@Herbert kirjoitti:
Sanoit, että kun aralle vähän ajaneelle käy tuollainen huono kokemus, varmasti se johtaa asian välttämiseen. Poikkeaako tuon toimintamalli jollain tavalla kokeneesta?
Tietenkään kokenut ei tahallaan aja itseään ongelmiin, mutta johtaako kokeneen itsevarmuus tms. luulot siihen, että noihin tilanteisiin joudutaan? Vai mitä alunperin yritit sanoa?
Tilanteeseen joutuminen tarkoittaa tässä sitä, että tilanne muuttuu erilaiseksi, mitä se on ohituspäätöstä/suunnitelmaa tehtäessä ollut. Ei itsevarmuus tilannetta ratkaise.
Itsevarmuus voi altistaa joutumiselle tilanteeseen. Vanha viisaus tilanteeseen joutumisesta ja tilanteesta selviytymisestä pitää edelleen paikkaansa. Toki toiset selittävät, ettei mistään etukäteen voinut tietää, millaiseksi tilanne muuttui. Oikeasti asia ei ihan noin yksinkertainen ole. Osaaminen ratkaisee todennäköisyyden.
Kokemus auttaa, että uuteen tilanteeseen on ratkaisu mietitittynä etukäteen, ja sitä on jo 'harjoiteltu' aiemmin, jolloin toimintakyky säilyy. Minulle edellä kuvattu 'yllätys' osuus kohdalle 4..5 kertaa vuodessa, viimeksi näin kävi elokuussa. Yllättäviä tlanteita on paljon muitakin, joista on selvittävä, jos haluaa onnettomuuden välttää.
Kuulostaa paljolta, että joka toinen tai kolmas kuukausi ohitustilanteissa syntyy tuon tyyppistä ohjelmaa. Itse kuitenkin ajan reilut 40 tkm vuodessa. Mutta ohitustarve onkin murto-osa sinun ajotapaasi verrattuna.
Ei minun tarvitse säästää sähköä ajamalla kulutuksen optimoivalla kulutuksella, miksi minun pitäisi?
Tässä siis keskusteltiin edellisellä sivulla matkasta Oulun ja Helsingin välillä.
Sinä ihan itse kirjoitit ennen tuota kommenttiasi, että latausaikoja ja -kertoja ei tarvitse miettiä nopeuseron kannalta Oulun reissulla
Keskimäärin nopeusero vaikuttaa kulutukseen kuitenkin, joten on sillä merkitystä. Lataus- tai tankkauskertoihin tuollaisella matkalla. WLTP on "labraunelma".
Kotonta on helposti mahdollista lähteä liikkeelle täydellä akulla, mutta kun lähden Oulusta kotiin päin en viitsi mennä ensin laturille ja sitten lähteä vasta.
Edelleenkin se on (sinun) valintakysymys. Toiset lataavat (tai tankkaavat) lähtöpisteen molemmissa päissä autonsa täyteen ennen lähtö noin(kin) pitkälle matkalle.
Suuremman nopeuden aiheuttama kulutuksen nousu ei ehdi noin lyhyellä matkalla kuluttaa niin paljoa, että se erityisesti näkyisi latausajassa.
Jaa, nyt tuo väli muuttui "lyhyeksi". No mikset ota evästä matkalle mukaan ja paahda alusta loppuun asti sitten, niin ei "kulu aikaa" taukopaikallakaan. Varsinkin jos ei lataustarvetta tulisi. Ja sehän riippuu tietysti kulutuksesta, johon ajonopeus vaikuttaa. Jos kerran matka-aika merkitsee?
Kun ajatellaan, että pitkien matkojen sähkö ei maksa minulle mitään, niin senkään takia ei ole tarpeen optimoida kulutusta. Maailman pelastuminen tietysti hidastuu, kun en pyri säästämään ajosähköä.
Niin, siitä ei ollut varsinaisesti kyse. Sinusta "aadeehoodeajaminen" pitää virkeänä ja matka joutuu. Täällä on väläytelty ajatusta, ettei kumpikaan ihan suoraviivaisesti pidä paikkansa. Ja edellisessä kommentissani vihjaisin, että vähemmän stressaavasti ajamalla ja rajoitusnopeudella ajaen tankkaus-/lataustarve minimoimalla lopputulos voi olla oikein hyvä.
@Herbert kirjoitti:
Vanha viisaus tilanteeseen joutumisesta ja tilanteesta selviytymisestä pitää edelleen paikkaansa.
Vanha kuvitelma tilanteeseen joutumisesta ja siitä selviytymisestä toisensa poissulkevina vaihtoehtoina ei ole koskaan pitänyt paikkaansa.
Toki toiset selittävät, ettei mistään etukäteen voinut tietää, millaiseksi tilanne muuttui. Oikeasti asia ei ihan noin yksinkertainen ole. Osaaminen ratkaisee todennäköisyyden.
Niin ratkaisee, mutta ongelma onkin siinä että vaikka asiantuntijapelissä voi vaikuttaa omiin todennäköisyyksiinsä merkittävästi, salettiin ei pääse silti kukaan. Kuten itsekin huomasit, myös parhaallekin ennakoijalle tapahtuu välillä virheitä.
Ja siksi yritys valita tilanteeseen joutumisen ja selviytymisen välillä on väärä valinta. Hyvän pitää hallita sekä joutumisen minimointi että harvoista tilanteista selviytyminen. Tällä en tietenkään tarkoita, että liikenteessä kannattaisi luoda tarkoituksella tilanteita niistä selviytymisen harjoittelemiseksi.
Tietenkään täydelliseen välttämiseen ei pääse. Ensisijaisena mallina suosittelen silti tilanteiden välttämistä. Jos kokenut kuljettaja toituvasti joutuu selviytymään tilanteista, kokemus ei näy siinä tapauksessa riskitason laskuna siinä määrin kuin pitäisi. Kokemus toimii ehkä jopa päinvastoin. Luottamus selviytyä tilanteista nakertaa tavoitetta välttää riskejä.
Tämän takia keskusteluissa on hankala puhua kokeneesta kuljettajasta. Ei ole selvää, mitä sillä halutaan sanoa.
"Mikkelissä Maaherrankadulla viime viikolla kerrostalon seinään ajanutta kuljettajaa epäillään rattijuopumuksesta, törkeästä liikenteen vaarantamisesta ja ajoneuvon luvattomasta haltuunotosta.
– Kysymyksessä oli ulkopaikkakuntalainen nuorehko mies, joka oli lähtenyt anastamallaan autolla ajamaan rallia ja kokeilemaan, mitä auto kulkee, kertoo tutkinnanjohtaja Timo Häkkinen Itä-Suomen poliisista.
Häkkisen mukaan kuljettaja oli testaillut reitin varrella käsijarrukäännöksiä, sillä seurauksella, että auto lähti niin sanotusti lapasesta ja päätyi kerrostalon seinään.
Onnettomuus tapahtui viime viikolla torstain ja perjantain välisenä yönä noin kello yksi.
Henkilöauto romuttui tilanteessa ajokelvottomaksi. Myös kerrostalon alimman kerroksen parveke sai tilanteessa vaurioita.
Henkilöauton kuljettaja pääsi onnettomuuden jälkeen itse ulos autosta. Hänet vietiin sairaalaan jatkotutkimuksia varten.
Kuljettajan lisäksi autossa ei ollut muita."
Ehdotan ettei kännissä sää ajaa
Selville kuskeille nykysäännöt ja nopeudet OK.
Keskikaiteet eivät estä ajoneuvojen ajautumista tieltä ulos tai päin puita, mikä on yleistä nuorten BMW-kuljettajien keskuudessa.
Ei minun tarvitse säästää sähköä ajamalla kulutuksen optimoivalla kulutuksella, miksi minun pitäisi?
Tässä siis keskusteltiin edellisellä sivulla matkasta Oulun ja Helsingin välillä.
Sinä ihan itse kirjoitit ennen tuota kommenttiasi, että latausaikoja ja -kertoja ei tarvitse miettiä nopeuseron kannalta Oulun reissulla
Keskimäärin nopeusero vaikuttaa kulutukseen kuitenkin, joten on sillä merkitystä. Lataus- tai tankkauskertoihin tuollaisella matkalla. WLTP on "labraunelma".
Kotonta on helposti mahdollista lähteä liikkeelle täydellä akulla, mutta kun lähden Oulusta kotiin päin en viitsi mennä ensin laturille ja sitten lähteä vasta.
Edelleenkin se on (sinun) valintakysymys. Toiset lataavat (tai tankkaavat) lähtöpisteen molemmissa päissä autonsa täyteen ennen lähtö noin(kin) pitkälle matkalle.
Suuremman nopeuden aiheuttama kulutuksen nousu ei ehdi noin lyhyellä matkalla kuluttaa niin paljoa, että se erityisesti näkyisi latausajassa.
Jaa, nyt tuo väli muuttui "lyhyeksi". No mikset ota evästä matkalle mukaan ja paahda alusta loppuun asti sitten, niin ei "kulu aikaa" taukopaikallakaan. Varsinkin jos ei lataustarvetta tulisi. Ja sehän riippuu tietysti kulutuksesta, johon ajonopeus vaikuttaa. Jos kerran matka-aika merkitsee?
Kun ajatellaan, että pitkien matkojen sähkö ei maksa minulle mitään, niin senkään takia ei ole tarpeen optimoida kulutusta. Maailman pelastuminen tietysti hidastuu, kun en pyri säästämään ajosähköä.
Niin, siitä ei ollut varsinaisesti kyse. Sinusta "aadeehoodeajaminen" pitää virkeänä ja matka joutuu. Täällä on väläytelty ajatusta, ettei kumpikaan ihan suoraviivaisesti pidä paikkansa. Ja edellisessä kommentissani vihjaisin, että vähemmän stressaavasti ajamalla ja rajoitusnopeudella ajaen tankkaus-/lataustarve minimoimalla lopputulos voi olla oikein hyvä.
Nopeusero ei Suomessa olevien Teslan latureiden välillä vaikuta pysähdysten määrään, jos nopeusero on alle 20km/h. Sähköa kuluu enemmän suuremmalla nopeudella, mutta latauspaikkoja on niin rajallisesti, että samoille tolpille pysähdytään. Kun keväässä ajoin pitkästi toista tonnia painava peräkärry perässä kylmallä ilmalla, piti pysähtyä Hartola-Äänekoski-Kärsämäki, kun muuten on pitänyt pysähtyä Äänekoski-Kärsämäki.
+20 nopeudella akkuun täytyy ladata vähän enemmän energiaa, mutta sen vaikutus laatausaikaan on minimaalinen, koska latauksen max teho on 250kW. Max tehoa ei mene kovin pitkää aikaa, mutta latauskäyrä on silti sellainen että yli 100kW tehoa menee pitkään.
Eli sinun ei tarvitse olla huolissasi, että joutuisin liian usein pysähtymään laturille tai että latausaika olisi liian pitkä, kun pyrin optimoimaan matka-ajan.
Kokemus auttaa, että uuteen tilanteeseen on ratkaisu mietitittynä etukäteen, ja sitä on jo 'harjoiteltu' aiemmin, jolloin toimintakyky säilyy. Minulle edellä kuvattu 'yllätys' osuus kohdalle 4..5 kertaa vuodessa, viimeksi näin kävi elokuussa. Yllättäviä tlanteita on paljon muitakin, joista on selvittävä, jos haluaa onnettomuuden välttää.
Kuulostaa paljolta, että joka toinen tai kolmas kuukausi ohitustilanteissa syntyy tuon tyyppistä ohjelmaa. Itse kuitenkin ajan reilut 40 tkm vuodessa. Mutta ohitustarve onkin murto-osa sinun ajotapaasi verrattuna.
Kyllä tuo minustakin on suht paljon, toki ohituksia tulee paljon mutta loppujen lopuksi aika harvoin ns. jonon ohtuksia. Usein miten muutaman auton jonon ohitan kerralla ja pidemmän jono kyseessä olen jään usein odottelemaan, sillä lähestyvä isompi risteys tai kaupunkin hajoittaa jonon itsestään. Mutta kuten sanoin auton merkki on merkittävä tekijä, herättää tunteita muuallakin kuin keskustelupalstalla. Asenne tulee esiin myös kaupunkiajossa viereiseltä kaistalta tila häviää aika usein, kun aikeensa paljastaa vilkulla. Vastaavassa määrin en ole törmännyt samaan ajessani volkkarilla, toyotalla tai minillä. AIka typerää että kaistanvaihto pitäisi tehdä ensin ja sitten vasta vilkku. Kai se vaan kuuluu odotosarvona, että tällä merkillä pitäisi ajaa siten kuin muita ei olisi edes liikkeellä
@Herbert kirjoitti:
Tietenkään täydelliseen välttämiseen ei pääse. Ensisijaisena mallina suosittelen silti tilanteiden välttämistä. Jos kokenut kuljettaja toituvasti joutuu selviytymään tilanteista, kokemus ei näy siinä tapauksessa riskitason laskuna siinä määrin kuin pitäisi. Kokemus toimii ehkä jopa päinvastoin. Luottamus selviytyä tilanteista nakertaa tavoitetta välttää riskejä.
Olemme tehneet samoista lähtökohdista eri päätelmän. Myönnämme kumpikin että riskitilanteita ei voi täysin välttää. Minulle se tarkoittaa, että ei ole ensisijaista ja toissijaista puolustusmekanismia tärkeysjärjestyksenä vaan kaksi eri puolustuslinjaa, joista kumman tahansa puuttuminen tekee vajaan kuljettajan.
Jatkuvasti tilanteisiin joutuvalla kuljettajalla jo ensimmäinen puolustuslinja vuotaa.
Kuten jo aiemmin sanoinkin (ja monesti!), jos ennakointi on yhtään kohdillaan, silloin erikoistilanteet ovat niin harvinaisia, että niiden kautta ei ehdi oppia harvinaisten hätätilanteiden käsittelyä. Liian syvälle tilanteeseen ajettuaan asiat tapahtuvat niin nopeasti että aikaa opiskeluun ei enää ole, joten hätätilannetoimet pitää olla valmiiksi harjoiteltuna silloin kun niitä tarvitaan.
Tämän takia keskusteluissa on hankala puhua kokeneesta kuljettajasta. Ei ole selvää, mitä sillä halutaan sanoa.
Kokemus tarkoittaakin useimmille ajettuja kilometrejä mitään uutta oppimatta samaa rutiinia toistaen. Siksi kokemus korreloi osaamisen kanssa varsin heikosti. Tarkoitan osaamisella tässä molempia välttämättömiä merkityksiä, siis sekä kykyä välttää tilanteita aktiivisesti että myös selvitä harvinaisista tilanteista joihin ajaa huomaamatta niin syvälle että aika ja tila alkaa käydä vähiin.
@Herbert kirjoitti:
Tietenkään täydelliseen välttämiseen ei pääse. Ensisijaisena mallina suosittelen silti tilanteiden välttämistä. Jos kokenut kuljettaja toituvasti joutuu selviytymään tilanteista, kokemus ei näy siinä tapauksessa riskitason laskuna siinä määrin kuin pitäisi. Kokemus toimii ehkä jopa päinvastoin. Luottamus selviytyä tilanteista nakertaa tavoitetta välttää riskejä.
Kuten jo aiemmin sanoinkin (ja monesti!), jos ennakointi on yhtään kohdillaan, silloin erikoistilanteet ovat niin harvinaisia, että niiden kautta ei ehdi oppia harvinaisten hätätilanteiden käsittelyä. Liian syvälle tilanteeseen ajettuaan asiat tapahtuvat niin nopeasti että aikaa opiskeluun ei enää ole, joten hätätilannetoimet pitää olla valmiiksi harjoiteltuna silloin kun niitä tarvitaan.
En halua harjoitella niitä todellisissa tilanteissakaan. En tiedä esim. epäonnistuneesta ohituksesta selviytymiseen muuta treeniä kuin mielukuvaharjoittelu. Tätä teen liikenteessä, kun analysoin omia havaintoja, virheitä ja ratkaisuja
@Herbert kirjoitti:
Tietenkään täydelliseen välttämiseen ei pääse. Ensisijaisena mallina suosittelen silti tilanteiden välttämistä. Jos kokenut kuljettaja toituvasti joutuu selviytymään tilanteista, kokemus ei näy siinä tapauksessa riskitason laskuna siinä määrin kuin pitäisi. Kokemus toimii ehkä jopa päinvastoin. Luottamus selviytyä tilanteista nakertaa tavoitetta välttää riskejä.
Kuten jo aiemmin sanoinkin (ja monesti!), jos ennakointi on yhtään kohdillaan, silloin erikoistilanteet ovat niin harvinaisia, että niiden kautta ei ehdi oppia harvinaisten hätätilanteiden käsittelyä. Liian syvälle tilanteeseen ajettuaan asiat tapahtuvat niin nopeasti että aikaa opiskeluun ei enää ole, joten hätätilannetoimet pitää olla valmiiksi harjoiteltuna silloin kun niitä tarvitaan.
En halua harjoitella niitä todellisissa tilanteissakaan. En tiedä esim. epäonnistuneesta ohituksesta selviytymiseen muuta treeniä kuin mielukuvaharjoittelu. Tätä teen liikenteessä, kun analysoin omia havaintoja, virheitä ja ratkaisuja
Sittenhän me olemme samaa mieltä jo kahdestakin asiasta!
Hyvä ennakoija ei saa riittävästi hätätilanneharjoitusta ajokilometrien myötä ja harjoittelu todellisessa tilanteessa on sopimatonta. Näin sen pitää ollakin.
En halua harjoitella niitä todellisissa tilanteissakaan. En tiedä esim. epäonnistuneesta ohituksesta selviytymiseen muuta treeniä kuin mielukuvaharjoittelu. Tätä teen liikenteessä, kun analysoin omia havaintoja, virheitä ja ratkaisuja
Hmm, kiinnitin huomiota sanavalintaa epäonnistunut ohitus? Osaatko avata, mitä tarkoitat epäonnistumisella. Esimerkkinä vaikka seuraavat asiat, joissa ennakkosuunnitelmaan on muutettava:
1: Ajan kadulla suoraan, kadun ylittävälle suojatielle eteeni ajaa pyöräilijä. Jarruttamalla vältän ajamasta fillaristin päälle, olenko epännistunut ja miten?
2. Jonoa ohittaessa havaitsen, että oikealla jonossa liikkuva auto kiihdyttää kiinni edessään olevaa väliä, johon olen suunnitellun keskeyttäväni ohituksen. Keskeytän ohituksen jarruttamalla ja siirryn kiihdyttäjän taakse, olenko epännistunut ja miten?
En halua harjoitella niitä todellisissa tilanteissakaan. En tiedä esim. epäonnistuneesta ohituksesta selviytymiseen muuta treeniä kuin mielukuvaharjoittelu. Tätä teen liikenteessä, kun analysoin omia havaintoja, virheitä ja ratkaisuja
Hmm, kiinnitin huomiota sanavalintaa epäonnistunut ohitus? Osaatko avata, mitä tarkoitat epäonnistumisella. Esimerkkinä vaikka seuraavat asiat, joissa ennakkosuunnitelmaan on muutettava:
1: Ajan kadulla suoraan, kadun ylittävälle suojatielle eteeni ajaa pyöräilijä. Jarruttamalla vältän ajamasta fillaristin päälle, olenko epännistunut ja miten?
2. Jonoa ohittaessa havaitsen, että oikealla jonossa liikkuva auto kiihdyttää kiinni edessään olevaa väliä, johon olen suunnitellun keskeyttäväni ohituksen. Keskeytän ohituksen jarruttamalla ja siirryn kiihdyttäjän taakse, olenko epännistunut ja miten?
Epäonnistuneesta ohituksesta oli juttua tässä viestiketjussa vähän aikaisemmin, kun paluu oikealle vaati "punkemista".
Et ole, korkeintaan pyöräilijä epäonnistui, jos oli väistämisvelvollinen. Ihan normaali tilanne on väistää muita tienkäyttäjiä.
Ohitus epäonnistui, mutta kiihdyttäjä onneksi järjesti ajoissa tilaa taakseen, huomasit tilanteen muuttumisen ajoissa ja ohitettavan takana ajanut ei kuronut väliä kiinni. Yhtä hyvä tuuri ei ollut tässä keskustelussa aikaisemmin, kun ohittaja oli ehtinyt pidemmälle ja vasta silloin totesi jonon liian tiiviiksi paluuta ajatellen. Ei siis varmistunut laillisen ohituksen edellytyksistä.
Jos vastaus ei kelpaa, otetaan helpompi esimerkki. Ajat kurviin ja auto lähtee luistoon. Oikaiset luiston ja jatkat matkaa. Virhe tapahtui, kun tarkoitus ei ollut ylittää renkaiden pitoa, mutta kuskin taidot/tuuri riittivät paikkaamaan virheen.
Itsevarmuus voi altistaa joutumiselle tilanteeseen. Vanha viisaus tilanteeseen joutumisesta ja tilanteesta selviytymisestä pitää edelleen paikkaansa. Toki toiset selittävät, ettei mistään etukäteen voinut tietää, millaiseksi tilanne muuttui. Oikeasti asia ei ihan noin yksinkertainen ole. Osaaminen ratkaisee todennäköisyyden.
Kuulostaa paljolta, että joka toinen tai kolmas kuukausi ohitustilanteissa syntyy tuon tyyppistä ohjelmaa. Itse kuitenkin ajan reilut 40 tkm vuodessa. Mutta ohitustarve onkin murto-osa sinun ajotapaasi verrattuna.
@HybridRules kirjoitti:
Tässä siis keskusteltiin edellisellä sivulla matkasta Oulun ja Helsingin välillä.
Sinä ihan itse kirjoitit ennen tuota kommenttiasi, että latausaikoja ja -kertoja ei tarvitse miettiä nopeuseron kannalta Oulun reissulla
Keskimäärin nopeusero vaikuttaa kulutukseen kuitenkin, joten on sillä merkitystä. Lataus- tai tankkauskertoihin tuollaisella matkalla. WLTP on "labraunelma".
Edelleenkin se on (sinun) valintakysymys. Toiset lataavat (tai tankkaavat) lähtöpisteen molemmissa päissä autonsa täyteen ennen lähtö noin(kin) pitkälle matkalle.
Jaa, nyt tuo väli muuttui "lyhyeksi". No mikset ota evästä matkalle mukaan ja paahda alusta loppuun asti sitten, niin ei "kulu aikaa" taukopaikallakaan. Varsinkin jos ei lataustarvetta tulisi. Ja sehän riippuu tietysti kulutuksesta, johon ajonopeus vaikuttaa. Jos kerran matka-aika merkitsee?
Niin, siitä ei ollut varsinaisesti kyse. Sinusta "aadeehoodeajaminen" pitää virkeänä ja matka joutuu. Täällä on väläytelty ajatusta, ettei kumpikaan ihan suoraviivaisesti pidä paikkansa. Ja edellisessä kommentissani vihjaisin, että vähemmän stressaavasti ajamalla ja rajoitusnopeudella ajaen tankkaus-/lataustarve minimoimalla lopputulos voi olla oikein hyvä.
Vanha kuvitelma tilanteeseen joutumisesta ja siitä selviytymisestä toisensa poissulkevina vaihtoehtoina ei ole koskaan pitänyt paikkaansa.
Niin ratkaisee, mutta ongelma onkin siinä että vaikka asiantuntijapelissä voi vaikuttaa omiin todennäköisyyksiinsä merkittävästi, salettiin ei pääse silti kukaan. Kuten itsekin huomasit, myös parhaallekin ennakoijalle tapahtuu välillä virheitä.
Ja siksi yritys valita tilanteeseen joutumisen ja selviytymisen välillä on väärä valinta. Hyvän pitää hallita sekä joutumisen minimointi että harvoista tilanteista selviytyminen. Tällä en tietenkään tarkoita, että liikenteessä kannattaisi luoda tarkoituksella tilanteita niistä selviytymisen harjoittelemiseksi.
--740 GLE
Tietenkään täydelliseen välttämiseen ei pääse. Ensisijaisena mallina suosittelen silti tilanteiden välttämistä. Jos kokenut kuljettaja toituvasti joutuu selviytymään tilanteista, kokemus ei näy siinä tapauksessa riskitason laskuna siinä määrin kuin pitäisi. Kokemus toimii ehkä jopa päinvastoin. Luottamus selviytyä tilanteista nakertaa tavoitetta välttää riskejä.
Tämän takia keskusteluissa on hankala puhua kokeneesta kuljettajasta. Ei ole selvää, mitä sillä halutaan sanoa.
"Mikkelissä Maaherrankadulla viime viikolla kerrostalon seinään ajanutta kuljettajaa epäillään rattijuopumuksesta, törkeästä liikenteen vaarantamisesta ja ajoneuvon luvattomasta haltuunotosta.
– Kysymyksessä oli ulkopaikkakuntalainen nuorehko mies, joka oli lähtenyt anastamallaan autolla ajamaan rallia ja kokeilemaan, mitä auto kulkee, kertoo tutkinnanjohtaja Timo Häkkinen Itä-Suomen poliisista.
Häkkisen mukaan kuljettaja oli testaillut reitin varrella käsijarrukäännöksiä, sillä seurauksella, että auto lähti niin sanotusti lapasesta ja päätyi kerrostalon seinään.
Onnettomuus tapahtui viime viikolla torstain ja perjantain välisenä yönä noin kello yksi.
Henkilöauto romuttui tilanteessa ajokelvottomaksi. Myös kerrostalon alimman kerroksen parveke sai tilanteessa vaurioita.
Henkilöauton kuljettaja pääsi onnettomuuden jälkeen itse ulos autosta. Hänet vietiin sairaalaan jatkotutkimuksia varten.
Kuljettajan lisäksi autossa ei ollut muita."
Ehdotan:
-Nopeusrajoituksen laskua.
-Promillerajan laskua.
-Lisää keskikaideteitä.
-Enemmän alkoholivalistusta autokouluihin.
Ehdotan ettei kännissä sää ajaa
Selville kuskeille nykysäännöt ja nopeudet OK.
Keskikaiteet eivät estä ajoneuvojen ajautumista tieltä ulos tai päin puita, mikä on yleistä nuorten BMW-kuljettajien keskuudessa.
Nopeusero ei Suomessa olevien Teslan latureiden välillä vaikuta pysähdysten määrään, jos nopeusero on alle 20km/h. Sähköa kuluu enemmän suuremmalla nopeudella, mutta latauspaikkoja on niin rajallisesti, että samoille tolpille pysähdytään. Kun keväässä ajoin pitkästi toista tonnia painava peräkärry perässä kylmallä ilmalla, piti pysähtyä Hartola-Äänekoski-Kärsämäki, kun muuten on pitänyt pysähtyä Äänekoski-Kärsämäki.
+20 nopeudella akkuun täytyy ladata vähän enemmän energiaa, mutta sen vaikutus laatausaikaan on minimaalinen, koska latauksen max teho on 250kW. Max tehoa ei mene kovin pitkää aikaa, mutta latauskäyrä on silti sellainen että yli 100kW tehoa menee pitkään.
Eli sinun ei tarvitse olla huolissasi, että joutuisin liian usein pysähtymään laturille tai että latausaika olisi liian pitkä, kun pyrin optimoimaan matka-ajan.
Kyllä tuo minustakin on suht paljon, toki ohituksia tulee paljon mutta loppujen lopuksi aika harvoin ns. jonon ohtuksia. Usein miten muutaman auton jonon ohitan kerralla ja pidemmän jono kyseessä olen jään usein odottelemaan, sillä lähestyvä isompi risteys tai kaupunkin hajoittaa jonon itsestään. Mutta kuten sanoin auton merkki on merkittävä tekijä, herättää tunteita muuallakin kuin keskustelupalstalla. Asenne tulee esiin myös kaupunkiajossa viereiseltä kaistalta tila häviää aika usein, kun aikeensa paljastaa vilkulla. Vastaavassa määrin en ole törmännyt samaan ajessani volkkarilla, toyotalla tai minillä. AIka typerää että kaistanvaihto pitäisi tehdä ensin ja sitten vasta vilkku. Kai se vaan kuuluu odotosarvona, että tällä merkillä pitäisi ajaa siten kuin muita ei olisi edes liikkeellä
Olemme tehneet samoista lähtökohdista eri päätelmän. Myönnämme kumpikin että riskitilanteita ei voi täysin välttää. Minulle se tarkoittaa, että ei ole ensisijaista ja toissijaista puolustusmekanismia tärkeysjärjestyksenä vaan kaksi eri puolustuslinjaa, joista kumman tahansa puuttuminen tekee vajaan kuljettajan.
Jatkuvasti tilanteisiin joutuvalla kuljettajalla jo ensimmäinen puolustuslinja vuotaa.
Kuten jo aiemmin sanoinkin (ja monesti!), jos ennakointi on yhtään kohdillaan, silloin erikoistilanteet ovat niin harvinaisia, että niiden kautta ei ehdi oppia harvinaisten hätätilanteiden käsittelyä. Liian syvälle tilanteeseen ajettuaan asiat tapahtuvat niin nopeasti että aikaa opiskeluun ei enää ole, joten hätätilannetoimet pitää olla valmiiksi harjoiteltuna silloin kun niitä tarvitaan.
Kokemus tarkoittaakin useimmille ajettuja kilometrejä mitään uutta oppimatta samaa rutiinia toistaen. Siksi kokemus korreloi osaamisen kanssa varsin heikosti. Tarkoitan osaamisella tässä molempia välttämättömiä merkityksiä, siis sekä kykyä välttää tilanteita aktiivisesti että myös selvitä harvinaisista tilanteista joihin ajaa huomaamatta niin syvälle että aika ja tila alkaa käydä vähiin.
--740 GLE
En halua harjoitella niitä todellisissa tilanteissakaan. En tiedä esim. epäonnistuneesta ohituksesta selviytymiseen muuta treeniä kuin mielukuvaharjoittelu. Tätä teen liikenteessä, kun analysoin omia havaintoja, virheitä ja ratkaisuja
Sittenhän me olemme samaa mieltä jo kahdestakin asiasta!
Hyvä ennakoija ei saa riittävästi hätätilanneharjoitusta ajokilometrien myötä ja harjoittelu todellisessa tilanteessa on sopimatonta. Näin sen pitää ollakin.
--740 GLE
Jäikö jotain, mistä ollaan eri mieltä?
Hmm, kiinnitin huomiota sanavalintaa epäonnistunut ohitus? Osaatko avata, mitä tarkoitat epäonnistumisella. Esimerkkinä vaikka seuraavat asiat, joissa ennakkosuunnitelmaan on muutettava:
1: Ajan kadulla suoraan, kadun ylittävälle suojatielle eteeni ajaa pyöräilijä. Jarruttamalla vältän ajamasta fillaristin päälle, olenko epännistunut ja miten?
2. Jonoa ohittaessa havaitsen, että oikealla jonossa liikkuva auto kiihdyttää kiinni edessään olevaa väliä, johon olen suunnitellun keskeyttäväni ohituksen. Keskeytän ohituksen jarruttamalla ja siirryn kiihdyttäjän taakse, olenko epännistunut ja miten?
Epäonnistuneesta ohituksesta oli juttua tässä viestiketjussa vähän aikaisemmin, kun paluu oikealle vaati "punkemista".
Et ole, korkeintaan pyöräilijä epäonnistui, jos oli väistämisvelvollinen. Ihan normaali tilanne on väistää muita tienkäyttäjiä.
Ohitus epäonnistui, mutta kiihdyttäjä onneksi järjesti ajoissa tilaa taakseen, huomasit tilanteen muuttumisen ajoissa ja ohitettavan takana ajanut ei kuronut väliä kiinni. Yhtä hyvä tuuri ei ollut tässä keskustelussa aikaisemmin, kun ohittaja oli ehtinyt pidemmälle ja vasta silloin totesi jonon liian tiiviiksi paluuta ajatellen. Ei siis varmistunut laillisen ohituksen edellytyksistä.
Jos vastaus ei kelpaa, otetaan helpompi esimerkki. Ajat kurviin ja auto lähtee luistoon. Oikaiset luiston ja jatkat matkaa. Virhe tapahtui, kun tarkoitus ei ollut ylittää renkaiden pitoa, mutta kuskin taidot/tuuri riittivät paikkaamaan virheen.