@Herbert kirjoitti:
tapahtuiko Tsernobylin voimalassa vuonna -86 onnettomuus, tapaturma vai jotain muuta?
Tsernobylissä tapahtui ryssiminen.
Rakenteelliset puutteet, inhimilliset virheet ja ohjeiden rikkomukset johtivat maailman pahimpaan säteilyonnettomuuteen Tsernobylin ydinvoimalassa Ukrainassa 26. huhtikuuta 1986.
@HybridRules kirjoitti:
Pari napsua alle oikeanpuoleisen kaistan nopeuden?
Jep.
Eikö silloin ole juuri se kuuluisa alinopeuskuski, joka aiheuttaa ohituksia?
Minä kestän sen. Puhe on ruuhkatilanteesta, jossa en pysty etenemään edessäni ajavia nopeammin ja tyydyn ajamaan jonon mukana. Minusta tämä on helpoin tapa ajaa tuo tilanne.
Ei sitä tarvitse jatkaa edes Heinolaan saakka ja siitä huolimatta minä olen yksi ensimmäisistä kahvilla Kirrissä Jyväskylän pohjoispuolella.
Käytän moottoritien vasenta kaistaa silloin kun katson pystyväni sopeutumaan siellä käytettyyn nopeuteen tai kun saan valita nopeuteni suhteellisen vapaasti hiljaisella tiellä. Nopeammilla kaistoilla tosin etäisyyksien pitäminen vaikeutuu, koska silloin pitää kommunikoida koko ajan olevani kyllä menossa vaikka en suostukaan ajamaan kovin lähellä edelläni ajavaa. Aina sekään ei riitä, vaan päästän takaa tulevan hiillostamaan seuraavaa uhriaan.
Ei näitä kovin monta tarvitse päästää edelleen ennen kuin taakse valikoituu kuljettaja joka näkee mitä on tekeillä ja ymmärtää näkemänsä.
Jep. Puhe on ruuhkatilanteesta, jossa en pysty etenemään edessäni ajavia nopeammin ja tyydyn ajamaan jonon mukana. Minusta tämä on helpoin tapa ajaa tuo tilanne.
Eikös niiden napsujen pitäisi olla siis +/- 0? Miten voi ajaa jonon mukana ajamalla sitä hitaammin? Sitähän HR:kin taisi ihmetellä.
Jonossa muiden mukana ja jonon vauhdissa ajaminen on varmaan arkistista arkisinta mitä liikenteessä tapahtuu. Tilanne tosin korostuu vaikka kesäviikonloppuisin. Siellä se 740GLE menee massan mukana.
@HybridRules kirjoitti:
Pari napsua alle oikeanpuoleisen kaistan nopeuden?
Jep.
Eikö silloin ole juuri se kuuluisa alinopeuskuski, joka aiheuttaa ohituksia?
Minä kestän sen. Puhe on ruuhkatilanteesta, jossa en pysty etenemään edessäni ajavia nopeammin ja tyydyn ajamaan jonon mukana. Minusta tämä on helpoin tapa ajaa tuo tilanne.
Ei sitä tarvitse jatkaa edes Heinolaan saakka ja siitä huolimatta minä olen yksi ensimmäisistä kahvilla Kirrissä Jyväskylän pohjoispuolella.
Käytän moottoritien vasenta kaistaa silloin kun katson pystyväni sopeutumaan siellä käytettyyn nopeuteen tai kun saan valita nopeuteni suhteellisen vapaasti hiljaisella tiellä. Nopeammilla kaistoilla tosin etäisyyksien pitäminen vaikeutuu, koska silloin pitää kommunikoida koko ajan olevani kyllä menossa vaikka en suostukaan ajamaan kovin lähellä edelläni ajavaa. Aina sekään ei riitä, vaan päästän takaa tulevan hiillostamaan seuraavaa uhriaan.
Ei näitä kovin monta tarvitse päästää edelleen ennen kuin taakse valikoituu kuljettaja joka näkee mitä on tekeillä ja ymmärtää näkemänsä.
Voi mahoton. Kyselin napsuista helmikuussa 2020 ja heti asiaan palataan uudestaan
Jep. Puhe on ruuhkatilanteesta, jossa en pysty etenemään edessäni ajavia nopeammin ja tyydyn ajamaan jonon mukana. Minusta tämä on helpoin tapa ajaa tuo tilanne.
Eikös niiden napsujen pitäisi olla siis +/- 0? Miten voi ajaa jonon mukana ajamalla sitä hitaammin? Sitähän HR:kin taisi ihmetellä.
Jonossa muiden mukana ja jonon vauhdissa ajaminen on varmaan arkistista arkisinta mitä liikenteessä tapahtuu. Tilanne tosin korostuu vaikka kesäviikonloppuisin. Siellä se 740GLE menee massan mukana.
Jonoissa ajonopeus usein vaihtelee. Kun ymmärtää sen, että välillä etäisyys saattaa revetä jopa 5 sekuntiin, peli ei ole menetetty. Kilpakumppanit kyllä saa kiinni sillä parin napsun vakionopeudellakin. Ja jos ei saa, ei se lähes silmän kantamattomiin eli peräti 10 sekuntiin karannut välimatka tarkoita niin suurta epäonnistumista, että pahoittaisin siitä mieltäni.
740GLE aikaisemmin:
Juuri tästä on puhe. Mutta silloin kun liikennemäärä on lähellä tien maksimia, jonossa on jo niin paljon pumppujalkoja, ettei niiden peesiin kannata lähteä pumppaamaan omaa polttoainetta.
Pumppujalka on ihan kuvaava termi. Ei tarvita edes ruuhkaa ilmiön tunnistamiseksi. Eilen saavutin kolmen auton "jonon", etummainen pumppasi, toinen ei halunnut lähteä ohi, kolmas pumppasi mukana. Itse jäin vakkarilla 1-2 km/h alle rajoituksen, ja siinä meni keskimäärin hyvällä turvavälillä. Ohituksiin ei viitsinyt lähteä, kun liikennevalot odottivat reilun 10 km päässä.
740GLE aikaisemmin:
Juuri tästä on puhe. Mutta silloin kun liikennemäärä on lähellä tien maksimia, jonossa on jo niin paljon pumppujalkoja, ettei niiden peesiin kannata lähteä pumppaamaan omaa polttoainetta.
Pumppujalka on ihan kuvaava termi. Ei tarvita edes ruuhkaa ilmiön tunnistamiseksi. Eilen saavutin kolmen auton "jonon", etummainen pumppasi, toinen ei halunnut lähteä ohi, kolmas pumppasi mukana. Itse jäin vakkarilla 1-2 km/h alle rajoituksen, ja siinä meni keskimäärin hyvällä turvavälillä. Ohituksiin ei viitsinyt lähteä, kun liikennevalot odottivat reilun 10 km päässä.
@Jokeri kirjoitti:
740GLE aikaisemmin:
Juuri tästä on puhe. Mutta silloin kun liikennemäärä on lähellä tien maksimia, jonossa on jo niin paljon pumppujalkoja, ettei niiden peesiin kannata lähteä pumppaamaan omaa polttoainetta.
Pumppujalka on ihan kuvaava termi. Ei tarvita edes ruuhkaa ilmiön tunnistamiseksi. Eilen saavutin kolmen auton "jonon", etummainen pumppasi, toinen ei halunnut lähteä ohi, kolmas pumppasi mukana. Itse jäin vakkarilla 1-2 km/h alle rajoituksen, ja siinä meni keskimäärin hyvällä turvavälillä. Ohituksiin ei viitsinyt lähteä, kun liikennevalot odottivat reilun 10 km päässä.
Sivuhuomautuksena: Ducatoissa ja sisarissa tasanopeussäädin pumppaa niin, että tyhjälläkin tiellä harmittaa, jos on vähänkin mäkiä. Kun haluaa oikeasti tasanopeuden, pitää kaasuttaa itse. Takkari on siinä tasakeskinopeussäädin, ylämäessä nopeus laskee, alamäessä nousee.
Liikenneympäristössä kuljettajan ratkaisuihin vaikutetaan monin tavoin. Yleensä ne toimii, mutta yhden poikkeuksen löysin.
Ajoin pyörällä suht vilkkaan autoliikenteen aikana kapeahkoa ja mutkaista maantietä. Autoilijoilla oli suuria vaikeuksia ohittaa riittävän sivuttaisetäisyyden kanssa, kun tiellä oli lähes jatkuvasti sulkuviiva. Sitten käännyin toiselle tielle, jossa oli vain reunaviivat. Tie oli vähintään yhtä mutkainen. Mutta nyt autoilijat osasivat hakea ohituspaikat ja väistää sopivasti.
Kun kuuliaiselle kuljettajalle on opetettu, ettei sulkuviivaa saa ylittää, tätä noudatetaan ja samalla rikotaan muita sääntöjä. Pitäisikö joillain teillä luopua sulku- ja kaistaviivoista kokonaan? Ohituskieltohan on silti voimasssa, mutta pyöräilijän ohittamiseen on enemmän mahdollisuuksia kuin auton.
@Herbert kirjoitti:
Pitäisikö joillain teillä luopua sulku- ja kaistaviivoista kokonaan? Ohituskieltohan on silti voimasssa, mutta pyöräilijän ohittamiseen on enemmän mahdollisuuksia kuin auton.
Ei kosketa sulkuviivoihin, laitetaan pyöräilijä taluttamaan pyöriä pientareilla ohituskieltoalueilla.
@Herbert kirjoitti:
Liikenneympäristössä kuljettajan ratkaisuihin vaikutetaan monin tavoin. Yleensä ne toimii, mutta yhden poikkeuksen löysin.
Ajoin pyörällä suht vilkkaan autoliikenteen aikana kapeahkoa ja mutkaista maantietä. Autoilijoilla oli suuria vaikeuksia ohittaa riittävän sivuttaisetäisyyden kanssa, kun tiellä oli lähes jatkuvasti sulkuviiva. Sitten käännyin toiselle tielle, jossa oli vain reunaviivat. Tie oli vähintään yhtä mutkainen. Mutta nyt autoilijat osasivat hakea ohituspaikat ja väistää sopivasti.
Kun kuuliaiselle kuljettajalle on opetettu, ettei sulkuviivaa saa ylittää, tätä noudatetaan ja samalla rikotaan muita sääntöjä. Pitäisikö joillain teillä luopua sulku- ja kaistaviivoista kokonaan? Ohituskieltohan on silti voimasssa, mutta pyöräilijän ohittamiseen on enemmän mahdollisuuksia kuin auton.
Kategorisissa säännöissä on aina se huono puoli, että ihminen, joka niitä pilkulleen noudattaa, on ulkoistanut ajattelemisen nimismiehelle. Tämä näkyy tällä palstalla mm. rajoituksen ylittävästä tilannenopeudesta kommentoitaessa. +15 ei käy, ei käy, se ei vaan kertakaikkiaan käy. Vaikka riski pikavoittoon on kuskin oma.
@Herbert kirjoitti:
Liikenneympäristössä kuljettajan ratkaisuihin vaikutetaan monin tavoin. Yleensä ne toimii, mutta yhden poikkeuksen löysin.
Ajoin pyörällä suht vilkkaan autoliikenteen aikana kapeahkoa ja mutkaista maantietä. Autoilijoilla oli suuria vaikeuksia ohittaa riittävän sivuttaisetäisyyden kanssa, kun tiellä oli lähes jatkuvasti sulkuviiva. Sitten käännyin toiselle tielle, jossa oli vain reunaviivat. Tie oli vähintään yhtä mutkainen. Mutta nyt autoilijat osasivat hakea ohituspaikat ja väistää sopivasti.
Kun kuuliaiselle kuljettajalle on opetettu, ettei sulkuviivaa saa ylittää, tätä noudatetaan ja samalla rikotaan muita sääntöjä. Pitäisikö joillain teillä luopua sulku- ja kaistaviivoista kokonaan? Ohituskieltohan on silti voimasssa, mutta pyöräilijän ohittamiseen on enemmän mahdollisuuksia kuin auton.
Tuohan on selvää tai sitten ei olekaan. Luulin, että ohituskieltomerkki ja sulkuviiva merkkaavat samaa asiaa mutta Liikenneturva: "Tieliikennelain mukaan Ohituskielto- liikennemerkillä kielletään muun liikkuvan moottorikäyttöisen ajoneuvon kuin kaksipyöräisen sivuvaunuttoman moottoripyörän tai mopon ohittaminen. Eli saa ohittaa mopon ja moottorittoman ajoneuvon eli polkupyörän ohituskieltomerkin vaikutusalueella seuraavilla reunaehdoilla, ettei keskiviivan oikealla puolella olevaa valkoista (keltaista vielä 31.5.2023 saakka) viivaa ylitetä ja lisäksi ohituksessa on jätettävä turvallinen väli ohitettavaan ajoneuvon sekä ohitettaessa polkupyöräilijä annettava tälle ajoneuvon koko ja nopeus huomioon ottaen turvallinen tila tiellä." Jos on pelkkä merkki, polkupyörän saa ohittaa vaikka vasemman laidan kautta, mutta jos on sulkuviiva, ohittaa saa vain omaa kaistaa? Lumen alle jäävä viiva olisi siis vahvempi kuin aina näkyvä merkki. Onko merkki koskaan ilman viivaa?
Sinänsä Herbertin kuvauksen mukainen muutos tiessä ei saisi vaikuttaa ohittamiseen. Jos näkyvyys puuttuu, ei saa ohittaa ja viivalla indikoidaan juuri sitä.
@HybridRules kirjoitti:
Tämä näkyy tällä palstalla mm. rajoituksen ylittävästä tilannenopeudesta kommentoitaessa. +15 ei käy, ei käy, se ei vaan kertakaikkiaan käy. Vaikka riski pikavoittoon on kuskin oma.
Eihän niitä nopeusrajoituksia ole pikavoittoarpajaisia varten laitettu, vaan yleisen liikenneturvallisuuden.
@Herbert kirjoitti:
Pitäisikö joillain teillä luopua sulku- ja kaistaviivoista kokonaan? Ohituskieltohan on silti voimasssa, mutta pyöräilijän ohittamiseen on enemmän mahdollisuuksia kuin auton.
Ei kosketa sulkuviivoihin, laitetaan pyöräilijä taluttamaan pyöriä pientareilla ohituskieltoalueilla.
Ei noilla teillä ole piennarta. Mutta voin toki taluttaa, jos se ohittajan oloa helpottaa. Systeemin leveys kasvaa n. kaksinkertaiseksi, kun kävelen pyörän vieressä. On siinä naurussa pitelemistä, kun Quu odottaa ohituspaikkaa.
@Herbert kirjoitti:
Hr:n kommenttia en ymmärrä. Ohittaja, joka ei ylitä tien keskiviivaa, tekee laittoman ohituksen.
Aivoton pilkun noudattaminen säännössä kuin säännössä tekee joskus sen, että ihminen toimii väärin säännön alkuperäiseen tarkoitukseen nähden. Normaalin pyöräilijän (= ei hervotonta vauhtia paahtava trikooheppu) ohittaminen vaatii niin lyhyen ohitusmatkan, että voi ohittaa turvallisesti miettimättä lakipykäliä keski-, sulku- tai reunaviivoista. Näkyvyyskin on hyvä, koska pyöräilijä ei peitä näkyvyyttä eteenpäin. Autoilija siis kyllä näkee, onko ohitus turvallinen vastaantulijoiden tai esim. mutkatiellä näkemän kannata. Viivoista ei tarvitse kantaa huolta ellei ole pilkun viilaaja.
@Herbert kirjoitti:
Hr:n kommenttia en ymmärrä. Ohittaja, joka ei ylitä tien keskiviivaa, tekee laittoman ohituksen.
Aivoton pilkun noudattaminen säännössä kuin säännössä tekee joskus sen, että ihminen toimii väärin säännön alkuperäiseen tarkoitukseen nähden. Normaalin pyöräilijän (= ei hervotonta vauhtia paahtava trikooheppu) ohittaminen vaatii niin lyhyen ohitusmatkan, että voi ohittaa turvallisesti miettimättä lakipykäliä keski-, sulku- tai reunaviivoista. Näkyvyyskin on hyvä, koska pyöräilijä ei peitä näkyvyyttä eteenpäin. Autoilija siis kyllä näkee, onko ohitus turvallinen vastaantulijoiden tai esim. mutkatiellä näkemän kannata. Viivoista ei tarvitse kantaa huolta ellei ole pilkun viilaaja.
Tuolla maantiellä näkee pilkunviilaajia myös raskaan kaluston ratissa. Kun ylämäessä ei ole päässyt yhdistelmällä heittämällä ohi sulkuviivan takia, täysperävaunullinen junnaa kahtakymppiä polkupyörän perässä. Korkeasta ohjaamosta luulisi näkevän, mutta silti kaikki eivät paina tuosta vain ohi. Hiukan enemmänhän aikaa ja matkaa ohituksessa menisi kuin henkilöautolla.
@Herbert kirjoitti:
On siinä naurussa pitelemistä, kun Quu odottaa ohituspaikkaa.
Katsotaan sitä sitten kun sellainen tilanne tulee, että Quu vetää jono ensimmäisenä 80-100 km/h nopeudesta liinat kiinni pyöräilijänvauhtiin, kuka naurua pitelee.
@Herbert kirjoitti:
Hr:n kommenttia en ymmärrä. Ohittaja, joka ei ylitä tien keskiviivaa, tekee laittoman ohituksen.
Aivoton pilkun noudattaminen säännössä kuin säännössä tekee joskus sen, että ihminen toimii väärin säännön alkuperäiseen tarkoitukseen nähden. Normaalin pyöräilijän (= ei hervotonta vauhtia paahtava trikooheppu) ohittaminen vaatii niin lyhyen ohitusmatkan, että voi ohittaa turvallisesti miettimättä lakipykäliä keski-, sulku- tai reunaviivoista. Näkyvyyskin on hyvä, koska pyöräilijä ei peitä näkyvyyttä eteenpäin. Autoilija siis kyllä näkee, onko ohitus turvallinen vastaantulijoiden tai esim. mutkatiellä näkemän kannata. Viivoista ei tarvitse kantaa huolta ellei ole pilkun viilaaja.
Olen samaa mieltä siinä, että sulkuviivan ylitys pyöräilijän ohittamiseksi voisi olla sallitua. Sitä en tiedä, miten poliisi ylitykseen suhtautuu, jos muuta ongelmaa ei tilanteessa ole. Julkista hyväksyntää ei ylitykselle voi saada, lain vastaisiin menettelyihin ei kukaan voi antaa lupaa.
Teillä, joilla keskiviivaa ei ole, vastaantulijan puolta on ihan ok ajella, vaikka näkyvyyden puolesta siinä voisi olla sulkuviiva. Ja mitä pienemmille teille mennään, sitä enemmän keskilinjaa ylitetään.
Psykologian puolelle päästään siinä, miksi keskiviivan ylittämisen noudattaminen kiinnostaa, mutta ohituksessa sivuttaisetäisyys ei.
@Herbert kirjoitti:
Hr:n kommenttia en ymmärrä. Ohittaja, joka ei ylitä tien keskiviivaa, tekee laittoman ohituksen.
Aivoton pilkun noudattaminen säännössä kuin säännössä tekee joskus sen, että ihminen toimii väärin säännön alkuperäiseen tarkoitukseen nähden. Normaalin pyöräilijän (= ei hervotonta vauhtia paahtava trikooheppu) ohittaminen vaatii niin lyhyen ohitusmatkan, että voi ohittaa turvallisesti miettimättä lakipykäliä keski-, sulku- tai reunaviivoista. Näkyvyyskin on hyvä, koska pyöräilijä ei peitä näkyvyyttä eteenpäin. Autoilija siis kyllä näkee, onko ohitus turvallinen vastaantulijoiden tai esim. mutkatiellä näkemän kannata. Viivoista ei tarvitse kantaa huolta ellei ole pilkun viilaaja.
Olen samaa mieltä siinä, että sulkuviivan ylitys pyöräilijän ohittamiseksi voisi olla sallitua. Sitä en tiedä, miten poliisi ylitykseen suhtautuu, jos muuta ongelmaa ei tilanteessa ole. Julkista hyväksyntää ei ylitykselle voi saada, lain vastaisiin menettelyihin ei kukaan voi antaa lupaa.
Teillä, joilla keskiviivaa ei ole, vastaantulijan puolta on ihan ok ajella, vaikka näkyvyyden puolesta siinä voisi olla sulkuviiva. Ja mitä pienemmille teille mennään, sitä enemmän keskilinjaa ylitetään.
Psykologian puolelle päästään siinä, miksi keskiviivan ylittämisen noudattaminen kiinnostaa, mutta ohituksessa sivuttaisetäisyys ei.
Hmm, taidan olla yleensä pilkunviilaaja, mutta en silti näe mitään pahaa pyöräilijän ohittamisessa sulkuviiva ylittäen, kunhan ei ole vastaantulijoita ja tarvittaessa ehtii takaisin omalle puolelle tien näkyvällä osalla. Ja kun näen vastaantulijalla saman tilanteen, ohjaan mahdollisimman sivuun, että vastaantulija ei ainakaan minun takia ohittaisi pyöräilijää läheltä. Mutta minkään muun liikkuvan pyörällisen ohi en sitten viivan yli menekään.
Sulkuviiva on tarpeeksi konkreettinen asia, jotta suomalainen sen ymmärtää. Sivuttaisetäisyys taas on liian vaikea, se pitäisi arvioida itse ja kun ei edes tiedä paljonko sen pitäisi olla, on vaikeaa. Jos ei osu, arviointi onnistui. Ja suuri osa kuljettajista ei oikeastaan tiedä missä auto kulkee, joten arvio voi mennä pieleen +/- 1 metri.
Rullahiihtäjä on mielenkiintoinen, kun käyttää vasenta puolta. Onneksi tulee harvoin vastaan, mutta jos, niin vaikeuksia saattaa tulla. Hiihtäjällä voi olla nopeutta parikymppiä, joten etäisyys supistuu nopeasti. Jos on vastaantulijoita, ei autolla voi väistää. Mutta ei voi oikein pysäyttääkään, kun hiihtäjä tömäyttää keulaan. Pakittaako pitäisi?
@Herbert kirjoitti:
Jos liinat kiinni vetäminen tarkoittaa äkkijarrutusta, eikö tilannetta voi edes vähän ennakoida?
Totta kai, eikö lakikin vaadi ennakointia kaikkiin tilanteisiin, joka mäennyppylällä ja mutkassa pitää hiljentää ettei mahdollinen pyöräilijä tule yllätyksenä. ja nopeus pitää sovittaa pyöräilijänvauhtiin.
Paitsi Quulle tulee kaikki ei näkyvällä tienosalla yllätyksenä, ajan vakionopeussäätimellä tasanopeutta.
ps. Autossani on pyöräilijän ja jalankulkijan tunnistus hätäjarrutuksella.
@HybridRules kirjoitti:
Aivoton pilkun noudattaminen säännössä kuin säännössä tekee joskus sen, että ihminen toimii väärin säännön alkuperäiseen tarkoitukseen nähden.
Joissin tapauksissa todella säännöissä on vikaa, jolloin niiden kirjaimellinen noudattaminen voi olla joko vaarallista tai estää liikkumisen.
Veikkaisin silti, että suurin osa tapauksista, joissa sääntöjen kirjaimellinen noudattaminen tuntuu kömpelöltä ovat tapauksia, joissa jotain sääntöä ei ole ymmärretty. Tällöin ongelma ei aiheudu säännön kirjaimellisesta noudattamisesta vaan siitä ettei sitä sääntöä osata noudattaa oikein.
Normaalin pyöräilijän (= ei hervotonta vauhtia paahtava trikooheppu)
On tämä aika mahtavaa kun vielä ei tarvitse myöntää olevansa Norm Ali vaan saa pommittaa menemään ihan omana itsenään sen mitä kunto kestää ja vehkeet kulkee 😃
Vaikka onkin hieno asia, että aikuisillekin tehdään yhä leluja, jotka hävittävät ajan tajun, yksi hieman haikea piirre tässäkin autuudessa on. Ennen koin itseni sankariksi vetäessäni tutun MTB-reitin omaa kovaa hieman alle kahteen tuntiin lähes 150 keskisykkeellä. Tuntui selvästi siltä että nyt mennään kovaa.
Sama reitti uuteen pyörään ja sen alustan säätöihin sekä minulle aiemmin tuntemattomaan rengasmallin ja kumiseoksen pitoon tutustuen ja virlä pienellä lisälenkillä jatkettuna meni edes yrittämättä minuutin alle aiemman ennätyksen. Ajoin mielestäni uusilla vehkeillä normaalia varovaisemmin.
Myöhemmin renkaiden pidon rajan löydettyäni ja myös riittävän monesti ylitettyäni sain täysvauhtisella vedolla 8 minuuttia pois aiemmasta ennätyksestäni. Syötteen pyöräilyopas kehottaa varaamaan 19 km tunturin kierrokselle vähintään 2.5 tuntia. Minulla tulee mökiltä 2 x 6 km lisämatkaa toista MTB reittiä myöden, joten minulle tuo 19 km onkin 31 km ja ennätysaika 1:46:50.
Onko tuo kovaa meno vai ei riippuu siitä keneltä kysyy. Mutta aikaparannuksen lisäksi tuli toinenkin ero. Ennen ajoin kovat vedot niin kovaa kuin uskalsin. Nyt vedän niin kovaa kuin jaksan enkä tunne enää samaa sankaruutta kuin ennen minun painolleni, voimilleni ja ajotavalleni säädetyn alustan absorboidessa eteen sattuvat röykyt helposti.
Saako tällä epänormaalin pyöräilijän kunniamaininnan?
Veikkaisin silti, että suurin osa tapauksista, joissa sääntöjen kirjaimellinen noudattaminen tuntuu kömpelöltä ovat tapauksia, joissa jotain sääntöä ei ole ymmärretty. Tällöin ongelma ei aiheudu säännön kirjaimellisesta noudattamisesta vaan siitä ettei sitä sääntöä osata noudattaa oikein.
Sekin särähtää tuossa, että yleensä yhtä sääntöä rikkovalla kynnys rikkoa muitakin sääntöjä laskee. Tämä on todettu jossain tutkimuksessa. Kuitenkin keskusteluissa asia kääntyy päälaelleen. Sääntöjen tarkka noudattaminen on ongelma. Jotain psykologian puolelle menevää siinä on, että tarkastelu painottuu näin.
Saako tällä epänormaalin pyöräilijän kunniamaininnan?
En tiedä, millaisia tapoja tai tavoitteita muilla on. Itse en pyöräile kilpaa eli aja kelloa vastaan, joten haen tulosparannusta omasta suorituskyvystäni, en kaluston viilaamisesta.
Mie oon niin veemäinen autoilija, että jos näen mamilin ajelevan suoralla tiellä kauempana edessä samaan suuntaan kuin mie ja vastaan tulee autoja, niin siirryn pikkuhiljaa siihen keskiviivan tuntumaan.
Kerron siis omalla sijoittumisella vastaantulijoille, että aion väistää mamilia, joten olkaa hereillä.
Jos taas mamil tulee vastaan, niin vedän auton pientareelle, jolla yritän viestittää vastaantulijoille, että tilaa on, antaa soittaa vaan.
Pari kertaa olen ollut tilanteessa, jossa kaksi mamilia ovat osoittaneet sen, että liian tiukka ajoasu poistaa järjen, älyn ja ymmärryksen.
mamilit ajoi samaan suuntaan, toinen toisella puolella tietä ja toinen toisella puolella tietä ja heillä oli kovin mukavaa, siis naurettavan hauskaa, kun autoilijat joutuivat hidastamaan heidän vauhtiin ja välillä oli epäselvää kumman kaistan autot voi mennä.
Hmm, taidan olla yleensä pilkunviilaaja, mutta en silti näe mitään pahaa pyöräilijän ohittamisessa sulkuviiva ylittäen, kunhan ei ole vastaantulijoita ja tarvittaessa ehtii takaisin omalle puolelle tien näkyvällä osalla.
Lähinnä poliisin reaktio minuakin kiinnostaa.
Ja kun näen vastaantulijalla saman tilanteen, ohjaan mahdollisimman sivuun, että vastaantulija ei ainakaan minun takia ohittaisi pyöräilijää läheltä.
Joskus voi olla parempi siirtyä keskiviivan tuntumaan ja pakottaa vastaantulija odottamaan vuoroaan. Kaksi autoa 1,5 kaistalla on huono juttu. Kotikylän pääkadullekin tehtiin kavennus, kun siinä oli 1,5 kaistaa. Nyt liikenne sujuu paremmin. Jää turha tunkeilu pois.
@Herbert kirjoitti:
Hr:n kommenttia en ymmärrä. Ohittaja, joka ei ylitä tien keskiviivaa, tekee laittoman ohituksen.
Aivoton pilkun noudattaminen säännössä kuin säännössä tekee joskus sen, että ihminen toimii väärin säännön alkuperäiseen tarkoitukseen nähden. Normaalin pyöräilijän (= ei hervotonta vauhtia paahtava trikooheppu) ohittaminen vaatii niin lyhyen ohitusmatkan, että voi ohittaa turvallisesti miettimättä lakipykäliä keski-, sulku- tai reunaviivoista. Näkyvyyskin on hyvä, koska pyöräilijä ei peitä näkyvyyttä eteenpäin. Autoilija siis kyllä näkee, onko ohitus turvallinen vastaantulijoiden tai esim. mutkatiellä näkemän kannata. Viivoista ei tarvitse kantaa huolta ellei ole pilkun viilaaja.
Tuolla maantiellä näkee pilkunviilaajia myös raskaan kaluston ratissa. Kun ylämäessä ei ole päässyt yhdistelmällä heittämällä ohi sulkuviivan takia, täysperävaunullinen junnaa kahtakymppiä polkupyörän perässä. Korkeasta ohjaamosta luulisi näkevän, mutta silti kaikki eivät paina tuosta vain ohi. Hiukan enemmänhän aikaa ja matkaa ohituksessa menisi kuin henkilöautolla.
Henkilöautot tuolla lenkillä ohitteli miten sattuu, mutta jakeluautolla oli aikaa hidastaa ja ohittaa, kun oli tilaa.
Rakenteelliset puutteet, inhimilliset virheet ja ohjeiden rikkomukset johtivat maailman pahimpaan säteilyonnettomuuteen Tsernobylin ydinvoimalassa Ukrainassa 26. huhtikuuta 1986.
@Karrette kirjoitti:
No. Kiitos vaivannäöstä. Ei tuo muuta suomenkieltä, eikä vakiintuineita käytäntöjä kuitenkaan. Lööppiotsikoihin voi laittaa mitä toimittaja mielii.
Jep.
Minä kestän sen. Puhe on ruuhkatilanteesta, jossa en pysty etenemään edessäni ajavia nopeammin ja tyydyn ajamaan jonon mukana. Minusta tämä on helpoin tapa ajaa tuo tilanne.
Ei sitä tarvitse jatkaa edes Heinolaan saakka ja siitä huolimatta minä olen yksi ensimmäisistä kahvilla Kirrissä Jyväskylän pohjoispuolella.
Käytän moottoritien vasenta kaistaa silloin kun katson pystyväni sopeutumaan siellä käytettyyn nopeuteen tai kun saan valita nopeuteni suhteellisen vapaasti hiljaisella tiellä. Nopeammilla kaistoilla tosin etäisyyksien pitäminen vaikeutuu, koska silloin pitää kommunikoida koko ajan olevani kyllä menossa vaikka en suostukaan ajamaan kovin lähellä edelläni ajavaa. Aina sekään ei riitä, vaan päästän takaa tulevan hiillostamaan seuraavaa uhriaan.
Ei näitä kovin monta tarvitse päästää edelleen ennen kuin taakse valikoituu kuljettaja joka näkee mitä on tekeillä ja ymmärtää näkemänsä.
@HybridRules kirjoitti:
@740 GLE kirjoitti:
Eikös niiden napsujen pitäisi olla siis +/- 0? Miten voi ajaa jonon mukana ajamalla sitä hitaammin? Sitähän HR:kin taisi ihmetellä.
Jonossa muiden mukana ja jonon vauhdissa ajaminen on varmaan arkistista arkisinta mitä liikenteessä tapahtuu. Tilanne tosin korostuu vaikka kesäviikonloppuisin. Siellä se 740GLE menee massan mukana.
Voi mahoton. Kyselin napsuista helmikuussa 2020 ja heti asiaan palataan uudestaan
Jonoissa ajonopeus usein vaihtelee. Kun ymmärtää sen, että välillä etäisyys saattaa revetä jopa 5 sekuntiin, peli ei ole menetetty. Kilpakumppanit kyllä saa kiinni sillä parin napsun vakionopeudellakin. Ja jos ei saa, ei se lähes silmän kantamattomiin eli peräti 10 sekuntiin karannut välimatka tarkoita niin suurta epäonnistumista, että pahoittaisin siitä mieltäni.
Ainiin, yhtä arkista on tosiaan jonohaitarit.
740GLE aikaisemmin:
Juuri tästä on puhe. Mutta silloin kun liikennemäärä on lähellä tien maksimia, jonossa on jo niin paljon pumppujalkoja, ettei niiden peesiin kannata lähteä pumppaamaan omaa polttoainetta.
Pumppujalka on ihan kuvaava termi. Ei tarvita edes ruuhkaa ilmiön tunnistamiseksi. Eilen saavutin kolmen auton "jonon", etummainen pumppasi, toinen ei halunnut lähteä ohi, kolmas pumppasi mukana. Itse jäin vakkarilla 1-2 km/h alle rajoituksen, ja siinä meni keskimäärin hyvällä turvavälillä. Ohituksiin ei viitsinyt lähteä, kun liikennevalot odottivat reilun 10 km päässä.
740GLE aikaisemmin:
Juuri tästä on puhe. Mutta silloin kun liikennemäärä on lähellä tien maksimia, jonossa on jo niin paljon pumppujalkoja, ettei niiden peesiin kannata lähteä pumppaamaan omaa polttoainetta.
Pumppujalka on ihan kuvaava termi. Ei tarvita edes ruuhkaa ilmiön tunnistamiseksi. Eilen saavutin kolmen auton "jonon", etummainen pumppasi, toinen ei halunnut lähteä ohi, kolmas pumppasi mukana. Itse jäin vakkarilla 1-2 km/h alle rajoituksen, ja siinä meni keskimäärin hyvällä turvavälillä. Ohituksiin ei viitsinyt lähteä, kun liikennevalot odottivat reilun 10 km päässä.
Sivuhuomautuksena: Ducatoissa ja sisarissa tasanopeussäädin pumppaa niin, että tyhjälläkin tiellä harmittaa, jos on vähänkin mäkiä. Kun haluaa oikeasti tasanopeuden, pitää kaasuttaa itse. Takkari on siinä tasakeskinopeussäädin, ylämäessä nopeus laskee, alamäessä nousee.
Liikenneympäristössä kuljettajan ratkaisuihin vaikutetaan monin tavoin. Yleensä ne toimii, mutta yhden poikkeuksen löysin.
Ajoin pyörällä suht vilkkaan autoliikenteen aikana kapeahkoa ja mutkaista maantietä. Autoilijoilla oli suuria vaikeuksia ohittaa riittävän sivuttaisetäisyyden kanssa, kun tiellä oli lähes jatkuvasti sulkuviiva. Sitten käännyin toiselle tielle, jossa oli vain reunaviivat. Tie oli vähintään yhtä mutkainen. Mutta nyt autoilijat osasivat hakea ohituspaikat ja väistää sopivasti.
Kun kuuliaiselle kuljettajalle on opetettu, ettei sulkuviivaa saa ylittää, tätä noudatetaan ja samalla rikotaan muita sääntöjä. Pitäisikö joillain teillä luopua sulku- ja kaistaviivoista kokonaan? Ohituskieltohan on silti voimasssa, mutta pyöräilijän ohittamiseen on enemmän mahdollisuuksia kuin auton.
Ei kosketa sulkuviivoihin, laitetaan pyöräilijä taluttamaan pyöriä pientareilla ohituskieltoalueilla.
Kategorisissa säännöissä on aina se huono puoli, että ihminen, joka niitä pilkulleen noudattaa, on ulkoistanut ajattelemisen nimismiehelle. Tämä näkyy tällä palstalla mm. rajoituksen ylittävästä tilannenopeudesta kommentoitaessa. +15 ei käy, ei käy, se ei vaan kertakaikkiaan käy. Vaikka riski pikavoittoon on kuskin oma.
Tuohan on selvää tai sitten ei olekaan. Luulin, että ohituskieltomerkki ja sulkuviiva merkkaavat samaa asiaa mutta Liikenneturva: "Tieliikennelain mukaan Ohituskielto- liikennemerkillä kielletään muun liikkuvan moottorikäyttöisen ajoneuvon kuin kaksipyöräisen sivuvaunuttoman moottoripyörän tai mopon ohittaminen. Eli saa ohittaa mopon ja moottorittoman ajoneuvon eli polkupyörän ohituskieltomerkin vaikutusalueella seuraavilla reunaehdoilla, ettei keskiviivan oikealla puolella olevaa valkoista (keltaista vielä 31.5.2023 saakka) viivaa ylitetä ja lisäksi ohituksessa on jätettävä turvallinen väli ohitettavaan ajoneuvon sekä ohitettaessa polkupyöräilijä annettava tälle ajoneuvon koko ja nopeus huomioon ottaen turvallinen tila tiellä." Jos on pelkkä merkki, polkupyörän saa ohittaa vaikka vasemman laidan kautta, mutta jos on sulkuviiva, ohittaa saa vain omaa kaistaa? Lumen alle jäävä viiva olisi siis vahvempi kuin aina näkyvä merkki. Onko merkki koskaan ilman viivaa?
Sinänsä Herbertin kuvauksen mukainen muutos tiessä ei saisi vaikuttaa ohittamiseen. Jos näkyvyys puuttuu, ei saa ohittaa ja viivalla indikoidaan juuri sitä.
Eihän niitä nopeusrajoituksia ole pikavoittoarpajaisia varten laitettu, vaan yleisen liikenneturvallisuuden.
Hr:n kommenttia en ymmärrä. Ohittaja, joka ei ylitä tien keskiviivaa, tekee laittoman ohituksen.
Ei noilla teillä ole piennarta. Mutta voin toki taluttaa, jos se ohittajan oloa helpottaa. Systeemin leveys kasvaa n. kaksinkertaiseksi, kun kävelen pyörän vieressä. On siinä naurussa pitelemistä, kun Quu odottaa ohituspaikkaa.
Aivoton pilkun noudattaminen säännössä kuin säännössä tekee joskus sen, että ihminen toimii väärin säännön alkuperäiseen tarkoitukseen nähden. Normaalin pyöräilijän (= ei hervotonta vauhtia paahtava trikooheppu) ohittaminen vaatii niin lyhyen ohitusmatkan, että voi ohittaa turvallisesti miettimättä lakipykäliä keski-, sulku- tai reunaviivoista. Näkyvyyskin on hyvä, koska pyöräilijä ei peitä näkyvyyttä eteenpäin. Autoilija siis kyllä näkee, onko ohitus turvallinen vastaantulijoiden tai esim. mutkatiellä näkemän kannata. Viivoista ei tarvitse kantaa huolta ellei ole pilkun viilaaja.
Tuolla maantiellä näkee pilkunviilaajia myös raskaan kaluston ratissa. Kun ylämäessä ei ole päässyt yhdistelmällä heittämällä ohi sulkuviivan takia, täysperävaunullinen junnaa kahtakymppiä polkupyörän perässä. Korkeasta ohjaamosta luulisi näkevän, mutta silti kaikki eivät paina tuosta vain ohi. Hiukan enemmänhän aikaa ja matkaa ohituksessa menisi kuin henkilöautolla.
Katsotaan sitä sitten kun sellainen tilanne tulee, että Quu vetää jono ensimmäisenä 80-100 km/h nopeudesta liinat kiinni pyöräilijänvauhtiin, kuka naurua pitelee.
Jos liinat kiinni vetäminen tarkoittaa äkkijarrutusta, eikö tilannetta voi edes vähän ennakoida?
Olen samaa mieltä siinä, että sulkuviivan ylitys pyöräilijän ohittamiseksi voisi olla sallitua. Sitä en tiedä, miten poliisi ylitykseen suhtautuu, jos muuta ongelmaa ei tilanteessa ole. Julkista hyväksyntää ei ylitykselle voi saada, lain vastaisiin menettelyihin ei kukaan voi antaa lupaa.
Teillä, joilla keskiviivaa ei ole, vastaantulijan puolta on ihan ok ajella, vaikka näkyvyyden puolesta siinä voisi olla sulkuviiva. Ja mitä pienemmille teille mennään, sitä enemmän keskilinjaa ylitetään.
Psykologian puolelle päästään siinä, miksi keskiviivan ylittämisen noudattaminen kiinnostaa, mutta ohituksessa sivuttaisetäisyys ei.
Hmm, taidan olla yleensä pilkunviilaaja, mutta en silti näe mitään pahaa pyöräilijän ohittamisessa sulkuviiva ylittäen, kunhan ei ole vastaantulijoita ja tarvittaessa ehtii takaisin omalle puolelle tien näkyvällä osalla. Ja kun näen vastaantulijalla saman tilanteen, ohjaan mahdollisimman sivuun, että vastaantulija ei ainakaan minun takia ohittaisi pyöräilijää läheltä. Mutta minkään muun liikkuvan pyörällisen ohi en sitten viivan yli menekään.
Sulkuviiva on tarpeeksi konkreettinen asia, jotta suomalainen sen ymmärtää. Sivuttaisetäisyys taas on liian vaikea, se pitäisi arvioida itse ja kun ei edes tiedä paljonko sen pitäisi olla, on vaikeaa. Jos ei osu, arviointi onnistui. Ja suuri osa kuljettajista ei oikeastaan tiedä missä auto kulkee, joten arvio voi mennä pieleen +/- 1 metri.
Rullahiihtäjä on mielenkiintoinen, kun käyttää vasenta puolta. Onneksi tulee harvoin vastaan, mutta jos, niin vaikeuksia saattaa tulla. Hiihtäjällä voi olla nopeutta parikymppiä, joten etäisyys supistuu nopeasti. Jos on vastaantulijoita, ei autolla voi väistää. Mutta ei voi oikein pysäyttääkään, kun hiihtäjä tömäyttää keulaan. Pakittaako pitäisi?
Totta kai, eikö lakikin vaadi ennakointia kaikkiin tilanteisiin, joka mäennyppylällä ja mutkassa pitää hiljentää ettei mahdollinen pyöräilijä tule yllätyksenä. ja nopeus pitää sovittaa pyöräilijänvauhtiin.
Paitsi Quulle tulee kaikki ei näkyvällä tienosalla yllätyksenä, ajan vakionopeussäätimellä tasanopeutta.
ps. Autossani on pyöräilijän ja jalankulkijan tunnistus hätäjarrutuksella.
Joissin tapauksissa todella säännöissä on vikaa, jolloin niiden kirjaimellinen noudattaminen voi olla joko vaarallista tai estää liikkumisen.
Veikkaisin silti, että suurin osa tapauksista, joissa sääntöjen kirjaimellinen noudattaminen tuntuu kömpelöltä ovat tapauksia, joissa jotain sääntöä ei ole ymmärretty. Tällöin ongelma ei aiheudu säännön kirjaimellisesta noudattamisesta vaan siitä ettei sitä sääntöä osata noudattaa oikein.
On tämä aika mahtavaa kun vielä ei tarvitse myöntää olevansa Norm Ali vaan saa pommittaa menemään ihan omana itsenään sen mitä kunto kestää ja vehkeet kulkee 😃
Vaikka onkin hieno asia, että aikuisillekin tehdään yhä leluja, jotka hävittävät ajan tajun, yksi hieman haikea piirre tässäkin autuudessa on. Ennen koin itseni sankariksi vetäessäni tutun MTB-reitin omaa kovaa hieman alle kahteen tuntiin lähes 150 keskisykkeellä. Tuntui selvästi siltä että nyt mennään kovaa.
Sama reitti uuteen pyörään ja sen alustan säätöihin sekä minulle aiemmin tuntemattomaan rengasmallin ja kumiseoksen pitoon tutustuen ja virlä pienellä lisälenkillä jatkettuna meni edes yrittämättä minuutin alle aiemman ennätyksen. Ajoin mielestäni uusilla vehkeillä normaalia varovaisemmin.
Myöhemmin renkaiden pidon rajan löydettyäni ja myös riittävän monesti ylitettyäni sain täysvauhtisella vedolla 8 minuuttia pois aiemmasta ennätyksestäni. Syötteen pyöräilyopas kehottaa varaamaan 19 km tunturin kierrokselle vähintään 2.5 tuntia. Minulla tulee mökiltä 2 x 6 km lisämatkaa toista MTB reittiä myöden, joten minulle tuo 19 km onkin 31 km ja ennätysaika 1:46:50.
Onko tuo kovaa meno vai ei riippuu siitä keneltä kysyy. Mutta aikaparannuksen lisäksi tuli toinenkin ero. Ennen ajoin kovat vedot niin kovaa kuin uskalsin. Nyt vedän niin kovaa kuin jaksan enkä tunne enää samaa sankaruutta kuin ennen minun painolleni, voimilleni ja ajotavalleni säädetyn alustan absorboidessa eteen sattuvat röykyt helposti.
Saako tällä epänormaalin pyöräilijän kunniamaininnan?
Sekin särähtää tuossa, että yleensä yhtä sääntöä rikkovalla kynnys rikkoa muitakin sääntöjä laskee. Tämä on todettu jossain tutkimuksessa. Kuitenkin keskusteluissa asia kääntyy päälaelleen. Sääntöjen tarkka noudattaminen on ongelma. Jotain psykologian puolelle menevää siinä on, että tarkastelu painottuu näin.
En tiedä, millaisia tapoja tai tavoitteita muilla on. Itse en pyöräile kilpaa eli aja kelloa vastaan, joten haen tulosparannusta omasta suorituskyvystäni, en kaluston viilaamisesta.
Mie oon niin veemäinen autoilija, että jos näen mamilin ajelevan suoralla tiellä kauempana edessä samaan suuntaan kuin mie ja vastaan tulee autoja, niin siirryn pikkuhiljaa siihen keskiviivan tuntumaan.
Kerron siis omalla sijoittumisella vastaantulijoille, että aion väistää mamilia, joten olkaa hereillä.
Jos taas mamil tulee vastaan, niin vedän auton pientareelle, jolla yritän viestittää vastaantulijoille, että tilaa on, antaa soittaa vaan.
Pari kertaa olen ollut tilanteessa, jossa kaksi mamilia ovat osoittaneet sen, että liian tiukka ajoasu poistaa järjen, älyn ja ymmärryksen.
mamilit ajoi samaan suuntaan, toinen toisella puolella tietä ja toinen toisella puolella tietä ja heillä oli kovin mukavaa, siis naurettavan hauskaa, kun autoilijat joutuivat hidastamaan heidän vauhtiin ja välillä oli epäselvää kumman kaistan autot voi mennä.
Erikoista, jos pari kertaa olet tuollaista nähnyt. Itse en koskaan.
Lähinnä poliisin reaktio minuakin kiinnostaa.
Joskus voi olla parempi siirtyä keskiviivan tuntumaan ja pakottaa vastaantulija odottamaan vuoroaan. Kaksi autoa 1,5 kaistalla on huono juttu. Kotikylän pääkadullekin tehtiin kavennus, kun siinä oli 1,5 kaistaa. Nyt liikenne sujuu paremmin. Jää turha tunkeilu pois.
Henkilöautot tuolla lenkillä ohitteli miten sattuu, mutta jakeluautolla oli aikaa hidastaa ja ohittaa, kun oli tilaa.