Ei niin, mutta nyt ei ollutkaan kyse tulevaisuudesta, vaan historiasta.
Oikeastaan kyse oli nykyisyydestä.
Ei se ole ohitus, jos palaa omalle kaistalle ennen kuin on edes saavuttanut edellä ajavan takapuskurin.
Tietenkään ei ohitusta ole tapahtunut, jos olet ohituksen keskeyttänyt. Jos kuitenkin siirryt vastaatulijan kaistalle tarkoituksena ohittaa edellä ajava ajoneuvo, olet mielestäni aloittanut ohittamisen.
ja haluat vielä toistaa sen saman, minkä on tullut todettua. Mitään konkreettistahan et keksinyt, kuin mustan jään ja pikkutieltä eteen tulevat. Miten ohitettava voi toimia eri tavalla?
Ohitettava tai toinen ohittaja voi tehdä periaatteessa mitä tahansa, josta vois syntyä vaaratilanne. Ohitettava voi siirtyä eteesi ohittamaan tämän edellä ajavaa, takana tuleva voi imeytyä aivan puskuriisi, jolloin sinun on hyvin hankala enää ohitustasi peruuttaa, ohitettava voi kiihdyttää jne. Mahdollisuuksia on lukemattomia.
Pitääkö varautua siihen, että ohitettava kiilaa minut ojaan?
Pitää varautua siihen, että joku osapuoli ei toimi parhaalla mahdollisella tavalla. Jos ohitettava lähtee sopivassa kohdassa ohittamaan, ei ojaan kiilaaminen ole poissuljettu mahdollisuus.
Ilmeisesti et ole oikein ymmärtänyt, mitä tuolla aikoinaan tarkoitin. Lienee turha yrittää selittää, kun tapanasi on kääntää kaikki asiat päälaelleen.
Tarkoitit, että aloitit ohituksen, vaikket nähnyt eteesi riittävän hyvin ja siksi varovasti siirryit vastaantulijan kaistalle kuikuilemaan josko ohitusta voisi jatkaa.
Ymmärsinkö oikein vai käänsinkö asian tapani mukaan päälaelleen?
Jos aikoo Suomen kapeilla ja mutkaisilla valtateillä edellä ajavan ohittaa, niin se harvemmin onnistuu siten, että sopivan paikan avautuessa on 4-5s päässä edellä ajavasta.
Sinun binäärimaailmassasi ei ehkä muita vaihtoehtoja ole, mutta todellisuudessa on. Kannattaa ennakkoluulottomasti kokeilla.
Opelixi:
Vai niin. Valitettavasti en voi allekirjoittaa tuota väittämää ainakaan omalta kohdaltani.
Tarkoitatko allekirjoittamattomuudella, että et tee tuollaisia virheitä?
Ei ollut vaan, menneistä vuosista. Kerroin, että minulla ei ole ohitustilanteissa sattunut mitään erikoista ja sinä vetosit varsin vähäisiin liikennekuolemiin suhteessa liikennesuoritteeseen. Tulevaisuudesta minulla ei ole kokemusta, onko sinulla?
Herbert:
Pitää varautua siihen, että joku osapuoli ei toimi parhaalla mahdollisella tavalla. Jos ohitettava lähtee sopivassa kohdassa ohittamaan, ei ojaan kiilaaminen ole poissuljettu mahdollisuus.
Miten voit varautua siihen, että ohittaessasi edellä ajavaa että ohitettava ei kiilaa sinua ojaan? = Et mitenkään ellet jätä ohittamatta!
Herbert:
Tarkoitit, että aloitit ohituksen, vaikket nähnyt eteesi riittävän hyvin ja siksi varovasti siirryit vastaantulijan kaistalle kuikuilemaan josko ohitusta voisi jatkaa.
Ymmärsinkö oikein vai käänsinkö asian tapani mukaan päälaelleen?
Et ymmärtänyt. Olen aloittanut kiihdytyksen turvavälin päästä ja hyvissä ajoin vaihtanut vihollisen kaistalle. Tuossa vaiheessa olen arvioinut, että saavutettuani edellä ajavan vastaantulijan kaistalla ja tien ollessa vapaa voin turvallisesti suorittaa ohituksen, mutta jos siinä vaiheessa vapaata tietä ei enää olekaan riittävästi, palaan takaisin omalle kaistalle. Tällaista ei siis satu jatkuvasti.
Herbert:
Jos aikoo Suomen kapeilla ja mutkaisilla valtateillä edellä ajavan ohittaa, niin se harvemmin onnistuu siten, että sopivan paikan avautuessa on 4-5s päässä edellä ajavasta.
Sinun binäärimaailmassasi ei ehkä muita vaihtoehtoja ole, mutta todellisuudessa on. Kannattaa ennakkoluulottomasti kokeilla.
Sinä et taida olla paras ihminen kertomaan kuinka ohittamisen Suomessa onnistuu, kun et omien sanojesi mukaan juuri koskaan ohittele!
Eikö aikaisemmissa keskusteluissa tullut jo selväksi, että edellä ajavan yhdistelmän ohittaminen on lähes mahdotonta suorittaa lakia tarkasti noudattamalla.
80-alueella vakionopeudensäädin säädettynä 85km/h, ajan letkassa 4-5s turvaväliä pitäen.
Lasket sitten virheeksi tai ei, mutta kun et tarkenna tilannetta: hämmästyttää kuitenkin, että voit pitää vakionopeussäätimen 85 km/h:ssa jos nimenomaan ajat letkassa. Eikös se ole aika turhauttavaa heittää sitä päälle ja pois koko ajan?
Aika optimaalinen jono täytyy olla, eikä varmaan kovin usein!
Tuo on aivan normisettiä kaiken aikaa ja toimii niin kauan kun liikenne etenee suunnilleen rajoitusnopeudella. Minulla loppuu tempomaatin näplääminen siihen kun ruuhkan marssivauhti putoaa alle rajoituksen, jolloin säätötarve alkaa laajeta.
Koska en raskinut rastittaa valintaa "Distronic", napsuttelen Tempomaattia 1 km/h napsuin ylös ja alas säilyttääkseni tavoitellun etäisyyden.
Epäsosiaalisempi ja itselle helpompi vaihtoehto olisi lukita vakionopeus 3 - 4 km/h alle jonon nopeuden ja pitää se siinä.
Opelixi:
Eikö pitäisi tarkastella hieman pidemmälle, kuin yhden vuoden onnettomuusmääriä? Viimeisen 15 vuoden aikana moottoriajoneuvo-onnettomuuksissa on kuollut keskimäärin n.300 henkilöä.
Riippuu tavoitteesta.
Jos tarkoitus on nähdä "mitä nyt tapahtuu" on 15 vuotta liian pitkä aika, koska otannan alkupää ei enää kuvaa nykyaikaa. Tässä tarkoituksessa olisi parin-kolmen vuoden otanta kuvaavampi kuin vain viimeksi tilastoitu vuosi, joiden välillä on aina hajontaa.
Jos halutaan tutkia kehitystrendejä, jättää muutaman vuoden otanta liian paljon "sattuman" varaan ja silloin vaikkapa 15 vuotta on ihan hyvä tarkastelujakso.
Jos tarkoitus on nähdä "mitä nyt tapahtuu" on 15 vuotta liian pitkä aika, koska otannan alkupää ei enää kuvaa nykyaikaa. Tässä tarkoituksessa olisi parin-kolmen vuoden otanta kuvaavampi kuin vain viimeksi tilastoitu vuosi, joiden välillä on aina hajontaa.
Nyt ei ollut kyse nykyhetkestä eikä tulevaisuudesta, vaan minun henkilökohtaisesta kokemuksestani liikenteessä. Kerroin, että omalle kohdalleni ei ole sattunut mitään Herbertin kertomia kauhuskenaarioista.
Kerroin, että minulla ei ole ohitustilanteissa sattunut mitään erikoista ja sinä vetosit varsin vähäisiin liikennekuolemiin suhteessa liikennesuoritteeseen.
Aivan.
Nykyisyyteen tämä liittyi siten, että käytin nykyisyyttä koskevia lukuja. Mutta asian kannalta on täysin samantekevää, puhutaankö nykyisyydestä vain 15 vuoden takaisesta tilanteesta. Havainnollistin esillä olleiden lukujen avulla, että henkilökohtaisella tasolla riski onnettomuudesta on niin pieni, ettei riskin arviointi ole mielekästä tuolla perusteella. Laskee miten tahansa, 53 Mrd ajosuorite ja 200-300 kuolemaan johtanutta moottoriajoneuvo-onnettomuutta tai vaikkapa sitten 8000 henkilövahinkoon johtanutta onnettomuuttakin tekee henkilökohtaisella tasolla taajuuden asian arviointia varten liian pieneksi. Ja koska et analysoi tekojasi jälkikäteen, ei sinulla ole edes edellytyksiä tätä arvioida.
Miten voit varautua siihen, että ohittaessasi edellä ajavaa että ohitettava ei kiilaa sinua ojaan? = Et mitenkään ellet jätä ohittamatta!
Ihan samoin kuin missä tahansa liikennetilanteessa pitää varautua muiden tekemiin virheisiin. Usein muiden käytöksestä voi ennustaa tulevia tapahtumia. Lisäksi mitä paremmin itse noudattaa sääntöjä, sitä vähemmän aiheuttaa itse muille yllätyksiä.
Herbert:
Tarkoitit, että aloitit ohituksen, vaikket nähnyt eteesi riittävän hyvin ja siksi varovasti siirryit vastaantulijan kaistalle kuikuilemaan josko ohitusta voisi jatkaa.
Ymmärsinkö oikein vai käänsinkö asian tapani mukaan päälaelleen?
Et ymmärtänyt. Olen aloittanut kiihdytyksen turvavälin päästä ja hyvissä ajoin vaihtanut vihollisen kaistalle. Tuossa vaiheessa olen arvioinut, että saavutettuani edellä ajavan vastaantulijan kaistalla ja tien ollessa vapaa voin turvallisesti suorittaa ohituksen, mutta jos siinä vaiheessa vapaata tietä ei enää olekaan riittävästi, palaan takaisin omalle kaistalle. Tällaista ei siis satu jatkuvasti.
Minusta tuossa ei ollut mitään eroa lukuunottamatta sitä, että aiemmin sanoit kyttääväsi ohituspaikkaa 1-2 sekunnin päässä. Nyt sanoit aloittavasi kiihdytyksen turvavälin päästä ja hyvissä ajoin siirtyväsi vihollisen kaistalle. Tuossa ei nyt kaikki täsmää. Jos aloitat kiihdytyksen 1-2 sekunnin päästä, sinun täytyy samantien vaihtaa kaistaa. Tällöin tilanne etenee kuten sen kuvailin. Jos jatkat kiihdyttämistä ja siiryt myöhemmin, ei kaistan vaihto tapahdu hyvissä ajoin. Kolmas ja paras vaihtoehto on se, että olet muuttanut ajotapaasi, etkä kyttääkään ohituspaikkaa enää 1-2 sekunnin päässä, vaan kauempana.
Toinen muuttuja tässä on se, miksi vastaantulijan kaistalla suoritettu arviointi riittävästä vapaasta osuudesta ei ehkä vastaakaan ennen kaistan vaihtoa tehtyä arviota. Joko olet lähtenyt ohitukseen ilman, että ennen ohituksen aloittamista olet pyrkinyt varmistumaan asiasta tai sitten tilan ollessa vajaa olet arvioinut tilanteen väärin. Mahdollista on sekin, että sivutieltä on kääntynyt auto eteesi, ohitettava on kiihdyttänyt tai itse olet tehnyt jonkun muun virheen, jonka takia tilanne ei enää vastaa sitä, mitä sen oletit olevan ennen ohituksen aloittamista.
Varmaan tarkennat, mistä nyt on kyse. Uskon, ettei kyse ole jatkuvasta ilmiöstä. Itseäni kuitenkin kiinnostaa satunnaisetkin tapaukset, koska erilaisten virheiden syntymisellä voi olla jokin yhteinen nimittäjä.
Sinä et taida olla paras ihminen kertomaan kuinka ohittamisen Suomessa onnistuu, kun et omien sanojesi mukaan juuri koskaan ohittele!
En varmasti paras kuten tuskin muutamasta miljoonasta ajokortillisesta sinäkään. Olen kuitenkin asiaa analysoinut ja sen tuloksena ohittelen vähemmän kuin sinä, joka ilman asiaa sen tarkemmin miettimättä ohittelet lukumääräisesti minua enemmän. Tämän takia ohitusten määrä ei kuvaa asiaan perehtyneisyyttä. Ehkä mielummin jopa päinvastoin. Tiedän, kuinka ohitus epäonnistuu ja siksi jätän tällaiset suoritukset muiden seliteltäväksi.
Eikö aikaisemmissa keskusteluissa tullut jo selväksi, että edellä ajavan yhdistelmän ohittaminen on lähes mahdotonta suorittaa lakia tarkasti noudattamalla.
En minäkään lakia noudata tarkasti. Noudatan sitä kuitenkin tarkemmin kuin sinä. Ja edelleen hyvä vaihtoehto on se, että ohitus jää tekemättä, jos se lakia noudattamalla on lähes mahdotonta. Tällaisen päätöksen teko on merkittävä osa ajotaitoa, vaikka palstan kommenttien mukaan ajatuksena lähes mahdottomalta kuulostaakin.
Nykyisyyteen tämä liittyi siten, että käytin nykyisyyttä koskevia lukuja. Mutta asian kannalta on täysin samantekevää, puhutaankö nykyisyydestä vain 15 vuoden takaisesta tilanteesta.
Ei se nyt aivan samantekevää ole. 15 vuoden keski-arvo on suhteessa puolta suurempi, kuin sinun antamasi 200. Lisäksi 15 vuoden aikana liikennemäärä on kasvanut jolloin onnettomuuksien määrä suhteessa liikennemäärään on ollut suurempi.
Herbert:
Havainnollistin esillä olleiden lukujen avulla, että henkilökohtaisella tasolla riski onnettomuudesta on niin pieni, ettei riskin arviointi ole mielekästä tuolla perusteella.
Mitäs tässä ylipäätään tarvitsee jankata, koska henkisesti ja fyysisesti terveellä kuljettajalla todennäköisyys joutua vakavaan onnettomuuteen on lähes olematon.
Herbert:
Ihan samoin kuin missä tahansa liikennetilanteessa pitää varautua muiden tekemiin virheisiin. Usein muiden käytöksestä voi ennustaa tulevia tapahtumia. Lisäksi mitä paremmin itse noudattaa sääntöjä, sitä vähemmän aiheuttaa itse muille yllätyksiä.
Ohittaminen ei ole sääntöjen rikkomista. Kerrotko nyt, miten varaudut siihen, jos ohitettava päättää kiilata sinut ojaan sillä hetkellä, kun olet sen rinnalla?
Herbert:
Minusta tuossa ei ollut mitään eroa lukuunottamatta sitä, että aiemmin sanoit kyttääväsi ohituspaikkaa 1-2 sekunnin päässä.
Sanoinko tekeväni niin aina? Sanoinko, että minulle sattuu "ohitusten peruuttamisia" aina? Minulta alkaa loppua mielenkiinto "keskustella" sinun kanssasi.
Herbert:
En varmasti paras kuten tuskin muutamasta miljoonasta ajokortillisesta sinäkään. Olen kuitenkin asiaa analysoinut ja sen tuloksena ohittelen vähemmän kuin sinä, joka ilman asiaa sen tarkemmin miettimättä ohittelet lukumääräisesti minua enemmän.
En mietiskele ohituksen jälkeen, kuten sinä, mutta mietin aina ennen ohitusta ja se, että ohituksissa ei ole sattunut vaaratilanteita enkä muutenkaan ole penkkoja pölistellyt enkä peltiä kolistellut lienee ihan riittävä mittari siihen, että hyvin menee.
Herbert:
Tämän takia ohitusten määrä ei kuvaa asiaan perehtyneisyyttä. Ehkä mielummin jopa päinvastoin. Tiedän, kuinka ohitus epäonnistuu ja siksi jätän tällaiset suoritukset muiden seliteltäväksi.
Herbert the Perfect.
Herbert:
En minäkään lakia noudata tarkasti. Noudatan sitä kuitenkin tarkemmin kuin sinä. Ja edelleen hyvä vaihtoehto on se, että ohitus jää tekemättä, jos se lakia noudattamalla on lähes mahdotonta. Tällaisen päätöksen teko on merkittävä osa ajotaitoa, vaikka palstan kommenttien mukaan ajatuksena lähes mahdottomalta kuulostaakin.
Ei se nyt aivan samantekevää ole. 15 vuoden keski-arvo on suhteessa puolta suurempi, kuin sinun antamasi 200. Lisäksi 15 vuoden aikana liikennemäärä on kasvanut jolloin onnettomuuksien määrä suhteessa liikennemäärään on ollut suurempi.
Käsiteltävän asian kannalta on samantekevää, vaikka onnettomuusluvut kerrottaisiin piillä. Taajuus olisi edelleen hyvin pieni, kun asiaa tarkastellaan henkilökohtaisella tasolla.
Mitäs tässä ylipäätään tarvitsee jankata, koska henkisesti ja fyysisesti terveellä kuljettajalla todennäköisyys joutua vakavaan onnettomuuteen on lähes olematon.
Jos tuo riittää sinulle, turhaa kai sitten se on.
Ohittaminen ei ole sääntöjen rikkomista.
Ei ole. Liittyikö tuo jotenkin johonkin keskustelussa esillä olleeseen asiaan?
Kerrotko nyt, miten varaudut siihen, jos ohitettava päättää kiilata sinut ojaan sillä hetkellä, kun olet sen rinnalla?
Jos toinen päättää kiilata, sille ei tietenkään voi mitään. Jos kuitenkin pidetään jalat maassa ja tarkastellaan tilannetta, jossa ohitettava vahingossa kiilaa, tilanne muuttuu. Ensimmäinen asia on mahdollisuuden tiedostaminen, että tämä voi tehdä virheen. Sen jälkeen on edellytykset ottaa asia huomioon ja tarkkailla tämän käytöstä ohituksen aikana. Toinen asia on se, ettei itse toimi yllättävästi. Jos haluaa varmistua siitä, että ohitettava varmasti havaitsee ohituksen, löytyy laista ihan suora toimintamallikin.
Herbert:
Minusta tuossa ei ollut mitään eroa lukuunottamatta sitä, että aiemmin sanoit kyttääväsi ohituspaikkaa 1-2 sekunnin päässä.
Sanoinko tekeväni niin aina?
Sanoit kyttääväsi ohituspaikkaa 1-2 sekunnin päässä. Tuskin mistään voi sanoa "aina", mutta oletan tuon olevan vallitseva tyyli ajotavassasi.
Sanoinko, että minulle sattuu "ohitusten peruuttamisia" aina? Minulta alkaa loppua mielenkiinto "keskustella" sinun kanssasi.
Et sanonut, että ohitusten peruuttamisia tapahtuisi aina. Mielestäni korostin kyllä sitä, että ymmärsin kyseessä olevan satunnaisen tapahtuman. Mitään syytä ei kuitenkaan ole olettaa, että peruuttamiset osuisivat ainoastaan tilanteisiin, jossa ohituksen aloitus poikkeaisi tavanomaisesta.
Kun ohitustasi tarkastellaan hiukan lähempää, löytyy sieltä monenlaisia huomioimatta jääneitä asioita. Lisäksi muutat kertomusta ajotavastasi ilman, että asiaan löytyy loogista selitystä. Tiede on tunnistanut ilmiölle selityksenkin, joten ymmärrän mielenkiintosi hiipumisen.
En mietiskele ohituksen jälkeen, kuten sinä, mutta mietin aina ennen ohitusta ja se, että ohituksissa ei ole sattunut vaaratilanteita enkä muutenkaan ole penkkoja pölistellyt enkä peltiä kolistellut lienee ihan riittävä mittari siihen, että hyvin menee.
Meneekö hyvin, huonosti vai jotain siltä väliltä, riippuu täysin asettamistasi kriteereistä. Minusta ne ovat löysät, sinusta ilmeisesti riittävät, etkä siksi koe itsesi kehittämistä enää tarpeellisena.
Kaipaan vastaustasi kysymykseen, jonka jätit aiemmin väliin:
Opelixi:
Vai niin. Valitettavasti en voi allekirjoittaa tuota väittämää ainakaan omalta kohdaltani.
Tarkoitatko allekirjoittamattomuudella, että et tee tuollaisia virheitä?
Käsiteltävän asian kannalta on samantekevää, vaikka onnettomuusluvut kerrottaisiin piillä. Taajuus olisi edelleen hyvin pieni, kun asiaa tarkastellaan henkilökohtaisella tasolla.
Kuten edellä totesin, niin sitten tämä keskustelu on täysin turhaa. Vähintään yhtä turhaa on siten myös sinun jatkuva pohdiskelu ajaessasi.
Herbert:
Ohittaminen ei ole sääntöjen rikkomista.
Ei ole. Liittyikö tuo jotenkin johonkin keskustelussa esillä olleeseen asiaan?
Kyllä. Puhuit sääntöjen rikkomisesta ja toiselle yllätyksien aiheuttamisista, kun olemme keskustelleet ohittamisesta.
Herbert:
Jos toinen päättää kiilata, sille ei tietenkään voi mitään.
No sitähä minäkin. Siksi kysyinkin monta kertaa, kun puhuit varautumisesta ohitettavan yllätyksiin.
Herbert:
Jos kuitenkin pidetään jalat maassa ja tarkastellaan tilannetta, jossa ohitettava vahingossa kiilaa, tilanne muuttuu. Ensimmäinen asia on mahdollisuuden tiedostaminen, että tämä voi tehdä virheen.
Koska kyseessä on täysin teoreettinen tapahtuma, niin lienee turha hirveästi uhrata aikaa sellaisen pohdiskeluun. Itse hoidan tuon siten, että käytän ohitukseen riittävää nopeuseroa jolloin viivyn vihollisen kaistalla vähemmän, kuin esim. sinä.
Herbert:
Jos haluaa varmistua siitä, että ohitettava varmasti havaitsee ohituksen, löytyy laista ihan suora toimintamallikin.
Tarpeen vaatiessa olen väläyttänyt pitkiä valoja ennen ohitusta.
Herbert:
Sanoit kyttääväsi ohituspaikkaa 1-2 sekunnin päässä. Tuskin mistään voi sanoa "aina", mutta oletan tuon olevan vallitseva tyyli ajotavassasi.
Tätä keskustelua on siis turha jatkaa.
Herbert:
Et sanonut, että ohitusten peruuttamisia tapahtuisi aina. Mielestäni korostin kyllä sitä, että ymmärsin kyseessä olevan satunnaisen tapahtuman. Mitään syytä ei kuitenkaan ole olettaa, että peruuttamiset osuisivat ainoastaan tilanteisiin, jossa ohituksen aloitus poikkeaisi tavanomaisesta.
Olen jo pariin kertaan kertonut minkälaisissa tilanteissa näitä ohituksen peruuttamisia on tapahtunut ja ne ovat juuri sellaisissa tilanteissa joissa kiihdytys tapahtuu turvavälin päästä ja kaistan vaihto myös. Koko tapahtuma perustuu siihen, että voin palata omalle kaistalle, jos tilanne on muuttunut siitä, kun olen lähtenyt kiihdyttämään.
Herbert:
Kun ohitustasi tarkastellaan hiukan lähempää, löytyy sieltä monenlaisia huomioimatta jääneitä asioita. Lisäksi muutat kertomusta ajotavastasi ilman, että asiaan löytyy loogista selitystä. Tiede on tunnistanut ilmiölle selityksenkin, joten ymmärrän mielenkiintosi hiipumisen.
En ole muuttanut kertomustani ajotavastani millään lailla. Sinä vain teet vääriä olettamuksia jatkuvasti ja mielenkiintoni niiden oikomisiin alkaa loppua.
Herbert:
Kaipaan vastaustasi kysymykseen, jonka jätit aiemmin väliin:
Kaipaile ihan rauhassa. Jos et ymmärtänyt jo kauan sitten antamaani vastausta, niin se ei ole minun ongelmani. Eiköhän tämä ollut nyt tässä.
Ihan samoin kuin missä tahansa liikennetilanteessa pitää varautua muiden tekemiin virheisiin. Usein muiden käytöksestä voi ennustaa tulevia tapahtumia.
Opelixi:
Ohittaminen ei ole sääntöjen rikkomista. Kerrotko nyt, miten varaudut siihen, jos ohitettava päättää kiilata sinut ojaan sillä hetkellä, kun olet sen rinnalla?
Tämä keskustelu vähän jämähti vaille konkretiaa, joten siteeraan toisesta threadista vakiomenetelmääni:
"Jonoa ei voi ohittaa kerralla, koska jos taaimpana oleva näkee mahdollisuuden koko jonon ohittamiseen, on aika todennäköistä, että joku siellä jonossa näkee myös mahdollisuuden ohittaa edellään ajava. Eli yksi kerrallaan ja joka ohitus erikseen varmistaen."
Jos yksinäinen ohitettava haluaa ajaa päälle, niin sitten pitänee vain improvisoida?
Herbert:
Minusta tuossa ei ollut mitään eroa lukuunottamatta sitä, että aiemmin sanoit kyttääväsi ohituspaikkaa 1-2 sekunnin päässä.
Opelixi:
Sanoinko tekeväni niin aina? Sanoinko, että minulle sattuu "ohitusten peruuttamisia" aina?
Eihän ohituksen peruuttaminen sinänsä ole virhe, sen kummemmin kuin suunnitelman muuttaminen liikennevalon vaihtumisen tai muun aiemmin tehtyyn päätökseen vaikuttavan lisätiedon noustessa esiin.
Minä puhuisin virheestä (noissa kaikissa) vasta sitten jos operaation rollbackissa tulee kiire ja tila on loppumassa kesken.
EDIT: toivottavasti sain nyt Herbertin ja Opelixin quotet oikein
Eihän ohituksen peruuttaminen sinänsä ole virhe, sen kummemmin kuin suunnitelman muuttaminen liikennevalon vaihtumisen tai muun aiemmin tehtyyn päätökseen vaikuttavan lisätiedon noustessa esiin.
Minä puhuisin virheestä (noissa kaikissa) vasta sitten jos operaation rollbackissa tulee kiire ja tila on loppumassa kesken.
Tuossa on aloitettu ohitus ja siirrytty vastaantulijoiden kaistalle. Minusta tuo edellyttää sitä, että on varmistunut ohitukseen tarvittavasta tien vapaasta osuudesta. Jos sitten paljastuu, ettei ohitus vastaantulijan takia onnistukaan (suljetaan nyt pois 200 km/h ajavat yms. ennalta arvaamattomat tapaukset, jottei niistä tarvitse viisastella), on ohituspäästös tehty väärin perustein. On tietysti hyvä, että kuljettaja seuraa tilanteen kehittymistä koko ajan, joten tehdyn virheen paikkaaminen on mahdollista.
Jos kyse ei ole virheestä, tullaan seuraavan kysymyksen eteen: Mitä varten vastaantulijan kaistalla sitten ajellaan, jos ei olla aloitettu ohitusta?
Jos virhe rajataan siihen, että tila on loppumassa, tulee kiire tai muihin vastaaviin tilanteisiin, en minäkään tee virheitä käytännössä yhtään. Edellisestä on todella pitkä aika. Minusta tuo kuitenkin on väärä peruste virheen määrittelyssä. Mutta itse kukin tekee kuten tahtoo.
Tuossa on aloitettu ohitus ja siirrytty vastaantulijoiden kaistalle. Minusta tuo edellyttää sitä, että on varmistunut ohitukseen tarvittavasta tien vapaasta osuudesta. Jos sitten paljastuu, ettei ohitus vastaantulijan takia onnistukaan (suljetaan nyt pois 200 km/h ajavat yms. ennalta arvaamattomat tapaukset, jottei niistä tarvitse viisastella), on ohituspäästös tehty väärin perustein.
Luulin, että jo ymmärsit kohtuullisen selvityksen jälkeen, mutta näin ei sitten käynytkään... Koska tiet Suomessa ovat sellaisia, että hyvät ohituspaikat ovat kortilla on joskus ohi päästääkseen ennakoitava mahdolliset ohituspaikat ja aloitettava ohitus = lähdettävä kiihdyttämään sieltä 4-5s turvavälin päästä, vaikka vielä siinä vaiheessa vapaata tietä ei olekaan näkyvissä ja ajoitettava kiihdytyksen ajankohta ja nopeus siten, että sillä hetkellä, kun mutkan/mäen ym. jälkeen aukeaa suoranpätkä olet jo valmiina ohitettavan auton takana suorittamaan ohituksen ripeästi. Kuten tiedämme, niin vihollisen kaistalta on parempi näkyvyys eteen, kuin 1s päässä ohitettavan yhdistelmän takana, niin olen hetkeä aikaisemmin vaihtanut kaistaa mistä voin sitten palata takaisin, jos arvioin vapaan tien olevan riittämätön turvalliseen ohitukseen ilman turhan suuren nopeuden käyttöä.
Painotan nyt vielä kerran, että näitä tilanteita sattuu todella harvoin. Herberthän ei tietenkään kykene hahmottamaan tällaista tilannetta, koska hän ennemmin ajaa 100-alueella 85km/h yhdistelmän perässä, että pääsee osoittelemaan muita sormella, kun he ohittelevat ylinopeudella.
Tuossa on aloitettu ohitus ja siirrytty vastaantulijoiden kaistalle. Minusta tuo edellyttää sitä, että on varmistunut ohitukseen tarvittavasta tien vapaasta osuudesta. Jos sitten paljastuu, ettei ohitus vastaantulijan takia onnistukaan, on ohituspäästös tehty väärin perustein.
Eivät tilanteet ole joko tai. Tai joillekin vissiin ovat, kun vastaantulijan kaistalle siirtyminen saa tulen perseen alle, ja sumentaa kaiken harkintakyvyn. Mielestäni on vaan fiksua säilyttää harkintakyky ja varaus vaihtoehtoiseen ratkaisuun vastaantulijan kaistalla ollessakin.
Sille voit laskea riskejä ettei ehdi ohi, etkä lähde sitten ohitukseen juuri koskaan. Ja sittenkin kun lähdet, niin voi olla että joku tulee kahta sataa vastaan. Etkä ehdi oli, mutta kun on päätetty mennä ohi ja peruutus on virhe, niin sitä ei voi peruuttaa.
Veikkaisin aika suuren osan nokkakolareista johtuvan siitä joko-tai-asenteesta, että vedetään ohitus loppuun kun kerran aloitettiin, ja kyl me keretään. Paljon pienempi synti on lähteä ohitukseen varauksin ja keskeyttää se hyvissä ajoin.
Kieltääkö laki keskeyttämään ohituksen? Velvoittaa kyllä lähtiessä varmistamaan ohituksen edellytykset, mutta ihminen on erehtyväinen ja edellytykset voivat muuttua aluneprin havaituista ohituksen kuluessa.
Veikkaisin aika suuren osan nokkakolareista johtuvan siitä joko-tai-asenteesta, että vedetään ohitus loppuun kun kerran aloitettiin, ja kyl me keretään.
Luulin, että halusit Opelixi lopettaa aiheen käsittelyn.
Opelixi:
Herbert:
Jos toinen päättää kiilata, sille ei tietenkään voi mitään.
No sitähä minäkin. Siksi kysyinkin monta kertaa, kun puhuit varautumisesta ohitettavan yllätyksiin.
28.2.12 19:04 kysyit, "Pitääkö varautua siihen, että ohitettava kiilaa minut ojaan?"
29.2.12.16:27 kysyit ja vastasit, "Miten voit varautua siihen, että ohittaessasi edellä ajavaa että ohitettava ei kiilaa sinua ojaan? = Et mitenkään ellet jätä ohittamatta!"
Vasta nyt puhuit tahallisesta kiilaamisesta. Aiemmin oli puhetta vain kiilaamisesta ja sehän voi olla joko vahinko tai tahallinen teko. Uskon vahingon olevan huomattavasti todennäköisempi tilanne. Ja koska se on todennäköisempi, varautumisella voi pienentää onnettomuusriskiä.
Herbert:
Jos kuitenkin pidetään jalat maassa ja tarkastellaan tilannetta, jossa ohitettava vahingossa kiilaa, tilanne muuttuu. Ensimmäinen asia on mahdollisuuden tiedostaminen, että tämä voi tehdä virheen.
Koska kyseessä on täysin teoreettinen tapahtuma, niin lienee turha hirveästi uhrata aikaa sellaisen pohdiskeluun.
Olipa hauskaa, että Putput linkitti viestiketjuun Purkakaa paha olo muualla youtubesta esimerkin, jossa pakun ajolinjat oli ohittajan kannalta vaaralliset. Asian käsittelyyn saatiin 740 GLE:n kaipaamaa konkretiaa. Mutta ole vain jatkossakin sitä mieltä, että kyseessä on teoreettinen tapahtuma.
Olen jo pariin kertaan kertonut minkälaisissa tilanteissa näitä ohituksen peruuttamisia on tapahtunut ja ne ovat juuri sellaisissa tilanteissa joissa kiihdytys tapahtuu turvavälin päästä ja kaistan vaihto myös.
Sinua lainatakseni, et ole sanonut noita tapahtuvan vain tuollaisissa tilanteissa. Olet myös moittinut minun tapaani kytätä ohituspaikkaa hieman sinua kauempana ohitettavana takana. Kuitenkin omassa esimerkissäsi toimit juuri samoin. Jos tiedän mahdollisen ohituspaikan avautuvan mutkan, mäen, risteyksen ym. jälkeen, niin mitoitan kiihdytyksen sellaiseksi, että turvavälin kurottua umpeen olen oikealla hetkellä valmis aloittamaan ohituksen, jos tie on vapaa.
Totesit myös, että Minä mietin ennen ohitusta, että onko se tarpeellista ja katson sellaisen paikan, että näkyvää vapaata tietä on riittävästi. Kuitenkin sanot, että Siirryn vihollisen kaistalle, mistä on parempi näkyvyys eteenpäin ja jos silloin vastaan onkin tulossa ajoneuvo tai jotain muuta, mikä estää turvallisen ohittamisen palaan takaisin omalle kaistalle. Vihollisen kaistalle siirtymisen ajankohdasta totesit, että Kaistan vaihto tapahtuu tilanteesta ja olosuhteista riippuen n. 1-2s päästä.
Sinua edelleen lainatakseni, ufo taisi laskeutua tielle, kun olet joutunut peruuttamaan ohituksen. Mutta onneksi noita ei satu jatkuvasti.
Eivät tilanteet ole joko tai. Tai joillekin vissiin ovat, kun vastaantulijan kaistalle siirtyminen saa tulen perseen alle, ja sumentaa kaiken harkintakyvyn. Mielestäni on vaan fiksua säilyttää harkintakyky ja varaus vaihtoehtoiseen ratkaisuun vastaantulijan kaistalla ollessakin.
Jos minuun viittaat, en missään ole sanonut, ettei vaihtoehtoista ratkaisua voisi tai pitäisi olla mahdollista tehdä. Päinvastoin. Olen todennut, että ohituksen aikana voi tapahtua jotain yllättävää (ohitettavan epälooginen käytös, oma arviointivirhe yms. asiat), johon kuljettajan on syytä varautua.
Etkä ehdi oli, mutta kun on päätetty mennä ohi ja peruutus on virhe, niin sitä ei voi peruuttaa.
Jos tilanne muuttuu vastaantulijan takia sellaiseksi, ettei ohitus ole turvallinen, virhe ei ole keskeytys. Virhe on se, että on lähdetty ohittamaan liian ahtaassa paikassa.
Veikkaisin aika suuren osan nokkakolareista johtuvan siitä joko-tai-asenteesta, että vedetään ohitus loppuun kun kerran aloitettiin, ja kyl me keretään.
En tiedä, voi olla.
Kieltääkö laki keskeyttämään ohituksen? Velvoittaa kyllä lähtiessä varmistamaan ohituksen edellytykset, mutta ihminen on erehtyväinen ja edellytykset voivat muuttua aluneprin havaituista ohituksen kuluessa.
Ei kiellä, vaan käskee keskeyttämään, jos turvallisuus niin edellyttää. Minua ilahduttaa se, että tähän loppuun otit kaikkein suurimman viisauden mukaan. Juuri tuota erehtyväisyyttä olen korostanut. Listasin tilanteita, jotka voi ohituksessa mennä pieleen ja joihin on syytä varautua. Ja jotta erehtyväinen ihminen oppisi tuntemaan itseään entistä paremmin, tiedostamaan itselleen mahdollisia erehdyksiä ja oppimaan niistä, siksi omaa ajamista on hyvä analysoida. Muuten käy kuten muutamalle tänne kirjoittavalle, ei ole parannettavaa tai se on vaikeaa. Mitenkä ajotaitoa voisikaan parantaa, kun ei ole parannettavaa tai kokemuksen ja järjen määrä tekee parantamisen vaikeaksi. Itse koitan tuollaista umpikujaa välttää.
Olipa hauskaa, että Putput linkitti viestiketjuun Purkakaa paha olo muualla youtubesta esimerkin, jossa pakun ajolinjat oli ohittajan kannalta vaaralliset. Asian käsittelyyn saatiin 740 GLE:n kaipaamaa konkretiaa. Mutta ole vain jatkossakin sitä mieltä, että kyseessä on teoreettinen tapahtuma.
Voi taivas! Oletko nyt ihan terve vai johtuuko tuo aikaisesta kirjoittelusta? Putputin videossa pakettiauto liittyi nelikaistaiselle tielle eikä nähnyt motoristiä. Me olemme puhuneet ohitustilanteesta maantiellä. Putputin esimerkki ei ollut kyse ohitustilanteesta. On hyvin teoreettinen tapahtuma, että tavallisella maantiellä ohitettava kiilaa ohittajaa vahingossa tai tahallaan.
Herbert:
Sinua edelleen lainatakseni, ufo taisi laskeutua tielle, kun olet joutunut peruuttamaan ohituksen. Mutta onneksi noita ei satu jatkuvasti.
Alkaa ihan oikeasti kypsyttää saman asian vatvominen. Sinulle ei näytä menevän akkuun, vaikka kuinka rautalankaa taittelisi.
Luulet ilmeisesti olevasi nokkela, kun lainaat kirjoituksiani, mutta niissä ei oikeasti ole mitään ristiriitaa, kun vain ensin ymmärrät mistä on kysymys.
Listasin tilanteita, jotka voi ohituksessa mennä pieleen ja joihin on syytä varautua.
Sinä listasit mustan jään ja sivutieltä yllättäen eteen kiihdyttelevät. Kolmantena on tullut esiin ohitettavan yllättävä kiilaaminen. Hienoa varautumista kerta kaikkiaan.
Herbert:
Muuten käy kuten muutamalle tänne kirjoittavalle, ei ole parannettavaa tai se on vaikeaa. Mitenkä ajotaitoa voisikaan parantaa, kun ei ole parannettavaa tai kokemuksen ja järjen määrä tekee parantamisen vaikeaksi. Itse koitan tuollaista umpikujaa välttää.
Se, että joskus vaihdan hyvissä ajoin kaistaa nähdäkseni kunnolla edessä olevan tien ennen ohitukseen lähtemistä ja vielä harvemmin palaan takaisin omalle kaistalle, kun arvioin, että vapaata tietä ei ole riittävästi turvalliseen ohitukseen on juuri sitä tervettä harkintaa ennen ohitusta.
Minulle ohittaminen on sitä, että ollaan ohitettavan rinnalla tai edes lähellä ohitettavaa toisella kaistalla. Laki toki tulkitsee, että ohitus on alkanut siinä vaiheessa, kun kaistaa on vaihdettu.
Herbert voi toki kertoa kuinka täydellinen 85km/h liikkuvan yhdistelmän ohitus suoritetaan 2-kaistaisella maantiellä 100-rajoitusalueella, kun liikenne on vilkkaampaa.
Herbert the Perfect ilmeisesti lähtee ohittamaan 4-5s turvavälin päästä ensin tarkkaan harkittuaan kaikki mahdolliset vaaratekijät. Kiihdyttää autonsa suurimpaan sallittuun ja mitä sitten tapahtuu?
Pääsemme testaamaan anarkistien vanhaa viisautta siitä, että kun poliisi lakkautetaan loppuvat myös rikokset. Ainakin tilastoidut.
Ylinopeus lienee edelleen yleisin tilastoitu rikos/rike Suomessa. Taitaa myös olla helpoiten hoidettu rikos poliisin kannalta. Mitä enemmän pääsevät kirjaamaan rikoksia, sitä tarpeellisemmaksi voivat perustella itsensä.
Säästöjä jos haetaan, niin ainakin liikennepoliisit voisivat liikkua yksinkin. Nykytekniikalla ei pitäisi olla ongelma sakottaa liikennerikollisia ilman partiokaveria, kun autoissa on tallentavat kamerat ja tutkat.
Olipa hauskaa, että Putput linkitti viestiketjuun Purkakaa paha olo muualla youtubesta esimerkin, jossa pakun ajolinjat oli ohittajan kannalta vaaralliset. Asian käsittelyyn saatiin 740 GLE:n kaipaamaa konkretiaa.
Hyvä esimerkki tapauksesta, jossa motoristi jättää aivan turhaan oman terveydentilansa muiden päätettäväksi.
Jos olisi kolahtanut, olisi sokealla pakun kuskilla tietenkin ollut selittämistä.
Mutta motoristin ajotavassa on niin monta turhaa riskiä, että ennakoivan ajon kursseja ei voi olla takana kovin monta.
Videolta ei näe käsien asentoa, mutta noin 10 sekunnin kohdalla minulla olisi peilit tarkistettuna ja kaksi sormea kahvalla sekä valmiiksi mietittynä mahtuuko jarruttamaan vai onko pakko yrittää väistää.
14 - 15 sekunnin kohdalla minulla soi torvi pari lyhyttä törähdystä.
Videolla nähdystä syystä moottoripyörää ei ajeta auton takalokasuojan kohdalla, ei varsinkaan läpinäkymättömän pakun takalokasuojan kohdalla eikä ainakaan kaistaa vaihtavan läpinäkymättömän pakun takalokasuojan kohdalla. Tämänkinkin kuulee heti EAK:n alussa, jos jaksaa edes ensimmäisen jakson olla hereillä.
Vasemman peilin suuntaus saattaa olla kypärän oikealla poskella olevan laajakulmaobjektiivin tuotosta, ei kai kukaan noin voi oikeasti suunnata peilejä noin?
Miksi antaa ladattu ase ymmärtämättömän käsiin jääden itse odottamaan, mihin suuntaan piippu sattuu osoittamaan silloin kun hän löytää liipaisimen?
Mutta motoristin ajotavassa on niin monta turhaa riskiä, että ennakoivan ajon kursseja ei voi olla takana kovin monta.
Miksi antaa ladattu ase ymmärtämättömän käsiin jääden itse odottamaan, mihin suuntaan piippu sattuu osoittamaan silloin kun hän löytää liipaisimen?
Niinpä. Jos huomattavasti kiihdyttelee ja jarruttelee ja muuten leikittelee suhteessa tasaiseen ja ennakoitavissa olevaan etenemiseen, ei kannata hirveästi ihmetellä, että oma sijoittuminen tulee muille yllätyksenä jossain vaiheessa.
Jos tilanne muuttuu vastaantulijan takia sellaiseksi, ettei ohitus ole turvallinen, virhe ei ole keskeytys. Virhe on se, että on lähdetty ohittamaan liian ahtaassa paikassa.
Samaa mieltä, jos tilanne käy vaaralliseksi. Mutta kyse ei ole välttämättä siitä, vaan
Opelixi:
voin sitten palata takaisin, jos arvioin vapaan tien olevan riittämätön turvalliseen ohitukseen ilman turhan suuren nopeuden käyttöä.
Käytän tätä aivan tietoisesti ohittaessani valtatien loivassa vasemmassa kaarteessa, jossa jo ennen ohituksen aloitusta näen tarvittavan matkan melkein kokonaan ja lisäksi tiedän että koko ohituksen ajan näkemä on riittävä joko turvalliseen perumiseen tai turvalliseen ohitukseen.
Ennen point-of-no-returniin saapumistani katson, onko ohitus mahdollista vetää loppuun saakka siedettävällä nopeudella. Ellei ole, niin eihän se ole kuin tankista pois. Kiirettä paluussa ei ole, koska mitoitus on sellainen, että riittävällä nopeudella ehtisi ohikin.
Vaikka tämä tapa saattaa venyttää TLL 18 pykälän henkeä ja osin sanojakin äärirajoilleen, ei kukaan ole minua vaatinut asiaa oikeudessa varmistamaan.
Näillä ehdoilla minusta ei kyse ole sen suuremmasta virheestä kuin tietoisesta ajamisesta valoristeykseen vihreillä, mutta valmiina perumaan aikeensa, jos ei ehdi turvallisesti.
Pimeässä tai sisäkaarteen näkyvyyden ollessa rajoitettu ei tuommoinen peli tietenkään vetele ollenkaan.
Niinpä. Jos huomattavasti kiihdyttelee ja jarruttelee ja muuten leikittelee suhteessa tasaiseen ja ennakoitavissa olevaan etenemiseen, ei kannata hirveästi ihmetellä, että oma sijoittuminen tulee muille yllätyksenä jossain vaiheessa.
Ai niin tuo jäi mainitsematta, kiitos lisäyksestä.
Kiroilla saa kypärän täydeltä, mutta se ei saa vaikuttaa omaan ajamiseen ja intercom pitää olla kiinni, ettei kaverin tarvi kuunnella takapenkillä alatyylistä arviointia ajoympäristön puutteista.
Säästöjä jos haetaan, niin ainakin liikennepoliisit voisivat liikkua yksinkin. Nykytekniikalla ei pitäisi olla ongelma sakottaa liikennerikollisia ilman partiokaveria, kun autoissa on tallentavat kamerat ja tutkat.
Kait niitä liikkeellä olevia partioita on tarkoitus käyttää tarvittaessa muuhunkin kuin liikennevalvontaan. Kun liikennevalvonta vähenee, vähenee myös poliisin läsnäolo ja paikalle ehtiminen yleisemminkin. Keskitetyiltä asemilta on aika pitkä matka hälytyskohteisiin kun toimialueen äärirajoille on monilla alueilla matkaa jopa satoja kilometrejä.
...the Perfect ilmeisesti lähtee ohittamaan 4-5s turvavälin päästä ensin tarkkaan harkittuaan kaikki mahdolliset vaaratekijät.
Aina on mahdollista jättää ohitus tekemättä. En väitä etteikö ohituksessa voisi olla hetkellisesti 8 km/h ylinopeutta, vai mikä se huomautuksen raja nykyisin on?
Nopeussääntö on aika lepsu toleransseineen, rikesakkojärjestelmällä (isotuloiselle lähinnä vitsi ) ja vähäisellä pistokoevalvonnalla, mutta suurin sallittu nopeus on liikennejärjestelmän kannalta fiksu sääntö.
Ajallisesti menetys keskinopeus 100 vs. keskinopeus 80 km/h on 1,5 minuuttia 10 kilometrillä. Toisaalta hitaampi nopeus kuluttaa vähemmän polttoainetta.
Jos ohitetaan useita autoja kerralla, ajetaan todennäköisesti ylinopeutta. Tilanteet, joissa autojono ajaisi niin paljon alle nopeusrajoituksen, että ohittajakin voisi vielä ajaa alle nopeusrajoituksen, ovat harvinaisia. Tulee mieleen lähinnä hautajaissaattue tai polkupyöräilijöiden huoltoautojen jono tai jokin muu tämän tyyppinen.
Yleensäkin täysin lailliseen ohittamiseen tarjoutuu harvoin tilaisuuksia. Ensinnäkään kovin moni auto ei aja alle nopeusrajoituksen sallimaa vauhtia, ja jos ajaa, marginaalia nopeusrajoitukseen on vähän. Ohituksesta tulee pitkä, jos ohittaja ei ohituksen aikana aja vähintään hetkellisesti ylinopeutta. Jos laillisuuteen pyrkivä ohittaja kärkkyy ohitettavan takana niin kauan, että tulee paikka, jossa näkyvyyttä on niin paljon, että hän voi tehdä laillisen hitaan ohituksen, hänet itsensä ehditään ohittaa ennen kuin tuo paikka tulee. Rekka, jonka hän oli suunnitellut ohittavansa, onkin tuolloin jo muutaman auton päässä hänen edellään. Eli ohittamisesta ei tule koskaan mitään.
...the Perfect ilmeisesti lähtee ohittamaan 4-5s turvavälin päästä ensin tarkkaan harkittuaan kaikki mahdolliset vaaratekijät.
Aina on mahdollista jättää ohitus tekemättä. En väitä etteikö ohituksessa voisi olla hetkellisesti 8 km/h ylinopeutta, vai mikä se huomautuksen raja nykyisin on?
Nopeussääntö on aika lepsu toleransseineen, rikesakkojärjestelmällä (isotuloiselle lähinnä vitsi ) ja vähäisellä pistokoevalvonnalla, mutta suurin sallittu nopeus on liikennejärjestelmän kannalta fiksu sääntö.
Ajallisesti menetys keskinopeus 100 vs. keskinopeus 80 km/h on 1,5 minuuttia 10 kilometrillä. Toisaalta hitaampi nopeus kuluttaa vähemmän polttoainetta.
Tällaista osasin odottaakin. Minun puolestani voitte aivan hyvin olla ohittamatta, kun pidätte riittävän välin edellä ajavaan. Aika turha on myöskään tulla viisastelemaan oikeaoppisesta ohittamisesta, kun käytännössä se on lähes mahdotonta.
Nopeussääntö on aika lepsu toleransseineen, rikesakkojärjestelmällä (isotuloiselle lähinnä vitsi )
Kuinka kuvaisit isotuloisen päiväsakkoja ja etenkin rangaistuksen ja aiheutetun vaaran suhdetta 120 rajoituksella 19 ja 21 km/h ylityksellä?
CS2800:
Ajallisesti menetys keskinopeus 100 vs. keskinopeus 80 km/h on 1,5 minuuttia 10 kilometrillä. Toisaalta hitaampi nopeus kuluttaa vähemmän polttoainetta.
Ehkä joku ohittaa aikaa säästääkseenkin, en tiedä?
Minä ainakin säädän lähtöaikani kellon mukaan ja matkalla ollessani ohitan jos sopivaksi katsomallani marssivauhdilla saa jonkun kiinni.
Jos matkaan käytetty pieni lisäaika on säästetyn polttoaineen arvoista, miksi 80 rajoituksella 68 km/h todellista ajava ohittaa 45 km/h etenevän mopoauton?
Voi taivas! Oletko nyt ihan terve vai johtuuko tuo aikaisesta kirjoittelusta? Putputin videossa pakettiauto liittyi nelikaistaiselle tielle eikä nähnyt motoristiä. Me olemme puhuneet ohitustilanteesta maantiellä. Putputin esimerkki ei ollut kyse ohitustilanteesta. On hyvin teoreettinen tapahtuma, että tavallisella maantiellä ohitettava kiilaa ohittajaa vahingossa tai tahallaan.
Videossa oli kaksi tilannetta. Ensin paku liittyi rampilta motarille tai nelikaistaiselle (kehä?)tielle. Sen jälkeen paku alkoi siirtyä vasemmalle kaistalle kiilaten ohittavaa pyörää.
Sinä listasit mustan jään ja sivutieltä yllättäen eteen kiihdyttelevät. Kolmantena on tullut esiin ohitettavan yllättävä kiilaaminen. Hienoa varautumista kerta kaikkiaan.
Tämä on nyt neljäs kerta, kun lista käsitellään. Sanoin, että ohitettava voi käyttäytyä eri tavoin kuin olettaa. Yksi mahdollisuus tästä on kiilaaminen.
Muistatko mikä oli listan neljäs asia?
Se, että joskus vaihdan hyvissä ajoin kaistaa nähdäkseni kunnolla edessä olevan tien ennen ohitukseen lähtemistä ja vielä harvemmin palaan takaisin omalle kaistalle, kun arvioin, että vapaata tietä ei ole riittävästi turvalliseen ohitukseen on juuri sitä tervettä harkintaa ennen ohitusta.
En missään vaiheessa ole kiistänyt, etteikö tilannetta olisi syytä jatkuvasti seurata ja tarpeen vaatiessa ohitusta keskeyttää.
Kyse oli siitä, olisitko jälkiviisaasti ajatellen voinut ennen ohitusta tehdä jotain toisin. Ilmesesti et, kun niin syvälle tämän asian suhteen olet kaivautunut.
Minulle ohittaminen on sitä, että ollaan ohitettavan rinnalla tai edes lähellä ohitettavaa toisella kaistalla. Laki toki tulkitsee, että ohitus on alkanut siinä vaiheessa, kun kaistaa on vaihdettu.
Omilla tulkinnoilla asiat voi aina kivasti selittää itselleen parhain päin. Sama pätee esim. turvaväliin, rattijuoppouden aiheuttamaan riskiin jne.
Herbert voi toki kertoa kuinka täydellinen 85km/h liikkuvan yhdistelmän ohitus suoritetaan 2-kaistaisella maantiellä 100-rajoitusalueella, kun liikenne on vilkkaampaa.
Olen esittänyt jo aiemmin käsitykseni hyvästä tavasta ohittaa. Jos sillä tekniikalla ei ohi pääse, jäljelle jää kaksi vaihtoehtoa. Joko ohittaa vähän huonommalla tekniikalla tai sitten luopuu ohitamisesta.
Kaiken ei tarvitsekaan olla mahdollista.
Herbert the Perfect ilmeisesti lähtee ohittamaan 4-5s turvavälin päästä ensin tarkkaan harkittuaan kaikki mahdolliset vaaratekijät. Kiihdyttää autonsa suurimpaan sallittuun ja mitä sitten tapahtuu?
Sinulla on kova hinku vääristellä asioita, vaikka minua sellaisesta syytät.
Opelixi:
Oikeastaan kyse oli nykyisyydestä.
Tietenkään ei ohitusta ole tapahtunut, jos olet ohituksen keskeyttänyt. Jos kuitenkin siirryt vastaatulijan kaistalle tarkoituksena ohittaa edellä ajava ajoneuvo, olet mielestäni aloittanut ohittamisen.
Ohitettava tai toinen ohittaja voi tehdä periaatteessa mitä tahansa, josta vois syntyä vaaratilanne. Ohitettava voi siirtyä eteesi ohittamaan tämän edellä ajavaa, takana tuleva voi imeytyä aivan puskuriisi, jolloin sinun on hyvin hankala enää ohitustasi peruuttaa, ohitettava voi kiihdyttää jne. Mahdollisuuksia on lukemattomia.
Pitää varautua siihen, että joku osapuoli ei toimi parhaalla mahdollisella tavalla. Jos ohitettava lähtee sopivassa kohdassa ohittamaan, ei ojaan kiilaaminen ole poissuljettu mahdollisuus.
Tarkoitit, että aloitit ohituksen, vaikket nähnyt eteesi riittävän hyvin ja siksi varovasti siirryit vastaantulijan kaistalle kuikuilemaan josko ohitusta voisi jatkaa.
Ymmärsinkö oikein vai käänsinkö asian tapani mukaan päälaelleen?
Sinun binäärimaailmassasi ei ehkä muita vaihtoehtoja ole, mutta todellisuudessa on. Kannattaa ennakkoluulottomasti kokeilla.
Opelixi:
Tarkoitatko allekirjoittamattomuudella, että et tee tuollaisia virheitä?
Herbert:
Ei ollut vaan, menneistä vuosista. Kerroin, että minulla ei ole ohitustilanteissa sattunut mitään erikoista ja sinä vetosit varsin vähäisiin liikennekuolemiin suhteessa liikennesuoritteeseen. Tulevaisuudesta minulla ei ole kokemusta, onko sinulla?
Herbert:
Miten voit varautua siihen, että ohittaessasi edellä ajavaa että ohitettava ei kiilaa sinua ojaan? = Et mitenkään ellet jätä ohittamatta!
Herbert:
Ymmärsinkö oikein vai käänsinkö asian tapani mukaan päälaelleen?
Et ymmärtänyt. Olen aloittanut kiihdytyksen turvavälin päästä ja hyvissä ajoin vaihtanut vihollisen kaistalle. Tuossa vaiheessa olen arvioinut, että saavutettuani edellä ajavan vastaantulijan kaistalla ja tien ollessa vapaa voin turvallisesti suorittaa ohituksen, mutta jos siinä vaiheessa vapaata tietä ei enää olekaan riittävästi, palaan takaisin omalle kaistalle. Tällaista ei siis satu jatkuvasti.
Herbert:
Sinä et taida olla paras ihminen kertomaan kuinka ohittamisen Suomessa onnistuu, kun et omien sanojesi mukaan juuri koskaan ohittele!
Eikö aikaisemmissa keskusteluissa tullut jo selväksi, että edellä ajavan yhdistelmän ohittaminen on lähes mahdotonta suorittaa lakia tarkasti noudattamalla.
Kumppani:
Tuo on aivan normisettiä kaiken aikaa ja toimii niin kauan kun liikenne etenee suunnilleen rajoitusnopeudella. Minulla loppuu tempomaatin näplääminen siihen kun ruuhkan marssivauhti putoaa alle rajoituksen, jolloin säätötarve alkaa laajeta.
Koska en raskinut rastittaa valintaa "Distronic", napsuttelen Tempomaattia 1 km/h napsuin ylös ja alas säilyttääkseni tavoitellun etäisyyden.
Epäsosiaalisempi ja itselle helpompi vaihtoehto olisi lukita vakionopeus 3 - 4 km/h alle jonon nopeuden ja pitää se siinä.
Opelixi:
Riippuu tavoitteesta.
Jos tarkoitus on nähdä "mitä nyt tapahtuu" on 15 vuotta liian pitkä aika, koska otannan alkupää ei enää kuvaa nykyaikaa. Tässä tarkoituksessa olisi parin-kolmen vuoden otanta kuvaavampi kuin vain viimeksi tilastoitu vuosi, joiden välillä on aina hajontaa.
Jos halutaan tutkia kehitystrendejä, jättää muutaman vuoden otanta liian paljon "sattuman" varaan ja silloin vaikkapa 15 vuotta on ihan hyvä tarkastelujakso.
740 GLE:
Nyt ei ollut kyse nykyhetkestä eikä tulevaisuudesta, vaan minun henkilökohtaisesta kokemuksestani liikenteessä. Kerroin, että omalle kohdalleni ei ole sattunut mitään Herbertin kertomia kauhuskenaarioista.
Opelixi:
Aivan.
Nykyisyyteen tämä liittyi siten, että käytin nykyisyyttä koskevia lukuja. Mutta asian kannalta on täysin samantekevää, puhutaankö nykyisyydestä vain 15 vuoden takaisesta tilanteesta. Havainnollistin esillä olleiden lukujen avulla, että henkilökohtaisella tasolla riski onnettomuudesta on niin pieni, ettei riskin arviointi ole mielekästä tuolla perusteella. Laskee miten tahansa, 53 Mrd ajosuorite ja 200-300 kuolemaan johtanutta moottoriajoneuvo-onnettomuutta tai vaikkapa sitten 8000 henkilövahinkoon johtanutta onnettomuuttakin tekee henkilökohtaisella tasolla taajuuden asian arviointia varten liian pieneksi. Ja koska et analysoi tekojasi jälkikäteen, ei sinulla ole edes edellytyksiä tätä arvioida.
Ihan samoin kuin missä tahansa liikennetilanteessa pitää varautua muiden tekemiin virheisiin. Usein muiden käytöksestä voi ennustaa tulevia tapahtumia. Lisäksi mitä paremmin itse noudattaa sääntöjä, sitä vähemmän aiheuttaa itse muille yllätyksiä.
Minusta tuossa ei ollut mitään eroa lukuunottamatta sitä, että aiemmin sanoit kyttääväsi ohituspaikkaa 1-2 sekunnin päässä. Nyt sanoit aloittavasi kiihdytyksen turvavälin päästä ja hyvissä ajoin siirtyväsi vihollisen kaistalle. Tuossa ei nyt kaikki täsmää. Jos aloitat kiihdytyksen 1-2 sekunnin päästä, sinun täytyy samantien vaihtaa kaistaa. Tällöin tilanne etenee kuten sen kuvailin. Jos jatkat kiihdyttämistä ja siiryt myöhemmin, ei kaistan vaihto tapahdu hyvissä ajoin. Kolmas ja paras vaihtoehto on se, että olet muuttanut ajotapaasi, etkä kyttääkään ohituspaikkaa enää 1-2 sekunnin päässä, vaan kauempana.
Toinen muuttuja tässä on se, miksi vastaantulijan kaistalla suoritettu arviointi riittävästä vapaasta osuudesta ei ehkä vastaakaan ennen kaistan vaihtoa tehtyä arviota. Joko olet lähtenyt ohitukseen ilman, että ennen ohituksen aloittamista olet pyrkinyt varmistumaan asiasta tai sitten tilan ollessa vajaa olet arvioinut tilanteen väärin. Mahdollista on sekin, että sivutieltä on kääntynyt auto eteesi, ohitettava on kiihdyttänyt tai itse olet tehnyt jonkun muun virheen, jonka takia tilanne ei enää vastaa sitä, mitä sen oletit olevan ennen ohituksen aloittamista.
Varmaan tarkennat, mistä nyt on kyse. Uskon, ettei kyse ole jatkuvasta ilmiöstä. Itseäni kuitenkin kiinnostaa satunnaisetkin tapaukset, koska erilaisten virheiden syntymisellä voi olla jokin yhteinen nimittäjä.
En varmasti paras kuten tuskin muutamasta miljoonasta ajokortillisesta sinäkään. Olen kuitenkin asiaa analysoinut ja sen tuloksena ohittelen vähemmän kuin sinä, joka ilman asiaa sen tarkemmin miettimättä ohittelet lukumääräisesti minua enemmän. Tämän takia ohitusten määrä ei kuvaa asiaan perehtyneisyyttä. Ehkä mielummin jopa päinvastoin. Tiedän, kuinka ohitus epäonnistuu ja siksi jätän tällaiset suoritukset muiden seliteltäväksi.
En minäkään lakia noudata tarkasti. Noudatan sitä kuitenkin tarkemmin kuin sinä. Ja edelleen hyvä vaihtoehto on se, että ohitus jää tekemättä, jos se lakia noudattamalla on lähes mahdotonta. Tällaisen päätöksen teko on merkittävä osa ajotaitoa, vaikka palstan kommenttien mukaan ajatuksena lähes mahdottomalta kuulostaakin.
Herbert:
Ei se nyt aivan samantekevää ole. 15 vuoden keski-arvo on suhteessa puolta suurempi, kuin sinun antamasi 200. Lisäksi 15 vuoden aikana liikennemäärä on kasvanut jolloin onnettomuuksien määrä suhteessa liikennemäärään on ollut suurempi.
Herbert:
Mitäs tässä ylipäätään tarvitsee jankata, koska henkisesti ja fyysisesti terveellä kuljettajalla todennäköisyys joutua vakavaan onnettomuuteen on lähes olematon.
Herbert:
Ohittaminen ei ole sääntöjen rikkomista. Kerrotko nyt, miten varaudut siihen, jos ohitettava päättää kiilata sinut ojaan sillä hetkellä, kun olet sen rinnalla?
Herbert:
Sanoinko tekeväni niin aina? Sanoinko, että minulle sattuu "ohitusten peruuttamisia" aina? Minulta alkaa loppua mielenkiinto "keskustella" sinun kanssasi.
Herbert:
En mietiskele ohituksen jälkeen, kuten sinä, mutta mietin aina ennen ohitusta ja se, että ohituksissa ei ole sattunut vaaratilanteita enkä muutenkaan ole penkkoja pölistellyt enkä peltiä kolistellut lienee ihan riittävä mittari siihen, että hyvin menee.
Herbert:
Herbert the Perfect.
Herbert:
Herbert the Perfect.
Opelixi:
Käsiteltävän asian kannalta on samantekevää, vaikka onnettomuusluvut kerrottaisiin piillä. Taajuus olisi edelleen hyvin pieni, kun asiaa tarkastellaan henkilökohtaisella tasolla.
Jos tuo riittää sinulle, turhaa kai sitten se on.
Ei ole. Liittyikö tuo jotenkin johonkin keskustelussa esillä olleeseen asiaan?
Jos toinen päättää kiilata, sille ei tietenkään voi mitään. Jos kuitenkin pidetään jalat maassa ja tarkastellaan tilannetta, jossa ohitettava vahingossa kiilaa, tilanne muuttuu. Ensimmäinen asia on mahdollisuuden tiedostaminen, että tämä voi tehdä virheen. Sen jälkeen on edellytykset ottaa asia huomioon ja tarkkailla tämän käytöstä ohituksen aikana. Toinen asia on se, ettei itse toimi yllättävästi. Jos haluaa varmistua siitä, että ohitettava varmasti havaitsee ohituksen, löytyy laista ihan suora toimintamallikin.
Sanoit kyttääväsi ohituspaikkaa 1-2 sekunnin päässä. Tuskin mistään voi sanoa "aina", mutta oletan tuon olevan vallitseva tyyli ajotavassasi.
Et sanonut, että ohitusten peruuttamisia tapahtuisi aina. Mielestäni korostin kyllä sitä, että ymmärsin kyseessä olevan satunnaisen tapahtuman. Mitään syytä ei kuitenkaan ole olettaa, että peruuttamiset osuisivat ainoastaan tilanteisiin, jossa ohituksen aloitus poikkeaisi tavanomaisesta.
Kun ohitustasi tarkastellaan hiukan lähempää, löytyy sieltä monenlaisia huomioimatta jääneitä asioita. Lisäksi muutat kertomusta ajotavastasi ilman, että asiaan löytyy loogista selitystä. Tiede on tunnistanut ilmiölle selityksenkin, joten ymmärrän mielenkiintosi hiipumisen.
Meneekö hyvin, huonosti vai jotain siltä väliltä, riippuu täysin asettamistasi kriteereistä. Minusta ne ovat löysät, sinusta ilmeisesti riittävät, etkä siksi koe itsesi kehittämistä enää tarpeellisena.
Kaipaan vastaustasi kysymykseen, jonka jätit aiemmin väliin:
Opelixi:
Tarkoitatko allekirjoittamattomuudella, että et tee tuollaisia virheitä?
Herbert:
Kuten edellä totesin, niin sitten tämä keskustelu on täysin turhaa. Vähintään yhtä turhaa on siten myös sinun jatkuva pohdiskelu ajaessasi.
Herbert:
Kyllä. Puhuit sääntöjen rikkomisesta ja toiselle yllätyksien aiheuttamisista, kun olemme keskustelleet ohittamisesta.
Herbert:
No sitähä minäkin. Siksi kysyinkin monta kertaa, kun puhuit varautumisesta ohitettavan yllätyksiin.
Herbert:
Koska kyseessä on täysin teoreettinen tapahtuma, niin lienee turha hirveästi uhrata aikaa sellaisen pohdiskeluun. Itse hoidan tuon siten, että käytän ohitukseen riittävää nopeuseroa jolloin viivyn vihollisen kaistalla vähemmän, kuin esim. sinä.
Herbert:
Tarpeen vaatiessa olen väläyttänyt pitkiä valoja ennen ohitusta.
Herbert:
Tätä keskustelua on siis turha jatkaa.
Herbert:
Olen jo pariin kertaan kertonut minkälaisissa tilanteissa näitä ohituksen peruuttamisia on tapahtunut ja ne ovat juuri sellaisissa tilanteissa joissa kiihdytys tapahtuu turvavälin päästä ja kaistan vaihto myös. Koko tapahtuma perustuu siihen, että voin palata omalle kaistalle, jos tilanne on muuttunut siitä, kun olen lähtenyt kiihdyttämään.
Herbert:
En ole muuttanut kertomustani ajotavastani millään lailla. Sinä vain teet vääriä olettamuksia jatkuvasti ja mielenkiintoni niiden oikomisiin alkaa loppua.
Herbert:
Kaipaile ihan rauhassa. Jos et ymmärtänyt jo kauan sitten antamaani vastausta, niin se ei ole minun ongelmani. Eiköhän tämä ollut nyt tässä.
Herbert:
Opelixi:
Tämä keskustelu vähän jämähti vaille konkretiaa, joten siteeraan toisesta threadista vakiomenetelmääni:
"Jonoa ei voi ohittaa kerralla, koska jos taaimpana oleva näkee mahdollisuuden koko jonon ohittamiseen, on aika todennäköistä, että joku siellä jonossa näkee myös mahdollisuuden ohittaa edellään ajava. Eli yksi kerrallaan ja joka ohitus erikseen varmistaen."
Jos yksinäinen ohitettava haluaa ajaa päälle, niin sitten pitänee vain improvisoida?
Herbert:
Opelixi:
Eihän ohituksen peruuttaminen sinänsä ole virhe, sen kummemmin kuin suunnitelman muuttaminen liikennevalon vaihtumisen tai muun aiemmin tehtyyn päätökseen vaikuttavan lisätiedon noustessa esiin.
Minä puhuisin virheestä (noissa kaikissa) vasta sitten jos operaation rollbackissa tulee kiire ja tila on loppumassa kesken.
EDIT: toivottavasti sain nyt Herbertin ja Opelixin quotet oikein
740 GLE:
Tuossa on aloitettu ohitus ja siirrytty vastaantulijoiden kaistalle. Minusta tuo edellyttää sitä, että on varmistunut ohitukseen tarvittavasta tien vapaasta osuudesta. Jos sitten paljastuu, ettei ohitus vastaantulijan takia onnistukaan (suljetaan nyt pois 200 km/h ajavat yms. ennalta arvaamattomat tapaukset, jottei niistä tarvitse viisastella), on ohituspäästös tehty väärin perustein. On tietysti hyvä, että kuljettaja seuraa tilanteen kehittymistä koko ajan, joten tehdyn virheen paikkaaminen on mahdollista.
Jos kyse ei ole virheestä, tullaan seuraavan kysymyksen eteen: Mitä varten vastaantulijan kaistalla sitten ajellaan, jos ei olla aloitettu ohitusta?
Jos virhe rajataan siihen, että tila on loppumassa, tulee kiire tai muihin vastaaviin tilanteisiin, en minäkään tee virheitä käytännössä yhtään. Edellisestä on todella pitkä aika. Minusta tuo kuitenkin on väärä peruste virheen määrittelyssä. Mutta itse kukin tekee kuten tahtoo.
Herbert:
Luulin, että jo ymmärsit kohtuullisen selvityksen jälkeen, mutta näin ei sitten käynytkään... Koska tiet Suomessa ovat sellaisia, että hyvät ohituspaikat ovat kortilla on joskus ohi päästääkseen ennakoitava mahdolliset ohituspaikat ja aloitettava ohitus = lähdettävä kiihdyttämään sieltä 4-5s turvavälin päästä, vaikka vielä siinä vaiheessa vapaata tietä ei olekaan näkyvissä ja ajoitettava kiihdytyksen ajankohta ja nopeus siten, että sillä hetkellä, kun mutkan/mäen ym. jälkeen aukeaa suoranpätkä olet jo valmiina ohitettavan auton takana suorittamaan ohituksen ripeästi. Kuten tiedämme, niin vihollisen kaistalta on parempi näkyvyys eteen, kuin 1s päässä ohitettavan yhdistelmän takana, niin olen hetkeä aikaisemmin vaihtanut kaistaa mistä voin sitten palata takaisin, jos arvioin vapaan tien olevan riittämätön turvalliseen ohitukseen ilman turhan suuren nopeuden käyttöä.
Painotan nyt vielä kerran, että näitä tilanteita sattuu todella harvoin. Herberthän ei tietenkään kykene hahmottamaan tällaista tilannetta, koska hän ennemmin ajaa 100-alueella 85km/h yhdistelmän perässä, että pääsee osoittelemaan muita sormella, kun he ohittelevat ylinopeudella.
Herbert:
Eivät tilanteet ole joko tai. Tai joillekin vissiin ovat, kun vastaantulijan kaistalle siirtyminen saa tulen perseen alle, ja sumentaa kaiken harkintakyvyn. Mielestäni on vaan fiksua säilyttää harkintakyky ja varaus vaihtoehtoiseen ratkaisuun vastaantulijan kaistalla ollessakin.
Sille voit laskea riskejä ettei ehdi ohi, etkä lähde sitten ohitukseen juuri koskaan. Ja sittenkin kun lähdet, niin voi olla että joku tulee kahta sataa vastaan. Etkä ehdi oli, mutta kun on päätetty mennä ohi ja peruutus on virhe, niin sitä ei voi peruuttaa.
Veikkaisin aika suuren osan nokkakolareista johtuvan siitä joko-tai-asenteesta, että vedetään ohitus loppuun kun kerran aloitettiin, ja kyl me keretään. Paljon pienempi synti on lähteä ohitukseen varauksin ja keskeyttää se hyvissä ajoin.
Kieltääkö laki keskeyttämään ohituksen? Velvoittaa kyllä lähtiessä varmistamaan ohituksen edellytykset, mutta ihminen on erehtyväinen ja edellytykset voivat muuttua aluneprin havaituista ohituksen kuluessa.
nastaterroristi:
Onko näin, Opelixi?
Luulin, että halusit Opelixi lopettaa aiheen käsittelyn.
Opelixi:
28.2.12 19:04 kysyit, "Pitääkö varautua siihen, että ohitettava kiilaa minut ojaan?"
29.2.12.16:27 kysyit ja vastasit, "Miten voit varautua siihen, että ohittaessasi edellä ajavaa että ohitettava ei kiilaa sinua ojaan? = Et mitenkään ellet jätä ohittamatta!"
Vasta nyt puhuit tahallisesta kiilaamisesta. Aiemmin oli puhetta vain kiilaamisesta ja sehän voi olla joko vahinko tai tahallinen teko. Uskon vahingon olevan huomattavasti todennäköisempi tilanne. Ja koska se on todennäköisempi, varautumisella voi pienentää onnettomuusriskiä.
Olipa hauskaa, että Putput linkitti viestiketjuun Purkakaa paha olo muualla youtubesta esimerkin, jossa pakun ajolinjat oli ohittajan kannalta vaaralliset. Asian käsittelyyn saatiin 740 GLE:n kaipaamaa konkretiaa. Mutta ole vain jatkossakin sitä mieltä, että kyseessä on teoreettinen tapahtuma.
Sinua lainatakseni, et ole sanonut noita tapahtuvan vain tuollaisissa tilanteissa. Olet myös moittinut minun tapaani kytätä ohituspaikkaa hieman sinua kauempana ohitettavana takana. Kuitenkin omassa esimerkissäsi toimit juuri samoin. Jos tiedän mahdollisen ohituspaikan avautuvan mutkan, mäen, risteyksen ym. jälkeen, niin mitoitan kiihdytyksen sellaiseksi, että turvavälin kurottua umpeen olen oikealla hetkellä valmis aloittamaan ohituksen, jos tie on vapaa.
Totesit myös, että Minä mietin ennen ohitusta, että onko se tarpeellista ja katson sellaisen paikan, että näkyvää vapaata tietä on riittävästi. Kuitenkin sanot, että Siirryn vihollisen kaistalle, mistä on parempi näkyvyys eteenpäin ja jos silloin vastaan onkin tulossa ajoneuvo tai jotain muuta, mikä estää turvallisen ohittamisen palaan takaisin omalle kaistalle. Vihollisen kaistalle siirtymisen ajankohdasta totesit, että Kaistan vaihto tapahtuu tilanteesta ja olosuhteista riippuen n. 1-2s päästä.
Sinua edelleen lainatakseni, ufo taisi laskeutua tielle, kun olet joutunut peruuttamaan ohituksen. Mutta onneksi noita ei satu jatkuvasti.
nastaterroristi:
Jos minuun viittaat, en missään ole sanonut, ettei vaihtoehtoista ratkaisua voisi tai pitäisi olla mahdollista tehdä. Päinvastoin. Olen todennut, että ohituksen aikana voi tapahtua jotain yllättävää (ohitettavan epälooginen käytös, oma arviointivirhe yms. asiat), johon kuljettajan on syytä varautua.
Jos tilanne muuttuu vastaantulijan takia sellaiseksi, ettei ohitus ole turvallinen, virhe ei ole keskeytys. Virhe on se, että on lähdetty ohittamaan liian ahtaassa paikassa.
En tiedä, voi olla.
Ei kiellä, vaan käskee keskeyttämään, jos turvallisuus niin edellyttää. Minua ilahduttaa se, että tähän loppuun otit kaikkein suurimman viisauden mukaan. Juuri tuota erehtyväisyyttä olen korostanut. Listasin tilanteita, jotka voi ohituksessa mennä pieleen ja joihin on syytä varautua. Ja jotta erehtyväinen ihminen oppisi tuntemaan itseään entistä paremmin, tiedostamaan itselleen mahdollisia erehdyksiä ja oppimaan niistä, siksi omaa ajamista on hyvä analysoida. Muuten käy kuten muutamalle tänne kirjoittavalle, ei ole parannettavaa tai se on vaikeaa. Mitenkä ajotaitoa voisikaan parantaa, kun ei ole parannettavaa tai kokemuksen ja järjen määrä tekee parantamisen vaikeaksi. Itse koitan tuollaista umpikujaa välttää.
Herbert:
Voi taivas! Oletko nyt ihan terve vai johtuuko tuo aikaisesta kirjoittelusta? Putputin videossa pakettiauto liittyi nelikaistaiselle tielle eikä nähnyt motoristiä. Me olemme puhuneet ohitustilanteesta maantiellä. Putputin esimerkki ei ollut kyse ohitustilanteesta. On hyvin teoreettinen tapahtuma, että tavallisella maantiellä ohitettava kiilaa ohittajaa vahingossa tai tahallaan.
Herbert:
Alkaa ihan oikeasti kypsyttää saman asian vatvominen. Sinulle ei näytä menevän akkuun, vaikka kuinka rautalankaa taittelisi.
Luulet ilmeisesti olevasi nokkela, kun lainaat kirjoituksiani, mutta niissä ei oikeasti ole mitään ristiriitaa, kun vain ensin ymmärrät mistä on kysymys.
Herbert:
Sinä listasit mustan jään ja sivutieltä yllättäen eteen kiihdyttelevät. Kolmantena on tullut esiin ohitettavan yllättävä kiilaaminen. Hienoa varautumista kerta kaikkiaan.
Herbert:
Se, että joskus vaihdan hyvissä ajoin kaistaa nähdäkseni kunnolla edessä olevan tien ennen ohitukseen lähtemistä ja vielä harvemmin palaan takaisin omalle kaistalle, kun arvioin, että vapaata tietä ei ole riittävästi turvalliseen ohitukseen on juuri sitä tervettä harkintaa ennen ohitusta.
Minulle ohittaminen on sitä, että ollaan ohitettavan rinnalla tai edes lähellä ohitettavaa toisella kaistalla. Laki toki tulkitsee, että ohitus on alkanut siinä vaiheessa, kun kaistaa on vaihdettu.
Herbert voi toki kertoa kuinka täydellinen 85km/h liikkuvan yhdistelmän ohitus suoritetaan 2-kaistaisella maantiellä 100-rajoitusalueella, kun liikenne on vilkkaampaa.
Herbert the Perfect ilmeisesti lähtee ohittamaan 4-5s turvavälin päästä ensin tarkkaan harkittuaan kaikki mahdolliset vaaratekijät. Kiihdyttää autonsa suurimpaan sallittuun ja mitä sitten tapahtuu?
Uusimpien tietojen mukaan poliisin määrärahat liikennevalvontaan ovat tulevina vuosina täysin olemattomat.
Pääsemme testaamaan anarkistien vanhaa viisautta siitä, että kun poliisi lakkautetaan loppuvat myös rikokset. Ainakin tilastoidut.
AkiK:
Ylinopeus lienee edelleen yleisin tilastoitu rikos/rike Suomessa. Taitaa myös olla helpoiten hoidettu rikos poliisin kannalta. Mitä enemmän pääsevät kirjaamaan rikoksia, sitä tarpeellisemmaksi voivat perustella itsensä.
Säästöjä jos haetaan, niin ainakin liikennepoliisit voisivat liikkua yksinkin. Nykytekniikalla ei pitäisi olla ongelma sakottaa liikennerikollisia ilman partiokaveria, kun autoissa on tallentavat kamerat ja tutkat.
Herbert:
Hyvä esimerkki tapauksesta, jossa motoristi jättää aivan turhaan oman terveydentilansa muiden päätettäväksi.
Jos olisi kolahtanut, olisi sokealla pakun kuskilla tietenkin ollut selittämistä.
Mutta motoristin ajotavassa on niin monta turhaa riskiä, että ennakoivan ajon kursseja ei voi olla takana kovin monta.
Videolta ei näe käsien asentoa, mutta noin 10 sekunnin kohdalla minulla olisi peilit tarkistettuna ja kaksi sormea kahvalla sekä valmiiksi mietittynä mahtuuko jarruttamaan vai onko pakko yrittää väistää.
14 - 15 sekunnin kohdalla minulla soi torvi pari lyhyttä törähdystä.
Videolla nähdystä syystä moottoripyörää ei ajeta auton takalokasuojan kohdalla, ei varsinkaan läpinäkymättömän pakun takalokasuojan kohdalla eikä ainakaan kaistaa vaihtavan läpinäkymättömän pakun takalokasuojan kohdalla. Tämänkinkin kuulee heti EAK:n alussa, jos jaksaa edes ensimmäisen jakson olla hereillä.
Vasemman peilin suuntaus saattaa olla kypärän oikealla poskella olevan laajakulmaobjektiivin tuotosta, ei kai kukaan noin voi oikeasti suunnata peilejä noin?
Miksi antaa ladattu ase ymmärtämättömän käsiin jääden itse odottamaan, mihin suuntaan piippu sattuu osoittamaan silloin kun hän löytää liipaisimen?
740 GLE:
Niinpä. Jos huomattavasti kiihdyttelee ja jarruttelee ja muuten leikittelee suhteessa tasaiseen ja ennakoitavissa olevaan etenemiseen, ei kannata hirveästi ihmetellä, että oma sijoittuminen tulee muille yllätyksenä jossain vaiheessa.
Herbert:
Samaa mieltä, jos tilanne käy vaaralliseksi. Mutta kyse ei ole välttämättä siitä, vaan
Opelixi:
Käytän tätä aivan tietoisesti ohittaessani valtatien loivassa vasemmassa kaarteessa, jossa jo ennen ohituksen aloitusta näen tarvittavan matkan melkein kokonaan ja lisäksi tiedän että koko ohituksen ajan näkemä on riittävä joko turvalliseen perumiseen tai turvalliseen ohitukseen.
Ennen point-of-no-returniin saapumistani katson, onko ohitus mahdollista vetää loppuun saakka siedettävällä nopeudella. Ellei ole, niin eihän se ole kuin tankista pois. Kiirettä paluussa ei ole, koska mitoitus on sellainen, että riittävällä nopeudella ehtisi ohikin.
Vaikka tämä tapa saattaa venyttää TLL 18 pykälän henkeä ja osin sanojakin äärirajoilleen, ei kukaan ole minua vaatinut asiaa oikeudessa varmistamaan.
Näillä ehdoilla minusta ei kyse ole sen suuremmasta virheestä kuin tietoisesta ajamisesta valoristeykseen vihreillä, mutta valmiina perumaan aikeensa, jos ei ehdi turvallisesti.
Pimeässä tai sisäkaarteen näkyvyyden ollessa rajoitettu ei tuommoinen peli tietenkään vetele ollenkaan.
nastaterroristi:
Ai niin tuo jäi mainitsematta, kiitos lisäyksestä.
Kiroilla saa kypärän täydeltä, mutta se ei saa vaikuttaa omaan ajamiseen ja intercom pitää olla kiinni, ettei kaverin tarvi kuunnella takapenkillä alatyylistä arviointia ajoympäristön puutteista.
nastaterroristi:
Kait niitä liikkeellä olevia partioita on tarkoitus käyttää tarvittaessa muuhunkin kuin liikennevalvontaan. Kun liikennevalvonta vähenee, vähenee myös poliisin läsnäolo ja paikalle ehtiminen yleisemminkin. Keskitetyiltä asemilta on aika pitkä matka hälytyskohteisiin kun toimialueen äärirajoille on monilla alueilla matkaa jopa satoja kilometrejä.
Aina on mahdollista jättää ohitus tekemättä. En väitä etteikö ohituksessa voisi olla hetkellisesti 8 km/h ylinopeutta, vai mikä se huomautuksen raja nykyisin on?
Nopeussääntö on aika lepsu toleransseineen, rikesakkojärjestelmällä (isotuloiselle lähinnä vitsi ) ja vähäisellä pistokoevalvonnalla, mutta suurin sallittu nopeus on liikennejärjestelmän kannalta fiksu sääntö.
Ajallisesti menetys keskinopeus 100 vs. keskinopeus 80 km/h on 1,5 minuuttia 10 kilometrillä. Toisaalta hitaampi nopeus kuluttaa vähemmän polttoainetta.
Jos ohitetaan useita autoja kerralla, ajetaan todennäköisesti ylinopeutta. Tilanteet, joissa autojono ajaisi niin paljon alle nopeusrajoituksen, että ohittajakin voisi vielä ajaa alle nopeusrajoituksen, ovat harvinaisia. Tulee mieleen lähinnä hautajaissaattue tai polkupyöräilijöiden huoltoautojen jono tai jokin muu tämän tyyppinen.
Yleensäkin täysin lailliseen ohittamiseen tarjoutuu harvoin tilaisuuksia. Ensinnäkään kovin moni auto ei aja alle nopeusrajoituksen sallimaa vauhtia, ja jos ajaa, marginaalia nopeusrajoitukseen on vähän. Ohituksesta tulee pitkä, jos ohittaja ei ohituksen aikana aja vähintään hetkellisesti ylinopeutta. Jos laillisuuteen pyrkivä ohittaja kärkkyy ohitettavan takana niin kauan, että tulee paikka, jossa näkyvyyttä on niin paljon, että hän voi tehdä laillisen hitaan ohituksen, hänet itsensä ehditään ohittaa ennen kuin tuo paikka tulee. Rekka, jonka hän oli suunnitellut ohittavansa, onkin tuolloin jo muutaman auton päässä hänen edellään. Eli ohittamisesta ei tule koskaan mitään.
CS2800:
Tällaista osasin odottaakin. Minun puolestani voitte aivan hyvin olla ohittamatta, kun pidätte riittävän välin edellä ajavaan. Aika turha on myöskään tulla viisastelemaan oikeaoppisesta ohittamisesta, kun käytännössä se on lähes mahdotonta.
CS2800:
Kuinka kuvaisit isotuloisen päiväsakkoja ja etenkin rangaistuksen ja aiheutetun vaaran suhdetta 120 rajoituksella 19 ja 21 km/h ylityksellä?
CS2800:
Ehkä joku ohittaa aikaa säästääkseenkin, en tiedä?
Minä ainakin säädän lähtöaikani kellon mukaan ja matkalla ollessani ohitan jos sopivaksi katsomallani marssivauhdilla saa jonkun kiinni.
Jos matkaan käytetty pieni lisäaika on säästetyn polttoaineen arvoista, miksi 80 rajoituksella 68 km/h todellista ajava ohittaa 45 km/h etenevän mopoauton?
Opelixi:
Videossa oli kaksi tilannetta. Ensin paku liittyi rampilta motarille tai nelikaistaiselle (kehä?)tielle. Sen jälkeen paku alkoi siirtyä vasemmalle kaistalle kiilaten ohittavaa pyörää.
Ei tässä mitään taivastelua tarvita.
Opelixi:
Tämä on nyt neljäs kerta, kun lista käsitellään. Sanoin, että ohitettava voi käyttäytyä eri tavoin kuin olettaa. Yksi mahdollisuus tästä on kiilaaminen.
Muistatko mikä oli listan neljäs asia?
En missään vaiheessa ole kiistänyt, etteikö tilannetta olisi syytä jatkuvasti seurata ja tarpeen vaatiessa ohitusta keskeyttää.
Kyse oli siitä, olisitko jälkiviisaasti ajatellen voinut ennen ohitusta tehdä jotain toisin. Ilmesesti et, kun niin syvälle tämän asian suhteen olet kaivautunut.
Omilla tulkinnoilla asiat voi aina kivasti selittää itselleen parhain päin. Sama pätee esim. turvaväliin, rattijuoppouden aiheuttamaan riskiin jne.
Olen esittänyt jo aiemmin käsitykseni hyvästä tavasta ohittaa. Jos sillä tekniikalla ei ohi pääse, jäljelle jää kaksi vaihtoehtoa. Joko ohittaa vähän huonommalla tekniikalla tai sitten luopuu ohitamisesta.
Kaiken ei tarvitsekaan olla mahdollista.
Sinulla on kova hinku vääristellä asioita, vaikka minua sellaisesta syytät.