@Lukija10412 kirjoitti:
Muiden moottoritieajologiikkaa ei aina ymmärrä. Ajan usein motarinpätkää, jonka alkupäässä on satasen rajoitus, joka melko pian vaihtuu sataankahteenkymppiin. Olen kiinnittänyt huomiota kahteen ajajatyyppiin, joista ensimmäinen ohittaa minut satasen alueella, kun vakkarissani on 110 ja puolestani ohitan hänet melko pian 120:n alueella, kun vakkarissani on 125. Toinen tyyppi on sellainen, jonka ohitan alkumatkasta, mutta matkan edetessä vähän ennen poistumisramppiani hän onkin nostanut nopeutensa omani yläpuolelle ja ohittaa minut, joka siis olen ajanut kiinteää 125 vakkarinopeutta.
Mikä sinun logiikkasi on ajaa +10km/h satasen alueella ja +5km/h 120 alueella?
Ennen ajoin 120 alueella 130 mittarissa, mutta pari vuotta sitten polttoainehintojen noustua laskin sitä viidellä ja se käytäntö on jäänyt päälle. Ymmärrän kyllä, että marginaalistahan se säästö on.
@Lukija10412 kirjoitti:
Muiden moottoritieajologiikkaa ei aina ymmärrä. Ajan usein motarinpätkää, jonka alkupäässä on satasen rajoitus, joka melko pian vaihtuu sataankahteenkymppiin. Olen kiinnittänyt huomiota kahteen ajajatyyppiin, joista ensimmäinen ohittaa minut satasen alueella, kun vakkarissani on 110 ja puolestani ohitan hänet melko pian 120:n alueella, kun vakkarissani on 125. Toinen tyyppi on sellainen, jonka ohitan alkumatkasta, mutta matkan edetessä vähän ennen poistumisramppiani hän onkin nostanut nopeutensa omani yläpuolelle ja ohittaa minut, joka siis olen ajanut kiinteää 125 vakkarinopeutta.
Mikä sinun logiikkasi on ajaa +10km/h satasen alueella ja +5km/h 120 alueella?
Ennen ajoin 120 alueella 130 mittarissa, mutta pari vuotta sitten polttoainehintojen noustua laskin sitä viidellä ja se käytäntö on jäänyt päälle. Ymmärrän kyllä, että marginaalistahan se säästö on.
Eikö tuo jälkimmäinen, jonka sinä ensin ohitat ja joka sittemmin ohittaa sinut, voi ajaa ihan loogisesti? Tai oikeastaan loogisemmin kuin sinä? Jos tämä ajaa prosentuaalisesti yhtä paljon yli koko ajan, esimerkiksi 105 satasen alueella ja myöhemmin 127?
@Lukija10412 kirjoitti:
Muiden moottoritieajologiikkaa ei aina ymmärrä. Ajan usein motarinpätkää, jonka alkupäässä on satasen rajoitus, joka melko pian vaihtuu sataankahteenkymppiin. Olen kiinnittänyt huomiota kahteen ajajatyyppiin, joista ensimmäinen ohittaa minut satasen alueella, kun vakkarissani on 110 ja puolestani ohitan hänet melko pian 120:n alueella, kun vakkarissani on 125. Toinen tyyppi on sellainen, jonka ohitan alkumatkasta, mutta matkan edetessä vähän ennen poistumisramppiani hän onkin nostanut nopeutensa omani yläpuolelle ja ohittaa minut, joka siis olen ajanut kiinteää 125 vakkarinopeutta.
Mikä sinun logiikkasi on ajaa +10km/h satasen alueella ja +5km/h 120 alueella?
Ennen ajoin 120 alueella 130 mittarissa, mutta pari vuotta sitten polttoainehintojen noustua laskin sitä viidellä ja se käytäntö on jäänyt päälle. Ymmärrän kyllä, että marginaalistahan se säästö on.
Eikö tuo jälkimmäinen, jonka sinä ensin ohitat ja joka sittemmin ohittaa sinut, voi ajaa ihan loogisesti? Tai oikeastaan loogisemmin kuin sinä? Jos tämä ajaa prosentuaalisesti yhtä paljon yli koko ajan, esimerkiksi 105 satasen alueella ja myöhemmin 127?
Tarkennan kirjoitustani: toinen tyyppi ei liity läheskään aina satasen alueeseen, vaan olen saattanut ohittaa hänet 120 alueella alkumatkasta mittarinopeudella 125. Satasen aluetta on kolmisen kilometriä ja 120-aluetta kolmisenkymmentä. Alkumatkaan sisältyy siis molempia rajoituksia. Eivätkä ne loppumatkan ohituksetkaan mene 2 km/h -erolla. Olen ollut viime vuosina myös havaitsevinani, että korkeammat nopeudet motarilla, ainakin kyseisellä ja minun liikkumisaikoinani, ovat vähentyneet. Tuntuu siis siltä, että ohitan ja tulen ohitetuksi suunnilleen samassa suhteessa kuin aiemmin 130 mittarinopeudella. Voi jopa olla, että ohitan muita suhteessa hieman enemmän kuin aiemmin.
@Herbert kirjoitti:
Jos joku tunnistaa tehneensä väärän oletuksen edessä ajavan nopeudesta, siihen johtavan päättelykertjun analysointi olisi kiinnostavaa. Kuka uskaltautuu uhriksi?
Olen tehnyt. Aluksi olen sadatellut mielessäni, kun on vastaantulijoita enkä pääse edessä olevasta hidastelijasta ohi ja kohta olen ajatellut että hyvä kun en ohittanut kun edellä ajava on pikkuhiljaa saavuttanut nopeutensa, joka on ollut ylinopeutta.
@Lukija10412 kirjoitti:
Muiden moottoritieajologiikkaa ei aina ymmärrä. Ajan usein motarinpätkää, jonka alkupäässä on satasen rajoitus, joka melko pian vaihtuu sataankahteenkymppiin. Olen kiinnittänyt huomiota kahteen ajajatyyppiin, joista ensimmäinen ohittaa minut satasen alueella, kun vakkarissani on 110 ja puolestani ohitan hänet melko pian 120:n alueella, kun vakkarissani on 125. Toinen tyyppi on sellainen, jonka ohitan alkumatkasta, mutta matkan edetessä vähän ennen poistumisramppiani hän onkin nostanut nopeutensa omani yläpuolelle ja ohittaa minut, joka siis olen ajanut kiinteää 125 vakkarinopeutta.
Mikä sinun logiikkasi on ajaa +10km/h satasen alueella ja +5km/h 120 alueella?
Ennen ajoin 120 alueella 130 mittarissa, mutta pari vuotta sitten polttoainehintojen noustua laskin sitä viidellä ja se käytäntö on jäänyt päälle. Ymmärrän kyllä, että marginaalistahan se säästö on.
Eikö tuo jälkimmäinen, jonka sinä ensin ohitat ja joka sittemmin ohittaa sinut, voi ajaa ihan loogisesti? Tai oikeastaan loogisemmin kuin sinä? Jos tämä ajaa prosentuaalisesti yhtä paljon yli koko ajan, esimerkiksi 105 satasen alueella ja myöhemmin 127?
Tarkennan kirjoitustani: toinen tyyppi ei liity läheskään aina satasen alueeseen, vaan olen saattanut ohittaa hänet 120 alueella alkumatkasta mittarinopeudella 125. Satasen aluetta on kolmisen kilometriä ja 120-aluetta kolmisenkymmentä. Alkumatkaan sisältyy siis molempia rajoituksia. Eivätkä ne loppumatkan ohituksetkaan mene 2 km/h -erolla. Olen ollut viime vuosina myös havaitsevinani, että korkeammat nopeudet motarilla, ainakin kyseisellä ja minun liikkumisaikoinani, ovat vähentyneet. Tuntuu siis siltä, että ohitan ja tulen ohitetuksi suunnilleen samassa suhteessa kuin aiemmin 130 mittarinopeudella. Voi jopa olla, että ohitan muita suhteessa hieman enemmän kuin aiemmin.
Ajotapasi on hieman ällistyttävä ja sitten vielä havainnot kaikkien toisten liikkeet kymmenien kilometrien matkalta. Eikö sinua saisi ohittaa?
@Herbert kirjoitti:
Jos joku tunnistaa tehneensä väärän oletuksen edessä ajavan nopeudesta, siihen johtavan päättelykertjun analysointi olisi kiinnostavaa. Kuka uskaltautuu uhriksi?
Olen tehnyt. Aluksi olen sadatellut mielessäni, kun on vastaantulijoita enkä pääse edessä olevasta hidastelijasta ohi ja kohta olen ajatellut että hyvä kun en ohittanut kun edellä ajava on pikkuhiljaa saavuttanut nopeutensa, joka on ollut ylinopeutta.
Ajettiinko lähtötilanteessa suurinta sallittua vai sen alle?
@Herbert kirjoitti:
Jos joku tunnistaa tehneensä väärän oletuksen edessä ajavan nopeudesta, siihen johtavan päättelykertjun analysointi olisi kiinnostavaa. Kuka uskaltautuu uhriksi?
Olen tehnyt. Aluksi olen sadatellut mielessäni, kun on vastaantulijoita enkä pääse edessä olevasta hidastelijasta ohi ja kohta olen ajatellut että hyvä kun en ohittanut kun edellä ajava on pikkuhiljaa saavuttanut nopeutensa, joka on ollut ylinopeutta.
Ajettiinko lähtötilanteessa suurinta sallittua vai sen alle?
On käännytty risteyksestä ja varsinaisen ajonopeuden saavuttamiseen on mennyt edellä kulkeneella henkilöautolla parin kilometrin luokkaa oleva matka. Kun edellä ajava hivuttaa nopeuttaan poikkeuksellisen hitaasti ylöspäin, niin väkisin ehtii jo ajatella että hän ajaa jatkossakin hitaasti.
@Herbert kirjoitti:
Jos joku tunnistaa tehneensä väärän oletuksen edessä ajavan nopeudesta, siihen johtavan päättelykertjun analysointi olisi kiinnostavaa. Kuka uskaltautuu uhriksi?
Olen tehnyt. Aluksi olen sadatellut mielessäni, kun on vastaantulijoita enkä pääse edessä olevasta hidastelijasta ohi ja kohta olen ajatellut että hyvä kun en ohittanut kun edellä ajava on pikkuhiljaa saavuttanut nopeutensa, joka on ollut ylinopeutta.
Ajettiinko lähtötilanteessa suurinta sallittua vai sen alle?
On käännytty risteyksestä ja varsinaisen ajonopeuden saavuttamiseen on mennyt edellä kulkeneella henkilöautolla parin kilometrin luokkaa oleva matka. Kun edellä ajava hivuttaa nopeuttaan poikkeuksellisen hitaasti ylöspäin, niin väkisin ehtii jo ajatella että hän ajaa jatkossakin hitaasti.
Jep näitä 'kalenterikiihdyttelijöitä' on niin maantiellä kuin kaupungissa.
@Herbert kirjoitti:
Jos joku tunnistaa tehneensä väärän oletuksen edessä ajavan nopeudesta, siihen johtavan päättelykertjun analysointi olisi kiinnostavaa. Kuka uskaltautuu uhriksi?
Olen tehnyt. Aluksi olen sadatellut mielessäni, kun on vastaantulijoita enkä pääse edessä olevasta hidastelijasta ohi ja kohta olen ajatellut että hyvä kun en ohittanut kun edellä ajava on pikkuhiljaa saavuttanut nopeutensa, joka on ollut ylinopeutta.
Ajettiinko lähtötilanteessa suurinta sallittua vai sen alle?
On käännytty risteyksestä ja varsinaisen ajonopeuden saavuttamiseen on mennyt edellä kulkeneella henkilöautolla parin kilometrin luokkaa oleva matka. Kun edellä ajava hivuttaa nopeuttaan poikkeuksellisen hitaasti ylöspäin, niin väkisin ehtii jo ajatella että hän ajaa jatkossakin hitaasti.
Jep näitä 'kalenterikiihdyttelijöitä' on niin maantiellä kuin kaupungissa.
He ovat niitä väännöllä kiihdyttäviä. Moottorin kierrokset eivät saa nousta, jotta polttoainetta säästyisi.
Jep näitä 'kalenterikiihdyttelijöitä' on niin maantiellä kuin kaupungissa.
He ovat niitä väännöllä kiihdyttäviä. Moottorin kierrokset eivät saa nousta, jotta polttoainetta säästyisi.
niinpä, näitä autonsa moottorin rikkovia typeryksi on paljon. Ei ihme ettö jakopäät ei kestä ja kone on karstoittuu romuraudaksi.
No, kiihdyttäminen on varsinkin maantiellä ehkä 1% moottorin käyttöajasta. Muu on hyvin kevyttä ajoa joka tapahtuu varsinkin uudemmilla autoilla vielä hyvin matalilla kierroksilla. 1500 on hyvin tavallinen lukema nykyään 100 vauhdissa. Tuo 1% ei varmaankaan ihan oleellisen paljon vaikuta karstoittumiseen?
Jep näitä 'kalenterikiihdyttelijöitä' on niin maantiellä kuin kaupungissa.
He ovat niitä väännöllä kiihdyttäviä. Moottorin kierrokset eivät saa nousta, jotta polttoainetta säästyisi.
niinpä, näitä autonsa moottorin rikkovia typeryksi on paljon. Ei ihme ettö jakopäät ei kestä ja kone on karstoittuu romuraudaksi.
No, kiihdyttäminen on varsinkin maantiellä ehkä 1% moottorin käyttöajasta. Muu on hyvin kevyttä ajoa joka tapahtuu varsinkin uudemmilla autoilla vielä hyvin matalilla kierroksilla. 1500 on hyvin tavallinen lukema nykyään 100 vauhdissa. Tuo 1% ei varmaankaan ihan oleellisen paljon vaikuta karstoittumiseen?
Kiihdytyksessä seosta rikastetaan ja sytytystä säädetään, jolloin palaminen on erilaista kuin tasaisessa kuormassa. Nykyään moottorit pysyvät puhtaina, ennen karstoittuivat juurikin rikkaalla seoksella. Pintakaasulla kiihdyttely ei ole vieläkään järkevää, nopeuden pitäminen on.
No, kiihdyttäminen on varsinkin maantiellä ehkä 1% moottorin käyttöajasta. Muu on hyvin kevyttä ajoa joka tapahtuu varsinkin uudemmilla autoilla vielä hyvin matalilla kierroksilla. 1500 on hyvin tavallinen lukema nykyään 100 vauhdissa. Tuo 1% ei varmaankaan ihan oleellisen paljon vaikuta karstoittumiseen?
Kyllä, 1500 kierrosta suurimmalla vaihteella on hyvin tyyppillinen, ja se on myös monelle moottorille hyvin alhainen. Välitykset on niin pitkiä (päästöjen minimoimiseksi) että tietyjen autojen moottorit eivät edes toimi jyristämättä 80km/h vauhdissa suurimalla vaihteella. 100km/h vauhdissa toimii ainakin tasaisella (ja myötätuuleen), mutta ylämäkeen kierrokset ovat jo liian alhaiset. Ylämäki on sama asia kuin kiihdyttäminen moottorin kannalta, joten tilanteita tulee paljon enemmän kuin 1%, jossa kone on alueensa alarajalla tai jopa sen alle. Lisäksi 80km/h on yleisempi rajoitus kuin 100km/h.
Kaupungissa sama juttu,käsivaihteisissa autot ohjeistaa käyttämään (liian) suurta vaihdetta ja automaatit vaihtavat väkisin ylös, jolloin moottorin kierrokset on aivan 'puhtaan' vedon alarajalla.Tästä syystä ajan automaatilla kaupungissa vaihde sportasennossa, mikä nostaa kierrokset terveemmälle alueelle ja bouksena start/stop ei toimi. Käsivaihteissa yhtä kahta vaihdetta pienemmällä mitä mittaristo ohjeistaa, jälleen kierrokset 2000 kierroksen ympärillä, jolloin kiihdytykset tapahtuvat ilman 'jyrinää'. Jyrinä on merkki vääntövärähtelyistä, joka ei ole vuosien saatossa terveellistä mekaaniselle komponenteille. Samoin palotapahtuma koneessa on kaukana optimista ja tehokkaasta palamisesta.
@Herbert kirjoitti:
Jos joku tunnistaa tehneensä väärän oletuksen edessä ajavan nopeudesta, siihen johtavan päättelykertjun analysointi olisi kiinnostavaa. Kuka uskaltautuu uhriksi?
Olen tehnyt. Aluksi olen sadatellut mielessäni, kun on vastaantulijoita enkä pääse edessä olevasta hidastelijasta ohi ja kohta olen ajatellut että hyvä kun en ohittanut kun edellä ajava on pikkuhiljaa saavuttanut nopeutensa, joka on ollut ylinopeutta.
Ajettiinko lähtötilanteessa suurinta sallittua vai sen alle?
On käännytty risteyksestä ja varsinaisen ajonopeuden saavuttamiseen on mennyt edellä kulkeneella henkilöautolla parin kilometrin luokkaa oleva matka. Kun edellä ajava hivuttaa nopeuttaan poikkeuksellisen hitaasti ylöspäin, niin väkisin ehtii jo ajatella että hän ajaa jatkossakin hitaasti.
Jep näitä 'kalenterikiihdyttelijöitä' on niin maantiellä kuin kaupungissa.
He ovat niitä väännöllä kiihdyttäviä. Moottorin kierrokset eivät saa nousta, jotta polttoainetta säästyisi.
Tämä oli ilmeisesti minulle, eikö niin?
Minusta kuulostaa että kiukuttelet asiasta jota et ole täysin ymmärtänyt. Taloudellisessa ajossa pienin mahdollinen käyntinopeus ei ole yleispätevä totuus, eikä se ole sitä etenkään silloin kun on päätetty lisätä nopeutta. Silloin joudutaan luopumaan optimaalisesta kulutuksesta ja hyväksymään kulutuslisä tavoitellun nopeuden nostamisen vuoksi. Nyt pitäisi vielä ymmärtää, kannattaako tuossa tilanteessa moottoria käyttää lyhyt aika hyvän hyötysuhteen alueella vai pitkän aikaa huonon hyötysuhteen alueella? Minä tiedän jo vastauksen ja suosittelen sinullekin asian pohtimista.
Edellisellä autollani ajoin kiihdytykset mieluimmin Tempomaatilla, joka oli hienosti ohjelmoitu kiihdyttämään taloudellisen ripeästi pitäen moottorin hyvän hyötysuhteen alueella monivaihteisen automaatin avulla. Nykyisellä uudemmalla autollani näen automaatin käyttävän moottorin ominaisuuksiin nähden selvästi liian pientä vaihdetta. Selkeimmin näen tämän siitä, että ripeän kiihdytyksen aikana pienellä vaihteella ajavalle automaatille pakkovaihdon käsin napsautettuani kojetauluun ilmaantuu vaihtonuoli, joka opastaa manuaalimoodissa vaihtamaan vieläkin isompaan vaihteeseen. Auto siis kiihdyttää automaattisesti tavalla, jonka tietää itsekin vääräksi.
Koetapa joskus kiihdyttää niin varovasti, että saat hitaasta kiihdytyksestä oikein ohjelmoitua automaattista kiihdytystä taloudellisemman. Isossa autossa jo niin pieni kaasun painallus, ettei matkustaja edes tunne kiihtyvyyttä mahtuu nostamaan hetkellistä kulutusta 0.5 - 1 litran verran. Saadaksesi oikeasti lisää vauhtia, tarvitset vielä paljon enemmän tehopyyntöä.
Jep näitä 'kalenterikiihdyttelijöitä' on niin maantiellä kuin kaupungissa.
He ovat niitä väännöllä kiihdyttäviä. Moottorin kierrokset eivät saa nousta, jotta polttoainetta säästyisi.
niinpä, näitä autonsa moottorin rikkovia typeryksi on paljon. Ei ihme ettö jakopäät ei kestä ja kone on karstoittuu romuraudaksi.
Manuaalilla tuokin riski on olemassa ja tietenkin väärin ohjelmoiduilla automaateilla, kuten joissain Mersun pakettiautoissa.
Automaatti ei suostu ajamaan liian isolla vaihteella. Eihän se suostu edes pakkovaihtoon ylös elleivät vaihdon ehdot toteudu.
Edellisen auton jakopää on tunnetusti arka paikka. Auto lähti meiltä oireettomana lähes 300.000 km ajettuna ja siitä yli 200.000 km minun pahoinpitelemänäni. Seuraavan omistajan mukaan hyvin käy ja kukkuu ja alkuperäinen ketju siellä kiertää kuulemma edelleen.
@Lukija33539 kirjoitti:
Ylämäki on sama asia kuin kiihdyttäminen moottorin kannalta, joten tilanteita tulee paljon enemmän kuin 1%, jossa kone on alueensa alarajalla tai jopa sen alle.
Mikäs ongelma tuossa on, koska ainakin minun ajamani automaatit vaihtavat pienemmälle huomatessaan kuormituksen ja tehopyynnön kasvavan ylämäen tai kiihdytyksen vuoksi?
En minä ole toisessa threadissa riidellyt tätä normaalia automaatin toimintaa vastaan. Kunhan olen ihmetellyt moottorin kierrättämistä pienillä vaihteilla jo pienellä 10 - 20% moottorin maksimitehosta olevalla tehopyynnöllä 1000 kierrosta maksimiväännön yläpuolelle, ellen ojenna sormeani estämään sitä rattiflipulla.
Jep näitä 'kalenterikiihdyttelijöitä' on niin maantiellä kuin kaupungissa.
He ovat niitä väännöllä kiihdyttäviä. Moottorin kierrokset eivät saa nousta, jotta polttoainetta säästyisi.
niinpä, näitä autonsa moottorin rikkovia typeryksi on paljon. Ei ihme ettö jakopäät ei kestä ja kone on karstoittuu romuraudaksi.
Manuaalilla tuokin riski on olemassa ja tietenkin väärin ohjelmoiduilla automaateilla, kuten joissain Mersun pakettiautoissa.
Koskeeko tuo väärinohjelmointi 9 vaihteista Vitoa? Minusta sen vaihteisto kylläkin toimii oikein hyvin. Moottori tosin huutaa helposti kiihdyttäessä totuttua suuremmilla kierroksilla kun kuljettaja vaistomaisesti pyrkii kiihdyttämään henkilöautojen tahtiin eikä auton teho/paino suhde siihen kykene tai toisinaan se ei vaihda esim. satasen nopeudessa tasaisellakaan 9 vaihteelle vaan vaatii melkein alamäen.
@Lukija31722 kirjoitti:
Koskeeko tuo väärinohjelmointi 9 vaihteista Vitoa? Minusta sen vaihteisto kylläkin toimii oikein hyvin.
Käsittääkseni ei, koska tuhoisa yhdistelmä on ollut OM651 diesel + 7G-Tronic. Henkilöautoa tuo voimalinja vie sangen kepeästi, mutta ison Sprinterin maksimissaan 7 tonnin luokkaa oleva yhdistelmäpaino on yksinkertaisesti liikaa moottorille matalilla käyntinopeuksilla kun voimalinja on optimoitu lyhytnäköisesti polttoainetalouden hyväksi tekniikan kestävyys uhraten. Tässä on mielestäni tehty päinvastainen automaatin ohjelmointivirhe kuin omassani kun polttoainetalous on venytetty laitteiden kestävyyden katkeamispisteeseen ajamalla moottoria raskaalla kuormituksella ja suurella tehopyynnöllä liian isolla vaihteella (=pienellä käyntinopeudella).
Moottori tosin huutaa helposti kiihdyttäessä totuttua suuremmilla kierroksilla kun kuljettaja vaistomaisesti pyrkii kiihdyttämään henkilöautojen tahtiin eikä auton teho/paino suhde siihen kykene tai toisinaan se ei vaihda esim. satasen nopeudessa tasaisellakaan 9 vaihteelle vaan vaatii melkein alamäen.
Tuohan on aivan oikea toiminta. Kuljettajan esittäessä suurta tehopyyntöä automaatin tietenkin kuuluukin hakea moottorin hyvän suorituskyvyn alue käyttöön, missä se milläkin moottorilla sattuu olemaan. Suuremmalla käyntinopeudella suojellaan useammalla ahtimella jo tyhjäkäynniltä vahvasti vetäväksi ahdettua nelosmoottoria laakeroinnin tappavilta värinöiltä.
En ole perehtynyt pakettiautoihin syvällisesti, mutta en ole myöskään kuullut tästä ongelmasta 9-vaihteisen automaatin yhteydessä. Tuo aiemmin valittamani havaintoni omasta 7G-Tronic Eemelistäni perustui siihen, että vaikka en ajaisi lainkaan pyrkivällä tavalla, automaatti kierrättää moottoria tarpeettoman kovaa jo pienelläkin tehopyynnöllä.
Onko muuten sellainenkin voimalinja tarjolla Vitoon, jossa OM651 (2143 cc) diesel on 9-vaihteisen automaatin kanssa vai onko 9G-tronicin kanssa V6 tai uudempi OM654 diesel (1950 cc)? Jos kone on OM642 V6, niin sehän on käytännössä ikuinen, tosin omat tyyppivikansa sekin korjauttaa jo ennen ensimmäistä miljoonaansa. Uudemmassa W213 E-sarjassa OM654 vuodesta 2017 eteenpäin ensiesiintymisensä tehneessä dieselissä ei ole etenkään mainiosti toimivan 9G-Tronicin kanssa edeltäjänsä (W212 dieselin OM654) kaltaisia ennenaikaisen kampikoneiston tuhon ongelmia.
@Herbert kirjoitti:
Jos joku tunnistaa tehneensä väärän oletuksen edessä ajavan nopeudesta, siihen johtavan päättelykertjun analysointi olisi kiinnostavaa. Kuka uskaltautuu uhriksi?
Olen tehnyt. Aluksi olen sadatellut mielessäni, kun on vastaantulijoita enkä pääse edessä olevasta hidastelijasta ohi ja kohta olen ajatellut että hyvä kun en ohittanut kun edellä ajava on pikkuhiljaa saavuttanut nopeutensa, joka on ollut ylinopeutta.
Ajettiinko lähtötilanteessa suurinta sallittua vai sen alle?
On käännytty risteyksestä ja varsinaisen ajonopeuden saavuttamiseen on mennyt edellä kulkeneella henkilöautolla parin kilometrin luokkaa oleva matka. Kun edellä ajava hivuttaa nopeuttaan poikkeuksellisen hitaasti ylöspäin, niin väkisin ehtii jo ajatella että hän ajaa jatkossakin hitaasti.
Jep näitä 'kalenterikiihdyttelijöitä' on niin maantiellä kuin kaupungissa.
Termisi ei ollut ennestään tuttu, mutta ilmiö on. Olen itse ajatellut näitä kiihdytyksen venyttäjinä, koska he käyttävät kiihdytykseensä tarpeettoman paljon aikaa ja polttoainetta. Mielikuvana on piikkilangassa roikkuva jätkän räkä, joka ei tiedä pysyäkö vai pudotako, joten jää venymään siihen paikalleen. Heidän menonsa ei ole edes lineaarista, vaan nopeus yleensä aaltoilee satunnaisesti Pienikin kaarre kesken kiihdytyksen alentaa nopeutta joka kelataan takaisin seuraavalla suoralla. En ole varma löydänkö korrelaatiota myös muihin ajotapa- ja havaintovirheisiin, mutta niiden pelossa kalenterikiihdytys on yksi niistä varoituksista, joka triggaa minulla korostetun turvaetäisyyden pitämisen arvaamattomaksi tunnistettuun kuljettajaan.
Kalenterikiihdyttäjän mukaan lähteminen tuhoaisi oman polttoaintalouden estämällä taloudellisen ripeän mutta repimättömän ja moniin autoihin jo tehtaalla ohjelmoidun taloudellisen automaattisen kiihdytyksen. Siksi en enää lähde kalenterikiihdyttäjän mukaan vaan annan hänen mennä. Vakionopeussäätimeni tarraa kiinni jo reilusti ennen kalenterikiihdyttäjän kilometrien päässä (ehkä) saavuttamaa tavoitenopeutta. Reilun turvavälin salliessa siitä napsitaan automatiikalla kymppi kerrallaan lisää vauhtia, kunnes kalenterikiihdyttäjä saavuttaa järjellisen matkanopeuden tai tarjoutuu mahdollisuus ohittaa.
Copyright granted, saa hyödyntää jos haluaa.
Topikin otsikkoon liittyen, tunnistaakohan kalenterikiihdyttäjä olevansa sellainen ja mikähän tämän ajotavan perusteluna on?
Ajamisessa tuntuu olevan rytmi, joka ei perustu liikenneympäristöön, vaan johonkin muuhun.
Ajetaan nelikaistaista (2/suunta) tietä ja rajoitus nousee. Osa ottaa varaslähdön ja alkaa kiihdyttää jo paljon en en merkkiä. Tästä seuraa tietysti ohitustarve ja koska vasen kaista sen mahdollistaa, näin myös tapahtuu. Rinnalle päästyään ollaan rajoitusmerkin kohdalla. Jos nyt ohitettava alkaa kiihdyttää, jää ohittaja pussiinsa vasemmalle. Tarkoitushan ei ollut ajaa ylinopeudella, mutta väärällä tilannearviolla hankkiutui hankaluuksiin. Primitiivireaktio on tietysti kiukutella ohitettavalle, kun kiihdytti kesken ohituksen. Yltääkö ajattelukyky tämän pidemmälle?
@Herbert kirjoitti:
Jos joku tunnistaa tehneensä väärän oletuksen edessä ajavan nopeudesta, siihen johtavan päättelykertjun analysointi olisi kiinnostavaa. Kuka uskaltautuu uhriksi?
Olen tehnyt. Aluksi olen sadatellut mielessäni, kun on vastaantulijoita enkä pääse edessä olevasta hidastelijasta ohi ja kohta olen ajatellut että hyvä kun en ohittanut kun edellä ajava on pikkuhiljaa saavuttanut nopeutensa, joka on ollut ylinopeutta.
Ajettiinko lähtötilanteessa suurinta sallittua vai sen alle?
On käännytty risteyksestä ja varsinaisen ajonopeuden saavuttamiseen on mennyt edellä kulkeneella henkilöautolla parin kilometrin luokkaa oleva matka. Kun edellä ajava hivuttaa nopeuttaan poikkeuksellisen hitaasti ylöspäin, niin väkisin ehtii jo ajatella että hän ajaa jatkossakin hitaasti.
Jep näitä 'kalenterikiihdyttelijöitä' on niin maantiellä kuin kaupungissa.
Termisi ei ollut ennestään tuttu, mutta ilmiö on. Olen itse ajatellut näitä kiihdytyksen venyttäjinä, koska he käyttävät kiihdytykseensä tarpeettoman paljon aikaa ja polttoainetta. Mielikuvana on piikkilangassa roikkuva jätkän räkä, joka ei tiedä pysyäkö vai pudotako, joten jää venymään siihen paikalleen. Heidän menonsa ei ole edes lineaarista, vaan nopeus yleensä aaltoilee satunnaisesti Pienikin kaarre kesken kiihdytyksen alentaa nopeutta joka kelataan takaisin seuraavalla suoralla. En ole varma löydänkö korrelaatiota myös muihin ajotapa- ja havaintovirheisiin, mutta niiden pelossa kalenterikiihdytys on yksi niistä varoituksista, joka triggaa minulla korostetun turvaetäisyyden pitämisen arvaamattomaksi tunnistettuun kuljettajaan.
Kalenterikiihdyttäjän mukaan lähteminen tuhoaisi oman polttoaintalouden estämällä taloudellisen ripeän mutta repimättömän ja moniin autoihin jo tehtaalla ohjelmoidun taloudellisen automaattisen kiihdytyksen. Siksi en enää lähde kalenterikiihdyttäjän mukaan vaan annan hänen mennä. Vakionopeussäätimeni tarraa kiinni jo reilusti ennen kalenterikiihdyttäjän kilometrien päässä (ehkä) saavuttamaa tavoitenopeutta. Reilun turvavälin salliessa siitä napsitaan automatiikalla kymppi kerrallaan lisää vauhtia, kunnes kalenterikiihdyttäjä saavuttaa järjellisen matkanopeuden tai tarjoutuu mahdollisuus ohittaa.
Copyright granted, saa hyödyntää jos haluaa.
Topikin otsikkoon liittyen, tunnistaakohan kalenterikiihdyttäjä olevansa sellainen ja mikähän tämän ajotavan perusteluna on?
-- 740 GLE.
Kaikilla ei ole tupla-ahdettuja, optimoituja dieseleitä. Eihän auto kiihdy väännöllä, jota pikkumoottori tarjoaa ja isoin vaihde vesittää. Kuski saattaa yrittää ihan tosissaan, mutta kun ajaa väärin.
Mikä tuo automaattinen taloudellinen ohjelmoitu kiihdýtys on? Kirjainyhdistelmä? Jos uudemman auton hankin, se täytyy olla.
@Herbert kirjoitti:
Jos joku tunnistaa tehneensä väärän oletuksen edessä ajavan nopeudesta, siihen johtavan päättelykertjun analysointi olisi kiinnostavaa. Kuka uskaltautuu uhriksi?
Olen tehnyt. Aluksi olen sadatellut mielessäni, kun on vastaantulijoita enkä pääse edessä olevasta hidastelijasta ohi ja kohta olen ajatellut että hyvä kun en ohittanut kun edellä ajava on pikkuhiljaa saavuttanut nopeutensa, joka on ollut ylinopeutta.
Ajettiinko lähtötilanteessa suurinta sallittua vai sen alle?
On käännytty risteyksestä ja varsinaisen ajonopeuden saavuttamiseen on mennyt edellä kulkeneella henkilöautolla parin kilometrin luokkaa oleva matka. Kun edellä ajava hivuttaa nopeuttaan poikkeuksellisen hitaasti ylöspäin, niin väkisin ehtii jo ajatella että hän ajaa jatkossakin hitaasti.
Jep näitä 'kalenterikiihdyttelijöitä' on niin maantiellä kuin kaupungissa.
Termisi ei ollut ennestään tuttu, mutta ilmiö on. Olen itse ajatellut näitä kiihdytyksen venyttäjinä, koska he käyttävät kiihdytykseensä tarpeettoman paljon aikaa ja polttoainetta. Mielikuvana on piikkilangassa roikkuva jätkän räkä, joka ei tiedä pysyäkö vai pudotako, joten jää venymään siihen paikalleen. Heidän menonsa ei ole edes lineaarista, vaan nopeus yleensä aaltoilee satunnaisesti Pienikin kaarre kesken kiihdytyksen alentaa nopeutta joka kelataan takaisin seuraavalla suoralla. En ole varma löydänkö korrelaatiota myös muihin ajotapa- ja havaintovirheisiin, mutta niiden pelossa kalenterikiihdytys on yksi niistä varoituksista, joka triggaa minulla korostetun turvaetäisyyden pitämisen arvaamattomaksi tunnistettuun kuljettajaan.
Kalenterikiihdyttäjän mukaan lähteminen tuhoaisi oman polttoaintalouden estämällä taloudellisen ripeän mutta repimättömän ja moniin autoihin jo tehtaalla ohjelmoidun taloudellisen automaattisen kiihdytyksen. Siksi en enää lähde kalenterikiihdyttäjän mukaan vaan annan hänen mennä. Vakionopeussäätimeni tarraa kiinni jo reilusti ennen kalenterikiihdyttäjän kilometrien päässä (ehkä) saavuttamaa tavoitenopeutta. Reilun turvavälin salliessa siitä napsitaan automatiikalla kymppi kerrallaan lisää vauhtia, kunnes kalenterikiihdyttäjä saavuttaa järjellisen matkanopeuden tai tarjoutuu mahdollisuus ohittaa.
Copyright granted, saa hyödyntää jos haluaa.
Topikin otsikkoon liittyen, tunnistaakohan kalenterikiihdyttäjä olevansa sellainen ja mikähän tämän ajotavan perusteluna on?
-- 740 GLE.
Kaikilla ei ole tupla-ahdettuja, optimoituja dieseleitä. Eihän auto kiihdy väännöllä, jota pikkumoottori tarjoaa ja isoin vaihde vesittää. Kuski saattaa yrittää ihan tosissaan, mutta kun ajaa väärin.
Mikä tuo automaattinen taloudellinen ohjelmoitu kiihdýtys on? Kirjainyhdistelmä? Jos uudemman auton hankin, se täytyy olla.
Automaatin valinta E-asentoon tai uudemmassa Dynamic Control valinta ECO-asentoon ja sen jälkeen kaasupedaaliin koskematta napsutellaan tavoitenopeus suoraan vakionopeussäätimen asetukseksi. Tällä komennolla auto kiihdyttää itse tavoitenopeuteen kuten se on tehtaalla opetettu tekemään. Kun asetukset ovat talouspainotteiset, auto tietenkin optimoi kiihdytyksen niin taloudelliseksi kuin osaa. Sport+ tietenkin kiihdyttää rivakammin, mikä sekin on perusteltua koska silloin kuljettajan autolle esittämä pyyntö oli erilainen. Ei autotehtaalla voida tietää millä tavoin kuljettaja haluaa milloinkin ajaa, joten valinta kannattaa jättää kuljettajalle.
Tästä muuten seuraa, että mitä enemmän painoa ja suorituskykyä autoon asennetaan, sitä enemmän eri kuljettajien samanlaisella autolla saavuttamat kulutuslukemat vaihtelevat. Tekninen kehitys on alentanut käytännön kulutuksen alarajaa hieman mutta samalla yläraja on pysynyt varsin korkealla. Kuski valitsee itse, mihin kohtaan skaalalla asettuu.
Kyse ei ole ahtimien määrästä, koska uudempi yhdellä turbolla ahdettu tekee loogisesti aivan saman. Kiihdytys toki tapahtuu hieman eri tavoin, koska moottorit ovat aivan erilaiset ja uudemmassa on 7-vaihteisen sijasta 9-vaihteinen automaatti ja kaikkia voimalinjoja pitää ajaa niiden omilla ehdoillaan eikä jollain one-size-fits-none rautalankamallilla.
@Herbert kirjoitti:
Ajamisessa tuntuu olevan rytmi, joka ei perustu liikenneympäristöön, vaan johonkin muuhun.
Ajetaan nelikaistaista (2/suunta) tietä ja rajoitus nousee. Osa ottaa varaslähdön ja alkaa kiihdyttää jo paljon en en merkkiä. Tästä seuraa tietysti ohitustarve ja koska vasen kaista sen mahdollistaa, näin myös tapahtuu. Rinnalle päästyään ollaan rajoitusmerkin kohdalla. Jos nyt ohitettava alkaa kiihdyttää, jää ohittaja pussiinsa vasemmalle. Tarkoitushan ei ollut ajaa ylinopeudella, mutta väärällä tilannearviolla hankkiutui hankaluuksiin. Primitiivireaktio on tietysti kiukutella ohitettavalle, kun kiihdytti kesken ohituksen. Yltääkö ajattelukyky tämän pidemmälle?
Ilmiö on tuttu ja se saattaa olla syy tuohon ohituksen ennakointiin ajatuksella että ohitus perustuu vihollisen täydelliseen yllättämiseen?
Minä näen vain yhden rikollisen niin kauan kun ohittaja ei syyllisty ylinopeuteen tai muuhun kuin autossaan itsekseen rinnallaan kiihdyttävän rikollisen kiroamiseen. Ohitettava ei saa nostaa nopeuttaan ohituksen aikana, joten ohitettavan nopeus on lukittu enintään lähtötilanteeseen kaukovalovilkun tai vasemman vilkun syttyessä takana.
Jos ohittaja syyllistyy itsekin laittomuuksiin, sitten kukin vastaa tietenkin omasta ajamisestaan itse. Ohittaja ylinopeudestaan ja toinen ohitettavana kiihdyttämisestään. Jos kolahtaa, sitten katsotaan mitä muita rikkeitä on tapahtunut.
@Herbert kirjoitti:
Ajamisessa tuntuu olevan rytmi, joka ei perustu liikenneympäristöön, vaan johonkin muuhun.
Ajetaan nelikaistaista (2/suunta) tietä ja rajoitus nousee. Osa ottaa varaslähdön ja alkaa kiihdyttää jo paljon en en merkkiä. Tästä seuraa tietysti ohitustarve ja koska vasen kaista sen mahdollistaa, näin myös tapahtuu. Rinnalle päästyään ollaan rajoitusmerkin kohdalla. Jos nyt ohitettava alkaa kiihdyttää, jää ohittaja pussiinsa vasemmalle. Tarkoitushan ei ollut ajaa ylinopeudella, mutta väärällä tilannearviolla hankkiutui hankaluuksiin. Primitiivireaktio on tietysti kiukutella ohitettavalle, kun kiihdytti kesken ohituksen. Yltääkö ajattelukyky tämän pidemmälle?
Ilmiö on tuttu ja se saattaa olla syy tuohon ohituksen ennakointiin ajatuksella että ohitus perustuu vihollisen täydelliseen yllättämiseen?
Minä näen vain yhden rikollisen niin kauan kun ohittaja ei syyllisty ylinopeuteen tai muuhun kuin autossaan itsekseen rinnallaan kiihdyttävän rikollisen kiroamiseen. Ohitettava ei saa nostaa nopeuttaan ohituksen aikana, joten ohitettavan nopeus on lukittu enintään lähtötilanteeseen kaukovalovilkun tai vasemman vilkun syttyessä takana.
Jos ohittaja syyllistyy itsekin laittomuuksiin, sitten kukin vastaa tietenkin omasta ajamisestaan itse. Ohittaja ylinopeudestaan ja toinen ohitettavana kiihdyttämisestään. Jos kolahtaa, sitten katsotaan mitä muita rikkeitä on tapahtunut.
Ohittaja ottaa tuossa ennakkoa ja nostaa nopeuttaan jo alemmalla rajoitusalueella ylinopeuden puolelle tulevan rajoituksen mukaiseksi. Kuskilla on tällainen tapa ja koska edessä ajava ei vielä tuossa vaiheessa kiihdytä, syntyy ohitustarve väärin perustein.
Jos ohitettava ei kiihdytä, pitää tämän jatkaa esim. 80 km/h satasen alueella hamaan tulevaisuuteen saakka. Työmatkaliikenteessä satasen alueella riittää tulijoita takaa, jotka ohittavat tässä vaiheessa satasen alueella 80 km/h ajavan. Oma lukunsa on se, milloin vasemmalla kaistalla ajava on ohittaja ja milloin ajaa muuten vain vasenta kaistaa lujempaa kuin oikeaa. Jos esim. lähdetään liikennevaloista kahdessa jonossa tällaiselle ulosmenotielle. Ja jospa ohitus tapahtuukin oikealta.
Vaaratilannetta tuskin syntyy, kun ajetaan rinnakkain ilman pelkoa vastaantulijoista. Ellei joku menetä hermojansa ja ala tehdä tyhmyyksiä.
Koska ihminen vielä toistaiseksi ohjaa ajoneuvoja, ratkaisut tapahtuu ihmisen korvien välissä ja >psykologiahan tutkii näitä juttuja. Halutaan saada vastaus siihen, miksi ihminen toimii kuten toimii ja vasta >kun meillä on vastausta tähän, edellytykset muutokselle paranee huomattavasti. Jos kuljettajan oppiminen >kaatuu siihen, ettei halua muuttaa käytöstään siksi, kun näin pitäisi tehdä kenties vain viranomaisen >propagandan takia, ennuste on varsin heikko. Muutos pitää lähteä omasta itsestään. Liikennepsykologia on >siis varsin oleellinen asia ja kenties aliarvostetuin osa liikenneturvallisuustyössä.
Ostin ihka ensimmäisen mukavan ja itselleni täydellisen auton, tässä tapauksessa audi A3:n dieselinä.
autossa reilusti tehoa enemmän kuin edellisissä, liian vähän kuulemma monille, sähköautoista puhumattakaan. itse iloitsen sen 30min joka päivä kun saan ajaa audillani, ei ole kiire, miksi olisi, istun omassa täydellisyyden kuplassani, istuisipa muutkin, ja lopettaisivat turhan liikennevalo kiihdytyskilpailun, moottoritiekoukkimisen ja kahden kaistan kertaylityksen vieläpä ilman vilkkua rampeille viime metreillä sen yhden ainoan edessä ajavan hengen vaarantaen.
Hyvää pohdintaa psykologilta ohituskaistan kohdalla kiihdyttämisestä. Samanlaisia ajatuksia on tälläkin palstalla esitetty. Kun huomioi muitakin mahdollisuuksia kuin kiusanteko, on virheeseen helpompi puuttua. Jopa tunnistaa omassa ajamisessa virhe.
Jatkan valitsemallani linjalla sen suhteen, että teko on olennaisempi kuin teon motiivi. 3 promillen humalassa 167 km/h on kuljettajan tavoitteista ja arvoista riippumatta törkeä nopeus törkeässä humalassa eikä se selittelemällä miksikään muutu.
Tietoisuus siitä, että ohituskaistalla kiihdyttävä ei kiusaa muita ilkeyttään vaan tyhmyyttään ja välinpitämättömyyttään ja osaamattomuuttaan ei tee kiusaamista yhtään enemmän hyväksyttäväksi.
Vihreällä valolla tietä ylittäneen vammat eivät parane yhtään nopeammin vaikka päin punaista päälle ajanut ei tehnytkään sitä tahallaan vaan typeryyttään tai piittaamattomuuttaan. Kiusaaja häiritsee ja vaarantaa muita riippumatta siitä mistä hänen sopimaton käytöksensä johtuu.
@Lukija48689 kirjoitti:
Tietoisuus siitä, että ohituskaistalla kiihdyttävä ei kiusaa muita ilkeyttään vaan tyhmyyttään ja välinpitämättömyyttään ja osaamattomuuttaan ei tee kiusaamista yhtään enemmän hyväksyttäväksi.
--740 GLE
?? Eikös ohituskaistalla aika useinkin joudu kiihdyttämään että ylipäätään pääsee ohi?
Ennen ajoin 120 alueella 130 mittarissa, mutta pari vuotta sitten polttoainehintojen noustua laskin sitä viidellä ja se käytäntö on jäänyt päälle. Ymmärrän kyllä, että marginaalistahan se säästö on.
Eikö tuo jälkimmäinen, jonka sinä ensin ohitat ja joka sittemmin ohittaa sinut, voi ajaa ihan loogisesti? Tai oikeastaan loogisemmin kuin sinä? Jos tämä ajaa prosentuaalisesti yhtä paljon yli koko ajan, esimerkiksi 105 satasen alueella ja myöhemmin 127?
Tarkennan kirjoitustani: toinen tyyppi ei liity läheskään aina satasen alueeseen, vaan olen saattanut ohittaa hänet 120 alueella alkumatkasta mittarinopeudella 125. Satasen aluetta on kolmisen kilometriä ja 120-aluetta kolmisenkymmentä. Alkumatkaan sisältyy siis molempia rajoituksia. Eivätkä ne loppumatkan ohituksetkaan mene 2 km/h -erolla. Olen ollut viime vuosina myös havaitsevinani, että korkeammat nopeudet motarilla, ainakin kyseisellä ja minun liikkumisaikoinani, ovat vähentyneet. Tuntuu siis siltä, että ohitan ja tulen ohitetuksi suunnilleen samassa suhteessa kuin aiemmin 130 mittarinopeudella. Voi jopa olla, että ohitan muita suhteessa hieman enemmän kuin aiemmin.
Olen tehnyt. Aluksi olen sadatellut mielessäni, kun on vastaantulijoita enkä pääse edessä olevasta hidastelijasta ohi ja kohta olen ajatellut että hyvä kun en ohittanut kun edellä ajava on pikkuhiljaa saavuttanut nopeutensa, joka on ollut ylinopeutta.
Ajotapasi on hieman ällistyttävä ja sitten vielä havainnot kaikkien toisten liikkeet kymmenien kilometrien matkalta. Eikö sinua saisi ohittaa?
Jos joku on huono kuski ja tekee säännöllisesti virheitä, voidaanko olettaa, että joku niistä on fataali ja virheiden tekeminen loppuu?
Ajettiinko lähtötilanteessa suurinta sallittua vai sen alle?
On käännytty risteyksestä ja varsinaisen ajonopeuden saavuttamiseen on mennyt edellä kulkeneella henkilöautolla parin kilometrin luokkaa oleva matka. Kun edellä ajava hivuttaa nopeuttaan poikkeuksellisen hitaasti ylöspäin, niin väkisin ehtii jo ajatella että hän ajaa jatkossakin hitaasti.
Jep näitä 'kalenterikiihdyttelijöitä' on niin maantiellä kuin kaupungissa.
He ovat niitä väännöllä kiihdyttäviä. Moottorin kierrokset eivät saa nousta, jotta polttoainetta säästyisi.
No, kiihdyttäminen on varsinkin maantiellä ehkä 1% moottorin käyttöajasta. Muu on hyvin kevyttä ajoa joka tapahtuu varsinkin uudemmilla autoilla vielä hyvin matalilla kierroksilla. 1500 on hyvin tavallinen lukema nykyään 100 vauhdissa. Tuo 1% ei varmaankaan ihan oleellisen paljon vaikuta karstoittumiseen?
Kiihdytyksessä seosta rikastetaan ja sytytystä säädetään, jolloin palaminen on erilaista kuin tasaisessa kuormassa. Nykyään moottorit pysyvät puhtaina, ennen karstoittuivat juurikin rikkaalla seoksella. Pintakaasulla kiihdyttely ei ole vieläkään järkevää, nopeuden pitäminen on.
Kyllä, 1500 kierrosta suurimmalla vaihteella on hyvin tyyppillinen, ja se on myös monelle moottorille hyvin alhainen. Välitykset on niin pitkiä (päästöjen minimoimiseksi) että tietyjen autojen moottorit eivät edes toimi jyristämättä 80km/h vauhdissa suurimalla vaihteella. 100km/h vauhdissa toimii ainakin tasaisella (ja myötätuuleen), mutta ylämäkeen kierrokset ovat jo liian alhaiset. Ylämäki on sama asia kuin kiihdyttäminen moottorin kannalta, joten tilanteita tulee paljon enemmän kuin 1%, jossa kone on alueensa alarajalla tai jopa sen alle. Lisäksi 80km/h on yleisempi rajoitus kuin 100km/h.
Kaupungissa sama juttu,käsivaihteisissa autot ohjeistaa käyttämään (liian) suurta vaihdetta ja automaatit vaihtavat väkisin ylös, jolloin moottorin kierrokset on aivan 'puhtaan' vedon alarajalla.Tästä syystä ajan automaatilla kaupungissa vaihde sportasennossa, mikä nostaa kierrokset terveemmälle alueelle ja bouksena start/stop ei toimi. Käsivaihteissa yhtä kahta vaihdetta pienemmällä mitä mittaristo ohjeistaa, jälleen kierrokset 2000 kierroksen ympärillä, jolloin kiihdytykset tapahtuvat ilman 'jyrinää'. Jyrinä on merkki vääntövärähtelyistä, joka ei ole vuosien saatossa terveellistä mekaaniselle komponenteille. Samoin palotapahtuma koneessa on kaukana optimista ja tehokkaasta palamisesta.
Tämä oli ilmeisesti minulle, eikö niin?
Minusta kuulostaa että kiukuttelet asiasta jota et ole täysin ymmärtänyt. Taloudellisessa ajossa pienin mahdollinen käyntinopeus ei ole yleispätevä totuus, eikä se ole sitä etenkään silloin kun on päätetty lisätä nopeutta. Silloin joudutaan luopumaan optimaalisesta kulutuksesta ja hyväksymään kulutuslisä tavoitellun nopeuden nostamisen vuoksi. Nyt pitäisi vielä ymmärtää, kannattaako tuossa tilanteessa moottoria käyttää lyhyt aika hyvän hyötysuhteen alueella vai pitkän aikaa huonon hyötysuhteen alueella? Minä tiedän jo vastauksen ja suosittelen sinullekin asian pohtimista.
Edellisellä autollani ajoin kiihdytykset mieluimmin Tempomaatilla, joka oli hienosti ohjelmoitu kiihdyttämään taloudellisen ripeästi pitäen moottorin hyvän hyötysuhteen alueella monivaihteisen automaatin avulla. Nykyisellä uudemmalla autollani näen automaatin käyttävän moottorin ominaisuuksiin nähden selvästi liian pientä vaihdetta. Selkeimmin näen tämän siitä, että ripeän kiihdytyksen aikana pienellä vaihteella ajavalle automaatille pakkovaihdon käsin napsautettuani kojetauluun ilmaantuu vaihtonuoli, joka opastaa manuaalimoodissa vaihtamaan vieläkin isompaan vaihteeseen. Auto siis kiihdyttää automaattisesti tavalla, jonka tietää itsekin vääräksi.
Koetapa joskus kiihdyttää niin varovasti, että saat hitaasta kiihdytyksestä oikein ohjelmoitua automaattista kiihdytystä taloudellisemman. Isossa autossa jo niin pieni kaasun painallus, ettei matkustaja edes tunne kiihtyvyyttä mahtuu nostamaan hetkellistä kulutusta 0.5 - 1 litran verran. Saadaksesi oikeasti lisää vauhtia, tarvitset vielä paljon enemmän tehopyyntöä.
--740 GLE
Manuaalilla tuokin riski on olemassa ja tietenkin väärin ohjelmoiduilla automaateilla, kuten joissain Mersun pakettiautoissa.
Automaatti ei suostu ajamaan liian isolla vaihteella. Eihän se suostu edes pakkovaihtoon ylös elleivät vaihdon ehdot toteudu.
Edellisen auton jakopää on tunnetusti arka paikka. Auto lähti meiltä oireettomana lähes 300.000 km ajettuna ja siitä yli 200.000 km minun pahoinpitelemänäni. Seuraavan omistajan mukaan hyvin käy ja kukkuu ja alkuperäinen ketju siellä kiertää kuulemma edelleen.
--740 GLE
Mikäs ongelma tuossa on, koska ainakin minun ajamani automaatit vaihtavat pienemmälle huomatessaan kuormituksen ja tehopyynnön kasvavan ylämäen tai kiihdytyksen vuoksi?
En minä ole toisessa threadissa riidellyt tätä normaalia automaatin toimintaa vastaan. Kunhan olen ihmetellyt moottorin kierrättämistä pienillä vaihteilla jo pienellä 10 - 20% moottorin maksimitehosta olevalla tehopyynnöllä 1000 kierrosta maksimiväännön yläpuolelle, ellen ojenna sormeani estämään sitä rattiflipulla.
-- 740 GLE
Koskeeko tuo väärinohjelmointi 9 vaihteista Vitoa? Minusta sen vaihteisto kylläkin toimii oikein hyvin. Moottori tosin huutaa helposti kiihdyttäessä totuttua suuremmilla kierroksilla kun kuljettaja vaistomaisesti pyrkii kiihdyttämään henkilöautojen tahtiin eikä auton teho/paino suhde siihen kykene tai toisinaan se ei vaihda esim. satasen nopeudessa tasaisellakaan 9 vaihteelle vaan vaatii melkein alamäen.
Käsittääkseni ei, koska tuhoisa yhdistelmä on ollut OM651 diesel + 7G-Tronic. Henkilöautoa tuo voimalinja vie sangen kepeästi, mutta ison Sprinterin maksimissaan 7 tonnin luokkaa oleva yhdistelmäpaino on yksinkertaisesti liikaa moottorille matalilla käyntinopeuksilla kun voimalinja on optimoitu lyhytnäköisesti polttoainetalouden hyväksi tekniikan kestävyys uhraten. Tässä on mielestäni tehty päinvastainen automaatin ohjelmointivirhe kuin omassani kun polttoainetalous on venytetty laitteiden kestävyyden katkeamispisteeseen ajamalla moottoria raskaalla kuormituksella ja suurella tehopyynnöllä liian isolla vaihteella (=pienellä käyntinopeudella).
Tuohan on aivan oikea toiminta. Kuljettajan esittäessä suurta tehopyyntöä automaatin tietenkin kuuluukin hakea moottorin hyvän suorituskyvyn alue käyttöön, missä se milläkin moottorilla sattuu olemaan. Suuremmalla käyntinopeudella suojellaan useammalla ahtimella jo tyhjäkäynniltä vahvasti vetäväksi ahdettua nelosmoottoria laakeroinnin tappavilta värinöiltä.
En ole perehtynyt pakettiautoihin syvällisesti, mutta en ole myöskään kuullut tästä ongelmasta 9-vaihteisen automaatin yhteydessä. Tuo aiemmin valittamani havaintoni omasta 7G-Tronic Eemelistäni perustui siihen, että vaikka en ajaisi lainkaan pyrkivällä tavalla, automaatti kierrättää moottoria tarpeettoman kovaa jo pienelläkin tehopyynnöllä.
Onko muuten sellainenkin voimalinja tarjolla Vitoon, jossa OM651 (2143 cc) diesel on 9-vaihteisen automaatin kanssa vai onko 9G-tronicin kanssa V6 tai uudempi OM654 diesel (1950 cc)? Jos kone on OM642 V6, niin sehän on käytännössä ikuinen, tosin omat tyyppivikansa sekin korjauttaa jo ennen ensimmäistä miljoonaansa. Uudemmassa W213 E-sarjassa OM654 vuodesta 2017 eteenpäin ensiesiintymisensä tehneessä dieselissä ei ole etenkään mainiosti toimivan 9G-Tronicin kanssa edeltäjänsä (W212 dieselin OM654) kaltaisia ennenaikaisen kampikoneiston tuhon ongelmia.
--740 GLE
Termisi ei ollut ennestään tuttu, mutta ilmiö on. Olen itse ajatellut näitä kiihdytyksen venyttäjinä, koska he käyttävät kiihdytykseensä tarpeettoman paljon aikaa ja polttoainetta. Mielikuvana on piikkilangassa roikkuva jätkän räkä, joka ei tiedä pysyäkö vai pudotako, joten jää venymään siihen paikalleen. Heidän menonsa ei ole edes lineaarista, vaan nopeus yleensä aaltoilee satunnaisesti Pienikin kaarre kesken kiihdytyksen alentaa nopeutta joka kelataan takaisin seuraavalla suoralla. En ole varma löydänkö korrelaatiota myös muihin ajotapa- ja havaintovirheisiin, mutta niiden pelossa kalenterikiihdytys on yksi niistä varoituksista, joka triggaa minulla korostetun turvaetäisyyden pitämisen arvaamattomaksi tunnistettuun kuljettajaan.
Kalenterikiihdyttäjän mukaan lähteminen tuhoaisi oman polttoaintalouden estämällä taloudellisen ripeän mutta repimättömän ja moniin autoihin jo tehtaalla ohjelmoidun taloudellisen automaattisen kiihdytyksen. Siksi en enää lähde kalenterikiihdyttäjän mukaan vaan annan hänen mennä. Vakionopeussäätimeni tarraa kiinni jo reilusti ennen kalenterikiihdyttäjän kilometrien päässä (ehkä) saavuttamaa tavoitenopeutta. Reilun turvavälin salliessa siitä napsitaan automatiikalla kymppi kerrallaan lisää vauhtia, kunnes kalenterikiihdyttäjä saavuttaa järjellisen matkanopeuden tai tarjoutuu mahdollisuus ohittaa.
Copyright granted, saa hyödyntää jos haluaa.
Topikin otsikkoon liittyen, tunnistaakohan kalenterikiihdyttäjä olevansa sellainen ja mikähän tämän ajotavan perusteluna on?
-- 740 GLE.
En usko, että se on tietoinen valinta. Kuskilla ajatukset jossain muualla kuin ajamisessa.
Ajamisessa tuntuu olevan rytmi, joka ei perustu liikenneympäristöön, vaan johonkin muuhun.
Ajetaan nelikaistaista (2/suunta) tietä ja rajoitus nousee. Osa ottaa varaslähdön ja alkaa kiihdyttää jo paljon en en merkkiä. Tästä seuraa tietysti ohitustarve ja koska vasen kaista sen mahdollistaa, näin myös tapahtuu. Rinnalle päästyään ollaan rajoitusmerkin kohdalla. Jos nyt ohitettava alkaa kiihdyttää, jää ohittaja pussiinsa vasemmalle. Tarkoitushan ei ollut ajaa ylinopeudella, mutta väärällä tilannearviolla hankkiutui hankaluuksiin. Primitiivireaktio on tietysti kiukutella ohitettavalle, kun kiihdytti kesken ohituksen. Yltääkö ajattelukyky tämän pidemmälle?
Kaikilla ei ole tupla-ahdettuja, optimoituja dieseleitä. Eihän auto kiihdy väännöllä, jota pikkumoottori tarjoaa ja isoin vaihde vesittää. Kuski saattaa yrittää ihan tosissaan, mutta kun ajaa väärin.
Mikä tuo automaattinen taloudellinen ohjelmoitu kiihdýtys on? Kirjainyhdistelmä? Jos uudemman auton hankin, se täytyy olla.
Automaatin valinta E-asentoon tai uudemmassa Dynamic Control valinta ECO-asentoon ja sen jälkeen kaasupedaaliin koskematta napsutellaan tavoitenopeus suoraan vakionopeussäätimen asetukseksi. Tällä komennolla auto kiihdyttää itse tavoitenopeuteen kuten se on tehtaalla opetettu tekemään. Kun asetukset ovat talouspainotteiset, auto tietenkin optimoi kiihdytyksen niin taloudelliseksi kuin osaa. Sport+ tietenkin kiihdyttää rivakammin, mikä sekin on perusteltua koska silloin kuljettajan autolle esittämä pyyntö oli erilainen. Ei autotehtaalla voida tietää millä tavoin kuljettaja haluaa milloinkin ajaa, joten valinta kannattaa jättää kuljettajalle.
Tästä muuten seuraa, että mitä enemmän painoa ja suorituskykyä autoon asennetaan, sitä enemmän eri kuljettajien samanlaisella autolla saavuttamat kulutuslukemat vaihtelevat. Tekninen kehitys on alentanut käytännön kulutuksen alarajaa hieman mutta samalla yläraja on pysynyt varsin korkealla. Kuski valitsee itse, mihin kohtaan skaalalla asettuu.
Kyse ei ole ahtimien määrästä, koska uudempi yhdellä turbolla ahdettu tekee loogisesti aivan saman. Kiihdytys toki tapahtuu hieman eri tavoin, koska moottorit ovat aivan erilaiset ja uudemmassa on 7-vaihteisen sijasta 9-vaihteinen automaatti ja kaikkia voimalinjoja pitää ajaa niiden omilla ehdoillaan eikä jollain one-size-fits-none rautalankamallilla.
Ilmiö on tuttu ja se saattaa olla syy tuohon ohituksen ennakointiin ajatuksella että ohitus perustuu vihollisen täydelliseen yllättämiseen?
Minä näen vain yhden rikollisen niin kauan kun ohittaja ei syyllisty ylinopeuteen tai muuhun kuin autossaan itsekseen rinnallaan kiihdyttävän rikollisen kiroamiseen. Ohitettava ei saa nostaa nopeuttaan ohituksen aikana, joten ohitettavan nopeus on lukittu enintään lähtötilanteeseen kaukovalovilkun tai vasemman vilkun syttyessä takana.
Jos ohittaja syyllistyy itsekin laittomuuksiin, sitten kukin vastaa tietenkin omasta ajamisestaan itse. Ohittaja ylinopeudestaan ja toinen ohitettavana kiihdyttämisestään. Jos kolahtaa, sitten katsotaan mitä muita rikkeitä on tapahtunut.
Ohittaja ottaa tuossa ennakkoa ja nostaa nopeuttaan jo alemmalla rajoitusalueella ylinopeuden puolelle tulevan rajoituksen mukaiseksi. Kuskilla on tällainen tapa ja koska edessä ajava ei vielä tuossa vaiheessa kiihdytä, syntyy ohitustarve väärin perustein.
Jos ohitettava ei kiihdytä, pitää tämän jatkaa esim. 80 km/h satasen alueella hamaan tulevaisuuteen saakka. Työmatkaliikenteessä satasen alueella riittää tulijoita takaa, jotka ohittavat tässä vaiheessa satasen alueella 80 km/h ajavan. Oma lukunsa on se, milloin vasemmalla kaistalla ajava on ohittaja ja milloin ajaa muuten vain vasenta kaistaa lujempaa kuin oikeaa. Jos esim. lähdetään liikennevaloista kahdessa jonossa tällaiselle ulosmenotielle. Ja jospa ohitus tapahtuukin oikealta.
Vaaratilannetta tuskin syntyy, kun ajetaan rinnakkain ilman pelkoa vastaantulijoista. Ellei joku menetä hermojansa ja ala tehdä tyhmyyksiä.
>
Ostin ihka ensimmäisen mukavan ja itselleni täydellisen auton, tässä tapauksessa audi A3:n dieselinä.
autossa reilusti tehoa enemmän kuin edellisissä, liian vähän kuulemma monille, sähköautoista puhumattakaan. itse iloitsen sen 30min joka päivä kun saan ajaa audillani, ei ole kiire, miksi olisi, istun omassa täydellisyyden kuplassani, istuisipa muutkin, ja lopettaisivat turhan liikennevalo kiihdytyskilpailun, moottoritiekoukkimisen ja kahden kaistan kertaylityksen vieläpä ilman vilkkua rampeille viime metreillä sen yhden ainoan edessä ajavan hengen vaarantaen.
se on juuri näin kuten sanot
Hyvää pohdintaa psykologilta ohituskaistan kohdalla kiihdyttämisestä. Samanlaisia ajatuksia on tälläkin palstalla esitetty. Kun huomioi muitakin mahdollisuuksia kuin kiusanteko, on virheeseen helpompi puuttua. Jopa tunnistaa omassa ajamisessa virhe.
https://www.iltalehti.fi/autouutiset/a/c40aae1d-c28e-4ee8-aba0-70555fab4084
Jatkan valitsemallani linjalla sen suhteen, että teko on olennaisempi kuin teon motiivi. 3 promillen humalassa 167 km/h on kuljettajan tavoitteista ja arvoista riippumatta törkeä nopeus törkeässä humalassa eikä se selittelemällä miksikään muutu.
Tietoisuus siitä, että ohituskaistalla kiihdyttävä ei kiusaa muita ilkeyttään vaan tyhmyyttään ja välinpitämättömyyttään ja osaamattomuuttaan ei tee kiusaamista yhtään enemmän hyväksyttäväksi.
Vihreällä valolla tietä ylittäneen vammat eivät parane yhtään nopeammin vaikka päin punaista päälle ajanut ei tehnytkään sitä tahallaan vaan typeryyttään tai piittaamattomuuttaan. Kiusaaja häiritsee ja vaarantaa muita riippumatta siitä mistä hänen sopimaton käytöksensä johtuu.
--740 GLE
?? Eikös ohituskaistalla aika useinkin joudu kiihdyttämään että ylipäätään pääsee ohi?