Ovatko nopeusrajoitukset poliittisia päätöksiä? Varmaankin ovat, ainakin ylimmällä tasolla, eli että kaikilla teillä on jokin nopeusrajoitus, ja myös tietyyppikohtaiset rajoitukset saattavat olla poliittisesti päätettyjä. En kuitenkaan usko, että kaikkia tiekohtaisia rajoituksia olisi asetettu poliittisin perustein.
Toinen mielestäni olenneinen kysymys on sitten tällainen: Mitkä poliittiset suunnat ovat eniten olleet vaikuttamassa nopeusrajoitusten käyttöönottoon ja niiden tason määrittelyyn? Voisin ajatella vihreiden vaikuttaneen tähän, mutta 40 vuotta sitten vihreitä ei vielä ollut olemassa poliittisena liikkeenä.
SO2001: ” Vaikka arvoisa TeeCee tulkitseekin aikaisempia kirjoituksiani niin kuin hänellä on tapana niitä tulkita, ei todellisuus täysin vastaa hänen visioitaan.”
Vihjailun sijaan voisit sanoa mikä kommentissani on mielestäsi minun väärin tulkitsemaa. Joko kaivan esiin kommenttisi johon puheeni perustuvat tai sitten perun julkisesti puheeni ja pyydän anteeksi. Ymmärrän kantasi, mutta minun kannaltani katsoen sinä yrität nyt luikerrella vastuustasi väittämällä että keksin mielipiteitteni perustana olevia puheitasi.
SO2001: ” Jos ajamistani tarkastellaan TeeCeen esittämän tulkinnan hengessä, olen selvinnyt pelkällä hyvällä tuurilla”
Luin muutaman viimeisimmän kommenttini, mutta en löytänyt sellaista jossa olisin edes etäisesti puhunut tuosta aiheesta. Enkä usko että vanhemmistakaan kommenteistani löytyy tuollaista ajatusta, koska tiedän varsin hyvin että liikenteemme on keskimäärin niin turvallista, että pahatkin viat ajotavoissa näkyvät vain tilastollisena riskinä, ei yksilötasolla. Ainakin viime kuulta löysin sinulle osoittamani kommentin, jossa puhuin että sinulla on ajotapoja, jotka ovat TILASTOLLISESTI riskiä nostavia. Kerro missä kommentissani tarkastelin ajamistasi jossain muussa hengessä.
SO2001: ”Ei se tietenkään oikeasti noin ole. En luota tuuriin, koska sitä ei välttämättä kovin paljon ole.”
Onko tämä mielestäsi hyvä esimerkki siitä miten minulla on tapana tulkita (väärin?) aikaisempia kirjoituksiasi? Minusta se ainakin on siitä oikein hyvä esimerkki. Tulkintani oli siis se, että ” tuntuu vähän kummalliselta vääntää tällaisesta aiheesta nimimerkin kanssa, joka itse sanoo, ettei yritä vähentää virheitään koska tekee virheitä, ja että turvallisuuden lisäämisen sijaan hän luottaa tuuriinsa, jonka tietää loppuvan joskus.” Tämä mielipiteeni sinun kohtalonuskostasi perustui kommenttiisi siitä, miten ohittelet traktoreita. Sanoit että et hiljentele lähelle traktorin vauhtia: ” Ei muuta kuin ohi vaan...Omalla kohdallani perustelen edellä selostettua toimintaa siten, että en edes yritä optimoida turvallisuutta. En ota huomioon kaikkia mahdollisia ja mahdottomia skenaarioita vaan luotan tuuriin. Joskus se voi pettää, mutta se on sen ajan murhe. Mikä kohta tuossa tarkkaan ottaen on mielestäsi minun väärin tulkitsemaani?
SO2001: ”En ota myöskään tietoisia turvallisuusriskejä, koska olen – nolo myöntää – keskimääräistä pahempi pelkuri.”
Sinä olet tietoinen siitä, että ylinopeus on isompi nopeus kuin laillinen nopeus: SO2001:”Ylinopeus tarkoittaa sitä, että ajetaan suuremmalla nopeudella kuin liikennemerkillä on merkitty suurimmaksi sallituksi nopeudeksi.
Sinä olet tietoinen että isompi nopeus lisää loukkaantumisen ja kuolemanriskiä: SO2001: ”En kiistä sitä ilmiselvää tosiasiaa, että ajoneuvon nopeuden lisääminen lisää loukkaantumisen ja kuoleman riskiä. Tästä asiasta on turha edes keskustella. Ei tarvitse hallita monimutkaista fysiikkaa ymmärtääkseen, että mitä kovempaa vauhtia ajetaan, sitä kovemmalla vauhdilla törmäillään, ja sitä suuremmat hidastusvoimat kohdistuvat matkustajiin, ja sitä pahemmin heille käy.”
Sinulla on tapana ajaa usein ylinopeudella: SO2001: ”.. ajan käytännöllisesti katsoen aina enemmän tai vähemmän ylinopeutta.. Ajanhan lähes aina enemmän tai vähemmän ylinopeutta”
Sinun on ihan turha tuollaisten puheitten jälkeen sanoa että et ota tietoisia turvallisuusriskejä. Sinä tiedät että ylinopeus on riski ja sinä otat tämän riskin usein ja tarkoituksella.
SO2001: ” On käytännössä mahdotonta, että ihminen, joka pelkää onnettomuuksia huomattavasti enemmän kuin muut keskimäärin, ottaisi vuodesta toiseen suuria riskejä maantiellä henkensä ja terveytensä vaarantaen.”
Sanot ”ilmiselväksi tosiasiaksi ”että ajoneuvon nopeuden lisääminen lisää loukkaantumisen ja kuoleman riskiä", sanot nyt että sinun on käytännössä mahdotonta jatkuvasti vaarantaa henkesi ja terveytesi, ja kuitenkin sanot ajavasi lähes aina ylinopeutta. Syyksi näihin epäloogisuuksiin löydät aina minun ”tulkintani”, mutta en minä näitä keksi, sinä tarjoilet aina vain uusia kun yrität kiemurrella pinteestä. Tarkistetaan yhdessä vaikka jokainen väitteeni sana, tehdään mitä tahansa jotta saadaan lopulta selvyys että puhutko sinä ristiin vai keksinkö minä näitä juttuja päästäni.
Olet kuitenkin kertonut ajotapasi piirteistä, jotka kertovat ihan päinvastaista. Sanot ajavasi lähes aina ylinopeutta välttääksesi ajamisesta aiheutuvaa stressiä ja väsymystä ja tylsistymistä ja tiedät että tämä on riski, jota nyt sanot pyrkiväsi välttämään. Ei sinun minulle tarvitse mitään selittää, mutta sinun olisi hyvä itse tietää mitä sinä teet mistäkin syystä. Myönnät varmaan, että puheistasi päätellen sinulla on tämä puoli aika lailla hakusessa. Jaa niin, ethän sinä mitään myönnä, tämä sotkuhan johtuu minun tulkinnoistani.
En yleensä löydä Googlen avulla vanhoja kirjoituksiani, joihin TeeCee viittaa, mutta tällä kerralla ihme kyllä löysin sellaisen ”Hollilla” arkistosivulta, joka on minulle aikaisemmin tuntematon.
26.2.2012 olen kirjoittanut:
”Tässä todennäköisesti tulee taas TeeCeelle uutta aineistoa (jota hän joskus kahden kuukauden päästä käyttää ), mutta en anna sen haitata.”
Ei kulunut kahta kuukautta vaan kolme vuotta ja kaksi kuukautta. Mutta samapa tuo.
Vanhassa kirjoituksessani kerron kuinka ajoin olosuhteisiin nähden liian kovaa ja jouduin vastaan tulevista autoista huolimatta ohittamaan traktorin, koska en tien liukkaudesta johtuen saanut autoa pysähtymään. Tapahtuman selostettuani kirjoitan seuraavasti: ”Mitä tästä otan opiksi? En mitään. Ajan yhtä varomattomasti ja keliä huomioon ottamatta kuin ennenkin.”
Mitä olen tarkoittanut? Olenko todella tarkoittanut, että en ota vaaratilanteesta millään tavalla opiksi?
Vastaus edellä esittämiini kysymyksiin käy ilmi kirjoituksestani, jossa kerron, että olosuhteisiin nähden sopiva vauhti edellä mainitussa tilanteessa olisi ollut ehkä 60 kilometriä tunnissa, mutta kukaan ei ajanut noin hitaasti, ja yleensäkin kaikki ajavat liukkaalla liian kovaa.
Kirjoittamalla, että ”ajan yhtä varomattomasti ja keliä huomioon ottamatta kuin ennenkin” tarkoitin, että en ala ajaa liukkaalla talvikelillä 60 kilometrin tuntinopeutta, joka olisi olosuhteisiin nähden sopiva vauhti, vaan ajan kovempaa kuten kaikki muutkin ajavat. Myönnän, että kuulun niihin, jotka ajavat keskimääräistä kovempaa, mutta mainitsen, että kovempaakin ajavia on. Täysin en sulje pois mahdollisuutta, ettenkö voisi myös ottaa oppia vaaratilanteista. Kirjoitan: ”Ehkä tämän tyyppiset tilanteet kuitenkin jonnekin alitajuntaan jäävät, joten toivottavasti niistä on edes pientä hyötyä turvallisuuden kannalta.”
En tiedä, mitä olen ajatellut, kun olen kirjoittanut, että en yritä optimoida turvallisuutta enkä ota huomioon kaikkia mahdollisia ja mahdottomia skenaarioita vaan luotan tuuriin. Ehkä olen vain kuvannut rehellisesti miten asia on. Jos tietää, että olosuhteisiin nähden turvallinen nopeus olisi 60 km/h, mutta ajaa kuitenkin 80 kilometrin tuntinopeudella, silloin ilmiselvästi laskee jotain myös tuurin varaan. Mutta näinhän suurin osa autoilijoista tekee. En siis ole tässä asiassa sen pahempi kuin muutkaan. Näkeehän sen liukkaan kelin ketjukolareissakin, kuinka suuri osa autoilijoista luottaa tuuriin ja ajaa liian kovaa. Näin ei tietenkään pitäisi tehdä, mutta kukapa on täydellinen. Hyvä ja huono tuuri ovat kaikkialla läsnä. Tupakoitsijakin ottaa tietoisen riskin ja toivoo, että onni ei pettäisi.
Otanko tietoisen turvallisuusriskin ajamalla ylinopeudella, kuten TeeCee väittää? Tilastollisesti kenties otan, jos ”tiede” näin sanoo. Mutta en ajattele tilastoja. Kun ajan autoa, mietin sitä hetkeä, jolloin ajan. En koe ottavani turvallisuusriskiä, jolla olisi käytännössä mitään merkitystä. Autolla ajamiseen sisältyy joka tapauksessa riskejä.
Jos ajan laillista 100 km/h nopeutta, otan sen turvallisuusrikin, jonka 100 km/h nopeus tuo tullessaan. Jos nopeusrajoituskyltti vaihdetaan 80 kilometriin tunnissa, enkä hidasta nopeuttani, riski on edelleen sama lukuun ottamatta muiden tiellä liikkujien väärästä nopeusennakoinnista johtuvaa potentiaalista riskitason nousua, jonka voi ottaa huomioon.
Mitä tulee tuurilla selviämiseen, johon TeeCee viittaa, sellaisesta löytyy aihetodisteita, jotka mielestäni oikeuttivat minua käyttämään sanontaa ”TeeCeen tulkinnan hengessä”. En esittänyt tarkasti, mitä TeeCee on kirjoittanut vaan viittasin tulkintaan ja sen henkeen. Tarkasti lainaten TeeCee kirjoitti seuraavasti: ”Koko ajatusketjusi tähtää siihen, että voisit ajella miten lystäät tuuriin luottaen.”
Koska en ole käyttänyt sanoja ”miten lystään”, kommentti on mielestäni tulkinta. Varmuuden vuoksi - jotta en väittäisi kenenkään kirjoittaneen sellaista, mitä hän ei ole kirjoittanut - jätin asiaan etäisyyttä kirjoittamalla tulkinnan hengestä enkä suoraan tulkinnasta.
En siis kirjoita, että TeeCeen mukaan olen selvinnyt pelkällä tuurilla. En kirjoita myöskään, että TeeCeen tulkinnan mukaan olen selvinnyt pelkällä tuurilla. Kirjoitan, että jos ajamistani tarkastellaan TeeCeen esittämän tulkinnan hengessä, olen selvinnyt pelkällä hyvällä tuurilla. Kuten nähdään, lievennyksiä ja useita.
Kyse on siis spekulatiivisesta mahdollisuudesta, joka käy ilmi passiivin käytöstä ja jos -sanasta. Eli jos joku tarkastelee ajamistani siinä hengessä, jota TeeCeen tulkinnat heijastelevat tai kuvastavat, johtopäätös on se, mikä se on.
Kirjoittelen tätä parhaillaan Helsingissä. On taas tullut ”porhallettua” niin pienempiä kuin isompiakin teitä ja katuja. Kiinnitin autoon pitkästä aikaa navigaattorin verratakseni sen esittämiä nopeuksia auton mittarin näyttöön. Kävi ilmi (mikäli navigaattori näyttää oikein), että en aja niin kovaa kuin olen luullut ajavani. Navigaattorilla voi olla jopa se vaikutus, että alan ajaa kovempaa eli sitä vauhtia, jota olen luullut jo ajavani. Todennäköisesti näin ei kuitenkaan käy. Huomasin matkalla ajavani monin paikoin varsin maltillisesti. Moottoritielläkin navigaattorin näyttämä lukema oli useimmiten alle 120 kilometriä tunnissa kuin yli. Autoja meni ohi vaikka kuinka paljon.
SO2001: ” Kun vastakkain on kaksi eri suuntaan vaikuttavaa arvoa, joutuu punnitsemaan, kumman niistä asettaa etusijalle. Turvallisuus tietysti pitäisi asettaa etusijalle, mutta joskus etusijan voi ottaa turhamaisuus tai jokin muu itsetuntoon liittyvä tekijä.”
Tuo on totta, tuon asian kanssa me kaikki painimme, mutta näyttää kuin sinä punnitsisit asiaa vasta jälkeenpäin. Fiksumpaa olisi punnita mitä arvoja ajamisessaan käyttää asiat jo ennen kuin menee rattiin. Siten on PALJON helpompaa kestää esimerkiksi mainitsemiisi asioihin liittyvät paineet ja houkutukset. Siinä toimii sama psykologia kuin esim. kaupassa: terveellisiä ruokailutottumuksia on paljon helpompi noudattaa, jos päättää jo ennen kauppareissua olla ostamatta herkkuja. Jos sitä asia pohtii vasta karkkikäytävällä, on jo paljon heikommilla. Ja jos ostaa sillä perusteella, että eihän sitä ole mikään pakko syödä, niin tappio on jo lähes varma. Eipä niitä vuosien mittaan ostettuja makeisia enää missään kaapissa näy, kaikki on syöty.
Jos päättää että ei ole syytä muuttaa tapaa harkita oikeita toimintatapoja vasta keskellä liikennetilannetta, päättää todellisuudessa ajaa miten sattuu. Jos ei edes mieti miten tähän asiaan kannattaisi suhtautua, ei ole minun kirjoissani kuljettaja, eli henkilö joka tietoisesti kuljettaa ajoneuvoa, vaan matkustaja joka istuu kuljettajan paikalla. Varsinainen kuljettaja on silloin kuskin paikalla istuvan alitajunta, johon henkilöllä itsellään ei ole juuri mitään vaikutusmahdollisuuksia.
Oletko miettinyt mitä ne meidän ihmisten arvot oikeataan ovat? Minusta tämä on hyvin mielenkiintoinen asia pähkäiltäväksi. Wikipedian mukaan arvo on ”käsitys tavoiteltavasta ja haluttavasta fyysisestä tai abstraktista objektista tai asiantilasta”. Eli arvomme muodostuvat vastaamaan halujamme, ja mehän haluamme vaikka mitä. Osa, nähtävästi aika pieni osa, on tietoisia haluja, ja loput alitajuisia. Yhteenveto: se mitä sanomme arvoiksemme, onkin vain sekava kokoelma pääsiassa tiedostamattomia halujamme.
Tuo selittäisi mielestäni hyvin, miksi asia on juuri noin kuin sanoit, eli että meillä on toisensa pois sulkevia arvoja. Tietoinen puolemme haluaa tasa-arvoa, kanssaihmisillekin turvallisuutta ja oikeudenmukaisuutta, ylipäätään kaikkea sellaista mitä hyvä ihminen haluaa, olemmehan kaikki omasta mielestämme todella hyviä tyyppejä. Lämmittää mukavasti sydäntä, kun itsellä on niin hienot arvot ja kaikki. Mutta alitajunnalla ei ole omaatuntoa, se on vähän kuin autistinen, hyvin itsekäs muistihirmu. Se huomaa erittäin paljon enemmän asioita kuin tietoinen puoli, oikeastaan ihan kaikki aistihavaintomme menevät sen kautta, ja se päättää mitä niistä saatetaan tietoisen puolen tietoon. Se huomaa myös meidän sellaiset mieltymyksemme ja halumme, joita tietoisella puolella yritämme peitellä. Myös nämä halumme ja tavoitteemme ovat omia arvojamme, joita automaattisesti arvostamme vaikka ainoa mitä niistä voimme huomata, ovat tekomme ja mielipiteemme, joita ne saavat aikaan. Tästä seuraa, että teemme asioita joita emme osaa selittää muuten kuin että ”se on arvojeni/periaatteitteni mukaista”.
Tuollaisen ajatusketjun kautta päädyin siihen, että itselleni arvoilla ei ole mitään arvoa sinänsä, päinvastoin suhtaudun arvoihini epäillen. Ennen kuin niiden kannattaa antaa vaikuttaa elämäänsä, niiden pitää osoittaa olevansa sellaisia arvoja, jotka myös tietoinen puoleni allekirjoittaa. Niiden on oltava riittävän ”yleviä” jotta voin kokea itseni niin hyväksi ihmiseksi kuin mihin näillä resursseilla on mahdollisuuksia, mutta ei niin ”yleviä”, että en voisi elää niiden mukaan arjessa. Jotta arvot toimisivat arkielämässäkin, ne eivät saa olla ristiriidassa jonkun toisen arvoni kanssa. Kun sellainen ristiriita tulee esiin, niin siinä on taas ajankulua nuotiolla istuskellessa.
Sellainen pohdiskelu voi päätyä myös tulokseen, että elän tuon kieltämättä aika huonon arvoni mukaan NYT, mutta alan pikkuhiljaa vääntää ajatusmaailmaani vastanottavaisemmaksi tuolle toiselle asenteelle, jota vastaan joku sisälläni haraa vastaan niin pirusti, mutta joka järjellä ajatellen on pitkällä tähtäimellä parempi elämänarvo. Tätä rataa olen esimerkiksi vähitellen vääntänyt ajatusmaailmaani kohti vihreämpiä arvoja, vaikka joku sisälläni sanoo että ”maailma ei tuhoudu vaikka pistätkin sen pariston tavallisten roskien sekaan”. Äänestin jopa ensimmäisen kerran eläessäni vihreiden ehdokasta Eduskuntaan vaikka tiedän mitä mieltä he ovat minulle niin kovin rakkaasta yksityisautoilusta, taloutemme kilpailukyvyn kehittämisestä ja vastaavista. Yksi arvoni sanoo että maailmaa ei pitäisi tämän enempää pilata, toinen arvoni sanoo että sen pilaaminen on aivan helvetin hauskaa, pohdiskelun tulos oli, että arvostan enemmän ihmistä jonka arvomaailma suosii maapallon tuhon estämistä kuin omaa hupia, joten toisen arvon häivyttäminen pitää aloittaa.
Kommenteistasi päätellen sinä et juurikaan arvojesi karsintaa vaan elät hetkessä, milloin minkäkin arvon mukaan. Siinä ei ole mitään vikaa sinänsä, tuokin tapa voi johtaa ihan hyvään elämään, mutta näissä keskusteluissa tuon politiikan ongelmat tulevat esiin. Tuosta yllä olevasta kommentistasi päätellen sinä tiedostat asian, silti sinulle näyttää tulevan aina täytenä yllätyksenä kun sinulle näyttää kuinka ristiriitaisiin mielipiteisiin sinun päinvastaisiin suuntiin vetävät arvosi johtavat. Kinaat vastaan kun tämän ristiriidan näyttää sinulle, vaikka sanot tietäväsi erisuuntiin vetävistä arvoistasi, ja niinpä sitten onnistut samanaikaisesti pitämään kanssaihmistesi turvallisuutta hyvin tärkeänä, vaikka vastustat nopeusvalvontaa perustellen sitä SINUA koskevilla syillä.
Sinulla on tiedossa että nopeusvalvonta alentaa ajonopeuksia, sinulle on itsestäänselvyys että ajonopeuksien alentaminen vähentää sinulle tärkeiden ihmisten todennäköisyyttä kuolla tai vammautua, mutta silti halveksit rajoituksia noudattavia. Niin kuin sanoin, sinullakin saa olla niin sekaiset arvot kuin haluat, mutta voisit sinä silti kommentoidessasi huomioida että tiedät niiden sekavuuden. Vaikka et rajoituksia noudattavia hyväksykään, niin voisit silti vastoin ”sydämesi ääntä” muistaa että halveksit kuskeja, jotka toteuttavat sinun arvojasi käytännössä pienentämällä sinulle rakkaiden kanssaeläjiesi riskejä.
Koska annat kaikkien arvojesi kritiikittä vaikuttaa mielipiteisiisi, päädyt keskusteluissa automaattisesti tilanteeseen jossa puolustat omien arvojesi vastaisia ajotapoja. Se on tuon elämäntavan hinta, jota vastaan väittämisesi määrästä päätellen et ole halukas maksaman. Etkä joutuisi maksamaankaan, ellei yksi mulkku kaivelisi menneitä ja näyttäisi sinulle, miten ristiriitaiseen tilanteeseen olet itsesi saattanut.
SO2001: ” Kun vastakkain on kaksi eri suuntaan vaikuttavaa arvoa, joutuu punnitsemaan, kumman niistä asettaa etusijalle. Turvallisuus tietysti pitäisi asettaa etusijalle, mutta joskus etusijan voi ottaa turhamaisuus tai jokin muu itsetuntoon liittyvä tekijä.”
Tuo on totta, tuon asian kanssa me kaikki painimme, mutta näyttää kuin sinä punnitsisit asiaa vasta jälkeenpäin. Fiksumpaa olisi punnita mitä arvoja ajamisessaan käyttää asiat jo ennen kuin menee rattiin. Siten on PALJON helpompaa kestää esimerkiksi mainitsemiisi asioihin liittyvät paineet ja houkutukset. Siinä toimii sama psykologia kuin esim. kaupassa: terveellisiä ruokailutottumuksia on paljon helpompi noudattaa, jos päättää jo ennen kauppareissua olla ostamatta herkkuja. Jos sitä asia pohtii vasta karkkikäytävällä, on jo paljon heikommilla. Ja jos ostaa sillä perusteella, että eihän sitä ole mikään pakko syödä, niin tappio on jo lähes varma. Eipä niitä vuosien mittaan ostettuja makeisia enää missään kaapissa näy, kaikki on syöty.
Jos päättää että ei ole syytä muuttaa tapaa harkita oikeita toimintatapoja vasta keskellä liikennetilannetta, päättää todellisuudessa ajaa miten sattuu. Jos ei edes mieti miten tähän asiaan kannattaisi suhtautua, ei ole minun kirjoissani kuljettaja, eli henkilö joka tietoisesti kuljettaa ajoneuvoa, vaan matkustaja joka istuu kuljettajan paikalla. Varsinainen kuljettaja on silloin kuskin paikalla istuvan alitajunta, johon henkilöllä itsellään ei ole juuri mitään vaikutusmahdollisuuksia.
Oletko miettinyt mitä ne meidän ihmisten arvot oikeataan ovat? Minusta tämä on hyvin mielenkiintoinen asia pähkäiltäväksi. Wikipedian mukaan arvo on ”käsitys tavoiteltavasta ja haluttavasta fyysisestä tai abstraktista objektista tai asiantilasta”. Eli arvomme muodostuvat vastaamaan halujamme, ja mehän haluamme vaikka mitä. Osa, nähtävästi aika pieni osa, on tietoisia haluja, ja loput alitajuisia. Yhteenveto: se mitä sanomme arvoiksemme, onkin vain sekava kokoelma pääsiassa tiedostamattomia halujamme.
Tuo selittäisi mielestäni hyvin, miksi asia on juuri noin kuin sanoit, eli että meillä on toisensa pois sulkevia arvoja. Tietoinen puolemme haluaa tasa-arvoa, kanssaihmisillekin turvallisuutta ja oikeudenmukaisuutta, ylipäätään kaikkea sellaista mitä hyvä ihminen haluaa, olemmehan kaikki omasta mielestämme todella hyviä tyyppejä. Lämmittää mukavasti sydäntä, kun itsellä on niin hienot arvot ja kaikki. Mutta alitajunnalla ei ole omaatuntoa, se on vähän kuin autistinen, hyvin itsekäs muistihirmu. Se huomaa erittäin paljon enemmän asioita kuin tietoinen puoli, oikeastaan ihan kaikki aistihavaintomme menevät sen kautta, ja se päättää mitä niistä saatetaan tietoisen puolen tietoon. Se huomaa myös meidän sellaiset mieltymyksemme ja halumme, joita tietoisella puolella yritämme peitellä. Myös nämä halumme ja tavoitteemme ovat omia arvojamme, joita automaattisesti arvostamme vaikka ainoa mitä niistä voimme huomata, ovat tekomme ja mielipiteemme, joita ne saavat aikaan. Tästä seuraa, että teemme asioita joita emme osaa selittää muuten kuin että ”se on arvojeni/periaatteitteni mukaista”.
Tuollaisen ajatusketjun kautta päädyin siihen, että itselleni arvoilla ei ole mitään arvoa sinänsä, päinvastoin suhtaudun arvoihini epäillen. Ennen kuin niiden kannattaa antaa vaikuttaa elämäänsä, niiden pitää osoittaa olevansa sellaisia arvoja, jotka myös tietoinen puoleni allekirjoittaa. Niiden on oltava riittävän ”yleviä” jotta voin kokea itseni niin hyväksi ihmiseksi kuin mihin näillä resursseilla on mahdollisuuksia, mutta ei niin ”yleviä”, että en voisi elää niiden mukaan arjessa. Jotta arvot toimisivat arkielämässäkin, ne eivät saa olla ristiriidassa jonkun toisen arvoni kanssa. Kun sellainen ristiriita tulee esiin, niin siinä on taas ajankulua nuotiolla istuskellessa.
Sellainen pohdiskelu voi päätyä myös tulokseen, että elän tuon kieltämättä aika huonon arvoni mukaan NYT, mutta alan pikkuhiljaa vääntää ajatusmaailmaani vastanottavaisemmaksi tuolle toiselle asenteelle, jota vastaan joku sisälläni haraa vastaan niin pirusti, mutta joka järjellä ajatellen on pitkällä tähtäimellä parempi elämänarvo. Tätä rataa olen esimerkiksi vähitellen vääntänyt ajatusmaailmaani kohti vihreämpiä arvoja, vaikka joku sisälläni sanoo että ”maailma ei tuhoudu vaikka pistätkin sen pariston tavallisten roskien sekaan”. Äänestin jopa ensimmäisen kerran eläessäni vihreiden ehdokasta Eduskuntaan vaikka tiedän mitä mieltä he ovat minulle niin kovin rakkaasta yksityisautoilusta, taloutemme kilpailukyvyn kehittämisestä ja vastaavista. Yksi arvoni sanoo että maailmaa ei pitäisi tämän enempää pilata, toinen arvoni sanoo että sen pilaaminen on aivan helvetin hauskaa, pohdiskelun tulos oli, että arvostan enemmän ihmistä jonka arvomaailma suosii maapallon tuhon estämistä kuin omaa hupia, joten toisen arvon häivyttäminen pitää aloittaa.
Kommenteistasi päätellen sinä et juurikaan arvojesi karsintaa vaan elät hetkessä, milloin minkäkin arvon mukaan. Siinä ei ole mitään vikaa sinänsä, tuokin tapa voi johtaa ihan hyvään elämään, mutta näissä keskusteluissa tuon politiikan ongelmat tulevat esiin. Tuosta yllä olevasta kommentistasi päätellen sinä tiedostat asian, silti sinulle näyttää tulevan aina täytenä yllätyksenä kun sinulle näyttää kuinka ristiriitaisiin mielipiteisiin sinun päinvastaisiin suuntiin vetävät arvosi johtavat. Kinaat vastaan kun tämän ristiriidan näyttää sinulle, vaikka sanot tietäväsi erisuuntiin vetävistä arvoistasi, ja niinpä sitten onnistut samanaikaisesti pitämään kanssaihmistesi turvallisuutta hyvin tärkeänä, vaikka vastustat nopeusvalvontaa perustellen sitä SINUA koskevilla syillä.
Sinulla on tiedossa että nopeusvalvonta alentaa ajonopeuksia, sinulle on itsestäänselvyys että ajonopeuksien alentaminen vähentää sinulle tärkeiden ihmisten todennäköisyyttä kuolla tai vammautua, mutta silti halveksit rajoituksia noudattavia. Niin kuin sanoin, sinullakin saa olla niin sekaiset arvot kuin haluat, mutta voisit sinä silti kommentoidessasi huomioida että tiedät niiden sekavuuden. Vaikka et rajoituksia noudattavia hyväksykään, niin voisit silti vastoin ”sydämesi ääntä” muistaa että halveksit kuskeja, jotka toteuttavat sinun arvojasi käytännössä pienentämällä sinulle rakkaiden kanssaeläjiesi riskejä.
SO2001: ”Olen siis ottanut riskin – en tiedä, onko se ollut todellinen, vai olenko vain kuvitellut – jotta en kokisi olevani nolossa tilanteessa autoilijan hidastajana.”
Sinun itsetunto-ongelmasi pitää käsitellä erillään siitä, pitääkö kuskien liikenteessä noudattaa liikennesääntöjä vai ei. Sinä käsittelet koko liikennettä koskevaa asiaa omien ongelmiesi kautta. Rajoitusten noudattamisen tarpeellisuus tai tarpeettomuus ei määräydy sinun itsetuntosi, sinun tarkkaavaisuushäiriösi, sinun ajansäästötarpeittesi tai ylipäätään minkään suoraan sinuun liittyvän asian perusteella. Nuo tekijät ovat sinun yksityisiä juttujasi, jotka sinun pitää sovittaa parhaasi mukaan liikenteeseen, liikennettä ei pidä yrittää sopeuttaa sinulle sopivaksi.
Itsetunto- yms. asiat saavat aikaan, että sinun mielestäsi rajoituksia ei kannata noudattaa koska ne ovat epätieteellisiä, poliittisia, liian alhaisia, liikennediktaattoreiden sanelemia, tasa-arvon hengen vastaisia, mielivaltaisesti viranomaisen oikkujen mukaan vaihtelevia, tapa kouluttaa ihmiset tottelevaisiksi, lista jatkuu ja jatkuu. Yhteistä noille on, että kaikki ovat tärkeitä ja totta SINULLE. Liikenteelle tuollaisilla asioilla ei ole merkitystä, sillä vaikka kaikki sanomasi syyt rajoitusten rikkomiselle pitäisivätkin paikkansa, faktaksi jää edelleen että rajoitukset, ja etenkin niiden noudattaminen, parantaa tavallisten ihmisten turvallisuutta. Eli tekee täsmälleen sen minkä olet sanonut olevan sinulle kaikkein tärkein asia.
Tuon tapaisia asioita sinulta jää huomaamatta kun keskityt liikaa olemaan aiheuttamatta noloja tilanteita. Ymmärrän että näistä on helppo puhua sivullisena joka ei ole kokenut samoja asioita kuin sinä, mutta silti sanon että sinun kannattaisi opetella kokemaan häpeän sijaan ylpeydenaiheeksi sen, että pystyy ajamaan taitojensa puitteissa myös paineen alaisena.
SO2001: ” Mitä tulee virheisiin, joista en ota opikseni vaan jatkan entiseen tapaan kunnes tuuri loppuu, ei TeeCeen tulkinta tässäkään asiassa ole aivan tarkka. En usko, että kovinkaan moni ei ottaisi oppia tekemistään virheistä. Toimintatapojen muuttaminen paremmiksi oppimisen ja erehtymisen kautta kuuluu ihmisten ominaisuuksiin, vaikka tietysti on joitakin jääräpäitä, joilla mekanismi toimii heikosti. Myönnän kyllä itselleni tekeväni virheitä ja yritän ottaa niistä opiksi..”
Tämä liittyy kommenttiini ”Olet myös sanonut olevasi sitä mieltä, että sinun ei kannata edes yrittää olla tekemättä ajaessasi virheitä koska tiedät että teet niitä kuitenkin."Minähän en tietenkään tiedä mitä sinä oikeasti virheistäsi ajattelet, mutta et tunnu tietävän sinäkään. Olen sinun puheittesi varassa, ja tähän hätään löysin kaksi kommenttiasi, jotka sopivat tähän. Ensimmäinen on ”En kykene noudattamaan täydellisesti nopeusrajoituksia, enkä siksi edes yritä.En ole nähnyt sinulta ainuttakaan kommenttia, jossa olisit tuonut julki että tarkoituksesi on oppia noudattamaan rajoituksia paremmin. Sen sijaan sellaisia muistuu mieleen montakin, joissa sanot, ettet aio edes yrittää, sekä pari sellaista, joissa kerrot yrittäneesi mutta havainneesi sen mahdottomaksi.
Toinen kommenttisi samasta aiheesta: ”Miksi protestoinnin pelko ei saa minua noudattamaan tinkimättömästi liikennesääntöjä ja nopeusrajoituksia? Luultavasti siksi, että koen tehtävän toivottomana. En pystyisi olemaan tekemättä virheitä vaikka yrittäisinkin, joten miksi kiusata itseään ja edes yrittää.”
Toivottavasti nämä historian kaivelut jossain vaiheessa vakuuttavat sinut siitä, että minä en vääntele sanojasi vaan se olet sinä, joka puhuu asioita, jotka kuskin sanomina ovat suoraan sanoen aika kamalia. Vielä ei kuitenkaan taideta olla siinä pisteessä, kiellät systemaattisesti kaiken, eikä mitään merkkejä oppimisesta ole nähtävissä. Mutta se on hieno asia, että osoitat kommenteistani kohdat joita pidät minun keksiminä. Ennen sinä useimmiten vain kuittasi pitkän kirjoitukseni että ”väärin tulkittu”, enkä päässyt puolustautumaan.
Ajatuksia herättävää alitajunnan merkityksen käsittelyä TeeCeeltä. Olen itsekin näitä asioita miettinyt tosin ehkä hieman eri näkökulmasta. Erityisesti tunteiden merkityksen päätöksenteossa olen tiedostanut. Useinhan päätöksien taustalla on tunne, jonka tueksi on etsitty sitä tukevaa asiatietoa, koska päätös halutaan tehdä tosiasioiden eikä tunteiden perusteella. Rationaalinen ihminen ei mielellään myönnä itselleen olevansa tunteittensa ohjailema.
Mitä tulee vanhoihin tekstilainauksiin, tieto niiden esittämisajankohdasta olisi eduksi. Googlen hakualkoritmit eivät ainakaan minun tietokoneistani käsin pääse käsiksi tämän palstan vanhoihin kirjoituksiin kuin satunnaisesti. En siis voi hakukoneen avulla tarkastaa, missä yhteydessä olen esittänyt TeeCeen kopioimia tekstejä. En väitä, että ne olisivat vääristeltyjä, koska ne tuntuvat tutuilta. Asiayhteydellä on kuitenkin merkitystä. Jos tietäisin päivämäärän, voisin yrittää etsiä tekstiä omilta koneiltani. Tallennan nimittäin kirjoitukseni. Ongelma on vain siinä, että niitä on ”siellä täällä”. Pitäisi kehittää arkistointijärjestelmää.
Kun luetaan pitkä mielipidekirjoitus, johtopäätökset tehdään kokonaisuuden perusteella ottaen huomioon tilanne, missä teksti on kirjoitettu. Silläkin on merkitystä, mitä kirjoituksessa yleisemmin on käsitelty ja millaiseen keskusteluun se on liittynyt. Jos kirjoituksesta poimitaan yksittäinen pätkä, siitä voi saada erilaisen käsityksen kuin saisi, mikäli se olisi osana laajempaa kirjoitusta.
Yksittäisen tekstikohdan painoarvo kokonaisuuden kannalta voi olla erilainen tilanteesta riippuen, vaikka sanat olisivat samoja. Joskus mielipiteen esittää ”kevyemmin” ja joskus vakavammin. Ensimmäisessä tapauksessa mielipide ei ehkä ole aivan loppuun asti mietitty, mutta kun otetaan huomioon sen vähäinen merkitys kirjoituksen kokonaisuuden ja pääsanoman kannalta, siitä ei ole suurta haittaa. Haitta konkretisoituu vasta siinä vaiheessa, kun joku vuosien päästä poimii mielipiteen ja nostaa sen vakavasti esitetyksi kirjoituksen pääsanomaksi, jollainen siitä yksittäisenä lainauksena automaattisesti tulee. Tällöin tekstin kirjoittaja joutuu miettimään, että missä yhteydessä hän tällaista on esittänyt.
TeeCeen taktiikka nostaa vanhoja kirjoitusten pätkiä kaukaa historiasta opettaa kiinnittämään huomiota siihen, mitä kirjoittaa. Vähäinenkin huolimaton ”heitto” voi kostautua myöhemmin. Tätä asiaa joudun nyt opettelemaan.
Edellä esitetystä huolimatta tartun epätoivoiselta näyttävään tehtävään ja yritän puolustella TeeCeen kopioimia mielipiteitäni.
Kohta 1. ”En kykene noudattamaan täydellisesti nopeusrajoituksia, enkä siksi edes yritä.”
Tässä olen ilmeisesti esittänyt yhden vähäisen syyn monien muiden syiden ohella sille, miksi en noudata nopeusrajoituksia. Olen muotoillut virkkeen huonosti, koska siitä saa vaikutelman, että mainitsemani syy olisi ainoa sille, miksi en noudata nopeusrajoituksia.
Varsinainen syy nopeusrajoitusten noudattamattomuudelle ei ole se, että en kuitenkaan kykenisi niitä noudattamaan. Se on vain yksi mahdollinen lisäsyy. Eli miksi yrittää jotain, joka ei kuitenkaan onnistuisi. Haluan tehdä asiat hyvin, ja jos se ei onnistu, en tee niitä ollenkaan, jos voin olla tekemättä.
Kohta 2. ”Miksi protestoinnin pelko ei saa minua noudattamaan tinkimättömästi liikennesääntöjä ja nopeusrajoituksia? Luultavasti siksi, että koen tehtävän toivottomana. En pystyisi olemaan tekemättä virheitä vaikka yrittäisinkin, joten miksi kiusata itseään ja edes yrittää.”
Mistähän protestoinnin pelosta tässä on ollut kyse. Olkoon mistä tahansa, haluan kiinnittää huomion sanoihin ”tinkimättömästi” ja ”luultavasti”. En siis ole tarkoittanut, että en ollenkaan noudattaisi liikennesääntöjä ja nopeusrajoituksia. Totta kai noudatan niitä. Ei liikenteessä selviä, jos ei noudata lainkaan liikennesääntöjä. Ja nopeusrajoituksen noudattaminenkin on perusteltua ainakin silloin, jos poliisi tai valvontakamera mittaa nopeuden. Se, että en pyri tinkimättömään sääntöjen ja rajoitusten noudattamiseen, tarkoittaa ajamista samalla asenteella, millä todennäköisesti suuri osa autoilijoista ajaa. Eli noudatetaan sääntöjä tilanteen mukaan ja tarpeen mukaan, mutta ei kuitenkaan niuhoteta. Sääntöjä rikotaan, jos tarve vaatii, eikä siitä ole haittaa.
Joten miksi kiusata itseään yrittämällä olla ”absolutisti” sääntöjen noudattamisessa. Tätä olen ”luultavasti” tarkoittanut, eikä mielipiteeni ole muuttunut.
Kun kirjoitan virheistä ja niistä oppimisesta, en tarkoita virheillä tahallisia ja tietoisia liikennesääntöjen ja nopeusrajoitusten rikkomisia. Eihän tarkoituksellinen toiminta automaattisesti ole virhe, vaikka se olisikin laitonta. Virhe on sitä, että toimii tavalla, mikä ei edistä toiminnan päämäärää. Jos yritän avata pakkauksen väärästä päästä enkä saa sitä auki, tai pakkaus hajoaa, olen tehnyt virheen. Tavoite ja lopputulos eivät vastaa toisiaan.
Liikenteessä voi tehdä monenlaisia virheitä. Jos tavoitteena on ohittaa turvallisesti auto, ja ajaakin päin vastaan tulevaa, on ilmeisesti tehnyt virheen. Se, mikä oli tarkoitus, ja se, mitä tapahtui, eivät vastaa toisiaan.
Vietin vapun molemmin puolin muutaman päivän Helsingissä ja ajelin siellä ja sen lähiympäristössä. Tuli myös käveltyä jonkin verran, koska en käytä julkista liikennettä. Kolmen peräkkäisen päivän aikana laskeskelin kävelleeni ainakin 30 kilometriä. Millaisia liikennevirheitä tein?
Vaikka yleensä olen aika tarkka liikennevalojen suhteen, muutaman kerran tuli ajettua hieman huolimattomasti päin keltaisia – ja yhden kerran jo lähes päin punaisia. Viimeksi mainitussa tapauksessa ajatukseni olivat muissa asioissa. Seurasin edellä ajavaa autoa enkä tullut ajatelleeksi, että ajan liikennevaloristeyksessä, ja valot ovat vaihtumassa punaisiksi. Tämän tyyppinen syy on yleisin sille, jos satun ajamaan päin punaisia liikennevaloja. En tee sitä tahallani. Joskus olen ajanut risteyksen läpi punaisten valojen palaessa edes huomaamatta ajaneeni risteyksen läpi. Vasta taustapeilistä olen huomannut, että ”ohoh, siinä olikin risteys, ja punaiset paloivat”.
Yksi virhe oli se, kun ajoin Kehä III:lla 100 km/h rajoitusalueella kameraan ylinopeudella. Kamera ei välähtänyt. En tiedä, seuraako jotain. Tässä tapauksessa en katsonut nopeusmittaria enkä siis tiennyt, mitä se näyttää. Vilkaisin sitä vasta kameran nähtyäni.
Mechelininkadulla kamera välähti, mutta välähdyksen aiheutti toinen auto, joka kiihdytti viereisellä kaistalla ja koukkasi eteeni. Toivottavasti kameran kuvasta ei saa käsitystä, että minä olisin ajanut ylinopeudella.
Pahin virheeni oli todennäköisesti se, kun olin vähällä ajaa toisen auton kylkeen moottoritielle saapuessani. Siinä autossa, jolla olin liikkeellä, on paha turvallisuuspuute. Sivupeilien lasit ovat suorat eivätkä kärjistä taivutetut kuten uudemmissa autoissa. Peilistä ei näe takaviistossa olevia autoja. Ajaessani moottoritien rampissa katsoin sivuikkunasta moottoritien liikennettä. Näin yhden valkoisen Mersun. Sanoin kyydissäni olevalle henkilölle, että yksi Mersu näyttää olevan menossa, ja aion ”tähdätä” sen taakse. Ainoatakaan muuta autoa ei ollut näkyvissä. Kun Mersu oli mennyt, aloitin siirtymisen moottoritien kaistalle. Vasta tässä vaiheessa eli aivan viime hetkellä huomasin, että olen ajamassa mustan auton kylkeen. Se oli tullut kuin tyhjästä. Onneksi törmäystä ei tapahtunut. Vetäydyin takaisin liittymäkaistalle. Musta autokin taisi jo vähän joutua väistämään. Kyydissäni ollut henkilö huomasi mustan auton ja varoitti minua. En osaa sanoa, kumpi meistä huomasi sen ensiksi.
Viimeksi mainittu virhe harmitti paljon enemmän kuin punaisiksi vaihtuvia liikennevaloja päin ajaminen. Minulla on nimittäin se käsitys, että kaistan vaihtaminen on todennäköisin tilanne, jossa ajan kolarin, jos olen ajaakseni. Se on heikko kohtani kuljettajana. En tietenkään tahallani vaihda kaistaa niin, että törmäisin toiseen autoon. Mutta jos toista autoa ei näe, ei sitä voi väistääkään.
Täytynee ostaa pieni apupeili, joka näyttää ”kuolleen kulman”. Kun vain osaisi päättää, mihin sen kiinnittäisi. Toisessa, nyt jo käytöstä poistetussa autossani olin liimannut sellaisen sivupeiliin. Ratkaisu ei ollut kuitenkaan paras mahdollinen. Apupeili peitti näkyvyyttä, ja tarra irtosi kastuessaan.
Mitä reissuni ajonopeuksiin tulee, niin moottoritiellä ajoin keskimääräistä hitaammin. Lähes kaikki henkilöautot ajoivat ohitse. Itse ohitin vain rekkoja ja muita hitaita kulkuneuvoja. Ei siis ylinopeutta moottoritiellä. Hiljaisemmilla pikkuteillä kiristin hieman vauhtia, vaikka sielläkin iso musta Audi porhalsi ohitse ja häipyi horisonttiin. Ylinopeuteni alkavat vähitellen hiipua ”rikesakkotasolle”, vaikka satunnaisia ”kortinlähtönopeuksiakin” tulee silti vielä joskus ohitustilanteissa ajettua. En tiedä, johtuuko taantuminen autosta vai kuljettajasta.
SO2001: ”Mutta sen sijaan, että puolustelisin virheellistä toimintaani, myönnän sen, ja yritän välttää tekemästä asiaa uudestaan.
Selvyyden vuoksi olisi parempi että emme puhuisi virheistä. Sanoit ajavasi tarkoituksella riskejä ottaen, joten tarkkaan ottaen se ei ole virhe vaan tahallinen riski. Minusta virhe tarkoittaa että yrität ajaa kunnolla, mutta epäonnistut siinä vahingossa.
Olet myöntänyt tahallisia laittomia riskejäsi, ja niitä sinä olet puolustellut ja kertonut ette aio välttää niitä vastaisuudessakaan. Kerroit ohittaneesi traktorin vauhtia hiljentämättä pimeässä kurvissa, ajaneesi tietoisesti olosuhteisiin nähden liian kovaa tiellä, jonka sanoit olleen erittäin liukas. Lisäksi vielä vieressäsi istuja oli nähnyt traktorin takana lähestyvien vastaantulijoiden valot ja varoittanut sinua. Näin pienet (!!!) vihjeet menivät kuitenkin sinulta ohi. Pohdiskelit tapausta näin: ”Mitä tästä otan opiksi? En mitään. Ajan yhtä varomattomasti ja keliä huomioon ottamatta kuin ennenkin.”
Sinulta kyseltiin noista puheistasi, joten seuraavana päivänä jatkoit yhtä hiuksia nostattavilla puheilla. Sanoit että monet muutkin ohittavat traktoreita samalla tavalla, silloin sanoit myös tuon järkyttävän kommenttisi tuurin varassa ajamisestasi: ” Omalla kohdallani perustelen edellä selostettua toimintaa siten, että en edes yritä optimoida turvallisuutta. En ota huomioon kaikkia mahdollisia ja mahdottomia skenaarioita vaan luotan tuuriin. Joskus se voi pettää, mutta se on sen ajan murhe.”
Minusta virheitä ei edes tarvitse puolustella. Jos sama asia toistuu jatkuvasti, kyse ei ole virheestä vaan tahallisesta teosta, ja SE mielestäni kaipaa puolustelua. Mutta tuollaista kuvaamaasi ajoasennetta ei VOI puolustella, varsinkaan nimimerkki jolle kanssaihmisten turvallisuus on tärkeintä. Keitä sinun mielestäsi oli niissä vastantulevissa ja ohitettavissa ajoneuvoissa? Sinun kanssaihmisiäsi.
En kuitenkaan kirjoita tuomitakseni sinua tuosta, kirjoitan alleviivatakseni miten kaukana todellisuudesta ihmisten käsitykset omista ajotavoistaan voivat olla. Tämä on yleinen ongelma, jolta kukaan ei ole turvassa, ja rehellisyytesi vuoksi sinä tarjoat tästä hyviä esimerkkejä. Sinulle voi myös puhua suoraan ilman että vedät hernettä nenääsi. Mutta se teillä kaikilla tuntuu olevan yhteistä, että ette usko kun teille kertoo miten hölmöjä olette aiemmin kirjoitelleet. Aina on kyse minun vääristä tulkinnoista. Harva on kuitenkaan niin varma tästä, että jäisi selvittämään miten sen asian kansa oikeasti on.
SO2001: ” Suhteeni ylinopeuteen on erilainen kuin TeeCeen suhde, mikä käy ilmi kirjoituksistamme.
Ajattelen elämän riskejä kokonaisuudessaan ja suhteutan ylinopeuden kokonaisriskiin. Jo pelkästään onnettomuustilastojen perusteella voi nähdä, että kokeneen kuljettajan selvin päin järkevissä rajoissa ajama ylinopeus on hyvin pieni turvallisuusriski verrattuna yleisiin elämään sisältyviin riskeihin. Kuolemansyytilastoista voi nähdä, että liikenneonnettomuus edustaa hyvin pientä osaa kuolemantapauksista.”
Puhut kokonaisuudesta mutta päädyt kuitenkin pohtimaan yhden ihmisen todennäköisyyksiä. Minusta sopivan kokoinen kokonaisuus näin liikennepalstalla käsiteltäväksi on liikenne.
Mutta puhutaan sitten sinun kokonaisuudestasi, eli kuljettajasta. Puhut järkevissä rajoissa ajetusta ylinopeudesta, mitä tarkoitat sillä? Kenen kannalta ylinopeuden pitäisi olla järkevä, millaisella järjellä ja tietämyksellä sen ylinopeuden järkevyyttä pitäisi arvioida?
Nopeuden, myös ylinopeuden, ja sen ikävien seurausten yhteys on niin kiinteä, että selvästikään suurin osa kuljettajista ei tiedä, missä menee järkevän ja järjettömän ylinopeuden raja. Muutenhan heitä ei kuolisi niin tarkasti ennusteen mukainen määrä nopeuden muuttuessa. Ylinopeuden järkevyyden rajojen arvioimista mutkistaa vielä sekin, että edes laillisen rajoissa oleva nopeus ei usein ole järkevä, jos sitä arvioidaan liikenneturvallisuudella. Suurin osa kuskeista ei kysyttäessä osaisi edes kertoa mitä joku tietty nopeusmuutos vaikuttaa tilastollisesti riskeihin, sitä ei osaa edes suurin osa tämän palstan nimimerkeistä, vaikka asiaa on puitu toistakymmentä vuotta. Sinäkään et varmasti osaisi laskea tietyn nopeudenmuutoksen vaikutusta erilaisiin riskeihin, mutta silti sinun mielestäsi kuski itse pystyy selvittämään, mikä on järkevissä rajoissa ajettua ylinopeutta. Mielipiteesi järkevästä ylinopeudesta on siksi suurella todennäköisyydellä väärä.
Sitten tuo mielipiteesi liikenneonnettomuuksien vähäisestä vaikutuksesta kuolemantapauksiin: millä muilla elämänaloilla juuri sinä pääset vaikuttamaan tavallisten ihmisten yleiseen turvallisuuteen yhtä paljon kuin liikenteessä? Veikkaan että et kovin monella. Sinun mielestäsi tärkein asia on tavallisen kansalaisen yleinen turvallisuus, ja liikenne on todennäköisesti alue, jossa pääset eniten omakohtaisesti vaikuttaman heidän turvallisuuteensa. Tätä osuuttasi olet kertonut hoitavasi esimerkiksi riskeeraamalla matkustajasi, ohitettavan traktorikuskin, sekä niiden vastaantulijoiden hengen, joita on saattanut jäädä katveeseen, jonka olemassaolosta olet tietoinen. Liikenne voi olla pieni tappaja kokonaisuuden kannalta, mutta miten arvoihisi sopii se, että ylennät itsesi sen asian päättäjäksi, millä sijalla kuolemansyytilastoissa asian täytyy olla jotta et riskeeraisi sillä tavallisten kansalaisten henkiä?
Olet harvinaisen oikeassa sanoessasi että suhteesi ylinopeuteen on erilainen kuin minulla. Minä suhtaudun siihen sen mukaan mitä olen kuullut sen vaikutuksista ihmisten yleiseen turvallisuuteen liikenteessä, sinä suhtaudut siihen kuin lapsi kiellettyyn karamelliin. Sinun on saatava sitä, vaikka se on monien muiden mielipiteittesi vastaista.
TeeCee: ”Kyllä tutkijat tuotakin ovat tutkineet, koska se on helppoa, mutta matematiikan ja mittaustekniikan edistyessä on yhä enemmän yritetty selvittää myös sitä, mitä tapahtuu kun OSA tai YKSILÖ muuttaa nopeuttaan. Tämän pitäisi olla sinulla tiedossa, koska sinulle on kerrottu esimerkiksi tutkimuksesta ”Hastighetsspridning och trafiksäkerhet”.”
JEV2: ”Tutkimuksen johtopäätöksiä ovat mm.:...”
Palataan tutkimuksen johtopäätöksiin kohta, haluan näyttää sinulle ensin yhden asian. Keskustelussamme tämän aiheen tiimoilta näkyy tuttu kaava. Sanoin 15.2., että itselleni ja muille aiheuttamani liikennekuoleman todennäköisyys on viimeisen 15 vuoden aikana pudonnut moninkertaisesti sen mitä liikenteessä keskimäärin. Sinä kysyit, että ”Mistä näin itsekäs näkökulma”. Kysyin, että ”Mitä kautta sinun mielestäsi sitten yksittäinen kuski parhaiten voi vaikuttaa liikenneturvallisuuteen, jos ei minimoimalla itselleen ja muille aiheuttamansa riskit?”. Nähtävästi huomasit että et ollut lukenut kommenttiani kokonaan ja vaikenit.
Samana päivänä kommentoit myös mielipiettäni: Vaikka en tiedäkään mitä muuta liikennettä hitaammin ajaminen vaikuttaa nopeampien turvallisuustasoon, niin pidän kuitenkin toteennäytettynä, että kokonaisturvallisuus paranee muita hitaammin ajavan ansiosta. Vaikka siitä näin maallikkona päätellen voikin seurata ylimääräistä ohjelmaa muille, niin sen seuraukset ovat lievempiä kuin hyödyt.”
Kommenttisi perusteella näytti kuin olisit lukenut korkeintaan joka kolmannen kirjoittamani sanan. Ihmettelit miksi ajan noin vaikka en tiedä mitä se vaikuttaa muiden turvallisuuteen, vaikka olin sanonut tiedostavani nimenomaan sen, että se vaikuttaa positiivisesti muiden turvallisuuteen.
Korjasin väärinymmärryksesi ja annoin tiedot joihin mielipiteeni olin perustanut, sinä et palannut aiheeseen, lakaisit virheesi maton alle ja kiirehdit tekemään uutta: olit sanonut itsekkääksi mielipidettäni siitä, että muita hitaammin ajavat parantavat liikenneturvallisuutta. Olit nähtävästi huomannut ymmärtäneesi väärin puheeni, koska 22.2. esititkin uudet todisteet itsekkyydestäni, kun vanhat osoittautuvat vääriksi: ”Itsekästä on vahva tarpeesi perustella omaa päätelmääsi yksittäisen kuljettajan – TeeCee:n – nopeusvalinnoista tutkimuksilla, jotka eivät sitä käsittele. Älä siis yritä tehdä tutkimuksista omia johtopäätöksiäsi. Tutkijat ovat tutkineet sitä, mitä tapahtuu kun KAIKKI laskevat nopeuttaan.
Tästä pääsemme nykyhetkeen. Vastasin sinulle tuon mitä näkyy tämän viestin ylimpänä (”Kyllä tutkijat tuotakin ovat tutkineet, koska...jne.). Kirjoitin että sinulla pitäisi jo olla tiedossa, että meillä on käytettävissä tutkittua tietoa turvallisuusvaikutuksista, kun yksilö tai tietyn suuruinen osuus liikennevirrasta muuttaa nopeuttaan. Ainakin jo vuonna 2011 kerroin sinulle tutkimuksesta jonka mukaan potenssimalli yksilötasolla käytettynä antoi tutkijoiden mielestä uskottavimpia ennusteita, mutta vielä 2015 sinä olet sitä mieltä että ”Tutkijat ovat tutkineet sitä, mitä tapahtuu kun KAIKKI laskevat nopeuttaan.”. Ja sokerina pohjalla kiellät MINUA yrittämästä tehdä tutkimuksista omia johtopäätöksiäni.
Toistit muuten jälleen saman mistä aluksi puhuin. Et ottanut taaskaan mitään kantaa väitteisiini, että puhuit vastoin tietoa, joka sinulla jo pitäisi olla, aloit vain käsitellä sanomani tutkimuksen sisältöä kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ja käsittelytapakin on entuudestaan tuttu, poimit muutaman irrallisen asian ja tulkitset ne omaa mielipidettäsi tukeviksi. Tutkimuksen tulos on kuitenkin sinun mielipiteesi kannalta täysin murskaava. Olet lukenut tutkimuksen huomaamatta muita kohtia kuin ne, jotka tukevat mielipiteitäsi, ja kun osoitan sinulle että näin kävi, niin taidat taas jättää asian kesken ja loikkaat johonkin itsellesi vähemmän kiusalliseen asiaan. Niinkö?
1) Yksittäisen kuljettajan riskiä arvioivat mallin antavat epärealistisen korkeita lukemia.
Tämä oli yksi tutkimuksen tuloksista. Ja kuten varmaan itsekin luit, yksittäisen kuljettajan riskiä ennustaneita malleja uskottavimpia ennusteita antoi potenssimalli käyttö yksilötasolla. Sinä olit ainakin vielä viimeksi kun asiasta kinasimme sitä mieltä, että sitä ei voi käyttää yksilötasolla, mitä mieltä sinä olet tämän tutkimuksen luettuasi?.
JEV2: ”2) Käytettäessä potenssimallin kaavaa yksittäisen kuljettajan nopeuksiin riskin muutos on erilainen tilanteissa, joissa nopeusjakauman muoto muuttuu.
Niin, ja se juuri tekee yksilötasolla käytetystä potenssimallista muita ennustemalleja paremman. Kun nopeusjakautumassa tapahtuu muutoksia, pitää riskiennusteessakin tapahtua muutoksia, vaikka liikenteen keskinopeus pysyisi samana.
JEV2: ”3) Kyseessä ovat kuitenkin vain laskennalliset muutokset, sillä potenssimallia ei ole validoitu käyttöön yksilötasolla eikä tutkimuksessa yksilötasolle laskettuja lukemia ole myöskään validoitu millään todellisella datalla.
Ei sinua moiset validoinnin puuttumiset silloin häirinnyt kun kerroit siitä kuuluisasta U-käyrästä. Tämä tutkimus muuten puhui siitäkin, saatko pakotettua itsesi tavaamaan meille kaikille mitä tämä tutkimus kertoo U-käyrästä? Siinä taas yksi tapaus, kun lakkasit vain puhumasta koko asiasta huomatessasi että olit erehtynyt. Asia on mielipiteittesikin kannalta aika oleellinen, tämä U-käyrähän oli argumenttisi sille, että kuskien pitäisi turvallisuussyistä kopioida nopeampien vauhti.
En oikein ymmärtänyt mitä tuo kommenttisi käytännössä tarkoittaa. Tietenkin kyse on laskennallisista muutoksista, ja tässä tutkimuksessa selviteltiin mm. sitä, että millä ennustemallilla saatu laskennallinen tulos vastaa parhaiten todellisuutta. Ja se tuli tulokseen, että lähimmäs todellisuutta osuu potenssimalli yksilötasolla käytettynä. Ja sinä olet sitä mieltä, että potenssimalli ei toimi yksilötasolla.
Olet arvostellut minua moneen kertaan siitä että yritän vääntää tutkimustuloksia vastaamaan omia mielipiteitäni, nyt sinulla olisi hyvä tilaisuus näyttää miten omalla kohdallasi sovellat käytäntöön noita puheitasi. Vastaavatko mielipiteesi potenssimallin ennustuskyvystä yksilötasolla tutkimuksen tuloksia? Mitä mieltä olet U-käyrän oikeellisuudesta? Kannattaako kuljettajien kopioida itseään nopeampien vauhti turvallisuussyistä?
JEV2: ” Joten oliko tässä jokin muu läpimurto, kuin uusi matemaattinen arviontitapa joka käyttää koko liikenteen tasolla validoitua matemaattista kaavaa yksilötasolla?”
Ei tässä tutkimuksessa ollut mitään läpimurtoa, luin tästä ja kerroin sinullekin jo kuan sitten. Kommentoit nyt kirjoitustani, jossa sanoin että olet väärässä luullessasi että on tutkittu vain mitä tapahtuu kun kaikki laskevat nopeuttaan. Sanoin myös että sinun piti olla tietoinen siitä että muitakin asioita on tutkittu, koska siitä on kerrottu sinulle. Et ole käyttänyt tätä tietoa hyväksesi, joten ei mitään läpimurtoja silläkään saralla. Eikä asia taida edetä tälläkään kerralla, hyppäsit jälleen pointtini ohi ja aloit käsitellä tutkimusta. Mutta eiköhän sekin lopu kun kerron, että tulit tutkimuksen annista ihan eri tulokseen kuin mitä tutkijat itse kertoivat kappaleessa 6, ”Diskussion och slutsatser”. Nyt kun vielä kiellät minua tekemästä omia johtopäätöksiäni tutkimuksista, niin saadaan ironia huippuunsa.
JEV2: ” Harmi, että olen lukenut tutkimuksen jo aikoja sitten”.
No niinhän minä sanoin, juuri siksihän sinun olisi pitänyt tietää että muutakin on tutkittu kuin sitä, mitä tapahtuu kun kaikki laskevat nopeuttaan. Mutta etpä vaan tiennyt, ja TÄMÄ on iso harmi.
JEV2: ”Harmi, että luulit etten ole sitä lukenut ja luulit sillä todistaneesi jotakin.
Miten niin ”luulin” todistaneeni? Minähän todistin sillä, että et käytä saamaasi tietoa jos se on vastoin mielipidettäsi. Taidat olla vielä tämänkin hieromisen jälkeen siinä luulossa että muuta ei ole tutkittu.
JEV2: ”Harmi, että tarpeesi hakea OMAA teoriaasi tukevia kevyitä matemaattisia harjoituksia ei kanna hedelmää.”
Eikö sinulla sitten ole mitään tarvetta hakea omaa teoriaasi tukevia lähteitä? Kuten vaikkapa jotain 60-luvun tutkimusta, joka osoitettiin jo 70-luvulla virheelliseksi mutta jota sinä muistaakseni viimeksi asiasta puhuessasi sanoit vielä pitäväsi paikkansapitävänä?
En löytänyt tätä nyt kinamme kohteena olevaa tutkimusta etsiessäni omaa teoriaani tukevaa tutkimusta, hain tietoa nopeusvaihtelun merkityksestä, kuten tutkimuksen nimikin kertoo. Tutkijat olivat tutkineet sen merkitystä, ja siinä sivussa yrittivät selvittää miten olemassa olevat ennustemallit toimivat nopeusvaihtelun muuttuessa. Niitä mallejahan ei ole tehty näitä meidän kinojamme ratkomaan vaan ne on tarkoitettu työkaluiksi niille, jotka päättävät mihin liikenneturvallisuuteen käytettävissä olevia resursseja kannattaisi kohdentaa, jotta niistä saataisiin haluttu hyöty. Se, että tällä kerralla tutkimuksen tulos sattui vastaaman moneenkin kinaamaamme asiaan, oli vain onnellinen sattuma, en osannut etsiä tuon nimisestä tutkimuksesta tietoa siitä, kuinka hyvin potenssimalli toimii yksilötasolla tai että pitääkö U-käyrä paikkansa vai ei.
Mennäänpä nyt järjestyksessä: puhuimme muita hitaammin ajamisen mahdollisista turvallisuusvaikutuksista. Sanoin luovani mielipiteeni siitä parhaan tietoni varassa. Sinä sanoit että tuota asiaa ei ole tutkittu, minä osoitin että on. Sanoin myös että sinulle on jo kerrottu että on tutkittu, ja sinä itsekin juuri vahvistit lukeneesi tämän tiedon. Kun kerroin käyttäneeni tätä tietoa mielipiteeni luomisessa, sanoit että asiaa ei olekaan tutkittu.
Miten tuon kanssa nyt loppujen lopuksi on, onko tutkittu vain että mitä tapahtuu kun kaikki muuttavat nopeuttaan vai onko tutkittu myös mitä tapahtuu kun osa muuttaa nopeuttaan? Et sinä voi olla yhdestä asiasta montaa mieltä aina sen mukaan, kumpi sattuu tuntumaan oman kantasi mukaan kulloinkin parempi.
Mitä tulee ”validoituun faktaan”, niin minun pätevyyteni ei riitä erottamaan onko tuo tutkimus Hastighetsspridning och trafiksäkerhet validi eli luotettava tietolähde vai ei. Se oli ensimmäinen näkemäni, jossa puhuttiin yksilötason nopeusvalintojen vaikutuksista. Se myös päätyi samoihin tuloksiin kuin mitä olin itsekin päätellyt. Ihminen on siitä hassu eläin, että hän yrittää ymmärtää asioita. Joillekin kelpaa selitykseksi että on tapahtunut ihme tai että jumala on asian säätänyt niin kuin se on, mutta itse kaipaan vähän maallisempia selityksiä. Ihan aluksi, joskus 2000-luvun alussa, olin sitä mieltä että potenssimallin ennuste sopii suoraan yksilötasolla sovellettavaksi. Tämä mielipide ei kestänyt kriittistä tarkastelua kovin kauaa, sillä ainakin jo vuodelta 2004 löytyy kommenttejani, joissa sanon että se ei toimi yksilötasolla.
Mieltä jäi kuitenkin kaivelemaan se, että miten joku ennuste voi toimia tarkasti yleisellä tasolla ilman, että se toimisi myös yksilötasolla. Liikennevirran onnettomuudet ja niiden seuraukset tapahtuvat yksilöille, joten jos ennuste menisi pieleen yksilöiden osalta, niin mikä ihmeen voima kääntää ennusteen oikeaksi kun tarkastelukulmaa laajennetaan koko liikennevirtaa koskevaksi? Tuota ihmetellessä vierähti vuosia, keskustelin asiasta mm. sinun kanssasi. Tai siis YRITIN keskustella, sinä et suostunut pohtimaan tuota minua askarruttanutta asiaa, sinulle riitti että venettäsi ei keikutettu. Jos nimittäin ilmenisi, että nopeudenmuutos vaikuttaisi yksilöillä ja liikennevirralla liikenneturvallisuuteen suunnilleen samalla tavalla, niin mielipiteesi, että liikenneturvallisuus paranee kun hitaammat nostavat vauhtinsa nopeampien tasolle, osoittautuisi vääräksi. Ja sehän se on tärkeintä että saa olla oikeassa eikä uuden oppiminen.
Vuonna 2013 sitten löysin ensimmäisen asiaa käsittelevän tutkimuksen, eli tämän Hastighetsspridning och trafiksäkerhet. Siinä havaittiin, että potenssimalli yksilötasolla käytettynä antoi uskottavimmat tulokset. Sen jälkeen silmiin on osunut muitakin tutkimuksia, joissa on sivuttu kinamme varsinaista kohdetta, eli sitä, paraneeko liikenneturvallisuus jos hitaimpia rohkaistaan nostamaan nopeuttaan. Tutkimuksessa “SPEED VARIATION, ABSOLUTE SPEED AND THEIR CONTRIBUTION TO SAFETY, WITH SPECIAL REFERENCE TO THE WORK OF SOLOMON” on aiheesta kommentti sivulla 7. Siinä ennustetaan, että nopeushajonnan vähentäminen rohkaisemalla hitaampia kuskeja nostamaan nopeuttaan todennäköisesti lisää kolareiden määrää.
Muihinkin vastaaviin olen törmännyt vaikka en nyt heti löydäkään tarkempia tietoja. Vain tällä palstalla olen lukenut että tuo parantaisi liikenneturvallisuutta, ja kannan esittäjinä ovat olleet ihan tavalliset kuskit. Ei siis ihan ”validoitua” materiaalia. Silti koko sakista ainoana minulta vaaditaan ”validoituja” tietoja. Sinulta on tullut yksi tutkimus joka tukee väitettäsi, Solomonin tutkimus 60-luvulta. Se on ammuttu pohjaan ajat sitten, mm. tuo yllä mainitsemani tutkimus käsittelee asiaa. Anna edes JOTAIN kantaasi tukevaa tietoa, validoitua tai ei, riittää että näytät että edes JOKU asiantuntijaksi laskettavissa oleva maailmassa on sanonut jotain kantaasi tukevaa.
JEV2: ”Todistiko tuo viittaamasi tutkimus mielestäsi jotain yksittäisen kuljettajan nopeusvalinnoista tekemästäsi teoriasta? Oliko siinä uuden laskentatavan lisäksi jotain ihan konkreettisia todisteitakin?”
Mieti ja kerro todistiko vai ei. Siis oikeasti MIETI, puntaroi eri kanteilta tuntemiesi tietojen perusteella. Tähän asti olet vain verrannut miten asia sopii mielipiteisiisi ja jos ei sovi, asia on pötyä. Tuon tutkimuksen mukaan siis uskottavimpia ennusteita saadaan kun potenssimallia käytetään niin, että jokaisen auton riski lasketaan erikseen juuri sen auton nopeuden perusteella, kaikkien riskit ynnätään ja summariski jaetaan autojen kokonaismäärällä. Yksinkertaistettuina voisi sanoa, että keskinopeuden sijaan lasketaankin ”keskiriskiä”. Ja tulokseksi saadaan tarkempi riskiennuste. Mieti tätä ja kerro mikä tämän tarkemman tuloksen mielestäsi parhaiten selittäisi. Minä esitin syyksi sitä, että yksittäisen kuljettajan nopeusvalinnat vaikuttavat potenssimallin ennusteiden mukaisesti, sinä et ole sanonut vielä muuta kuin että ei se syy ainakaan tuo ole.
Huomaa, että en väitä että tuo on syy parantuneeseen tarkkuuteen, sanon vain että tuo on loogisin mieleeni toistaiseksi tullut selitys. Mielipiteeni muuttuu väkkäränä kun löydän tai joku muu esittää jotain, joka selittää paremmin tuon parantuneen ennustetarkkuuden. Mielipiteeni potenssimallin toimivuudesta yksilötasolla on tähän mennessä muuttunut kaksi kertaa, seuraava kerta menee jo rutiinilla. Sinä olet kieltänyt tällaisen omilla aivoilla ajattelemisen, mutta kuten huomaat, en ole totellut. Minusta ajatteleminen on hyvä asia, kunhan muistaa että ajatusten pitää vastata todellisuutta eikä niin päin, että yrittää muovata todellisuuden sopimaan omiin ajatuksiinsa.
Minusta sinä toimit tuon jälkimmäisen eli mielestäni väärän kaavan mukaan. Asioiden selvittämisen sijaan yrität parhaasi mukaan estellä asioiden oikean laidan selvittämistä jos asiat näyttävät menevän mielipiteittesi kannalta väärään suuntaan. Et tunnu ollenkaan huomaavan mihin tämä toimintatapa on johtanut: sinulla tulee lunta tupaan joka rintamalla. Pikku hiljaa löytyy aina vaan lisää vihjeitä yksilötason riskien ja yksilötason nopeusvalintojen kiinteästä suhteesta. Solomonin U-käyrä on todistettu vääräksi. Väitteesi, että nopeushajonta vaikuttaa enemmän liikenneturvallisuuteen kuin nopeusmuutokset, on osoittautunut vääräksi.
Tämä viimeisin tiedon välttelysi ylitti kaikki muut tähänastiset: et voi käyttää mielipiteissäsi sellaisten tutkimusten tuloksia, joilta puuttuu validointi. Ainakaan minä en tunne yhtään tutkimusta miltään alalta, joka olisi virallisesti validoitu, ainakaan asiaa ei ole missään lukemassani tutkimuksessa mainittu. Joten nyt voit hylätä kaiken faktan ja voit pysyä juuri niin tietämättömänä kuin mielipiteesi edellyttävät. Ajattelitko muuten niin pitkälle, että joku saattaa kysellä sinulta validointia esimerkiksi niistä tutkimuksista, joihin nykyiset mielipiteesi muita hitaammin ajamisen riskeistä perustuvat? Solomon? Cirillo?
Odotellaan kunnes esität seuraavan kerran argumenttina jotain tutkimuksiin perustuvaa ja katsotaan mahtaako asia nousta esiin.
SO2001: ” Ajatuksia herättävää alitajunnan merkityksen käsittelyä TeeCeeltä. Olen itsekin näitä asioita miettinyt tosin ehkä hieman eri näkökulmasta. Erityisesti tunteiden merkityksen päätöksenteossa olen tiedostanut. Useinhan päätöksien taustalla on tunne, jonka tueksi on etsitty sitä tukevaa asiatietoa, koska päätös halutaan tehdä tosiasioiden eikä tunteiden perusteella.”
Juuri noin minäkin sen olen ajatellut. Taustalla, meidän tietämättämme, toimiin joku, esimerkiksi tunne, joka saa meidät ajatteleman jollain tietyllä tavalla jostain asiasta ilman että itse huomaamme koko asiaa. Tutkijat puhuvat skeemasta, eli mielessämme olevasta tosimaailman mallista tai tiedostamattomasta odotustilasta. Ainakin itselleni oli työläs vaihe hyväksyä että elän maailmassa jota ei ole. Se maailma jonka aistin, jossa ajattelen ja teen kaiken mitä teen, tuntuu niin todelliselta, että oli vaikeaa opetella arkiajattelussaankin hyväksymään faktaksi, että se on olemassa vain omassa päässäni. Edelleenkin täytyy toistella itselleen, että havaitsemani todellisuus on vain simulaatio oikeasta todellisuudesta. Aluksi se tuntui vähän karmivalta ajatukselta, mutta toisaalta se avaa myös paljon mahdollisuuksia. Mielestäni simulaatiossa eläminen ei ole oikeaa elämää, mutta onneksi ”haavemaailmassa” elävä ei tiedä elävänsä sellaisessa eikä siksi koe asiaa ongelmaksi.
Nämä skeemat eli tiedostamattomat odotustilat näkyvät esimerkiksi tunteina. Meistä tuntuu että joku asia on hyvä tai huono, mukava tai hankala, ja niin edelleen. Kun sitten kaivamme tietoja päätöksentekoa varten, alitajunta peilaa kaiken löytämämme informaation tämän tiedostamattoman odotustilamme läpi. Tämä tapahtuu ymmärtääkseni automaattisesti kaikilla, mutta kun on tiedostanut että tämä on yksi alitajunnan tavoista ohjailla käyttäytymistämme, voi tietoisesti pakottaa itseään vastaanottamaan myös sellaista informaatiota, joka on vastoin omia tunteita, periaatteita, asenteita, mielipiteitä, tai mitä tahansa nimitystä skeemasta sitten käytetäänkin.
Aivotutkija Dennis Shaffer Ohion osavaltion yliopistosta sanoo tuosta näin: ”Ihminen toimii tiedostamattoman ennalta asetetun algoritmin mukaisesti, vaikka hänestä itsestään tuntuu että hän toimii tietoisesti valitsemansa taktiikan mukaisesti.” Eli ihminen on ohjelmoitu valikoimaan informaatiovirrasta aktiivisesti niitä piirteitä, jotka vastaavat hänen ennakko-odotuksiaan. Osa asioista pysyy piilossa tietoisuudelta puhtaasti energian- ja ajansäästön vuoksi, tietoinen ajattelu on hidasta ja se kuluttaa paljon energiaa. Mutta osa asioista pyrkii sitkeästi pysymään tiedostamattomina sen takia, että niiden tiedostaminen aiheuttaisi ahdistuksen ja tuskan lisääntymistä yksilöllä. Jos on esimerkiksi ajanut kymmeniä vuosia omalla tyylillään, alkaa pitää itseään jo kohtalaisen hyvänä kuljettajana. Kun hyvä kuski kuulee että joku hänen ajotapoihinsa kuuluva asia onkin vaaraksi ihmisille, hän kokee asian ahdistavana. Alitajunta pyrkii silloin estämään tämän asian tietoista hyväksymistä, mihin kuuluu osana myös oman mielipiteen vastaisen informaation pitäminen poissa tietoisuudesta.
Näin minä olen tuon asian lukemani perusteella päätellyt. Tämä selittäisi sopivasti sen ristiriidan, että muista kommenteista päätellen täysijärkiset ihmiset käsittelevät joitakin liikenneasioita niin epäloogisesti. Toisaalta en ole havainnut mitään sellaista, mikä sotisi tätä alitajunnan ohjausta koskevaa mielipidettäni vastaan. Se sopii kaikkiin lukemiini tutkijoiden mielipiteisiin, olen huomannut itse käyttäytyväni noin ja olen havainnut muiden käyttäytyvän noin. Lisäksi olen vielä huomannut, että nimimerkit, joilla on eniten tunnettujen tosiasioiden kanssa ristiriidassa olevat mielipiteet, ovat myös ehdottomasti kieltäytyneet ajotapojen taustalla vaikuttavien alitajuisten motiivien käsittelystä. Kaikki näyttää natsaavan kaiken muun kanssa.
SO2001: ” Rationaalinen ihminen ei mielellään myönnä itselleen olevansa tunteittensa ohjailema.”
Ei varmasti myönnä mielellään, mutta tuon asian itselleen myöntäminen kuitenkin edellyttää kykyä rationaaliseen ajatteluun. Epärationaalisesti ajatteleva ei tiedosta että tuota ongelmaa on edes olemassa. Se näkyy joidenkin nimimerkkien ihmettelynä siitä, että miksi pitäisi puhua motiiveista kun aiheena on ajaminen.
Tietysti elämässä on paljon sellaisiakin asioita joita pitää miettiä tunnepohjalta tai ainakin ottaa tunne järjen rinnalle, mutta rationaalisuus on mukana siinä, että ihminen tiedostaa missä suhteessa hän käyttää järkeä ja tunnetta. Tämä on sitä omien motiivien tunnistamista, josta olen surkealla menestyksellä puhunut. Mutta puhuttava siitä vaan on jos aikoo erottaa miksi eri asioita tekee, ja jos ei tiedä miksi tekee asioita, on minusta turha puhua tekemisistään ja mielipiteistään. Keskustelu on silloin samalla tasolla kuin jos kinattaisiin siitä, mikä on kaunein väri.
Tämä on todella hankala asia keskusteltavaksi, koska pitäisi puhua asiasta, jonka evoluutio on nähnyt tarkoituksenmukaiseksi piilottaa meiltä. Tiedekin on päässyt tutkimaan tätä asiaa kunnolla vasta aivan viimevuosina tekniikan kehityttyä sille tasolle, että on kyetty seuraamaan mitä aivoissa todellisuudessa tapahtuu. Kun tätä on sitten verrattu siihen mitä ihmisen omasta mielestä on tapahtunut, on havaittu erittäin mielenkiintoisia asioita. Emme esimerkiksi näe likikään niin laajalti kuin koemme näkevämme, vaan aivot ”laskevat” mitä meidän todennäköisimmin pitäisi nähdä ja kertovat tietoiselle puolelle tämän mukamas näköhavaintona. Tutkimuksesta riippuen 95 -99 % näköhavaintona pitämästämme tulee omista aivoistamme eikä silmistämme. Gerhard Roth, Bremenin yliopisto : ”Näkemisen kannalta tärkein on muisti. Noin 99 % näköhavainnoista tulee muistista.” Stephen Macknik, Barrow-instituutti, Phoenix:” Ihminen näkee tarkasti vain 1 asteen sektorille. Se vastaa suunnilleen peukalon leveyttä suoran käsivarren päässä. Loput siitä kymmenien asteiden sektorista, jonka tiedämme näkevämme tarkasti, on todellisuudessa aivojen luoma illuusio, joka perustuu muistikuviimme. Silmä on katsonut joka puolelle ja muistiin jäivät kuvat sektorin ulkopuolelle jäävästä alueesta, joka aistitaan näkemisenä.
Jos oma rationaalisuus ei ole niin hyvällä mallilla kuin itse luulee, niin mikään ei varoita asiasta. Omaa rationaalisuutta pitäisi siksi testata oma-aloitteisesti ihan vaan testaamisen ilosta. Sitä voi testata esimerkiksi vertaamalla omia johtopäätöksiä faktoihin. Rationaalisen synonyymi on ”informaatioon pohjautuva”, josta voi johtaa ajatuksen, että jos omat johtopäätökset eivät perustu informaatioon, ajattelijan pitäisi epäillä omaa rationaalisen ajattelun kykyään, ja suhtautua omiin johtopäätöksiinsä samalla varauksella kuin muihinkin epäluotettaviin lähteisiin. Mutta mistä löytyy motivaatio tuollaiseen vertailuun, jos ei ole tottunut ajattelemaan rationaalisesti? Ja mihin informaatioon niitä omia päätelmiään pitäisi verrata, kun alitajunta pyrkii sensuroimaan saapuvasta tiedosta pois juuri sen osan, joka on omien päätelmiemme vastaista? Ei ole helppoa toimia vastoin aivojemme synnynnäistä piirrettä, joka estää meitä ajattelemasta rationaalisesti silloin, kun siitä seuraa meille henkistä kärsimystä. Tuosta seuraa paradoksi, että oman rationaalisuutensa testaaminen on vaikeinta sitä kaikkein eniten tarvitseville.
SO2001: ” TeeCeen taktiikka nostaa vanhoja kirjoitusten pätkiä kaukaa historiasta opettaa kiinnittämään huomiota siihen, mitä kirjoittaa. Vähäinenkin huolimaton ”heitto” voi kostautua myöhemmin. Tätä asiaa joudun nyt opettelemaan.”
Meillä kaikilla on vahvoja motiiveja. Haluamme olla oikeassa, peitellä vikojamme ja erehdyksiämme, suojella totuttuja tapojamme, haluamme vaikuttaa fiksuilta, rehellisiltä ja kaikin puolin kunnon ihmisiltä. Kun on puhuttu esimerkiksi liikenneturvallisuudesta, niin useimmilla on ollut vahva motivaatio olla turvallinen kuljettaja, mutta kun puhutaan ajonopeuksista, niin mukaan tulee muitakin motiiveja. Silloin mielipiteisiin voi vaikuttaa ärtymys siitä, ettei saa ajaa tavalla joka omasta mielestä on hyvä, ärtymys siitä että menettää aikaa omasta mielestä aivan turhaan, voi kokea epäoikeudenmukaiseksi sen että omasta mielestä paljon vaarallisempiin muiden tekemiin asioihin ei puututa, voi kokea ulkopuolelta tulevan holhouksen negatiivisena, voi olla eri mieltä siitä onko nopeus niin vaarallista kuin väitetään ja niin edelleen.
Aivomme ovat pullollaan eri suuntiin vetäviä motiiveja. Jos keskustelija ei ole tietoinen niistä, hänelle muodostuu yhdestä ja samasta asiasta kaksi tai useampiakin mielipiteitä. Silloin mielipide ei riipu varsinaisesta asiasta, vaan siitä, missä yhteydessä asiaa käsitellään. Minusta tilanne ei silloin ole ihmisen hallinnassa, vaan häntä vievät hänelle itselleen tuntemattomat tekijät ilman, että hän edes havaitsee koko asiaa. Hänelle itselleen näyttää, kuin hän toimisi täysin johdonmukaisesti.
Huomasin tämän ilmiön ensimmäiseksi itsessäni tällä palstalla kirjoitellessani. Huomasin, että kun reagoin johonkin luontevasti, sen mukaan miltä siinä lukuhetkellä tuntui, niin jotkut nimimerkit olivat kohta tivaamassa selitystä miksi mielipiteeni olivat ristiriidassa faktojen kanssa. Tämä johti ajatukseen, että olisi fiksumpaa ja omia hermoja säästävämpää katsoa ensin ITSE mitä ne faktat sanoivat ja puhua vasta sitten. Sen jälkeenkin tuli edelleen oltua välillä väärässä, mutta huomattavasti entistä harvemmin, ja ennen kaikkea kantaansa oli helpompi muuttaa jos se ei perustunut omiin luuloihin. Silloin ei oikeastaan itse ollut väärässä, oli vaan tullut luettua vanhaa tietoa.
Tuota prosessia ei pääse läpi ilman että mieleen lopulta juolahtaisi epäillä muidenkin ihmisten aivojen toimivan samalla tavalla kuin omani. Vanhoja kommentteja lukemalla selvisi, että te muut toimitte kuten minäkin, tekin olette taipuvaisia ajattelemaan asioita sen mukaan miltä ne tuntuvat eikä sen mukaan, mitä ne parhaan tiedon mukaan ovat. Tämä havainto antoi minulle ihan uudenlaiset eväät keskusteluihin. On nimittäin aikamoinen etu kun pystyy osoittamaan, että keskustelukumppani ei edes itse ole kanssaan sama mieltä.
Tämän vuoksi nostan vanhoja kirjoituksia esiin. Minusta muidenkin on hyvä tietää, että heidän mielipiteitään ohjaa jotkin muutkin tekijät kuin ne, joista he ovat tietoisia.
JEV2: ” Sinulta on näköjään jäänyt vastaamatta 21.3. esitettyihin kysymyksiin, alitajuntako esti?”
Ei ollut alitajunta kun esti, syy oli sama kuin viimeksi; luulin sinun lopettaneen viestien lukemisen kun et vastannut mitään kommentteihini. Olin vastannut kommentteihisi jotka esitit 22. ja 23.2. ja kun sinulta ei kuulunut mitään vastauksia, ajattelin että et ole enää kiinnostunut tästä asiasta. Niissä vastauksissani käsittelin myös samoja asioita, joita kyselit minulta 21.3., joten olet saanut vastauksia jo ennen kuin kysyitkään. Vastaan kaikkiin 21.3. esittämiisi kysymyksiin, tässä ensimmäinen:
JEV2: ”Koetko liikenneturvallisuuden kokonaisuuden kehittämisen jotenkin hankalaksi aiheeksi, kun kaikki muut parannusehdotukset saavat aina aikaan ylläolevan kaltaisia hyökkäyksiä henkilöä kohti?”
En koe liikenneturvallisuuden kokonaisuuden kehittämistä hankalaksi aiheeksi asiana, mutta siitä keskustelu on vaikeaa. Monelle nimimerkille tuntuu olevan ylivoimaista tajuta missä roolissa hän milloinkin puhuu. Siksi keskustelut loikkivat kuskin ja yhteiskunnan vastuiden välillä ikään kuin teiden kunto tai ajonvakautusjärjestelmien verotus olisivat jotenkin sidoksissa siihen, millaisia liikenneturvallisuuteen vaikuttaviin valintoja kuski itse tekee ajaessaan.
En tiedä mihin hyökkäykseen viittaat, en ollut sellaista ainakaan tarkoittanut enkä nyt uudelleen lukiessanikaan löydä tekstistäni hyökkäystä. Kommenttini oli tarkoitettu sarkastiseksi huomautuksesi mielipiteestäsi, että tilastotiedot eri liikenneturvallisuuteen vaikuttavien keinojen tehosta auttavat pistämään omat prioriteetit järjestykseen. Annoit mallia omien prioriteettien oikeasta järjestyksestä neuvomalla kuinka Suomen valtion pitäisi hoitaa sille kuuluvaa liikenneturvallisuustyötä. Jos se kerran on omasta mielestäsi sinun prioriteettisi kärkipäässä, niin kehotin sinua viipymättä hoitamaan oman vastuualueesi kuntoon ja poistamaan liikenneturvallisuutta haittaavat verot. Itselläni on toisenlainen käsitys siitä, mitkä prioriteetit minun vastuualueeni puitteissa pitäisi olla kärjessä.
Minusta kuskin prioriteettina pitäisi olla ensin sen tunnistaminen, mikä rajoittaa hänen omaa suoritustaan. ja sen jälkeen tehdä jonkinlainen suunnitelma omien heikkojen kohtien kehittämiseksi. Liikenteen infran, autokannan yms. kehittäminen taas pitää olla valtion prioriteettina. Näiden asioiden eron pitäisi näkyä myös keskusteluissa, mutta ikävän usein e ei näy. Moni keskustelu on mennyt suunnilleen sitä rataa, että kysymykseen: ”Miksi otat ajaessasi tahallisia laittomia riskejä?” vastataan, että ”Autovero on liian iso, se pitää autojen keski-iän korkeana ja estää turvavarusteiden hankinnan, rajoituksissa ei ole mitään järkeä, niitä on pakko rikkoa jotta maan talous ei menisi ihan kuralle, teiden kunto on vaarallisen huono, seniileitä vanhuksia on liikenteessä aivan liikaa, kuskit eivät osaa ajaa joustavasti...”. En usko että kukaan todellisuudessa rikkoo tahallaan liikennesääntöjä siksi, että valtio ei hänen mielestään tee tarpeeksi liikenneturvallisuuden eteen, joten tahalliselle laittomalle riskinotolle on joku muu syy. Tähän ei ole päästy kunnolla kiinni näissä keskusteluissa, joten mielestäni liikenneturvallisuuden kokonaisuuden kehittämisen käsittely on hankala aihe.
JEV2: ” Tahdotko kysymykselläsi sanoa, että nopeuden hallinta ei olekaan kaikkein tehokkain keino vaan ainoastaan kustannustehokkain keino?”
Tahdon sanoa, että lopputuloksen kannalta oleellista on, paljonko tietyllä resurssilla saadaan aikaan. Kustannustehokasta keinoa käytettäessä säästyy miljoonalla eurolla enemmän ihmishenkiä kuin vähemmän kustannustehokasta keinoa käytettäessä. Koska resursseja mitataan euroissa, ovat tehokkain keino ja kustannustehokkain keino käytännössä yksi ja sama asia.
Minusta liikenneturvallisuudesta puhuttaessa ei pitäisi joutua väittelyyn autojen turvallisuuden kehittämisen ja kuljettajien toiminnan ohjaamisen välillä. Minusta maamme liikenteessä liikkuvien autojen turvallisuuden kehittäminen tai tiestön turvallisuuden kehittäminen ei ole vähääkään ristiriidassa kuljettajien ajoasenteiden kehittämisen kanssa. Jos puhutaan kokonaisuuden kehittämisestä, niin silloin pitää parantaa sekä teitä, autoja että kuskeja. Noista kolmesta vain yksi on tämän palstan nimimerkkien henkilökohtaisella vastuulla.
TeeCee: “Vaikka ajaisin ruostuneella ja katsastamattomalla Ladalla vuosimallia -71, niin silti mielestäni minun mielipiteeni automaattisen nopeusvalvonnan tehosta on lähempänä oikeaa kuin sinun.”
JEV2: ”Kun nyt selvisi ettei kyseessä ollutkaan minun mielipiteeni, miten suhtaudut asiaan?”
Koska tuo selvisi? Sinä puhut ihan eri asiasta, tätähän Herbertkin koitti sinulle saada perille. Ne sinun tietosi eivät kumoa sitä tosiasiaa, että nopeuden lasku parantaa liikenneturvallisuutta, että nopeusvalvonta alentaa ajonopeuksia, ja että automaattinen nopeusvalvonta alentaa niitä kustannustehokkaammin kuin ihmisten suorittama nopeusvalvonta. Mikä tarkoittaa, että nopeusvalvontaa automatisoimalla saadaan samalla rahalla alennettua useamman kuskin ajonopeutta kuin manuaalisesti suoritetulla nopeusvalvonnalla.
Muuten, miten on sinun mielipiteesi tueksi esittämiesi lähteiden validoinnin kanssa? Nytkö sitä ei kaivatakaan? Et voinut edes keskustella teoriatasolla Potenssimallin käyttämisestä yksilötasolla, koska siltä puuttui validointi. Millä perusteella sinä oikein päätät milloin validointia tarvitaan välttämättä ja milloin se on tarpeeton?
JEV2: ” Etkö enää olekaan sitä mieltä, että liikennevirrasta alaspäin poikkeavan nopeuden aikaansaaman koko liikennevirran nopeuden laskun vaikutus kumoaa suuruudellaan aina mahdolliset muut haittavaikutukset? Jos et, minkä suuruisella nopeuserolla näin ei enää tapahdukaan?”
En ole koskaan ollut tuota mieltä. Mikään liikenteessä tehty ei saa aina aikaan jotain tiettyä asiaa, vaan kyse on tilastollisen todennäköisyyden muutoksista. Myöskään tupakointi ei aina tapa, base-hyppyyn ei aina kuole, päälleen hyppääminen laiturilta järveen ei aina johda halvaantumiseen vaikka ei tietäisikään mitä pinnan alla on ja niin edelleen.
En ole myöskään sitä mieltä, että liikennevirrasta alaspäin poikkeavan nopeuden aikaansaama koko liikennevirran nopeuden lasku olisi se mekanismi, jolla muita hitaampien kuskien liikenneturvallisuutta lisäävä vaikutus syntyy. Jos olisin tuota mieltä, minulla ei olisi selitystä sille, miksi ennusteiden tarkkuus paranee kun Potenssimallia käytetään yksilötasolla liikennevirran sijaan. En myöskään käsittäisi, miksi liikenneturvallisuus paranee ylinopeutta ajavien kappalemäärän laskiessa, vaikka liikenteen keskinopeus pysyisi samana. Jos aiot vakuuttaa minut siitä, että nykyinen mielipiteeni on väärä, sinun pitää antaa nykyistä käsitystäni uskottavampi selitys sille, että muita hitaammin ajamisen eri vaikutusten summa on turvallisuuden kannalta positiivinen. Sinun on hankala löytää sellaista selitystä niin kauan kun jätät huomiotta tiedossasi olevia asioita.
Kysymys kuuluu kuka on häirikkö? Vastaus noudata itse liikennesääntöjä ja jätä häiriköt viranomaisten huoleksi.
Ovatko nopeusrajoitukset poliittisia päätöksiä? Varmaankin ovat, ainakin ylimmällä tasolla, eli että kaikilla teillä on jokin nopeusrajoitus, ja myös tietyyppikohtaiset rajoitukset saattavat olla poliittisesti päätettyjä. En kuitenkaan usko, että kaikkia tiekohtaisia rajoituksia olisi asetettu poliittisin perustein.
Toinen mielestäni olenneinen kysymys on sitten tällainen: Mitkä poliittiset suunnat ovat eniten olleet vaikuttamassa nopeusrajoitusten käyttöönottoon ja niiden tason määrittelyyn? Voisin ajatella vihreiden vaikuttaneen tähän, mutta 40 vuotta sitten vihreitä ei vielä ollut olemassa poliittisena liikkeenä.
SO2001: ” Vaikka arvoisa TeeCee tulkitseekin aikaisempia kirjoituksiani niin kuin hänellä on tapana niitä tulkita, ei todellisuus täysin vastaa hänen visioitaan.”
Vihjailun sijaan voisit sanoa mikä kommentissani on mielestäsi minun väärin tulkitsemaa. Joko kaivan esiin kommenttisi johon puheeni perustuvat tai sitten perun julkisesti puheeni ja pyydän anteeksi. Ymmärrän kantasi, mutta minun kannaltani katsoen sinä yrität nyt luikerrella vastuustasi väittämällä että keksin mielipiteitteni perustana olevia puheitasi.
SO2001: ” Jos ajamistani tarkastellaan TeeCeen esittämän tulkinnan hengessä, olen selvinnyt pelkällä hyvällä tuurilla”
Luin muutaman viimeisimmän kommenttini, mutta en löytänyt sellaista jossa olisin edes etäisesti puhunut tuosta aiheesta. Enkä usko että vanhemmistakaan kommenteistani löytyy tuollaista ajatusta, koska tiedän varsin hyvin että liikenteemme on keskimäärin niin turvallista, että pahatkin viat ajotavoissa näkyvät vain tilastollisena riskinä, ei yksilötasolla. Ainakin viime kuulta löysin sinulle osoittamani kommentin, jossa puhuin että sinulla on ajotapoja, jotka ovat TILASTOLLISESTI riskiä nostavia. Kerro missä kommentissani tarkastelin ajamistasi jossain muussa hengessä.
SO2001: ”Ei se tietenkään oikeasti noin ole. En luota tuuriin, koska sitä ei välttämättä kovin paljon ole.”
Onko tämä mielestäsi hyvä esimerkki siitä miten minulla on tapana tulkita (väärin?) aikaisempia kirjoituksiasi? Minusta se ainakin on siitä oikein hyvä esimerkki. Tulkintani oli siis se, että ” tuntuu vähän kummalliselta vääntää tällaisesta aiheesta nimimerkin kanssa, joka itse sanoo, ettei yritä vähentää virheitään koska tekee virheitä, ja että turvallisuuden lisäämisen sijaan hän luottaa tuuriinsa, jonka tietää loppuvan joskus.” Tämä mielipiteeni sinun kohtalonuskostasi perustui kommenttiisi siitä, miten ohittelet traktoreita. Sanoit että et hiljentele lähelle traktorin vauhtia: ” Ei muuta kuin ohi vaan...Omalla kohdallani perustelen edellä selostettua toimintaa siten, että en edes yritä optimoida turvallisuutta. En ota huomioon kaikkia mahdollisia ja mahdottomia skenaarioita vaan luotan tuuriin. Joskus se voi pettää, mutta se on sen ajan murhe. Mikä kohta tuossa tarkkaan ottaen on mielestäsi minun väärin tulkitsemaani?
SO2001: ”En ota myöskään tietoisia turvallisuusriskejä, koska olen – nolo myöntää – keskimääräistä pahempi pelkuri.”
Sinä olet tietoinen siitä, että ylinopeus on isompi nopeus kuin laillinen nopeus: SO2001:”Ylinopeus tarkoittaa sitä, että ajetaan suuremmalla nopeudella kuin liikennemerkillä on merkitty suurimmaksi sallituksi nopeudeksi.
Sinä olet tietoinen että isompi nopeus lisää loukkaantumisen ja kuolemanriskiä: SO2001: ”En kiistä sitä ilmiselvää tosiasiaa, että ajoneuvon nopeuden lisääminen lisää loukkaantumisen ja kuoleman riskiä. Tästä asiasta on turha edes keskustella. Ei tarvitse hallita monimutkaista fysiikkaa ymmärtääkseen, että mitä kovempaa vauhtia ajetaan, sitä kovemmalla vauhdilla törmäillään, ja sitä suuremmat hidastusvoimat kohdistuvat matkustajiin, ja sitä pahemmin heille käy.”
Sinulla on tapana ajaa usein ylinopeudella: SO2001: ”.. ajan käytännöllisesti katsoen aina enemmän tai vähemmän ylinopeutta.. Ajanhan lähes aina enemmän tai vähemmän ylinopeutta”
Sinun on ihan turha tuollaisten puheitten jälkeen sanoa että et ota tietoisia turvallisuusriskejä. Sinä tiedät että ylinopeus on riski ja sinä otat tämän riskin usein ja tarkoituksella.
SO2001: ” On käytännössä mahdotonta, että ihminen, joka pelkää onnettomuuksia huomattavasti enemmän kuin muut keskimäärin, ottaisi vuodesta toiseen suuria riskejä maantiellä henkensä ja terveytensä vaarantaen.”
Sanot ”ilmiselväksi tosiasiaksi ”että ajoneuvon nopeuden lisääminen lisää loukkaantumisen ja kuoleman riskiä", sanot nyt että sinun on käytännössä mahdotonta jatkuvasti vaarantaa henkesi ja terveytesi, ja kuitenkin sanot ajavasi lähes aina ylinopeutta. Syyksi näihin epäloogisuuksiin löydät aina minun ”tulkintani”, mutta en minä näitä keksi, sinä tarjoilet aina vain uusia kun yrität kiemurrella pinteestä. Tarkistetaan yhdessä vaikka jokainen väitteeni sana, tehdään mitä tahansa jotta saadaan lopulta selvyys että puhutko sinä ristiin vai keksinkö minä näitä juttuja päästäni.
SO2001: ” Pyrin välttämään riskien ottamista.”
Olet kuitenkin kertonut ajotapasi piirteistä, jotka kertovat ihan päinvastaista. Sanot ajavasi lähes aina ylinopeutta välttääksesi ajamisesta aiheutuvaa stressiä ja väsymystä ja tylsistymistä ja tiedät että tämä on riski, jota nyt sanot pyrkiväsi välttämään. Ei sinun minulle tarvitse mitään selittää, mutta sinun olisi hyvä itse tietää mitä sinä teet mistäkin syystä. Myönnät varmaan, että puheistasi päätellen sinulla on tämä puoli aika lailla hakusessa. Jaa niin, ethän sinä mitään myönnä, tämä sotkuhan johtuu minun tulkinnoistani.
En yleensä löydä Googlen avulla vanhoja kirjoituksiani, joihin TeeCee viittaa, mutta tällä kerralla ihme kyllä löysin sellaisen ”Hollilla” arkistosivulta, joka on minulle aikaisemmin tuntematon.
26.2.2012 olen kirjoittanut:
”Tässä todennäköisesti tulee taas TeeCeelle uutta aineistoa (jota hän joskus kahden kuukauden päästä käyttää ), mutta en anna sen haitata.”
Ei kulunut kahta kuukautta vaan kolme vuotta ja kaksi kuukautta. Mutta samapa tuo.
Vanhassa kirjoituksessani kerron kuinka ajoin olosuhteisiin nähden liian kovaa ja jouduin vastaan tulevista autoista huolimatta ohittamaan traktorin, koska en tien liukkaudesta johtuen saanut autoa pysähtymään. Tapahtuman selostettuani kirjoitan seuraavasti: ”Mitä tästä otan opiksi? En mitään. Ajan yhtä varomattomasti ja keliä huomioon ottamatta kuin ennenkin.”
Mitä olen tarkoittanut? Olenko todella tarkoittanut, että en ota vaaratilanteesta millään tavalla opiksi?
Vastaus edellä esittämiini kysymyksiin käy ilmi kirjoituksestani, jossa kerron, että olosuhteisiin nähden sopiva vauhti edellä mainitussa tilanteessa olisi ollut ehkä 60 kilometriä tunnissa, mutta kukaan ei ajanut noin hitaasti, ja yleensäkin kaikki ajavat liukkaalla liian kovaa.
Kirjoittamalla, että ”ajan yhtä varomattomasti ja keliä huomioon ottamatta kuin ennenkin” tarkoitin, että en ala ajaa liukkaalla talvikelillä 60 kilometrin tuntinopeutta, joka olisi olosuhteisiin nähden sopiva vauhti, vaan ajan kovempaa kuten kaikki muutkin ajavat. Myönnän, että kuulun niihin, jotka ajavat keskimääräistä kovempaa, mutta mainitsen, että kovempaakin ajavia on. Täysin en sulje pois mahdollisuutta, ettenkö voisi myös ottaa oppia vaaratilanteista. Kirjoitan: ”Ehkä tämän tyyppiset tilanteet kuitenkin jonnekin alitajuntaan jäävät, joten toivottavasti niistä on edes pientä hyötyä turvallisuuden kannalta.”
En tiedä, mitä olen ajatellut, kun olen kirjoittanut, että en yritä optimoida turvallisuutta enkä ota huomioon kaikkia mahdollisia ja mahdottomia skenaarioita vaan luotan tuuriin. Ehkä olen vain kuvannut rehellisesti miten asia on. Jos tietää, että olosuhteisiin nähden turvallinen nopeus olisi 60 km/h, mutta ajaa kuitenkin 80 kilometrin tuntinopeudella, silloin ilmiselvästi laskee jotain myös tuurin varaan. Mutta näinhän suurin osa autoilijoista tekee. En siis ole tässä asiassa sen pahempi kuin muutkaan. Näkeehän sen liukkaan kelin ketjukolareissakin, kuinka suuri osa autoilijoista luottaa tuuriin ja ajaa liian kovaa. Näin ei tietenkään pitäisi tehdä, mutta kukapa on täydellinen. Hyvä ja huono tuuri ovat kaikkialla läsnä. Tupakoitsijakin ottaa tietoisen riskin ja toivoo, että onni ei pettäisi.
Otanko tietoisen turvallisuusriskin ajamalla ylinopeudella, kuten TeeCee väittää? Tilastollisesti kenties otan, jos ”tiede” näin sanoo. Mutta en ajattele tilastoja. Kun ajan autoa, mietin sitä hetkeä, jolloin ajan. En koe ottavani turvallisuusriskiä, jolla olisi käytännössä mitään merkitystä. Autolla ajamiseen sisältyy joka tapauksessa riskejä.
Jos ajan laillista 100 km/h nopeutta, otan sen turvallisuusrikin, jonka 100 km/h nopeus tuo tullessaan. Jos nopeusrajoituskyltti vaihdetaan 80 kilometriin tunnissa, enkä hidasta nopeuttani, riski on edelleen sama lukuun ottamatta muiden tiellä liikkujien väärästä nopeusennakoinnista johtuvaa potentiaalista riskitason nousua, jonka voi ottaa huomioon.
Mitä tulee tuurilla selviämiseen, johon TeeCee viittaa, sellaisesta löytyy aihetodisteita, jotka mielestäni oikeuttivat minua käyttämään sanontaa ”TeeCeen tulkinnan hengessä”. En esittänyt tarkasti, mitä TeeCee on kirjoittanut vaan viittasin tulkintaan ja sen henkeen. Tarkasti lainaten TeeCee kirjoitti seuraavasti: ”Koko ajatusketjusi tähtää siihen, että voisit ajella miten lystäät tuuriin luottaen.”
Koska en ole käyttänyt sanoja ”miten lystään”, kommentti on mielestäni tulkinta. Varmuuden vuoksi - jotta en väittäisi kenenkään kirjoittaneen sellaista, mitä hän ei ole kirjoittanut - jätin asiaan etäisyyttä kirjoittamalla tulkinnan hengestä enkä suoraan tulkinnasta.
En siis kirjoita, että TeeCeen mukaan olen selvinnyt pelkällä tuurilla. En kirjoita myöskään, että TeeCeen tulkinnan mukaan olen selvinnyt pelkällä tuurilla. Kirjoitan, että jos ajamistani tarkastellaan TeeCeen esittämän tulkinnan hengessä, olen selvinnyt pelkällä hyvällä tuurilla. Kuten nähdään, lievennyksiä ja useita.
Kyse on siis spekulatiivisesta mahdollisuudesta, joka käy ilmi passiivin käytöstä ja jos -sanasta. Eli jos joku tarkastelee ajamistani siinä hengessä, jota TeeCeen tulkinnat heijastelevat tai kuvastavat, johtopäätös on se, mikä se on.
Kirjoittelen tätä parhaillaan Helsingissä. On taas tullut ”porhallettua” niin pienempiä kuin isompiakin teitä ja katuja. Kiinnitin autoon pitkästä aikaa navigaattorin verratakseni sen esittämiä nopeuksia auton mittarin näyttöön. Kävi ilmi (mikäli navigaattori näyttää oikein), että en aja niin kovaa kuin olen luullut ajavani. Navigaattorilla voi olla jopa se vaikutus, että alan ajaa kovempaa eli sitä vauhtia, jota olen luullut jo ajavani. Todennäköisesti näin ei kuitenkaan käy. Huomasin matkalla ajavani monin paikoin varsin maltillisesti. Moottoritielläkin navigaattorin näyttämä lukema oli useimmiten alle 120 kilometriä tunnissa kuin yli. Autoja meni ohi vaikka kuinka paljon.
SO2001: ” Kun vastakkain on kaksi eri suuntaan vaikuttavaa arvoa, joutuu punnitsemaan, kumman niistä asettaa etusijalle. Turvallisuus tietysti pitäisi asettaa etusijalle, mutta joskus etusijan voi ottaa turhamaisuus tai jokin muu itsetuntoon liittyvä tekijä.”
Tuo on totta, tuon asian kanssa me kaikki painimme, mutta näyttää kuin sinä punnitsisit asiaa vasta jälkeenpäin. Fiksumpaa olisi punnita mitä arvoja ajamisessaan käyttää asiat jo ennen kuin menee rattiin. Siten on PALJON helpompaa kestää esimerkiksi mainitsemiisi asioihin liittyvät paineet ja houkutukset. Siinä toimii sama psykologia kuin esim. kaupassa: terveellisiä ruokailutottumuksia on paljon helpompi noudattaa, jos päättää jo ennen kauppareissua olla ostamatta herkkuja. Jos sitä asia pohtii vasta karkkikäytävällä, on jo paljon heikommilla. Ja jos ostaa sillä perusteella, että eihän sitä ole mikään pakko syödä, niin tappio on jo lähes varma. Eipä niitä vuosien mittaan ostettuja makeisia enää missään kaapissa näy, kaikki on syöty.
Jos päättää että ei ole syytä muuttaa tapaa harkita oikeita toimintatapoja vasta keskellä liikennetilannetta, päättää todellisuudessa ajaa miten sattuu. Jos ei edes mieti miten tähän asiaan kannattaisi suhtautua, ei ole minun kirjoissani kuljettaja, eli henkilö joka tietoisesti kuljettaa ajoneuvoa, vaan matkustaja joka istuu kuljettajan paikalla. Varsinainen kuljettaja on silloin kuskin paikalla istuvan alitajunta, johon henkilöllä itsellään ei ole juuri mitään vaikutusmahdollisuuksia.
Oletko miettinyt mitä ne meidän ihmisten arvot oikeataan ovat? Minusta tämä on hyvin mielenkiintoinen asia pähkäiltäväksi. Wikipedian mukaan arvo on ”käsitys tavoiteltavasta ja haluttavasta fyysisestä tai abstraktista objektista tai asiantilasta”. Eli arvomme muodostuvat vastaamaan halujamme, ja mehän haluamme vaikka mitä. Osa, nähtävästi aika pieni osa, on tietoisia haluja, ja loput alitajuisia. Yhteenveto: se mitä sanomme arvoiksemme, onkin vain sekava kokoelma pääsiassa tiedostamattomia halujamme.
Tuo selittäisi mielestäni hyvin, miksi asia on juuri noin kuin sanoit, eli että meillä on toisensa pois sulkevia arvoja. Tietoinen puolemme haluaa tasa-arvoa, kanssaihmisillekin turvallisuutta ja oikeudenmukaisuutta, ylipäätään kaikkea sellaista mitä hyvä ihminen haluaa, olemmehan kaikki omasta mielestämme todella hyviä tyyppejä. Lämmittää mukavasti sydäntä, kun itsellä on niin hienot arvot ja kaikki. Mutta alitajunnalla ei ole omaatuntoa, se on vähän kuin autistinen, hyvin itsekäs muistihirmu. Se huomaa erittäin paljon enemmän asioita kuin tietoinen puoli, oikeastaan ihan kaikki aistihavaintomme menevät sen kautta, ja se päättää mitä niistä saatetaan tietoisen puolen tietoon. Se huomaa myös meidän sellaiset mieltymyksemme ja halumme, joita tietoisella puolella yritämme peitellä. Myös nämä halumme ja tavoitteemme ovat omia arvojamme, joita automaattisesti arvostamme vaikka ainoa mitä niistä voimme huomata, ovat tekomme ja mielipiteemme, joita ne saavat aikaan. Tästä seuraa, että teemme asioita joita emme osaa selittää muuten kuin että ”se on arvojeni/periaatteitteni mukaista”.
Tuollaisen ajatusketjun kautta päädyin siihen, että itselleni arvoilla ei ole mitään arvoa sinänsä, päinvastoin suhtaudun arvoihini epäillen. Ennen kuin niiden kannattaa antaa vaikuttaa elämäänsä, niiden pitää osoittaa olevansa sellaisia arvoja, jotka myös tietoinen puoleni allekirjoittaa. Niiden on oltava riittävän ”yleviä” jotta voin kokea itseni niin hyväksi ihmiseksi kuin mihin näillä resursseilla on mahdollisuuksia, mutta ei niin ”yleviä”, että en voisi elää niiden mukaan arjessa. Jotta arvot toimisivat arkielämässäkin, ne eivät saa olla ristiriidassa jonkun toisen arvoni kanssa. Kun sellainen ristiriita tulee esiin, niin siinä on taas ajankulua nuotiolla istuskellessa.
Sellainen pohdiskelu voi päätyä myös tulokseen, että elän tuon kieltämättä aika huonon arvoni mukaan NYT, mutta alan pikkuhiljaa vääntää ajatusmaailmaani vastanottavaisemmaksi tuolle toiselle asenteelle, jota vastaan joku sisälläni haraa vastaan niin pirusti, mutta joka järjellä ajatellen on pitkällä tähtäimellä parempi elämänarvo. Tätä rataa olen esimerkiksi vähitellen vääntänyt ajatusmaailmaani kohti vihreämpiä arvoja, vaikka joku sisälläni sanoo että ”maailma ei tuhoudu vaikka pistätkin sen pariston tavallisten roskien sekaan”. Äänestin jopa ensimmäisen kerran eläessäni vihreiden ehdokasta Eduskuntaan vaikka tiedän mitä mieltä he ovat minulle niin kovin rakkaasta yksityisautoilusta, taloutemme kilpailukyvyn kehittämisestä ja vastaavista. Yksi arvoni sanoo että maailmaa ei pitäisi tämän enempää pilata, toinen arvoni sanoo että sen pilaaminen on aivan helvetin hauskaa, pohdiskelun tulos oli, että arvostan enemmän ihmistä jonka arvomaailma suosii maapallon tuhon estämistä kuin omaa hupia, joten toisen arvon häivyttäminen pitää aloittaa.
Kommenteistasi päätellen sinä et juurikaan arvojesi karsintaa vaan elät hetkessä, milloin minkäkin arvon mukaan. Siinä ei ole mitään vikaa sinänsä, tuokin tapa voi johtaa ihan hyvään elämään, mutta näissä keskusteluissa tuon politiikan ongelmat tulevat esiin. Tuosta yllä olevasta kommentistasi päätellen sinä tiedostat asian, silti sinulle näyttää tulevan aina täytenä yllätyksenä kun sinulle näyttää kuinka ristiriitaisiin mielipiteisiin sinun päinvastaisiin suuntiin vetävät arvosi johtavat. Kinaat vastaan kun tämän ristiriidan näyttää sinulle, vaikka sanot tietäväsi erisuuntiin vetävistä arvoistasi, ja niinpä sitten onnistut samanaikaisesti pitämään kanssaihmistesi turvallisuutta hyvin tärkeänä, vaikka vastustat nopeusvalvontaa perustellen sitä SINUA koskevilla syillä.
Sinulla on tiedossa että nopeusvalvonta alentaa ajonopeuksia, sinulle on itsestäänselvyys että ajonopeuksien alentaminen vähentää sinulle tärkeiden ihmisten todennäköisyyttä kuolla tai vammautua, mutta silti halveksit rajoituksia noudattavia. Niin kuin sanoin, sinullakin saa olla niin sekaiset arvot kuin haluat, mutta voisit sinä silti kommentoidessasi huomioida että tiedät niiden sekavuuden. Vaikka et rajoituksia noudattavia hyväksykään, niin voisit silti vastoin ”sydämesi ääntä” muistaa että halveksit kuskeja, jotka toteuttavat sinun arvojasi käytännössä pienentämällä sinulle rakkaiden kanssaeläjiesi riskejä.
Koska annat kaikkien arvojesi kritiikittä vaikuttaa mielipiteisiisi, päädyt keskusteluissa automaattisesti tilanteeseen jossa puolustat omien arvojesi vastaisia ajotapoja. Se on tuon elämäntavan hinta, jota vastaan väittämisesi määrästä päätellen et ole halukas maksaman. Etkä joutuisi maksamaankaan, ellei yksi mulkku kaivelisi menneitä ja näyttäisi sinulle, miten ristiriitaiseen tilanteeseen olet itsesi saattanut.
SO2001: ” Kun vastakkain on kaksi eri suuntaan vaikuttavaa arvoa, joutuu punnitsemaan, kumman niistä asettaa etusijalle. Turvallisuus tietysti pitäisi asettaa etusijalle, mutta joskus etusijan voi ottaa turhamaisuus tai jokin muu itsetuntoon liittyvä tekijä.”
Tuo on totta, tuon asian kanssa me kaikki painimme, mutta näyttää kuin sinä punnitsisit asiaa vasta jälkeenpäin. Fiksumpaa olisi punnita mitä arvoja ajamisessaan käyttää asiat jo ennen kuin menee rattiin. Siten on PALJON helpompaa kestää esimerkiksi mainitsemiisi asioihin liittyvät paineet ja houkutukset. Siinä toimii sama psykologia kuin esim. kaupassa: terveellisiä ruokailutottumuksia on paljon helpompi noudattaa, jos päättää jo ennen kauppareissua olla ostamatta herkkuja. Jos sitä asia pohtii vasta karkkikäytävällä, on jo paljon heikommilla. Ja jos ostaa sillä perusteella, että eihän sitä ole mikään pakko syödä, niin tappio on jo lähes varma. Eipä niitä vuosien mittaan ostettuja makeisia enää missään kaapissa näy, kaikki on syöty.
Jos päättää että ei ole syytä muuttaa tapaa harkita oikeita toimintatapoja vasta keskellä liikennetilannetta, päättää todellisuudessa ajaa miten sattuu. Jos ei edes mieti miten tähän asiaan kannattaisi suhtautua, ei ole minun kirjoissani kuljettaja, eli henkilö joka tietoisesti kuljettaa ajoneuvoa, vaan matkustaja joka istuu kuljettajan paikalla. Varsinainen kuljettaja on silloin kuskin paikalla istuvan alitajunta, johon henkilöllä itsellään ei ole juuri mitään vaikutusmahdollisuuksia.
Oletko miettinyt mitä ne meidän ihmisten arvot oikeataan ovat? Minusta tämä on hyvin mielenkiintoinen asia pähkäiltäväksi. Wikipedian mukaan arvo on ”käsitys tavoiteltavasta ja haluttavasta fyysisestä tai abstraktista objektista tai asiantilasta”. Eli arvomme muodostuvat vastaamaan halujamme, ja mehän haluamme vaikka mitä. Osa, nähtävästi aika pieni osa, on tietoisia haluja, ja loput alitajuisia. Yhteenveto: se mitä sanomme arvoiksemme, onkin vain sekava kokoelma pääsiassa tiedostamattomia halujamme.
Tuo selittäisi mielestäni hyvin, miksi asia on juuri noin kuin sanoit, eli että meillä on toisensa pois sulkevia arvoja. Tietoinen puolemme haluaa tasa-arvoa, kanssaihmisillekin turvallisuutta ja oikeudenmukaisuutta, ylipäätään kaikkea sellaista mitä hyvä ihminen haluaa, olemmehan kaikki omasta mielestämme todella hyviä tyyppejä. Lämmittää mukavasti sydäntä, kun itsellä on niin hienot arvot ja kaikki. Mutta alitajunnalla ei ole omaatuntoa, se on vähän kuin autistinen, hyvin itsekäs muistihirmu. Se huomaa erittäin paljon enemmän asioita kuin tietoinen puoli, oikeastaan ihan kaikki aistihavaintomme menevät sen kautta, ja se päättää mitä niistä saatetaan tietoisen puolen tietoon. Se huomaa myös meidän sellaiset mieltymyksemme ja halumme, joita tietoisella puolella yritämme peitellä. Myös nämä halumme ja tavoitteemme ovat omia arvojamme, joita automaattisesti arvostamme vaikka ainoa mitä niistä voimme huomata, ovat tekomme ja mielipiteemme, joita ne saavat aikaan. Tästä seuraa, että teemme asioita joita emme osaa selittää muuten kuin että ”se on arvojeni/periaatteitteni mukaista”.
Tuollaisen ajatusketjun kautta päädyin siihen, että itselleni arvoilla ei ole mitään arvoa sinänsä, päinvastoin suhtaudun arvoihini epäillen. Ennen kuin niiden kannattaa antaa vaikuttaa elämäänsä, niiden pitää osoittaa olevansa sellaisia arvoja, jotka myös tietoinen puoleni allekirjoittaa. Niiden on oltava riittävän ”yleviä” jotta voin kokea itseni niin hyväksi ihmiseksi kuin mihin näillä resursseilla on mahdollisuuksia, mutta ei niin ”yleviä”, että en voisi elää niiden mukaan arjessa. Jotta arvot toimisivat arkielämässäkin, ne eivät saa olla ristiriidassa jonkun toisen arvoni kanssa. Kun sellainen ristiriita tulee esiin, niin siinä on taas ajankulua nuotiolla istuskellessa.
Sellainen pohdiskelu voi päätyä myös tulokseen, että elän tuon kieltämättä aika huonon arvoni mukaan NYT, mutta alan pikkuhiljaa vääntää ajatusmaailmaani vastanottavaisemmaksi tuolle toiselle asenteelle, jota vastaan joku sisälläni haraa vastaan niin pirusti, mutta joka järjellä ajatellen on pitkällä tähtäimellä parempi elämänarvo. Tätä rataa olen esimerkiksi vähitellen vääntänyt ajatusmaailmaani kohti vihreämpiä arvoja, vaikka joku sisälläni sanoo että ”maailma ei tuhoudu vaikka pistätkin sen pariston tavallisten roskien sekaan”. Äänestin jopa ensimmäisen kerran eläessäni vihreiden ehdokasta Eduskuntaan vaikka tiedän mitä mieltä he ovat minulle niin kovin rakkaasta yksityisautoilusta, taloutemme kilpailukyvyn kehittämisestä ja vastaavista. Yksi arvoni sanoo että maailmaa ei pitäisi tämän enempää pilata, toinen arvoni sanoo että sen pilaaminen on aivan helvetin hauskaa, pohdiskelun tulos oli, että arvostan enemmän ihmistä jonka arvomaailma suosii maapallon tuhon estämistä kuin omaa hupia, joten toisen arvon häivyttäminen pitää aloittaa.
Kommenteistasi päätellen sinä et juurikaan arvojesi karsintaa vaan elät hetkessä, milloin minkäkin arvon mukaan. Siinä ei ole mitään vikaa sinänsä, tuokin tapa voi johtaa ihan hyvään elämään, mutta näissä keskusteluissa tuon politiikan ongelmat tulevat esiin. Tuosta yllä olevasta kommentistasi päätellen sinä tiedostat asian, silti sinulle näyttää tulevan aina täytenä yllätyksenä kun sinulle näyttää kuinka ristiriitaisiin mielipiteisiin sinun päinvastaisiin suuntiin vetävät arvosi johtavat. Kinaat vastaan kun tämän ristiriidan näyttää sinulle, vaikka sanot tietäväsi erisuuntiin vetävistä arvoistasi, ja niinpä sitten onnistut samanaikaisesti pitämään kanssaihmistesi turvallisuutta hyvin tärkeänä, vaikka vastustat nopeusvalvontaa perustellen sitä SINUA koskevilla syillä.
Sinulla on tiedossa että nopeusvalvonta alentaa ajonopeuksia, sinulle on itsestäänselvyys että ajonopeuksien alentaminen vähentää sinulle tärkeiden ihmisten todennäköisyyttä kuolla tai vammautua, mutta silti halveksit rajoituksia noudattavia. Niin kuin sanoin, sinullakin saa olla niin sekaiset arvot kuin haluat, mutta voisit sinä silti kommentoidessasi huomioida että tiedät niiden sekavuuden. Vaikka et rajoituksia noudattavia hyväksykään, niin voisit silti vastoin ”sydämesi ääntä” muistaa että halveksit kuskeja, jotka toteuttavat sinun arvojasi käytännössä pienentämällä sinulle rakkaiden kanssaeläjiesi riskejä.
.
SO2001: ”Olen siis ottanut riskin – en tiedä, onko se ollut todellinen, vai olenko vain kuvitellut – jotta en kokisi olevani nolossa tilanteessa autoilijan hidastajana.”
Sinun itsetunto-ongelmasi pitää käsitellä erillään siitä, pitääkö kuskien liikenteessä noudattaa liikennesääntöjä vai ei. Sinä käsittelet koko liikennettä koskevaa asiaa omien ongelmiesi kautta. Rajoitusten noudattamisen tarpeellisuus tai tarpeettomuus ei määräydy sinun itsetuntosi, sinun tarkkaavaisuushäiriösi, sinun ajansäästötarpeittesi tai ylipäätään minkään suoraan sinuun liittyvän asian perusteella. Nuo tekijät ovat sinun yksityisiä juttujasi, jotka sinun pitää sovittaa parhaasi mukaan liikenteeseen, liikennettä ei pidä yrittää sopeuttaa sinulle sopivaksi.
Itsetunto- yms. asiat saavat aikaan, että sinun mielestäsi rajoituksia ei kannata noudattaa koska ne ovat epätieteellisiä, poliittisia, liian alhaisia, liikennediktaattoreiden sanelemia, tasa-arvon hengen vastaisia, mielivaltaisesti viranomaisen oikkujen mukaan vaihtelevia, tapa kouluttaa ihmiset tottelevaisiksi, lista jatkuu ja jatkuu. Yhteistä noille on, että kaikki ovat tärkeitä ja totta SINULLE. Liikenteelle tuollaisilla asioilla ei ole merkitystä, sillä vaikka kaikki sanomasi syyt rajoitusten rikkomiselle pitäisivätkin paikkansa, faktaksi jää edelleen että rajoitukset, ja etenkin niiden noudattaminen, parantaa tavallisten ihmisten turvallisuutta. Eli tekee täsmälleen sen minkä olet sanonut olevan sinulle kaikkein tärkein asia.
Tuon tapaisia asioita sinulta jää huomaamatta kun keskityt liikaa olemaan aiheuttamatta noloja tilanteita. Ymmärrän että näistä on helppo puhua sivullisena joka ei ole kokenut samoja asioita kuin sinä, mutta silti sanon että sinun kannattaisi opetella kokemaan häpeän sijaan ylpeydenaiheeksi sen, että pystyy ajamaan taitojensa puitteissa myös paineen alaisena.
.
SO2001: ” Mitä tulee virheisiin, joista en ota opikseni vaan jatkan entiseen tapaan kunnes tuuri loppuu, ei TeeCeen tulkinta tässäkään asiassa ole aivan tarkka. En usko, että kovinkaan moni ei ottaisi oppia tekemistään virheistä. Toimintatapojen muuttaminen paremmiksi oppimisen ja erehtymisen kautta kuuluu ihmisten ominaisuuksiin, vaikka tietysti on joitakin jääräpäitä, joilla mekanismi toimii heikosti. Myönnän kyllä itselleni tekeväni virheitä ja yritän ottaa niistä opiksi..”
Tämä liittyy kommenttiini ”Olet myös sanonut olevasi sitä mieltä, että sinun ei kannata edes yrittää olla tekemättä ajaessasi virheitä koska tiedät että teet niitä kuitenkin."Minähän en tietenkään tiedä mitä sinä oikeasti virheistäsi ajattelet, mutta et tunnu tietävän sinäkään. Olen sinun puheittesi varassa, ja tähän hätään löysin kaksi kommenttiasi, jotka sopivat tähän. Ensimmäinen on ”En kykene noudattamaan täydellisesti nopeusrajoituksia, enkä siksi edes yritä.En ole nähnyt sinulta ainuttakaan kommenttia, jossa olisit tuonut julki että tarkoituksesi on oppia noudattamaan rajoituksia paremmin. Sen sijaan sellaisia muistuu mieleen montakin, joissa sanot, ettet aio edes yrittää, sekä pari sellaista, joissa kerrot yrittäneesi mutta havainneesi sen mahdottomaksi.
Toinen kommenttisi samasta aiheesta: ”Miksi protestoinnin pelko ei saa minua noudattamaan tinkimättömästi liikennesääntöjä ja nopeusrajoituksia? Luultavasti siksi, että koen tehtävän toivottomana. En pystyisi olemaan tekemättä virheitä vaikka yrittäisinkin, joten miksi kiusata itseään ja edes yrittää.”
Toivottavasti nämä historian kaivelut jossain vaiheessa vakuuttavat sinut siitä, että minä en vääntele sanojasi vaan se olet sinä, joka puhuu asioita, jotka kuskin sanomina ovat suoraan sanoen aika kamalia. Vielä ei kuitenkaan taideta olla siinä pisteessä, kiellät systemaattisesti kaiken, eikä mitään merkkejä oppimisesta ole nähtävissä. Mutta se on hieno asia, että osoitat kommenteistani kohdat joita pidät minun keksiminä. Ennen sinä useimmiten vain kuittasi pitkän kirjoitukseni että ”väärin tulkittu”, enkä päässyt puolustautumaan.
.
Ajatuksia herättävää alitajunnan merkityksen käsittelyä TeeCeeltä. Olen itsekin näitä asioita miettinyt tosin ehkä hieman eri näkökulmasta. Erityisesti tunteiden merkityksen päätöksenteossa olen tiedostanut. Useinhan päätöksien taustalla on tunne, jonka tueksi on etsitty sitä tukevaa asiatietoa, koska päätös halutaan tehdä tosiasioiden eikä tunteiden perusteella. Rationaalinen ihminen ei mielellään myönnä itselleen olevansa tunteittensa ohjailema.
Mitä tulee vanhoihin tekstilainauksiin, tieto niiden esittämisajankohdasta olisi eduksi. Googlen hakualkoritmit eivät ainakaan minun tietokoneistani käsin pääse käsiksi tämän palstan vanhoihin kirjoituksiin kuin satunnaisesti. En siis voi hakukoneen avulla tarkastaa, missä yhteydessä olen esittänyt TeeCeen kopioimia tekstejä. En väitä, että ne olisivat vääristeltyjä, koska ne tuntuvat tutuilta. Asiayhteydellä on kuitenkin merkitystä. Jos tietäisin päivämäärän, voisin yrittää etsiä tekstiä omilta koneiltani. Tallennan nimittäin kirjoitukseni. Ongelma on vain siinä, että niitä on ”siellä täällä”. Pitäisi kehittää arkistointijärjestelmää.
Kun luetaan pitkä mielipidekirjoitus, johtopäätökset tehdään kokonaisuuden perusteella ottaen huomioon tilanne, missä teksti on kirjoitettu. Silläkin on merkitystä, mitä kirjoituksessa yleisemmin on käsitelty ja millaiseen keskusteluun se on liittynyt. Jos kirjoituksesta poimitaan yksittäinen pätkä, siitä voi saada erilaisen käsityksen kuin saisi, mikäli se olisi osana laajempaa kirjoitusta.
Yksittäisen tekstikohdan painoarvo kokonaisuuden kannalta voi olla erilainen tilanteesta riippuen, vaikka sanat olisivat samoja. Joskus mielipiteen esittää ”kevyemmin” ja joskus vakavammin. Ensimmäisessä tapauksessa mielipide ei ehkä ole aivan loppuun asti mietitty, mutta kun otetaan huomioon sen vähäinen merkitys kirjoituksen kokonaisuuden ja pääsanoman kannalta, siitä ei ole suurta haittaa. Haitta konkretisoituu vasta siinä vaiheessa, kun joku vuosien päästä poimii mielipiteen ja nostaa sen vakavasti esitetyksi kirjoituksen pääsanomaksi, jollainen siitä yksittäisenä lainauksena automaattisesti tulee. Tällöin tekstin kirjoittaja joutuu miettimään, että missä yhteydessä hän tällaista on esittänyt.
TeeCeen taktiikka nostaa vanhoja kirjoitusten pätkiä kaukaa historiasta opettaa kiinnittämään huomiota siihen, mitä kirjoittaa. Vähäinenkin huolimaton ”heitto” voi kostautua myöhemmin. Tätä asiaa joudun nyt opettelemaan.
Edellä esitetystä huolimatta tartun epätoivoiselta näyttävään tehtävään ja yritän puolustella TeeCeen kopioimia mielipiteitäni.
Kohta 1. ”En kykene noudattamaan täydellisesti nopeusrajoituksia, enkä siksi edes yritä.”
Tässä olen ilmeisesti esittänyt yhden vähäisen syyn monien muiden syiden ohella sille, miksi en noudata nopeusrajoituksia. Olen muotoillut virkkeen huonosti, koska siitä saa vaikutelman, että mainitsemani syy olisi ainoa sille, miksi en noudata nopeusrajoituksia.
Varsinainen syy nopeusrajoitusten noudattamattomuudelle ei ole se, että en kuitenkaan kykenisi niitä noudattamaan. Se on vain yksi mahdollinen lisäsyy. Eli miksi yrittää jotain, joka ei kuitenkaan onnistuisi. Haluan tehdä asiat hyvin, ja jos se ei onnistu, en tee niitä ollenkaan, jos voin olla tekemättä.
Kohta 2. ”Miksi protestoinnin pelko ei saa minua noudattamaan tinkimättömästi liikennesääntöjä ja nopeusrajoituksia? Luultavasti siksi, että koen tehtävän toivottomana. En pystyisi olemaan tekemättä virheitä vaikka yrittäisinkin, joten miksi kiusata itseään ja edes yrittää.”
Mistähän protestoinnin pelosta tässä on ollut kyse. Olkoon mistä tahansa, haluan kiinnittää huomion sanoihin ”tinkimättömästi” ja ”luultavasti”. En siis ole tarkoittanut, että en ollenkaan noudattaisi liikennesääntöjä ja nopeusrajoituksia. Totta kai noudatan niitä. Ei liikenteessä selviä, jos ei noudata lainkaan liikennesääntöjä. Ja nopeusrajoituksen noudattaminenkin on perusteltua ainakin silloin, jos poliisi tai valvontakamera mittaa nopeuden. Se, että en pyri tinkimättömään sääntöjen ja rajoitusten noudattamiseen, tarkoittaa ajamista samalla asenteella, millä todennäköisesti suuri osa autoilijoista ajaa. Eli noudatetaan sääntöjä tilanteen mukaan ja tarpeen mukaan, mutta ei kuitenkaan niuhoteta. Sääntöjä rikotaan, jos tarve vaatii, eikä siitä ole haittaa.
Joten miksi kiusata itseään yrittämällä olla ”absolutisti” sääntöjen noudattamisessa. Tätä olen ”luultavasti” tarkoittanut, eikä mielipiteeni ole muuttunut.
Kun kirjoitan virheistä ja niistä oppimisesta, en tarkoita virheillä tahallisia ja tietoisia liikennesääntöjen ja nopeusrajoitusten rikkomisia. Eihän tarkoituksellinen toiminta automaattisesti ole virhe, vaikka se olisikin laitonta. Virhe on sitä, että toimii tavalla, mikä ei edistä toiminnan päämäärää. Jos yritän avata pakkauksen väärästä päästä enkä saa sitä auki, tai pakkaus hajoaa, olen tehnyt virheen. Tavoite ja lopputulos eivät vastaa toisiaan.
Liikenteessä voi tehdä monenlaisia virheitä. Jos tavoitteena on ohittaa turvallisesti auto, ja ajaakin päin vastaan tulevaa, on ilmeisesti tehnyt virheen. Se, mikä oli tarkoitus, ja se, mitä tapahtui, eivät vastaa toisiaan.
Vietin vapun molemmin puolin muutaman päivän Helsingissä ja ajelin siellä ja sen lähiympäristössä. Tuli myös käveltyä jonkin verran, koska en käytä julkista liikennettä. Kolmen peräkkäisen päivän aikana laskeskelin kävelleeni ainakin 30 kilometriä. Millaisia liikennevirheitä tein?
Vaikka yleensä olen aika tarkka liikennevalojen suhteen, muutaman kerran tuli ajettua hieman huolimattomasti päin keltaisia – ja yhden kerran jo lähes päin punaisia. Viimeksi mainitussa tapauksessa ajatukseni olivat muissa asioissa. Seurasin edellä ajavaa autoa enkä tullut ajatelleeksi, että ajan liikennevaloristeyksessä, ja valot ovat vaihtumassa punaisiksi. Tämän tyyppinen syy on yleisin sille, jos satun ajamaan päin punaisia liikennevaloja. En tee sitä tahallani. Joskus olen ajanut risteyksen läpi punaisten valojen palaessa edes huomaamatta ajaneeni risteyksen läpi. Vasta taustapeilistä olen huomannut, että ”ohoh, siinä olikin risteys, ja punaiset paloivat”.
Yksi virhe oli se, kun ajoin Kehä III:lla 100 km/h rajoitusalueella kameraan ylinopeudella. Kamera ei välähtänyt. En tiedä, seuraako jotain. Tässä tapauksessa en katsonut nopeusmittaria enkä siis tiennyt, mitä se näyttää. Vilkaisin sitä vasta kameran nähtyäni.
Mechelininkadulla kamera välähti, mutta välähdyksen aiheutti toinen auto, joka kiihdytti viereisellä kaistalla ja koukkasi eteeni. Toivottavasti kameran kuvasta ei saa käsitystä, että minä olisin ajanut ylinopeudella.
Pahin virheeni oli todennäköisesti se, kun olin vähällä ajaa toisen auton kylkeen moottoritielle saapuessani. Siinä autossa, jolla olin liikkeellä, on paha turvallisuuspuute. Sivupeilien lasit ovat suorat eivätkä kärjistä taivutetut kuten uudemmissa autoissa. Peilistä ei näe takaviistossa olevia autoja. Ajaessani moottoritien rampissa katsoin sivuikkunasta moottoritien liikennettä. Näin yhden valkoisen Mersun. Sanoin kyydissäni olevalle henkilölle, että yksi Mersu näyttää olevan menossa, ja aion ”tähdätä” sen taakse. Ainoatakaan muuta autoa ei ollut näkyvissä. Kun Mersu oli mennyt, aloitin siirtymisen moottoritien kaistalle. Vasta tässä vaiheessa eli aivan viime hetkellä huomasin, että olen ajamassa mustan auton kylkeen. Se oli tullut kuin tyhjästä. Onneksi törmäystä ei tapahtunut. Vetäydyin takaisin liittymäkaistalle. Musta autokin taisi jo vähän joutua väistämään. Kyydissäni ollut henkilö huomasi mustan auton ja varoitti minua. En osaa sanoa, kumpi meistä huomasi sen ensiksi.
Viimeksi mainittu virhe harmitti paljon enemmän kuin punaisiksi vaihtuvia liikennevaloja päin ajaminen. Minulla on nimittäin se käsitys, että kaistan vaihtaminen on todennäköisin tilanne, jossa ajan kolarin, jos olen ajaakseni. Se on heikko kohtani kuljettajana. En tietenkään tahallani vaihda kaistaa niin, että törmäisin toiseen autoon. Mutta jos toista autoa ei näe, ei sitä voi väistääkään.
Täytynee ostaa pieni apupeili, joka näyttää ”kuolleen kulman”. Kun vain osaisi päättää, mihin sen kiinnittäisi. Toisessa, nyt jo käytöstä poistetussa autossani olin liimannut sellaisen sivupeiliin. Ratkaisu ei ollut kuitenkaan paras mahdollinen. Apupeili peitti näkyvyyttä, ja tarra irtosi kastuessaan.
Mitä reissuni ajonopeuksiin tulee, niin moottoritiellä ajoin keskimääräistä hitaammin. Lähes kaikki henkilöautot ajoivat ohitse. Itse ohitin vain rekkoja ja muita hitaita kulkuneuvoja. Ei siis ylinopeutta moottoritiellä. Hiljaisemmilla pikkuteillä kiristin hieman vauhtia, vaikka sielläkin iso musta Audi porhalsi ohitse ja häipyi horisonttiin. Ylinopeuteni alkavat vähitellen hiipua ”rikesakkotasolle”, vaikka satunnaisia ”kortinlähtönopeuksiakin” tulee silti vielä joskus ohitustilanteissa ajettua. En tiedä, johtuuko taantuminen autosta vai kuljettajasta.
SO2001: ”Mutta sen sijaan, että puolustelisin virheellistä toimintaani, myönnän sen, ja yritän välttää tekemästä asiaa uudestaan.
Selvyyden vuoksi olisi parempi että emme puhuisi virheistä. Sanoit ajavasi tarkoituksella riskejä ottaen, joten tarkkaan ottaen se ei ole virhe vaan tahallinen riski. Minusta virhe tarkoittaa että yrität ajaa kunnolla, mutta epäonnistut siinä vahingossa.
Olet myöntänyt tahallisia laittomia riskejäsi, ja niitä sinä olet puolustellut ja kertonut ette aio välttää niitä vastaisuudessakaan. Kerroit ohittaneesi traktorin vauhtia hiljentämättä pimeässä kurvissa, ajaneesi tietoisesti olosuhteisiin nähden liian kovaa tiellä, jonka sanoit olleen erittäin liukas. Lisäksi vielä vieressäsi istuja oli nähnyt traktorin takana lähestyvien vastaantulijoiden valot ja varoittanut sinua. Näin pienet (!!!) vihjeet menivät kuitenkin sinulta ohi. Pohdiskelit tapausta näin: ”Mitä tästä otan opiksi? En mitään. Ajan yhtä varomattomasti ja keliä huomioon ottamatta kuin ennenkin.”
Sinulta kyseltiin noista puheistasi, joten seuraavana päivänä jatkoit yhtä hiuksia nostattavilla puheilla. Sanoit että monet muutkin ohittavat traktoreita samalla tavalla, silloin sanoit myös tuon järkyttävän kommenttisi tuurin varassa ajamisestasi: ” Omalla kohdallani perustelen edellä selostettua toimintaa siten, että en edes yritä optimoida turvallisuutta. En ota huomioon kaikkia mahdollisia ja mahdottomia skenaarioita vaan luotan tuuriin. Joskus se voi pettää, mutta se on sen ajan murhe.”
Minusta virheitä ei edes tarvitse puolustella. Jos sama asia toistuu jatkuvasti, kyse ei ole virheestä vaan tahallisesta teosta, ja SE mielestäni kaipaa puolustelua. Mutta tuollaista kuvaamaasi ajoasennetta ei VOI puolustella, varsinkaan nimimerkki jolle kanssaihmisten turvallisuus on tärkeintä. Keitä sinun mielestäsi oli niissä vastantulevissa ja ohitettavissa ajoneuvoissa? Sinun kanssaihmisiäsi.
En kuitenkaan kirjoita tuomitakseni sinua tuosta, kirjoitan alleviivatakseni miten kaukana todellisuudesta ihmisten käsitykset omista ajotavoistaan voivat olla. Tämä on yleinen ongelma, jolta kukaan ei ole turvassa, ja rehellisyytesi vuoksi sinä tarjoat tästä hyviä esimerkkejä. Sinulle voi myös puhua suoraan ilman että vedät hernettä nenääsi. Mutta se teillä kaikilla tuntuu olevan yhteistä, että ette usko kun teille kertoo miten hölmöjä olette aiemmin kirjoitelleet. Aina on kyse minun vääristä tulkinnoista. Harva on kuitenkaan niin varma tästä, että jäisi selvittämään miten sen asian kansa oikeasti on.
SO2001: ” Suhteeni ylinopeuteen on erilainen kuin TeeCeen suhde, mikä käy ilmi kirjoituksistamme.
Ajattelen elämän riskejä kokonaisuudessaan ja suhteutan ylinopeuden kokonaisriskiin. Jo pelkästään onnettomuustilastojen perusteella voi nähdä, että kokeneen kuljettajan selvin päin järkevissä rajoissa ajama ylinopeus on hyvin pieni turvallisuusriski verrattuna yleisiin elämään sisältyviin riskeihin. Kuolemansyytilastoista voi nähdä, että liikenneonnettomuus edustaa hyvin pientä osaa kuolemantapauksista.”
Puhut kokonaisuudesta mutta päädyt kuitenkin pohtimaan yhden ihmisen todennäköisyyksiä. Minusta sopivan kokoinen kokonaisuus näin liikennepalstalla käsiteltäväksi on liikenne.
Mutta puhutaan sitten sinun kokonaisuudestasi, eli kuljettajasta. Puhut järkevissä rajoissa ajetusta ylinopeudesta, mitä tarkoitat sillä? Kenen kannalta ylinopeuden pitäisi olla järkevä, millaisella järjellä ja tietämyksellä sen ylinopeuden järkevyyttä pitäisi arvioida?
Nopeuden, myös ylinopeuden, ja sen ikävien seurausten yhteys on niin kiinteä, että selvästikään suurin osa kuljettajista ei tiedä, missä menee järkevän ja järjettömän ylinopeuden raja. Muutenhan heitä ei kuolisi niin tarkasti ennusteen mukainen määrä nopeuden muuttuessa. Ylinopeuden järkevyyden rajojen arvioimista mutkistaa vielä sekin, että edes laillisen rajoissa oleva nopeus ei usein ole järkevä, jos sitä arvioidaan liikenneturvallisuudella. Suurin osa kuskeista ei kysyttäessä osaisi edes kertoa mitä joku tietty nopeusmuutos vaikuttaa tilastollisesti riskeihin, sitä ei osaa edes suurin osa tämän palstan nimimerkeistä, vaikka asiaa on puitu toistakymmentä vuotta. Sinäkään et varmasti osaisi laskea tietyn nopeudenmuutoksen vaikutusta erilaisiin riskeihin, mutta silti sinun mielestäsi kuski itse pystyy selvittämään, mikä on järkevissä rajoissa ajettua ylinopeutta. Mielipiteesi järkevästä ylinopeudesta on siksi suurella todennäköisyydellä väärä.
Sitten tuo mielipiteesi liikenneonnettomuuksien vähäisestä vaikutuksesta kuolemantapauksiin: millä muilla elämänaloilla juuri sinä pääset vaikuttamaan tavallisten ihmisten yleiseen turvallisuuteen yhtä paljon kuin liikenteessä? Veikkaan että et kovin monella. Sinun mielestäsi tärkein asia on tavallisen kansalaisen yleinen turvallisuus, ja liikenne on todennäköisesti alue, jossa pääset eniten omakohtaisesti vaikuttaman heidän turvallisuuteensa. Tätä osuuttasi olet kertonut hoitavasi esimerkiksi riskeeraamalla matkustajasi, ohitettavan traktorikuskin, sekä niiden vastaantulijoiden hengen, joita on saattanut jäädä katveeseen, jonka olemassaolosta olet tietoinen. Liikenne voi olla pieni tappaja kokonaisuuden kannalta, mutta miten arvoihisi sopii se, että ylennät itsesi sen asian päättäjäksi, millä sijalla kuolemansyytilastoissa asian täytyy olla jotta et riskeeraisi sillä tavallisten kansalaisten henkiä?
Olet harvinaisen oikeassa sanoessasi että suhteesi ylinopeuteen on erilainen kuin minulla. Minä suhtaudun siihen sen mukaan mitä olen kuullut sen vaikutuksista ihmisten yleiseen turvallisuuteen liikenteessä, sinä suhtaudut siihen kuin lapsi kiellettyyn karamelliin. Sinun on saatava sitä, vaikka se on monien muiden mielipiteittesi vastaista.
TeeCee: ”Kyllä tutkijat tuotakin ovat tutkineet, koska se on helppoa, mutta matematiikan ja mittaustekniikan edistyessä on yhä enemmän yritetty selvittää myös sitä, mitä tapahtuu kun OSA tai YKSILÖ muuttaa nopeuttaan. Tämän pitäisi olla sinulla tiedossa, koska sinulle on kerrottu esimerkiksi tutkimuksesta ”Hastighetsspridning och trafiksäkerhet”.”
JEV2: ”Tutkimuksen johtopäätöksiä ovat mm.:...”
Palataan tutkimuksen johtopäätöksiin kohta, haluan näyttää sinulle ensin yhden asian. Keskustelussamme tämän aiheen tiimoilta näkyy tuttu kaava. Sanoin 15.2., että itselleni ja muille aiheuttamani liikennekuoleman todennäköisyys on viimeisen 15 vuoden aikana pudonnut moninkertaisesti sen mitä liikenteessä keskimäärin. Sinä kysyit, että ”Mistä näin itsekäs näkökulma”. Kysyin, että ”Mitä kautta sinun mielestäsi sitten yksittäinen kuski parhaiten voi vaikuttaa liikenneturvallisuuteen, jos ei minimoimalla itselleen ja muille aiheuttamansa riskit?”. Nähtävästi huomasit että et ollut lukenut kommenttiani kokonaan ja vaikenit.
Samana päivänä kommentoit myös mielipiettäni: Vaikka en tiedäkään mitä muuta liikennettä hitaammin ajaminen vaikuttaa nopeampien turvallisuustasoon, niin pidän kuitenkin toteennäytettynä, että kokonaisturvallisuus paranee muita hitaammin ajavan ansiosta. Vaikka siitä näin maallikkona päätellen voikin seurata ylimääräistä ohjelmaa muille, niin sen seuraukset ovat lievempiä kuin hyödyt.”
Kommenttisi perusteella näytti kuin olisit lukenut korkeintaan joka kolmannen kirjoittamani sanan. Ihmettelit miksi ajan noin vaikka en tiedä mitä se vaikuttaa muiden turvallisuuteen, vaikka olin sanonut tiedostavani nimenomaan sen, että se vaikuttaa positiivisesti muiden turvallisuuteen.
Korjasin väärinymmärryksesi ja annoin tiedot joihin mielipiteeni olin perustanut, sinä et palannut aiheeseen, lakaisit virheesi maton alle ja kiirehdit tekemään uutta: olit sanonut itsekkääksi mielipidettäni siitä, että muita hitaammin ajavat parantavat liikenneturvallisuutta. Olit nähtävästi huomannut ymmärtäneesi väärin puheeni, koska 22.2. esititkin uudet todisteet itsekkyydestäni, kun vanhat osoittautuvat vääriksi: ”Itsekästä on vahva tarpeesi perustella omaa päätelmääsi yksittäisen kuljettajan – TeeCee:n – nopeusvalinnoista tutkimuksilla, jotka eivät sitä käsittele. Älä siis yritä tehdä tutkimuksista omia johtopäätöksiäsi. Tutkijat ovat tutkineet sitä, mitä tapahtuu kun KAIKKI laskevat nopeuttaan.
Tästä pääsemme nykyhetkeen. Vastasin sinulle tuon mitä näkyy tämän viestin ylimpänä (”Kyllä tutkijat tuotakin ovat tutkineet, koska...jne.). Kirjoitin että sinulla pitäisi jo olla tiedossa, että meillä on käytettävissä tutkittua tietoa turvallisuusvaikutuksista, kun yksilö tai tietyn suuruinen osuus liikennevirrasta muuttaa nopeuttaan. Ainakin jo vuonna 2011 kerroin sinulle tutkimuksesta jonka mukaan potenssimalli yksilötasolla käytettynä antoi tutkijoiden mielestä uskottavimpia ennusteita, mutta vielä 2015 sinä olet sitä mieltä että ”Tutkijat ovat tutkineet sitä, mitä tapahtuu kun KAIKKI laskevat nopeuttaan.”. Ja sokerina pohjalla kiellät MINUA yrittämästä tehdä tutkimuksista omia johtopäätöksiäni.
Toistit muuten jälleen saman mistä aluksi puhuin. Et ottanut taaskaan mitään kantaa väitteisiini, että puhuit vastoin tietoa, joka sinulla jo pitäisi olla, aloit vain käsitellä sanomani tutkimuksen sisältöä kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ja käsittelytapakin on entuudestaan tuttu, poimit muutaman irrallisen asian ja tulkitset ne omaa mielipidettäsi tukeviksi. Tutkimuksen tulos on kuitenkin sinun mielipiteesi kannalta täysin murskaava. Olet lukenut tutkimuksen huomaamatta muita kohtia kuin ne, jotka tukevat mielipiteitäsi, ja kun osoitan sinulle että näin kävi, niin taidat taas jättää asian kesken ja loikkaat johonkin itsellesi vähemmän kiusalliseen asiaan. Niinkö?
JEV2: ”Tutkimuksen johtopäätöksiä ovat mm.:
1) Yksittäisen kuljettajan riskiä arvioivat mallin antavat epärealistisen korkeita lukemia.
Tämä oli yksi tutkimuksen tuloksista. Ja kuten varmaan itsekin luit, yksittäisen kuljettajan riskiä ennustaneita malleja uskottavimpia ennusteita antoi potenssimalli käyttö yksilötasolla. Sinä olit ainakin vielä viimeksi kun asiasta kinasimme sitä mieltä, että sitä ei voi käyttää yksilötasolla, mitä mieltä sinä olet tämän tutkimuksen luettuasi?.
JEV2: ”2) Käytettäessä potenssimallin kaavaa yksittäisen kuljettajan nopeuksiin riskin muutos on erilainen tilanteissa, joissa nopeusjakauman muoto muuttuu.
Niin, ja se juuri tekee yksilötasolla käytetystä potenssimallista muita ennustemalleja paremman. Kun nopeusjakautumassa tapahtuu muutoksia, pitää riskiennusteessakin tapahtua muutoksia, vaikka liikenteen keskinopeus pysyisi samana.
JEV2: ”3) Kyseessä ovat kuitenkin vain laskennalliset muutokset, sillä potenssimallia ei ole validoitu käyttöön yksilötasolla eikä tutkimuksessa yksilötasolle laskettuja lukemia ole myöskään validoitu millään todellisella datalla.
Ei sinua moiset validoinnin puuttumiset silloin häirinnyt kun kerroit siitä kuuluisasta U-käyrästä. Tämä tutkimus muuten puhui siitäkin, saatko pakotettua itsesi tavaamaan meille kaikille mitä tämä tutkimus kertoo U-käyrästä? Siinä taas yksi tapaus, kun lakkasit vain puhumasta koko asiasta huomatessasi että olit erehtynyt. Asia on mielipiteittesikin kannalta aika oleellinen, tämä U-käyrähän oli argumenttisi sille, että kuskien pitäisi turvallisuussyistä kopioida nopeampien vauhti.
En oikein ymmärtänyt mitä tuo kommenttisi käytännössä tarkoittaa. Tietenkin kyse on laskennallisista muutoksista, ja tässä tutkimuksessa selviteltiin mm. sitä, että millä ennustemallilla saatu laskennallinen tulos vastaa parhaiten todellisuutta. Ja se tuli tulokseen, että lähimmäs todellisuutta osuu potenssimalli yksilötasolla käytettynä. Ja sinä olet sitä mieltä, että potenssimalli ei toimi yksilötasolla.
Olet arvostellut minua moneen kertaan siitä että yritän vääntää tutkimustuloksia vastaamaan omia mielipiteitäni, nyt sinulla olisi hyvä tilaisuus näyttää miten omalla kohdallasi sovellat käytäntöön noita puheitasi. Vastaavatko mielipiteesi potenssimallin ennustuskyvystä yksilötasolla tutkimuksen tuloksia? Mitä mieltä olet U-käyrän oikeellisuudesta? Kannattaako kuljettajien kopioida itseään nopeampien vauhti turvallisuussyistä?
JEV2: ” Joten oliko tässä jokin muu läpimurto, kuin uusi matemaattinen arviontitapa joka käyttää koko liikenteen tasolla validoitua matemaattista kaavaa yksilötasolla?”
Ei tässä tutkimuksessa ollut mitään läpimurtoa, luin tästä ja kerroin sinullekin jo kuan sitten. Kommentoit nyt kirjoitustani, jossa sanoin että olet väärässä luullessasi että on tutkittu vain mitä tapahtuu kun kaikki laskevat nopeuttaan. Sanoin myös että sinun piti olla tietoinen siitä että muitakin asioita on tutkittu, koska siitä on kerrottu sinulle. Et ole käyttänyt tätä tietoa hyväksesi, joten ei mitään läpimurtoja silläkään saralla. Eikä asia taida edetä tälläkään kerralla, hyppäsit jälleen pointtini ohi ja aloit käsitellä tutkimusta. Mutta eiköhän sekin lopu kun kerron, että tulit tutkimuksen annista ihan eri tulokseen kuin mitä tutkijat itse kertoivat kappaleessa 6, ”Diskussion och slutsatser”. Nyt kun vielä kiellät minua tekemästä omia johtopäätöksiäni tutkimuksista, niin saadaan ironia huippuunsa.
JEV2: ” Harmi, että olen lukenut tutkimuksen jo aikoja sitten”.
No niinhän minä sanoin, juuri siksihän sinun olisi pitänyt tietää että muutakin on tutkittu kuin sitä, mitä tapahtuu kun kaikki laskevat nopeuttaan. Mutta etpä vaan tiennyt, ja TÄMÄ on iso harmi.
JEV2: ”Harmi, että luulit etten ole sitä lukenut ja luulit sillä todistaneesi jotakin.
Miten niin ”luulin” todistaneeni? Minähän todistin sillä, että et käytä saamaasi tietoa jos se on vastoin mielipidettäsi. Taidat olla vielä tämänkin hieromisen jälkeen siinä luulossa että muuta ei ole tutkittu.
JEV2: ”Harmi, että tarpeesi hakea OMAA teoriaasi tukevia kevyitä matemaattisia harjoituksia ei kanna hedelmää.”
Eikö sinulla sitten ole mitään tarvetta hakea omaa teoriaasi tukevia lähteitä? Kuten vaikkapa jotain 60-luvun tutkimusta, joka osoitettiin jo 70-luvulla virheelliseksi mutta jota sinä muistaakseni viimeksi asiasta puhuessasi sanoit vielä pitäväsi paikkansapitävänä?
En löytänyt tätä nyt kinamme kohteena olevaa tutkimusta etsiessäni omaa teoriaani tukevaa tutkimusta, hain tietoa nopeusvaihtelun merkityksestä, kuten tutkimuksen nimikin kertoo. Tutkijat olivat tutkineet sen merkitystä, ja siinä sivussa yrittivät selvittää miten olemassa olevat ennustemallit toimivat nopeusvaihtelun muuttuessa. Niitä mallejahan ei ole tehty näitä meidän kinojamme ratkomaan vaan ne on tarkoitettu työkaluiksi niille, jotka päättävät mihin liikenneturvallisuuteen käytettävissä olevia resursseja kannattaisi kohdentaa, jotta niistä saataisiin haluttu hyöty. Se, että tällä kerralla tutkimuksen tulos sattui vastaaman moneenkin kinaamaamme asiaan, oli vain onnellinen sattuma, en osannut etsiä tuon nimisestä tutkimuksesta tietoa siitä, kuinka hyvin potenssimalli toimii yksilötasolla tai että pitääkö U-käyrä paikkansa vai ei.
JEV2: ”Olisiko sinulla vaihteeksi ihan tieteellisesti pätevää validoitua faktaakin teoriasi tueksi?”
Mennäänpä nyt järjestyksessä: puhuimme muita hitaammin ajamisen mahdollisista turvallisuusvaikutuksista. Sanoin luovani mielipiteeni siitä parhaan tietoni varassa. Sinä sanoit että tuota asiaa ei ole tutkittu, minä osoitin että on. Sanoin myös että sinulle on jo kerrottu että on tutkittu, ja sinä itsekin juuri vahvistit lukeneesi tämän tiedon. Kun kerroin käyttäneeni tätä tietoa mielipiteeni luomisessa, sanoit että asiaa ei olekaan tutkittu.
Miten tuon kanssa nyt loppujen lopuksi on, onko tutkittu vain että mitä tapahtuu kun kaikki muuttavat nopeuttaan vai onko tutkittu myös mitä tapahtuu kun osa muuttaa nopeuttaan? Et sinä voi olla yhdestä asiasta montaa mieltä aina sen mukaan, kumpi sattuu tuntumaan oman kantasi mukaan kulloinkin parempi.
Mitä tulee ”validoituun faktaan”, niin minun pätevyyteni ei riitä erottamaan onko tuo tutkimus Hastighetsspridning och trafiksäkerhet validi eli luotettava tietolähde vai ei. Se oli ensimmäinen näkemäni, jossa puhuttiin yksilötason nopeusvalintojen vaikutuksista. Se myös päätyi samoihin tuloksiin kuin mitä olin itsekin päätellyt. Ihminen on siitä hassu eläin, että hän yrittää ymmärtää asioita. Joillekin kelpaa selitykseksi että on tapahtunut ihme tai että jumala on asian säätänyt niin kuin se on, mutta itse kaipaan vähän maallisempia selityksiä. Ihan aluksi, joskus 2000-luvun alussa, olin sitä mieltä että potenssimallin ennuste sopii suoraan yksilötasolla sovellettavaksi. Tämä mielipide ei kestänyt kriittistä tarkastelua kovin kauaa, sillä ainakin jo vuodelta 2004 löytyy kommenttejani, joissa sanon että se ei toimi yksilötasolla.
Mieltä jäi kuitenkin kaivelemaan se, että miten joku ennuste voi toimia tarkasti yleisellä tasolla ilman, että se toimisi myös yksilötasolla. Liikennevirran onnettomuudet ja niiden seuraukset tapahtuvat yksilöille, joten jos ennuste menisi pieleen yksilöiden osalta, niin mikä ihmeen voima kääntää ennusteen oikeaksi kun tarkastelukulmaa laajennetaan koko liikennevirtaa koskevaksi? Tuota ihmetellessä vierähti vuosia, keskustelin asiasta mm. sinun kanssasi. Tai siis YRITIN keskustella, sinä et suostunut pohtimaan tuota minua askarruttanutta asiaa, sinulle riitti että venettäsi ei keikutettu. Jos nimittäin ilmenisi, että nopeudenmuutos vaikuttaisi yksilöillä ja liikennevirralla liikenneturvallisuuteen suunnilleen samalla tavalla, niin mielipiteesi, että liikenneturvallisuus paranee kun hitaammat nostavat vauhtinsa nopeampien tasolle, osoittautuisi vääräksi. Ja sehän se on tärkeintä että saa olla oikeassa eikä uuden oppiminen.
Vuonna 2013 sitten löysin ensimmäisen asiaa käsittelevän tutkimuksen, eli tämän Hastighetsspridning och trafiksäkerhet. Siinä havaittiin, että potenssimalli yksilötasolla käytettynä antoi uskottavimmat tulokset. Sen jälkeen silmiin on osunut muitakin tutkimuksia, joissa on sivuttu kinamme varsinaista kohdetta, eli sitä, paraneeko liikenneturvallisuus jos hitaimpia rohkaistaan nostamaan nopeuttaan. Tutkimuksessa “SPEED VARIATION, ABSOLUTE SPEED AND THEIR CONTRIBUTION TO SAFETY, WITH SPECIAL REFERENCE TO THE WORK OF SOLOMON” on aiheesta kommentti sivulla 7. Siinä ennustetaan, että nopeushajonnan vähentäminen rohkaisemalla hitaampia kuskeja nostamaan nopeuttaan todennäköisesti lisää kolareiden määrää.
Muihinkin vastaaviin olen törmännyt vaikka en nyt heti löydäkään tarkempia tietoja. Vain tällä palstalla olen lukenut että tuo parantaisi liikenneturvallisuutta, ja kannan esittäjinä ovat olleet ihan tavalliset kuskit. Ei siis ihan ”validoitua” materiaalia. Silti koko sakista ainoana minulta vaaditaan ”validoituja” tietoja. Sinulta on tullut yksi tutkimus joka tukee väitettäsi, Solomonin tutkimus 60-luvulta. Se on ammuttu pohjaan ajat sitten, mm. tuo yllä mainitsemani tutkimus käsittelee asiaa. Anna edes JOTAIN kantaasi tukevaa tietoa, validoitua tai ei, riittää että näytät että edes JOKU asiantuntijaksi laskettavissa oleva maailmassa on sanonut jotain kantaasi tukevaa.
.
JEV2: ”Todistiko tuo viittaamasi tutkimus mielestäsi jotain yksittäisen kuljettajan nopeusvalinnoista tekemästäsi teoriasta? Oliko siinä uuden laskentatavan lisäksi jotain ihan konkreettisia todisteitakin?”
Mieti ja kerro todistiko vai ei. Siis oikeasti MIETI, puntaroi eri kanteilta tuntemiesi tietojen perusteella. Tähän asti olet vain verrannut miten asia sopii mielipiteisiisi ja jos ei sovi, asia on pötyä. Tuon tutkimuksen mukaan siis uskottavimpia ennusteita saadaan kun potenssimallia käytetään niin, että jokaisen auton riski lasketaan erikseen juuri sen auton nopeuden perusteella, kaikkien riskit ynnätään ja summariski jaetaan autojen kokonaismäärällä. Yksinkertaistettuina voisi sanoa, että keskinopeuden sijaan lasketaankin ”keskiriskiä”. Ja tulokseksi saadaan tarkempi riskiennuste. Mieti tätä ja kerro mikä tämän tarkemman tuloksen mielestäsi parhaiten selittäisi. Minä esitin syyksi sitä, että yksittäisen kuljettajan nopeusvalinnat vaikuttavat potenssimallin ennusteiden mukaisesti, sinä et ole sanonut vielä muuta kuin että ei se syy ainakaan tuo ole.
Huomaa, että en väitä että tuo on syy parantuneeseen tarkkuuteen, sanon vain että tuo on loogisin mieleeni toistaiseksi tullut selitys. Mielipiteeni muuttuu väkkäränä kun löydän tai joku muu esittää jotain, joka selittää paremmin tuon parantuneen ennustetarkkuuden. Mielipiteeni potenssimallin toimivuudesta yksilötasolla on tähän mennessä muuttunut kaksi kertaa, seuraava kerta menee jo rutiinilla. Sinä olet kieltänyt tällaisen omilla aivoilla ajattelemisen, mutta kuten huomaat, en ole totellut. Minusta ajatteleminen on hyvä asia, kunhan muistaa että ajatusten pitää vastata todellisuutta eikä niin päin, että yrittää muovata todellisuuden sopimaan omiin ajatuksiinsa.
Minusta sinä toimit tuon jälkimmäisen eli mielestäni väärän kaavan mukaan. Asioiden selvittämisen sijaan yrität parhaasi mukaan estellä asioiden oikean laidan selvittämistä jos asiat näyttävät menevän mielipiteittesi kannalta väärään suuntaan. Et tunnu ollenkaan huomaavan mihin tämä toimintatapa on johtanut: sinulla tulee lunta tupaan joka rintamalla. Pikku hiljaa löytyy aina vaan lisää vihjeitä yksilötason riskien ja yksilötason nopeusvalintojen kiinteästä suhteesta. Solomonin U-käyrä on todistettu vääräksi. Väitteesi, että nopeushajonta vaikuttaa enemmän liikenneturvallisuuteen kuin nopeusmuutokset, on osoittautunut vääräksi.
Tämä viimeisin tiedon välttelysi ylitti kaikki muut tähänastiset: et voi käyttää mielipiteissäsi sellaisten tutkimusten tuloksia, joilta puuttuu validointi. Ainakaan minä en tunne yhtään tutkimusta miltään alalta, joka olisi virallisesti validoitu, ainakaan asiaa ei ole missään lukemassani tutkimuksessa mainittu. Joten nyt voit hylätä kaiken faktan ja voit pysyä juuri niin tietämättömänä kuin mielipiteesi edellyttävät. Ajattelitko muuten niin pitkälle, että joku saattaa kysellä sinulta validointia esimerkiksi niistä tutkimuksista, joihin nykyiset mielipiteesi muita hitaammin ajamisen riskeistä perustuvat? Solomon? Cirillo?
Odotellaan kunnes esität seuraavan kerran argumenttina jotain tutkimuksiin perustuvaa ja katsotaan mahtaako asia nousta esiin.
.
SO2001: ” Ajatuksia herättävää alitajunnan merkityksen käsittelyä TeeCeeltä. Olen itsekin näitä asioita miettinyt tosin ehkä hieman eri näkökulmasta. Erityisesti tunteiden merkityksen päätöksenteossa olen tiedostanut. Useinhan päätöksien taustalla on tunne, jonka tueksi on etsitty sitä tukevaa asiatietoa, koska päätös halutaan tehdä tosiasioiden eikä tunteiden perusteella.”
Juuri noin minäkin sen olen ajatellut. Taustalla, meidän tietämättämme, toimiin joku, esimerkiksi tunne, joka saa meidät ajatteleman jollain tietyllä tavalla jostain asiasta ilman että itse huomaamme koko asiaa. Tutkijat puhuvat skeemasta, eli mielessämme olevasta tosimaailman mallista tai tiedostamattomasta odotustilasta. Ainakin itselleni oli työläs vaihe hyväksyä että elän maailmassa jota ei ole. Se maailma jonka aistin, jossa ajattelen ja teen kaiken mitä teen, tuntuu niin todelliselta, että oli vaikeaa opetella arkiajattelussaankin hyväksymään faktaksi, että se on olemassa vain omassa päässäni. Edelleenkin täytyy toistella itselleen, että havaitsemani todellisuus on vain simulaatio oikeasta todellisuudesta. Aluksi se tuntui vähän karmivalta ajatukselta, mutta toisaalta se avaa myös paljon mahdollisuuksia. Mielestäni simulaatiossa eläminen ei ole oikeaa elämää, mutta onneksi ”haavemaailmassa” elävä ei tiedä elävänsä sellaisessa eikä siksi koe asiaa ongelmaksi.
Nämä skeemat eli tiedostamattomat odotustilat näkyvät esimerkiksi tunteina. Meistä tuntuu että joku asia on hyvä tai huono, mukava tai hankala, ja niin edelleen. Kun sitten kaivamme tietoja päätöksentekoa varten, alitajunta peilaa kaiken löytämämme informaation tämän tiedostamattoman odotustilamme läpi. Tämä tapahtuu ymmärtääkseni automaattisesti kaikilla, mutta kun on tiedostanut että tämä on yksi alitajunnan tavoista ohjailla käyttäytymistämme, voi tietoisesti pakottaa itseään vastaanottamaan myös sellaista informaatiota, joka on vastoin omia tunteita, periaatteita, asenteita, mielipiteitä, tai mitä tahansa nimitystä skeemasta sitten käytetäänkin.
Aivotutkija Dennis Shaffer Ohion osavaltion yliopistosta sanoo tuosta näin: ”Ihminen toimii tiedostamattoman ennalta asetetun algoritmin mukaisesti, vaikka hänestä itsestään tuntuu että hän toimii tietoisesti valitsemansa taktiikan mukaisesti.” Eli ihminen on ohjelmoitu valikoimaan informaatiovirrasta aktiivisesti niitä piirteitä, jotka vastaavat hänen ennakko-odotuksiaan. Osa asioista pysyy piilossa tietoisuudelta puhtaasti energian- ja ajansäästön vuoksi, tietoinen ajattelu on hidasta ja se kuluttaa paljon energiaa. Mutta osa asioista pyrkii sitkeästi pysymään tiedostamattomina sen takia, että niiden tiedostaminen aiheuttaisi ahdistuksen ja tuskan lisääntymistä yksilöllä. Jos on esimerkiksi ajanut kymmeniä vuosia omalla tyylillään, alkaa pitää itseään jo kohtalaisen hyvänä kuljettajana. Kun hyvä kuski kuulee että joku hänen ajotapoihinsa kuuluva asia onkin vaaraksi ihmisille, hän kokee asian ahdistavana. Alitajunta pyrkii silloin estämään tämän asian tietoista hyväksymistä, mihin kuuluu osana myös oman mielipiteen vastaisen informaation pitäminen poissa tietoisuudesta.
Näin minä olen tuon asian lukemani perusteella päätellyt. Tämä selittäisi sopivasti sen ristiriidan, että muista kommenteista päätellen täysijärkiset ihmiset käsittelevät joitakin liikenneasioita niin epäloogisesti. Toisaalta en ole havainnut mitään sellaista, mikä sotisi tätä alitajunnan ohjausta koskevaa mielipidettäni vastaan. Se sopii kaikkiin lukemiini tutkijoiden mielipiteisiin, olen huomannut itse käyttäytyväni noin ja olen havainnut muiden käyttäytyvän noin. Lisäksi olen vielä huomannut, että nimimerkit, joilla on eniten tunnettujen tosiasioiden kanssa ristiriidassa olevat mielipiteet, ovat myös ehdottomasti kieltäytyneet ajotapojen taustalla vaikuttavien alitajuisten motiivien käsittelystä. Kaikki näyttää natsaavan kaiken muun kanssa.
SO2001: ” Rationaalinen ihminen ei mielellään myönnä itselleen olevansa tunteittensa ohjailema.”
Ei varmasti myönnä mielellään, mutta tuon asian itselleen myöntäminen kuitenkin edellyttää kykyä rationaaliseen ajatteluun. Epärationaalisesti ajatteleva ei tiedosta että tuota ongelmaa on edes olemassa. Se näkyy joidenkin nimimerkkien ihmettelynä siitä, että miksi pitäisi puhua motiiveista kun aiheena on ajaminen.
Tietysti elämässä on paljon sellaisiakin asioita joita pitää miettiä tunnepohjalta tai ainakin ottaa tunne järjen rinnalle, mutta rationaalisuus on mukana siinä, että ihminen tiedostaa missä suhteessa hän käyttää järkeä ja tunnetta. Tämä on sitä omien motiivien tunnistamista, josta olen surkealla menestyksellä puhunut. Mutta puhuttava siitä vaan on jos aikoo erottaa miksi eri asioita tekee, ja jos ei tiedä miksi tekee asioita, on minusta turha puhua tekemisistään ja mielipiteistään. Keskustelu on silloin samalla tasolla kuin jos kinattaisiin siitä, mikä on kaunein väri.
Tämä on todella hankala asia keskusteltavaksi, koska pitäisi puhua asiasta, jonka evoluutio on nähnyt tarkoituksenmukaiseksi piilottaa meiltä. Tiedekin on päässyt tutkimaan tätä asiaa kunnolla vasta aivan viimevuosina tekniikan kehityttyä sille tasolle, että on kyetty seuraamaan mitä aivoissa todellisuudessa tapahtuu. Kun tätä on sitten verrattu siihen mitä ihmisen omasta mielestä on tapahtunut, on havaittu erittäin mielenkiintoisia asioita. Emme esimerkiksi näe likikään niin laajalti kuin koemme näkevämme, vaan aivot ”laskevat” mitä meidän todennäköisimmin pitäisi nähdä ja kertovat tietoiselle puolelle tämän mukamas näköhavaintona. Tutkimuksesta riippuen 95 -99 % näköhavaintona pitämästämme tulee omista aivoistamme eikä silmistämme. Gerhard Roth, Bremenin yliopisto : ”Näkemisen kannalta tärkein on muisti. Noin 99 % näköhavainnoista tulee muistista.” Stephen Macknik, Barrow-instituutti, Phoenix:” Ihminen näkee tarkasti vain 1 asteen sektorille. Se vastaa suunnilleen peukalon leveyttä suoran käsivarren päässä. Loput siitä kymmenien asteiden sektorista, jonka tiedämme näkevämme tarkasti, on todellisuudessa aivojen luoma illuusio, joka perustuu muistikuviimme. Silmä on katsonut joka puolelle ja muistiin jäivät kuvat sektorin ulkopuolelle jäävästä alueesta, joka aistitaan näkemisenä.
Jos oma rationaalisuus ei ole niin hyvällä mallilla kuin itse luulee, niin mikään ei varoita asiasta. Omaa rationaalisuutta pitäisi siksi testata oma-aloitteisesti ihan vaan testaamisen ilosta. Sitä voi testata esimerkiksi vertaamalla omia johtopäätöksiä faktoihin. Rationaalisen synonyymi on ”informaatioon pohjautuva”, josta voi johtaa ajatuksen, että jos omat johtopäätökset eivät perustu informaatioon, ajattelijan pitäisi epäillä omaa rationaalisen ajattelun kykyään, ja suhtautua omiin johtopäätöksiinsä samalla varauksella kuin muihinkin epäluotettaviin lähteisiin. Mutta mistä löytyy motivaatio tuollaiseen vertailuun, jos ei ole tottunut ajattelemaan rationaalisesti? Ja mihin informaatioon niitä omia päätelmiään pitäisi verrata, kun alitajunta pyrkii sensuroimaan saapuvasta tiedosta pois juuri sen osan, joka on omien päätelmiemme vastaista? Ei ole helppoa toimia vastoin aivojemme synnynnäistä piirrettä, joka estää meitä ajattelemasta rationaalisesti silloin, kun siitä seuraa meille henkistä kärsimystä. Tuosta seuraa paradoksi, että oman rationaalisuutensa testaaminen on vaikeinta sitä kaikkein eniten tarvitseville.
SO2001: ” TeeCeen taktiikka nostaa vanhoja kirjoitusten pätkiä kaukaa historiasta opettaa kiinnittämään huomiota siihen, mitä kirjoittaa. Vähäinenkin huolimaton ”heitto” voi kostautua myöhemmin. Tätä asiaa joudun nyt opettelemaan.”
Meillä kaikilla on vahvoja motiiveja. Haluamme olla oikeassa, peitellä vikojamme ja erehdyksiämme, suojella totuttuja tapojamme, haluamme vaikuttaa fiksuilta, rehellisiltä ja kaikin puolin kunnon ihmisiltä. Kun on puhuttu esimerkiksi liikenneturvallisuudesta, niin useimmilla on ollut vahva motivaatio olla turvallinen kuljettaja, mutta kun puhutaan ajonopeuksista, niin mukaan tulee muitakin motiiveja. Silloin mielipiteisiin voi vaikuttaa ärtymys siitä, ettei saa ajaa tavalla joka omasta mielestä on hyvä, ärtymys siitä että menettää aikaa omasta mielestä aivan turhaan, voi kokea epäoikeudenmukaiseksi sen että omasta mielestä paljon vaarallisempiin muiden tekemiin asioihin ei puututa, voi kokea ulkopuolelta tulevan holhouksen negatiivisena, voi olla eri mieltä siitä onko nopeus niin vaarallista kuin väitetään ja niin edelleen.
Aivomme ovat pullollaan eri suuntiin vetäviä motiiveja. Jos keskustelija ei ole tietoinen niistä, hänelle muodostuu yhdestä ja samasta asiasta kaksi tai useampiakin mielipiteitä. Silloin mielipide ei riipu varsinaisesta asiasta, vaan siitä, missä yhteydessä asiaa käsitellään. Minusta tilanne ei silloin ole ihmisen hallinnassa, vaan häntä vievät hänelle itselleen tuntemattomat tekijät ilman, että hän edes havaitsee koko asiaa. Hänelle itselleen näyttää, kuin hän toimisi täysin johdonmukaisesti.
Huomasin tämän ilmiön ensimmäiseksi itsessäni tällä palstalla kirjoitellessani. Huomasin, että kun reagoin johonkin luontevasti, sen mukaan miltä siinä lukuhetkellä tuntui, niin jotkut nimimerkit olivat kohta tivaamassa selitystä miksi mielipiteeni olivat ristiriidassa faktojen kanssa. Tämä johti ajatukseen, että olisi fiksumpaa ja omia hermoja säästävämpää katsoa ensin ITSE mitä ne faktat sanoivat ja puhua vasta sitten. Sen jälkeenkin tuli edelleen oltua välillä väärässä, mutta huomattavasti entistä harvemmin, ja ennen kaikkea kantaansa oli helpompi muuttaa jos se ei perustunut omiin luuloihin. Silloin ei oikeastaan itse ollut väärässä, oli vaan tullut luettua vanhaa tietoa.
Tuota prosessia ei pääse läpi ilman että mieleen lopulta juolahtaisi epäillä muidenkin ihmisten aivojen toimivan samalla tavalla kuin omani. Vanhoja kommentteja lukemalla selvisi, että te muut toimitte kuten minäkin, tekin olette taipuvaisia ajattelemaan asioita sen mukaan miltä ne tuntuvat eikä sen mukaan, mitä ne parhaan tiedon mukaan ovat. Tämä havainto antoi minulle ihan uudenlaiset eväät keskusteluihin. On nimittäin aikamoinen etu kun pystyy osoittamaan, että keskustelukumppani ei edes itse ole kanssaan sama mieltä.
Tämän vuoksi nostan vanhoja kirjoituksia esiin. Minusta muidenkin on hyvä tietää, että heidän mielipiteitään ohjaa jotkin muutkin tekijät kuin ne, joista he ovat tietoisia.
TeeCee: Sinulta on näköjään jäänyt vastaamatta 21.3. esitettyihin kysymyksiin, alitajuntako esti?
JEV2: ” Sinulta on näköjään jäänyt vastaamatta 21.3. esitettyihin kysymyksiin, alitajuntako esti?”
Ei ollut alitajunta kun esti, syy oli sama kuin viimeksi; luulin sinun lopettaneen viestien lukemisen kun et vastannut mitään kommentteihini. Olin vastannut kommentteihisi jotka esitit 22. ja 23.2. ja kun sinulta ei kuulunut mitään vastauksia, ajattelin että et ole enää kiinnostunut tästä asiasta. Niissä vastauksissani käsittelin myös samoja asioita, joita kyselit minulta 21.3., joten olet saanut vastauksia jo ennen kuin kysyitkään. Vastaan kaikkiin 21.3. esittämiisi kysymyksiin, tässä ensimmäinen:
JEV2: ”Koetko liikenneturvallisuuden kokonaisuuden kehittämisen jotenkin hankalaksi aiheeksi, kun kaikki muut parannusehdotukset saavat aina aikaan ylläolevan kaltaisia hyökkäyksiä henkilöä kohti?”
En koe liikenneturvallisuuden kokonaisuuden kehittämistä hankalaksi aiheeksi asiana, mutta siitä keskustelu on vaikeaa. Monelle nimimerkille tuntuu olevan ylivoimaista tajuta missä roolissa hän milloinkin puhuu. Siksi keskustelut loikkivat kuskin ja yhteiskunnan vastuiden välillä ikään kuin teiden kunto tai ajonvakautusjärjestelmien verotus olisivat jotenkin sidoksissa siihen, millaisia liikenneturvallisuuteen vaikuttaviin valintoja kuski itse tekee ajaessaan.
En tiedä mihin hyökkäykseen viittaat, en ollut sellaista ainakaan tarkoittanut enkä nyt uudelleen lukiessanikaan löydä tekstistäni hyökkäystä. Kommenttini oli tarkoitettu sarkastiseksi huomautuksesi mielipiteestäsi, että tilastotiedot eri liikenneturvallisuuteen vaikuttavien keinojen tehosta auttavat pistämään omat prioriteetit järjestykseen. Annoit mallia omien prioriteettien oikeasta järjestyksestä neuvomalla kuinka Suomen valtion pitäisi hoitaa sille kuuluvaa liikenneturvallisuustyötä. Jos se kerran on omasta mielestäsi sinun prioriteettisi kärkipäässä, niin kehotin sinua viipymättä hoitamaan oman vastuualueesi kuntoon ja poistamaan liikenneturvallisuutta haittaavat verot. Itselläni on toisenlainen käsitys siitä, mitkä prioriteetit minun vastuualueeni puitteissa pitäisi olla kärjessä.
Minusta kuskin prioriteettina pitäisi olla ensin sen tunnistaminen, mikä rajoittaa hänen omaa suoritustaan. ja sen jälkeen tehdä jonkinlainen suunnitelma omien heikkojen kohtien kehittämiseksi. Liikenteen infran, autokannan yms. kehittäminen taas pitää olla valtion prioriteettina. Näiden asioiden eron pitäisi näkyä myös keskusteluissa, mutta ikävän usein e ei näy. Moni keskustelu on mennyt suunnilleen sitä rataa, että kysymykseen: ”Miksi otat ajaessasi tahallisia laittomia riskejä?” vastataan, että ”Autovero on liian iso, se pitää autojen keski-iän korkeana ja estää turvavarusteiden hankinnan, rajoituksissa ei ole mitään järkeä, niitä on pakko rikkoa jotta maan talous ei menisi ihan kuralle, teiden kunto on vaarallisen huono, seniileitä vanhuksia on liikenteessä aivan liikaa, kuskit eivät osaa ajaa joustavasti...”. En usko että kukaan todellisuudessa rikkoo tahallaan liikennesääntöjä siksi, että valtio ei hänen mielestään tee tarpeeksi liikenneturvallisuuden eteen, joten tahalliselle laittomalle riskinotolle on joku muu syy. Tähän ei ole päästy kunnolla kiinni näissä keskusteluissa, joten mielestäni liikenneturvallisuuden kokonaisuuden kehittämisen käsittely on hankala aihe.
JEV2: ” Tahdotko kysymykselläsi sanoa, että nopeuden hallinta ei olekaan kaikkein tehokkain keino vaan ainoastaan kustannustehokkain keino?”
Tahdon sanoa, että lopputuloksen kannalta oleellista on, paljonko tietyllä resurssilla saadaan aikaan. Kustannustehokasta keinoa käytettäessä säästyy miljoonalla eurolla enemmän ihmishenkiä kuin vähemmän kustannustehokasta keinoa käytettäessä. Koska resursseja mitataan euroissa, ovat tehokkain keino ja kustannustehokkain keino käytännössä yksi ja sama asia.
Minusta liikenneturvallisuudesta puhuttaessa ei pitäisi joutua väittelyyn autojen turvallisuuden kehittämisen ja kuljettajien toiminnan ohjaamisen välillä. Minusta maamme liikenteessä liikkuvien autojen turvallisuuden kehittäminen tai tiestön turvallisuuden kehittäminen ei ole vähääkään ristiriidassa kuljettajien ajoasenteiden kehittämisen kanssa. Jos puhutaan kokonaisuuden kehittämisestä, niin silloin pitää parantaa sekä teitä, autoja että kuskeja. Noista kolmesta vain yksi on tämän palstan nimimerkkien henkilökohtaisella vastuulla.
TeeCee: “Vaikka ajaisin ruostuneella ja katsastamattomalla Ladalla vuosimallia -71, niin silti mielestäni minun mielipiteeni automaattisen nopeusvalvonnan tehosta on lähempänä oikeaa kuin sinun.”
JEV2: ”Kun nyt selvisi ettei kyseessä ollutkaan minun mielipiteeni, miten suhtaudut asiaan?”
Koska tuo selvisi? Sinä puhut ihan eri asiasta, tätähän Herbertkin koitti sinulle saada perille. Ne sinun tietosi eivät kumoa sitä tosiasiaa, että nopeuden lasku parantaa liikenneturvallisuutta, että nopeusvalvonta alentaa ajonopeuksia, ja että automaattinen nopeusvalvonta alentaa niitä kustannustehokkaammin kuin ihmisten suorittama nopeusvalvonta. Mikä tarkoittaa, että nopeusvalvontaa automatisoimalla saadaan samalla rahalla alennettua useamman kuskin ajonopeutta kuin manuaalisesti suoritetulla nopeusvalvonnalla.
Muuten, miten on sinun mielipiteesi tueksi esittämiesi lähteiden validoinnin kanssa? Nytkö sitä ei kaivatakaan? Et voinut edes keskustella teoriatasolla Potenssimallin käyttämisestä yksilötasolla, koska siltä puuttui validointi. Millä perusteella sinä oikein päätät milloin validointia tarvitaan välttämättä ja milloin se on tarpeeton?
JEV2: ” Etkö enää olekaan sitä mieltä, että liikennevirrasta alaspäin poikkeavan nopeuden aikaansaaman koko liikennevirran nopeuden laskun vaikutus kumoaa suuruudellaan aina mahdolliset muut haittavaikutukset? Jos et, minkä suuruisella nopeuserolla näin ei enää tapahdukaan?”
En ole koskaan ollut tuota mieltä. Mikään liikenteessä tehty ei saa aina aikaan jotain tiettyä asiaa, vaan kyse on tilastollisen todennäköisyyden muutoksista. Myöskään tupakointi ei aina tapa, base-hyppyyn ei aina kuole, päälleen hyppääminen laiturilta järveen ei aina johda halvaantumiseen vaikka ei tietäisikään mitä pinnan alla on ja niin edelleen.
En ole myöskään sitä mieltä, että liikennevirrasta alaspäin poikkeavan nopeuden aikaansaama koko liikennevirran nopeuden lasku olisi se mekanismi, jolla muita hitaampien kuskien liikenneturvallisuutta lisäävä vaikutus syntyy. Jos olisin tuota mieltä, minulla ei olisi selitystä sille, miksi ennusteiden tarkkuus paranee kun Potenssimallia käytetään yksilötasolla liikennevirran sijaan. En myöskään käsittäisi, miksi liikenneturvallisuus paranee ylinopeutta ajavien kappalemäärän laskiessa, vaikka liikenteen keskinopeus pysyisi samana. Jos aiot vakuuttaa minut siitä, että nykyinen mielipiteeni on väärä, sinun pitää antaa nykyistä käsitystäni uskottavampi selitys sille, että muita hitaammin ajamisen eri vaikutusten summa on turvallisuuden kannalta positiivinen. Sinun on hankala löytää sellaista selitystä niin kauan kun jätät huomiotta tiedossasi olevia asioita.