Itse olen käyttänyt rinnastusta urheiluun, mutta työturvallisuus on yhtä hyvä nimike. Ehkä sikäli parempikin, että töitä jatkuvasti tehdään ilman, että sitä erityisesti harjoitellaan.
Työturvallisuus on parempi. Urheiluun vertailu kun sisältää oletuksen, että joka päivä auton rattiin hyppääminen olisi kuin vähintää lenkille lähtemistä, vain sykemittari ranteeseen ja suorittamaan. Joka toinen päivä saattaa olla tekniikkaharjoittelua lisäksi. Niinhän liikenteeseen et sinäkään lähde, eikä edes 740GLE. Kerran pari vuoteen eeaakoota kaikille autoilijoille on sekin utopiaa vaikkapa fasiliteettimielessäkin. Kaunis ajatus toki.
Sekä meidän työpaikalla, että alalla yleisestikin kerätään dataa turvallisuudesta ja sitä tietoa käytetään sekä on käytetty riskitekijöiden vähentämiseen. Aivan kuten liikenteessäkin. On omituista, että tästä aiheesta syntyy edes keskustelua. Niin itsestään selvästä asiasta on kyse.
Totta kai se on itsestään selvää. Olenko minä mielestäsi tuollaista jotenkin kyseenalaistanut edes? Otetaanpa toinen näkövinkkeli asiassa, eli nopeustilastot ja tulkinnat niistä tällä palstalla: Olet varmaan samaa mieltä siitä, että täällä onnistutaan erinomaisesti vähättelemään ja kyseenalaistamaan sitä, miten niiden perusteella vähennetään ja on vähennetty riskitekijöitä.
Ja aivan kuten liikenteessäkin, mekanismit tunnistamisesta ja tilanteen mukaisesta toiminnasta ovat samoja millä tahansa työpaikalla kuin liikenteessäkin.
Eli harjoittelu varmaankin ja toistot? Työpaikalla "mekanismit" ovat pakollisia monessakin toimenkuvassa. Ajamaan oppimisesta ja taitojen ylläpitämisestä liikenteessä voidaan varmaan olla yhtä mieltä kuitenkin: eipä voi verrata. Mitä ehdottaisit valtiovallan päättäjille asian tilan parantamiseksi?
@Kumppani kirjoitti:
Kourallista? Pyydät pysymään asiallisena, mutta sallit itsellesi ison pensselin maalauksia.
En usko omistavani sinulle sopivaa pensseliä, koska nostaessani yhden yksittäistapauksen miljoonan kilometrin matkalta sinä teet siitä keskustelun pääteeman ja valitat minun maalaavan liian leveällä sutilla.
En muuten ole ollut mukana yhdessäkään koulutustapahtumassa, jossa olisi valmistauduttu väärälle kaistalle ajautuvan väistämiseen, puhumattakaan sen harjoittelemisesta, vaikka tätäkin ehdotit aiemmin. Tilanteen sattuessa kohdalle improvisoin koko manööverin, käyttäen toki tuhansien toistojen jälkeen ihan eri tarkoituksessa harjoiteltuja osia.
Varmaan Korjula osaa luetella vaikka huumehöyryiset, itsemurhaajat jne. Varmastikaan vaikkapa niin ilmiselvää muuttujaa ei voida standardoida noille kahdelle, että lähtevät aina hetkenä x ohittamaan, jolloin vastaantulijalle jää y aikaa reagoida eeaakoo-oppiensa mukaan.
Väität taas kerran vastaan omalle mielikuvallesi, etkä sille mitä kirjoitan. Liikenneturvan tilastot tosiaan kaatavat kaikki kolarit muutamaan kategoriaan, josta on vaikea saada irti hyödyllistä oppia katsomatta tapausten sisälle tarkemmin. Ehdotinkin Liikenneturvan tilastojen sijasta Korjulan nyt jo vanhaa kirjaa juuri siksi, että karkean tason kategorisoinnin sijasta kirjan pääosa vain esittää tutkijalautakunnan raportit tapahtumista.
Sinun tehtäväsi on katsoa löydätkö yhtään toistuvaa tyyppitapausta. Ellet löydä, sitten olet oikeassa, etkä tosiaankaan pysty saavuttamaan mitään valmistautumalla jo tapahtuneisiin kolarityyppeihin. Minä sain ihan itse kaikki tapaukset exceliin muutamaan kategoriaan, eikä "muut tapaukset" osioon jäänyt edes isoa kasaa erillisiä ihan itse keksittyjä katastrofin käsikirjoituksia, joita ei ole kopioitu muilta. Sen lisäksi että olen kirjan lukenut, minä olen tosiaan analysoinut kirjan kaikki motoristionnettomuudet läpi ja miettinyt joka ainoalle tapaukselle pelastautumistien. Vastoin sinun arvaustasi tarvitsin pakoteitä reilusti tapausten määrää vähemmän, eli jotain yhteisiä piirteitä niillä eri tapauksilla kuitenkin oli?
Kaavana tuossa on varmaan ihan OK päihteiden vaikutuksessa ajaminen, mielenterveydelliset seikat, tai sekä että ja väärään aikaan ohittamaan lähteminen. Jos tilasto olisi täydellinen, siitä tulisi liian pitkä kaikkine variaatioineen, varmaan olet samaa mieltä. Siispä niitä pitää varmaan typistää?
Niinhän minä yritin jo tehdä kirjaviittauksellani sekä aiemmin viitatessani Oman ajamisen turvallisuusoptimointikeskusteluun, jossa on tarkoituskin käydä läpi opettavaisia detaljeja. Sinä ole heittänyt molemmat yli laidan sisältöä edes vilkaisematta. Silti tiedät kummankin olevan vain hyödytöntä viisastelua liian suurella pensselillä.
Mutta täytyypä muistaa tämä tutkimuksiisi vetoaminen, kun seuraavan kerran kinaat (tai joku muu) TeeCeen kanssa nopeustilastoista ja niiden vaikutuksista.
TeeCeen kanssa pärjään yhä paremmin, koska sanojen lisääminen yleensä konvergoi keskustelua. Sinun kanssasi on toisin.
Kiitos samoin! Sitä minä olen myös sinulta toivonut. Pikkuisen pienempi pensseli olisi riittänyt. Vähemmät vertailut aktiiviurheilijan tekniikkaatreeneihin ja suorituskykyyn olisi jo pitänyt keskustelun sinun osaltasikin realistisemman oloisena jos mietitään elävän elämän liikennetilanteita.
Urheilut ja tikanheitot olivat muuten Herbertin vastauksesta sinulle, mutta minusta sekin analogia toimii varsin hyvin. Kyse on toistuvien vakiotilanteiden harjoittelusta.
En oikeasti ymmärrä, mitä tarkoitat pienemmällä pensselillä? Ihan kaiken haastavan takiaismaisen keskustelutapasi tuntien valitsin ihan tarkoituksella yhden esimerkkitapauksen miljoonan kilometrin matkalta ja tarjosin kirjaa, joka laskee poliisin metrinmitalla jokaisen tällin jokaisen jarrutusmatkan metrin niin tarkasti kuin ne ovat tiedossa. Sen lisäksi olen viitannut keskusteluun, jossa on analyisoitu erilaisia yksittäistapauksia usean vuoden ajalta.
Minä en löydä tämän tarkempaa pensseliä, eikä sellaisen etsiminen oikein motivoikaan, koska jokaiseen näistä tapauksista olet suhtautunut vain olankohautuksella ja puhtaasti MuTulla väittänyt niitä vääriksi linkkaamaani materiaaliin edes vähääkään perehtymättä. Miksi minä hakisin sinulle tarkempaa tietoa, kun et tähänastisiakaan ole edes vilkaissut?
Jos haluat markkinoida eeaakoita ja olet huolissasi kaikista tumpeloista liikenteessä, niin minä en keksi miten ne saadaan kurssille kaikki.
Tämäkin on käyty läpi Oman ajamisen turvallisuusoptimoinnissa. On itse asiassa koko threadin syntysanat.
Itse olen käyttänyt rinnastusta urheiluun, mutta työturvallisuus on yhtä hyvä nimike. Ehkä sikäli parempikin, että töitä jatkuvasti tehdään ilman, että sitä erityisesti harjoitellaan.
Työturvallisuus on parempi. Urheiluun vertailu kun sisältää oletuksen, että joka päivä auton rattiin hyppääminen olisi kuin vähintää lenkille lähtemistä, vain sykemittari ranteeseen ja suorittamaan. Joka toinen päivä saattaa olla tekniikkaharjoittelua lisäksi. Niinhän liikenteeseen et sinäkään lähde, eikä edes 740GLE. Kerran pari vuoteen eeaakoota kaikille autoilijoille on sekin utopiaa vaikkapa fasiliteettimielessäkin. Kaunis ajatus toki.
Väität taas kerran (tapasi mukaan) vastaan omalle olkiukollesi.
Urheilu on aivan yhtä hyvä rinnastus kuin työturvallisuuskin. Molemmissa käydään välillä valmentajan opastettavana saamassa uusi harjoite, jota tehdään omin päin kunnes osaaminen on tasolla, jolla valmientaja tai työturvallisuuskouluttaja voi antaa uuden harjoiteltavan kohteen. Juuri samasta asiasta on kyse EAK:llakin, eli itse opeteltavien kotiläksyjen hakemisesta.
Juuri siksi jokainen ajomatka, polkupyöräily kauppaan tai työpaikalla sähkölaitteiden kytkeminen sisältää tietoisuuden omasta toiminnasta. Minustakin on kiva, että pidät ajatusta kauniina. Se on nimittäin aivan arkirealismia.
Kauanko muuten sinulla kesti automatisoida takana tulevan pitäminen hallinnassa ääreisnäön alueella katsomatta terävän näön alueella peiliin? Minä en tuohon pystynyt yhdellä harjoitteella, vaan sen omaksumiseen kului viikkoja, joiden kuluessa asia välillä unohtui ja palautui sitten tietoisesti uudelleen harjoitteluun. Saatko sinä oikeasti muutettua jotain vuosikymmenien aikana oppimiasi tapoja ihan tuosta vain yhden iltapäivän aikana?
Totta kai se on itsestään selvää. Olenko minä mielestäsi tuollaista jotenkin kyseenalaistanut edes? Otetaanpa toinen näkövinkkeli asiassa, eli nopeustilastot ja tulkinnat niistä tällä palstalla: Olet varmaan samaa mieltä siitä, että täällä onnistutaan erinomaisesti vähättelemään ja kyseenalaistamaan sitä, miten niiden perusteella vähennetään ja on vähennetty riskitekijöitä.
PIENENNÄ PENSSELIÄ!!!
Eli harjoittelu varmaankin ja toistot? Työpaikalla "mekanismit" ovat pakollisia monessakin toimenkuvassa. Ajamaan oppimisesta ja taitojen ylläpitämisestä liikenteessä voidaan varmaan olla yhtä mieltä kuitenkin: eipä voi verrata. Mitä ehdottaisit valtiovallan päättäjille asian tilan parantamiseksi?
Täysin vertailukelpoisia. Oppimiseen ja opitun käytäntöön ottamiseen pätevät molemmissa tapauksissa samat periaatteet.
nostaessani yhden yksittäistapauksen miljoonan kilometrin matkalta sinä teet siitä keskustelun pääteeman ja valitat minun maalaavan liian leveällä sutilla.
...joka riippuu painoarvosta tekstissäsi. Minähän en tehnyt sitä asiaa, vaan sinä.
En muuten ole ollut mukana yhdessäkään koulutustapahtumassa, jossa olisi valmistauduttu väärälle kaistalle ajautuvan väistämiseen, puhumattakaan sen harjoittelemisesta, vaikka tätäkin ehdotit aiemmin. Tilanteen sattuessa kohdalle improvisoin koko manööverin, käyttäen toki tuhansien toistojen jälkeen ihan eri tarkoituksessa harjoiteltuja osia.
Tuhansien?
Liikenneturvan tilastot tosiaan kaatavat kaikki kolarit muutamaan kategoriaan, josta on vaikea saada irti hyödyllistä oppia katsomatta tapausten sisälle tarkemmin. Ehdotinkin Liikenneturvan tilastojen sijasta Korjulan nyt jo vanhaa kirjaa juuri siksi, että karkean tason kategorisoinnin sijasta kirjan pääosa vain esittää tutkijalautakunnan raportit tapahtumista. Sinun tehtäväsi on katsoa löydätkö yhtään toistuvaa tyyppitapausta. Ellet löydä, sitten olet oikeassa, etkä tosiaankaan pysty saavuttamaan mitään valmistautumalla jo tapahtuneisiin kolarityyppeihin.
Kaikki kunnioitus ahkeralle paneutumiselle kolarityyppeihin ja niistä suoraan johdetulle käyttäytymismallille liikenteessä, harjoitteluineen päivineen. On siinä ollut tekemistä etukäteen! Saati sitten suoriutua joka päiväisestä ajosta nuo kaikki päässään pyörimässä what-if-then-else -pohjaisesti. Melkoinen poikkeus olet, mutta pitääkö sen vahvistaa sääntöä, vai neuvotko kaikkia ihan oikeasti samaan kierrokseen?
Kuka tunnustaa tehneensä perässä edes likimain? Tekeekö mikään ammattiryhmä edes noin?
...aiemmin viitatessani Oman ajamisen turvallisuusoptimointikeskusteluun, jossa on tarkoituskin käydä läpi opettavaisia detaljeja.
Kohteliasta olisi kaikki lukijoita kohtaan linkittää pääsy tuonne viisauden lähteelle. Älä oleta, että kaikki kilvan singahtavat sinne, kiitos.
Urheilut ja tikanheitot olivat muuten Herbertin vastauksesta sinulle, mutta minusta sekin analogia toimii varsin hyvin. Kyse on toistuvien vakiotilanteiden harjoittelusta
Enkä ole tuota mitenkään kieltänytkään periaatetasolla. Nyt vaan pitäisi sitten miettiä, miten ja minkälaisin eväin tavallinen tallaaja pääsisi autolla ajamisen harjoitteluun samaan malliin aktiiviurheilijan harjoittelukerroilla ja suoritusmäärillä. Vasta sitten voidaan rinnastaa nuo kaksi. Eikö se jo selvinnyt, vai jatkatko isolla pensselillä vieläkin?
jokaiseen näistä tapauksista olet suhtautunut vain olankohautuksella ja puhtaasti MuTulla väittänyt niitä vääriksi linkkaamaani materiaaliin edes vähääkään perehtymättä. Miksi minä hakisin sinulle tarkempaa tietoa, kun et tähänastisiakaan ole edes vilkaissut?
Yhtään mitään en ole väittänyt vääräksi, höpöhöpö! Kuten mainittua, niin ihmettelen lähinnä painotuksia ja korkealentoisuutta.
.... samasta asiasta on kyse EAK:llakin, eli itse opeteltavien kotiläksyjen hakemisesta. Juuri siksi jokainen ajomatka, polkupyöräily kauppaan tai työpaikalla sähkölaitteiden kytkeminen sisältää tietoisuuden omasta toiminnasta. Minustakin on kiva, että pidät ajatusta kauniina. Se on nimittäin aivan arkirealismia.
Sitä minäkin olen yrittänyt kertoa, moneen otteeseen, että se voi olla arkirealismia ihan oma-aloitteisesti, ilman että käy eeaakoita. Sinusta ja nähtävästi Herbertin mielestäkään sellainen ei voi olla mahdollista kuitenkaan. Mikä on minusta hämmentävää, kuten myös olen yrittänyt tuolla aiemmin moneen kertaan painottaa. "Kotiläksyjä" voi vaikka paremman puutteessa tehdä eri tavoin.
Kauanko muuten sinulla kesti automatisoida takana tulevan pitäminen hallinnassa ääreisnäön alueella katsomatta terävän näön alueella peiliin? Minä en tuohon pystynyt yhdellä harjoitteella, vaan sen omaksumiseen kului viikkoja
Radiomainosta vapaasti lainaten: "Liian pitkä lause, en tajunnut mitään". Voisitko siis konkretisoida tuota jotenkin, kiitos? Lakkaa neppailemasta, suomeksi.
Saatko sinä oikeasti muutettua jotain vuosikymmenien aikana oppimiasi tapoja ihan tuosta vain yhden iltapäivän aikana?
Kaipa se riippuu asiasta. Mutta jos liittyi edelliseen kohtaan, niin odotan tarkennusta. Mutta miksi minun pitäisi alkaa väitellä siitä, opinko omasta mielestäni iltapäivässä, vai en. Jos se kesti sinulla pidempään, niin kaipa sitten kenellä vaan, höhh.
Kun ehdotin, että otetaanpa toinen näkövinkkeli asiassa, eli nopeustilastot ja tulkinnat niistä tällä palstalla: olet varmaan samaa mieltä siitä, että täällä onnistutaan erinomaisesti vähättelemään ja kyseenalaistamaan sitä, miten niiden perusteella vähennetään ja on vähennetty riskitekijöitä, niin sinä alat huutamaan:
PIENENNÄ PENSSELIÄ!!!
Ai miten niin? Olinko siis väärässä väitteessäni, että riippuu tilastosta, tulkitaanko sitä itselleen edullisesti, tai sitä vastaan? Tarkoitin sitä yleisellä tasolla, täällä kirjoitetun perusteella. En mitenkään henk.koht. sinua.
Kirjoitin edellä, että ajamaan oppimisesta ja taitojen ylläpitämisestä liikenteessä voidaan varmaan olla yhtä mieltä kuitenkin: eipä voi verrata työtehtäviin oppimiseen ja kysyin mitä Herbert ehdottaisi valtiovallan päättäjille asian tilan parantamiseksi?
Täysin vertailukelpoisia. Oppimiseen ja opitun käytäntöön ottamiseen pätevät molemmissa tapauksissa samat periaatteet.
Vastauksesi jäi puolitiehen, et vastannut loppuosaan yhtään mitään. Tarkoitin sillä sitä, etten taaskaan väitä, etteikö suorituksia toistamalla ja kertaamalla oppisi paremmin sinänsä. En ole sitä kertaakaan kiistänyt, toisin kuin yrität vääntää. Erot tulevat elävässä arkirealismissä katsos siitä kuitenkin, ettei esim. sähköasentajaan lupiin ei edellytetä samalla tavalla kokeita ja tutkintoja kuin autolla ajamiseen.
Et sitten ihmetellyt sitä, miksi tuon lopun kysymyksen tein hänelle? Onko sinun vastauksesi haudattu jonnekin Optimointi-palstalle taas? Miten homma hoidettaisiin arkirealismissa?
Saattaa olla kymmenentuhattakin, en ole varma? Kyse on nopeasta väistöstä, joita tulee ratakierrosten lisäksi harjoitelluksi autiolla tiellä eri nopeuksilla pujotellen jatkuvasti. Vapaalla tiellä voi väistellä katulampun varjot ja muut läiskät tiessä.
Kaikki kunnioitus ahkeralle paneutumiselle kolarityyppeihin ja niistä suoraan johdetulle käyttäytymismallille liikenteessä, harjoitteluineen päivineen. On siinä ollut tekemistä etukäteen!
Ensimmäinen moottoripyöräni kokretisoi kuolevaisuuden tunteen sen verran vahvasti, ettei minulla ollut muuta vaihtoehtoa kuin ostaa ammattilaiselta kouluttajalta heti kärkeen yksityistunteja, vaikka lahja-A olikin taskussa. Sen jälkeen tuttavat veivät motoristien alkeiskurssille, mikä muiden addiktioiden tavoin johti hyvin nopeasti kovempaan kamaan ja suurempaan annostukseen.
Opettelin vastuuntunnon vuoksi siis vain alussa. Sen jälkeen oppiminen oli kiinnostavaa ja motivoivaa, kun huomasi ymmärtävänsä jotain uutta, jota ei ennen osannut kuvitellakaan.
Saati sitten suoriutua joka päiväisestä ajosta nuo kaikki päässään pyörimässä what-if-then-else -pohjaisesti.
Eivät ne tilanteet tule kaikki kerralla päällekkäin, vaan kuvasarjana streamattuna, joten riittää kun seuraa filmiä ja asettuu kunkin kohtauksen vaatimaan asemaan. Huonolle tuurille tai harvinaiselle yhteensattumalle ei mitään mahda, mutta yleisimmät perustyypit eliminoimalla välttää suurimman osan onnettomuuksista. Ei se varautuminen aina onnistu, mutta yrittää kannattaa. Ja olla rehellinen itselleen omassa palautteessaan silloin kun ei onnistu, siis vaikkei osunutkaan.
Melkoinen poikkeus olet, mutta pitääkö sen vahvistaa sääntöä, vai neuvotko kaikkia ihan oikeasti samaan kierrokseen? Kuka tunnustaa tehneensä perässä edes likimain? Tekeekö mikään ammattiryhmä edes noin?
Olen jo saamapuolella ajotavan palautteen suhteen. Se aiemmin mainitsemani koko aikuisten motoristien sakin väistökokeessa kevarillaan pessyt nuorukainen oli poikani, jonka ajamiseen liittyviä vinkkejä kuuntelen nykyään mielelläni. Oman koulutusvastuuni viimeisenä osana katsoin tehtäväni päättyneen hänen vetäessään Kemoran pääsuoran lopussa minun jarrumerkilläni noin 200 taulussa ohitseni. Ei mitään hulluttelua, vaan tuttu pyörä, jota hän oli ajanut jo pari kesää isoilla ajomäärillä väliluokan kortille rajoitettuna ja ratavarikolla oli asiantunteva opastus. Ottivat pojan kiinni, että "tulepa vähän tänne, niin katsotaan ihan ensin ajoasento sporttipyörällä, sinähän ajat kuin isäsi..." Tiesin jo edellisenä kesänä mitä tuleman pitää, koska pysyin raskaalla matkajaavallani edellä vain tehoylivoiman turvin.
En sano, mikä tapa on paras, mutta periaatteessa näen lasten kanssa kaksi ääripäätä, joista toisessa suojellaan lasta elämältä, ja meillä katsotaan sopiva ikä jokaiseen hommaan ja sitten harjoitellaan riskialttiit hommat yhdessä. Valtaväestö on varmaan näiden välissä?
Kohteliasta olisi kaikki lukijoita kohtaan linkittää pääsy tuonne viisauden lähteelle. Älä oleta, että kaikki kilvan singahtavat sinne, kiitos.
Linkki oli jo edellisellä sivulla, mutta tässä uudelleen. Enkä missään tapauksessa voi ottaa kredittiä tästä itselleni muuten kuin parviälyn katalysaattorina, koska inputtia on tullut monelta kirjoittajalta. Jos jaksat rymytä nämä läpi, huomaat jo näin pienessä joukossa mainittavan tilanteita, joiden joku muu on havainnut toistuneen omalla kohdallaan. Kenties näkijälle on samaan tilanteeseen eri näkökulma, mutta samoja periaatteita löytyy jo näinkin pienestä otannasta:
Enkä ole tuota mitenkään kieltänytkään periaatetasolla. Nyt vaan pitäisi sitten miettiä, miten ja minkälaisin eväin tavallinen tallaaja pääsisi autolla ajamisen harjoitteluun samaan malliin aktiiviurheilijan harjoittelukerroilla ja suoritusmäärillä.
Riippuu tilanteesta ja harjoittelumotiivista. Hätäjarrutusten harjoittelu lienee kohtuullinen vaatimus? Minä olen ajanut vasta ehkä noin parisen tuhatta ratakilometriä omaa kovaa, mikä tarkoittaa Kemoran 2.7 km ratakierrokselle ainakin kolmea tehojarrutusta huomattavasti maantienopeuksia suuremmasta lähtönopeudesta. Tuhat toistoa tulee jo muutamalla ratapäivällä.
Vaikkapa harrastelijauimari pääsee samaan, koska käsivetoja menee altaan mitalle sitä enemmän mitä enemmän on opittavaa jäljellä. Tiesitkö, että osaavan triathlonistin käsivarret lepäävät uintiosuudella jopa kymmenisen minuuttia täysin rentoina? Kuulostaa hullulta, mutta 2.5 metrin vetopituudella ensimmäisten 3000 metrin matkalle menee vetoja 1200. Jos jokaisella palautuksella onnistuu rentouttamaan käsivarren puolen sekunnin ajaksi, on loppukirin alkaessa 600 sekuntia levänneet hartiat aivan eri kunnossa, kun kankeana jo tunnin jäykästi kiskoneet.
Kun toimintasekvenssit kootaan pienistä moduleista, kutakin modulia ehtii harjoitella lihasmuisti automatisoimoiseen riittävän määrän.
Sitä minäkin olen yrittänyt kertoa, moneen otteeseen, että se voi olla arkirealismia ihan oma-aloitteisesti, ilman että käy eeaakoita.
Minä myönnän olleeni liian pöljä edes näkemään kunnolla eteeni ilman ammattilaista kouluttajaa, joka osoitti minulle mitä en näe. Tai ymmärtänyt.
Emme ole käsittääkseni väittäneet omatoimista oppimista mahdottomaksi? Mutta useimmilla meistä on joku sokea täplä, muuta ajamistamme heikompi osa-alue. Se huono kohta vaihtelee eri kuljettajilla, mutta sen ongelma on, että sitä on erittäin vaikea havaita itse.
Siinä olet täysin oikeassa, että kun ongelma osoitetaan, motivoitunut kuljettaja pystyy rakentamaan korjaussarjan itsekin. Itse asiassa en minä oikein muista oppineeni EAK:lla paljonkaan, mutta pieleen menneet harjoitukset ovat jääneet kotiläksyiksi, jotka olen harjoitellut myöhemmin omin päin. Kotiläksy oli mielestäni paras kommenttisi tähän keskusteluun, koska se kuvaa koulutustilaisuudessa osoitettua haastetta, jonka ratkaisu kerrotaan ja näytetään, mutta ajankäytön vuoksi harjoittelu jää useimmille kotiläksyksi.
Olen käynyt pari kertaa samankin koulutuksen läpi, ja nähnyt ne eri kerroilla aivan toisin. Ensimmäisellä yrityksellä olin niin paljon yli oman tasoni, että tarvitsin lisää kotiläksyä pystyäkseni omaksumaan seuraavalla kerralla lisää.
Onnittelut Kumppanille. Sait minut motivoiduksi kirjoittamaan niin pitkän vastauksen, ettei TM keskustelupalsta suostunut nielemään kaikkea kerralla, joten jouduin pätkäisemään kahteen osaan. Tässä loput:
Radiomainosta vapaasti lainaten: "Liian pitkä lause, en tajunnut mitään". Voisitko siis konkretisoida tuota jotenkin, kiitos? Lakkaa neppailemasta, suomeksi.
TLDR, mutta se oli suomeksi, vaikka kaikki eivät ääreisnäön tekniikkaa käytäkään. En saa takanani ajavasta tarkkaa kuvaa katsomatta peiliin, mutta etenkin moottoripyörän peileissä kerran paikallistettu takana tuleva valot päällä pysyy hallinnassani vaikka en enää uhraisikaan häneen kapeaa tarkan näön aluettani. En voi tehdä tarkkoja havainoja, mutta huomaan kyllä, jos tilanne muuttuu ja vaikkapa auto tulee lähemmäksi.
Meidän kaikkien silmissä on fysikaalisia rajoituksia, sokea täplä kertoo minulle, että risteykseen tullessa ei riitä, että silmät kääntyvät, vaan koko pää kääntyy nenän varjon pois kauempana väistettävistä olevan silmän edestä. Huomaathan, ettei tämä ole arpapeliä, vaan katsomiselle stereonäöllä on tuossa edellä tarkka mitta. Toinen rajoituksemme on tarkan näön alueen kapeus. Se kannattaa käyttää kriittisimpiin kohteisiin, ja harjoitella muiden pitäminen ääreisnäön alueella sen verran hallinnassa, että huomaa jos jo tunnistettu tilanne muuttuu.
Katsomiseen liittyy myös inhimillinen vaikeus, eli jäämme helposti "kiinni" kiinnostavaan tai yllättävään kohteeseen tajuamatta liikennefilmin kulkevan eteen päin. Tilanteen kriisiytyessä olisi hyvä osata repiä tietoisesti katse irti jo selvitetystä läheltäpiti riskistä ja analysoida jo seuraavaa varalaskupaikkaa.
Kaipa se riippuu asiasta. Mutta jos liittyi edelliseen kohtaan, niin odotan tarkennusta. Mutta miksi minun pitäisi alkaa väitellä siitä, opinko omasta mielestäni iltapäivässä, vai en. Jos se kesti sinulla pidempään, niin kaipa sitten kenellä vaan, höhh.
En taaskaan kysy kilpaillakseni, vaan ymmärtääkseni. Pidän itseäni hidasoppisena mutta hyvänä ja tunnollisena toistajana ja kekseliäänä varioijana juonen lopulta ymmärrettyäni. Mutta tässä saattaa näkyä myös ammattini kuormitus, joten en oikeasti osaa arvioida omaa tai muiden oppimista?
Kun ehdotin, että otetaanpa toinen näkövinkkeli asiassa, eli nopeustilastot ja tulkinnat niistä tällä palstalla: olet varmaan samaa mieltä siitä, että täällä onnistutaan erinomaisesti vähättelemään ja kyseenalaistamaan sitä, miten niiden perusteella vähennetään ja on vähennetty riskitekijöitä, niin sinä alat huutamaan:
Olen keskustellut tästä aiheesta TeeCeen kanssa jo vuosia. Vaikka emme ole kaikesta täysin samaa mieltä, ymmärrämme toisiamme käsittääkseni kohtuullisen hyvin.
Pensselin koko näkyy myös nopeustilastoissa ja niiden tarkastelukulmassa. En kiistä TeeCeen usein viittaamaa keskinopeusteoriaa, jonka mukaan onnettomuudet ja niiden vakavuus on suoraan verrannollinen liikenteen keskinopeuteen vertailukelpoisissa olosuhteissa. Tämä on sen verran selvästi osoitettu, että olisi typerää väittää muuta, joten en niin myöskään tee.
Mutta koko liikenteen keskinopeus on viranomaisen työkalu, jolla säätää koko kansan liikenneonnettomuuksien määrää.
Minulla ei ole käytännössä mitään kontrollia liikenteen keskinopeuteen. Jopa minun oman ajomatkani keskinopeus on erittäin huono työkalu (=liian iso pensseli) todellisen riskini säätämiseen ajomatkallani. Siksi tarvitaan tarkempaa työkalua, jota usein nimitetään tilannenopeudeksi. Sen huono puoli on sen arvioimisen subjektiivisuus, ja etenkin kuljettajan oman arvion laatu.
Ehkä TeeCee voi kuitata tai korjata ylläolevan, mutta en ihmettelisi lainkaan, vaikka hän allekirjoittaisi tuon yhteenvetoni kokonaan.
Puolustit muuten aiemmin TeeCeetä minun pikaistuksissani kirjoittamaani varsin kärkevää yhteenveto vastaan. Et ole ainakaan nykyisellä nimimerkilläsi nähnyt sen pohjana olevia keskusteluja, mutta jos homma menee vedonlyöntiin, uskoisin voivani todistaa jokaisen väitteeni sitaatein. Huomasithan, että TeeCee ei ainakaan vielä haastanut yhteenvetoani. Tämä ei merkitse, että halveksisin hänen näkökantaansa, vaan että katsomme samaa vääntyneen metallin ja murskattujen jäsenten kasaa hieman eri näkökulmasta.
mitä Herbert ehdottaisi valtiovallan päättäjille asian tilan parantamiseksi?
Miksi odottaa valtiovallan toimia kun kyse on omasta ja oman perheen turvallisuudesta?
@HybridRules kirjoitti:
Minä olen lueskellut TM:n palstaa vasta puolisentoista vuotta. Voisitko uudestaan jonkin esimerkin kertoa EAK:n autoa koskevista opeista? Mistä mahtavat kouluttajat saavan osaamisensa, parhaiden parhailtako, vai kenellä mahtaa olla ylimmän tason osaaminen hallussaan? Ja mistä on sen saanut?
Näkemilläni kursseilla on lähdetty liikkeelle tyypillisesti toistuvien kolarityyppien riskin tunnistamisesta. Kouluttajina olen nähnyt ammattilaisia liikenneopettajia.
Periaatteena on siis oppia muiden jo tapahtuneista virheistä, joista on ollut juttua jo aiemminkin:
Minulle tulee säännöllisen epäsäännöllisesti s-posti mainoksia teollisuuden työturvallisuuskoulutuksista ja niissä on usein kurssitarjontana myös EAK. Olen mietuskellyt, pitäisikö joskus kokeeksi käydä moinen kurssi....
Ihan vasta olin sähköturvallisuuskurssilla, joka alkoi kertomalla todellisista vaaratilanteista ja tapahtuneista onnettomuuksista. Oletan kouluttajamme valinneen tyypillisiä tapauksia, joita on toistettu vuosien varrella enemmän tai vähemmän?
Näkeekö kukaan muu analogiaa?
Työturvallisuuskortti-koulutus ei oikeastaan (minun mielestäni) niinkään anna konkreettisia harjoiteltavia taitoja vaan pyrkii ohjaamaan asennetta turvallisuusajatteluun. Onhan siellä joitain konkreettisia juttujakin kuten, että nojatikkaita ei saa käyttää, aukkoja ei saa jättää suojaamatta, työmaalla pitää olla siistiä, turvaukitukset koneen yllättävän käynnistämisen estämiseksi yms. Oikeastaan kaikki konkreettiset asiat ovat kuitenkin sellaisia, jotka ymmärtää ilman koulutustakin ja koulutuksen tarkoitukseksi jää enemmän asenteisiin vaikuttaminen niin, että turvallisia käytäntöjä myös noudatettaisiin.
Yksi kouluksissa esiin otettu esimerkki on kuolemaan johtanut tilanne, jossa asentaja oli istuutunut kuljettimen yläpuolelle jonkun rakenteen päälle, mutta jalat jäivät kuljettimen kolien alueelle. Kuljetin oli käynnistynyt yllättäin ja vetänyt asentajan mukanaan. Ensimmäinen virhe oli ollut, ettei kuljettimen käynnistymistä oltu estetty turvalukituksella ja toinen, että asentaja oli asettunut osittain vaara-alueelle.
Tuon surullisen tapaturman kertomisen tarkoituksena tuskin on painottaa, ettei kuljettimen kolien alueella saa roikottaa jalkoja, vaan vaikuttaa ihmisten asenteisiin ja saada heidät tunnistamaan riskejä ja toimimaan sekä itsensä että muiden suhteen turvallisuus etunenässä.
Onko EAK vastaavaa asennekasvatusta vai teknisten taitojen kehittämistä? Pyritäänkö kuljettajista tekemään viisaita, jotka osaavat välttää riskitilanteet vai älykkäitä, jotka selviävät tiukoista tilanteista? (En huomannut lukea kopioimaasi linkkiä, mutta luen sen nyt seuraavaksi)
@HybridRules kirjoitti:
Onko EAK vastaavaa asennekasvatusta vai teknisten taitojen kehittämistä?
Riippuu EAK:sta, ja niitä on hyvinkin erilaisia. En edes tunne alaa kovin hyvin muuten kuin itselleni saamani avun osalta. Olen osallistunut vain ääripäihin, eli raskaan kurssille pakosta ja kevyen ajoneuvon kursseille koska en sitä uskaltanut ajaa omin päin harjoitellen. Tämä varmaan vaikuttaa kurssivalikoimaan, jonne olen valikoitunut?
Pyritäänkö kuljettajista tekemään viisaita, jotka osaavat välttää riskitilanteet vai älykkäitä, jotka selviävät tiukoista tilanteista? (En huomannut lukea kopioimaasi linkkiä, mutta luen sen nyt seuraavaksi)
Koulutuksia on varmaan hyvinkin erilaisia, joten tämä määräytyy täysin kurssin sisällöstä ja tavoitteista. Mutta mielestäni valinta riskejä välttävän ennakoinnin ja taitavan yllättävistä tilanteista selviytymisen välillä on jo periksiantamista, koska ennakoiva taitava on paras tavoite. Niin hyvä ennakointi, ettei kertaakaan anna yllättää itseään ei kuulosta realistiselta, joten myös Plan B on hyvä olla jo omien havaintovirheiden vuoksi.
Oman ajamisen parantaminen on (ainakin) kaksiosainen prosessi, joka koostuu oman parhaan tason nostamisesta, ja siitä kuinka lähellä omaa parastaan pystyy pysymään käytännön liikenteessä. Harjoitustilanteessa hyvin valmistautuneena tilanteen pystyy tunnistamaan nopeasti ja nopea väistö tai hyvä hätäjarrutus lähtee ripeästi. Käytännön liikenteessä sattuu helposti väärinkäsityksiä, koska oma näkeminen ja nähdyn ymmärtäminen on epätäydellistä, mikä hukkaa havaintoaikaa. Kun viimein tajuaa mitä on tekeillä, nähdään onko toimintojen automatisointi ehtinyt tasolle, jolla pystyy yllätettynäkin vetämään kohtuullisen hyvän suorituksen. Liikuvia osia on niin monta ja vain yhtä ratkaisua on vaikea löytää, koska hyvään onnistumiseen tarvitaan ensin havaintojen mahdollistamiseksi hyvä vireystila, sitten hyvä havainto, hyvä tulkinta ja hyvä toiminta.
Hyvin opitussa tilanteessakin havaintoaika liikenteessä todennäköisesti kasvaa harjoitustilanteesta, jossa toiminta lähtee odotetusta merkistä eikä yllätettynä. Oman arvioni mukaan tämä viimeisin havaintoaikojen ero eri tilanteissa jää suurimmaksi muuttujaksi havainnon käynnistämien toimintojen automatisoitumisen jälkeen, mutta tätä en pysty todistamaan muuten kuin MuTulla?
Puhutaan suhteellisen lyhyistä ajoista, joten todistaminen näin maallikkona on mahdotonta. Olennaista on ymmärtää, miten asiat tapahtuu. Reaktioaika on usein väärin ymmärretty juttu, kun joku pitää itseään nopeana kaverina. Kyse liikenteessä ei ole siitä, reagoiko vihreään valoon 0,1 vai 0,2 sekunnissa. Kyse on paljon monimuotoisemmasta tapahtumaketjusta ja vasta kun siihen on perehtynyt, on edellytykset parantaa reagointia nopeissa tilanteissa. 740 GLE:n kommentissa sivuttiin tuota asiaa. Aaiemmissa oli myös puhetta siitä, miten saa pelattua itselle aikaa niin paljon, ettei nopeaa reagointia tarvita.
Reagointiaikaan ja -tarpeeseeen vaikuttaa turvaväli ja tilannenopeus. Sopivalla turvavälillä näkee hyvissä ajoin mitä edelläkulkevan auton edessä tapahtuu, ja nopeus vaikuttaa myös siihen miten pitkän matkan ajaa jarruttamatta ennen kuin polkaisee jarrua, ja nopeuden tuplaaminen nelinkertaistaa jarrutusmatkan.
Uudemmissa autoissa (vuodesta 2009 pakollinen) BAS, eli hätäjarruavustin imaisee jarrupolkimen pohjaan jotta pysähtyminen olisi tehokasta, joten myös tekniikka parantaa kuljettajan "taitavuutta". ABS (pakollinen vuodesta 2005) ja ESP (pakollinen vuodesta 2014) auttavat myös väistämistä, mikäli väistämiselle on jäänyt tilaa.
@HybridRules kirjoitti:
Onko EAK vastaavaa asennekasvatusta vai teknisten taitojen kehittämistä?
Riippuu EAK:sta, ja niitä on hyvinkin erilaisia. En edes tunne alaa kovin hyvin muuten kuin itselleni saamani avun osalta. Olen osallistunut vain ääripäihin, eli raskaan kurssille pakosta ja kevyen ajoneuvon kursseille koska en sitä uskaltanut ajaa omin päin harjoitellen. Tämä varmaan vaikuttaa kurssivalikoimaan, jonne olen valikoitunut?
Pyritäänkö kuljettajista tekemään viisaita, jotka osaavat välttää riskitilanteet vai älykkäitä, jotka selviävät tiukoista tilanteista? (En huomannut lukea kopioimaasi linkkiä, mutta luen sen nyt seuraavaksi)
Koulutuksia on varmaan hyvinkin erilaisia, joten tämä määräytyy täysin kurssin sisällöstä ja tavoitteista. Mutta mielestäni valinta riskejä välttävän ennakoinnin ja taitavan yllättävistä tilanteista selviytymisen välillä on jo periksiantamista, koska ennakoiva taitava on paras tavoite. Niin hyvä ennakointi, ettei kertaakaan anna yllättää itseään ei kuulosta realistiselta, joten myös Plan B on hyvä olla jo omien havaintovirheiden vuoksi.
Oman ajamisen parantaminen on (ainakin) kaksiosainen prosessi, joka koostuu oman parhaan tason nostamisesta, ja siitä kuinka lähellä omaa parastaan pystyy pysymään käytännön liikenteessä. Harjoitustilanteessa hyvin valmistautuneena tilanteen pystyy tunnistamaan nopeasti ja nopea väistö tai hyvä hätäjarrutus lähtee ripeästi. Käytännön liikenteessä sattuu helposti väärinkäsityksiä, koska oma näkeminen ja nähdyn ymmärtäminen on epätäydellistä, mikä hukkaa havaintoaikaa. Kun viimein tajuaa mitä on tekeillä, nähdään onko toimintojen automatisointi ehtinyt tasolle, jolla pystyy yllätettynäkin vetämään kohtuullisen hyvän suorituksen. Liikuvia osia on niin monta ja vain yhtä ratkaisua on vaikea löytää, koska hyvään onnistumiseen tarvitaan ensin havaintojen mahdollistamiseksi hyvä vireystila, sitten hyvä havainto, hyvä tulkinta ja hyvä toiminta.
Hyvin opitussa tilanteessakin havaintoaika liikenteessä todennäköisesti kasvaa harjoitustilanteesta, jossa toiminta lähtee odotetusta merkistä eikä yllätettynä. Oman arvioni mukaan tämä viimeisin havaintoaikojen ero eri tilanteissa jää suurimmaksi muuttujaksi havainnon käynnistämien toimintojen automatisoitumisen jälkeen, mutta tätä en pysty todistamaan muuten kuin MuTulla?
Juu, ei pidä antaa periksi vaan pyrkiä ennakoivaan ja taitavaan liikennetekemiseen. Nimensä mukaan EAK:n luulisi pyrkivän viisastuttamaan, jotta voisi välttää korkeampaa taitoa vaativat tilanteet. Mutta voiko ennakointia varsinaisesti harjoitella radalla?
Urheilusuorituksia ja ajoneuvon käsittelytaitoa voi parantaa harjoittelemalla eli suorittamalla (harjoituksia), mutta voiko ennakoivaa ajotapaa tai turvallista työtapaa varsinaisesti harjoitella tekemällä "off-line" -suorituksia vai onko niin, että kurssinpitäjä voi ainoastaan avata näkökulmia ja syy-seuraus-kaavoja ja siis käytännössä kouluttaja pyrkii vaikuttamaan asenteeseen eikä niinkään kerro millä teknikaalla ponkaisee korkeammalle.
Sanoisin, että ennakoivaa ajotapaa voi verrata hyvään työturvallisuusasenteeseen ja ajoneuvon käsittelytaidon petraamista urheilusuoritusta varten harjoitteluun.
Turvallinen ajotapa perustuu tilanteiden ennakointiin ja ajoneuvon käsittelytaito on väline, jolla voi selvitä, jos ei ole osannut ennakoida.
17-vuotiaan erinomainen väistöliike kuuluu minun mielestäni enemmän sinne urheilusuorituksen puolelle kuin työturvallisuuspuolelle.
Jos nosturin nokasta putoaa taakka, kun nostohihna katkeaa, niin on tietysti hyvä, jos on urheilullinen ja ehtii hypätä alta pois, mutta vielä parempi, jos osaa varoa ennalta, eikä mene alle alun perinkään.
Vaikka itse tuossa monta riviä jo kirjoitin, niin pakko on olla myös eri mieltä itseni kanssa: onhan se tietysti EAK:ta, jos harjoitellaan sellaisten tilanteiden varalta, joissa on todettu aikaisemmin tapahtuneen onnettomuuksia. Silloin harjoitellaan vähän kuin urheilusuorituksia, mutta tarkoitus on varautua ennalta riskitilanteisiin, ettei aikaa sitten tuhraudu fundeeraamiseen, jos tilanne sattuu kohdalle.
Minusta ennakoiva ajotapa ei kuitenkaan ole sama asia kuin ajaminen koko ajan kolaripelko päällä. Paitsi ehkä Pariisissa riemukaarta kiertäessä, kun kaistaakin pitäisi vaihtaa.
Taloudellisen ajon kurssilla tyypillinen tavallinen kuljettaja oppii ajamaan 10-15% pienemmällä polttoaineen kulutuksella kuin mitä hän ajaa ensimmäisen kierroksen omalla ajotavallaan.
Kursseja kohtaan ei siis pitäisi olla vahvoja ennakkoluuloja.
@Karrette kirjoitti:
Taloudellisen ajon kurssilla tyypillinen tavallinen kuljettaja oppii ajamaan 10-15% pienemmällä polttoaineen kulutuksella kuin mitä hän ajaa ensimmäisen kierroksen omalla ajotavallaan.
Kursseja kohtaan ei siis pitäisi olla vahvoja ennakkoluuloja.
Ei kannata maksaa kurssimaksua muutaman desilitrantähden ja käyttää aikaa humpuukiin.
@Karrette kirjoitti:
Taloudellisen ajon kurssilla tyypillinen tavallinen kuljettaja oppii ajamaan 10-15% pienemmällä polttoaineen kulutuksella kuin mitä hän ajaa ensimmäisen kierroksen omalla ajotavallaan.
Kursseja kohtaan ei siis pitäisi olla vahvoja ennakkoluuloja.
Minulla ainakaan ei ole ennakkoluuloja kurssejakohtaan, siksipä kyselinkin, minkälaisia EAK-kurssit ovat.
Esim. GLE:n teksteissä on ollut juttua, jonka voi ajatella koskevan ennakoivaa ajotapaa ja sitten juttua, joka paremminkin koskee ajoneuvon hallinnan harjoittelua ja/tai onnettomuusriskin tunnistamista ja siihen varautumsta.
Voi sis ennakoida (yrittää arvata?), mitä tuleman pitää tai voi ajaa ennakoiden liikennetapahtumia. Minusta siinä on kaksi eri asiaa ja mietin, kumpaa EAK-kurssilla varsinaisesti käsitellään, eli onko painotus on jommalla kummalla.
@Karrette kirjoitti:
Taloudellisen ajon kurssilla tyypillinen tavallinen kuljettaja oppii ajamaan 10-15% pienemmällä polttoaineen kulutuksella kuin mitä hän ajaa ensimmäisen kierroksen omalla ajotavallaan.
Kursseja kohtaan ei siis pitäisi olla vahvoja ennakkoluuloja.
Ei kannata maksaa kurssimaksua muutaman desilitrantähden ja käyttää aikaa humpuukiin.
Muutama desilitra /100 km tekee rahassa vuodessa suunnilleen auton ajoneuvoveron määrän, riippuen autosta. Säästyy siinä myös renkaat ja jarrut. Ja parhaassa tapauksessa myös auton pellit (+vakuutuksen omavastuu) jos oppii ajamaan siten että välttyy joskus kolarilta.
Tuo "humpuuki" on fiksua sanoa vasta sen jälkeen kun on käynyt kurssin. Sitä ennen, silloin se on vain ennakkoluuloa tai asennevikaa.
@Karrette kirjoitti:
Taloudellisen ajon kurssilla tyypillinen tavallinen kuljettaja oppii ajamaan 10-15% pienemmällä polttoaineen kulutuksella kuin mitä hän ajaa ensimmäisen kierroksen omalla ajotavallaan.
Kursseja kohtaan ei siis pitäisi olla vahvoja ennakkoluuloja.
Ei kannata maksaa kurssimaksua muutaman desilitrantähden ja käyttää aikaa humpuukiin.
Muutama desilitra /100 km tekee rahassa vuodessa suunnilleen auton ajoneuvoveron määrän, riippuen autosta. Säästyy siinä myös renkaat ja jarrut. Ja parhaassa tapauksessa myös auton pellit (+vakuutuksen omavastuu) jos oppii ajamaan siten että välttyy joskus kolarilta.
Tuo "humpuuki" on fiksua sanoa vasta sen jälkeen kun on käynyt kurssin. Sitä ennen, silloin se on vain ennakkoluuloa tai asennevikaa.
Höpö höpö, ja mistäs sinä tiedät mitä kursseja mitä olen käynyt?
Kuten sanottu autonomistus ja käyttö ei ole kitupiikkien hommaa.
Noiden kitupiikkien ajotapa aiheuttaa jonoon kulutusta lisäävää haitariliikettä jonon loppupäähän.
Tyhjällä tiellä voitte säästellä desilitroja eläkepäiviä varten, vai onko kyse akuutista rahapulasta.
Onnittelut Kumppanille. Sait minut motivoiduksi kirjoittamaan niin pitkän vastauksen, ettei TM keskustelupalsta suostunut nielemään kaikkea kerralla, joten jouduin pätkäisemään kahteen osaan.
Hehh, kiitos. Myös vastauksista (kun se nyt meni kahteen osaa kerran).
Saattaa olla kymmenentuhattakin (toistoja harjoituksina), en ole varma? Kyse on nopeasta väistöstä, joita tulee ratakierrosten lisäksi harjoitelluksi autiolla tiellä eri nopeuksilla pujotellen jatkuvasti. Vapaalla tiellä voi väistellä katulampun varjot ja muut läiskät tiessä.
Edelleenkin poikkeuksellista suorittamista. Tuo täytyy lukijoidesi kannalta muistaa kuitenkin, ehkä myös itsesikin, kun keskustellaan siitä, mitä voidaan keskimäärin vaatia ja odottaa kanssa-autoilijoilta. Olisihan se näetsen vähän merkillistä jos mäenlaskun piirinmestari paasaisi, että miksei tavanpulliainen pysty hyppämään Lahden mäestä edes 5 metriä, vaikka olisi ikänsä laskenut pulkalla, hiihtänyt ja vaikka lasketellut. Pitää vain toistaa ja toistaa, kyllä se siitä. En tiedä oliko hyvä vertaus, mutta ehkä tuosta tajuaa?
tuttavat veivät motoristien alkeiskurssille, mikä muiden addiktioiden tavoin johti hyvin nopeasti kovempaan kamaan ja suurempaan annostukseen. Opettelin vastuuntunnon vuoksi siis vain alussa. Sen jälkeen oppiminen oli kiinnostavaa ja motivoivaa, kun huomasi ymmärtävänsä jotain uutta, jota ei ennen osannut kuvitellakaan
Varmaankin. Mutta ajatellen kaikkia suomalaisia kuskeja, pitäisi löytää joku malli joka edes motivoisi - tai pakottaisi - ylipäätään. Jos nyt vertaillaan urheilutermein, niin jotakin sopivaa olympiaurheilijan ja sohvaperunan väliltä, että "saadaan koko Suomi liikkumaan". Tuon liikunnan merkitystä hoetaan tuhansia kertoja enemmän kuin vaatimuksia liikennetaidoille (enkä todellakaan tarkoita väistelytaitoja pelkästään).
Tarttis tehrä jotakin?
Hätäjarrutusten harjoittelu lienee kohtuullinen vaatimus? ...Tuhat toistoa tulee jo muutamalla ratapäivällä. Vaikkapa harrastelijauimari pääsee samaan, koska käsivetoja menee altaan mitalle sitä enemmän mitä enemmän on opittavaa jäljellä... Kun toimintasekvenssit kootaan pienistä moduleista, kutakin modulia ehtii harjoitella lihasmuisti automatisoimoiseen riittävän määrän.
Noinhan se aktiiviurheilijalla menee, vaikka sitten kuntouimarilla. Mutta paljonko se on motivoinut 5,6 miljoonan ihmisen kansasta liikkumaan, että on hoettu liikunnan tärkeyttä? Saati ettei liikennettä ole edes mainittu samassa mittakaavan murto-osassa vielä.
Emme ole käsittääkseni väittäneet omatoimista oppimista mahdottomaksi?
Ei, mutta kaikessa muussa eeaakoopaahtamisessasi omalta osaltasi kesti noin kauan, että viimein edes mainitsit asian tuolla tasolla! Ei siis välttämättä se, ettei sanota, vaan miksei sanota? Minä ehdin kirjoittaa monet kerrat asiasta.
Siinä olet täysin oikeassa, että kun ongelma osoitetaan, motivoitunut kuljettaja pystyy rakentamaan korjaussarjan itsekin. Itse asiassa en minä oikein muista oppineeni EAK:lla paljonkaan, mutta pieleen menneet harjoitukset ovat jääneet kotiläksyiksi, jotka olen harjoitellut myöhemmin omin päin. Kotiläksy oli mielestäni paras kommenttisi tähän keskusteluun
Mikä olisi fasilitointitarve ja mahdollisuudet, jos kirjoittelusi jälkeen kävijämäärä nousisi 500%. Luku perustuu mutuun, koska voin hyvin olettaa että hyvin harvoin järjestettäville kursseille on hyvin rajoitettu osallistujamäärä, joka voisi helposti moninkertaistua (moniko ilmoittautujista jää nytkin rannalle?). Oikeaoppisia suorituspaikkoja on vielä vähemmän jne. Erikseen pitäisi tietysti miettiä talvi- ja kuivankelin harjoitteet ja erityisominaisuudet: autoillahan ajetaan ympäri vuoden, prätkillä ääriharvoin ja vielä harvempi koskaan. Minulle kurssit vaikuttavat kohtuuhintaisilta, mutta saadaanko massalla hintoja poljettua? Ei ne ilmaisia tarvitse olla, mutta maksanko lompakosta, vai veroillani esim, joka on unennäkemistä, kun miettii mihin kertymä menee nykyisellään...
TLDR, mutta se oli suomeksi, vaikka kaikki eivät ääreisnäön tekniikkaa käytäkään. En saa takanani ajavasta tarkkaa kuvaa katsomatta peiliin, mutta etenkin moottoripyörän peileissä kerran paikallistettu takana tuleva valot päällä pysyy hallinnassani vaikka en enää uhraisikaan häneen kapeaa tarkan näön aluettani. En voi tehdä tarkkoja havainoja, mutta huomaan kyllä, jos tilanne muuttuu ja vaikkapa auto tulee lähemmäksi.
Tunnustan, etten tietoisesti ainakaan tuollaista toimintaa ole osannut tunnistaa - aika uusi juttu siis. Täytyypä seurata pääsenkö jotenkin hajulle liikenteessä.
Katsomiseen liittyy myös inhimillinen vaikeus, eli jäämme helposti "kiinni" kiinnostavaan tai yllättävään kohteeseen tajuamatta liikennefilmin kulkevan eteen päin. Tilanteen kriisiytyessä olisi hyvä osata repiä tietoisesti katse irti jo selvitetystä läheltäpiti riskistä ja analysoida jo seuraavaa varalaskupaikkaa.
Jos tuo vaatii taas kerran tuhansia toistoja, niin jollakin tavalla tuon hiffaaminen vaatii hyvin suurta yksinkertaistamista, että saadaan ns. suuret massat mukaan oppimistalkoisiin - vähempi pitäisi riittää, että edes petraavia tuloksia tulisi. Hyvin pieni osa on ajanut moottoroidulla kaksipyöräisellä, koskaan, mikä on edelleen hyvä pitää mielessä opettamisessa...
Pidän itseäni hidasoppisena mutta hyvänä ja tunnollisena toistajana ja kekseliäänä varioijana juonen lopulta ymmärrettyäni. Mutta tässä saattaa näkyä myös ammattini kuormitus, joten en oikeasti osaa arvioida omaa tai muiden oppimista?
...jaa, tuossa taisi tulla kuittaus edelliseen kommenttiini.
Miksi odottaa valtiovallan toimia kun kyse on omasta ja oman perheen turvallisuudesta?
Yksilönä voin vastata hyvin, ettei tarvitsisikaan. Mutta sitten täällä ei voida mainita mitenkään yleisellä, koko Suomen tasolla vaatimuksista paremmista ajotaidoista ja kulttuurista, eihän. Dilemma muuttuu entistä haasteellisemmaksi tosin: miten motivoin edes puolet kaikista kuskeista haluamaan paremmiksi? Onko sekin liian iso osuus haaveilussa?
Huomasithan, että TeeCee ei ainakaan vielä haastanut yhteenvetoani. Tämä ei merkitse, että halveksisin hänen näkökantaansa, vaan että katsomme samaa vääntyneen metallin ja murskattujen jäsenten kasaa hieman eri näkökulmasta.
En muista olenko huomannut. En lähtisi väittämään, että sinun näkökulmasi olisi ns. sen kummempi. Oikeinkin hyviä pointteja kirjoitat toki, mutta ei sen enempää lopullista totuuttaa kuitenkaan.
Voi olla, että sitä häiritsee TeeCeen kommentointia enemmän se, että käytät vastineissasi adjektiiveja kuten "liikennesääntöjä prikulleen noudattava" liikaa tehokeinona, jostakin syystä leimaavana jopa. Kerroin jo aiemmin, etten ole hänen kommenteistaan sellaista näkökulmaa löytänyt. Toisaalta itse vaikutat "sopivasti valikoivalta". Ja tämä vain siksi, että hän nyt sattuu vetoamaan tismalleen saman lain tekstiin kuin sinäkin loppujen lopuksi - vaikkapa.
Uusi tilanne liikenteessä. Ajelin pyörällä pyörätietä loivaa alamäkeä 20-30 km/h ja otin pullosta hörpyt vasemmalla kädellä. Edessäni jonkin matkan päässä oli invalidi sähköpyörätuolissa tms. laitteella. Hetken päästä tuon laitteen takaa singahti kaksi kissan kokoista koiraa vapaana ja alkaen räksyttää minulle. Oikea käsi oli jarrukahvoilla, mutta koska se vaikuttaa takajarruun, hidastuvuus oli onnetonta rengas lukossa.
Kolme asiaa tuosta tuli mieleeni. Ensinnäkin paikka juomiselle oli huonosti valittu.
Toisekseen, tiedän kyllä, mutta enpä silti muistanut, miten surkeaa on vain takajarrun varassa tapahtuva hidastaminen. Silti suomalaiset valitsee jalkajarrullisia polkupyöriä, kun ne ovat niin turvallisia. Jokin kammo etujarrua kohtaan on monilla olemassa, siinähän voi vaikka lentää ohjaustangon yli.
Kolmanneksi, koirat pitäisi olla kytkettynä. Metsästyslaissa tuosta on ihan omat pykälänsä, mutta liikenteessä tulee muitakin piirteitä asiaan mukaan. Tietysti olen valmis sallimaan invalidille jotain mitä muiden osalta ei pidä hyväksyä.
@Herbert kirjoitti:
Uusi tilanne liikenteessä. Ajelin pyörällä pyörätietä loivaa alamäkeä 20-30 km/h ja otin pullosta hörpyt vasemmalla kädellä. Edessäni jonkin matkan päässä oli invalidi sähköpyörätuolissa tms. laitteella. Hetken päästä tuon laitteen takaa singahti kaksi kissan kokoista koiraa vapaana ja alkaen räksyttää minulle. Oikea käsi oli jarrukahvoilla, mutta koska se vaikuttaa takajarruun, hidastuvuus oli onnetonta rengas lukossa.
Kolme asiaa tuosta tuli mieleeni. Ensinnäkin paikka juomiselle oli huonosti valittu.
Toisekseen, tiedän kyllä, mutta enpä silti muistanut, miten surkeaa on vain takajarrun varassa tapahtuva hidastaminen. Silti suomalaiset valitsee jalkajarrullisia polkupyöriä, kun ne ovat niin turvallisia. Jokin kammo etujarrua kohtaan on monilla olemassa, siinähän voi vaikka lentää ohjaustangon yli.
Kolmanneksi, koirat pitäisi olla kytkettynä. Metsästyslaissa tuosta on ihan omat pykälänsä, mutta liikenteessä tulee muitakin piirteitä asiaan mukaan. Tietysti olen valmis sallimaan invalidille jotain mitä muiden osalta ei pidä hyväksyä.
Neljänneksi voisi tulla mieleen, että lähestyessään muita tiellä liikkujia polkupyörällä tai kävellen, siis yhteisellä kevyen liikenteen väylällä liikkuen, voisi välttää suurta nopeuseroa, mikä onnistuu helpommin pyöräilijän hidastaessa kuin kävelijän pistäessä juoksuksi ja lisäksi voisi keskittyä kohtaamistilanteeseen eikä mennä "minä olen liikennesääntöjen mukaan oikeassa" -asenteella. En tosin tiedä, millä asenteella Herbert liikkui, joten tämä kommentti on se kuuluisa "puhun yleisellä tasolla, en tästä yksittäistapauksesta" -kommentti.
Pari viikkoa sitten olin vajaan viikon Hollannissa eräässä pienessä kylässä, jossa polkupyörätiehys liikenteessä oli todella toista luokkaa kuin Suomessa on tottunut. Mutta ihmiset siellä selvästikin käyttivät pyörää kulkuvälineenä. Ajelivat rauhallisesti ja ihan normivaatteissa kuten autoilla liikkuvatkin. En muista nähneeni kuin yhden tekstiiliraketin liikenteessä.
@Karrette kirjoitti:
Taloudellisen ajon kurssilla tyypillinen tavallinen kuljettaja oppii ajamaan 10-15% pienemmällä polttoaineen kulutuksella kuin mitä hän ajaa ensimmäisen kierroksen omalla ajotavallaan.
Kursseja kohtaan ei siis pitäisi olla vahvoja ennakkoluuloja.
Ei kannata maksaa kurssimaksua muutaman desilitrantähden ja käyttää aikaa humpuukiin.
Muutama desilitra /100 km tekee rahassa vuodessa suunnilleen auton ajoneuvoveron määrän, riippuen autosta. Säästyy siinä myös renkaat ja jarrut. Ja parhaassa tapauksessa myös auton pellit (+vakuutuksen omavastuu) jos oppii ajamaan siten että välttyy joskus kolarilta.
Tuo "humpuuki" on fiksua sanoa vasta sen jälkeen kun on käynyt kurssin. Sitä ennen, silloin se on vain ennakkoluuloa tai asennevikaa.
Höpö höpö, ja mistäs sinä tiedät mitä kursseja mitä olen käynyt?
Kuten sanottu autonomistus ja käyttö ei ole kitupiikkien hommaa.
Noiden kitupiikkien ajotapa aiheuttaa jonoon kulutusta lisäävää haitariliikettä jonon loppupäähän.
Tyhjällä tiellä voitte säästellä desilitroja eläkepäiviä varten, vai onko kyse akuutista rahapulasta.
Tiedän nimimerkki _Quusta vain sen minkä hän itse kertoo, eikä hän ole kertonut käyneensä kursseja. Jonkun tietyn yksilön tekemiset ei minua varsinaisesti kiinnosta, vaan liikenne joka koostuu tuhansista yksilöistä kiinnostaa kokonaisuutena.
Toisaalta, jos joku kertoo jonkun hyvän ja perustellun ajatuksen, niin niitä voi soveltaa käytäntöön.
Esimerkiksi ajonopeus moottoritiellä. 120 km/h vs. 100 km/h vaikuttaa 1 minuutin /10 km matkalla, mutta se myös kuluttaa polttoainetta sen verran että tuo minuutin käyttö voi olla taloudellisesti kannattavaa, ei pelkästään ympäristömielessä (liikennemelu + CO2 + NOx yms.). Ilman tämänkaltaista ajatusta kannattaisin mieluusti 140 km/h rajoitusta moottoritielle, vaikka toisaalta suomalaisilla on vakiintunut tapa ajaa lähellä edelläajavaa opettamistarkoituksessa (VIP on tulossa takana, väistä tai aja nopeammin!) jolloin peräänajot lisääntyisivät.
Kitupiikkien ajotapa vähentää haitariliikettä. Jono kiihtyy hitaasti sen jälkeen kun vauhti on päässyt hidastumaan, ja yksi syy jonojen hidastumiseen on se että ajetaan liian lähellä edelläajavaa. Joudutaan jarruttamaan jos joku vaihtaa kaistaa, tai jos edelläajavan nopeus hidastuu tulee jarrutuksesta liian voimakas.
@_Quu kirjoitti:
Höpö höpö, ja mistäs sinä tiedät mitä kursseja mitä olen käynyt?
Kuten sanottu autonomistus ja käyttö ei ole kitupiikkien hommaa.
Todistit juuri Karretten kommentin humpuukin arvioimisesta varsin oikeaksi. Kommenttiesi perusteella et osaa ajaa kovin taloudellisesti etkä turvallisuuden kannalta ennakoiden.
Noiden kitupiikkien ajotapa aiheuttaa jonoon kulutusta lisäävää haitariliikettä jonon loppupäähän.
Ei, vaan päinvastoin. Haitaria soittavat edelläajavan puskurissa hinaavat pumppujalat, osalla vielä aina liian lähellä ajava mukautuva vakionopeussäädin, jolla pystyy pumppaamaan automaattisesti.
Taloudellinen ajo vaatii riittävän keskinopeuden, mikä puolestaan vaatii suuren turvavälin tuon nopeuden säilyttämiseksi.
Tyhjällä tiellä voitte säästellä desilitroja eläkepäiviä varten, vai onko kyse akuutista rahapulasta.
Polttoaine on auton kahden suurimman menoerän joukossa. Kulutuksen merkityksen saa mitättömäksi vain ostamalla huomattavan kalliin auton tai niin huonon auton, että se tekee mieli vaihtaa pian pois. Jälkimmäisessä tapauksessa joku raukka joutuu kärsimään käytettynä ostamastaan ensimmäisen omistajan inhokista niin pitkään, että polttoainekulut nousevat auton käyttöiän aikana lähelle uuden ostohintaa tai jopa sen yli, ellei rakkinetta romuteta jo pienen ajomäärän jälkeen.
Esimerkiksi nimimerkkini auto on kuluttanut tähän mennessä lähes 40.000 litraa bensiiniä. Rouvan auto on niellyt noin 25.000 litraa. Kumpikin siis mitä ilmeisimmin ehtii kuluttaa polttoainetta uuden auton hinnalla.
Kyllä polttoainetta saisi menemään enemmänkin, mutta en vain hoksaa mitä saavuttaisin polkemalla moottorini läpi enemmän polttoainetta kuin tilanteen salliessa aina vähintään rajoitusnopeudella ajamiseen tarvitaan.
@Karrette kirjoitti:
Taloudellisen ajon kurssilla tyypillinen tavallinen kuljettaja oppii ajamaan 10-15% pienemmällä polttoaineen kulutuksella kuin mitä hän ajaa ensimmäisen kierroksen omalla ajotavallaan.
Tämä olisi erittäin mielenkiintoista kokeilla. Mistähän tuollaisen kurssin löytäisi, että saisi oman tason mitatuksi ja toivottavasti parannustakin aikaan?
@HybridRules kirjoitti:
Urheilusuorituksia ja ajoneuvon käsittelytaitoa voi parantaa harjoittelemalla eli suorittamalla (harjoituksia), mutta voiko ennakoivaa ajotapaa tai turvallista työtapaa varsinaisesti harjoitella tekemällä "off-line" -suorituksia
Koska ennakointi on riskien tunnistamista, sitä voi, ja kannattaakin harjoitella aina ajaessa.
Turvallinen ajotapa perustuu tilanteiden ennakointiin ja ajoneuvon käsittelytaito on väline, jolla voi selvitä, jos ei ole osannut ennakoida.
Hyvä mallinnus. Mitä paremmin ensimmäinen osa toimii, sitä vähemmän tulee harjoitusta jälkimmäiselle Jälkimmäinen osa nousee välttämättömäksi, kun ymmärtää oman erehtyväisyytensä. Käsittelytaitoa ei yhtään oikein ennakoiva saa luonnostaan riittävästi, joten sen joutuu tekemään lisäharjoituksilla.
Vaikka itse tuossa monta riviä jo kirjoitin, niin pakko on olla myös eri mieltä itseni kanssa: onhan se tietysti EAK:ta, jos harjoitellaan sellaisten tilanteiden varalta, joissa on todettu aikaisemmin tapahtuneen onnettomuuksia. Silloin harjoitellaan vähän kuin urheilusuorituksia, mutta tarkoitus on varautua ennalta riskitilanteisiin, ettei aikaa sitten tuhraudu fundeeraamiseen, jos tilanne sattuu kohdalle.
Ohitit ensimmäisen vaiheen, riskin tunnistamisen. Tiedätkö sinä, millaiset onnettomuudet ovat tyypillisimpiä sinun ajoympäristössäsi liikkuvalle sinun kaltaiselle kuljettajalle? Puhun sinun ympäristöstäsi, koska useimmat meistä voivat turvallisesti rajata pois osan vakavista kolarityypeistä. Jos emme aja ikinä humalassa, voi omalta osaltaan unohtaa vahvasti humalaisten kohellukset.
Tyypillisten riskien tunnistaminen on se osa, jolle tulee harjoitusta päivittäin. Tämän ennakoinnin virheiden käsittelyyn ei pitäisi tulla harjoitusta edes joka kuukausi, joten hätätilannetaitoja ei opi, eikä opittu pysy kunnossa ilman tietoista lisäharjoitusta.
Minusta ennakoiva ajotapa ei kuitenkaan ole sama asia kuin ajaminen koko ajan kolaripelko päällä.
Eihän toki.
Paitsi ehkä Pariisissa riemukaarta kiertäessä, kun kaistaakin pitäisi vaihtaa.
britanniassa liikenneympyrä on hyvä ohituspaikka. Riittävästi vauhtia, niin kaikki muut ovat vastaantulijoita, eivätkä ne ehdi törmätä.
Vähän liioittelua, mutta totta ainakin toinen puoli. Ja vaatii hyvää ennakointia.
@Karrette kirjoitti:
Taloudellisen ajon kurssilla tyypillinen tavallinen kuljettaja oppii ajamaan 10-15% pienemmällä polttoaineen kulutuksella kuin mitä hän ajaa ensimmäisen kierroksen omalla ajotavallaan.
Tämä olisi erittäin mielenkiintoista kokeilla. Mistähän tuollaisen kurssin löytäisi, että saisi oman tason mitatuksi ja toivottavasti parannustakin aikaan?
Taloudellisen ajon kurssi googleen, ja sitten etsii sopivan kurssin. Ihan kivaa tuollaiseen kurssiin voi olla osallistua vaikka asiat olisivat jo kunnossa.
"Teoriakurssin hyöty riippuu siitä, kuinka hyvin itselle uudet ja helpot niksit otetaan käyttöön. Esimerkiksi moottoritiellä ajo 100 km/h nopeudella 120 km/h sijasta säästää 1–2 litraa sadalla kilometrillä. Sen sijaan oman ajotavan – ”ajokäsialan” – huonoja tottumuksia ja riskitekijöitä on usein mahdotonta itse tunnistaa."
Neljänneksi voisi tulla mieleen, että lähestyessään muita tiellä liikkujia polkupyörällä tai kävellen, siis yhteisellä kevyen liikenteen väylällä liikkuen, voisi välttää suurta nopeuseroa, mikä onnistuu helpommin pyöräilijän hidastaessa kuin kävelijän pistäessä juoksuksi ja lisäksi voisi keskittyä kohtaamistilanteeseen eikä mennä "minä olen liikennesääntöjen mukaan oikeassa" -asenteella. En tosin tiedä, millä asenteella Herbert liikkui, joten tämä kommentti on se kuuluisa "puhun yleisellä tasolla, en tästä yksittäistapauksesta" -kommentti.
Kun kyseinen invalidi oli laitteensa kanssa paikoillaan, huomasi minut ja pysytteli reunassa, ei mielestäni olisi ollut mitään ongelmaa sivuuttaa tuo normaalilla hyväkuntoisella 3-4 m leveällä väylällä. Toki jos jokaisen jalankulkijan kohdalla pitäisi pudottaa ajonopeus (keskim. 26 km/h) n. 20 km/h alemmas, aika tavalla heikko olisi pyöräilyn kilpailukyky kulkutapamuotona esim. 35 km:n työmatkalla. Meillä on kuitenkin tarkoitus lisätä pyöräilyn suosiota, ei vähentää sitä. Vaihtoehtoisesti pitäisi sallia ajoradan käyttö. Jos muuten aletaan tarkasti sääntöjä noudattaa, viime aikojen havaintojeni mukaan n. puolet ajoistani kaupungissa tulee ajettua jalkakäytävällä, kun lain mukaan pitäisi olla ajoradalla. Tämä johtuu siitä, että pyöräteiden merkintä on luokatonta. Hyväksyn kuitenkin jalkakäytävän käytön monissa tilanteissa, koska seuraavassa risteyksessä pyörätie saattaa olla merkitty ja toisaalta autoilijat kuitenkin luulisivat minun olevan väärin perustein ajoradalla ja alkaisivat kouluttaa minua, vaikka todellisuudessa eivät itse osaa sääntöjä. Todennäköisesti tienpitäjäkin on väylän pyörille tarkoittanut, mutta unohtanut tieliikennelain ripotellessaan merkkejä satunnaisgeneraattorilla teiden varsille.
Pienemmän riesan tie tässä tapauksessa on ajaa niin kuin useimmat luulevat olevan oikein. Joskus kyllä oikein toivon ajoradalla ollessani poliisin pysähtyvän juttelemaan aiheesta, mutta vielä ei tätä ole tapahtunut.
Pari viikkoa sitten olin vajaan viikon Hollannissa eräässä pienessä kylässä, jossa polkupyörätiehys liikenteessä oli todella toista luokkaa kuin Suomessa on tottunut. Mutta ihmiset siellä selvästikin käyttivät pyörää kulkuvälineenä. Ajelivat rauhallisesti ja ihan normivaatteissa kuten autoilla liikkuvatkin. En muista nähneeni kuin yhden tekstiiliraketin liikenteessä.
Miksi vaatetus jollain tavalla vaikuttaa pyörän käyttötarkoitukseen? Eilen ajelin kyllä puuvillahousut jalassa, mutta muuten pääsääntöisesti käytän paremmin pyöräilyyn sopivia vaatteita. En voi käsittää tarvettasi puuttua toisten pukeutumiseen.
Maantiepyörä ja varsinkin gravel on muuten erinomainen työmatkapyörä. Toki näet varmaan punaista tuollaisen "kilpapyörän" kohdalla, minä taas en voi käsittää, miksi pyörä ei voisi olla ajamiseen erinomaisesti soveltuva.
Ja Hollanti ei muuten ole ainoa pyöräilymaa. Espanja, Italia, Ranska... Erona sinun asenteeseesi on se, että maantiepyöräilijä on osa liikennettä, ei mikään negatiivisen latauksen sisältävä tekstiiliraketti.
Ei näy tuolla hollantilaista mummopyörää tai suomalaista Helkaman hybridiä, joposta puhumattakaan.
Pihistelkää jostain muusta vaikka autonhinnasta, ettette ole teidentukkona ja ennakoiva ajotapa on varautumista tiellä ja pientareilla näkyvään osaan nopeudesta ja kulutuksesta riippumatta.
No oikeasti minulla ei ole vaikutusmahdollisuuksia kulutukseen kun ajan aina hybridillä mukautuvallanopeussäätimellä, eilenkin Helsingistä Tampereelle ja takaisin itse puuttumatta nopeuteen muuten kuin asettamalla korkeimman sallitun nopeuden.
@Karrette kirjoitti:
"Teoriakurssin hyöty riippuu siitä, kuinka hyvin itselle uudet ja helpot niksit otetaan käyttöön. Esimerkiksi moottoritiellä ajo 100 km/h nopeudella 120 km/h sijasta säästää 1–2 litraa sadalla kilometrillä. Sen sijaan oman ajotavan – ”ajokäsialan” – huonoja tottumuksia ja riskitekijöitä on usein mahdotonta itse tunnistaa."
Kiitos linkistä. Juuri tuohon oman suorituksen arviointiin haluaisin asiantuntija-apua, koska ennen ensimmäistäkään ammattilaisarviota (tässä mielessä) ainakin minä olen aika sokea omille virheilleni.
Neljänneksi voisi tulla mieleen, että lähestyessään muita tiellä liikkujia polkupyörällä tai kävellen, siis yhteisellä kevyen liikenteen väylällä liikkuen, voisi välttää suurta nopeuseroa, mikä onnistuu helpommin pyöräilijän hidastaessa kuin kävelijän pistäessä juoksuksi ja lisäksi voisi keskittyä kohtaamistilanteeseen eikä mennä "minä olen liikennesääntöjen mukaan oikeassa" -asenteella. En tosin tiedä, millä asenteella Herbert liikkui, joten tämä kommentti on se kuuluisa "puhun yleisellä tasolla, en tästä yksittäistapauksesta" -kommentti.
Kun kyseinen invalidi oli laitteensa kanssa paikoillaan, huomasi minut ja pysytteli reunassa, ei mielestäni olisi ollut mitään ongelmaa sivuuttaa tuo normaalilla hyväkuntoisella 3-4 m leveällä väylällä. Toki jos jokaisen jalankulkijan kohdalla pitäisi pudottaa ajonopeus (keskim. 26 km/h) n. 20 km/h alemmas, aika tavalla heikko olisi pyöräilyn kilpailukyky kulkutapamuotona esim. 35 km:n työmatkalla. Meillä on kuitenkin tarkoitus lisätä pyöräilyn suosiota, ei vähentää sitä. Vaihtoehtoisesti pitäisi sallia ajoradan käyttö. Jos muuten aletaan tarkasti sääntöjä noudattaa, viime aikojen havaintojeni mukaan n. puolet ajoistani kaupungissa tulee ajettua jalkakäytävällä, kun lain mukaan pitäisi olla ajoradalla. Tämä johtuu siitä, että pyöräteiden merkintä on luokatonta. Hyväksyn kuitenkin jalkakäytävän käytön monissa tilanteissa, koska seuraavassa risteyksessä pyörätie saattaa olla merkitty ja toisaalta autoilijat kuitenkin luulisivat minun olevan väärin perustein ajoradalla ja alkaisivat kouluttaa minua, vaikka todellisuudessa eivät itse osaa sääntöjä. Todennäköisesti tienpitäjäkin on väylän pyörille tarkoittanut, mutta unohtanut tieliikennelain ripotellessaan merkkejä satunnaisgeneraattorilla teiden varsille.
Pienemmän riesan tie tässä tapauksessa on ajaa niin kuin useimmat luulevat olevan oikein. Joskus kyllä oikein toivon ajoradalla ollessani poliisin pysähtyvän juttelemaan aiheesta, mutta vielä ei tätä ole tapahtunut.
Pari viikkoa sitten olin vajaan viikon Hollannissa eräässä pienessä kylässä, jossa polkupyörätiehys liikenteessä oli todella toista luokkaa kuin Suomessa on tottunut. Mutta ihmiset siellä selvästikin käyttivät pyörää kulkuvälineenä. Ajelivat rauhallisesti ja ihan normivaatteissa kuten autoilla liikkuvatkin. En muista nähneeni kuin yhden tekstiiliraketin liikenteessä.
Miksi vaatetus jollain tavalla vaikuttaa pyörän käyttötarkoitukseen? Eilen ajelin kyllä puuvillahousut jalassa, mutta muuten pääsääntöisesti käytän paremmin pyöräilyyn sopivia vaatteita. En voi käsittää tarvettasi puuttua toisten pukeutumiseen.
Maantiepyörä ja varsinkin gravel on muuten erinomainen työmatkapyörä. Toki näet varmaan punaista tuollaisen "kilpapyörän" kohdalla, minä taas en voi käsittää, miksi pyörä ei voisi olla ajamiseen erinomaisesti soveltuva.
Ja Hollanti ei muuten ole ainoa pyöräilymaa. Espanja, Italia, Ranska... Erona sinun asenteeseesi on se, että maantiepyöräilijä on osa liikennettä, ei mikään negatiivisen latauksen sisältävä tekstiiliraketti.
Ei näy tuolla hollantilaista mummopyörää tai suomalaista Helkaman hybridiä, joposta puhumattakaan.
En ainakaan vielä katsonut kuin nuo videolinkkien otsikkokuvat (tai miksi niitä sanoisi).
Jo vain, niissä ollaankin hienoissa maisemissa ja maantiellä, jonne tekstiiliraketit hienosti sopivatkin. Olen kyllä laajakatseinen, mitä pyöräilijöiden vaatetukseen tulee. Minun puolestani saavat kyllä pukeutua, kunhan pukeutuvat.
Se vain, että normivaatetuksella etenevät ajelevat rauhallisesti (ainakin yleensä).
Ehkä osa kilpapyöräilijöiksi puketuneista pukeutuu niin vain muodin vuoksi, mutta minulle tulee mielikuva, että tarkoitus on mennä lujaa niin, että hiki lentää.
Jos pyöräilyä halutaan edistää siksi, että ceeookakkosia päästeltäisiin vähemmän, niin vähän on sama homma kuin sähköautoilun edistämisessä, mutta ikään kuin päinvastoin eli sähköautoja varten on väyläinfrastruktuuri olemassa, mutta välineet enempi puuttuu ja pyöräilyä varten on välineet olemassa, mutta infrastruktuuri enempi puuttuu.
Jalankulku olisi rentoa, jos ei pyöräilijät suhaisi samoilla reiteillä liian nopeina sinne ja autoväylillä pyöräilijät taas ovat hankalia hitaina ja ilman suojaavaa peltikilpeä.
Problematiikka on olemassa, mutta se ei ole pyöräilyä harrastavan vika.
@Herbert
Työturvallisuus on parempi. Urheiluun vertailu kun sisältää oletuksen, että joka päivä auton rattiin hyppääminen olisi kuin vähintää lenkille lähtemistä, vain sykemittari ranteeseen ja suorittamaan. Joka toinen päivä saattaa olla tekniikkaharjoittelua lisäksi. Niinhän liikenteeseen et sinäkään lähde, eikä edes 740GLE. Kerran pari vuoteen eeaakoota kaikille autoilijoille on sekin utopiaa vaikkapa fasiliteettimielessäkin. Kaunis ajatus toki.
Totta kai se on itsestään selvää. Olenko minä mielestäsi tuollaista jotenkin kyseenalaistanut edes? Otetaanpa toinen näkövinkkeli asiassa, eli nopeustilastot ja tulkinnat niistä tällä palstalla: Olet varmaan samaa mieltä siitä, että täällä onnistutaan erinomaisesti vähättelemään ja kyseenalaistamaan sitä, miten niiden perusteella vähennetään ja on vähennetty riskitekijöitä.
Eli harjoittelu varmaankin ja toistot? Työpaikalla "mekanismit" ovat pakollisia monessakin toimenkuvassa. Ajamaan oppimisesta ja taitojen ylläpitämisestä liikenteessä voidaan varmaan olla yhtä mieltä kuitenkin: eipä voi verrata. Mitä ehdottaisit valtiovallan päättäjille asian tilan parantamiseksi?
En usko omistavani sinulle sopivaa pensseliä, koska nostaessani yhden yksittäistapauksen miljoonan kilometrin matkalta sinä teet siitä keskustelun pääteeman ja valitat minun maalaavan liian leveällä sutilla.
En muuten ole ollut mukana yhdessäkään koulutustapahtumassa, jossa olisi valmistauduttu väärälle kaistalle ajautuvan väistämiseen, puhumattakaan sen harjoittelemisesta, vaikka tätäkin ehdotit aiemmin. Tilanteen sattuessa kohdalle improvisoin koko manööverin, käyttäen toki tuhansien toistojen jälkeen ihan eri tarkoituksessa harjoiteltuja osia.
Väität taas kerran vastaan omalle mielikuvallesi, etkä sille mitä kirjoitan. Liikenneturvan tilastot tosiaan kaatavat kaikki kolarit muutamaan kategoriaan, josta on vaikea saada irti hyödyllistä oppia katsomatta tapausten sisälle tarkemmin. Ehdotinkin Liikenneturvan tilastojen sijasta Korjulan nyt jo vanhaa kirjaa juuri siksi, että karkean tason kategorisoinnin sijasta kirjan pääosa vain esittää tutkijalautakunnan raportit tapahtumista.
Sinun tehtäväsi on katsoa löydätkö yhtään toistuvaa tyyppitapausta. Ellet löydä, sitten olet oikeassa, etkä tosiaankaan pysty saavuttamaan mitään valmistautumalla jo tapahtuneisiin kolarityyppeihin. Minä sain ihan itse kaikki tapaukset exceliin muutamaan kategoriaan, eikä "muut tapaukset" osioon jäänyt edes isoa kasaa erillisiä ihan itse keksittyjä katastrofin käsikirjoituksia, joita ei ole kopioitu muilta. Sen lisäksi että olen kirjan lukenut, minä olen tosiaan analysoinut kirjan kaikki motoristionnettomuudet läpi ja miettinyt joka ainoalle tapaukselle pelastautumistien. Vastoin sinun arvaustasi tarvitsin pakoteitä reilusti tapausten määrää vähemmän, eli jotain yhteisiä piirteitä niillä eri tapauksilla kuitenkin oli?
Niinhän minä yritin jo tehdä kirjaviittauksellani sekä aiemmin viitatessani Oman ajamisen turvallisuusoptimointikeskusteluun, jossa on tarkoituskin käydä läpi opettavaisia detaljeja. Sinä ole heittänyt molemmat yli laidan sisältöä edes vilkaisematta. Silti tiedät kummankin olevan vain hyödytöntä viisastelua liian suurella pensselillä.
TeeCeen kanssa pärjään yhä paremmin, koska sanojen lisääminen yleensä konvergoi keskustelua. Sinun kanssasi on toisin.
Urheilut ja tikanheitot olivat muuten Herbertin vastauksesta sinulle, mutta minusta sekin analogia toimii varsin hyvin. Kyse on toistuvien vakiotilanteiden harjoittelusta.
En oikeasti ymmärrä, mitä tarkoitat pienemmällä pensselillä? Ihan kaiken haastavan takiaismaisen keskustelutapasi tuntien valitsin ihan tarkoituksella yhden esimerkkitapauksen miljoonan kilometrin matkalta ja tarjosin kirjaa, joka laskee poliisin metrinmitalla jokaisen tällin jokaisen jarrutusmatkan metrin niin tarkasti kuin ne ovat tiedossa. Sen lisäksi olen viitannut keskusteluun, jossa on analyisoitu erilaisia yksittäistapauksia usean vuoden ajalta.
Minä en löydä tämän tarkempaa pensseliä, eikä sellaisen etsiminen oikein motivoikaan, koska jokaiseen näistä tapauksista olet suhtautunut vain olankohautuksella ja puhtaasti MuTulla väittänyt niitä vääriksi linkkaamaani materiaaliin edes vähääkään perehtymättä. Miksi minä hakisin sinulle tarkempaa tietoa, kun et tähänastisiakaan ole edes vilkaissut?
Tämäkin on käyty läpi Oman ajamisen turvallisuusoptimoinnissa. On itse asiassa koko threadin syntysanat.
Väität taas kerran (tapasi mukaan) vastaan omalle olkiukollesi.
Urheilu on aivan yhtä hyvä rinnastus kuin työturvallisuuskin. Molemmissa käydään välillä valmentajan opastettavana saamassa uusi harjoite, jota tehdään omin päin kunnes osaaminen on tasolla, jolla valmientaja tai työturvallisuuskouluttaja voi antaa uuden harjoiteltavan kohteen. Juuri samasta asiasta on kyse EAK:llakin, eli itse opeteltavien kotiläksyjen hakemisesta.
Juuri siksi jokainen ajomatka, polkupyöräily kauppaan tai työpaikalla sähkölaitteiden kytkeminen sisältää tietoisuuden omasta toiminnasta. Minustakin on kiva, että pidät ajatusta kauniina. Se on nimittäin aivan arkirealismia.
Kauanko muuten sinulla kesti automatisoida takana tulevan pitäminen hallinnassa ääreisnäön alueella katsomatta terävän näön alueella peiliin? Minä en tuohon pystynyt yhdellä harjoitteella, vaan sen omaksumiseen kului viikkoja, joiden kuluessa asia välillä unohtui ja palautui sitten tietoisesti uudelleen harjoitteluun. Saatko sinä oikeasti muutettua jotain vuosikymmenien aikana oppimiasi tapoja ihan tuosta vain yhden iltapäivän aikana?
PIENENNÄ PENSSELIÄ!!!
Täysin vertailukelpoisia. Oppimiseen ja opitun käytäntöön ottamiseen pätevät molemmissa tapauksissa samat periaatteet.
@740GLE
...joka riippuu painoarvosta tekstissäsi. Minähän en tehnyt sitä asiaa, vaan sinä.
Tuhansien?
Kaikki kunnioitus ahkeralle paneutumiselle kolarityyppeihin ja niistä suoraan johdetulle käyttäytymismallille liikenteessä, harjoitteluineen päivineen. On siinä ollut tekemistä etukäteen! Saati sitten suoriutua joka päiväisestä ajosta nuo kaikki päässään pyörimässä what-if-then-else -pohjaisesti. Melkoinen poikkeus olet, mutta pitääkö sen vahvistaa sääntöä, vai neuvotko kaikkia ihan oikeasti samaan kierrokseen?
Kuka tunnustaa tehneensä perässä edes likimain? Tekeekö mikään ammattiryhmä edes noin?
Kohteliasta olisi kaikki lukijoita kohtaan linkittää pääsy tuonne viisauden lähteelle. Älä oleta, että kaikki kilvan singahtavat sinne, kiitos.
Enkä ole tuota mitenkään kieltänytkään periaatetasolla. Nyt vaan pitäisi sitten miettiä, miten ja minkälaisin eväin tavallinen tallaaja pääsisi autolla ajamisen harjoitteluun samaan malliin aktiiviurheilijan harjoittelukerroilla ja suoritusmäärillä. Vasta sitten voidaan rinnastaa nuo kaksi. Eikö se jo selvinnyt, vai jatkatko isolla pensselillä vieläkin?
Yhtään mitään en ole väittänyt vääräksi, höpöhöpö! Kuten mainittua, niin ihmettelen lähinnä painotuksia ja korkealentoisuutta.
Sitä minäkin olen yrittänyt kertoa, moneen otteeseen, että se voi olla arkirealismia ihan oma-aloitteisesti, ilman että käy eeaakoita. Sinusta ja nähtävästi Herbertin mielestäkään sellainen ei voi olla mahdollista kuitenkaan. Mikä on minusta hämmentävää, kuten myös olen yrittänyt tuolla aiemmin moneen kertaan painottaa. "Kotiläksyjä" voi vaikka paremman puutteessa tehdä eri tavoin.
Radiomainosta vapaasti lainaten: "Liian pitkä lause, en tajunnut mitään". Voisitko siis konkretisoida tuota jotenkin, kiitos? Lakkaa neppailemasta, suomeksi.
Kaipa se riippuu asiasta. Mutta jos liittyi edelliseen kohtaan, niin odotan tarkennusta. Mutta miksi minun pitäisi alkaa väitellä siitä, opinko omasta mielestäni iltapäivässä, vai en. Jos se kesti sinulla pidempään, niin kaipa sitten kenellä vaan, höhh.
Kun ehdotin, että otetaanpa toinen näkövinkkeli asiassa, eli nopeustilastot ja tulkinnat niistä tällä palstalla: olet varmaan samaa mieltä siitä, että täällä onnistutaan erinomaisesti vähättelemään ja kyseenalaistamaan sitä, miten niiden perusteella vähennetään ja on vähennetty riskitekijöitä, niin sinä alat huutamaan:
Ai miten niin? Olinko siis väärässä väitteessäni, että riippuu tilastosta, tulkitaanko sitä itselleen edullisesti, tai sitä vastaan? Tarkoitin sitä yleisellä tasolla, täällä kirjoitetun perusteella. En mitenkään henk.koht. sinua.
Kirjoitin edellä, että ajamaan oppimisesta ja taitojen ylläpitämisestä liikenteessä voidaan varmaan olla yhtä mieltä kuitenkin: eipä voi verrata työtehtäviin oppimiseen ja kysyin mitä Herbert ehdottaisi valtiovallan päättäjille asian tilan parantamiseksi?
Vastauksesi jäi puolitiehen, et vastannut loppuosaan yhtään mitään. Tarkoitin sillä sitä, etten taaskaan väitä, etteikö suorituksia toistamalla ja kertaamalla oppisi paremmin sinänsä. En ole sitä kertaakaan kiistänyt, toisin kuin yrität vääntää. Erot tulevat elävässä arkirealismissä katsos siitä kuitenkin, ettei esim. sähköasentajaan lupiin ei edellytetä samalla tavalla kokeita ja tutkintoja kuin autolla ajamiseen.
Et sitten ihmetellyt sitä, miksi tuon lopun kysymyksen tein hänelle? Onko sinun vastauksesi haudattu jonnekin Optimointi-palstalle taas? Miten homma hoidettaisiin arkirealismissa?
Saattaa olla kymmenentuhattakin, en ole varma? Kyse on nopeasta väistöstä, joita tulee ratakierrosten lisäksi harjoitelluksi autiolla tiellä eri nopeuksilla pujotellen jatkuvasti. Vapaalla tiellä voi väistellä katulampun varjot ja muut läiskät tiessä.
Ensimmäinen moottoripyöräni kokretisoi kuolevaisuuden tunteen sen verran vahvasti, ettei minulla ollut muuta vaihtoehtoa kuin ostaa ammattilaiselta kouluttajalta heti kärkeen yksityistunteja, vaikka lahja-A olikin taskussa. Sen jälkeen tuttavat veivät motoristien alkeiskurssille, mikä muiden addiktioiden tavoin johti hyvin nopeasti kovempaan kamaan ja suurempaan annostukseen.
Opettelin vastuuntunnon vuoksi siis vain alussa. Sen jälkeen oppiminen oli kiinnostavaa ja motivoivaa, kun huomasi ymmärtävänsä jotain uutta, jota ei ennen osannut kuvitellakaan.
Eivät ne tilanteet tule kaikki kerralla päällekkäin, vaan kuvasarjana streamattuna, joten riittää kun seuraa filmiä ja asettuu kunkin kohtauksen vaatimaan asemaan. Huonolle tuurille tai harvinaiselle yhteensattumalle ei mitään mahda, mutta yleisimmät perustyypit eliminoimalla välttää suurimman osan onnettomuuksista. Ei se varautuminen aina onnistu, mutta yrittää kannattaa. Ja olla rehellinen itselleen omassa palautteessaan silloin kun ei onnistu, siis vaikkei osunutkaan.
Olen jo saamapuolella ajotavan palautteen suhteen. Se aiemmin mainitsemani koko aikuisten motoristien sakin väistökokeessa kevarillaan pessyt nuorukainen oli poikani, jonka ajamiseen liittyviä vinkkejä kuuntelen nykyään mielelläni. Oman koulutusvastuuni viimeisenä osana katsoin tehtäväni päättyneen hänen vetäessään Kemoran pääsuoran lopussa minun jarrumerkilläni noin 200 taulussa ohitseni. Ei mitään hulluttelua, vaan tuttu pyörä, jota hän oli ajanut jo pari kesää isoilla ajomäärillä väliluokan kortille rajoitettuna ja ratavarikolla oli asiantunteva opastus. Ottivat pojan kiinni, että "tulepa vähän tänne, niin katsotaan ihan ensin ajoasento sporttipyörällä, sinähän ajat kuin isäsi..." Tiesin jo edellisenä kesänä mitä tuleman pitää, koska pysyin raskaalla matkajaavallani edellä vain tehoylivoiman turvin.
En sano, mikä tapa on paras, mutta periaatteessa näen lasten kanssa kaksi ääripäätä, joista toisessa suojellaan lasta elämältä, ja meillä katsotaan sopiva ikä jokaiseen hommaan ja sitten harjoitellaan riskialttiit hommat yhdessä. Valtaväestö on varmaan näiden välissä?
Linkki oli jo edellisellä sivulla, mutta tässä uudelleen. Enkä missään tapauksessa voi ottaa kredittiä tästä itselleni muuten kuin parviälyn katalysaattorina, koska inputtia on tullut monelta kirjoittajalta. Jos jaksat rymytä nämä läpi, huomaat jo näin pienessä joukossa mainittavan tilanteita, joiden joku muu on havainnut toistuneen omalla kohdallaan. Kenties näkijälle on samaan tilanteeseen eri näkökulma, mutta samoja periaatteita löytyy jo näinkin pienestä otannasta:
https://keskustelu.tekniikanmaailma.fi/discussion/258855/oman-ajamisen-turvallisuusoptimointi/p1
Riippuu tilanteesta ja harjoittelumotiivista. Hätäjarrutusten harjoittelu lienee kohtuullinen vaatimus? Minä olen ajanut vasta ehkä noin parisen tuhatta ratakilometriä omaa kovaa, mikä tarkoittaa Kemoran 2.7 km ratakierrokselle ainakin kolmea tehojarrutusta huomattavasti maantienopeuksia suuremmasta lähtönopeudesta. Tuhat toistoa tulee jo muutamalla ratapäivällä.
Vaikkapa harrastelijauimari pääsee samaan, koska käsivetoja menee altaan mitalle sitä enemmän mitä enemmän on opittavaa jäljellä. Tiesitkö, että osaavan triathlonistin käsivarret lepäävät uintiosuudella jopa kymmenisen minuuttia täysin rentoina? Kuulostaa hullulta, mutta 2.5 metrin vetopituudella ensimmäisten 3000 metrin matkalle menee vetoja 1200. Jos jokaisella palautuksella onnistuu rentouttamaan käsivarren puolen sekunnin ajaksi, on loppukirin alkaessa 600 sekuntia levänneet hartiat aivan eri kunnossa, kun kankeana jo tunnin jäykästi kiskoneet.
Kun toimintasekvenssit kootaan pienistä moduleista, kutakin modulia ehtii harjoitella lihasmuisti automatisoimoiseen riittävän määrän.
Minä myönnän olleeni liian pöljä edes näkemään kunnolla eteeni ilman ammattilaista kouluttajaa, joka osoitti minulle mitä en näe. Tai ymmärtänyt.
Emme ole käsittääkseni väittäneet omatoimista oppimista mahdottomaksi? Mutta useimmilla meistä on joku sokea täplä, muuta ajamistamme heikompi osa-alue. Se huono kohta vaihtelee eri kuljettajilla, mutta sen ongelma on, että sitä on erittäin vaikea havaita itse.
Siinä olet täysin oikeassa, että kun ongelma osoitetaan, motivoitunut kuljettaja pystyy rakentamaan korjaussarjan itsekin. Itse asiassa en minä oikein muista oppineeni EAK:lla paljonkaan, mutta pieleen menneet harjoitukset ovat jääneet kotiläksyiksi, jotka olen harjoitellut myöhemmin omin päin. Kotiläksy oli mielestäni paras kommenttisi tähän keskusteluun, koska se kuvaa koulutustilaisuudessa osoitettua haastetta, jonka ratkaisu kerrotaan ja näytetään, mutta ajankäytön vuoksi harjoittelu jää useimmille kotiläksyksi.
Olen käynyt pari kertaa samankin koulutuksen läpi, ja nähnyt ne eri kerroilla aivan toisin. Ensimmäisellä yrityksellä olin niin paljon yli oman tasoni, että tarvitsin lisää kotiläksyä pystyäkseni omaksumaan seuraavalla kerralla lisää.
Onnittelut Kumppanille. Sait minut motivoiduksi kirjoittamaan niin pitkän vastauksen, ettei TM keskustelupalsta suostunut nielemään kaikkea kerralla, joten jouduin pätkäisemään kahteen osaan. Tässä loput:
TLDR, mutta se oli suomeksi, vaikka kaikki eivät ääreisnäön tekniikkaa käytäkään. En saa takanani ajavasta tarkkaa kuvaa katsomatta peiliin, mutta etenkin moottoripyörän peileissä kerran paikallistettu takana tuleva valot päällä pysyy hallinnassani vaikka en enää uhraisikaan häneen kapeaa tarkan näön aluettani. En voi tehdä tarkkoja havainoja, mutta huomaan kyllä, jos tilanne muuttuu ja vaikkapa auto tulee lähemmäksi.
Meidän kaikkien silmissä on fysikaalisia rajoituksia, sokea täplä kertoo minulle, että risteykseen tullessa ei riitä, että silmät kääntyvät, vaan koko pää kääntyy nenän varjon pois kauempana väistettävistä olevan silmän edestä. Huomaathan, ettei tämä ole arpapeliä, vaan katsomiselle stereonäöllä on tuossa edellä tarkka mitta. Toinen rajoituksemme on tarkan näön alueen kapeus. Se kannattaa käyttää kriittisimpiin kohteisiin, ja harjoitella muiden pitäminen ääreisnäön alueella sen verran hallinnassa, että huomaa jos jo tunnistettu tilanne muuttuu.
Katsomiseen liittyy myös inhimillinen vaikeus, eli jäämme helposti "kiinni" kiinnostavaan tai yllättävään kohteeseen tajuamatta liikennefilmin kulkevan eteen päin. Tilanteen kriisiytyessä olisi hyvä osata repiä tietoisesti katse irti jo selvitetystä läheltäpiti riskistä ja analysoida jo seuraavaa varalaskupaikkaa.
En taaskaan kysy kilpaillakseni, vaan ymmärtääkseni. Pidän itseäni hidasoppisena mutta hyvänä ja tunnollisena toistajana ja kekseliäänä varioijana juonen lopulta ymmärrettyäni. Mutta tässä saattaa näkyä myös ammattini kuormitus, joten en oikeasti osaa arvioida omaa tai muiden oppimista?
Olen keskustellut tästä aiheesta TeeCeen kanssa jo vuosia. Vaikka emme ole kaikesta täysin samaa mieltä, ymmärrämme toisiamme käsittääkseni kohtuullisen hyvin.
Pensselin koko näkyy myös nopeustilastoissa ja niiden tarkastelukulmassa. En kiistä TeeCeen usein viittaamaa keskinopeusteoriaa, jonka mukaan onnettomuudet ja niiden vakavuus on suoraan verrannollinen liikenteen keskinopeuteen vertailukelpoisissa olosuhteissa. Tämä on sen verran selvästi osoitettu, että olisi typerää väittää muuta, joten en niin myöskään tee.
Mutta koko liikenteen keskinopeus on viranomaisen työkalu, jolla säätää koko kansan liikenneonnettomuuksien määrää.
Minulla ei ole käytännössä mitään kontrollia liikenteen keskinopeuteen. Jopa minun oman ajomatkani keskinopeus on erittäin huono työkalu (=liian iso pensseli) todellisen riskini säätämiseen ajomatkallani. Siksi tarvitaan tarkempaa työkalua, jota usein nimitetään tilannenopeudeksi. Sen huono puoli on sen arvioimisen subjektiivisuus, ja etenkin kuljettajan oman arvion laatu.
Ehkä TeeCee voi kuitata tai korjata ylläolevan, mutta en ihmettelisi lainkaan, vaikka hän allekirjoittaisi tuon yhteenvetoni kokonaan.
Puolustit muuten aiemmin TeeCeetä minun pikaistuksissani kirjoittamaani varsin kärkevää yhteenveto vastaan. Et ole ainakaan nykyisellä nimimerkilläsi nähnyt sen pohjana olevia keskusteluja, mutta jos homma menee vedonlyöntiin, uskoisin voivani todistaa jokaisen väitteeni sitaatein. Huomasithan, että TeeCee ei ainakaan vielä haastanut yhteenvetoani. Tämä ei merkitse, että halveksisin hänen näkökantaansa, vaan että katsomme samaa vääntyneen metallin ja murskattujen jäsenten kasaa hieman eri näkökulmasta.
Miksi odottaa valtiovallan toimia kun kyse on omasta ja oman perheen turvallisuudesta?
Työturvallisuuskortti-koulutus ei oikeastaan (minun mielestäni) niinkään anna konkreettisia harjoiteltavia taitoja vaan pyrkii ohjaamaan asennetta turvallisuusajatteluun. Onhan siellä joitain konkreettisia juttujakin kuten, että nojatikkaita ei saa käyttää, aukkoja ei saa jättää suojaamatta, työmaalla pitää olla siistiä, turvaukitukset koneen yllättävän käynnistämisen estämiseksi yms. Oikeastaan kaikki konkreettiset asiat ovat kuitenkin sellaisia, jotka ymmärtää ilman koulutustakin ja koulutuksen tarkoitukseksi jää enemmän asenteisiin vaikuttaminen niin, että turvallisia käytäntöjä myös noudatettaisiin.
Yksi kouluksissa esiin otettu esimerkki on kuolemaan johtanut tilanne, jossa asentaja oli istuutunut kuljettimen yläpuolelle jonkun rakenteen päälle, mutta jalat jäivät kuljettimen kolien alueelle. Kuljetin oli käynnistynyt yllättäin ja vetänyt asentajan mukanaan. Ensimmäinen virhe oli ollut, ettei kuljettimen käynnistymistä oltu estetty turvalukituksella ja toinen, että asentaja oli asettunut osittain vaara-alueelle.
Tuon surullisen tapaturman kertomisen tarkoituksena tuskin on painottaa, ettei kuljettimen kolien alueella saa roikottaa jalkoja, vaan vaikuttaa ihmisten asenteisiin ja saada heidät tunnistamaan riskejä ja toimimaan sekä itsensä että muiden suhteen turvallisuus etunenässä.
Onko EAK vastaavaa asennekasvatusta vai teknisten taitojen kehittämistä? Pyritäänkö kuljettajista tekemään viisaita, jotka osaavat välttää riskitilanteet vai älykkäitä, jotka selviävät tiukoista tilanteista? (En huomannut lukea kopioimaasi linkkiä, mutta luen sen nyt seuraavaksi)
Riippuu EAK:sta, ja niitä on hyvinkin erilaisia. En edes tunne alaa kovin hyvin muuten kuin itselleni saamani avun osalta. Olen osallistunut vain ääripäihin, eli raskaan kurssille pakosta ja kevyen ajoneuvon kursseille koska en sitä uskaltanut ajaa omin päin harjoitellen. Tämä varmaan vaikuttaa kurssivalikoimaan, jonne olen valikoitunut?
Koulutuksia on varmaan hyvinkin erilaisia, joten tämä määräytyy täysin kurssin sisällöstä ja tavoitteista. Mutta mielestäni valinta riskejä välttävän ennakoinnin ja taitavan yllättävistä tilanteista selviytymisen välillä on jo periksiantamista, koska ennakoiva taitava on paras tavoite. Niin hyvä ennakointi, ettei kertaakaan anna yllättää itseään ei kuulosta realistiselta, joten myös Plan B on hyvä olla jo omien havaintovirheiden vuoksi.
Oman ajamisen parantaminen on (ainakin) kaksiosainen prosessi, joka koostuu oman parhaan tason nostamisesta, ja siitä kuinka lähellä omaa parastaan pystyy pysymään käytännön liikenteessä. Harjoitustilanteessa hyvin valmistautuneena tilanteen pystyy tunnistamaan nopeasti ja nopea väistö tai hyvä hätäjarrutus lähtee ripeästi. Käytännön liikenteessä sattuu helposti väärinkäsityksiä, koska oma näkeminen ja nähdyn ymmärtäminen on epätäydellistä, mikä hukkaa havaintoaikaa. Kun viimein tajuaa mitä on tekeillä, nähdään onko toimintojen automatisointi ehtinyt tasolle, jolla pystyy yllätettynäkin vetämään kohtuullisen hyvän suorituksen. Liikuvia osia on niin monta ja vain yhtä ratkaisua on vaikea löytää, koska hyvään onnistumiseen tarvitaan ensin havaintojen mahdollistamiseksi hyvä vireystila, sitten hyvä havainto, hyvä tulkinta ja hyvä toiminta.
Hyvin opitussa tilanteessakin havaintoaika liikenteessä todennäköisesti kasvaa harjoitustilanteesta, jossa toiminta lähtee odotetusta merkistä eikä yllätettynä. Oman arvioni mukaan tämä viimeisin havaintoaikojen ero eri tilanteissa jää suurimmaksi muuttujaksi havainnon käynnistämien toimintojen automatisoitumisen jälkeen, mutta tätä en pysty todistamaan muuten kuin MuTulla?
Puhutaan suhteellisen lyhyistä ajoista, joten todistaminen näin maallikkona on mahdotonta. Olennaista on ymmärtää, miten asiat tapahtuu. Reaktioaika on usein väärin ymmärretty juttu, kun joku pitää itseään nopeana kaverina. Kyse liikenteessä ei ole siitä, reagoiko vihreään valoon 0,1 vai 0,2 sekunnissa. Kyse on paljon monimuotoisemmasta tapahtumaketjusta ja vasta kun siihen on perehtynyt, on edellytykset parantaa reagointia nopeissa tilanteissa. 740 GLE:n kommentissa sivuttiin tuota asiaa. Aaiemmissa oli myös puhetta siitä, miten saa pelattua itselle aikaa niin paljon, ettei nopeaa reagointia tarvita.
Reagointiaikaan ja -tarpeeseeen vaikuttaa turvaväli ja tilannenopeus. Sopivalla turvavälillä näkee hyvissä ajoin mitä edelläkulkevan auton edessä tapahtuu, ja nopeus vaikuttaa myös siihen miten pitkän matkan ajaa jarruttamatta ennen kuin polkaisee jarrua, ja nopeuden tuplaaminen nelinkertaistaa jarrutusmatkan.
Uudemmissa autoissa (vuodesta 2009 pakollinen) BAS, eli hätäjarruavustin imaisee jarrupolkimen pohjaan jotta pysähtyminen olisi tehokasta, joten myös tekniikka parantaa kuljettajan "taitavuutta". ABS (pakollinen vuodesta 2005) ja ESP (pakollinen vuodesta 2014) auttavat myös väistämistä, mikäli väistämiselle on jäänyt tilaa.
Juu, ei pidä antaa periksi vaan pyrkiä ennakoivaan ja taitavaan liikennetekemiseen. Nimensä mukaan EAK:n luulisi pyrkivän viisastuttamaan, jotta voisi välttää korkeampaa taitoa vaativat tilanteet. Mutta voiko ennakointia varsinaisesti harjoitella radalla?
Urheilusuorituksia ja ajoneuvon käsittelytaitoa voi parantaa harjoittelemalla eli suorittamalla (harjoituksia), mutta voiko ennakoivaa ajotapaa tai turvallista työtapaa varsinaisesti harjoitella tekemällä "off-line" -suorituksia vai onko niin, että kurssinpitäjä voi ainoastaan avata näkökulmia ja syy-seuraus-kaavoja ja siis käytännössä kouluttaja pyrkii vaikuttamaan asenteeseen eikä niinkään kerro millä teknikaalla ponkaisee korkeammalle.
Sanoisin, että ennakoivaa ajotapaa voi verrata hyvään työturvallisuusasenteeseen ja ajoneuvon käsittelytaidon petraamista urheilusuoritusta varten harjoitteluun.
Turvallinen ajotapa perustuu tilanteiden ennakointiin ja ajoneuvon käsittelytaito on väline, jolla voi selvitä, jos ei ole osannut ennakoida.
17-vuotiaan erinomainen väistöliike kuuluu minun mielestäni enemmän sinne urheilusuorituksen puolelle kuin työturvallisuuspuolelle.
Jos nosturin nokasta putoaa taakka, kun nostohihna katkeaa, niin on tietysti hyvä, jos on urheilullinen ja ehtii hypätä alta pois, mutta vielä parempi, jos osaa varoa ennalta, eikä mene alle alun perinkään.
Vaikka itse tuossa monta riviä jo kirjoitin, niin pakko on olla myös eri mieltä itseni kanssa: onhan se tietysti EAK:ta, jos harjoitellaan sellaisten tilanteiden varalta, joissa on todettu aikaisemmin tapahtuneen onnettomuuksia. Silloin harjoitellaan vähän kuin urheilusuorituksia, mutta tarkoitus on varautua ennalta riskitilanteisiin, ettei aikaa sitten tuhraudu fundeeraamiseen, jos tilanne sattuu kohdalle.
Minusta ennakoiva ajotapa ei kuitenkaan ole sama asia kuin ajaminen koko ajan kolaripelko päällä. Paitsi ehkä Pariisissa riemukaarta kiertäessä, kun kaistaakin pitäisi vaihtaa.
Taloudellisen ajon kurssilla tyypillinen tavallinen kuljettaja oppii ajamaan 10-15% pienemmällä polttoaineen kulutuksella kuin mitä hän ajaa ensimmäisen kierroksen omalla ajotavallaan.
Kursseja kohtaan ei siis pitäisi olla vahvoja ennakkoluuloja.
Ei kannata maksaa kurssimaksua muutaman desilitrantähden ja käyttää aikaa humpuukiin.
Minulla ainakaan ei ole ennakkoluuloja kurssejakohtaan, siksipä kyselinkin, minkälaisia EAK-kurssit ovat.
Esim. GLE:n teksteissä on ollut juttua, jonka voi ajatella koskevan ennakoivaa ajotapaa ja sitten juttua, joka paremminkin koskee ajoneuvon hallinnan harjoittelua ja/tai onnettomuusriskin tunnistamista ja siihen varautumsta.
Voi sis ennakoida (yrittää arvata?), mitä tuleman pitää tai voi ajaa ennakoiden liikennetapahtumia. Minusta siinä on kaksi eri asiaa ja mietin, kumpaa EAK-kurssilla varsinaisesti käsitellään, eli onko painotus on jommalla kummalla.
Muutama desilitra /100 km tekee rahassa vuodessa suunnilleen auton ajoneuvoveron määrän, riippuen autosta. Säästyy siinä myös renkaat ja jarrut. Ja parhaassa tapauksessa myös auton pellit (+vakuutuksen omavastuu) jos oppii ajamaan siten että välttyy joskus kolarilta.
Tuo "humpuuki" on fiksua sanoa vasta sen jälkeen kun on käynyt kurssin. Sitä ennen, silloin se on vain ennakkoluuloa tai asennevikaa.
Höpö höpö, ja mistäs sinä tiedät mitä kursseja mitä olen käynyt?
Kuten sanottu autonomistus ja käyttö ei ole kitupiikkien hommaa.
Noiden kitupiikkien ajotapa aiheuttaa jonoon kulutusta lisäävää haitariliikettä jonon loppupäähän.
Tyhjällä tiellä voitte säästellä desilitroja eläkepäiviä varten, vai onko kyse akuutista rahapulasta.
@740GLE:
Hehh, kiitos. Myös vastauksista (kun se nyt meni kahteen osaa kerran).
Edelleenkin poikkeuksellista suorittamista. Tuo täytyy lukijoidesi kannalta muistaa kuitenkin, ehkä myös itsesikin, kun keskustellaan siitä, mitä voidaan keskimäärin vaatia ja odottaa kanssa-autoilijoilta. Olisihan se näetsen vähän merkillistä jos mäenlaskun piirinmestari paasaisi, että miksei tavanpulliainen pysty hyppämään Lahden mäestä edes 5 metriä, vaikka olisi ikänsä laskenut pulkalla, hiihtänyt ja vaikka lasketellut. Pitää vain toistaa ja toistaa, kyllä se siitä. En tiedä oliko hyvä vertaus, mutta ehkä tuosta tajuaa?
Varmaankin. Mutta ajatellen kaikkia suomalaisia kuskeja, pitäisi löytää joku malli joka edes motivoisi - tai pakottaisi - ylipäätään. Jos nyt vertaillaan urheilutermein, niin jotakin sopivaa olympiaurheilijan ja sohvaperunan väliltä, että "saadaan koko Suomi liikkumaan". Tuon liikunnan merkitystä hoetaan tuhansia kertoja enemmän kuin vaatimuksia liikennetaidoille (enkä todellakaan tarkoita väistelytaitoja pelkästään).
Tarttis tehrä jotakin?
Noinhan se aktiiviurheilijalla menee, vaikka sitten kuntouimarilla. Mutta paljonko se on motivoinut 5,6 miljoonan ihmisen kansasta liikkumaan, että on hoettu liikunnan tärkeyttä? Saati ettei liikennettä ole edes mainittu samassa mittakaavan murto-osassa vielä.
Ei, mutta kaikessa muussa eeaakoopaahtamisessasi omalta osaltasi kesti noin kauan, että viimein edes mainitsit asian tuolla tasolla! Ei siis välttämättä se, ettei sanota, vaan miksei sanota? Minä ehdin kirjoittaa monet kerrat asiasta.
Mikä olisi fasilitointitarve ja mahdollisuudet, jos kirjoittelusi jälkeen kävijämäärä nousisi 500%. Luku perustuu mutuun, koska voin hyvin olettaa että hyvin harvoin järjestettäville kursseille on hyvin rajoitettu osallistujamäärä, joka voisi helposti moninkertaistua (moniko ilmoittautujista jää nytkin rannalle?). Oikeaoppisia suorituspaikkoja on vielä vähemmän jne. Erikseen pitäisi tietysti miettiä talvi- ja kuivankelin harjoitteet ja erityisominaisuudet: autoillahan ajetaan ympäri vuoden, prätkillä ääriharvoin ja vielä harvempi koskaan. Minulle kurssit vaikuttavat kohtuuhintaisilta, mutta saadaanko massalla hintoja poljettua? Ei ne ilmaisia tarvitse olla, mutta maksanko lompakosta, vai veroillani esim, joka on unennäkemistä, kun miettii mihin kertymä menee nykyisellään...
Tunnustan, etten tietoisesti ainakaan tuollaista toimintaa ole osannut tunnistaa - aika uusi juttu siis. Täytyypä seurata pääsenkö jotenkin hajulle liikenteessä.
Jos tuo vaatii taas kerran tuhansia toistoja, niin jollakin tavalla tuon hiffaaminen vaatii hyvin suurta yksinkertaistamista, että saadaan ns. suuret massat mukaan oppimistalkoisiin - vähempi pitäisi riittää, että edes petraavia tuloksia tulisi. Hyvin pieni osa on ajanut moottoroidulla kaksipyöräisellä, koskaan, mikä on edelleen hyvä pitää mielessä opettamisessa...
...jaa, tuossa taisi tulla kuittaus edelliseen kommenttiini.
Yksilönä voin vastata hyvin, ettei tarvitsisikaan. Mutta sitten täällä ei voida mainita mitenkään yleisellä, koko Suomen tasolla vaatimuksista paremmista ajotaidoista ja kulttuurista, eihän. Dilemma muuttuu entistä haasteellisemmaksi tosin: miten motivoin edes puolet kaikista kuskeista haluamaan paremmiksi? Onko sekin liian iso osuus haaveilussa?
En muista olenko huomannut. En lähtisi väittämään, että sinun näkökulmasi olisi ns. sen kummempi. Oikeinkin hyviä pointteja kirjoitat toki, mutta ei sen enempää lopullista totuuttaa kuitenkaan.
Voi olla, että sitä häiritsee TeeCeen kommentointia enemmän se, että käytät vastineissasi adjektiiveja kuten "liikennesääntöjä prikulleen noudattava" liikaa tehokeinona, jostakin syystä leimaavana jopa. Kerroin jo aiemmin, etten ole hänen kommenteistaan sellaista näkökulmaa löytänyt. Toisaalta itse vaikutat "sopivasti valikoivalta". Ja tämä vain siksi, että hän nyt sattuu vetoamaan tismalleen saman lain tekstiin kuin sinäkin loppujen lopuksi - vaikkapa.
Uusi tilanne liikenteessä. Ajelin pyörällä pyörätietä loivaa alamäkeä 20-30 km/h ja otin pullosta hörpyt vasemmalla kädellä. Edessäni jonkin matkan päässä oli invalidi sähköpyörätuolissa tms. laitteella. Hetken päästä tuon laitteen takaa singahti kaksi kissan kokoista koiraa vapaana ja alkaen räksyttää minulle. Oikea käsi oli jarrukahvoilla, mutta koska se vaikuttaa takajarruun, hidastuvuus oli onnetonta rengas lukossa.
Kolme asiaa tuosta tuli mieleeni. Ensinnäkin paikka juomiselle oli huonosti valittu.
Toisekseen, tiedän kyllä, mutta enpä silti muistanut, miten surkeaa on vain takajarrun varassa tapahtuva hidastaminen. Silti suomalaiset valitsee jalkajarrullisia polkupyöriä, kun ne ovat niin turvallisia. Jokin kammo etujarrua kohtaan on monilla olemassa, siinähän voi vaikka lentää ohjaustangon yli.
Kolmanneksi, koirat pitäisi olla kytkettynä. Metsästyslaissa tuosta on ihan omat pykälänsä, mutta liikenteessä tulee muitakin piirteitä asiaan mukaan. Tietysti olen valmis sallimaan invalidille jotain mitä muiden osalta ei pidä hyväksyä.
Neljänneksi voisi tulla mieleen, että lähestyessään muita tiellä liikkujia polkupyörällä tai kävellen, siis yhteisellä kevyen liikenteen väylällä liikkuen, voisi välttää suurta nopeuseroa, mikä onnistuu helpommin pyöräilijän hidastaessa kuin kävelijän pistäessä juoksuksi ja lisäksi voisi keskittyä kohtaamistilanteeseen eikä mennä "minä olen liikennesääntöjen mukaan oikeassa" -asenteella. En tosin tiedä, millä asenteella Herbert liikkui, joten tämä kommentti on se kuuluisa "puhun yleisellä tasolla, en tästä yksittäistapauksesta" -kommentti.
Pari viikkoa sitten olin vajaan viikon Hollannissa eräässä pienessä kylässä, jossa polkupyörätiehys liikenteessä oli todella toista luokkaa kuin Suomessa on tottunut. Mutta ihmiset siellä selvästikin käyttivät pyörää kulkuvälineenä. Ajelivat rauhallisesti ja ihan normivaatteissa kuten autoilla liikkuvatkin. En muista nähneeni kuin yhden tekstiiliraketin liikenteessä.
Tiedän nimimerkki _Quusta vain sen minkä hän itse kertoo, eikä hän ole kertonut käyneensä kursseja. Jonkun tietyn yksilön tekemiset ei minua varsinaisesti kiinnosta, vaan liikenne joka koostuu tuhansista yksilöistä kiinnostaa kokonaisuutena.
Toisaalta, jos joku kertoo jonkun hyvän ja perustellun ajatuksen, niin niitä voi soveltaa käytäntöön.
Esimerkiksi ajonopeus moottoritiellä. 120 km/h vs. 100 km/h vaikuttaa 1 minuutin /10 km matkalla, mutta se myös kuluttaa polttoainetta sen verran että tuo minuutin käyttö voi olla taloudellisesti kannattavaa, ei pelkästään ympäristömielessä (liikennemelu + CO2 + NOx yms.). Ilman tämänkaltaista ajatusta kannattaisin mieluusti 140 km/h rajoitusta moottoritielle, vaikka toisaalta suomalaisilla on vakiintunut tapa ajaa lähellä edelläajavaa opettamistarkoituksessa (VIP on tulossa takana, väistä tai aja nopeammin!) jolloin peräänajot lisääntyisivät.
Kitupiikkien ajotapa vähentää haitariliikettä. Jono kiihtyy hitaasti sen jälkeen kun vauhti on päässyt hidastumaan, ja yksi syy jonojen hidastumiseen on se että ajetaan liian lähellä edelläajavaa. Joudutaan jarruttamaan jos joku vaihtaa kaistaa, tai jos edelläajavan nopeus hidastuu tulee jarrutuksesta liian voimakas.
Todistit juuri Karretten kommentin humpuukin arvioimisesta varsin oikeaksi. Kommenttiesi perusteella et osaa ajaa kovin taloudellisesti etkä turvallisuuden kannalta ennakoiden.
Ei, vaan päinvastoin. Haitaria soittavat edelläajavan puskurissa hinaavat pumppujalat, osalla vielä aina liian lähellä ajava mukautuva vakionopeussäädin, jolla pystyy pumppaamaan automaattisesti.
Taloudellinen ajo vaatii riittävän keskinopeuden, mikä puolestaan vaatii suuren turvavälin tuon nopeuden säilyttämiseksi.
Polttoaine on auton kahden suurimman menoerän joukossa. Kulutuksen merkityksen saa mitättömäksi vain ostamalla huomattavan kalliin auton tai niin huonon auton, että se tekee mieli vaihtaa pian pois. Jälkimmäisessä tapauksessa joku raukka joutuu kärsimään käytettynä ostamastaan ensimmäisen omistajan inhokista niin pitkään, että polttoainekulut nousevat auton käyttöiän aikana lähelle uuden ostohintaa tai jopa sen yli, ellei rakkinetta romuteta jo pienen ajomäärän jälkeen.
Esimerkiksi nimimerkkini auto on kuluttanut tähän mennessä lähes 40.000 litraa bensiiniä. Rouvan auto on niellyt noin 25.000 litraa. Kumpikin siis mitä ilmeisimmin ehtii kuluttaa polttoainetta uuden auton hinnalla.
Kyllä polttoainetta saisi menemään enemmänkin, mutta en vain hoksaa mitä saavuttaisin polkemalla moottorini läpi enemmän polttoainetta kuin tilanteen salliessa aina vähintään rajoitusnopeudella ajamiseen tarvitaan.
Tämä olisi erittäin mielenkiintoista kokeilla. Mistähän tuollaisen kurssin löytäisi, että saisi oman tason mitatuksi ja toivottavasti parannustakin aikaan?
Vedin viime kesänä nurin, kun en huomannut pyörän ilmaan pompauttavaa routapattia illan jyrkissä varjoissa.
Sama tilanne, yksi käsi tangossa ja selkä kenossa juomassa. Ei kannattaisi juoda kun ajaa 😀
Koska ennakointi on riskien tunnistamista, sitä voi, ja kannattaakin harjoitella aina ajaessa.
Hyvä mallinnus. Mitä paremmin ensimmäinen osa toimii, sitä vähemmän tulee harjoitusta jälkimmäiselle Jälkimmäinen osa nousee välttämättömäksi, kun ymmärtää oman erehtyväisyytensä. Käsittelytaitoa ei yhtään oikein ennakoiva saa luonnostaan riittävästi, joten sen joutuu tekemään lisäharjoituksilla.
Ohitit ensimmäisen vaiheen, riskin tunnistamisen. Tiedätkö sinä, millaiset onnettomuudet ovat tyypillisimpiä sinun ajoympäristössäsi liikkuvalle sinun kaltaiselle kuljettajalle? Puhun sinun ympäristöstäsi, koska useimmat meistä voivat turvallisesti rajata pois osan vakavista kolarityypeistä. Jos emme aja ikinä humalassa, voi omalta osaltaan unohtaa vahvasti humalaisten kohellukset.
Tyypillisten riskien tunnistaminen on se osa, jolle tulee harjoitusta päivittäin. Tämän ennakoinnin virheiden käsittelyyn ei pitäisi tulla harjoitusta edes joka kuukausi, joten hätätilannetaitoja ei opi, eikä opittu pysy kunnossa ilman tietoista lisäharjoitusta.
Eihän toki.
britanniassa liikenneympyrä on hyvä ohituspaikka. Riittävästi vauhtia, niin kaikki muut ovat vastaantulijoita, eivätkä ne ehdi törmätä.
Vähän liioittelua, mutta totta ainakin toinen puoli. Ja vaatii hyvää ennakointia.
Taloudellisen ajon kurssi googleen, ja sitten etsii sopivan kurssin. Ihan kivaa tuollaiseen kurssiin voi olla osallistua vaikka asiat olisivat jo kunnossa.
Yksi hakutulos: https://www.ecodriving.com/kurssit
"Teoriakurssin hyöty riippuu siitä, kuinka hyvin itselle uudet ja helpot niksit otetaan käyttöön. Esimerkiksi moottoritiellä ajo 100 km/h nopeudella 120 km/h sijasta säästää 1–2 litraa sadalla kilometrillä. Sen sijaan oman ajotavan – ”ajokäsialan” – huonoja tottumuksia ja riskitekijöitä on usein mahdotonta itse tunnistaa."
Kun kyseinen invalidi oli laitteensa kanssa paikoillaan, huomasi minut ja pysytteli reunassa, ei mielestäni olisi ollut mitään ongelmaa sivuuttaa tuo normaalilla hyväkuntoisella 3-4 m leveällä väylällä. Toki jos jokaisen jalankulkijan kohdalla pitäisi pudottaa ajonopeus (keskim. 26 km/h) n. 20 km/h alemmas, aika tavalla heikko olisi pyöräilyn kilpailukyky kulkutapamuotona esim. 35 km:n työmatkalla. Meillä on kuitenkin tarkoitus lisätä pyöräilyn suosiota, ei vähentää sitä. Vaihtoehtoisesti pitäisi sallia ajoradan käyttö. Jos muuten aletaan tarkasti sääntöjä noudattaa, viime aikojen havaintojeni mukaan n. puolet ajoistani kaupungissa tulee ajettua jalkakäytävällä, kun lain mukaan pitäisi olla ajoradalla. Tämä johtuu siitä, että pyöräteiden merkintä on luokatonta. Hyväksyn kuitenkin jalkakäytävän käytön monissa tilanteissa, koska seuraavassa risteyksessä pyörätie saattaa olla merkitty ja toisaalta autoilijat kuitenkin luulisivat minun olevan väärin perustein ajoradalla ja alkaisivat kouluttaa minua, vaikka todellisuudessa eivät itse osaa sääntöjä. Todennäköisesti tienpitäjäkin on väylän pyörille tarkoittanut, mutta unohtanut tieliikennelain ripotellessaan merkkejä satunnaisgeneraattorilla teiden varsille.
Pienemmän riesan tie tässä tapauksessa on ajaa niin kuin useimmat luulevat olevan oikein. Joskus kyllä oikein toivon ajoradalla ollessani poliisin pysähtyvän juttelemaan aiheesta, mutta vielä ei tätä ole tapahtunut.
Miksi vaatetus jollain tavalla vaikuttaa pyörän käyttötarkoitukseen? Eilen ajelin kyllä puuvillahousut jalassa, mutta muuten pääsääntöisesti käytän paremmin pyöräilyyn sopivia vaatteita. En voi käsittää tarvettasi puuttua toisten pukeutumiseen.
Maantiepyörä ja varsinkin gravel on muuten erinomainen työmatkapyörä. Toki näet varmaan punaista tuollaisen "kilpapyörän" kohdalla, minä taas en voi käsittää, miksi pyörä ei voisi olla ajamiseen erinomaisesti soveltuva.
Ja Hollanti ei muuten ole ainoa pyöräilymaa. Espanja, Italia, Ranska... Erona sinun asenteeseesi on se, että maantiepyöräilijä on osa liikennettä, ei mikään negatiivisen latauksen sisältävä tekstiiliraketti.
Ei näy tuolla hollantilaista mummopyörää tai suomalaista Helkaman hybridiä, joposta puhumattakaan.
Pihistelkää jostain muusta vaikka autonhinnasta, ettette ole teidentukkona ja ennakoiva ajotapa on varautumista tiellä ja pientareilla näkyvään osaan nopeudesta ja kulutuksesta riippumatta.
No oikeasti minulla ei ole vaikutusmahdollisuuksia kulutukseen kun ajan aina hybridillä mukautuvallanopeussäätimellä, eilenkin Helsingistä Tampereelle ja takaisin itse puuttumatta nopeuteen muuten kuin asettamalla korkeimman sallitun nopeuden.
Kiitos linkistä. Juuri tuohon oman suorituksen arviointiin haluaisin asiantuntija-apua, koska ennen ensimmäistäkään ammattilaisarviota (tässä mielessä) ainakin minä olen aika sokea omille virheilleni.
En ainakaan vielä katsonut kuin nuo videolinkkien otsikkokuvat (tai miksi niitä sanoisi).
Jo vain, niissä ollaankin hienoissa maisemissa ja maantiellä, jonne tekstiiliraketit hienosti sopivatkin. Olen kyllä laajakatseinen, mitä pyöräilijöiden vaatetukseen tulee. Minun puolestani saavat kyllä pukeutua, kunhan pukeutuvat.
Se vain, että normivaatetuksella etenevät ajelevat rauhallisesti (ainakin yleensä).
Ehkä osa kilpapyöräilijöiksi puketuneista pukeutuu niin vain muodin vuoksi, mutta minulle tulee mielikuva, että tarkoitus on mennä lujaa niin, että hiki lentää.
Jos pyöräilyä halutaan edistää siksi, että ceeookakkosia päästeltäisiin vähemmän, niin vähän on sama homma kuin sähköautoilun edistämisessä, mutta ikään kuin päinvastoin eli sähköautoja varten on väyläinfrastruktuuri olemassa, mutta välineet enempi puuttuu ja pyöräilyä varten on välineet olemassa, mutta infrastruktuuri enempi puuttuu.
Jalankulku olisi rentoa, jos ei pyöräilijät suhaisi samoilla reiteillä liian nopeina sinne ja autoväylillä pyöräilijät taas ovat hankalia hitaina ja ilman suojaavaa peltikilpeä.
Problematiikka on olemassa, mutta se ei ole pyöräilyä harrastavan vika.