2016O: ”Apinakin huomaa kun häkin ovi on auki, silloin mennään ja tehdään omia valintoja. Nyt ovi on auki kuvainnollisesti autoilijalle moottoritielle.
Osuva vertaus, kaikki kuljettajathan ovat apinoita, kuulumme kädellisten lahkon isojen ihmisapinoiden heimoon. Muiden apinoiden touhuja naureskellaan mutta omiin ajatuksiin suhtaudutaan niin hirveän vakavasti.
Kuten olen sanonut, en ota kantaa moottoriteiden ajonopeuksien kehitykseen koska minulla ei ole siitä tietoa, enkä pidä järkevänä vängätä asiasta josta en tiedä mitään. Kannattaisi muistaa, että nopeusvalvonta ei ole itseisarvo vaan väline, jolla pyritään tiettyyn tavoitteeseen, eli liikenneturvallisuuteen. Kun katsoo moottoriteiden turvallisuuskehitystä kuvaavia tunnuslukuja, niin ne eivät mielestäni viittaa suuriin ongelmiin. Alla ensimmäinen luku kuvaa henkilövahinko-onnettomuuksien määrää 100 miljoona autokilometriä kohti ja toinen luku heva-onnettomuuksien osuutta kaikilla teillä keskimäärin.
LP lakkautettiin vuoden 2013 lopussa, mutta henkilövahinko-onnettomuuksien määrässä ei erotu muutosta moottoriteillä eikä teillä keskimäärin. Tämä voi olla syynä siihen että moottoriteiden koneellisen nopeusvalvontaan ei ole satsattu nykyistä enemmän.
Nopeuden aiheuttamat seuraukset on toinen juttu, mutta kun rajat nopeudelle on asetettu niiltä mee uskottavuus valvonnan puutteellisuuden takia.
Mistä se säästö tulee kun henkilökuntaa ja kalustoa ei vähennetty?
Liikennerikoksista määrätään maksettavaksi yli 60 miljoonan euron edestä erilaisia sakkoja vuosittain. Ylinopeudet ovat yleisin sakkotulojen lähde valtiolle.
Olen tehnyt päätöksen, että kun kirjoitan foorumille, yritän kirjoittaa pelkästään asioista, mitä ne sitten ovatkin. En arvostele kirjoittajia henkilöinä enkä hyökkää heidän persoonaansa kohtaan. Olen tietenkin inhimillinen olento siinä missä muutkin, joten lipsahduksia voi tulla. Tuo on kuitenkin tavoitteeni.
Joskus jokin ei-toivottu asia hiipii omaan toimintaan ja omiin sanomisiin vähän kerrallaan niin, että se jää itseltä huomaamatta. Joskus ei-toivotun asian kuitenkin huomaa, ja tällöin siitä yrittää päästä irti. Yksi ei-toivottu asia on "niinkuttaminen". Jos huomaan sanovani puhuessani "niinku", alan välittömästi sisäisen kamppailun päästäkseni sanasta eroon. Aina kun huomaan sen tulevan suustani, keskeytän puhumisen ja teen asiasta suuren numeron tyyliin: "Taas se pahuksen niinku tuli... johan nyt on kumma". Tällainen tietysti ärsyttää muita, mutta koska se ärsyttää muita, itsekin haluaa siitä entistä tehokkaammin eroon. Ja näin eroon pääseminen nopeutuu.
Noin viikko siten sain erittäin epämukavan muistutuksen yhdestä kirjoittamiseeni hiipineestä asiasta, jonka en huomannut olevan perusperiaatteeni vastainen. Tarkoitan henkilökohtaisuuksiin menemistä eli kirjoituksen osoittamista toiselle kirjoittajalle sen sijaan että kirjoittaisin pelkästään asiasta. Miten tällainen virhe pääsi hiipimään kirjoituksiini? Siten, että henkilöön kohdistuvat kommenttini olivat luonteeltaan positiivisia, enkä tästä syystä huomannut, että syyllistyn asiaan, johon minun ei pitäisi syyllistyä, mikäli noudatan periaatettani.
Olen tälläkin foorumilla syyllistynyt edellä mainittuun virheeseen. Yritän nyt parantaa tapojani. Haluaako joku esimerkin? En odota vastausta vaan annan esimerkkejä, joita poimin Googlen avulla:
”Arvoisa nimimerkki TeeCee on kiinnittänyt huomionsa siihen, että mielipiteeni kumoavat toinen toisiaan, ja pompin mielipiteestä toiseen sen mukaan, mikä kulloinkin parhaiten puoltaa nykyisiä ajotapojani.”
”Nimimerkki TeeCee on kirjoittamansa tekstin perusteella selkeästi älykkäämpi kuin minä.”
Mikä noissa on ongelmana. Se, että käytän sanaa ”arvoisa”. Se on luonnehdinta. Mitään tällaisia lisäsanoja ei pitäisi käyttää. Eikä myöskään pitäisi tehdä arvioita toisten foorumilla kirjoittavien ihmisten henkilökohtaisista ominaisuuksista kuten älykkyydestä. Nämä ovat henkilöön kohdistuvia kommentteja. Onneksi tästä ei ole tällä foorumilla vielä seurannut ongelmia. Edellä mainitsemani ”erittäin epämiellyttävä muistutuksen” sain eräällä toisella foorumilla, kun naispuolinen kirjoittaja syytti minua (en toista rumaa sanaa) ---uilusta.
Minulle ei ollut juolahtanut mieleenikään, että kyseiseen kirjoittajaan kohdistamani ylikohteliaisuudet voitaisiinkin kokea negatiivisina. Naiskirjoittajan kommentti oli töykein, mitä ikinä elämässäni olen keneltäkään naiselta saanut foorumeilla tai niiden ulkopuolella. Kommentti oli sikälikin historiallinen, että nainen oli korkeasti koulutettu ja muutenkin ”yläluokkainen” ellei hän nyt täyttä valhetta suoltanut kirjoituksissaan. Kukapa nimimerkkien taustoja selvittää.
Tuon tapauksen jälkeen minulta menivät suoraan sanoen unet muutamana seuraavana yönä. Vieläkin asia hiipii silloin tällöin mieleeni.
Onko olemassa minkäänlaista kiertotietä esittää henkilön kirjoituksia ja toimintaa paheksuva ”kommentti” esittämättä sitä? Tätä tulee joskus kysyneeksi, kun miettii osallistuisiko sittenkin mutapainiin. Siitä on toisaalta helppo pysyä pois, kun välttää kommentoimasta millään tavalla epäasiallisia kirjoituksia. Jokainen vastauskommentti on nimittäin ärsyke, johon häirikkö tarttuu kuin nälkäinen leivänpalaan ja alkaa repiä siitä uutta sivujuonnetta. Kierre on loputon, jos siihen lähtee mukaan.
Yritän tästä lähtien välttää muiden kirjoittajien älykkyyden arvioimista. Korkeintaan voin esittää arvion siinä muodossa, että arvioin olevani tyhmempi kuin muut kirjoittajat. Ja ”arvoisa” sanan käyttämisen lopetan myös, vaikka oikeasti arvostankin tiettyjä kirjoittajia siitäkin huolimatta, että olen eri mieltä kuin he.
TeeCee: Olisi mielenkiintoista tietää mitä sinä tämäntapaisista kirjoituksista ajattelet. Olet muutaman kerran sanonut että olet miettinyt paljon kommenttejani ja aiot vastata niihin kohta. Kun ”vastauksesi” sitten tulee, se ei käsittelekään mitään minun sanomaani asiaa, vaan kerrot jälleen salaliitosta joka on ihan justiinsa romuttamassa demokratian, vastenmielisistä poliiseista jotka väijyvät kaislikoissa ilman sammutinta veneileviä, tai sitten copypastaat vanhoja kirjoituksiasi aina viimevuosituhannelta asti. Mietit pitkään vastaustasi ja päädyt kerta toisensa jälkeen tulokseen, että tuo on hyvä tapa vastata ihan muita asioita koskeviin kysymyksiin. Kyse ei siis ole vahingosta vaan harkinnan tuloksena syntyneistä päätöksistä vältellä puheeksi ottamiani asioita. Olet monta kertaa osoittanut että olet hyvä kertomaan tapahtumista analyyttisesti, tarkasti ja johdonmukaisesti, voitko soveltaa tätä taitoasi kuvailemalla prosessia jossa nuo ”vastauksesi” syntyvät?
Edellisessä kirjoituksessani aihealueen ”Omat mokat” alla annoin epäsuoran vastauksen edellä esitettyyn kysymykseen.
Yritän tiivistää. Kyse on siitä, että ajatukseni pomppivat aiheesta toiseen, enkä hallitse kokonaisuutta. Kyse on myös siitä, että en jaksa nähdä vaivaa vastauksen laatimisessa. Olen laiska ja kirjoitan, mitä mieleen tulee. Jos kyseessä olisi tärkeä artikkeli, josta saisin rahaa, ja josta riippuisi maineeni, keskittyisin kirjoittamiseen vakavammin. Ehkä lopputuloskin olisi silloin parempi.
Blogikommenttien maksimipituus on muistaakseni 4096 merkkiä. Kun kirjoitan kommentin, jonka pituudeksi ”cut and paste character count” -sivu ilmoittaa 6000 merkkiä tai jotakin sinne päin, alkaa kova karsiminen ja tiivistäminen. Yksi toisensa jälkeen tekstistä lähtee turhia sanoja ja kokonaisuuden kannalta turhia harhailuja. Kun 4096:n merkin raja on alitettu, kirjoitus on paljon parempi kuin sen ensimmäinen ylipitkä versio. Silti kaikki oleellinen on mukana. Ne, mitkä poistettiin, joutikin poistaa.
Näissä kirjoituksissani en tee tuollaista jälkimuokkausta. Ei näihin taitaisi paljoa jäädäkään, jos yhtä tiukalla kädellä karsisin.
”Yhden asian muistini” on myös asia, joka tekee kirjoituksista sekavia. Kokonaisuus ei pysy hallinnassa siksi, että en muista, mitä olen juuri hetki aikaisemmin kirjoittanut. Idean sentään muistan, mutta yksityiskohdat ovat hämäriä. Tietenkin voin lukea tekstin läpi ja katsoa, ja näin joskus teenkin. Mutta se ei auta sillä hetkellä kun kirjoittaa.
Kun aikoinaan pelasimme ns. muistipeliä, jossa käännellään kortteja, ja pitää muistaa, mitä korttien takapuolella on, olin äärimmäisen huono siinä. Muistin ainoastaan viimeksi katsomani/kääntämäni kortin. Tyttäreni, joka myöhemmin läpäisi Mensan testin, pärjäsi kaikkein parhaiten tuossa pelissä.
Selostan esimerkin avulla ”yhden asian muistiani”.
Listaan foorumilla omat kirjoitukseni kopioidakseni ne tekstinkäsittelyohjelmaan, jolla tallennan kirjoitukset. Kun vaihdan hetkeksi fooruminäkymän tekstinkäsittelyohjelman näkymäksi ja palaan foorumille, en välttämättä enää muista, minkä teksteistäni juuri kopioin. En muista sitä, vaikka olen nähnyt muutama sekunti aikaisemmin tekstin kahdessa paikassa, foorumilla ja tekstinkäsittelyohjelman ruudussa. Niinpä minun on avattava tallentamani teksti ja katsottava mikä se oli. Sen olin siis kopioinut, ja voin kopioida seuraavan.
Olen aina ollut tuollainen, joten kyse ei ole mistään dementiasta tai vastaavasta. Ehkä tuo on sitä ”keskittymishäiriötä”. Ajatus vaeltaa sinne ja tänne. Tekstistä tulee sitä ja tätä.
Ja joskus ajamisestakin.
P.S. Minulle on monta kertaa vakuutettu erilaisissa foorumikeskusteluissa, että automaattisesti nopeusrajoituksia noudattava auto ei ole mahdollinen. On esitetty toinen toistaan erilaisimpia syitä sille, miksi se ei ole mahdollinen. Mutta entäpä nyt, kun itse ajavat autot taitavat olla myös automaattisesti nopeusrajoituksia noudattavia autoja? Vai väittääkö joku edelleen, että edes itse ajavat autot eivät osaa noudattaa nopeusrajoituksia?
2016: Mihin tuomio minun kokemuksista perustuu? Mutu muuttuu todeksi kun siitä saa tarpeeksi toistoja
Kyllä tuo on edelleen vain sinun mielipiteesi. Tai sitten sinä uskot siihenkin, että Suomi on poliisien johtama diktatuuri, vai mitä?
Tai saat sinäkin toki niin uskoa, en ole estämässä. Itse olen erittäin epäilevällä kannalla sen käsityksen suhteen myös.
Minä näen päivittäin motarilla ohittajiani, ei siitä ole kyse. Mutta en väitä, että määrä olisi lisääntynyt suuntaan/toiseen. Saati että LP:n lopettamisella olisi joku suhde asiaan tms. koska (ja tämä on toistoa) en ole itse havainnut eroa oikeastaan. Enkä ole ikinä, koskaan nähnyt niitä ratsioita motareilla, joista kysyin jo sinulta. Oletko sinäkään?
SO2001: ”Ylinopeuksien vastustajat esittävät joskus pilkallisen kysymyksen, pitäisikö autoilijoiden saada muka itse päättää, mitä nopeutta he ajavat, ja pitäisikö tätä periaatetta laajentaa niin, että itse kukin saisi vapaasti päättää myös siitä, kumpaa puolta tietä hän ajaa...Tuollaiset rinnastukset ovat tietenkin typeriä, mutta tuon tyyppisiä näkee silloin tällöin.
Sillä yritetään herättää ylinopeuden kannattajaa ajattelemaan mitä siitä seuraa, kun kuljettajat valitsevat nopeuksiaan myös skaalan laittomasta päästä. Silloin kuolee ja vammautuu useampia ihmisiä. Aivan sama seuraus on siitä jos kuljettajat valitsevat myös ajokaistoja, jotka on varattu vastaantulevalle liikenteelle
Niin näen minäkin, nopeuden ja määrät vaan on huimassa nousussa.
Valvonnan puutteen olen hommannut.
Minä olen nähnyt ratsioita, moottoritieltä on ohjattu levähdyspaikalle punnittavaksi raskasta kalustoa.
Moottoritievalvonta luonnollisesti perustuu pääsääntöisesti poikkeavaan liikennekäyttäytymiseen ylinopeus ym. nykyään he näkisivät lennossa ylinopeus, katsastus ja maksamattomat käyttömaksu puutteet, siinä yhteydessä on usein myös ajoluvassa sanomista
SO2001: ”Toisin kuin propagandan esittäjät olen sitä mieltä, että nopeusrajoitusten noudattamisessa voisi olla sallittua tietty harkinta ja oma arviointi, kunhan raja-arvot määriteltäisiin.”
Mitä kuljettajan käyttämästä nopeusrajoitusten noudattamisen arvioinnista tällä hetkellä käytettävissä olevan tieteellisen tiedon mukaan sinun tietääksesi on tähän mennessä seurannut liikenneturvallisuudelle? Sinä tiedät mitä siitä seuraa, olet monta kertaa sanonut sen, mutta et käytä tätä tietoa mielipiteissäsi. Silti pokkaa riittää surra sitä kun mitään ei enää kyseenalaisteta eikä epäillä.
SO2001: ” Säännöt eivät sanele senttimetrin tarkkuudella, missä kohdassa ajorataa auton on kuljettava. Eikä säännöissä sanota, miten kaukana lähestyvän auton oltava, jotta kolmion takaa saa vielä ajaa tielle.”
Voi olla että säännöt sanoisivat nuo asiat, jos jokaisen auton kojetaulussa olisi mittari josta nuo asiat näkisi, ja jos muutokset noissa sanomissasi asioissa vaikuttaisi liikennekuoleman todennäköisyyteen enemmän, kuin suhteessa samankokoinen muutos vaikuttaa missään toisessa tutkitussa riskitekijässä.
...joka ei ole toki jäänyt epäselväksikään. Hyvä kun käytit tuota termiä taas (vaihteeksi)
Liikennevalvonta diktatuuria ?????
Kyllä, osa sitä, niin täällä annetaan ymmärtää. En nyt tosin tiedä seuraatko kaikkia kirjoittajia. Tässä pitäisi olla sillä tavalla seurannut kirjoituksia, niin asiayhteys selviäisi.
Epäilysi ei ole yllätys.
Jos sen nyt vasta tajusit, niin aika hitaalla mennään kyllä!
Niin näen minäkin, nopeuden ja määrät vaan on huimassa nousussa.
Ehkä tuollaista tajuaa vasta sitten, kun itse alkaa "ajamaan ihmisiksi". Pidempään sitä harrastanut ei välttämättä huomaa mitään radikaalia muutosta, vain jatkumoa. Ja sinun pitää tajuta, että tämä on minun kokemukseni, josta tulee minun mielipiteenikin. Se on yhtä oikeassa tai väärässsä kuin sinunkin.
Valvonnan puutteen olen huomannut.
Joo, ihan joka niemessä, notkossa, suoralla ja kaarteessa ei ole poliisia näkyvillä, se on totta. Saati "koko tieverkostolla". Mutta näkyy niitä aina välillä. En siksi osaa yhtään sanoa, että onko muuttunut johonkin suuntaan. Se on ihan käypä arvio sekin, vai mitä?
Minä olen nähnyt ratsioita, moottoritieltä on ohjattu levähdyspaikalle punnittavaksi raskasta kalustoa.
Nekö sinua siellä huolettavat nyt yhtäkkiä? Mutta kun en niistä edes kysynyt! Minä kysyin kahteen kertaan, toisella tosin olettaen että muistit sen ensimmäisenkin: ylinopeus- ja puhallusratsioita, kuten muilla teillä tehdään - kaikille ajoneuvoille. Toistan 3. kerran kysymyksen: oletko koskaan nähnyt moisia motarilla?
Moottoritievalvonta luonnollisesti perustuu pääsääntöisesti poikkeavaan liikennekäyttäytymiseen ym. Nykyään he näkisivät lennossa ylinopeus, katsastus ja maksamattomat käyttömaksu puutteet, siinä yhteydessä on usein myös ajoluvassa sanomista
Kyllä kyllä. Muuallakin kuin motarilla poliisin käyttämä tekniikka on kehittynyt auttamaan kaikessa noissa. Mutta emmehän me, tai ainakaan minä tiedä, valvonnan tiheyttä ja minkä verran saavat asiattomuuksia kiinni nykyisellään. Mehän ei olla kohteena, joten paljon jää katveeseenkin. Sinä kuvittelet, että silloin täytyy olla jotakin pielessä?
Näin oli myös LP:n ollessa olemassa, joten edelleen mielipiteeni on, että asiat eivät ole niin huonot kuin annat ymmärtää. Sovitaan, että ollaan yhtä mieltä siitä, että lisävalvonta ei tietenkään haittaa. Mutta sekin on jo toiston toiston toistoa...
SO2001: ”Nopeusrajoitusten kohdalla omaa harkintaa voisi sallia esimerkiksi tilanteessa, jossa risteysalueen kohdalla ja molemmin puolin sitä on alennettu nopeusrajoitus. Jos risteysalueella tai sen lähellä ei ole muita ajoneuvoja eikä myöskään ihmisiä, miksei aution risteysalueen läpi voisi ajaa hiljentämättä. Liikennessäännössä voisi olla velvoite noudattaa erityistä varovaisuutta tällaisissa tapauksissa.”
En tiedä vaikuttavatko alennetut rajoitukset nimenomaan risteyksien kohdalla jotenkin eri tavalla liikenneturvallisuuteen kuin niiden alentaminen muualla, mutta sen tiedän varmaksi, että eri asioiden vaikutuksia seurataan tarkasti ja organisoidusti. Jos tieteellisen tiedon mukaan risteyksien alennetut rajoitukset eivät vähennä onnettomuuskustannuksia, niin rajoituksista luovutaan.
Koska mietit liikenteessä tapahtuvaa asiaa, on hyödynnettävä tieteellistä tietoa siitä, mitä liikenteessä tilastollisesti todennäköisimmin tapahtuu kun rajoitusta alennetaan. Ja sen mukaanhan siitä seuraa että kaikentyyppiset onnettomuudet vähenevät sitä jyrkemmin, mitä vakavammasta onnettomuustyypistä on kysymys. Rajoitusten noudattamisen kanssa on sama juttu. Mitä harvempi kuski rikkoo rajoitusta, sitä vähemmän ihmisiä kuolee ja loukkaantuu. Olet sanonut tämän itsekin ääneen monta kertaa.
Olen keksinyt tuolle vain kaksi selitystä: joko kuskit eivät tunnista vaarattomia tilanteita, tai sitten he eivät välitä havaitsemistaan vaaroista. Koska pidät kyseenalaistamista tärkeänä, olet varmaan itsekin pohtinut mistä tuo johtuu. Oletko keksinyt parempia selityksiä sille, miksi rajoitusten alentaminen ja niiden valvonta vähentävät liikennekuolemia?
2016O: ” Kumppani, mitä per nimimerkki vihjaus tarkoittaa, onko niitä paljon samaa mieltä nopeuden valvonnasta?”
Villi arvaus: ehkä se tarkoittaa, että olet kirjoitellut vuosien ajan useilla eri nimimerkeillä mielipiteitä, jotka ovat keskenään hyvin erilaisia. Tosin olet sinä vastaavasti myös kehunut omia mielipiteitä toisella nimimerkillä. Kun kusettaa muita ja jää siitä kiinni, ei minun mielestäni kannattaisi olla kovin herkkähipiäinen arvostelulle.
2016O: Voi hyvänen aika olen ilmeisesti käsittänyt keskustelupalstan tarkoituksen väärin.”
Nähtävästi pikkiriikkinen väärinkäsitys on tosiaan päässyt tapahtumaan. Keskustelupalstalla pitäisi pyrkiä asialliseen keskusteluun, ei asiallisen keskustelun estelyyn ja häirintään.
TeeCee: Jos tieteellisen tiedon mukaan risteyksien alennetut rajoitukset eivät vähennä onnettomuuskustannuksia, niin rajoituksista luovutaan.
Suurin sallittu nopeus suomalaisilla maanteillä on 120 kilometriä tunnissa. Henkilöautojen huippunopeudet ovat jopa yli 200 kilometriä tunnissa.
Raskaan kaluston suurin nopeus on rajoitettu teknisellä laitteella tavoitteena parantaa liikenneturvallisuutta.
Uutiset kertovat silloin tällöin hurjista kuolonkolareista, joissa autot ovat ajaneet huomattavalla ylinopeudella. Tuon tuostakin kerrotaan myös poliisin hurjista takaa-ajoista suurella vauhdilla, joissa sivullisten turvallisuus ja henki on vaarantunut.
Jos sääntelyn tarkoituksena on parantaa liikenneturvallisuutta, miksi ei henkilöautoihin vaadita asennettavaksi nopeudenrajoitinta? Pidetäänkö autojen suuria huippunopeuksia liikenneturvallisuuden kannalta niin vähäpätöisenä asiana, että ei ole taloudellisesti järkevää estää niitä? Ovatko hurjat takaa-ajot poliisin ammatin bonuksia, jotka pitäisi korvata muulla väkivaltaviihteellä, jos ne nopeudenrajoittimien takia loppuisivat?
SO2001: Jos sääntelyn tarkoituksena on parantaa liikenneturvallisuutta, miksi ei henkilöautoihin vaadita asennettavaksi nopeudenrajoitinta? Pidetäänkö autojen suuria huippunopeuksia liikenneturvallisuuden kannalta niin vähäpätöisenä asiana, että ei ole taloudellisesti järkevää estää niitä? Ovatko hurjat takaa-ajot poliisin ammatin bonuksia, jotka pitäisi korvata muulla väkivaltaviihteellä, jos ne nopeudenrajoittimien takia loppuisivat?
Mielestäni sinulle on vastattu täällä jo - olisko useammankin kerran.
Viranomaisten ja päättäjien, vaikka eduskunnan kantaa et täältä tule saamaankaan. Oletko koskaan kysynyt virallisilta tahoilta?
Sinänsähän tämä ei ole Suomen "ongelma", tätä esiintyy ihan maailmanlaajuisesti. Tietäisiköhän Trump tähän jotakin vastata?
2016O: ”Olen kuitenkin ylpeä että minulla on laaja näkemys mitä ympärillä tapahtuu.”
Sinulla on siis sellainen näkemys, että sinun näkemyksesi on laaja. Siinä ei kyllä ole mitään syytä ylpeyteen, tuo on kuin varoittava esimerkki psykologian oppikirjasta. Melkein kaikki muut paitsi masennuspotilaat ovat tyytyväisiä omaan näkemykseensä. Me muut pyrimme arvostamaan epärealistisen paljon omaa huumorintajua, älyä, ajotaitoja, kykyä hallita tilanteita, omia tietoja, päättelykykyä ja niin edelleen. Lisäksi vielä pyrimme automaattisesti sivuuttamaan noiden harhakäsitystemme vastaisen informaation. Jos toimii niin kuin oikealta tuntuu, tuloksena on tuon kaltaisia mielipiteitä mitä sinä puhut. Alitajunta vie kuin pässiä narussa.
Olisi korkea aika TeeCee:n päästää narusta irti ja ruveta itsenäisiä havaintoja tekemään.
On tietysti toinen vaihtoehto vaihtaa narua.
Onko tullut mieleen että minä olen se joka sitä narua liikenneturvallisuuden parantamiseksi vetää ja te muut tulette perässä.
Teecee: Mielestäni sinulle on vastattu täällä jo – olisko useammankin kerran.
En esittänyt kysymystä siksi, että olisin kuvitellut siihen olevan järkevää vastausta. Yleensäkään vastaus ei kiinnosta, koska olipa se millainen tahansa, se on pelkästään keinotekoinen yritys perustella jotakin, mitä ei voi perustella.
Esitin kysymyksen siksi, että halusin osoittaa sen, että kun liikenteen säännöistä ja liikennepolitiikasta päätetään, on olemassa muitakin muuttujia kuin pelkästään turvallisuus. On olemassa autoteollisuuden etu, joka maksimoituu, kun se valmistaa kalliita superautoja ihmisille, jotka eivät niitä oikeasti tarvitse, mutta jotka on saatu mainonnan ja piilomainonnan (mm. korruptoituneiden autotoimittajien kirjoitukset) avulla luulemaan, että he tarvitsevat.
Liikennepolitiikassa toimitaan monien muuttujien parissa. Yksi on liikenneturvallisuus. Yksi on liikenteen sujuvuus. Yksi on ihmisten ja tavaroiden liikkumisen nopeus. Ja niin edelleen.
Olisi täysin mahdollista säätää lakiin lievennys nopeusrajoituksen noudattamisesta tilanteessa, jossa ei ole lähistöllä muita ajoneuvoja tai ihmisiä kuin se ajoneuvo, jota nopeusrajoitus koskee. Liikenneturvallisuus voisi laskennallisesti aavistuksen verran heikentyä, mutta aikaa säästyisi ja liikkuminen nopeutuisi. Tämä olisi liikenneturvallisuuden kannalta mielestäni pienempi lievennys kuin se, että autoteollisuuden voittojen takia sallitaan ylitehokkaiden ja ylinopeiden autojen käyttäminen yleisillä maanteillä. Nopeusrajoitukset tietenkin koskevat myös näitä autoja, mutta onnettomuusuutiset osoittavat, että pelkkä nopeusrajoitus ei estä ajamasta kovaa. Tekninen nopeudenrajoitin estäisi.
2016O: ”Olisi korkea aika TeeCee:n päästää narusta irti ja ruveta itsenäisiä havaintoja tekemään.”
Minähän teen itsenäisiä havaintoja. Olen havainnut ihan itsenäisesti esimerkiksi sen, että minun omat vähän yli miljoona ajokilometriäni on mikroskooppisen pieni otanta verrattuna liikennetutkimusten otantoihin. Ihan itsenäisesti havaitsin myös sen, että muistan noiden ajokilometrieni yksityiskohdat yhtä tarkasti kuin kaikkien samana aikana saamieni joululahjojen käärepaperien värit. Eli käytännössä minulla ei ole mitään tietoa omista ajamisistani.
Teen itsenäisiä havaintoja myös liikenteen ulkopuolella. Olen havainnut esimerkiksi sellaisen asian, että aivotutkimus tietää nykyään mitä aivoissa tarkkaan ottaen tapahtuu kun näemme jotain: näköhavaintoja käsittelevään aivojenosaan tulee paljon enemmän tietoa muualta aivoista kuin silmistä. Se, minkä ihminen kokee näköhavaintoina, on aiempien kokemusten, mielipiteiden, asenteiden ja alitajuisten motiivien muokkaama versio siitä, mitä silmän verkkokalvolle oikeasti heijastui. Käytän tätä itsenäistä havaintoa hyväksi miettiessäni kuinka sokeasti omiin havaintoihin kannattaa luottaa.
Olen myös itsenäisesti havainnut, että asioista tuppaa tietämään sitä enemmän, mitä paremmin niihin perehtyy. Siksi pyrin painamaan omat luuloni taka-alalle ja luottamaan tieteelliseen tietoon.
Olemme päätyneet kumpikin tahoillamme itsenäisiä havaintoja tehden ihan eri linjoille. Vähintään toisen meistä on oltava väärässä, mistä päätellen pelkästään itsenäiset havainnot eivät ole tae totuuden löytymiselle. Tämänkin pitäisi riittää varoitukseksi omiin havaintoihinsa luottavalle.
Ei siihen kovin monimutkaista tiedettä tarvita jos ja kun valvonta vähenee kiinni jäämisen riski pienenee.
Minä uskon mitä näen.
Jää sinä TeeCee perehtymään asiaan, kyllä se nykyinen valvonnan tila aikanaan aukeaa, tai sitten ei kun tuota tekstiäsi lukee.
Ymmärrän TeeCeen esittämiä periaatteita, koska olen itsekin monista asioista samaa mieltä kuin hän.
Ei ole aina kovin helppoa määritellä, onko jokin käsitys muodostunut käytännön havaintojen perusteella, vai onko se omaksuttu jostakin luetusta tekstistä. TeeCeen mainitsemista psykologisista ulottuvuuksista minulla on omakotaisia havaintoja, jotka ovat saman suuntaisia kuin ne, mitkä TeeCee esittää tieteellisenä tietona, mihin minä puolestani en ole perehtynyt kuin korkeintaan pinnallisesti asioista jostakin luettuani. Syystä tai toisesta – olen kenties luonteeltani sellainen, jota kiinnostavat asioiden perimmäiset syyt – minua ovat aina kiinnostaneet psykologiset tekijät ihmisten toiminnassa, vaikka en alaa ole opiskellutkaan.
Oletan, ja tästä on tainnut olla näissä keskusteluissa puhettakin, että ihminen taltioi muistiinsa mielellään sen tyyppisiä asioita, jotka tukevat hänen aikaisempia havaintojaan. Näin hänen kokonaiskäsityksensä asiantilasta pysyy ehjänä. Jos esimerkiksi on sitä mieltä, että kitkarenkaat ovat paras vaihtoehto talvirenkaiksi (tämä on ehkä huono esimerkki), korostaa mielessään niitä tilanteita, joissa renkaat ovat näyttäneet parhaat puolensa, ja unohtaa ne tilanteet, joissa renkaat ovat pettäneet odotukset. Näin valittu mielipide voidaan säilyttää. Häiritsevät havainnot työnnetään pois mielestä.
Jossakin tapauksessa valitun mielipiteen kanssa ristiriitaisia tietoja voi tulla niin paljon, että mielipide joutuu kriisiin. Ristiriitaisia tosiasioita ei voi enää selittää virhehavainnoiksi ja sattumiksi, vaan ne on otettava vakavasti. Lopulta on päätettävä, pitääkö alkuperäistä perusmielipidettä muuttaa.
Joissakin tapauksissa mielipiteen muuttaminen on helppoa, mutta joissakin tapauksissa on se vaikeaa tai jopa mahdotonta. Jos mielipiteestä on tehnyt itselleen arvovaltakysymyksen ja ”uskonnon”, sen vaihtaminen merkitsisi kasvojen menetystä ja kunnian menetystä ja häpeää ja nöyryytystä ja tappion tunnustamista ja mitä nyt vain keksitään. Tällöin mielipiteestä ei luovuta. Tai siitä luovutaan, mutta samalla siirrytään pois koko alueelta ja valitaan muita asioita, joihin keskitytään. Kun aate romahtaa, jätetään koko politiikka. Vähätellään sitä elämänaluetta, joka jätettiin. Tällöin myöskään siellä koettu tappio ei tunnut enää kovin pahalta.
TeeCee kertoo edellä, mitä hän muistaa ajamistaan kilometreistä. ”Käytännössä minulla ei ole mitään tietoa omista ajamisistani”, hän kirjoittaa.
Kai nyt sentään jotakin tietoa on jäänyt mieleen.
Ja tässä tullaankin sen kysymyksen äärelle, miten aitoja ihmisen muistikuvat ovat.
Ikävä kyllä muistimme valehtelee meille enemmän kuin uskommekaan. Olen saanut tästä epämukavia käytännön esimerkkejä kirjoitettuani joissakin Facebook -keskusteluissa omia muistikuviani vanhoista tapahtumista. On katseltu esimerkiksi jotakin sivulle postitettua valokuvaa ja kerrottu mitä muistoja se tuo mieleen.
On ollut hämmentävää ja kiusallista, kun aivan varmana tosiasiana ”muistamansa” tapahtuma onkin osoittautunut täydelliseksi huuhaaksi. Tällöin on joutunut kysymään itseltään, miten on mahdollista muistaa jokin asia, jos sitä ei ole oikeasti edes tapahtunut.
Ilmeisesti on niin, että ihminen rakentelee alitajunnassaan tarinoita, jotka koostuvat useista eri tapahtumista, joista jotkut voivat olla jopa unia eli täydellistä mielikuvitusta. Jotta muistikuvasta tulisi ehjä, siinä olevat aukot täytetään ”näin sen on täytynyt olla” periaatteella. Myöhemmin kuviteltu osa tarinasta muistetaan aivan kuin se oikeasti muistettaisiin.
En romuta täydellisesti sitä, mitä uskon muistavani asioista, mutta tiedostan entistä selvemmin sen, että kaikki muistamani ei välttämättä ole totta. Erityisesti itsensä kannalta epämukavat asiat unohtaa helpoimmin ja muokkaa tapahtumat sellaisiksi, että on toiminut niissä niin kuin se ihminen toimii, joka haluaisi olla. Jos joutuu myöntämään, että ei ole toiminut niin kuin se ihminen toimisi, joka haluaisi olla, tällöin asia selitetään vetoamalla ulkopuoliseen syyhyn kuten humalatilaan, väsymykseen, stressiin, masennukseen, mielenhäiriöön, kiusatuksi joutumiseen ja niin edelleen. Eli kunnon ihminen sortui siksi, että häneen oli kohdistunut paineita, jotka suistivat hänet pois raiteilta. Mutta hän on silti kunnon ihminen.
Omalla kohdallani tuollaisia tekosyitä voisivat olla kotikasvatus ja erilaiset raskaat kokemukset, jotka ovat tehneet säröjä sieluuni. Eli toimin näin, koska en kestä arvostelua, koska sain sitä aikoinaan liikaa. Jokaisella meillä on tekosyymme.
2016O: ”Onko tullut mieleen että minä olen se joka sitä narua liikenneturvallisuuden parantamiseksi vetää ja te muut tulette perässä.”
Hävettää sanoa että ei ole tullut mieleen, vaikka jankutan koko ajan itselleni kaikessa tekemisessä, että ei saa jumiutua mihinkään mielipiteeseen, vaan pitää ajatella, että varminkin fakta voi osoittautua erehdykseksi.
Olen saanut pidettyä mahdollisten vaihtoehtojen joukossa esimerkiksi sen, että tämä meidän maailmamme ja me sen mukana ei ole fyysisesti olemassa, vaan se on olemassa vain tietokoneohjelmana. Tuonkin vaihtoehdon olen saanut pidettyä pohdiskeluissani mukana mahdollisten vaihtoehtojen joukossa, mutta en sitä, että tuolla sinun tavallasi tietoon suhtautumalla voisi päästä lähemmäs totuutta kuin arpomalla. Arpa sentään kohtelee kaikkia vaihtoehtoja tasapuolisesti, mutta sinun negatiivinen asenteesi tieteellistä tietoa kohtaan suosii vääriä vaihtoehtoja.
Eikä tähän asiaan kannata odottaa parannusta, koska olet itse ylpeä näkemyksesi laajuudesta. Se taitaa olla oman kehityksen kannalta surkein mahdollinen asenne. Kannattaisi olla itseensä aina vähän tyytymätön vaikka väkisin, silloin on helpompi motivoitua kehittämään ajatuksiaan.
2016O: ” Toistan miksi minun mielipide sitten pitäisi olla juridisesti tai tieteellisesti osoitettavissa oikeaksi.”
Keskustelussa nyt vaan on sellainen tapa, että jos esittää jonkin väitteen niin se pitäisi pystyä osoittamaan myös todeksi tai edes todennäköiseksi. Jos väittää tietävänsä että tieteellinen tieto on väärää, niin väittäjällä on aika raskas näytön taakka.
Tieteellistä tietoa ei keskustelussa tarvitse osoittaa oikeaksi, riittää että osoittaa mikä sen hetkinen tieteellinen tieto on. Mutta tieteellistä tietoa vastaan väittävän sen sijaan on osoitettava, että tiede on väärässä. Surettaa joskus lukea kuinka yleistä on käsitellä tieteellistä tietoa ja mielipiteitä kuin niillä olisi jotain tekemistä toistensa kanssa. Sellainen suhtautuminen luo hyvän kasvualustan kaiken maailman ismeille ja vaikeuttaa informaation omaksumista. Eli tyhmistää ihmiskuntaa.
2016O: Minä kysyn, mistä johtuu teidän pyrkimys mielipidediktatuuriin?”
Ei kukaan kiellä sinulta mielipiteitä, sinun vain ei pitäisi suhtautua omiin tai kenenkään muunkaan mielipiteisiin kuin ne olisivat jotain muuta kuin mielipiteitä. Jos mielipide vastaa todellisuutta, niin siitä on varmasti olemassa kaikenlaisia todisteita. Niiden esittämistä sanotaan perusteluksi, eikä perusteluksi kelpaa toinen mielipide. Jos mielipiteen perustelut eivät kestä kriittistä, asiallista ja tosiasioihin perustuvaa tarkastelua, mielipiteessä on suurella todennäköisyydellä jotain vikaa. Jos ei kestä sitä että joutuu toteamaan mielipiteensä olleen väärä, ei pitäisi antautua keskusteluun, koska keskustelu on nimenomaan mielipiteiden puimista. Siis ei pelkästään niiden esittämistä.
Minusta SE on mielipidediktatuuria, että asettaa omat mielipiteensä arvostelun yläpuolelle. Mistä sinä sait oikeuden julistaa omat mielipiteesi oikeiksi ilman kunnon perusteluja? Et mistään, sinä otit sen oikeuden omin luvin, ja saat siitä nyt keskustelussa kritiikkiä, jota et kestä.
Missä kommentissa sinä toit julki kansalaisten liikenneturvallisuuden heikentyneen tason? Silmiini on osunut vai tapauksia joissa olet väittänyt näin käyneen, mutta et ole kertonut mitään muuta. Todennäköisesti tarkoitat moottoriteiden nopeusvalvonnan heikkouden seurauksia, mutta edelleen odotellaan tietoa siitä, PALJONKO liikenneturvallisuus on huonontunut ja aiheuttiko sen juuri tämä väittämäsi syy. Sinä vasta aloitit asian julkituomisen, mutta lopetit kesken ja aloit toistella sitä aloitustasi uudelleen ja uudelleen.
Miksi et vain tunnusta että sinulla ei ole aavistustakaan siitä asiasta mistä puhut. Sinä vain näet että moni ajaa moottoritiellä ylinopeutta ja se potuttaa sinua. Oma potutus kuulostaa kehnolta perustelulta, joten keksit paremmalta kuulostavan syyn meuhkaamisellesi: olet huolissasi liikenneturvallisuudesta. Joten sano nyt sitten paljonko se kertomastasi syystä johtuen on huonontunut.
Tilastojen mukaan ajonopeudet moottoriteillä olivat vuonna 2016 (kuviosta päätellen) täsmälleen samat kuin vuonna 2013, kun niitä vielä valvoi LP. Sinä sanot että nopeusvalvonta moottoriteillä meni kelvottomaksi LP:n lopettamisen jälkeen. Voi olla, siitä en ole löytänyt tietoa, mutta mitä väliä sillä on jos se ei vaikuta ajonopeuksiin eikä sitä kautta liikenteen uhrien määrään?
Saisiko sieltä puristettua yhden tolkullisen kommentin noiden sekoilujen vastapainoksi?
Olen erittäin tyytyväinen omien aivojen nopeaan toimintaan liikenteessä lainpuitteissa, ja tässä tapauksessa LP:n uudelleensijoituksen jälkeisen nopeusvalvonnan reviiriaukkojen puutteet olen huomannut.
PS. Jos noin selkeätä kommenttia ei ymmärrä, päässä surraa kyllä jotain ylimääräistä.
Onhan se hyvä ettei kommenttini mennyt hukkaan, en osannut arvata sen menevän noin syvälle tunteisiin.
Siinä olisi varmaan mennyt psykologiakirja riekaleiksi jos olisin kirjoittanut että koska ylinopeus ei tapa valvonta on riittävää kuolonkolareiden vähyyden takia.
Mutta nyt käytät sitä minua vastaan, kun puutuin asiallisesti valvonnan vähyyteen.
"– Vaikka tällainen ylinopeus ei näyttäisikään aiheuttavan välitöntä vaaraa, emme voi sivuuttaa moottoritietä nopeusvalvonnassa. Muuten vauhdit kasvaisivat siellä pikkuhiljaa. Poliisiylitarkastaja Samppa Holopainen muistuttaa."
SO2001: ”Esitin kysymyksen siksi, että halusin osoittaa sen, että kun liikenteen säännöistä ja liikennepolitiikasta päätetään, on olemassa muitakin muuttujia kuin pelkästään turvallisuus. On olemassa autoteollisuuden etu, joka maksimoituu, kun se valmistaa kalliita superautoja ihmisille, jotka eivät niitä oikeasti tarvitse, mutta jotka on saatu mainonnan ja piilomainonnan (mm. korruptoituneiden autotoimittajien kirjoitukset) avulla luulemaan, että he tarvitsevat.
Sinä käsittelet tätä asiaa kummallisissa ”nipuissa”. Yksittäisen kuljettajan tahallaan ottamat laittomat ylimääräiset riskit eivät ole missään yhteydessä siihen, että autoteollisuus kamppailee myyntiosuuksista hehkuttamalla myös sellaisia auton ominaisuuksia, joiden hyödyntäminen liikenteessä ei laillisesti onnistu. Ylimääräistä tehoa ja yleiselle tielle ylimitoitettuja ajo-ominaisuuksia saa ostaa, mutta liikennesääntöjä ei saa rikkoa. Tuossa ei ole mitään sijaa selittelyille.
Et nähtävästi itse huomaa tuota luikerteluasi, mutta saat ehkä tästä esimerkistä jonkinlaisen kuvan siitä miltä puheesi muiden korviin kuulostaa: rattijuoppo puolustautuu sanomalla, että jos kännissä ajo kerran on olevinaan niin kauhean vaarallista, niin miksi alkoholia saa myydä, ja miksei jokaiseen autoon asenneta alkolukkoa. Onko rattijuopon mielipide mielestäsi oikeutettu?
2016O: ”Apinakin huomaa kun häkin ovi on auki, silloin mennään ja tehdään omia valintoja. Nyt ovi on auki kuvainnollisesti autoilijalle moottoritielle.
Osuva vertaus, kaikki kuljettajathan ovat apinoita, kuulumme kädellisten lahkon isojen ihmisapinoiden heimoon. Muiden apinoiden touhuja naureskellaan mutta omiin ajatuksiin suhtaudutaan niin hirveän vakavasti.
Kuten olen sanonut, en ota kantaa moottoriteiden ajonopeuksien kehitykseen koska minulla ei ole siitä tietoa, enkä pidä järkevänä vängätä asiasta josta en tiedä mitään. Kannattaisi muistaa, että nopeusvalvonta ei ole itseisarvo vaan väline, jolla pyritään tiettyyn tavoitteeseen, eli liikenneturvallisuuteen. Kun katsoo moottoriteiden turvallisuuskehitystä kuvaavia tunnuslukuja, niin ne eivät mielestäni viittaa suuriin ongelmiin. Alla ensimmäinen luku kuvaa henkilövahinko-onnettomuuksien määrää 100 miljoona autokilometriä kohti ja toinen luku heva-onnettomuuksien osuutta kaikilla teillä keskimäärin.
2012: 3,6 / 8,2
2013: 3,0 / 7,5
2014: 3,0 / 7,7
2015: 2,8 / 7,2
LP lakkautettiin vuoden 2013 lopussa, mutta henkilövahinko-onnettomuuksien määrässä ei erotu muutosta moottoriteillä eikä teillä keskimäärin. Tämä voi olla syynä siihen että moottoriteiden koneellisen nopeusvalvontaan ei ole satsattu nykyistä enemmän.
Nopeuden aiheuttamat seuraukset on toinen juttu, mutta kun rajat nopeudelle on asetettu niiltä mee uskottavuus valvonnan puutteellisuuden takia.
Mistä se säästö tulee kun henkilökuntaa ja kalustoa ei vähennetty?
Liikennerikoksista määrätään maksettavaksi yli 60 miljoonan euron edestä erilaisia sakkoja vuosittain. Ylinopeudet ovat yleisin sakkotulojen lähde valtiolle.
Olen tehnyt päätöksen, että kun kirjoitan foorumille, yritän kirjoittaa pelkästään asioista, mitä ne sitten ovatkin. En arvostele kirjoittajia henkilöinä enkä hyökkää heidän persoonaansa kohtaan. Olen tietenkin inhimillinen olento siinä missä muutkin, joten lipsahduksia voi tulla. Tuo on kuitenkin tavoitteeni.
Joskus jokin ei-toivottu asia hiipii omaan toimintaan ja omiin sanomisiin vähän kerrallaan niin, että se jää itseltä huomaamatta. Joskus ei-toivotun asian kuitenkin huomaa, ja tällöin siitä yrittää päästä irti. Yksi ei-toivottu asia on "niinkuttaminen". Jos huomaan sanovani puhuessani "niinku", alan välittömästi sisäisen kamppailun päästäkseni sanasta eroon. Aina kun huomaan sen tulevan suustani, keskeytän puhumisen ja teen asiasta suuren numeron tyyliin: "Taas se pahuksen niinku tuli... johan nyt on kumma". Tällainen tietysti ärsyttää muita, mutta koska se ärsyttää muita, itsekin haluaa siitä entistä tehokkaammin eroon. Ja näin eroon pääseminen nopeutuu.
Noin viikko siten sain erittäin epämukavan muistutuksen yhdestä kirjoittamiseeni hiipineestä asiasta, jonka en huomannut olevan perusperiaatteeni vastainen. Tarkoitan henkilökohtaisuuksiin menemistä eli kirjoituksen osoittamista toiselle kirjoittajalle sen sijaan että kirjoittaisin pelkästään asiasta. Miten tällainen virhe pääsi hiipimään kirjoituksiini? Siten, että henkilöön kohdistuvat kommenttini olivat luonteeltaan positiivisia, enkä tästä syystä huomannut, että syyllistyn asiaan, johon minun ei pitäisi syyllistyä, mikäli noudatan periaatettani.
Olen tälläkin foorumilla syyllistynyt edellä mainittuun virheeseen. Yritän nyt parantaa tapojani. Haluaako joku esimerkin? En odota vastausta vaan annan esimerkkejä, joita poimin Googlen avulla:
”Arvoisa nimimerkki TeeCee on kiinnittänyt huomionsa siihen, että mielipiteeni kumoavat toinen toisiaan, ja pompin mielipiteestä toiseen sen mukaan, mikä kulloinkin parhaiten puoltaa nykyisiä ajotapojani.”
”Nimimerkki TeeCee on kirjoittamansa tekstin perusteella selkeästi älykkäämpi kuin minä.”
Mikä noissa on ongelmana. Se, että käytän sanaa ”arvoisa”. Se on luonnehdinta. Mitään tällaisia lisäsanoja ei pitäisi käyttää. Eikä myöskään pitäisi tehdä arvioita toisten foorumilla kirjoittavien ihmisten henkilökohtaisista ominaisuuksista kuten älykkyydestä. Nämä ovat henkilöön kohdistuvia kommentteja. Onneksi tästä ei ole tällä foorumilla vielä seurannut ongelmia. Edellä mainitsemani ”erittäin epämiellyttävä muistutuksen” sain eräällä toisella foorumilla, kun naispuolinen kirjoittaja syytti minua (en toista rumaa sanaa) ---uilusta.
Minulle ei ollut juolahtanut mieleenikään, että kyseiseen kirjoittajaan kohdistamani ylikohteliaisuudet voitaisiinkin kokea negatiivisina. Naiskirjoittajan kommentti oli töykein, mitä ikinä elämässäni olen keneltäkään naiselta saanut foorumeilla tai niiden ulkopuolella. Kommentti oli sikälikin historiallinen, että nainen oli korkeasti koulutettu ja muutenkin ”yläluokkainen” ellei hän nyt täyttä valhetta suoltanut kirjoituksissaan. Kukapa nimimerkkien taustoja selvittää.
Tuon tapauksen jälkeen minulta menivät suoraan sanoen unet muutamana seuraavana yönä. Vieläkin asia hiipii silloin tällöin mieleeni.
Onko olemassa minkäänlaista kiertotietä esittää henkilön kirjoituksia ja toimintaa paheksuva ”kommentti” esittämättä sitä? Tätä tulee joskus kysyneeksi, kun miettii osallistuisiko sittenkin mutapainiin. Siitä on toisaalta helppo pysyä pois, kun välttää kommentoimasta millään tavalla epäasiallisia kirjoituksia. Jokainen vastauskommentti on nimittäin ärsyke, johon häirikkö tarttuu kuin nälkäinen leivänpalaan ja alkaa repiä siitä uutta sivujuonnetta. Kierre on loputon, jos siihen lähtee mukaan.
Yritän tästä lähtien välttää muiden kirjoittajien älykkyyden arvioimista. Korkeintaan voin esittää arvion siinä muodossa, että arvioin olevani tyhmempi kuin muut kirjoittajat. Ja ”arvoisa” sanan käyttämisen lopetan myös, vaikka oikeasti arvostankin tiettyjä kirjoittajia siitäkin huolimatta, että olen eri mieltä kuin he.
TeeCee: Olisi mielenkiintoista tietää mitä sinä tämäntapaisista kirjoituksista ajattelet. Olet muutaman kerran sanonut että olet miettinyt paljon kommenttejani ja aiot vastata niihin kohta. Kun ”vastauksesi” sitten tulee, se ei käsittelekään mitään minun sanomaani asiaa, vaan kerrot jälleen salaliitosta joka on ihan justiinsa romuttamassa demokratian, vastenmielisistä poliiseista jotka väijyvät kaislikoissa ilman sammutinta veneileviä, tai sitten copypastaat vanhoja kirjoituksiasi aina viimevuosituhannelta asti. Mietit pitkään vastaustasi ja päädyt kerta toisensa jälkeen tulokseen, että tuo on hyvä tapa vastata ihan muita asioita koskeviin kysymyksiin. Kyse ei siis ole vahingosta vaan harkinnan tuloksena syntyneistä päätöksistä vältellä puheeksi ottamiani asioita. Olet monta kertaa osoittanut että olet hyvä kertomaan tapahtumista analyyttisesti, tarkasti ja johdonmukaisesti, voitko soveltaa tätä taitoasi kuvailemalla prosessia jossa nuo ”vastauksesi” syntyvät?
Edellisessä kirjoituksessani aihealueen ”Omat mokat” alla annoin epäsuoran vastauksen edellä esitettyyn kysymykseen.
Yritän tiivistää. Kyse on siitä, että ajatukseni pomppivat aiheesta toiseen, enkä hallitse kokonaisuutta. Kyse on myös siitä, että en jaksa nähdä vaivaa vastauksen laatimisessa. Olen laiska ja kirjoitan, mitä mieleen tulee. Jos kyseessä olisi tärkeä artikkeli, josta saisin rahaa, ja josta riippuisi maineeni, keskittyisin kirjoittamiseen vakavammin. Ehkä lopputuloskin olisi silloin parempi.
Blogikommenttien maksimipituus on muistaakseni 4096 merkkiä. Kun kirjoitan kommentin, jonka pituudeksi ”cut and paste character count” -sivu ilmoittaa 6000 merkkiä tai jotakin sinne päin, alkaa kova karsiminen ja tiivistäminen. Yksi toisensa jälkeen tekstistä lähtee turhia sanoja ja kokonaisuuden kannalta turhia harhailuja. Kun 4096:n merkin raja on alitettu, kirjoitus on paljon parempi kuin sen ensimmäinen ylipitkä versio. Silti kaikki oleellinen on mukana. Ne, mitkä poistettiin, joutikin poistaa.
Näissä kirjoituksissani en tee tuollaista jälkimuokkausta. Ei näihin taitaisi paljoa jäädäkään, jos yhtä tiukalla kädellä karsisin.
”Yhden asian muistini” on myös asia, joka tekee kirjoituksista sekavia. Kokonaisuus ei pysy hallinnassa siksi, että en muista, mitä olen juuri hetki aikaisemmin kirjoittanut. Idean sentään muistan, mutta yksityiskohdat ovat hämäriä. Tietenkin voin lukea tekstin läpi ja katsoa, ja näin joskus teenkin. Mutta se ei auta sillä hetkellä kun kirjoittaa.
Kun aikoinaan pelasimme ns. muistipeliä, jossa käännellään kortteja, ja pitää muistaa, mitä korttien takapuolella on, olin äärimmäisen huono siinä. Muistin ainoastaan viimeksi katsomani/kääntämäni kortin. Tyttäreni, joka myöhemmin läpäisi Mensan testin, pärjäsi kaikkein parhaiten tuossa pelissä.
Selostan esimerkin avulla ”yhden asian muistiani”.
Listaan foorumilla omat kirjoitukseni kopioidakseni ne tekstinkäsittelyohjelmaan, jolla tallennan kirjoitukset. Kun vaihdan hetkeksi fooruminäkymän tekstinkäsittelyohjelman näkymäksi ja palaan foorumille, en välttämättä enää muista, minkä teksteistäni juuri kopioin. En muista sitä, vaikka olen nähnyt muutama sekunti aikaisemmin tekstin kahdessa paikassa, foorumilla ja tekstinkäsittelyohjelman ruudussa. Niinpä minun on avattava tallentamani teksti ja katsottava mikä se oli. Sen olin siis kopioinut, ja voin kopioida seuraavan.
Olen aina ollut tuollainen, joten kyse ei ole mistään dementiasta tai vastaavasta. Ehkä tuo on sitä ”keskittymishäiriötä”. Ajatus vaeltaa sinne ja tänne. Tekstistä tulee sitä ja tätä.
Ja joskus ajamisestakin.
P.S. Minulle on monta kertaa vakuutettu erilaisissa foorumikeskusteluissa, että automaattisesti nopeusrajoituksia noudattava auto ei ole mahdollinen. On esitetty toinen toistaan erilaisimpia syitä sille, miksi se ei ole mahdollinen. Mutta entäpä nyt, kun itse ajavat autot taitavat olla myös automaattisesti nopeusrajoituksia noudattavia autoja? Vai väittääkö joku edelleen, että edes itse ajavat autot eivät osaa noudattaa nopeusrajoituksia?
2016:
Mihin tuomio minun kokemuksista perustuu? Mutu muuttuu todeksi kun siitä saa tarpeeksi toistoja
Kyllä tuo on edelleen vain sinun mielipiteesi. Tai sitten sinä uskot siihenkin, että Suomi on poliisien johtama diktatuuri, vai mitä?
Tai saat sinäkin toki niin uskoa, en ole estämässä. Itse olen erittäin epäilevällä kannalla sen käsityksen suhteen myös.
Minä näen päivittäin motarilla ohittajiani, ei siitä ole kyse. Mutta en väitä, että määrä olisi lisääntynyt suuntaan/toiseen. Saati että LP:n lopettamisella olisi joku suhde asiaan tms. koska (ja tämä on toistoa) en ole itse havainnut eroa oikeastaan. Enkä ole ikinä, koskaan nähnyt niitä ratsioita motareilla, joista kysyin jo sinulta. Oletko sinäkään?
SO2001: ”Ylinopeuksien vastustajat esittävät joskus pilkallisen kysymyksen, pitäisikö autoilijoiden saada muka itse päättää, mitä nopeutta he ajavat, ja pitäisikö tätä periaatetta laajentaa niin, että itse kukin saisi vapaasti päättää myös siitä, kumpaa puolta tietä hän ajaa...Tuollaiset rinnastukset ovat tietenkin typeriä, mutta tuon tyyppisiä näkee silloin tällöin.
Sillä yritetään herättää ylinopeuden kannattajaa ajattelemaan mitä siitä seuraa, kun kuljettajat valitsevat nopeuksiaan myös skaalan laittomasta päästä. Silloin kuolee ja vammautuu useampia ihmisiä. Aivan sama seuraus on siitä jos kuljettajat valitsevat myös ajokaistoja, jotka on varattu vastaantulevalle liikenteelle
Moottoritievalvonta luonnollisesti perustuu pääsääntöisesti poikkeavaan liikennekäyttäytymiseen ylinopeus ym. nykyään he näkisivät lennossa ylinopeus, katsastus ja maksamattomat käyttömaksu puutteet, siinä yhteydessä on usein myös ajoluvassa sanomista
SO2001: ”Toisin kuin propagandan esittäjät olen sitä mieltä, että nopeusrajoitusten noudattamisessa voisi olla sallittua tietty harkinta ja oma arviointi, kunhan raja-arvot määriteltäisiin.”
Mitä kuljettajan käyttämästä nopeusrajoitusten noudattamisen arvioinnista tällä hetkellä käytettävissä olevan tieteellisen tiedon mukaan sinun tietääksesi on tähän mennessä seurannut liikenneturvallisuudelle? Sinä tiedät mitä siitä seuraa, olet monta kertaa sanonut sen, mutta et käytä tätä tietoa mielipiteissäsi. Silti pokkaa riittää surra sitä kun mitään ei enää kyseenalaisteta eikä epäillä.
SO2001: ” Säännöt eivät sanele senttimetrin tarkkuudella, missä kohdassa ajorataa auton on kuljettava. Eikä säännöissä sanota, miten kaukana lähestyvän auton oltava, jotta kolmion takaa saa vielä ajaa tielle.”
Voi olla että säännöt sanoisivat nuo asiat, jos jokaisen auton kojetaulussa olisi mittari josta nuo asiat näkisi, ja jos muutokset noissa sanomissasi asioissa vaikuttaisi liikennekuoleman todennäköisyyteen enemmän, kuin suhteessa samankokoinen muutos vaikuttaa missään toisessa tutkitussa riskitekijässä.
2016:
Kyllä se on edelleen minun mielipide
...joka ei ole toki jäänyt epäselväksikään. Hyvä kun käytit tuota termiä taas (vaihteeksi)
Liikennevalvonta diktatuuria ?????
Kyllä, osa sitä, niin täällä annetaan ymmärtää. En nyt tosin tiedä seuraatko kaikkia kirjoittajia. Tässä pitäisi olla sillä tavalla seurannut kirjoituksia, niin asiayhteys selviäisi.
Epäilysi ei ole yllätys.
Jos sen nyt vasta tajusit, niin aika hitaalla mennään kyllä!
Niin näen minäkin, nopeuden ja määrät vaan on huimassa nousussa.
Ehkä tuollaista tajuaa vasta sitten, kun itse alkaa "ajamaan ihmisiksi". Pidempään sitä harrastanut ei välttämättä huomaa mitään radikaalia muutosta, vain jatkumoa. Ja sinun pitää tajuta, että tämä on minun kokemukseni, josta tulee minun mielipiteenikin. Se on yhtä oikeassa tai väärässsä kuin sinunkin.
Valvonnan puutteen olen huomannut.
Joo, ihan joka niemessä, notkossa, suoralla ja kaarteessa ei ole poliisia näkyvillä, se on totta. Saati "koko tieverkostolla". Mutta näkyy niitä aina välillä. En siksi osaa yhtään sanoa, että onko muuttunut johonkin suuntaan. Se on ihan käypä arvio sekin, vai mitä?
Minä olen nähnyt ratsioita, moottoritieltä on ohjattu levähdyspaikalle punnittavaksi raskasta kalustoa.
Nekö sinua siellä huolettavat nyt yhtäkkiä? Mutta kun en niistä edes kysynyt! Minä kysyin kahteen kertaan, toisella tosin olettaen että muistit sen ensimmäisenkin: ylinopeus- ja puhallusratsioita, kuten muilla teillä tehdään - kaikille ajoneuvoille. Toistan 3. kerran kysymyksen: oletko koskaan nähnyt moisia motarilla?
Moottoritievalvonta luonnollisesti perustuu pääsääntöisesti poikkeavaan liikennekäyttäytymiseen ym. Nykyään he näkisivät lennossa ylinopeus, katsastus ja maksamattomat käyttömaksu puutteet, siinä yhteydessä on usein myös ajoluvassa sanomista
Kyllä kyllä. Muuallakin kuin motarilla poliisin käyttämä tekniikka on kehittynyt auttamaan kaikessa noissa. Mutta emmehän me, tai ainakaan minä tiedä, valvonnan tiheyttä ja minkä verran saavat asiattomuuksia kiinni nykyisellään. Mehän ei olla kohteena, joten paljon jää katveeseenkin. Sinä kuvittelet, että silloin täytyy olla jotakin pielessä?
Näin oli myös LP:n ollessa olemassa, joten edelleen mielipiteeni on, että asiat eivät ole niin huonot kuin annat ymmärtää. Sovitaan, että ollaan yhtä mieltä siitä, että lisävalvonta ei tietenkään haittaa. Mutta sekin on jo toiston toiston toistoa...
Kumppanin kauhuksi liikennevalvonta oletettavasti tulee siirtymäkauden jälkeen ja kaluston kehityksen myötä lisääntymään.
Sitä odotellessa.
The End
"Kauhuksi"? Noin paljon sinä luet vastauksia(kaan)! Vain viimeisen vastineeni viimeinen kappale tuossa edellä olisi riittänyt - mutta ei. Huohh.....
Varmaan tarkoitat kaluston kehittymisellä tätä:
http://www.is.fi/autot/art-2000005214292.html
Mutta lopetetaan vaan vänkäily tältä osin. Töend!
Tuossa olisi sinulle uutta askarreltavaapaskarreltavaa tilalle, jos vaikka pääsisit loistamaan:
http://www.iltalehti.fi/autouutiset/201705172200142375_oa.shtml
SO2001: ”Nopeusrajoitusten kohdalla omaa harkintaa voisi sallia esimerkiksi tilanteessa, jossa risteysalueen kohdalla ja molemmin puolin sitä on alennettu nopeusrajoitus. Jos risteysalueella tai sen lähellä ei ole muita ajoneuvoja eikä myöskään ihmisiä, miksei aution risteysalueen läpi voisi ajaa hiljentämättä. Liikennessäännössä voisi olla velvoite noudattaa erityistä varovaisuutta tällaisissa tapauksissa.”
En tiedä vaikuttavatko alennetut rajoitukset nimenomaan risteyksien kohdalla jotenkin eri tavalla liikenneturvallisuuteen kuin niiden alentaminen muualla, mutta sen tiedän varmaksi, että eri asioiden vaikutuksia seurataan tarkasti ja organisoidusti. Jos tieteellisen tiedon mukaan risteyksien alennetut rajoitukset eivät vähennä onnettomuuskustannuksia, niin rajoituksista luovutaan.
Koska mietit liikenteessä tapahtuvaa asiaa, on hyödynnettävä tieteellistä tietoa siitä, mitä liikenteessä tilastollisesti todennäköisimmin tapahtuu kun rajoitusta alennetaan. Ja sen mukaanhan siitä seuraa että kaikentyyppiset onnettomuudet vähenevät sitä jyrkemmin, mitä vakavammasta onnettomuustyypistä on kysymys. Rajoitusten noudattamisen kanssa on sama juttu. Mitä harvempi kuski rikkoo rajoitusta, sitä vähemmän ihmisiä kuolee ja loukkaantuu. Olet sanonut tämän itsekin ääneen monta kertaa.
Olen keksinyt tuolle vain kaksi selitystä: joko kuskit eivät tunnista vaarattomia tilanteita, tai sitten he eivät välitä havaitsemistaan vaaroista. Koska pidät kyseenalaistamista tärkeänä, olet varmaan itsekin pohtinut mistä tuo johtuu. Oletko keksinyt parempia selityksiä sille, miksi rajoitusten alentaminen ja niiden valvonta vähentävät liikennekuolemia?
2016O: ” Kumppani, mitä per nimimerkki vihjaus tarkoittaa, onko niitä paljon samaa mieltä nopeuden valvonnasta?”
Villi arvaus: ehkä se tarkoittaa, että olet kirjoitellut vuosien ajan useilla eri nimimerkeillä mielipiteitä, jotka ovat keskenään hyvin erilaisia. Tosin olet sinä vastaavasti myös kehunut omia mielipiteitä toisella nimimerkillä. Kun kusettaa muita ja jää siitä kiinni, ei minun mielestäni kannattaisi olla kovin herkkähipiäinen arvostelulle.
2016O: Voi hyvänen aika olen ilmeisesti käsittänyt keskustelupalstan tarkoituksen väärin.”
Nähtävästi pikkiriikkinen väärinkäsitys on tosiaan päässyt tapahtumaan. Keskustelupalstalla pitäisi pyrkiä asialliseen keskusteluun, ei asiallisen keskustelun estelyyn ja häirintään.
Aivan minäkin olen jo kyllästynyt Kumppanin keskustelua häiritsevään lapsenmieliseen ei ymmärrä mitään käytökseen.
PS. En vastaa kyselyihin
TeeCee: Jos tieteellisen tiedon mukaan risteyksien alennetut rajoitukset eivät vähennä onnettomuuskustannuksia, niin rajoituksista luovutaan.
Suurin sallittu nopeus suomalaisilla maanteillä on 120 kilometriä tunnissa. Henkilöautojen huippunopeudet ovat jopa yli 200 kilometriä tunnissa.
Raskaan kaluston suurin nopeus on rajoitettu teknisellä laitteella tavoitteena parantaa liikenneturvallisuutta.
Uutiset kertovat silloin tällöin hurjista kuolonkolareista, joissa autot ovat ajaneet huomattavalla ylinopeudella. Tuon tuostakin kerrotaan myös poliisin hurjista takaa-ajoista suurella vauhdilla, joissa sivullisten turvallisuus ja henki on vaarantunut.
Jos sääntelyn tarkoituksena on parantaa liikenneturvallisuutta, miksi ei henkilöautoihin vaadita asennettavaksi nopeudenrajoitinta? Pidetäänkö autojen suuria huippunopeuksia liikenneturvallisuuden kannalta niin vähäpätöisenä asiana, että ei ole taloudellisesti järkevää estää niitä? Ovatko hurjat takaa-ajot poliisin ammatin bonuksia, jotka pitäisi korvata muulla väkivaltaviihteellä, jos ne nopeudenrajoittimien takia loppuisivat?
SO2001:
Jos sääntelyn tarkoituksena on parantaa liikenneturvallisuutta, miksi ei henkilöautoihin vaadita asennettavaksi nopeudenrajoitinta? Pidetäänkö autojen suuria huippunopeuksia liikenneturvallisuuden kannalta niin vähäpätöisenä asiana, että ei ole taloudellisesti järkevää estää niitä? Ovatko hurjat takaa-ajot poliisin ammatin bonuksia, jotka pitäisi korvata muulla väkivaltaviihteellä, jos ne nopeudenrajoittimien takia loppuisivat?
Mielestäni sinulle on vastattu täällä jo - olisko useammankin kerran.
Viranomaisten ja päättäjien, vaikka eduskunnan kantaa et täältä tule saamaankaan. Oletko koskaan kysynyt virallisilta tahoilta?
Sinänsähän tämä ei ole Suomen "ongelma", tätä esiintyy ihan maailmanlaajuisesti. Tietäisiköhän Trump tähän jotakin vastata?
2016O: ”Olen kuitenkin ylpeä että minulla on laaja näkemys mitä ympärillä tapahtuu.”
Sinulla on siis sellainen näkemys, että sinun näkemyksesi on laaja. Siinä ei kyllä ole mitään syytä ylpeyteen, tuo on kuin varoittava esimerkki psykologian oppikirjasta. Melkein kaikki muut paitsi masennuspotilaat ovat tyytyväisiä omaan näkemykseensä. Me muut pyrimme arvostamaan epärealistisen paljon omaa huumorintajua, älyä, ajotaitoja, kykyä hallita tilanteita, omia tietoja, päättelykykyä ja niin edelleen. Lisäksi vielä pyrimme automaattisesti sivuuttamaan noiden harhakäsitystemme vastaisen informaation. Jos toimii niin kuin oikealta tuntuu, tuloksena on tuon kaltaisia mielipiteitä mitä sinä puhut. Alitajunta vie kuin pässiä narussa.
Olisi korkea aika TeeCee:n päästää narusta irti ja ruveta itsenäisiä havaintoja tekemään.
On tietysti toinen vaihtoehto vaihtaa narua.
Onko tullut mieleen että minä olen se joka sitä narua liikenneturvallisuuden parantamiseksi vetää ja te muut tulette perässä.
No ei kyllä oikeastaan.
Teecee: Mielestäni sinulle on vastattu täällä jo – olisko useammankin kerran.
En esittänyt kysymystä siksi, että olisin kuvitellut siihen olevan järkevää vastausta. Yleensäkään vastaus ei kiinnosta, koska olipa se millainen tahansa, se on pelkästään keinotekoinen yritys perustella jotakin, mitä ei voi perustella.
Esitin kysymyksen siksi, että halusin osoittaa sen, että kun liikenteen säännöistä ja liikennepolitiikasta päätetään, on olemassa muitakin muuttujia kuin pelkästään turvallisuus. On olemassa autoteollisuuden etu, joka maksimoituu, kun se valmistaa kalliita superautoja ihmisille, jotka eivät niitä oikeasti tarvitse, mutta jotka on saatu mainonnan ja piilomainonnan (mm. korruptoituneiden autotoimittajien kirjoitukset) avulla luulemaan, että he tarvitsevat.
Liikennepolitiikassa toimitaan monien muuttujien parissa. Yksi on liikenneturvallisuus. Yksi on liikenteen sujuvuus. Yksi on ihmisten ja tavaroiden liikkumisen nopeus. Ja niin edelleen.
Olisi täysin mahdollista säätää lakiin lievennys nopeusrajoituksen noudattamisesta tilanteessa, jossa ei ole lähistöllä muita ajoneuvoja tai ihmisiä kuin se ajoneuvo, jota nopeusrajoitus koskee. Liikenneturvallisuus voisi laskennallisesti aavistuksen verran heikentyä, mutta aikaa säästyisi ja liikkuminen nopeutuisi. Tämä olisi liikenneturvallisuuden kannalta mielestäni pienempi lievennys kuin se, että autoteollisuuden voittojen takia sallitaan ylitehokkaiden ja ylinopeiden autojen käyttäminen yleisillä maanteillä. Nopeusrajoitukset tietenkin koskevat myös näitä autoja, mutta onnettomuusuutiset osoittavat, että pelkkä nopeusrajoitus ei estä ajamasta kovaa. Tekninen nopeudenrajoitin estäisi.
2016O: ”Olisi korkea aika TeeCee:n päästää narusta irti ja ruveta itsenäisiä havaintoja tekemään.”
Minähän teen itsenäisiä havaintoja. Olen havainnut ihan itsenäisesti esimerkiksi sen, että minun omat vähän yli miljoona ajokilometriäni on mikroskooppisen pieni otanta verrattuna liikennetutkimusten otantoihin. Ihan itsenäisesti havaitsin myös sen, että muistan noiden ajokilometrieni yksityiskohdat yhtä tarkasti kuin kaikkien samana aikana saamieni joululahjojen käärepaperien värit. Eli käytännössä minulla ei ole mitään tietoa omista ajamisistani.
Teen itsenäisiä havaintoja myös liikenteen ulkopuolella. Olen havainnut esimerkiksi sellaisen asian, että aivotutkimus tietää nykyään mitä aivoissa tarkkaan ottaen tapahtuu kun näemme jotain: näköhavaintoja käsittelevään aivojenosaan tulee paljon enemmän tietoa muualta aivoista kuin silmistä. Se, minkä ihminen kokee näköhavaintoina, on aiempien kokemusten, mielipiteiden, asenteiden ja alitajuisten motiivien muokkaama versio siitä, mitä silmän verkkokalvolle oikeasti heijastui. Käytän tätä itsenäistä havaintoa hyväksi miettiessäni kuinka sokeasti omiin havaintoihin kannattaa luottaa.
Olen myös itsenäisesti havainnut, että asioista tuppaa tietämään sitä enemmän, mitä paremmin niihin perehtyy. Siksi pyrin painamaan omat luuloni taka-alalle ja luottamaan tieteelliseen tietoon.
Olemme päätyneet kumpikin tahoillamme itsenäisiä havaintoja tehden ihan eri linjoille. Vähintään toisen meistä on oltava väärässä, mistä päätellen pelkästään itsenäiset havainnot eivät ole tae totuuden löytymiselle. Tämänkin pitäisi riittää varoitukseksi omiin havaintoihinsa luottavalle.
Ei siihen kovin monimutkaista tiedettä tarvita jos ja kun valvonta vähenee kiinni jäämisen riski pienenee.
Minä uskon mitä näen.
Jää sinä TeeCee perehtymään asiaan, kyllä se nykyinen valvonnan tila aikanaan aukeaa, tai sitten ei kun tuota tekstiäsi lukee.
Ymmärrän TeeCeen esittämiä periaatteita, koska olen itsekin monista asioista samaa mieltä kuin hän.
Ei ole aina kovin helppoa määritellä, onko jokin käsitys muodostunut käytännön havaintojen perusteella, vai onko se omaksuttu jostakin luetusta tekstistä. TeeCeen mainitsemista psykologisista ulottuvuuksista minulla on omakotaisia havaintoja, jotka ovat saman suuntaisia kuin ne, mitkä TeeCee esittää tieteellisenä tietona, mihin minä puolestani en ole perehtynyt kuin korkeintaan pinnallisesti asioista jostakin luettuani. Syystä tai toisesta – olen kenties luonteeltani sellainen, jota kiinnostavat asioiden perimmäiset syyt – minua ovat aina kiinnostaneet psykologiset tekijät ihmisten toiminnassa, vaikka en alaa ole opiskellutkaan.
Oletan, ja tästä on tainnut olla näissä keskusteluissa puhettakin, että ihminen taltioi muistiinsa mielellään sen tyyppisiä asioita, jotka tukevat hänen aikaisempia havaintojaan. Näin hänen kokonaiskäsityksensä asiantilasta pysyy ehjänä. Jos esimerkiksi on sitä mieltä, että kitkarenkaat ovat paras vaihtoehto talvirenkaiksi (tämä on ehkä huono esimerkki), korostaa mielessään niitä tilanteita, joissa renkaat ovat näyttäneet parhaat puolensa, ja unohtaa ne tilanteet, joissa renkaat ovat pettäneet odotukset. Näin valittu mielipide voidaan säilyttää. Häiritsevät havainnot työnnetään pois mielestä.
Jossakin tapauksessa valitun mielipiteen kanssa ristiriitaisia tietoja voi tulla niin paljon, että mielipide joutuu kriisiin. Ristiriitaisia tosiasioita ei voi enää selittää virhehavainnoiksi ja sattumiksi, vaan ne on otettava vakavasti. Lopulta on päätettävä, pitääkö alkuperäistä perusmielipidettä muuttaa.
Joissakin tapauksissa mielipiteen muuttaminen on helppoa, mutta joissakin tapauksissa on se vaikeaa tai jopa mahdotonta. Jos mielipiteestä on tehnyt itselleen arvovaltakysymyksen ja ”uskonnon”, sen vaihtaminen merkitsisi kasvojen menetystä ja kunnian menetystä ja häpeää ja nöyryytystä ja tappion tunnustamista ja mitä nyt vain keksitään. Tällöin mielipiteestä ei luovuta. Tai siitä luovutaan, mutta samalla siirrytään pois koko alueelta ja valitaan muita asioita, joihin keskitytään. Kun aate romahtaa, jätetään koko politiikka. Vähätellään sitä elämänaluetta, joka jätettiin. Tällöin myöskään siellä koettu tappio ei tunnut enää kovin pahalta.
TeeCee kertoo edellä, mitä hän muistaa ajamistaan kilometreistä. ”Käytännössä minulla ei ole mitään tietoa omista ajamisistani”, hän kirjoittaa.
Kai nyt sentään jotakin tietoa on jäänyt mieleen.
Ja tässä tullaankin sen kysymyksen äärelle, miten aitoja ihmisen muistikuvat ovat.
Ikävä kyllä muistimme valehtelee meille enemmän kuin uskommekaan. Olen saanut tästä epämukavia käytännön esimerkkejä kirjoitettuani joissakin Facebook -keskusteluissa omia muistikuviani vanhoista tapahtumista. On katseltu esimerkiksi jotakin sivulle postitettua valokuvaa ja kerrottu mitä muistoja se tuo mieleen.
On ollut hämmentävää ja kiusallista, kun aivan varmana tosiasiana ”muistamansa” tapahtuma onkin osoittautunut täydelliseksi huuhaaksi. Tällöin on joutunut kysymään itseltään, miten on mahdollista muistaa jokin asia, jos sitä ei ole oikeasti edes tapahtunut.
Ilmeisesti on niin, että ihminen rakentelee alitajunnassaan tarinoita, jotka koostuvat useista eri tapahtumista, joista jotkut voivat olla jopa unia eli täydellistä mielikuvitusta. Jotta muistikuvasta tulisi ehjä, siinä olevat aukot täytetään ”näin sen on täytynyt olla” periaatteella. Myöhemmin kuviteltu osa tarinasta muistetaan aivan kuin se oikeasti muistettaisiin.
En romuta täydellisesti sitä, mitä uskon muistavani asioista, mutta tiedostan entistä selvemmin sen, että kaikki muistamani ei välttämättä ole totta. Erityisesti itsensä kannalta epämukavat asiat unohtaa helpoimmin ja muokkaa tapahtumat sellaisiksi, että on toiminut niissä niin kuin se ihminen toimii, joka haluaisi olla. Jos joutuu myöntämään, että ei ole toiminut niin kuin se ihminen toimisi, joka haluaisi olla, tällöin asia selitetään vetoamalla ulkopuoliseen syyhyn kuten humalatilaan, väsymykseen, stressiin, masennukseen, mielenhäiriöön, kiusatuksi joutumiseen ja niin edelleen. Eli kunnon ihminen sortui siksi, että häneen oli kohdistunut paineita, jotka suistivat hänet pois raiteilta. Mutta hän on silti kunnon ihminen.
Omalla kohdallani tuollaisia tekosyitä voisivat olla kotikasvatus ja erilaiset raskaat kokemukset, jotka ovat tehneet säröjä sieluuni. Eli toimin näin, koska en kestä arvostelua, koska sain sitä aikoinaan liikaa. Jokaisella meillä on tekosyymme.
2016O: ”Onko tullut mieleen että minä olen se joka sitä narua liikenneturvallisuuden parantamiseksi vetää ja te muut tulette perässä.”
Hävettää sanoa että ei ole tullut mieleen, vaikka jankutan koko ajan itselleni kaikessa tekemisessä, että ei saa jumiutua mihinkään mielipiteeseen, vaan pitää ajatella, että varminkin fakta voi osoittautua erehdykseksi.
Olen saanut pidettyä mahdollisten vaihtoehtojen joukossa esimerkiksi sen, että tämä meidän maailmamme ja me sen mukana ei ole fyysisesti olemassa, vaan se on olemassa vain tietokoneohjelmana. Tuonkin vaihtoehdon olen saanut pidettyä pohdiskeluissani mukana mahdollisten vaihtoehtojen joukossa, mutta en sitä, että tuolla sinun tavallasi tietoon suhtautumalla voisi päästä lähemmäs totuutta kuin arpomalla. Arpa sentään kohtelee kaikkia vaihtoehtoja tasapuolisesti, mutta sinun negatiivinen asenteesi tieteellistä tietoa kohtaan suosii vääriä vaihtoehtoja.
Eikä tähän asiaan kannata odottaa parannusta, koska olet itse ylpeä näkemyksesi laajuudesta. Se taitaa olla oman kehityksen kannalta surkein mahdollinen asenne. Kannattaisi olla itseensä aina vähän tyytymätön vaikka väkisin, silloin on helpompi motivoitua kehittämään ajatuksiaan.
2016O: ” Toistan miksi minun mielipide sitten pitäisi olla juridisesti tai tieteellisesti osoitettavissa oikeaksi.”
Keskustelussa nyt vaan on sellainen tapa, että jos esittää jonkin väitteen niin se pitäisi pystyä osoittamaan myös todeksi tai edes todennäköiseksi. Jos väittää tietävänsä että tieteellinen tieto on väärää, niin väittäjällä on aika raskas näytön taakka.
Tieteellistä tietoa ei keskustelussa tarvitse osoittaa oikeaksi, riittää että osoittaa mikä sen hetkinen tieteellinen tieto on. Mutta tieteellistä tietoa vastaan väittävän sen sijaan on osoitettava, että tiede on väärässä. Surettaa joskus lukea kuinka yleistä on käsitellä tieteellistä tietoa ja mielipiteitä kuin niillä olisi jotain tekemistä toistensa kanssa. Sellainen suhtautuminen luo hyvän kasvualustan kaiken maailman ismeille ja vaikeuttaa informaation omaksumista. Eli tyhmistää ihmiskuntaa.
2016O: Minä kysyn, mistä johtuu teidän pyrkimys mielipidediktatuuriin?”
Ei kukaan kiellä sinulta mielipiteitä, sinun vain ei pitäisi suhtautua omiin tai kenenkään muunkaan mielipiteisiin kuin ne olisivat jotain muuta kuin mielipiteitä. Jos mielipide vastaa todellisuutta, niin siitä on varmasti olemassa kaikenlaisia todisteita. Niiden esittämistä sanotaan perusteluksi, eikä perusteluksi kelpaa toinen mielipide. Jos mielipiteen perustelut eivät kestä kriittistä, asiallista ja tosiasioihin perustuvaa tarkastelua, mielipiteessä on suurella todennäköisyydellä jotain vikaa. Jos ei kestä sitä että joutuu toteamaan mielipiteensä olleen väärä, ei pitäisi antautua keskusteluun, koska keskustelu on nimenomaan mielipiteiden puimista. Siis ei pelkästään niiden esittämistä.
Minusta SE on mielipidediktatuuria, että asettaa omat mielipiteensä arvostelun yläpuolelle. Mistä sinä sait oikeuden julistaa omat mielipiteesi oikeiksi ilman kunnon perusteluja? Et mistään, sinä otit sen oikeuden omin luvin, ja saat siitä nyt keskustelussa kritiikkiä, jota et kestä.
2016O: ”Liikenneturvallisuuden edistämiseen tarkoitetussa kirjoituksessani, tuomalla julki kansalaisten liikenneturvallisuuden heikentyneeseen tasoon.”
Missä kommentissa sinä toit julki kansalaisten liikenneturvallisuuden heikentyneen tason? Silmiini on osunut vai tapauksia joissa olet väittänyt näin käyneen, mutta et ole kertonut mitään muuta. Todennäköisesti tarkoitat moottoriteiden nopeusvalvonnan heikkouden seurauksia, mutta edelleen odotellaan tietoa siitä, PALJONKO liikenneturvallisuus on huonontunut ja aiheuttiko sen juuri tämä väittämäsi syy. Sinä vasta aloitit asian julkituomisen, mutta lopetit kesken ja aloit toistella sitä aloitustasi uudelleen ja uudelleen.
Miksi et vain tunnusta että sinulla ei ole aavistustakaan siitä asiasta mistä puhut. Sinä vain näet että moni ajaa moottoritiellä ylinopeutta ja se potuttaa sinua. Oma potutus kuulostaa kehnolta perustelulta, joten keksit paremmalta kuulostavan syyn meuhkaamisellesi: olet huolissasi liikenneturvallisuudesta. Joten sano nyt sitten paljonko se kertomastasi syystä johtuen on huonontunut.
Tilastojen mukaan ajonopeudet moottoriteillä olivat vuonna 2016 (kuviosta päätellen) täsmälleen samat kuin vuonna 2013, kun niitä vielä valvoi LP. Sinä sanot että nopeusvalvonta moottoriteillä meni kelvottomaksi LP:n lopettamisen jälkeen. Voi olla, siitä en ole löytänyt tietoa, mutta mitä väliä sillä on jos se ei vaikuta ajonopeuksiin eikä sitä kautta liikenteen uhrien määrään?
Saisiko sieltä puristettua yhden tolkullisen kommentin noiden sekoilujen vastapainoksi?
Olen erittäin tyytyväinen omien aivojen nopeaan toimintaan liikenteessä lainpuitteissa, ja tässä tapauksessa LP:n uudelleensijoituksen jälkeisen nopeusvalvonnan reviiriaukkojen puutteet olen huomannut.
PS. Jos noin selkeätä kommenttia ei ymmärrä, päässä surraa kyllä jotain ylimääräistä.
Onhan se hyvä ettei kommenttini mennyt hukkaan, en osannut arvata sen menevän noin syvälle tunteisiin.
Siinä olisi varmaan mennyt psykologiakirja riekaleiksi jos olisin kirjoittanut että koska ylinopeus ei tapa valvonta on riittävää kuolonkolareiden vähyyden takia.
Mutta nyt käytät sitä minua vastaan, kun puutuin asiallisesti valvonnan vähyyteen.
"– Vaikka tällainen ylinopeus ei näyttäisikään aiheuttavan välitöntä vaaraa, emme voi sivuuttaa moottoritietä nopeusvalvonnassa. Muuten vauhdit kasvaisivat siellä pikkuhiljaa. Poliisiylitarkastaja Samppa Holopainen muistuttaa."
SO2001: ”Esitin kysymyksen siksi, että halusin osoittaa sen, että kun liikenteen säännöistä ja liikennepolitiikasta päätetään, on olemassa muitakin muuttujia kuin pelkästään turvallisuus. On olemassa autoteollisuuden etu, joka maksimoituu, kun se valmistaa kalliita superautoja ihmisille, jotka eivät niitä oikeasti tarvitse, mutta jotka on saatu mainonnan ja piilomainonnan (mm. korruptoituneiden autotoimittajien kirjoitukset) avulla luulemaan, että he tarvitsevat.
Sinä käsittelet tätä asiaa kummallisissa ”nipuissa”. Yksittäisen kuljettajan tahallaan ottamat laittomat ylimääräiset riskit eivät ole missään yhteydessä siihen, että autoteollisuus kamppailee myyntiosuuksista hehkuttamalla myös sellaisia auton ominaisuuksia, joiden hyödyntäminen liikenteessä ei laillisesti onnistu. Ylimääräistä tehoa ja yleiselle tielle ylimitoitettuja ajo-ominaisuuksia saa ostaa, mutta liikennesääntöjä ei saa rikkoa. Tuossa ei ole mitään sijaa selittelyille.
Et nähtävästi itse huomaa tuota luikerteluasi, mutta saat ehkä tästä esimerkistä jonkinlaisen kuvan siitä miltä puheesi muiden korviin kuulostaa: rattijuoppo puolustautuu sanomalla, että jos kännissä ajo kerran on olevinaan niin kauhean vaarallista, niin miksi alkoholia saa myydä, ja miksei jokaiseen autoon asenneta alkolukkoa. Onko rattijuopon mielipide mielestäsi oikeutettu?