Luotan siihen, että "lakia" opetetaan, niin kuin on kautta aikain tehty, riittävässä määrin autokouluissa. Jos sellaisen on käynyt ja loppukokeen hyväksytysti suorittanut, on kelpo kuljettaja. Kunhan sellaisena pysyisi.
Minulle toivotettiin inssin läpäisyn jälkeen turvallista harjoittelua.
Tuossa vaiheessa en ollut enkä kuvitellut olevani kelpo kuljettaja. Tunne tuli vasta hiukan myöhemmin. Sekin oli vain tunne. Vielä myöhemmin tuokin selvisi.
Jokainen tietysti asettaa riman omasta mielestä sopivalle tasolle. Ehkä sinulla se on tuoreen kortin haltijan tasolla. Minulla se on paljon korkeammalla.
Vilkunkäyttö on itse asiassa tavattoman vaikeaa ja siksi niin monet jättävät käyttämättä sitä tai käyttävät ihan väärin. Vilkun oikea käyttö nimittäin edellyttää, että hyvissä ajoin ennen - etukäteen - on kuskille tullut selväksi mitä aikoo tehdä ja minne aikoo ajaa ja tuo se vasta onkin liki ylivoimaisen vaikeaa.
Ööh....siis kumpi on ylivoimaisen vaikeaa: vilkuttaminen vai sen kuskin ymmärrys?
Kumppani: "TLL ei puhu esim määristä, saati että aikana."Voit kysyä keneltä tahansa, poliisilta, juristilta tai autokouluopettajalta, riittääkö lain täyttämiseen yksi vilahdus. Kerro kun saat vastauksen.
En aio kysyä, kun asennemielessä tässä yhteydessä ei ole syytä. Ei ole ongelmaa nimittäin edes myöntää, että tiukimman tulkinnan mukaan se yksi ei riittäisi teoriassa (siis tässä mainitussa esimerkissäni).
Kutvonen on aika lailla samoilla linjoilla muuten, mitä minäkin haen (ja muistan tietenkin mitä hän tuolla mainitsi sulkujen sisälläkin)
Kerro sinä sitten, jos tunnet yhtään tapausta jossa esimerkkini tilanteessa olisi rangaistu vain kerran vilkuttamisesta.
Herbert:
Nyt kun asiasta keskustellan, on hyvä erottaa lain mukainen ja -vastainen toimintatapa. Se on sitten toinen asia, miten oikeasti käyttäytyy.
Niin ja tuosta lainmukaisuudestakin varmaan voidaan erottaa myös sen hengenmukaisuus ja pilkunnussintakin? Käsittääkseni olet vähän sillä kannalla myös.
Herbert:
Koitan olla ankara itselleni siinä suhteessa, etten uskottele itselleni tekeväni jotain sellaista, mitä en tee. Luulen, että useimmat muut eivät tuossa suhteessa ole kovin tarkkoja.
Minä myös pyrin noudattamaan liikennesääntöjä. Se vaatii paneutumista ja keskittymistä liikenteessä ja yrittämistä, "biologinen" kun olen. Mutta tämänhän minä jo kerroin aiemminkin...
Herbert:
Jos uskottelee itselleen ajavansa lain mukaisesti, mutta ei kuitenkaan näin tee, miten tilannetta voisi parantaa? Omaehtoisia keinoja ei ainakaan kovin paljon tule mieleen. Oikeastaan ei yhtään.
Mietis nyt vähän edes! Tai tarkenna tuo "jos uskottelee jne", ettei tarvitse tästäkin vääntää perusasetelman epäselvyyden aiheuttamien tulkintojen takia.
Minun mielestäni koko parantuminen on omaehtoista, mitäs sitten?
Herbert:
Totean itsekseni, että siinä oli taas yksi epäonnistunut suoritus. Toivottavasti en silti törmää noihin muuten kuin kuvainnollisesti.
Väitän, että törmäät niihin alvariinsa, etkä edes kiinnitä huomiota, kun ymmärsit alitajuisesti mitä toinen tekee. Ehkä tämä keskustelu on muuttanut tilannetta...
Herbert:
Eikös vilkuttamista (sen puutetta tai virheellisyyttä ) pidetäkin yhtenä liikenteen ongelmista? Varmaan kolareitakin ajetaan useita vuosittain tämän takia.
Kyllä, tottakai. Vilkuttamattomuus johtuu asenteesta ainakin. Myös silloin kun vilkkukädessä on kännykkä estämässä vilkuttamisen ja jonka siinä pitäminen ajaessa on myös asennevika. Onko tuossa sitten tupla-asennevika?
Oletkos päässyt jo yli? Kyllähän sen riman voi asettaa mihin vain, mutta onko se vielä tavoite, vai saavutettu?
En tiedä. Asian täsmällinen mittaaminen on hankalaa. Sen tiedän, että kortin saamisen jälkeen on merkittävää kehitystä kuitenkin tapahtunut. Eräs indikaattori on se, että huomaa, ettei joskus vallinnut tapa toimia tietyissä tilanteissa ollutkaan hyvä tai oikea.
En tiedä. Asian täsmällinen mittaaminen on hankalaa. Sen tiedän, että kortin saamisen jälkeen on merkittävää kehitystä kuitenkin tapahtunut. Eräs indikaattori on se, että huomaa, ettei joskus vallinnut tapa toimia tietyissä tilanteissa ollutkaan hyvä tai oikea.
Tottakai mittaaminen on hankalaa. Tärkeintä on, että on tavoitteita! Ja ainahan rimaa pitäisi sitten nostaakin, eikä jäädä laakereilleen.
Minäkin olen oppinut lisää joskus erehdyksen (lue: peltikolari/sakot) kautta, mutta onneksi/onnekseni useimmin asioiden tajuamisen kautta (ajokokemuksen ja iän karttuessa tms). Oppimistahti varmasti vaihtelee ja askeleet voivat olla välillä lyhyitä, mutta kaikki vievät parempaan suuntaan ainakin.
Kumppani: "En aio kysyä, kun asennemielessä tässä yhteydessä ei ole syytä."
Voiko tuosta päätellä jotain sinun asentestasi?
"Ei ole ongelmaa nimittäin edes myöntää, että tiukimman tulkinnan mukaan se yksi ei riittäisi teoriassa (siis tässä mainitussa esimerkissäni)."
No myönnätkö? Entä jos tulkinta-asteikkoa lievennetään keskimääräiseksi?
"Kerro sinä sitten, jos tunnet yhtään tapausta jossa esimerkkini tilanteessa olisi rangaistu vain kerran vilkuttamisesta."
En tiedä yhtään tapausta. Tiedän kuitenkin sen, ettei kaikista lain rikkomisista rangaista. Ylinopeuttakin voi ajaa normaalitilanteessa 1-3 km/h ilman pelkoa rangaistuksesta. Laitonta se silti on.
"Niin ja tuosta lainmukaisuudestakin varmaan voidaan erottaa myös sen hengenmukaisuus ja pilkunnussintakin? Käsittääkseni olet vähän sillä kannalla myös."
Käytännön tasolla erotan nuo asiat, mutta keskustelu voi olla teoreettistakin.
Lain henki ei minusta ole sellainen, että se sallisi vain yhden vilkutuksen. Valvonta hoitaa tuon puolen olemalla puuttumatta asiaan. Aivan kuten nopeuksissakin on tähän saakka toimittu sallimalla n. 10 % ylinopeus.
Herbert: "Koitan olla ankara itselleni siinä suhteessa, etten uskottele itselleni tekeväni jotain sellaista, mitä en tee. Luulen, että useimmat muut eivät tuossa suhteessa ole kovin tarkkoja."
Kumppani: "Minä myös pyrin noudattamaan liikennesääntöjä."
Tarkoitin hiukan eri asiaa. Tottahan pyrin noudattamaan sääntöjä, mutta en täydellisesti. Jossain sallin itselleni lipsumista, mutta silloin en yritä valehdella itselleni, että jonkun alibin myötä oikeasti noudatankin lakia.
"Mietis nyt vähän edes! Tai tarkenna tuo "jos uskottelee jne", ettei tarvitse tästäkin vääntää perusasetelman epäselvyyden aiheuttamien tulkintojen takia."
Tee työpaikallasi pikagallup aiheesta turvavälit. Moniko ajelee liian lyhyillä turvaväleillä? Veikkaan, että saat otannasta tulokseksi aika pienen prosenttiluvun. Se varmaankaan ei vastaa kuvaa liikenteestä. Voi tietysti olla, että tutkimuksen iso virhemarginaali selittää asian, tai sitten ei. Veikkaan jälkimmäistä.
"Minun mielestäni koko parantuminen on omaehtoista, mitäs sitten?"
Usein tilanteen paranemiseen tarvitaan ulkopuolista apua. Muutenhan liikenteemme olisi kai jo ajat sitten paljon parempaa kuin nyt. Ongelmien olemassaolo ei ole mikään uusi tieto.
Tiedätkö jonkun, joka ei halua parantaa liikenneturvallisuutta nykytasosta?
"Väitän, että törmäät niihin alvariinsa, etkä edes kiinnitä huomiota, kun ymmärsit alitajuisesti mitä toinen tekee. Ehkä tämä keskustelu on muuttanut tilannetta..."
Väitteesi on oikea määrän osalta, mutta loppuosa ei pidä paikkansa. Toisten virheisiin on aika helppoa kiinnittää huomiota, vaikka ei virheestä ongelmaa syntyisikään.
Tämä keskustelu ei muuta tilannetta. Olen kiinnittänyt asiaan huomiota jo kauan sitten.
asia ei aivan liity aiheeseen mutta sivuaa hyvin sitä
aikoinaan eräs työkolleega seurasi kaikkia työnantajan ohjeita ja lakeja aivan pilkulleen ja kyllähän se vaikeaksi meni monella tavalla ja jopa työnantaja totesi attei ohjeita pidä noudattaa pilkullisesti vaan osata käyttää niitä soveltavasti oikein...
tästä samasta asiasta olen keskustellut muutaman eri maan poliisin kanssa kun ovat tuttuja heillekkin on sanottu että pitää nähdä kokonais tilanne eikä tuijottaa joka ainoaa virhettä mikä tuntuu olevan tässä keskustelussa uskomottoman tärkeätä.
en tiedä kuinka paljon ajate/vietätte aikaa ratin takana mutta tuntuu aika lapselliselta väittelyltä
huom. olen joutunut poliisin pysäyttämäksi vain ratsioissa vuoden -91 jälkeen kun sain ainoan ylinopeus sakkoni
Kaikesta täällä kirjoitetusta voi yrittää päätellä asenteet, myös sinun kirjoittamastasi. Eri asia on, osuuko oikeaan, itsekullakin.
Herbert:
No myönnätkö? Entä jos tulkinta-asteikkoa lievennetään keskimääräiseksi?
Kysymys ei ole siitä, voinko kysyä ja epäilenkö etteikö vastaus olisi "1 ei lain mukaan, kirjaimellisesti ottaen riitä".
Mutta melkein voisi kuvitella, että jos sinä olisit esimerkkini ohitettu kuski, niin et tuossa tilanteessa näkisi, saati ymmärtäisi, että olen vaihtamassa kaistaa takaisinpäin yhden vilkutuksen jälkeen. Kuulostaisi merkilliseltä.
Herbert:
En tiedä yhtään tapausta. Tiedän kuitenkin sen, ettei kaikista lain rikkomisista rangaista. Ylinopeuttakin voi ajaa normaalitilanteessa 1-3 km/h ilman pelkoa rangaistuksesta. Laitonta se silti on.
Ylinopeus on selkeästi mitattavissa oleva asia (tuossa on raja, tutkan mukaan menit yli sen). Pykälä 35 on paljon väljempi jo sanamuodoltaankin (vilkuttaa pitää, kyllä, mutta miten mittaat absoluuttisen näkyvyyden, saati "vastaanottajien" ymmärryksen).
Mutta oikeastihan me emme keskustele tällä palstalla laittomuuden asteista, vaan siitä millä asenteella liikenteessä ollaan.
Onko asenteessani vilkuttamisen suhteen, kaiken aiemmin aiheesta kirjoittamani perusteella jotakin vaarallisen pielessä keskimäärin? Minä sentään vilkutan, minkä puute monen osalta olisi se varsinainen asennekeskustelun aihe täällä.
Herbert:
Käytännön tasolla erotan nuo asiat, mutta keskustelu voi olla teoreettistakin.
Sitähän tämä pitkälti on, teoreettista..
Herbert:
Lain henki ei minusta ole sellainen, että se sallisi vain yhden vilkutuksen. Valvonta hoitaa tuon puolen olemalla puuttumatta asiaan. Aivan kuten nopeuksissakin on tähän saakka toimittu sallimalla n. 10 % ylinopeus.
Lain henki on kyllä laajasti myös henk.koht. tulkittavissa oleva asia ("henki" ei ole absoluuttista, eihän). Siksi minä voin tulkita sen hengessä myös niin, että 1 vilkku oli mainitussa esimerkissä sekä ymmärretty, että näkvyä ja ennakoiden annettu, jotka painottuvat pykässä 35. Siellähän ei mainittu määriä esim. joten suurimmaksi osaksi meni ihan oikein. Ei ehkä napakymppi, mutta... Ja helpolla korjattavissa, jos joku suuttuu.
No, voisinhan minä teoriassa esimerkkini mukaisissa tilanteissa jatkaa vaikka samalla tavalla (ja edelleen tulla 9x 10:stä ymmärretyksi). Niin, tai vilkuttaa jopa useamminkin, kun keskustelusta unohtuu helposti se, että olen toiminut joskus myös noin. Sehän ei ole suinkaan oma sääntönikään, vilkutuksen suhteen ylipäätään.
Herbert:
Tarkoitin hiukan eri asiaa. Tottahan pyrin noudattamaan sääntöjä, mutta en täydellisesti. Jossain sallin itselleni lipsumista, mutta silloin en yritä valehdella itselleni, että jonkun alibin myötä oikeasti noudatankin lakia.
Kysyn nyt varmuuden vuoksi: ethän kuvitellut minustakaan muuta? Jos kuvittelit, niin voin kertoa, että pieleen meni.
Eikös olisi parempi pyrkiä täydellisyyteen, mutta ymmärtää että lipsumista tapahtuu matkalla siihen (saavuttamattomaan). Se olisi sitä riman nostamista korkealle.
Kun en oikein tiedä miksi "yrittää noudattaa vajaasti" (rima kun laskee heti kättelyssä ) sääntöjä vs. "yrittää noudattaa täydellisesti" sääntöjä.
Herbert:
Usein tilanteen paranemiseen tarvitaan ulkopuolista apua.
Tarkennan sen verran, että meidän pitäisi ainakin voida olettaa ihmisten liikenteessä tuntevan säännöt. Jos täällä kerran puhutaan asenteista, niin niiden muuttaminen on kyllä täysin omaehtoista, jos käyttäytymisessä havaitaan puutteita. Ohjausta voidaan antaa, mutta muu lähtee henkilöstä itsestään kuitenkin.
Todella harva tarvitsee ainakaan kallonkutistajaa, mutta jollekulle taas pelkät ajolasit voivat olla riittävät. Jälkimmäisessä harvemmin on kyse liikenneasenteesta, vaan vaikkapa siitä, ettei tunnusta vain näkönsä huonontuneen, mitä tarvetta vain ajatellen.
Herbert:
Muutenhan liikenteemme olisi kai jo ajat sitten paljon parempaa kuin nyt. Ongelmien olemassaolo ei ole mikään uusi tieto.
Itse olet tämän otsikon aloittanut aiheella "Asenteet jne".
Herbert:
Tiedätkö jonkun, joka ei halua parantaa liikenneturvallisuutta nykytasosta?
en tiedä kuinka paljon ajate/vietätte aikaa ratin takana mutta tuntuu aika lapselliselta väittelyltä
Pitääkö lakia noudattaa, jos rikkomisesta ei ole sanktioita?
Tässähän on sama meininki kuin vaalirahajupakassa. Ilmeisesti on tarkoitttu, että lakeja noudatettaisiin. Jos noin on, että lakeja pitää noudattaa, niin sitten pitäisi tietää mitä tarkoitetaan kussakin laissa ja miten sitä asiaa käytännössä toteutetaan. Tästähän tässä keskustellaan eikä siitä kuka oikeasti joka ikisessä paikassa noudattaa pilkulleen joka ikistä mahdollista ja mahdotonta sääntöä ja lakia.
Mielenkiintoista kuitenkin on, että jos lakeja noudatettaisiin oikeasti, niin onnettomuuksien määrä rojahtaisi meklko olemattomiin. Liikennesäännöt on tehty melko ovelasti ja taitavasti tuossa suhteessa. Jäljellejäävät onnettomuudet olisivat jotain sairaskohtauksia tai muita sekoamisia tai teknisten asioiden pettämistä, kun nykyään aivan valtaosin onnettomuuksien syyt ovat jatkuvassa kiireessä ja välinpitämättömyydessä, ylimielisyydessä ja omien taitojen yliarvioimisissa sekä siinä, että ei edes haluta ottaa muita huomioon ja minä-minä-minän pitää päästä joka paikkaan ensin ennen muita.
Mielenkiintoista kuitenkin on, että jos lakeja noudatettaisiin oikeasti, niin onnettomuuksien määrä rojahtaisi melko olemattomiin. Liikennesäännöt on tehty melko ovelasti ja taitavasti tuossa suhteessa.
Samaa mieltä. Tosin jos lakeja rikotaan tietoisesti niin onko sen seuraus onnettomuus?
Vertaa kuvitteellista lehtiuutista "Nakkikioskilla välienselvittely päätyi tapaturmaan kun päihtyneet miehet selvittelivät välejään. Onnettomuudessa loukkasi 25-vuotias mies kasvonsa."
Kumppani: "Onko asenteessani vilkuttamisen suhteen, kaiken aiemmin aiheesta kirjoittamani perusteella jotakin vaarallisen pielessä keskimäärin? Minä sentään vilkutan, minkä puute monen osalta olisi se varsinainen asennekeskustelun aihe täällä."
En minä tiedä, en tunne sinua.
Se, että vilkuttaa edes vähän ei nykyään riitä synninpäästöön. Minä ajan yleensä (en aina) rajoitusten mukaan, siksi olen taparikollinen. Lisään osaltani liikenteen suurinta riskitekijää, huono esimerkkini levittää influenssan tavoin vääriä tapoja muihin, olen vastuussa 15 ihmisen/vuosi kuolemasta ja paljon muuta.
Kaaharit ovat hankala marginaaliryhmä toisinkuin minä, joka kuulun siihen suureen vastaanottokykyiseen osaan kansasta. Siksi minunlaiseni vastaanhankaus on iso ongelma.
Ei siis riitä, että sinäkin teet jotain vähän sinnepäin kuten minä.
Näin siis, jos tämän palstan vakuuttavimmin perusteltuja oppeja noudatetaan.
"Kysyn nyt varmuuden vuoksi: ethän kuvitellut minustakaan muuta? Jos kuvittelit, niin voin kertoa, että pieleen meni."
En kuvitellut mitään. Puhuit eri asiasta kuin minä, siksi täsmensin asiaa.
"Eikös olisi parempi pyrkiä täydellisyyteen, mutta ymmärtää että lipsumista tapahtuu matkalla siihen (saavuttamattomaan). Se olisi sitä riman nostamista korkealle."
Onko sinulla tavoitenopeus 5-10 km/h alle suurimman sallitun eikä suurempi?
Täydellisyyden tavoittelun mielekkyys riippuu siitä, paljonko on valmis tekemään asioita tavoitteen eteen.
"Kun en oikein tiedä miksi "yrittää noudattaa vajaasti" (rima kun laskee heti kättelyssä ) sääntöjä vs. "yrittää noudattaa täydellisesti" sääntöjä."
Kysy finmanilta.
"Tarkennan sen verran, että meidän pitäisi ainakin voida olettaa ihmisten liikenteessä tuntevan säännöt."
Turha tuota on olettaa, koska tiedämme ettei noin ole. Inssissäkin sallitaan virheityä, lisäksi asiat unohtuu matkan varrella. Muutoksiakin tulee lakiin, eikä kaikki niitä huomaa.
"Jos täällä kerran puhutaan asenteista, niin niiden muuttaminen on kyllä täysin omaehtoista, jos käyttäytymisessä havaitaan puutteita."
Paino jälkimmäiselle jos-sanalle. Seuraavan lauseen voisi aloittaa sanoilla mutta koska.
"Todella harva tarvitsee ainakaan kallonkutistajaa, mutta jollekulle taas pelkät ajolasit voivat olla riittävät."
En tiedä, mitä tarkoitat kallonkutistajalla. Ollaan silti varmaan samaa mieltä siitä, että asenteissa on paljon parantamisen varaa. Miksi näin, jos omaehtoinen itsensä kehittäminen riittää? Sitä on nyt harjoiteltu kymmeniä vuosia, tuloksia vaan ei näy.
Herbert: "Tiedätkö jonkun, joka ei halua parantaa liikenneturvallisuutta nykytasosta?"
Kumppani: "En tietääkseni, mutta mitäs sitten?"
Sinun mielestäsi koko parantuminen on omaehtoista. Kovasti on silti parantumista vielä jäljellä. Vai oletko tyytyväinen nykytilaan?
Vähän aiemmin kysyit: "Voiko tuosta päätellä jotakin asenteestasi?". No nyt voisit päätellä.
Herbert:
Minä ajan yleensä rajoitusten mukaan, Lisään osaltani liikenteen suurinta riskitekijää, huono esimerkkini levittää influenssan tavoin vääriä tapoja muihin, olen vastuussa 15 ihmisen/vuosi kuolemasta ja paljon muuta.
Tuota..... tuossa on jotakin ristiriitaa, onko se ironiaa, sarkasmia vai väärinkirjoitusta?
(vrt: en syö (yleensä ) karkkia, joten olen riskitekijä, huono esimerkki jne. Hmmmmmmmmmm)
Herbert:
Onko sinulla tavoitenopeus 5-10 km/h alle suurimman sallitun eikä suurempi?
Täydellisyyden tavoittelun mielekkyys riippuu siitä, paljonko on valmis tekemään asioita tavoitteen eteen.
En ole asettanut itselleni tuollaisia tavoitenopeuksia. Pyrin ajamaan rajoitusten mukaisesti. Rajoitusten lisäksi olosuhteiden (liikenne/keli/tien kunto jne) mukaisesti.
Mitä muita n. nippelidetaljeja haluat tietää ja miksi?
Listaa ensin kaikki omasi!
Herbert:
Kysy finmanilta
Eikun sinulta aattelin saada vastauksen. Pyrit melkein täydellisyyteen, et siis täydellisyyteen. Kuitenkin puhut rimojen asettamisesta hienosti tuolla aiemmin, miksi?
Herbert:
Inssissäkin sallitaan virheityä, lisäksi asiat unohtuu matkan varrella. Muutoksiakin tulee lakiin, eikä kaikki niitä huomaa.
Juu, tulee uusia liikennemerkkejäkin silloin tällöin. Peruasiat muuttuvat harvakseltaan silti. Monissa niihin liittyvissä tapauksissa, joita täällä on lueteltu otsikon alla, kyse on asenteesta, johon kaipaat sinänsä mielenkiintoisesti lisätietoja.
Herbert:
Paino jälkimmäiselle jos-sanalle.
(jos käyttäytymisessä havaitaan puutteita)
Tarkoitatko oikeasti, etteivät ihmiset tiedä että pitäisi vilkuttaa, ajaa rajoitusten mukaan, antaa tietä suojatiellä, pysähtyä punaisiin jne? No, jos sellainen löytyy, niin. En toki itsekään väitä sanasta sanaan tuntevani TLL:ia, enkä ehkä jokaista liikennemerkkiäkään.
Liikennekäyttäytymistäni niiden suhteen helpottanee se, että ne "ikävimmät" kieltoja/rajoituksia esittävät merkit tai vaativat säännöt eivät nyt ihan hirveästi ole muuttuneet ajourani aikana.
Muussa tapauksessa kyse on tosiaan asenteista ja ne tulevat sisältä. Voi poliisisedän tulkita ohjaavan toimintaa, jos antaa sakot. Mutta toistuuko rike/rikos siitä huolimatta tällä kuskilla riippuu siitä, ottaako opikseen, eli muuttaa asennettaan, itse, vai eikö muuta. Sakot kun on jo saatu.
Herbert:
En tiedä, mitä tarkoitat kallonkutistajalla.
No mitä sinä tarkoita sitten "ulkopuolisella ohjauksella"??
Jotakin muuta kuin oman asenteensa muuttaminen, poliisilta tullut sanktio tms. Mitähän se olisi sitten, niin?
Herbert:
Ollaan silti varmaan samaa mieltä siitä, että asenteissa on paljon parantamisen varaa. Miksi näin, jos omaehtoinen itsensä kehittäminen riittää?
Eikös tämä lähesty jo kehäpäätelmän määritystä? Viime kädessä asenteen muutos tapahtuu itsekunkin päässä, kenen päässä sitten?
Herbert:
Sinun mielestäsi koko parantuminen on omaehtoista. Kovasti on silti parantumista vielä jäljellä. Vai oletko tyytyväinen nykytilaan?
En tietenkään täysin. Höh, aika merkillinen kysymys tässä vaiheessa kuitenkin. Mitä haluat? Valtionohjausta, poliisinohjausta vai mitä? Tiukempia rangaistuksia, eli keppiä? Mitä ajat taas takaa oikein?
Asenne on ihmisen ikioma ajatus. Jos sen halutaan muuttuvan, niin se tapahtuu ihan itse kunkin toimesta, jos kyseinen yksilö ottaa ensin yhden ratkaisevan asenteen: "haluan muuttaa asenteitani (tässä tapauksessa liikenteessä )". Tai sitten on tullut käytyä aivopesussa tms.
En ihan ymmärrä tässä kohtaa mihin haluat vastausta.
Kuski jolle tulee virhe tai väliaikainen unohdus ei riko lakia tahallaan. Siksi he eivät kuulu halveksittuihini.
Vaan jospa väliaikainen virhe johtuu pysyvästä asenneongelmasta, joka ilmenee joissain tietyissä tilanteissa...äärimmäisen harva kuitenkaan koko ajan lakia rikkoo.
Väliaikaisia unohduksia ja virheitä ei lakitekstistä löydy.
Minusta on aika luonnollista että asiaa tutkitaan maissa joissa pyöräillään eniten.
Niin...?
Miksiköhän näin, vaikka vyön käyttö on helppoa ja pakollista.
Miksi ihmeessä?
Ihan samasta syystä kuin kypärääkin haluat pakolliseksi murskaantuneet polvet ja kyynärpäät maksavat yhteiskunnalle miljoonia vuodessa. Todistettavasti ne suojat eivät myöskään sinänsä haittaa pyöräilyä tai rullaluistelua miksi niitä ei mielestäsi käytetä?
Hampaiden pesemättä jättäminen lienee myös syytä kriminalisoida nyt kun hammashoidosta on tehty yhteiskunnan velvollisuus ja siten kansalaisten hampaista kaikkien omaisuutta
Samalla periaatteella turvavyötäkään ei tarvitsisi sitten käyttää, vai mitä?
En tiedä niiden motiiveja jotka jättävät sen käyttämättä. Taatusti kuitenkin tietävät että se on vaarallista. Turvavyön käyttämättömyydellä voi ainakin joissain tilanteissa aiheuttaa vaaraa esim. auton etupenkkiläisille, pyöräilykypärän kohdalla asia on minusta puhtaasti pyöräilijän oma. Eikä lakia pystyttäisi kuitenkaan valvomaan, jolloin se olisi lähinnä yhdentekevä. Vakuutusyhtiöt saisivat toki pakollisesta kypärän käytöstä yhden syyn hylätä vahingonkorvauksia, ja lisäsaivartelua voitaisiin jatkaa oikeudessa niissä tapauksissa, joissa pakollista kypärää epäiltäisiin käytetyn väärin esim. liian löysien hihnojen osalta.
No arkisten asioiden hoitoa kyllä haittaa, jos pitää tuoda esim. perheen viikon ruokatarpeet Itiksestä pyörällä
Miksi pitäisi tuoda viikon tarpeet kerralla jos liikkuu pyörällä? Kauppakeskusten menestyksestä päätellen moni autoilijakaan ei edes yritä tehdä niin, saattaa toki hakea viikon tarpeet 3 kertaa viikossa. Aika katastrofi se olisi hypermarketeille, jos ihmiset fillarilla alkaisivat liikkua. Sehän siirtäisi ostoskäyttäytymistä kohti pikkuputiikkeja ja pienempiä ostoksia.
Mutta noinhan näitä mielikuvia luodaan: "Suomessa (xxxx-)kulttuuri on syvältä", "muualla tehtäisiin tämä asia paremmin",
Joka paikassa on hyviä ja huonoja asioita, syytä niitä on pohtia. Suomen pyöräilykulttuuri on aika ohuella pohjalla verrattuna moneen pyöräilymaahan. Mainitsemasi 1:1 totuudet näyttävät kyllä kelpaavan silloin kun päästään rajoittamaan, kieltämään tai valvomaan jotain. Suomalainen virkamies on innokas puuttumaan hallintoalamaisten tekemisiin ja selkänojaa voi aina hakea jostain muualta ja sääntöjä tulkita tiukimman mukaan ettei vaan tulisi virhettä.
Mielenkiintoista kuitenkin on, että jos lakeja noudatettaisiin oikeasti, niin onnettomuuksien määrä rojahtaisi melko olemattomiin. Liikennesäännöt on tehty melko ovelasti ja taitavasti tuossa suhteessa.
Samaa mieltä. Tosin jos lakeja rikotaan tietoisesti niin onko sen seuraus onnettomuus?
Vertaa kuvitteellista lehtiuutista "Nakkikioskilla välienselvittely päätyi tapaturmaan kun päihtyneet miehet selvittelivät välejään. Onnettomuudessa loukkasi 25-vuotias mies kasvonsa."
Onnettomuus ei ole ilman muuta seuraus, mutta mitä enemmän altistetaan, niin mahdollisuus kasvaa - valitettavasti.
Tuo nakkikiskajuttuhan on klassikko. Miehet yrittävät syödä veitsin ja haarukoin, niin tulee yksi kuollut ja muilla on naamat veressä. Ei saisi nauraa, mutta sama meininki jatkuu sukupolvesta toiseen, kutsuttiinpa "nakkikiskoja" sitten mäkkäreiksi tai miksi tahansa. Kolmen neljän välissä aamuyöllä tapahtuu kummia. Kesäisin noihin aikoihin ilmestyy joissain paikoin maanteihin kahdeksikkoja - autonrenkailla poltettuja. Pois alta .. häijjyt tuloo. Ihme ettei nykyistä enempää satu. Kun pysyisivät hengissä, niin järkeä tulee sitten iän myötä ainakin joillekin - toivoisin.
Vaan jospa väliaikainen virhe johtuu pysyvästä asenneongelmasta, joka ilmenee joissain tietyissä tilanteissa...äärimmäisen harva kuitenkaan koko ajan lakia rikkoo.
Varmaan te kaikki olette olleet tilanteissa, joissa ajellaan hieman miten sattuu ja ohitellaan niukoissa tilanteissa ja vaikka mitä, kunnes jostain ilmestyy poliisiauto siihen sekaan, niin nuo "pysyvät asenneogelmat" ovat tipotiessään ja ihmeparantuminen on tapahtunut. Amen.
En mitenkään kannata valvontayhteiskuntaa ja toivon, että ihmiset ihan itse miettisivät mikä on oikein tai väärin, mutta kokemus on näyttänyt niin monet kerrat, että pitää vain lisätä valvontaa ja nostaa kiinnijäämisen riskiä roimasti, niin päästään tuloksiin. Valitettavasti aina sen rankimman kautta.
Varmaan te kaikki olette olleet tilanteissa, joissa ajellaan hieman miten sattuu ja ohitellaan niukoissa tilanteissa ja vaikka mitä, kunnes jostain ilmestyy poliisiauto siihen sekaan, niin nuo "pysyvät asenneogelmat" ovat tipotiessään ja ihmeparantuminen on tapahtunut. Amen.
Naurettavaahan tällainen silmänpalvonta on. Vielä naurettavampaa se on silloin, kun rajoituksen ja sääntöjen mukaan ajelevatkin alkavat hidastella ja pälyillä poliisin nähdessään. Tätä näkee myös usein. Erikoinen ilmiö, eikö vain. Tuosta näkee minusta sen, että liikenteen perusasioita ja taitoja ei ole saatu kovin hyvin iskostettua ihmisten mieliin, ilmeisesti eivät tiedä miten ajelevat kun poliisin nähdesssään pitää sitä ajamista alkaa ihmetellä.
Olen ajellut mahdollisimman paljon polkupyörällä tänä kesänä ja nimen omaan Helsingin kantakaupungissa. Ihan kivaa sinänsä. Mutta seassa on aika paljon sellaisia pyöräilijöitä, jotka ajavat melkoisen kovaa. Jopa niin kovaa, että siinä ja siinä, että ehtii/pääsee alta pois. En kyllä pysty ymmärtämään, että miksi ihmeessä? Menevät niin kovaa, että eivät taatusti ehdi tehdä tarpeen vaatiessa mitään, kun kolahtaa. Kaahareita on sekä miehiä että naisia. Minäkin kuntoni puolesta pystyisin ajamaan kovaa, mutta liikenneturvallisuuden vuoksi en kertakaikkiaan suostu.
Tuossakin uutisessa pyöräilijä ajoi "kovaa vauhtia". Lähes joka päivä näkee pyöräkaahareita. Tänäänkin eräs nuorehko nainen polki reippaasti ohitse ja kääntyi oikealle sellaisella vauhdilla, että jos vastaantulijoita olisi ollut niin yhtään ei olisi pystynyt väistelemään ja ihme, että pystyssä pysyi. Alkoi todella käydä mielessä, että ihan kaikille pitäisi peruskouluissa opettaa kaikki liikennesäännöt ja asenteet, kun joka ikinen meistä tarvitsee liikenteen perusosaamista koko elämänsä ajan vaikka ikinä ei autoilla ajelisikaan. Osa pyöräilijöistä on jopa trikoot päällä ja on huikean merkillistä, että ovat vielä vihaisia, jos heidän treenaamistaan häiritään. Kyllä jalkakäytäväkäyttäytymisen ja pyörätiekäyttäytymisen perusasiat pitäisi olla molemminpuolista kunnioittamista. Monesti nuo jalka- ja pyörätiet ovat lisäksi yhtä samaa väylää. Ei mitenkään voida olettaa, että 90 vuotiaat olisivat jotenkin terävästi täysin selvillä ympärillään tapahtuvista asioista. Sama juttu pikkulasten kanssa.Tälläkin alueella olisi paljon varaa parannella asenteita.
Kumppani: "Vähän aiemmin kysyit: "Voiko tuosta päätellä jotakin asenteestasi?". No nyt voisit päätellä."
En viitsi. Ei ole riittävän hyviä lähtötietoja.
Herbert: "Minä ajan yleensä rajoitusten mukaan, Lisään osaltani liikenteen suurinta riskitekijää, huono esimerkkini levittää influenssan tavoin vääriä tapoja muihin, olen vastuussa 15 ihmisen/vuosi kuolemasta ja paljon muuta."
Kumppani: "Tuota..... tuossa on jotakin ristiriitaa, onko se ironiaa, sarkasmia vai väärinkirjoitusta?
(vrt: en syö (yleensä ) karkkia, joten olen riskitekijä, huono esimerkki jne. Hmmmmmmmmmm)"
Olihan siinä hiukan sarkasmiakin, mutta ei varsinaisesti ristiriitaa. Koska kirjoitin "yleensä", se tarkoittaa samaa kuin "ei aina". Se taas tarkoittaa sitä, että joskus ajan ylinopeutta, josta syntyy mainitsemani vaikutukset.
"En ole asettanut itselleni tuollaisia tavoitenopeuksia. Pyrin ajamaan rajoitusten mukaisesti. Rajoitusten lisäksi olosuhteiden (liikenne/keli/tien kunto jne) mukaisesti."
Jokaisella kuskilla on kuhunkin tilanteeseen olemassa tavoitenopeus. Kukaan ei (toivottavasti) valitse nopeuttansa satunnaisgeneraattorin avulla. Kuskilla on pyrkimys ajaa tiettyä nopeutta, jossa otetaan huomioon mm. mainitsemasi tekijät. Todellisuudessa nopeus liikkuu haarukassa +/- x km/h tavoitenopeus.
Ei tavoitenopeus ole mikään vakio, joka aamulla säädetään ja illalla napsautetaan pois päältä.
"Pyrit melkein täydellisyyteen, et siis täydellisyyteen. Kuitenkin puhut rimojen asettamisesta hienosti tuolla aiemmin, miksi?"
Tottahan rimat laitetaan johonkin. Onko siinä jotain ristiriitaa tavoitteideni kanssa?
"Juu, tulee uusia liikennemerkkejäkin silloin tällöin. Peruasiat muuttuvat harvakseltaan silti."
On henkilökohtainen mielipide, mikä lasketaan perusasiaksi. Toisille riittää, kunhan pääsee ehjänä perille. Toisilla raja on paljon tiukempi.
Herbert: "Paino jälkimmäiselle jos-sanalle."
(jos käyttäytymisessä havaitaan puutteita)
Kumppani: "Tarkoitatko oikeasti, etteivät ihmiset tiedä että pitäisi vilkuttaa, ajaa rajoitusten mukaan, antaa tietä suojatiellä, pysähtyä punaisiin jne?"
Jos täällä kerran puhutaan asenteista, niin niiden muuttaminen on kyllä täysin omaehtoista, jos käyttäytymisessä havaitaan puutteita. Mutta koska käytöksessä havaitaan puutteita, ei omaehtoisuus näytä auttavan.
"No mitä sinä tarkoita sitten "ulkopuolisella ohjauksella"??
Jotakin muuta kuin oman asenteensa muuttaminen, poliisilta tullut sanktio tms. Mitähän se olisi sitten, niin?"
Voi olla mitä tahansa, kuten sakotusta, huomautusta, koulutusta jne. Jotain kuitenkin, koska kuski itse ei huomaa tarvetta kehittymiseen. Ulkopuolinen huomaa tuon paremmin, aivan kuten vähänkin sunnuntailiikkujaa kunnianhimoisempia tavoitteita asettava urheilijakin käyttää enemmän tai vähemmän valmentajaa tai muuta ulkopuolista apua suorituksensa parantamisessa.
"Eikös tämä lähesty jo kehäpäätelmän määritystä? Viime kädessä asenteen muutos tapahtuu itsekunkin päässä, kenen päässä sitten?"
Tottahan se kuskin omassa päässä tapahtuu. Mutta ilmeisesti ei riittävän tehokkaasti kuskin omin avuin, koska aiheesta syntyy näinkin pitkä, mutta omalla tavallaan aika yksimielinen keskustelu.
"En tietenkään täysin. Höh, aika merkillinen kysymys tässä vaiheessa kuitenkin. Mitä haluat? Valtionohjausta, poliisinohjausta vai mitä? Tiukempia rangaistuksia, eli keppiä? Mitä ajat taas takaa oikein?"
Sinun mielestäsi muutokset asenteessa tapahtuu kuskinomassa päässä. Ok, niin tapahtuu kuten edellä totesin. Kuitenkaan ei kuskien omassa päässä ole tapahtunut riittävästi, joten työtä on jäljellä. Itse asiassa halusin tietää sinun mielipiteesi siihen, miten tuo tilanne saataisiin korjattua.
Minusta on aika luonnollista että asiaa tutkitaan maissa joissa pyöräillään eniten.
Kaikenlaisia asioita tutkitaan, ei siinä mitään. Mutta jos noissa maissa jo nyt pyöräillään eniten, niin ei varmaan kypärän käyttö ole siihen vaikuttanut sittenkään, suuntaan eikä toiseen. Koska maissa on kova pyöräilyn kulttuuri.
AkiK:
Ihan samasta syystä kuin kypärääkin haluat pakolliseksi murskaantuneet polvet ja kyynärpäät maksavat yhteiskunnalle miljoonia vuodessa. Todistettavasti ne suojat eivät myöskään sinänsä haittaa pyöräilyä tai rullaluistelua miksi niitä ei mielestäsi käytetä?
Mitä kertoo sinun asenteestasi, että sinun pitää kehitellä älyttömiä "vertaiskieltoja" kaikelle mahdolliselle?
Kuvitellaan, että nyt vasta keksittäisiin liikennevalot liikenteeseen. Sinun asenteellasi olisit heti motkottamassa: "Joo just, pitänee laittaa samalaiset aamuruuhkaan rappukäytäväänkin, ettei vaan törmäillä naapurien kanssa töihin mennessä".
Tai jos keksittäisiin vaikka suojatieviivat: "Ihme homma, kyllä mä osaan mennä tien yli muutenkin!" Millainen mahtoi olla vastustus Suomessa kun tuli turvavyöpakko? Nyt kukaan ei epäile pakollisuutta, paitsi taksit. Hyviä esimerkkejä asenteestä nämä taksit: ei voi laittaa päälle vaikka siirtymätaipaleellakaan pokalle ajaessa. "Saavutettu etu" tms?
Samalla periaatteella turvavyötäkään ei tarvitsisi sitten käyttää, vai mitä?
AkiK:
En tiedä niiden motiiveja jotka jättävät sen käyttämättä. Taatusti kuitenkin tietävät että se on vaarallista. Turvavyön käyttämättömyydellä voi ainakin joissain tilanteissa aiheuttaa vaaraa esim. auton etupenkkiläisille, pyöräilykypärän kohdalla asia on minusta puhtaasti pyöräilijän oma. Eikä lakia pystyttäisi kuitenkaan valvomaan, jolloin se olisi lähinnä yhdentekevä.
Oliskohan tuossa on ajatuksellisesti tajunnanvirta lähtenyt sinulla edelle kirjoitustasi?
Mitä laki tarkoitat ja mitä ei pystytä valvomaan? Mutta tässä tulkintani: sekä turvavyö että kypärä olisivat laissa pakollisia, mutta toista ei voisi valvoa. En tosin sitten keksi miksei, tai sitten molemmat on yhtä vaikea paikka.
AkiK:
Vakuutusyhtiöt saisivat toki pakollisesta kypärän käytöstä yhden syyn hylätä vahingonkorvauksia, ja lisäsaivartelua voitaisiin jatkaa oikeudessa niissä tapauksissa, joissa pakollista kypärää epäiltäisiin käytetyn väärin esim. liian löysien hihnojen osalta.
Jälleen tuota maalailua... Mutta mitä tulee turvavyöhön (edessä ja takana) suhteessa kypärään, niin virallinen käsitys on, että ilman kumpaakaan on vaarallista olla liikenteessä.
Tällä viikolla oli Hesarissa toimittajan kolumnina omakohtainen kommentti asiaan: oli saman päivän aikana kaksi kertaa ollut pyöräonnettomuudessa! Molemmissa oli lyönyt päänsä ja ekalla kerralla oli kypärä jo haljennut. Oli matkalla pyöräkorjaamoon ensimmäisen takia, kun joutui toiseen jossa tämä jo haljennut kypärä pelasti vielä kerran, vastoin odotuksia. Mitä tuli "murskautuneisiin polviin" jne. niin oli selvinnyt onnekseen vain nirhautumilla polvissa ja kämmenissä, parista voltista huolimatta, eikä ollut edes suojia kummassakaan. Ja taas säästyi "miljoonia" yhdellä suojavarustuksella, ehkä 1 henkikin, tai elinikäinen vammautuminen. Merkittävää huomata, että kummasti toimittajasta tuli lehdessä käytävässä kirjoittelussa kypärän kannattaja.
AkiK:
Miksi pitäisi tuoda viikon tarpeet kerralla jos liikkuu pyörällä?
Noh, eiköhän tämä osa-alue riitä tämän otsikon alla.
Aloita uusi otsikko jos haluat keskustella syvällisemmin kuljetustarpeista suhteessa käytettävään välineeseen ja asumistilanteeseen.
AkiK:
Joka paikassa on hyviä ja huonoja asioita, syytä niitä on pohtia. Suomen pyöräilykulttuuri on aika ohuella pohjalla verrattuna moneen pyöräilymaahan.
Kerropas samalla mitkä ovat ns. pyöräilymaat ja vaikkapa se, jos löydät tietoa, onko ja missä maassa näistä kypäräpakko suhteessa vapaaehtoiseen käyttökulttuuriin (eli asenteisiin).
AkiK:
Suomalainen virkamies on innokas puuttumaan hallintoalamaisten tekemisiin ja selkänojaa voi aina hakea jostain muualta ja sääntöjä tulkita tiukimman mukaan ettei vaan tulisi virhettä.
Tuossa on kyllä totuuden tynkää. Viimeisimpänä lienee tämä "kalakukkodirektiivi" yhtenä synkistä esimerkeistä...
Aika monesti täällä voisi päätellä kirjoittajien tehneen toisesta päätelmiä asenteen suhteen...
Herbert:
Koska kirjoitin "yleensä", se tarkoittaa samaa kuin "ei aina". Se taas tarkoittaa sitä, että joskus ajan ylinopeutta, josta syntyy mainitsemani vaikutukset.
Tjaah.... OK.
Herbert:
Jokaisella kuskilla on kuhunkin tilanteeseen olemassa tavoitenopeus. Kukaan ei (toivottavasti) valitse nopeuttansa satunnaisgeneraattorin avulla.
?? Lähinnä kait satunnaisgeneraattori valitsee tilanteen jonka mukaan "tavoitenopeus" määräytyy, jos ollenkaan?
Herbert:
Ei tavoitenopeus ole mikään vakio, joka aamulla säädetään ja illalla napsautetaan pois päältä.
No miksi minun pitäisi sitten vastata tällaiseen:
Onko sinulla tavoitenopeus 5-10 km/h alle suurimman sallitun eikä suurempi?
Herbert:
Tottahan rimat laitetaan johonkin. Onko siinä jotain ristiriitaa tavoitteideni kanssa?
Ei nimenomaan ole. Mutta minua hämää, että välistä tunnut laittavan riman korkeammalle kuin toisessa kohtaa. Mutta nevömaind.
Herbert:
Jos täällä kerran puhutaan asenteista, niin niiden muuttaminen on kyllä täysin omaehtoista, jos käyttäytymisessä havaitaan puutteita. Mutta koska käytöksessä havaitaan puutteita, ei omaehtoisuus näytä auttavan. Voi olla mitä tahansa, kuten sakotusta, huomautusta, koulutusta jne. Jotain kuitenkin, koska kuski itse ei huomaa tarvetta kehittymiseen. Ulkopuolinen huomaa tuon paremmin.
Voisko olla oikeastaan niin, että asenteita on kahdenlaisia: tunnustettuja ja tunnustamattomia?
Herbert:
vähänkin sunnuntailiikkujaa kunnianhimoisempia tavoitteita asettava urheilijakin käyttää enemmän tai vähemmän valmentajaa tai muuta ulkopuolista apua suorituksensa parantamisessa
Miten valmentaja vaikuttaa asenteeseen? Hän kirjoittaa kyllä vaikka minkälaiset ohjelmat, mutta ei tasan olen vahtimassa joka hetki noudattamista. Ohjelman noudattaminen riippuu siis muista tekijöistä, eli asennoitumisesta. Vaikka koutsi huutaisi naama punaisena, että "juokse kun sanon".
Liikennekäyttäytymisessä "valmentajan" virkaa tekee autokoulu. Sieltä tulee "ohjelma", eli liikennesäännöt ja ajamisen perusteet mukaan. Sen jälkeen tulee tuoreen kuskin tehtäväksi miettiä tekeekö kuten valmentaja neuvoi, vai ei.
Kyse on asennoitumisesta jälleen. Jos verrataan tätä em. urheilijatilanteeseen, niin valmentaja on periaatteessa läsnä kuitenkin, mutta autokoulu jää taakse. Jos meille tulisikin nyt autokouluvalmentaja vahtimaan vaikka kerran vuoteen, niin veikkaan, että tilanne ei olisi vertailukelpoinen enää: vaihtoehtona kun olisi pakko, tai vapaaehtoisuus. Ja kuten sanoit, vapaaehtoisesti mitään ei tunnu tapahtuvan...olisko sitten pakon paikka? Asenteet olisivat jälleen kaikkea välillä "mä osaan jo!!" tai "kivakiva".
Lisäksi autokoulu on aina "pakollinen paha", jotta saa sen ajokortin. Valmentaja tulee mukaan oman vapaaehtoisen harrastuksen kehittymisen mukana, jos on tullakseen. Ei mikään pakota ottamista, koska voihan sitä itse valmentaa itseäänkin. Tämä muoto ei ole sallittu liikenneoppimisessa.
Herbert:
Sinun mielestäsi muutokset asenteessa tapahtuu kuskinomassa päässä. Ok, niin tapahtuu kuten edellä totesin. Kuitenkaan ei kuskien omassa päässä ole tapahtunut riittävästi, joten työtä on jäljellä. Itse asiassa halusin tietää sinun mielipiteesi siihen, miten tuo tilanne saataisiin korjattua.
Mietitäänpäs ensin mitä kaikkia konsteja onkaan käytetty ja käytetään muokkaamaan omalta osaltaan asenteita, tai mitkä vaikuttavat:
- autokoulu (alk. mopoista)
- liikennemerkkejä ja -merkintöjä
- liikenneturvakampanjoita
- rangaistuksia (huomautuksista rikesakkojen kautta vankilaan)
- mikä jäi mainitsematta
- niin joo...kotikasvatus on mainittu täällä kanssa
Kumppani: "?? Lähinnä kait satunnaisgeneraattori valitsee tilanteen jonka mukaan "tavoitenopeus" määräytyy?"
Tilanteet tulee vastaan siten kuin ne tulevat. Mutta kuski toimii tuon tilanteen ohjaamana, ei satunnaisgeneraattorin.
"No miksi minun pitäisi sitten vastata tällaiseen:
Onko sinulla tavoitenopeus 5-10 km/h alle suurimman sallitun eikä suurempi? "
Oletetaan tilanne normaaliksi maantieajoksi ilman erityisiä tilannenopeuden vaatimuksia, kuten suurin osa ajokilometreistä ainakin minulla ja varmaan useimmilla muillakin on.
Osaatko nyt vastata?
"Voisko olla oikeastaan niin, että asenteita on kahdenlaisia: tunnustettuja ja tunnustamattomia?"
Ihan varmasti. Siksi olenkin peräänkuuluttanut monesti itsensä tuntemisen merkitystä. Jotkut firmat laittavat henkilöstöänsä sellaisille kursseille, jossa tuon puolen asioita käsitellään. Siellä tehdään myös jonkinlaisia psykoanalyysejä, josta paljastuu omat luonteenpiirteet.
Olisi ihan hyödyllistä hommaa kuljettajan näkökulmasta. Ei ainoastaan ammattikuskeille, vaan kaikille.
"Miten valmentaja vaikuttaa asenteeseen?"
Kai tuohon on olemassa parempikin vastaus, mutta minun käsitykseni on seuraava: Asenne muodostuu siitä, millä tiedoilla ihminen asiaa käsittelee. Jos kaveri ei ymmärrä jonkun harjoituksen ja tavoitteen riippuvuutta, perustelemalla asian ehkä asennekin loksahtaa paikoilleen.
Tietysti jos asenneongelma koskee koko tavoiteta (ei kiinnosta 100 m juoksussa piirimestaruus), silloin ei ehkä paljon ole tehtävissä. Liikenne ja vaikkapa työelämä on taas eri asioita. Liikenteeseen ja palkkatyöläiseksi tullut on sitoutunut tiettyihin asioihin, joista ei voi luistaa kuten harrastuksesta. Siellä vaaditaan asennetta, jotta tuloksia tulee ja myös ihan varmasti löytyy keinoja asenteen korjaamisessa.
"Liikennekäyttäytymisessä "valmentajan" virkaa tekee autokoulu. Sieltä tulee "ohjelma", eli liikennesäännöt ja perusteet mukaan. Sen jälkeen tulee tuoreen kuskin tehtäväksi miettiä tekeekö kuten valmentaja neuvoi, vai ei.
Kyse on asennoitumisesta jälleen."
Totta, mutta kuten jo todettiin, kaikki autokoulun opit ei säily kuskilla ajokortin saamisen jälkeen. Kaikkea ei autokoulussa edes opita ja harva (oletukseni)oma-aloitteisesti edes viitsii asioihin paneutua. Useimmille riittää käsitys "ajamaan oppii ajamalla".
Olen tuosta sikäli eri mieltä, että vain ajamalla ei kovin hyvää ajotaitoa voi saavuttaa. Asennetta kai vaatii sekin, että satsaa hiukan itsensä kehittämiseen.
"Onko tämä lista oikeansuuntainen edes. Aletaan sitten miettimään tarkemmin, vai mitä?"
On hyvinkin oikeansuuntainen. Nyt en jaksa sitä varsinaisesti täydentää, mutta varmaan iso osa tärkeimmistä asioista siinä oli. Itsensä tuntemisen eli itsekritiikin ja siten itsensä kehittymisen mahdollisuuden vielä kuitenkin lisäisin.
TeeCee sanoi ajaneensa miljoona km tavalla, josta ei ole ylpeä. Sen jälkeinen muutos parempaan ei tapahtunut kilometrien myötä, vaan ajatustyöllä. Olen vakuuttunut siitä, että noin kehitystä parhaiten tapahtuu. Siinä ne asenteetkin muokkautuvat, kun asioita ajattelee.
Tilanteet tulee vastaan siten kuin ne tulevat. Mutta kuski toimii tuon tilanteen ohjaamana, ei satunnaisgeneraattorin.
No niinhä mä kirjoitin...
Herbert:
Oletetaan tilanne normaaliksi maantieajoksi ilman erityisiä tilannenopeuden vaatimuksia, kuten suurin osa ajokilometreistä ainakin minulla ja varmaan useimmilla muillakin on. Osaatko nyt vastata?
Voisin osatakin, mutta kun sitten pitäisi olla tavoitenopeus kaikenmaailman tilanteille, eikä helpoimmalle mahdolliselle. En näe tuollaista itselleni tarpeelliseksi määritellä "5-10 tai jotakin" -tasolla, sillä toiminhan tilanteen ohjaamana, kuten kirjoitit, sen lisäksi nopeusrajoitusten yms. liikenneopasteiden.
Herbert:
olenkin peräänkuuluttanut monesti itsensä tuntemisen merkitystä. Jotkut firmat laittavat henkilöstöänsä sellaisille kursseille jossa...paljastuu omat luonteenpiirteet. Olisi ihan hyödyllistä hommaa kuljettajan näkökulmasta. Ei ainoastaan ammattikuskeille, vaan kaikille.
Luonteenpiirre ei ole mielestäni sama asia kuin asenne.
Asenteet vaihtuvat ja muuttuvat halujen ja kokemuksen mukana, mutta luonteenpiirteet ovat pysyvämpiä (ilman sairauksia siis) luonteeltaan.
En tiedä voiko luonteenpiirteisiin vaikuttaa verrattuna asenteisiin, mutta asenteisiin ainakin voi ja jos kumpaankin, niin siihen jopa paremmin.
Herbert:
Asenne muodostuu siitä, millä tiedoilla ihminen asiaa käsittelee. Jos kaveri ei ymmärrä jonkun harjoituksen ja tavoitteen riippuvuutta, perustelemalla asian ehkä asennekin loksahtaa paikoilleen.
Eikös tähän pyritä liikenteessä mm. kampanjoinnilla?
Herbert:
Liikenne ja vaikkapa työelämä on taas eri asioita (kuin urheiluharrastus valmentajineen). Liikenteeseen ja palkkatyöläiseksi tullut on sitoutunut tiettyihin asioihin, joista ei voi luistaa kuten harrastuksesta. Siellä vaaditaan asennetta, jotta tuloksia tulee ja myös ihan varmasti löytyy keinoja asenteen korjaamisessa.
Eli "....ihan niinkuin urheilija tarvitsee valmentajaa" ei varsinaisesti siis olisikaan hyvä asia?
Herbert:
....kuten jo todettiin, kaikki autokoulun opit ei säily kuskilla ajokortin saamisen jälkeen. Kaikkea ei autokoulussa edes opita ja harva oma-aloitteisesti edes viitsii asioihin paneutua. Useimmille riittää käsitys "ajamaan oppii ajamalla". Olen tuosta sikäli eri mieltä...
Autokoulussa oletetaan sitouduttavan kuitenkin (niihin yhteisiin pelisääntöihin), ei kuten harrastukseen kuitenkaan. Jotta sen voisi osoittaa, pitää suorittaa kirjallinen ja ajokoe.
Onko ongelma sitten siinä, että seuranta loppuu kun ei ole seuraavan "liigan valmentajaa" nappulasarjan jälkeen, tai siinä että jatkuu sitten vain liikennevalvonnan muodossa? Ja silloinkin "asenneoppia" tulee vain puuttumiskynnyksen ylitettyä.
Herbert:
...varmaan iso osa tärkeimmistä asioista siinä oli. Itsensä tuntemisen eli itsekritiikin ja siten itsensä kehittymisen mahdollisuuden vielä kuitenkin lisäisin.
Vaikeinta on saada voitetuksi "mä osaan jo" -asenteet.
Silloin liikutaan taas tässä kamalassa virheessä monen mielestä: "tää on ihan holhousyhteiskuntaa koko Suomi nyt jo".
Halutaanko ns. kovia vai pehmeitä asenteenohjauskeinoja ja sitten tosi vaikeaan aiheeseen: kun aihetta oikeasti olisi, vaikka itsestä muulta tuntuisikin!
Kovia konsteja luulisi jo olevankin. Riittävyys on veteen piirretty viiva. Pehmeät asennekampanjat valuvat kuin ankan selästä...
Herbert:
Olen vakuuttunut siitä, että noin kehitystä parhaiten tapahtuu (kuin TeeCeellä. Siinä ne asenteetkin muokkautuvat, kun asioita ajattelee.
Ensin TeeCee piti saada ajattelemaan, miten se mahtoi tapahtua......? Mikä muutti asenteen "ei mun tartte" asenteeseen "mitenköhän tuon kanssa onkaan"?
Kumppani: "Luonteenpiirre ei ole mielestäni sama asia kuin asenne.
Asenteet vaihtuvat ja muuttuvat halujen ja kokemuksen mukana, mutta luonteenpiirteet ovat pysyvämpiä (ilman sairauksia siis) luonteeltaan.
En tiedä voiko luonteenpiirteisiin vaikuttaa verrattuna asenteisiin, mutta asenteisiin ainakin voi ja jos kumpaankin, niin siihen jopa paremmin."
Luonteen ja asenteen raja on aika vaikeasti hahmotettava. Molempiin vaikuttaa ainakin omat kokemukset elämästä.
"Eikös tähän pyritä liikenteessä mm. kampanjoinnilla?"
Pyritään.
"Eli "....ihan niinkuin urheilija tarvitsee valmentajaa" ei varsinaisesti siis olisikaan hyvä asia?"
En tiedä, onko hyvä vai huono. Edellytys hyviin tuloksiin se kuitenkin on.
"Onko ongelma sitten siinä, että seuranta loppuu kun ei ole seuraavan "liigan valmentajaa" nappulasarjan jälkeen, tai siinä että jatkuu sitten vain liikennevalvonnan muodossa? Ja silloinkin "asenneoppia" tulee vain puuttumiskynnyksen ylitettyä."
Tuo on yksi ongelma, ainakin jos ei omaehtoisuutta kehituksen suhteen kuskilta tarpeeksi löydy.
"Ensin TeeCee piti saada ajattelemaan, miten se mahtoi tapahtua......?"
Muistaakseni eräs käännekohta oli se, kun auto kävi kahdella pyörällä. TeeCee varmaan kertoo paremmin, jos seuraa tätä keskustelua.
En tiedä, onko ("valmentaja" ) hyvä vai huono. Edellytys hyviin tuloksiin se kuitenkin on....
..... ainakin jos ei omaehtoisuutta kehituksen suhteen kuskilta tarpeeksi löydy.
Vielä yksi ihan pirun vaikea asia pähkittäväksi asennekoulutuksessa, jos valmentaja olisikin vaikka yksi vaihtoehto:
Kuka määrittelisi kenet pitää laittaa valmennettuun asennekoulutukseen (tms, kun ei taida termiä ollakaan) ja mihin asioihin ja asenteisiin kohdennettuna (esim. vain liikennevaloasenteeseen, vai yleisasenteeseen liikenteessä )?
Pitääkö kaikkien osallistua, vai vain "määrättyjen"? Ja säännöllisesti kaikkien vai ainoastaan tapaus kerrallaan?
Kuulostaa kieltämättä pahimmillaan vähän rangaistustoimenpiteeltä tai (kirosana) holhoukselta, vaikka en tarkoitusperiä pohjimmiltaan epäilisikään...
Kuka määrittelisi kenet pitää laittaa valmennettuun asennekoulutukseen (tms, kun ei taida termiä ollakaan) ja mihin asioihin ja asenteisiin kohdennettuna (esim. vain liikennevaloasenteeseen, vai yleisasenteeseen liikenteessä )?
Pitääkö kaikkien osallistua, vai vain "määrättyjen"? Ja säännöllisesti kaikkien vai ainoastaan tapaus kerrallaan?
Rangaistuksenomainen se ei saa olla, koska silloin jo lähdössä on peli menetetty.
En tiedä, mikä olisi paras tapa hoitaa asia. Vaihtoehtoja kuitenkin on alkaen kaikki/pakko ja päättyen vapaaehtoisuuteen. Joku veroporkkana tai muu kannustin voisi toimia sellaisena, että iso osa kansasta osallistuisi asennekouluun (käytän tuota termiä tässä yhteydessä, vaikkei se ehkä paras mahdollinen olekaan). Silloin vaikutuskin pitäisi näkyä tien päällä. Jos homma menisi nappiin, siitä voisio jopa tulla eräänlainen meriitti suomalaisen kuskin plakkariin, joka jo itsessään toimisi houkuttimena. Ainakin miehillähän on kova tarve olla "rattimiehiä". Vähän kuten autojen suhteen on käymässä. Iso polttoainerohmu ei olekaan enää statusarvo, pikemminkin pieni ja taloudellinen auto on helpommin hyväksyttävä auto. Luulen, että kaukana ei ole se päivä, jolloin isojen autojen status on negatiivinen.
Vähän kuten autojen suhteen on käymässä. Iso polttoainerohmu ei olekaan enää statusarvo, pikemminkin pieni ja taloudellinen auto on helpommin hyväksyttävä auto. Luulen, että kaukana ei ole se päivä, jolloin isojen autojen status on negatiivinen.
Olisihan se upeaa, jos Tarja vaihtaisi S:n A:han.
kerro mitä upeaa on tuossa tarja vertauksessa????
varmaan vielä 3-ovinen malli että saatais huumoria lisää
ei isojen autojen status tule laskemaan jos ne kuluttavat vähän...
mikahe :
Minulle toivotettiin inssin läpäisyn jälkeen turvallista harjoittelua.
Tuossa vaiheessa en ollut enkä kuvitellut olevani kelpo kuljettaja. Tunne tuli vasta hiukan myöhemmin. Sekin oli vain tunne. Vielä myöhemmin tuokin selvisi.
Jokainen tietysti asettaa riman omasta mielestä sopivalle tasolle. Ehkä sinulla se on tuoreen kortin haltijan tasolla. Minulla se on paljon korkeammalla.
Kumppani:
Niinpä .. kumpikohan .. hmmmm ... ?
Herbert:
En aio kysyä, kun asennemielessä tässä yhteydessä ei ole syytä. Ei ole ongelmaa nimittäin edes myöntää, että tiukimman tulkinnan mukaan se yksi ei riittäisi teoriassa (siis tässä mainitussa esimerkissäni).
Kutvonen on aika lailla samoilla linjoilla muuten, mitä minäkin haen (ja muistan tietenkin mitä hän tuolla mainitsi sulkujen sisälläkin)
Kerro sinä sitten, jos tunnet yhtään tapausta jossa esimerkkini tilanteessa olisi rangaistu vain kerran vilkuttamisesta.
Herbert:
Niin ja tuosta lainmukaisuudestakin varmaan voidaan erottaa myös sen hengenmukaisuus ja pilkunnussintakin? Käsittääkseni olet vähän sillä kannalla myös.
Herbert:
Minä myös pyrin noudattamaan liikennesääntöjä. Se vaatii paneutumista ja keskittymistä liikenteessä ja yrittämistä, "biologinen" kun olen. Mutta tämänhän minä jo kerroin aiemminkin...
Herbert:
Mietis nyt vähän edes! Tai tarkenna tuo "jos uskottelee jne", ettei tarvitse tästäkin vääntää perusasetelman epäselvyyden aiheuttamien tulkintojen takia.
Minun mielestäni koko parantuminen on omaehtoista, mitäs sitten?
Herbert:
Väitän, että törmäät niihin alvariinsa, etkä edes kiinnitä huomiota, kun ymmärsit alitajuisesti mitä toinen tekee. Ehkä tämä keskustelu on muuttanut tilannetta...
Herbert:
Kyllä, tottakai. Vilkuttamattomuus johtuu asenteesta ainakin. Myös silloin kun vilkkukädessä on kännykkä estämässä vilkuttamisen ja jonka siinä pitäminen ajaessa on myös asennevika. Onko tuossa sitten tupla-asennevika?
Rätkätin:
"Ylivoimaisen vaikeaa", sitä se vilkun käyttäminen ei ole!
Asenteesta johtuvaa vastenmielisyyttä (tai mitä se on) saattaa esiintyä ja siinä on se ero.
Kutvonen:
Olet tietenkin oikeassa ettei käden tarvitse enää olla ojossa sen jälkeen kun kaikki ne laissa mainitut muut ovat merkin jo huomanneet.
Herbert:
Oletkos päässyt jo yli? Kyllähän sen riman voi asettaa mihin vain, mutta onko se vielä tavoite, vai saavutettu?
Kumppani:
En tiedä. Asian täsmällinen mittaaminen on hankalaa. Sen tiedän, että kortin saamisen jälkeen on merkittävää kehitystä kuitenkin tapahtunut. Eräs indikaattori on se, että huomaa, ettei joskus vallinnut tapa toimia tietyissä tilanteissa ollutkaan hyvä tai oikea.
Herbert:
Tottakai mittaaminen on hankalaa. Tärkeintä on, että on tavoitteita! Ja ainahan rimaa pitäisi sitten nostaakin, eikä jäädä laakereilleen.
Minäkin olen oppinut lisää joskus erehdyksen (lue: peltikolari/sakot) kautta, mutta onneksi/onnekseni useimmin asioiden tajuamisen kautta (ajokokemuksen ja iän karttuessa tms). Oppimistahti varmasti vaihtelee ja askeleet voivat olla välillä lyhyitä, mutta kaikki vievät parempaan suuntaan ainakin.
Kumppani: "En aio kysyä, kun asennemielessä tässä yhteydessä ei ole syytä."
Voiko tuosta päätellä jotain sinun asentestasi?
"Ei ole ongelmaa nimittäin edes myöntää, että tiukimman tulkinnan mukaan se yksi ei riittäisi teoriassa (siis tässä mainitussa esimerkissäni)."
No myönnätkö? Entä jos tulkinta-asteikkoa lievennetään keskimääräiseksi?
"Kerro sinä sitten, jos tunnet yhtään tapausta jossa esimerkkini tilanteessa olisi rangaistu vain kerran vilkuttamisesta."
En tiedä yhtään tapausta. Tiedän kuitenkin sen, ettei kaikista lain rikkomisista rangaista. Ylinopeuttakin voi ajaa normaalitilanteessa 1-3 km/h ilman pelkoa rangaistuksesta. Laitonta se silti on.
"Niin ja tuosta lainmukaisuudestakin varmaan voidaan erottaa myös sen hengenmukaisuus ja pilkunnussintakin? Käsittääkseni olet vähän sillä kannalla myös."
Käytännön tasolla erotan nuo asiat, mutta keskustelu voi olla teoreettistakin.
Lain henki ei minusta ole sellainen, että se sallisi vain yhden vilkutuksen. Valvonta hoitaa tuon puolen olemalla puuttumatta asiaan. Aivan kuten nopeuksissakin on tähän saakka toimittu sallimalla n. 10 % ylinopeus.
Herbert: "Koitan olla ankara itselleni siinä suhteessa, etten uskottele itselleni tekeväni jotain sellaista, mitä en tee. Luulen, että useimmat muut eivät tuossa suhteessa ole kovin tarkkoja."
Kumppani: "Minä myös pyrin noudattamaan liikennesääntöjä."
Tarkoitin hiukan eri asiaa. Tottahan pyrin noudattamaan sääntöjä, mutta en täydellisesti. Jossain sallin itselleni lipsumista, mutta silloin en yritä valehdella itselleni, että jonkun alibin myötä oikeasti noudatankin lakia.
"Mietis nyt vähän edes! Tai tarkenna tuo "jos uskottelee jne", ettei tarvitse tästäkin vääntää perusasetelman epäselvyyden aiheuttamien tulkintojen takia."
Tee työpaikallasi pikagallup aiheesta turvavälit. Moniko ajelee liian lyhyillä turvaväleillä? Veikkaan, että saat otannasta tulokseksi aika pienen prosenttiluvun. Se varmaankaan ei vastaa kuvaa liikenteestä. Voi tietysti olla, että tutkimuksen iso virhemarginaali selittää asian, tai sitten ei. Veikkaan jälkimmäistä.
"Minun mielestäni koko parantuminen on omaehtoista, mitäs sitten?"
Usein tilanteen paranemiseen tarvitaan ulkopuolista apua. Muutenhan liikenteemme olisi kai jo ajat sitten paljon parempaa kuin nyt. Ongelmien olemassaolo ei ole mikään uusi tieto.
Tiedätkö jonkun, joka ei halua parantaa liikenneturvallisuutta nykytasosta?
"Väitän, että törmäät niihin alvariinsa, etkä edes kiinnitä huomiota, kun ymmärsit alitajuisesti mitä toinen tekee. Ehkä tämä keskustelu on muuttanut tilannetta..."
Väitteesi on oikea määrän osalta, mutta loppuosa ei pidä paikkansa. Toisten virheisiin on aika helppoa kiinnittää huomiota, vaikka ei virheestä ongelmaa syntyisikään.
Tämä keskustelu ei muuta tilannetta. Olen kiinnittänyt asiaan huomiota jo kauan sitten.
asia ei aivan liity aiheeseen mutta sivuaa hyvin sitä
aikoinaan eräs työkolleega seurasi kaikkia työnantajan ohjeita ja lakeja aivan pilkulleen ja kyllähän se vaikeaksi meni monella tavalla ja jopa työnantaja totesi attei ohjeita pidä noudattaa pilkullisesti vaan osata käyttää niitä soveltavasti oikein...
tästä samasta asiasta olen keskustellut muutaman eri maan poliisin kanssa kun ovat tuttuja heillekkin on sanottu että pitää nähdä kokonais tilanne eikä tuijottaa joka ainoaa virhettä mikä tuntuu olevan tässä keskustelussa uskomottoman tärkeätä.
en tiedä kuinka paljon ajate/vietätte aikaa ratin takana mutta tuntuu aika lapselliselta väittelyltä
huom. olen joutunut poliisin pysäyttämäksi vain ratsioissa vuoden -91 jälkeen kun sain ainoan ylinopeus sakkoni
Herbert:
Kaikesta täällä kirjoitetusta voi yrittää päätellä asenteet, myös sinun kirjoittamastasi. Eri asia on, osuuko oikeaan, itsekullakin.
Herbert:
Kysymys ei ole siitä, voinko kysyä ja epäilenkö etteikö vastaus olisi "1 ei lain mukaan, kirjaimellisesti ottaen riitä".
Mutta melkein voisi kuvitella, että jos sinä olisit esimerkkini ohitettu kuski, niin et tuossa tilanteessa näkisi, saati ymmärtäisi, että olen vaihtamassa kaistaa takaisinpäin yhden vilkutuksen jälkeen. Kuulostaisi merkilliseltä.
Herbert:
Ylinopeus on selkeästi mitattavissa oleva asia (tuossa on raja, tutkan mukaan menit yli sen). Pykälä 35 on paljon väljempi jo sanamuodoltaankin (vilkuttaa pitää, kyllä, mutta miten mittaat absoluuttisen näkyvyyden, saati "vastaanottajien" ymmärryksen).
Mutta oikeastihan me emme keskustele tällä palstalla laittomuuden asteista, vaan siitä millä asenteella liikenteessä ollaan.
Onko asenteessani vilkuttamisen suhteen, kaiken aiemmin aiheesta kirjoittamani perusteella jotakin vaarallisen pielessä keskimäärin? Minä sentään vilkutan, minkä puute monen osalta olisi se varsinainen asennekeskustelun aihe täällä.
Herbert:
Sitähän tämä pitkälti on, teoreettista..
Herbert:
Lain henki on kyllä laajasti myös henk.koht. tulkittavissa oleva asia ("henki" ei ole absoluuttista, eihän). Siksi minä voin tulkita sen hengessä myös niin, että 1 vilkku oli mainitussa esimerkissä sekä ymmärretty, että näkvyä ja ennakoiden annettu, jotka painottuvat pykässä 35. Siellähän ei mainittu määriä esim. joten suurimmaksi osaksi meni ihan oikein. Ei ehkä napakymppi, mutta... Ja helpolla korjattavissa, jos joku suuttuu.
No, voisinhan minä teoriassa esimerkkini mukaisissa tilanteissa jatkaa vaikka samalla tavalla (ja edelleen tulla 9x 10:stä ymmärretyksi). Niin, tai vilkuttaa jopa useamminkin, kun keskustelusta unohtuu helposti se, että olen toiminut joskus myös noin. Sehän ei ole suinkaan oma sääntönikään, vilkutuksen suhteen ylipäätään.
Herbert:
Kysyn nyt varmuuden vuoksi: ethän kuvitellut minustakaan muuta? Jos kuvittelit, niin voin kertoa, että pieleen meni.
Eikös olisi parempi pyrkiä täydellisyyteen, mutta ymmärtää että lipsumista tapahtuu matkalla siihen (saavuttamattomaan). Se olisi sitä riman nostamista korkealle.
Kun en oikein tiedä miksi "yrittää noudattaa vajaasti" (rima kun laskee heti kättelyssä ) sääntöjä vs. "yrittää noudattaa täydellisesti" sääntöjä.
Herbert:
Tarkennan sen verran, että meidän pitäisi ainakin voida olettaa ihmisten liikenteessä tuntevan säännöt. Jos täällä kerran puhutaan asenteista, niin niiden muuttaminen on kyllä täysin omaehtoista, jos käyttäytymisessä havaitaan puutteita. Ohjausta voidaan antaa, mutta muu lähtee henkilöstä itsestään kuitenkin.
Todella harva tarvitsee ainakaan kallonkutistajaa, mutta jollekulle taas pelkät ajolasit voivat olla riittävät. Jälkimmäisessä harvemmin on kyse liikenneasenteesta, vaan vaikkapa siitä, ettei tunnusta vain näkönsä huonontuneen, mitä tarvetta vain ajatellen.
Herbert:
Itse olet tämän otsikon aloittanut aiheella "Asenteet jne".
Herbert:
En tietääkseni, mutta mitäs sitten?
finman:
Pitääkö lakia noudattaa, jos rikkomisesta ei ole sanktioita?
Tässähän on sama meininki kuin vaalirahajupakassa. Ilmeisesti on tarkoitttu, että lakeja noudatettaisiin. Jos noin on, että lakeja pitää noudattaa, niin sitten pitäisi tietää mitä tarkoitetaan kussakin laissa ja miten sitä asiaa käytännössä toteutetaan. Tästähän tässä keskustellaan eikä siitä kuka oikeasti joka ikisessä paikassa noudattaa pilkulleen joka ikistä mahdollista ja mahdotonta sääntöä ja lakia.
Mielenkiintoista kuitenkin on, että jos lakeja noudatettaisiin oikeasti, niin onnettomuuksien määrä rojahtaisi meklko olemattomiin. Liikennesäännöt on tehty melko ovelasti ja taitavasti tuossa suhteessa. Jäljellejäävät onnettomuudet olisivat jotain sairaskohtauksia tai muita sekoamisia tai teknisten asioiden pettämistä, kun nykyään aivan valtaosin onnettomuuksien syyt ovat jatkuvassa kiireessä ja välinpitämättömyydessä, ylimielisyydessä ja omien taitojen yliarvioimisissa sekä siinä, että ei edes haluta ottaa muita huomioon ja minä-minä-minän pitää päästä joka paikkaan ensin ennen muita.
Rätkätin:
Samaa mieltä. Tosin jos lakeja rikotaan tietoisesti niin onko sen seuraus onnettomuus?
Vertaa kuvitteellista lehtiuutista "Nakkikioskilla välienselvittely päätyi tapaturmaan kun päihtyneet miehet selvittelivät välejään. Onnettomuudessa loukkasi 25-vuotias mies kasvonsa."
Kumppani: "Onko asenteessani vilkuttamisen suhteen, kaiken aiemmin aiheesta kirjoittamani perusteella jotakin vaarallisen pielessä keskimäärin? Minä sentään vilkutan, minkä puute monen osalta olisi se varsinainen asennekeskustelun aihe täällä."
En minä tiedä, en tunne sinua.
Se, että vilkuttaa edes vähän ei nykyään riitä synninpäästöön. Minä ajan yleensä (en aina) rajoitusten mukaan, siksi olen taparikollinen. Lisään osaltani liikenteen suurinta riskitekijää, huono esimerkkini levittää influenssan tavoin vääriä tapoja muihin, olen vastuussa 15 ihmisen/vuosi kuolemasta ja paljon muuta.
Kaaharit ovat hankala marginaaliryhmä toisinkuin minä, joka kuulun siihen suureen vastaanottokykyiseen osaan kansasta. Siksi minunlaiseni vastaanhankaus on iso ongelma.
Ei siis riitä, että sinäkin teet jotain vähän sinnepäin kuten minä.
Näin siis, jos tämän palstan vakuuttavimmin perusteltuja oppeja noudatetaan.
"Kysyn nyt varmuuden vuoksi: ethän kuvitellut minustakaan muuta? Jos kuvittelit, niin voin kertoa, että pieleen meni."
En kuvitellut mitään. Puhuit eri asiasta kuin minä, siksi täsmensin asiaa.
"Eikös olisi parempi pyrkiä täydellisyyteen, mutta ymmärtää että lipsumista tapahtuu matkalla siihen (saavuttamattomaan). Se olisi sitä riman nostamista korkealle."
Onko sinulla tavoitenopeus 5-10 km/h alle suurimman sallitun eikä suurempi?
Täydellisyyden tavoittelun mielekkyys riippuu siitä, paljonko on valmis tekemään asioita tavoitteen eteen.
"Kun en oikein tiedä miksi "yrittää noudattaa vajaasti" (rima kun laskee heti kättelyssä ) sääntöjä vs. "yrittää noudattaa täydellisesti" sääntöjä."
Kysy finmanilta.
"Tarkennan sen verran, että meidän pitäisi ainakin voida olettaa ihmisten liikenteessä tuntevan säännöt."
Turha tuota on olettaa, koska tiedämme ettei noin ole. Inssissäkin sallitaan virheityä, lisäksi asiat unohtuu matkan varrella. Muutoksiakin tulee lakiin, eikä kaikki niitä huomaa.
"Jos täällä kerran puhutaan asenteista, niin niiden muuttaminen on kyllä täysin omaehtoista, jos käyttäytymisessä havaitaan puutteita."
Paino jälkimmäiselle jos-sanalle. Seuraavan lauseen voisi aloittaa sanoilla mutta koska.
"Todella harva tarvitsee ainakaan kallonkutistajaa, mutta jollekulle taas pelkät ajolasit voivat olla riittävät."
En tiedä, mitä tarkoitat kallonkutistajalla. Ollaan silti varmaan samaa mieltä siitä, että asenteissa on paljon parantamisen varaa. Miksi näin, jos omaehtoinen itsensä kehittäminen riittää? Sitä on nyt harjoiteltu kymmeniä vuosia, tuloksia vaan ei näy.
Herbert: "Tiedätkö jonkun, joka ei halua parantaa liikenneturvallisuutta nykytasosta?"
Kumppani: "En tietääkseni, mutta mitäs sitten?"
Sinun mielestäsi koko parantuminen on omaehtoista. Kovasti on silti parantumista vielä jäljellä. Vai oletko tyytyväinen nykytilaan?
Herbert:
Vähän aiemmin kysyit: "Voiko tuosta päätellä jotakin asenteestasi?". No nyt voisit päätellä.
Herbert:
Tuota..... tuossa on jotakin ristiriitaa, onko se ironiaa, sarkasmia vai väärinkirjoitusta?
(vrt: en syö (yleensä ) karkkia, joten olen riskitekijä, huono esimerkki jne. Hmmmmmmmmmm)
Herbert:
En ole asettanut itselleni tuollaisia tavoitenopeuksia. Pyrin ajamaan rajoitusten mukaisesti. Rajoitusten lisäksi olosuhteiden (liikenne/keli/tien kunto jne) mukaisesti.
Mitä muita n. nippelidetaljeja haluat tietää ja miksi?
Listaa ensin kaikki omasi!
Herbert:
Eikun sinulta aattelin saada vastauksen. Pyrit melkein täydellisyyteen, et siis täydellisyyteen. Kuitenkin puhut rimojen asettamisesta hienosti tuolla aiemmin, miksi?
Herbert:
Juu, tulee uusia liikennemerkkejäkin silloin tällöin. Peruasiat muuttuvat harvakseltaan silti. Monissa niihin liittyvissä tapauksissa, joita täällä on lueteltu otsikon alla, kyse on asenteesta, johon kaipaat sinänsä mielenkiintoisesti lisätietoja.
Herbert:
(jos käyttäytymisessä havaitaan puutteita)
Tarkoitatko oikeasti, etteivät ihmiset tiedä että pitäisi vilkuttaa, ajaa rajoitusten mukaan, antaa tietä suojatiellä, pysähtyä punaisiin jne? No, jos sellainen löytyy, niin. En toki itsekään väitä sanasta sanaan tuntevani TLL:ia, enkä ehkä jokaista liikennemerkkiäkään.
Liikennekäyttäytymistäni niiden suhteen helpottanee se, että ne "ikävimmät" kieltoja/rajoituksia esittävät merkit tai vaativat säännöt eivät nyt ihan hirveästi ole muuttuneet ajourani aikana.
Muussa tapauksessa kyse on tosiaan asenteista ja ne tulevat sisältä. Voi poliisisedän tulkita ohjaavan toimintaa, jos antaa sakot. Mutta toistuuko rike/rikos siitä huolimatta tällä kuskilla riippuu siitä, ottaako opikseen, eli muuttaa asennettaan, itse, vai eikö muuta. Sakot kun on jo saatu.
Herbert:
No mitä sinä tarkoita sitten "ulkopuolisella ohjauksella"??
Jotakin muuta kuin oman asenteensa muuttaminen, poliisilta tullut sanktio tms. Mitähän se olisi sitten, niin?
Herbert:
Eikös tämä lähesty jo kehäpäätelmän määritystä? Viime kädessä asenteen muutos tapahtuu itsekunkin päässä, kenen päässä sitten?
Herbert:
En tietenkään täysin. Höh, aika merkillinen kysymys tässä vaiheessa kuitenkin. Mitä haluat? Valtionohjausta, poliisinohjausta vai mitä? Tiukempia rangaistuksia, eli keppiä? Mitä ajat taas takaa oikein?
Asenne on ihmisen ikioma ajatus. Jos sen halutaan muuttuvan, niin se tapahtuu ihan itse kunkin toimesta, jos kyseinen yksilö ottaa ensin yhden ratkaisevan asenteen: "haluan muuttaa asenteitani (tässä tapauksessa liikenteessä )". Tai sitten on tullut käytyä aivopesussa tms.
En ihan ymmärrä tässä kohtaa mihin haluat vastausta.
mikahe :
Vaan jospa väliaikainen virhe johtuu pysyvästä asenneongelmasta, joka ilmenee joissain tietyissä tilanteissa...äärimmäisen harva kuitenkaan koko ajan lakia rikkoo.
Väliaikaisia unohduksia ja virheitä ei lakitekstistä löydy.
Kumppani: Tottakai!!
Minusta on aika luonnollista että asiaa tutkitaan maissa joissa pyöräillään eniten.
Niin...?
Miksiköhän näin, vaikka vyön käyttö on helppoa ja pakollista.
Miksi ihmeessä?
Ihan samasta syystä kuin kypärääkin haluat pakolliseksi murskaantuneet polvet ja kyynärpäät maksavat yhteiskunnalle miljoonia vuodessa. Todistettavasti ne suojat eivät myöskään sinänsä haittaa pyöräilyä tai rullaluistelua miksi niitä ei mielestäsi käytetä?
Hampaiden pesemättä jättäminen lienee myös syytä kriminalisoida nyt kun hammashoidosta on tehty yhteiskunnan velvollisuus ja siten kansalaisten hampaista kaikkien omaisuutta
Samalla periaatteella turvavyötäkään ei tarvitsisi sitten käyttää, vai mitä?
En tiedä niiden motiiveja jotka jättävät sen käyttämättä. Taatusti kuitenkin tietävät että se on vaarallista. Turvavyön käyttämättömyydellä voi ainakin joissain tilanteissa aiheuttaa vaaraa esim. auton etupenkkiläisille, pyöräilykypärän kohdalla asia on minusta puhtaasti pyöräilijän oma. Eikä lakia pystyttäisi kuitenkaan valvomaan, jolloin se olisi lähinnä yhdentekevä. Vakuutusyhtiöt saisivat toki pakollisesta kypärän käytöstä yhden syyn hylätä vahingonkorvauksia, ja lisäsaivartelua voitaisiin jatkaa oikeudessa niissä tapauksissa, joissa pakollista kypärää epäiltäisiin käytetyn väärin esim. liian löysien hihnojen osalta.
No arkisten asioiden hoitoa kyllä haittaa, jos pitää tuoda esim. perheen viikon ruokatarpeet Itiksestä pyörällä
Miksi pitäisi tuoda viikon tarpeet kerralla jos liikkuu pyörällä? Kauppakeskusten menestyksestä päätellen moni autoilijakaan ei edes yritä tehdä niin, saattaa toki hakea viikon tarpeet 3 kertaa viikossa. Aika katastrofi se olisi hypermarketeille, jos ihmiset fillarilla alkaisivat liikkua. Sehän siirtäisi ostoskäyttäytymistä kohti pikkuputiikkeja ja pienempiä ostoksia.
Mutta noinhan näitä mielikuvia luodaan: "Suomessa (xxxx-)kulttuuri on syvältä", "muualla tehtäisiin tämä asia paremmin",
Joka paikassa on hyviä ja huonoja asioita, syytä niitä on pohtia. Suomen pyöräilykulttuuri on aika ohuella pohjalla verrattuna moneen pyöräilymaahan. Mainitsemasi 1:1 totuudet näyttävät kyllä kelpaavan silloin kun päästään rajoittamaan, kieltämään tai valvomaan jotain. Suomalainen virkamies on innokas puuttumaan hallintoalamaisten tekemisiin ja selkänojaa voi aina hakea jostain muualta ja sääntöjä tulkita tiukimman mukaan ettei vaan tulisi virhettä.
lawnmover:
Onnettomuus ei ole ilman muuta seuraus, mutta mitä enemmän altistetaan, niin mahdollisuus kasvaa - valitettavasti.
Tuo nakkikiskajuttuhan on klassikko. Miehet yrittävät syödä veitsin ja haarukoin, niin tulee yksi kuollut ja muilla on naamat veressä. Ei saisi nauraa, mutta sama meininki jatkuu sukupolvesta toiseen, kutsuttiinpa "nakkikiskoja" sitten mäkkäreiksi tai miksi tahansa. Kolmen neljän välissä aamuyöllä tapahtuu kummia. Kesäisin noihin aikoihin ilmestyy joissain paikoin maanteihin kahdeksikkoja - autonrenkailla poltettuja. Pois alta .. häijjyt tuloo. Ihme ettei nykyistä enempää satu. Kun pysyisivät hengissä, niin järkeä tulee sitten iän myötä ainakin joillekin - toivoisin.
AkiK:
Varmaan te kaikki olette olleet tilanteissa, joissa ajellaan hieman miten sattuu ja ohitellaan niukoissa tilanteissa ja vaikka mitä, kunnes jostain ilmestyy poliisiauto siihen sekaan, niin nuo "pysyvät asenneogelmat" ovat tipotiessään ja ihmeparantuminen on tapahtunut. Amen.
En mitenkään kannata valvontayhteiskuntaa ja toivon, että ihmiset ihan itse miettisivät mikä on oikein tai väärin, mutta kokemus on näyttänyt niin monet kerrat, että pitää vain lisätä valvontaa ja nostaa kiinnijäämisen riskiä roimasti, niin päästään tuloksiin. Valitettavasti aina sen rankimman kautta.
Rätkätin:
Naurettavaahan tällainen silmänpalvonta on. Vielä naurettavampaa se on silloin, kun rajoituksen ja sääntöjen mukaan ajelevatkin alkavat hidastella ja pälyillä poliisin nähdessään. Tätä näkee myös usein. Erikoinen ilmiö, eikö vain. Tuosta näkee minusta sen, että liikenteen perusasioita ja taitoja ei ole saatu kovin hyvin iskostettua ihmisten mieliin, ilmeisesti eivät tiedä miten ajelevat kun poliisin nähdesssään pitää sitä ajamista alkaa ihmetellä.
Tämähän ei ole pelkästään autoilupalsta - vai?
Olen ajellut mahdollisimman paljon polkupyörällä tänä kesänä ja nimen omaan Helsingin kantakaupungissa. Ihan kivaa sinänsä. Mutta seassa on aika paljon sellaisia pyöräilijöitä, jotka ajavat melkoisen kovaa. Jopa niin kovaa, että siinä ja siinä, että ehtii/pääsee alta pois. En kyllä pysty ymmärtämään, että miksi ihmeessä? Menevät niin kovaa, että eivät taatusti ehdi tehdä tarpeen vaatiessa mitään, kun kolahtaa. Kaahareita on sekä miehiä että naisia. Minäkin kuntoni puolesta pystyisin ajamaan kovaa, mutta liikenneturvallisuuden vuoksi en kertakaikkiaan suostu.
Uutinen
Tuossakin uutisessa pyöräilijä ajoi "kovaa vauhtia". Lähes joka päivä näkee pyöräkaahareita. Tänäänkin eräs nuorehko nainen polki reippaasti ohitse ja kääntyi oikealle sellaisella vauhdilla, että jos vastaantulijoita olisi ollut niin yhtään ei olisi pystynyt väistelemään ja ihme, että pystyssä pysyi. Alkoi todella käydä mielessä, että ihan kaikille pitäisi peruskouluissa opettaa kaikki liikennesäännöt ja asenteet, kun joka ikinen meistä tarvitsee liikenteen perusosaamista koko elämänsä ajan vaikka ikinä ei autoilla ajelisikaan. Osa pyöräilijöistä on jopa trikoot päällä ja on huikean merkillistä, että ovat vielä vihaisia, jos heidän treenaamistaan häiritään. Kyllä jalkakäytäväkäyttäytymisen ja pyörätiekäyttäytymisen perusasiat pitäisi olla molemminpuolista kunnioittamista. Monesti nuo jalka- ja pyörätiet ovat lisäksi yhtä samaa väylää. Ei mitenkään voida olettaa, että 90 vuotiaat olisivat jotenkin terävästi täysin selvillä ympärillään tapahtuvista asioista. Sama juttu pikkulasten kanssa.Tälläkin alueella olisi paljon varaa parannella asenteita.
Kumppani: "Vähän aiemmin kysyit: "Voiko tuosta päätellä jotakin asenteestasi?". No nyt voisit päätellä."
En viitsi. Ei ole riittävän hyviä lähtötietoja.
Herbert: "Minä ajan yleensä rajoitusten mukaan, Lisään osaltani liikenteen suurinta riskitekijää, huono esimerkkini levittää influenssan tavoin vääriä tapoja muihin, olen vastuussa 15 ihmisen/vuosi kuolemasta ja paljon muuta."
Kumppani: "Tuota..... tuossa on jotakin ristiriitaa, onko se ironiaa, sarkasmia vai väärinkirjoitusta?
(vrt: en syö (yleensä ) karkkia, joten olen riskitekijä, huono esimerkki jne. Hmmmmmmmmmm)"
Olihan siinä hiukan sarkasmiakin, mutta ei varsinaisesti ristiriitaa. Koska kirjoitin "yleensä", se tarkoittaa samaa kuin "ei aina". Se taas tarkoittaa sitä, että joskus ajan ylinopeutta, josta syntyy mainitsemani vaikutukset.
"En ole asettanut itselleni tuollaisia tavoitenopeuksia. Pyrin ajamaan rajoitusten mukaisesti. Rajoitusten lisäksi olosuhteiden (liikenne/keli/tien kunto jne) mukaisesti."
Jokaisella kuskilla on kuhunkin tilanteeseen olemassa tavoitenopeus. Kukaan ei (toivottavasti) valitse nopeuttansa satunnaisgeneraattorin avulla. Kuskilla on pyrkimys ajaa tiettyä nopeutta, jossa otetaan huomioon mm. mainitsemasi tekijät. Todellisuudessa nopeus liikkuu haarukassa +/- x km/h tavoitenopeus.
Ei tavoitenopeus ole mikään vakio, joka aamulla säädetään ja illalla napsautetaan pois päältä.
"Pyrit melkein täydellisyyteen, et siis täydellisyyteen. Kuitenkin puhut rimojen asettamisesta hienosti tuolla aiemmin, miksi?"
Tottahan rimat laitetaan johonkin. Onko siinä jotain ristiriitaa tavoitteideni kanssa?
"Juu, tulee uusia liikennemerkkejäkin silloin tällöin. Peruasiat muuttuvat harvakseltaan silti."
On henkilökohtainen mielipide, mikä lasketaan perusasiaksi. Toisille riittää, kunhan pääsee ehjänä perille. Toisilla raja on paljon tiukempi.
Herbert: "Paino jälkimmäiselle jos-sanalle."
(jos käyttäytymisessä havaitaan puutteita)
Kumppani: "Tarkoitatko oikeasti, etteivät ihmiset tiedä että pitäisi vilkuttaa, ajaa rajoitusten mukaan, antaa tietä suojatiellä, pysähtyä punaisiin jne?"
Jos täällä kerran puhutaan asenteista, niin niiden muuttaminen on kyllä täysin omaehtoista, jos käyttäytymisessä havaitaan puutteita. Mutta koska käytöksessä havaitaan puutteita, ei omaehtoisuus näytä auttavan.
"No mitä sinä tarkoita sitten "ulkopuolisella ohjauksella"??
Jotakin muuta kuin oman asenteensa muuttaminen, poliisilta tullut sanktio tms. Mitähän se olisi sitten, niin?"
Voi olla mitä tahansa, kuten sakotusta, huomautusta, koulutusta jne. Jotain kuitenkin, koska kuski itse ei huomaa tarvetta kehittymiseen. Ulkopuolinen huomaa tuon paremmin, aivan kuten vähänkin sunnuntailiikkujaa kunnianhimoisempia tavoitteita asettava urheilijakin käyttää enemmän tai vähemmän valmentajaa tai muuta ulkopuolista apua suorituksensa parantamisessa.
"Eikös tämä lähesty jo kehäpäätelmän määritystä? Viime kädessä asenteen muutos tapahtuu itsekunkin päässä, kenen päässä sitten?"
Tottahan se kuskin omassa päässä tapahtuu. Mutta ilmeisesti ei riittävän tehokkaasti kuskin omin avuin, koska aiheesta syntyy näinkin pitkä, mutta omalla tavallaan aika yksimielinen keskustelu.
"En tietenkään täysin. Höh, aika merkillinen kysymys tässä vaiheessa kuitenkin. Mitä haluat? Valtionohjausta, poliisinohjausta vai mitä? Tiukempia rangaistuksia, eli keppiä? Mitä ajat taas takaa oikein?"
Sinun mielestäsi muutokset asenteessa tapahtuu kuskinomassa päässä. Ok, niin tapahtuu kuten edellä totesin. Kuitenkaan ei kuskien omassa päässä ole tapahtunut riittävästi, joten työtä on jäljellä. Itse asiassa halusin tietää sinun mielipiteesi siihen, miten tuo tilanne saataisiin korjattua.
AkiK:
Kaikenlaisia asioita tutkitaan, ei siinä mitään. Mutta jos noissa maissa jo nyt pyöräillään eniten, niin ei varmaan kypärän käyttö ole siihen vaikuttanut sittenkään, suuntaan eikä toiseen. Koska maissa on kova pyöräilyn kulttuuri.
AkiK:
Mitä kertoo sinun asenteestasi, että sinun pitää kehitellä älyttömiä "vertaiskieltoja" kaikelle mahdolliselle?
Kuvitellaan, että nyt vasta keksittäisiin liikennevalot liikenteeseen. Sinun asenteellasi olisit heti motkottamassa: "Joo just, pitänee laittaa samalaiset aamuruuhkaan rappukäytäväänkin, ettei vaan törmäillä naapurien kanssa töihin mennessä".
Tai jos keksittäisiin vaikka suojatieviivat: "Ihme homma, kyllä mä osaan mennä tien yli muutenkin!" Millainen mahtoi olla vastustus Suomessa kun tuli turvavyöpakko? Nyt kukaan ei epäile pakollisuutta, paitsi taksit. Hyviä esimerkkejä asenteestä nämä taksit: ei voi laittaa päälle vaikka siirtymätaipaleellakaan pokalle ajaessa. "Saavutettu etu" tms?
Samalla periaatteella turvavyötäkään ei tarvitsisi sitten käyttää, vai mitä?
AkiK:
Oliskohan tuossa on ajatuksellisesti tajunnanvirta lähtenyt sinulla edelle kirjoitustasi?
Mitä laki tarkoitat ja mitä ei pystytä valvomaan? Mutta tässä tulkintani: sekä turvavyö että kypärä olisivat laissa pakollisia, mutta toista ei voisi valvoa. En tosin sitten keksi miksei, tai sitten molemmat on yhtä vaikea paikka.
AkiK:
Jälleen tuota maalailua... Mutta mitä tulee turvavyöhön (edessä ja takana) suhteessa kypärään, niin virallinen käsitys on, että ilman kumpaakaan on vaarallista olla liikenteessä.
Tällä viikolla oli Hesarissa toimittajan kolumnina omakohtainen kommentti asiaan: oli saman päivän aikana kaksi kertaa ollut pyöräonnettomuudessa! Molemmissa oli lyönyt päänsä ja ekalla kerralla oli kypärä jo haljennut. Oli matkalla pyöräkorjaamoon ensimmäisen takia, kun joutui toiseen jossa tämä jo haljennut kypärä pelasti vielä kerran, vastoin odotuksia. Mitä tuli "murskautuneisiin polviin" jne. niin oli selvinnyt onnekseen vain nirhautumilla polvissa ja kämmenissä, parista voltista huolimatta, eikä ollut edes suojia kummassakaan. Ja taas säästyi "miljoonia" yhdellä suojavarustuksella, ehkä 1 henkikin, tai elinikäinen vammautuminen. Merkittävää huomata, että kummasti toimittajasta tuli lehdessä käytävässä kirjoittelussa kypärän kannattaja.
AkiK:
Noh, eiköhän tämä osa-alue riitä tämän otsikon alla.
Aloita uusi otsikko jos haluat keskustella syvällisemmin kuljetustarpeista suhteessa käytettävään välineeseen ja asumistilanteeseen.
AkiK:
Kerropas samalla mitkä ovat ns. pyöräilymaat ja vaikkapa se, jos löydät tietoa, onko ja missä maassa näistä kypäräpakko suhteessa vapaaehtoiseen käyttökulttuuriin (eli asenteisiin).
AkiK:
Tuossa on kyllä totuuden tynkää. Viimeisimpänä lienee tämä "kalakukkodirektiivi" yhtenä synkistä esimerkeistä...
Herbert:
Aika monesti täällä voisi päätellä kirjoittajien tehneen toisesta päätelmiä asenteen suhteen...
Herbert:
Tjaah.... OK.
Herbert:
?? Lähinnä kait satunnaisgeneraattori valitsee tilanteen jonka mukaan "tavoitenopeus" määräytyy, jos ollenkaan?
Herbert:
No miksi minun pitäisi sitten vastata tällaiseen:
Onko sinulla tavoitenopeus 5-10 km/h alle suurimman sallitun eikä suurempi?
Herbert:
Ei nimenomaan ole. Mutta minua hämää, että välistä tunnut laittavan riman korkeammalle kuin toisessa kohtaa. Mutta nevömaind.
Herbert:
Voisko olla oikeastaan niin, että asenteita on kahdenlaisia: tunnustettuja ja tunnustamattomia?
Herbert:
Miten valmentaja vaikuttaa asenteeseen? Hän kirjoittaa kyllä vaikka minkälaiset ohjelmat, mutta ei tasan olen vahtimassa joka hetki noudattamista. Ohjelman noudattaminen riippuu siis muista tekijöistä, eli asennoitumisesta. Vaikka koutsi huutaisi naama punaisena, että "juokse kun sanon".
Liikennekäyttäytymisessä "valmentajan" virkaa tekee autokoulu. Sieltä tulee "ohjelma", eli liikennesäännöt ja ajamisen perusteet mukaan. Sen jälkeen tulee tuoreen kuskin tehtäväksi miettiä tekeekö kuten valmentaja neuvoi, vai ei.
Kyse on asennoitumisesta jälleen. Jos verrataan tätä em. urheilijatilanteeseen, niin valmentaja on periaatteessa läsnä kuitenkin, mutta autokoulu jää taakse. Jos meille tulisikin nyt autokouluvalmentaja vahtimaan vaikka kerran vuoteen, niin veikkaan, että tilanne ei olisi vertailukelpoinen enää: vaihtoehtona kun olisi pakko, tai vapaaehtoisuus. Ja kuten sanoit, vapaaehtoisesti mitään ei tunnu tapahtuvan...olisko sitten pakon paikka? Asenteet olisivat jälleen kaikkea välillä "mä osaan jo!!" tai "kivakiva".
Lisäksi autokoulu on aina "pakollinen paha", jotta saa sen ajokortin. Valmentaja tulee mukaan oman vapaaehtoisen harrastuksen kehittymisen mukana, jos on tullakseen. Ei mikään pakota ottamista, koska voihan sitä itse valmentaa itseäänkin. Tämä muoto ei ole sallittu liikenneoppimisessa.
Herbert:
Mietitäänpäs ensin mitä kaikkia konsteja onkaan käytetty ja käytetään muokkaamaan omalta osaltaan asenteita, tai mitkä vaikuttavat:
- autokoulu (alk. mopoista)
- liikennemerkkejä ja -merkintöjä
- liikenneturvakampanjoita
- rangaistuksia (huomautuksista rikesakkojen kautta vankilaan)
- mikä jäi mainitsematta
- niin joo...kotikasvatus on mainittu täällä kanssa
- em. lisäksi myös oma esimerkki liikenteessä
- omakohtaiset kokemukset (itselle, omaisille tms)
- iän mukana tuleva järki (ei kaikilla
Mitkäs vaikuttavat päinvastaiseen suuntaan:
- muiden käyttäytyminen liikenteessä, ns. huonot esimerkit
- "liiat kiellot ja rajoitukset", olisko kapinointia??
- "mä osaan (parhaiten)" -asenne (mitä vaan!)
- "ei mun tartte" -asenne (mitä vaan!)
Onko tämä lista oikeansuuntainen edes. Aletaan sitten miettimään tarkemmin, vai mitä?
Kumppani: "?? Lähinnä kait satunnaisgeneraattori valitsee tilanteen jonka mukaan "tavoitenopeus" määräytyy?"
Tilanteet tulee vastaan siten kuin ne tulevat. Mutta kuski toimii tuon tilanteen ohjaamana, ei satunnaisgeneraattorin.
"No miksi minun pitäisi sitten vastata tällaiseen:
Onko sinulla tavoitenopeus 5-10 km/h alle suurimman sallitun eikä suurempi? "
Oletetaan tilanne normaaliksi maantieajoksi ilman erityisiä tilannenopeuden vaatimuksia, kuten suurin osa ajokilometreistä ainakin minulla ja varmaan useimmilla muillakin on.
Osaatko nyt vastata?
"Voisko olla oikeastaan niin, että asenteita on kahdenlaisia: tunnustettuja ja tunnustamattomia?"
Ihan varmasti. Siksi olenkin peräänkuuluttanut monesti itsensä tuntemisen merkitystä. Jotkut firmat laittavat henkilöstöänsä sellaisille kursseille, jossa tuon puolen asioita käsitellään. Siellä tehdään myös jonkinlaisia psykoanalyysejä, josta paljastuu omat luonteenpiirteet.
Olisi ihan hyödyllistä hommaa kuljettajan näkökulmasta. Ei ainoastaan ammattikuskeille, vaan kaikille.
"Miten valmentaja vaikuttaa asenteeseen?"
Kai tuohon on olemassa parempikin vastaus, mutta minun käsitykseni on seuraava: Asenne muodostuu siitä, millä tiedoilla ihminen asiaa käsittelee. Jos kaveri ei ymmärrä jonkun harjoituksen ja tavoitteen riippuvuutta, perustelemalla asian ehkä asennekin loksahtaa paikoilleen.
Tietysti jos asenneongelma koskee koko tavoiteta (ei kiinnosta 100 m juoksussa piirimestaruus), silloin ei ehkä paljon ole tehtävissä. Liikenne ja vaikkapa työelämä on taas eri asioita. Liikenteeseen ja palkkatyöläiseksi tullut on sitoutunut tiettyihin asioihin, joista ei voi luistaa kuten harrastuksesta. Siellä vaaditaan asennetta, jotta tuloksia tulee ja myös ihan varmasti löytyy keinoja asenteen korjaamisessa.
"Liikennekäyttäytymisessä "valmentajan" virkaa tekee autokoulu. Sieltä tulee "ohjelma", eli liikennesäännöt ja perusteet mukaan. Sen jälkeen tulee tuoreen kuskin tehtäväksi miettiä tekeekö kuten valmentaja neuvoi, vai ei.
Kyse on asennoitumisesta jälleen."
Totta, mutta kuten jo todettiin, kaikki autokoulun opit ei säily kuskilla ajokortin saamisen jälkeen. Kaikkea ei autokoulussa edes opita ja harva (oletukseni)oma-aloitteisesti edes viitsii asioihin paneutua. Useimmille riittää käsitys "ajamaan oppii ajamalla".
Olen tuosta sikäli eri mieltä, että vain ajamalla ei kovin hyvää ajotaitoa voi saavuttaa. Asennetta kai vaatii sekin, että satsaa hiukan itsensä kehittämiseen.
"Onko tämä lista oikeansuuntainen edes. Aletaan sitten miettimään tarkemmin, vai mitä?"
On hyvinkin oikeansuuntainen. Nyt en jaksa sitä varsinaisesti täydentää, mutta varmaan iso osa tärkeimmistä asioista siinä oli. Itsensä tuntemisen eli itsekritiikin ja siten itsensä kehittymisen mahdollisuuden vielä kuitenkin lisäisin.
TeeCee sanoi ajaneensa miljoona km tavalla, josta ei ole ylpeä. Sen jälkeinen muutos parempaan ei tapahtunut kilometrien myötä, vaan ajatustyöllä. Olen vakuuttunut siitä, että noin kehitystä parhaiten tapahtuu. Siinä ne asenteetkin muokkautuvat, kun asioita ajattelee.
Herbert:
No niinhä mä kirjoitin...
Herbert:
Voisin osatakin, mutta kun sitten pitäisi olla tavoitenopeus kaikenmaailman tilanteille, eikä helpoimmalle mahdolliselle. En näe tuollaista itselleni tarpeelliseksi määritellä "5-10 tai jotakin" -tasolla, sillä toiminhan tilanteen ohjaamana, kuten kirjoitit, sen lisäksi nopeusrajoitusten yms. liikenneopasteiden.
Herbert:
Luonteenpiirre ei ole mielestäni sama asia kuin asenne.
Asenteet vaihtuvat ja muuttuvat halujen ja kokemuksen mukana, mutta luonteenpiirteet ovat pysyvämpiä (ilman sairauksia siis) luonteeltaan.
En tiedä voiko luonteenpiirteisiin vaikuttaa verrattuna asenteisiin, mutta asenteisiin ainakin voi ja jos kumpaankin, niin siihen jopa paremmin.
Herbert:
Eikös tähän pyritä liikenteessä mm. kampanjoinnilla?
Herbert:
Eli "....ihan niinkuin urheilija tarvitsee valmentajaa" ei varsinaisesti siis olisikaan hyvä asia?
Herbert:
Autokoulussa oletetaan sitouduttavan kuitenkin (niihin yhteisiin pelisääntöihin), ei kuten harrastukseen kuitenkaan. Jotta sen voisi osoittaa, pitää suorittaa kirjallinen ja ajokoe.
Onko ongelma sitten siinä, että seuranta loppuu kun ei ole seuraavan "liigan valmentajaa" nappulasarjan jälkeen, tai siinä että jatkuu sitten vain liikennevalvonnan muodossa? Ja silloinkin "asenneoppia" tulee vain puuttumiskynnyksen ylitettyä.
Herbert:
Vaikeinta on saada voitetuksi "mä osaan jo" -asenteet.
Silloin liikutaan taas tässä kamalassa virheessä monen mielestä: "tää on ihan holhousyhteiskuntaa koko Suomi nyt jo".
Halutaanko ns. kovia vai pehmeitä asenteenohjauskeinoja ja sitten tosi vaikeaan aiheeseen: kun aihetta oikeasti olisi, vaikka itsestä muulta tuntuisikin!
Kovia konsteja luulisi jo olevankin. Riittävyys on veteen piirretty viiva. Pehmeät asennekampanjat valuvat kuin ankan selästä...
Herbert:
Ensin TeeCee piti saada ajattelemaan, miten se mahtoi tapahtua......? Mikä muutti asenteen "ei mun tartte" asenteeseen "mitenköhän tuon kanssa onkaan"?
Tää on kyllä aika vaikea homma puntaroitavaksi!
Kumppani: "Luonteenpiirre ei ole mielestäni sama asia kuin asenne.
Asenteet vaihtuvat ja muuttuvat halujen ja kokemuksen mukana, mutta luonteenpiirteet ovat pysyvämpiä (ilman sairauksia siis) luonteeltaan.
En tiedä voiko luonteenpiirteisiin vaikuttaa verrattuna asenteisiin, mutta asenteisiin ainakin voi ja jos kumpaankin, niin siihen jopa paremmin."
Luonteen ja asenteen raja on aika vaikeasti hahmotettava. Molempiin vaikuttaa ainakin omat kokemukset elämästä.
"Eikös tähän pyritä liikenteessä mm. kampanjoinnilla?"
Pyritään.
"Eli "....ihan niinkuin urheilija tarvitsee valmentajaa" ei varsinaisesti siis olisikaan hyvä asia?"
En tiedä, onko hyvä vai huono. Edellytys hyviin tuloksiin se kuitenkin on.
"Onko ongelma sitten siinä, että seuranta loppuu kun ei ole seuraavan "liigan valmentajaa" nappulasarjan jälkeen, tai siinä että jatkuu sitten vain liikennevalvonnan muodossa? Ja silloinkin "asenneoppia" tulee vain puuttumiskynnyksen ylitettyä."
Tuo on yksi ongelma, ainakin jos ei omaehtoisuutta kehituksen suhteen kuskilta tarpeeksi löydy.
"Ensin TeeCee piti saada ajattelemaan, miten se mahtoi tapahtua......?"
Muistaakseni eräs käännekohta oli se, kun auto kävi kahdella pyörällä. TeeCee varmaan kertoo paremmin, jos seuraa tätä keskustelua.
Herbert:
Vielä yksi ihan pirun vaikea asia pähkittäväksi asennekoulutuksessa, jos valmentaja olisikin vaikka yksi vaihtoehto:
Kuka määrittelisi kenet pitää laittaa valmennettuun asennekoulutukseen (tms, kun ei taida termiä ollakaan) ja mihin asioihin ja asenteisiin kohdennettuna (esim. vain liikennevaloasenteeseen, vai yleisasenteeseen liikenteessä )?
Pitääkö kaikkien osallistua, vai vain "määrättyjen"? Ja säännöllisesti kaikkien vai ainoastaan tapaus kerrallaan?
Kuulostaa kieltämättä pahimmillaan vähän rangaistustoimenpiteeltä tai (kirosana) holhoukselta, vaikka en tarkoitusperiä pohjimmiltaan epäilisikään...
Kumppani:
Rangaistuksenomainen se ei saa olla, koska silloin jo lähdössä on peli menetetty.
En tiedä, mikä olisi paras tapa hoitaa asia. Vaihtoehtoja kuitenkin on alkaen kaikki/pakko ja päättyen vapaaehtoisuuteen. Joku veroporkkana tai muu kannustin voisi toimia sellaisena, että iso osa kansasta osallistuisi asennekouluun (käytän tuota termiä tässä yhteydessä, vaikkei se ehkä paras mahdollinen olekaan). Silloin vaikutuskin pitäisi näkyä tien päällä. Jos homma menisi nappiin, siitä voisio jopa tulla eräänlainen meriitti suomalaisen kuskin plakkariin, joka jo itsessään toimisi houkuttimena. Ainakin miehillähän on kova tarve olla "rattimiehiä". Vähän kuten autojen suhteen on käymässä. Iso polttoainerohmu ei olekaan enää statusarvo, pikemminkin pieni ja taloudellinen auto on helpommin hyväksyttävä auto. Luulen, että kaukana ei ole se päivä, jolloin isojen autojen status on negatiivinen.
Olisihan se upeaa, jos Tarja vaihtaisi S:n A:han.
Herbert:
kerro mitä upeaa on tuossa tarja vertauksessa????
varmaan vielä 3-ovinen malli että saatais huumoria lisää
ei isojen autojen status tule laskemaan jos ne kuluttavat vähän...
mikä sitten lasketaan isoksi autoksi???