Herbert: Olet oikeassa siinä, että järjestelmät vähentävät inhimillisen erehdyksen riskiä, mutta palataksemme reaalimaailmaan, sinun tapauksessasi kyse ei ole inhimillisestä erehdyksestä, vaan tahallisesta teosta. Et edes yritä hoitaa vastuitasi ja velvoitteitasi tavalla, mikä sinulle olisi mahdollista, vaan haluat siirtää vastuun omasta käytöksestäsi muille. Toki yhteiskunta tähän aikanaan reagoi ottamalta sinulta pois valtaa. Sitä en kuitenkaan tajua, miksi itse tätä haluat.
Tähän mennessä olen hoitanut vastuuni kohtuullisen hyvin, koska en ole ajanut ainoatakaan risteyskolaria, jossa syy olisi ollut minun. Yhden kerran on tapahtunut pieni törmäys risteyksessä, mutta siinä syyllinen oli kolmion takaa tullut toinen osapuoli. Minulle törmäys oli onnenpotku, sillä vastapuolen liikennevakuutuksesta tuli korvattua vanhempiakin vikoja. Kun tätä taustaa vasten esitän uudenlaisen turvatekniikan käyttöön ottamista ja annan linkin MIT:n asiantuntijoiden suunnittelemaan järjestelmään, jossa autot kommunikoivat keskenään välttääkseen kolarit risteyksissä, Herbert tulkitsee sen haluksi siirtää vastuitani omasta käytöksestäni muille. Miten ihmeessä näin kieroutuneeseen tulkintaan voi päätyä.
Vai tarkoittaako Herbert aikaisemmin esittämääni ehdotusta autoihin asennettavista laitteista, jotka pitäisivät huolen siitä, että autot noudattavat nopeusrajoituksia? Aika omituinen tulkinta Herbertin kommentti on siinäkin tapauksessa. En kai minä nyt itseäni ja omia "tahallisia tekojani" varten näitä järjestelmiä kaavaile. Vaikka ne kymmenien vuosien päästä toteutuisivatkin, en ole enää siinä vaiheessa ajelemassa.
Millä perusteella autoon asennettava ylinopeudet estävä järjestelmä on huonompi kuin tienvarsikameroihin ja poliisin sakotuspartioihin perustuva järjestelmä? Edellinen estää ylinopeudet, mutta jälkimmäinen ei estä vaan rahastaa niistä. Niin kauan kuin on ollut nopeusrajoituksia, on ollut ylinopeuksia, joten tähän mennessä käytetyillä menetelmillä ei selvästikään pystytä poistamaan niitä.
Jos ylinopeudet ovat merkittävin liikennekuolemia lisäävä yksittäinen tekijä, kuten TeeCee väittää, eikö ne pitäisi lopettaa eikä tehdä vuosikymmenestä toiseen rahankeräysbisnestä niillä?
Jos Herbert tarkoittaa vallan ottamisella pois sitä, että auton nopeutta rajoitetaan teknisellä laitteella, käsityksemme vallasta ei ole samanlainen. Jos auton nopeus ja suorituskyky on samaa kuin valta, ei ole ihme, että jotkut paikkaavat "valtavajettaan" urheiluautoilla ja suurella moottoriteholla.
Kuten ehkä joku vielä muistaa, ehdotukseni autoihin asennettavasta ylinopeudenestolaitteesta on sisältänyt muutamia ehtoja, joista yksi on se, että rajoitusnopeudet olisivat 20 km/h nykyistä korkeampia. En ole muutenkaan esittänyt kovin tarkkoja yksityiskohtia siitä, millaisia ominaisuuksia laitteessa voisi olla. Olen kirjoittanut joskus, että sen pitäisi olla pois kytkettävissä, ja että sen pitäisi sallia hetkellisesti korkeampi nopeus esimerkiksi ohitustilanteissa. Ehdotukseni on ollut pelkästään karkea hahmotelma keskustelun pohjaksi eikä mikään tarkka suunnitelma, joka pitäisi toteuttaa sellaisenaan. Olen esittänyt sitä lähinnä vaihtoehdoksi lisääntyvälle ulkopuoliselle nopeuskontrollille.
Minulla ei ole tässä muutaman viikon takaista paperilehteä käsillä, joten en pysty tarkastamaan sanamuotoja, mutta taisipa erään tunnetun aikakausilehden toimittajakin mainita nopeusvalvontaa ja tienvarsikameroita käsittelevässä artikkelissaan, että vaikka yleisesti sanotaankin, että ylinopeussakot ovat itsestä kiinni, ylinopeuteen voi syyllistyä vahingossakin. Ja tässä hän on aivan oikeassa. Eivät kai vuosittain tienvarsikameran perusteella sakon tai huomautuksen saaneet puoli miljoonaa suomalaista ole ajaneet tarkoituksella ylinopeutta kameran kohdalla. Kyllä se on todennäköisimmin useimpien kohdalla puhdas vahinko. Kameratiet ovat joissakin tapauksissa suoranaisia ansateitä, joissa nopeusrajoitus vaihtelee vähän väliä epäloogisen tuntuisesti siten, että rajoitusta on vaikea arvata tien ominaisuuksien perusteella. Aivan kuin tienpitäjä yrittäisi saada autoilijan ajamaan vahingossa kameran kohdalla ylinopeutta.
Olen ajellut autolla vuosikymmenien aikana siellä ja täällä, enkä ole vielä nähnyt sellaista maata, jossa EI ajettaisi ylinopeutta. Sitä ajetaan Ruotsin öisillä moottoriteillä, sitä ajetaan... en nyt kirjoita pitkää luetteloa eri maista. Lähimpänä TeeCeen ihannemaata oli DDR, jossa vuonna 1980 ajoin kahta eri reittiä. Siellä köröteltiin nopeusrajoituksen edellyttämää vauhtia sinisen kaksitahtisavun leijuessa maanteiden päällä. Berliinin ja Hampurin välisellä tiellä, joka ei ollut tuohon aikaan moottoritietä, oli voimassa 80 km/h nopeusrajoitus, ja tien varressa kyttäsi poliisiautoja muutaman kilometrin välein. Jotkut näistä autoista olivat pysäyttäneet länsisaksalaisia autoja, jotka ilmeisesti olivat ajaneet ylinopeutta. DDR:n kassavajetta paikattiin ylinopeussakoilla, jotka taidettiin periä länsivaluutassa.
SO2001: Käytännössä maanteillä ajetaan nopeusrajoituksen sallimaa vauhtia kelissä kuin kelissä.”
Tuo ei koske vain rajoituksia noudattavia, käytännössä lähes kaikki ajavat samaa vauhtia kelissä kuin kelissä. Ihmiset ajavat niin kuin ovat tottuneet ajamaan, ja tämä pätee myös nopeuteen. Useimmilla ihmisillä on väärä kuva kyvystään sopeuttaa oma ajonopeutensa tilanteiden mukaan. Siksi loogisesti ajattelevan kuljettajan pitäisi mielestäni lähteä miettimään omaa nopeuskäyttäytymistään siltä pohjalta, että myöskään hän ei huomaa muutella vauhtiaan tilanteiden mukaan. Itse huomaa vain ne kerrat kun vauhtia huomasi muuttaa, niistä kerroista ei tietenkään jää muistiin jälkeä, jolloin ei huomannut että sitä olisi pitänyt muuttaa.
Tähän mielipiteeseeni olen perustanut vastaväitteeni aina kun sinä olet arvostellut ”ylinopeuskriitikoita” siitä virheellisestä käsityksestä, että ylinopeutta ajavat ajavat sitä aina, tilanteesta riippumatta. Olet sanonut että tällaisella propagandalla yritetään saada ylinopeus vaarallisemmalta. Kuitenkin itsekin lasket oman ylinopeutesi aikasäästöt juuri siltä pohjalta, että ajat sitä sinulle sopivalta tuntuvaa ylinopeutta lähes aina. Aivot toimivat ylinopeudella ajavilla täsmälleen samalla tavalla kuin kaikilla muillakin; nopeus alkaa tuntua sopivalta ja oikealta kun sitä ajaa tarpeeksi kauan. Sen jälkeen nopeutta säätelee alitajunta, ei kuskin harkinta.
"Aivot toimivat ylinopeudella ajavilla täsmälleen samalla tavalla kuin kaikilla muillakin; nopeus alkaa tuntua sopivalta ja oikealta kun sitä ajaa tarpeeksi kauan. Sen jälkeen nopeutta säätelee alitajunta, ei kuskin harkinta."
Näyttä toimivan hyvin. Väärin harkitun ylinopeuden tulokset voi lukea lehdestä.
Kumppani "Tuo [nykyautojen tarpeettoman krääsän maininta] oli kommmentissasi Herbertille jotakuinkin ainoa, jossa oli jotakin uutta ajateltavaa muille, joissakin asioissa voisi olla hyvä kääntää asioita noinkin päin."
Itse olen muutamaan otteeseen tuskaillut uusiin autoihin liittyen ähkyä, joka on seurausta SO2001:n mainitsemista asioista. Pahimmillaan tuo johtaa jopa arjen hankaloitumiseen, kun lasiin jäätyneitä pyyhkimen sulkia ei saa nostettua ylös ilman, että laittaa virta-avaimen tiettyyn asentoon ja sitten pyyhkimien vivun tiettyyn asentoon, joka on tarkoitettu sulkien vaihtoon. Ja milläs jäätyneitä sulkia liikuttelet. Tai että trippimittari pitää nollata tietyssä vaiheessa matkaa painamalla nappia tietty määrä. Väärä tapa painella vaikuttaa johonkin muuhun asiaan. Harvemmin tarvittaviin asioihin pitäisi kaivaa käsikirja esiin.
Toisaalta osa asioista on tarpeen, vaikka näennäisen tarpeettomia olisivatkin. Kaiken ei aina tarvitse olla spartalaista, vaan tietty turhamaisuus sallittakoon. Itselläni esimerkiksi on autossani aluvanteet kesä- ja talvirenkailla.
Uutta autoa ostaessani haen vaihtoehdon, joka minua eniten miellyttää ja jossa koen hinnan olevan parhaiten kohdallaan. Täydellisyyteen en pääse, en lähellekään, mutta voin silti tehdä mielestäni parhaan mahdollisen valinnan. Siitä on pitkä matka SO2001:n näkemykseen nopeusrajoituksen noudattamisen tarpeesta ja keinoihin saada oma auto kulkemaan rajoituksen mukaista nopeutta.
SO2001: "Tähän mennessä olen hoitanut vastuuni kohtuullisen hyvin, koska en ole ajanut ainoatakaan risteyskolaria, jossa syy olisi ollut minun."
Joka kerta, kun rikot sääntöjä, luistat vastuustasi. Vai onko käsityksesi vastuullisuudesta tosiaan se, että kaikki on sallittua, mistä ei jää kiinni ja mistä ei juuri sillä hetkellä satu aiheutumaan konkreettista vahinkoa! Miten ajattelit kantaa vastuusi tilanteessa, jossa joku kuolee tai loukkaantuu kolarissa, josta olisi selvitty ilman henkilövahinkoja ilman ylinopeuttasi?
SO2001: "Kun tätä taustaa vasten esitän uudenlaisen turvatekniikan käyttöön ottamista ja annan linkin MIT:n asiantuntijoiden suunnittelemaan järjestelmään, jossa autot kommunikoivat keskenään välttääkseen kolarit risteyksissä, Herbert tulkitsee sen haluksi siirtää vastuitani omasta käytöksestäni muille."
Olet kieltäytynyt noudattamasta rajoituksia. Sen sijaan olet esittänyt tuollaisia järjestelmiä ja rajoitusten nostoa.
Tiedät itsekin, että tuollaiset järjestelmät toteutuvat aikaisintaan useiden vuosien kuluttua, joten voit ihan rauhassa paeta vastuutasi ja jatkaa rajoitusten rikkomista. Toisin sanoen sinun ei tarvitse muuttaa mitään eli sinuun liittyvät ongelmat eivät poistu tai edes vähene. Se on vahva osoitus vastuuttomuudestasi, koska sinulla on mahdollisuus varsin helposti vähentää ongelmia, mutta et sitä tee. Sen sijaan ehdotuksillasi huijaat lähinnä itseäsi kuvittelemaan olevasi halukas ratkaisemaan ongelmia.
SO2001: "Millä perusteella autoon asennettava ylinopeudet estävä järjestelmä on huonompi kuin tienvarsikameroihin ja poliisin sakotuspartioihin perustuva järjestelmä?"
En ala vertailla noiden paremmuutta, koska kyse on sinun toiminnastasi. Ei poliisista tai nopeudenrajoittimista yhdistettynä nykyistä korkeampiin rajoituksiin.
SO2001: "Jos auton nopeus ja suorituskyky on samaa kuin valta, ei ole ihme, että jotkut paikkaavat ”valtavajettaan” urheiluautoilla ja suurella moottoriteholla."
Tuota en tarkoittanut. Minulla on suorituskykyisempi auto kuin sinulla, mutta käytän alempia nopeuksia kuin sinä.
SO2001: "vaikka yleisesti sanotaankin, että ylinopeussakot ovat itsestä kiinni, ylinopeuteen voi syyllistyä vahingossakin. Ja tässä hän on aivan oikeassa."
Tietysti voi syyllistyä vahingossakin. Tietysti vahingon määritelmä riippuu siitä, miten asiaa tarkastellaan. Jos ajoon lähtiessäsi haluat noudattaa rajoituksia vain kiinnijäämisriskin kasvaessa tarpeeksi (esim. havaitsessasi kamerapöntön), kyse ei ole puhtaasti vahingosta. Kyse on samasta vastuuttomuudesta, johon viittasin tämän kirjoituksen alussa. Jos sen sijaan otat tavoitteeksi noudattaa rajoituksia aina ja ihan oma-aloitteisesti, tuollaisen vahingon riski pienenee murto-osaan.
Liittyikö muuten kommenttisi vahingon mahdollisuudesta johonkin?
SO2001: ” Yksi syy tähän saattaa olla autoilijoiden tunne siitä, että koska heiltä nopeusrajoituksilla viedään oikeus ajaa rajoitusnopeutta suuremmalla vauhdilla, vaikka se heidän mielestään voisi olla monin paikoin olosuhteisiin nähden turvallista, he eivät halua enää tämän päälle vapaaehtoisesti luopua heille sallitusta nopeudesta edes silloin, kun siihen olosuhteiden takia voisi olla syytä.
Tuo tunne on yksi niistä monista, jotka vaikuttavat päätöksentekoon liikenteessä. Jos ihminen ei aktiivisesti seuraile ajatustensa kulkua, hän toimii tunteittensa mukaan eli epärationaalisesti myös tilanteissa, joissa tunteiden ei saisi antaa vaikuttaa.
Turhauttavaa seurata sivusta kun sinä sekä ymmärrät asian, että olet siitä pihalla samanaikaisesti. Ymmärrät että ihmiset päättävät esimerkiksi ajonopeuksistaan tunteisiin perustuvien alitajuisten motiivien mukaan, mutta et kykene näkemään mitä tuosta ymmärryksestä loogisesti ajatellen seuraa. Jos kerran tiedät että tunnesyyt vaikuttavat nopeuspäätöksiin, niin miksi olet yrittänyt puolustella kuljettajien lainvastaisia nopeuspäätöksiä järkisyillä niin kauan kun kirjoituksiasi voi seurata taaksepäin?
Loogisin perustelu, jonka olet tähän mennessä antanut, on että sinulla on vahvat tunnesyyt vastustaa sääntöjä. Samoin selityksesi, että sinulla on ADHD, kuulosti loogiselta, koska sen oireista suurin osa sopii sinun mielipiteisiisi. Nämä perustelut selittäisivät ristiriitaiset selittelysi sekä sen, miksi et itse huomaa niissä ristiriitaisuuksia. Mutta sinä kinaat omia selityksiäsi vastaan väittämällä, että mielipiteesi ”ovat loogisia ja perustuvat tosiasioihin eivätkä ole harhoja”.
Herbert: Miten ajattelit kantaa vastuusi tilanteessa, jossa joku kuolee tai loukkaantuu kolarissa, josta olisi selvitty ilman henkilövahinkoja ilman ylinopeuttasi?
Aina, kun on tehnyt virheen ja aiheuttanut onnettomuuden, joutuu tavalla tai toisella vastuuseen. Tapahtuman vakavuudesta ja luonteesta riippuu, selviääkö sakoilla, vai onko mentävä vankilaan, ja pitääkö kärsiä tunnontuskia siitä, että on aiheuttanut jonkun vammautumisen tai kuoleman.
Vuosikymmenien propaganda on saanut aikaan ihmisten mielissä sen, että ylinopeus katsotaan onnettomuustilanteissa kaikkein raskauttavimmaksi tekijäksi ja kaikkein suurimmaksi rikokseksi. Tällainen ajattelutapa on vanha. Jo autokoulun opettajani sanoi aikoinaan, että ihmisillä on onnettomuustilanteissa tapana puolustautua sanomalla, että he eivät ajaneet ylinopeutta – mikäli näin on asiantila - aivan kuin se jotenkin mitätöisi heidän virheensä ja tekisi heistä syyttömiä. Hän muistutti, että onnettomuuteen syyllinen on syyllinen, ajoipa hän ylinopeutta tai ei.
Tähän aikaan vuodesta lehdissä on jo jonkin aikaa ollut uutisia liukkaan kelin onnettomuuksista. Yleensä uutistekstissä kerrotaan, että auto lähti heittelehtimään, vaikka näin ei käytännössä juuri voi edes tapahtua. Autoa hallitsematon kuljettaja on se, joka panee autonsa heittelehtimään. Kun kolaria analysoidaan, heittelehtineen auton kuljettajaa pidetään lähes syyttömänä ja todetaan, että huono keli aiheutti onnettomuuden. Mutta jos onnettomuus ei ole johtunut kuljettajan puutteellisesta ajotaidosta vaan ylinopeudesta, niin tällöin kuljettajaa pidetään törkeimmän luokan rikollisena, jolla ei ole oikeutta vedota huonoon keliin. Nyt vain korostetaan nopeuden merkitystä, jolloin kuljettajan kyvyt jää toissijaiseen rooliin, vaikka ne ovat ratkaisevan tärkeitä. Jollain tieosuudella voisi ihan hyvin käyttää rajoitusta kovempaakin nopeutta.
Huonon ajotaidon takia ajettua kolaria pidetään hyväksyttävänä, koska kuka nyt huonolle ajotaidolleen mitään mahtaa. Mutta ylinopeudella ajettua kolaria ei pidetä hyväksyttävänä missään olosuhteissa. Mutta pitääkö huonolla ajotaidolla lähteä huonoon keliin? Eikö tässä nähdä mitään moraalista ongelmaa.
Herbert: Minulla on suorituskykyisempi auto kuin sinulla, mutta käytän alempia nopeuksia kuin sinä.
Ajaminen taitaa olla aika kidutusta. Mitä mieltä on ostaa suorituskykyinen auto ja olla käyttämättä sen suorituskykyä. Mitä tarpeita sellainen suorituskyky palvelee, joka on olemassa, mutta jota ei käytä. Sehän on vähän kuin satamassa seisova huvijahti, jolla ei koskaan purjehdita, tai lentokone, jolla ei koskaan lennetä.
Jos minulla olisi niin paljon rahaa, että voisin ostella uusia suorituskykyisiä autoja, en taatusti tuhlaisi rahojani sellaisiin, vaan ostaisin esimerkiksi jonkun 2000-3000 euron hintaisen siistin ja mahdollisimman vähän ajetun auton (todella hyvän näköisiä Peugeot 406 autoja ja tietysti muitakin merkkejä löytyy tästä hintasegmentistä) ja käyttäisin loput rahat matkailuun kaukomailla ja vaikka huvijahdin ostamiseen, jos en muuta keksisi. Uusi auto on huonoin mahdollinen sijoitus, jossa ei saa nopeasti hupenevalle rahalleen mitään merkittävää vastinetta.
Viimeisin virke on tahallisen provokatiivinen, ja moni todennäköisesti väittää vastaan. Minäkin väitän vastaan ja jatkan, että kymmenien tuhansien eurojen maksaminen siitä, että saa istua tietynalaisessa penkissä tietynlaisten peltikuorien sisällä, on kyllä maksamista tyhjästä.
Todennäköisesti uuden auton ostajan saamat hyödyt ovat jollakin tavalla psykologisia, eli ostaja ei osta ensisijaisesti kulkuvälinettä vaan palvelua autokaupassa ja hetken tunteen, että hän keskipiste ja huomion kohde. Ostaja ostaa objektin, jonka avulla hän kohottaa itsetuntoaan ja ylläpitää kuvitelmiaan yhteiskunnallisesta asemastaan ja vallastaan ja mitä kaikkea autoon sisältyy.
Huomautan tässä yhteydessä, että en ole aina ajanut halvoilla romuautoilla. Aikaisemmassa elämässäni, jos tällaista sanontaa on tässä lupa käyttää, ajoin uusina ostetuilla autoilla kuten Saab 99 ja Peugeot 205D ja monia muita. Viimeisin uutena hankittu auto – jonka hankkiminen sijoittuu jo nykyiseen elämääni – oli Nissan Micra, joka ei ollut oma valintani eikä minun maksamani. Se oli alun perin leasing-auto, joka jäi erilaisten sattumien kautta perheeseen.
Ajelin mennneinä vuosikymmeninä isäni uusilla autoilla kuten Volvo 740:llä, Oldsmobile Delta 88:lla, Chevrolet Capricella sekä monilla muilla. Ajokorttini alkuaikoina ajoin yhden Volvo 164:n ojaan, mistä olen tehnyt rekonstruktiovideonkin. Eli kyllä minullakin on kokemusta siitä, miltä tuntuu olla liikenteessä keskitasoa kalliimmalla ja suorituskykyisemmällä autolla. Eikä se kokemus ollut sen arvoinen, että omilla rahoillani – jos sellaisia olisi – ostaisin tuon hintaluokan autoja uutena. Ei todellakaan. Saman ajokokemuksenhan voi saada myös vanhasta autosta, jos se on siisti ja hyväkuntoinen. Mutta rikkaan omistajan ja uuden auton ”statusta” ei saa. Mutta mikäli auto on siisti ja virheetön, sen avulla voi saavuttaa toisenlaisen statuksen, jota arvostan huomattavasti enemmän. Nimittäin mielikuvan, että auton omistaja on järkevä ja taloudellinen ja pitää omaisuudestaan hyvää huolta. Tämän parempaa statusta ei voi ollakaan. Ja jos automalli on kaunis, sen avulla omistajalle lankeaa vielä tyylitajuisen ihmisen imago. No, tietenkään aina ulkopuolinen katsoja ei osaa yhdistää asioita näin. Mutta sehän on itsetunnon kannalta tärkeintä, mitä omassa mielessään ajattelee.
Tämä nyt ei liittynyt aiheeseen, mutta mikäpä tässä liittyy.
SO2001: Aina, kun on tehnyt virheen ja aiheuttanut onnettomuuden, joutuu tavalla tai toisella vastuuseen. Tapahtuman vakavuudesta ja luonteesta riippuu, selviääkö sakoilla, vai onko mentävä vankilaan, ja pitääkö kärsiä tunnontuskia siitä, että on aiheuttanut jonkun vammautumisen tai kuoleman.
Eikö sinusta tapahtuman vakavuus ja luonne ole sinun vaikutusalueellasi ollenkaan? Jos on ja vaikka et vaikuta ymmärtävän asiasta mitään, niin mikä voisi olla sellainen tekijä, joka vaikuttaa henkilövahinkoseuraamuksiin eniten?
ylinopeus katsotaan onnettomuustilanteissa kaikkein raskauttavimmaksi tekijäksi ja kaikkein suurimmaksi rikokseksi. Tällainen ajattelutapa on vanha.
Niin, mietipäs ihan näin yksinkertaistetulla rautalankaesimerkillä: jos ylinopeus veisi jonkun hengen sinun toimestasi ja rajoitusnopeutta ajamalla koko tilannetta ei olisi edes syntynyt, niin miksi noin ei sitten olisi? Aika raskauttava tekohan sellainen olisi, eikö vain? Rikoksilla on asteikkonsa yhteiskunnassa: on raskauttavampi rikos viedä sinulta lompakko lyömällä sinua päähän, kuin näpistää se huomaamattasi taskusta ohi kävellessä. Ajattele sitä hiuksenhienoa eroa lyöntien voimakkuudessa: tuleeko vain kuhmu, lähteekö taju ja tulee kuhmu, vai pistetäänkö kaveri arkkuun sen jälkeen.
Kuolemantuottamus millä nopeudella tahansa on tietysti raskauttava asia - liikenteessä - mutta kun tekosi osoittaisi hyvin pientä kunnioitusta kanssaliikkujia kohtaa joka tapauksessa. Olisiko puolustuksesi edelleen silti diktatuurit, salaliitot ja robottiautojen puute? Ei kuule ketään kiinnosta mistä sinä esim. vankilassa potisit tunnontuskia.
Ihan sama onko ajatus vanha vai ei. Mitäköhän moderni ajatteluatapa sitten olisi?
...Nyt vain korostetaan nopeuden merkitystä, jolloin kuljettajan kyvyt jää toissijaiseen rooliin, vaikka ne ovat ratkaisevan tärkeitä. Jollain tieosuudella voisi ihan hyvin käyttää rajoitusta kovempaakin nopeutta.
Eivät taidot jää toissijaiseksi nopeutta korostettaessa. Ratkaisevan tärkeinä niiden yliarviointia juuri rajoituksin hillitäänkin. Se on yhteiskunnassa sovittu tapa ilmaista asia, että rajat olisi oltava, pösilömmällekin ne näkyvät muistutuksena liikennemerkkien muodossa.
Joillain tieosuuksilla moni varmaan kuvitteleekin voivansa ajaa rajoitusta kovempaa, mutta tuollaisilla uutisilla, joihin viittaat, voidaan osoittaa kuvitelmien olleen väärät. Pösilömmille taas lisää muistutusta aiheesta.
Mitä mieltä on ostaa suorituskykyinen auto ja olla käyttämättä sen suorituskykyä. Mitä tarpeita sellainen suorituskyky palvelee, joka on olemassa, mutta jota ei käytä. Sehän on vähän kuin satamassa seisova huvijahti, jolla ei koskaan purjehdita, tai lentokone, jolla ei koskaan lennetä.
Tarkoitatko, että sinä ulosmittaat nykyautosi kaiken suorituskyvyn? Tilaisuuden tullen painat lämän tiskiin. Ellet, niin vastaa omaan kysymkseesi.
Todennäköisesti uuden auton ostajan saamat hyödyt ovat jollakin tavalla psykologisia, eli ostaja ei osta ensisijaisesti kulkuvälinettä vaan palvelua autokaupassa ja hetken tunteen, että hän keskipiste ja huomion kohde.
Sinun psykologiset hyötysi ovat toisenlaiset ehkä, mutta miksi silti toteutat niitä liikenteessä, missä et ainakaan ole vähentämässä kanssaliikkujien riskejä. Saatko olla keskipisteenä ja huomion kohteena?
Tämä nyt ei liittynyt aiheeseen, mutta mikäpä tässä liittyy.
Huomasitko? Taas kävi noin! Miksi sitten toistat tuollaista, etkä keskity olennaisempaan? Me odotamme, että alkaisivat liittyä paremminkin aiheeseen...
Yli 90% suomalaisista autoilijoista on kieltäytynyt noudattamasta nopeusrajoituksia eli ajanut ylinopeutta.
Mikset saman tien väitä, että 100%. Tuo ei vastaa silti mitenkään siihen sinun oman vastuusi käsitykseen, josta Herbertkin tuossa yrittää saada jotakin tolkkua. Varsinaisesti odotan mielenkiinnolla hänen kommenttiaan.
Siirrän tämän aiheen käsittelyn psykologia-otsikon alle. Siellä edellinenkin kommenttini on. Tähän sen sijaan laitan ihan kaikille ajateltavaksi vastuuseen liittyen uutisen Ylen sivuilta:
Edelliseen: Minä olen sitä mieltä ettei näin vakavia asioita pidä ruveta käsittelemään näillä huruukko osastoilla. Päivälehtien yleisöpalstoilla löytyy arvostelijoita yllin kyllin oikeuden päätöksille.
Yritetään keskittyä tekniikan lehdessä lehden luonteeseen sopiviin asioihin.
Etenkin nimimerkin suojassa ei pidä lähteä laajentamaan keskustelua näin vakaviin asioihin.
En ota kantaa edellä mainitun onnettomuuden oikeuskäsittelyyn enkä oikeastaan edes itse tapahtumaan. Olen kuitenkin joskus miettinyt, että tuollainen olisi lähes pahin painajainen, mitä maantiellä voisi sattua. Sen kanssa joutuisi elämään loppuikänsä syyllisyyttä kokien.
SO2001: ...tuollainen olisi lähes pahin painajainen, mitä maantiellä voisi sattua. Sen kanssa joutuisi elämään loppuikänsä syyllisyyttä kokien.
No miten sen suhteuttaisit loppuiän syyllisyystunteen siihen ohimenevään kidutusfiilikseen ja ahistukseen, jota rajoitusnopeutta, tai parempaa tilannenopeutta ajamalla koet? Miten selität pelivaran pienentämisen, jopa ulosmittaamisen tässä suhteessa myös?
SO2001: ” Vanha muistojen kultaama TeeCee vaikuttaa aivan mukavalta ja rennolta tyypiltä. Mutta jotakin muuttui.”
Sen aikaisen TeeCeen oli helppo olla mukava ja rento. Kun ei tiedä juuri mitään, eikä ymmärrä suurinta osaa siitäkään vähästä mitä tietää, niin mikäs siinä on ollessa mukava ja rento. Siihenhän alitajunamme pyrkii, pitämään rauhattomuutta aiheuttavat ajatukset poissa mielestä. Se jokin mikä muuttui, oli ajattelutapa.
Olin paljon tien päällä, n. 70.000 km/vuosi. Liikuin pitkiä matkoja työkaverin kanssa, välillä eri autoilla. Jos kaveri liikkui mielestäni turhan hiljaa, ajoin edelle omaa vauhtiani, ja joskus jättäydyin ajamaan omaa vauhtiani kun kaverin vauhti tuntui minulle liian kovalta. Huomasin, että tällä oli paljon pienempi vaikutus meidän kahden matka-aikojen eroon kuin olin luullut. Tämä herätti mielenkiintoni, aloin seurata asiaa tarkemmin. En ollut huomannut aiemmin esimerkiksi sitä, miten paljon enemmän kaverini joutui tekemään työtä minuun verrattuna, kun hän sattui ajamaan parivaljakkomme etummaisena, ja minä aitiopaikalla vähän taaempana. Kokeilin mitä tapahtuu jos lakkaan kyttäämästä ohituspaikkoja ja huomasin, että olin perillä selvästi virkeämpänä. Monet ajaessa päähän ottaneet asiat eivät enää ottaneetkaan päähän.
Jos ei kyttää ohituspaikkoja, ei paljoa ohittelekaan. Ajoin usein Helsingin ja Tampereen väliä, ja moottoritie oli vasta työmaa, josta näkyi vilauksia tielle. Kymmenien testauskertojen jälkeen alkoi vähitellen kehittyä kokonaiskuva, että ohittelun lopettaminen ei lyhentänyt matka-aikaani niin paljoa, että sen vaikutuksen olisi erottanut auton kellosta seuraamalla. Pakkohan sen jotain oli vaikuttaa, mutta nähtävästi muista syistä johtuvaa hajontaa oli niin paljon, että se ei erottunut niiden seasta. Tämä ei pätenyt enää kun moottoritie avattiin.
Ohitusten vähentymisestä seurasi muutama asia. Yksi seuraus oli, että firman autovastaava kysyi mitä oli tapahtunut, kun autoni kulutus ja kilometrit eivät enää täsmää hänen exelissään. Hän epäili varmaan että olin aikaisemmin tankannut moottoripyöränkin firman kortilla ja nyt lopettanut sen.
Toinen seuraus oli, että tiet täyttyivät idiooteista. Kun oli itse aina ohittanut tupeksijat omalla vuorollaan, ei ollut päässyt näkemään miltä ohittelu näytti sivusta seurattuna. Vaarallisia tilanteita näki kaiken aikaa, mikä motivoi jättämään aina vaan pidemmän ja pidemmän välin edellä ajavaan, ja siirtämään ajolinjaa lähemmäs oikeaa reunaa, jotta kahelit pääsisivät ainakin minusta ohi törmäämättä.
Kolmas havainto oli, että olin paremmalla tuulella ja virkeämpi perille päästessä.
Neljäs havainto oli, että nopeat väistöt ja äkkinäiset jarrutukset käytännöllisesti katsoen loppuivat, liikkuminen oli ylipäätään jouheampaa. Sen seurauksena autoni jarrut ryytyivät käytön puutteessa. Huoltomies käski tekemään välillä voimakkaita jarrutuksia, ja vanhan autoni liikkeestä ostanut soitti ja kysyi, että miksi autoni jarrupolkimen kumi oli jouduttu uusimaan. Se oli 120.000 kilometrin jälkeen kiiltävän musta kuin uudessa autossa.
Pidän tuota tapahtumaketjua alkusysäyksenä sille, että olen nyt erilainen kuin ennen, ja toivottavasti kohta taas erilainen kuin nyt. Olen tyytyväinen siihen miten paljon ajatteluni on kehittynyt lähtötilanteesta, mutta en ole tyytyväinen sen nykyiseen tasoon. Kun on itseensä tyytyväinen, lakkaa kehittymästä. Toivottavasti voin 20 vuoden päästä pitää nykyistä itseäni yhtä hölmönä kuin tänään pidän 20 vuotta sitten elänyttä itseäni
Itse tunnen olevani vähintään yhtä rento kuin ennenkin, mutta eri syistä kuin ennen. Entisen ja nykyisen TeeCeen mukavuutta en pysty objektiivisesti arvioimaan. Väitän että sinäkään et pysty arvioimaan sitä, koska saat harhojesi vuoksi minulta pakostakin paljon negatiivista palautetta, jota et omien sanojesi mukaan kestä yhtään. Pakostakin tämä heikentää jo alun perinkin aika vähäistä objektiivisuuttasi.
Olisi kiva saada tietää kuinka Kumppani valitsee nopeuden esim. moottoritiellä edellyttää tietysti että hän sillä ajaa ylittämättä kertaakaan nopeusrajoitusta?
SO2001: ”En ole toistaiseksi vammauttanut enkä vahingoittanut ketään liikenteessä paitsi itseäni kauan sitten polkupyörällä törmäillessäni. Siitä kannoin vastuun, koska kukapa muukaan sen kantaa.”
Kuljettajan vastuulle ei kuulu pelkästään olla vahingoittamatta muita liikenteessä, hänen vastuuseensa kuuluu olla vaarantamatta liikenneturvallisuutta. Konkreettisen vaaran aiheuttamista ei edellytetä, saati sitten jonkun vammauttamista tai kuolemaa. Riittää, että teosta on VOINUT aiheutua konkreettista vaaraa. Tämä logiikka on osoittautunut sinulle ylivoimaisen vaikeaksi ymmärtää: ” En ole koskaan vaatinut, että toisten vaarantamisen ei saisi olla rangaistavaa, mutta olen kritisoinut sitä, että ”vaarantamista” käytetään abstraktissa merkityksessä siten, että vaarantamisesta rangaistaan, vaikka ketään ei ole vaarannettu.”.
Ei tämän toistelu tietenkään mitään vaikuta, sinä jatkat harhoissasi mistään mitään välittämättä, mutta sanon kuitenkin: jos jo se on rangaistavaa, että on liikennerikoksellaan VOINUT aiheuttaa vaaraa, niin liikenteen uhrien määrä on pienempi verrattuna siihen, että rangaistuksia annettaisiin vain niistä laittomista riskeistä, jotka aiheuttavat konkreettista varaa tai uhreja. Tämän ajatuksen loogisuutta miettiessä täytyy muistaa, että tarkoitus ei ole minimoida kritiikkiä kestämättömien kärsimyksiä, vaan tarkoitus on suojella ihmisiä potentiaalisesti hyvin riskialttiissa ympäristössä.
Mitä sinun oli tarkoitus kertoa tuolla kommentillasi? Halusitko sanoa, että koska ottamasi tahalliset riskit eivät ole realisoituneet vahingoiksi tähän mennessä, niin sinä et ole jättänyt hoitamatta kuljettajalle kuuluvaa vastuuta olla ottamatta tahallisia laittomia riskejä liikennesääntöjä rikkomalla? Siltä se kuulosti, mutta et kai sinä ihan noin pihalla ole. Jos olet, niin sinun pitää hyväksyä humalassa lentäneen lentokapteenin selitys, että hän on toiminut vastuullisesti, koska ei TOISTAISEKSI ole syössyt konettaan maahan. Tulkaa sitten vasta arvostelemaan kun olen lastini kanssa liiskana vuorenrinteessä. Hyväksytkö tuollaisen?
Quu: Olisi kiva saada tietää kuinka Kumppani valitsee nopeuden esim. moottoritiellä edellyttää tietysti että hän sillä ajaa ylittämättä kertaakaan nopeusrajoitusta?
Miten ja miksi ja juuri minun nopeusvalintani edellyttää tuollaista?
Taidat kuulua niihin patologisiin leimaajiin, joita täällä riittää. Täällä ei minun ymmärrykseni mukaan niin kukaan ole totaalinollatoleranssia ollut julistamassa, eikä esittänyt ajavansa sellaisen opin mukaan. En minäkään.
Saas nähdä kauanko jaksat länkyttää asiasta, mutta älä viitsi olla enää Quutamolla enempää, nolaat itsesi. Minä ymmärrän, että yrität kirjoittaa leimaamis- ja provokatiivisessa tarkoituksessa. Mutta ei se tule johtamaan mihinkään, eikä se edistä keskustelussa yhtään mitään.
Kiitos Kumppanille valistavasta neuvosta kuinka tällä palstalla kuuluu käyttäytyä. Pahoittelen jos loukkasin yksityisyyttäsi ja poistun keskustelusta.
ps. tuli vaan mieleen kun olet niin huolissasi meidän normaalien autoilijoiden käyttämistä nopeuksista.
TeeCeen kertomus siitä, miten hän ajoi ja ohitteli ennen, ja miten hän muutti suhtautumistaan, on omalla tavallaan mielenkiintoinen.
Sen havainnon TeeCeen kertomuksesta voi ainakin tehdä, että liikumme erilaisessa ympäristössä. TeeCee kertoo, että sen jälkeen, kun hän ei enää kytännyt ohituspaikkoja, hän tuli perille virkeämpänä. Seuraava kuvaus on omalla tavallaan myös mielenkiintoinen:
Kun oli itse aina ohittanut tupeksijat omalla vuorollaan, ei ollut päässyt näkemään miltä ohittelu näytti sivusta seurattuna. Vaarallisia tilanteita näki kaiken aikaa, mikä motivoi jättämään aina vaan pidemmän ja pidemmän välin edellä ajavaan, ja siirtämään ajolinjaa lähemmäs oikeaa reunaa, jotta kahelit pääsisivät ainakin minusta ohi törmäämättä.
Eikö tästä voisi melkein tehdä sen johtopäätöksen, että hitaammin ajaminen saa aikaan riskejä, joiden keskipisteessä joutuu itse olemaan. Ympärillä pyörii vaarallinen ohitussirkus. Jos ohitustilanteessa tapahtuu törmäys, ohitettavakin voi joutua osalliseksi siihen. Jos ajaisi kovempaa, moni vaarallinen ohitus jäisi tapahtumatta.
Myönnän, että TeeCeen kuvailema ajotapa hänen kuvailemassaan ympäristössä voi olla stressaava, ja sen etu ajansäästön näkökulmasta katsoen voi olla vähäinen. Sadan kilometrin matkalla voi onnistua ohittamaan esimerkiksi kaksikymmentä autoa, ja kaiken tämän stressaavan ohittelun hyöty on se, että on perillä pari minuuttia aikaisemmin. On rennompaa ja vähemmän stressaavaa ajella autojen seassa ohittelematta muita.
En yleensä aja tuollaisissa olosuhteissa vaan maanteillä, joilla on huomattavasti vähemmän liikennettä. Kun lähden ajamaan, ensimmäinen potentiaalinen ohitettava voi körötellä edessäni, kun olen ajanut esimerkiksi kymmenen tai viisitoista kilometriä. Koska tunnen tien, minun ei tarvitse kytätä ohituspaikkoja. Odottelen aivan rauhassa, kunnes tietämäni suora aukeaa, ja teen ohituksen. Koska liikennettä on vähän, on epätodennäköistä, että ketään tulee vastaan. Ja jos tulee, teen ohituksen seuraavalla tietämälläni suoralla. Vaikka olenkin huono muistamaan paikkoja, muistan kuitenkin vakioreittini varrella olevat ohitussuorat. Minun ei siis tarvitse kytätä sopivia paikkoja eikä kärkkyä ohitusvalmiudessa. Pidän yleensä reilun etäisyyden edellä ajavaan. Väitänpä melkein, että ajan kauempana edellä ajavasta kuin autoilijat keskimäärin.
Koska liikennettä on vähän, seuraava ohitettava tulee kohdalle taas melko pitkän ajomatkan jälkeen, jolloin edellä kuvattu toistuu, jos katson siihen olevan syytä. Parin kolmen ohituksen jälkeen olenkin perillä. Ohittelu ei ole aiheuttanut stressiä eikä väsymystä. Jos autoja on paljon, en ohita vaan tyydyn ajamaan jonossa muiden seassa. Ja jos edessä oleva auto ajaa riittävän kovaa, en vaivaudu ohittamaan sitä, vaikka oma tavoitenopeuteni olisikin hieman suurempi kuin sen. Tänään esimerkiksi ajoin parikymmentä kilometriä erään auton perässä, koska katsoin, että sen vauhti riittää minulle.
Minulle on kuluneen vuoden aikana tapahtunut muutaman kerran niin, että ohittamani auto on ohituksen jälkeen kiihdyttänyt ja riehaantunut ajamaan aivan älytöntä vauhtia, niin että tilanteesta on kehittynyt kilpa-ajon tyyppinen tapahtuma, millaisesta en pidä. On tuntunut aivan siltä kuin ohitettavan auton kuljettaja oli protestoinut sitä vastaan, että rohkenin ohittaa hänet. Olen silloin ajanut jonnekin sivutielle tai tehnyt mitä tahansa inhottavan tilanteen lopettamiseksi. Syyskuussa tällaista tapahtui kaksi kertaa samalla matkalla Etelä-Suomeen.
Tunnistan kyllä TeeCeen kuvailemat olosuhteet ja ajotavan. Joskus pitkällä matkalla Etelä-Suomeen olen sortunut tuollaiseen ajotyyliin. Mutta en kuitenkaan aina. Silloin, kun liikennettä on ollut paljon, olen ajanut moottoritielläkin aivan lösönopeudella päästäen autojonon toisensa perään ajamaan ohitseni. En ole jaksanut roikkua kesämökeille kiirehtivien Audien ja Volvojen jonoissa. Vasta kun hitaampi tieosuus on alkanut, olen voinut aktivoitua lisäämään hieman vauhtia.
Mitä TeeCeen mainitsemaan jarrun käyttämiseen tulee, niin ajotyyliini ei kuulu jarruttelu muualla kuin risteyksissä. Ohituksen keskeyttäminen voi tietenkin edellyttää jarrun painamista, mutta tuollaisia tapauksia on niin harvoin, ettei niillä ole jarrujen kulumisen kannalta suurta merkitystä. En edes muista, milloin viimeksi olen joutunut koskemaan jarrupolkimeen ohitustilanteen yhteydessä. Kyttäystyyppisessä ajamisessa toisen perän tuntumassa voi tietenkin joutua jarruttamaan, mutta en harrasta tuollaista.
SO2001: ” Kun ajokilometrini ja onnettomuushistoriani pannaan vaakakuppiin, minun ei voitane sanoa ainakaan tällä perusteella olevan keskimääräistä onnettomuusalttiimpi kuljettaja.”
Pistätkö sinä ihan oikeasti jotain painoa tuollaisille asioille liikenteen riskejä miettiessäsi? Eihän jonkun riskitekijän merkityksestä saa mitään realistista käsitystä omien onnettomuuksiensa tai niiden puuttumisen perusteella. Riskitekijöiden todellisen vaikutuksen näkee vain tarkastelemalla miten se vaikuttaa liikenteessä keskimäärin.
Tuolla sinun tarkastelutavalla esimerkiksi tupakoija voisi sanoa, että kun hänen polttamiensa savukkeiden määrä ja sairaushistoriansa pistetään vaakakuppiin, hänellä ei voitane sanoa olevan keskimääräistä suurempi syöpäriski, koska syöpää ei ole toistaiseksi diagnosoitu. Esittämäsi ajatusketju on epälooginen, mutta olet puolustellut sillä omia tahallisia riskejäsi monta kertaa.
Kommentissasi on myös se vika, että puhut vain onnettomuusalttiudesta, ja siitäkin vain sinun osaltasi, vaikka yleisimmin ottamasi laittomat riskit vaikuttavat eniten onnettomuuksien seurauksiin sinulla ja kaikilla muillakin. Jos testataan ajatuskulkusi loogisuutta toisella tupakointivertauksella, niin sopiva verrokki voisi olla vaikkapa ajatus, että arvioisit tupakoinnin haittoja sen perusteella, miten paljon se vanhentaa ihoa, ja nimenomaan juuri SINUN ihoasi. Tupakoinnin varsinaiset haittavaikutukset tulevat kuitenkin jostain ihan muusta sinun ihosi kimmoisuutta ylläpitävien proteiinien tuhoamisesta.
En käsittele yleisellä tasolla liikenteen riskejä TeeCeen edellä lainaamassa kirjoituksessa vaan kirjoitan omasta onnettomuusalttiudestani, josta katson, että ainakaan ajamieni kilometrien ja onnettomuushistoriani valossa sitä ei voitane pitää keskimääräistä suurempana.
Eikö se olisi vaikuttanut vähän oudolta, jos olisin kirjoittanut, että olen ajanut kohtalaisen kauan ja kohtalaisen paljon, enkä ole ajanut vakavia kolareita, joten onnettomuusalttiuttani voidaan ainakin tällä perusteella pitää tavanomaista suurempana.
Tavallaan myös tuon jälkimmäisen olettamuksen voitaisiin ajatella olevan totta, koska jos jotakin ei ole vielä tapahtunut, vaikka syyt sen tapahtumiseen ovat koko ajan olleet olemassa, eikö se jo pian todennäköisesti tapahdu. Eli pelkällä hyvällä tuurilla on menty, eikä hyvä tuuri voi kestä ikuisesti.
TeeCee kirjoittaa, että "eihän jonkun riskitekijän merkityksestä saa mitään realistista käsitystä omien onnettomuuksiensa tai niiden puuttumisen perusteella". Minä väitän, että ainakin jossakin määrin saa. Sanoohan nyt tavallinen arkijärkikin tämän. Jos ihminen esimerkiksi kaatuu tarpeeksi monta kertaa liukkaalla jäällä, kyllä hänelle jonkinlainen melko realistinen kuva syntyy siitä, että liukas on jää on vaarallinen. Vahingot opettavat varovaisemmaksi. Veikkaan, että liikenteessäkin kaasujalka vähän kevenisi, kun olisi muutaman kerran ajanut kolarin liian kovan vauhdin seurauksena. No, jotkut ovat huonompia ottamaan opiksi kuin toiset.
Tänään ajelin Helsinki-Turku-Helsinki reitin keskimäärin varsin maltillisella nopeudella. Moni auto ajoi ohitse, vaikka itsekin kyllä muutaman auton ohitin. En väitä, ettenkö olisi ajanut välillä ylinopeuttakin, mutta ajoin toisaalta myös rajoitusnopeutta hitaammin, eivätkä ylinopeudetkaan yleensä kovin suuria olleet. "Vauhtipolitiikkani" oli vaihteleva. Ei ollut kiire mihinkään, joten kulutin aikaa ajamalla. Eihän silloin kannata ajaa kovaa. "Cruise control" auttaisi tuollaisessa tylsässä moottoritieajossa. Vauhdin aaltoileminen johtui osittain väsymyksestä ja osittain tylsistymisestä. En minä nyt kuitenkaan rattiin ollut nukahtamassa.
Minua kiinnostaa keskimääräisyyden määritelmä, kun siihen vertaamiseen ajoittain törmää. Mikä SO2001 on keskimääräinen taajuus, jossa eri tyyppisiä kolareita ajetaan? Sinun täytyy tietää, koska osaat verrata omaa suoritustasi tuohon arvoon.
SO2001: "Veikkaan, että liikenteessäkin kaasujalka vähän kevenisi, kun olisi muutaman kerran ajanut kolarin liian kovan vauhdin seurauksena. No, jotkut ovat huonompia ottamaan opiksi kuin toiset."
Tuo on niin totta. Tällä palstalla on varmaan 15 vuotta jauhettu sitä, että vauhti vaikuttaa onnettomuusriskin lisäksi onnettomuuden seurauksiin. Yleensä niin, että jälkimmäinen on merkittävämpi asia. Silti onnettomuusriski pysyy monien mielessä päällimmäisenä asiana ja luultavasti koska pieni ero ajonopeudessa ei hyvissä olosuhteissa tunnu vaaralliselta, asiaa on niin kovin vaikea hyväksyä.
SO2001: Mitä tulee vastuun kantamiseen, niin tuskin pelkään tätä asiaa sen enempää kuin keskimäärin muutkaan. Jos jotain sattuu, siitä joutuu vastuuseen, halusipa tai ei.”
Tämä liittyy varmaankin kommenttiini ”keksit kaikenlaisia ihmeellisiä ajatusrakennelmia, joilla pyrit työntämään sinulle kuljettajana kuuluvaa vastuuta muille”. En sanonut että pelkäät vastuun kantamista, mielestäni sinä et edes tiedosta mitä vastuita sinulla liikenteessä on, joten miten voisit pelätä niitä.
Meillä näyttää olevan myös perustavaa laatua oleva näkemysero siitä, mitä tarkoitamme käsitteellä ”kuljettajan vastuu”. Kommenteistasi päätellen sinä ymmärrät vastuuksi sen, että ottaa vastaan rangaistukset, minusta taas rangaistus on vastuunsa kantamatta jättämisen seuraus. Mitä muita vaihtoehtoja kuljettajalla muka vahingon jälkeen on?
SO2001: Kuin muille ihmisille aiheutunut potentiaalinen vaara on kyseessä, mieleeni ei tule omalla kohdallani oikeastaan muita tapauksia kuin ne, joissa olen reagoinut “itsemurhaliiviin” pukeutuneeseen jalankulkijaan hieman liian myöhään.”
Me käsitämme eritavalla myös käsitteen potentiaalinen vaara, eli riski. Sinä ajattelet vain niitä tapauksia kun olet havainnut vaaran omalla kohdallasi. Minä pidän riskeinä myös niitä asioita, jotka eivät ole sitä omien havaintojeni perusteella, mutta jotka tutkimusten mukaan ovat riskejä. Ajonopeus on näistä paras esimerkki, siinä nähtävästi tieteellisen tiedon ja kuskien omien havaintojen ero on suurin. Riskejä arvioidessani otan huomioon havaintojeni lisäksi myös sen, mitä tiede sanoo ihmisen kyvystä havainnoida ympäristöään ja ymmärtää havaintonsa oikein. Ihminen e näe läheskään kaikkea mitä luulee näkeväni, koska aivot keksivät yli 90 % näköhavainnoistamme. Todellisista näköhavainnoistamme aivomme suodattavat pois havaintoja, jotka ovat mielipiteittemme ja alitajuisten motiiviemme vastaisia.
Koska pinnistelen ajatellakseni asioita tieteellisen maailmankuvan mukaan, minun on pakko olettaa että myös minulla on nuo samat rajoitteet kuin ihmisillä yleensä. Tästä seuraa mielestäni loogisesti ajatellen se, että en voi luottaa omiin arviointeihini siitä, paljonko potentiaalista varaa olen liikenteessä muille tai itselleni aiheuttanut. Omat mielipiteet tästäkin asiasta kyllä pyrkivät esiin, mutta niiden mukaan toimiminen tarkoittaisi omista periaatteistani luopumista, enkä ole siihen halukas, koska pidän tieteellistä maailmankuvaa parhaana tällä hetkellä tuntemistani.
Sinulle tyypilliseen tapaan et näytä murehtivan tuollaisista asioista. Olet varmaan vilpitön sanoessasi että arvostat tiedettä ja tieteellistä maailmankuvaa, mutta tässä asiassa tämä arvostuksesi ei näy. Kun jotain mielipidettäsi tukee paremmin haihattelu omien mielikuvien perusteella, niin tiede ja tieteellinen maailmankuva häviää 10-0.
TeeCee: Mikä SO2001 on keskimääräinen taajuus, jossa eri tyyppisiä kolareita ajetaan? Sinun täytyy tietää, koska osaat verrata omaa suoritustasi tuohon arvoon.
En verrannut omaa suoritustani keskimääräiseen kolarien esiintymiseen ajokilometreihin nähden, joten minun ei tarvitse tietää, mikä on keskimääräinen. Etsin parhaillaan, löytyisikö Googlesta vastaus tähän mielenkiintoiseen kysymykseen.*
Huomautan, että aiempana keskustelussa puhuttiin kuolemantapauksia ja vammautumisia aiheuttavista vakavista liikenneonnettomuuksista ja ylinopeuden osuudesta niihin. Keskustelu ajautui sen jälkeen minun johdattelemanani parkkipaikkakolhuihin ja muihin sen tyyppisiin vähäisiin kolhuihin, joissa ainoa kärsijä on ajoneuvo ihmisten säilyessä vammoitta.
Kun kirjoitin onnettomuushistoriasta, mielessäni olivat ”oikeat” onnettomuudet, eli sellaiset, joista kirjoitetaan lehdissä, ja joissa aineelliset vahingot ovat huomattavat, ja joissa kuolee tai vammautuu ihmisiä. Tällaiseen onnettomuuteenhan en ole joutunut kertaakaan. Kuten aikaisemmin olen kertonut, en ole koskaan ollut osallisena niin pahassa törmäyksessä tai ojaan ajossa, etteikö autolla olisi voinut ajaa pois tapahtumapaikalta.
Kun kirjoitin onnettomuushistoriastani, en sisällyttänyt onnettomuuksiksi parkkipaikoilla tulleita naarmuja enkä oikeastaan edes muita vähäisiä kolhuja, joihin edellä viittaan. Näin ollen katsoin, että onnettomuushistoriani on nolla. Ja nolla on nolla, olivatpa ajokilometrit mitä tahansa. Ja koska keskimääräinen onnettomuusalttius suhteessa ajokilometreihin ei ole nolla, minua ei voida tämän vertailun perusteella pitää keskimääräistä onnettomuusalttiimpana.
Huomaan ja myönnän nyt, että minun olisi pitänyt käyttää hieman toista ilmaisua. Kirjoittaa esimerkiksi näin, että mitä vakaviin onnettomuuksiin tulee, niin onnettomuushistoriani ei ole... jne.
Jos hieman lievennän edellä esittämääni arviota ja sisällytän onnettomuushistoriaani ensimmäisiltä ajovuosiltani joitakin tapauksia, joissa autoon on tullut sen verran vaurioita, että korjaamon palveluksia on tarvittu, tilanne tietysti muuttuu kuljettajan maineeni suhteen epäedullisempaan suuntaan. Nämä tapaukset luettelossa voivat nostaa minut jopa keskimääräistä onnettomuusalttiimpien joukkoon. Tämä on tietysti vain arvailua. Siinä vaiheessa, kun viimeinen näistä tapahtumista sattui, olin ajanut vasta noin 10 % nykyisistä ajokilometreistäni, ja ajokorttini oli ollut voimassa vain noin kymmenesosan siitä ajasta, minkä se tähän päivään mennessä on ollut voimassa. Ja viimeisintäkin tapausta voi melkein pitää parkkipaikkakolhuna, koska se tapahtui hitaassa vauhdissa kaistaa vaihtaessa ja parkkiruutua kohti kääntäessä. Äitini istui kyydissä.
Noita kaikkia tapauksia, joihin edellä viittaan, voi mielestäni pitää ”opetteluvaiheen” törmäilyinä. Kyseinen vaihe oli ajassa mitattuna minulla ehkä normaalia pitempi, mutta jotkut oppivat hitaammin, jotkut nopeammin.
Löysin tietoa henkilövahinko-onnettomuuksista suhteessa ajokilometreihin. Suhde vaihteli eri tieosuuksilla noin yhdestä kymmeneen, joten olosuhteilla näyttää olevan merkitystä. Erään lähteen mukaan keskiarvo Suomessa on 3,9 henkilövahinko-onnettomuutta sataa miljoonaa ajokilometriä kohti. Tällä tiedolla ei ole kovin paljon merkitystä, kun arvioin omaa onnettomuusalttiuttani. En nimittäin tule ajamaan sataa miljoonaa kilometriä.
Löytyi myös 1990-luvulla kerättyihin vakuutusyhtiöiden tilastoihin perustuva arvio, jonka mukaan ”henkilöauton kuljettajat aiheuttavat keskimäärin 1.13 vahinkoa miljoonaa ajokilometriä kohden”. Mitähän tarkoitetaan henkilöauton kuljettajien aiheuttamilla vahingoilla – liikennevakuutuksesta korvattaviako? Olipa määritelmä mikä tahansa, kaikki vahingot eivät tule vakuutusyhtiöiden tietoon.
TeeCee: Tuo on aivan totta, tekniikka helpottaa ajonopeuden pitämisessä haluttuna. Mutta tuo on eri asia kuin se mitä olemme 15 vuotta kinanneet. Jos kuskilla on ajamisessaan teemana osoittaa halveksuntaansa yhteiskunnan lakeja ja sääntöjä vastaan rikkomalla nopeusrajoituksia, niin ratkaisu ei löydy autotekniikasta tekniikasta. Tällaisen kuljettajan pitäisi ensin tiedosta mitkä motiivit hänen ajatuksiaan todellisuudessa ohjaavat, ja sen jälkeen muuttaa niitä paremmin liikenteeseen sopiviksi. Tämä ei onnistu niin kauan kun hän pitää omien motiiviensa setvimistä liirumlaarumina.
En tiedä, mistä kaikesta on kinattu 15 vuotta, koska en ole kirjoitellut tällä foorumilla niin kauan. Ja mitä motiiveihin ja liikenteeseen tulee, niin pääasiallinen motiivini autolla ajamiseen on päästä paikasta toiseen mahdollisimman mukavasti ja stressittömästi ja nopeasti. Esittelen mahdolliset tilanteista riippuvat toisen asteen motiivit myöhemmin.
Tänään en ilmeisesti aja ollenkaan, mutta kun huomenna todennäköisesti taas lähden liikenteeseen, ajatukseni ovat siinä paikkakunnassa, minne olen menossa. Suunnittelen, mitä siellä teen ja niin edelleen. En ajattele, että huomennapa lähden taas halveksumaan yhteiskunnan lakeja ja sääntöjä ajamalla ylinopeutta ja ohittelemalla muita autoja.
Jos kuitenkin toimin näin, motiivini on yksinkertaisesti vain se, että nopeusrajoituksen mukaan mateleminen on samaan aikaan sekä tylsää ja stressaavaa. En kerta kaikkiaan jaksa enkä halua harjoittaa tuollaista itsekidutusta. Tylsää se on siksi, että ajaminen ei tarjoa mitään positiivista palautetta. Kuljettaja vain istuu tönkkönä penkissään ja huokailee tylsistyneenä, että hoh, hoijaa, miten pitkästi sinne vielä on. Stressaavaksi ajamisen tekee se, kun on katsottava nopeusmittaria ja hienosäädettävä kaasupolkimen asentoa. Ne, joilla on ”cruise control” autossaan välttyvät tietysti tältä hankaluudelta. Taidan olla ainoa tällä foorumilla kirjoitteleva, jonka autossa ei kyseistä ylellisyyttä ole.
Edellä mainitsemani toisen asteen tai alemman asteen – tai miksi niitä nyt haluaa sanoa – motiivit ilmenevät silloin, kun ne ovat ilmenevinään. Ne voivat olla melkeinpä mitä tahansa. Jos esimerkiksi ajan kilometrin päähän kauppaan, tällaisia motiiveja tuskin vielä ehtii tulla esille. Mietin korkeintaan ostoslistaa ja sitä, onkohan kaupassa ruuhkaa, ja onkohan pihassa pysäköintitilaa. En todennäköisesti mieti edes tällaisia asioita. En mieti mitään.
TeeCee ei ole aivan väärässä esittäessään arvioitaan. Jossakin mielentilassa ollessani voin hetkellisesti todellakin nautiskella halveksunnasta yhteiskunnan lakeja ja sääntöjä vastaan. Oleellista on kuitenkin, että en tee sitä julkisesti vaan niin, että yksikään ulkopuolinen ei näe sitä. Voin esimerkiksi hetkellisesti kiihdyttää nopeuden huomattavasti yli nopeusrajoituksen ja nauttia siitä, että onnistun tekemään liikennerikokseen jäämättä kiinni siitä. Tämän nautiskelun asteikolla ”törkeät” tarkoittaa nopeusrajoituksen ylittämistä yli 50 kilometrillä tunnissa, jolloin kiinni jäämisestä seuraa tuomio tärkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta. ”Tuplatörkeät” puolestaan tarkoittaa edellä mainittua sekä samaan aikaan sitä, että ylittää suurimman sallitun nopeuden tuplasti.
Huomautan, että en minä nyt mitään ”tuplia” ajele 100 km/h nopeusrajoitusalueella enkä oikeastaan edes 80 km/h alueella vaan hitaammissa nopeuksissa ja paikoissa, joissa ei ole vaaraa onnettomuudesta, eikä kukaan ole näkemässä. Eli jollakin hiljaisella tieosuudella kesäyönä tai tämän tyyppisissä olosuhteissa. Eikä tämän tyyppinen irrottelu nyt muutenkaan yleistä ole. Paljon yleisempää on ajonopeuden kasvaminen hetkellisesti ohitustilanteissa, niin että ajokortti on vaarassa.
”Törkeät” kuten ”tuplatörkeätkin” ja joissakin tapauksissa jopa ”triplatörkeät” voi tietysti tehdä täysin turvallisesti vaarantamatta kenenkään turvallisuutta. Nimenomaan tämän takia halveksinkin sellaisia lakeja ja laintulkintoja, jotka perustuvat valheiden vääntämiseen lakitekstin avulla muka totuudeksi. Ymmärrän toki, että on olemassa myös oikeasti vaarallisia tekoja, joiden kohdalla laki ehkä puolustaa paikkansa. Mutta pelkästään nopeuslukeman perusteella – ottamatta mitään muita asioita huomioon - ei voida osoittaa ajamisen olevan vaarallista.
Olen miettinyt matkoillani kymmeniä kertoja sitä, miten vastaisin tämän tyyppisestä rikoksesta syytettynä ollessani tuomarille lisäämättä vastauksellani rangaistuksen ankaruutta, mutta samalla kuitenkin osoittaen, että olen tehnyt tekoni täysin tahallaan ja harkiten, enkä kadu sitä, ja kaiken lisäksi pidän laintulkintaa, jonka perusteella olen syytteessä, täysin mätänä. Olen suunnitellut erilaisia puolustuspuheita, joista jotkut ovat olleet parempia ja jotkut huonompia, mutta en ole kirjoittanut mitään paperille. Miten niitä autolla ajaessa kirjoittaisikaan, ja muulloin en jaksa tällaista masentavaa aihetta miettiä. Tällä hetkellä puolustuspuheen suunnitteleminen pitäisi taas aloittaa alusta. Toivottavasti en joudu oikeasti tilanteeseen, jossa tällaista pitää miettiä.
Odotan mielenkiinnolla, millaiset syyte- ja pilkkaryöpyn arvoisa TeeCee saa tästä aikaiseksi, ja miten hän myöhemmin irrottelee kirjoittamiani asioita yhteyksistään ja todistelee niiden avulla, mitä todistelee. Vaikkapa, että olen vaarallinen ja hullu kuljettaja. Muistutan, että asiat näyttävät monesti kirjoitettuna pahemmilta kuin luonnossa.
Jos jatkaisin erilaisten alemman tason tilannekohtaisten motiivien selostamista, tästä tulisi pitkä kirjoitus. Johonkin on lopetettava. Ja sitä paitsi uskon, että kaikilla on erilaisia motiiveja, jotka nousevat pintaan erilaisissa tilanteissa ja ohjailevat käyttäytymistä. Ei liikenne ole mikään poikkeus.
SO2001:” Olisi pitänyt kirjoittaa, että valheellisen propagandan esittäjät ehkä itsekin ovat saman harhan vallassa eivätkä tiedosta puhuvansa puuta heinää.... Viestini voi kuitenkin tulkita niin – ja niin minä itse ajattelin kirjoittaessani – että valehtelijat eivät ehkä olekaan valehtelijoita, jos he itsekin uskovat esittämiinsä valheisiin.”
Tuo juuri oli se asia josta meidän kannattaisi mielestäni puhua lisää. Valheellisen propagandan esittäjä voi siis sinunkin mielestäsi uskoa esittämiinsä valheisiin niin vankasti, että ei osaa epäillä puheittensa todenperäisyyttä. Hänen puheensa eivät siksi oikeastaan ole valhetta, vaikka ne ovatkin totuudenvastaisia. Oletko kanssani samaa mieltä myös siitä, että tällaisen henkilön on lähes mahdotonta käsittää, miksi muut eivät ota hänen puhumiaan asioita vakavasti?
Olen yrittänyt saada sinua käsittelemään mielipiteitäsi, joita olen pitänyt totuudenvastaisina. Olet sanonut asioita, jotka ovat joko vastoin tieteellistä tietoa tai vastoin samasta asiasta sanomiasi omia kommenttejasi. Sinä joko sivuutat asian, sanot että yhteydestään irrotettuna asiat saa näyttämään miltä halutaan, tai sanot kirjoittaneesi kommenttisi hupailumielessä. Viimeksi ”vastatessasi” kerroit kirjoittaneesi nimimerkillä Kapteeni Pommi ”hupailumielessä”. Alla muutama esimerkki hupailustasi, kerrankin ihan oikeasti yhteydestään irrotettuna:
”En kestä tiettyjen henkilöiden nostamista yli-ihmisiksi. En kerta kaikkiaan kestä sitä... Minua R A I V O S T U T T A A ! ! ! tuollainen poliisin nautiskelu vallastaan. Raivostuttaa aivan mielettömästi...Yksi masentuneisuuteni syy on kammottava poliisivaltio, joka päivä päivältä vahvistuu ympärillämme. Minua masentaa se, että suurin osa ihmisistä ei näe eikä tajua koko asiaa. Nykyihmiset ovat kuin 30-luvun juutalaiset Saksassa, jotka kieltäytyivät näkemästä tuhoisaa kohtaloa, joka vääjäämättä odotti heitä...Mietiskelin ajellessani poliittisia ja yhteiskunnallisia kysymyksiä ja ihmettelin, miksi ihmiset antavat tehdä Suomesta vankilavaltion. Poliisi-diktatuurin. Miksi? Miksi? Olen suorastaan ahdistunut kaikesta tästä... Alan kallistua yhä enemmän avoimen terrorin kannattajaksi tätä mielettömyyttä vastaan. Valtio on väkivaltarikollinen, ja sellaista vastaan pitää saada puolustautua. Valtion pakkovallalla ei ole minkäänlaista legitimiteettiä - muita kun poliisin ylläpitämä väkivalta ja murhat!
Ei tuosta sketsisarjan käsikseksi olisi, minulle tulee noista ahdistava olo. Mutta se on toisarvoista, oleellista on että kun kerran tiedostat että vahva usko omien mielipiteiden oikeellisuuteen saa ihmisen puhumaan totuuden vastaisesti, niin miten olet huomioinut tämän tietosi omassa ajattelussasi? Koska viimeksi luovuit jostain mielipiteestäsi huomatessasi sen olevan tieteellisen tiedon vastainen? Käykö näin usein? Jos ei käy, niin oliko sinulla mieliteesi vaatima tieteellinen tieto jo silloin kun ko. mielipiteesi syntyi, vai kävikö sinulla vain älyttömän hyvä tuuri kun tietämättömänä osuit oikeaan heti ensiyrityksellä?
Mietin tässä, pitäisikö näiden asioiden olla liikennepsykologia ketjussa vai parapsykologia ketjussa vai missä, koska yhteys otsikkoon eli poimintoihin sanomalehdistä alkaa olla jo varsin etäinen. Vai olisiko paras otsikko kenties "poimintoja vanhalta nettisivulta" tai "poimintoja 20 vuotta vanhasta päiväkirjasta".
TeeCeen innokkaasti lainaaman tekstin olen kirjoittanut alun perin päiväkirjaani ja siten pelkästään itselleni. En tiennyt kirjoittamishetkellä vielä aluillaan olevasta internetistä juuri muuta kuin nimen. En ollut kertaakaan käyttänyt internettiä. En siis osannut kuvitella, että kopioisin päiväkirjatekstini muutamaa vuotta myöhemmin rakentamalleni kotisivulle ”kapteeni Pommin päiväkirjoina” ja että osa tekstistä päätyisi parinkymmenen vuoden päästä keskustelun aiheeksi tälle foorumille.
TeeCeen lainaama teksti näyttää olevan peräisin niin monesta eri paikasta päiväkirjojani, että on vaikeuksia löytää oikeat paikat.
”Yli-ihmisistä” kertovan kohdan olen kirjoittanut 16.1.1997 muutaman lehdessä olleen uutisen innoittamana. Uutisissa kerrottiin poliisien takaa-ajoista ja kovasta vauhdista maanteillä ja siitä, että poliisi ei oman ilmoituksensa mukaan vaaranna liikennettä, vaikka ajaisi kuinka kovaa tahansa.
Olen kirjoittanut tässä yhteydessä päiväkirjaani mm. seuraavaa (lisäsin tekstiin yhden ”ja” -sanan, joka näyttää jääneen vahingossa pois):
”En voi sietää sitä, että poliisi saa panna samanarvoisina vaakakuppiin sivullisten ihmisten henget ja itsensä kokeman nautinnon yli-ihmisoikeuksien käyttämisestä ja jonkun ylinopeutta ajaneen kansalaisen pidättämisestä. Tuostahan siinä on kyse. Poliisi saa vaarantaa ihmishenkiä (ja niitä on todella menetetty) mielettömillä takaa-ajoilla pelkästään saadakseen kiinni jonkun surkean autovarkaan tai muun häirikön. Edut, jotka tässä ovat vastakkain, eivät ole missään suhteessa toisiinsa. Mielestäni poliisin suorittama takaa-ajo on perusteltavissa ainoastaan tapauksissa, joissa takaa-ajettavana on joku hirmumurhaaja-rikollinen, joka pakoon päästyään sataprosenttisella varmuudella välittömästi tappaisi jonkun. Toisin sanoen poliisi saisi ryhtyä maantiellä takaa-ajoon vain siinä tapauksessa, että sillä olisi ehdottoman varma tieto siitä, että takaa-ajamisella pelastetaan ihmishenki.”
Edellä olevan tekstin kirjoittamisesta tulee kahden kuukauden kuluttua kuluneeksi 20 vuotta, ja olen edelleen samaa mieltä kuin tuolloin.
”Raivostuttaa” kohta on kirjoitettu 4.3.1997 tilanteessa, jossa poliisi oli pysäyttänyt ja tarkastanut, onko autossa Diesel-verokuitti. Koin tuollaisen sakon uhalla tapahtuvan tarkastamisen pelkäksi tarpeettomaksi simputtamiseksi, koska maksavathan ihmiset lukuisia muitakin veroja eikä heidän tarvitse kuljetella kuitteja mukanaan. Kyllä verottaja tietää, kuka on maksanut ja kuka ei.
”Vankilavaltio” -kohta on kirjoitettu 17.3.1997. Selostan siinä automatkan aikana mieleeni tulleita ajatuksia järjestelmän luonteesta. Seuraavassa on hieman laajempi ote kyseisestä tekstistä.
”Olen sitä mieltä, että yhteiskunnallinen "koneisto" on enemmän kuin osiensa ja niiden ajattelun summa. Yksittäisistä toimijoista muodostunut koneisto on kuin omaan ajatteluun pystyvä olento, hirviömäinen peto, joka on alkanut toimia itsenäisesti ilman, että sen osat voisivat enää vaikuttaa siihen. Vallanpitäjät jopa itse myöntävät joskus, että joku toimenpide (vero tms.) on väärin ja epäoikeudenmukainen, mutta he eivät mahda asialle mitään, koska lait ovat mitkä ovat, ja koska asia kuuluu näiltä osin jollekin toiselle virastolle, ja he tekevät vain oman osansa asiassa. Koneisto pilkkoo uhrinsa, ja näin kukaan koneiston osa ei näe kokonaisuutta tai ei ainakaan voi siihen vaikuttaa.
Jollakin lainsäädäntötoimella koneiston toimintaa voidaan hetkellisesti hieman ohjata, mutta vaikutus on vähäinen ja paikallinen. Koneiston jäsenet ovat vallanhaluisia ihmisiä, jotka valitsevat kulloinkin sen toimintamuodon, joka maksimoi heidän valtansa. Koneistoa ja sen osia ohjaa tietynlainen valtaevoluutio, jossa elämään jäävät valtaa tuottavat toiminnot, kun taas valtaa tuottamattomat toiminnot kuolevat. Pelin sääntö on, että jollei joku jatkuvasti taistele vallasta, hän menettää vähitellen entisenkin valtansa. Koneiston ainoa keino saada lisää valtaa, on ahmia sitä ulkopuolelta, jolloin alamaisten vapaus vähenee.”
Joku voisi pitää tuota yhteiskunnallisten ilmiöiden käsittelemisenä ja jonkun maineikkaamman henkilön kynästä tai koneesta lähteneenä jopa yhteiskuntafilosofisena pohdiskeluna. TeeCeen – anteeksi vain – rajoittuneessa mielessä se on kuitenkin vain epätotuuksien esittämistä. Onko käsite ”mielipide” täysin tuntematon?
Itse pidän kirjoituksiani mielipiteinä. Niiden ydin ei ole muuttunut miksikään kahdessakymmenessä vuodessa, vaikka yksityiskohdissa on tietenkin voinut tapahtua tarkentumista. Minulle ei ole ongelma muuttaa käsityksiäni, mikäli uusi tieto osoittaa vanhat käsitykseni vääriksi. Edellä oleva koneistoa käsittelevä kohta ei ole tekstinä paras mahdollinen, ja kirjoittaisinkin nykyisin hieman eri tavalla erilaisia asioita painottaen.
Esitän mielipiteeni yleensä aika voimakkain sanoin varsinkin, kun kirjoitan pelkästään itselleni tai samaa mieltä oleville. Edellisissä teksteissä on kyse nimenomaan tästä (vaikka olen niitä myöhemmin julkaissutkin). En tietenkään puhuisi täsmälleen samoilla sanoilla, jos joutuisin pitämään puheen eduskunnassa. Totta kai otan kuuntelijat ja heidän mahdollisen reaktionsa huomioon. Mutta tekstit onkin esitetty ”protestisivulla”, jossa arvostellaan vallitsevaa systeemiä. Tällaisessa yhteydessä propagandistinen kärjistäminen on tavanomaista. Käyttihän myös presidenttiehdokas Trump kovempaa kieltä vaalikampanjapuheissaan kuin mitä hän todennäköisesti tulee käyttämään presidenttinä pitämissään puheissa.
SO2001: "Mietin tässä, pitäisikö näiden asioiden olla liikennepsykologia ketjussa vai parapsykologia ketjussa vai missä, koska yhteys otsikkoon eli poimintoihin sanomalehdistä alkaa olla jo varsin etäinen."
Olen psykologiaketjuun siirtänyt täältä muutaman kommentin ja laitan seuraavankin, joten jos katsot aiheelliseksi, jatketaan siellä. Eiköhän sinne parapsykologialtakin tuntuvien asioiden käsittely mahdu, koska tässä tapauksessa kyse on oman pään tuottamista vinoutumista, ei niinkään ylinluonnollisista ilmiöistä.
Uusimmassa TM:ssä auto- ja liikennetoimittajien palkitsema proferrori Tervo jatkaa epätodellista taisteluaan. Kirjoituksen alussa hän ihan oikein käsittelee tutkimustiedon merkitystä ja sen asemaa keskusteluissa. En ole varma, mistä on kyse, kun kuitenkin kirjoituksen lopussa hän ehkä joko huomaamattaan kampittaa itsensä tai tietoisesti tarkoitus pyhittää keinot - menetelmällä aliarvioi pahasti lukijoita perustaessaan väitteensä ylinopeuden merkityksestä enintään viitteelliseen tietoon ylinopeuksien roolista kuolemaan johtavissa onnettomuuksissa. Miksi alussa vallinnut analyyttisyys loppui tuossa vaiheessa, kun tieteellisen tarkastelun kestävää materiaaliakin muun faktatiedon ohella aiheesta olisi käytettävissä.
Herbert: Olet oikeassa siinä, että järjestelmät vähentävät inhimillisen erehdyksen riskiä, mutta palataksemme reaalimaailmaan, sinun tapauksessasi kyse ei ole inhimillisestä erehdyksestä, vaan tahallisesta teosta. Et edes yritä hoitaa vastuitasi ja velvoitteitasi tavalla, mikä sinulle olisi mahdollista, vaan haluat siirtää vastuun omasta käytöksestäsi muille. Toki yhteiskunta tähän aikanaan reagoi ottamalta sinulta pois valtaa. Sitä en kuitenkaan tajua, miksi itse tätä haluat.
Tähän mennessä olen hoitanut vastuuni kohtuullisen hyvin, koska en ole ajanut ainoatakaan risteyskolaria, jossa syy olisi ollut minun. Yhden kerran on tapahtunut pieni törmäys risteyksessä, mutta siinä syyllinen oli kolmion takaa tullut toinen osapuoli. Minulle törmäys oli onnenpotku, sillä vastapuolen liikennevakuutuksesta tuli korvattua vanhempiakin vikoja. Kun tätä taustaa vasten esitän uudenlaisen turvatekniikan käyttöön ottamista ja annan linkin MIT:n asiantuntijoiden suunnittelemaan järjestelmään, jossa autot kommunikoivat keskenään välttääkseen kolarit risteyksissä, Herbert tulkitsee sen haluksi siirtää vastuitani omasta käytöksestäni muille. Miten ihmeessä näin kieroutuneeseen tulkintaan voi päätyä.
Vai tarkoittaako Herbert aikaisemmin esittämääni ehdotusta autoihin asennettavista laitteista, jotka pitäisivät huolen siitä, että autot noudattavat nopeusrajoituksia? Aika omituinen tulkinta Herbertin kommentti on siinäkin tapauksessa. En kai minä nyt itseäni ja omia "tahallisia tekojani" varten näitä järjestelmiä kaavaile. Vaikka ne kymmenien vuosien päästä toteutuisivatkin, en ole enää siinä vaiheessa ajelemassa.
Millä perusteella autoon asennettava ylinopeudet estävä järjestelmä on huonompi kuin tienvarsikameroihin ja poliisin sakotuspartioihin perustuva järjestelmä? Edellinen estää ylinopeudet, mutta jälkimmäinen ei estä vaan rahastaa niistä. Niin kauan kuin on ollut nopeusrajoituksia, on ollut ylinopeuksia, joten tähän mennessä käytetyillä menetelmillä ei selvästikään pystytä poistamaan niitä.
Jos ylinopeudet ovat merkittävin liikennekuolemia lisäävä yksittäinen tekijä, kuten TeeCee väittää, eikö ne pitäisi lopettaa eikä tehdä vuosikymmenestä toiseen rahankeräysbisnestä niillä?
Jos Herbert tarkoittaa vallan ottamisella pois sitä, että auton nopeutta rajoitetaan teknisellä laitteella, käsityksemme vallasta ei ole samanlainen. Jos auton nopeus ja suorituskyky on samaa kuin valta, ei ole ihme, että jotkut paikkaavat "valtavajettaan" urheiluautoilla ja suurella moottoriteholla.
Kuten ehkä joku vielä muistaa, ehdotukseni autoihin asennettavasta ylinopeudenestolaitteesta on sisältänyt muutamia ehtoja, joista yksi on se, että rajoitusnopeudet olisivat 20 km/h nykyistä korkeampia. En ole muutenkaan esittänyt kovin tarkkoja yksityiskohtia siitä, millaisia ominaisuuksia laitteessa voisi olla. Olen kirjoittanut joskus, että sen pitäisi olla pois kytkettävissä, ja että sen pitäisi sallia hetkellisesti korkeampi nopeus esimerkiksi ohitustilanteissa. Ehdotukseni on ollut pelkästään karkea hahmotelma keskustelun pohjaksi eikä mikään tarkka suunnitelma, joka pitäisi toteuttaa sellaisenaan. Olen esittänyt sitä lähinnä vaihtoehdoksi lisääntyvälle ulkopuoliselle nopeuskontrollille.
Minulla ei ole tässä muutaman viikon takaista paperilehteä käsillä, joten en pysty tarkastamaan sanamuotoja, mutta taisipa erään tunnetun aikakausilehden toimittajakin mainita nopeusvalvontaa ja tienvarsikameroita käsittelevässä artikkelissaan, että vaikka yleisesti sanotaankin, että ylinopeussakot ovat itsestä kiinni, ylinopeuteen voi syyllistyä vahingossakin. Ja tässä hän on aivan oikeassa. Eivät kai vuosittain tienvarsikameran perusteella sakon tai huomautuksen saaneet puoli miljoonaa suomalaista ole ajaneet tarkoituksella ylinopeutta kameran kohdalla. Kyllä se on todennäköisimmin useimpien kohdalla puhdas vahinko. Kameratiet ovat joissakin tapauksissa suoranaisia ansateitä, joissa nopeusrajoitus vaihtelee vähän väliä epäloogisen tuntuisesti siten, että rajoitusta on vaikea arvata tien ominaisuuksien perusteella. Aivan kuin tienpitäjä yrittäisi saada autoilijan ajamaan vahingossa kameran kohdalla ylinopeutta.
Olen ajellut autolla vuosikymmenien aikana siellä ja täällä, enkä ole vielä nähnyt sellaista maata, jossa EI ajettaisi ylinopeutta. Sitä ajetaan Ruotsin öisillä moottoriteillä, sitä ajetaan... en nyt kirjoita pitkää luetteloa eri maista. Lähimpänä TeeCeen ihannemaata oli DDR, jossa vuonna 1980 ajoin kahta eri reittiä. Siellä köröteltiin nopeusrajoituksen edellyttämää vauhtia sinisen kaksitahtisavun leijuessa maanteiden päällä. Berliinin ja Hampurin välisellä tiellä, joka ei ollut tuohon aikaan moottoritietä, oli voimassa 80 km/h nopeusrajoitus, ja tien varressa kyttäsi poliisiautoja muutaman kilometrin välein. Jotkut näistä autoista olivat pysäyttäneet länsisaksalaisia autoja, jotka ilmeisesti olivat ajaneet ylinopeutta. DDR:n kassavajetta paikattiin ylinopeussakoilla, jotka taidettiin periä länsivaluutassa.
SO2001: Käytännössä maanteillä ajetaan nopeusrajoituksen sallimaa vauhtia kelissä kuin kelissä.”
Tuo ei koske vain rajoituksia noudattavia, käytännössä lähes kaikki ajavat samaa vauhtia kelissä kuin kelissä. Ihmiset ajavat niin kuin ovat tottuneet ajamaan, ja tämä pätee myös nopeuteen. Useimmilla ihmisillä on väärä kuva kyvystään sopeuttaa oma ajonopeutensa tilanteiden mukaan. Siksi loogisesti ajattelevan kuljettajan pitäisi mielestäni lähteä miettimään omaa nopeuskäyttäytymistään siltä pohjalta, että myöskään hän ei huomaa muutella vauhtiaan tilanteiden mukaan. Itse huomaa vain ne kerrat kun vauhtia huomasi muuttaa, niistä kerroista ei tietenkään jää muistiin jälkeä, jolloin ei huomannut että sitä olisi pitänyt muuttaa.
Tähän mielipiteeseeni olen perustanut vastaväitteeni aina kun sinä olet arvostellut ”ylinopeuskriitikoita” siitä virheellisestä käsityksestä, että ylinopeutta ajavat ajavat sitä aina, tilanteesta riippumatta. Olet sanonut että tällaisella propagandalla yritetään saada ylinopeus vaarallisemmalta. Kuitenkin itsekin lasket oman ylinopeutesi aikasäästöt juuri siltä pohjalta, että ajat sitä sinulle sopivalta tuntuvaa ylinopeutta lähes aina. Aivot toimivat ylinopeudella ajavilla täsmälleen samalla tavalla kuin kaikilla muillakin; nopeus alkaa tuntua sopivalta ja oikealta kun sitä ajaa tarpeeksi kauan. Sen jälkeen nopeutta säätelee alitajunta, ei kuskin harkinta.
"Aivot toimivat ylinopeudella ajavilla täsmälleen samalla tavalla kuin kaikilla muillakin; nopeus alkaa tuntua sopivalta ja oikealta kun sitä ajaa tarpeeksi kauan. Sen jälkeen nopeutta säätelee alitajunta, ei kuskin harkinta."
Näyttä toimivan hyvin. Väärin harkitun ylinopeuden tulokset voi lukea lehdestä.
Kumppani "Tuo [nykyautojen tarpeettoman krääsän maininta] oli kommmentissasi Herbertille jotakuinkin ainoa, jossa oli jotakin uutta ajateltavaa muille, joissakin asioissa voisi olla hyvä kääntää asioita noinkin päin."
Itse olen muutamaan otteeseen tuskaillut uusiin autoihin liittyen ähkyä, joka on seurausta SO2001:n mainitsemista asioista. Pahimmillaan tuo johtaa jopa arjen hankaloitumiseen, kun lasiin jäätyneitä pyyhkimen sulkia ei saa nostettua ylös ilman, että laittaa virta-avaimen tiettyyn asentoon ja sitten pyyhkimien vivun tiettyyn asentoon, joka on tarkoitettu sulkien vaihtoon. Ja milläs jäätyneitä sulkia liikuttelet. Tai että trippimittari pitää nollata tietyssä vaiheessa matkaa painamalla nappia tietty määrä. Väärä tapa painella vaikuttaa johonkin muuhun asiaan. Harvemmin tarvittaviin asioihin pitäisi kaivaa käsikirja esiin.
Toisaalta osa asioista on tarpeen, vaikka näennäisen tarpeettomia olisivatkin. Kaiken ei aina tarvitse olla spartalaista, vaan tietty turhamaisuus sallittakoon. Itselläni esimerkiksi on autossani aluvanteet kesä- ja talvirenkailla.
Uutta autoa ostaessani haen vaihtoehdon, joka minua eniten miellyttää ja jossa koen hinnan olevan parhaiten kohdallaan. Täydellisyyteen en pääse, en lähellekään, mutta voin silti tehdä mielestäni parhaan mahdollisen valinnan. Siitä on pitkä matka SO2001:n näkemykseen nopeusrajoituksen noudattamisen tarpeesta ja keinoihin saada oma auto kulkemaan rajoituksen mukaista nopeutta.
SO2001: "Tähän mennessä olen hoitanut vastuuni kohtuullisen hyvin, koska en ole ajanut ainoatakaan risteyskolaria, jossa syy olisi ollut minun."
Joka kerta, kun rikot sääntöjä, luistat vastuustasi. Vai onko käsityksesi vastuullisuudesta tosiaan se, että kaikki on sallittua, mistä ei jää kiinni ja mistä ei juuri sillä hetkellä satu aiheutumaan konkreettista vahinkoa! Miten ajattelit kantaa vastuusi tilanteessa, jossa joku kuolee tai loukkaantuu kolarissa, josta olisi selvitty ilman henkilövahinkoja ilman ylinopeuttasi?
SO2001: "Kun tätä taustaa vasten esitän uudenlaisen turvatekniikan käyttöön ottamista ja annan linkin MIT:n asiantuntijoiden suunnittelemaan järjestelmään, jossa autot kommunikoivat keskenään välttääkseen kolarit risteyksissä, Herbert tulkitsee sen haluksi siirtää vastuitani omasta käytöksestäni muille."
Olet kieltäytynyt noudattamasta rajoituksia. Sen sijaan olet esittänyt tuollaisia järjestelmiä ja rajoitusten nostoa.
Tiedät itsekin, että tuollaiset järjestelmät toteutuvat aikaisintaan useiden vuosien kuluttua, joten voit ihan rauhassa paeta vastuutasi ja jatkaa rajoitusten rikkomista. Toisin sanoen sinun ei tarvitse muuttaa mitään eli sinuun liittyvät ongelmat eivät poistu tai edes vähene. Se on vahva osoitus vastuuttomuudestasi, koska sinulla on mahdollisuus varsin helposti vähentää ongelmia, mutta et sitä tee. Sen sijaan ehdotuksillasi huijaat lähinnä itseäsi kuvittelemaan olevasi halukas ratkaisemaan ongelmia.
SO2001: "Millä perusteella autoon asennettava ylinopeudet estävä järjestelmä on huonompi kuin tienvarsikameroihin ja poliisin sakotuspartioihin perustuva järjestelmä?"
En ala vertailla noiden paremmuutta, koska kyse on sinun toiminnastasi. Ei poliisista tai nopeudenrajoittimista yhdistettynä nykyistä korkeampiin rajoituksiin.
SO2001: "Jos auton nopeus ja suorituskyky on samaa kuin valta, ei ole ihme, että jotkut paikkaavat ”valtavajettaan” urheiluautoilla ja suurella moottoriteholla."
Tuota en tarkoittanut. Minulla on suorituskykyisempi auto kuin sinulla, mutta käytän alempia nopeuksia kuin sinä.
SO2001: "vaikka yleisesti sanotaankin, että ylinopeussakot ovat itsestä kiinni, ylinopeuteen voi syyllistyä vahingossakin. Ja tässä hän on aivan oikeassa."
Tietysti voi syyllistyä vahingossakin. Tietysti vahingon määritelmä riippuu siitä, miten asiaa tarkastellaan. Jos ajoon lähtiessäsi haluat noudattaa rajoituksia vain kiinnijäämisriskin kasvaessa tarpeeksi (esim. havaitsessasi kamerapöntön), kyse ei ole puhtaasti vahingosta. Kyse on samasta vastuuttomuudesta, johon viittasin tämän kirjoituksen alussa. Jos sen sijaan otat tavoitteeksi noudattaa rajoituksia aina ja ihan oma-aloitteisesti, tuollaisen vahingon riski pienenee murto-osaan.
Liittyikö muuten kommenttisi vahingon mahdollisuudesta johonkin?
SO2001: ” Yksi syy tähän saattaa olla autoilijoiden tunne siitä, että koska heiltä nopeusrajoituksilla viedään oikeus ajaa rajoitusnopeutta suuremmalla vauhdilla, vaikka se heidän mielestään voisi olla monin paikoin olosuhteisiin nähden turvallista, he eivät halua enää tämän päälle vapaaehtoisesti luopua heille sallitusta nopeudesta edes silloin, kun siihen olosuhteiden takia voisi olla syytä.
Tuo tunne on yksi niistä monista, jotka vaikuttavat päätöksentekoon liikenteessä. Jos ihminen ei aktiivisesti seuraile ajatustensa kulkua, hän toimii tunteittensa mukaan eli epärationaalisesti myös tilanteissa, joissa tunteiden ei saisi antaa vaikuttaa.
Turhauttavaa seurata sivusta kun sinä sekä ymmärrät asian, että olet siitä pihalla samanaikaisesti. Ymmärrät että ihmiset päättävät esimerkiksi ajonopeuksistaan tunteisiin perustuvien alitajuisten motiivien mukaan, mutta et kykene näkemään mitä tuosta ymmärryksestä loogisesti ajatellen seuraa. Jos kerran tiedät että tunnesyyt vaikuttavat nopeuspäätöksiin, niin miksi olet yrittänyt puolustella kuljettajien lainvastaisia nopeuspäätöksiä järkisyillä niin kauan kun kirjoituksiasi voi seurata taaksepäin?
Loogisin perustelu, jonka olet tähän mennessä antanut, on että sinulla on vahvat tunnesyyt vastustaa sääntöjä. Samoin selityksesi, että sinulla on ADHD, kuulosti loogiselta, koska sen oireista suurin osa sopii sinun mielipiteisiisi. Nämä perustelut selittäisivät ristiriitaiset selittelysi sekä sen, miksi et itse huomaa niissä ristiriitaisuuksia. Mutta sinä kinaat omia selityksiäsi vastaan väittämällä, että mielipiteesi ”ovat loogisia ja perustuvat tosiasioihin eivätkä ole harhoja”.
.
Herbert: Miten ajattelit kantaa vastuusi tilanteessa, jossa joku kuolee tai loukkaantuu kolarissa, josta olisi selvitty ilman henkilövahinkoja ilman ylinopeuttasi?
Aina, kun on tehnyt virheen ja aiheuttanut onnettomuuden, joutuu tavalla tai toisella vastuuseen. Tapahtuman vakavuudesta ja luonteesta riippuu, selviääkö sakoilla, vai onko mentävä vankilaan, ja pitääkö kärsiä tunnontuskia siitä, että on aiheuttanut jonkun vammautumisen tai kuoleman.
Vuosikymmenien propaganda on saanut aikaan ihmisten mielissä sen, että ylinopeus katsotaan onnettomuustilanteissa kaikkein raskauttavimmaksi tekijäksi ja kaikkein suurimmaksi rikokseksi. Tällainen ajattelutapa on vanha. Jo autokoulun opettajani sanoi aikoinaan, että ihmisillä on onnettomuustilanteissa tapana puolustautua sanomalla, että he eivät ajaneet ylinopeutta – mikäli näin on asiantila - aivan kuin se jotenkin mitätöisi heidän virheensä ja tekisi heistä syyttömiä. Hän muistutti, että onnettomuuteen syyllinen on syyllinen, ajoipa hän ylinopeutta tai ei.
Tähän aikaan vuodesta lehdissä on jo jonkin aikaa ollut uutisia liukkaan kelin onnettomuuksista. Yleensä uutistekstissä kerrotaan, että auto lähti heittelehtimään, vaikka näin ei käytännössä juuri voi edes tapahtua. Autoa hallitsematon kuljettaja on se, joka panee autonsa heittelehtimään. Kun kolaria analysoidaan, heittelehtineen auton kuljettajaa pidetään lähes syyttömänä ja todetaan, että huono keli aiheutti onnettomuuden. Mutta jos onnettomuus ei ole johtunut kuljettajan puutteellisesta ajotaidosta vaan ylinopeudesta, niin tällöin kuljettajaa pidetään törkeimmän luokan rikollisena, jolla ei ole oikeutta vedota huonoon keliin. Nyt vain korostetaan nopeuden merkitystä, jolloin kuljettajan kyvyt jää toissijaiseen rooliin, vaikka ne ovat ratkaisevan tärkeitä. Jollain tieosuudella voisi ihan hyvin käyttää rajoitusta kovempaakin nopeutta.
Huonon ajotaidon takia ajettua kolaria pidetään hyväksyttävänä, koska kuka nyt huonolle ajotaidolleen mitään mahtaa. Mutta ylinopeudella ajettua kolaria ei pidetä hyväksyttävänä missään olosuhteissa. Mutta pitääkö huonolla ajotaidolla lähteä huonoon keliin? Eikö tässä nähdä mitään moraalista ongelmaa.
Herbert: Minulla on suorituskykyisempi auto kuin sinulla, mutta käytän alempia nopeuksia kuin sinä.
Ajaminen taitaa olla aika kidutusta. Mitä mieltä on ostaa suorituskykyinen auto ja olla käyttämättä sen suorituskykyä. Mitä tarpeita sellainen suorituskyky palvelee, joka on olemassa, mutta jota ei käytä. Sehän on vähän kuin satamassa seisova huvijahti, jolla ei koskaan purjehdita, tai lentokone, jolla ei koskaan lennetä.
Jos minulla olisi niin paljon rahaa, että voisin ostella uusia suorituskykyisiä autoja, en taatusti tuhlaisi rahojani sellaisiin, vaan ostaisin esimerkiksi jonkun 2000-3000 euron hintaisen siistin ja mahdollisimman vähän ajetun auton (todella hyvän näköisiä Peugeot 406 autoja ja tietysti muitakin merkkejä löytyy tästä hintasegmentistä) ja käyttäisin loput rahat matkailuun kaukomailla ja vaikka huvijahdin ostamiseen, jos en muuta keksisi. Uusi auto on huonoin mahdollinen sijoitus, jossa ei saa nopeasti hupenevalle rahalleen mitään merkittävää vastinetta.
Viimeisin virke on tahallisen provokatiivinen, ja moni todennäköisesti väittää vastaan. Minäkin väitän vastaan ja jatkan, että kymmenien tuhansien eurojen maksaminen siitä, että saa istua tietynalaisessa penkissä tietynlaisten peltikuorien sisällä, on kyllä maksamista tyhjästä.
Todennäköisesti uuden auton ostajan saamat hyödyt ovat jollakin tavalla psykologisia, eli ostaja ei osta ensisijaisesti kulkuvälinettä vaan palvelua autokaupassa ja hetken tunteen, että hän keskipiste ja huomion kohde. Ostaja ostaa objektin, jonka avulla hän kohottaa itsetuntoaan ja ylläpitää kuvitelmiaan yhteiskunnallisesta asemastaan ja vallastaan ja mitä kaikkea autoon sisältyy.
Huomautan tässä yhteydessä, että en ole aina ajanut halvoilla romuautoilla. Aikaisemmassa elämässäni, jos tällaista sanontaa on tässä lupa käyttää, ajoin uusina ostetuilla autoilla kuten Saab 99 ja Peugeot 205D ja monia muita. Viimeisin uutena hankittu auto – jonka hankkiminen sijoittuu jo nykyiseen elämääni – oli Nissan Micra, joka ei ollut oma valintani eikä minun maksamani. Se oli alun perin leasing-auto, joka jäi erilaisten sattumien kautta perheeseen.
Ajelin mennneinä vuosikymmeninä isäni uusilla autoilla kuten Volvo 740:llä, Oldsmobile Delta 88:lla, Chevrolet Capricella sekä monilla muilla. Ajokorttini alkuaikoina ajoin yhden Volvo 164:n ojaan, mistä olen tehnyt rekonstruktiovideonkin. Eli kyllä minullakin on kokemusta siitä, miltä tuntuu olla liikenteessä keskitasoa kalliimmalla ja suorituskykyisemmällä autolla. Eikä se kokemus ollut sen arvoinen, että omilla rahoillani – jos sellaisia olisi – ostaisin tuon hintaluokan autoja uutena. Ei todellakaan. Saman ajokokemuksenhan voi saada myös vanhasta autosta, jos se on siisti ja hyväkuntoinen. Mutta rikkaan omistajan ja uuden auton ”statusta” ei saa. Mutta mikäli auto on siisti ja virheetön, sen avulla voi saavuttaa toisenlaisen statuksen, jota arvostan huomattavasti enemmän. Nimittäin mielikuvan, että auton omistaja on järkevä ja taloudellinen ja pitää omaisuudestaan hyvää huolta. Tämän parempaa statusta ei voi ollakaan. Ja jos automalli on kaunis, sen avulla omistajalle lankeaa vielä tyylitajuisen ihmisen imago. No, tietenkään aina ulkopuolinen katsoja ei osaa yhdistää asioita näin. Mutta sehän on itsetunnon kannalta tärkeintä, mitä omassa mielessään ajattelee.
Tämä nyt ei liittynyt aiheeseen, mutta mikäpä tässä liittyy.
Herbert: Olet kieltäytynyt noudattamasta rajoituksia.
Yli 90% suomalaisista autoilijoista on kieltäytynyt noudattamasta nopeusrajoituksia eli ajanut ylinopeutta.
SO2001:
Aina, kun on tehnyt virheen ja aiheuttanut onnettomuuden, joutuu tavalla tai toisella vastuuseen. Tapahtuman vakavuudesta ja luonteesta riippuu, selviääkö sakoilla, vai onko mentävä vankilaan, ja pitääkö kärsiä tunnontuskia siitä, että on aiheuttanut jonkun vammautumisen tai kuoleman.
Eikö sinusta tapahtuman vakavuus ja luonne ole sinun vaikutusalueellasi ollenkaan? Jos on ja vaikka et vaikuta ymmärtävän asiasta mitään, niin mikä voisi olla sellainen tekijä, joka vaikuttaa henkilövahinkoseuraamuksiin eniten?
ylinopeus katsotaan onnettomuustilanteissa kaikkein raskauttavimmaksi tekijäksi ja kaikkein suurimmaksi rikokseksi. Tällainen ajattelutapa on vanha.
Niin, mietipäs ihan näin yksinkertaistetulla rautalankaesimerkillä: jos ylinopeus veisi jonkun hengen sinun toimestasi ja rajoitusnopeutta ajamalla koko tilannetta ei olisi edes syntynyt, niin miksi noin ei sitten olisi? Aika raskauttava tekohan sellainen olisi, eikö vain? Rikoksilla on asteikkonsa yhteiskunnassa: on raskauttavampi rikos viedä sinulta lompakko lyömällä sinua päähän, kuin näpistää se huomaamattasi taskusta ohi kävellessä. Ajattele sitä hiuksenhienoa eroa lyöntien voimakkuudessa: tuleeko vain kuhmu, lähteekö taju ja tulee kuhmu, vai pistetäänkö kaveri arkkuun sen jälkeen.
Kuolemantuottamus millä nopeudella tahansa on tietysti raskauttava asia - liikenteessä - mutta kun tekosi osoittaisi hyvin pientä kunnioitusta kanssaliikkujia kohtaa joka tapauksessa. Olisiko puolustuksesi edelleen silti diktatuurit, salaliitot ja robottiautojen puute? Ei kuule ketään kiinnosta mistä sinä esim. vankilassa potisit tunnontuskia.
Ihan sama onko ajatus vanha vai ei. Mitäköhän moderni ajatteluatapa sitten olisi?
...Nyt vain korostetaan nopeuden merkitystä, jolloin kuljettajan kyvyt jää toissijaiseen rooliin, vaikka ne ovat ratkaisevan tärkeitä. Jollain tieosuudella voisi ihan hyvin käyttää rajoitusta kovempaakin nopeutta.
Eivät taidot jää toissijaiseksi nopeutta korostettaessa. Ratkaisevan tärkeinä niiden yliarviointia juuri rajoituksin hillitäänkin. Se on yhteiskunnassa sovittu tapa ilmaista asia, että rajat olisi oltava, pösilömmällekin ne näkyvät muistutuksena liikennemerkkien muodossa.
Joillain tieosuuksilla moni varmaan kuvitteleekin voivansa ajaa rajoitusta kovempaa, mutta tuollaisilla uutisilla, joihin viittaat, voidaan osoittaa kuvitelmien olleen väärät. Pösilömmille taas lisää muistutusta aiheesta.
Mitä mieltä on ostaa suorituskykyinen auto ja olla käyttämättä sen suorituskykyä. Mitä tarpeita sellainen suorituskyky palvelee, joka on olemassa, mutta jota ei käytä. Sehän on vähän kuin satamassa seisova huvijahti, jolla ei koskaan purjehdita, tai lentokone, jolla ei koskaan lennetä.
Tarkoitatko, että sinä ulosmittaat nykyautosi kaiken suorituskyvyn? Tilaisuuden tullen painat lämän tiskiin. Ellet, niin vastaa omaan kysymkseesi.
Todennäköisesti uuden auton ostajan saamat hyödyt ovat jollakin tavalla psykologisia, eli ostaja ei osta ensisijaisesti kulkuvälinettä vaan palvelua autokaupassa ja hetken tunteen, että hän keskipiste ja huomion kohde.
Sinun psykologiset hyötysi ovat toisenlaiset ehkä, mutta miksi silti toteutat niitä liikenteessä, missä et ainakaan ole vähentämässä kanssaliikkujien riskejä. Saatko olla keskipisteenä ja huomion kohteena?
Tämä nyt ei liittynyt aiheeseen, mutta mikäpä tässä liittyy.
Huomasitko? Taas kävi noin! Miksi sitten toistat tuollaista, etkä keskity olennaisempaan? Me odotamme, että alkaisivat liittyä paremminkin aiheeseen...
Yli 90% suomalaisista autoilijoista on kieltäytynyt noudattamasta nopeusrajoituksia eli ajanut ylinopeutta.
Mikset saman tien väitä, että 100%. Tuo ei vastaa silti mitenkään siihen sinun oman vastuusi käsitykseen, josta Herbertkin tuossa yrittää saada jotakin tolkkua. Varsinaisesti odotan mielenkiinnolla hänen kommenttiaan.
Siirrän tämän aiheen käsittelyn psykologia-otsikon alle. Siellä edellinenkin kommenttini on. Tähän sen sijaan laitan ihan kaikille ajateltavaksi vastuuseen liittyen uutisen Ylen sivuilta:
http://yle.fi/uutiset/3-9285190
Edelliseen: Minä olen sitä mieltä ettei näin vakavia asioita pidä ruveta käsittelemään näillä huruukko osastoilla. Päivälehtien yleisöpalstoilla löytyy arvostelijoita yllin kyllin oikeuden päätöksille.
Yritetään keskittyä tekniikan lehdessä lehden luonteeseen sopiviin asioihin.
Etenkin nimimerkin suojassa ei pidä lähteä laajentamaan keskustelua näin vakaviin asioihin.
En ota kantaa edellä mainitun onnettomuuden oikeuskäsittelyyn enkä oikeastaan edes itse tapahtumaan. Olen kuitenkin joskus miettinyt, että tuollainen olisi lähes pahin painajainen, mitä maantiellä voisi sattua. Sen kanssa joutuisi elämään loppuikänsä syyllisyyttä kokien.
SO2001:
...tuollainen olisi lähes pahin painajainen, mitä maantiellä voisi sattua. Sen kanssa joutuisi elämään loppuikänsä syyllisyyttä kokien.
No miten sen suhteuttaisit loppuiän syyllisyystunteen siihen ohimenevään kidutusfiilikseen ja ahistukseen, jota rajoitusnopeutta, tai parempaa tilannenopeutta ajamalla koet? Miten selität pelivaran pienentämisen, jopa ulosmittaamisen tässä suhteessa myös?
SO2001: ” Vanha muistojen kultaama TeeCee vaikuttaa aivan mukavalta ja rennolta tyypiltä. Mutta jotakin muuttui.”
Sen aikaisen TeeCeen oli helppo olla mukava ja rento. Kun ei tiedä juuri mitään, eikä ymmärrä suurinta osaa siitäkään vähästä mitä tietää, niin mikäs siinä on ollessa mukava ja rento. Siihenhän alitajunamme pyrkii, pitämään rauhattomuutta aiheuttavat ajatukset poissa mielestä. Se jokin mikä muuttui, oli ajattelutapa.
Olin paljon tien päällä, n. 70.000 km/vuosi. Liikuin pitkiä matkoja työkaverin kanssa, välillä eri autoilla. Jos kaveri liikkui mielestäni turhan hiljaa, ajoin edelle omaa vauhtiani, ja joskus jättäydyin ajamaan omaa vauhtiani kun kaverin vauhti tuntui minulle liian kovalta. Huomasin, että tällä oli paljon pienempi vaikutus meidän kahden matka-aikojen eroon kuin olin luullut. Tämä herätti mielenkiintoni, aloin seurata asiaa tarkemmin. En ollut huomannut aiemmin esimerkiksi sitä, miten paljon enemmän kaverini joutui tekemään työtä minuun verrattuna, kun hän sattui ajamaan parivaljakkomme etummaisena, ja minä aitiopaikalla vähän taaempana. Kokeilin mitä tapahtuu jos lakkaan kyttäämästä ohituspaikkoja ja huomasin, että olin perillä selvästi virkeämpänä. Monet ajaessa päähän ottaneet asiat eivät enää ottaneetkaan päähän.
Jos ei kyttää ohituspaikkoja, ei paljoa ohittelekaan. Ajoin usein Helsingin ja Tampereen väliä, ja moottoritie oli vasta työmaa, josta näkyi vilauksia tielle. Kymmenien testauskertojen jälkeen alkoi vähitellen kehittyä kokonaiskuva, että ohittelun lopettaminen ei lyhentänyt matka-aikaani niin paljoa, että sen vaikutuksen olisi erottanut auton kellosta seuraamalla. Pakkohan sen jotain oli vaikuttaa, mutta nähtävästi muista syistä johtuvaa hajontaa oli niin paljon, että se ei erottunut niiden seasta. Tämä ei pätenyt enää kun moottoritie avattiin.
Ohitusten vähentymisestä seurasi muutama asia. Yksi seuraus oli, että firman autovastaava kysyi mitä oli tapahtunut, kun autoni kulutus ja kilometrit eivät enää täsmää hänen exelissään. Hän epäili varmaan että olin aikaisemmin tankannut moottoripyöränkin firman kortilla ja nyt lopettanut sen.
Toinen seuraus oli, että tiet täyttyivät idiooteista. Kun oli itse aina ohittanut tupeksijat omalla vuorollaan, ei ollut päässyt näkemään miltä ohittelu näytti sivusta seurattuna. Vaarallisia tilanteita näki kaiken aikaa, mikä motivoi jättämään aina vaan pidemmän ja pidemmän välin edellä ajavaan, ja siirtämään ajolinjaa lähemmäs oikeaa reunaa, jotta kahelit pääsisivät ainakin minusta ohi törmäämättä.
Kolmas havainto oli, että olin paremmalla tuulella ja virkeämpi perille päästessä.
Neljäs havainto oli, että nopeat väistöt ja äkkinäiset jarrutukset käytännöllisesti katsoen loppuivat, liikkuminen oli ylipäätään jouheampaa. Sen seurauksena autoni jarrut ryytyivät käytön puutteessa. Huoltomies käski tekemään välillä voimakkaita jarrutuksia, ja vanhan autoni liikkeestä ostanut soitti ja kysyi, että miksi autoni jarrupolkimen kumi oli jouduttu uusimaan. Se oli 120.000 kilometrin jälkeen kiiltävän musta kuin uudessa autossa.
Pidän tuota tapahtumaketjua alkusysäyksenä sille, että olen nyt erilainen kuin ennen, ja toivottavasti kohta taas erilainen kuin nyt. Olen tyytyväinen siihen miten paljon ajatteluni on kehittynyt lähtötilanteesta, mutta en ole tyytyväinen sen nykyiseen tasoon. Kun on itseensä tyytyväinen, lakkaa kehittymästä. Toivottavasti voin 20 vuoden päästä pitää nykyistä itseäni yhtä hölmönä kuin tänään pidän 20 vuotta sitten elänyttä itseäni
Itse tunnen olevani vähintään yhtä rento kuin ennenkin, mutta eri syistä kuin ennen. Entisen ja nykyisen TeeCeen mukavuutta en pysty objektiivisesti arvioimaan. Väitän että sinäkään et pysty arvioimaan sitä, koska saat harhojesi vuoksi minulta pakostakin paljon negatiivista palautetta, jota et omien sanojesi mukaan kestä yhtään. Pakostakin tämä heikentää jo alun perinkin aika vähäistä objektiivisuuttasi.
Olisi kiva saada tietää kuinka Kumppani valitsee nopeuden esim. moottoritiellä edellyttää tietysti että hän sillä ajaa ylittämättä kertaakaan nopeusrajoitusta?
SO2001: ”En ole toistaiseksi vammauttanut enkä vahingoittanut ketään liikenteessä paitsi itseäni kauan sitten polkupyörällä törmäillessäni. Siitä kannoin vastuun, koska kukapa muukaan sen kantaa.”
Kuljettajan vastuulle ei kuulu pelkästään olla vahingoittamatta muita liikenteessä, hänen vastuuseensa kuuluu olla vaarantamatta liikenneturvallisuutta. Konkreettisen vaaran aiheuttamista ei edellytetä, saati sitten jonkun vammauttamista tai kuolemaa. Riittää, että teosta on VOINUT aiheutua konkreettista vaaraa. Tämä logiikka on osoittautunut sinulle ylivoimaisen vaikeaksi ymmärtää: ” En ole koskaan vaatinut, että toisten vaarantamisen ei saisi olla rangaistavaa, mutta olen kritisoinut sitä, että ”vaarantamista” käytetään abstraktissa merkityksessä siten, että vaarantamisesta rangaistaan, vaikka ketään ei ole vaarannettu.”.
Ei tämän toistelu tietenkään mitään vaikuta, sinä jatkat harhoissasi mistään mitään välittämättä, mutta sanon kuitenkin: jos jo se on rangaistavaa, että on liikennerikoksellaan VOINUT aiheuttaa vaaraa, niin liikenteen uhrien määrä on pienempi verrattuna siihen, että rangaistuksia annettaisiin vain niistä laittomista riskeistä, jotka aiheuttavat konkreettista varaa tai uhreja. Tämän ajatuksen loogisuutta miettiessä täytyy muistaa, että tarkoitus ei ole minimoida kritiikkiä kestämättömien kärsimyksiä, vaan tarkoitus on suojella ihmisiä potentiaalisesti hyvin riskialttiissa ympäristössä.
Mitä sinun oli tarkoitus kertoa tuolla kommentillasi? Halusitko sanoa, että koska ottamasi tahalliset riskit eivät ole realisoituneet vahingoiksi tähän mennessä, niin sinä et ole jättänyt hoitamatta kuljettajalle kuuluvaa vastuuta olla ottamatta tahallisia laittomia riskejä liikennesääntöjä rikkomalla? Siltä se kuulosti, mutta et kai sinä ihan noin pihalla ole. Jos olet, niin sinun pitää hyväksyä humalassa lentäneen lentokapteenin selitys, että hän on toiminut vastuullisesti, koska ei TOISTAISEKSI ole syössyt konettaan maahan. Tulkaa sitten vasta arvostelemaan kun olen lastini kanssa liiskana vuorenrinteessä. Hyväksytkö tuollaisen?
Quu:
Olisi kiva saada tietää kuinka Kumppani valitsee nopeuden esim. moottoritiellä edellyttää tietysti että hän sillä ajaa ylittämättä kertaakaan nopeusrajoitusta?
Miten ja miksi ja juuri minun nopeusvalintani edellyttää tuollaista?
Taidat kuulua niihin patologisiin leimaajiin, joita täällä riittää. Täällä ei minun ymmärrykseni mukaan niin kukaan ole totaalinollatoleranssia ollut julistamassa, eikä esittänyt ajavansa sellaisen opin mukaan. En minäkään.
Saas nähdä kauanko jaksat länkyttää asiasta, mutta älä viitsi olla enää Quutamolla enempää, nolaat itsesi. Minä ymmärrän, että yrität kirjoittaa leimaamis- ja provokatiivisessa tarkoituksessa. Mutta ei se tule johtamaan mihinkään, eikä se edistä keskustelussa yhtään mitään.
Got it? Enpä usko.
Kiitos Kumppanille valistavasta neuvosta kuinka tällä palstalla kuuluu käyttäytyä. Pahoittelen jos loukkasin yksityisyyttäsi ja poistun keskustelusta.
ps. tuli vaan mieleen kun olet niin huolissasi meidän normaalien autoilijoiden käyttämistä nopeuksista.
TeeCeen kertomus siitä, miten hän ajoi ja ohitteli ennen, ja miten hän muutti suhtautumistaan, on omalla tavallaan mielenkiintoinen.
Sen havainnon TeeCeen kertomuksesta voi ainakin tehdä, että liikumme erilaisessa ympäristössä. TeeCee kertoo, että sen jälkeen, kun hän ei enää kytännyt ohituspaikkoja, hän tuli perille virkeämpänä. Seuraava kuvaus on omalla tavallaan myös mielenkiintoinen:
Kun oli itse aina ohittanut tupeksijat omalla vuorollaan, ei ollut päässyt näkemään miltä ohittelu näytti sivusta seurattuna. Vaarallisia tilanteita näki kaiken aikaa, mikä motivoi jättämään aina vaan pidemmän ja pidemmän välin edellä ajavaan, ja siirtämään ajolinjaa lähemmäs oikeaa reunaa, jotta kahelit pääsisivät ainakin minusta ohi törmäämättä.
Eikö tästä voisi melkein tehdä sen johtopäätöksen, että hitaammin ajaminen saa aikaan riskejä, joiden keskipisteessä joutuu itse olemaan. Ympärillä pyörii vaarallinen ohitussirkus. Jos ohitustilanteessa tapahtuu törmäys, ohitettavakin voi joutua osalliseksi siihen. Jos ajaisi kovempaa, moni vaarallinen ohitus jäisi tapahtumatta.
Myönnän, että TeeCeen kuvailema ajotapa hänen kuvailemassaan ympäristössä voi olla stressaava, ja sen etu ajansäästön näkökulmasta katsoen voi olla vähäinen. Sadan kilometrin matkalla voi onnistua ohittamaan esimerkiksi kaksikymmentä autoa, ja kaiken tämän stressaavan ohittelun hyöty on se, että on perillä pari minuuttia aikaisemmin. On rennompaa ja vähemmän stressaavaa ajella autojen seassa ohittelematta muita.
En yleensä aja tuollaisissa olosuhteissa vaan maanteillä, joilla on huomattavasti vähemmän liikennettä. Kun lähden ajamaan, ensimmäinen potentiaalinen ohitettava voi körötellä edessäni, kun olen ajanut esimerkiksi kymmenen tai viisitoista kilometriä. Koska tunnen tien, minun ei tarvitse kytätä ohituspaikkoja. Odottelen aivan rauhassa, kunnes tietämäni suora aukeaa, ja teen ohituksen. Koska liikennettä on vähän, on epätodennäköistä, että ketään tulee vastaan. Ja jos tulee, teen ohituksen seuraavalla tietämälläni suoralla. Vaikka olenkin huono muistamaan paikkoja, muistan kuitenkin vakioreittini varrella olevat ohitussuorat. Minun ei siis tarvitse kytätä sopivia paikkoja eikä kärkkyä ohitusvalmiudessa. Pidän yleensä reilun etäisyyden edellä ajavaan. Väitänpä melkein, että ajan kauempana edellä ajavasta kuin autoilijat keskimäärin.
Koska liikennettä on vähän, seuraava ohitettava tulee kohdalle taas melko pitkän ajomatkan jälkeen, jolloin edellä kuvattu toistuu, jos katson siihen olevan syytä. Parin kolmen ohituksen jälkeen olenkin perillä. Ohittelu ei ole aiheuttanut stressiä eikä väsymystä. Jos autoja on paljon, en ohita vaan tyydyn ajamaan jonossa muiden seassa. Ja jos edessä oleva auto ajaa riittävän kovaa, en vaivaudu ohittamaan sitä, vaikka oma tavoitenopeuteni olisikin hieman suurempi kuin sen. Tänään esimerkiksi ajoin parikymmentä kilometriä erään auton perässä, koska katsoin, että sen vauhti riittää minulle.
Minulle on kuluneen vuoden aikana tapahtunut muutaman kerran niin, että ohittamani auto on ohituksen jälkeen kiihdyttänyt ja riehaantunut ajamaan aivan älytöntä vauhtia, niin että tilanteesta on kehittynyt kilpa-ajon tyyppinen tapahtuma, millaisesta en pidä. On tuntunut aivan siltä kuin ohitettavan auton kuljettaja oli protestoinut sitä vastaan, että rohkenin ohittaa hänet. Olen silloin ajanut jonnekin sivutielle tai tehnyt mitä tahansa inhottavan tilanteen lopettamiseksi. Syyskuussa tällaista tapahtui kaksi kertaa samalla matkalla Etelä-Suomeen.
Tunnistan kyllä TeeCeen kuvailemat olosuhteet ja ajotavan. Joskus pitkällä matkalla Etelä-Suomeen olen sortunut tuollaiseen ajotyyliin. Mutta en kuitenkaan aina. Silloin, kun liikennettä on ollut paljon, olen ajanut moottoritielläkin aivan lösönopeudella päästäen autojonon toisensa perään ajamaan ohitseni. En ole jaksanut roikkua kesämökeille kiirehtivien Audien ja Volvojen jonoissa. Vasta kun hitaampi tieosuus on alkanut, olen voinut aktivoitua lisäämään hieman vauhtia.
Mitä TeeCeen mainitsemaan jarrun käyttämiseen tulee, niin ajotyyliini ei kuulu jarruttelu muualla kuin risteyksissä. Ohituksen keskeyttäminen voi tietenkin edellyttää jarrun painamista, mutta tuollaisia tapauksia on niin harvoin, ettei niillä ole jarrujen kulumisen kannalta suurta merkitystä. En edes muista, milloin viimeksi olen joutunut koskemaan jarrupolkimeen ohitustilanteen yhteydessä. Kyttäystyyppisessä ajamisessa toisen perän tuntumassa voi tietenkin joutua jarruttamaan, mutta en harrasta tuollaista.
Kommenttini SO:lle jälleen psykologian puolella.
SO2001: ” Kun ajokilometrini ja onnettomuushistoriani pannaan vaakakuppiin, minun ei voitane sanoa ainakaan tällä perusteella olevan keskimääräistä onnettomuusalttiimpi kuljettaja.”
Pistätkö sinä ihan oikeasti jotain painoa tuollaisille asioille liikenteen riskejä miettiessäsi? Eihän jonkun riskitekijän merkityksestä saa mitään realistista käsitystä omien onnettomuuksiensa tai niiden puuttumisen perusteella. Riskitekijöiden todellisen vaikutuksen näkee vain tarkastelemalla miten se vaikuttaa liikenteessä keskimäärin.
Tuolla sinun tarkastelutavalla esimerkiksi tupakoija voisi sanoa, että kun hänen polttamiensa savukkeiden määrä ja sairaushistoriansa pistetään vaakakuppiin, hänellä ei voitane sanoa olevan keskimääräistä suurempi syöpäriski, koska syöpää ei ole toistaiseksi diagnosoitu. Esittämäsi ajatusketju on epälooginen, mutta olet puolustellut sillä omia tahallisia riskejäsi monta kertaa.
Kommentissasi on myös se vika, että puhut vain onnettomuusalttiudesta, ja siitäkin vain sinun osaltasi, vaikka yleisimmin ottamasi laittomat riskit vaikuttavat eniten onnettomuuksien seurauksiin sinulla ja kaikilla muillakin. Jos testataan ajatuskulkusi loogisuutta toisella tupakointivertauksella, niin sopiva verrokki voisi olla vaikkapa ajatus, että arvioisit tupakoinnin haittoja sen perusteella, miten paljon se vanhentaa ihoa, ja nimenomaan juuri SINUN ihoasi. Tupakoinnin varsinaiset haittavaikutukset tulevat kuitenkin jostain ihan muusta sinun ihosi kimmoisuutta ylläpitävien proteiinien tuhoamisesta.
En käsittele yleisellä tasolla liikenteen riskejä TeeCeen edellä lainaamassa kirjoituksessa vaan kirjoitan omasta onnettomuusalttiudestani, josta katson, että ainakaan ajamieni kilometrien ja onnettomuushistoriani valossa sitä ei voitane pitää keskimääräistä suurempana.
Eikö se olisi vaikuttanut vähän oudolta, jos olisin kirjoittanut, että olen ajanut kohtalaisen kauan ja kohtalaisen paljon, enkä ole ajanut vakavia kolareita, joten onnettomuusalttiuttani voidaan ainakin tällä perusteella pitää tavanomaista suurempana.
Tavallaan myös tuon jälkimmäisen olettamuksen voitaisiin ajatella olevan totta, koska jos jotakin ei ole vielä tapahtunut, vaikka syyt sen tapahtumiseen ovat koko ajan olleet olemassa, eikö se jo pian todennäköisesti tapahdu. Eli pelkällä hyvällä tuurilla on menty, eikä hyvä tuuri voi kestä ikuisesti.
TeeCee kirjoittaa, että "eihän jonkun riskitekijän merkityksestä saa mitään realistista käsitystä omien onnettomuuksiensa tai niiden puuttumisen perusteella". Minä väitän, että ainakin jossakin määrin saa. Sanoohan nyt tavallinen arkijärkikin tämän. Jos ihminen esimerkiksi kaatuu tarpeeksi monta kertaa liukkaalla jäällä, kyllä hänelle jonkinlainen melko realistinen kuva syntyy siitä, että liukas on jää on vaarallinen. Vahingot opettavat varovaisemmaksi. Veikkaan, että liikenteessäkin kaasujalka vähän kevenisi, kun olisi muutaman kerran ajanut kolarin liian kovan vauhdin seurauksena. No, jotkut ovat huonompia ottamaan opiksi kuin toiset.
Tänään ajelin Helsinki-Turku-Helsinki reitin keskimäärin varsin maltillisella nopeudella. Moni auto ajoi ohitse, vaikka itsekin kyllä muutaman auton ohitin. En väitä, ettenkö olisi ajanut välillä ylinopeuttakin, mutta ajoin toisaalta myös rajoitusnopeutta hitaammin, eivätkä ylinopeudetkaan yleensä kovin suuria olleet. "Vauhtipolitiikkani" oli vaihteleva. Ei ollut kiire mihinkään, joten kulutin aikaa ajamalla. Eihän silloin kannata ajaa kovaa. "Cruise control" auttaisi tuollaisessa tylsässä moottoritieajossa. Vauhdin aaltoileminen johtui osittain väsymyksestä ja osittain tylsistymisestä. En minä nyt kuitenkaan rattiin ollut nukahtamassa.
Minua kiinnostaa keskimääräisyyden määritelmä, kun siihen vertaamiseen ajoittain törmää. Mikä SO2001 on keskimääräinen taajuus, jossa eri tyyppisiä kolareita ajetaan? Sinun täytyy tietää, koska osaat verrata omaa suoritustasi tuohon arvoon.
SO2001: "Veikkaan, että liikenteessäkin kaasujalka vähän kevenisi, kun olisi muutaman kerran ajanut kolarin liian kovan vauhdin seurauksena. No, jotkut ovat huonompia ottamaan opiksi kuin toiset."
Tuo on niin totta. Tällä palstalla on varmaan 15 vuotta jauhettu sitä, että vauhti vaikuttaa onnettomuusriskin lisäksi onnettomuuden seurauksiin. Yleensä niin, että jälkimmäinen on merkittävämpi asia. Silti onnettomuusriski pysyy monien mielessä päällimmäisenä asiana ja luultavasti koska pieni ero ajonopeudessa ei hyvissä olosuhteissa tunnu vaaralliselta, asiaa on niin kovin vaikea hyväksyä.
SO2001: Mitä tulee vastuun kantamiseen, niin tuskin pelkään tätä asiaa sen enempää kuin keskimäärin muutkaan. Jos jotain sattuu, siitä joutuu vastuuseen, halusipa tai ei.”
Tämä liittyy varmaankin kommenttiini ”keksit kaikenlaisia ihmeellisiä ajatusrakennelmia, joilla pyrit työntämään sinulle kuljettajana kuuluvaa vastuuta muille”. En sanonut että pelkäät vastuun kantamista, mielestäni sinä et edes tiedosta mitä vastuita sinulla liikenteessä on, joten miten voisit pelätä niitä.
Meillä näyttää olevan myös perustavaa laatua oleva näkemysero siitä, mitä tarkoitamme käsitteellä ”kuljettajan vastuu”. Kommenteistasi päätellen sinä ymmärrät vastuuksi sen, että ottaa vastaan rangaistukset, minusta taas rangaistus on vastuunsa kantamatta jättämisen seuraus. Mitä muita vaihtoehtoja kuljettajalla muka vahingon jälkeen on?
SO2001: Kuin muille ihmisille aiheutunut potentiaalinen vaara on kyseessä, mieleeni ei tule omalla kohdallani oikeastaan muita tapauksia kuin ne, joissa olen reagoinut “itsemurhaliiviin” pukeutuneeseen jalankulkijaan hieman liian myöhään.”
Me käsitämme eritavalla myös käsitteen potentiaalinen vaara, eli riski. Sinä ajattelet vain niitä tapauksia kun olet havainnut vaaran omalla kohdallasi. Minä pidän riskeinä myös niitä asioita, jotka eivät ole sitä omien havaintojeni perusteella, mutta jotka tutkimusten mukaan ovat riskejä. Ajonopeus on näistä paras esimerkki, siinä nähtävästi tieteellisen tiedon ja kuskien omien havaintojen ero on suurin. Riskejä arvioidessani otan huomioon havaintojeni lisäksi myös sen, mitä tiede sanoo ihmisen kyvystä havainnoida ympäristöään ja ymmärtää havaintonsa oikein. Ihminen e näe läheskään kaikkea mitä luulee näkeväni, koska aivot keksivät yli 90 % näköhavainnoistamme. Todellisista näköhavainnoistamme aivomme suodattavat pois havaintoja, jotka ovat mielipiteittemme ja alitajuisten motiiviemme vastaisia.
Koska pinnistelen ajatellakseni asioita tieteellisen maailmankuvan mukaan, minun on pakko olettaa että myös minulla on nuo samat rajoitteet kuin ihmisillä yleensä. Tästä seuraa mielestäni loogisesti ajatellen se, että en voi luottaa omiin arviointeihini siitä, paljonko potentiaalista varaa olen liikenteessä muille tai itselleni aiheuttanut. Omat mielipiteet tästäkin asiasta kyllä pyrkivät esiin, mutta niiden mukaan toimiminen tarkoittaisi omista periaatteistani luopumista, enkä ole siihen halukas, koska pidän tieteellistä maailmankuvaa parhaana tällä hetkellä tuntemistani.
Sinulle tyypilliseen tapaan et näytä murehtivan tuollaisista asioista. Olet varmaan vilpitön sanoessasi että arvostat tiedettä ja tieteellistä maailmankuvaa, mutta tässä asiassa tämä arvostuksesi ei näy. Kun jotain mielipidettäsi tukee paremmin haihattelu omien mielikuvien perusteella, niin tiede ja tieteellinen maailmankuva häviää 10-0.
TeeCee: Mikä SO2001 on keskimääräinen taajuus, jossa eri tyyppisiä kolareita ajetaan? Sinun täytyy tietää, koska osaat verrata omaa suoritustasi tuohon arvoon.
En verrannut omaa suoritustani keskimääräiseen kolarien esiintymiseen ajokilometreihin nähden, joten minun ei tarvitse tietää, mikä on keskimääräinen. Etsin parhaillaan, löytyisikö Googlesta vastaus tähän mielenkiintoiseen kysymykseen.*
Huomautan, että aiempana keskustelussa puhuttiin kuolemantapauksia ja vammautumisia aiheuttavista vakavista liikenneonnettomuuksista ja ylinopeuden osuudesta niihin. Keskustelu ajautui sen jälkeen minun johdattelemanani parkkipaikkakolhuihin ja muihin sen tyyppisiin vähäisiin kolhuihin, joissa ainoa kärsijä on ajoneuvo ihmisten säilyessä vammoitta.
Kun kirjoitin onnettomuushistoriasta, mielessäni olivat ”oikeat” onnettomuudet, eli sellaiset, joista kirjoitetaan lehdissä, ja joissa aineelliset vahingot ovat huomattavat, ja joissa kuolee tai vammautuu ihmisiä. Tällaiseen onnettomuuteenhan en ole joutunut kertaakaan. Kuten aikaisemmin olen kertonut, en ole koskaan ollut osallisena niin pahassa törmäyksessä tai ojaan ajossa, etteikö autolla olisi voinut ajaa pois tapahtumapaikalta.
Kun kirjoitin onnettomuushistoriastani, en sisällyttänyt onnettomuuksiksi parkkipaikoilla tulleita naarmuja enkä oikeastaan edes muita vähäisiä kolhuja, joihin edellä viittaan. Näin ollen katsoin, että onnettomuushistoriani on nolla. Ja nolla on nolla, olivatpa ajokilometrit mitä tahansa. Ja koska keskimääräinen onnettomuusalttius suhteessa ajokilometreihin ei ole nolla, minua ei voida tämän vertailun perusteella pitää keskimääräistä onnettomuusalttiimpana.
Huomaan ja myönnän nyt, että minun olisi pitänyt käyttää hieman toista ilmaisua. Kirjoittaa esimerkiksi näin, että mitä vakaviin onnettomuuksiin tulee, niin onnettomuushistoriani ei ole... jne.
Jos hieman lievennän edellä esittämääni arviota ja sisällytän onnettomuushistoriaani ensimmäisiltä ajovuosiltani joitakin tapauksia, joissa autoon on tullut sen verran vaurioita, että korjaamon palveluksia on tarvittu, tilanne tietysti muuttuu kuljettajan maineeni suhteen epäedullisempaan suuntaan. Nämä tapaukset luettelossa voivat nostaa minut jopa keskimääräistä onnettomuusalttiimpien joukkoon. Tämä on tietysti vain arvailua. Siinä vaiheessa, kun viimeinen näistä tapahtumista sattui, olin ajanut vasta noin 10 % nykyisistä ajokilometreistäni, ja ajokorttini oli ollut voimassa vain noin kymmenesosan siitä ajasta, minkä se tähän päivään mennessä on ollut voimassa. Ja viimeisintäkin tapausta voi melkein pitää parkkipaikkakolhuna, koska se tapahtui hitaassa vauhdissa kaistaa vaihtaessa ja parkkiruutua kohti kääntäessä. Äitini istui kyydissä.
Noita kaikkia tapauksia, joihin edellä viittaan, voi mielestäni pitää ”opetteluvaiheen” törmäilyinä. Kyseinen vaihe oli ajassa mitattuna minulla ehkä normaalia pitempi, mutta jotkut oppivat hitaammin, jotkut nopeammin.
Löytyi myös 1990-luvulla kerättyihin vakuutusyhtiöiden tilastoihin perustuva arvio, jonka mukaan ”henkilöauton kuljettajat aiheuttavat keskimäärin 1.13 vahinkoa miljoonaa ajokilometriä kohden”. Mitähän tarkoitetaan henkilöauton kuljettajien aiheuttamilla vahingoilla – liikennevakuutuksesta korvattaviako? Olipa määritelmä mikä tahansa, kaikki vahingot eivät tule vakuutusyhtiöiden tietoon.
TeeCee: Tuo on aivan totta, tekniikka helpottaa ajonopeuden pitämisessä haluttuna. Mutta tuo on eri asia kuin se mitä olemme 15 vuotta kinanneet. Jos kuskilla on ajamisessaan teemana osoittaa halveksuntaansa yhteiskunnan lakeja ja sääntöjä vastaan rikkomalla nopeusrajoituksia, niin ratkaisu ei löydy autotekniikasta tekniikasta. Tällaisen kuljettajan pitäisi ensin tiedosta mitkä motiivit hänen ajatuksiaan todellisuudessa ohjaavat, ja sen jälkeen muuttaa niitä paremmin liikenteeseen sopiviksi. Tämä ei onnistu niin kauan kun hän pitää omien motiiviensa setvimistä liirumlaarumina.
En tiedä, mistä kaikesta on kinattu 15 vuotta, koska en ole kirjoitellut tällä foorumilla niin kauan. Ja mitä motiiveihin ja liikenteeseen tulee, niin pääasiallinen motiivini autolla ajamiseen on päästä paikasta toiseen mahdollisimman mukavasti ja stressittömästi ja nopeasti. Esittelen mahdolliset tilanteista riippuvat toisen asteen motiivit myöhemmin.
Tänään en ilmeisesti aja ollenkaan, mutta kun huomenna todennäköisesti taas lähden liikenteeseen, ajatukseni ovat siinä paikkakunnassa, minne olen menossa. Suunnittelen, mitä siellä teen ja niin edelleen. En ajattele, että huomennapa lähden taas halveksumaan yhteiskunnan lakeja ja sääntöjä ajamalla ylinopeutta ja ohittelemalla muita autoja.
Jos kuitenkin toimin näin, motiivini on yksinkertaisesti vain se, että nopeusrajoituksen mukaan mateleminen on samaan aikaan sekä tylsää ja stressaavaa. En kerta kaikkiaan jaksa enkä halua harjoittaa tuollaista itsekidutusta. Tylsää se on siksi, että ajaminen ei tarjoa mitään positiivista palautetta. Kuljettaja vain istuu tönkkönä penkissään ja huokailee tylsistyneenä, että hoh, hoijaa, miten pitkästi sinne vielä on. Stressaavaksi ajamisen tekee se, kun on katsottava nopeusmittaria ja hienosäädettävä kaasupolkimen asentoa. Ne, joilla on ”cruise control” autossaan välttyvät tietysti tältä hankaluudelta. Taidan olla ainoa tällä foorumilla kirjoitteleva, jonka autossa ei kyseistä ylellisyyttä ole.
Edellä mainitsemani toisen asteen tai alemman asteen – tai miksi niitä nyt haluaa sanoa – motiivit ilmenevät silloin, kun ne ovat ilmenevinään. Ne voivat olla melkeinpä mitä tahansa. Jos esimerkiksi ajan kilometrin päähän kauppaan, tällaisia motiiveja tuskin vielä ehtii tulla esille. Mietin korkeintaan ostoslistaa ja sitä, onkohan kaupassa ruuhkaa, ja onkohan pihassa pysäköintitilaa. En todennäköisesti mieti edes tällaisia asioita. En mieti mitään.
TeeCee ei ole aivan väärässä esittäessään arvioitaan. Jossakin mielentilassa ollessani voin hetkellisesti todellakin nautiskella halveksunnasta yhteiskunnan lakeja ja sääntöjä vastaan. Oleellista on kuitenkin, että en tee sitä julkisesti vaan niin, että yksikään ulkopuolinen ei näe sitä. Voin esimerkiksi hetkellisesti kiihdyttää nopeuden huomattavasti yli nopeusrajoituksen ja nauttia siitä, että onnistun tekemään liikennerikokseen jäämättä kiinni siitä. Tämän nautiskelun asteikolla ”törkeät” tarkoittaa nopeusrajoituksen ylittämistä yli 50 kilometrillä tunnissa, jolloin kiinni jäämisestä seuraa tuomio tärkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta. ”Tuplatörkeät” puolestaan tarkoittaa edellä mainittua sekä samaan aikaan sitä, että ylittää suurimman sallitun nopeuden tuplasti.
Huomautan, että en minä nyt mitään ”tuplia” ajele 100 km/h nopeusrajoitusalueella enkä oikeastaan edes 80 km/h alueella vaan hitaammissa nopeuksissa ja paikoissa, joissa ei ole vaaraa onnettomuudesta, eikä kukaan ole näkemässä. Eli jollakin hiljaisella tieosuudella kesäyönä tai tämän tyyppisissä olosuhteissa. Eikä tämän tyyppinen irrottelu nyt muutenkaan yleistä ole. Paljon yleisempää on ajonopeuden kasvaminen hetkellisesti ohitustilanteissa, niin että ajokortti on vaarassa.
”Törkeät” kuten ”tuplatörkeätkin” ja joissakin tapauksissa jopa ”triplatörkeät” voi tietysti tehdä täysin turvallisesti vaarantamatta kenenkään turvallisuutta. Nimenomaan tämän takia halveksinkin sellaisia lakeja ja laintulkintoja, jotka perustuvat valheiden vääntämiseen lakitekstin avulla muka totuudeksi. Ymmärrän toki, että on olemassa myös oikeasti vaarallisia tekoja, joiden kohdalla laki ehkä puolustaa paikkansa. Mutta pelkästään nopeuslukeman perusteella – ottamatta mitään muita asioita huomioon - ei voida osoittaa ajamisen olevan vaarallista.
Olen miettinyt matkoillani kymmeniä kertoja sitä, miten vastaisin tämän tyyppisestä rikoksesta syytettynä ollessani tuomarille lisäämättä vastauksellani rangaistuksen ankaruutta, mutta samalla kuitenkin osoittaen, että olen tehnyt tekoni täysin tahallaan ja harkiten, enkä kadu sitä, ja kaiken lisäksi pidän laintulkintaa, jonka perusteella olen syytteessä, täysin mätänä. Olen suunnitellut erilaisia puolustuspuheita, joista jotkut ovat olleet parempia ja jotkut huonompia, mutta en ole kirjoittanut mitään paperille. Miten niitä autolla ajaessa kirjoittaisikaan, ja muulloin en jaksa tällaista masentavaa aihetta miettiä. Tällä hetkellä puolustuspuheen suunnitteleminen pitäisi taas aloittaa alusta. Toivottavasti en joudu oikeasti tilanteeseen, jossa tällaista pitää miettiä.
Odotan mielenkiinnolla, millaiset syyte- ja pilkkaryöpyn arvoisa TeeCee saa tästä aikaiseksi, ja miten hän myöhemmin irrottelee kirjoittamiani asioita yhteyksistään ja todistelee niiden avulla, mitä todistelee. Vaikkapa, että olen vaarallinen ja hullu kuljettaja. Muistutan, että asiat näyttävät monesti kirjoitettuna pahemmilta kuin luonnossa.
Jos jatkaisin erilaisten alemman tason tilannekohtaisten motiivien selostamista, tästä tulisi pitkä kirjoitus. Johonkin on lopetettava. Ja sitä paitsi uskon, että kaikilla on erilaisia motiiveja, jotka nousevat pintaan erilaisissa tilanteissa ja ohjailevat käyttäytymistä. Ei liikenne ole mikään poikkeus.
Video: Normaali ja ”legaali” ajotapa
SO2001:” Olisi pitänyt kirjoittaa, että valheellisen propagandan esittäjät ehkä itsekin ovat saman harhan vallassa eivätkä tiedosta puhuvansa puuta heinää.... Viestini voi kuitenkin tulkita niin – ja niin minä itse ajattelin kirjoittaessani – että valehtelijat eivät ehkä olekaan valehtelijoita, jos he itsekin uskovat esittämiinsä valheisiin.”
Tuo juuri oli se asia josta meidän kannattaisi mielestäni puhua lisää. Valheellisen propagandan esittäjä voi siis sinunkin mielestäsi uskoa esittämiinsä valheisiin niin vankasti, että ei osaa epäillä puheittensa todenperäisyyttä. Hänen puheensa eivät siksi oikeastaan ole valhetta, vaikka ne ovatkin totuudenvastaisia. Oletko kanssani samaa mieltä myös siitä, että tällaisen henkilön on lähes mahdotonta käsittää, miksi muut eivät ota hänen puhumiaan asioita vakavasti?
Olen yrittänyt saada sinua käsittelemään mielipiteitäsi, joita olen pitänyt totuudenvastaisina. Olet sanonut asioita, jotka ovat joko vastoin tieteellistä tietoa tai vastoin samasta asiasta sanomiasi omia kommenttejasi. Sinä joko sivuutat asian, sanot että yhteydestään irrotettuna asiat saa näyttämään miltä halutaan, tai sanot kirjoittaneesi kommenttisi hupailumielessä. Viimeksi ”vastatessasi” kerroit kirjoittaneesi nimimerkillä Kapteeni Pommi ”hupailumielessä”. Alla muutama esimerkki hupailustasi, kerrankin ihan oikeasti yhteydestään irrotettuna:
”En kestä tiettyjen henkilöiden nostamista yli-ihmisiksi. En kerta kaikkiaan kestä sitä... Minua R A I V O S T U T T A A ! ! ! tuollainen poliisin nautiskelu vallastaan. Raivostuttaa aivan mielettömästi...Yksi masentuneisuuteni syy on kammottava poliisivaltio, joka päivä päivältä vahvistuu ympärillämme. Minua masentaa se, että suurin osa ihmisistä ei näe eikä tajua koko asiaa. Nykyihmiset ovat kuin 30-luvun juutalaiset Saksassa, jotka kieltäytyivät näkemästä tuhoisaa kohtaloa, joka vääjäämättä odotti heitä...Mietiskelin ajellessani poliittisia ja yhteiskunnallisia kysymyksiä ja ihmettelin, miksi ihmiset antavat tehdä Suomesta vankilavaltion. Poliisi-diktatuurin. Miksi? Miksi? Olen suorastaan ahdistunut kaikesta tästä... Alan kallistua yhä enemmän avoimen terrorin kannattajaksi tätä mielettömyyttä vastaan. Valtio on väkivaltarikollinen, ja sellaista vastaan pitää saada puolustautua. Valtion pakkovallalla ei ole minkäänlaista legitimiteettiä - muita kun poliisin ylläpitämä väkivalta ja murhat!
Ei tuosta sketsisarjan käsikseksi olisi, minulle tulee noista ahdistava olo. Mutta se on toisarvoista, oleellista on että kun kerran tiedostat että vahva usko omien mielipiteiden oikeellisuuteen saa ihmisen puhumaan totuuden vastaisesti, niin miten olet huomioinut tämän tietosi omassa ajattelussasi? Koska viimeksi luovuit jostain mielipiteestäsi huomatessasi sen olevan tieteellisen tiedon vastainen? Käykö näin usein? Jos ei käy, niin oliko sinulla mieliteesi vaatima tieteellinen tieto jo silloin kun ko. mielipiteesi syntyi, vai kävikö sinulla vain älyttömän hyvä tuuri kun tietämättömänä osuit oikeaan heti ensiyrityksellä?
Mietin tässä, pitäisikö näiden asioiden olla liikennepsykologia ketjussa vai parapsykologia ketjussa vai missä, koska yhteys otsikkoon eli poimintoihin sanomalehdistä alkaa olla jo varsin etäinen. Vai olisiko paras otsikko kenties "poimintoja vanhalta nettisivulta" tai "poimintoja 20 vuotta vanhasta päiväkirjasta".
TeeCeen innokkaasti lainaaman tekstin olen kirjoittanut alun perin päiväkirjaani ja siten pelkästään itselleni. En tiennyt kirjoittamishetkellä vielä aluillaan olevasta internetistä juuri muuta kuin nimen. En ollut kertaakaan käyttänyt internettiä. En siis osannut kuvitella, että kopioisin päiväkirjatekstini muutamaa vuotta myöhemmin rakentamalleni kotisivulle ”kapteeni Pommin päiväkirjoina” ja että osa tekstistä päätyisi parinkymmenen vuoden päästä keskustelun aiheeksi tälle foorumille.
TeeCeen lainaama teksti näyttää olevan peräisin niin monesta eri paikasta päiväkirjojani, että on vaikeuksia löytää oikeat paikat.
”Yli-ihmisistä” kertovan kohdan olen kirjoittanut 16.1.1997 muutaman lehdessä olleen uutisen innoittamana. Uutisissa kerrottiin poliisien takaa-ajoista ja kovasta vauhdista maanteillä ja siitä, että poliisi ei oman ilmoituksensa mukaan vaaranna liikennettä, vaikka ajaisi kuinka kovaa tahansa.
Olen kirjoittanut tässä yhteydessä päiväkirjaani mm. seuraavaa (lisäsin tekstiin yhden ”ja” -sanan, joka näyttää jääneen vahingossa pois):
”En voi sietää sitä, että poliisi saa panna samanarvoisina vaakakuppiin sivullisten ihmisten henget ja itsensä kokeman nautinnon yli-ihmisoikeuksien käyttämisestä ja jonkun ylinopeutta ajaneen kansalaisen pidättämisestä. Tuostahan siinä on kyse. Poliisi saa vaarantaa ihmishenkiä (ja niitä on todella menetetty) mielettömillä takaa-ajoilla pelkästään saadakseen kiinni jonkun surkean autovarkaan tai muun häirikön. Edut, jotka tässä ovat vastakkain, eivät ole missään suhteessa toisiinsa. Mielestäni poliisin suorittama takaa-ajo on perusteltavissa ainoastaan tapauksissa, joissa takaa-ajettavana on joku hirmumurhaaja-rikollinen, joka pakoon päästyään sataprosenttisella varmuudella välittömästi tappaisi jonkun. Toisin sanoen poliisi saisi ryhtyä maantiellä takaa-ajoon vain siinä tapauksessa, että sillä olisi ehdottoman varma tieto siitä, että takaa-ajamisella pelastetaan ihmishenki.”
Edellä olevan tekstin kirjoittamisesta tulee kahden kuukauden kuluttua kuluneeksi 20 vuotta, ja olen edelleen samaa mieltä kuin tuolloin.
”Raivostuttaa” kohta on kirjoitettu 4.3.1997 tilanteessa, jossa poliisi oli pysäyttänyt ja tarkastanut, onko autossa Diesel-verokuitti. Koin tuollaisen sakon uhalla tapahtuvan tarkastamisen pelkäksi tarpeettomaksi simputtamiseksi, koska maksavathan ihmiset lukuisia muitakin veroja eikä heidän tarvitse kuljetella kuitteja mukanaan. Kyllä verottaja tietää, kuka on maksanut ja kuka ei.
”Vankilavaltio” -kohta on kirjoitettu 17.3.1997. Selostan siinä automatkan aikana mieleeni tulleita ajatuksia järjestelmän luonteesta. Seuraavassa on hieman laajempi ote kyseisestä tekstistä.
”Olen sitä mieltä, että yhteiskunnallinen "koneisto" on enemmän kuin osiensa ja niiden ajattelun summa. Yksittäisistä toimijoista muodostunut koneisto on kuin omaan ajatteluun pystyvä olento, hirviömäinen peto, joka on alkanut toimia itsenäisesti ilman, että sen osat voisivat enää vaikuttaa siihen. Vallanpitäjät jopa itse myöntävät joskus, että joku toimenpide (vero tms.) on väärin ja epäoikeudenmukainen, mutta he eivät mahda asialle mitään, koska lait ovat mitkä ovat, ja koska asia kuuluu näiltä osin jollekin toiselle virastolle, ja he tekevät vain oman osansa asiassa. Koneisto pilkkoo uhrinsa, ja näin kukaan koneiston osa ei näe kokonaisuutta tai ei ainakaan voi siihen vaikuttaa.
Jollakin lainsäädäntötoimella koneiston toimintaa voidaan hetkellisesti hieman ohjata, mutta vaikutus on vähäinen ja paikallinen. Koneiston jäsenet ovat vallanhaluisia ihmisiä, jotka valitsevat kulloinkin sen toimintamuodon, joka maksimoi heidän valtansa. Koneistoa ja sen osia ohjaa tietynlainen valtaevoluutio, jossa elämään jäävät valtaa tuottavat toiminnot, kun taas valtaa tuottamattomat toiminnot kuolevat. Pelin sääntö on, että jollei joku jatkuvasti taistele vallasta, hän menettää vähitellen entisenkin valtansa. Koneiston ainoa keino saada lisää valtaa, on ahmia sitä ulkopuolelta, jolloin alamaisten vapaus vähenee.”
Joku voisi pitää tuota yhteiskunnallisten ilmiöiden käsittelemisenä ja jonkun maineikkaamman henkilön kynästä tai koneesta lähteneenä jopa yhteiskuntafilosofisena pohdiskeluna. TeeCeen – anteeksi vain – rajoittuneessa mielessä se on kuitenkin vain epätotuuksien esittämistä. Onko käsite ”mielipide” täysin tuntematon?
Itse pidän kirjoituksiani mielipiteinä. Niiden ydin ei ole muuttunut miksikään kahdessakymmenessä vuodessa, vaikka yksityiskohdissa on tietenkin voinut tapahtua tarkentumista. Minulle ei ole ongelma muuttaa käsityksiäni, mikäli uusi tieto osoittaa vanhat käsitykseni vääriksi. Edellä oleva koneistoa käsittelevä kohta ei ole tekstinä paras mahdollinen, ja kirjoittaisinkin nykyisin hieman eri tavalla erilaisia asioita painottaen.
Esitän mielipiteeni yleensä aika voimakkain sanoin varsinkin, kun kirjoitan pelkästään itselleni tai samaa mieltä oleville. Edellisissä teksteissä on kyse nimenomaan tästä (vaikka olen niitä myöhemmin julkaissutkin). En tietenkään puhuisi täsmälleen samoilla sanoilla, jos joutuisin pitämään puheen eduskunnassa. Totta kai otan kuuntelijat ja heidän mahdollisen reaktionsa huomioon. Mutta tekstit onkin esitetty ”protestisivulla”, jossa arvostellaan vallitsevaa systeemiä. Tällaisessa yhteydessä propagandistinen kärjistäminen on tavanomaista. Käyttihän myös presidenttiehdokas Trump kovempaa kieltä vaalikampanjapuheissaan kuin mitä hän todennäköisesti tulee käyttämään presidenttinä pitämissään puheissa.
SO2001: "Mietin tässä, pitäisikö näiden asioiden olla liikennepsykologia ketjussa vai parapsykologia ketjussa vai missä, koska yhteys otsikkoon eli poimintoihin sanomalehdistä alkaa olla jo varsin etäinen."
Olen psykologiaketjuun siirtänyt täältä muutaman kommentin ja laitan seuraavankin, joten jos katsot aiheelliseksi, jatketaan siellä. Eiköhän sinne parapsykologialtakin tuntuvien asioiden käsittely mahdu, koska tässä tapauksessa kyse on oman pään tuottamista vinoutumista, ei niinkään ylinluonnollisista ilmiöistä.
Uusimmassa TM:ssä auto- ja liikennetoimittajien palkitsema proferrori Tervo jatkaa epätodellista taisteluaan. Kirjoituksen alussa hän ihan oikein käsittelee tutkimustiedon merkitystä ja sen asemaa keskusteluissa. En ole varma, mistä on kyse, kun kuitenkin kirjoituksen lopussa hän ehkä joko huomaamattaan kampittaa itsensä tai tietoisesti tarkoitus pyhittää keinot - menetelmällä aliarvioi pahasti lukijoita perustaessaan väitteensä ylinopeuden merkityksestä enintään viitteelliseen tietoon ylinopeuksien roolista kuolemaan johtavissa onnettomuuksissa. Miksi alussa vallinnut analyyttisyys loppui tuossa vaiheessa, kun tieteellisen tarkastelun kestävää materiaaliakin muun faktatiedon ohella aiheesta olisi käytettävissä.
Lahtelaispoliisi ajoi ylinopeutta tiheään tahtiin - tienvarsikamera välähti lähes 200 kertaa
http://www.ess.fi/uutiset/kotimaa/art2320289