.....Jos taas tiedetään että kyseessä olikin terroristin kaltainen roisto joka yritti tappaa myös satunnaisen vastaantulijan, niin mielenterveys- tai muiden ylitsepääsemättömistä ongelmista huolimatta pahantekijä saa vähemmän huomiota kuin sellainen josta koetaan että keskenjääneen elämän kohtalo meni katkaisemaan julmasti ennenaikaisesti.
En oikein usko tuota päätelmää vaihtoehdoista ja niiden sisältöjen mukamas painotuksista. Ihan vaan mediaa lukemalla olen sitä mieltä.
Enkä sen takia usko sitäkään, että tapahtumapaikalle viedyt kynttilät "innostaisivat" esimerkeillään ketään tekemään perässä itsemurhaa. Hyvin kaukaa haettua päätelmää sekin, sanoisko perinteisellä termillä "keittiöpsykologiaa".
Jos näet tien vieressä kynttilöitä satunnaisissa paikoissa, niin miksi pitäisi päätellä että "siinä se itsarintekijä saa viimein sääliä"? Voihan siinä olla tapahtunut paljon muutakin jossa on menehdytty.
740GLE on sitä mieltä että hänelle riittäisi, kun uutisoinnissa lakattaisiin siloittelemasta ilmeisen tahallisia törmäyksiä mukamas kunniallisiksi vahingoiksi (hassu sananvalinta sekin, jota en tunnista). Silloinkin kun kyseessä oli tahallinen vahingoittamisyritys vaikka vahingoittaja saikin itse surmansa samalla.
Jos siis uutisessa sanottaisiin että itsarin teki, niin eikö se olisi juuri sitä huomion antamista sitten? Vaikka lehdistön tehtävä ei ole tutkia eikä tuomita vaan raportoida, niin mikä sitten olisi raportointia, joka ei "yllytä" (hyvin hypoteettisesti)?
Törmääminen päin vastaantulijaa ei ole hyväksyttävää, ei kait tuollaista tarvitse täälläkään toistaa. Mutta sitä voi tapahtua vaikka typerillä ohituksillakin - aika tahallisesti nekin alkavat.
Rikoksista sen verran että toisen liikenneturvallisuuden vaarantamisesta alkaen moottoriajoneuvolla piittaamaton tai tahallinen kolaririskin lisääminen, tai sen toteuttamiseen asti ajaminen on rangaistavaa.
@Kumppani kirjoitti:
740GLE on sitä mieltä että hänelle riittäisi, kun uutisoinnissa lakattaisiin siloittelemasta ilmeisen tahallisia törmäyksiä mukamas kunniallisiksi vahingoiksi (hassu sananvalinta sekin, jota en tunnista). Silloinkin kun kyseessä oli tahallinen vahingoittamisyritys vaikka vahingoittaja saikin itse surmansa samalla.
Jos siis uutisessa sanottaisiin että itsarin teki, niin eikö se olisi juuri sitä huomion antamista sitten?
"Itsarin teki" oli sinun ehdotuksesi, jonka sopivuudesta vastaat itse. Minä en ole sellaista ehdottanut. Tämä oli sinulta paha virhe, kun juuri äsken annoin linkin Ylen uutiseen esimerkkinä neutraalista uutisoinnista.
Siloittelu johon olet jo niin tottunut ettet sitä tunnista enää itsekään on sitä, että ajoneuvojen kerrotaan "ajautuneen" tai "joutuneen" milloin minnekin, ikään kuin törmäys olisi aiheutunut ajoneuvon eikä kuljettajan toimien seurauksena. Todellisuudessa autot eivät ajaudu minnekään vaan kuljettaja niitä ohjaa, joskus varsin holtittomastikin.
(Ei knoppikommenttia raskaan ajoneuvon luisumisesta pysäköitynä ajosta lämpimin renkain lumella, kiitos. Raskaat kirjaimet ovat yhä voimassa)
Uutista julkaistaessa ei poliisin tutkimusraporttia ole yleensä käytettävissä. Jos ensi käden tieto kertoo henkilöautoilijan törmänneen päin vastaantulijaa väärällä kaistalla, silloin kirjoitetaan se mitä asiasta julkaisuhetkellä tiedetään. Aivan kuten Yle teki tuossa yllä.
Jos myöhemmin liikenneonnettomuuksia tilastoitaessa on jo löydetty konkurssihakemus, avioero, syöpädiagnoosi ja "mä en kestä enää" kirje, se otetaan huomioon tilastomerkinnöissä ja kuolemansyyksi kirjataan itsemurha.
Ei tässä vaadita haudoilla riekkumista vaan vakavienkin tapahtumien käsittelemistä asioita vääristelemättä.
"Itsarin teki" oli sinun ehdotuksesi, jonka sopivuudesta vastaat itse. Minä en ole sellaista ehdottanut.
Ei sillä ole niin minkäänlaista merkitystä tässä yhteydessä.
Tämä oli sinulta paha virhe
No voi sentään....
Todellisuudessa autot eivät ajaudu minnekään vaan kuljettaja niitä ohjaa, joskus varsin holtittomastikin.
Paitsi silloin kun muuttuu ns. matkustajaksi. Mutta jos sinusta lainaamasi on siloittelua, niin olkoot.
Jos ensi käden tieto kertoo henkilöautoilijan törmänneen päin vastaantulijaa väärällä kaistalla, silloin kirjoitetaan se mitä asiasta julkaisuhetkellä tiedetään. Aivan kuten Yle teki tuossa yllä.
Kerrotkos sitten, mistä Karrette pystyisi tuollaisestakaan päättelemään, että "itsarikuskit saavat huomiota"? Sen kummemmin kuin "ajautumisistakaan. Tai että kumpikaan muka "yllyttäisi" kokelaita.
Jos myöhemmin liikenneonnettomuuksia tilastoitaessa on jo löydetty konkurssihakemus, avioero, syöpädiagnoosi ja "mä en kestä enää" kirje, se otetaan huomioon tilastomerkinnöissä ja kuolemansyyksi kirjataan itsemurha.
Kyllä kyllä, nyt kuitenkin ihmetellään sitä, että media raportoi ja kynttilöitä tuodaan jne. Eikö vain? Tuo "myöhemmin" on tietysti jopa kuukausien päästä vasta, media uutisoi tässä päivässä.
Ei tässä vaadita haudoilla riekkumista vaan vakavienkin tapahtumien käsittelemistä asioita vääristelemättä.
No juuri kuule siksi kysyin JO edellisessä kommentissani: vaikka lehdistön tehtävä ei ole tutkia eikä tuomita vaan raportoida, niin mikä sitten olisi raportointia, joka ei "yllytä" (hyvin hypoteettisesti)?
Ja pontimena se, että Karretten mielestä jo se, että pääsee uutisiin on itsetuhoisten paapomista. Tai kynttilämeri tienlaidassa johtaa seuraavaan itsariin jne. Ei pitäisi, vaikka käyttää termiä "ajautuu" tai "joutuu". Ainakaan minun mielestäni.
Kai voidaan sanoa, että olen "tottunut enkä tunnista". Saman voi olettaa käyvän myös "neutraalin uutisoinnin kanssakin". Uutisia tulee ja menee, mutta en näe todellakaan itsetuhoisten kannalta sitä mitä hän. Bongaatko sinä kaikki tuollaiset uutiset muka?
Jostakin syystä et ihmettele siis sitä, miksi Karrette "pelkää yllyttävää uutisiointia".
@Kumppani kirjoitti:
Paitsi silloin kun muuttuu ns. matkustajaksi. Mutta jos sinusta lainaamasi on siloittelua, niin olkoot.
Kuka sen auton ajoi tilanteeseen, jossa ratin takana istuva muuttuu matkustajaksi?
No juuri kuule siksi kysyin JO edellisessä kommentissani: vaikka lehdistön tehtävä ei ole tutkia eikä tuomita vaan raportoida, niin mikä sitten olisi raportointia, joka ei "yllytä" (hyvin hypoteettisesti)?
Lakataan höpöttämästä ajautumisesta ja autoista tekijöinä. Kuljettaja ajaa.
Onnettomuuden aikaan tuuli kovaa ja lumi pöllysi. Itä-Suomen poliisista kerrotaan, että alustavasti vaikuttaa siltä, että etelästä päin tullut ajoneuvo on ajautunut vastaantulijoiden kaistalle.
Viestintäkulttuurissa on siis kehittämistä edelleen.
"...että etelästä päin tullut kuski on ajanut autonsa päin vastaantulevalla kaistalla ajavan kuljettajan autoa", olisiko parempi?
Piti oikein vilkaista pihalle, ettei vain meidän Mersut ole lähteneet omille teilleen kolaroimaan
Kiitos korjauksesta aiemmin jo kehumassani Ylen jutussa. Olen näköjään itsekin jo sokeutunut vallitsevaan käytäntöön jossa auto on vastuussa kuljettajan tekemisistä ellei auto ole Audi, BMW, Mersu tai Tesla.
Käytetystä kielestähän voi saivarrella loputtomiin.
Tänään Savon Sanomat: Markkasen Utah isännöi Oklahoman kumoon, suomalainen ottelun kovin pistenikkari
Tekstistä selviää, ettei ole kyse osavaltioista. Mutta omistaako joku Markkanen Utah-nimisen urheiluseuran?
Kieli vaan muotoutuu ajan kuluessa. Ja se klikkiotsikointi.
Muotoutuu muotoutuu, mutta ei kait kouluissa esim. "klikkiotsikointia" edelleenkään opeteta, vaan sellainen saisi ihan ansaittua kritiikkiä. On suomenkielestä olemassa edelleen virallinen versio jota oletetaan käytettävän, sen tärkeämpää mitä julkisempi teksti, olettaisin. Siihen keskustelu suomeksikin pohjautuu.
Savon Sanomien "nokkelan" sanailun verrokiksi kuvittelisin vaikka Iltalehden toimittajan väännökseksi jotakin tällaista:
Suomalaisen koripallotähden Utah isännöi Oklahoman kumoon, katso oliko hän kovin pistenikkari
Liikenteeseen liittyen pointtina oli se, miten vastuun siirto vaikuttaa tienkäyttäjien ajatteluun. Jonkun pallopelin tuloksella ei nyt ole mitään merkitystä mihinkään tärkeään asiaan.
Liikenteeseen liittyen pointtina oli se, miten vastuun siirto vaikuttaa tienkäyttäjien ajatteluun. Jonkun pallopelin tuloksella ei nyt ole mitään merkitystä mihinkään tärkeään asiaan.
Ei tuloksella vaan keskusteluun kirjoittamisen vaikeudesta, joka mediassa ilmenee monella taholla.
Uutisessa kirjoitettiin: Onnettomuuden aikaan tuuli kovaa ja lumi pöllysi. Itä-Suomen poliisista kerrotaan, että alustavasti vaikuttaa siltä, että etelästä päin tullut ajoneuvo on ajautunut vastaantulijoiden kaistalle.
Sinusta vastuu tuon ymmärtämisestä on siis siirtynyt lukijalle? Tai vaihtoehtoisesti ko. onnettomuuden jompaa kumpaa, tai molempia osapuolia jotenkin hyysätään tms. Tai taustalla on lähes median salaliitto? No ei varmaan, mutta ollaanko kaikki ihan varmoja, onko kirjoittajien vaikuttimena "häivyttää totuus" vai kirjoittaa ns. neutraalisti - omasta mielestään. Lukijan tulkinnasta riippumatta.
Jos tuon kirjoittaa muotoon ...että etelästä päin tullut kuski on ajanut autonsa päin vastaantulevalla kaistalla ajavan kuljettajan autoa, niin olisiko parempi mielestäsi?
Nykyisestä kieliopin kouluopetuksesta minulla ei ole tietoa.
Vakiintunut kieliasu ei siirrä vastuuta mihinkään suuntaan. Varsinkin, jos lukijalla on kirjoitetun kielen osaaminen hallussa.
-
Parhaillaan on luennassa pari tietopuolista kirjaa. Toinen painettu 2001 ja toinen 1976. Ammattilaisten toimittamia. Niistä näkee selvästi kirjoitetun kielen muuttumisen.
Niin. Tuoreempi joka tuli juuri luetuksi on Gustav Hägglund: Suomen puolustus, Ulla Appelsin (toim.)
Suosittelen.
JEV2 tyhjensi Kumppanin pajatson, ei siitä sen enempää.
Kieliasulla nimenomaan vaikutetaan ihmisten ajatteluun, tämähän on ikivanha asia. Liikenneuutisoinnissa kyse voi olla tahattomuudesta. Kun liikennejärjestelmässä autoilija on ollut kymmenien vuosien ajan kuningas ja kevyt liikenne elänyt muiden ehdoilla, tämä on rakentanut tienkäyttäjien, kuten toimittajien, päähän tietyn ajatusmallin. Se heijastuu näiden kirjoittamissa uutisissa.
Kieltämättä JEV2:n tyyliin kirjoitettu uutinen olisi aika pysäyttävä, kun noin kiemurtelematonta tekstiä ei läheskään aina lehdistä saa lukea. Jos kerrotaan autoilijan törmäyksestä pyöräilijään, tyypillinen uutisointi kertoo auton töytäisseen pyöräilijää. Onhan tuossa aivan toisenlainen sävy, vaikka todellisuudessa pyöräilijä on lentänyt muutaman metrin ilmassa tai kierähtänyt konepellin kautta pientareelle ja päätynyt sairaalaan.
Itse luin hiljattain tietokirjan, jonka ensimmäinen painos on kirjoitettu 1800-luvun loppupuolella ja lukemani painos 1900-luvun alussa. Kieli tosiaan on muuttunut, alkuun kirjan lukeminen oli aika raskasta, mutta tottumisen myötä loppua kohti muuttui varsin viihdyttäväksi. Kieliasu muistutti lähinnä suomeksi kirjoitettua saksaa ja joka taitaa olla ollut vaikuttavana asiana 80-90-luvulla esitetyissä PPP:n sketsihahmoissa. Liikenneuutisoinnista puhuttaessa kyse on eri asiasta.
Kieltämättä JEV2:n tyyliin kirjoitettu uutinen olisi aika pysäyttävä, kun noin kiemurtelematonta tekstiä ei läheskään aina lehdistä saa lukea. Jos kerrotaan autoilijan törmäyksestä pyöräilijään, tyypillinen uutisointi kertoo auton töytäisseen pyöräilijää. Onhan tuossa aivan toisenlainen sävy, vaikka todellisuudessa pyöräilijä on lentänyt muutaman metrin ilmassa tai kierähtänyt konepellin kautta pientareelle ja päätynyt sairaalaan.
Tämän voisi muotoilla rehellisesti myös "kuljettaja törmäsi autollaan pyöräilijään..."
JEV2 tyhjensi Kumppanin pajatson, ei siitä sen enempää.
Samaa mieltä, että JEV2:lta tuli erinomainen versio!
Kieliasulla nimenomaan vaikutetaan ihmisten ajatteluun, tämähän on ikivanha asia. Liikenneuutisoinnissa kyse voi olla tahattomuudesta. Kun liikennejärjestelmässä autoilija on ollut kymmenien vuosien ajan kuningas ja kevyt liikenne elänyt muiden ehdoilla, tämä on rakentanut tienkäyttäjien, kuten toimittajien, päähän tietyn ajatusmallin. Se heijastuu näiden kirjoittamissa uutisissa.
Voiko toimittajat olla niin homogeeninen sakki, että kaikille tarttuu sama malli jotakin kautta? Vai olisiko todella kyse paremminkin tahattomuudesta, kun en millään usko, että heitä opetetaan kaavamaisesti kirjoittamaan liikenteestä noin.
Kieltämättä JEV2:n tyyliin kirjoitettu uutinen olisi aika pysäyttävä, kun noin kiemurtelematonta tekstiä ei läheskään aina lehdistä saa lukea.
En minä oikeastaan tuota pidä erityisen kiemurtelemattomana tai pysäyttävänä. Vain hyvin muotoiltuna. Ehkä se johtuu siitä että tiedän autoissa olevan kuskeja kuitenkin - medialukemisen kannalta siis.
Jos tästä lähdetään johtamaan ajatusta eteenpäin: me emme tiedä, tai saisi tietää sitä, jos sen vastaantulevan auton kuljettaja on räplännyt kännykkäänsä, eikä ole ehtinyt tehdä siksi mitään ennaltaehkäisevää toimenpidettä, jolla törmäys olisi edes lieventynyt. Yhtä lailla siis: mikä oletus se olisi että vain toinen osapuoli olisi täysin "syyllinen"? Olisi siinä kirjoittajalla muotoiltavaa, suomenkieli keskellä suuta.
Jos kerrotaan autoilijan törmäyksestä pyöräilijään, tyypillinen uutisointi kertoo auton töytäisseen pyöräilijää. Onhan tuossa aivan toisenlainen sävy, vaikka todellisuudessa pyöräilijä on lentänyt muutaman metrin ilmassa tai kierähtänyt konepellin kautta pientareelle ja päätynyt sairaalaan.
Tarkoitat siis otsikkoa, vai mahdollisesti sitä jutun loppua?
Pyöräilijä joutui sairaalaan autoilijan törmättyä häneen Onko tuo neutraalia tai kuvaako mitään sen oleellisemmin tai paremmin? Ehkä ne aiheuttajat ja seurauksen tiiviisti?
Tietysti itse jutussa on voitu kertoa enemmän ja tarkemmin useinkin, sitä tämä eri selvitä. Vaikka tuskin noin...sanoisko raflaavasti kuitenkaan olisi tarvetta kertoa, jos ei ollut edes silminnäkijäkään.
@Kumppani kirjoitti:
Voiko toimittajat olla niin homogeeninen sakki, että kaikille tarttuu sama malli jotakin kautta? Vai olisiko todella kyse paremminkin tahattomuudesta, kun en millään usko, että heitä opetetaan kaavamaisesti kirjoittamaan liikenteestä noin.
Tahattomuutta epäilin, tuskin kukaan tuota opettaa. Kiinnostavaa olisi olla viestinnän luennolla, jossa harjoitustyönä tehdään uutinen kolarista. Miten opettaja suhtautuisi noihin teksteihin.
Jos tästä lähdetään johtamaan ajatusta eteenpäin: me emme tiedä, tai saisi tietää sitä, jos sen vastaantulevan auton kuljettaja on räplännyt kännykkäänsä, eikä ole ehtinyt tehdä siksi mitään ennaltaehkäisevää toimenpidettä, jolla törmäys olisi edes lieventynyt. Yhtä lailla siis: mikä oletus se olisi että vain toinen osapuoli olisi täysin "syyllinen"? Olisi siinä kirjoittajalla muotoiltavaa, suomenkieli keskellä suuta.
Uutista kirjoitettaessa ei yksityiskohdat ole tiedossa, eikä niillä pidä alkaa spekuloida.
Jos kerrotaan autoilijan törmäyksestä pyöräilijään, tyypillinen uutisointi kertoo auton töytäisseen pyöräilijää. Onhan tuossa aivan toisenlainen sävy, vaikka todellisuudessa pyöräilijä on lentänyt muutaman metrin ilmassa tai kierähtänyt konepellin kautta pientareelle ja päätynyt sairaalaan.
Tarkoitat siis otsikkoa, vai mahdollisesti sitä jutun loppua?
Ihan yleisesti uutista.
Pyöräilijä joutui sairaalaan autoilijan törmättyä häneen Onko tuo neutraalia tai kuvaako mitään sen oleellisemmin tai paremmin? Ehkä ne aiheuttajat ja seurauksen tiiviisti?
Tuossa kerrotaan tapahtumat ilman piilottelua tai kaunistelua.
Tietysti itse jutussa on voitu kertoa enemmän ja tarkemmin useinkin, sitä tämä eri selvitä. Vaikka tuskin noin...sanoisko raflaavasti kuitenkaan olisi tarvetta kertoa, jos ei ollut edes silminnäkijäkään.
Jos ei ole tiedossa tapahtumien kulku, silloin ei tapahtumien kulkua kerrota. Silloin on tapahtunut autoilijan ja pyöräilijän välinen yhteenajo, jota tutkitaan.
Jos ei ole tiedossa tapahtumien kulku, silloin ei tapahtumien kulkua kerrota. Silloin on tapahtunut autoilijan ja pyöräilijän välinen yhteenajo, jota tutkitaan.
Jep!
Mikäs olikaan vielä käsityksesi siitä, miten uutisoinnilla yllyttää seuraajia itsarikandidaateille, jotka ovat törmänneet esim. kuorma-autoon? Paremminkin tapahtuuko sellaista ylipäätään?
En oikein osaa ottaa kantaa itsarin tekijöiden ajatteluun. Liikenne lienee heille vain työkalu ja merkittävät asiat jossain muualla. Joku saattaa kaivata näkyvyyttä lähtiessään, mutta eniten nämä kaverit kaipaa vielä eläessään positiivista huomiota.
Moottoritiellä työmaan takia alennettu rajoitus n. 1-2 km, yksi kaista suuntaansa. Perässä a merkkinen tyypiltään b auto seuraa nätisti perässä. Kun työmaa loppuu ja nopeudeksi palautetaan 120, lähtee tämä välittömästi ohitukseen. Kun huomaa, että itsekin kiihdytän, luopuu ohituksesta. Seuraavat 50 km ajellaan n. 115 km/h peräkkäin.
@Herbert kirjoitti:
Moottoritiellä työmaan takia alennettu rajoitus n. 1-2 km, yksi kaista suuntaansa. Perässä a merkkinen tyypiltään b auto seuraa nätisti perässä. Kun työmaa loppuu ja nopeudeksi palautetaan 120, lähtee tämä välittömästi ohitukseen. Kun huomaa, että itsekin kiihdytän, luopuu ohituksesta. Seuraavat 50 km ajellaan n. 115 km/h peräkkäin.
Mutta mistä oletus syntyi? Siitäkö, että työmaa-alueella ajettiin vain suurinta sallittua? Kuitenkaan 120 alueella ei kaveri ajanut edes 120 saati ylinopeutta, vaikka tie olisi ollut siihen auki.
Jos joku tunnistaa tehneensä väärän oletuksen edessä ajavan nopeudesta, siihen johtavan päättelykertjun analysointi olisi kiinnostavaa. Kuka uskaltautuu uhriksi?
Muiden moottoritieajologiikkaa ei aina ymmärrä. Ajan usein motarinpätkää, jonka alkupäässä on satasen rajoitus, joka melko pian vaihtuu sataankahteenkymppiin. Olen kiinnittänyt huomiota kahteen ajajatyyppiin, joista ensimmäinen ohittaa minut satasen alueella, kun vakkarissani on 110 ja puolestani ohitan hänet melko pian 120:n alueella, kun vakkarissani on 125. Toinen tyyppi on sellainen, jonka ohitan alkumatkasta, mutta matkan edetessä vähän ennen poistumisramppiani hän onkin nostanut nopeutensa omani yläpuolelle ja ohittaa minut, joka siis olen ajanut kiinteää 125 vakkarinopeutta.
@Lukija10412 kirjoitti:
Muiden moottoritieajologiikkaa ei aina ymmärrä. Ajan usein motarinpätkää, jonka alkupäässä on satasen rajoitus, joka melko pian vaihtuu sataankahteenkymppiin. Olen kiinnittänyt huomiota kahteen ajajatyyppiin, joista ensimmäinen ohittaa minut satasen alueella, kun vakkarissani on 110 ja puolestani ohitan hänet melko pian 120:n alueella, kun vakkarissani on 125. Toinen tyyppi on sellainen, jonka ohitan alkumatkasta, mutta matkan edetessä vähän ennen poistumisramppiani hän onkin nostanut nopeutensa omani yläpuolelle ja ohittaa minut, joka siis olen ajanut kiinteää 125 vakkarinopeutta.
Mikä sinun logiikkasi on ajaa +10km/h satasen alueella ja +5km/h 120 alueella?
...sisaraluksensa Olympic. Kuka muistaa?
@Karrette kirjoitti:
En oikein usko tuota päätelmää vaihtoehdoista ja niiden sisältöjen mukamas painotuksista. Ihan vaan mediaa lukemalla olen sitä mieltä.
Enkä sen takia usko sitäkään, että tapahtumapaikalle viedyt kynttilät "innostaisivat" esimerkeillään ketään tekemään perässä itsemurhaa. Hyvin kaukaa haettua päätelmää sekin, sanoisko perinteisellä termillä "keittiöpsykologiaa".
Jos näet tien vieressä kynttilöitä satunnaisissa paikoissa, niin miksi pitäisi päätellä että "siinä se itsarintekijä saa viimein sääliä"? Voihan siinä olla tapahtunut paljon muutakin jossa on menehdytty.
740GLE on sitä mieltä että hänelle riittäisi, kun uutisoinnissa lakattaisiin siloittelemasta ilmeisen tahallisia törmäyksiä mukamas kunniallisiksi vahingoiksi (hassu sananvalinta sekin, jota en tunnista). Silloinkin kun kyseessä oli tahallinen vahingoittamisyritys vaikka vahingoittaja saikin itse surmansa samalla.
Jos siis uutisessa sanottaisiin että itsarin teki, niin eikö se olisi juuri sitä huomion antamista sitten? Vaikka lehdistön tehtävä ei ole tutkia eikä tuomita vaan raportoida, niin mikä sitten olisi raportointia, joka ei "yllytä" (hyvin hypoteettisesti)?
Törmääminen päin vastaantulijaa ei ole hyväksyttävää, ei kait tuollaista tarvitse täälläkään toistaa. Mutta sitä voi tapahtua vaikka typerillä ohituksillakin - aika tahallisesti nekin alkavat.
Vai niin.
"Itsarin teki" oli sinun ehdotuksesi, jonka sopivuudesta vastaat itse. Minä en ole sellaista ehdottanut. Tämä oli sinulta paha virhe, kun juuri äsken annoin linkin Ylen uutiseen esimerkkinä neutraalista uutisoinnista.
Siloittelu johon olet jo niin tottunut ettet sitä tunnista enää itsekään on sitä, että ajoneuvojen kerrotaan "ajautuneen" tai "joutuneen" milloin minnekin, ikään kuin törmäys olisi aiheutunut ajoneuvon eikä kuljettajan toimien seurauksena. Todellisuudessa autot eivät ajaudu minnekään vaan kuljettaja niitä ohjaa, joskus varsin holtittomastikin.
(Ei knoppikommenttia raskaan ajoneuvon luisumisesta pysäköitynä ajosta lämpimin renkain lumella, kiitos. Raskaat kirjaimet ovat yhä voimassa)
Uutista julkaistaessa ei poliisin tutkimusraporttia ole yleensä käytettävissä. Jos ensi käden tieto kertoo henkilöautoilijan törmänneen päin vastaantulijaa väärällä kaistalla, silloin kirjoitetaan se mitä asiasta julkaisuhetkellä tiedetään. Aivan kuten Yle teki tuossa yllä.
Jos myöhemmin liikenneonnettomuuksia tilastoitaessa on jo löydetty konkurssihakemus, avioero, syöpädiagnoosi ja "mä en kestä enää" kirje, se otetaan huomioon tilastomerkinnöissä ja kuolemansyyksi kirjataan itsemurha.
Ei tässä vaadita haudoilla riekkumista vaan vakavienkin tapahtumien käsittelemistä asioita vääristelemättä.
@740 GLE kirjoitti:
Ei sillä ole niin minkäänlaista merkitystä tässä yhteydessä.
No voi sentään....
Paitsi silloin kun muuttuu ns. matkustajaksi. Mutta jos sinusta lainaamasi on siloittelua, niin olkoot.
Kerrotkos sitten, mistä Karrette pystyisi tuollaisestakaan päättelemään, että "itsarikuskit saavat huomiota"? Sen kummemmin kuin "ajautumisistakaan. Tai että kumpikaan muka "yllyttäisi" kokelaita.
Kyllä kyllä, nyt kuitenkin ihmetellään sitä, että media raportoi ja kynttilöitä tuodaan jne. Eikö vain? Tuo "myöhemmin" on tietysti jopa kuukausien päästä vasta, media uutisoi tässä päivässä.
No juuri kuule siksi kysyin JO edellisessä kommentissani: vaikka lehdistön tehtävä ei ole tutkia eikä tuomita vaan raportoida, niin mikä sitten olisi raportointia, joka ei "yllytä" (hyvin hypoteettisesti)?
Ja pontimena se, että Karretten mielestä jo se, että pääsee uutisiin on itsetuhoisten paapomista. Tai kynttilämeri tienlaidassa johtaa seuraavaan itsariin jne. Ei pitäisi, vaikka käyttää termiä "ajautuu" tai "joutuu". Ainakaan minun mielestäni.
Kai voidaan sanoa, että olen "tottunut enkä tunnista". Saman voi olettaa käyvän myös "neutraalin uutisoinnin kanssakin". Uutisia tulee ja menee, mutta en näe todellakaan itsetuhoisten kannalta sitä mitä hän. Bongaatko sinä kaikki tuollaiset uutiset muka?
Jostakin syystä et ihmettele siis sitä, miksi Karrette "pelkää yllyttävää uutisiointia".
Kuka sen auton ajoi tilanteeseen, jossa ratin takana istuva muuttuu matkustajaksi?
Lakataan höpöttämästä ajautumisesta ja autoista tekijöinä. Kuljettaja ajaa.
Asia vilpitön.
Ylellä oli tosiaan sitten vielä paha virhe jutussaan, vaikka hyvästä neutraalista esimerkistä uutisoinnissa olit kertovinasikin
https://yle.fi/a/74-20072820
Onnettomuuden aikaan tuuli kovaa ja lumi pöllysi. Itä-Suomen poliisista kerrotaan, että alustavasti vaikuttaa siltä, että etelästä päin tullut ajoneuvo on ajautunut vastaantulijoiden kaistalle.
Viestintäkulttuurissa on siis kehittämistä edelleen.
"...että etelästä päin tullut kuski on ajanut autonsa päin vastaantulevalla kaistalla ajavan kuljettajan autoa", olisiko parempi?
Tässä vielä huono esimerkki kolaroineen kuljettajan anomymisoinnista:
Kaleva kirjoittaa:
https://www.kaleva.fi/poliisi-kaksi-mersua-kolaroi-oulun-miljoonamontuss/6211141
Piti oikein vilkaista pihalle, ettei vain meidän Mersut ole lähteneet omille teilleen kolaroimaan
Kiitos korjauksesta aiemmin jo kehumassani Ylen jutussa. Olen näköjään itsekin jo sokeutunut vallitsevaan käytäntöön jossa auto on vastuussa kuljettajan tekemisistä ellei auto ole Audi, BMW, Mersu tai Tesla.
@740 GLE kirjoitti:
No varmaan! Teen nopean johtopäätöksen, ettei hinausauto ollut Mersu. Ei siis ollut maininnan arvoista enää...
Heh.....
Käytetystä kielestähän voi saivarrella loputtomiin.
Tänään Savon Sanomat: Markkasen Utah isännöi Oklahoman kumoon, suomalainen ottelun kovin pistenikkari
Tekstistä selviää, ettei ole kyse osavaltioista. Mutta omistaako joku Markkanen Utah-nimisen urheiluseuran?
Kieli vaan muotoutuu ajan kuluessa. Ja se klikkiotsikointi.
Muotoutuu muotoutuu, mutta ei kait kouluissa esim. "klikkiotsikointia" edelleenkään opeteta, vaan sellainen saisi ihan ansaittua kritiikkiä. On suomenkielestä olemassa edelleen virallinen versio jota oletetaan käytettävän, sen tärkeämpää mitä julkisempi teksti, olettaisin. Siihen keskustelu suomeksikin pohjautuu.
Savon Sanomien "nokkelan" sanailun verrokiksi kuvittelisin vaikka Iltalehden toimittajan väännökseksi jotakin tällaista:
Suomalaisen koripallotähden Utah isännöi Oklahoman kumoon, katso oliko hän kovin pistenikkari
Liikenteeseen liittyen pointtina oli se, miten vastuun siirto vaikuttaa tienkäyttäjien ajatteluun. Jonkun pallopelin tuloksella ei nyt ole mitään merkitystä mihinkään tärkeään asiaan.
Joo, pitääkö Amerikassa palloa pompotteleva kaveri tännekin tuoda. Alkaa jo tulla mitta täyteen uutisissa.
@Herbert kirjoitti:
Ei tuloksella vaan keskusteluun kirjoittamisen vaikeudesta, joka mediassa ilmenee monella taholla.
Mutta jos nyt "mennään pointtiin", niin viitaten tähän uutiseen https://yle.fi/a/74-20072820
Uutisessa kirjoitettiin:
Onnettomuuden aikaan tuuli kovaa ja lumi pöllysi. Itä-Suomen poliisista kerrotaan, että alustavasti vaikuttaa siltä, että etelästä päin tullut ajoneuvo on ajautunut vastaantulijoiden kaistalle.
Sinusta vastuu tuon ymmärtämisestä on siis siirtynyt lukijalle? Tai vaihtoehtoisesti ko. onnettomuuden jompaa kumpaa, tai molempia osapuolia jotenkin hyysätään tms. Tai taustalla on lähes median salaliitto? No ei varmaan, mutta ollaanko kaikki ihan varmoja, onko kirjoittajien vaikuttimena "häivyttää totuus" vai kirjoittaa ns. neutraalisti - omasta mielestään. Lukijan tulkinnasta riippumatta.
Jos tuon kirjoittaa muotoon ...että etelästä päin tullut kuski on ajanut autonsa päin vastaantulevalla kaistalla ajavan kuljettajan autoa, niin olisiko parempi mielestäsi?
"..etelästä päin tullut kuljettaja on menettänyt ajoneuvonsa hallinnan ja törmännyt vastaantulevalla kaistalla ajaneeseen autoon"
Nykyisestä kieliopin kouluopetuksesta minulla ei ole tietoa.
Vakiintunut kieliasu ei siirrä vastuuta mihinkään suuntaan. Varsinkin, jos lukijalla on kirjoitetun kielen osaaminen hallussa.
-
Parhaillaan on luennassa pari tietopuolista kirjaa. Toinen painettu 2001 ja toinen 1976. Ammattilaisten toimittamia. Niistä näkee selvästi kirjoitetun kielen muuttumisen.
Niin. Tuoreempi joka tuli juuri luetuksi on Gustav Hägglund: Suomen puolustus, Ulla Appelsin (toim.)
Suosittelen.
JEV2 tyhjensi Kumppanin pajatson, ei siitä sen enempää.
Kieliasulla nimenomaan vaikutetaan ihmisten ajatteluun, tämähän on ikivanha asia. Liikenneuutisoinnissa kyse voi olla tahattomuudesta. Kun liikennejärjestelmässä autoilija on ollut kymmenien vuosien ajan kuningas ja kevyt liikenne elänyt muiden ehdoilla, tämä on rakentanut tienkäyttäjien, kuten toimittajien, päähän tietyn ajatusmallin. Se heijastuu näiden kirjoittamissa uutisissa.
Kieltämättä JEV2:n tyyliin kirjoitettu uutinen olisi aika pysäyttävä, kun noin kiemurtelematonta tekstiä ei läheskään aina lehdistä saa lukea. Jos kerrotaan autoilijan törmäyksestä pyöräilijään, tyypillinen uutisointi kertoo auton töytäisseen pyöräilijää. Onhan tuossa aivan toisenlainen sävy, vaikka todellisuudessa pyöräilijä on lentänyt muutaman metrin ilmassa tai kierähtänyt konepellin kautta pientareelle ja päätynyt sairaalaan.
Itse luin hiljattain tietokirjan, jonka ensimmäinen painos on kirjoitettu 1800-luvun loppupuolella ja lukemani painos 1900-luvun alussa. Kieli tosiaan on muuttunut, alkuun kirjan lukeminen oli aika raskasta, mutta tottumisen myötä loppua kohti muuttui varsin viihdyttäväksi. Kieliasu muistutti lähinnä suomeksi kirjoitettua saksaa ja joka taitaa olla ollut vaikuttavana asiana 80-90-luvulla esitetyissä PPP:n sketsihahmoissa. Liikenneuutisoinnista puhuttaessa kyse on eri asiasta.
Tämän voisi muotoilla rehellisesti myös "kuljettaja törmäsi autollaan pyöräilijään..."
@JEV2 kirjoitti:
@Herbert kirjoitti:
Samaa mieltä, että JEV2:lta tuli erinomainen versio!
Voiko toimittajat olla niin homogeeninen sakki, että kaikille tarttuu sama malli jotakin kautta? Vai olisiko todella kyse paremminkin tahattomuudesta, kun en millään usko, että heitä opetetaan kaavamaisesti kirjoittamaan liikenteestä noin.
En minä oikeastaan tuota pidä erityisen kiemurtelemattomana tai pysäyttävänä. Vain hyvin muotoiltuna. Ehkä se johtuu siitä että tiedän autoissa olevan kuskeja kuitenkin - medialukemisen kannalta siis.
Jos tästä lähdetään johtamaan ajatusta eteenpäin: me emme tiedä, tai saisi tietää sitä, jos sen vastaantulevan auton kuljettaja on räplännyt kännykkäänsä, eikä ole ehtinyt tehdä siksi mitään ennaltaehkäisevää toimenpidettä, jolla törmäys olisi edes lieventynyt. Yhtä lailla siis: mikä oletus se olisi että vain toinen osapuoli olisi täysin "syyllinen"? Olisi siinä kirjoittajalla muotoiltavaa, suomenkieli keskellä suuta.
Tarkoitat siis otsikkoa, vai mahdollisesti sitä jutun loppua?
Pyöräilijä joutui sairaalaan autoilijan törmättyä häneen Onko tuo neutraalia tai kuvaako mitään sen oleellisemmin tai paremmin? Ehkä ne aiheuttajat ja seurauksen tiiviisti?
Tietysti itse jutussa on voitu kertoa enemmän ja tarkemmin useinkin, sitä tämä eri selvitä. Vaikka tuskin noin...sanoisko raflaavasti kuitenkaan olisi tarvetta kertoa, jos ei ollut edes silminnäkijäkään.
Tahattomuutta epäilin, tuskin kukaan tuota opettaa. Kiinnostavaa olisi olla viestinnän luennolla, jossa harjoitustyönä tehdään uutinen kolarista. Miten opettaja suhtautuisi noihin teksteihin.
Uutista kirjoitettaessa ei yksityiskohdat ole tiedossa, eikä niillä pidä alkaa spekuloida.
Ihan yleisesti uutista.
Tuossa kerrotaan tapahtumat ilman piilottelua tai kaunistelua.
Jos ei ole tiedossa tapahtumien kulku, silloin ei tapahtumien kulkua kerrota. Silloin on tapahtunut autoilijan ja pyöräilijän välinen yhteenajo, jota tutkitaan.
Kannattaa muuten lukaista joku luonnonsuojelijan tekemä tutkimus, jos epäilee sanavalintojen merkitystä.
Siitä vaan toimittajia opettamaan. Työsarkaa riittää, erityisesti urheilutoimituksissa.
@Herbert kirjoitti:
Jep!
Mikäs olikaan vielä käsityksesi siitä, miten uutisoinnilla yllyttää seuraajia itsarikandidaateille, jotka ovat törmänneet esim. kuorma-autoon? Paremminkin tapahtuuko sellaista ylipäätään?
@Yosemite J kirjoitti:
Se on varmaan yhtä helppoa tällä palstalla kuin yrittää opettaa muita ajamaan oikein, paremmin ja täydellä keskittymisellä optimisuoritukseen.
Ensinnäkään eihän täällä ole ketään opetettavaakaan, vain opettajia!
En oikein osaa ottaa kantaa itsarin tekijöiden ajatteluun. Liikenne lienee heille vain työkalu ja merkittävät asiat jossain muualla. Joku saattaa kaivata näkyvyyttä lähtiessään, mutta eniten nämä kaverit kaipaa vielä eläessään positiivista huomiota.
Tai pyrkii jättämään ainakin jonkinlaisen epäilyn siitä, että tapaus oli harmillinen vahinko eikä tietoinen valinta?
Moottoritiellä työmaan takia alennettu rajoitus n. 1-2 km, yksi kaista suuntaansa. Perässä a merkkinen tyypiltään b auto seuraa nätisti perässä. Kun työmaa loppuu ja nopeudeksi palautetaan 120, lähtee tämä välittömästi ohitukseen. Kun huomaa, että itsekin kiihdytän, luopuu ohituksesta. Seuraavat 50 km ajellaan n. 115 km/h peräkkäin.
Mikä oli ajatus ohituspäätöksessä?
Väärä oletus sinun tulevasta vauhdista.
Mutta mistä oletus syntyi? Siitäkö, että työmaa-alueella ajettiin vain suurinta sallittua? Kuitenkaan 120 alueella ei kaveri ajanut edes 120 saati ylinopeutta, vaikka tie olisi ollut siihen auki.
Jos joku tunnistaa tehneensä väärän oletuksen edessä ajavan nopeudesta, siihen johtavan päättelykertjun analysointi olisi kiinnostavaa. Kuka uskaltautuu uhriksi?
Muiden moottoritieajologiikkaa ei aina ymmärrä. Ajan usein motarinpätkää, jonka alkupäässä on satasen rajoitus, joka melko pian vaihtuu sataankahteenkymppiin. Olen kiinnittänyt huomiota kahteen ajajatyyppiin, joista ensimmäinen ohittaa minut satasen alueella, kun vakkarissani on 110 ja puolestani ohitan hänet melko pian 120:n alueella, kun vakkarissani on 125. Toinen tyyppi on sellainen, jonka ohitan alkumatkasta, mutta matkan edetessä vähän ennen poistumisramppiani hän onkin nostanut nopeutensa omani yläpuolelle ja ohittaa minut, joka siis olen ajanut kiinteää 125 vakkarinopeutta.
Mikä sinun logiikkasi on ajaa +10km/h satasen alueella ja +5km/h 120 alueella?