeata on, kun ei tiedä mitä parantaisi.
Minkäslaista kehittymistä Herbert the Perfectillä on havaittavissa vuosien mietiskelyjen jälkeen?
Jätätkö aina ohittamatta, kun eihän koskaan voi tietää tuleeko jostain kärrypolulta joku eteen ja voihan Juhannuksenakin olla mustaa jäätä...
Jossain suomalaisessa tutkimuksessa pädyttiin aiemmin tulokseen, jossa joka kolmannessa tapauksessa väsymys olisi myötävaikuttavana tekijänä onnettomuuden syntyyn.
Tässä vaiheessa onkin syytä ottaa hiukan Iltalehteä kriittisempi asenne asiaan. Entä jos 1,5 promillen rattijuoppo nukahtaa ja kolaroi. Mikä silloin aiheutti kolarin?
Eikä sitä todennäköisyyttä parannella varautumalla UFOihin.
...
On olemassa kahdenlaisia toisten tekemiä virheitä, niitä johon voi varautua ja niitä mihin ei voi.
...
Minä puhuin kuolonkolareista enkä parkkipaikoilla tapahtuvista peltien kolisteluista.
...
No millä tavalla ne voivat toimia eri tavalla? Vaihtaako ohitettava yhtäkkiä vihollisen kaistalle eteeni? Kuinka sinä voit koskaan ohittaa ketään, jos tuollaiseen yrität varautua? Ai niin, ethän sinä ohitakaan ketään...
...
Jätätkö aina ohittamatta, kun eihän koskaan voi tietää tuleeko jostain kärrypolulta joku eteen ja voihan Juhannuksenakin olla mustaa jäätä...
Tuossa oli edellisestä vastauksestasi muutama poiminta. Niitä yhdistää hyvin jyrkkä ehdottomuus. Asiat on joko tai. Ikäänkuin väissä ei olisi mitään. Aika hankala tapa käsitellä asioita.
Radion kuuntelu on eriasia, kuin keskittyä pohtimaan jotain asiaa. Juttelu häiritsee keskittymistä ja vilkkaissa tilanteissa siitä on haittaa. Ajan kuitenkin paljon yksin tai vaimon kanssa jolloin juttelu on vähäisempää.
Mistä sinä tiedät, paljonko tilanteen analysointi vie huomiota? Ja tietenkään tilanteessa, jossa täytyy olla erityisen tarkkana, ei muita asioita käsitellä. En minä päässäni tee ohituksesta 100 sivun tutkielmaa. Mietin vain, että onnistuiko se, oliko se tarpeellista ja jätinkö jotain huomioimatta.
Jatkuvalla tarkoitin siin, että olen sitä harrastanut vuosia. En siis tietenkään sitä, että taukoamatta analysoisin tilanteita.
Ei helvetti. Tuollaisiako sinä mietiskelet jatkuvasti?! Ei ne autot yleensä tyhjästä eteen tule ja tarkkailen kyllä sivutieltä tulevia ajaessani ja ennen ohitukseen lähtöä.
Listasin sinulle muutaman asian, johon on syytä varautua, kun lähdetään ohittamaan tyhjällä tiellä.
Lämpömittarin ollessa nollan pinnassa ja tien ollessa märkä lienee suurimmalle osalla porukasta selvää, että jossain kohtaa voi olla liukasta.
Näin teoriassa kuten myös se on selvää, että parkkipaikalla on muitakin. Silti tuhansia kertoja vuosittain muihin osutaan.
Minusta tuntuu, että sinulla näyttää perusasiat olevan hukassa, jos tuollaisia mietiskelet vasta ohituksen jälkeen! Esimerkkisi vaikuttavat muutenkin vainoharhaisilta.
Jos luet uudestaan, niin ehkä ymmärrät mistä oli kyse. Sinä et tunnistanut yhtään riskiä, mikä voisi yllättää tyhjällä tiellä tehdyssä ohituksessa. Listasin niitä sinulle. En sanonut pohtivani niitä vasta jälkeenpäin, vaan pohdin jälkeenpäin, että otinko kaiken tarpeellisen etukäteen huomioon.
Minkäslaista kehittymistä Herbert the Perfectillä on havaittavissa vuosien mietiskelyjen jälkeen?
Jos minua tarkoitat, vastaus on selvä. Tunnen ajotapaani liittyviä puutteita paljon aiempaa paremmin, mikä vaikuttaa ajotapaani. En kuvittele niin paljon liikoja kuin ilman itsetuntemusta tekisin. Tunnistan myös riskejä ennalta aiempaa paremmin, mikä osaltaan vaikuttaa käytökseeni. Kun vertaan itseäni esim. 10 vuoden takaiseen Herbertiin, ero on selvä.
Ymmärrän myös sen, että edelleen voin kehittyä kuljettanana ja tämän takia myös pyrin kehittymään.
Tässä vaiheessa onkin syytä ottaa hiukan Iltalehteä kriittisempi asenne asiaan. Entä jos 1,5 promillen rattijuoppo nukahtaa ja kolaroi. Mikä silloin aiheutti kolarin?
Tod. näk. ylinopeus, jos tietyiltä henkilöiltä tai piireiltä kysyy.
Jossain suomalaisessa tutkimuksessa pädyttiin aiemmin tulokseen, jossa joka kolmannessa tapauksessa väsymys olisi myötävaikuttavana tekijänä onnettomuuden syntyyn.
Tässä vaiheessa onkin syytä ottaa hiukan Iltalehteä kriittisempi asenne asiaan. Entä jos 1,5 promillen rattijuoppo nukahtaa ja kolaroi. Mikä silloin aiheutti kolarin?
Jos minulta kysytään, niin rattijuopumus ja ilmeisesti teidän ryhmittymän mielestä liian suuri liikennevirran keskinopeus.
Jos jatketaan Iltalehden kritisiointia:
"On merkille pantavaa, että noin joka kolmas kolaroija hurjastelee ylinopeutta ja yhä useampi ajaa päin punaisia. Tilastojen valossa turvalaitteiden oikea käyttö pelastaisi vuosittain kymmeniä uhreja."
Toimittajalta tai hänen käyttämältä lähteeltä unohtui mainita, että noista "joka kolmannesta hurjastelijasta" yli puolet on ollut humalassa ja/tai tehnyt itsarin. Törkeimmissä tapauksissa taasen motoristit ovat "kiitettävästi" edustettuina ja niihin ei pönttökamerat pure.
Eikä sitä todennäköisyyttä parannella varautumalla UFOihin.
...
On olemassa kahdenlaisia toisten tekemiä virheitä, niitä johon voi varautua ja niitä mihin ei voi.
...
Minä puhuin kuolonkolareista enkä parkkipaikoilla tapahtuvista peltien kolisteluista.
...
No millä tavalla ne voivat toimia eri tavalla? Vaihtaako ohitettava yhtäkkiä vihollisen kaistalle eteeni? Kuinka sinä voit koskaan ohittaa ketään, jos tuollaiseen yrität varautua? Ai niin, ethän sinä ohitakaan ketään...
...
Jätätkö aina ohittamatta, kun eihän koskaan voi tietää tuleeko jostain kärrypolulta joku eteen ja voihan Juhannuksenakin olla mustaa jäätä...
Tuossa oli edellisestä vastauksestasi muutama poiminta. Niitä yhdistää hyvin jyrkkä ehdottomuus. Asiat on joko tai. Ikäänkuin väissä ei olisi mitään. Aika hankala tapa käsitellä asioita.
No kerrotko nyt, että miten voin varautua ennakolta ettei ohitustilanteessa joku tule sivutieltä yllättäen eteen?
Herbert:
En minä päässäni tee ohituksesta 100 sivun tutkielmaa. Mietin vain, että onnistuiko se, oliko se tarpeellista ja jätinkö jotain huomioimatta.
Minä mietin ennen ohitusta, että onko se tarpeellista ja katson sellaisen paikan, että näkyvää vapaata tietä on riittävästi.
Ei nyt ihan heti muistu mieleen, että niiden
tuhansien ohitusten aikana olisi koskaan sattunut mitään yllättävää. Joskus olen joutunut hetken varmistamaan vihollisen kaistalla ohitettavan (yleensä pitkän yhdistelmän) takana, että riittääkö vapaa osuus vai ei ja joskus olen joutunut palaamaan takaisin omalle kaistalle ja jättänyt ohittamatta, koska muuten olisi nopeutta joutunut nostamaan turhan paljon.
Herbert:
Jatkuvalla tarkoitin siin, että olen sitä harrastanut vuosia. En siis tietenkään sitä, että taukoamatta analysoisin tilanteita.
Tuo tarkennus olisi kannattanut tehdä aikaisemmin...
Herbert:
Listasin sinulle muutaman asian, johon on syytä varautua, kun lähdetään ohittamaan tyhjällä tiellä.
Tuollaiset asiat varmistetaan ennen ohitukseen lähtemistä! Ilmeisesti sinulle asia on sen verran vieras, kun harvoin ohittelet.
Herbert:
Lämpömittarin ollessa nollan pinnassa ja tien ollessa märkä lienee suurimmalle osalla porukasta selvää, että jossain kohtaa voi olla liukasta.
Näin teoriassa kuten myös se on selvää, että parkkipaikalla on muitakin. Silti tuhansia kertoja vuosittain muihin osutaan.
No sinusta en tiedä, mutta minun järkeni kyllä asian ymmärtää, että nollan pinnassa märkä tienpinta voi olla liukas. Sekin asia on hyvin tiedossa ennen ohitukseen lähtöä ja se huomioidaan.
Kumman sukupuolen edustajat niitä peltejä siellä yleensä ruttaileekaan?
Herbert:
Jos luet uudestaan, niin ehkä ymmärrät mistä oli kyse. Sinä et tunnistanut yhtään riskiä, mikä voisi yllättää tyhjällä tiellä tehdyssä ohituksessa. Listasin niitä sinulle.
Listasit kaksi, jotka minulle ovat niin itsestäänselviä, että en osannut kuvitellakaan, että sinun tarvitsee niitä jälkeenpäin analysoida.
Herbert:
En sanonut pohtivani niitä vasta jälkeenpäin, vaan pohdin jälkeenpäin, että otinko kaiken tarpeellisen etukäteen huomioon.
No minä otan tienpinnan liukkauden, sivutieltä tulijat ja kevyenliikenteen huomioon ennen ohitusta. Tuollaisia itsestään selvyyksiä ei minun tarvitse jälkeenpäin pohtia.
No kerrotko nyt, että miten voin varautua ennakolta ettei ohitustilanteessa joku tule sivutieltä yllättäen eteen?
Tiedostamalla mahdollisuuden ja pitämällä nopeudet kurissa. Mutta olettamalla, ettei vapaalla tieosuudella voi tapahtua mitään yllättävää varmistaa sen, että riski joutua yllättävään tilanteesen on maksimaalinen.
Minä mietin ennen ohitusta, että onko se tarpeellista ja katson sellaisen paikan, että näkyvää vapaata tietä on riittävästi.
Hyvä niin. Ja aina kaikki menee niin hienosti, ettei mitään tarvetta tarkastella tilannetta uudestaa ole. Esim. että oliko ohitus tarpeellinen ja voisiko jatkossa tehdä päätöksen ohittaman lähtemisestä eri tavalla.
Ei nyt ihan heti muistu mieleen, että niiden
tuhansien ohitusten aikana olisi koskaan sattunut mitään yllättävää.
En minäkään heti muista, mitä kaikkea vuosien mittaan on tapahtunut.
Joskus olen joutunut hetken varmistamaan vihollisen kaistalla ohitettavan (yleensä pitkän yhdistelmän) takana, että riittääkö vapaa osuus vai ei ja joskus olen joutunut palaamaan takaisin omalle kaistalle ja jättänyt ohittamatta, koska muuten olisi nopeutta joutunut nostamaan turhan paljon.
Minulla on tapana tehdä päätös ohitukseen lähdöstä ennen siirtymistä vastaantulijan kaistalle. Jos joudun palaamaan takaisin, olen tehnyt virheen, jonka toivottavasti pystyy tuolla tavoin paikkaamaan. Usein kuitenkin näkee tilanteita, jossa ohittajan perään imeytyy joku hätähousu peesaamaan. Tällöin tilanteen paikkaaminen onkin jo asteta vaikeampaa.
Herbert:
Listasin sinulle muutaman asian, johon on syytä varautua, kun lähdetään ohittamaan tyhjällä tiellä.
Tuollaiset asiat varmistetaan ennen ohitukseen lähtemistä! Ilmeisesti sinulle asia on sen verran vieras, kun harvoin ohittelet.
Ehkä kolmeen otteeseen olen tuon sinulle todennut, mutta otetaan kerran vielä, copypastena edellisestä kommentistani:
Sinä et tunnistanut yhtään riskiä, mikä voisi yllättää tyhjällä tiellä tehdyssä ohituksessa. Listasin niitä sinulle. En sanonut pohtivani niitä vasta jälkeenpäin, vaan pohdin jälkeenpäin, että otinko kaiken tarpeellisen etukäteen huomioon.
Toivottavasti tämän jälkeen et enää palaa väitteeseesi.
Kumman sukupuolen edustajat niitä peltejä siellä yleensä ruttaileekaan?
Mitä sillä on merkitystä? En minä ainakaan tuolla perusteella tilastoista omia riskejäni määrittele. Vaikka valtaosa parkkipaikkalla kolaroivista olisikin naisia, on tuollainen mahdollista myös minulle. Ja mahtuuhan tilastoon tuhansia miehiäkin kolaroimaan, jos se oleellinen pointti sinulle on.
No minä otan tienpinnan liukkauden, sivutieltä tulijat ja kevyenliikenteen huomioon ennen ohitusta. Tuollaisia itsestään selvyyksiä ei minun tarvitse jälkeenpäin pohtia.
Niin, sinähän et tahattomia virheitä suorituksissasi tee. Olethan saavuttanut ajotaidossasi tason, jota on enää vaikea parantaa ja siksi oman ajamisen analysointi on turhaa.
Mutta tällainen tumpula kuin minä vielä joudun opettelemaan.
Kuitenkin 21.2.12 16:31 kommenttisi perusteella vahva epäilys itsestäänselvyyksiesi suhteen jää kytemään. Tuolloin totesit seuraavaa: "Minä lähden ohittamaan silloin, kun edessäni on riittävä näkyvyys. Jos hirvieläimiä ei lasketa, niin minä en keksi mitään realistista riskiä, mitä siitä voisi toisella tavallla kehittyä."
Tiedostamalla mahdollisuuden ja pitämällä nopeudet kurissa.
Eli vältät ohittamisessa tapahtuvan riskin jättämällä ohittamatta. Hienoa. Minä hoidan tilanteen niin, että nostan nopeuseron ohituksessa sellaiseksi, että turhat oleskelut vihollisen kaistalla jäävät minimiin.
Herbert:
Mutta olettamalla, ettei vapaalla tieosuudella voi tapahtua mitään yllättävää varmistaa sen, että riski joutua yllättävään tilanteesen on maksimaalinen.
Oletan, että vapaalla tieosuudella ohitustilanteessa ei voi tapahtua juurikaan sen yllättävämpää, kuin omallakaan kaistalla ajaessa tai sellaista etteikö siihen ehtisi reagoida.
Herbert:
Hyvä niin. Ja aina kaikki menee niin hienosti, ettei mitään tarvetta tarkastella tilannetta uudestaa ole. Esim. että oliko ohitus tarpeellinen ja voisiko jatkossa tehdä päätöksen ohittaman lähtemisestä eri tavalla.
Ohittamiseeni on aina jokin syy eikä se muuksi muutu ohituksen jälkeenkään. Esim. edellä ajava ajaa epävarmasti nopeutta vaihdellen, alle haluamani nopeuden tai jotain vastaavaa.
Onko sinulle ohittaminen jonkinlainen tabu? Kuinka vahvat perusteet sinulle pitää olla, että uskallaudut niinkin vaativaan suoritukseen, kuin edellä ajavan ohittamiseen?
Herbert:
Minulla on tapana tehdä päätös ohitukseen lähdöstä ennen siirtymistä vastaantulijan kaistalle. Jos joudun palaamaan takaisin, olen tehnyt virheen, jonka toivottavasti pystyy tuolla tavoin paikkaamaan.
Sinähän et juuri ohittele ja silloin, kun ohittelet tarvitse vähintään kiitoradan verran suoraa tietä. Omien sanojesi mukaanhan et käytä ylinopeutta ja siirryt vihollisen kaistalle hyvissä ajoin turvavälin päässä ohitettavasta.
En koe ohituksen peruuttamista kovinkaan suureksi virheeksi enkä varsinkaan riskiksi. Tienpäällä näkee sellaisiakin, jotka painavat kyseisessä tilanteessa urku auki väkisten ohi lähes ohitettavaa kiilaten.
Herbert:
Usein kuitenkin näkee tilanteita, jossa ohittajan perään imeytyy joku hätähousu peesaamaan. Tällöin tilanteen paikkaaminen onkin jo asteta vaikeampaa.
Harvemmin tuollaisia tilanteita omalle kohdalle sattuu, mutta ei tuollainen estä minua palaamasta omalle kaistalle, jos arvioin ohituksen turhan kiireiseksi. Onhan siellä omalla kaistalla edelleen tilaa.
Herbert:
Mitä sillä on merkitystä? En minä ainakaan tilastoista omia riskejäni määrittele. Vaikka valtaosa parkkipaikkalla kolaroivista olisikin naisia, on tuollainen mahdollista myös minulle. Ja mahtuuhan tilastoon tuhansia miehiäkin kolaroimaan, jos se oleellinen pointti sinulle on.
Pointti oli siinä, että ne tienpäällä turvalliseksi hehkuttamanne naiskuljettajat aiheuttavat enemmän niitä peltikolareita parkkipaikoilla. Toinen pointti on siinä, että ihan turhaan vedät tähän keskusteluun jotain pysäköintialuuella tapahtuvia peltikolareita.
Herbert:
Niin, sinähän et tahattomia virheitä suorituksissasi tee. Olethan saavuttanut ajotaidossasi tason, jota on enää vaikea parantaa.
Juu, jatka sinä vain harjoittelua. Näyttää tulevan tarpeeseen sillä aina voi olla mustaa jäätä varjokohdissa ja metsistä tulla autoja eteen (ovat muuten lähes poikkeuksetta sitä jengiä joilta olen vaatinut otettavaksi korttia pois...)
Entä jos 1,5 promillen rattijuoppo nukahtaa ja kolaroi. Mikä silloin aiheutti kolarin?
Jos minulta kysytään, niin rattijuopumus ja ilmeisesti teidän ryhmittymän mielestä liian suuri liikennevirran keskinopeus.
Olet kovin huonosti ymmärtänyt onnettomuuksien syntyyn johtavat asiat. Meidän ryhmittymän mielestä ennen onnettomuutta on ollut monta riskitekijää, joiden vaikutuksesta on tapahtunut onnettomuus. Ei ole yhtä yksittäistä tekijää, jonka voisi nimetä onnettomuuden aiheuttajaksi.
Eli vältät ohittamisessa tapahtuvan riskin jättämällä ohittamatta. Hienoa. Minä hoidan tilanteen niin, että nostan nopeuseron ohituksessa sellaiseksi, että turhat oleskelut vihollisen kaistalla jäävät minimiin.
Tarpeettomien ohitusten tekemättä jättäminen toki pienentää ratkaisevasti riskiä joutua ohituksen myötä onnettomuuteen. Se on myös paljon tehokkaampi tapa kuin nopeuden nosto, vaikkei se ainoa olekaan.
Tapani Kansa perusteli muuten ajotapaansa samoin kuin sinä.
Oletan, että vapaalla tieosuudella ohitustilanteessa ei voi tapahtua juurikaan sen yllättävämpää, kuin omallakaan kaistalla ajaessa tai sellaista etteikö siihen ehtisi reagoida.
Käytäntö kuitenkin on osoittanut, että ohitustilanteissa tapahtumia riittää paljon enemmän. Ja koska ohituksessa yleensä käytetään kovempia nopeuksia kuin omalla kaistalla ajamisessa, vaaratilanteen todennäköisyys kasvaa.
Ohittamiseeni on aina jokin syy eikä se muuksi muutu ohituksen jälkeenkään. Esim. edellä ajava ajaa epävarmasti nopeutta vaihdellen, alle haluamani nopeuden tai jotain vastaavaa.
Et siis koskaan tee liikenteessä mitään, jonka voisit myöhemmin todeta tarpeettomaksi ja siten olisit voinut jättää tekemättä?
Onko sinulle ohittaminen jonkinlainen tabu?
Ei ole. Sinä halusit keskustella ohittamisesta, koska sanoin analysoivani liikenteessä suorituksiani. Se, etten juurikaan käytä ylinopeuksia, vähentää merkittävästi tarvetta ohittaa. Ja kun sitten joskus ohitan, kerron siihen liittyvistä riskeistä, nämä asiat eivät tee asiasta tabua. Mutta jotain tabunomaista tähän täytyy liittyä, kun sinä ja muutama muukin tabun jatkuvasti ohittamiseen yhdistätte. Minua asia kiinnostaa, joten kerro toki mikä tässä on takana.
Sinähän et juuri ohittele ja silloin, kun ohittelet tarvitse vähintään kiitoradan verran suoraa tietä.
Niin, jos lähden ohittamaan lähes kanssani samaa nopeutta ajavaa, kiitorataa todellakin tarvitaan. Olen kuitenkin keksinyt toisenkin tavan ratkaista asian. Joskus aiemmin kun tästä oli puhetta, kovin vieras tapani monille keskustelijoille tuntui olevan. Monet kauhistelivat sitä, ettei voikaan ohittaa. Tämäkö se tabu on, mikä ohittamiseen liittyy?
En koe ohituksen peruuttamista kovinkaan suureksi virheeksi enkä varsinkaan riskiksi.
Ei se sitä välttämättä olekaan. Se kuitenkin kertoo, että ohittajalla ei homma ole ollut täysin lapasessa.
Tienpäällä näkee sellaisiakin, jotka painavat kyseisessä tilanteessa urku auki väkisten ohi lähes ohitettavaa kiilaten.
Niin näkee. Mutta taaskaan itseään huonompiin ei ole rakentavaa ajotapaa verrata. Minä mielummin pidän vertailukohtana virheettömyyttä, enkä tuollaisia tapauksia. Palkitsevampaa tietysti on verrata itseä epäonnistujiin, mutta se täytyy vain koittaa kestää.
Usein kuitenkin näkee tilanteita, jossa ohittajan perään imeytyy joku hätähousu peesaamaan. Tällöin tilanteen paikkaaminen onkin jo asteta vaikeampaa.
Harvemmin tuollaisia tilanteita omalle kohdalle sattuu, mutta ei tuollainen estä minua palaamasta omalle kaistalle, jos arvioin ohituksen turhan kiireiseksi. Onhan siellä omalla kaistalla edelleen tilaa.
Jonossa ajettaessa tapahtuu sellainen ilmiö, että kun joku jonosta poistuu, vapautunut väli syödään pian pois. Tämä selittää osittain se, miksi esim. ohituskaistojen kohdalla jonon nopeus nousee yleensä merkittävästi.
Mutta lainauksessa mainittu tilanne on tosiaan aika harvinainen omalle kohdalle. Se olikin vain yksi ajamiseen liittyvä yksityiskohta. Kun ajotapaa kehittää, noita yksityiskohtia alkaa tippua pois vähän sieltä ja täältä, jolloin kokonaisuus onkin jo toisennäköinen.
Oletko muuten lukenut Autokoulun oppikirjan? Mitä siellä sanotaan tapahtumien määrästä liikenteessä? Entä siitä, paljonko kuski tekee virheitä?
Toinen pointti on siinä, että ihan turhaan vedät tähän keskusteluun jotain pysäköintialuuella tapahtuvia peltikolareita.
Itse asiassa mainitsin, että vakuutuksesta korvataan vuosittain 100000 onnettomuutta. Sinä puutuit parkkipaikkakolarointeihin, vaikka luku sisältää kaikki lievistä peltivahingoista aina kuolemiin saakka. Parkkipaikalla peruuttaen tapahtunut kolari on toki yksittäisenä onnettomuustyyppinä yleisin, mutta sekaan mahtuu paljon muutakin.
Juu, jatka sinä vain harjoittelua. Näyttää tulevan tarpeeseen sillä aina voi olla mustaa jäätä varjokohdissa ja metsistä tulla autoja eteen (ovat muuten lähes poikkeuksetta sitä jengiä joilta olen vaatinut otettavaksi korttia pois...)
Joskus ennenkin olen kertonut siitä, kun aikanaan osallistuin Timo Aaltosen junailemaan taitoajokilpailuun. Vaikka menin kisaan täysin kylmiltäni, sijoitukseni oli n. 16/50. Voittaja oli eräs autokoulun opettaja, joka on taatusti harjoitellut meitä kumpaakin enemmän ajamista. Itse tein aivan alkeellisia virheitä, jonka perusteella yllätyin todella sijoitukseni. Oletin paljon huonompaa tulosta. Minulle tuo oli melkoinen herätys. Kisassa oli sellainen henki, että rattimiehiä ja -naisia on nyt liikkeellä. Todellisuus oli kuitenkin toinen.
Voin siis vakuuttaa, että harjoittelu tulee tarpeeseen. Ei siksi, ettenkö pystyisi kolaroimatta ajamaan 10 km/h ylinopeudella ja ohitella vielä kovemmilla nopeuksilla. Sinulta on oleellisin koko hommassa vielä oivaltamatta, joten koska tieto tuo tuskaa, on sinulla hyvä olo. Suotta tuota fiilistä pilaamaan.
Tapani Kansa perusteli muuten ajotapaansa samoin kuin sinä.
Ja Tapsahan elää vielä...
Herbert:
Käytäntö kuitenkin on osoittanut, että ohitustilanteissa tapahtumia riittää paljon enemmän. Ja koska ohituksessa yleensä käytetään kovempia nopeuksia kuin omalla kaistalla ajamisessa, vaaratilanteen todennäköisyys kasvaa.
Aika vähissä ne tapahtuvat ainakin minulla on ohitustilanteessa. Nopeus on toki hieman suurempi, mutta vielä on hieman epäselvää, että mitä muita vaaratilanteita on kuin varjokohdissa oleva musta jää ja metsistä eteen kiihdyttelevät autot?
Herbert:
Ohittamiseeni on aina jokin syy eikä se muuksi muutu ohituksen jälkeenkään. Esim. edellä ajava ajaa epävarmasti nopeutta vaihdellen, alle haluamani nopeuden tai jotain vastaavaa.
Et siis koskaan tee liikenteessä mitään, jonka voisit myöhemmin todeta tarpeettomaksi ja siten olisit voinut jättää tekemättä?
Mielestäni ihan selvästi kirjoitin, että ohittamiseeni on aina jokin syy. Miten onnistuit tekemään tuosta lauseesta tuollaisen tulkinnan?
Herbert:
Ja kun sitten joskus ohitan, kerron siihen liittyvistä riskeistä, nämä asiat eivät tee asiasta tabua.
Nämä riskit nyt vain ovat jääneet vähän epäselviksi. Juhannuksena on harvoin mustaa jäätä ja ihan jokaisesta polun päästä ei syöksy autoja eteen.
Herbert:
Niin, jos lähden ohittamaan lähes kanssani samaa nopeutta ajavaa, kiitorataa todellakin tarvitaan. Olen kuitenkin keksinyt toisenkin tavan ratkaista asian. Joskus aiemmin kun tästä oli puhetta, kovin vieras tapani monille keskustelijoille tuntui olevan. Monet kauhistelivat sitä, ettei voikaan ohittaa. Tämäkö se tabu on, mikä ohittamiseen liittyy?
Minulla on muutama syy miksi minua ei kiinnosta jäädä esim. 100-alueella ajamaan 80-85km/h rekan perään.
Minua vain ihmetyttää se, että mikä ohittamisesta tekee niin vaarallista, että sitä pitäisi kaikin keinoin välttää?
Herbert:
Niin näkee. Mutta taaskaan itseään huonompiin ei ole rakentavaa ajotapaa verrata. Minä mielummin pidän vertailukohtana virheettömyyttä, enkä tuollaisia tapauksia. Palkitsevampaa tietysti on verrata itseä epäonnistujiin, mutta se täytyy vain koittaa kestää.
No minä en kun en vain koe epäonnistuvani, jos peruutan ohitusaikeeni. Suomen maantiet ovat vain sellaisia, että hyviä ohituspaikkoja on harvoin ja ne pitää pyrkiä hyödyntämään. Jos tiedän mahdollisen ohituspaikan avautuvan mutkan, mäen, risteyksen ym. jälkeen, niin mitoitan kiihdytyksen sellaiseksi, että turvavälin kurottua umpeen olen oikealla hetkellä valmis aloittamaan ohituksen, jos tie on vapaa. Siirryn vihollisen kaistalle, mistä on parempi näkyvyys eteenpäin ja jos silloin vastaan onkin tulossa ajoneuvo tai jotain muuta, mikä estää turvallisen ohittamisen palaan takaisin omalle kaistalle.
Eikä pidä taaskaan tehdä sellaista tulkintaa, että tuollaisia tilanteita sattuisi useinkin.
Herbert:
Oletko muuten lukenut Autokoulun oppikirjan? Mitä siellä sanotaan tapahtumien määrästä liikenteessä? Entä siitä, paljonko kuski tekee virheitä?
Ei kiinnosta teoriat, mitkä eivät vastaa käytäntöä. Maantiellä ajettaessa virhemahdollisuudet ovat aika olemattomat.
Kuljettajina on sellaisiakin joilta ei onnistu purkan pureminen ja kävely samanaikaisesti.
Herbert:
Itse asiassa mainitsin, että vakuutuksesta korvataan vuosittain 100000 onnettomuutta. Sinä puutuit parkkipaikkakolarointeihin, vaikka luku sisältää kaikki lievistä peltivahingoista aina kuolemiin saakka.
Koska parkkipaikoilla tapahtuvat kolhimiset muodostavat noista leijonanosan. Mainitsin myös hirvieläinonnettomuudet. Minusta kävelyvauhdilla tapahtuvia peltien kolhimisia ei pidä edes kutsua onnettomuuksiksi.
Käytäntö kuitenkin on osoittanut, että ohitustilanteissa tapahtumia riittää paljon enemmän. Ja koska ohituksessa yleensä käytetään kovempia nopeuksia kuin omalla kaistalla ajamisessa, vaaratilanteen todennäköisyys kasvaa.
Nopeus on toki hieman suurempi, mutta vielä on hieman epäselvää, että mitä muita vaaratilanteita on kuin varjokohdissa oleva musta jää ja metsistä eteen kiihdyttelevät autot?
Omat havainnot joita en pysty tilastojen valossa todistamaan eivät myöskään tue teoriaa että kyse olisi nopeudesta, vaan pikemminkin näkemästä ja sen nopeasta muutoksesta, sekä ohitettavan aiheuttamasta katveesta, jonka myös Opelixi oli huomannut.
Jos on nähtävissä ettei tilanne ehdi ratkaisevasti muuttua ohituksen aikana, ei ohitukseen käytetyllä nopeudella ole suurtakaan merkitystä. Jos ylläoleva ehto pitää, ei hyvin nopeasta tai hyvin hitaasta ohituksesta tule riskiä.
Aika vähissä ne tapahtuvat ainakin minulla on ohitustilanteessa. Nopeus on toki hieman suurempi, mutta vielä on hieman epäselvää, että mitä muita vaaratilanteita on kuin varjokohdissa oleva musta jää ja metsistä eteen kiihdyttelevät autot?
Liikennesuorite on 53 mrd km. Vuosittain kuolee n. 200 ihmistä moottoriajoneuvo-onnettomuuksissa. Todennäköisyydet vakaviin onnettomuuksiin ovat niin pienet henkilökohtaisella tasolla, ettei niitä kannata tapahtumien yleisyyden perustella arvioida. Lieviä tapauksia on jäävuoriteorian mukaan tietysti enemmän, läheltä piti-tapauksia vielä enemmän ja harmittomia virheitä kaikkein eniten. Nämäkin ovat suht kunnolla ajamaan pyrkivällä harvinaisia, mutta yksi huono tuurihan riittää.
Muita vaaratilanteita tuli jo aiemmin lueteltua. Lisätään siihen vielä oma havainto- tms. virhe, joita meistä jokainen tekee.
Et siis koskaan tee liikenteessä mitään, jonka voisit myöhemmin todeta tarpeettomaksi ja siten olisit voinut jättää tekemättä?
Mielestäni ihan selvästi kirjoitin, että ohittamiseeni on aina jokin syy. Miten onnistuit tekemään tuosta lauseesta tuollaisen tulkinnan?
Minä esitin tarkentavan kysymyksen. Voitko vastata siihen?
Nämä riskit nyt vain ovat jääneet vähän epäselviksi. Juhannuksena on harvoin mustaa jäätä ja ihan jokaisesta polun päästä ei syöksy autoja eteen.
Suosittelen autokoulun käymistä uudestaan, jollet tunnista ohitukseen liittyviä riskejä. Minä en ole väittänyt, että juhannuksena olisi mustaa jäätä tai jokaisesta polun päästä syöksyisi autoja eteen.
Minua vain ihmetyttää se, että mikä ohittamisesta tekee niin vaarallista, että sitä pitäisi kaikin keinoin välttää?
Minuakin ihmetyttäisi, jos joku väittäisi asian olevan noin.
Jos tiedän mahdollisen ohituspaikan avautuvan mutkan, mäen, risteyksen ym. jälkeen, niin mitoitan kiihdytyksen sellaiseksi, että turvavälin kurottua umpeen olen oikealla hetkellä valmis aloittamaan ohituksen, jos tie on vapaa.
1-2 sekunnin turvavälisi? Kuinka läheltä edellä ajavaa aloitat siirtymisen vastaantulijan puolelle?
Siirryn vihollisen kaistalle, mistä on parempi näkyvyys eteenpäin ja jos silloin vastaan onkin tulossa ajoneuvo tai jotain muuta, mikä estää turvallisen ohittamisen palaan takaisin omalle kaistalle.
Muistatko, miten Rätkätin on lukemattomat kerrat havainnollistanut ennakoivan ajon kurssilta saamaansa oppia turvavälin suhteen? Rätkättimen opitkaan tuskin sinua kiinnostaa, mutta nyt kyse on varsin havainnollisesta asiasta.
Vihje: tarvitset A4 paperiarkin.
Herbert:
Oletko muuten lukenut Autokoulun oppikirjan? Mitä siellä sanotaan tapahtumien määrästä liikenteessä? Entä siitä, paljonko kuski tekee virheitä?
Ei kiinnosta teoriat, mitkä eivät vastaa käytäntöä. Maantiellä ajettaessa virhemahdollisuudet ovat aika olemattomat.
Olen ennenkin huomannut, että sinun kannaltasi kiusalliset asiat ei kiinnosta.
1 virhe per minuutti tai 2 km on suuruusluokka. Sinä tietysti suoriudut tuosta huomattavasti keskitasoa paremmin, mutta silti tavanomaiseen ajosuoritteeseen (20000 km/vuosi) verrattuna määräksi jää hämmästyttävän suuri luku.
Koska parkkipaikoilla tapahtuvat kolhimiset muodostavat noista leijonanosan. Mainitsin myös hirvieläinonnettomuudet. Minusta kävelyvauhdilla tapahtuvia peltien kolhimisia ei pidä edes kutsua onnettomuuksiksi.
Aamulehti 1.6.2011: "40 prosenttia kaikista liikennevahingoista tapahtuu peruuttamalla. Asia ilmenee vakuutusyhtiöiden liikennevahinkotilastojen viime vuoden ennakkotiedoista.
Viime vuoden liikennevahingoista 41 prosenttia tapahtui pysäköintialueilla."
Eli n. 60% on muita kuin parkkipaikkakolareita. Se tarkoittaa n. 60 000 kpl. Hirvieläinkolareita tapahtuu muistaakseni jokunen tuhat.
Omat havainnot joita en pysty tilastojen valossa todistamaan eivät myöskään tue teoriaa että kyse olisi nopeudesta, vaan pikemminkin näkemästä ja sen nopeasta muutoksesta, sekä ohitettavan aiheuttamasta katveesta, jonka myös Opelixi oli huomannut.
Jos on nähtävissä ettei tilanne ehdi ratkaisevasti muuttua ohituksen aikana, ei ohitukseen käytetyllä nopeudella ole suurtakaan merkitystä. Jos ylläoleva ehto pitää, ei hyvin nopeasta tai hyvin hitaasta ohituksesta tule riskiä.
Oletus oli, että ohituksessa on tapahtumia enemmän kuin normaalissa ajossa. Näkemän ja ylipäätään tilanteen nopea muutos on epäilemättä tämän ilmiön takana. Silti tuohon yhdistettynä tavanomaista kovempi nopeus lisää riskiä mm. kaavan E-1/2mv^2 takia.
Liikennesuorite on 53 mrd km. Vuosittain kuolee n. 200 ihmistä moottoriajoneuvo-onnettomuuksissa. Todennäköisyydet vakaviin onnettomuuksiin ovat niin pienet henkilökohtaisella tasolla, ettei niitä kannata tapahtumien yleisyyden perustella arvioida.
Tilastokeskusksen mukaan viimeisten 15 vuoden aikana liikenteessä kuoli keskimäärin 380 ihmistä. Viime vuonnakin mentiin lähemmäksi 300 eli pyöristyssääntösi näyttää olevan vähän hukassa.
Herbert:
Lieviä tapauksia on jäävuoriteorian mukaan tietysti enemmän, läheltä piti-tapauksia vielä enemmän ja harmittomia virheitä kaikkein eniten. Nämäkin ovat suht kunnolla ajamaan pyrkivällä harvinaisia, mutta yksi huono tuurihan riittää.
Aikaisemmin puhuit 100 000 onnettomuudesta vuosittain ja nyt käänsit keskustelun pariin sataan ja lisäksi läheltäpiti tilanteita. Henkilövahinko-onnettomuudet ovat suuruusluokkaa 6000-7000 vuosittain.
Herbert:
Mielestäni ihan selvästi kirjoitin, että ohittamiseeni on aina jokin syy. Miten onnistuit tekemään tuosta lauseesta tuollaisen tulkinnan?
Minä esitin tarkentavan kysymyksen. Voitko vastata siihen?
Ei kyse ole tarkennuksesta, koska puhut eriasiasta. Varmasti teen liikenteessä jotain minkä voisin todeta tarpeettomaksi, mutta nyt oli kysymys ohituksista ja niihin minulla on syy.
Herbert:
Suosittelen autokoulun käymistä uudestaan, jollet tunnista ohitukseen liittyviä riskejä. Minä en ole väittänyt, että juhannuksena olisi mustaa jäätä tai jokaisesta polun päästä syöksyisi autoja eteen.
Et olekaan väittänyt. Et kuitenkaan ole keksinyt noiden "riskien" lisäksi muita, vaikka olen jo useamman kerran kysynyt.
Herbert:
1-2 sekunnin turvavälisi? Kuinka läheltä edellä ajavaa aloitat siirtymisen vastaantulijan puolelle?
Huokaus. Normaali turvavälini on 4-5s luokkaa riippuen rajoituksesta ja olosuhteista. Tänään se oli yli 5s 80-alueella. Kaistan vaihto tapahtuu tilanteesta ja olosuhteista riippuen n. 1-2s päästä.
Herbert:
Muistatko, miten Rätkätin on lukemattomat kerrat havainnollistanut ennakoivan ajon kurssilta saamaansa oppia turvavälin suhteen? Rätkättimen opitkaan tuskin sinua kiinnostaa, mutta nyt kyse on varsin havainnollisesta asiasta.
Vihje: tarvitset A4 paperiarkin.
Tervetuloa suomalaiselle maantielle kokeilemaan esimerkki ohituksianne.
Herbert:
Olen ennenkin huomannut, että sinun kannaltasi kiusalliset asiat ei kiinnosta.
1 virhe per minuutti tai 2 km on suuruusluokka. Sinä tietysti suoriudut tuosta huomattavasti keskitasoa paremmin, mutta silti tavanomaiseen ajosuoritteeseen (20000 km/vuosi) verrattuna määräksi jää hämmästyttävän suuri luku.
Koska sinulla selvästi on minua enemmän tietoa tästäkin asiasta, niin kerrotko nyt, että minkälaisia virheitä voin tehdä ajaessani valtatiellä (etuajo-oikeutettu tie) 80-alueella vakionopeudensäädin säädettynä 85km/h, ajan letkassa 4-5s turvaväliä pitäen. Tänään viimeksi tuli tuollaista harrastettua useampi sata kilometriä. Välillä toki oli pari 60-aluetta ja muutamia risteyksiä.
Muistutan, että puhuin alunperinkin maantiellä ajosta.
Herbert:
Koska parkkipaikoilla tapahtuvat kolhimiset muodostavat noista leijonanosan. Mainitsin myös hirvieläinonnettomuudet. Minusta kävelyvauhdilla tapahtuvia peltien kolhimisia ei pidä edes kutsua onnettomuuksiksi.
Aamulehti 1.6.2011: "40 prosenttia kaikista liikennevahingoista tapahtuu peruuttamalla. Asia ilmenee vakuutusyhtiöiden liikennevahinkotilastojen viime vuoden ennakkotiedoista.
Viime vuoden liikennevahingoista 41 prosenttia tapahtui pysäköintialueilla."
Eli n. 60% on muita kuin parkkipaikkakolareita. Se tarkoittaa n. 60 000 kpl. Hirvieläinkolareita tapahtuu muistaakseni jokunen tuhat.
Parkkialuekolhimiset muodostavat siis leijonanosan, kiitos vahvistuksesta. Seuraavaksi tulevat peräänajot ym. peltikolarit alhaisilla nopeuksilla taajamissa. Hirvieläinvahinkoja sattui ainakin jokunen vuosi sitten n. 4000/vuosi.
Minä olen puhunut maantieajosta ja sinä yrität sotkea siihen taajamien peltikolareita.
Liikennesuorite on 53 mrd km. Vuosittain kuolee n. 200 ihmistä moottoriajoneuvo-onnettomuuksissa. Todennäköisyydet vakaviin onnettomuuksiin ovat niin pienet henkilökohtaisella tasolla, ettei niitä kannata tapahtumien yleisyyden perustella arvioida.
Tilastokeskusksen mukaan viimeisten 15 vuoden aikana liikenteessä kuoli keskimäärin 380 ihmistä. Viime vuonnakin mentiin lähemmäksi 300 eli pyöristyssääntösi näyttää olevan vähän hukassa.
Onko pyöristyssäännöt muuttuneet? Valt vuosiraportin 2010 mukaan kuoli 234 ihmistä.
Aikaisemmin puhuit 100 000 onnettomuudesta vuosittain ja nyt käänsit keskustelun pariin sataan ja lisäksi läheltäpiti tilanteita. Henkilövahinko-onnettomuudet ovat suuruusluokkaa 6000-7000 vuosittain.
Siis missä meni väärin? Minusta kaikki luvut olivat oikein.
Ei kyse ole tarkennuksesta, koska puhut eriasiasta. Varmasti teen liikenteessä jotain minkä voisin todeta tarpeettomaksi, mutta nyt oli kysymys ohituksista ja niihin minulla on syy.
Tarkoittaako tämä, että et koskaan tee ohitusta, joka osoittautuu tarpeettomaksi ja siten teoksi, jossa harkinta ei aivan onnistunut?
Et kuitenkaan ole keksinyt noiden "riskien" lisäksi muita, vaikka olen jo useamman kerran kysynyt.
Eikö mainitsemani asiat ole jo aika kattava näkemys aiheesta, johon sinun mielestäsi ei hirvieläinten lisäksi liity mitään realistista riskiä?
Huokaus. Normaali turvavälini on 4-5s luokkaa riippuen rajoituksesta ja olosuhteista. Tänään se oli yli 5s 80-alueella. Kaistan vaihto tapahtuu tilanteesta ja olosuhteista riippuen n. 1-2s päästä.
Opelixi 23.6.2011 13:18: Jos olen aikeissa ohittaa edellä ajavan, niin paljon useammin ajan 1-2s päässä edellä ajavasta ohituspaikkaa odotellessa kuin kiihdyttelen ja jarruttelen 4-5s päästä. Ohituspaikan tullessa kiihdytykset ja nopeudet sitten tarpeen mukaan.
Tällaisen käytöksen hyväksyn muiltakin ja itse asiassa pidän sitä parempana, jos olen itse ohitettavana.
Tervetuloa suomalaiselle maantielle kokeilemaan esimerkki ohituksianne.
On kokeiltu parisenkymmentä vuotta ja mitä enemmän asiaa on tullut pohdittua, sitä enemmän olen päätynyt samaan tulokseen asiantuntijoiden kanssa. Joko alat uskoa, että jopa sinulla saattaa olla kehitettävää ajotaidossa?
Koska sinulla selvästi on minua enemmän tietoa tästäkin asiasta, niin kerrotko nyt, että minkälaisia virheitä voin tehdä ajaessani valtatiellä (etuajo-oikeutettu tie) 80-alueella vakionopeudensäädin säädettynä 85km/h, ajan letkassa 4-5s turvaväliä pitäen.
Havaintovirheen, ohjausvirheen, arviointivirheen tai ihan minkä tahansa virheen. Se, ettei virheestä seuraa kolaria tai edes läheltä piti-tilannetta, ei ole mikään mittari asiassa.
Muistutan, että puhuin alunperinkin maantiellä ajosta.
Siitä vain, vaikka tämänkaltaisessa asiassa on tarpeetonta rajata keskustelua vain maantielle. Ihan samat periaatteet pätevät kaupungissa.
Minä olen puhunut maantieajosta ja sinä yrität sotkea siihen taajamien peltikolareita.
Vakuutusyhtiöiden luvuilla halusin korostaa sitä, että paljon muutakin tapahtuu kuin rattijuopon aiheuttamia kuolonkolareita. Listan 60000 tapausta eivät taatusti ole pelkkiä taajamien peltikolareita.
... minkälaisia virheitä voin tehdä ajaessani valtatiellä (etuajo-oikeutettu tie) 80-alueella vakionopeudensäädin säädettynä 85km/h, ajan letkassa 4-5s turvaväliä pitäen.
Lasket sitten virheeksi tai ei, mutta kun et tarkenna tilannetta: hämmästyttää kuitenkin, että voit pitää vakionopeussäätimen 85 km/h:ssa jos nimenomaan ajat letkassa. Eikös se ole aika turhauttavaa heittää sitä päälle ja pois koko ajan?
Aika optimaalinen jono täytyy olla, eikä varmaan kovin usein! Useimmiten sinun kuvittelisi kirjoittavan, että jonoajaminen ei nimenomaan sujuisi Suomessa... Ja sitten ohittelet sun muuta, kun sitä "tarvetta kerran ilmenee".
Onko pyöristyssäännöt muuttuneet? Valt vuosiraportin 2010 mukaan kuoli 234 ihmistä.
Pahoittelen, että en huomannut tarkoittaneesi pelkkiä moottoriajoneuvo-onnettomuuksia, mutta kuitenkin kirjoitit "vuosittain". Eikö pitäisi tarkastella hieman pidemmälle, kuin yhden vuoden onnettomuusmääriä? Viimeisen 15 vuoden aikana moottoriajoneuvo-onnettomuuksissa on kuollut keskimäärin n.300 henkilöä.
Herbert:
Siis missä meni väärin? Minusta kaikki luvut olivat oikein.
Siinä, että ensin kirjoitat:
"Ei, mutta silti pidän mahdollisena, että teen virheen ja aiheutan kolarin. Samoin myös sitä, että en pysty paikkaamaan toisen virhettä ja seurauksena on kolari. Ja tämän takia yhtä lailla kuin kuolonkolareita, myös lievempiä kolareitä pyrin välttämään. Ja niitä sentään vakuutus korvaa 100000 kpl vuosittain. Sekaan mahtuu taatusti merkittävä määrä muitakin kuin mainitsemiasi ongelmatapauksia."
ja seuraavaksi puhut pelkistä kuolonkolareista.
Herbert:
Tarkoittaako tämä, että et koskaan tee ohitusta, joka osoittautuu tarpeettomaksi ja siten teoksi, jossa harkinta ei aivan onnistunut?
Johan jo kerran sanoin, että ohituksilleni on aina syy eikä se muutu miksikään ohituksen jälkeenkään. Syitä on monenlaisia esim. vaihteleva nopeus, epämääräinen ajo, ajaa alle haluamani nopeuden, missaa ohituspaikat jne.
Herbert:
Eikö mainitsemani asiat ole jo aika kattava näkemys aiheesta, johon sinun mielestäsi ei hirvieläinten lisäksi liity mitään realistista riskiä?
Kerroit tasan 2kpl, varjopaikoissa olevan mustan jään ja puskista eteen kääntyvät.
Herbert:
Joko alat uskoa, että jopa sinulla saattaa olla kehitettävää ajotaidossa?
En. Mitä erikoista tuossa lainauksessa oli?
Herbert:
Havaintovirheen, ohjausvirheen, arviointivirheen tai ihan minkä tahansa virheen. Se, ettei virheestä seuraa kolaria tai edes läheltä piti-tilannetta, ei ole mikään mittari asiassa.
Vai niin. Valitettavasti en voi allekirjoittaa tuota väittämää ainakaan omalta kohdaltani.
Herbert:
Muistutan, että puhuin alunperinkin maantiellä ajosta.
Siitä vain, vaikka tämänkaltaisessa asiassa on tarpeetonta rajata keskustelua vain maantielle. Ihan samat periaatteet pätevät kaupungissa.
Keskustelu on koskenut maantiellä ajamista. Kaupungeissa ylinopeudet ym. ovat täysin erijuttu.
Herbert:
Vakuutusyhtiöiden luvuilla halusin korostaa sitä, että paljon muutakin tapahtuu kuin rattijuopon aiheuttamia kuolonkolareita. Listan 60000 tapausta eivät taatusti ole pelkkiä taajamien peltikolareita.
Enkä ole missään kohtaa väittänytkään, että niin olisi. Sinä listasit, että vuosittain tapahtuu 100000 "onnettomuutta".
Kun sitten kerroin, että omalle kohdalleni ei ole sattunut ohitustilanteissa mitään erikoista, niin sitten 100000 onnettomuutta putoaa n.200 liikennekuolemaan.
Eikö pitäisi tarkastella hieman pidemmälle, kuin yhden vuoden onnettomuusmääriä? Viimeisen 15 vuoden aikana moottoriajoneuvo-onnettomuuksissa on kuollut keskimäärin n.300 henkilöä.
Ei ole mitään syytä olettaa, että trendi kuolemaan johtaneiden onnettomuuksien määrissä kääntyisi.
Herbert:
Tarkoittaako tämä, että et koskaan tee ohitusta, joka osoittautuu tarpeettomaksi ja siten teoksi, jossa harkinta ei aivan onnistunut?
Johan jo kerran sanoin, että ohituksilleni on aina syy eikä se muutu miksikään ohituksen jälkeenkään. Syitä on monenlaisia esim. vaihteleva nopeus, epämääräinen ajo, ajaa alle haluamani nopeuden, missaa ohituspaikat jne.
Asia selvä. Täytyy toki muistaa, että sinulla ei virheen tai muun vastaavan ilmiön kriteeri ole samalla tasolla kuin minulla. Ethän laske virheeksi edes ohitusta, jonka joudut keskeyttämään vastaantulijan takia. Tuolla tyylillä voikin sitten paukutella henkseleitä.
Herbert:
Eikö mainitsemani asiat ole jo aika kattava näkemys aiheesta, johon sinun mielestäsi ei hirvieläinten lisäksi liity mitään realistista riskiä?
Kerroit tasan 2kpl, varjopaikoissa olevan mustan jään ja puskista eteen kääntyvät.
22.2.12 7:13 kommentissani kirjoitin riskeistä seuraavasti: "Muut samaan suuntaan ajavat voivat toimia eri tavalla kuin olet olettanut (muut ohittajat tai ohitettava), itse voit olla jättänyt jotain huomioimatta, pikkutieltä voi tulla auto eteesi, kitka voi ohituksen aikana muuttua (esim. varjokohdassa mustaa jäätä ) jne."
Täydensin vielä 25.2.12 22:25 seuraavalla toteamuksella: "Lisätään siihen vielä oma havainto- tms. virhe, joita meistä jokainen tekee." Tavallaan se kyllä oli jo ensimmäisessä listassa olemassa. Oman virheen tunnistaminen on kuitenkin monille niin vaikea asia, ettei tuollaisen mahdollisuuden korostaminen ole vaarallista. Kuten tiedämme, asian voi aina kätevästi kuitata sillä, ettei kyse ole varsinaisesta virheestä, jos tilanteen voi paikata esim. peruuttamalla ohituksen.
Herbert:
Joko alat uskoa, että jopa sinulla saattaa olla kehitettävää ajotaidossa?
En. Mitä erikoista tuossa lainauksessa oli?
Sain sen käsityksen, että tervetulotoivotuksella halusit osoittaa ennakoivan ajon kurssin A4-paperiarkkiesimerkin epärealistisuuden. Ymmärsinkö jotain väärin?
Herbert:
Havaintovirheen, ohjausvirheen, arviointivirheen tai ihan minkä tahansa virheen. Se, ettei virheestä seuraa kolaria tai edes läheltä piti-tilannetta, ei ole mikään mittari asiassa.
Vai niin. Valitettavasti en voi allekirjoittaa tuota väittämää ainakaan omalta kohdaltani.
Tarkoitatko allekirjoittamattomuudella, että et tee tuollaisia virheitä?
Ei ole mitään syytä olettaa, että trendi kuolemaan johtaneiden onnettomuuksien määrissä kääntyisi.
Ei niin, mutta nyt ei ollutkaan kyse tulevaisuudesta, vaan historiasta. Minulla ainakin on ollut kortti pidempään, kuin vuodesta 2010 saakka.
Herbert:
Asia selvä. Täytyy toki muistaa, että sinulla ei virheen tai muun vastaavan ilmiön kriteeri ole samalla tasolla kuin minulla. Ethän laske virheeksi edes ohitusta, jonka joudut keskeyttämään vastaantulijan takia. Tuolla tyylillä voikin sitten paukutella henkseleitä.
Ei se ole ohitus, jos palaa omalle kaistalle ennen kuin on edes saavuttanut edellä ajavan takapuskurin.
ja haluat vielä toistaa sen saman, minkä on tullut todettua. Mitään konkreettistahan et keksinyt, kuin mustan jään ja pikkutieltä eteen tulevat. Miten ohitettava voi toimia eri tavalla? Pitääkö varautua siihen, että ohitettava kiilaa minut ojaan?
Herbert:
Kuten tiedämme, asian voi aina kätevästi kuitata sillä, ettei kyse ole varsinaisesta virheestä, jos tilanteen voi paikata esim. peruuttamalla ohituksen.
Ilmeisesti et ole oikein ymmärtänyt, mitä tuolla aikoinaan tarkoitin. Lienee turha yrittää selittää, kun tapanasi on kääntää kaikki asiat päälaelleen.
Herbert:
Sain sen käsityksen, että tervetulotoivotuksella halusit osoittaa ennakoivan ajon kurssin A4-paperiarkkiesimerkin epärealistisuuden. Ymmärsinkö jotain väärin?
Jos aikoo Suomen kapeilla ja mutkaisilla valtateillä edellä ajavan ohittaa, niin se harvemmin onnistuu siten, että sopivan paikan avautuessa on 4-5s päässä edellä ajavasta.
Opelixi:
Lienee turhaa, koska vastasit jo seuraavassa lauseessasi.
Olen vakuuttunut siitä, että sinun tapauksessasi kehittyminen on vaikeata. Eri mieltä olen siitä, että syy on kertyneen kokemuksen ja järjen määrä. Esteenä on asenteesi, joka tekee kehittymisen liki mahdottomaksi.
Voidaanko poliisin puuttumista pitää laiskana vai ei, on tietysti jossain määrin makuasia. Sen verran vähän poliisia liikenteessä näkyy, että riski joutua pysäytetyksi on pieni, ellei ajotapa ole selvästi keskimääräistä huonompi. Eihän ajotapavalvontaa suorittaessaan poliisin edes kannata kovin herkästi virheisiin puuttua. En kyllä usko, että kameroita ja ratsioita lukuunottamatta ylinopeuksiinkaan herkästi puututaan. Vai oletko kuullut tapauksista, joissa näin olisi tehty?
Herbert:
Sitä tilastollista faktaa et voi kuitenkaan kiistää (vaikka se sinua kuinka ahdistaisi), että jos kaikki toimisivat kuten minä, niin liikennekuolemat putoaisi murto-osaan nykyisestä. Etelän kolarisumatkin olisi jäänyt syntymättä.
Valitettavasti muutaman miljoonan kuljettajan joukossa on aina pieni osa niitä idiootteja, jotka ajavat väsyneenä, kännissä, puolisokeina tai eivät muista syistä ole ajokunnossa tai keskity ajamiseen. Sitten löytyy vähän isompi osa jotka eivät niinä muutamina päivinä vuodessa kykene sovittamaan ajonopeuttaan vallitseviin olosuhteisiin.
Vaikka itse suoritat ajaessasi jatkuvasti mielikuvaharjoituksia (etkä siis keskity ajamiseen), niin pystytkö sanomaan, että siitä olisi jotain käytännön hyötyä?
Minä en näe mitään lisäarvoa siinä, että mietin olisinko saanut autoni pysäytettyä tai ehtinyt väistämään, jos jostain tyhjästä olisi joku tullut eteen. Nopeus ja keskittyminen pitää sovittaa siihen, mitä näkee kulloisellakin hetkellä.
Herbert:
Etkö pysty sanomaan mielipidettäsi?
Opelixi:
En kiistäkään, mutta ei se minua ahdista. En kuitenkaan näe mitään ideaa siinä, että vertaisin itseäni rattijuoppoon tai lumipyryssä sokkona ajavaan.
Meistä jokainen ajaa joskus väsyneenä tai ei joka hetki keskity ajamiseen. Väitän, että sinäkin. Tervetuloa meidän idioottien kerhoon.
Noitakin löytyy kuten myös niitä, jotka ajavat alimittaisilla turvaväleillä. Näillä kaikilla on kuitenkin todennäköisesti se yhteinen piirre, että kuskin itsensä mielestä ajonopeus on ollut keleihin sopiva, ellei kolaria tai muuta erityistä tilannetta ole syntynyt. Sinäkin pidät 1-2 sekunnin turvaväliä ihan ok ajotapana, kun kyttäät ohituspaikkaa. Ja ohitus tehdään sitten pahimmillaan liki 30 km/h ylinopeudella, vaikka siinä alkaa olla jo mahdollisuus ajokortin menetykseen.
Ympäröivien tilanteiden analysointi nimanomaan on ajamiseen keskittymistä.
Tuolla tavalla saa realistisen käsityksen oman ajotavan suhteesta vallitseviin tilanteisiin ja olosuhteisiin.
Siinäpä se vitsi onkin, että yllättävät tilanteet ovat yllätyksiä kuljettajalle. Kun niihin varautuu, yllätykset vähenevät ja niistä selviytymisen edellytykset paranevat.
Ehdotonta mielipidettä en pysty sanomaan, koska en polisin työtä riittävän tiiviisti ole voinut seurata. Sen, mitä olen liikenteessä poliisin puuttumisesta havainnut, poliisi voisi puuttua esim. turvaväleihin nykyistä herkemmin. En kuitenkaan tiedä, onko poliisilla ollut tällöin jokin muu tehtävä menossa, eikä mahdollisuutta puuttumiseen ole ollut.
Sen verran paljon kuitenkin erilaisia ilmiöitä tien päällä näkee, että polisin resurssointia pitäisi parantaa, jotta aktiivisempi puuttuminen olisi mahdollista. Mutta Kataisen vasemmistohallitus näyttää toimivan juuri päinvastoin.
Herbert:
En tarkoittanut sitä, etteikö keskittyminen voisi hetkeksi herpaantua. Väsynyt voi olla, mutta jos silmiä alkaa painaa, niin silloin teen asialle jotain.
Herbert:
Silloin, kun tuollaisia teen, niin ne ovat vailla riskiä.
Herbert:
Sinä analysoit menneitä asioita, mikä on myöhäistä. Keskittyisit siihen, mitä on tulossa.
Herbert:
Realistisen käsityksen keksimällä epärealistia asioita?
Herbert:
Minä varaudun yllättäviin tilanteisiin, mutta se ei vaadi menneiden tapahtumien pähkäilyä.
Herbert:
Sinussa on poliitikon ainesta.
Herbert:
Olen samaa mieltä. Jäähän sitä aikaa vähemmän, kun tyhjennellään sakkorysiä ja väijytään pakettiauton perällä kameran kanssa autoja kuvaillen.
Tässä on ollut hyvää argumentointia harjoittelun tärkeydestä.
Minusta erityisesti asenneharjoittelu pitäisi jopa tehdä lakisääteiseksi.
Moni onnettomuus ja erityisesti vähältäpiti tilanne jäisi tapahtumatta jos kuljettajilla olisi 5v välein psykologinen arvio soveltuvuudesta 1.5 tonnia painavan kapineen ohjastamiseen yleisessä liikenteessä.
Miksi Finnairille sattuu vähemmän onnettomuuksia ja ns. tilanteita kuin Venäläisille lentoyhtiöille... asenne asenne asenne.
Opelixi:
Mitä luulet, moniko onnettomuuteen joutunut ajatteli ennen onnettomuutta samoin?
Kuten edellä totesin, ongelmana on juuri tämä. Omia tekoja ei pidetä ongelmina. Ne nähdään vain toisten ajamisessa. Veikkaan tämän johtuvan siitä, että ajamista ei analysoida. Sinäkään et pidä tarpeellisena pohtia, miten juuri tehty ohitus meni. Olisiko siinä ollut riski, jos tilanne olisikin kehittynyt toisella tavalla. Mutta koska kaikki sujui kuten pitikin, ei ongelmaa ole ja voit surutta jatkaa ajamista pienillä turvaväleillä ja ohituksia kovilla ylinopeuksilla.
Jos sanon analysoivani menneitä asioita, ei se tarkoita, ettenkö keskittyisi tuleviin asioihin. Mutta koska et analanysoi menneitä, et voi tietää, oliko tilanne ok. Tämän takia on liian helppo kuvitella ajotaitosi olevan tasolla, josta on enää vaikea kehittyä.
Ei epärealistisia, vaan ihan mahdollisia.
Jotta voit tietää, oliko varautuminen riittävää, vaatii se menneiden tapahtumien pähkäilyä. Ihan sama kuin missä tahansa toiminnassa. Johtuiko onnistuminen hallitusta toiminnasta vai tuurista.
Jos poliitikon tuntomerkkinä on olla antamatta ehdotonta vastausta monimuotoiseen kysymykseen, niin kai asia sitten on. Tosin toisenlaisiakin kyläpoliitikkoja on etenkin puolueessa, jota en voisi kuvitellakaan äänestäväni.
Riippuu mihin verrataan. Kun nopeusratsia hoituu yhdellä miehellä pakettiauton perältä, vapautuu monta poliisia ajotapavalvontaan tai puhalluskokeeseen perinteiseen nopeusratsian pitoon verrattuna.
kello68:
Ehdottomasti samaa mieltä. Ja se asennetesti sitten mittaa sekä vetomiesmäisen että kukkahattuisen välinpitämättömyyden.
Minulle on aivan sama yrittääkö kolmion takaa tuleva ajaa päälle, koska hänellä on kiire, vai koska hänen ei tarvitse välittää muista koska ei aja ikinä ylinopeutta.
Aivan yhtä kipeästi minuun sattuu sama kumman asennevammaisen alle jään.
Herbert:
En tiedä eikä oikeastaan kiinnostakaan.
Herbert:
Kuolonkolareista valtaosan aiheuttaa samat ongelmat omaavat kuljettajat. Minulla ei kyseisiä ongelmia ole ja ilmeisesti ei sinullakaan.
Herbert:
Minä ajan siten, että ei tarvitse miettiä jälkeenpäin.
Herbert:
Minä lähden ohittamaan silloin, kun edessäni on riittävä näkyvyys. Jos hirvieläimiä ei lasketa, niin minä en keksi mitään realistista riskiä, mitä siitä voisi toisella tavallla kehittyä.
Herbert:
Älä yritä pukea mitään perässä roikkujan viittaa niskaani, koska en sellaista harrasta!
Herbert:
Väitän, että sinulta ei onnistu kahden asian analysointi samanaikaisesti. Samalla, kun mietiskelet erinlaisia variaatioita, niin keskittymisesi herpaantuu.
Herbert:
Minä suoritan analysoinnin ennen ohittamista.
Herbert:
Kerrotko nyt esimerkin, että mitä mahdollisia vaaratilanteita voi syntyä, kun edessä on vapaata tietä ohitukseen?
Opelixi:
Ei, mutta silti pidän mahdollisena, että teen virheen ja aiheutan kolarin. Samoin myös sitä, että en pysty paikkaamaan toisen virhettä ja seurauksena on kolari. Ja tämän takia yhtä lailla kuin kuolonkolareita, myös lievempiä kolareitä pyrin välttämään. Ja niitä sentään vakuutus korvaa 100000 kpl vuosittain. Sekaan mahtuu taatusti merkittävä määrä muitakin kuin mainitsemiasi ongelmatapauksia.
Asia selvä. Palstalta löytyi toinen täydellinen kuski.
Tähän liittyen on huvittava yksityiskohta, kun väitit saavasi minun kommenteistani käsityksen, että olisin Herbert the Perfect. Tätä en suinkaan ole enkä niin ole väittänyt, mutta itseäsi sellaisena pidät.
Tämä selittää, miksi sinulla on vaikeuksia ymmärtää oman ajamisen analysoimisen ideaa.
Ohituspaikkaa olet ihan itse sanonut kyttääväsi 1-2 sekunnin päässä. Lisäksi ohittelet aika paljon, joten jokainen saa itse päättää, ansaitsetko perässä roikkujan viitan.
Katsos kun toisilla on toleranssi puutteelliselle ajotavalle tiukempi kuin toisilla.
Eiköhän sinunkin päähäsi mahdu jotain muuta ajamisen aikana kuin vallitsevaan tilanteesen liittyvät asiat. Etkö koskaan kuuntele radiota, etkö koskaan juttele matkustajien kanssa jne.
Muut samaan suuntaan ajavat voivat toimia eri tavalla kuin olet olettanut (muut ohittajat tai ohitettava), itse voit olla jättänyt jotain huomioimatta, pikkutieltä voi tulla auto eteesi, kitka voi ohituksen aikana muuttua (esim. varjokohdassa mustaa jäätä ) jne.
Tuntuuko nololta huomata, että et tunnista ohittamiseen liittyviä perusasioita? Ymmärrän, että oman ajamisen kehittäminen nykyisestä on vaikeata. Tottahan se vaikeata on, kun ei tiedä mitä parantaisi.
Herbert:
Mahdollistahan se on toki kaikilla, mutta todennäköisyys ainakin omalla kohdallani on hyvin pieni. Eikä sitä todennäköisyyttä parannella varautumalla UFOihin.
Herbert:
On olemassa kahdenlaisia toisten tekemiä virheitä, niitä johon voi varautua ja niitä mihin ei voi.
Herbert:
Joista suurin osa on tapahtunut parkkipaikoilla ja peruuttamalla, sekä tietenkin muutama tuhat hirvieläin onnettomuutta enkä ole ollut osallisena niissäkään.
Herbert:
Minä puhuin kuolonkolareista enkä parkkipaikoilla tapahtuvista peltien kolisteluista. Tuttavapiirini perusteella voisin sanoa, että tietyille ihmisille niitäkin näyttää sattuvan toisia useammin...
Herbert:
En suinkaan ole väittänyt itseäni täydelliseksi. Rikonhan minä sääntöjä vähän väliä, mutta kolarit jätän muille.
Herbert:
Herbert:
Perässäroikkujat eivät ohita, vaan roikkuvat perässä. Ohittelen paljon, mutta kuten hyvin muistat, niin tyydyn ajamaan kiltisti jonossa, jos näyttää siltä, että oman tavoitenopeuden pitäminen tarkoittaisi jatkuvaa ohittelua.
Se, että jonkin aikaa viivyn 1-2s päässä edellä ajavasta ei omasta mielestäni tee minusta perässä roikkujaa.
Herbert:
Radion kuuntelu on eriasia, kuin keskittyä pohtimaan jotain asiaa. Juttelu häiritsee keskittymistä ja vilkkaissa tilanteissa siitä on haittaa. Ajan kuitenkin paljon yksin tai vaimon kanssa jolloin juttelu on vähäisempää. Sinä taasen kerroit suorittavasi jatkuvaa tapahtuneen analysointia, mikä on eri asia kuin satunnainen juttelu.
Herbert:
No millä tavalla ne voivat toimia eri tavalla? Vaihtaako ohitettava yhtäkkiä vihollisen kaistalle eteeni? Kuinka sinä voit koskaan ohittaa ketään, jos tuollaiseen yrität varautua? Ai niin, ethän sinä ohitakaan ketään...
Herbert:
Ei helvetti. Tuollaisiako sinä mietiskelet jatkuvasti?! Ei ne autot yleensä tyhjästä eteen tule ja tarkkailen kyllä sivutieltä tulevia ajaessani ja ennen ohitukseen lähtöä.
Koska tapanani ei ole ohitella mutkissa, niin mustasta jäästä ei haittaa ole ja sellaisten kelien vallitessa siihen varaudutaan etukäteen, kun se ei tule yllätyksenä. Lämpömittarin ollessa nollan pinnassa ja tien ollessa märkä lienee suurimmalle osalla porukasta selvää, että jossain kohtaa voi olla liukasta.
Herbert:
No ei todellakaan tunnu! Minusta tuntuu, että sinulla näyttää perusasiat olevan hukassa, jos tuollaisia mietiskelet vasta ohituksen jälkeen! Esimerkkisi vaikuttavat muutenkin vainoharhaisilta.
Herbert:
Minkäslaista kehittymistä Herbert the Perfectillä on havaittavissa vuosien mietiskelyjen jälkeen?
Jätätkö aina ohittamatta, kun eihän koskaan voi tietää tuleeko jostain kärrypolulta joku eteen ja voihan Juhannuksenakin olla mustaa jäätä...
"Tuoreen tieliikenteen turvallisuussuunnitelman mukaan peräti joka viides kuolonkolari johtuu kuljettajan nukahtamisesta tai väsymyksestä."
http://www.iltalehti.fi/autot/2012022215237056_au.shtml
Opelixi:
Jossain suomalaisessa tutkimuksessa pädyttiin aiemmin tulokseen, jossa joka kolmannessa tapauksessa väsymys olisi myötävaikuttavana tekijänä onnettomuuden syntyyn.
Tässä vaiheessa onkin syytä ottaa hiukan Iltalehteä kriittisempi asenne asiaan. Entä jos 1,5 promillen rattijuoppo nukahtaa ja kolaroi. Mikä silloin aiheutti kolarin?
Opelixi:
Tuossa oli edellisestä vastauksestasi muutama poiminta. Niitä yhdistää hyvin jyrkkä ehdottomuus. Asiat on joko tai. Ikäänkuin väissä ei olisi mitään. Aika hankala tapa käsitellä asioita.
Mistä sinä tiedät, paljonko tilanteen analysointi vie huomiota? Ja tietenkään tilanteessa, jossa täytyy olla erityisen tarkkana, ei muita asioita käsitellä. En minä päässäni tee ohituksesta 100 sivun tutkielmaa. Mietin vain, että onnistuiko se, oliko se tarpeellista ja jätinkö jotain huomioimatta.
Jatkuvalla tarkoitin siin, että olen sitä harrastanut vuosia. En siis tietenkään sitä, että taukoamatta analysoisin tilanteita.
Listasin sinulle muutaman asian, johon on syytä varautua, kun lähdetään ohittamaan tyhjällä tiellä.
Näin teoriassa kuten myös se on selvää, että parkkipaikalla on muitakin. Silti tuhansia kertoja vuosittain muihin osutaan.
Jos luet uudestaan, niin ehkä ymmärrät mistä oli kyse. Sinä et tunnistanut yhtään riskiä, mikä voisi yllättää tyhjällä tiellä tehdyssä ohituksessa. Listasin niitä sinulle. En sanonut pohtivani niitä vasta jälkeenpäin, vaan pohdin jälkeenpäin, että otinko kaiken tarpeellisen etukäteen huomioon.
Jos minua tarkoitat, vastaus on selvä. Tunnen ajotapaani liittyviä puutteita paljon aiempaa paremmin, mikä vaikuttaa ajotapaani. En kuvittele niin paljon liikoja kuin ilman itsetuntemusta tekisin. Tunnistan myös riskejä ennalta aiempaa paremmin, mikä osaltaan vaikuttaa käytökseeni. Kun vertaan itseäni esim. 10 vuoden takaiseen Herbertiin, ero on selvä.
Ymmärrän myös sen, että edelleen voin kehittyä kuljettanana ja tämän takia myös pyrin kehittymään.
Herbert:
Tod. näk. ylinopeus, jos tietyiltä henkilöiltä tai piireiltä kysyy.
Herbert:
Jos minulta kysytään, niin rattijuopumus ja ilmeisesti teidän ryhmittymän mielestä liian suuri liikennevirran keskinopeus.
Jos jatketaan Iltalehden kritisiointia:
"On merkille pantavaa, että noin joka kolmas kolaroija hurjastelee ylinopeutta ja yhä useampi ajaa päin punaisia. Tilastojen valossa turvalaitteiden oikea käyttö pelastaisi vuosittain kymmeniä uhreja."
Toimittajalta tai hänen käyttämältä lähteeltä unohtui mainita, että noista "joka kolmannesta hurjastelijasta" yli puolet on ollut humalassa ja/tai tehnyt itsarin. Törkeimmissä tapauksissa taasen motoristit ovat "kiitettävästi" edustettuina ja niihin ei pönttökamerat pure.
Herbert:
No kerrotko nyt, että miten voin varautua ennakolta ettei ohitustilanteessa joku tule sivutieltä yllättäen eteen?
Herbert:
Minä mietin ennen ohitusta, että onko se tarpeellista ja katson sellaisen paikan, että näkyvää vapaata tietä on riittävästi.
Ei nyt ihan heti muistu mieleen, että niiden
tuhansien ohitusten aikana olisi koskaan sattunut mitään yllättävää. Joskus olen joutunut hetken varmistamaan vihollisen kaistalla ohitettavan (yleensä pitkän yhdistelmän) takana, että riittääkö vapaa osuus vai ei ja joskus olen joutunut palaamaan takaisin omalle kaistalle ja jättänyt ohittamatta, koska muuten olisi nopeutta joutunut nostamaan turhan paljon.
Herbert:
Tuo tarkennus olisi kannattanut tehdä aikaisemmin...
Herbert:
Tuollaiset asiat varmistetaan ennen ohitukseen lähtemistä! Ilmeisesti sinulle asia on sen verran vieras, kun harvoin ohittelet.
Herbert:
No sinusta en tiedä, mutta minun järkeni kyllä asian ymmärtää, että nollan pinnassa märkä tienpinta voi olla liukas. Sekin asia on hyvin tiedossa ennen ohitukseen lähtöä ja se huomioidaan.
Kumman sukupuolen edustajat niitä peltejä siellä yleensä ruttaileekaan?
Herbert:
Listasit kaksi, jotka minulle ovat niin itsestäänselviä, että en osannut kuvitellakaan, että sinun tarvitsee niitä jälkeenpäin analysoida.
Herbert:
No minä otan tienpinnan liukkauden, sivutieltä tulijat ja kevyenliikenteen huomioon ennen ohitusta. Tuollaisia itsestään selvyyksiä ei minun tarvitse jälkeenpäin pohtia.
Opelixi:
Tiedostamalla mahdollisuuden ja pitämällä nopeudet kurissa. Mutta olettamalla, ettei vapaalla tieosuudella voi tapahtua mitään yllättävää varmistaa sen, että riski joutua yllättävään tilanteesen on maksimaalinen.
Hyvä niin. Ja aina kaikki menee niin hienosti, ettei mitään tarvetta tarkastella tilannetta uudestaa ole. Esim. että oliko ohitus tarpeellinen ja voisiko jatkossa tehdä päätöksen ohittaman lähtemisestä eri tavalla.
En minäkään heti muista, mitä kaikkea vuosien mittaan on tapahtunut.
Minulla on tapana tehdä päätös ohitukseen lähdöstä ennen siirtymistä vastaantulijan kaistalle. Jos joudun palaamaan takaisin, olen tehnyt virheen, jonka toivottavasti pystyy tuolla tavoin paikkaamaan. Usein kuitenkin näkee tilanteita, jossa ohittajan perään imeytyy joku hätähousu peesaamaan. Tällöin tilanteen paikkaaminen onkin jo asteta vaikeampaa.
Ehkä kolmeen otteeseen olen tuon sinulle todennut, mutta otetaan kerran vielä, copypastena edellisestä kommentistani:
Sinä et tunnistanut yhtään riskiä, mikä voisi yllättää tyhjällä tiellä tehdyssä ohituksessa. Listasin niitä sinulle. En sanonut pohtivani niitä vasta jälkeenpäin, vaan pohdin jälkeenpäin, että otinko kaiken tarpeellisen etukäteen huomioon.
Toivottavasti tämän jälkeen et enää palaa väitteeseesi.
Mitä sillä on merkitystä? En minä ainakaan tuolla perusteella tilastoista omia riskejäni määrittele. Vaikka valtaosa parkkipaikkalla kolaroivista olisikin naisia, on tuollainen mahdollista myös minulle. Ja mahtuuhan tilastoon tuhansia miehiäkin kolaroimaan, jos se oleellinen pointti sinulle on.
Niin, sinähän et tahattomia virheitä suorituksissasi tee. Olethan saavuttanut ajotaidossasi tason, jota on enää vaikea parantaa ja siksi oman ajamisen analysointi on turhaa.
Mutta tällainen tumpula kuin minä vielä joudun opettelemaan.
Kuitenkin 21.2.12 16:31 kommenttisi perusteella vahva epäilys itsestäänselvyyksiesi suhteen jää kytemään. Tuolloin totesit seuraavaa: "Minä lähden ohittamaan silloin, kun edessäni on riittävä näkyvyys. Jos hirvieläimiä ei lasketa, niin minä en keksi mitään realistista riskiä, mitä siitä voisi toisella tavallla kehittyä."
Herbert:
Eli vältät ohittamisessa tapahtuvan riskin jättämällä ohittamatta. Hienoa. Minä hoidan tilanteen niin, että nostan nopeuseron ohituksessa sellaiseksi, että turhat oleskelut vihollisen kaistalla jäävät minimiin.
Herbert:
Oletan, että vapaalla tieosuudella ohitustilanteessa ei voi tapahtua juurikaan sen yllättävämpää, kuin omallakaan kaistalla ajaessa tai sellaista etteikö siihen ehtisi reagoida.
Herbert:
Ohittamiseeni on aina jokin syy eikä se muuksi muutu ohituksen jälkeenkään. Esim. edellä ajava ajaa epävarmasti nopeutta vaihdellen, alle haluamani nopeuden tai jotain vastaavaa.
Onko sinulle ohittaminen jonkinlainen tabu? Kuinka vahvat perusteet sinulle pitää olla, että uskallaudut niinkin vaativaan suoritukseen, kuin edellä ajavan ohittamiseen?
Herbert:
Sinähän et juuri ohittele ja silloin, kun ohittelet tarvitse vähintään kiitoradan verran suoraa tietä. Omien sanojesi mukaanhan et käytä ylinopeutta ja siirryt vihollisen kaistalle hyvissä ajoin turvavälin päässä ohitettavasta.
En koe ohituksen peruuttamista kovinkaan suureksi virheeksi enkä varsinkaan riskiksi. Tienpäällä näkee sellaisiakin, jotka painavat kyseisessä tilanteessa urku auki väkisten ohi lähes ohitettavaa kiilaten.
Herbert:
Harvemmin tuollaisia tilanteita omalle kohdalle sattuu, mutta ei tuollainen estä minua palaamasta omalle kaistalle, jos arvioin ohituksen turhan kiireiseksi. Onhan siellä omalla kaistalla edelleen tilaa.
Herbert:
Pointti oli siinä, että ne tienpäällä turvalliseksi hehkuttamanne naiskuljettajat aiheuttavat enemmän niitä peltikolareita parkkipaikoilla. Toinen pointti on siinä, että ihan turhaan vedät tähän keskusteluun jotain pysäköintialuuella tapahtuvia peltikolareita.
Herbert:
Juu, jatka sinä vain harjoittelua. Näyttää tulevan tarpeeseen sillä aina voi olla mustaa jäätä varjokohdissa ja metsistä tulla autoja eteen (ovat muuten lähes poikkeuksetta sitä jengiä joilta olen vaatinut otettavaksi korttia pois...)
Opelixi:
Olet kovin huonosti ymmärtänyt onnettomuuksien syntyyn johtavat asiat. Meidän ryhmittymän mielestä ennen onnettomuutta on ollut monta riskitekijää, joiden vaikutuksesta on tapahtunut onnettomuus. Ei ole yhtä yksittäistä tekijää, jonka voisi nimetä onnettomuuden aiheuttajaksi.
Opelixi:
Tarpeettomien ohitusten tekemättä jättäminen toki pienentää ratkaisevasti riskiä joutua ohituksen myötä onnettomuuteen. Se on myös paljon tehokkaampi tapa kuin nopeuden nosto, vaikkei se ainoa olekaan.
Tapani Kansa perusteli muuten ajotapaansa samoin kuin sinä.
Käytäntö kuitenkin on osoittanut, että ohitustilanteissa tapahtumia riittää paljon enemmän. Ja koska ohituksessa yleensä käytetään kovempia nopeuksia kuin omalla kaistalla ajamisessa, vaaratilanteen todennäköisyys kasvaa.
Et siis koskaan tee liikenteessä mitään, jonka voisit myöhemmin todeta tarpeettomaksi ja siten olisit voinut jättää tekemättä?
Ei ole. Sinä halusit keskustella ohittamisesta, koska sanoin analysoivani liikenteessä suorituksiani. Se, etten juurikaan käytä ylinopeuksia, vähentää merkittävästi tarvetta ohittaa. Ja kun sitten joskus ohitan, kerron siihen liittyvistä riskeistä, nämä asiat eivät tee asiasta tabua. Mutta jotain tabunomaista tähän täytyy liittyä, kun sinä ja muutama muukin tabun jatkuvasti ohittamiseen yhdistätte. Minua asia kiinnostaa, joten kerro toki mikä tässä on takana.
Niin, jos lähden ohittamaan lähes kanssani samaa nopeutta ajavaa, kiitorataa todellakin tarvitaan. Olen kuitenkin keksinyt toisenkin tavan ratkaista asian. Joskus aiemmin kun tästä oli puhetta, kovin vieras tapani monille keskustelijoille tuntui olevan. Monet kauhistelivat sitä, ettei voikaan ohittaa. Tämäkö se tabu on, mikä ohittamiseen liittyy?
Ei se sitä välttämättä olekaan. Se kuitenkin kertoo, että ohittajalla ei homma ole ollut täysin lapasessa.
Niin näkee. Mutta taaskaan itseään huonompiin ei ole rakentavaa ajotapaa verrata. Minä mielummin pidän vertailukohtana virheettömyyttä, enkä tuollaisia tapauksia. Palkitsevampaa tietysti on verrata itseä epäonnistujiin, mutta se täytyy vain koittaa kestää.
Jonossa ajettaessa tapahtuu sellainen ilmiö, että kun joku jonosta poistuu, vapautunut väli syödään pian pois. Tämä selittää osittain se, miksi esim. ohituskaistojen kohdalla jonon nopeus nousee yleensä merkittävästi.
Mutta lainauksessa mainittu tilanne on tosiaan aika harvinainen omalle kohdalle. Se olikin vain yksi ajamiseen liittyvä yksityiskohta. Kun ajotapaa kehittää, noita yksityiskohtia alkaa tippua pois vähän sieltä ja täältä, jolloin kokonaisuus onkin jo toisennäköinen.
Oletko muuten lukenut Autokoulun oppikirjan? Mitä siellä sanotaan tapahtumien määrästä liikenteessä? Entä siitä, paljonko kuski tekee virheitä?
Itse asiassa mainitsin, että vakuutuksesta korvataan vuosittain 100000 onnettomuutta. Sinä puutuit parkkipaikkakolarointeihin, vaikka luku sisältää kaikki lievistä peltivahingoista aina kuolemiin saakka. Parkkipaikalla peruuttaen tapahtunut kolari on toki yksittäisenä onnettomuustyyppinä yleisin, mutta sekaan mahtuu paljon muutakin.
Joskus ennenkin olen kertonut siitä, kun aikanaan osallistuin Timo Aaltosen junailemaan taitoajokilpailuun. Vaikka menin kisaan täysin kylmiltäni, sijoitukseni oli n. 16/50. Voittaja oli eräs autokoulun opettaja, joka on taatusti harjoitellut meitä kumpaakin enemmän ajamista. Itse tein aivan alkeellisia virheitä, jonka perusteella yllätyin todella sijoitukseni. Oletin paljon huonompaa tulosta. Minulle tuo oli melkoinen herätys. Kisassa oli sellainen henki, että rattimiehiä ja -naisia on nyt liikkeellä. Todellisuus oli kuitenkin toinen.
Voin siis vakuuttaa, että harjoittelu tulee tarpeeseen. Ei siksi, ettenkö pystyisi kolaroimatta ajamaan 10 km/h ylinopeudella ja ohitella vielä kovemmilla nopeuksilla. Sinulta on oleellisin koko hommassa vielä oivaltamatta, joten koska tieto tuo tuskaa, on sinulla hyvä olo. Suotta tuota fiilistä pilaamaan.
Herbert:
Ja Tapsahan elää vielä...
Herbert:
Aika vähissä ne tapahtuvat ainakin minulla on ohitustilanteessa. Nopeus on toki hieman suurempi, mutta vielä on hieman epäselvää, että mitä muita vaaratilanteita on kuin varjokohdissa oleva musta jää ja metsistä eteen kiihdyttelevät autot?
Herbert:
Mielestäni ihan selvästi kirjoitin, että ohittamiseeni on aina jokin syy. Miten onnistuit tekemään tuosta lauseesta tuollaisen tulkinnan?
Herbert:
Nämä riskit nyt vain ovat jääneet vähän epäselviksi. Juhannuksena on harvoin mustaa jäätä ja ihan jokaisesta polun päästä ei syöksy autoja eteen.
Herbert:
Minulla on muutama syy miksi minua ei kiinnosta jäädä esim. 100-alueella ajamaan 80-85km/h rekan perään.
Minua vain ihmetyttää se, että mikä ohittamisesta tekee niin vaarallista, että sitä pitäisi kaikin keinoin välttää?
Herbert:
No minä en kun en vain koe epäonnistuvani, jos peruutan ohitusaikeeni. Suomen maantiet ovat vain sellaisia, että hyviä ohituspaikkoja on harvoin ja ne pitää pyrkiä hyödyntämään. Jos tiedän mahdollisen ohituspaikan avautuvan mutkan, mäen, risteyksen ym. jälkeen, niin mitoitan kiihdytyksen sellaiseksi, että turvavälin kurottua umpeen olen oikealla hetkellä valmis aloittamaan ohituksen, jos tie on vapaa. Siirryn vihollisen kaistalle, mistä on parempi näkyvyys eteenpäin ja jos silloin vastaan onkin tulossa ajoneuvo tai jotain muuta, mikä estää turvallisen ohittamisen palaan takaisin omalle kaistalle.
Eikä pidä taaskaan tehdä sellaista tulkintaa, että tuollaisia tilanteita sattuisi useinkin.
Herbert:
Ei kiinnosta teoriat, mitkä eivät vastaa käytäntöä. Maantiellä ajettaessa virhemahdollisuudet ovat aika olemattomat.
Kuljettajina on sellaisiakin joilta ei onnistu purkan pureminen ja kävely samanaikaisesti.
Herbert:
Koska parkkipaikoilla tapahtuvat kolhimiset muodostavat noista leijonanosan. Mainitsin myös hirvieläinonnettomuudet. Minusta kävelyvauhdilla tapahtuvia peltien kolhimisia ei pidä edes kutsua onnettomuuksiksi.
Opelixi:
Omat havainnot joita en pysty tilastojen valossa todistamaan eivät myöskään tue teoriaa että kyse olisi nopeudesta, vaan pikemminkin näkemästä ja sen nopeasta muutoksesta, sekä ohitettavan aiheuttamasta katveesta, jonka myös Opelixi oli huomannut.
Jos on nähtävissä ettei tilanne ehdi ratkaisevasti muuttua ohituksen aikana, ei ohitukseen käytetyllä nopeudella ole suurtakaan merkitystä. Jos ylläoleva ehto pitää, ei hyvin nopeasta tai hyvin hitaasta ohituksesta tule riskiä.
Opelixi:
Liikennesuorite on 53 mrd km. Vuosittain kuolee n. 200 ihmistä moottoriajoneuvo-onnettomuuksissa. Todennäköisyydet vakaviin onnettomuuksiin ovat niin pienet henkilökohtaisella tasolla, ettei niitä kannata tapahtumien yleisyyden perustella arvioida. Lieviä tapauksia on jäävuoriteorian mukaan tietysti enemmän, läheltä piti-tapauksia vielä enemmän ja harmittomia virheitä kaikkein eniten. Nämäkin ovat suht kunnolla ajamaan pyrkivällä harvinaisia, mutta yksi huono tuurihan riittää.
Muita vaaratilanteita tuli jo aiemmin lueteltua. Lisätään siihen vielä oma havainto- tms. virhe, joita meistä jokainen tekee.
Minä esitin tarkentavan kysymyksen. Voitko vastata siihen?
Suosittelen autokoulun käymistä uudestaan, jollet tunnista ohitukseen liittyviä riskejä. Minä en ole väittänyt, että juhannuksena olisi mustaa jäätä tai jokaisesta polun päästä syöksyisi autoja eteen.
Minuakin ihmetyttäisi, jos joku väittäisi asian olevan noin.
1-2 sekunnin turvavälisi? Kuinka läheltä edellä ajavaa aloitat siirtymisen vastaantulijan puolelle?
Muistatko, miten Rätkätin on lukemattomat kerrat havainnollistanut ennakoivan ajon kurssilta saamaansa oppia turvavälin suhteen? Rätkättimen opitkaan tuskin sinua kiinnostaa, mutta nyt kyse on varsin havainnollisesta asiasta.
Vihje: tarvitset A4 paperiarkin.
Olen ennenkin huomannut, että sinun kannaltasi kiusalliset asiat ei kiinnosta.
1 virhe per minuutti tai 2 km on suuruusluokka. Sinä tietysti suoriudut tuosta huomattavasti keskitasoa paremmin, mutta silti tavanomaiseen ajosuoritteeseen (20000 km/vuosi) verrattuna määräksi jää hämmästyttävän suuri luku.
Aamulehti 1.6.2011: "40 prosenttia kaikista liikennevahingoista tapahtuu peruuttamalla. Asia ilmenee vakuutusyhtiöiden liikennevahinkotilastojen viime vuoden ennakkotiedoista.
Viime vuoden liikennevahingoista 41 prosenttia tapahtui pysäköintialueilla."
Eli n. 60% on muita kuin parkkipaikkakolareita. Se tarkoittaa n. 60 000 kpl. Hirvieläinkolareita tapahtuu muistaakseni jokunen tuhat.
740 GLE:
Oletus oli, että ohituksessa on tapahtumia enemmän kuin normaalissa ajossa. Näkemän ja ylipäätään tilanteen nopea muutos on epäilemättä tämän ilmiön takana. Silti tuohon yhdistettynä tavanomaista kovempi nopeus lisää riskiä mm. kaavan E-1/2mv^2 takia.
Herbert:
Tilastokeskusksen mukaan viimeisten 15 vuoden aikana liikenteessä kuoli keskimäärin 380 ihmistä. Viime vuonnakin mentiin lähemmäksi 300 eli pyöristyssääntösi näyttää olevan vähän hukassa.
Herbert:
Aikaisemmin puhuit 100 000 onnettomuudesta vuosittain ja nyt käänsit keskustelun pariin sataan ja lisäksi läheltäpiti tilanteita. Henkilövahinko-onnettomuudet ovat suuruusluokkaa 6000-7000 vuosittain.
Herbert:
Minä esitin tarkentavan kysymyksen. Voitko vastata siihen?
Ei kyse ole tarkennuksesta, koska puhut eriasiasta. Varmasti teen liikenteessä jotain minkä voisin todeta tarpeettomaksi, mutta nyt oli kysymys ohituksista ja niihin minulla on syy.
Herbert:
Et olekaan väittänyt. Et kuitenkaan ole keksinyt noiden "riskien" lisäksi muita, vaikka olen jo useamman kerran kysynyt.
Herbert:
Huokaus. Normaali turvavälini on 4-5s luokkaa riippuen rajoituksesta ja olosuhteista. Tänään se oli yli 5s 80-alueella. Kaistan vaihto tapahtuu tilanteesta ja olosuhteista riippuen n. 1-2s päästä.
Herbert:
Tervetuloa suomalaiselle maantielle kokeilemaan esimerkki ohituksianne.
Herbert:
Koska sinulla selvästi on minua enemmän tietoa tästäkin asiasta, niin kerrotko nyt, että minkälaisia virheitä voin tehdä ajaessani valtatiellä (etuajo-oikeutettu tie) 80-alueella vakionopeudensäädin säädettynä 85km/h, ajan letkassa 4-5s turvaväliä pitäen. Tänään viimeksi tuli tuollaista harrastettua useampi sata kilometriä. Välillä toki oli pari 60-aluetta ja muutamia risteyksiä.
Muistutan, että puhuin alunperinkin maantiellä ajosta.
Herbert:
Parkkialuekolhimiset muodostavat siis leijonanosan, kiitos vahvistuksesta. Seuraavaksi tulevat peräänajot ym. peltikolarit alhaisilla nopeuksilla taajamissa. Hirvieläinvahinkoja sattui ainakin jokunen vuosi sitten n. 4000/vuosi.
Minä olen puhunut maantieajosta ja sinä yrität sotkea siihen taajamien peltikolareita.
Opelixi:
Onko pyöristyssäännöt muuttuneet? Valt vuosiraportin 2010 mukaan kuoli 234 ihmistä.
Siis missä meni väärin? Minusta kaikki luvut olivat oikein.
Tarkoittaako tämä, että et koskaan tee ohitusta, joka osoittautuu tarpeettomaksi ja siten teoksi, jossa harkinta ei aivan onnistunut?
Eikö mainitsemani asiat ole jo aika kattava näkemys aiheesta, johon sinun mielestäsi ei hirvieläinten lisäksi liity mitään realistista riskiä?
Opelixi 23.6.2011 13:18: Jos olen aikeissa ohittaa edellä ajavan, niin paljon useammin ajan 1-2s päässä edellä ajavasta ohituspaikkaa odotellessa kuin kiihdyttelen ja jarruttelen 4-5s päästä. Ohituspaikan tullessa kiihdytykset ja nopeudet sitten tarpeen mukaan.
Tällaisen käytöksen hyväksyn muiltakin ja itse asiassa pidän sitä parempana, jos olen itse ohitettavana.
On kokeiltu parisenkymmentä vuotta ja mitä enemmän asiaa on tullut pohdittua, sitä enemmän olen päätynyt samaan tulokseen asiantuntijoiden kanssa. Joko alat uskoa, että jopa sinulla saattaa olla kehitettävää ajotaidossa?
Havaintovirheen, ohjausvirheen, arviointivirheen tai ihan minkä tahansa virheen. Se, ettei virheestä seuraa kolaria tai edes läheltä piti-tilannetta, ei ole mikään mittari asiassa.
Siitä vain, vaikka tämänkaltaisessa asiassa on tarpeetonta rajata keskustelua vain maantielle. Ihan samat periaatteet pätevät kaupungissa.
Vakuutusyhtiöiden luvuilla halusin korostaa sitä, että paljon muutakin tapahtuu kuin rattijuopon aiheuttamia kuolonkolareita. Listan 60000 tapausta eivät taatusti ole pelkkiä taajamien peltikolareita.
Opelixi:
Lasket sitten virheeksi tai ei, mutta kun et tarkenna tilannetta: hämmästyttää kuitenkin, että voit pitää vakionopeussäätimen 85 km/h:ssa jos nimenomaan ajat letkassa. Eikös se ole aika turhauttavaa heittää sitä päälle ja pois koko ajan?
Aika optimaalinen jono täytyy olla, eikä varmaan kovin usein! Useimmiten sinun kuvittelisi kirjoittavan, että jonoajaminen ei nimenomaan sujuisi Suomessa... Ja sitten ohittelet sun muuta, kun sitä "tarvetta kerran ilmenee".
Herbert:
Pahoittelen, että en huomannut tarkoittaneesi pelkkiä moottoriajoneuvo-onnettomuuksia, mutta kuitenkin kirjoitit "vuosittain". Eikö pitäisi tarkastella hieman pidemmälle, kuin yhden vuoden onnettomuusmääriä? Viimeisen 15 vuoden aikana moottoriajoneuvo-onnettomuuksissa on kuollut keskimäärin n.300 henkilöä.
Herbert:
Siinä, että ensin kirjoitat:
"Ei, mutta silti pidän mahdollisena, että teen virheen ja aiheutan kolarin. Samoin myös sitä, että en pysty paikkaamaan toisen virhettä ja seurauksena on kolari. Ja tämän takia yhtä lailla kuin kuolonkolareita, myös lievempiä kolareitä pyrin välttämään. Ja niitä sentään vakuutus korvaa 100000 kpl vuosittain. Sekaan mahtuu taatusti merkittävä määrä muitakin kuin mainitsemiasi ongelmatapauksia."
ja seuraavaksi puhut pelkistä kuolonkolareista.
Herbert:
Johan jo kerran sanoin, että ohituksilleni on aina syy eikä se muutu miksikään ohituksen jälkeenkään. Syitä on monenlaisia esim. vaihteleva nopeus, epämääräinen ajo, ajaa alle haluamani nopeuden, missaa ohituspaikat jne.
Herbert:
Kerroit tasan 2kpl, varjopaikoissa olevan mustan jään ja puskista eteen kääntyvät.
Herbert:
En. Mitä erikoista tuossa lainauksessa oli?
Herbert:
Vai niin. Valitettavasti en voi allekirjoittaa tuota väittämää ainakaan omalta kohdaltani.
Herbert:
Keskustelu on koskenut maantiellä ajamista. Kaupungeissa ylinopeudet ym. ovat täysin erijuttu.
Herbert:
Enkä ole missään kohtaa väittänytkään, että niin olisi. Sinä listasit, että vuosittain tapahtuu 100000 "onnettomuutta".
Kun sitten kerroin, että omalle kohdalleni ei ole sattunut ohitustilanteissa mitään erikoista, niin sitten 100000 onnettomuutta putoaa n.200 liikennekuolemaan.
Opelixi:
Ei ole mitään syytä olettaa, että trendi kuolemaan johtaneiden onnettomuuksien määrissä kääntyisi.
Asia selvä. Täytyy toki muistaa, että sinulla ei virheen tai muun vastaavan ilmiön kriteeri ole samalla tasolla kuin minulla. Ethän laske virheeksi edes ohitusta, jonka joudut keskeyttämään vastaantulijan takia. Tuolla tyylillä voikin sitten paukutella henkseleitä.
22.2.12 7:13 kommentissani kirjoitin riskeistä seuraavasti: "Muut samaan suuntaan ajavat voivat toimia eri tavalla kuin olet olettanut (muut ohittajat tai ohitettava), itse voit olla jättänyt jotain huomioimatta, pikkutieltä voi tulla auto eteesi, kitka voi ohituksen aikana muuttua (esim. varjokohdassa mustaa jäätä ) jne."
Täydensin vielä 25.2.12 22:25 seuraavalla toteamuksella: "Lisätään siihen vielä oma havainto- tms. virhe, joita meistä jokainen tekee." Tavallaan se kyllä oli jo ensimmäisessä listassa olemassa. Oman virheen tunnistaminen on kuitenkin monille niin vaikea asia, ettei tuollaisen mahdollisuuden korostaminen ole vaarallista. Kuten tiedämme, asian voi aina kätevästi kuitata sillä, ettei kyse ole varsinaisesta virheestä, jos tilanteen voi paikata esim. peruuttamalla ohituksen.
Sain sen käsityksen, että tervetulotoivotuksella halusit osoittaa ennakoivan ajon kurssin A4-paperiarkkiesimerkin epärealistisuuden. Ymmärsinkö jotain väärin?
Tarkoitatko allekirjoittamattomuudella, että et tee tuollaisia virheitä?
Herbert:
Ei niin, mutta nyt ei ollutkaan kyse tulevaisuudesta, vaan historiasta. Minulla ainakin on ollut kortti pidempään, kuin vuodesta 2010 saakka.
Herbert:
Ei se ole ohitus, jos palaa omalle kaistalle ennen kuin on edes saavuttanut edellä ajavan takapuskurin.
Herbert:
ja haluat vielä toistaa sen saman, minkä on tullut todettua. Mitään konkreettistahan et keksinyt, kuin mustan jään ja pikkutieltä eteen tulevat. Miten ohitettava voi toimia eri tavalla? Pitääkö varautua siihen, että ohitettava kiilaa minut ojaan?
Herbert:
Ilmeisesti et ole oikein ymmärtänyt, mitä tuolla aikoinaan tarkoitin. Lienee turha yrittää selittää, kun tapanasi on kääntää kaikki asiat päälaelleen.
Herbert:
Jos aikoo Suomen kapeilla ja mutkaisilla valtateillä edellä ajavan ohittaa, niin se harvemmin onnistuu siten, että sopivan paikan avautuessa on 4-5s päässä edellä ajavasta.