Kumppani: Voi ei! Taasko pitkät pätkät liirumlaarumia tyyliin ”jo ammoisista foinikialaisista lähtien”, aivopesuineen ja diktatuureineen päivineen. Päälle kiertelyä vastauksien antamisessa, ohi aiheen ylipäätään, saati itseensä kohdistuviin kysymyksiin! Niitä tässä nyt on riittänyt luettavaksi jo, ähhh…!
Kirjoittelisin mielelläni pelkästään liikenteestä enkä liirumlaarumista enkä "itseeni kohdistuvista kysymyksistä". Olisi kai pitänyt alusta alkaen pysyä tiukkana ja olla kommentoimatta kirjoituksia, joissa tällaisia asioita tuotiin esille. Olisi pitänyt muistaa vanha sananlasku, että kun eräälle tyypille antaa pikkusormen, se vie koko käden.
Mutta mitä pelkästään liikenteestä ylipäätään voi kirjoittaa? Liikennehän on erottamaton osa muuta elämää. Se on yhteydessä talouteen, politiikkaan, lainsäädäntöön, sosiaalisiin suhteisiin, vallankäyttöön ja moneen muuhun asiaan. Kun puhutaan liikenteestä, puhutaan ihmisten käyttäytymisestä ajoneuvoa kuljettaessaan tai jalankulkijana liikkuessaan. Niinpä on lähes mahdotonta sivuuttaa "käyttäytymistieteellisiä" näkökohtia.
En panisi pahakseni, vaikka maantieliikenne automatisoitaisiin täydellisesti niin, että ihmiset eivät enää ajaisi autojaan vaan istuisivat pelkästään matkustajina tekniikan pitäessä huolen ajamisesta.
Olen jokus esittänyt, että tulevaisuudessa maantieliikenne voisi olla aluksi puoliautomatisoitua ja seuraavaksi - jos niin halutaan -täysin automatisoitua.
Puoliautomaattisessa liikenteessä kuljettaja voisi ohjata autoa, mutta auto itsessään pitäisi huolen nopeudesta tai ainakin antaisi suosituksia siihen. Kaikki autot olisivat saman keskustietokoneen ohjauksessa. Kone laskisi optimiajan koko liikennevirralle siten, että liikkuminen sujuisi mahdollisimman nopeasti. Se laskisi esimerkiksi ennakkoon eri suunnista saapuvien ajoneuvojen tuloajat tiettyyn risteykseen ja hienosäätäisi nopeuksia siten, että ajoneuvot eivät tulisi risteykseen täsmälleen samaan aikaan vaan hieman limittäin niin, että yhdenkään auton ei tarvitsisi pysähtyä odottamaan risteävän tien liikennettä. Tietokone auttaisi myös ohituksissa säätelemällä autojen virtaa siten, että ohitustilanteita olisi liikenteen kokonaisnopeuden kannalta optimaalinen määrä. Tietokone luonnollisesti myös tietäisi, tuleeko mäen takaa toinen auto, joten ohituspaikkoja olisi enemmän. Tietokonehan ohjaisi kaikkia autoja.
Ellei tietokonejärjestelmään tulisi vikaa, autojen yhteentörmäykset olisivat lähes mahdottomia. Puoliautomaattisessa järjestelmässä tietokone voisi antaa kuljettajan ajaa, mutta se estäisi kuitenkin kuljettajaa ajamasta kolaria. Se puuttuisi peliin, jos törmäys uhkaisi.
SO2001: En panisi pahakseni, vaikka maantieliikenne automatisoitaisiin täydellisesti niin, että ihmiset eivät enää ajaisi autojaan vaan istuisivat pelkästään matkustajina tekniikan pitäessä huolen ajamisesta. Olen jokus esittänyt, että tulevaisuudessa maantieliikenne voisi olla aluksi puoliautomatisoitua ja seuraavaksi – jos niin halutaan -täysin automatisoitua.
Wau, joku on varmaan kuullut esityksesi, koska ovat aloittaneet autonomisten autojen rakentamisen - ne tulevat, ole siis huoleti.
Mitäs jos pysyttäisin tässä päivässä, eikä tulevaisuudessa, kuitenkin. Ns. ongelmatkin liittyvät siihen, koska kuten sanot, niin tulevaisuudessa tulee sitten jotakin muuta ihmeteltävää.
Kun puhutaan liikenteestä, puhutaan ihmisten käyttäytymisestä ajoneuvoa kuljettaessaan tai jalankulkijana liikkuessaan. Niinpä on lähes mahdotonta sivuuttaa ”käyttäytymistieteellisiä” näkökohtia.
No joo-o, kyllä. No miten siihen taas liittyy esim. diktatuurit - ei mitenkään. Ja yhtä turha enää myöskään tulla kirjoittelemaan aivopesuista ja muista harhoista valtaapitävien tekemisten suhteen.
"Paska päivä" on uskottavampi selitys liikenteessä törttöilylle, kuin sinun jaarittelusi. Ja vaikka sellainekin olisi, niin yhteisiä pelisääntöjä pitäisi noudattaa: sordiinoa pitäisi laittaa fiiliksen päälle, että pärjää muiden kanssa liikenteessä niillä. Muut nimenomaan olettavat, että sinä myös teet sen ja toimit niiden mukaan.
Sitä minä odotan myös sinulta, vaikka sinulla olisi mikä auktoriteettikammo tahansa. Se vaan ei auta selitykseksi, jos olet jotakin aiheuttanut, ihan vaikka vaan säikähdyksen läheltä piti tilanteessa. Itsekeskeisyyttäsi.
Tämän päivän Helsingin Sanomissa käsitellään nopeusrajoituksia ja kysytään asiantuntijoilta, voitaisiinko sallittuja nopeuksia nostaa. Taustalla on yleisönosastokirjoittajan tämän suuntainen ehdotus.
Vastaukset voi arvata, joten tarvitsiko lehden tällaista asiaa edes kysyä. Paitsi osoittaakseen lukijoille, että nopeusrajoitukset ovat kiveen hakattuja, eikä niitä niin vain muuteta. Moottoriteiden nopeuden nostaminen kymmenellä kilometrillä tunnissa esimerksi vaatisi "tarkastuksia ja lainmuutoksia, poliittisia päätöksiä", lehden haastattelema poliisi Dennis Pasterstein toteaa.
Kun poliisit halusivat luvan sakottaa veneilijöitä yli vuoden vanhoista sammuttimien leimoista - he kun olivat sakottamisen jo laittomasti ehtineet aloittaa - lupa järjestyi talven aikana eduskunnan nuijan kopautuksella ilman sen kummempaa vaivaa. Poliisin arvovalta vaati, että näin toimitaan. Mutta kun nopeusrajoitusta pitäisi hieman väljentää, niin jopa meneekin vaikeaksi. Arvovallasta taitaa siinäkin olla kyse. Jos ajonopeutta nostettaisiin, "asiantuntijoiden" aikaisemmat väitteet siitä, että nopeusrajoitukset ovat tarkan tieteellisen tutkimustyön tulosta, joutuisivat outoon valoon. ”Asiantuntijat” eivät halua tehdä nopeusrajoituksista päivänpoliittista kysymystä, josta päätettäisiin vaaleilla. He haluavat pitää nopeusrajoitukset tiukasti oman diktatuurivaltansa piirissä. Politiikkaa ne siitä huolimatta ovat.
Helsingin Sanomien artikkelissa liikenteen ohjauksen asiantuntija Tuomas Österman sanoo, että ”nykyiset nopeusrajoitukset ovat tarkan tutkimustyön tulosta”.
Jos nopeusrajoitukset ovat tarkan tutkimustyön tulosta, miksi ne ylipäätänsä muuttuvat? Eihän matematiikassakaan laskun tulos ole tänään jotain ja ensi vuonna jotain muuta ja seuraavana vuonna taas jotain muuta. Jos muuttujat pysyvät ennallaan, lopputuloksenkaan ei pitäisi muuttua. Kuitenkin Pastersteinin mukaan ”esimerkiksi Helsingissä nopeusrajoituksia on jatkuvasti laskettu”. Sana ”esimerkiksi” viittaa siihen tosiasiaan, että nopeusrajoituksia on laskettu kaikkialla, vaikka tässä yhteydessä mainitaankin vain Helsinki yhtenä esimerkkinä.
Jos nopeusrajoitukset ovat tarkan tutkimustyön tulosta, miksi eri maissa on päädytty erilaisiin nopeuksiin? Seuraavassa kuvaamassani videossa verrataan suomalaista ja saksalaista maantietä. Saksalaisella maantiellä on huomattavasti enemmän liikennettä, puut lähempänä tietä ja enemmän liittymiä. Silti saksalaisella tiellä saa jaa 100 km/h ja suomalaisella tiellä vain 80 km/h. Eroa ei voi selittää tarkalla tutkimustyöllä vaan pelkästään politiikalla.
Samanlaisen vertailuvideon voisi tehdä englantilaisen tien ja suomalaisen tien välillä. Etelä-Englannin maanteillä on suorastaan järkyttävässä määrin enemmän liikennettä kuin suomalaisilla maanteillä. Tiet ovat lisäksi kapeita ja mutkaisia, ja puut ja pensaat ovat lähes kiinni tien reunassa. Erillistä piennarta ei käytännössä monin paikoin ole lainkaan. Kuitenkin näillä maanteillä saa taajamien ulkopuolella ajaa 96 kilometrin tuntinopeutta, kun Suomen leveämmillä ja Englannin liikenteeseen verrattuna lähes autioilla maanteillä saa ajaa vain 80 kilometriä tunnissa. Jos Englannin nopeusrajoitukset säädettäisiin Suomen rajoituspolitiikkaa vastaavasti, taajamien välinen 96 kilometrin tuntinopeus alennettaisiin 50-60 kilometriin tunnissa.
Englannin taajamat ovat todella ahtaita ja tukkoisia ja ruuhkaisia Suomen taajamiin verrattuna. Niissä on huomattavasti enemmän pihaliittymiä tietyllä matkalla kuin suomalaisissa taajamissa. Kuitenkin niissä saa ajaa 48 kilometriä tunnissa. Suomalaisessa taajamassa, vaikka tien molemmin puolin kulkisi erillinen kevyen liikenteen väylä, saa ajaa vain 40 kilometriä tunnissa. Jossakin taajaman laidalla saattaa olla 50 – 60 kilometrin rajoitustaulujakin aikaisempien 80 km/h merkkien tilalla.
Jos nopeusrajoitukset ovat tarkan tutkimustyön tulosta, millaisella tutkimuksella on päädytty siihen, että kuvan osoittamalla paikalla saa nykyisin ajaa 80 kilometriä tunnissa, kun aikaisemmin siinä sai ajaa korkeintaan 50 kilometriä tunnissa. Risteys ei ole muuttunut miksikään. Näkyvyyttä kumpaankin suuntaan on saman verran kuin ennenkin. Eiköhän tässäkin vaikuta virkamiespolitiikka eikä tiede. Tutkimattomia ovat diktatuurin päätökset.
Jos nopeusrajoitukset ovat tarkan tutkimustyön tulosta, mihin perustuu se, että Suomen nopeusrajoitusjärjestelmästä puuttuvat lukemat 90 km/h ja 110 km/h. Monissa muissa maissahan kyseiset nopeusrajoitukset ovat käytössä. Eteneekö tiede täällä jotenkin omia polkujaan? Vai onko sittenkin politiikka taas kyseessä? Ja mihin tällä politiikalla pyritään?
Jos nopeusrajoitukset ovat tarkan tutkimustyön tulosta, eikö tällöin kuoppaisella, kapealla, mutkaisella ja mäkisellä maantiellä pitäisi olla alhaisempi nopeusrajoituslukema kuin leveällä, tasaisella, suoralla ja hyväkuntoisella tiellä? Kummallakin tiellä on kuitenkin sama 80 km/h nopeusrajoitus. Politiikkaa taas?
Helsingin Sanomien artikkelissa poliisi Pasterstein, joka kokoomuspoliitikkona mainostaa itseään ”konkreettisena komisariona”, keksii erilaisia byrokraattisia esteitä sille, että nykyistä rajoituskäytäntöä ei voi muuttaa.
”Ideaalitilanteessa muuttuvia nopeusrajoituksia olisi enemmän, mutta niiden rakentaminen on yllättävän kallista. Yksi kokonaisuus voi maksaa satojakintuhansia.”, Pasterstein toteaa.
Ei kai nyt lisätaulujen asentaminen nopeusrajoitusmerkkien alle tietylle tieosuudelle satoja tuhansia maksa. Lisätauluissa voitaisiin kertoa esimerkiksi, että 80 km/h nopeusrajoitus on voimassa klo 7-9 ja 15-17. Näin huomioitaisiin työmatkaliikenteen tuoma ajoneuvojen määrän lisääntyminen. Muuna aikana saisi ajaa vaikkapa 90 km/ tai 100 km/h.
Nopeusrajoituksiin olisi helppo tehdä joustoja, jos siihen olisi poliittista halua. Lisäkilvessä voitaisiin esimerkiksi määrätä, että risteysalueella on voimassa 60 km/h nopeusrajoitus, jos siinä on ihmisiä tai muuta liikennettä. Jos ei ole, niin risteyksen läpi voisi huristella kahdeksaa kymppiä. Harvaan asutulla maaseudulla on nimittäin tuhansia ja taas tuhansia risteyksiä, joissa ei yleensä näy minkäänlaista ”elon merkkiä”. Miksi tällaisen aution ja autioksi havaitun risteyksen kohdalla pitäisi hidastaa nopeutta? Ehdottamani lisäkilpi on vielä suunnittelematta, mutta se tuskin olisi ongelma.
Poliisi Pasterstein on tietenkin poliisi Pasterstein, ja hänen mielipiteensäkin ovat ennakoitavissa. Ei nykyisten rajoitusten helpottamisia tai hienosäätöjä vaan lisää kuria ja lisää poliisivalvontaa.
”Poliisin näkökulmasta liikenneturvallisuuteen voidaan vaikuttaa keskeisimmin nopeusvalvonnalla, rattijuopumusvalvonnalla sekä turvalaitevalvonnalla.”
Olen edelleenkin sitä mieltä, että autoilijan kannalta inhimillisempi tapa rajoittaa ajonopeutta olisi se, että auto tekisi sen, kuin että poliisi sakkovihkoineen tekee sen.
Suomessa on meneillään koe, jossa kokeillaan nopeusrajoituksen muuttumista kellonaikojen mukaan lisäkilvellä. Olen asiasta tällä palstalla jossain viestiketjussa maininnut. Sen tarkempaa tietoa ei tuosta minulla ole, mutta googlella varmaan löytää.
Olen edelleenkin sitä mieltä, että autoilijan kannalta inhimillisempi tapa rajoittaa ajonopeutta olisi se, että auto tekisi sen, kuin että poliisi sakkovihkoineen tekee sen.
Itse suosin kolmatta vaihtoehtoa. Minun autossani kuljettaja rajoittaa ajonopeutta. On kovin vaikea uskoa, mitä SO2001 kirjoittelit hirvikeskusteluun ajonopeuden alentamisesta.
Liikenneministeriön päätöksen mukaisesti nopeusrajoitusmerkeissä voi olla vain kahdenlaisia lisäkilpiä.
"Merkin yhteydessä ei käytetä muita lisäkilpiä kuin tekstillistä lisäkilpeä ""Yleisrajoitus"" tai ""Alue""."
Mutta piankos tuollainen päätös muutetaan.
Helsingissä näkyy jo vuonna 2009 otetussa Google-kuvassa neljän kympin rajoitusmerkki voimassaoloa (7-17) koskevilla kellonajoilla täsmennettynä. Eikö kaupunki ole tiennyt liikenneministeriön määräyksestä, vai mistä on kyse.
Minunkin autossani kuljettaja rajoittaa ajonopeutta. Se ei kuitenkaan ole estänyt sakkojen saamista, koska nopeutta olisi pitänyt rajoittaa vieläkin enemmän. Tässä tilanteessa tekniikasta olisi apua. Nykytekniikasta allekirjoittaneella on kuitenkin aika vähän kokemuksia. Omat autonihan ovat jo museoikäisiä.
Olen ajanut ainoastaan kolmella 2000 -luvun puolella valmistetulla autolla, jotka ovat kaikki olleet vuokra-autoja. Dodge Caliberilla ajelin muutamia tuhansia kilometrejä Yhdysvalloissa alueella New York - Detroit - Grand Rapids - Chicago - StLouis - Indianapolis - Pitsburg - Washington - Philadelphia. Portugalissa ja Espanjassa ajoin Fiat Puntolla Lissabonista Gibraltarille ja takaisin ja vähän muuallakin. Ja viimeisimmällä reissulla reilu vuosi sitten ajoin Ford Fusionilla - joka vastaa Euroopan Mondeota - pitkähkön lenkin Kaliforniassa ja muuallakin Yhdysvaltojen itäosassa. Viimeksi mainitussa autossa oli automaattinen nopeudensäätö, jota voi pienillä napeilla säätää kilometrin tarkkuudella. Oli hassua ohittaa auto moottoritiellä pelkästään nappeja painelemalla koskettamatta kaasupolkimeen.
Viimeksi mainittu laite on avuksi silloin, kun halutaan pitää tietty nopeus. Mutta miksei siinä voisi olla vielä se lisäominaisuus, että se "tietäisi" nopeusrajoitukset, ja kuljettaja voisi halutessaan säätää sen esimerkiksi +5 km/h nopeuteen eli ajamaan lievää ylinopeutta, mikä nopeusrajoitus sitten olisikin.
Pelkkä nopeudensäätöautomatiikka ei auta, jos nopeusrajoitus muuttuu. Kuljettajan on joka kerran itse tehtävä säätö. Ja kameratiellä (olen keskustellut tästä monien ihmisten kanssa, ja he kaikki ovat olleet samaa mieltä esittäen asian monesti jo ennen kuin minä ehdin sen esittää) nopeusrajoitukset vaihtuvat epäloogisen tuntuisesti ja lähes miten sattuu aivan kuin autoilijoita houkuteltaisiin ajamaan vahingossa ylinopeudella. Ne ovat ansateitä.
SO2001: ” En pysty sanomaan, mistä mielenkiintoni mihinkin asiaan johtuu. Myönteinen suhtautuminen ”ylhäältä päin” saneltuun kuriin ja kurittajiin on itselleni niin totaalisesti vieras ja vastenmielinen ja luontoni vastainen ajatus, että jo pelkästään tästä syystä olen miettinyt, miksi ihmiset toimivat niin kuin toimivat, vaikka toiminta näyttää objektiivisesti katsoen järjettömältä.”
Sinä tiedät mielenkiintojesi syistä paljon enemmän kuin luuletkaan. Nytkin väitit, ettet tiedä mistä mielenkiintosi johtuu, mutta heti seuraavassa lauseessa kerroit mistä johtuu mielenkiintosi siihen, miksi ihmiset toimivat niin kuin toimivat, vaikka toiminta näyttää objektiivisesti katsoen järjettömältä; se johtuu sinun mukaasi siitä, että suhtautuminen ”ylhäältä päin” saneltuun kuriin ja kurittajiin on sinulle niin totaalisesti vieras ja vastenmielinen ja luontosi vastainen ajatus. ”... jo pelkästään tästä syystä olen miettinyt...”.
Seuraava askel olisi kysyä itseltäsi, että mistä sitten johtuu että nuo asiat ovat sinulle niin vastenmielisiä. Olet kertonut sen johtuvan lapsuuden ja nuoruuden kokemuksistasi. Huomaatko, tässä alkaa hahmottua looginen ajatusketju, ja kaikki siinä käytetty on sinun itsesi sanomaa. Ei tarvitsisi kuin tarkastella omia tietojaan ja tuntemuksiaan objektiivisesti, mutta se taitaa olla sinulle vaikeaa, ellei jopa mahdotonta.
Annoit tästä juuri näytteen. Sanoit, että ihmisten toiminta näyttää objektiivisesti katsoen järjettömältä, tarkoittaen varmaan heidän ”sääntöuskovaisuuttaan” verrattuna sinun tuntemuksiisi kurista. Objektiivisuus tarkoittaa omasta näkemyksestä tai asenteesta riippumatonta, puolueetonta, yleispätevää. Normaalisti tuosta pitäisi jo älytä punainen lanka, mutta tapauksen tuntien täsmennän: sinun liikennesääntöjä kohtaan tuntemasi vastenmielisyys ei ole sellainen omasta näkemyksestäsi tai asenteestasi riippumaton, puolueeton, eikä yleispätevä asia, johon vertaamalla voisi arvioida onko jonkun toisen ajatukset tai teot objektiivisesti katsoen järjettömiä vai ei.
Sinä et ole kovin hyvä ajattelemaan objektiivisesti. Sinulla on ajattelussasi koko ajan mukana tietty punainen lanka, jonka säilyttäminen on sinulle tärkeämpää kuin ajattelusi objektiivisuus. Itselläsi säilyy harha objektiivisuudesta vain siksi, että et suostu käsittelen mitään asiaa loppuun asti. Et hyväksy muiden kritiikkiä, etkä kykene itse tarkastelemaan perusteluitasi kriittisesti. Tämänkin sinä tiedät, olet jopa kertonut mikä on aiheuttanut sinulle pahan allergian kritiikkiä kohtaan, mutta et tee elettäkään hyödyntääksesi tätä tietoa ajatustesi jalostamiseen. Siksi jauhat samoja asioita, vaikka olisit saanut niistä kritiikkiä, joka kannattaisi käsitellä ennen kuin jatkat lisää.
Tästä esimerkkinä puolitoista vuosikymmentä jatkunut ihmettelyäsi siitä, mitä sairasta nautintoa ”sääntöuskovaiset” saavat ylhäältä annettujen liikennesääntöjen noudattamisesta. Et ole edes autettuna tullut koskaan miettineeksi vaihtoehtoa, että ehkä ne ”sääntöuskovaiset” eivät kaipaakaan sitä kuria itselleen. Liikenteessä on monenlaista viheltäjää, siellä on mm. kuskeja, joiden mielestä liikennekuolemia ei tarvitse vähentää nykyisestä, tai että niitä voi jopa lisätä, jotta rajoitusten noudattamisen ja liikennevalvonnan heille aiheuttamaa stressiä saataisiin vähän pienennettyä. Eräs sellainen sanoi tällä samalla palstalla liikennekuolemista, että ”I don’t care. Eli so what. Kuoleehan ihmisiä muutenkin. Mekin kaikki kuolemme”. Tuolla tavalla ajattelevia on mahdotonta motivoida olemaan vapaaehtoisesti tappamatta ihmisiä, heidät on pakotettava siihen. Minä ainakin kaipaan kuria tuolla asenteella ajaville, en itselleni. Itse alistun kuriin siksi, että mielestäni on kaksinaamaista vaatia muille kuria, jos itse rikon tahallaan liikennesääntöjä.
En tarkoita näillä puheillani että sinun pitäisi olla samaa mieltä kanssani siitä, kannattaako liikennesääntöjä noudattaa siksi, että ei halua muidenkaan ottavan tappavia riskejä tahallaan. Tarkoitan yllä sanomallani sitä, että sinun kannattaisi miettiä, miksi ainakin 15 vuotta asiaa pohdittuasi et ole keksinyt ”sääntöuskovaisuudelle” muita syitä, kuin uskontonsa rituaalien suorittamisen tuoman mielihyvän, ja sen masokistisen tyydytyksen, jonka liikennesääntöjen noudattaminen sinun mukaasi antaa.
Voisiko ajatustyösi köyhä tulos johtua siitä, että et ole oikeasti ajatellut koko asiaa, ehkä ”ajatuksesi” liikennesääntöjen noudattamisesta ovatkin asenteita, joiden perimmäiset juuret ovat ihan muualla kuin liikenteessä? (SO2001: ”... vuosikausia jatkuvalla ”sinusta ei ole mihinkään” -tyyppisellä arvostelulla revitään ihmiseltä itsetunto juurituppia myöten. Seurauksena voi olla erittäin paha ”allergia” kritiikkiä kohtaan ja - mikäli kasvatus on lisäksi ollut autoritääristä - yleinen kapinahenki kaikkia sääntöjä ja esivaltaa vastaan. Myönnän, että näin on käynyt minun kohdallani.)
Sinulla on kaksi ihan erilaista selitystä suhtautumisellesi liikennesääntöjen noudattamiseen. Toinen on sääntöjen noudattajien uskonto, ja toisen selityksesi mukaan nykyisten mielipiteittesi syyt ovat peräisin lapsuudestasi. Olet toistellut vuosien ajan kumpaakin huomaamatta mitään loogisuusongelmaa. Et ole huomannut sitä edes silloin, kun sinulta on erikseen kyselty asiasta. Silti olet sitä mieltä, että sinulla ei ole harhaluuloja, eli ajatuksia, joita pidät totena, vaikka se on todistettavasti epätosi. Ja silti uskot voivasi luottaa omaan objektiivisen ajatteluusi arvioidessasi, miksi ihmiset toimivat niin kuin toimivat ”ylhäältä päin” sanellun kurin suhteen.
"Ja viimeisimmällä reissulla reilu vuosi sitten ajoin Ford Fusionilla – joka vastaa Euroopan Mondeota – pitkähkön lenkin Kaliforniassa ja muuallakin Yhdysvaltojen itäosassa."
Olitkohan koko mantereella, jos tarkoitat, mitä kirjoitit.
Vastaan TeeCeen filosofisiin pohdiskeluihin paremmalla ajalla, kuten olen jo kertonut. Pinnallisesti voin kuitenkin jo nyt kommentoida.
TeeCee on antanut ymmärtää - olettaen, että minä olen ymmärtänyt, mitä hän on antanut ymmärtää - että hyväksyn tai jopa kannatan tappavaa liikenneväkivaltaa ajamalla ylinopeutta ja puolustelemalla sitä.
Jos noin ajatellaan, eivätkö kaikki autolla ajavat kannata tappavaa liikenneväkivaltaa. Autoiluhan tappaa, vaikka noudatettaisiinkin nopeusrajoituksia. Ero on ainoastaan siinä, että ylinopeutta ajava hyväksyy vuosittain x ihmistä suuremman ihmismäärän tappamisen.
Ei ylinopeutta ajava tietenkään oikeasti kenenkään tappamista hyväksy, ei yhden eikä kymmenen eikä sadan. Esitin tuon esimerkin vain osoittaakseni, että jos TeeCeen tavalla ajatellaan, myös nopeusrajoitusten noudattajat hyväksyvät liikenneväkivallan. He tietävät, että ajaminen tappaa, mutta ajavat silti. Voisivathan he ainakin ajaa hitaammin.
Mutta mennäänpä muihin asioihin. Uutisten mukaan ampuma-aseilla tapetaan useita ihmisiä vuosittain, ja miltei puolet käytetyistä aseista on laillisia.
Mitäpä jos kiellettäisiin kokonaan ampuma-aseet? Eihän niille ole mitään järkevää käyttöä. Jos TeeCeen ylinopeuksien vastaista ajatelutapaa noudatetaan, niin jokainen yksityinen ihminen, joka harrastaa ampumista, on osasyyllinen jokaiseen murhaan, mikä ampuma-aseilla tehdään. Jos kukaaen ei harrastaisi ampumista eikä omistaisi aseita, ainakaan laillisilla aseilla ei tehtäisi henkirikoksia. Jokainen laiton ase puolestaan on ollut alunperin laillinen ase, joten jos lailliset aseet hävitettäisiin, myös laittomien aseiden määrä vähenisi, samoin niillä tehdyt henkirikokset.
Jos ampumista harrastava väittää vastaan ja puolustelee täysin turhaa väkivaltafantasioita liehakoivaa hengenvaarallista harrastustaan, häntä vastaan voidaan käydä kampanjaa samassa hengessä kuin miten nyt käydään kampanjaa ylinopeuksien harrastajia vastaan. TeeCeen kirjoituksista löytyy valmista aineistoa. Tarvitsee muuttaa vain sana ylinopeus ampumiseksi.
SO2001: ” Vanhentunut ”BIOS” nykyaikaisessa ympäristössä johtaa totalitarismiin ja maailmansotiin ja joukkotuhoihin. Sitä ei pystytä muuttamaan, mutta jo pelkästään asian tiedostaminen auttaa.”
Olen samaa mieltä, se meitä ohjaava apinan ”BIOS” tosiaan saa aikaan myös paljon pahaa. Vuonna 2012 kuoli noin 1,4 miljoonaa ihmistä väkivaltaisesti. Mukana on sodat, terrorismi, itsemurhat, murhat ja tapot. Liikenteessä kuolee vuodessa noin 1,3 miljoonaa ihmistä. Sinä olet sanonut liikenteen uhreista, että ”I don’t care” ja niin edelleen, tarkoittaen että liikenteessä kuolee liian vähän ihmisiä jotta sinun mielenkiintosi heräisi. Meneekö sinun rajasi tosiaan 1,4 ja 1,3 miljoonan välissä?
On epätodennäköistä että juuri sinun toimesi vaikuttavat mihinkään suuntaan, mutta tämä onkin keskustelua periaatteellisella tasolla. Keskustelussa voi esimerkiksi testata jonkin perusajatuksen toimivuutta siirtämällä se toiseen yhteyteen. Näin eräs psykologi neuvoi testaamaan onko kyse alitajuisesta motiivista vai harkitusta tietoisesta mielipiteestä. Vaikka tähän tyyliin: jos joku nimimerkki kirjoittaisi aikovansa tappaa summamutikassa yhden ihmisen, niin päättäisitkö mielipiteestäsi tällaisen toiminnan suotavuudesta laskemalla kuinka todennäköistä on että juuri sinä joutuisit uhriksi? Olet kertonut päättäneesi ylinopeudella ajamisestasi tuolla perusteella.
Se vanhentunut ”BIOS” on yhtä kuin alitajuntamme, ja hallitsemattomana se saa meidät tekemään vakivallan lisäksi kaikenlaista muutakin ikävää. Esimerkiksi liikenteessä se saa meidät ottamaan tahallisia lisäriskejä omaa etuamme tavoitellessamme. Tai tavoitellessamme jotain, jota se apinan ”BIOS” pitää omana etunamme. Yksi liikennesääntöjen tehtävistä on pakottaa kuljettajat ajamaan liikenteeseen apinan alitajuntaa paremmin sopivan koodiston mukaan, mutta sinun mielestäsi liikennesääntöjen noudattaminen on huonoa yhteiskuntajärjestelmää vahvistavaa nöyristelyä.
Sinä tunnut tunnistavan tuon apinan alitajunnan aika valikoivasti. Tiedostat miten se edistää mm. totalitarismia, mutta ihmettelet oikein huolella ja pitkään, miksi ”sääntöuskovaiset” mieluummin noudattavat liikennesääntöjä kuin antavat alitajuntansa eli vanhentuneen ”BIOS”:n hoitaa ajamisen.
SO2001: ” Entäpä, jos TeeCeen alitajunnassa on vielä syvempi taso, jota hän ei ole huomannut. Hän on voittanut järkensä avulla sen alitajunnan tason, joka on helposti nähtävissä.
Siitä kolmannesta tasosta minulla ei ole omakohtaisia havaintoja, eikä tiede tiedä siitä mitään, joten sen asian huomioiminen ajattelussaan olisi harhaista, eli ”ajatus, jota henkilö pitää totena, vaikka se on todistettavasti epätosi.” Siksi sitä ei voi ottaa lukuun loogisessa ajattelussa muuna kuin ajatusleikkinä. Olen kyllä miettinyt että miten sellaisen kolmannen kerroksen vaikutus mahtaisi ajattelussa ilmetä.
SO2001: ”Mutta ehkä ”BIOS”in tasolla oleva alitajunta siitäkin huolimatta ohjailee hänen käsityksiään.
Alitajunta ohjailee minun käsityksiäni. Se hoitaa reippaasti yli 90 % aivotoiminnoistani, joten totta helkutissa se on se joka minua ja käsityksiäni eniten ohjaa. Se tiedostaminen, josta olen puhunut, ei tarkoita että ohjailen alitajuntaani järjen avulla, vaan se tarkoittaa että tiedostan alitajunnan ohjailevan järkeäni. Tämän ansiosta osaan vähän varoa, josta syystä ihan kaikki alitajunnan komennot eivät mene enää läpi sellaisenaan.
Osaan kyllä alkeellisesti hyödyntää alitajuntaa ohjelmoimalla joitakin yksinkertaisia tehtäviä sen hoidettavaksi, mutta kun sen olen tehnyt, alitajunta toimii taas automaattisesti, kysymättä järjeltäni lupaa toimintaansa.
Esimerkkeinä vaikka vilkun käyttö ja turvaväli. Huomasin (heti) sunnilleen puolen miljoonan ajokilometrin jälkeen että tarpeen mukaan vilkuttaminen ja riskiarvioon perustuva turvavälin pitäminen eivät käytännössä toimineet, kokeilin jotain mikä silloin tuntui aivan hurjalta: ohjelmoida alitajuntaani. Nyt kumpikin asia hoituu kirjaimellisesti järjettömästi, eli täysin ilman tietoista ajattelua. Vilkutan jyrkissä mutkissakin, ja ahdistun jos olen kyydissä autossa, jonka kuski pitää lyhyempää turvaväliä kuin itse pitäisin.
Ajoin kerran maastoautolla niin syvässä vedessä, että sähköihin tuli häiriö. Nähtävästi maadoitus heikkeni sen verran, että vilkun käyttö ajovalojen palaessa sai jonkun releen naksuttamaan hulluna. Ajattelin että kyllä se sieltä kuivahtaa, ajellaan siihen asti vilkuttamalla vain kun on ihan pakko. Se ei enää onnistunutkaan, vasta releen napsutuksesta havahduin huomaamaan, että olin taas käyttänyt vilkkua. Vasta käden päällä istuminen esti vilkun käytön. Silloinkin tempaisin aina käden esiin, mutta se havahdutti pysäyttämään refleksin ennen kuin ehdin käyttämään vilkkua.
Mitäpä jos kiellettäisiin kokonaan ampuma-aseet? Eihän niille ole mitään järkevää käyttöä. Jos TeeCeen ylinopeuksien vastaista ajatelutapaa noudatetaan, niin jokainen yksityinen ihminen, joka harrastaa ampumista, on osasyyllinen jokaiseen murhaan, mikä ampuma-aseilla tehdään. Jos kukaaen ei harrastaisi ampumista eikä omistaisi aseita, ainakaan laillisilla aseilla ei tehtäisi henkirikoksia. Jokainen laiton ase puolestaan on ollut alunperin laillinen ase, joten jos lailliset aseet hävitettäisiin, myös laittomien aseiden määrä vähenisi, samoin niillä tehdyt henkirikokset.
TeeCee pyysi testaamaan teoriaa. Esimerkki aseista on hyvä tapa. Autot voivat olla laillisia ja tarpeellisia, ylinopeus ei. Aseet voivat olla laillisia ja tarpeellisia, niiden väärinkäyttö ei.
Sitten makuasioihin: Sinusta aseille ei ole järkevää käyttöä, tosin odotan kommenttiasi hirvikeskustelun monimuotoisuusasiaan. Haluan saada eläinten suojelijalta perustelut, miksi luonnonsuojelu ja monimuotoisuuden ylläpito on vähemmän tärkeää kuin muutaman eläinlajin suojelu. Minusta aseille on paljonkin järkevää käyttöä mm. metsästyksessä ja reserviläistoiminnassa, miksei urheilussakin. Saattaakin olla, että hankin itselleni jossain vaiheessa lupia ja aseita. Ilmakivääri ei tähän riitä, vaikka tyhjää parempi sekin on, ainakin edullinen tapa harjoitella. Ja vaikka en aseiden päälle ymmärtäisikään, hyväksyn ajatuksen, että jonkun mielestä ne ovat ok. Jos maailma olisi minun mieltymysteni mukainen paikka, aika yksitotista täällä olisi.
SO2001: ”Hän on myönteinen sääntöjä ja autoritääristä komentoa kohtaan, koska ihmiset luonnostaan ovat.”
Mistä tiedät että myötämielisyyteni liikennesääntöjä kohtaan johtuu tuosta syystä eikä siitä, mitä olen toistellut muutamia vuosia? Ja jonka sanoin viimeksi kaksi päivää sitten? Ja sitä edellisen kerran kaksi viikkoa sitten? Eli että mielestäni liikenteessä kuria tarvitsevat sellaiset, jotka eivät älyä/halua/pysty omin päin pitämään vähintään sellaista turvamarginaalia, jonka liikennesääntöjen noudattaminen toisi. Kommentoit ainakin tuota 14. 10. kirjoittamaani viestiä, joten asian pitäisi olla sinulla tiedossa.
Vaikka olenkin myötämielinen liikennesäännöille ja kurille, joka pakottaa teitä muita ajamaan niiden mukaan, niin ei se tarkoita että pidän niistä säännöistä tai niiden valvonnasta. Alistun kuriin koska pidän sitä hintana siitä, että saan ajaa teitä pitkin. Alistun siihen myös siksi, että mielestäni olisi kaksinaamaista vaatia muille kuria samalla kun itse rikkoisin liikennesääntöjä tahallani.
Teoriasi minun luontaisesta kuriin ihastumisestani tökkii myös siksi, että olen ajanut suunnilleen puolet ajokilometreistäni niitä tahallani rikkoen. Aluksi ajoin niin kuin luonnostani ajan, järki tuli mukaan vasta hävettävän myöhään ja sen osuus kasvoi hävettävän hitaasti. Sinun teoriasi kuitenkin edellyttäisi, että tyhmistyisin sitä mukaa kun tietämykseni ihmisen, siis myös minun, psykologiasta paranevat.
SO2001: ” Ongelma on siinä, että periaate joka pelasti ihmisen tuholta 20000 vuotta sitten, kun elettiin sukulaisuuteen perustuvissa pienryhmissä, voi koitua ihmisen tuhoksi 2000-luvulla, kun eletään ydinasevaltioiden varjossa.”
Ongelma on myös siinä, että periaate joka pelasti ihmisen tuholta 20000 vuotta sitten, voi koitua ihmisen tuhoksi 2000-luvulla, kun ajetaan liikenteessä huonontaen turvamarginaaleja tahallisella liikennesääntöjen rikkomisella.
SO2001: ”Alistuminen ryhmän sääntöihin on ollut hyödyllistä silloin, kun ryhmä on ollut pieni, kun sen johtajat ovat olleet tuttuja, ja kun sen säännöt ovat olleet yksinkertaisia ja mukautuvia.
Se on ollut paitsi hyödyllistä, myös helppoa. Kun ryhmäkoko kasvaa, niin sääntöjen noudattamisen hyödyt lisääntyvät, mutta samalla yksilön tunne hänen vastuistaan ryhmän muita jäseniä kohtaan heikkenee. Lääke tuohon on siirtyminen tunteiden ohjauksesta järjen suuntaan. Mielestäni sinä päädyt noihin loogisiin umpikujiisi juuri siksi, että pyrit ratkomaan järjen sanelemia asioita omilla tunteisiin perustuvilla päätelmilläsi.
Tietenkin liikennesääntöjen noudattaminen on ikävää, eikä tietenkään kukaan pidä siitä että on aseistettujen ihmisten valvonnan alaisena, mutta se on hinta siitä että voi elää suhteellisen mukavaa ja turvallista elämää hyvin vaarallisen eläinlajin keskellä.
SO2001: ”TeeCee keräilee ulkopuolisista lähteistä vanhoja kirjoitusten pätkiä, joiden avulla hän yrittää todistella harhaisuuttani. Hän on itsekin myöntänyt, että olen ansassa vanhojen kirjoitusteni takia. Mutta kuka minut sinne ansaan yrittää ajaa?”
Don’t shoot the messenger. Sinä olet hankkiutunut siihen ansaan itse, ja minä yritän auttaa sinua siitä pois.
Pidä mielessä mitä ajatusharhasta tiedetään: Ajatusharha perustuu henkilön virhepäätelmiin, eikä sitä voida horjuttaa järkiperusteilla. Jos sinulla olisi ajatusharhoja, niin et huomaisi niitä samalla ajattelutavalla, joka ne mahdolliset harhat tuotti, etkä myöskään uskoisi kun muut kertovat huomaavansa harhoja kommenteissasi. Et kuitenkaan ole kertonut mistään ajatustesteistä, intät vain vastaan, kuten ajatusharhan omistajan kuuluukin.
Sinun tavallasi ajatellen kaikelle omalle ajattelulle löytyy looginen selitys, mutta se vastaa sitä kun ihmisen ampunut poliisi saisi hoitaakseen tapauksen tutkinnan. Veikkaan että SIITÄ sinä huomaisit ilmeisiä ongelmia, silti toimit samalla periaatteella ajatusharjojesi ”tutkinnassa”.
Sinun pitäisi olla itsellesi ennakkoasenteista ja tunteista tyhjä tutkija. Sitä sanotaan objektiivisuudeksi, ja se tarkoittaa henkilökohtaisesta näkemyksestä tai asenteesta riippumatonta, puolueetonta, tasapuolista, yleispätevää. Jos omia ajatuksiaan ei tarkastele noin, päätyy juuri tuohon ansaan jossa sinä nyt olet, ja siitä saat kiittää vain itseäsi.
En vaadi, että liikennesäännöt pitäisi lakkauttaa. En vaadi sitäkään, että autoilijoiden pitäisi saada vapaasti päättää, kuinka kovaa he missäkin ajavat. Hyväksyn sen, että Mannerheimintiellä ei saa ajaa satasta, vaikka siltä tuntuisi.
Toivon ainoastaan, että säännöt olisivat inhimilliset ja oikeudenmukaiset eivätkä ne olisi itsetarkoitus, jonka taustalla on jotain muuta kuin mitä annetaan ymmärtää.
Liikenteessä ja liikennekeskustelussa on ristiriitoja, jotka sotivat loogiseen ajatteluun (vaikka TeeCee tällaisen ajattelun mahdollisuuden minun kohdaltani kiistääkin) taipuvaista luonnettani vastaan.
Ajatellaan nyt vaikka sitä ristiriitaa, että autotehtaat valmistavat voimavaroiltaan ja ominaisuuksiltaan muutaman vuosikymmenen takaisiin kilpa-autoihin rinnastettavia autoja tavallisten ihmisten ja tavallisten perheiden käyttöön, ja samaan aikaan sallittuja nopeuksia maanteillä vähän väliä alennetaan. Mitä järkeä on omistaa auto, joka moottoritehosta saa käyttää rajoituksen mukaista maantienopeutta ajaessaan vain 10 – 20 prosenttia, ja jota on ajettava “höyhenkaasulla”, jotta se ei karkaisi ylinopeuteen? Tällaisia autoja tehdään ja myydään ihmisille, ja samaan aikaan maanteiden varsille pystytetään valvontakameroita, joiden avulla näiden autojen kuljettajia voidaan sakottaa, jos auton moottoritehon hillintä kameran kohdalla unohtuu.
Eräs kirjoittaja totesi jokin aika sitten, että esittämäni yhteiskunnalliset periaatteet ovat liian yksinkertaiset, jotta niitä voitaisiin soveltaa nykyiseen monimutkaiseen maailmaan, jossa on otettava huomioon paljon toisiinsa vaikuttavia asioita.
Tämä on mielenkiintoista, koska eivät tietyt perusasiat ole kovin paljon muuttuneet viimeisen puolen vuosisadan aikana, ja silti näitä perusasioita säädellään ja rajoitetaan kymmenillä lakipykälillä ja asetuksilla, joita ei puoli vuosisataa sitten ollut olemassa. Mopolla ajaminen, autolla ajaminen, veneellä ajaminen, moottoripyörällä ajaminen ja moni muukin asia on aivan samanlaista, mitä se oli aikoinaan. Liikenteen perussäännöissä ei ole tapahtunut mitään oleellisia muutoksia. Meriteiden säännötkin ovat pääpiirteittäin samat, mitä ne olivat sata vuotta sitten.
Yhteiskunnan muuttuminen “monimutkaisemmaksi” on pelkkää byrokratian aikaansaannosta. Ja nyt tuon byrokratian luomaan keinotekoiseen monimutkaisuuteen vedoten sanotaan, että annetaan asiantuntijoiden kaikessa rauhassa päättää näistä asioista, koska ei tavallinen kansa niistä ymmärrä. Lainsäädäntöbyrokratia on kuin ikiliikkuja. Kun se on pantu liikkeelle, se perustelee etenemisensä sillä, mihin se on siihen mennessä edennyt.
TeeCee kertoo ajaneensa puolet elämästään liikennesääntöjä tahallaan rikkoen, minkä hän katsoo todistavan, että teoriani hänen luontaisesta kuriin ihastumisestaan ei pidä paikkansa.
En tiedä, olenko esittänyt teorian aivan tuossa muodossa. Esimerkit kautta maailman ja kautta historian joka tapauksessa osoittavat, että enemmistö ihmisistä alistuu vallitsevaan komentoon ja hyväksyy sen. Kaikki eivät välttämättä ihastu, mutta kuitenkin enemmän tai vähemmän hyväksyvät.
Se, että TeeCee on rikkonut tahallaan sääntöjä, ei taida tarkoittaa sitä, että hän kuitenkin olisi hyväksynyt niitä. TeeCee on ehkä rikkonut sääntöjä laiskuuttaan tai välinpitämättömyyttään mutta kuitenkin hyväksyen ne. Näinhän ihmiset toimivat. Rikkovat sääntöjä ja ajavat ylinopeutta ja kiinni jäätyään piehtaroivat “oma syy, ansaitsin tämän, hyvä että nopeuksia valvotaan, kiitos poliisille” -tyyppisessä… en keksi tällaiselle vastenmieliselle matelulle tarpeeksi inhottavaa nimeä.
Koska olen mieltynyt evoluutiopsykologisiin selityksiin, olen miettinyt tältä kannalta myös sitä, miten ja miksi ihmisillä on kaksi moraalia, yksityinen ja julkinen. Katson, että yksityinen moraali on auttanut selviytymisessä pienessä piirissä ryhmien sisällä. Julkisen moraalin säännöillä – tai kaikenlaisen moraalin puuttumisella – pelaaminen on auttanut selviytymisessä ryhmien välisissä konflikteissa.
Yksityisen moraalin mukaan toimitaan silloin, kun ollaan perhepiirissä ja kaveripiirissä ja tuttavien kesken. Tämä moraali on hyvin yksinkertainen. Tekojen hyvyys tai pahuus määritellään sen mukaan, miltä ne tekojen kohteista tuntuvat tai miltä ne itsestä tuntuvat, jos joku muu tekee ne meille. Tähänhän ns. kultainen sääntökin perustuu.
Huomionarvoista on se, että ihmisillä on jonkinlainen sisäinen valmius tai mekanismi, joka napsauttaa yksityisen moraalin täydellisesti pois päältä heti kun siirrytään valtiollisen vallan alueelle. Luonnollisella tasolla hyväksi ja pahaksi katsotut asiantilat menettävät merkityksensä, ja näiden asioiden määritteleminen jätetään puhtaasti esivallan tehtäväksi. Seuraukset voivat olla aivan mielettömiä.
Lueskelen parhaillaan toista osaa kirjasta “Kolmannen valtakunnan nousu ja tuho”, jossa on kertomuksia siitä, miten kunniallisista upseereista ja liikemiehistä ja tiedemiehistä ja opettajista tuli hirmuhallinnon kuuliaisia käskyläisiä kansanmurhan toteuttamisessa. Näitä asioita on käsitelty lukemattomissa kirjoissa ja elokuvissa ja TV-dokumenteissa, joten en tietenkään niistä nyt ensimmäistä kertaa lue. Kirjan ääressä niitä kuitenkin tulee mietiskeltyä ja peilattua nykyaikaan. Eiväthän hirmuteot maailmasta suinkaan ole loppuneet.
Siinä vaiheessa, kun valtiovalta, jonka nimissä hirmutekoja on tehty, romahtaa, tekojen oikeutusta tarkastellaan uudella tavalla. Vaikka tarkastelijana olisikin jonkin valtion tai ylikansallisen järjestön juridinen organisaatio, tarkastelukulma on lähempänä yksityisen moraalin asteikkoa kuin silloin, kun teot on tehty valtion nimissä ja valtion oikeuttamana. Veikkaanpa, että jos esimerkiksi Yhdysvallat olisi hävinnyt toisen maailmansodan, sen japanilaisiin kaupunkeihin pudottamia atomipommeja käsiteltäisiin rikollisena joukkotuhontana eikä minään oikeutettuna sotilastoimena. Samoin olisi asianlaita liittoutuneiden Euroopan mantereelle kohdistamissa tuhoisimmissa pommituksissa.
Sotatilan vallitessa tehtyjä tekoja mitataan kokonaan eri mittareilla kuin rauhan aikana tehtyjä ja varsinkin tavallisten siviilihenkilöiden tekemiä. Katsotaan, että sodan säännöt sallivat enemmän väkivaltaa. Mutta kuka nämä sodan säännöt on laatinut. Eivät ainakaan ne naiset ja lapset ja vanhukset, joiden päälle pommeja pudotetaan. Millä oikeudella pienet valtaa pitävät klikit ovat sopineet, että jos klikkien välillä syttyy sota, kumpikin on oikeutettu tappamaan toisen klikin hallinta-alueella asuvia naisia ja lapsia ja vanhuksia.
Mihin tällä höpinällä oikein pyrin, joku ehkä jo huokailee. Osoittamaan sen, että hyvä ja paha ovat yksityisen moraalin alueella melko tarkasti ja universaalisti määriteltyjä asioita, mutta valtiovallan tasolla – suhteessa omiin kansalaisiin tai muiden valtioiden kansalaisiin – ne ovat pelkästään väkivallalla ylläpidettyä pakkoa, jossa hyvä määritellään tottelemiseksi ja paha tottelemattomuudeksi ja korkeinta hyvyyttä edustavat ne, jota aseineen tätä keinotekoista asiantilaa pitävät voimassa ja itse siitä eniten hyötyvät.
Jos rikon lakia, en tee moraalisesti väärin, koska lait perustuvat pelkkään pakon ja väkivallan moraaliin. Voin kuitenkin tehdä väärin, mikäli samalla rikon yksityisen moraalin sääntöä vastaan. Voin toimia väärin tai typerästi, jos toimin värin tai typerästi, mutta lailla ei ole tämän asian kanssa tekemistä.
Kun yksityisen moraalin piirissä elävä kansalainen arvioi erilaisia lailla kiellettyjä asioita ja tekoja, hän ei yleensä pidä kovin paheksuttavana sitä, että joku rikkoo lakia, mikäli tekijä ei samalla riko yksityisen moraalin periaatetta vastaan. Jotkut moraalisesti heikot yksilöt ovat kuitenkin kytkeneet oman moraalisen arviointinsa – mikäli sellaista on ollut – julkisten sääntöjen mukaan toimivaksi. Tällainen ihminen saattaa ilmiantaa yksityisen moraalin periaatteita rikkomattoman kansalaisen joka rikkoo lain määräämää sääntöä vastaan. Moraalisesti terveessä yhteiskunnassa tällaista ilmiantoa paheksutaan, mutta aivopesun avulla yhdenmukaistetussa totalitaristisessa valtiossa sitä pidetään hyveenä. Neuvostoliitossakin omien perheenjäsenten kavaltamista turvallisuuspoliisille pidettiin hyvänä tekona ja sen tekeviä sankareina. Jossakin toisenlaisessa maassa heidänlaisiaan oltaisiin pidetty kaikkein alhaisimpina, sielunsa myyneinä ihmisolentoina.
Monet lait, varsinkin monet vanhat perinteiset lait, ovat jossakin määrin yhteneväisiä luonnollisen moraalin käsitysten kanssa, vaikka lainsäädännön perusidea on kuitenkin täysin jotain muuta. Moraalisesta sekaannuksesta johtuen kansalaisilla voi olla harhakuvitelma, että rikoksen tehnyttä rangaistaan siitä, mitä hän tehnyt toiselle ihmiselle. Valtio siis ikään kuin kostaisi ja rankaisisi uhrin puolesta. Tämä on kuitenkin vain näennäistä. Todellisuudessa rankaiseminen on seurausta siitä, että kansalainen on kapinoinut auktoriteetteja vastaan eikä ole alistunut lain määräyksiin. Kansalaisen katsotaan käyttäneen hänelle kuulumatonta valtaa, ja tästä seuraa rangaistus hänen nöyryyttämisekseen ja osoittamiseksi muille, mitä seuraa, jos ei alistuta.
Valtion toimeenpaneman koston ajatusta ei sinänsä virallisen tahon toimesta täysin kiistetä, koska se kuuluu niihin asioihin, joilla valtio lunastaa olemassaolonsa oikeutuksen kansalaisten silmissä. Kyseessä ei ole kuitenkaan kosto. Tavallinen kansalainen ehkä hyötyisikin enemmän, jos rikoksen tehnyt pantaisiin ohjatusti korvaamaan rikoksella tekemänsä vahinko kuin että häntä pidetään “kostoksi” vankilassa, ja hänen maksettavakseen määrätään sitä tai tätä, jota hän ei usein edes pysty maksamaan. Jos vankeus olisi kosto, eikö tällöin, jos vanki armahdetaan ennenaikaisesti, rikoksen uhrille pitäisi maksaa erillinen korvaus siitä, että osa hänen kostostaan mitätöitiin.
Rangaistus on sitä ankarampi, mitä suuremmassa määrin viranomaisille yksinoikeudella kuuluvaa valtaa kansalaisen katsotaan käyttäneen. Joku kenties huomauttaa, että esittämäni ajattelutapa on väärä, koska eihän viranomaisilla ole oikeutta raiskauksiin ja insestiin ja kaikenlaisiin kauheuksiin, mistä uutiset kertovat ihmisiä rangaistun. Mitä viranomaisten yksinvaltaa tällaisiin tekoihin syyllistynyt muka on voinut viedä, joku ehkä kysyy. Vastaan, että ihmisten fyysistä koskemattomuutta loukkaavia tekoja ei ehkä tehdä viranomaisten toimesta samoilla nimikkeillä kuin mistä niistä rikollisia syytetään, mutta nimikkeillä ei ole väliä. Hallitus ja eduskunta voivat sallia viranomaisille mitä ne haluavat sallia, koska näiden instanssien yläpuolella ei nykyisin ole korkeampaa vallankäyttäjää, kun hengellisiin tahoihinkaan ei enää hallinnon yhteydessä viitata.
SO2001: ” Minullakin on voimakas oikeudenmukaisuuden käsitys, mutta jostakin syystä se on käänteinen enemmistön käsityksen kanssa. Minua ei kiinnosta se, onko joku rikollinen mahdollisesti saanut liian lievän rangaistuksen. Sen sijaan reagoin tunnetasolla hyvin voimakkaasti, kun luen uutisen, jossa kerrotaan jonkun saaneen kohtuuttoman ankaran rangaistuksen jostakin teostaan”
Jaa että JOSTAIN syystä reagoit hyvin voimakkaasti kun joku on saanut liian ankaran rangaistuksen? Etkö tosiaan osaa yhtään arvata mikä tämä syy saattaisi olla? Virkistän muistiasi: olet sanonut reagoivasi rangaistuksiin voimakkaasti siksi, koet tulleesi lapsuudessa kohdelluksi epäoikeudenmukaisesti. Tämä tunne on muovannut monia mielipiteitäsi mm. liikenteestä, sen säännöistä ja niiden valvonnasta, mutta keskustellessasi niistä aiheista et kerro keskustelukumppaneillesi tätä todellista motiiviasi, vaan keksit kaikenlaisia ihmeellisyyksiä, jotka kuulostavat järkisyiltä. Tämä on mielestäni epäreilua muita nimimerkkejä kohtaan. Olisi reilua että ilmoittaisit selkeästi että mielipiteissäsi ei ole keskustelunvaraa. Niiden on tarkoitus tukea harhojasi, joten niihin ei voi vaikuttaa todellisesta maailmasta peräisin olevalla argumentilla.
Esimerkiksi se miehen moottoritiellä ampuneen poliisin tapaus: kiiruhdit kommentoimaan sitä, vaikka itsekin sanoit että sinulla ei ole tapauksesta tietoja. Et kokenut tiedon puutetta ongelmaksi, koska oikeasti et kommentoinut ko. tapausta vaan oirehdit henkisiä haavojasi. Sinähän jo tiedät että poliisi on hirviö, sika ja peto, siinä oli sinulle tietoa kylliksi. Olit saman tien valmis tuomitsemaan laukaukset ampuneen ”pedon” kaikenlaisista virheistä, mutta oikeasti hän on ihmisen, jolla on oikeus tulla arvioiduksi sen mukaan mitä hän teki eikä sen mukaan, mitä sinulle tehtiin vuosikymmeniä sitten.
Onko sanonut, että oikeudenmukaisuuden vaatiminen on yksi keskeisistä aatteitasi. Onko tuo sanavalinta tarkoituksellinen? Oikeudenmukaisuuden vaatiminenhan ei tarkoita, että sinun itsesi tarvitsisi tavoitella oikeudenmukaisuutta mielipiteissäsi.
SO2001: ”Kun poliitikko esittää tietyn mielipiteen, vastapuolen poliitikot eivät yleensä leiki psykiatria ja yritä kumota mielipidettä sillä perusteella, että se on muka poliitikon lapsuudenaikaisista traumoista johtuva harha.”
Eiköhän reaktiot riipu eniten siitä, minkälaisia mielipiteitä se poliitikko esittäisi. Heittelen nyt ihan vaan esimerkin vuoksi jotain aivan hulluja puheita: poliitikko sanoisi vaikka että Eduskuntaan pitäisi laittaa pommi. Hän sanoisi että Poliisi olisi ylivoimaisesti eniten elämänlaatua ja yleistä viihtyvyyttä heikentävä tekijä yhteiskunnassa ja koko maailmassa. Hän pohdiskelisi julkisesti poliisiveneen räjäytystä ja lisäksi poliisin avainhenkilöiden myrkyttämistä, jotta päätöstä uuden veneen hankinnasta ei tehtäisi ihan heti. Tai hän puhisi julkisesti Suomen koko jäänmurtajalaivaston yhtäaikaisesta upottamisesta pommi-iskulla. Tai poliitikko kertoisi julkisesti mielipiteekseen, että se riittää rikoksen perusteluksi, jos siitä on jollekin hyötyä, ja jos siitä ei rikoksentekijän itsensä mielestä aiheudu kenellekään haittaa.
Jos tämä sama poliitikko myös kertoisi, että hänen omasta mielestään tämänkaltaiset ajatukset juontavat juurensa hänen lapsuudessaan kokemaansa autoritääriseen kasvatukseen, niin veikkaan että palaute menisi nimenomaan psykiatrian suuntaan. Suurella todennäköisyydellä kukaan ei lähtisi keskustelemaan hänen kanssaan logiikkaan ja tietoon pohjautuen, kuten tällä palstalla on kanssasi keskusteltu puolitoista vuosikymmentä.
"Jos vielä lopuksi mennään tieliikennelakiin, niin en minä sen jokaista pykälää vastusta. Hyväksyn esimerkiksi sen, että laki edellyttää autoilijoita ajamaan tien oikeata laitaa, väistämään etuajo-oikeutetulla tiellä ajavia ja niin edelleen. En ole arvioinut asiaa tältä kannalta, mutta luultavasti hyväksyn ilman mitään mukinoita 90-95 prosenttia lain sisällöstä. Jos jotkut asiat tieliikennelaissa kismittävät, niitä pitää todennäköisesti etsiä lakiin tehdyistä lisäyksistä ja tulkinnoista."
"Jos rikon lakia, en tee moraalisesti väärin, koska lait perustuvat pelkkään pakon ja väkivallan moraaliin. Voin kuitenkin tehdä väärin, mikäli samalla rikon yksityisen moraalin sääntöä vastaan. Voin toimia väärin tai typerästi, jos toimin värin tai typerästi, mutta lailla ei ole tämän asian kanssa tekemistä."
Millainen on yksityinen moraali? Jokaisella ihmisellä on varmasti omat moraalikäsityksensä, mutta eri ihmisillä ja eri ihmisryhmillä ne saattavat olla keskenään hyvin erilaisia. Voidaanko siis yksityistä moraalia määritellä mitenkään yksiselitteisesti?
En tiedä, onko ”yksityisen moraalin” käsitettä edes olemassa. En keksinyt muutakaan nimitystä kuvaamaan niitä moraalikäsityksiä, jotka vallitsevat pienen, toisilleen läheisten ihmisten muodostaman ryhmän keskuudessa erotuksena siihen, millaiset periaatteet vallitsevat valtiollisella tasolla.
On myönnettävä, että ulkopuolelta tulevat julkiset moraalikäsitykset ovat jossakin määrin sekoittuneet yksityisten ihmisten keskuudessa vallitsevaan moraaliin. Kuinka paljon ne ovat sekoittuneet, se riippuu yhteiskunnasta. Joissakin tapauksissa ne ovat hyvinkin voimakkaasti mukana aiheuttaen moraalisia ristiriitoja. Ajatelkaamme vaikka pohjoiskorealaista perhettä, joka palvoo suurta johtajaansa, tai arabimaissa asuvaa ääri-islamilaista perhettä, jolle suvun kunnia muiden on kaikki kaikessa. Voi tulla tilanne, jossa edellä mainituissa maissa asuva ihminen joutuu moraalisen konfliktin alaisena miettimään, kumpi menee edelle, läheinen perheenjäsen vai puolueen tai uskonnollisen yhteisön arvot. Joissakin tapauksissa lopputulos voi olla ikävä, päätettiinpä miten päin tahansa.
Suomalainen oikeusjärjestelmä onneksi vielä tunnustaa mahdollisuuden yksityisen moraalin ja julkisen moraalin ristiriitaan. Ihmistä ei pakoteta toimimaan julkisen moraalin eli lakien perusteella niin, että hän samalla joutuisi toimimaan moraalisesti ei-toivottavalla tavalla yksityisessä piirissään. Toisin sanoen myönnetään, että asia, joka julkisen moraalin mittareilla olisi toivottava, voikin olla yksityisen moraalin mittareilla ei-toivottava. Tämä lakiin kirjattu periaate on esimerkki siitä, miten todellakin on olemassa kahdenlaista moraalia. Tästä syystä poliisitkin mieluimmin sijoitetaan muualle kuin kotipaikkakunnalleen, jos paikkakunta on pieni. Ei haluta tilannetta, jossa sakon kirjoittamista harkitseva poliisi on moraalisessa ristipaineessa. Laki määrää, että sakko on kirjoitettava, mutta ystävyyssuhde puolestaan sanelee, että vanhaa kaveria tai lähisukulaista ei sakoteta. Ratkaisu: Minimoidaan mahdollisuudet, että sakotettavana olisi tuttava tai sukulainen.
SO2001: Ihmistä ei pakoteta toimimaan julkisen moraalin eli lakien perusteella niin, että hän samalla joutuisi toimimaan moraalisesti ei-toivottavalla tavalla yksityisessä piirissään. Toisin sanoen myönnetään, että asia, joka julkisen moraalin mittareilla olisi toivottava, voikin olla yksityisen moraalin mittareilla ei-toivottava.
Ja tuollako yrität jotenkin perustella viranomaiskammosi, lakiateismisi, eri asteiset tahalliset liikennerikkomuksesi ym juttusi?
Otsikon aiheessa – vaikka onkin kyse vanhasta blogista eikä sanomalehdistä – pysyäksemme...
Aika vähän tuossa oli aiheessa pysymiseksi (kun enimmäkseen liikut WWII:n ajoissa ja jutuissa), kun tiedetään jo vanhastaan mielipiteeksesi. Antaisiko yksityinen moraalisi periksi asennuttaa rajoittimen omaan autoosi? Eikös se sotisi henkistä vapauttasi vastaan, rajoittaisi liikkumista niin maan per....rrusteellisesti!
SO2001: ”Totean vain lyhyesti, että mielipiteeni ovat loogisia ja perustuvat tosiasioihin eivätkä ole harhoja.”
No, sitten pystyt varmaan osoittamaan faktaksi esimerkiksi sen, että miespoliisi on peto ja naispoliisi hirviö.
Sinun ”toteaminen” on sanomista, mutta oikea toteaminen on sitä, että toteaa mielipiteensä läpäisevän jonkinlaisen loogisuustestin. Sinä vain intät, ja juuri niin tekisi myös harhainen, koska omien ajatustensa harhaisuutta ei huomaa itse.
SO2001: ”Enkä ole kirjoittanut tällä foorumilla kaikkia niitä asioita, joita minun väitetään ”sanoneen”
Se on totta, osa lainaamistani kommenteistasi ovat peräisin linkeistä, jotka sinä itse olet tällä palstalla antanut.
Lainausmerkit ovat turhat, sinä olet tosiaan sanonut kaiken mitä olen väittänyt sinun sanomaksi. En tosiaankaan halua vesittää sanomaani jäämällä kiinni vääristelystä. Asiayhteydet olen tarkistanut lukemalla mitä olet puhunut lainaamaani kohtaa ennen ja sen jälkeen. Tänne ei voi lainata pitkiä sepustuksia, mutta voimme tutkia laajemmin kaikki sinua epäilyttävät kohdat.
SO2001: ”Auktoriteettivastaisuuteni ilmenee väkivaltaan perustuvaa pakkovaltaa käyttäviä auktoriteettejä kohtaan, jollaisina en pidä edellä mainittua Bremeriä ja Tervoa. En muista edes käyttäneeni heistä tätä sanaa.”
Kun sinä keksit suomen kielen sanoille uusia merkityksiä, niin ole hyvä ja kerro siitä. Tosin olisihan se pitänyt itsekin älytä, että koska sinulla on ollut auktoriteettina ankara isä, niin olet muovannut kaiken muun mukana myös suomenkielen vastaamaan omia kokemuksiasi.
Tässä auktoriteettiasiassa pointtini oli sinun suhtautumisesi muuttuminen auktoriteetteihin sen mukaan, miten hyvin he tukevat mielipiteitäsi. Tietenkin keskustelussa pyritään esittämään omia mielipiteitä tukevia auktoriteettien eli asiantuntijoiden kantoja, mutta jos valitsee asiantuntijoita tarkoitushakuisesti, on kohta umpikujassa. Asiantuntijat pitää valita niin laajasti, että ko. tieteenalan vallitseva käsitys asiasta selviää. Sinä katsot ensin mitä asiantuntija eli auktoriteetti sanoo, ja jätät mielipiteesi kannalta epäedulliset auktoriteetit huomiotta. Näin puolustat huomaamattasi harhaisia ajatuksiasi kritiikiltä ja muutospaineelta.
Loogisuustesti: sanoit havainneesi liikenteen tieteellisessä tutkimuksessa sen arveluttavan piirteen, että ideologia antaa kehykset sille, mihin tulokseen päädytään. Itse sanot sinun pohdiskelusi tarkoituksen olevan tukea esittämiäsi asioita. Yksi asia, johon sinulla on kaksi mielipidettä sen mukaan, ilmeneekö se sinulla vai tiedemiehillä.
Pohdiskelu on asioiden arvioimista eri puolilta, ei oman näkökantansa puolustamista.
SO2001:”Ja jos auktoriteettien keskuudessa vallitsee erimielisyyttä jostakin asiasta, miksen voisi mainita tästä.”
Mistä sellaisesta liikenneasiasta vallitsee asiantuntija-auktoriteettien keskuudessa erimielisyyttä, josta Tervo tai Bremer on osoittanut omaavansa tietoa?
Bremerin anti tälle keskustelulle on ollut ajatus, että ”Ylinopeus ei ole koskaan aiheuttanut onnettomuuksia. Ylinopeus ei ole koskaan johtanut mihinkään negatiivisiin seurauksiin... Ylinopeus ei ole tappanut eikä vahingoittanut yhtään ketään!”
Saatoit nämä Bremerin sanat tietoomme syksyllä 2014. Noin kolme ja puoli vuotta aiemmin olit sanonut nopeuden vaikutuksista mm. näin: "En kiistä sitä, etteikö nopeuden lisääntyminen pahentaisi mahdollisten onnettomuuksien seurauksia. Mitä kovemmalla vauhdilla törmätään, sitä nopeampi äkkipysähdys siitä seuraa, ja sitä pahemmin ihmisille käy. Kaikkien typerinkin maanteiden amiskaahari tajuaa tällaisen ilmiselvän asian...En kiistä sitä perusasiaa, että nopeus on vaarallista, ja nopeuden lisääntyminen on vieläkin vaarallisempaa.”
Nähtävästi sinussa on hiukan masokistin vikaa, koska jatkoit vielä näin: ”Suosittelen lukemaan edellisen virkkeen vielä kerran, että en taas jonkin ajan päästä törmää väitteeseen, että olen muka väittänyt, ettei nopeus ole vaarallista tai ettei suurempikaan nopeus ole vaarallista. Totta kai se on.”
Vaan eipäs ollutkaan, Bremerin tekstin luettuasi väititkin ITSE monta kertaa, ettei suurempi nopeus ole vaarallista.
Mutta seuraavana vuonna sinulle oli jälleen itsestään selvää, että suuremmalla nopeudella onkin negatiivisia vaikutuksia: ”En ole koskaan kiistänyt sitä itsestään selvää tosiasiaa, että mitä hitaammin maantiellä liikutaan, sitä vähemmän tapahtuu vakavia onnettomuuksia.
Tuon luettuasi ymmärtänet, miksi naamalleni änkesi väkisinkin vino hymy, kun sanoit pitäväsi meitä ajan tasalla auktoriteettien keskuudessa vallitsevasta erimielisyydestä. Sinä et ole selvillä edes omista kannoistasi. ”Totean vain lyhyesti, että mielipiteeni ovat loogisia ja perustuvat tosiasioihin eivätkä ole harhoja.
Kumppani: Voi ei! Taasko pitkät pätkät liirumlaarumia tyyliin ”jo ammoisista foinikialaisista lähtien”, aivopesuineen ja diktatuureineen päivineen. Päälle kiertelyä vastauksien antamisessa, ohi aiheen ylipäätään, saati itseensä kohdistuviin kysymyksiin! Niitä tässä nyt on riittänyt luettavaksi jo, ähhh…!
Kirjoittelisin mielelläni pelkästään liikenteestä enkä liirumlaarumista enkä "itseeni kohdistuvista kysymyksistä". Olisi kai pitänyt alusta alkaen pysyä tiukkana ja olla kommentoimatta kirjoituksia, joissa tällaisia asioita tuotiin esille. Olisi pitänyt muistaa vanha sananlasku, että kun eräälle tyypille antaa pikkusormen, se vie koko käden.
Mutta mitä pelkästään liikenteestä ylipäätään voi kirjoittaa? Liikennehän on erottamaton osa muuta elämää. Se on yhteydessä talouteen, politiikkaan, lainsäädäntöön, sosiaalisiin suhteisiin, vallankäyttöön ja moneen muuhun asiaan. Kun puhutaan liikenteestä, puhutaan ihmisten käyttäytymisestä ajoneuvoa kuljettaessaan tai jalankulkijana liikkuessaan. Niinpä on lähes mahdotonta sivuuttaa "käyttäytymistieteellisiä" näkökohtia.
En panisi pahakseni, vaikka maantieliikenne automatisoitaisiin täydellisesti niin, että ihmiset eivät enää ajaisi autojaan vaan istuisivat pelkästään matkustajina tekniikan pitäessä huolen ajamisesta.
Olen jokus esittänyt, että tulevaisuudessa maantieliikenne voisi olla aluksi puoliautomatisoitua ja seuraavaksi - jos niin halutaan -täysin automatisoitua.
Puoliautomaattisessa liikenteessä kuljettaja voisi ohjata autoa, mutta auto itsessään pitäisi huolen nopeudesta tai ainakin antaisi suosituksia siihen. Kaikki autot olisivat saman keskustietokoneen ohjauksessa. Kone laskisi optimiajan koko liikennevirralle siten, että liikkuminen sujuisi mahdollisimman nopeasti. Se laskisi esimerkiksi ennakkoon eri suunnista saapuvien ajoneuvojen tuloajat tiettyyn risteykseen ja hienosäätäisi nopeuksia siten, että ajoneuvot eivät tulisi risteykseen täsmälleen samaan aikaan vaan hieman limittäin niin, että yhdenkään auton ei tarvitsisi pysähtyä odottamaan risteävän tien liikennettä. Tietokone auttaisi myös ohituksissa säätelemällä autojen virtaa siten, että ohitustilanteita olisi liikenteen kokonaisnopeuden kannalta optimaalinen määrä. Tietokone luonnollisesti myös tietäisi, tuleeko mäen takaa toinen auto, joten ohituspaikkoja olisi enemmän. Tietokonehan ohjaisi kaikkia autoja.
Ellei tietokonejärjestelmään tulisi vikaa, autojen yhteentörmäykset olisivat lähes mahdottomia. Puoliautomaattisessa järjestelmässä tietokone voisi antaa kuljettajan ajaa, mutta se estäisi kuitenkin kuljettajaa ajamasta kolaria. Se puuttuisi peliin, jos törmäys uhkaisi.
SO2001:
En panisi pahakseni, vaikka maantieliikenne automatisoitaisiin täydellisesti niin, että ihmiset eivät enää ajaisi autojaan vaan istuisivat pelkästään matkustajina tekniikan pitäessä huolen ajamisesta. Olen jokus esittänyt, että tulevaisuudessa maantieliikenne voisi olla aluksi puoliautomatisoitua ja seuraavaksi – jos niin halutaan -täysin automatisoitua.
Wau, joku on varmaan kuullut esityksesi, koska ovat aloittaneet autonomisten autojen rakentamisen - ne tulevat, ole siis huoleti.
Mitäs jos pysyttäisin tässä päivässä, eikä tulevaisuudessa, kuitenkin. Ns. ongelmatkin liittyvät siihen, koska kuten sanot, niin tulevaisuudessa tulee sitten jotakin muuta ihmeteltävää.
Kun puhutaan liikenteestä, puhutaan ihmisten käyttäytymisestä ajoneuvoa kuljettaessaan tai jalankulkijana liikkuessaan. Niinpä on lähes mahdotonta sivuuttaa ”käyttäytymistieteellisiä” näkökohtia.
No joo-o, kyllä. No miten siihen taas liittyy esim. diktatuurit - ei mitenkään. Ja yhtä turha enää myöskään tulla kirjoittelemaan aivopesuista ja muista harhoista valtaapitävien tekemisten suhteen.
"Paska päivä" on uskottavampi selitys liikenteessä törttöilylle, kuin sinun jaarittelusi. Ja vaikka sellainekin olisi, niin yhteisiä pelisääntöjä pitäisi noudattaa: sordiinoa pitäisi laittaa fiiliksen päälle, että pärjää muiden kanssa liikenteessä niillä. Muut nimenomaan olettavat, että sinä myös teet sen ja toimit niiden mukaan.
Sitä minä odotan myös sinulta, vaikka sinulla olisi mikä auktoriteettikammo tahansa. Se vaan ei auta selitykseksi, jos olet jotakin aiheuttanut, ihan vaikka vaan säikähdyksen läheltä piti tilanteessa. Itsekeskeisyyttäsi.
Tämän päivän Helsingin Sanomissa käsitellään nopeusrajoituksia ja kysytään asiantuntijoilta, voitaisiinko sallittuja nopeuksia nostaa. Taustalla on yleisönosastokirjoittajan tämän suuntainen ehdotus.
Vastaukset voi arvata, joten tarvitsiko lehden tällaista asiaa edes kysyä. Paitsi osoittaakseen lukijoille, että nopeusrajoitukset ovat kiveen hakattuja, eikä niitä niin vain muuteta. Moottoriteiden nopeuden nostaminen kymmenellä kilometrillä tunnissa esimerksi vaatisi "tarkastuksia ja lainmuutoksia, poliittisia päätöksiä", lehden haastattelema poliisi Dennis Pasterstein toteaa.
Kun poliisit halusivat luvan sakottaa veneilijöitä yli vuoden vanhoista sammuttimien leimoista - he kun olivat sakottamisen jo laittomasti ehtineet aloittaa - lupa järjestyi talven aikana eduskunnan nuijan kopautuksella ilman sen kummempaa vaivaa. Poliisin arvovalta vaati, että näin toimitaan. Mutta kun nopeusrajoitusta pitäisi hieman väljentää, niin jopa meneekin vaikeaksi. Arvovallasta taitaa siinäkin olla kyse. Jos ajonopeutta nostettaisiin, "asiantuntijoiden" aikaisemmat väitteet siitä, että nopeusrajoitukset ovat tarkan tieteellisen tutkimustyön tulosta, joutuisivat outoon valoon. ”Asiantuntijat” eivät halua tehdä nopeusrajoituksista päivänpoliittista kysymystä, josta päätettäisiin vaaleilla. He haluavat pitää nopeusrajoitukset tiukasti oman diktatuurivaltansa piirissä. Politiikkaa ne siitä huolimatta ovat.
Helsingin Sanomien artikkelissa liikenteen ohjauksen asiantuntija Tuomas Österman sanoo, että ”nykyiset nopeusrajoitukset ovat tarkan tutkimustyön tulosta”.
Jos nopeusrajoitukset ovat tarkan tutkimustyön tulosta, miksi ne ylipäätänsä muuttuvat? Eihän matematiikassakaan laskun tulos ole tänään jotain ja ensi vuonna jotain muuta ja seuraavana vuonna taas jotain muuta. Jos muuttujat pysyvät ennallaan, lopputuloksenkaan ei pitäisi muuttua. Kuitenkin Pastersteinin mukaan ”esimerkiksi Helsingissä nopeusrajoituksia on jatkuvasti laskettu”. Sana ”esimerkiksi” viittaa siihen tosiasiaan, että nopeusrajoituksia on laskettu kaikkialla, vaikka tässä yhteydessä mainitaankin vain Helsinki yhtenä esimerkkinä.
Jos nopeusrajoitukset ovat tarkan tutkimustyön tulosta, miksi eri maissa on päädytty erilaisiin nopeuksiin? Seuraavassa kuvaamassani videossa verrataan suomalaista ja saksalaista maantietä. Saksalaisella maantiellä on huomattavasti enemmän liikennettä, puut lähempänä tietä ja enemmän liittymiä. Silti saksalaisella tiellä saa jaa 100 km/h ja suomalaisella tiellä vain 80 km/h. Eroa ei voi selittää tarkalla tutkimustyöllä vaan pelkästään politiikalla.
https://youtu.be/1drZJYhKqaE
Samanlaisen vertailuvideon voisi tehdä englantilaisen tien ja suomalaisen tien välillä. Etelä-Englannin maanteillä on suorastaan järkyttävässä määrin enemmän liikennettä kuin suomalaisilla maanteillä. Tiet ovat lisäksi kapeita ja mutkaisia, ja puut ja pensaat ovat lähes kiinni tien reunassa. Erillistä piennarta ei käytännössä monin paikoin ole lainkaan. Kuitenkin näillä maanteillä saa taajamien ulkopuolella ajaa 96 kilometrin tuntinopeutta, kun Suomen leveämmillä ja Englannin liikenteeseen verrattuna lähes autioilla maanteillä saa ajaa vain 80 kilometriä tunnissa. Jos Englannin nopeusrajoitukset säädettäisiin Suomen rajoituspolitiikkaa vastaavasti, taajamien välinen 96 kilometrin tuntinopeus alennettaisiin 50-60 kilometriin tunnissa.
https://www.gov.uk/speed-limits
Englannin taajamat ovat todella ahtaita ja tukkoisia ja ruuhkaisia Suomen taajamiin verrattuna. Niissä on huomattavasti enemmän pihaliittymiä tietyllä matkalla kuin suomalaisissa taajamissa. Kuitenkin niissä saa ajaa 48 kilometriä tunnissa. Suomalaisessa taajamassa, vaikka tien molemmin puolin kulkisi erillinen kevyen liikenteen väylä, saa ajaa vain 40 kilometriä tunnissa. Jossakin taajaman laidalla saattaa olla 50 – 60 kilometrin rajoitustaulujakin aikaisempien 80 km/h merkkien tilalla.
Jos nopeusrajoitukset ovat tarkan tutkimustyön tulosta, millaisella tutkimuksella on päädytty siihen, että kuvan osoittamalla paikalla saa nykyisin ajaa 80 kilometriä tunnissa, kun aikaisemmin siinä sai ajaa korkeintaan 50 kilometriä tunnissa. Risteys ei ole muuttunut miksikään. Näkyvyyttä kumpaankin suuntaan on saman verran kuin ennenkin. Eiköhän tässäkin vaikuta virkamiespolitiikka eikä tiede. Tutkimattomia ovat diktatuurin päätökset.
http://aijaa.com/sXmJz3
Jos nopeusrajoitukset ovat tarkan tutkimustyön tulosta, mihin perustuu se, että Suomen nopeusrajoitusjärjestelmästä puuttuvat lukemat 90 km/h ja 110 km/h. Monissa muissa maissahan kyseiset nopeusrajoitukset ovat käytössä. Eteneekö tiede täällä jotenkin omia polkujaan? Vai onko sittenkin politiikka taas kyseessä? Ja mihin tällä politiikalla pyritään?
Jos nopeusrajoitukset ovat tarkan tutkimustyön tulosta, eikö tällöin kuoppaisella, kapealla, mutkaisella ja mäkisellä maantiellä pitäisi olla alhaisempi nopeusrajoituslukema kuin leveällä, tasaisella, suoralla ja hyväkuntoisella tiellä? Kummallakin tiellä on kuitenkin sama 80 km/h nopeusrajoitus. Politiikkaa taas?
Helsingin Sanomien artikkelissa poliisi Pasterstein, joka kokoomuspoliitikkona mainostaa itseään ”konkreettisena komisariona”, keksii erilaisia byrokraattisia esteitä sille, että nykyistä rajoituskäytäntöä ei voi muuttaa.
”Ideaalitilanteessa muuttuvia nopeusrajoituksia olisi enemmän, mutta niiden rakentaminen on yllättävän kallista. Yksi kokonaisuus voi maksaa satojakintuhansia.”, Pasterstein toteaa.
Ei kai nyt lisätaulujen asentaminen nopeusrajoitusmerkkien alle tietylle tieosuudelle satoja tuhansia maksa. Lisätauluissa voitaisiin kertoa esimerkiksi, että 80 km/h nopeusrajoitus on voimassa klo 7-9 ja 15-17. Näin huomioitaisiin työmatkaliikenteen tuoma ajoneuvojen määrän lisääntyminen. Muuna aikana saisi ajaa vaikkapa 90 km/ tai 100 km/h.
Nopeusrajoituksiin olisi helppo tehdä joustoja, jos siihen olisi poliittista halua. Lisäkilvessä voitaisiin esimerkiksi määrätä, että risteysalueella on voimassa 60 km/h nopeusrajoitus, jos siinä on ihmisiä tai muuta liikennettä. Jos ei ole, niin risteyksen läpi voisi huristella kahdeksaa kymppiä. Harvaan asutulla maaseudulla on nimittäin tuhansia ja taas tuhansia risteyksiä, joissa ei yleensä näy minkäänlaista ”elon merkkiä”. Miksi tällaisen aution ja autioksi havaitun risteyksen kohdalla pitäisi hidastaa nopeutta? Ehdottamani lisäkilpi on vielä suunnittelematta, mutta se tuskin olisi ongelma.
Poliisi Pasterstein on tietenkin poliisi Pasterstein, ja hänen mielipiteensäkin ovat ennakoitavissa. Ei nykyisten rajoitusten helpottamisia tai hienosäätöjä vaan lisää kuria ja lisää poliisivalvontaa.
”Poliisin näkökulmasta liikenneturvallisuuteen voidaan vaikuttaa keskeisimmin nopeusvalvonnalla, rattijuopumusvalvonnalla sekä turvalaitevalvonnalla.”
Olen edelleenkin sitä mieltä, että autoilijan kannalta inhimillisempi tapa rajoittaa ajonopeutta olisi se, että auto tekisi sen, kuin että poliisi sakkovihkoineen tekee sen.
Suomessa on meneillään koe, jossa kokeillaan nopeusrajoituksen muuttumista kellonaikojen mukaan lisäkilvellä. Olen asiasta tällä palstalla jossain viestiketjussa maininnut. Sen tarkempaa tietoa ei tuosta minulla ole, mutta googlella varmaan löytää.
Itse suosin kolmatta vaihtoehtoa. Minun autossani kuljettaja rajoittaa ajonopeutta. On kovin vaikea uskoa, mitä SO2001 kirjoittelit hirvikeskusteluun ajonopeuden alentamisesta.
Liikenneministeriön päätöksen mukaisesti nopeusrajoitusmerkeissä voi olla vain kahdenlaisia lisäkilpiä.
"Merkin yhteydessä ei käytetä muita lisäkilpiä kuin tekstillistä lisäkilpeä ""Yleisrajoitus"" tai ""Alue""."
Mutta piankos tuollainen päätös muutetaan.
Helsingissä näkyy jo vuonna 2009 otetussa Google-kuvassa neljän kympin rajoitusmerkki voimassaoloa (7-17) koskevilla kellonajoilla täsmennettynä. Eikö kaupunki ole tiennyt liikenneministeriön määräyksestä, vai mistä on kyse.
https://www.google.fi/maps/@60.1930655,24.9647551,3a,75y,25.94h,85.01t/data=!3m6!1e1!3m4!1s1tEcIoY3rCYyg4ge0ME_wQ!2e0!7i13312!8i6656
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1982/19820203
Minunkin autossani kuljettaja rajoittaa ajonopeutta. Se ei kuitenkaan ole estänyt sakkojen saamista, koska nopeutta olisi pitänyt rajoittaa vieläkin enemmän. Tässä tilanteessa tekniikasta olisi apua. Nykytekniikasta allekirjoittaneella on kuitenkin aika vähän kokemuksia. Omat autonihan ovat jo museoikäisiä.
Olen ajanut ainoastaan kolmella 2000 -luvun puolella valmistetulla autolla, jotka ovat kaikki olleet vuokra-autoja. Dodge Caliberilla ajelin muutamia tuhansia kilometrejä Yhdysvalloissa alueella New York - Detroit - Grand Rapids - Chicago - StLouis - Indianapolis - Pitsburg - Washington - Philadelphia. Portugalissa ja Espanjassa ajoin Fiat Puntolla Lissabonista Gibraltarille ja takaisin ja vähän muuallakin. Ja viimeisimmällä reissulla reilu vuosi sitten ajoin Ford Fusionilla - joka vastaa Euroopan Mondeota - pitkähkön lenkin Kaliforniassa ja muuallakin Yhdysvaltojen itäosassa. Viimeksi mainitussa autossa oli automaattinen nopeudensäätö, jota voi pienillä napeilla säätää kilometrin tarkkuudella. Oli hassua ohittaa auto moottoritiellä pelkästään nappeja painelemalla koskettamatta kaasupolkimeen.
Viimeksi mainittu laite on avuksi silloin, kun halutaan pitää tietty nopeus. Mutta miksei siinä voisi olla vielä se lisäominaisuus, että se "tietäisi" nopeusrajoitukset, ja kuljettaja voisi halutessaan säätää sen esimerkiksi +5 km/h nopeuteen eli ajamaan lievää ylinopeutta, mikä nopeusrajoitus sitten olisikin.
Pelkkä nopeudensäätöautomatiikka ei auta, jos nopeusrajoitus muuttuu. Kuljettajan on joka kerran itse tehtävä säätö. Ja kameratiellä (olen keskustellut tästä monien ihmisten kanssa, ja he kaikki ovat olleet samaa mieltä esittäen asian monesti jo ennen kuin minä ehdin sen esittää) nopeusrajoitukset vaihtuvat epäloogisen tuntuisesti ja lähes miten sattuu aivan kuin autoilijoita houkuteltaisiin ajamaan vahingossa ylinopeudella. Ne ovat ansateitä.
Googlen kuvassa olevat kyltit liittyvät mainitsemaani kokeeseen.
Aikaan perustuvia rajoituksia käytetään arkisin koulujen ympäristössä.
SO2001: ” En pysty sanomaan, mistä mielenkiintoni mihinkin asiaan johtuu. Myönteinen suhtautuminen ”ylhäältä päin” saneltuun kuriin ja kurittajiin on itselleni niin totaalisesti vieras ja vastenmielinen ja luontoni vastainen ajatus, että jo pelkästään tästä syystä olen miettinyt, miksi ihmiset toimivat niin kuin toimivat, vaikka toiminta näyttää objektiivisesti katsoen järjettömältä.”
Sinä tiedät mielenkiintojesi syistä paljon enemmän kuin luuletkaan. Nytkin väitit, ettet tiedä mistä mielenkiintosi johtuu, mutta heti seuraavassa lauseessa kerroit mistä johtuu mielenkiintosi siihen, miksi ihmiset toimivat niin kuin toimivat, vaikka toiminta näyttää objektiivisesti katsoen järjettömältä; se johtuu sinun mukaasi siitä, että suhtautuminen ”ylhäältä päin” saneltuun kuriin ja kurittajiin on sinulle niin totaalisesti vieras ja vastenmielinen ja luontosi vastainen ajatus. ”... jo pelkästään tästä syystä olen miettinyt...”.
Seuraava askel olisi kysyä itseltäsi, että mistä sitten johtuu että nuo asiat ovat sinulle niin vastenmielisiä. Olet kertonut sen johtuvan lapsuuden ja nuoruuden kokemuksistasi. Huomaatko, tässä alkaa hahmottua looginen ajatusketju, ja kaikki siinä käytetty on sinun itsesi sanomaa. Ei tarvitsisi kuin tarkastella omia tietojaan ja tuntemuksiaan objektiivisesti, mutta se taitaa olla sinulle vaikeaa, ellei jopa mahdotonta.
Annoit tästä juuri näytteen. Sanoit, että ihmisten toiminta näyttää objektiivisesti katsoen järjettömältä, tarkoittaen varmaan heidän ”sääntöuskovaisuuttaan” verrattuna sinun tuntemuksiisi kurista. Objektiivisuus tarkoittaa omasta näkemyksestä tai asenteesta riippumatonta, puolueetonta, yleispätevää. Normaalisti tuosta pitäisi jo älytä punainen lanka, mutta tapauksen tuntien täsmennän: sinun liikennesääntöjä kohtaan tuntemasi vastenmielisyys ei ole sellainen omasta näkemyksestäsi tai asenteestasi riippumaton, puolueeton, eikä yleispätevä asia, johon vertaamalla voisi arvioida onko jonkun toisen ajatukset tai teot objektiivisesti katsoen järjettömiä vai ei.
Sinä et ole kovin hyvä ajattelemaan objektiivisesti. Sinulla on ajattelussasi koko ajan mukana tietty punainen lanka, jonka säilyttäminen on sinulle tärkeämpää kuin ajattelusi objektiivisuus. Itselläsi säilyy harha objektiivisuudesta vain siksi, että et suostu käsittelen mitään asiaa loppuun asti. Et hyväksy muiden kritiikkiä, etkä kykene itse tarkastelemaan perusteluitasi kriittisesti. Tämänkin sinä tiedät, olet jopa kertonut mikä on aiheuttanut sinulle pahan allergian kritiikkiä kohtaan, mutta et tee elettäkään hyödyntääksesi tätä tietoa ajatustesi jalostamiseen. Siksi jauhat samoja asioita, vaikka olisit saanut niistä kritiikkiä, joka kannattaisi käsitellä ennen kuin jatkat lisää.
Tästä esimerkkinä puolitoista vuosikymmentä jatkunut ihmettelyäsi siitä, mitä sairasta nautintoa ”sääntöuskovaiset” saavat ylhäältä annettujen liikennesääntöjen noudattamisesta. Et ole edes autettuna tullut koskaan miettineeksi vaihtoehtoa, että ehkä ne ”sääntöuskovaiset” eivät kaipaakaan sitä kuria itselleen. Liikenteessä on monenlaista viheltäjää, siellä on mm. kuskeja, joiden mielestä liikennekuolemia ei tarvitse vähentää nykyisestä, tai että niitä voi jopa lisätä, jotta rajoitusten noudattamisen ja liikennevalvonnan heille aiheuttamaa stressiä saataisiin vähän pienennettyä. Eräs sellainen sanoi tällä samalla palstalla liikennekuolemista, että ”I don’t care. Eli so what. Kuoleehan ihmisiä muutenkin. Mekin kaikki kuolemme”. Tuolla tavalla ajattelevia on mahdotonta motivoida olemaan vapaaehtoisesti tappamatta ihmisiä, heidät on pakotettava siihen. Minä ainakin kaipaan kuria tuolla asenteella ajaville, en itselleni. Itse alistun kuriin siksi, että mielestäni on kaksinaamaista vaatia muille kuria, jos itse rikon tahallaan liikennesääntöjä.
En tarkoita näillä puheillani että sinun pitäisi olla samaa mieltä kanssani siitä, kannattaako liikennesääntöjä noudattaa siksi, että ei halua muidenkaan ottavan tappavia riskejä tahallaan. Tarkoitan yllä sanomallani sitä, että sinun kannattaisi miettiä, miksi ainakin 15 vuotta asiaa pohdittuasi et ole keksinyt ”sääntöuskovaisuudelle” muita syitä, kuin uskontonsa rituaalien suorittamisen tuoman mielihyvän, ja sen masokistisen tyydytyksen, jonka liikennesääntöjen noudattaminen sinun mukaasi antaa.
Voisiko ajatustyösi köyhä tulos johtua siitä, että et ole oikeasti ajatellut koko asiaa, ehkä ”ajatuksesi” liikennesääntöjen noudattamisesta ovatkin asenteita, joiden perimmäiset juuret ovat ihan muualla kuin liikenteessä? (SO2001: ”... vuosikausia jatkuvalla ”sinusta ei ole mihinkään” -tyyppisellä arvostelulla revitään ihmiseltä itsetunto juurituppia myöten. Seurauksena voi olla erittäin paha ”allergia” kritiikkiä kohtaan ja - mikäli kasvatus on lisäksi ollut autoritääristä - yleinen kapinahenki kaikkia sääntöjä ja esivaltaa vastaan. Myönnän, että näin on käynyt minun kohdallani.)
Sinulla on kaksi ihan erilaista selitystä suhtautumisellesi liikennesääntöjen noudattamiseen. Toinen on sääntöjen noudattajien uskonto, ja toisen selityksesi mukaan nykyisten mielipiteittesi syyt ovat peräisin lapsuudestasi. Olet toistellut vuosien ajan kumpaakin huomaamatta mitään loogisuusongelmaa. Et ole huomannut sitä edes silloin, kun sinulta on erikseen kyselty asiasta. Silti olet sitä mieltä, että sinulla ei ole harhaluuloja, eli ajatuksia, joita pidät totena, vaikka se on todistettavasti epätosi. Ja silti uskot voivasi luottaa omaan objektiivisen ajatteluusi arvioidessasi, miksi ihmiset toimivat niin kuin toimivat ”ylhäältä päin” sanellun kurin suhteen.
"Ja viimeisimmällä reissulla reilu vuosi sitten ajoin Ford Fusionilla – joka vastaa Euroopan Mondeota – pitkähkön lenkin Kaliforniassa ja muuallakin Yhdysvaltojen itäosassa."
Olitkohan koko mantereella, jos tarkoitat, mitä kirjoitit.
Vastaan TeeCeen filosofisiin pohdiskeluihin paremmalla ajalla, kuten olen jo kertonut. Pinnallisesti voin kuitenkin jo nyt kommentoida.
TeeCee on antanut ymmärtää - olettaen, että minä olen ymmärtänyt, mitä hän on antanut ymmärtää - että hyväksyn tai jopa kannatan tappavaa liikenneväkivaltaa ajamalla ylinopeutta ja puolustelemalla sitä.
Jos noin ajatellaan, eivätkö kaikki autolla ajavat kannata tappavaa liikenneväkivaltaa. Autoiluhan tappaa, vaikka noudatettaisiinkin nopeusrajoituksia. Ero on ainoastaan siinä, että ylinopeutta ajava hyväksyy vuosittain x ihmistä suuremman ihmismäärän tappamisen.
Ei ylinopeutta ajava tietenkään oikeasti kenenkään tappamista hyväksy, ei yhden eikä kymmenen eikä sadan. Esitin tuon esimerkin vain osoittaakseni, että jos TeeCeen tavalla ajatellaan, myös nopeusrajoitusten noudattajat hyväksyvät liikenneväkivallan. He tietävät, että ajaminen tappaa, mutta ajavat silti. Voisivathan he ainakin ajaa hitaammin.
Mutta mennäänpä muihin asioihin. Uutisten mukaan ampuma-aseilla tapetaan useita ihmisiä vuosittain, ja miltei puolet käytetyistä aseista on laillisia.
Mitäpä jos kiellettäisiin kokonaan ampuma-aseet? Eihän niille ole mitään järkevää käyttöä. Jos TeeCeen ylinopeuksien vastaista ajatelutapaa noudatetaan, niin jokainen yksityinen ihminen, joka harrastaa ampumista, on osasyyllinen jokaiseen murhaan, mikä ampuma-aseilla tehdään. Jos kukaaen ei harrastaisi ampumista eikä omistaisi aseita, ainakaan laillisilla aseilla ei tehtäisi henkirikoksia. Jokainen laiton ase puolestaan on ollut alunperin laillinen ase, joten jos lailliset aseet hävitettäisiin, myös laittomien aseiden määrä vähenisi, samoin niillä tehdyt henkirikokset.
Jos ampumista harrastava väittää vastaan ja puolustelee täysin turhaa väkivaltafantasioita liehakoivaa hengenvaarallista harrastustaan, häntä vastaan voidaan käydä kampanjaa samassa hengessä kuin miten nyt käydään kampanjaa ylinopeuksien harrastajia vastaan. TeeCeen kirjoituksista löytyy valmista aineistoa. Tarvitsee muuttaa vain sana ylinopeus ampumiseksi.
SO2001: ” Vanhentunut ”BIOS” nykyaikaisessa ympäristössä johtaa totalitarismiin ja maailmansotiin ja joukkotuhoihin. Sitä ei pystytä muuttamaan, mutta jo pelkästään asian tiedostaminen auttaa.”
Olen samaa mieltä, se meitä ohjaava apinan ”BIOS” tosiaan saa aikaan myös paljon pahaa. Vuonna 2012 kuoli noin 1,4 miljoonaa ihmistä väkivaltaisesti. Mukana on sodat, terrorismi, itsemurhat, murhat ja tapot. Liikenteessä kuolee vuodessa noin 1,3 miljoonaa ihmistä. Sinä olet sanonut liikenteen uhreista, että ”I don’t care” ja niin edelleen, tarkoittaen että liikenteessä kuolee liian vähän ihmisiä jotta sinun mielenkiintosi heräisi. Meneekö sinun rajasi tosiaan 1,4 ja 1,3 miljoonan välissä?
On epätodennäköistä että juuri sinun toimesi vaikuttavat mihinkään suuntaan, mutta tämä onkin keskustelua periaatteellisella tasolla. Keskustelussa voi esimerkiksi testata jonkin perusajatuksen toimivuutta siirtämällä se toiseen yhteyteen. Näin eräs psykologi neuvoi testaamaan onko kyse alitajuisesta motiivista vai harkitusta tietoisesta mielipiteestä. Vaikka tähän tyyliin: jos joku nimimerkki kirjoittaisi aikovansa tappaa summamutikassa yhden ihmisen, niin päättäisitkö mielipiteestäsi tällaisen toiminnan suotavuudesta laskemalla kuinka todennäköistä on että juuri sinä joutuisit uhriksi? Olet kertonut päättäneesi ylinopeudella ajamisestasi tuolla perusteella.
Se vanhentunut ”BIOS” on yhtä kuin alitajuntamme, ja hallitsemattomana se saa meidät tekemään vakivallan lisäksi kaikenlaista muutakin ikävää. Esimerkiksi liikenteessä se saa meidät ottamaan tahallisia lisäriskejä omaa etuamme tavoitellessamme. Tai tavoitellessamme jotain, jota se apinan ”BIOS” pitää omana etunamme. Yksi liikennesääntöjen tehtävistä on pakottaa kuljettajat ajamaan liikenteeseen apinan alitajuntaa paremmin sopivan koodiston mukaan, mutta sinun mielestäsi liikennesääntöjen noudattaminen on huonoa yhteiskuntajärjestelmää vahvistavaa nöyristelyä.
Sinä tunnut tunnistavan tuon apinan alitajunnan aika valikoivasti. Tiedostat miten se edistää mm. totalitarismia, mutta ihmettelet oikein huolella ja pitkään, miksi ”sääntöuskovaiset” mieluummin noudattavat liikennesääntöjä kuin antavat alitajuntansa eli vanhentuneen ”BIOS”:n hoitaa ajamisen.
SO2001: ” Entäpä, jos TeeCeen alitajunnassa on vielä syvempi taso, jota hän ei ole huomannut. Hän on voittanut järkensä avulla sen alitajunnan tason, joka on helposti nähtävissä.
Siitä kolmannesta tasosta minulla ei ole omakohtaisia havaintoja, eikä tiede tiedä siitä mitään, joten sen asian huomioiminen ajattelussaan olisi harhaista, eli ”ajatus, jota henkilö pitää totena, vaikka se on todistettavasti epätosi.” Siksi sitä ei voi ottaa lukuun loogisessa ajattelussa muuna kuin ajatusleikkinä. Olen kyllä miettinyt että miten sellaisen kolmannen kerroksen vaikutus mahtaisi ajattelussa ilmetä.
SO2001: ”Mutta ehkä ”BIOS”in tasolla oleva alitajunta siitäkin huolimatta ohjailee hänen käsityksiään.
Alitajunta ohjailee minun käsityksiäni. Se hoitaa reippaasti yli 90 % aivotoiminnoistani, joten totta helkutissa se on se joka minua ja käsityksiäni eniten ohjaa. Se tiedostaminen, josta olen puhunut, ei tarkoita että ohjailen alitajuntaani järjen avulla, vaan se tarkoittaa että tiedostan alitajunnan ohjailevan järkeäni. Tämän ansiosta osaan vähän varoa, josta syystä ihan kaikki alitajunnan komennot eivät mene enää läpi sellaisenaan.
Osaan kyllä alkeellisesti hyödyntää alitajuntaa ohjelmoimalla joitakin yksinkertaisia tehtäviä sen hoidettavaksi, mutta kun sen olen tehnyt, alitajunta toimii taas automaattisesti, kysymättä järjeltäni lupaa toimintaansa.
Esimerkkeinä vaikka vilkun käyttö ja turvaväli. Huomasin (heti) sunnilleen puolen miljoonan ajokilometrin jälkeen että tarpeen mukaan vilkuttaminen ja riskiarvioon perustuva turvavälin pitäminen eivät käytännössä toimineet, kokeilin jotain mikä silloin tuntui aivan hurjalta: ohjelmoida alitajuntaani. Nyt kumpikin asia hoituu kirjaimellisesti järjettömästi, eli täysin ilman tietoista ajattelua. Vilkutan jyrkissä mutkissakin, ja ahdistun jos olen kyydissä autossa, jonka kuski pitää lyhyempää turvaväliä kuin itse pitäisin.
Ajoin kerran maastoautolla niin syvässä vedessä, että sähköihin tuli häiriö. Nähtävästi maadoitus heikkeni sen verran, että vilkun käyttö ajovalojen palaessa sai jonkun releen naksuttamaan hulluna. Ajattelin että kyllä se sieltä kuivahtaa, ajellaan siihen asti vilkuttamalla vain kun on ihan pakko. Se ei enää onnistunutkaan, vasta releen napsutuksesta havahduin huomaamaan, että olin taas käyttänyt vilkkua. Vasta käden päällä istuminen esti vilkun käytön. Silloinkin tempaisin aina käden esiin, mutta se havahdutti pysäyttämään refleksin ennen kuin ehdin käyttämään vilkkua.
SO2001:
Mutta mennäänpä muihin asioihin....
Haukotus... Miksei tämä yllätä enää...
TeeCee pyysi testaamaan teoriaa. Esimerkki aseista on hyvä tapa. Autot voivat olla laillisia ja tarpeellisia, ylinopeus ei. Aseet voivat olla laillisia ja tarpeellisia, niiden väärinkäyttö ei.
Sitten makuasioihin: Sinusta aseille ei ole järkevää käyttöä, tosin odotan kommenttiasi hirvikeskustelun monimuotoisuusasiaan. Haluan saada eläinten suojelijalta perustelut, miksi luonnonsuojelu ja monimuotoisuuden ylläpito on vähemmän tärkeää kuin muutaman eläinlajin suojelu. Minusta aseille on paljonkin järkevää käyttöä mm. metsästyksessä ja reserviläistoiminnassa, miksei urheilussakin. Saattaakin olla, että hankin itselleni jossain vaiheessa lupia ja aseita. Ilmakivääri ei tähän riitä, vaikka tyhjää parempi sekin on, ainakin edullinen tapa harjoitella. Ja vaikka en aseiden päälle ymmärtäisikään, hyväksyn ajatuksen, että jonkun mielestä ne ovat ok. Jos maailma olisi minun mieltymysteni mukainen paikka, aika yksitotista täällä olisi.
SO2001: ”Hän on myönteinen sääntöjä ja autoritääristä komentoa kohtaan, koska ihmiset luonnostaan ovat.”
Mistä tiedät että myötämielisyyteni liikennesääntöjä kohtaan johtuu tuosta syystä eikä siitä, mitä olen toistellut muutamia vuosia? Ja jonka sanoin viimeksi kaksi päivää sitten? Ja sitä edellisen kerran kaksi viikkoa sitten? Eli että mielestäni liikenteessä kuria tarvitsevat sellaiset, jotka eivät älyä/halua/pysty omin päin pitämään vähintään sellaista turvamarginaalia, jonka liikennesääntöjen noudattaminen toisi. Kommentoit ainakin tuota 14. 10. kirjoittamaani viestiä, joten asian pitäisi olla sinulla tiedossa.
Vaikka olenkin myötämielinen liikennesäännöille ja kurille, joka pakottaa teitä muita ajamaan niiden mukaan, niin ei se tarkoita että pidän niistä säännöistä tai niiden valvonnasta. Alistun kuriin koska pidän sitä hintana siitä, että saan ajaa teitä pitkin. Alistun siihen myös siksi, että mielestäni olisi kaksinaamaista vaatia muille kuria samalla kun itse rikkoisin liikennesääntöjä tahallani.
Teoriasi minun luontaisesta kuriin ihastumisestani tökkii myös siksi, että olen ajanut suunnilleen puolet ajokilometreistäni niitä tahallani rikkoen. Aluksi ajoin niin kuin luonnostani ajan, järki tuli mukaan vasta hävettävän myöhään ja sen osuus kasvoi hävettävän hitaasti. Sinun teoriasi kuitenkin edellyttäisi, että tyhmistyisin sitä mukaa kun tietämykseni ihmisen, siis myös minun, psykologiasta paranevat.
SO2001: ” Ongelma on siinä, että periaate joka pelasti ihmisen tuholta 20000 vuotta sitten, kun elettiin sukulaisuuteen perustuvissa pienryhmissä, voi koitua ihmisen tuhoksi 2000-luvulla, kun eletään ydinasevaltioiden varjossa.”
Ongelma on myös siinä, että periaate joka pelasti ihmisen tuholta 20000 vuotta sitten, voi koitua ihmisen tuhoksi 2000-luvulla, kun ajetaan liikenteessä huonontaen turvamarginaaleja tahallisella liikennesääntöjen rikkomisella.
SO2001: ”Alistuminen ryhmän sääntöihin on ollut hyödyllistä silloin, kun ryhmä on ollut pieni, kun sen johtajat ovat olleet tuttuja, ja kun sen säännöt ovat olleet yksinkertaisia ja mukautuvia.
Se on ollut paitsi hyödyllistä, myös helppoa. Kun ryhmäkoko kasvaa, niin sääntöjen noudattamisen hyödyt lisääntyvät, mutta samalla yksilön tunne hänen vastuistaan ryhmän muita jäseniä kohtaan heikkenee. Lääke tuohon on siirtyminen tunteiden ohjauksesta järjen suuntaan. Mielestäni sinä päädyt noihin loogisiin umpikujiisi juuri siksi, että pyrit ratkomaan järjen sanelemia asioita omilla tunteisiin perustuvilla päätelmilläsi.
Tietenkin liikennesääntöjen noudattaminen on ikävää, eikä tietenkään kukaan pidä siitä että on aseistettujen ihmisten valvonnan alaisena, mutta se on hinta siitä että voi elää suhteellisen mukavaa ja turvallista elämää hyvin vaarallisen eläinlajin keskellä.
SO2001: ”TeeCee keräilee ulkopuolisista lähteistä vanhoja kirjoitusten pätkiä, joiden avulla hän yrittää todistella harhaisuuttani. Hän on itsekin myöntänyt, että olen ansassa vanhojen kirjoitusteni takia. Mutta kuka minut sinne ansaan yrittää ajaa?”
Don’t shoot the messenger. Sinä olet hankkiutunut siihen ansaan itse, ja minä yritän auttaa sinua siitä pois.
Pidä mielessä mitä ajatusharhasta tiedetään: Ajatusharha perustuu henkilön virhepäätelmiin, eikä sitä voida horjuttaa järkiperusteilla. Jos sinulla olisi ajatusharhoja, niin et huomaisi niitä samalla ajattelutavalla, joka ne mahdolliset harhat tuotti, etkä myöskään uskoisi kun muut kertovat huomaavansa harhoja kommenteissasi. Et kuitenkaan ole kertonut mistään ajatustesteistä, intät vain vastaan, kuten ajatusharhan omistajan kuuluukin.
Sinun tavallasi ajatellen kaikelle omalle ajattelulle löytyy looginen selitys, mutta se vastaa sitä kun ihmisen ampunut poliisi saisi hoitaakseen tapauksen tutkinnan. Veikkaan että SIITÄ sinä huomaisit ilmeisiä ongelmia, silti toimit samalla periaatteella ajatusharjojesi ”tutkinnassa”.
Sinun pitäisi olla itsellesi ennakkoasenteista ja tunteista tyhjä tutkija. Sitä sanotaan objektiivisuudeksi, ja se tarkoittaa henkilökohtaisesta näkemyksestä tai asenteesta riippumatonta, puolueetonta, tasapuolista, yleispätevää. Jos omia ajatuksiaan ei tarkastele noin, päätyy juuri tuohon ansaan jossa sinä nyt olet, ja siitä saat kiittää vain itseäsi.
En vaadi, että liikennesäännöt pitäisi lakkauttaa. En vaadi sitäkään, että autoilijoiden pitäisi saada vapaasti päättää, kuinka kovaa he missäkin ajavat. Hyväksyn sen, että Mannerheimintiellä ei saa ajaa satasta, vaikka siltä tuntuisi.
Toivon ainoastaan, että säännöt olisivat inhimilliset ja oikeudenmukaiset eivätkä ne olisi itsetarkoitus, jonka taustalla on jotain muuta kuin mitä annetaan ymmärtää.
Liikenteessä ja liikennekeskustelussa on ristiriitoja, jotka sotivat loogiseen ajatteluun (vaikka TeeCee tällaisen ajattelun mahdollisuuden minun kohdaltani kiistääkin) taipuvaista luonnettani vastaan.
Ajatellaan nyt vaikka sitä ristiriitaa, että autotehtaat valmistavat voimavaroiltaan ja ominaisuuksiltaan muutaman vuosikymmenen takaisiin kilpa-autoihin rinnastettavia autoja tavallisten ihmisten ja tavallisten perheiden käyttöön, ja samaan aikaan sallittuja nopeuksia maanteillä vähän väliä alennetaan. Mitä järkeä on omistaa auto, joka moottoritehosta saa käyttää rajoituksen mukaista maantienopeutta ajaessaan vain 10 – 20 prosenttia, ja jota on ajettava “höyhenkaasulla”, jotta se ei karkaisi ylinopeuteen? Tällaisia autoja tehdään ja myydään ihmisille, ja samaan aikaan maanteiden varsille pystytetään valvontakameroita, joiden avulla näiden autojen kuljettajia voidaan sakottaa, jos auton moottoritehon hillintä kameran kohdalla unohtuu.
Eräs kirjoittaja totesi jokin aika sitten, että esittämäni yhteiskunnalliset periaatteet ovat liian yksinkertaiset, jotta niitä voitaisiin soveltaa nykyiseen monimutkaiseen maailmaan, jossa on otettava huomioon paljon toisiinsa vaikuttavia asioita.
Tämä on mielenkiintoista, koska eivät tietyt perusasiat ole kovin paljon muuttuneet viimeisen puolen vuosisadan aikana, ja silti näitä perusasioita säädellään ja rajoitetaan kymmenillä lakipykälillä ja asetuksilla, joita ei puoli vuosisataa sitten ollut olemassa. Mopolla ajaminen, autolla ajaminen, veneellä ajaminen, moottoripyörällä ajaminen ja moni muukin asia on aivan samanlaista, mitä se oli aikoinaan. Liikenteen perussäännöissä ei ole tapahtunut mitään oleellisia muutoksia. Meriteiden säännötkin ovat pääpiirteittäin samat, mitä ne olivat sata vuotta sitten.
Yhteiskunnan muuttuminen “monimutkaisemmaksi” on pelkkää byrokratian aikaansaannosta. Ja nyt tuon byrokratian luomaan keinotekoiseen monimutkaisuuteen vedoten sanotaan, että annetaan asiantuntijoiden kaikessa rauhassa päättää näistä asioista, koska ei tavallinen kansa niistä ymmärrä. Lainsäädäntöbyrokratia on kuin ikiliikkuja. Kun se on pantu liikkeelle, se perustelee etenemisensä sillä, mihin se on siihen mennessä edennyt.
TeeCee kertoo ajaneensa puolet elämästään liikennesääntöjä tahallaan rikkoen, minkä hän katsoo todistavan, että teoriani hänen luontaisesta kuriin ihastumisestaan ei pidä paikkansa.
En tiedä, olenko esittänyt teorian aivan tuossa muodossa. Esimerkit kautta maailman ja kautta historian joka tapauksessa osoittavat, että enemmistö ihmisistä alistuu vallitsevaan komentoon ja hyväksyy sen. Kaikki eivät välttämättä ihastu, mutta kuitenkin enemmän tai vähemmän hyväksyvät.
Se, että TeeCee on rikkonut tahallaan sääntöjä, ei taida tarkoittaa sitä, että hän kuitenkin olisi hyväksynyt niitä. TeeCee on ehkä rikkonut sääntöjä laiskuuttaan tai välinpitämättömyyttään mutta kuitenkin hyväksyen ne. Näinhän ihmiset toimivat. Rikkovat sääntöjä ja ajavat ylinopeutta ja kiinni jäätyään piehtaroivat “oma syy, ansaitsin tämän, hyvä että nopeuksia valvotaan, kiitos poliisille” -tyyppisessä… en keksi tällaiselle vastenmieliselle matelulle tarpeeksi inhottavaa nimeä.
Koska olen mieltynyt evoluutiopsykologisiin selityksiin, olen miettinyt tältä kannalta myös sitä, miten ja miksi ihmisillä on kaksi moraalia, yksityinen ja julkinen. Katson, että yksityinen moraali on auttanut selviytymisessä pienessä piirissä ryhmien sisällä. Julkisen moraalin säännöillä – tai kaikenlaisen moraalin puuttumisella – pelaaminen on auttanut selviytymisessä ryhmien välisissä konflikteissa.
Yksityisen moraalin mukaan toimitaan silloin, kun ollaan perhepiirissä ja kaveripiirissä ja tuttavien kesken. Tämä moraali on hyvin yksinkertainen. Tekojen hyvyys tai pahuus määritellään sen mukaan, miltä ne tekojen kohteista tuntuvat tai miltä ne itsestä tuntuvat, jos joku muu tekee ne meille. Tähänhän ns. kultainen sääntökin perustuu.
Huomionarvoista on se, että ihmisillä on jonkinlainen sisäinen valmius tai mekanismi, joka napsauttaa yksityisen moraalin täydellisesti pois päältä heti kun siirrytään valtiollisen vallan alueelle. Luonnollisella tasolla hyväksi ja pahaksi katsotut asiantilat menettävät merkityksensä, ja näiden asioiden määritteleminen jätetään puhtaasti esivallan tehtäväksi. Seuraukset voivat olla aivan mielettömiä.
Lueskelen parhaillaan toista osaa kirjasta “Kolmannen valtakunnan nousu ja tuho”, jossa on kertomuksia siitä, miten kunniallisista upseereista ja liikemiehistä ja tiedemiehistä ja opettajista tuli hirmuhallinnon kuuliaisia käskyläisiä kansanmurhan toteuttamisessa. Näitä asioita on käsitelty lukemattomissa kirjoissa ja elokuvissa ja TV-dokumenteissa, joten en tietenkään niistä nyt ensimmäistä kertaa lue. Kirjan ääressä niitä kuitenkin tulee mietiskeltyä ja peilattua nykyaikaan. Eiväthän hirmuteot maailmasta suinkaan ole loppuneet.
Siinä vaiheessa, kun valtiovalta, jonka nimissä hirmutekoja on tehty, romahtaa, tekojen oikeutusta tarkastellaan uudella tavalla. Vaikka tarkastelijana olisikin jonkin valtion tai ylikansallisen järjestön juridinen organisaatio, tarkastelukulma on lähempänä yksityisen moraalin asteikkoa kuin silloin, kun teot on tehty valtion nimissä ja valtion oikeuttamana. Veikkaanpa, että jos esimerkiksi Yhdysvallat olisi hävinnyt toisen maailmansodan, sen japanilaisiin kaupunkeihin pudottamia atomipommeja käsiteltäisiin rikollisena joukkotuhontana eikä minään oikeutettuna sotilastoimena. Samoin olisi asianlaita liittoutuneiden Euroopan mantereelle kohdistamissa tuhoisimmissa pommituksissa.
Sotatilan vallitessa tehtyjä tekoja mitataan kokonaan eri mittareilla kuin rauhan aikana tehtyjä ja varsinkin tavallisten siviilihenkilöiden tekemiä. Katsotaan, että sodan säännöt sallivat enemmän väkivaltaa. Mutta kuka nämä sodan säännöt on laatinut. Eivät ainakaan ne naiset ja lapset ja vanhukset, joiden päälle pommeja pudotetaan. Millä oikeudella pienet valtaa pitävät klikit ovat sopineet, että jos klikkien välillä syttyy sota, kumpikin on oikeutettu tappamaan toisen klikin hallinta-alueella asuvia naisia ja lapsia ja vanhuksia.
Mihin tällä höpinällä oikein pyrin, joku ehkä jo huokailee. Osoittamaan sen, että hyvä ja paha ovat yksityisen moraalin alueella melko tarkasti ja universaalisti määriteltyjä asioita, mutta valtiovallan tasolla – suhteessa omiin kansalaisiin tai muiden valtioiden kansalaisiin – ne ovat pelkästään väkivallalla ylläpidettyä pakkoa, jossa hyvä määritellään tottelemiseksi ja paha tottelemattomuudeksi ja korkeinta hyvyyttä edustavat ne, jota aseineen tätä keinotekoista asiantilaa pitävät voimassa ja itse siitä eniten hyötyvät.
Jos rikon lakia, en tee moraalisesti väärin, koska lait perustuvat pelkkään pakon ja väkivallan moraaliin. Voin kuitenkin tehdä väärin, mikäli samalla rikon yksityisen moraalin sääntöä vastaan. Voin toimia väärin tai typerästi, jos toimin värin tai typerästi, mutta lailla ei ole tämän asian kanssa tekemistä.
Kun yksityisen moraalin piirissä elävä kansalainen arvioi erilaisia lailla kiellettyjä asioita ja tekoja, hän ei yleensä pidä kovin paheksuttavana sitä, että joku rikkoo lakia, mikäli tekijä ei samalla riko yksityisen moraalin periaatetta vastaan. Jotkut moraalisesti heikot yksilöt ovat kuitenkin kytkeneet oman moraalisen arviointinsa – mikäli sellaista on ollut – julkisten sääntöjen mukaan toimivaksi. Tällainen ihminen saattaa ilmiantaa yksityisen moraalin periaatteita rikkomattoman kansalaisen joka rikkoo lain määräämää sääntöä vastaan. Moraalisesti terveessä yhteiskunnassa tällaista ilmiantoa paheksutaan, mutta aivopesun avulla yhdenmukaistetussa totalitaristisessa valtiossa sitä pidetään hyveenä. Neuvostoliitossakin omien perheenjäsenten kavaltamista turvallisuuspoliisille pidettiin hyvänä tekona ja sen tekeviä sankareina. Jossakin toisenlaisessa maassa heidänlaisiaan oltaisiin pidetty kaikkein alhaisimpina, sielunsa myyneinä ihmisolentoina.
Monet lait, varsinkin monet vanhat perinteiset lait, ovat jossakin määrin yhteneväisiä luonnollisen moraalin käsitysten kanssa, vaikka lainsäädännön perusidea on kuitenkin täysin jotain muuta. Moraalisesta sekaannuksesta johtuen kansalaisilla voi olla harhakuvitelma, että rikoksen tehnyttä rangaistaan siitä, mitä hän tehnyt toiselle ihmiselle. Valtio siis ikään kuin kostaisi ja rankaisisi uhrin puolesta. Tämä on kuitenkin vain näennäistä. Todellisuudessa rankaiseminen on seurausta siitä, että kansalainen on kapinoinut auktoriteetteja vastaan eikä ole alistunut lain määräyksiin. Kansalaisen katsotaan käyttäneen hänelle kuulumatonta valtaa, ja tästä seuraa rangaistus hänen nöyryyttämisekseen ja osoittamiseksi muille, mitä seuraa, jos ei alistuta.
Valtion toimeenpaneman koston ajatusta ei sinänsä virallisen tahon toimesta täysin kiistetä, koska se kuuluu niihin asioihin, joilla valtio lunastaa olemassaolonsa oikeutuksen kansalaisten silmissä. Kyseessä ei ole kuitenkaan kosto. Tavallinen kansalainen ehkä hyötyisikin enemmän, jos rikoksen tehnyt pantaisiin ohjatusti korvaamaan rikoksella tekemänsä vahinko kuin että häntä pidetään “kostoksi” vankilassa, ja hänen maksettavakseen määrätään sitä tai tätä, jota hän ei usein edes pysty maksamaan. Jos vankeus olisi kosto, eikö tällöin, jos vanki armahdetaan ennenaikaisesti, rikoksen uhrille pitäisi maksaa erillinen korvaus siitä, että osa hänen kostostaan mitätöitiin.
Rangaistus on sitä ankarampi, mitä suuremmassa määrin viranomaisille yksinoikeudella kuuluvaa valtaa kansalaisen katsotaan käyttäneen. Joku kenties huomauttaa, että esittämäni ajattelutapa on väärä, koska eihän viranomaisilla ole oikeutta raiskauksiin ja insestiin ja kaikenlaisiin kauheuksiin, mistä uutiset kertovat ihmisiä rangaistun. Mitä viranomaisten yksinvaltaa tällaisiin tekoihin syyllistynyt muka on voinut viedä, joku ehkä kysyy. Vastaan, että ihmisten fyysistä koskemattomuutta loukkaavia tekoja ei ehkä tehdä viranomaisten toimesta samoilla nimikkeillä kuin mistä niistä rikollisia syytetään, mutta nimikkeillä ei ole väliä. Hallitus ja eduskunta voivat sallia viranomaisille mitä ne haluavat sallia, koska näiden instanssien yläpuolella ei nykyisin ole korkeampaa vallankäyttäjää, kun hengellisiin tahoihinkaan ei enää hallinnon yhteydessä viitata.
SO2001: ” Minullakin on voimakas oikeudenmukaisuuden käsitys, mutta jostakin syystä se on käänteinen enemmistön käsityksen kanssa. Minua ei kiinnosta se, onko joku rikollinen mahdollisesti saanut liian lievän rangaistuksen. Sen sijaan reagoin tunnetasolla hyvin voimakkaasti, kun luen uutisen, jossa kerrotaan jonkun saaneen kohtuuttoman ankaran rangaistuksen jostakin teostaan”
Jaa että JOSTAIN syystä reagoit hyvin voimakkaasti kun joku on saanut liian ankaran rangaistuksen? Etkö tosiaan osaa yhtään arvata mikä tämä syy saattaisi olla? Virkistän muistiasi: olet sanonut reagoivasi rangaistuksiin voimakkaasti siksi, koet tulleesi lapsuudessa kohdelluksi epäoikeudenmukaisesti. Tämä tunne on muovannut monia mielipiteitäsi mm. liikenteestä, sen säännöistä ja niiden valvonnasta, mutta keskustellessasi niistä aiheista et kerro keskustelukumppaneillesi tätä todellista motiiviasi, vaan keksit kaikenlaisia ihmeellisyyksiä, jotka kuulostavat järkisyiltä. Tämä on mielestäni epäreilua muita nimimerkkejä kohtaan. Olisi reilua että ilmoittaisit selkeästi että mielipiteissäsi ei ole keskustelunvaraa. Niiden on tarkoitus tukea harhojasi, joten niihin ei voi vaikuttaa todellisesta maailmasta peräisin olevalla argumentilla.
Esimerkiksi se miehen moottoritiellä ampuneen poliisin tapaus: kiiruhdit kommentoimaan sitä, vaikka itsekin sanoit että sinulla ei ole tapauksesta tietoja. Et kokenut tiedon puutetta ongelmaksi, koska oikeasti et kommentoinut ko. tapausta vaan oirehdit henkisiä haavojasi. Sinähän jo tiedät että poliisi on hirviö, sika ja peto, siinä oli sinulle tietoa kylliksi. Olit saman tien valmis tuomitsemaan laukaukset ampuneen ”pedon” kaikenlaisista virheistä, mutta oikeasti hän on ihmisen, jolla on oikeus tulla arvioiduksi sen mukaan mitä hän teki eikä sen mukaan, mitä sinulle tehtiin vuosikymmeniä sitten.
Onko sanonut, että oikeudenmukaisuuden vaatiminen on yksi keskeisistä aatteitasi. Onko tuo sanavalinta tarkoituksellinen? Oikeudenmukaisuuden vaatiminenhan ei tarkoita, että sinun itsesi tarvitsisi tavoitella oikeudenmukaisuutta mielipiteissäsi.
SO2001: ”Kun poliitikko esittää tietyn mielipiteen, vastapuolen poliitikot eivät yleensä leiki psykiatria ja yritä kumota mielipidettä sillä perusteella, että se on muka poliitikon lapsuudenaikaisista traumoista johtuva harha.”
Eiköhän reaktiot riipu eniten siitä, minkälaisia mielipiteitä se poliitikko esittäisi. Heittelen nyt ihan vaan esimerkin vuoksi jotain aivan hulluja puheita: poliitikko sanoisi vaikka että Eduskuntaan pitäisi laittaa pommi. Hän sanoisi että Poliisi olisi ylivoimaisesti eniten elämänlaatua ja yleistä viihtyvyyttä heikentävä tekijä yhteiskunnassa ja koko maailmassa. Hän pohdiskelisi julkisesti poliisiveneen räjäytystä ja lisäksi poliisin avainhenkilöiden myrkyttämistä, jotta päätöstä uuden veneen hankinnasta ei tehtäisi ihan heti. Tai hän puhisi julkisesti Suomen koko jäänmurtajalaivaston yhtäaikaisesta upottamisesta pommi-iskulla. Tai poliitikko kertoisi julkisesti mielipiteekseen, että se riittää rikoksen perusteluksi, jos siitä on jollekin hyötyä, ja jos siitä ei rikoksentekijän itsensä mielestä aiheudu kenellekään haittaa.
Jos tämä sama poliitikko myös kertoisi, että hänen omasta mielestään tämänkaltaiset ajatukset juontavat juurensa hänen lapsuudessaan kokemaansa autoritääriseen kasvatukseen, niin veikkaan että palaute menisi nimenomaan psykiatrian suuntaan. Suurella todennäköisyydellä kukaan ei lähtisi keskustelemaan hänen kanssaan logiikkaan ja tietoon pohjautuen, kuten tällä palstalla on kanssasi keskusteltu puolitoista vuosikymmentä.
SO2001:
Lueskelen parhaillaan toista osaa kirjasta “Kolmannen valtakunnan nousu ja tuho”, jossa on kertomuksia siitä...
Vai niin....
"Jos vielä lopuksi mennään tieliikennelakiin, niin en minä sen jokaista pykälää vastusta. Hyväksyn esimerkiksi sen, että laki edellyttää autoilijoita ajamaan tien oikeata laitaa, väistämään etuajo-oikeutetulla tiellä ajavia ja niin edelleen. En ole arvioinut asiaa tältä kannalta, mutta luultavasti hyväksyn ilman mitään mukinoita 90-95 prosenttia lain sisällöstä. Jos jotkut asiat tieliikennelaissa kismittävät, niitä pitää todennäköisesti etsiä lakiin tehdyistä lisäyksistä ja tulkinnoista."
"Jos rikon lakia, en tee moraalisesti väärin, koska lait perustuvat pelkkään pakon ja väkivallan moraaliin. Voin kuitenkin tehdä väärin, mikäli samalla rikon yksityisen moraalin sääntöä vastaan. Voin toimia väärin tai typerästi, jos toimin värin tai typerästi, mutta lailla ei ole tämän asian kanssa tekemistä."
Millainen on yksityinen moraali? Jokaisella ihmisellä on varmasti omat moraalikäsityksensä, mutta eri ihmisillä ja eri ihmisryhmillä ne saattavat olla keskenään hyvin erilaisia. Voidaanko siis yksityistä moraalia määritellä mitenkään yksiselitteisesti?
En tiedä, onko ”yksityisen moraalin” käsitettä edes olemassa. En keksinyt muutakaan nimitystä kuvaamaan niitä moraalikäsityksiä, jotka vallitsevat pienen, toisilleen läheisten ihmisten muodostaman ryhmän keskuudessa erotuksena siihen, millaiset periaatteet vallitsevat valtiollisella tasolla.
On myönnettävä, että ulkopuolelta tulevat julkiset moraalikäsitykset ovat jossakin määrin sekoittuneet yksityisten ihmisten keskuudessa vallitsevaan moraaliin. Kuinka paljon ne ovat sekoittuneet, se riippuu yhteiskunnasta. Joissakin tapauksissa ne ovat hyvinkin voimakkaasti mukana aiheuttaen moraalisia ristiriitoja. Ajatelkaamme vaikka pohjoiskorealaista perhettä, joka palvoo suurta johtajaansa, tai arabimaissa asuvaa ääri-islamilaista perhettä, jolle suvun kunnia muiden on kaikki kaikessa. Voi tulla tilanne, jossa edellä mainituissa maissa asuva ihminen joutuu moraalisen konfliktin alaisena miettimään, kumpi menee edelle, läheinen perheenjäsen vai puolueen tai uskonnollisen yhteisön arvot. Joissakin tapauksissa lopputulos voi olla ikävä, päätettiinpä miten päin tahansa.
Suomalainen oikeusjärjestelmä onneksi vielä tunnustaa mahdollisuuden yksityisen moraalin ja julkisen moraalin ristiriitaan. Ihmistä ei pakoteta toimimaan julkisen moraalin eli lakien perusteella niin, että hän samalla joutuisi toimimaan moraalisesti ei-toivottavalla tavalla yksityisessä piirissään. Toisin sanoen myönnetään, että asia, joka julkisen moraalin mittareilla olisi toivottava, voikin olla yksityisen moraalin mittareilla ei-toivottava. Tämä lakiin kirjattu periaate on esimerkki siitä, miten todellakin on olemassa kahdenlaista moraalia. Tästä syystä poliisitkin mieluimmin sijoitetaan muualle kuin kotipaikkakunnalleen, jos paikkakunta on pieni. Ei haluta tilannetta, jossa sakon kirjoittamista harkitseva poliisi on moraalisessa ristipaineessa. Laki määrää, että sakko on kirjoitettava, mutta ystävyyssuhde puolestaan sanelee, että vanhaa kaveria tai lähisukulaista ei sakoteta. Ratkaisu: Minimoidaan mahdollisuudet, että sakotettavana olisi tuttava tai sukulainen.
http://yle.fi/uutiset/3-7505751
Otsikon aiheessa – vaikka onkin kyse vanhasta blogista eikä sanomalehdistä – pysyäksemme.
http://www.soininvaara.fi/2008/06/29/nopeudenrajoittimet-autoihin/
SO2001:
Ihmistä ei pakoteta toimimaan julkisen moraalin eli lakien perusteella niin, että hän samalla joutuisi toimimaan moraalisesti ei-toivottavalla tavalla yksityisessä piirissään. Toisin sanoen myönnetään, että asia, joka julkisen moraalin mittareilla olisi toivottava, voikin olla yksityisen moraalin mittareilla ei-toivottava.
Ja tuollako yrität jotenkin perustella viranomaiskammosi, lakiateismisi, eri asteiset tahalliset liikennerikkomuksesi ym juttusi?
Otsikon aiheessa – vaikka onkin kyse vanhasta blogista eikä sanomalehdistä – pysyäksemme...
Aika vähän tuossa oli aiheessa pysymiseksi (kun enimmäkseen liikut WWII:n ajoissa ja jutuissa), kun tiedetään jo vanhastaan mielipiteeksesi. Antaisiko yksityinen moraalisi periksi asennuttaa rajoittimen omaan autoosi? Eikös se sotisi henkistä vapauttasi vastaan, rajoittaisi liikkumista niin maan per....rrusteellisesti!
SO2001: ”Totean vain lyhyesti, että mielipiteeni ovat loogisia ja perustuvat tosiasioihin eivätkä ole harhoja.”
No, sitten pystyt varmaan osoittamaan faktaksi esimerkiksi sen, että miespoliisi on peto ja naispoliisi hirviö.
Sinun ”toteaminen” on sanomista, mutta oikea toteaminen on sitä, että toteaa mielipiteensä läpäisevän jonkinlaisen loogisuustestin. Sinä vain intät, ja juuri niin tekisi myös harhainen, koska omien ajatustensa harhaisuutta ei huomaa itse.
SO2001: ”Enkä ole kirjoittanut tällä foorumilla kaikkia niitä asioita, joita minun väitetään ”sanoneen”
Se on totta, osa lainaamistani kommenteistasi ovat peräisin linkeistä, jotka sinä itse olet tällä palstalla antanut.
Lainausmerkit ovat turhat, sinä olet tosiaan sanonut kaiken mitä olen väittänyt sinun sanomaksi. En tosiaankaan halua vesittää sanomaani jäämällä kiinni vääristelystä. Asiayhteydet olen tarkistanut lukemalla mitä olet puhunut lainaamaani kohtaa ennen ja sen jälkeen. Tänne ei voi lainata pitkiä sepustuksia, mutta voimme tutkia laajemmin kaikki sinua epäilyttävät kohdat.
SO2001: ”Auktoriteettivastaisuuteni ilmenee väkivaltaan perustuvaa pakkovaltaa käyttäviä auktoriteettejä kohtaan, jollaisina en pidä edellä mainittua Bremeriä ja Tervoa. En muista edes käyttäneeni heistä tätä sanaa.”
Kun sinä keksit suomen kielen sanoille uusia merkityksiä, niin ole hyvä ja kerro siitä. Tosin olisihan se pitänyt itsekin älytä, että koska sinulla on ollut auktoriteettina ankara isä, niin olet muovannut kaiken muun mukana myös suomenkielen vastaamaan omia kokemuksiasi.
Tässä auktoriteettiasiassa pointtini oli sinun suhtautumisesi muuttuminen auktoriteetteihin sen mukaan, miten hyvin he tukevat mielipiteitäsi. Tietenkin keskustelussa pyritään esittämään omia mielipiteitä tukevia auktoriteettien eli asiantuntijoiden kantoja, mutta jos valitsee asiantuntijoita tarkoitushakuisesti, on kohta umpikujassa. Asiantuntijat pitää valita niin laajasti, että ko. tieteenalan vallitseva käsitys asiasta selviää. Sinä katsot ensin mitä asiantuntija eli auktoriteetti sanoo, ja jätät mielipiteesi kannalta epäedulliset auktoriteetit huomiotta. Näin puolustat huomaamattasi harhaisia ajatuksiasi kritiikiltä ja muutospaineelta.
Loogisuustesti: sanoit havainneesi liikenteen tieteellisessä tutkimuksessa sen arveluttavan piirteen, että ideologia antaa kehykset sille, mihin tulokseen päädytään. Itse sanot sinun pohdiskelusi tarkoituksen olevan tukea esittämiäsi asioita. Yksi asia, johon sinulla on kaksi mielipidettä sen mukaan, ilmeneekö se sinulla vai tiedemiehillä.
Pohdiskelu on asioiden arvioimista eri puolilta, ei oman näkökantansa puolustamista.
SO2001:”Ja jos auktoriteettien keskuudessa vallitsee erimielisyyttä jostakin asiasta, miksen voisi mainita tästä.”
Mistä sellaisesta liikenneasiasta vallitsee asiantuntija-auktoriteettien keskuudessa erimielisyyttä, josta Tervo tai Bremer on osoittanut omaavansa tietoa?
Bremerin anti tälle keskustelulle on ollut ajatus, että ”Ylinopeus ei ole koskaan aiheuttanut onnettomuuksia. Ylinopeus ei ole koskaan johtanut mihinkään negatiivisiin seurauksiin... Ylinopeus ei ole tappanut eikä vahingoittanut yhtään ketään!”
Saatoit nämä Bremerin sanat tietoomme syksyllä 2014. Noin kolme ja puoli vuotta aiemmin olit sanonut nopeuden vaikutuksista mm. näin: "En kiistä sitä, etteikö nopeuden lisääntyminen pahentaisi mahdollisten onnettomuuksien seurauksia. Mitä kovemmalla vauhdilla törmätään, sitä nopeampi äkkipysähdys siitä seuraa, ja sitä pahemmin ihmisille käy. Kaikkien typerinkin maanteiden amiskaahari tajuaa tällaisen ilmiselvän asian...En kiistä sitä perusasiaa, että nopeus on vaarallista, ja nopeuden lisääntyminen on vieläkin vaarallisempaa.”
Nähtävästi sinussa on hiukan masokistin vikaa, koska jatkoit vielä näin: ”Suosittelen lukemaan edellisen virkkeen vielä kerran, että en taas jonkin ajan päästä törmää väitteeseen, että olen muka väittänyt, ettei nopeus ole vaarallista tai ettei suurempikaan nopeus ole vaarallista. Totta kai se on.”
Vaan eipäs ollutkaan, Bremerin tekstin luettuasi väititkin ITSE monta kertaa, ettei suurempi nopeus ole vaarallista.
Mutta seuraavana vuonna sinulle oli jälleen itsestään selvää, että suuremmalla nopeudella onkin negatiivisia vaikutuksia: ”En ole koskaan kiistänyt sitä itsestään selvää tosiasiaa, että mitä hitaammin maantiellä liikutaan, sitä vähemmän tapahtuu vakavia onnettomuuksia.
Tuon luettuasi ymmärtänet, miksi naamalleni änkesi väkisinkin vino hymy, kun sanoit pitäväsi meitä ajan tasalla auktoriteettien keskuudessa vallitsevasta erimielisyydestä. Sinä et ole selvillä edes omista kannoistasi. ”Totean vain lyhyesti, että mielipiteeni ovat loogisia ja perustuvat tosiasioihin eivätkä ole harhoja.