@Lukija68121 kirjoitti:
Tähän mennessä seitsemään viimeisen 24 tunnin aikana.
Joten liikenteessä on todellakin ollut tilanteita.
Seitsemän vakavaa muistutusta siitä että harjoittelu on myöhäistä kun tilanne on päällä. Hätätilanteessa ei ehdi enää oppia mitään uutta. Vain useilla toistoilla automatisoidut toiminnot ovat käytettävissä. Olisi hyvä, jos siinä työkalupakissa olisi jotain muutakin kuin hartialukko.
Seitsemän vakavaa muistutusta siitä, millainen todennäköisyys on selviytyä vaikeasta tilanteesta. Pitää muistaa, mikä ero on käsittelyharjoituksessa ja aidossa tilanteessa, joka on syntynyt esim. liian suuren tilannenopeuden seurauksena.
Keli on jossain muualla päin ilmeisesti varsin vaikea, vaikka täällä Pohjanmaalla pahin meni jo eilen? Meillä on ihan normaali talvikeli. Ei poikkeuksellisen vaikea eikä myöskään kovan pakkasen helppo kuivan polannejään tilanne, vaan muutama aste pakkasta ja hieman lunta.
Täällä etelässä tänään perjantaina normaali talvikeli.
Huomenna (maanantaina) taas syksy palaa ja laittaa Keski-Suomen tiet "peilijääksi" pääväyliä lukuunottamatta.
Jouluna 2023, kun ajoimme pohjoiseen Lahden moottoritiellä, Järvenpään kohdalla alkoi sataa jäätävää tihkua. Tie muuttui mustaksi ja autoja kiisi ohi, vaikka noudatimme sallittua nopeutta, 100 km/h. Kun kiihdytimme, sutimisvalot vilkkuivat varoituksena. Olisimme voineet jatkaa matkaa, mutta riski oli liian suuri, jos jääkeli yllättäisi muut tietämättömät kuljettajat ja he ajautuisivat sivuluisuun. Niinpä poistuimme tieltä Mäntsälän liittymästä ja siirryimme tielle 140.
@Herbert kirjoitti:
Tässä tapauksessa kolmion takaa tulija huomasi lähestyvät autot, jotka olivat omalla kaistallaan. Oliko ohittajan näkökulmasta tie esteetön ohitukseen, kun sivutieltä on pyrkimässä auto vapaalle kaistalle?
Jos oikeuteen päädytään, mikään ei ole enää selvää. Kaikki riippuu siitä, millainen näyttö tilanteesta on, miten osapuolet sen tuomarille esittävät ja millaisen käsityksen tuomari siitä saa. Lisäksi päätös on arvontaa, joka saattaa hovissa muuttua.
No ainakin edellä mainitussa kuvauksessa ohitus oli jo alkanut, koska matkustaja huomasi sen ja kaista ei ollut käännyttäessä vapaa. Se, että kuljettaja ei näe autoa, ei poista väistämisvelvollisuutta. Mitä tuon kuvauksen luin, niin opetus on, että isolle tielle sivutieltä tuollessa kannattaa katsoa molempiin suuntiin, ei vain vilkaista. Jos matkustaja näkee ja kuski ei, niin kyse on havaintovirheestä.
Mutta toki tilanne, jossa ehdit kääntyä tielle ennen ohitusta, on eri juttu. Tällöin ohitus ei tientenkään ole enää sallittu. Tilanne ohittajan näkökulmasta muuttuu tuossa nopeasti, mutta ohituksen keskeyttäminen heti alkuunsa pitäisi olla hyvinkin helppo toimenpide. Velvollisuus (ja myös iso henkilökohtainen motivaatio) on varmistaa, että ajorata on vapaa ohitukseen.
Kyllä, ohitus oli alkanut, kun sivutieltä tulija kääntyi päätielle. Silloin, kun päätös päätielle tulemisesta tehtiin, ohittaja oli vielä omalla kaistallaan.
Näitä hetkiä ja osapuolten velvollisuuksia on mukava oikeussalissa käsitellä. Muutaman kerran siellä olleena, ei tosin liikenteeseen liittyen, tiedän vain sen, että ns. selvätkin jutut tahtoo herkästi muuttua mutkikkaiksi ja lopputulos vaikeasti maalaisjärjellä ennustettaviksi.
Samaa mieltä ollaan oikeiden havaintojen teon tärkeydestä. Tällaisessa tilanteessa väärä havainnointi on todennäköisesti yleistä, mutta ohituksen osuminen juuri tuohon hetkeen harvinaista.
@Herbert kirjoitti:
Kyllä, ohitus oli alkanut, kun sivutieltä tulija kääntyi päätielle. Silloin, kun päätös päätielle tulemisesta tehtiin, ohittaja oli vielä omalla kaistallaan.
Näitä hetkiä ja osapuolten velvollisuuksia on mukava oikeussalissa käsitellä. Muutaman kerran siellä olleena, ei tosin liikenteeseen liittyen, tiedän vain sen, että ns. selvätkin jutut tahtoo herkästi muuttua mutkikkaiksi ja lopputulos vaikeasti maalaisjärjellä ennustettaviksi.
Samaa mieltä ollaan oikeiden havaintojen teon tärkeydestä. Tällaisessa tilanteessa väärä havainnointi on todennäköisesti yleistä, mutta ohituksen osuminen juuri tuohon hetkeen harvinaista.
Miten sinulle kävi siellä oikeussalissa, tuliko kakkua?
Juu, onneksi ei mennyt omasta kukkarosta. Tappio silti, vaikka yhdessä casessa onkin monta alakohtaa ja osan niistä voitin. Ennen kaikkea nämä jutut opettaa paljon lainsäädännöstä ja oikeusjärjestelmän toimintaperiaatteista. Maalaisjärjen voi heti alkuun heittää romukoppaan, kun aletaan tulkita lakia.
@Herbert kirjoitti:
Kyllä, ohitus oli alkanut, kun sivutieltä tulija kääntyi päätielle. Silloin, kun päätös päätielle tulemisesta tehtiin, ohittaja oli vielä omalla kaistallaan.
Niin ja ohittaja teki päätöksen, koska kaista oli vapaa. Edellisessä tapauksessa käsitääkseni ei ehditty kääntyä päätielle kiitos valpaana olleen matksustajan. Eli sen olata kaikki on ok.
Kaupungin ulosmenotie, kaksi kaistaa suuntaansa, rajoitus 60. Iltapäivän työmatkaliikenteen aikaan autoja suht paljon liikkeellä, mutta ei ruuhkaa. Vasemmalla 5-sarjan bemarilla ajava n. 60, ehkä muutama km/h yli. Tämän saavuttaa siirtoajossa oleva paikallisliikenteen bussi (automerkki jäi tunnistamatta) ja jää roikkumaan n. 10-15 m päähän. Bemarikuski pysyy vasemmalla ja pitää tiukasti nopeutensa, kunnes seuraavassa risteyksessä ryhmittyy vasemmalle kääntyvien kaistalle. Bussi jatkaa suoraan, rajoitus 80 ja seuraava uhri. Tämä siirtyy hetken kuluttua oikealle, jolloin bussikuskikin siirtyy oikealle ja jatkaa arviolta 85-90 km/h. Muutaman kilometrin päästä oikealle kääntyvien kaistalle ja liittymästä ulos.
Syitä kuljettajan ratkaisuille voi olla monia, mutta vuoroajossa olevalta en ihan tuollaista ole nähnyt.
@Lukija68121 kirjoitti:
Tähän mennessä seitsemään viimeisen 24 tunnin aikana.
Joten liikenteessä on todellakin ollut tilanteita.
Seitsemän vakavaa muistutusta siitä että harjoittelu on myöhäistä kun tilanne on päällä. Hätätilanteessa ei ehdi enää oppia mitään uutta. Vain useilla toistoilla automatisoidut toiminnot ovat käytettävissä. Olisi hyvä, jos siinä työkalupakissa olisi jotain muutakin kuin hartialukko.
Seitsemän vakavaa muistutusta siitä, millainen todennäköisyys on selviytyä vaikeasta tilanteesta. Pitää muistaa, mikä ero on käsittelyharjoituksessa ja aidossa tilanteessa, joka on syntynyt esim. liian suuren tilannenopeuden seurauksena.
On todella paljon helpompaa toistaa kohtuullisen hyvää suoritusta tietoisesti harjoitustilanteeseen varautuneena kuin kaivaa yhtä hyvä suoritus liikenteessä yllätettynä. Jälkimmäiseen tilanteeseen liittyy havainnon jälkeen valintatilanne, jonka prosessointi viivästyttää valitun toiminnan alkamista. Tilanteesta riippuen valittu toimintakin voi jäädä heikommaksi kuin moottoriradalla tai lentokentällä keilojen välissä pujotellessa. Liikenteessä voi tulla virheitä vielä senkin jälkeen kun pystyy vetämään varmasti 10 / 10 ehjää suoritusta ajokouluttajan valvonnassa lumisella pienlentokentällä.
Tästä on omakohtaistakin kokemusta. Kymmeniä tuhansia kilometrejä ja ainakin muutaman kesän sen jälkeen kun olin automatisoinut tutun moottoripyörän hätäjarrutuksen ja epäluuloisen suhtautumisen risteyksiin ainakin hetkeksi pysähtyneisiin tai tien laitaan pysähtyneisiin autoihin jäin silti kiinni "rituaalivarautumisestani". Näin tien laitaan pysähtyneen oikealle vilkuttavan autokuskin varoitusmerkkinä. Hänen kääntäessään silmät kiinni U-käännökseen puhelin korvalla edelleen oikea vilkku päällä en kuitenkaan ollut OIKEASTI varautunut hätäseis-operaatioon. Vaikka tila riittikin, jarrutukseni jäi aivan liian pehmeäksi.
Näin siis mitä saattaa tapahtua, olin mielestäni tilanteen tasalla ja sormet valmiina jarrukahvalla, mutta en siltikään oikeasti odottanut kotilokuskin kääntyvän silmät kiinni eteeni. Jarrutus lähti kohtuullisen varhain, mutta vajaalla teholla.
Huomasin varautumisessani selkeän ajatusvirheen. Ennakointini oli jäänyt näkemisen tasolle eikä ollut saavuttanut liikennevaloihin saavuttaessa tapahtuvaa TODELLISTA toimintavalmiutta. Valon vaihtumisen todennäköisyys on niin suuri, että pysähtymisiä tulee jatkuvasti, joten valoihin varautuminen on todellista. Eteen kääntyvä on niin harvinainen tilanne, että vaikka näinkin mahdollisen tilanteen synnyn ennalta, en silti ottanut sitä oikeasti vakavasti ja toimintani jäi puutteelliseksi.
Tästä on tehty tapauksen jälkeen mentaalipuolen korjaus, jolla juuri tuota tilannetta muistellen varaudun toimimaan oikeasti eikä vain hipaisemaan jarrua. En ole vielä saanut selville auttaako se koska tilannetta ei ole tullut kohdalle.
Eikös Pohjanmaalla sattunut tapaus ollut kylki edellä päin vastaantulevaa ohjattu auto? Kuljettajan autopilotti pitää olla hyvin ohjelmoituna, että voittaa auton ajonhallinnan ja korjaa luiston vielä silloinkin kun auton suojelusenkeli luovuttaa ja vetää turvavyöt tiukalle törmäystä valmistellen. Näissä tilanteissa pienikin viive ja vajaa reagointi lisäävät vaikeusastetta hyvin nopeasti.
@Lukija33539 kirjoitti:
Totesin, että kun autokerhomme talvi(jää)ratapäivät ovat taas ensi talvena, niin mennään ehdottomasti mukaan ja ajettaan sitten koko päivä, jotta rutiinia alkaa tulemaan. Lisäksi auton hallinnan voi turvallisesti menettää noissa oloissa, tarkoituksena on myös 'herättää', että rajan väärällä puolella ei ole sellaisia takaivoimia, jolla pystään tiellä, nopeus on ratkaiseva tekijä.
Tälle yläpeukku! Useimmille ensimmäisten ratakierrosten opetus on omien taitojen rajallisuus. Siksi luiston raja pitääkin oppia tunnistamaan varmasti ettei mene sellaiselle alueelle, jossa omat kädet eivät enää riitä. Useimmille meistä omat kädet ja jalat asettavat tiukemman rajoituksen kuin Isaac Newton.
Turvallisesti voi ajaa vaikka ei käytäkään kaikkea Isaac Newtonin sallimaa kunhan vain oppii tunnistamaan omat rajansa. Tässä korostuu nopeuden vaikutus. Kun viimeiseen vielä ehjillä ajolinjoilla keilojen välissä pysyvään väistöön lisätään 5 km/h, on myös kokeneella kuljettajalla hytti täynnä käsiä hyvin pienellä nopeuserolla.
Meillä viimeksi lasten kanssa yhdessä useammalla autolla ajetun koulutustapahtuman jännittävin havainto oli autojen erilaisuus. Yksi lähti rengaskauppaan saman tien verrattuaan omaansa minun uudempaan ja paremmilla renkailla pyörivään autoon sekä liikkeen tarjoamana referenssiautona olleeseen uusilla talvirenkailla pyörineeseen esittelyautoon. Minulle jäi kotiläksy opetella ajamaan nykyautoa kuten nykyautoa eikä kuten Seittenneliskanttista.
Tuli mieleen toisessa ketjussa kirjoitetuista väistöjutuista, että kerran minäkin olen joutunut tilanteeseen liikenteessä, kun 4-tiellä jouduin tekemään yllättävä väistön. Pimeän aikaan talvikelissä ajaessa Jkylään päin oli edessä yllättäin auto katollaan tiellä minun kaistalla. Siinä seurasi hetkellinen "jäätyminen", kun ei heti sisäistänyt tilannetta. Väistäminen ei lopulta ollut vaativa juttu, kun auto näkyi riittävän kaukana. En muista oliko 80 ja 100 rajoitusalue.
Ymmärrän, jos joku on tiellä edessä. En itsekään uskaltaisi liikauttaa isoa autoa tuossa kelissä yhtään mihinkään. Omalla autollani ajaisin tuota puolentoista tunnin matkaa varmaankin yli kolme tuntia nyt kun alla pyörivät puolipitoiset Bridgestone Blizzakit, jotka eivät vaikuta edes ihan parhailta mahdollisilta kitkarenkailta. Mutta 10 tuntia kuulostaa jo liioittelulta?
Pääasia että pääsivät ehjänä perille, mutta olisi mielenkiintoista tietää mikä noissa olosuhteissa oli niin poikkeuksellista? Onkohan tämän tapauksen erikoisuus siinä, että nelinumeroisilla seututeillä joka talvi toistuva märän polannejään tilanne osui nyt valtatielle?
Jos henkilöauton alla pyörii kunnolliset nastarenkaat, en hoksaa miksi tuossa ei voisi ilman mitään hurjasteluakin ajella varovasti kotiin samalla ajatuksella kuin Lapin Miehen eksymistapaus*? Tuossa tilanteessa tosin joutuisi myöntämään, että on niin liukasta että hiljaisessakin liikenteessä joutuisi hidastamaan liukkauden vuoksi eikä rajoitetun näkyvyyden vuoksi, joka on paljon useammin toteutuva hidastamaan pakottava sääilmiö.
(*) "Kerran olin eksyksissä, mutta ajattelin että tämä on vaarallista ja lähdin kotiin"
"Sodankylä–Rovaniemi-välillä ajanut poliisipartio ilmoitti, että jopa neljänkympin tuntivauhdissa auto oli lähteä sivuluisuun. Näin siitäkin huolimatta, että poliisiautoissa on todella laadukkaat renkaat, kerrottiin Oulun poliisin johtokeskuksesta sunnuntai-iltana"
Olettaisin, että kuitenkin nastat on alla. Taisi olla "Etelän Mies" vitsit vähissä.
@HybridRules kirjoitti:
Tuli mieleen toisessa ketjussa kirjoitetuista väistöjutuista, että kerran minäkin olen joutunut tilanteeseen liikenteessä, kun 4-tiellä jouduin tekemään yllättävä väistön. Pimeän aikaan talvikelissä ajaessa Jkylään päin oli edessä yllättäin auto katollaan tiellä minun kaistalla. Siinä seurasi hetkellinen "jäätyminen", kun ei heti sisäistänyt tilannetta. Väistäminen ei lopulta ollut vaativa juttu, kun auto näkyi riittävän kaukana. En muista oliko 80 ja 100 rajoitusalue.
Hyvä esimerkki siitä, miten reaktioaika muodostuu. Jos mitataan sitä, kuka lähtee nopeiten liikennevaloista, tulokset on ihan jotain muuta kuin tuollaiseen, täysin ennalta arvaamattomaan tilanteeseen saapumisessa. Eli vaikeusaste vaikuttaa myös reaktioaikaan. Lisäksi se vaikuttaa suorituksen onnistumisen todennäköisyyteen.
Sama homma kun peura, koira tai hirvi hyppää auton eteen. Jos tapahtumahetkellä puhut vaimon kanssa viereiselle penkille, kestää aikansa että ohjelmakierto tulee siihen hetkeen, jolloin uutta tietoa luetaan prosessiin.
4-tien tapaukseen liittyen kerran olen ollut kitkoilla liikkeellä soratiellä, jossa olosuhteet nelostietä vastaavat. Lisäksi keli muuttui nopeasti. Koko ajan liukasta, mutta sateen takia paheni nopeasti jo muutaman kilsan matkalla. Joissain vaiheessa päätin kääntyä takaisin, jolloin tein virheen. Huolimaton U-käännös väljässä risteyksessä, jossa toisella kaistalla tien kallistus oli suuri. Etupyörä liukui tietysti ojaan. Ei muita kuin henkisiä vaurioita, nastarenkaalinen maasturi veti ylös. Olisi pitänyt lukea tietä tarkemmin ja kääntää tasaisella. Normaalistihan edes talvella soratien kallistus ei ole mikään ongelma tai erityistä huomiota vaativa asia.
Paluumatkalla oli jännittävä tilanne, kun vastaan tuli auto ja jouduin väistämään sivukaltevassa kohdassa reunaan. Onneksi pito riitti kävelyvauhdissa. Mutta märkää peilijäätä ei kannata väheksyä. Ja Lapin miesten jutut tiedetään.
Näillä leveyspiireillä noita märkiä peilijääteitä saa ajella joka talvi niin kitkoilla kuin nastoillakin ja molemmilla ne on liukkaita mutta autolla kuitenkin helpommin liikuttavissa kuin kävellen. Auto ei sentään kovin helposti heitä volttia.
Viime viikolla yhtenä aamuna taasen märkää loskaa oli tiellä auton pohjaan saakka ja silloinkin matkantekoon meni rutkasti normaalia enemmän aikaa.
@Lukija31722 kirjoitti:
Näillä leveyspiireillä noita märkiä peilijääteitä saa ajella joka talvi niin kitkoilla kuin nastoillakin ja molemmilla ne on liukkaita mutta autolla kuitenkin helpommin liikuttavissa kuin kävellen. Auto ei sentään kovin helposti heitä volttia.
Niinpä. Jokatalvista normisettiä. Se nyt vaan kuuluu tuohon keliin että kitkarenkailla pehmeästi vaihtavan turbiiniautomaatin vaihto rauhallisella käyntinopeudella sutaisee isomman vaihteen kytkeytyessä.
Nastoilla tilanne muuttuu sikäli että tasainen musta jää on jo helppo tilanne kun tiellä ei ole mitään muhkuroita jotka potkisivat autoa milloin minnekin. Luistaahan se polanteesta nastoillakin mutta luistaa silti rauhallisemmin eikä luisto ole fysiikan laskujen nollakitkassa vaakasuoralle tasolle liukumaan heitetyn kappaleen approksimaatio.
Rouvan nastarengastetulla autolla ajetun mökkireissun jälkeen jatkan silti omalla autollani kitkoilla. Eläkeläisellä ei ole enää ajolöhtö päällä ja aikaa on. Vaikka pitoa ei oikeiden talvirenkaiden edestä olekaan, vanhojen Nokia 9 nastarenkaiden vaihto nykyaikaisempiin palautti auton normaalin käytöksen. Farkku on sedania tasapainoisempi ja rauhallisempi, etenkin kun uneliaampi moottori karsii kuljettajan virheitä. Kaksoisahdettu sedan suti toisinaan vahingossakin.
"Uutiset 3.12.2024 06:38
RATTIJUOPUMUS Oulun poliisille tuli hieman ennen puoltayötä ilmoitus Pohjantieltä Haukiputaalta moottoritietä väärään suuntaan ajavasta autoilijasta. Auto löytyikin hetkistä myöhemmin moottoritieltä nousevalta rampilta.
Autosta oli nähtävissä sen törmänneen johonkin ajon aikana. Poliisikoira jäljitti paikalta poistuneen kuljettajan nopeasti ja mies otettiin kiinni. Hän puhalsi alkometriin lukeman 2.3 promillea.
Asiaa selvitettäessä kävi ilmi, että auto oli osunut moottoritiellä kaiteisiin ja pyörähtänyt ympäri. Tämän seurauksena kuljettaja kertoi lähteneensä vahingossa ajamaan ”vastakarvaan”."
@Lukija31722 kirjoitti:
Näillä leveyspiireillä noita märkiä peilijääteitä saa ajella joka talvi niin kitkoilla kuin nastoillakin ja molemmilla ne on liukkaita mutta autolla kuitenkin helpommin liikuttavissa kuin kävellen. Auto ei sentään kovin helposti heitä volttia.
Niinpä. Jokatalvista normisettiä. Se nyt vaan kuuluu tuohon keliin että kitkarenkailla pehmeästi vaihtavan turbiiniautomaatin vaihto rauhallisella käyntinopeudella sutaisee isomman vaihteen kytkeytyessä.
Nastoilla tilanne muuttuu sikäli että tasainen musta jää on jo helppo tilanne kun tiellä ei ole mitään muhkuroita jotka potkisivat autoa milloin minnekin. Luistaahan se polanteesta nastoillakin mutta luistaa silti rauhallisemmin eikä luisto ole fysiikan laskujen nollakitkassa vaakasuoralle tasolle liukumaan heitetyn kappaleen approksimaatio.
Rouvan nastarengastetulla autolla ajetun mökkireissun jälkeen jatkan silti omalla autollani kitkoilla. Eläkeläisellä ei ole enää ajolöhtö päällä ja aikaa on. Vaikka pitoa ei oikeiden talvirenkaiden edestä olekaan, vanhojen Nokia 9 nastarenkaiden vaihto nykyaikaisempiin palautti auton normaalin käytöksen. Farkku on sedania tasapainoisempi ja rauhallisempi, etenkin kun uneliaampi moottori karsii kuljettajan virheitä. Kaksoisahdettu sedan suti toisinaan vahingossakin.
--740 GLE
Kerran takavuosina ajoin kesärenkailla syyskuussa menomatkan kohteeseen jäätynyttä asfalttitietä pitkin ja tulomatkan aukeilta kokonaan sulaneella mutta metsän kohdalta vain pinnastaan kastuneella jäällä. Se oli niin liukasta kesärenkaille että tien normaali pieni kaltevuus sivulle aiheutti sen että autolla piti ajaa etukulma edellä sivuluisussa suorallakin että auto kulki kaistalla eikä valunut tien reunaan. Onneksi tuo tapahtui Etelä-Pohjanmaalla missä ei ole sellaisia mäkiä jotka olisivat estäneet matkanteon. Savossa taasen olen kaksi kertaa lähtenyt laskemaan nastarenkailla sellaista jäistä alamäkeä jossa jarruttaminen ei auttanut mitään vaan vauhti vain kiihtyi oli renkaat lulossa tai ei. Eipä niissä absittomilla jarruilla auttanut muu kuin lakata jarruttamasta kokonaan ja ohjata auto oikeaan suuntaan. Ekalla kerralla piti tähdätä kovalla vauhdilla kapean sillan yli ja tokalla kerralla ajaa X-risteyksen läpi jossa olisi pitänyt väistää oikealta tulevaa jota onneksi ei tullut.
Huomenna (maanantaina) taas syksy palaa ja laittaa Keski-Suomen tiet "peilijääksi" pääväyliä lukuunottamatta.
Jouluna 2023, kun ajoimme pohjoiseen Lahden moottoritiellä, Järvenpään kohdalla alkoi sataa jäätävää tihkua. Tie muuttui mustaksi ja autoja kiisi ohi, vaikka noudatimme sallittua nopeutta, 100 km/h. Kun kiihdytimme, sutimisvalot vilkkuivat varoituksena. Olisimme voineet jatkaa matkaa, mutta riski oli liian suuri, jos jääkeli yllättäisi muut tietämättömät kuljettajat ja he ajautuisivat sivuluisuun. Niinpä poistuimme tieltä Mäntsälän liittymästä ja siirryimme tielle 140.
No ainakin edellä mainitussa kuvauksessa ohitus oli jo alkanut, koska matkustaja huomasi sen ja kaista ei ollut käännyttäessä vapaa. Se, että kuljettaja ei näe autoa, ei poista väistämisvelvollisuutta. Mitä tuon kuvauksen luin, niin opetus on, että isolle tielle sivutieltä tuollessa kannattaa katsoa molempiin suuntiin, ei vain vilkaista. Jos matkustaja näkee ja kuski ei, niin kyse on havaintovirheestä.
Mutta toki tilanne, jossa ehdit kääntyä tielle ennen ohitusta, on eri juttu. Tällöin ohitus ei tientenkään ole enää sallittu. Tilanne ohittajan näkökulmasta muuttuu tuossa nopeasti, mutta ohituksen keskeyttäminen heti alkuunsa pitäisi olla hyvinkin helppo toimenpide. Velvollisuus (ja myös iso henkilökohtainen motivaatio) on varmistaa, että ajorata on vapaa ohitukseen.
Kyllä, ohitus oli alkanut, kun sivutieltä tulija kääntyi päätielle. Silloin, kun päätös päätielle tulemisesta tehtiin, ohittaja oli vielä omalla kaistallaan.
Näitä hetkiä ja osapuolten velvollisuuksia on mukava oikeussalissa käsitellä. Muutaman kerran siellä olleena, ei tosin liikenteeseen liittyen, tiedän vain sen, että ns. selvätkin jutut tahtoo herkästi muuttua mutkikkaiksi ja lopputulos vaikeasti maalaisjärjellä ennustettaviksi.
Samaa mieltä ollaan oikeiden havaintojen teon tärkeydestä. Tällaisessa tilanteessa väärä havainnointi on todennäköisesti yleistä, mutta ohituksen osuminen juuri tuohon hetkeen harvinaista.
Miten sinulle kävi siellä oikeussalissa, tuliko kakkua?
Missä näitäkin sitten kyselee joulukuun lopulla?
Ei kakkua, mutta pari miljoonaa euroa turpaan.
Tuosta menee jo ihan sanattomaksi. Toivottavasti ei sinulta henkilökohtaisesti vaan joltain edustamaltasi taholta,
Juu, onneksi ei mennyt omasta kukkarosta. Tappio silti, vaikka yhdessä casessa onkin monta alakohtaa ja osan niistä voitin. Ennen kaikkea nämä jutut opettaa paljon lainsäädännöstä ja oikeusjärjestelmän toimintaperiaatteista. Maalaisjärjen voi heti alkuun heittää romukoppaan, kun aletaan tulkita lakia.
Niin ja ohittaja teki päätöksen, koska kaista oli vapaa. Edellisessä tapauksessa käsitääkseni ei ehditty kääntyä päätielle kiitos valpaana olleen matksustajan. Eli sen olata kaikki on ok.
Kaupungin ulosmenotie, kaksi kaistaa suuntaansa, rajoitus 60. Iltapäivän työmatkaliikenteen aikaan autoja suht paljon liikkeellä, mutta ei ruuhkaa. Vasemmalla 5-sarjan bemarilla ajava n. 60, ehkä muutama km/h yli. Tämän saavuttaa siirtoajossa oleva paikallisliikenteen bussi (automerkki jäi tunnistamatta) ja jää roikkumaan n. 10-15 m päähän. Bemarikuski pysyy vasemmalla ja pitää tiukasti nopeutensa, kunnes seuraavassa risteyksessä ryhmittyy vasemmalle kääntyvien kaistalle. Bussi jatkaa suoraan, rajoitus 80 ja seuraava uhri. Tämä siirtyy hetken kuluttua oikealle, jolloin bussikuskikin siirtyy oikealle ja jatkaa arviolta 85-90 km/h. Muutaman kilometrin päästä oikealle kääntyvien kaistalle ja liittymästä ulos.
Syitä kuljettajan ratkaisuille voi olla monia, mutta vuoroajossa olevalta en ihan tuollaista ole nähnyt.
On todella paljon helpompaa toistaa kohtuullisen hyvää suoritusta tietoisesti harjoitustilanteeseen varautuneena kuin kaivaa yhtä hyvä suoritus liikenteessä yllätettynä. Jälkimmäiseen tilanteeseen liittyy havainnon jälkeen valintatilanne, jonka prosessointi viivästyttää valitun toiminnan alkamista. Tilanteesta riippuen valittu toimintakin voi jäädä heikommaksi kuin moottoriradalla tai lentokentällä keilojen välissä pujotellessa. Liikenteessä voi tulla virheitä vielä senkin jälkeen kun pystyy vetämään varmasti 10 / 10 ehjää suoritusta ajokouluttajan valvonnassa lumisella pienlentokentällä.
Tästä on omakohtaistakin kokemusta. Kymmeniä tuhansia kilometrejä ja ainakin muutaman kesän sen jälkeen kun olin automatisoinut tutun moottoripyörän hätäjarrutuksen ja epäluuloisen suhtautumisen risteyksiin ainakin hetkeksi pysähtyneisiin tai tien laitaan pysähtyneisiin autoihin jäin silti kiinni "rituaalivarautumisestani". Näin tien laitaan pysähtyneen oikealle vilkuttavan autokuskin varoitusmerkkinä. Hänen kääntäessään silmät kiinni U-käännökseen puhelin korvalla edelleen oikea vilkku päällä en kuitenkaan ollut OIKEASTI varautunut hätäseis-operaatioon. Vaikka tila riittikin, jarrutukseni jäi aivan liian pehmeäksi.
Näin siis mitä saattaa tapahtua, olin mielestäni tilanteen tasalla ja sormet valmiina jarrukahvalla, mutta en siltikään oikeasti odottanut kotilokuskin kääntyvän silmät kiinni eteeni. Jarrutus lähti kohtuullisen varhain, mutta vajaalla teholla.
Huomasin varautumisessani selkeän ajatusvirheen. Ennakointini oli jäänyt näkemisen tasolle eikä ollut saavuttanut liikennevaloihin saavuttaessa tapahtuvaa TODELLISTA toimintavalmiutta. Valon vaihtumisen todennäköisyys on niin suuri, että pysähtymisiä tulee jatkuvasti, joten valoihin varautuminen on todellista. Eteen kääntyvä on niin harvinainen tilanne, että vaikka näinkin mahdollisen tilanteen synnyn ennalta, en silti ottanut sitä oikeasti vakavasti ja toimintani jäi puutteelliseksi.
Tästä on tehty tapauksen jälkeen mentaalipuolen korjaus, jolla juuri tuota tilannetta muistellen varaudun toimimaan oikeasti eikä vain hipaisemaan jarrua. En ole vielä saanut selville auttaako se koska tilannetta ei ole tullut kohdalle.
Eikös Pohjanmaalla sattunut tapaus ollut kylki edellä päin vastaantulevaa ohjattu auto? Kuljettajan autopilotti pitää olla hyvin ohjelmoituna, että voittaa auton ajonhallinnan ja korjaa luiston vielä silloinkin kun auton suojelusenkeli luovuttaa ja vetää turvavyöt tiukalle törmäystä valmistellen. Näissä tilanteissa pienikin viive ja vajaa reagointi lisäävät vaikeusastetta hyvin nopeasti.
--740 GLE
Tälle yläpeukku! Useimmille ensimmäisten ratakierrosten opetus on omien taitojen rajallisuus. Siksi luiston raja pitääkin oppia tunnistamaan varmasti ettei mene sellaiselle alueelle, jossa omat kädet eivät enää riitä. Useimmille meistä omat kädet ja jalat asettavat tiukemman rajoituksen kuin Isaac Newton.
Turvallisesti voi ajaa vaikka ei käytäkään kaikkea Isaac Newtonin sallimaa kunhan vain oppii tunnistamaan omat rajansa. Tässä korostuu nopeuden vaikutus. Kun viimeiseen vielä ehjillä ajolinjoilla keilojen välissä pysyvään väistöön lisätään 5 km/h, on myös kokeneella kuljettajalla hytti täynnä käsiä hyvin pienellä nopeuserolla.
Meillä viimeksi lasten kanssa yhdessä useammalla autolla ajetun koulutustapahtuman jännittävin havainto oli autojen erilaisuus. Yksi lähti rengaskauppaan saman tien verrattuaan omaansa minun uudempaan ja paremmilla renkailla pyörivään autoon sekä liikkeen tarjoamana referenssiautona olleeseen uusilla talvirenkailla pyörineeseen esittelyautoon. Minulle jäi kotiläksy opetella ajamaan nykyautoa kuten nykyautoa eikä kuten Seittenneliskanttista.
--740 GLE
Tuli mieleen toisessa ketjussa kirjoitetuista väistöjutuista, että kerran minäkin olen joutunut tilanteeseen liikenteessä, kun 4-tiellä jouduin tekemään yllättävä väistön. Pimeän aikaan talvikelissä ajaessa Jkylään päin oli edessä yllättäin auto katollaan tiellä minun kaistalla. Siinä seurasi hetkellinen "jäätyminen", kun ei heti sisäistänyt tilannetta. Väistäminen ei lopulta ollut vaativa juttu, kun auto näkyi riittävän kaukana. En muista oliko 80 ja 100 rajoitusalue.
En muista nähneeni tällaista ennen, ainakaan pohjoisessa, jossa on totuttu kaikkiin keleihin:
https://yle.fi/a/74-20128511
Ymmärrän, jos joku on tiellä edessä. En itsekään uskaltaisi liikauttaa isoa autoa tuossa kelissä yhtään mihinkään. Omalla autollani ajaisin tuota puolentoista tunnin matkaa varmaankin yli kolme tuntia nyt kun alla pyörivät puolipitoiset Bridgestone Blizzakit, jotka eivät vaikuta edes ihan parhailta mahdollisilta kitkarenkailta. Mutta 10 tuntia kuulostaa jo liioittelulta?
Pääasia että pääsivät ehjänä perille, mutta olisi mielenkiintoista tietää mikä noissa olosuhteissa oli niin poikkeuksellista? Onkohan tämän tapauksen erikoisuus siinä, että nelinumeroisilla seututeillä joka talvi toistuva märän polannejään tilanne osui nyt valtatielle?
Jos henkilöauton alla pyörii kunnolliset nastarenkaat, en hoksaa miksi tuossa ei voisi ilman mitään hurjasteluakin ajella varovasti kotiin samalla ajatuksella kuin Lapin Miehen eksymistapaus*? Tuossa tilanteessa tosin joutuisi myöntämään, että on niin liukasta että hiljaisessakin liikenteessä joutuisi hidastamaan liukkauden vuoksi eikä rajoitetun näkyvyyden vuoksi, joka on paljon useammin toteutuva hidastamaan pakottava sääilmiö.
(*) "Kerran olin eksyksissä, mutta ajattelin että tämä on vaarallista ja lähdin kotiin"
--740 GLE
"Sodankylä–Rovaniemi-välillä ajanut poliisipartio ilmoitti, että jopa neljänkympin tuntivauhdissa auto oli lähteä sivuluisuun. Näin siitäkin huolimatta, että poliisiautoissa on todella laadukkaat renkaat, kerrottiin Oulun poliisin johtokeskuksesta sunnuntai-iltana"
Olettaisin, että kuitenkin nastat on alla. Taisi olla "Etelän Mies" vitsit vähissä.
Hyvä esimerkki siitä, miten reaktioaika muodostuu. Jos mitataan sitä, kuka lähtee nopeiten liikennevaloista, tulokset on ihan jotain muuta kuin tuollaiseen, täysin ennalta arvaamattomaan tilanteeseen saapumisessa. Eli vaikeusaste vaikuttaa myös reaktioaikaan. Lisäksi se vaikuttaa suorituksen onnistumisen todennäköisyyteen.
Sama homma kun peura, koira tai hirvi hyppää auton eteen. Jos tapahtumahetkellä puhut vaimon kanssa viereiselle penkille, kestää aikansa että ohjelmakierto tulee siihen hetkeen, jolloin uutta tietoa luetaan prosessiin.
4-tien tapaukseen liittyen kerran olen ollut kitkoilla liikkeellä soratiellä, jossa olosuhteet nelostietä vastaavat. Lisäksi keli muuttui nopeasti. Koko ajan liukasta, mutta sateen takia paheni nopeasti jo muutaman kilsan matkalla. Joissain vaiheessa päätin kääntyä takaisin, jolloin tein virheen. Huolimaton U-käännös väljässä risteyksessä, jossa toisella kaistalla tien kallistus oli suuri. Etupyörä liukui tietysti ojaan. Ei muita kuin henkisiä vaurioita, nastarenkaalinen maasturi veti ylös. Olisi pitänyt lukea tietä tarkemmin ja kääntää tasaisella. Normaalistihan edes talvella soratien kallistus ei ole mikään ongelma tai erityistä huomiota vaativa asia.
Paluumatkalla oli jännittävä tilanne, kun vastaan tuli auto ja jouduin väistämään sivukaltevassa kohdassa reunaan. Onneksi pito riitti kävelyvauhdissa. Mutta märkää peilijäätä ei kannata väheksyä. Ja Lapin miesten jutut tiedetään.
Näillä leveyspiireillä noita märkiä peilijääteitä saa ajella joka talvi niin kitkoilla kuin nastoillakin ja molemmilla ne on liukkaita mutta autolla kuitenkin helpommin liikuttavissa kuin kävellen. Auto ei sentään kovin helposti heitä volttia.
Viime viikolla yhtenä aamuna taasen märkää loskaa oli tiellä auton pohjaan saakka ja silloinkin matkantekoon meni rutkasti normaalia enemmän aikaa.
Niinpä. Jokatalvista normisettiä. Se nyt vaan kuuluu tuohon keliin että kitkarenkailla pehmeästi vaihtavan turbiiniautomaatin vaihto rauhallisella käyntinopeudella sutaisee isomman vaihteen kytkeytyessä.
Nastoilla tilanne muuttuu sikäli että tasainen musta jää on jo helppo tilanne kun tiellä ei ole mitään muhkuroita jotka potkisivat autoa milloin minnekin. Luistaahan se polanteesta nastoillakin mutta luistaa silti rauhallisemmin eikä luisto ole fysiikan laskujen nollakitkassa vaakasuoralle tasolle liukumaan heitetyn kappaleen approksimaatio.
Rouvan nastarengastetulla autolla ajetun mökkireissun jälkeen jatkan silti omalla autollani kitkoilla. Eläkeläisellä ei ole enää ajolöhtö päällä ja aikaa on. Vaikka pitoa ei oikeiden talvirenkaiden edestä olekaan, vanhojen Nokia 9 nastarenkaiden vaihto nykyaikaisempiin palautti auton normaalin käytöksen. Farkku on sedania tasapainoisempi ja rauhallisempi, etenkin kun uneliaampi moottori karsii kuljettajan virheitä. Kaksoisahdettu sedan suti toisinaan vahingossakin.
--740 GLE
"Uutiset 3.12.2024 06:38
RATTIJUOPUMUS Oulun poliisille tuli hieman ennen puoltayötä ilmoitus Pohjantieltä Haukiputaalta moottoritietä väärään suuntaan ajavasta autoilijasta. Auto löytyikin hetkistä myöhemmin moottoritieltä nousevalta rampilta.
Autosta oli nähtävissä sen törmänneen johonkin ajon aikana. Poliisikoira jäljitti paikalta poistuneen kuljettajan nopeasti ja mies otettiin kiinni. Hän puhalsi alkometriin lukeman 2.3 promillea.
Asiaa selvitettäessä kävi ilmi, että auto oli osunut moottoritiellä kaiteisiin ja pyörähtänyt ympäri. Tämän seurauksena kuljettaja kertoi lähteneensä vahingossa ajamaan ”vastakarvaan”."
Ehdotan:
-Nopeusrajoituksen laskua.
-Promillerajan laskua.
-Lisää keskikaideteitä.
-Enemmän alkoholivalistusta autokouluihin.
Kerran takavuosina ajoin kesärenkailla syyskuussa menomatkan kohteeseen jäätynyttä asfalttitietä pitkin ja tulomatkan aukeilta kokonaan sulaneella mutta metsän kohdalta vain pinnastaan kastuneella jäällä. Se oli niin liukasta kesärenkaille että tien normaali pieni kaltevuus sivulle aiheutti sen että autolla piti ajaa etukulma edellä sivuluisussa suorallakin että auto kulki kaistalla eikä valunut tien reunaan. Onneksi tuo tapahtui Etelä-Pohjanmaalla missä ei ole sellaisia mäkiä jotka olisivat estäneet matkanteon. Savossa taasen olen kaksi kertaa lähtenyt laskemaan nastarenkailla sellaista jäistä alamäkeä jossa jarruttaminen ei auttanut mitään vaan vauhti vain kiihtyi oli renkaat lulossa tai ei. Eipä niissä absittomilla jarruilla auttanut muu kuin lakata jarruttamasta kokonaan ja ohjata auto oikeaan suuntaan. Ekalla kerralla piti tähdätä kovalla vauhdilla kapean sillan yli ja tokalla kerralla ajaa X-risteyksen läpi jossa olisi pitänyt väistää oikealta tulevaa jota onneksi ei tullut.