@Herbert kirjoitti:
Avaan ketjun, jossa voidaan tarkastella yksittäisiä tilanteita liikenteessä ja miten niissä kuuluisi toimia. Myös erikoisia liikennejärjestelyjä voidaan otta käsittelyyn tässä viestiketjussa.
Ensimmäinen tapaus tulee moottoritieltä. Ohitan esim. rekkaa ajaen suurinta sallittua nopeutta. Ohituksen lopussa tullaan rampin kohdalle ja rampista liittyy auto moottoritielle. Tämä nostaa nopeutensa suurimpaan sallittuun, jolloin päädytään ajamaan samaa vauhtia rinnakkain. Vaihtoehoja on kaksi, toinen meistä muuttaa nopeuttaan niin, että voin vaihtaa oikealle kaistalle. Kumpikaan ei voi nopeuttaan nostaa, koska se johtaisi ylinopeuden käyttöön. Minun perässäni on toinen ohittaja, joten hidastaminen vasemmalla kaistalla tuntuu huonolta ajatukselta. Itse en ohittajan päätöksiin voi vaikuttaa. Miten toimitte a. ohittajana b. rampilta tulijana?
a. ohitan selvästi ennen ramppia ja jätän turvavälin
b. hidastan vauhtia kun tulen kolmion takaa ja liikennesäännön mukaisesti olen väistämisvelvollinen, aina. piste
A. Jos ramppi lähestyy ja ohitettava rekka on sopivalla etäisyydellä, joudut joko kiihdyttämään, jotta pääset rekasta ohi ennen ramppia. Vaihtoehtoisesti jää rekan perään ja ohitat vasta rampin jälkeen? Tuntuu epätodelliselta molemmat vaihtoehdot. Entä jos oikealla onkin useampi rekka ja noiden ohitus kestää yli kilometrin? Osaatko todella ennakoida niin, ettei ohituksen loppuvaihe osu rampin kohdalle?
B. Kehen nähden olet väistämisvelvollinen, kun ohittaja on vasemmalla ja ohitettava jäänyt jo taakse?
@Herbert kirjoitti:
A. Jos ramppi lähestyy ja ohitettava rekka on sopivalla etäisyydellä, joudut joko kiihdyttämään, jotta pääset rekasta ohi ennen ramppia. Vaihtoehtoisesti jää rekan perään ja ohitat vasta rampin jälkeen? Tuntuu epätodelliselta molemmat vaihtoehdot. Entä jos oikealla onkin useampi rekka ja noiden ohitus kestää yli kilometrin? Osaatko todella ennakoida niin, ettei ohituksen loppuvaihe osu rampin kohdalle?
B. Kehen nähden olet väistämisvelvollinen, kun ohittaja on vasemmalla ja ohitettava jäänyt jo taakse?
A. Nopeuden säädintä vaan tiukemmin lattiaan tai hölläät säädintä riippuen siitä kummalla tavalla turvaat parhaiten joustavan liikenteen etkä aiheuta toisille päänvaivaa. Keskinopeuden alentamista tai vallitsevaa nopeusrajoitusta ei kannata priorisoida kaikkein tärkeimmäksi asiaksi siinä tilanteessa. Ehtiihän sitä lasketella keskinopeuksia myöhemminkin. Mutta jos on poistumassa rampista, ei enää muutamaa kilometriä ennen ramppia kannata ohitella. Sinne vaan oikealle kaistalle muiden sekaan.
B. Ennen kaikkea olet velvollinen väistämään onnettomuuden aiheuttamisen. Nopeuden säätimellä sovitat vauhdin muihin tiellä liikkujiin nähden sopivaksi ja eikun änkemään liikennevirran sekaan ennen kuin ramppi loppuu kesken. Eikä kannata jäädä hannaamaan rampin päähän. Jos on enemmän liikennettä, niin hannaamalla vasta vaikeaa onkin päästä mukaan virtaan ja häiritsee muita tiellä liikkujia. Silloin olet onnistunut liikenteessä, kun muut tuskin huomaavat sinun olevan siellä mukana ja solahdat liikennevirtaan juohevasti. Pilkuntarkka sääntöjen noudattaminen voi olla mieluummin uhka kuin mahdollisuus.
Ajoneuvon saa ajaa moottoritielle vain tien alkamiskohdasta tai liittymistieltä ja moottoritieltä pois vain tien päättymiskohdasta tai käyttäen ajosuunnassa opastusmerkein osoitettua erkanemistietä.
Jos kiihdytyskaista puuttuu, on moottoritielle aikovan kuljettajan väistettävä moottoritietä kulkevia ajoneuvoja. Kiihdytyskaistalta moottoritielle aikovan on varmistauduttava siitä, että siirtyminen voi tapahtua vaaratta ja muita tarpeettomasti estämättä.
Moottoritieltä poistuvan kuljettajan on riittävän ajoissa siirryttävä lähinnä erkanemistietä olevalle ajokaistalle taikka ajokaistalle, joka on liikennemerkillä osoitettu poistuvalle liikenteelle. Jos tiellä on hidastuskaista, on mahdollisimman aikaisessa vaiheessa siirryttävä sille.
740 GLE mainitsi jossain keskustelussa termin "käsiala". Viime aikoina tuo on ollut mielessäni ollessani liikenteessä. Monesti juuri käsiala on se, millä voi ennakoida tilanteita jo kauan ennenkuin niitä sattuu. Tänään osui liikennevaloissa viereen sininen Golf. Oli siis kaksi kaistaa samaan suuntaan, minä oikealla, Golf vasemmalla ja molemmat paalupaikalla. Vähän ennen punaisten vaihtumista vihreiksi Golf alkoi liukua suojatielle. Mutta kun valojen vaihduttua tuo ei kiireellä ampaissutkaan liikkeelle, vahvistui käsitys epävarmasta käsialasta. Ja totta oli, risteyksen ylityskohdassa kaistat hiukan mutkittelee, jolloin Golf päätyi osittain minun kaistalleni. Tuossa vaiheessa jo osasin varoa kaveria, joten osuma ei ollut lähelläkään. Hetken kuluttua tuli terävä korjausliike ja kaveri löysi oman kaistansa. Seurasin tapahtumia viereisellä kaistalla takana. Seuraavaksi tuo laittoi vilkun vasemmalle, ryhmittyi oikealle ja kääntyi loivalla kaarella vasemmalle. Minä jatkoin suoraan.
Sitä en tiedä, miksi käytös tuollaista oli, eikä se ole edes kiinnostavaa. Olennaista on se, miten pienistä eleistä tuollaisen käytöksen voi huomata ja siten ennakoida tulevat tilanteet. Tämä oli aika ääritapaus, yleensä kyse on paljon harmittomammista jutuista. Mutta ellei niihin reagoi, voi niistä kehittyä hyvinkin vakavia tilanteita. Käsiala. Se on asia, jolla tuo on helppo pukea sanoiksi. Kiitos!
Etenkin vähintään kahden ajoneuvon ryhmänä liikkuessa edellä ajavan kartturin hyvä käsiala helpottaa perässä kenties itselleen oudossa paikassa liikkuvan ajamista edellä ajavan osoittaessa väistettävät kohteet ja käännökset hyvissä ajoin.
Itselläkin juuri nämä käsialajutut triggaavat erilaisia valintoja toisen kuljettajan ajotavan havainnoinnin perusteella. Näin käy molemmin päin, joko hankkiudun kauemmas riskiksi tai pumppujalaksi kokemastani tai käytän hyväkseni sopivalla tavalla ajavaa "suunnistajaa".
Ennakoiva ajotapa säästää omaa polttoainetta, kommunikoiva ajotapa säästää sen lisäksi myös muiden polttoainetta.
Pitää lisätä tuohon edellisen kommentin loppuun kaikkein oleellisin asia. Käsiala on asia, joka helpottaa toki asian pukemista sanoiksi, mutta etenkin ajatuksiksi. Se on kokonaisuus, jolla on suuri merkitys liikenteessä.
Käsialasta tuli taas huikea esimerkki. Ohittelin moottoritiellä hitaampia suurinta sallittua ajaen, kun ohituksen aikana harmaata bemaria ajava kaveri sai minut kiinni. Hetken odoteltuaan tämä päätti, että minun pitää väistää ja ajoi aivan puskuriini kiinni. Koska ohitettavien jono oli harva, piipahdin oikealla päästämässä bemarin kuskin ohitseni. Kiirettä ei enää ollutkaan, vaan jäin pussiin, kun tuo jäi viereeni. Lopulta pääsi kuitenkin sen verran eteenpäin, että pääsin jatkamaan omalla tavoitenopeudellani.
Seuraavassa hetkessä bemarin jarruvalot syttyivät, syynä vastaantullut poliisiauto. Aivan kuin se jostain 5-10 km/h ylinopeudella etenevästä vastaantulijasta motarilla olisi kiinnostunut. Voi tietysti olla, että kaverilla oli sakkoja sen verran pohjalla, että herkkyys poliisia kohtaan oli tavanomaista suurempi. Kuitenkin kaveri samalla vaihtoi nopeasti kaistaa aivan oikealla ajaneen eteen. Sakkoja voi kai saada vain ylinopeudesta.
Poliisin mentyä vauhti taas kasvoi, mutta ohitustyyli säilyi. Pian vauhti taas tasaantui ja muutaman sadan metrin välein mentiinkin seuraavat 30 km.
Kaikenlaisia ajatuksia taas herätti tuonkin kaverin käytös. Stressistäkin elämässä moni valittaa, joten kuinkahan suuri osa siitä on ihan itse hankittua ja josta voisi luopua ilman muita uhrauksia. Minulla tosin oli varsin viihdyttävä matka, kun tuota sirkusta sain aitiopaikalta seurata. Ilman tuollaisia kavereita matkat olisivat paljon yksitoikkoisempia. Sitä vaan en tajua, mikä saa ihmisen vapaaehtoisesti olemaan tuollaisen sirkuksen pelle.
Yksi tekijä voi olla se että joistakin työtehtävistä maksetaan niin hyvin että ajamisesta täysin epäkiinnostunut voi ostaa itselleen liian tehokkaan auton, sellaisen millä on hankala ajaa leppoisasti toisten tahdissa.
Olet varmasti oikeassa siinä että poliisi antaa sakon ylinopeudesta tai rattijuopumuksesta, mutta ei puutu turvaetäisyyksistä ymmärtämättömyyteen ja/tai piittaamattomuuteen.
"Yksi tekijä voi olla se että joistakin työtehtävistä maksetaan niin hyvin että ajamisesta täysin epäkiinnostunut voi ostaa itselleen liian tehokkaan auton, sellaisen millä on hankala ajaa leppoisasti toisten tahdissa."
Tuota en oikein ymmärrä. Millä tahansa vakioautolla voi mielestäni ajaa leppoisasti, kunhan valitsee sopivan vaihteen niin, että moottorin kierrosluku on suunnilleen suurimman vääntömomentin alueella.
Tehokkaalla autolla tulee helposti ajettua reippaammin kuin perusautolla - huomaan sen omasta ajostani ajoittain kun kiihtyvyys on hyvä kaikilla nopeusalueilla. Ja silloin voi unohtua että perusautoilijan normaaliajo ei ole kiusantekoa tai hidastelua, vaan ihan tavallista ajoa.
Suurin vääntömomentti vaihtelee reilusti moottorista riippuen. Se voi olla 4400 kierrosta, tai 1500. Ensimmäisessä ollan tehoaluella kevyellä välityksellä, jälkimäisessä leppoisamman tehon seudulla ja raskaalla vaihteella.
Suurimman vääntömomentin kierrosluku ei ole hyvä mittari. Nykyään kun vääntöä on 1,2 litran bensaturbossakin alemman keskiluokan autoon asennettuna vähintään riittävästi, olennaista on riittävä vääntömomentti tavanomaisilla kierrosluvuilla. No, pilkunviilausta tuo toki on. Itse asiasta ollaan varmaan samaa mieltä.
Mutta eilen ajelin taas motarilla kohdassa, jossa 80 muuttuu satasen rajoitukseksi. Liikennettä oli jos ei ruuhkaksi asti, niin kohtalaisen vilkasta kuitenkin. Ajoin suurinta sallittua (mittarivirhe tiedossa). Hiukan ennen rajoituksen muutoskohtaa takanani ajanut lähti ohitukseen ja muutama muu sen perässä. Itse aloin kiihdyttää rajoitusmerkin kohdalla ja se aiheuttikin ensimmäisen ohittajan kartanlukijan niskassa omituisia väänteitä kun oltiin rinnakkain. Lieneekö ensimmäisten helteiden aikana ilmastointi aiheuttanut vetoa vai mistä oli kyse, sitä en päässyt kyselemään. Jäin vain miettimään, että pitäisikö tuossa tilanteessa noudattaa TLL 19§ kohtaa kaksi myös moottoritiellä? Jos pitää, parantaako vai heikentääkö sujuvuutta se, että aletaan kiihdyttää kovempaan nopeuteen hiukan ennen rajoitusmerkkiä?
Onneksi tässä on hyvä takaportti, jolla vältän vastuuni tilanteesta. Jos kaveri 80 alueella ohittaa toisen n. 100 km/h nopeudella, tokihan on loogista olettaa tuon satasen alueella nostavan nopeutensa vielä n. 20 km/h kovemmaksi. Tätä korttitaloa tosin heiluttaa se käytännön esimerkki, että kun rajoitus hetken kuluttua nousi 100 > 120, ohittajan nopeus ei enää kasvanutkaan ja siksi ohitin tuon. Kartanlukijan tai kuskin niskan tilannetta en viitsinyt tarkkailla, eikä ilmastointilaitteesta aiheutunut veto muutenkaan tuottanut niskaani mitään vääntelyä, vaikka saman konsernin autosta olikin kyse.
Joku voi tietysti sanoa, että antaa hätähousujen mennä ja nostaa omaa nopeuttaan vasta sitten. Toki näin, jos tieosuudella oltaisiin vain me. Mutta kun takaa tulee jatkuvalla syötöllä lisää porukkaa. En voi moittia heitä, jos he huomaavat satasen alueella 80 km/h ajavan ja heittävät siitä ohi. Niin minäkin tekisin. Kyse on siitä, millaisen sirkuksen parin sadan metrin ennakko nopeuden nostossa moottoritiellä saa aikaan.
@Herbert kirjoitti:
Kyse on siitä, millaisen sirkuksen parin sadan metrin ennakko nopeuden nostossa moottoritiellä saa aikaan.
Tämäkin tuttu ilmiö liittyy tilannenopeuteen. Mikäli nostaa nopeuttaan vasta siinä mihin liikennemerkki on laitettu voi siitä seurata kohonnut törmäysriski kun tulkitaan toisten aikeet väärin. Siitä on jo pitkä aika kun liikennepsykologia-kirjaa on luettu, mutta näkisin että harva haluaa ajaa pilkuntarkasti liikennesääntöjen mukaisesti* ja minimioimalla onnettomuus-/kolarointiriskinsä.
@Herbert kirjoitti:
Suurimman vääntömomentin kierrosluku ei ole hyvä mittari. Nykyään kun vääntöä on 1,2 litran bensaturbossakin alemman keskiluokan autoon asennettuna vähintään riittävästi, olennaista on riittävä vääntömomentti tavanomaisilla kierrosluvuilla. No, pilkunviilausta tuo toki on. Itse asiasta ollaan varmaan samaa mieltä.
Mutta eilen ajelin taas motarilla kohdassa, jossa 80 muuttuu satasen rajoitukseksi. Liikennettä oli jos ei ruuhkaksi asti, niin kohtalaisen vilkasta kuitenkin. Ajoin suurinta sallittua (mittarivirhe tiedossa). Hiukan ennen rajoituksen muutoskohtaa takanani ajanut lähti ohitukseen ja muutama muu sen perässä. Itse aloin kiihdyttää rajoitusmerkin kohdalla ja se aiheuttikin ensimmäisen ohittajan kartanlukijan niskassa omituisia väänteitä kun oltiin rinnakkain. Lieneekö ensimmäisten helteiden aikana ilmastointi aiheuttanut vetoa vai mistä oli kyse, sitä en päässyt kyselemään. Jäin vain miettimään, että pitäisikö tuossa tilanteessa noudattaa TLL 19§ kohtaa kaksi myös moottoritiellä? Jos pitää, parantaako vai heikentääkö sujuvuutta se, että aletaan kiihdyttää kovempaan nopeuteen hiukan ennen rajoitusmerkkiä?
Onneksi tässä on hyvä takaportti, jolla vältän vastuuni tilanteesta. Jos kaveri 80 alueella ohittaa toisen n. 100 km/h nopeudella, tokihan on loogista olettaa tuon satasen alueella nostavan nopeutensa vielä n. 20 km/h kovemmaksi. Tätä korttitaloa tosin heiluttaa se käytännön esimerkki, että kun rajoitus hetken kuluttua nousi 100 > 120, ohittajan nopeus ei enää kasvanutkaan ja siksi ohitin tuon. Kartanlukijan tai kuskin niskan tilannetta en viitsinyt tarkkailla, eikä ilmastointilaitteesta aiheutunut veto muutenkaan tuottanut niskaani mitään vääntelyä, vaikka saman konsernin autosta olikin kyse.
Joku voi tietysti sanoa, että antaa hätähousujen mennä ja nostaa omaa nopeuttaan vasta sitten. Toki näin, jos tieosuudella oltaisiin vain me. Mutta kun takaa tulee jatkuvalla syötöllä lisää porukkaa. En voi moittia heitä, jos he huomaavat satasen alueella 80 km/h ajavan ja heittävät siitä ohi. Niin minäkin tekisin. Kyse on siitä, millaisen sirkuksen parin sadan metrin ennakko nopeuden nostossa moottoritiellä saa aikaan.
Minäkin tunnistan tuollaisen tilanteen. Jään tämän tästä "pussiin", kun takaa tulevat alkavat painella lujempaa ja kun en itse älynnyt siirtyä ohituskaistalle riittävän ajoissa muttuvaa rajoitusta ennakoivasti, niin sitten ei hetkeen pääse ollenkaan sinne ennen kuin terävämmin tilanteeseen reagoineet ovat menneet ja ohituskaistalla on jälleen tilaa.
Missä määrin tämä mahtaa liittyä siihen ilmiöön, että on sattunut jäämään kaupunkiliikenteessä väärälle kaistalle, jolta pitäisi päästä vaihtamaan viereiselle kaistalle ja sitten toiveikkaasti asettaa vilkun päälle, että jospa joku antaa tilaa viereisellä hyvin vetävällä kaistalla. Suurin osa sillä viereisellä kaistalla ajavista olettaa, että "joku muu" varmaan antaa tilaa. Ja jos se joku muu ei sillä kertaa ajele siellä päin, niin voi joutua jatkamaan sillä väärällä kaistalla ja etsimään uuden reitin määränpäähän. Liikenteessä liikkuvat tuntuvat olettavan, että kaikille on aina selvää, milloin pitää ryhmittyä millekin kaistalle, vaikka toinen ajaisi ekaa kertaa koko kyseisessä kaupungissa eikä tuntisi optimaalisia kaistanvaihtokohtia. Navigaattori tietysti jelppii asiassa, kun muut tiellä liikkuvat ei.
Onkohan ohittamisesta tulossa katoava luonnonvara? Eilen mökille tullessa kiinnitti huomiota pari Bemaria, joista toinen ajoi selvästi minua nopeammin, ja toinen hieman nopeammin ilmeisesti aika tarkasti puuttumiskynnyksen rajoilla. Ei siinä mitään, näytän mielelläni ohituspaikan vilkulla, kun Annelinsilmät ilmestyvät taustapeiliin.
Nopeampi (vanhempi, halvempi, pienempi) tuli tosin ensi kerran takaa niin lujaa, että pääsi yllättämään minut, mistä anteeksipyyntöni. Mutta hyvinhän tuo näkyi ohi mahtuvan, vaikken ehtinytkään auttaa millään tavoin. Isompi, uudempi ja kalliimpi meni ohitseni hillitymlin, todennäköisesti puuttumiskynnyksen rajoilla tai sen vain hetkellisesti ja vähän ylittäen. Ohitetuksi tuleminen ei ole mikään ihme, kun ajaa kesäistä hiljaista valtatietä tasan rajoitusnopeudella (todellista), joten tässä ei ole mitään outoa. Kalliimpi BMW oli hintaluokkaa, jossa keski-ikäinen kuljettaja saattoi hyvinkin olla tietoinen suurista päiväsakoista? Ainakin tunnistin ajotavan, joka ei vahingossakaan riskeeraa isoa sakkoa.
Ihmetyttämään jäikin se, että hetken kuluttua tavoitin samat autot kevytperävaunua vetävän hekilöauton takaa. Odottelin hetken, koska tiesin jo heidät itseäni nopeammiksi, mutta kun mitään ei alkanut tapahtua, menin jonon ohi yksi kerrallaan max. 110 mittarinopeutta, eli kameratiellä puuttumiskynnystä ylittämättä.
Päädyin lopulta ohittamaan samat autot kolmesti, viimeisellä kerralla paikallinen Hi-Ace kuskikin kyllästyi poikkeuksellisen tarkasti perävaunun 80 rajoitusta noudattaneen perävaunukuskin taakse jumiin jääneisiin.
Joka kerta heidän ohittaessaan minut oli tilanne sama, eli vähintään 2 km vapaa suora ja koko jonon ohi kerralla.
Automerkki on epäolennaista, mainitsen sen vain koska tunnistin autot, joista isompaa ajaisin mielelläni itsekin. Mutta eikö nykyajan nuoret osaa enää ohittaa muuten kuin vapaalla lentokentällä koko jonon ohi 130 km/h taulussa?
Joka kerta heidän ohittaessaan minut oli tilanne sama, eli vähintään 2 km vapaa suora ja koko jonon ohi kerralla.
Mutta eikö nykyajan nuoret osaa enää ohittaa muuten kuin vapaalla lentokentällä koko jonon ohi 130 km/h taulussa?
Turvallinen ohitus liittyy tilannenopeuteen, eli vältetään riskitilanteita ennakoimalla 5 sekunnin päähän tapahtumia. Hyvä näkyvyys, eikä vastaantulijoita on ohittamisen edellytys vaikkakin koko ohitustapahtumassa tuo (ei tulkintaa vaativa) numeroluku 130 km/h on Suomessa sama kuin "Törkeä liikenneturvallisuuden vaarantaminen" missä (vilkas mielikuvitus tuottaa) toiselle aiheutuu terveyteen ja henkeen kohdistuvaa vaaraa.
Enemmän ihmettelisin sitä miksi tyhjällä moottoritiellä kiirehditään vasemmalta kaistalta oikeanpuoleisen eteen korostetun nopeasti, eli oikein tekemällä tehdään alle 1 sekunnin turvaväli?
Karretella on olemattomat ohitusmahdollisuudet moottoritietä lukuun ottamatta.
Niin pitkää vapaata suoraa ei eteläsuomessa ole, kun siihen paluuseen vielä lisätään hänen jokaisella rivillä paiottava turvaväli.
@_Quu kirjoitti:
Karretella on olemattomat ohitusmahdollisuudet moottoritietä lukuun ottamatta.
Niin pitkää vapaata suoraa ei eteläsuomessa ole, kun siihen paluuseen vielä lisätään hänen jokaisella rivillä paiottava turvaväli.
Olet oikeassa. Turvalliset ja etenkin lailliset ohituspaikat ovat harvassa, ja siksi tuleekin ohiteltua harvoin. Kohteliaisuus * ei ole lakisääteistä, mutta siinä samalla kun tulee huomioitua turvaetäisyydet järjestyy hyvä ennakoiva näkyvyys sinne 5 sekunnin päähän myös ohituksen kohteelle.
Kuinka olenkaan selvinnyt liikenteessä ilman sekuntikelloa, olin sentään 1t45min +- 10min kaksikertaa päivässä aamulla ja illalla rekkojen seassa nelostiellä.
@_Quu kirjoitti:
Kuinka olenkaan selvinnyt liikenteessä ilman sekuntikelloa, olin sentään 1t45min +- 10min kaksikertaa päivässä aamulla ja illalla rekkojen seassa nelostiellä.
Tilastojen mukaan Suomessa kolaroitiin (liikennevakuutus, ei kasko) vuonna 2017 jopa 94969 kertaa, joten aika moni on ottanut riskin tai joutunut onnettomuuteen siitä huolimatta että olisi ajanut huolellisesti. Tahallisia tekoja (mm. rekkaa päin ilman turvayötä suoralla tiellä) tuohonkin lukemaan varmaan mahtuu, mutta uskon että niitä on lopulta aika pieni osuus.
@_Quu kirjoitti:
Kuinka olenkaan selvinnyt liikenteessä ilman sekuntikelloa, olin sentään 1t45min +- 10min kaksikertaa päivässä aamulla ja illalla rekkojen seassa nelostiellä.
Tilastojen mukaan Suomessa kolaroitiin (liikennevakuutus, ei kasko) vuonna 2017 jopa 94969 kertaa, joten aika moni on ottanut riskin tai joutunut onnettomuuteen siitä huolimatta että olisi ajanut huolellisesti. Tahallisia tekoja (mm. rekkaa päin ilman turvayötä suoralla tiellä) tuohonkin lukemaan varmaan mahtuu, mutta uskon että niitä on lopulta aika pieni osuus.
Jokainen kilometri liikenteessä on riski:
Vuonna 2017 henkilöautojen yhteenlaskettu kilometrimäärä eli liikennesuorite oli 40 614 miljoonaa autokilometriä. Kasvua vuoden 2015 vastaavaan lukemaan oli 0,7 prosenttia. Uusimman henkilöliikennetutkimuksen mukaan henkilöautoissa oli keskimäärin aiempaa enemmän matkustajia mukana.
Se että riskin vakavuuteen ja todennäköisyyteen voi itse vaikuttaa ei taida olla kaikille läheskään itsestään selvää.
Itsekin olen maksanut kaskovakuutusta, enkä ole koskaan tarvinnut törmäysturvaa. Rahoitetussa autossa se on pakollinen (rahoitusyhtiö vaatii), mutta muutoin ainakin alkuvuosina ajattelin että kolarit johtuvat vain ja ainoastaan huonosta tuurista. Että ei kai kukaan ota hengenvaarallisia riskejä!
Se että riskin vakavuuteen ja todennäköisyyteen voi itse vaikuttaa ei taida olla kaikille läheskään itsestään selvää.
Itsekin olen maksanut kaskovakuutusta, enkä ole koskaan tarvinnut törmäysturvaa. Rahoitetussa autossa se on pakollinen (rahoitusyhtiö vaatii), mutta muutoin ainakin alkuvuosina ajattelin että kolarit johtuvat vain ja ainoastaan huonosta tuurista. Että ei kai kukaan ota hengenvaarallisia riskejä!
Kyllä se siitä, elämä opettaa ajankanssa ajamaan sinutkin ilman sekuntikelloa
Se että riskin vakavuuteen ja todennäköisyyteen voi itse vaikuttaa ei taida olla kaikille läheskään itsestään selvää.
Itsekin olen maksanut kaskovakuutusta, enkä ole koskaan tarvinnut törmäysturvaa. Rahoitetussa autossa se on pakollinen (rahoitusyhtiö vaatii), mutta muutoin ainakin alkuvuosina ajattelin että kolarit johtuvat vain ja ainoastaan huonosta tuurista. Että ei kai kukaan ota hengenvaarallisia riskejä!
Kyllä se siitä, elämä opettaa ajankanssa ajamaan sinutkin ilman sekuntikelloa
Se että riskin vakavuuteen ja todennäköisyyteen voi itse vaikuttaa ei taida olla kaikille läheskään itsestään selvää.
Itsekin olen maksanut kaskovakuutusta, enkä ole koskaan tarvinnut törmäysturvaa. Rahoitetussa autossa se on pakollinen (rahoitusyhtiö vaatii), mutta muutoin ainakin alkuvuosina ajattelin että kolarit johtuvat vain ja ainoastaan huonosta tuurista. Että ei kai kukaan ota hengenvaarallisia riskejä!
Kyllä se siitä, elämä opettaa ajankanssa ajamaan sinutkin ilman sekuntikelloa
Tässä olet varmasti väärässä.
No siltä vaikuttaa valitettavasti.
Kyllä sitä yleensä opitaan persetuntumalta tilanteen ja nopeuden vaativiin välimatkoihin.
@_Quu kirjoitti:
Kyllä sitä yleensä opitaan persetuntumalta tilanteen ja nopeuden vaativiin välimatkoihin.
Ei opita ja opittua ei muisteta.
Meistä jokainen osaa ajaa omalla kaistalla ja väistää risteävän tien liikennettä. Siitä huolimatta vuodesta toiseen kaksi suosituinta tapaa vetää syytön osapuoli mukaan kuolemankolariin ovat vastaantulevan kohtaaminen väärällä kaistalla (useimmiten ilman ohitusaikeita) ja väistämisvelvollisuuden laiminlyönti.
@_Quu kirjoitti:
Kyllä sitä yleensä opitaan persetuntumalta tilanteen ja nopeuden vaativiin välimatkoihin.
Ei opita ja opittua ei muisteta.
Meistä jokainen osaa ajaa omalla kaistalla ja väistää risteävän tien liikennettä. Siitä huolimatta vuodesta toiseen kaksi suosituinta tapaa vetää syytön osapuoli mukaan kuolemankolariin ovat vastaantulevan kohtaaminen väärällä kaistalla (useimmiten ilman ohitusaikeita) ja väistämisvelvollisuuden laiminlyönti.
Kyllä minun mielestä voidaan sanoa yleensä opitaan (välimatkat ilman sekuntikelloa) ja osataan kun ajosuorite on 40 614 miljoonaa autokilometriä. Nollatoleranssi ei tule ikinä toteutumaan, varsikaan kohtaamisonnettomuuksilla ei sekuntikellolla vältetä.
Runsas peräänajo napsu määrä tulee taajamanopeuksissa.
Tarkoitatko, että sinulla hermo petti?
Hermo (kärsivällisyys) petti.
a. ohitan selvästi ennen ramppia ja jätän turvavälin
b. hidastan vauhtia kun tulen kolmion takaa ja liikennesäännön mukaisesti olen väistämisvelvollinen, aina. piste
A. Jos ramppi lähestyy ja ohitettava rekka on sopivalla etäisyydellä, joudut joko kiihdyttämään, jotta pääset rekasta ohi ennen ramppia. Vaihtoehtoisesti jää rekan perään ja ohitat vasta rampin jälkeen? Tuntuu epätodelliselta molemmat vaihtoehdot. Entä jos oikealla onkin useampi rekka ja noiden ohitus kestää yli kilometrin? Osaatko todella ennakoida niin, ettei ohituksen loppuvaihe osu rampin kohdalle?
B. Kehen nähden olet väistämisvelvollinen, kun ohittaja on vasemmalla ja ohitettava jäänyt jo taakse?
A. Nopeuden säädintä vaan tiukemmin lattiaan tai hölläät säädintä riippuen siitä kummalla tavalla turvaat parhaiten joustavan liikenteen etkä aiheuta toisille päänvaivaa. Keskinopeuden alentamista tai vallitsevaa nopeusrajoitusta ei kannata priorisoida kaikkein tärkeimmäksi asiaksi siinä tilanteessa. Ehtiihän sitä lasketella keskinopeuksia myöhemminkin. Mutta jos on poistumassa rampista, ei enää muutamaa kilometriä ennen ramppia kannata ohitella. Sinne vaan oikealle kaistalle muiden sekaan.
B. Ennen kaikkea olet velvollinen väistämään onnettomuuden aiheuttamisen. Nopeuden säätimellä sovitat vauhdin muihin tiellä liikkujiin nähden sopivaksi ja eikun änkemään liikennevirran sekaan ennen kuin ramppi loppuu kesken. Eikä kannata jäädä hannaamaan rampin päähän. Jos on enemmän liikennettä, niin hannaamalla vasta vaikeaa onkin päästä mukaan virtaan ja häiritsee muita tiellä liikkujia. Silloin olet onnistunut liikenteessä, kun muut tuskin huomaavat sinun olevan siellä mukana ja solahdat liikennevirtaan juohevasti. Pilkuntarkka sääntöjen noudattaminen voi olla mieluummin uhka kuin mahdollisuus.
5 § Moottoritielle ajo
Ajoneuvon saa ajaa moottoritielle vain tien alkamiskohdasta tai liittymistieltä ja moottoritieltä pois vain tien päättymiskohdasta tai käyttäen ajosuunnassa opastusmerkein osoitettua erkanemistietä.
Jos kiihdytyskaista puuttuu, on moottoritielle aikovan kuljettajan väistettävä moottoritietä kulkevia ajoneuvoja. Kiihdytyskaistalta moottoritielle aikovan on varmistauduttava siitä, että siirtyminen voi tapahtua vaaratta ja muita tarpeettomasti estämättä.
Moottoritieltä poistuvan kuljettajan on riittävän ajoissa siirryttävä lähinnä erkanemistietä olevalle ajokaistalle taikka ajokaistalle, joka on liikennemerkillä osoitettu poistuvalle liikenteelle. Jos tiellä on hidastuskaista, on mahdollisimman aikaisessa vaiheessa siirryttävä sille.
Mitä en ymmärtänyt, kun en löydä kommenttisi asiayhteyttä keskusteluun?
740 GLE mainitsi jossain keskustelussa termin "käsiala". Viime aikoina tuo on ollut mielessäni ollessani liikenteessä. Monesti juuri käsiala on se, millä voi ennakoida tilanteita jo kauan ennenkuin niitä sattuu. Tänään osui liikennevaloissa viereen sininen Golf. Oli siis kaksi kaistaa samaan suuntaan, minä oikealla, Golf vasemmalla ja molemmat paalupaikalla. Vähän ennen punaisten vaihtumista vihreiksi Golf alkoi liukua suojatielle. Mutta kun valojen vaihduttua tuo ei kiireellä ampaissutkaan liikkeelle, vahvistui käsitys epävarmasta käsialasta. Ja totta oli, risteyksen ylityskohdassa kaistat hiukan mutkittelee, jolloin Golf päätyi osittain minun kaistalleni. Tuossa vaiheessa jo osasin varoa kaveria, joten osuma ei ollut lähelläkään. Hetken kuluttua tuli terävä korjausliike ja kaveri löysi oman kaistansa. Seurasin tapahtumia viereisellä kaistalla takana. Seuraavaksi tuo laittoi vilkun vasemmalle, ryhmittyi oikealle ja kääntyi loivalla kaarella vasemmalle. Minä jatkoin suoraan.
Sitä en tiedä, miksi käytös tuollaista oli, eikä se ole edes kiinnostavaa. Olennaista on se, miten pienistä eleistä tuollaisen käytöksen voi huomata ja siten ennakoida tulevat tilanteet. Tämä oli aika ääritapaus, yleensä kyse on paljon harmittomammista jutuista. Mutta ellei niihin reagoi, voi niistä kehittyä hyvinkin vakavia tilanteita. Käsiala. Se on asia, jolla tuo on helppo pukea sanoiksi. Kiitos!
Etenkin vähintään kahden ajoneuvon ryhmänä liikkuessa edellä ajavan kartturin hyvä käsiala helpottaa perässä kenties itselleen oudossa paikassa liikkuvan ajamista edellä ajavan osoittaessa väistettävät kohteet ja käännökset hyvissä ajoin.
Itselläkin juuri nämä käsialajutut triggaavat erilaisia valintoja toisen kuljettajan ajotavan havainnoinnin perusteella. Näin käy molemmin päin, joko hankkiudun kauemmas riskiksi tai pumppujalaksi kokemastani tai käytän hyväkseni sopivalla tavalla ajavaa "suunnistajaa".
Ennakoiva ajotapa säästää omaa polttoainetta, kommunikoiva ajotapa säästää sen lisäksi myös muiden polttoainetta.
Pitää lisätä tuohon edellisen kommentin loppuun kaikkein oleellisin asia. Käsiala on asia, joka helpottaa toki asian pukemista sanoiksi, mutta etenkin ajatuksiksi. Se on kokonaisuus, jolla on suuri merkitys liikenteessä.
Käsialasta tuli taas huikea esimerkki. Ohittelin moottoritiellä hitaampia suurinta sallittua ajaen, kun ohituksen aikana harmaata bemaria ajava kaveri sai minut kiinni. Hetken odoteltuaan tämä päätti, että minun pitää väistää ja ajoi aivan puskuriini kiinni. Koska ohitettavien jono oli harva, piipahdin oikealla päästämässä bemarin kuskin ohitseni. Kiirettä ei enää ollutkaan, vaan jäin pussiin, kun tuo jäi viereeni. Lopulta pääsi kuitenkin sen verran eteenpäin, että pääsin jatkamaan omalla tavoitenopeudellani.
Seuraavassa hetkessä bemarin jarruvalot syttyivät, syynä vastaantullut poliisiauto. Aivan kuin se jostain 5-10 km/h ylinopeudella etenevästä vastaantulijasta motarilla olisi kiinnostunut. Voi tietysti olla, että kaverilla oli sakkoja sen verran pohjalla, että herkkyys poliisia kohtaan oli tavanomaista suurempi. Kuitenkin kaveri samalla vaihtoi nopeasti kaistaa aivan oikealla ajaneen eteen. Sakkoja voi kai saada vain ylinopeudesta.
Poliisin mentyä vauhti taas kasvoi, mutta ohitustyyli säilyi. Pian vauhti taas tasaantui ja muutaman sadan metrin välein mentiinkin seuraavat 30 km.
Kaikenlaisia ajatuksia taas herätti tuonkin kaverin käytös. Stressistäkin elämässä moni valittaa, joten kuinkahan suuri osa siitä on ihan itse hankittua ja josta voisi luopua ilman muita uhrauksia. Minulla tosin oli varsin viihdyttävä matka, kun tuota sirkusta sain aitiopaikalta seurata. Ilman tuollaisia kavereita matkat olisivat paljon yksitoikkoisempia. Sitä vaan en tajua, mikä saa ihmisen vapaaehtoisesti olemaan tuollaisen sirkuksen pelle.
Yksi tekijä voi olla se että joistakin työtehtävistä maksetaan niin hyvin että ajamisesta täysin epäkiinnostunut voi ostaa itselleen liian tehokkaan auton, sellaisen millä on hankala ajaa leppoisasti toisten tahdissa.
Olet varmasti oikeassa siinä että poliisi antaa sakon ylinopeudesta tai rattijuopumuksesta, mutta ei puutu turvaetäisyyksistä ymmärtämättömyyteen ja/tai piittaamattomuuteen.
"Yksi tekijä voi olla se että joistakin työtehtävistä maksetaan niin hyvin että ajamisesta täysin epäkiinnostunut voi ostaa itselleen liian tehokkaan auton, sellaisen millä on hankala ajaa leppoisasti toisten tahdissa."
Tuota en oikein ymmärrä. Millä tahansa vakioautolla voi mielestäni ajaa leppoisasti, kunhan valitsee sopivan vaihteen niin, että moottorin kierrosluku on suunnilleen suurimman vääntömomentin alueella.
Tehokkaalla autolla tulee helposti ajettua reippaammin kuin perusautolla - huomaan sen omasta ajostani ajoittain kun kiihtyvyys on hyvä kaikilla nopeusalueilla. Ja silloin voi unohtua että perusautoilijan normaaliajo ei ole kiusantekoa tai hidastelua, vaan ihan tavallista ajoa.
Suurin vääntömomentti vaihtelee reilusti moottorista riippuen. Se voi olla 4400 kierrosta, tai 1500. Ensimmäisessä ollan tehoaluella kevyellä välityksellä, jälkimäisessä leppoisamman tehon seudulla ja raskaalla vaihteella.
Suurimman vääntömomentin kierrosluku ei ole hyvä mittari. Nykyään kun vääntöä on 1,2 litran bensaturbossakin alemman keskiluokan autoon asennettuna vähintään riittävästi, olennaista on riittävä vääntömomentti tavanomaisilla kierrosluvuilla. No, pilkunviilausta tuo toki on. Itse asiasta ollaan varmaan samaa mieltä.
Mutta eilen ajelin taas motarilla kohdassa, jossa 80 muuttuu satasen rajoitukseksi. Liikennettä oli jos ei ruuhkaksi asti, niin kohtalaisen vilkasta kuitenkin. Ajoin suurinta sallittua (mittarivirhe tiedossa). Hiukan ennen rajoituksen muutoskohtaa takanani ajanut lähti ohitukseen ja muutama muu sen perässä. Itse aloin kiihdyttää rajoitusmerkin kohdalla ja se aiheuttikin ensimmäisen ohittajan kartanlukijan niskassa omituisia väänteitä kun oltiin rinnakkain. Lieneekö ensimmäisten helteiden aikana ilmastointi aiheuttanut vetoa vai mistä oli kyse, sitä en päässyt kyselemään. Jäin vain miettimään, että pitäisikö tuossa tilanteessa noudattaa TLL 19§ kohtaa kaksi myös moottoritiellä? Jos pitää, parantaako vai heikentääkö sujuvuutta se, että aletaan kiihdyttää kovempaan nopeuteen hiukan ennen rajoitusmerkkiä?
Onneksi tässä on hyvä takaportti, jolla vältän vastuuni tilanteesta. Jos kaveri 80 alueella ohittaa toisen n. 100 km/h nopeudella, tokihan on loogista olettaa tuon satasen alueella nostavan nopeutensa vielä n. 20 km/h kovemmaksi. Tätä korttitaloa tosin heiluttaa se käytännön esimerkki, että kun rajoitus hetken kuluttua nousi 100 > 120, ohittajan nopeus ei enää kasvanutkaan ja siksi ohitin tuon. Kartanlukijan tai kuskin niskan tilannetta en viitsinyt tarkkailla, eikä ilmastointilaitteesta aiheutunut veto muutenkaan tuottanut niskaani mitään vääntelyä, vaikka saman konsernin autosta olikin kyse.
Joku voi tietysti sanoa, että antaa hätähousujen mennä ja nostaa omaa nopeuttaan vasta sitten. Toki näin, jos tieosuudella oltaisiin vain me. Mutta kun takaa tulee jatkuvalla syötöllä lisää porukkaa. En voi moittia heitä, jos he huomaavat satasen alueella 80 km/h ajavan ja heittävät siitä ohi. Niin minäkin tekisin. Kyse on siitä, millaisen sirkuksen parin sadan metrin ennakko nopeuden nostossa moottoritiellä saa aikaan.
Tämäkin tuttu ilmiö liittyy tilannenopeuteen. Mikäli nostaa nopeuttaan vasta siinä mihin liikennemerkki on laitettu voi siitä seurata kohonnut törmäysriski kun tulkitaan toisten aikeet väärin. Siitä on jo pitkä aika kun liikennepsykologia-kirjaa on luettu, mutta näkisin että harva haluaa ajaa pilkuntarkasti liikennesääntöjen mukaisesti* ja minimioimalla onnettomuus-/kolarointiriskinsä.
Minäkin tunnistan tuollaisen tilanteen. Jään tämän tästä "pussiin", kun takaa tulevat alkavat painella lujempaa ja kun en itse älynnyt siirtyä ohituskaistalle riittävän ajoissa muttuvaa rajoitusta ennakoivasti, niin sitten ei hetkeen pääse ollenkaan sinne ennen kuin terävämmin tilanteeseen reagoineet ovat menneet ja ohituskaistalla on jälleen tilaa.
Missä määrin tämä mahtaa liittyä siihen ilmiöön, että on sattunut jäämään kaupunkiliikenteessä väärälle kaistalle, jolta pitäisi päästä vaihtamaan viereiselle kaistalle ja sitten toiveikkaasti asettaa vilkun päälle, että jospa joku antaa tilaa viereisellä hyvin vetävällä kaistalla. Suurin osa sillä viereisellä kaistalla ajavista olettaa, että "joku muu" varmaan antaa tilaa. Ja jos se joku muu ei sillä kertaa ajele siellä päin, niin voi joutua jatkamaan sillä väärällä kaistalla ja etsimään uuden reitin määränpäähän. Liikenteessä liikkuvat tuntuvat olettavan, että kaikille on aina selvää, milloin pitää ryhmittyä millekin kaistalle, vaikka toinen ajaisi ekaa kertaa koko kyseisessä kaupungissa eikä tuntisi optimaalisia kaistanvaihtokohtia. Navigaattori tietysti jelppii asiassa, kun muut tiellä liikkuvat ei.
Onkohan ohittamisesta tulossa katoava luonnonvara? Eilen mökille tullessa kiinnitti huomiota pari Bemaria, joista toinen ajoi selvästi minua nopeammin, ja toinen hieman nopeammin ilmeisesti aika tarkasti puuttumiskynnyksen rajoilla. Ei siinä mitään, näytän mielelläni ohituspaikan vilkulla, kun Annelinsilmät ilmestyvät taustapeiliin.
Nopeampi (vanhempi, halvempi, pienempi) tuli tosin ensi kerran takaa niin lujaa, että pääsi yllättämään minut, mistä anteeksipyyntöni. Mutta hyvinhän tuo näkyi ohi mahtuvan, vaikken ehtinytkään auttaa millään tavoin. Isompi, uudempi ja kalliimpi meni ohitseni hillitymlin, todennäköisesti puuttumiskynnyksen rajoilla tai sen vain hetkellisesti ja vähän ylittäen. Ohitetuksi tuleminen ei ole mikään ihme, kun ajaa kesäistä hiljaista valtatietä tasan rajoitusnopeudella (todellista), joten tässä ei ole mitään outoa. Kalliimpi BMW oli hintaluokkaa, jossa keski-ikäinen kuljettaja saattoi hyvinkin olla tietoinen suurista päiväsakoista? Ainakin tunnistin ajotavan, joka ei vahingossakaan riskeeraa isoa sakkoa.
Ihmetyttämään jäikin se, että hetken kuluttua tavoitin samat autot kevytperävaunua vetävän hekilöauton takaa. Odottelin hetken, koska tiesin jo heidät itseäni nopeammiksi, mutta kun mitään ei alkanut tapahtua, menin jonon ohi yksi kerrallaan max. 110 mittarinopeutta, eli kameratiellä puuttumiskynnystä ylittämättä.
Päädyin lopulta ohittamaan samat autot kolmesti, viimeisellä kerralla paikallinen Hi-Ace kuskikin kyllästyi poikkeuksellisen tarkasti perävaunun 80 rajoitusta noudattaneen perävaunukuskin taakse jumiin jääneisiin.
Joka kerta heidän ohittaessaan minut oli tilanne sama, eli vähintään 2 km vapaa suora ja koko jonon ohi kerralla.
Automerkki on epäolennaista, mainitsen sen vain koska tunnistin autot, joista isompaa ajaisin mielelläni itsekin. Mutta eikö nykyajan nuoret osaa enää ohittaa muuten kuin vapaalla lentokentällä koko jonon ohi 130 km/h taulussa?
Turvallinen ohitus liittyy tilannenopeuteen, eli vältetään riskitilanteita ennakoimalla 5 sekunnin päähän tapahtumia. Hyvä näkyvyys, eikä vastaantulijoita on ohittamisen edellytys vaikkakin koko ohitustapahtumassa tuo (ei tulkintaa vaativa) numeroluku 130 km/h on Suomessa sama kuin "Törkeä liikenneturvallisuuden vaarantaminen" missä (vilkas mielikuvitus tuottaa) toiselle aiheutuu terveyteen ja henkeen kohdistuvaa vaaraa.
Enemmän ihmettelisin sitä miksi tyhjällä moottoritiellä kiirehditään vasemmalta kaistalta oikeanpuoleisen eteen korostetun nopeasti, eli oikein tekemällä tehdään alle 1 sekunnin turvaväli?
Karretella on olemattomat ohitusmahdollisuudet moottoritietä lukuun ottamatta.
Niin pitkää vapaata suoraa ei eteläsuomessa ole, kun siihen paluuseen vielä lisätään hänen jokaisella rivillä paiottava turvaväli.
Olet oikeassa. Turvalliset ja etenkin lailliset ohituspaikat ovat harvassa, ja siksi tuleekin ohiteltua harvoin. Kohteliaisuus * ei ole lakisääteistä, mutta siinä samalla kun tulee huomioitua turvaetäisyydet järjestyy hyvä ennakoiva näkyvyys sinne 5 sekunnin päähän myös ohituksen kohteelle.
Kuinka olenkaan selvinnyt liikenteessä ilman sekuntikelloa, olin sentään 1t45min +- 10min kaksikertaa päivässä aamulla ja illalla rekkojen seassa nelostiellä.
Tilastojen mukaan Suomessa kolaroitiin (liikennevakuutus, ei kasko) vuonna 2017 jopa 94969 kertaa, joten aika moni on ottanut riskin tai joutunut onnettomuuteen siitä huolimatta että olisi ajanut huolellisesti. Tahallisia tekoja (mm. rekkaa päin ilman turvayötä suoralla tiellä) tuohonkin lukemaan varmaan mahtuu, mutta uskon että niitä on lopulta aika pieni osuus.
Jokainen kilometri liikenteessä on riski:
Vuonna 2017 henkilöautojen yhteenlaskettu kilometrimäärä eli liikennesuorite oli 40 614 miljoonaa autokilometriä. Kasvua vuoden 2015 vastaavaan lukemaan oli 0,7 prosenttia. Uusimman henkilöliikennetutkimuksen mukaan henkilöautoissa oli keskimäärin aiempaa enemmän matkustajia mukana.
Se että riskin vakavuuteen ja todennäköisyyteen voi itse vaikuttaa ei taida olla kaikille läheskään itsestään selvää.
Itsekin olen maksanut kaskovakuutusta, enkä ole koskaan tarvinnut törmäysturvaa. Rahoitetussa autossa se on pakollinen (rahoitusyhtiö vaatii), mutta muutoin ainakin alkuvuosina ajattelin että kolarit johtuvat vain ja ainoastaan huonosta tuurista. Että ei kai kukaan ota hengenvaarallisia riskejä!
Kyllä se siitä, elämä opettaa ajankanssa ajamaan sinutkin ilman sekuntikelloa
Tässä olet varmasti väärässä.
No siltä vaikuttaa valitettavasti.
Kyllä sitä yleensä opitaan persetuntumalta tilanteen ja nopeuden vaativiin välimatkoihin.
Ei opita ja opittua ei muisteta.
Meistä jokainen osaa ajaa omalla kaistalla ja väistää risteävän tien liikennettä. Siitä huolimatta vuodesta toiseen kaksi suosituinta tapaa vetää syytön osapuoli mukaan kuolemankolariin ovat vastaantulevan kohtaaminen väärällä kaistalla (useimmiten ilman ohitusaikeita) ja väistämisvelvollisuuden laiminlyönti.
Kyllä minun mielestä voidaan sanoa yleensä opitaan (välimatkat ilman sekuntikelloa) ja osataan kun ajosuorite on 40 614 miljoonaa autokilometriä. Nollatoleranssi ei tule ikinä toteutumaan, varsikaan kohtaamisonnettomuuksilla ei sekuntikellolla vältetä.
Runsas peräänajo napsu määrä tulee taajamanopeuksissa.