Tilanteita liikenteessä

1480 kommenttia
1235750
  • @_Quu kirjoitti:
    Kyllä sitä yleensä opitaan persetuntumalta tilanteen ja nopeuden vaativiin välimatkoihin.

    Kuvaile hieman mitä tuo tarkoittaa käytännössä?

    Itse arvioin tilanteen silmämääräisesti, kuten olen aiemmin kertonut.

      
  • @Karrette kirjoitti:

    @_Quu kirjoitti:
    Kyllä sitä yleensä opitaan persetuntumalta tilanteen ja nopeuden vaativiin välimatkoihin.

    Kuvaile hieman mitä tuo tarkoittaa käytännössä?

    Itse arvioin tilanteen silmämääräisesti, kuten olen aiemmin kertonut.

    Tarkoittaa käytännössä ettei kolhi toisten omaisuutta eikä omaakaan autoa.

      
  • muokattu 12.06.2019 05:52

    @_Quu kirjoitti:

    @Karrette kirjoitti:

    @_Quu kirjoitti:
    Kyllä sitä yleensä opitaan persetuntumalta tilanteen ja nopeuden vaativiin välimatkoihin.

    Kuvaile hieman mitä tuo tarkoittaa käytännössä?

    Itse arvioin tilanteen silmämääräisesti, kuten olen aiemmin kertonut.

    Tarkoittaa käytännössä ettei kolhi toisten omaisuutta eikä omaakaan autoa.

    Entä jos tuon laittaa muotoon "ajakaa varovasti"? Mitä se silloin tarkoittaa, vai onko se vain "hyvää matkaa"? Jos ohitustilanteet ovat osa matkantekoa niin voi ottaa perhe kyydissään riskejä jos arvelee että "tuosta ehtii jos kiilaa aivan ohitetun keulan eteen"?

    Ei tunnu luontevalta sanoa että "ajakaa perstuntumalla" tai (kuuntele sydämesi ääntä) "kuunnelkaa perseenne ääntä"?

      
  • Minä en ole kirjoittanut "ajakaa perstuntumalla"

      
  • muokattu 12.06.2019 11:51

    @_Quu kirjoitti:
    Kyllä minun mielestä voidaan sanoa yleensä opitaan (välimatkat ilman sekuntikelloa) ja osataan kun ajosuorite on 40 614 miljoonaa autokilometriä.

    Näennäisesti saamme harjoitusta hyvinkin paljon, mutta vaikka kilometrit mittaavatkin kokemuksen hyvin, OPPIMISEN kannalta tähän sisältyy harhakuvitelma jatkuvasta oppimisesta, mikä ei toteudu ilman aktiivista opettelua.

    Syy on ihmisen taipumus helppouteen, jolla ajaminen muuttuu hyvin nopeasti rutiiniksi. Alamme toistaa vanhaa jo opittua edes miettimättä onko opittu oikein vai väärin. Totumme liikkumaan oikeaksi arvioimallamme alueella saamatta todellista palautetta siitä, millaisilla turvamarginaaleilla liikumme sitten kun jotain menee pieleen tai annamme yllättää itsemme.

    Törmäysonnettomuudet ovat pitkiä huonojen havaintojen ja päätösten tapahtumaketjuja, jonka kuka tahansa paikalla olija pystyy katkaisemaan. Onnettomuus tapahtuu vasta sitten kun kukaan ei vedä omaa rooliaan oikein. Ratin takana osaa nuokkua kika tahansa ja turvamarginaalien ja muiden tekemien korjausten vuoksi emme (onneksi) saa palautetta todellisesta taitotasostamme kuin vain harvoin.

    Yllätyksen satuttua kohdalle inhimilliset defenssimekanismimme vielä heikentävät kykyämme suhtautua analyyttisesti omaan tekemiseemme ja oppia virheistämme. Säikähdyksen jälkeen pintaan puskevat epärealistiset arviot haaverin mukamas kohtalonomaisesta väistämättömyydestä "Ei sille mitään voinut", "se vaan meni vaikka en ajanut ylinopeutta" tai "en nähnyt" (kun ei sen vertaa kiinnostanut, että olisin katsonut muullakin kuin vasemman silmän sokealla pisteellä). Tai syyttely "mites tuokin ajaa tuolla tavalla...".

    Asiayhteydestään irrotettuna periaatteellisen kysymyksen "onko tärkeämpää olla oikeassa vai pysyä elossa" vastauksena useimmat valitsevat elämän. Silti käytännön tilanteessa selitämme riskitilanteen mieluummin huonona tuurina tai väistämättä kohdallemme osuneena huonona arpana kuin analysoimme tilanteen rauhassa läpi mahdolliset pakotiet jo ennalta suunnitellen ja sitten käytännössä harjoitellen varmistaaksemme, ettemme enää uudelleen joudu samaan riskitilanteeseen odottamaan laukaiseeko toinen osapuoli tilanteen turvallisesti vai törmäykseksi.

    Käytännössä tämä näkyy siten, että paljonkin autoa tai mopoa ajanut on täysin kädetön, kun pyydetään tekemään suljetulla turvallisella alueella jokin niin triviaali operaatio kuin kiihdyttämään tai pysähtymään nopeasti. Kääntymisestä on yleensä turha edes haaveilla. Kaikissa sama syy: rakkinetta on siirrelty katuosoitteesta toiseen miljoona kilometriä oppimatta ensimmäisen sadan tuhannen jälkeen mitään uutta.

    Nollatoleranssi ei tule ikinä toteutumaan...

    En tiedä, mitä tarkoitit nollatoleranssilla, mutta ruotsalainen nollavisio ei tavoittelekaan nollaa kuollutta, vaan mallintaa liikennettä kokonaisvaltaisesti, olosuhteet mukaan luettuna, mitä pitäisi tapahtua ettei yksikään kuolisi liikenteessä ilman omaa syytään.

      1
  • @_Quu kirjoitti:
    kohtaamisonnettomuuksilla ei sekuntikellolla vältetä.

    Tämä on hyvä esimerkki riskistä, jota moni ei kohtaa ikinä, mutta jonka seuraukset ovat yleensä kohtalokkaat silloin onneksi harvoin kun nalli napsahtaa.

    Minä olen ajanut vuodesta 1977 lähtien ja olen kohdannut yhden kerran "tuntemattomasta syystä vastaantulevan kaistalle ajautuvan".

    Valmistautumattomalla ei löydy keinoja kerran elämässä kohdalle osuvaan tilanteeseen, jonka mahdollista toteutumista on istuttu odottamassa miljoona kilometriä.

      
  • muokattu 12.06.2019 15:15

    Minä olen ajanut tarkistuslaskennanjälkeen yli kaksimiljoonaa kilometriä joutumatta vastaantulijan kanssa kontaktiin, Kiitos siitä, kenelle se sitten kuuluukaan.

      
  • Juuri tätä tarkoitinkin. Toivotaan toki, että hyvä onnesi jatkuu. Mutta vastauksesi tarkoittaa, että ilman tietoista harjoittelua et ole vielä saanut mitään kokemusta yhden eniten kuolonkolareita aiheuttavan huonon tapahtumaketjun purkamiseen, jos se joskus kohdallesi osuu.

    Yllätykset ovat niin harvassa, että niistä ei kerry todellista kokemusta ellei käy tietoisesti opettelemassa tunnistamaan ja purkamaan yleisimpiä vaaratilanteita. Valmiiksi mietittyyn pakopaikkaan on yleensä helppo väistää jo perustaidoillakin. Ajoneuvon käsittelytaitoa tarvitaan vasta sitten kun antaa yllättää itsensä ja joutuu improvisoimaan ahtaassa tilassa väärällä nopeudella (joko liian suurella tai liian pienellä).

      
  • muokattu 13.06.2019 18:03

    740GLE:

    vastauksesi tarkoittaa, että ilman tietoista harjoittelua et ole vielä saanut mitään kokemusta yhden eniten kuolonkolareita aiheuttavan huonon tapahtumaketjun purkamiseen, jos se joskus kohdallesi osuu

    Miten niin tarkoittaa, ikään kuin yksinomaisesti?

    Sinun ratkaisusi oli se ajoharjoittelu radalla, juu juu.

    Yllätykset ovat niin harvassa, että niistä ei kerry todellista kokemusta ellei käy tietoisesti opettelemassa tunnistamaan ja purkamaan yleisimpiä vaaratilanteita. Valmiiksi mietittyyn pakopaikkaan on yleensä helppo väistää jo perustaidoillakin.

    ...jos ne tosiaan ovat vakioidusti samanlaisia joka tien kohdassa sillä helkkarin huonolla hetkellä, kun tilanne on päällä.

    Ajoneuvon käsittelytaitoa tarvitaan vasta sitten kun antaa yllättää itsensä ja joutuu improvisoimaan ahtaassa tilassa väärällä nopeudella (joko liian suurella tai liian pienellä)

    Juu, kyllä. Pointti? En minä vähättele ajokursseja, varmasti voi suositella kaikille ja säännöllisesti.

    Tuollaiset yleistykset ovat...noh, yleistyksiä. Aivan yhtä päteviä vihjeitä erilaisiin tilanteisiin on opettaa vaikka minkälaisia liikennetaitoja, joiden voisi kuvitella olevan aivan yhtä "pakollisia". Vaikkapa niin simppeliä, että pidä kädet ratissa äläkä räplää kännykkää/radiota/navigaattoria, eli keskity ajamiseen.

    Ei ole yhtä juttua onneen. On aivan sama mitä kursseja olet käynyt, jos just sillä hetkellä kun joku tulee vastaan, olet tekemässä muuta kuin aktiivisti ajamassa. Miksi silloin ei voisi aivan hyvin toivoa myös, että itse kunkin hyvä onnikin jatkuisi, eikö vain? Liikenteessä tarvitaan aktiivisuutta sekä taitoja, ymmärrystä - että tuuriakin.

      
  • muokattu 14.06.2019 05:17

    Suomalaiselle miehelle autoilu voi olla liian vaikea aihepiiri ymmärtää 740 GLE:n mainitsemaa asiaa. Siksi kannattaa ottaa esimerkiksi jokin urheilulaji, jossa teknisesti hyvä suoritus on edellytys hyviin tuloksiin. Se on neutraali ympäristö, jossa oma rattimiehen status ei joudu koetukselle, joka estää asioiden tasapuolisen tarkastelun. Kello tai pisteet kertoo tulokset ilman tulkintaa toisin kuin liikenteessä, jossa lisäksi voi kivasti aina syyttää vastapuolta.

    Mitä tapahtuu, jos alan harrastaa jotain lajia ilman, että tietoisesti ja tavoitteellisesti keskityn harjoitteluun? Tulokset paranee jonkin aikaa, kunnes kehitys jämähtää paikoilleen. Autoiluun rinnastettaessa ollaan tuossa 100 000 km:n ajokokemuksessa. Mitä tapahtuu sen jälkeen? Toistetaan suoritusta ja tehdään virheistä pois oppiminen yhä vaikeammaksi. 2 miljoonaa kilometriä vastaavan harrastuksen jälkeen on edessä kova urakka, jos haluaa alkaa kehittyä. Oma lukunsa on sitten ne tilanteet, joita tulee vastaan äärimmäisen harvoin. Niissä ollaan vuosienkin jälkeen täysiä aloittelijoita. Pitkä kokemus lajista voi kuitenkin hämätä kuvittelemaan jotain muuta tilanteiden hallinnasta.

    Kumppani, tätä 740 GLE tarkoitti. Ymmärrät, jos olet johonkin urheilulajiin perehtynyt. Ajaminen ei poikkea tuosta millään tavalla. Hieno esimerkki tuli tästä, kun vein työkaverit tyky-päivänä erään lajin pariin. Kaikille tutusta puuhasta tulikin aikamoista, kun alettiin laskea pisteitä. Mutta onneksi kaikki ainakin vaikuttivat siltä, että osasivat ottaa tuon huumorilla. Kyse kun ei ollut autolla ajamisesta. Ei edes mikroautoilusta, joka muuten sekin on kiinnostava kokemus. Vaikka huippunopeus on 30 km/h ja radan reunalta katsottuna meno näyttää aivan mitättömältä, ei ne kurvit silti ole helppoja. Vajaan minuutin kierroksella jäin samalla autolla ajetusta ratennätyksestä sekuntikaupalla. En vieläkään voi käsittää, mistä ne sekunnit otetaan, kun ajolinjatkin oli ohjeen mukaiset ja olenhan minä radalla ennenkin ollut. Mutta toiset osaa ja toiset luulee.

      
  • muokattu 14.06.2019 05:29

    Ylipäätään suhtaudun kommentteihin kokemuksista varovaisesti. Kun eräs tuttu kertoi ajaneensa Citroenillä 200 000 km ilman ongelmia, kyse voi olla joko ongelman määrittelystä tai samasta muistamattomuudesta, mistä vastapuolen tuomari minua todistajana ollessani moitti. Sama juttu toisen kaverin kohdalla, joka ajoi 12 vuotta Kialla ilman korjauksia.

    Liikenteessä on sitten oma lukunsa ne asiat, joita ei edes huomaa. Hyvän tuurin tai muiden valppauden takia virheestä ei mitään tilannetta synny, kun ei tietoisesti ja jatkuvasti omaa ajamistaan analysoi. Mistä ylipäätään voi tietää asioista, joita ei huomaa. Pyöräilijänä tämän kokee päivittäin. HybridRules ihmettelee, miksi minä ja 740GLE ajetaan sormet jarrukahvoilla. Sitä kaveri ei kuitenkaan ihmettele, miksi niin moni autoilija laiminlyö pyöräilijän kohdalla väistämisvelvollisuuttaan. Mutta kun kaveri ei aja pyörällä, hän näkee vain niiden pyöräilijöiden virheet, jotka laiminlyövät omat velvollisuutensa autoilijoita kohtaan. Asenne pyöräilijöitä kohtaan lisäksi ohjaa ajattelua tuohon suuntaan.

      
  • muokattu 14.06.2019 17:24

    Herbert:

    Suomalaiselle miehelle autoilu voi olla liian vaikea aihepiiri ymmärtää 740 GLE:n mainitsemaa asiaa...

    Niinkö meinaat? Miksi sinäkin väännät todella monimutkaisen kokonaisuuden yhteen muottiin mustavalkoisesti?

    Autoiluun rinnastettaessa ollaan tuossa 100 000 km:n ajokokemuksessa. Mitä tapahtuu sen jälkeen? Toistetaan suoritusta ja tehdään virheistä pois oppiminen yhä vaikeammaksi. Pitkä kokemus lajista voi kuitenkin hämätä kuvittelemaan jotain muuta tilanteiden hallinnasta... Kumppani, tätä 740 GLE tarkoitti

    Kyllä minä tuon rautalankamallisi ymmärsin jo entuudestaan. Miksi epäilit? Minä tarkoitin sitä, ettei kokemus, tai kova treeni poista tuuria - ei edes urheilusuorituksessa. Huippusuorituksia treeneissä tehnyt urheilija tyrii kisassa ihan yhtä lailla.

    Tämä on mahdollisimman ikävä ja jopa tuore esimerkki siitä, mitä minä tarkoitin. Mutta näin vaan voi tapahtua kaikesta (jopa poliisien) koulutuksesta huolimatta:
    https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/c9666035-0355-41bf-9072-671c258d5cf4

    Liikenteessä on sitten oma lukunsa ne asiat, joita ei edes huomaa. Hyvän tuurin tai muiden valppauden takia virheestä ei mitään tilannetta synny, kun ei tietoisesti ja jatkuvasti omaa ajamistaan analysoi. Mistä ylipäätään voi tietää asioista, joita ei huomaa.

    Niinpä. Mutta onko tuo sitten vastakohta sille, mitä 740GLE esitti? Oppiiko eeaakoissa täydellisesti havainnoimaan aivan kaiken ja 100% olemaan valppaana ja tieteellisen tietoisesti analysoimaan tekemisensä?

    Koska hän (ja sinä?) annatte ymmärtää, että jos ei ole käynyt ajoharjoittelussa, niin mikään muu saatu kokemus ei korvaa sitä, joten olet tumpelo liikenteessä: et näe, et kuule, et ymmärrä, et opi, et vaan kerkii ja sitten töks. Kukaan ei voisi ilman ajoharjoitteluopettajaa kertomassa edes tajuta, että liikenteestä voi ottaa oppia ja ihan itse miettiä asioita.

    Siis oikeasti, eihän se nyt ihan noin suoraviivaisesti kuitenkaan mene, eihän? Ja sinähän huomasit kommenttini, jossa mainitsin, etten mitenkään vähättele ajoharjoittelukursseja, etkö?

      
  • muokattu 16.06.2019 06:02

    @Kumppani kirjoitti:

    Kyllä minä tuon rautalankamallisi ymmärsin jo entuudestaan. Miksi epäilit? Minä tarkoitin sitä, ettei kokemus, tai kova treeni poista tuuria - ei edes urheilusuorituksessa. Huippusuorituksia treeneissä tehnyt urheilija tyrii kisassa ihan yhtä lailla.

    Esitit kysymyksen, johon koitin vastata. Aggressiivisuuteesi en kyllä osannut varautua.

    Huippusuorituksia treeneissä tekevän suoritustaso epäonnistumisen hetkelläkin on ihan jotain muuta kuin sen, joka ei treenaa. Jos tikanheittoa aktiivisesti harjoitteleva saa epäonnistuessaan viidellä tikalla 30 pistettä, olisi se minulle huipputulos, johon tarvitsen lukemattoman monta yritystä ja silti 30 pisteen saavuttaminen ei ole ollenkaan varmaa. Ja kun liikenteestä puhutaan, suoritusten keskiarvo on tuollaisessa ympäristössä se, mikä määrittelee riskin. Jos aletaan heittää tikkaa 500 heiton sarja, ei selittelylle jää mahdollisuuksia. 40 pistettä vs 12 on se, missä todellisuudessa eletään. Harva autoilija tunnustaa tai varsinkaan tiedostaa miljoonan tai kahden ajokilometrin jälkeen kuuluvansa tuohon jälkimmäiseen porukkaan.

      1
  • muokattu 16.06.2019 18:51

    Esitit kysymyksen, johon koitin vastata. Aggressiivisuuteesi en kyllä osannut varautua.

    Aggressiivisuuteni, herra Herbert sormi pystyssä? Mites olisi jos ihan arvioisit oman kommenttini näkökulmia?

    Huippusuorituksia treeneissä tekevän suoritustaso epäonnistumisen hetkelläkin on ihan jotain muuta kuin sen, joka ei treenaa....Ja kun liikenteestä puhutaan, suoritusten keskiarvo on tuollaisessa ympäristössä se, mikä määrittelee riskin.

    No nyt sitten on vertailtu huippu-urheilijan treenejä 740GLE:n eeaakoharjoitteisiin (jotenkin hassusti yhtäläisyysmerkeillä vieläpä) ja joka päivä liikenteeseen lähtevän autoilijan tumpelointiin, koska tämä ei ole ymmärtänyt, tai vain voi ymmärtääkään harjoittelun merkistystä kuten sinä, 740GLE ja huippu-urheilija, olkoot sitten vaikka tikanheittäjä.

    Harva autoilija tunnustaa tai varsinkaan tiedostaa miljoonan tai kahden ajokilometrin jälkeen kuuluvansa tuohon jälkimmäiseen porukkaan.

    Missä kohtaa palataan realiteetteihin? Aloita vaikka siitä, että huippu-urheilija harjoittelee aika paljon enemmän kuin 740GLE ehtii käydä radalla verestämässä taitojaan ja ovatko asiat missään suhteessa toisiinsa.

      
  • muokattu 17.06.2019 09:50

    Oikeastaan kyse on siitä että liikenteessä on ammattilaisia ja amatöörejä samassa liikennevirrassa, ja osa ammattilaisistakin on vain sellaisia jotka ovat ajaneet paljon, eli eivät ole alallaan mitenkään esimerkillisiä toimijoita. Hyvä esimerkki siitä että paljon tekeminen ei tarkoita sitä että silloin oppisi keskivertoa paremmaksi on se että ammattikuljettajille on katsottu nopeudenrajoitin ja viiden vuoden välein ammattiosaamisen kertauskurssit pakollisiksi.

    Liikenteessä otetaan helposti mallia toisista ja vähitellen unohdetaan autokoulun opit kun huomataan että esimerkiksi suuntamerkkiä voi olla käytämättä eikä ohitusten tarvitse olla turvallisia. Myös se seikka että (Törkeä) liikenneturvallisuuden vaarantaminen -rikokseen syyllistyneiden tekoja uutisoidaan onnettomuuksina ja tapahtumapaikoille viedään kukkia ja kynttilöitä ei ohjaa välttämään törmäilyjä viimeiseen saakka. Yleinen tieto siitä että sairaalasta voisi joutua vankilaan kärsimään tuomiota lainvastaisesta ajotavastaan motivoisi tekemään parhaansa, sen sijaan että nyt haluaisi mieluusti olla osa "Maailman nopeinta kansaa" (Suomella on väkiluvulla mitattuna eniten formulamestareita ja -mestaruuksia).

      
  • muokattu 17.06.2019 11:00

    @Karrette:

    Oikeastaan kyse on siitä että liikenteessä on ammattilaisia ja amatöörejä samassa liikennevirrassa

    Kommenteissa tuossa ylempänä ei ole tuosta kyse, varsinkin jos tarkoitit ammattilaisilla ajoneuvolla ajamista palkkatyönä. Ja niputatko sinäkin kaikki muut amatööreiksi ja mitä sillä tarkoitat?

    Luitko kommentteja edellä ollenkaan?

    Hyvä esimerkki siitä että paljon tekeminen ei tarkoita sitä että silloin oppisi keskivertoa paremmaksi on se että ammattikuljettajille on katsottu nopeudenrajoitin ja viiden vuoden välein ammattiosaamisen kertauskurssit pakollisiksi.

    Ei se huono juttu ole.

    Liikenteessä otetaan helposti mallia toisista ja vähitellen unohdetaan autokoulun opit kun huomataan että esimerkiksi suuntamerkkiä voi olla käytämättä eikä ohitusten tarvitse olla turvallisia.

    Ja se ei mitenkään ole mahdollista, että suuntamerkkiä näyttämättä jättävistä ja turvattomasti ohittavista voisi ottaa oppia toiseen suuntaan: "ei ainakaan noin"?

    ...nyt haluaisi mieluusti olla osa "Maailman nopeinta kansaa" (Suomella on väkiluvulla mitattuna eniten formulamestareita ja -mestaruuksia)

    Unohditko rallikuskit tarkoituksella?

      
  • Mitähän niille ammattikuskeille jatkokoulutuksessa opetetaan, varmankin rajoitintavastaan ajoa edellä ajavan hanurissa valoilla niskakarvojen kärventämistä kun edellä ajava ajaa rajoitusta noudattaen etenkin 80 alemmilla nopeuksilla..

      
  • muokattu 17.06.2019 14:15

    @Karrette kirjoitti:
    Oikeastaan kyse on siitä että liikenteessä on ammattilaisia ja amatöörejä samassa liikennevirrassa, ja osa ammattilaisistakin on vain sellaisia jotka ovat ajaneet paljon, eli eivät ole alallaan mitenkään esimerkillisiä toimijoita.

    Oppimisessa on monta mekanismia. Tuo on yksi. Toinen on tuttu jokaiselle kouluajoilta. Kuten kansa- tai peruskoulussa, autokoulussakaan ei kukaan opi kaikkea, eli osa tiedoista puuttuu jo heti lähdössä. Harvalla riittää mielenkiintoa selata lakikirjaa ja selvittää asioita. Eihän välttämättä edes tule ajatelleeksi, mitä ei tiedä. Silloin alkaa soveltava vaihe eli ajetaan siten, mikä sopivalta tuntuu. Tällöin esimerkiksi väistämisvelvollisuus saattaa kääntyä päälaelleen.

    Seuraava vaihe on se, että asioita matkan varrella unohtuu. Lopputulos on sama kuin edellä. Joskus saattaa myös esim. laki muuttua, mutta tietoja ei tule päivitettyä ja taas on puutteita tiedossa.

    Varmaan oppimistakin tapahtuu, mutta se tuskin kompensoi em. asioita.

    Oma lukunsa on ennakointi ja käsittelytaidot. Tätä ei pidä vesittää sillä, että huippu-urheilija treenaa päivittäin ja vastuullinen ratinkääntäjä satunnaisesti. Ero niihin, jotka eivät harjoittele ollenkaan on silti suuri.

      
  • Oppimisen sijaan voi esiintyä myös taantumista, eli opitun poisoppimista tasolle missä ajaa lähes kuin ei mitään sääntöjä olisikaan. Mutta toisaalta poliisiauton nähdessään useimmat ajavat jonossa ja jarruvalot vilkkuen, vain harva haluaa silloin näyttää miten tulisi oikeasti ajaa .

    Syynä taantumiselle lienee motivaation puute noudattaa toisen antamia ohjeita ja usko siihen että turvallisuusohjeistukset ovat turhaa pelottelua. Lisäksi ajatus siitä että onnettomuudet johtuvat vain joko huonosta tuurista (väärässä paikassa väärään aikaan) tai rattijuopoista (eli joku ei vaan kyennyt hallitsemaan ajoneuvoaan voimakkaan päihtymyksen vuoksi).

      
  • muokattu 17.06.2019 18:38

    @Kumppani kirjoitti:
    Miten niin tarkoittaa, ikään kuin yksinomaisesti?

    Se tarkoittaa täsmälleen sitä mitä sanoinkin, eli että ilman tietoista harjoittelua ei saa kokemusta havoin toistuvista tilanteista.

    Sinun ratkaisusi oli se ajoharjoittelu radalla, juu juu.

    Ensin kysyt mitä tarkoitin, nyt kun luulet ymmärtäväsi tarkoitukseni osoitat väitteelläsi että olet käsittänyt senkin väärin. Tapasi mukaan syytät muita kun sinä et ymmärrä.

    Mitäpä arvelit minun tarkoittaneen sanoessani, että riskin tunnistettuaan valmiiksi tehdyn varasuunnitelman pystyy ajamaan perustaidoilla, mutta rataharjoitusta tarvitaan sitten kun antaa yllättää itsensä?

    Mistä sinä aloittaisit, jos asia koskisi sinua?

    ...jos ne tosiaan ovat vakioidusti samanlaisia joka tien kohdassa sillä helkkarin huonolla hetkellä, kun tilanne on päällä.

    Juuri niin ne tosiaankin ovat. Yleisimpien vakavien kolarien käsikirjoitukset todella ovat riittävän samanlaisia, että viranomaiset pystyvät niitä luokittelemaan sekä maantieteellisiä että ajallisia vertailuja varten.

    Sen lisäksi ne ovat riittävän samanlaisia, että useimmille pystytään rakentamaan menetelmiä, jolla kuljettaja voi nuo yleisimmät riskit tunnistaa.

    Eikä siinä vielä kaikki, vaan tunnistettujen riskien pohjalta on myös täysin mahdollista opetella katkaisemaan kolariin johtava huono tapahtumaketju reagoimalla ennalta suunnitellun kaavan mukaisesti.

    Joissain tapauksissa pystytään jopa rakentamaan vikasietoisia toimintatapoja, joita noudattamalla edes havaintovirhekään ei törmäysalttiissa tilanteessakaan toteutuessaan aiheuta törmäystä. Olen antanut näistä konkreettisia esimerkkejäkin jo vuosia sitten, mutta en toista niitä enää tässä, koska et aiemminkaan ollut niistä kiinnostunut.

    En minä vähättele ajokursseja, varmasti voi suositella kaikille ja säännöllisesti.

    Mikä on sinun syysi olla osallistumatta?

      
  • @Kumppani kirjoitti:
    Minä tarkoitin sitä, ettei kokemus, tai kova treeni poista tuuria - ei edes urheilusuorituksessa. Huippusuorituksia treeneissä tehnyt urheilija tyrii kisassa ihan yhtä lailla.

    Seisot malliesimerkkinä fatalistisesta "kolareita tapahtuu kuitenkin" ajattelutavasta. Tämä on helppo ajattelutapa, koska ei tarvitse itse tehdä mitään oman ajamisen parantamiseksi, koska kolareita sattuu kuitenkin. Silloin autokoulussa vain ajotutkinnon läpi saamisen minimivaatimukseen tähtäävä taso vuosien omilla tottumuksilla lisättynä saa kelvata, olipa se oma taso ihan mitä tahansa.

    Ei harjoittelulla luvattukaan ikuista elämää. Mutta liikenteen riskit eivät ole Lottoa vaan asiantuntijapeliä, jossa omalla osaamisellaan pystyy parantamaan omia todennäköisyyksiään, jopa merkittävästikin.

    Tämä on mahdollisimman ikävä ja jopa tuore esimerkki siitä, mitä minä tarkoitin. Mutta näin vaan voi tapahtua kaikesta (jopa poliisien) koulutuksesta huolimatta:
    https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/c9666035-0355-41bf-9072-671c258d5cf4

    Onko ylläoleva tapaus mielestäsi osoitus harjoittelun turhuudesta, vai miksi kerrot tästä meille?

    Koska hän (ja sinä?) annatte ymmärtää, että jos ei ole käynyt ajoharjoittelussa, niin mikään muu saatu kokemus ei korvaa sitä

    Näinhän se asia oikeasti onkin. Tilanteesta, jota ei ole vielä osunut kohdalle ei ole mitään kokemusta, ellei sitä harjoitustilannetta rakenneta ihan tietoisesti.

    joten olet tumpelo liikenteessä: et näe, et kuule, et ymmärrä, et opi, et vaan kerkii ja sitten töks.

    Sinusta en tiedä, mutta juuri noin minulle kävi mennessäni A-luokan vuoksi ajokoulutukseen useita satoja tuhansia kilometrejä ajettuani. Tuossa vaiheessa minulla oli jo taskussa A BE CE lisäksi myös työtodistuksia viimeksi mainitusta yhdistelmästä (sekä kirjain- että ajoneuvo) parilta vuodelta.

    Mutta kun pöydän toiselle puolelle tuli raskaan kaluston kuljettajien ammattikouluttaja, joka oli erikoistunut myös moottoripyöräkoulutukseen, minulta loppuivat sanat, näkeminen ja osaaminen. Tai pyörää en ole koskaan osannutkaan ajaa, mutta oli hurjaa tajuta, kuinka pitkälle olin ehtinyt näkemättä mitä ympärilläni tapahtuu.

    Parasta tuossa tilaisuudessa taas oli, että kouluttaja oli valmis ensin jakamaan tilastoista laskemansa pahimmat riskitilanteet, keinot niiden tunnistamiseksi, ajotavat niistä pakenemiseksi ja teorian kerrottuaan pyysi meitä katsomaan sivummalta, kun hän näytti kaiken kertomansa käytännössä.

    Sen jälkeen meidät tumpelot päästettiin irti, ensin varovasti, hitaalla nopeudella ja koko ajan osaajan valvonnassa, ettemme loukkaa itseämme. Ja kun puhun tumpeloista, kaikilla osallistujilla oli siinä vaiheessa ollut ajokortti jo pitkään ja ajokokemusta monilla paljonkin. Kurssille tietenkin valikoituvat asiasta oikeasti kiinnostuneet, joilla on jo selvä motivaatio oppia jotain ajamisesta, joten voin vain olettaa keskiarvon olevan vielä murheellisempi joukko kuin näkemäni kymmenkunta EAK otantaa.

    Vähän eri tavoin kädettömiähän me olimme koko sakki. Autolla ongelmat ovat erilaisia, mutta en näe vahvaa syytä olettaa autoilijoiden olevan keskimäärin motoristeja etevämpiä liikenteen ymmärtämisessä ja ajoneuvonsa käsittelyssä?

    Siis oikeasti, eihän se nyt ihan noin suoraviivaisesti kuitenkaan mene, eihän?

    Sinusta en tiedä, mutta näkemieni ajoharjoittelijoiden osalta kyllä se suunnilleen noin menee, mukaanlukien tietenkin itseni. Ei autokoulussa mitään näkemistä ja nähdyn ymmärtämistä oikeasti opeteta, koska autokoulu tähtää kuljettajatutkinnon läpäisemiseen, eikä uuden oppilaan omaksumiskyky riitä kovin korkeatasoiseen ajamiseen.

    Juuri siksi kuljettajatutkinto on jaettu useampaan osaan, joita ei edes saa suorittaa yhtenä putkena.

    Olen ollut muuten mukana ajokoulutuksessa, jossa opettaja pisti meidät tekemään melko rajun kaistanlevyisen väistön onnistuneiden suoritusten nopeutta nostaen. Oikein ja hallitusti väistön tekevät pysyivät mukana kisassa seuraavaan nopeuden nostoon, epävarmat tai väkisin vääntäneet karsiutuivat tukiopetukseen hieman alempaa uudelleen aloitettuna henkilökohtaisen palautteen jälkeen. Viimeisenä peliin jäi mukaan 17-vuotias kevaripoika, joka vain teki tarkasti mitä kouluttaja käski. Me kokeneemmat kuskit olimme suurine ajomäärinemme elävä esimerkki väärin omaksutun pois oppimisen rasitteesta. Kertauksen lisäksi väärän pois oppiminen on merkittävä syy rahtarien jatkuvaan pakolliseen kurssittamiseen.

    Ja sinähän huomasit kommenttini, jossa mainitsin, etten mitenkään vähättele ajoharjoittelukursseja, etkö?

    Kyllä sinä juuri niin teet, koska et selvästikään ymmärrä tavoitteita. Mutta jos mottona on "kolareita sattuu kuitenkin", niin jatka toki Lottoamista.

      
  • muokattu 17.06.2019 19:50

    @Herbert kirjoitti:
    Oma lukunsa on ennakointi ja käsittelytaidot. Tätä ei pidä vesittää sillä, että huippu-urheilija treenaa päivittäin ja vastuullinen ratinkääntäjä satunnaisesti. Ero niihin, jotka eivät harjoittele ollenkaan on silti suuri.

    Joskus paras mahdollinen on riittävän hyvän pahin vihollinen. Meidänkään, jotka olemme liian lahjattomia saamaan tallisopimusta on aika vaikea huonontaa omaa tasoamme harjoittelemalla ammattitaitoisen opettajan johdolla.

    Onneiksi ajoneuvon käsittelytaidot ovat puolustuslinjassa yleensä vasta Plan B tai ehkä jopa C. Hyvällä nähdyn ymmärtämisellä selviää varsin perustason ajoneuvon käsittelytaidoilla. Ajaminen vaikeutuu vasta sitten kun jotain jää huomaamatta tai tajuamatta, koska myöhäinen ymmärrys ottaa aikaa pois varasuunnitelmilta.

      
  • @Herbert:

    Oppimisessa on monta mekanismia... Kuten kansa- tai peruskoulussa, autokoulussakaan ei kukaan opi kaikkea, eli osa tiedoista puuttuu jo heti lähdössä. Harvalla riittää mielenkiintoa selata lakikirjaa ja selvittää asioita. Eihän välttämättä edes tule ajatelleeksi, mitä ei tiedä. Silloin alkaa soveltava vaihe eli ajetaan siten, mikä sopivalta tuntuu. Tällöin esimerkiksi väistämisvelvollisuus saattaa kääntyä päälaelleen.

    Aina kaikki kääntyy mustavalkoisesti ympäri, välimalleja ei ole olemassakaan. No, saattaa-sana oli mainittu.

    Seuraava vaihe on se, että asioita matkan varrella unohtuu. Lopputulos on sama kuin edellä. Joskus saattaa myös esim. laki muuttua, mutta tietoja ei tule päivitettyä ja taas on puutteita tiedossa.

    Nyt on siirrytty jo taidoista tietoihin.

    Varmaan oppimistakin tapahtuu, mutta se tuskin kompensoi em. asioita.

    Mustavalkoisesti ajatellen noin tietenkin pitää johdonmukaisesti kertoa.

    Oma lukunsa on ennakointi ja käsittelytaidot. Tätä ei pidä vesittää sillä, että huippu-urheilija treenaa päivittäin ja vastuullinen ratinkääntäjä satunnaisesti. Ero niihin, jotka eivät harjoittele ollenkaan on silti suuri.

    Toki sellaisia löytyy, jotka eivät yhtikäs mieti mitä liikenteessä tapahtuu, tai miten itse toimivat. Vastuuttomuutta ilmeisimmin. Mutta minua hämmentää oikein kovasti se, että vastuullisuus alkaa vasta siitä, että päätyy eeaakookurssille. Eikö siihen väliin mahdu mielestäsi edelleenkään yhtään mitään? Ei minkään muunlaista vaihtoehtoista tapaa harjaantua?

    Hämmentävää! Monellako eeaakoolla olet ollut itse mukana, muuten?

      
  • muokattu 17.06.2019 21:31

    @740 GLE kirjoitti:

    @Kumppani kirjoitti:
    Miten niin tarkoittaa, ikään kuin yksinomaisesti?

    Se tarkoittaa täsmälleen sitä mitä sanoinkin, eli että ilman tietoista harjoittelua ei saa kokemusta havoin toistuvista tilanteista.

    Sinun ratkaisusi oli se ajoharjoittelu radalla, juu juu.

    Ensin kysyt mitä tarkoitin, nyt kun luulet ymmärtäväsi tarkoitukseni osoitat väitteelläsi että olet käsittänyt senkin väärin. Tapasi mukaan syytät muita kun sinä et ymmärrä.

    Mitäpä arvelit minun tarkoittaneen sanoessani, että riskin tunnistettuaan valmiiksi tehdyn varasuunnitelman pystyy ajamaan perustaidoilla, mutta rataharjoitusta tarvitaan sitten kun antaa yllättää itsensä?

    Mistä sinä aloittaisit, jos asia koskisi sinua?

    ...jos ne tosiaan ovat vakioidusti samanlaisia joka tien kohdassa sillä helkkarin huonolla hetkellä, kun tilanne on päällä.

    Juuri niin ne tosiaankin ovat. Yleisimpien vakavien kolarien käsikirjoitukset todella ovat riittävän samanlaisia, että viranomaiset pystyvät niitä luokittelemaan sekä maantieteellisiä että ajallisia vertailuja varten.

    Sen lisäksi ne ovat riittävän samanlaisia, että useimmille pystytään rakentamaan menetelmiä, jolla kuljettaja voi nuo yleisimmät riskit tunnistaa.

    Eikä siinä vielä kaikki, vaan tunnistettujen riskien pohjalta on myös täysin mahdollista opetella katkaisemaan kolariin johtava huono tapahtumaketju reagoimalla ennalta suunnitellun kaavan mukaisesti.

    Joissain tapauksissa pystytään jopa rakentamaan vikasietoisia toimintatapoja, joita noudattamalla edes havaintovirhekään ei törmäysalttiissa tilanteessakaan toteutuessaan aiheuta törmäystä. Olen antanut näistä konkreettisia esimerkkejäkin jo vuosia sitten, mutta en toista niitä enää tässä, koska et aiemminkaan ollut niistä kiinnostunut.

    En minä vähättele ajokursseja, varmasti voi suositella kaikille ja säännöllisesti.

    Mikä on sinun syysi olla osallistumatta?

    Minä olen lueskellut TM:n palstaa vasta puolisentoista vuotta. Voisitko uudestaan jonkin esimerkin kertoa EAK:n autoa koskevista opeista? Mistä mahtavat kouluttajat saavan osaamisensa, parhaiden parhailtako, vai kenellä mahtaa olla ylimmän tason osaaminen hallussaan? Ja mistä on sen saanut?

    Minulle tulee säännöllisen epäsäännöllisesti s-posti mainoksia teollisuuden työturvallisuuskoulutuksista ja niissä on usein kurssitarjontana myös EAK. Olen mietuskellyt, pitäisikö joskus kokeeksi käydä moinen kurssi....

      
  • muokattu 17.06.2019 22:43

    @740 GLE kirjoitti:
    Hyvällä nähdyn ymmärtämisellä selviää varsin perustason ajoneuvon käsittelytaidoilla. Ajaminen vaikeutuu vasta sitten kun jotain jää huomaamatta tai tajuamatta, koska myöhäinen ymmärrys ottaa aikaa pois varasuunnitelmilta.

    Liikenneympäristö on rakennettu sellaiseksi, että erityisen suurta käsittelytaitoa ei tarvita. Melkeinpä sanoisin, että nuoruusvuosien jäärata- yms. pyörittely riittää tuohon. Tätä tukee myös tieto siitä, miten ihminen kuljettajana toimii. Liikennepsykologia-kirja on ollut minulle yksi tärkeimpiä yksittäisiä asioita itseni kehittämisessä. On samantekevää, saadaanko liikennemerkin havaitsemistutkimuksessa tulokseksi 63 vai 85%. Olennaista on ymmärtää, että eri tekijät vaikuttavat tulokseen. Kun tuon tyyppisiä asioita uskaltaa peilata omaan havainnoimiseen ja päätöksentekoon, ollaan jo varsin kiinnostavan asian parissa. Toki radalla on hyvä ottaa luulot pois, mutta hyötysuhde on erinomainen myös tällaisessa asiassa.

    Päätöksenteko on muuten termi, jonka sisällön ymmärtämistä on jokaisen hyvä kysyä itseltään. Milloin kuljettaja tekee ajamisessaan päätöksen. Jos joutuu miettimään asiaa, on tosiaankin hyvä pysähtyä miettimään ja jättää näsäviisaan kommentoinnin mustavalkoisuudesta yms. eak-kurssien lukumääristä johonkin toiseen yhteyteen.

      
  • muokattu 17.06.2019 22:50

    @740GLE

    ilman tietoista harjoittelua ei saa kokemusta harvoin toistuvista tilanteista.

    Alunperin lauseessasi kerroit, että tuo koskisi yhden eniten kuolonkolareita aiheuttavan huonon tapahtumaketjun purkamista, jos se joskus kohdalle osuisi. Eli eeaakoissa harjoitellaan lähinnä vastaantulevien autojen väistämistä? En usko, mutta tarkenna ihmeessä, miten siellä asiaan valmentaudutaan.

    riskin tunnistettuaan valmiiksi tehdyn varasuunnitelman pystyy ajamaan perustaidoilla, mutta rataharjoitusta tarvitaan sitten kun antaa yllättää itsensä

    Niin, muutenhan sitä ei yllätykseksi kait mainittaisikaan. Minua kiinnostaa tuo, että tavallaan annat ymmärtää, ettei riskiä voisi tunnistaa muuten kuin ajamalla eeaakoissa.

    Ensin kysyt mitä tarkoitin, nyt kun luulet ymmärtäväsi tarkoitukseni osoitat väitteelläsi että olet käsittänyt senkin väärin. Tapasi mukaan syytät muita kun sinä et ymmärrä

    Mitä en siis ymmärrä mielestäsi?

    Yleisimpien vakavien kolarien käsikirjoitukset todella ovat riittävän samanlaisia, että viranomaiset pystyvät niitä luokittelemaan sekä maantieteellisiä että ajallisia vertailuja varten.

    Vai oikein käsikirjoitukset. Vaan kun liikennetilanteet eivät ole luokitteluja, ei kahta samanlaista tule - koskaan, saati että vaikka kelit, liikennemäärät yms. olosuhteet olisivat luokiteltuja lähes yhdeksi standardiksi.

    Sen lisäksi ne ovat riittävän samanlaisia, että useimmille pystytään rakentamaan menetelmiä, jolla kuljettaja voi nuo yleisimmät riskit tunnistaa. Eikä siinä vielä kaikki, vaan tunnistettujen riskien pohjalta on myös täysin mahdollista opetella katkaisemaan kolariin johtava huono tapahtumaketju reagoimalla ennalta suunnitellun kaavan mukaisesti.

    Kaavan mukaisesti? Juuri tuossa kohtaa alkaa mennä utopian puolelle. Mutta arvaan sinun kääntävän sen minun fatalismikseni, pöhh.

    Joissain tapauksissa pystytään jopa rakentamaan vikasietoisia toimintatapoja, joita noudattamalla edes havaintovirhekään ei törmäysalttiissa tilanteessakaan toteutuessaan aiheuta törmäystä

    Jep, toivotaan että onnekkaasti tilanne on kulloinkin eeaakooharjoitteen mukainen.

    Näennäisesti saamme harjoitusta hyvinkin paljon, mutta vaikka kilometrit mittaavatkin kokemuksen hyvin, oppimisen kannalta tähän sisältyy harhakuvitelma jatkuvasta oppimisesta, mikä ei toteudu ilman aktiivista opettelua

    Kyllä minä tuon ostan ajatuksena. Jospa jätettäisiin aktiiviurheilijan harjoittelurutiinit ja toistot pois keskustelusta, eikö? Eiköhän se riitä, että kerrot vain harjoittelusta, koska en uskoa että sinuakaan voi liikenteessä urheilusuorittajan pitää varsinaisessa merkityksessä. Vai onko sinulla toisenlainen harhakuvitelma tavallaan?

    Syy on ihmisen taipumus helppouteen, jolla ajaminen muuttuu hyvin nopeasti rutiiniksi. Alamme toistaa vanhaa jo opittua edes miettimättä onko opittu oikein vai väärin. Totumme liikkumaan oikeaksi arvioimallamme alueella saamatta todellista palautetta siitä, millaisilla turvamarginaaleilla liikumme sitten kun jotain menee pieleen tai annamme yllättää itsemme.

    Tässä nyt vaan aktiivisti unohdetaan, että turvalliseen ajamiseen liittyy niin paljon muutakin, joilla tilanteita ei synny edes. Oppimista voi oikeasti tapahtua monella tapaa ja kaiken sen on mahdollista osaltaan estää rutinoitumista. Ja oikeasti miettimällä, onko aiemmin opittu oikein tai väärin. Ei siihen päälle tietenkään haittaa jos harjoittelee autonsa kanssa sen ominaisuuksia, mutta miksi "ainoa oikea" avaaja olisi eeaakoo?

    Törmäysonnettomuudet ovat pitkiä huonojen havaintojen ja päätösten tapahtumaketjuja, jonka kuka tahansa paikalla olija pystyy katkaisemaan.

    Todella kova väite! Olisi mielenkiintoista kuulla, miten joku eeaakoon opettaja suhtautuisi tuollaiseen, mahtaako olla kurssien hengen mukaista varsinaisesti ollenkaan.

    Yllätyksen satuttua kohdalle inhimilliset defenssimekanismimme vielä heikentävät kykyämme suhtautua analyyttisesti omaan tekemiseemme ja oppia virheistämme. Säikähdyksen jälkeen pintaan puskevat epärealistiset arviot haaverin mukamas kohtalonomaisesta väistämättömyydestä "Ei sille mitään voinut", "se vaan meni vaikka en ajanut ylinopeutta" tai "en nähnyt". Tai syyttely "mites tuokin ajaa tuolla tavalla..."

    Ja kaiken ratkaisee vain ja ainoastaan eeaakoo?

    Silti käytännön tilanteessa selitämme riskitilanteen mieluummin huonona tuurina tai väistämättä kohdallemme osuneena huonona arpana kuin analysoimme tilanteen rauhassa läpi mahdolliset pakotiet jo ennalta suunnitellen ja sitten käytännössä harjoitellen varmistaaksemme, ettemme enää uudelleen joudu samaan riskitilanteeseen odottamaan laukaiseeko toinen osapuoli tilanteen turvallisesti vai törmäykseksi.

    Kuulostaa kyllä hienolta maalailulta. Ei siinä kyllä ehdi kännykkäänsä/navigaattoria/radioita räplätä, tai ottaa karkkia pussista välipalaksi! Se on 100% hereillä ja valveilla oloa, jatkuvaa varautumista pahimpaan, mitä se lieneekään.

    Käytännössä tämä näkyy siten, että paljonkin autoa tai mopoa ajanut on täysin kädetön, kun pyydetään tekemään suljetulla turvallisella alueella jokin niin triviaali operaatio kuin kiihdyttämään tai pysähtymään nopeasti. Kääntymisestä on yleensä turha edes haaveilla. Kaikissa sama syy: rakkinetta on siirrelty katuosoitteesta toiseen miljoona kilometriä oppimatta ensimmäisen sadan tuhannen jälkeen mitään uutta.

    Ja kaiken ratkaisee vain ja ainoastaan eeaakoo?

    Joskus paras mahdollinen on riittävän hyvän pahin vihollinen. Meidänkään, jotka olemme liian lahjattomia saamaan tallisopimusta on aika vaikea huonontaa omaa tasoamme harjoittelemalla ammattitaitoisen opettajan johdolla

    Ja kun kaiken nyt ratkaisee eeaakoo, niin asia on kuitenkin vapaaehtoista. Täytyy tietysti ottaa sekin huomioon, etteivät kaikki kurssille osallistujat voi olla penaalin terävimpiä kyniä, kuten sinä. Miten muuten kukaan varmistaa, että toistoja tulee tarpeeksi ja että pysyvät oikeasti selkärangassa. Varmaan siellä eeaakoossa muistetaan toivottaa tervetulleeksi seuraavalle kurssille uudestaankin?

    Hyvällä nähdyn ymmärtämisellä selviää varsin perustason ajoneuvon käsittelytaidoilla. Ajaminen vaikeutuu vasta sitten kun jotain jää huomaamatta tai tajuamatta, koska myöhäinen ymmärrys ottaa aikaa pois varasuunnitelmilta.

    Sekuntipeliä!

    Mikä on sinun syysi olla osallistumatta (ajokurssille)?

    Tuossa oli pitkästä aikaa jotakin konkreettista, vähemmän isolla pensselillä maalailua, joka sellaisenaan kyllä kuulostaa kritiikittömälle varmaan upealta. Olen Autoliiton jäsen, joten mahdollisuuksia olisi ollut, eikä hintakaan jäsenenä hirvitä. Huono ajankohta? Rajoitettu osallistujamäärä? Kurssi liian kaukana? En aktiivisti mieti asiaa? Mutta tarkoitus on kyllä mennä jahka sopiva osuu kohdalle. Ei se poissuljettu millään tavalla.

    Toisaalta kun kaikki typistetään nopeaan väistämistaitoon, tai kuvitelmaan sen osaamisesta, niin muistetaanhan silti ettei se edusta kuitenkaan kaikkea mahdollista taitoa, tai edes ymmärrystä liikenteestä. Silloin ehkä tajuaa myös, että kirjoittajan täytyy vain kuulostaa mahtipointiselta, että voisi kuvitella jotakin menevän perille.

    Toivottavasti siellä eeaakoossa muistetaan kertoa myös, että törmäykset vastaantulevalla kaistalla vältetään myös sillä, ettei lähde yrittämään ohittamista, joka johtaa potentiaalisti törmäämiseen? Siellä oppisi ennakoimaan myös sitä, miten arvioida onko vastaantulija oikeassa vai väärässä kohdassa. Se kolikon toinen puoli lienee yhtä tärkeä asia opittavaksi? Ettei yllätyksen satuttua noinkin päin kohdalle, inhimilliset defenssimekanismit heikennä kykyä suhtautua analyyttisesti omaan tekemiseensä ja oppia virheaikeistaan. Koska ihan yhtä lailla ohitukseen lähtiessään saattaa säikähdyksen jälkeen pintaan puskea epärealistiset arviot haaverin mukamas kohtalonomaisesta väistämättömyydestä "Ei sille mitään voinut".

      
  • muokattu 18.06.2019 00:02

    Kirjoitat niin paljon asiatonta, että vastaan vain suurimpiin virheisiin (asenteesi ohella):

    @Kumppani kirjoitti:
    Vai oikein käsikirjoitukset. Vaan kun liikennetilanteet eivät ole luokitteluja

    Kerro tuo viranomaiselle, joka luokittelee kolaritilastoja materiaalin jäsentämiseksi.

    Kaavan mukaisesti? Juuri tuossa kohtaa alkaa mennä utopian puolelle. Mutta arvaan sinun kääntävän sen minun fatalismikseni, pöhh.

    Heitit juuri roskiin yhden arvokkaimmista havainnoista, joita minä olen saanut onnettomuustutkimuksesta.

    Lue nyt vaikka ihan ensin kotiläksynä Matti Korjulan "Miksi rysähti". Ellet tosiaankaan tunnista todellisten kolarien onnettomuustutkintaselostuksista edes kourallista vakiokaavoja, silloin sinä et tosiaan ole tämän keskustelun kohderyhmää.

    Toisaalta kun kaikki typistetään nopeaan väistämistaitoon, tai kuvitelmaan sen osaamisesta, niin muistetaanhan silti ettei se edusta kuitenkaan kaikkea mahdollista taitoa, tai edes ymmärrystä liikenteestä.

    Sinun valmiuttasi typistää en epäile hetkeäkään, mutta minä en tee niin, koska kuten jo sanoinkin:

    "Onneksi ajoneuvon käsittelytaidot ovat puolustuslinjassa yleensä vasta Plan B tai ehkä jopa C. Hyvällä nähdyn ymmärtämisellä selviää varsin perustason ajoneuvon käsittelytaidoilla."

    Ja nyt Kumppani, ota asiallisempi ote tähän keskusteluun, jos haluat että jatkamme, kiitos.

      
  • @HybridRules kirjoitti:
    Minä olen lueskellut TM:n palstaa vasta puolisentoista vuotta. Voisitko uudestaan jonkin esimerkin kertoa EAK:n autoa koskevista opeista? Mistä mahtavat kouluttajat saavan osaamisensa, parhaiden parhailtako, vai kenellä mahtaa olla ylimmän tason osaaminen hallussaan? Ja mistä on sen saanut?

    Näkemilläni kursseilla on lähdetty liikkeelle tyypillisesti toistuvien kolarityyppien riskin tunnistamisesta. Kouluttajina olen nähnyt ammattilaisia liikenneopettajia.

    Periaatteena on siis oppia muiden jo tapahtuneista virheistä, joista on ollut juttua jo aiemminkin:

    https://keskustelu.tekniikanmaailma.fi/discussion/258855/oman-ajamisen-turvallisuusoptimointi/p1

    Minulle tulee säännöllisen epäsäännöllisesti s-posti mainoksia teollisuuden työturvallisuuskoulutuksista ja niissä on usein kurssitarjontana myös EAK. Olen mietuskellyt, pitäisikö joskus kokeeksi käydä moinen kurssi....

    Ihan vasta olin sähköturvallisuuskurssilla, joka alkoi kertomalla todellisista vaaratilanteista ja tapahtuneista onnettomuuksista. Oletan kouluttajamme valinneen tyypillisiä tapauksia, joita on toistettu vuosien varrella enemmän tai vähemmän?

    Näkeekö kukaan muu analogiaa?

      
  • muokattu 18.06.2019 06:45

    Itse olen käyttänyt rinnastusta urheiluun, mutta työturvallisuus on yhtä hyvä nimike. Ehkä sikäli parempikin, että töitä jatkuvasti tehdään ilman, että sitä erityisesti harjoitellaan. Aivan kuten ajamistakin. Itse en sähköturvallisuuskurssilla ole ollut, mutta työturvallisuuskortti löytyy jo muutamaan kertaan uusittuna taskusta. Samoin muutama muu, jonka koulutuksessa turvallisuus on keskeinen asia.

    Sekä meidän työpaikalla, että alalla yleisestikin kerätään dataa turvallisuudesta ja sitä tietoa käytetään sekä on käytetty riskitekijöiden vähentämiseen. Aivan kuten liikenteessäkin. On omituista, että tästä aiheesta syntyy edes keskustelua. Niin itsestään selvästä asiasta on kyse. Ja aivan kuten liikenteessäkin, mekanismit tunnistamisesta ja tilanteen mukaisesta toiminnasta ovat samoja millä tahansa työpaikalla kuin liikenteessäkin.

      
  • muokattu 18.06.2019 08:33

    @740GLE:

    Kerro tuo viranomaiselle, joka luokittelee kolaritilastoja materiaalin jäsentämiseksi

    Tuo on eri asia kuin liikennetilanteet, jossa olet mukana. Etkö hoksaa eroa asioiden välillä, kun onnettomuus todetaan ja luokitellaan tilastoon törmäykseksi vastaantulijan kaistalla, niin siinä tien päällä ollessa täysin samanlaista tilannetta ja olosuhdetta ei vaan ole ja hyvin vähän taustatekijääkään.

    Heitit juuri roskiin yhden arvokkaimmista havainnoista, joita minä olen saanut onnettomuustutkimuksesta. Ellet tosiaankaan tunnista todellisten kolarien onnettomuustutkintaselostuksista edes kourallista vakiokaavoja, silloin sinä et tosiaan ole tämän keskustelun kohderyhmää.

    Kourallista? Pyydät pysymään asiallisena, mutta sallit itsellesi ison pensselin maalauksia. Varmaan Korjula osaa luetella vaikka huumehöyryiset, itsemurhaajat jne. Varmastikaan vaikkapa niin ilmiselvää muuttujaa ei voida standardoida noille kahdelle, että lähtevät aina hetkenä x ohittamaan, jolloin vastaantulijalle jää y aikaa reagoida eeaakoo-oppiensa mukaan. Kaavana tuossa on varmaan ihan OK päihteiden vaikutuksessa ajaminen, mielenterveydelliset seikat, tai sekä että ja väärään aikaan ohittamaan lähteminen. Jos tilasto olisi täydellinen, siitä tulisi liian pitkä kaikkine variaatioineen, varmaan olet samaa mieltä. Siispä niitä pitää varmaan typistää?

    Mutta täytyypä muistaa tämä tutkimuksiisi vetoaminen, kun seuraavan kerran kinaat (tai joku muu) TeeCeen kanssa nopeustilastoista ja niiden vaikutuksista.

    Sinun valmiuttasi typistää en epäile hetkeäkään, mutta minä en tee niin, koska kuten jo sanoinkin:"Onneksi ajoneuvon käsittelytaidot ovat puolustuslinjassa yleensä vasta Plan B tai ehkä jopa C. Hyvällä nähdyn ymmärtämisellä selviää varsin perustason ajoneuvon käsittelytaidoilla."

    OK, tuo on hyvä täsmennys joka vain on uhannut hukkua muuhun tekstimassaasi. Mutta kyse on painopisteistä ja tavasta tuoda niitä tänne. Pyydät että

    ota asiallisempi ote tähän keskusteluun, jos haluat että jatkamme, kiitos

    Kiitos samoin! Sitä minä olen myös sinulta toivonut. Pikkuisen pienempi pensseli olisi riittänyt. Vähemmät vertailut aktiiviurheilijan tekniikkaatreeneihin ja suorituskykyyn olisi jo pitänyt keskustelun sinun osaltasikin realistisemman oloisena jos mietitään elävän elämän liikennetilanteita.

    Jos haluat markkinoida eeaakoita ja olet huolissasi kaikista tumpeloista liikenteessä, niin minä en keksi miten ne saadaan kurssille kaikki. Veikkaan ettet sinäkään, vaikka kumpikin tavoillamme ymmärrämme kyllä positiiviset puolet. Eikä eeaakoo silti ole kaikki mitä kuskeilta tarvitaan, aivan yhtä lailla pitäisi saada asennemaailmaa ja yhteisten pelisääntöjen ymmärtäminen kokonaisuutena paremmalle tolalle. En keksi tuohonkaan mitään viisasten kiveä, jonka ns. päättävät tahot ostaisivat ja varsinkin kuskit. Jatketaan siis viisastelua TM-keskustelupalstalla?

      
Kirjaudu kommentoidaksesi.

Kommentoiduimmat artikkelit