Mitäs mieltä Joonaksen videoista:
Minusta ainakin näissä tapauksissa näkyy varsin selvästi, että pyöräilijä ei ole liikkeellä vastuullisena kuljettajana, vaan etuoikeutettuna ylimyksenä, joita muiden on velvollisuus väistää.
Ensimmäinen videopätkä alkaa tilanteesta, jossa pyöräilijän pitää tietää olevansa lähestymässä risteystä autoilijan niskan takaa tämän nähtyä jo valkoisen Pontiacin jonka kääntymisaikeesta ei saa selvää. Hondakuskin olisi tietenkin ollut fiksumpaa pysähtyä jo ennen suojatietä, mutta aika suurelta osalta tilanne muodostui polkupyöräilijän suuresta nopeudesta (hän tuli tilanteeseen selvästi muita nopeammin).
Sen jälkeen liikenneympyrästä poistuvan Hondan tien tukkiminen oli jo ihan selkeää kotipoliisia. Kertoo aina melko paljon ihmisestä, jos pitää ajaa kenenkään turvallisuutta uhkaamattoman ajojärjestyksen vuoksi muiden perään selvittämään asiaa.
Toisella videolla pyöräilijä vetää suurella nopeudella (olleen jälleen kerran kaikkein suurimmalla nopeudella risteykseen saapuva) ilman suuntamerkkiä toisen nokan edestä. Tämä ajotapa on jo aivan täysin itsetuhoista toimintaa vaikka videoijalla onkin kova yritys siitää omaa hölmöilyään tienpitäjän virheeksi. Tällä ajotavalla kolahdus on täysin väistämätön ja olipa oikeuden tuomio mikä tahansa, vammat ovat täysin itse ansaittuja.
Kun tavoitteena on tulla jokaiseen risteykseen kovempaa kuin kukaan muu, saa siinä ihmetellä kun muut eivät ehdi väistää ajoissa. Itsekin pyöräilijänä ehdotan Joonakselle treeniä trainerilla sisätiloissa kunnes kunto mahdollistaa nopeuden alentamisen tilanteissa, joissa kuljettajan rooli sitä vaatii.
Kaksipyöräiset ovat siitä källejä vehkeitä, että verta nenästään kerjäävä yleensä onnistuu ennemmin tai myöhemmin.
Mamil, tuo liikenteen ylijumala, jota ei koske mitkään säädökset, koska kaikki muut ovat aina väärässä ja mamil aina oikeassa.
Minulle tulee videolta täysin sama vaikutelma kuin Josefillekin, vaikka pyöräilen itsekin.
Jos tarkoitus oli osoittaa autoilijoiden näkemisessä ja suhtautumisessa alle tonnin painoisiin olevan parantamisen varaa, se kritiikki ei osu maaliinsa kun videoija itse aiheuttaa merkittävän osan ongelmastaan. Jos tavoite on tämä, ehkä palaute menisi perille paremmin, jos videoija ajaisi itse esimerkillisesti osoittaen itse tarkoituksella etsittyjen vaaratilanteiden sijaan millaisiin riskeihin saattaa joutua ilman omaa syytäänkin?
Suomen pyöräteillä takuulla saa joka päivä pyöräiltyä kolarin, jos videon tapaan polkee miljoonaa risteyksiin. Monessa paikassa autoilijan on tosi hankala havaita nopeasti liikkuva pyöräilijä. Ongelmia näissä kohtaamisissa riittää jo ilman tuollaista perseilyäkin. Lainsäädäntö on sekava, autoilijoiden asenteissa on usein korjattavaa ja risteyksetkin ovat vähän mitä ovat. Kävelijälle sopiva risteystyyppi on usein huono pyöräilijälle.
Ei mitään tolkkua tuollaisessa konfliktihakuisuudessa. Kaikki ei tajua sitä, että itsellä velvollisuudet säilyy, vaikka toinen tekisikin virheen. Ja onko tosiaan ideaa virittää toiselle ansa ja olla tyytyväinen, kun teki virheen.
Joskus samaa näkyy näissä keskusteluissakin. Luodaan toisesta mielikuva ja sitten kerrotaan, miten typerä ajatus se on. Valitettavasti tämä keksijä ei yleensä tajua, että typerä ajatus oli syntynyt omassa päässä, eikä liittynyt toiseen keskustelijaan millään tavalla. Väkisinkin tulee mieleen, millainen ajotapa tällaisella kaverilla oikeasti on.
"Sen jälkeen liikenneympyrästä poistuvan Hondan tien tukkiminen oli jo ihan selkeää kotipoliisia."
En tajunnut koko tilannetta. Pyöräilijä oli ylittämässä ajorataa ja Honda saapui paikalle vasta sen jälkeen. Pyöräilijä olisi ehtinyt pois alta ja Honda olisi saanut jatka matkaa. Mutta nyt näytti siltä, että pyöräilijän mielestä Honda ei noudattanut väistämisvelvollisuuttaan ja alkoi kouluttaa kaveria. Eli kuvitteli tilanteen ja toimi oman kuvitelmansa mukaan.
Minusta tuo ei ole kotipoliisia, vaan sairasta liikenteen häiriköintiä.
ekassa pätkässä auto on jo risteysalueella kun fillaristi tunkee kylkeen, loput on tekemällä tehtynä tilanteita
Samaa mieltä. Liikenneympyrä näytti kyllä ensi silmäyksellä siltä, että liikennesuunnittelija ei ollut ajatellut loppuun saakka.
Eniten autot vastaan pyörät -keskustelussa itseä harmittaa ajattelematon liikennesuunnittelu, mikä johtaa tuollaisiin tilanteisiin. Erityisesti paikoissa missä autot ja pyörät kohtaavat niin että pyöräilijällä on ollut alamäkeä, puisto-osaston lisäämät näköesteet (pensasaita ym) ovat pelottavia.
Onko järkevää, että pyörällä on vain yksi laillinen paikka? 35km/h pyörä sopii keskustan alueella paremmin autojen kuin kävelijöiden joukkoon. Läheskään kaikki eivät aja sitä vauhtia. Työmatkaohjukset ja sunnuntaipyöräilijät eri paikkoihin?
Olipa kerran tilanne kun olin liittymässä etuoikeutetulle tielle, missä oli huono näkyvyys ja jouduin pysähtymään osittain suojatie/pyörätie päälle, puskantakaa tuli pyörä kohti ja jarrutti vasta lopussa, ukko koputti kattoon ja kysyi kuinka olisi käynyt jos olisin ajanut kylkeen, minä sanoin että minulla on aikaa ota uusivauhti, ukko sai raivari, minä lähdin lipettiin, ettei potki autoa.
Lakimiestä tarvitaan.. Jos on luvallista tehdä liittymiä, joissa ei pysty varmistamaan perille pääsystä ennen sulkuviivan ylitystä, niin varmaankin liittymässä saa pysähtyä?
Tieraivo on pahasta, kulkuvälineestä riippumatta. Jos pitää valita kahdesta pahasta, niin parempi on että käämit palaa polkupyörän päällä.
Polkupyöräilijä himotun kameransa kanssa hakemalla hakee tilanteita ja näitä varmasti löytyy. Näitä teiden ritareita huonossa mielessä on autojen ratissa ja näemmä kaikkien muidenkin liikennevälineiden puikoissa, jonkintason raivo vie näitä päivästä toiseen ja tilanteista toiseen. Jotkut täyttävät tyhjän päivänsä näillä kyseenalaisilla viihdykkeillä, kai tämäkin tuntee olevansa jonkinlainen filmitähti.
Muissa yhteyksissä tuollaisia on kutsuttu kotipoliisiksi. Nyt ei, mistäs se kertoo? Onko sana varattu johonkin erityiseen muiden liikenteessä "opettamiseen"
Suomi24:ssä on joku kirjoittanut vuonna 2006 seuraavasti:
"Kotipoliisi on sellainen häirikkökuljettaja joka estää toisten ohitukset ja kaistanvaihdot tahallaan. Toimintaan kuuluu myös tahallinen ärsyttäminen; Ajetaan hieman alle rajoituksen kun ei ole hyviä ohituspaikkoja ja kun niitä tulee hilataan nopeus sakkorajalle. Jos tästä hermonsa menettänyt ohittaja edelleen pyrkii ohi laittaa kotipoliisi kaasun reilusti pohjaan.
Ja kyllä, näitä on todellakin olemassa! Jos ohitettavan pakoputkesta pöllähtää kun ollaan ohittamassa, niin kyllä se kertoo tahallisesta kaasunpainamisesta."
Voinee tiivistää kotipoliisitoiminnan sellaiseksi toiminnaksi jolla pyritään estämään toisia tekemästä kiellettyä tekoja, usein syyllistymällä itse kiellettyyn toimintaan ilman että kyseessä olisi hätävarjelu tai pakkotila.
Sitten on niitä jotka tahallisesti aiheuttavat vaaratilanteita jotta saisivat huomiota, joko tietoisella päätöksellä, tai sen kummemmin miettimättä eli ymmärtämättä että toimivat häirikköinä kun vaihtoehtona olisi toimia asiallisesti (joskus kokee vaaraa aiheuttavia koukkauksia, eli kaistanvaihtoja jotka täyttävät liikenneturvallisuuden vaarantamisen tunnusmerkit, eli kuljettaja / jalankulkija joko "tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoo tieliikennelakia"). Kuten näissä pyöräilyesimerkeissä pyritään omalla varomattomuudellaan säikyttelemään muita, että "etkö muka huomannut minua?!"
Minusta liikenneympyrä näytti sellaiselta, että "miljoonaa" risteykseen saapuvan polkupyöräilijän pitää ymmärtää tulevansa väistämisvelvollisen auton takaa. Ihan turhaa syyttää risteyksen rakentajaa, jos tempaisee Sebastian Ogierina täydellä vauhdilla toisen ohitse, vaihtaa kaistaa hänen eteensä ja hitsaa vielä samalla jarrut kiinni toisen nokan eteen päästyään. Riippumatta siitä ajaako WRC Toyotalla vai polkupyörällä, tämä ajotapa on törmäyksiä kaipaavalle tehokas tapa löytää niitä.
Mitä tuolle videon liikenneympyrälle pitäisi tehdä? Jos kevyen liikenteen väylään rakennettaisiin leveä koukkaus oikean kautta kelvin liittymän vääntämiseksi 90 asteeseen, sen kiemuran oikaiseva polku muodostuisi parissa viikossa ja jalankulkijoiden lisäksi myös pyöräilijöistä suurin osa oikoisi sitä kautta täysin samaan tilanteeseen kuin nytkin. Mahdollisesti peilien kannalta jopa vielä vaikeammassa kulmassa?
Liikennejärjestelyillä voidaan helpottaa haivaitsemista ajoissa, mutta sekään ei auta, jos videon polkupyöräilijän tapaan ainoa tavoite on kyetä saapumaan risteyksiin mahdollisimman suurella nopeudella. Trainerilla saa huonokuntoinenkin lisää voimaa reisiin mahdollistamaan nopeuden muutoksen liikennetilanteen mukaan.
Näistä olen samaa mieltä. Kilometrin päässä kotoani on tällainen tapaus, jossa kahdesta suunnasta tullaan alamäkeä autoilijan kolmioristeykseen. Videokuvaajan asenteella polkeva pyöräilijä saapuu risteykseen kesäaikana ojaan saakka ulottuvasta lehtimajasta yli 40 km/h jättäen väistämisvelvolliselle autoilijalle joitain satoja millisekunteja aikaa tehdä jotain rakentavaa.
Onneksi kuljettajana polkupyöräänsä ajava voi eliminoida tämän liikenneympäristöön liittyvän riskin varsin helposti noudattamalla itse vaikkapa TLL 3§ ja 28§.
Ilman muuta polkupyörä kuuluu kevyen liikenteen väylälle. Sen pyöräilijän kalloon pitää vaan takoa ymmärrys siitä, että hän on ajoneuvon kuljettaja, jolla on myös omat vastuunsa eikä muiden havaitut tai kuvitellut virheet poista niitä pyöräilijän vastuita millään tavoin.
Jos polkupyörä koetaan hankalaksi liikenneympäristössä kannattaisi joskus kokeilla hevosta, poroa tai mopoa. Polkupyörä on sen jälkeen helppo ja looginen ajettava.
Meinasin jo väittää vastaan, mutta olet näköjään oikeassa. Kiitos tästä!
Muistelemani pakollinen pysähtyminen STOP-merkin kohdalla paikkaan josta on mahdollisimman hyvä näkyvyys risteävälle tielle koskee tosiaan vain sellaista STOP-merkkiä, jonka tueksi ei ole maalattu stop-viivaa. Jos viiva on maalattu, siinä on pysähdyttävä. Muuten pysähdytään siinä, missä näkee.
Tarkkaan ottaen nykyinenkin teksti on väärin, koska paras mahdollinen näkyvyys olisi aika usein keskellä risteävää tietä.
Taidan jatkaa vanhaa perinnettäni pysähtyä kohtaan, josta on RIITTÄVÄN HYVÄ näkyvyys kaikkiin väistettäviin suuntiin, olipa paikalla viivaa tai ei. Tällä asenteellani saatan päätyä jonkun puskasta kuvaamalle videolle, mutta enpä usko ottavani sakkoa enkä pientä yksivaloista kylkeeni.
@Karrette kirjoitti:
Kotipoliiseja mitä kotipoliiseja....
On siinä eroa onko kotipoliisi vaiko kotiroisto. Poliisina toimiva voi luulla olevansa hyvällä asialla puuttumalla toisten tekemisiin, mutta roisto ajaa vain omaa asiaansa.
@Karrette kirjoitti:
Mutta kun sinä et tiedä kummasta on kyse, jollei peräti molemmista saman aikaan, niin yleiskäsite on ollut "kotipoliisi" - opettaa siis muita syystä tai toisesta.
Ei minun tarvitse sitä varsinaisesti tietää, mutta on hyvä tunnistaa ilmiöt omassa käytöksessään ja miettiä mikä sen aiheuttaa. Että luuleeko tekevänsä yleishyvää, vai onko vain vaatimassa itselleen oikeuksia.
Meilläpäin kotipoliisius on johtanut melkoiseen töyssyrakennelmien rakentamiseen kun joku on ollut sitä mieltä että toisten autot kulkevat liian nopeasti, ja valittanut siitä virkamiehelle. Samalla kun kadunvarsilla on aluepysäköintikielto, eli luonnolliset hidasteet on sakon uhalla poistettu.
@Karrette kirjoitti:
Niin, edelleen se on "vai" ellei ole sitten "ja". Vaikka sinä(kään) et oikeasti tiedä, niin tulkinta "taas joku kotipoliisi" lähtee kyllä nopeasti oli kumpi vain.
Onko sillä edes mitään väliä? Jos kotipoliisin tavoitteena olisi liikenneturvallisuus, se näkyisi hänen kohteliaasta ja ennakoivasta ajotavastaan. Koska niin ei tapahdu, vaan hän erottuu muiden ajamista vaikeuttavana tekijänä, on yksi lysti pitääkö hän itse itseään roistona vai poliisina, sillä roistona hän joka tapauksessa käyttäytyy.
Tämä kenties kuvastaa nyky-yhteiskuntaa yleisemminkin, kun poliiseja ja roistoja on entistä vaikeampi erottaa toisistaan
Polkupyöräilijä kouluttaa autokuskia, aika erikoinen tapa liikkua liikenteessä. Huutaa, meuhkata ja liikkua tavallla joka luo erikoisia tilanteita. Minusta tuossa on kyse siitä että polkupyöräilijä provosoi omalla järjettömällä käytöksellään autoilijaa, ei mitään muuta.
@740 GLE kirjoitti:
Vaan kun just sitä kotipoliisi-nimitystä ei tuollaisella käytöksellä saa, joten on asialla kyllä väliä.
Oletkos koskaan törmännyt kirjoitukseen, jossa jonkun kotipoliisiksi nimitetyn toimintaa kehuttaisiin?
...jonka takia hänestä käytetään termiä liikennepoliisi, jolla "opettaja" saa sen negatiivisen leiman päälleen. Tuollaista toimintaa jota tracktest kuvaa tuossa, mutta useimmiten autokuskina.
...jonka takia hänestä käytetään termiä KOTIpoliisi,hups
Tökeröstihän pyöräilijä käyttäytyy, sitä ei voi kiistää. Kuitenkin mielestäni suurin ongelma on, että liian monet autoilijat jättävät noudattamatta väistämisvelvollisuuttaan tullessaan kolmion takaa pyörätien jatkeelle.
Hämmästyttävän paljon ilmiölle löytyy puolustelijoita ja verukkeita (esim. pyöräilijän liian suuri nopeus, huono näkemä, autoilija oli ensin), vaikka oman käsitykseni mukaan usein kyse on autoilijan välinpitämättömyydestä tai peräti "heikompi väistää"-asenteesta. Yleensä samat verukkeet eivät sitten kelpaa, jos kolmion takaa tullaan toisen auton eteen eikä yleensä nähdä kommentteja tyyliin "rekka tunki stop-merkin takaa ensin ehtineen auton kylkeen".
Haluan painottaa autoilijan vastuuta ajokortillisena henkilönä heikompaa osapuolta kohtaan, kun tunnetusti meissä pyöräilijöissä on esimerkiksi lapsia muiden toheloiden seassa. Oman turvallisuuden vaarantaminen lienee typerää, mutta toisen vaarantaminen on mielestäni törkeämpää. Toivoisin, että liikennevalvonnalla saataisiin tämäkin ilmiö aisoihin, mikä saattaisi vähentää kotipoliiseiden intoa puuttua asiaan.
Olen kanssasi täysin samaa mieltä. Polkupyöräilijä on aina liikenteessä se heikompi osapuoli. Poimin tässä yhden esimerkin mikä muokkasi oman ajatteluni erityisen tarkkaavaiseksi heikompia osapuolia kohtaan. Tulin mutkaista kylätietä joka muuttui 80 kilometrin nopeudesta kuudenkympin osuudelle. Tässä kohtaa alkoi tapahtua täysin yllättäen kolmion takaa eteeni tuli mopopoika joka ajoi tien yli tavalla joka oli aiheuttaa yliajon. Tempasin jarrut pohjaan ja auto pysähtyi kävelyvauhtiin silmänräpäyksessä kiitos hyvien jarrujen uusien renkaiden ja auton (BMW M5). Kaikki oli ohi hetkessä, mopopoika meni menojaan. Havaitessani tien ylittäjän nopeuteni oli 60 km/h onneksi näin, väliä auton ja mopon väliin jäi jarrutuksen jälkeen max kaksi autoni mittaa. Tämä opetti sen että eteen voi tulla mitä vain missä vain. Mopoilijan elämä jatkui se olisi hyvin voinut päättyä tähän kohtaamiseen, autoni alle tai kylkeen. Tässä kohtaamisessa oli kaikki elementit huomattavasti pehempaan tapahtumaan. Olen miettinyt tuota useaan kertaan mitä liikkui mopoa ajaneen mielessä ennen tuota ja jälkeen. Hyvästä tuurista ei ollut kyse vaan siitä että etäisyydet ja nopeus olivat kohdallaan, mopoilija meni täyttä vauhtia tien yli ja minä tulin sallitua vauhtia tietä pitkin. Tuossa kohtaa on loiva mutka joten tien ylittäjä ei voinut nähdä mitä on tulossa, ajatus taisi olla ei sieltä eilen tullut ketään tuskin tänäänkään. Mitään muuta selitystä en keksi tuolle tavalle ajaa, mopopojan hengenlähtö oli lähellä ja opetus molemmille ikimuistoinen. Koskaan ei pitäisi olla niin kiire ettei ole aikaa varmistua siitä että tien ylittäminen sujuu turvallisesti. Muutoin se voi jäädä viimeiseksi väliin jääneeksi ajatukseksi. Joskus suojelusenkeli ehtii väliin estämään pahemmat tapahtumat, niin kävi tuolloin ja hyvä niin.
Itsekin olen Vesan kanssa samaa mieltä.
Edellä oli juttua tilanteesta, jossa autolla tullaan väistämisvelvollisena pyörätien yli päätielle, jossa väistämisvelvollisen auton kuljettajalla on olematon näkyvyys ja josta seuraa se, että auto saattaa tukkia pyörätien. Hankala tilanne, noottia liikennejärjestelyistä vastaavalle ja tuossa tilanteessa voi ajaa vain erityistä varovaisuutta noudattaen. Se, miksi pyöräilijä silti närkästyy väylän tukkineen auton kuljettajalle, ei johdu tämän autoilijan väärästä käytöksestä (muutakaan ei tuossa voi), vaan autoilijoiden yleisesti ottaen välinpitämättömästä ajotavasta tai osaamattomuudesta. Pyöräillessä näkee päivittäin tilanteita, jossa sivulta tuleva autoilija ei huomioi pyörätien liikennettä, vaan ajaa autonsa pyörätielle ja vasta sitten alkaa katsella sivulle. Kun pyöräilijänä tällaista riittävän usein kohtaa, alkaa homma yksinkertaisesti kyllästyttää ja yhtään en ihmettele, vaikka joku pyöräilijä ei osaisi erottaa tilannetta, jossa tilanne johtuu lähinnä huonosta näkyvyydestä. Siinä joutuu autoilija sijaiskärsijäksi, jolloin autoilijan pitää vain koittaa pysyä provosoitumatta tilanteen yläpuolella. Kaikkein tärkeintä kuitenkin on opetella ajamaan niin, että yleisesti ottaen liittymissä huomioi ensin risteävät pyöräilijät ja sitten muu ajoneuvoliikenne.
Moni ei ehkä ymmärrä sitä, että jos katse on suunnattu risteävän tien suuntaan, kuljettaja näkee vain sen, mitä katsoo. Jos esimerkiksi katsoo ajoradan liikennettä eli tuleeko autoja, tällöin ajoradan vieressä kulkevia pyöräilijöitä ei havaitse. Erikseen pitää katsoa pyörätien tulijat. Kyse ei ole näön tarkkuudesta, vaan tarkan näön alueesta, informaatiotulvasta ja ihmisen kapasiteetista käsitellä verkkokalvoille piirtyviä asioita. Lisäksi autoilijan pitää ymmärtää, että polkupyörä on ajoneuvo, jota koskee suunnilleen samat säännöt kuin autoilijaakin. Esimerkiksi 50 km/h rajoitusalueella pyöräilijä voi ajaa suoraa tietä 50 km/h aivan kuten autoilijatkin. Se näyttää väistämisvelvollisesta autoilijasta huikealta nopeudelta, mutta on täysin samanlainen kuin autoilijoiden käyttämä. Yleensä vauhdikkaampienkin pyöräilijöiden nopeus on vain 20-30 km/h ja silti pyöräilijöitä syytetään liian kovaa ajamisesta. Autoilijat siis olettavat, että pyörätiellä kaikkien pitäisi edetä suunnilleen jalankulkijoiden tahtiin, mikä on tietysti väärä oletus ja johtaa väistämisvelvollisten osalta vääriin ratkaisuihin. Ei tarvitse katsoa, jalankulkijoidenkin havannointiin riittää muutama metri risteyksestä sivulle ja tuon alueen hahmottaa automaattisesti risteykseen saavuttaessa. Mutta kun 25 km/h pyöräilijä lähestyy risteystä, on vika pyöräilijän kovassa nopeudessa.
Näitä kannattaa jokaisen itsekseen pohtia ja tutkia omaa käytöstään risteysajossa. Millaisia juttuja päätöksenteon taustalla oikeasti on ja millaisiin rutiineihin on itsensä totuttanut.
Väärästä katsomisesta tuli mieleeni eräs tapaus, jossa 90-luvun alussa tehtiin kokeiluja kahdessa kantatien ja paikallistien risteyksissä. Rakennettiin uudenlainen risteysmalli, jossa päätien voi ylittää ajosuunta kerrallaan. Tavoitteena oli korvata tällä sopivissa kohteissa liikennevalot ja eritasoratkaisut.
Ajatus oli hyvä, mutta koska kuljettajat ovat tottuneet tietynlaisiin käytösmalleihin, risteykset olivat liian erilaisia normaaleihin verrattuna ja siitä seurasi paljon kolareita. Lopulta risteyksiä muokattiin ja siihen asennettiin liikennevalot.
Tämä oli hyvä opetus siitä, miten kuljettajat liikennettä havaitsevat ja miten se vaikuttaa kuljettajan ratkaisuihin. Tässä kokeilussakin oli kaikki elementit, jolla risteykset olisivat toimineet. Ne vain eivät olleet yhteensopivia kuljettajan käyttöjärjestelmän kanssa.
Juuri näin. Mutta millä tavoin tämä ongelma paranee sillä että pyöräilijä tekee netissä itsestään pellen? Avaukseen linkatusta videosta ei näe onko videoijan tarkoitus vain päteä muita halventamalla vai oikeasti korjata jotain, mutta oletetaan positiivisella asenteella, että hän haluaa osoittaa liikennejärjestelyjen ja ajotapojen epäkohtia.
Liikennejärjestelyjen osalta risteysten näköesteet ovat aika tyypillisesti toistuva ongelma. Sitä ei saa pois postaamalla hassutteluvideoita nettiin, vaan ne videot ja valokuvat pitää esittää tienpitäjälle. Minä olen yleensä jo parilla sähköpostilla saanut selville onko ongelmaksi havaitsemani risteys kunnan vai ELY-keskuksen vastuulla ja sopivalla kommunikoinnilla vaaralliset näköesteet ovat poistuneet aivan kohtuuajassa. Sopivasta kohdasta otettu valokuvakin kertoo tiejärjestelyiden näkemäesteet, mutta jos haluaa kuvata videon, niin kai senkin voi tehdä. Olennaista on reklamoida sille taholle, joka pystyy tekemään asialle jotain eikä vain rääkyä netissä.
Myös autoilijoiden asenteissa on parantamisen varaa. Niille voisi kuvitella saavan jotain aikaan julkaisemalla videoita väärinkäytöksistä. Mutta ne videot kannattaisi julkaista autoilijoiden väärinkäytöksistä eikä omistaan. Jos oikeasti viitsisi tehdä asialle jotain, saisi ajoradan ja pyörätien risteyksistä, joissa kolmio on autoilijalle ennen pyöräteitä aivan varmasti todistusvoimaista materiaalia vaikka ajaisi polkupyörää esimerkillisesti ja liikennesääntöjä noudattaen. Kuten polkupyöräilijät hyvin tietävät, näitä tapahtuu myös TLL 3§ ja 28 § mukaisesti risteystä lähestyvälle pyöräilijälle. Itse en muuten ota videota, enkä sano mitään, mutta saatan osoittaa kuljettajalle kädelläni paikalla olevan kärkikolmion.
Tuntuu kuin kyse olisi välinpitämättömyydestä ja piittaamattomuudesta? Tämä menee samaan kategoriaan autoilijan käytöksessä kuin tietoisuus siitä, että A-pilarin takana saattaa olla joku, mutta tämä tietoisuus ei silti riitä saamaan aikaan sinne A-pilarin taakse katsomista. Tiedetään, että joku voi jäädä käännöksessä alle, mutta ei silti viitsitä katsoa onko väistettävässä suunnassa ketään.
Suuri osa ongelmaa on siinä, että ensinnäkään henkilöautoilija joka ei aja polkupyörää ei myöskään oikeasti näe polkupyörää, koska hänen elämässään ei ole polkupyörää. Ei ennen kuin hänen lapsensa saa polkupyörän. Sen jälkeen nokkelimmat alkavat nähdä. Sekään ei tosin riitä, koska aika usein ennen pyörätietä oleva kolmio tulkitaan (tietenkin täysin väärin) koskevan vain pyörätien jälkeistä risteävää ajorataa. Nämä risteykset ovat oikeasti vaikeampia kuin päältä näyttää. Tämä ei ole tietenkään selitys, vaan se on vaatimus auton kuljettajalle. En minä ole keksinyt parempaa tapaa kuin vaihdoin ajotapani jo vuosia sitten sellaiseksi, että ajan nuo tilanteet kahtena eri risteyksenä, edes yrittämättä optimoida molempia kerralla.
Täysin samaa mieltä, mutta nuo olivat minun vuorosanani. Kevyt liikenne ja kaikkien kaksipyöräisten kuljettajat kärsivät kirjaimellisesti nahoissaan niin omien kuin muiden virheiden seuraukset. Vain autoilija voi mukanaan raahaamansa rautatonnin turvin sysätä omien virheidensä seuraukset muiden kärsittäväksi.
Tälle asialle olisi paljonkin tehtävissä myös medialla. Tieliikennelain määrittely törkeälle liikenneturvallisuuden vaarantamiselle on abstrakti, mutta sanktiot määräävä rikoslaki antaa kolme konkreettista esimerkkiä törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta:
Käytännössä kahta ensimmäistä paheksutaan yleisesti ja niitä myös tuomitaan TLV:nä. Väistämisvelvollisuuden laiminlyönti sen sijaan tuntuu olevan hyväksyttävää collateral damagea, jonka seurauksena sattuneita törmäyksiä pidetään harmittavina vahinkoina, joita ei voi välttää ja jotka pitää mukamas hyväksyä liikkumisen hintana.
Kaiken muun paitsi pyörätien osalta samat havainnot pätevät myös moottoripyörään. Vasemmalle kääntyvä suurta valkoista moottoripyörää ajovalot, strobot ja sirrat päällä ajaneen poliisin teilannut pakettiautokuski kuulemma kertoi ettei nähnyt suoraan edestä lähestyvää moottoripyörää. Autoilijan "en nähnyt" merkitsee usein "en viitsinyt katsoa".
Tästä tyhjin silmin katsomisesta mitään näkemättä on useita variaatioita. Sinun esimerkkisi kuvaa sitä, kuinka vähän teemme analyysiä liikenneympäristöstämme. Samasta syystä tutulle reitille ilmaantunut liikennemerkki jää huomaamatta pitkiksi ajoiksi.
Katsomisen oikeasti näkemättä voi viedä vielä paljon pidemmälle. Olen onnistunut EAK opeilla tunnistamaan mahdollisen riskitilanteen, jonka realisoituessa rakensin vielä huonommat vaihtoehdot eliminoimalla pakotiekseni hätäjarrutuksen. Yllättäen tai täysin ennakoidusti autoilija päätti tempaista Fordinsa U-käännökseen yhä oikea vilkku päällä ja puhelin korvalla. Ja minä onnistuin näennäisen täydellisestä varautumisestani huolimatta silti vetämään aivan neitimäisen jarrutuksen. Olin siis varautunut vain rituaalinomaisesti, mutta en ollut silti todellisuudessa valmis toimimaan tehokkaasti. Hyvästä ennakoinnista ja nopeasta jarrutuksen aloituksesta johtuen osumaa ei tullut, mutta se jarrutukseni oli hävettävän huono, vaikka olin harjoitellut kyseisen pyörän tehokasta pysäyttämistä varsin paljon.
Sama rituaalivalmistautuminen on helppo tehdä myös kolmio- ja etenkin STOP-risteyksessä, jossa kuljettaja helposti kokee täyttäneensä lain vaatimuksen pysähtymällä vaikka ei olisikaan oikeasti KATSONUT väistettävään suuntaan.