Löysin aivan eri aihepiiristä hienon kuvajaisen näkemykselleni motiivin merkityksestä toiminnan aloittajana ja määrätietoisuuden ja päättäväisyyden merkityksestä käynnistyvän toiminnan ohjaamisessa oikealle uralle ja pitämiseen käynnissä... Vaikeutena on vaadittujen turvamekanismien toteuttaminen jokaisena päivänä, jokaista asennusta ja jokaista sijoitusta tehdessään. Sekä joka kerta ajaessaan: "Koen vastuuntuntoa itseäni ja muita kohtaan. Näiden vastuiden täyttäminen edellyttää jatkuvaa itsekuria, jotta asiat pysyvät raiteillaan ja kehitys on nousujohteista. Ei voi olla säätilasta tai mielialasta kiinni annanko kaikkeni"
@740 GLE kirjoitti:
Löysin aivan eri aihepiiristä hienon kuvajaisen näkemykselleni motiivin merkityksestä toiminnan aloittajana ja määrätietoisuuden ja päättäväisyyden merkityksestä käynnistyvän toiminnan ohjaamisessa oikealle uralle ja pitämiseen käynnissä:
"Motivaatio voi olla hyvä apu aloittamisessa, mutta se, joka vie projektin maaliin asti on itsekuri. Itsekuri jatkaa siitä mihin motivaatio lopahtaa. Itsekuri on se salainen ainesosa, jonka avulla monet menestyvät tilanteessa kuin tilanteessa."
"Meidän kaikkien oikeudet ovat siis samalla meidän kaikkien vastuita ja kansalaiset toteuttavat noita toistensa oikeuksia ottamalla harteilleen vastuita. Jatkuva vastuiden kantaminen vaatii itsekuria."
Nämä seuraavat pätevät myös kuljettajaan ja sähköasentajaan. Erillisiksi tehtäviksi paloiteltuna kyseessä on kasa periaatteessa hyvin yksinkertaisia asioita ja varotoimia, jotka jokainen tehtävään koulutettu kyllä osaa. Vaikeutena on vaadittujen turvamekanismien toteuttaminen jokaisena päivänä, jokaista asennusta ja jokaista sijoitusta tehdessään. Sekä joka kerta ajaessaan:
"Koen vastuuntuntoa itseäni ja muita kohtaan. Näiden vastuiden täyttäminen edellyttää jatkuvaa itsekuria, jotta asiat pysyvät raiteillaan ja kehitys on nousujohteista. Ei voi olla säätilasta tai mielialasta kiinni annanko kaikkeni"
Tuo viimeinen lainaus on kuin suoraan jostain firman koulutustilaisuuden lopun hengennostatuksesta. Koulutuksesta poistuvat uhkuvat uutta otetta elämään ainakin tunnin pari koulutuksen päätyttyä. Paluu arkeen tasoittaa enimmät energiat muutokseen pois.
@HybridRules kirjoitti:
Koulutuksesta poistuvat uhkuvat uutta otetta elämään ainakin tunnin pari koulutuksen päätyttyä. Paluu arkeen tasoittaa enimmät energiat muutokseen pois.
Jos SINÄ haluat kutsua koulutuksestaan "intoa uhkuen" motivoituneita ja silti kahdessa tunnissa kaiken unohtaneita luusereiksi, se on sinun oma valintasi. Minä en niin tehnyt.
En myöskään maalannut maailmaa mustavalkoiseksi, vaan senkin teit itse. Minä en pidä kahden tunnin unohdusta motivaation enkä itsekurin näyttönä ja saat olla tästä eri mieltä, jos tahdot.
En tiedä, mikä sinusta teki noin katkeran ja vaikean ihmisen, enkä kuluta tämän enempää kaunista kesäiltaa sen miettimiseen.
@HybridRules kirjoitti:
Koulutuksesta poistuvat uhkuvat uutta otetta elämään ainakin tunnin pari koulutuksen päätyttyä. Paluu arkeen tasoittaa enimmät energiat muutokseen pois.
Eli motiivia on vähän eikä itsekuria lainkaan?
Onko olemassa sellaista asiaa kuin "itsekuri" tai mitä sillä tarkkaan ottaen tarkoitetaan?
Minä poltin tupakkaa säännöllisesti viitisen vuotta (kauan sitten). Lopetin sen ainakin kaksi kertaa itsekurin avulla. Kummallakin kerralla ellei ollut jopa kolmekin kertaa, homma kaatui jollain "jos nyt tämän kerran" -tyyppisellä "vankilomalla". Yhden tapauksen muistankin, kun olin laivalla menossa Ruotsiin ja ajattelin, että enhän minä pikkusikareita ollut polttanutkaan vaan Marlboroa, joten ei haittaa, jos tässä laivalla, kun muutkin, polttelen bissen kanssa pari pikkusikaria. Jne. jne.
Itsekuri ehkä sopii joillekin, mutta eikö se ole sitten jonkinlainen maanpäällinen helvetti. Mieli tekee, mutta en per**** tee, kun kerran päätin, että en.
Lopetin tupakoinnin sitten yhtenä sunnuntaina ja panin vajaan askin kirjahyllyyn. En käyttänyt itsekuria vaan selitin itselleni, että enää en polta. Alkuun oli tietysti tilanteita, joissa oli hankaluuksia. Ruokasavut oli yksi sellainen. Oluella istuminen ilman tupakkaa toinen. Mutta olin päässyt itseni kanssa yhteisymmärrykseen, että minä en enää tupakoi ja siirsin ajatuksen ajassa vähän eteenpäin. Vähin erin ei enää tullut mieleenkään, että polttaisin.
Itsekuri on vähän sama asia kuin kuri. Se tulee ulkoapäin ja pakottaa tekemään jotain. Itsekuri tietysti tulee sisältäpäin, mutta jos homma on sen varassa, niin silloin antaa itselleen luvan haluta jotain, mutta samalla pyrkii itse sen kieltämään. Silloin tarvitaan motivaatiota, että jaksaa vastustaa kiusausta.
Itsekuria tepsivämpi tapa on selittää itselleen, miksi on järkevää toimia toisin ja jos uskoo oman selityksensä, niin homma on bueno ilman suurempaa ponnistusta. Eikä varsinaisesti tarvitse motivaatiota, on vain alkanut toimimaan toisin.
Motivointitapahtuman jälkeinen krapula ja hommien palaaminen ennalleen johtuu siitä, että kannettu vesi ei kaivossa pysy.
@HybridRules kirjoitti:
Onko olemassa sellaista asiaa kuin "itsekuri" tai mitä sillä tarkkaan ottaen tarkoitetaan?
Minä löysin tuon termin hieman aiemmin siteeraamastani blogikirjoituksesta, joten en voi olla aivan varma siitä, mitä kirjoittaja tarkoitti itsekurilla?
Mutta minun mielestäni vaikkapa tupakkalakkosi, palkasta päältä menevät indeksirahastojen kuukausierät ja tietoisuus itselleen aiheuttamistaan riskeistä liikenteessä sekä niiden riskien minimointikeinojen jatkuva tietoinen noudattaminen ovat hyviä esimerkkejä itsekurista. Moni muukin sana toki sopisi yhtä hyvin.
Itsekuri ehkä sopii joillekin, mutta eikö se ole sitten jonkinlainen maanpäällinen helvetti. Mieli tekee, mutta en per**** tee, kun kerran päätin, että en.
Jos "en per**** tee, kun kerran päätin" ei ole itsekuria, niin mitä se on? Ei jäädä väittelemään termeistä, koska minä tarkoitin itsekurilla juuri tuota päättäväisyyttä, jolla tupakkalakkosi teit. Varmaan moni muukin sana kuvaa samaa asiaa yhtä hyvin.
@HybridRules kirjoitti:
Onko olemassa sellaista asiaa kuin "itsekuri" tai mitä sillä tarkkaan ottaen tarkoitetaan?
Minä löysin tuon termin hieman aiemmin siteeraamastani blogikirjoituksesta, joten en voi olla aivan varma siitä, mitä kirjoittaja tarkoitti itsekurilla?
Mutta minun mielestäni vaikkapa tupakkalakkosi, palkasta päältä menevät indeksirahastojen kuukausierät ja tietoisuus itselleen aiheuttamistaan riskeistä liikenteessä sekä niiden riskien minimointikeinojen jatkuva tietoinen noudattaminen ovat hyviä esimerkkejä itsekurista. Moni muukin sana toki sopisi yhtä hyvin.
Itsekuri ehkä sopii joillekin, mutta eikö se ole sitten jonkinlainen maanpäällinen helvetti. Mieli tekee, mutta en per**** tee, kun kerran päätin, että en.
Jos "en per**** tee, kun kerran päätin" ei ole itsekuria, niin mitä se on? Ei jäädä väittelemään termeistä, koska minä tarkoitin itsekurilla juuri tuota päättäväisyyttä, jolla tupakkalakkosi teit. Varmaan moni muukin sana kuvaa samaa asiaa yhtä hyvin.
Ne tupakkalakot olivat itsekuria, mutta kun lopetin tupakoinnin, niin se ei enää ollut. Itsekuri on sitä, että pakottaa itsensä tekemään toisin kuin sisimmässään haluaisi. Siksi se niin työn takana onkin. On parempi suunnata ajatuksensa toisin, niin ei enää halua eri lailla kuin mitä järki sanoo.
Jos sinä haluat kutsua koulutuksestaan "intoa uhkuen" motivoituneita ja silti kahdessa tunnissa kaiken unohtaneita luusereiksi, se on sinun oma valintasi. Minä en niin tehnyt.
Okei, mutta jokin ominaisuus vain puuttuu koulutetulta. Oletat, että kaikenlaisen koulutuksen jälkeen motiivia ja itsekuria pitäisi löytyä. Jos arki tasoittaa huuman, niin sehän ei sitten voisi olla vaikka koulutuksen vika (lue: oikeastaan turhaa oppia saatu).
@Kumppani kirjoitti:
Oletat, että kaikenlaisen koulutuksen jälkeen motiivia ja itsekuria pitäisi löytyä.
En tietenkään oleta, enkä toki niin sanonutkaan. Oletin vain, että jos koulutuksessa hyväksi havaittu menetelmä jätetään käyttämättä, se on osoitus itsekurin puutteesta. Jos olet tästä eri mieltä, se on oikeutesi, mutta sano toki ääneen, että se on SINUN kantasi.
Mutta tämä vastaava tilanne on sinulla toistunut jo nyt niin monesti ja niin monen eri kirjoittajan kanssa, että mietitäänpä vähän tarkemmin mitä tässä oikein tapahtuu? En tiedä teetkö tämän tiedostamatta oikeasti kuvitellen minun sanoneen kuten väitit, vai väitätkö niin ihan tahallisesti ristiriitaa luodaksesi? Optimistina veikkaan ensinmainittua tiedostamatonta pelkoa ottaa vastuu sanomisistaan? Minusta nimittäin kuulostaa siltä, ettet jostain syystä uskalla ottaa vastuuta sanomisistasi ollenkaan ja siksi puhut kaikesta kierrellen ja omia tulkintojasi muiden suuhun sovittaen? Kysyt jatkuvasti "sinähän saonit/oletit/tarkoitit näin"? "Tuohan johtaisi siihen, että..." ja niin edelleen.
Näen usein toistuvan tilanteen, jossa arvostelet muita mielipiteistä tai väitteistä, jotka sinä itse esitit todellisuudessa omina päätelminäsi muiden sanomisista. Sinulle on myös selvästi vaikeaa avata omia arvojasi ja valintojasi muille edes aivan suoraan asiasta kysyttäessä. En tiedä, mistä pelkosi on sinulle opetettu, mutta elämäsi olisi helpompaa, jos pääsisit eroon tuosta pelostasi. OMAN KANNAN esiin tuominen johtaa jossain vaiheessa törmäyksiin ja välillä muut myös osoittavat oman virhepäätelmän, mutta ei siihen kuole. Tällä foorumilla on sellainen tietomäärä, että huteista jää kiinni heti. Vaihda tämä tilanne noloudesta oppimismahdollisuudeksi. Voin luvata, että kun vaikkapa NHB vetää omaa virheellistä väitettäni faktalla päähän, sitä asiaa en enää unohda. Erehtymiseni on siis demonstroitu julkisesti, mutta sen seurauksena myös tiedän enemmän, mikä on hyvä asia.
Olen melko varma, että sinun olisi jatkossa helpompi keskustella muiden kanssa, jos voisit opetella ottamaan vastuun sanomisistasi yrittämättä syöttää omia sanojasi muiden suuhun. Sen voi opetella aivan tietoisena muutoksena. Jos haluat, voit ottaa tästä harjoitustehtävän. Seuraavan kerran kun sinusta olisi luontevaa kirjoittaa vaikkapa tuon yllä olevan postisi tavoin "oletat, että..." niin aloitapa se teksti ihan uudella tavalla: "minusta näyttää siltä, että...". Tällä rakenteella otat ITSE vastuun päätelmästäsi. Se olisi rehellistä, koska sinun tekstisi kuvastaa joka tapauksessa sinun omia päätelmiäsi.
Oman työn ja oman tekstin signeeraaminen omalla nimellä on vastuun ottamista. Yritys signeerata oma teksti toisen nimiin on väärennös.
Minusta nimittäin kuulostaa siltä, ettet jostain syystä uskalla ottaa vastuuta sanomisistasi ollenkaan ja siksi puhut kaikesta kierrellen ja omia tulkintojasi muiden suuhun sovittaen? Kysyt jatkuvasti "sinähän saonit/oletit/tarkoitit näin"? "Tuohan johtaisi siihen, että..." ja niin edelleen
Kyllä minä otan vastuun sanomisistani. Se on kuitenkin eri asia kuin tuo tulkintasi sen suhteen, pidätkö sanomisiani kiertelynä ja sovittamisena, eikö vain.
Sinäkö et sitten tekisi vastavaanlaista? Tuossa juuri edellä kirjoitit näin:
Oletin vain, että jos koulutuksessa hyväksi havaittu menetelmä jätetään käyttämättä, se on osoitus itsekurin puutteesta.
Minusta näyttää siltä kuin kuvittelisit sinulla olevan paremmat edellytykset tietää, että koulutuksen menetelmä olisi ollut hyvä edes? Ja siitä huolimatta ihmettelet itsekurin kannalta asiaa.
Näen usein toistuvan tilanteen, jossa arvostelet muita mielipiteistä tai väitteistä, jotka sinä itse esitit todellisuudessa omina päätelminäsi muiden sanomisista.
Kuten sinäkin teit tuossa ja teet. Ja useimmat kirjoittajat. Onko tällaisilla keskutelupalstoilla paljon muuhun mahdollisuuksia.
Se mikä toistuu useinkin - ja jota nyt et muista/halua muistaa, vaikka olen monet kerrat tarkentanut ihmettelijälle - on se, että minua moititaan kyselemisestä. Miksikö kyselen? No ihan siksi, että saisin paremman käsityksen toisen kirjoittajan kommenteista: jos ymmärsin asian näin, olenko jäljillä vai en. Ja jos olin, niin ehkä alkuperäinen kirjoittaja tulkitsee seuraavan kysymykseni "hankalaksi"? Tuo siis kuvaamaan keskustelujen kulkua yleisellä tasolla. Mutta usein käy niin, että vastaus jää saamatta - tai sitten lähdetään "kyselytuntisyytteellä" väistelemään aihetta. Vain tekstistä sen voi (yrittää) tulkita.
Sinulle on myös selvästi vaikeaa avata omia arvojasi ja valintojasi muille edes aivan suoraan asiasta kysyttäessä. En tiedä, mistä pelkosi on sinulle opetettu, mutta elämäsi olisi helpompaa, jos pääsisit eroon tuosta pelostasi.
Voisit kuluttaa kaunista kesäpäivää sen miettimiseen, että tuossakin teit täysi omia johtopäätöksiäsi mielestäni. Aiheista jota siis yrität vierittää minulle virheeksi tms. Eikö se olisi ristiriidassa sen "viestisi" kanssa?
Oman kannan esiin tuominen johtaa jossain vaiheessa törmäyksiin ja välillä muut myös osoittavat oman virhepäätelmän, mutta ei siihen kuole.
Miksi minä en toisi omaa kantaani esille, jos argumentoin sinun kirjoituksiisi? Jos jollakin tavalla kyseenalaistan, niin se on jo kanta. Mitä se olisi sitten?
Olen melko varma, että sinun olisi jatkossa helpompi keskustella muiden kanssa, jos voisit opetella ottamaan vastuun sanomisistasi yrittämättä syöttää omia sanojasi muiden suuhun.
Miksi sinä syötät tuollaista minun suuhuni?
Seuraavan kerran kun sinusta olisi luontevaa kirjoittaa....ihan uudella tavalla: "minusta näyttää siltä, että...". Tällä rakenteella otat ITSE vastuun päätelmästäsi. Se olisi rehellistä, koska sinun tekstisi kuvastaa joka tapauksessa sinun omia päätelmiäsi
Kiitos vinkistä, mutta älä unohda sinäkään toimia kuten opetat.
Itse tunnistan melko helposti oman kirjoitukseni josta on kulunut jo paljon aikaa. Tuossa palstan uudistuksessa meni paikoin nimimerkit sekaisin, ja huomasin asioista ja tekstin muotoiluista että minulle oli päätynyt joissakin viesteissä nimimerkiksi Chrysler-man. Joka en siis ole koskaan ollut. Ei siinä mitään, nimimerkin vaihto voi joskus olla hyvä juttu koska asiat ovat tärkeitä, ei se kuka sen asian sanoo /kirjoittaa.
Luetko sinä Kumppani omia kirjoituksiasi jälkeenpäin? Ne tunnistaa hyvin, mutta vastaisitko itse itsellesi joskus jotakin, vai ovatko ne mielestäsi lähes, tai täysin täydellisiä sellaisenaan kuin ovat?
@HybridRules kirjoitti:
Onko olemassa sellaista asiaa kuin "itsekuri" tai mitä sillä tarkkaan ottaen tarkoitetaan?
Minä löysin tuon termin hieman aiemmin siteeraamastani blogikirjoituksesta, joten en voi olla aivan varma siitä, mitä kirjoittaja tarkoitti itsekurilla?
Mutta minun mielestäni vaikkapa tupakkalakkosi, palkasta päältä menevät indeksirahastojen kuukausierät ja tietoisuus itselleen aiheuttamistaan riskeistä liikenteessä sekä niiden riskien minimointikeinojen jatkuva tietoinen noudattaminen ovat hyviä esimerkkejä itsekurista. Moni muukin sana toki sopisi yhtä hyvin.
Itsekuri ehkä sopii joillekin, mutta eikö se ole sitten jonkinlainen maanpäällinen helvetti. Mieli tekee, mutta en per**** tee, kun kerran päätin, että en.
Jos "en per**** tee, kun kerran päätin" ei ole itsekuria, niin mitä se on? Ei jäädä väittelemään termeistä, koska minä tarkoitin itsekurilla juuri tuota päättäväisyyttä, jolla tupakkalakkosi teit. Varmaan moni muukin sana kuvaa samaa asiaa yhtä hyvin.
Tuli "itsekuri" -termistä mieleen tuossa kotio ajellessa, että tupakkalakko tehdään itsekurin varassa, mutta tupakoimattomuutta ei tehdä. Oikeastaan henkilö, joka ryhtyy tupakkalakkoon jo lähtökohtaisesti antaa itselleen mahdollisuuden lopettaa lakko.
Henkilö, joka ei ole koskaan polttanutkaan, ei tarvitse itsekuria ollakseen polttamatta. Ei tupakoiminen niin haluttavaa ole, että jokainen polttaisi ellei olisi itsekuria välttää sitä.
Tupakoinnin voi lopettaa alkamalla tupakoimattomaksi. Ja itsekurin voi silloin unohtaa.
Onkohan tuossa analogiaa siihen, että toisille jonkun kurssin opit jäävät päälle ja toisille eivät. Kukaan ei ehkä noudata oppeja itsekurin varassa vaan toisille opit sopivat luonnostaan ja toisille eivät. Ensin mainitut soveltavat uusia oppeja jatkossakin ja ihmettelevät, kun toisilta loppuu itsekuri ja palaavat entiseen. Ensin mainittujen ei tarvitse käyttää itsekuria ollenkaan vaikka ehkä itse luulevat käyttävänsä. Toisten pitäisi oikeasti sisäistää uusi ajatusmalli eikä yrittää itsekurin voimalla suorittaa sitä kuin ulkoa opittua läksyä.
@HybridRules kirjoitti:
Henkilö, joka ei ole koskaan polttanutkaan, ei tarvitse itsekuria ollakseen polttamatta. Ei tupakoiminen niin haluttavaa ole, että jokainen polttaisi ellei olisi itsekuria välttää sitä.
Ei takerruta yhden sanan merkitykseen, vaikka samaa mieltä olenkin.
Tupakkalakkoesimerkkisi on loistavasti toimiva analogia, demonstroimaan sitä, että olemassaolevaa nykytilaa voi jatkaa ilman tietoista ponnistusta (kutsutaanpa sitä ihan millä nimellä tahansa). Mutta nykytilanteen muuttaminen vaatii ensin jonkin motiivin joka pistää ihmisen liikkeelle.
Psykologit ovat todenneet, että tieto motivoi meitä varsin heikosti, tästä esimerkkinä toimii jälleen tupakointi, ainakin länsimaissa, joissa tietoa aivan varmasti on riittävästi kaikkien tupakoijienkin saatavilla.
Vaikka tupakkalakko saattaa alkaa hyvin motiivein, sen ylläpitäminen vaatii jotain muutakin ja sitä muuta olen tässä kutsunut itsekuriksi. Jos joku osaa antaa paremmin kuvaavan sanan, en pane vastaan.
Tupakoinnin voi lopettaa alkamalla tupakoimattomaksi. Ja itsekurin voi silloin unohtaa.
Aivan, ja näin tapahtuu heti kun on oikeasti muuttunut tupakoimattomaksi, eikä joudu käyttämään tietoista ponnistusta totutusta poiketakseen.
Onkohan tuossa analogiaa siihen, että toisille jonkun kurssin opit jäävät päälle ja toisille eivät.
Eiköhän tähän vaikuta oppimiskyky ja sen oivaltaminen saako oppimastaan uudesta menetelmästä mitään hyötyä vai ei? Jos on erehdyksessä ilmoittautunut kurssille, joka ei auta omaa tekemistä, niin eihän siitä mitään hyötyä ole.
Mutta sinä puhuit muistaakseni kurssilla annetuista opeista innostumiseen saakka kiinnostuneista ihmisistä, joiden mielenkiinto hyödyntää oppimaansa katosi kurssin jälkeen. Se oli minusta yllättävä havainto. En ymmärrä, mikä saa työtä helpottavan tai muuten parantavan menetelmän jo alustavasti oppineen palaamaan vanhaan ja hankalampaan?
Ensin mainittujen ei tarvitse käyttää itsekuria ollenkaan vaikka ehkä itse luulevat käyttävänsä.
Kyllä me kaikki joudumme uusia asioita oppiessamme ja opittua käyttöön ottaessamme rämpimään läpi sellaisen jakson, jossa vasta opittu toimintatapa ei ole vielä luontainen autopilotilla tapahtuva toiminta vaan tietoisen ajatustyön tulos. Tämä oman käytöksen tietoisen muuttamisen vaihe ilmenee käsittääkseni jokaisella, vaikka rutiinin automatisoinnin jälkeen onkin helppo painaa autopilotti päällä.
Toisten pitäisi oikeasti sisäistää uusi ajatusmalli eikä yrittää itsekurin voimalla suorittaa sitä kuin ulkoa opittua läksyä.
Me näytämme molemmat olevan sitä mieltä, että kaikki eivät opi samalla tavoin, eivätkä motivoidu samoista asioista eivätkä meidän fyysisetkään edellytyksemme oppimiseen tai opitun toteuttamiseen ole samanlaiset. Silti on paljon liikenteen kaltaisia prosesseja, joihin kaikkien pitää pystyä osallistumaan. Eikö näistä lähtökohdista olisi aika outoa yrittää pakottaa kaikki samaan ajatusmalliin, etenkin kun liikenneturvallisuuden kannalta sama TOIMINTAMALLI riittää, onpa sen opiskelun menetelmä ja toteuttamisen syy mikä tahansa? Mutta automatisoidahan se toki kannattaa, koska kenenkään tarkkaavaisuus ei hyvistä aikomuksista huolimatta riitä tuntikausiksi.
Eikö tämä oppimisvaiheessa tarvittava itsensä pakottaminen muuttumaan kannattaisikin mahdollisimman pikaisesti kääntää rutiiniksi niin päin, että tunnistetaan millä tavalla saa itsensä ensin (tavalla tai toisella) opiskelemaan toimimaan oikein ja sen jälkeen toistamaan sitä opittua oikeaa suoritusta aivan kuten sanotkin, ilman itsekuria luonnollisena osana omaa elämää.
Koska olemme erilaisia, on omalta kannalta tärkeää oppia se, miten pystyy itse oppimaan, koska se on eri ihmisillä eri asia. Sanonta ettei vanha koira opi uusia temppuja perustuu siihen, että nuori koira on jo aiemmin mokannut oman tulevaisuutensa. Nuoren koiran vastuulla oman tulevaisuutensa vuoksi on nimittäin oppia yksi tärkeä asia niin kauan kuin vielä osaa jotain oppia. Se on kuinka opitaan uusia temppuja. Kuulostaa sanaleikiltä, mutta tästä on leikki kaukana. Kun nuori opiskelja on puolivahingossa älynnyt, millä tavalla oppii monimutkaisia teknisiä rakenteita tai laskukaavoja, hän pystyy tietoisesti hyödyntämään tätä oppimisen oppimistaan jatkossa. Siksi harmaatukkainen insinööri pystyy edelleen ottamaan kopin uudenlaisesta piirustuksesta, jonka hän opiskelee omalla itselleen toimivaksi havaitsemallaan tavalla. Ei se oppiminen iän myötä nopeudu, eikä muisti parane. Mutta terveen ihmisen oppimiskyky säilyy kun tietää kuinka sitä stimuloidaan.
Siksi palaan kysymykseeni mitä väliä on sillä menetelmällä, jolla parempi ajotapa omaksutaan tai sillä prosessilla, jolla sitä toistetaan huolella jokaisella ajokerralla? Eikö se ole pääasia, että näin tapahtuu?
mitä väliä on sillä menetelmällä, jolla parempi ajotapa omaksutaan tai sillä prosessilla, jolla sitä toistetaan huolella jokaisella ajokerralla? Eikö se ole pääasia, että näin tapahtuu?
Tässä lienee se asian ydin. Mikä on parempi ajotapa kuin se tienkäyttäjän nykyinen ajotapa, kuka sen paremmuuden määrittelee? Onko se ajansäästö, onko se muita nopeampi (pitää ohitella paljon, se on hyvä), vaiko jokin muu?
Minulla motiivit -minun mielestäni hyvään ajotapaan- olivat herrasmiesmäinen ajotapa (älä ole mulukku) ja taloudelliset (auton tekniikan tai peltien korjauttaminen on kallista, ylinopeussakot ovat turha ylimääräinen ajoneuvovero, ellei ole ansaittu rangaistus ajotapavirheestä joka liittyy RL23 vaaratilanteisiin), ja siitä oli sitten hyvä laajentaa asiaa ympäristöystävällisyyteen ja turvallisuuteen sekä matkustusmukavuuteen.
Niin, se ajotapa ei ole aina hidas, vaan kyseessä on se että ennalta arvattavat tapahtumat eivät tulisi yllätyksenä, eli en halua selittää kolaria onnettomuudeksi, ellei se ollut sellainen.
Nuo koulutustapahtumien unohtamiset lienevät sellaisia hengenluomistilaisuuksia missä todetaan että kaikki ovat toistensa kavereita tms., mutta sitten arjessa palataan ihan samoihin kuvioihin kuin ennenkin?
Koska et selvästikään näe tässä keskustelussa mitään ongelmaa, en jatka tästä enempää.
Jos "ongelmia" olisikin, niin heititkö aiemmin ensimmäisen kiven? Siitä oli kyse, mutta voithan sinä paeta asian taakse...
(HybridRulesille) ...puhuit muistaakseni kurssilla annetuista opeista innostumiseen saakka kiinnostuneista ihmisistä, joiden mielenkiinto hyödyntää oppimaansa katosi kurssin jälkeen. Se oli minusta yllättävä havainto. En ymmärrä, mikä saa työtä helpottavan tai muuten parantavan menetelmän jo alustavasti oppineen palaamaan vanhaan ja hankalampaan?
Ja sinäkö et tosiaankaan tee todellisuudessa omia päätelmiäsi muiden sanomisista? Missä kohtaa sanotaan, että kurssilla olisi ollut mitään joka toisi työhön helpotusta tai muuten parannusta? Ja sen huomaisi vasta innostuksen laannuttua reaalityössä. Ei sellainen useinkaan ole ollenkaan yllättävä havainnoitavaa. Teoria voi olla hyvä, mutta...
Luetko sinä omia kirjoituksiasi jälkeenpäin? Ne tunnistaa hyvin, mutta vastaisitko itse itsellesi joskus jotakin, vai ovatko ne mielestäsi lähes, tai täysin täydellisiä sellaisenaan kuin ovat?
Ei mitään hajua mitä tuolla yritit kertoa! Luitko oman kirjoituksesi jälkeenpäin?
@HybridRules kirjoitti:
Henkilö, joka ei ole koskaan polttanutkaan, ei tarvitse itsekuria ollakseen polttamatta. Ei tupakoiminen niin haluttavaa ole, että jokainen polttaisi ellei olisi itsekuria välttää sitä.
Ei takerruta yhden sanan merkitykseen, vaikka samaa mieltä olenkin.
Tupakkalakkoesimerkkisi on loistavasti toimiva analogia, demonstroimaan sitä, että olemassaolevaa nykytilaa voi jatkaa ilman tietoista ponnistusta (kutsutaanpa sitä ihan millä nimellä tahansa). Mutta nykytilanteen muuttaminen vaatii ensin jonkin motiivin joka pistää ihmisen liikkeelle.
Psykologit ovat todenneet, että tieto motivoi meitä varsin heikosti, tästä esimerkkinä toimii jälleen tupakointi, ainakin länsimaissa, joissa tietoa aivan varmasti on riittävästi kaikkien tupakoijienkin saatavilla.
Vaikka tupakkalakko saattaa alkaa hyvin motiivein, sen ylläpitäminen vaatii jotain muutakin ja sitä muuta olen tässä kutsunut itsekuriksi. Jos joku osaa antaa paremmin kuvaavan sanan, en pane vastaan.
Tupakoinnin voi lopettaa alkamalla tupakoimattomaksi. Ja itsekurin voi silloin unohtaa.
Aivan, ja näin tapahtuu heti kun on oikeasti muuttunut tupakoimattomaksi, eikä joudu käyttämään tietoista ponnistusta totutusta poiketakseen.
Onkohan tuossa analogiaa siihen, että toisille jonkun kurssin opit jäävät päälle ja toisille eivät.
Eiköhän tähän vaikuta oppimiskyky ja sen oivaltaminen saako oppimastaan uudesta menetelmästä mitään hyötyä vai ei? Jos on erehdyksessä ilmoittautunut kurssille, joka ei auta omaa tekemistä, niin eihän siitä mitään hyötyä ole.
Mutta sinä puhuit muistaakseni kurssilla annetuista opeista innostumiseen saakka kiinnostuneista ihmisistä, joiden mielenkiinto hyödyntää oppimaansa katosi kurssin jälkeen. Se oli minusta yllättävä havainto. En ymmärrä, mikä saa työtä helpottavan tai muuten parantavan menetelmän jo alustavasti oppineen palaamaan vanhaan ja hankalampaan?
Ensin mainittujen ei tarvitse käyttää itsekuria ollenkaan vaikka ehkä itse luulevat käyttävänsä.
Kyllä me kaikki joudumme uusia asioita oppiessamme ja opittua käyttöön ottaessamme rämpimään läpi sellaisen jakson, jossa vasta opittu toimintatapa ei ole vielä luontainen autopilotilla tapahtuva toiminta vaan tietoisen ajatustyön tulos. Tämä oman käytöksen tietoisen muuttamisen vaihe ilmenee käsittääkseni jokaisella, vaikka rutiinin automatisoinnin jälkeen onkin helppo painaa autopilotti päällä.
Toisten pitäisi oikeasti sisäistää uusi ajatusmalli eikä yrittää itsekurin voimalla suorittaa sitä kuin ulkoa opittua läksyä.
Me näytämme molemmat olevan sitä mieltä, että kaikki eivät opi samalla tavoin, eivätkä motivoidu samoista asioista eivätkä meidän fyysisetkään edellytyksemme oppimiseen tai opitun toteuttamiseen ole samanlaiset. Silti on paljon liikenteen kaltaisia prosesseja, joihin kaikkien pitää pystyä osallistumaan. Eikö näistä lähtökohdista olisi aika outoa yrittää pakottaa kaikki samaan ajatusmalliin, etenkin kun liikenneturvallisuuden kannalta sama TOIMINTAMALLI riittää, onpa sen opiskelun menetelmä ja toteuttamisen syy mikä tahansa? Mutta automatisoidahan se toki kannattaa, koska kenenkään tarkkaavaisuus ei hyvistä aikomuksista huolimatta riitä tuntikausiksi.
Eikö tämä oppimisvaiheessa tarvittava itsensä pakottaminen muuttumaan kannattaisikin mahdollisimman pikaisesti kääntää rutiiniksi niin päin, että tunnistetaan millä tavalla saa itsensä ensin (tavalla tai toisella) opiskelemaan toimimaan oikein ja sen jälkeen toistamaan sitä opittua oikeaa suoritusta aivan kuten sanotkin, ilman itsekuria luonnollisena osana omaa elämää.
Koska olemme erilaisia, on omalta kannalta tärkeää oppia se, miten pystyy itse oppimaan, koska se on eri ihmisillä eri asia. Sanonta ettei vanha koira opi uusia temppuja perustuu siihen, että nuori koira on jo aiemmin mokannut oman tulevaisuutensa. Nuoren koiran vastuulla oman tulevaisuutensa vuoksi on nimittäin oppia yksi tärkeä asia niin kauan kuin vielä osaa jotain oppia. Se on kuinka opitaan uusia temppuja. Kuulostaa sanaleikiltä, mutta tästä on leikki kaukana. Kun nuori opiskelja on puolivahingossa älynnyt, millä tavalla oppii monimutkaisia teknisiä rakenteita tai laskukaavoja, hän pystyy tietoisesti hyödyntämään tätä oppimisen oppimistaan jatkossa. Siksi harmaatukkainen insinööri pystyy edelleen ottamaan kopin uudenlaisesta piirustuksesta, jonka hän opiskelee omalla itselleen toimivaksi havaitsemallaan tavalla. Ei se oppiminen iän myötä nopeudu, eikä muisti parane. Mutta terveen ihmisen oppimiskyky säilyy kun tietää kuinka sitä stimuloidaan.
Siksi palaan kysymykseeni mitä väliä on sillä menetelmällä, jolla parempi ajotapa omaksutaan tai sillä prosessilla, jolla sitä toistetaan huolella jokaisella ajokerralla? Eikö se ole pääasia, että näin tapahtuu?
Päästiin vissiin aika kauas offiin topikista
En ole tuohon kysymykseesi vastannut. Kyllä vaan, pääasia on päämäärän saavuttaminen ohjamaamalla itsensä toimimaan tavoitteen mukaan ja se ohjaaminen varmaankin tapahtuu vähän eri tavalla jokaisella yksilöllä. Itsekuri on työkalu, jota tarvitaan muutoksen alussa, mutta itsekurin varaan jos asia jää, niin voi olla melko varma, että ennen pitkää palaa entiseen. Tupakkalakko ja dieetti ovat sellaisia asioita, jotka jo sanana suorastaan alleviivaavat, että kyse on tilapäisestä toimintatavan muuttamisesta. Pohjimmainen asia tai villakoiran ydin on, että itsellä on tavoite ja on itselleen osannut aukottomasti perustella, että tavoite on vaivannäön arvoinen ja sitten alkaa toteuttaa sitä. Ja tosiaan on varmaan kuten sanot, että aluksi täytyy itse pakottaa itsensä seuraamaan viitoittamaansa tietä.
Liekö kovinkaan vaarallista mennä välillä otsikosta sivuun näillä keskustelupalstoilla, jos ei tietoisesti pyri hajottamaan keskusteluketjua. Ainahan voi pienen metsäkoukkauksen jälkeen palata tien päälle.
Uudessa tieliikennelaissa sanotaan lyhyesti, että ”tarpeeton ja häiritsevä ajoneuvolla ajo on kielletty” (TLL 54§). Lyhyt virke kertoo vähän, mutta pitää sisällään yllättävän paljon.
Konkreettisin muutos nykyiseen on, että tähän saakka on kiellettyä ollut vain tarpeeton ja häiritsevä ajo taajamissa, mutta kesäkuussa uusi säännös on voimassa koko maassa.
– Kuvaavaa tällaiselle ajolle on, että ei olla matkalla mihinkään, vaan pikemminkin kulutetaan aikaa, ajellaan hitaasti ja toistuvasti samoja katuja.
– Sinällään perustuslaki turvaa liikkumisvapauden, mutta myös kansalaisten kotirauha on lailla suojattu.
TeeCee: ”Sinun tapauksessa se johti esimerkiksi kameravalvonnan vastustamiseen sillä perusteella, että ne eivät paranna sinun turvallisuuttasi.”
740 GLE:Ei, vaan minä vastustan edelleen kameravalvontaa siksi että:
o en voi parantaa omaa ajamistani kameroilla, koska ne eivät vaikuta ajamiseeni
No hyvä, muotoilen uudelleen: sinun tapauksessasi itsekäs ajattelutapa johti esimerkiksi kameravalvonnan vastustamiseen sillä perusteella, että se ei vaikuta sinun ajamiseesi. Moni ihminen saa kiittää hengissä olostaan tai terveydestään kameravalvontaa, ja sinä vastustat sitä koska se ei vaikuta juuri SINUN ajamiseesi.
Ihmismielen toimintaa tutkineet ovat suositelleet oman ajattelun sokeiden pisteiden etsimiseen sitä, että oma mielipide siirretään toiseen asiayhteyteen. Esimerkkejä: huumevierotusohjelmat eivät ole vaikuttaneet minun elämääni, joten vastustan niitä. Naisten oikeuksien polkemisesta ei ole ollut minulle haittaa, joten vastustan heidän asemansa parantamista. Pakolaislasten auttaminen ei hyödytä minua, joten vastustan heidän auttamistaan. Liikenteen huume- ja alkoholivalvonta ei ole vaikuttanut elämääni, joten vastustan sitä.
740 GLE: ”Ei, vaan minä vastustan edelleen kameravalvontaa siksi että:
o osa kameroista on väärin sijoitettuja (myös poliisin mielestä)
Viittaatko poliisin mielipiteellä siihen Kaleva-lehden artikkeliin, jossa kerrottiin Liikkuvan poliisin Perinneyhdistyksen julkaisemasta kannanotosta, että "Poliisi on itse myöntänyt, ettei määrättyjä valvontapisteitä käytetä niiden virheellisen sijoittamisen seurauksena". Sanoit silloin, että tuo poliisin kannanotto on kuin omasta kynästäsi, mutta Poliisin kynästä se ei ollut, vaan LP:n muistoa vaalivan yhdistyksen kynästä.
Vaikka kameraa ei olekaan kaikissa pöntöissä, ei se silti tarkoita, että kamera olisi väärin sijoitettu. Sijoittelun oikeellisuus riippuu siitä, kuinka hyvin se palvelee tarkoitusta, johon sijoittelulla pyritään. Suomessa käytössä olevan Victorian mallin ideana on saada kuskit ajattelemaan, että ylinopeudesta voi jäädä kiinni missä tahansa osassa tieverkkoa. Kaikkihan ajattelevat omasta mielestään loogisesti, joten jos pöntöt olisivat vain loogisissa paikoissa, kuskeille tulisi houkutus ajaa ylinopeuksia paikoissa, joissa heidän oman logiikkansa mukaan olisi epäloogista pitää kameraa. Victorian mallissa on tarkoitus saada viidakkorumpu viestittämään, että missään ei ole turvassa, kameroita pistetään mihin sattuu.
Niin sanotun Ruotsin mallin toimintaperiaate on toinen, joten sitä käytettäessä ei olisi järkevää käyttää kameroita niin kuin Suomessa nyt käytetään. Ruotsilla oli resursseja hankkia yli 12-kertainen määrä kameroita Suomeen verrattuna. Suomen kameroilla saisi valvottua T:ku-Tampere välin Ruotsin mallia käyttäen, mutta Victorian mallilla saatiin valvontaa isolle osalle päätieverkosta.
Onko Ruotsin malli mielestäsi niin paljon tehokkaampi kuin Victorian malli, että reilun sadan kilometrin tieosuudella saataisiin säästettyä enemmän onnettomuuskuluissa kuin nykyisellä yli 3000:lla Victorian mallin mukaan valvotulla tiekilometrillä? Vai miten sinä perustelet Ruotsin mallin paremmuuden?
Suomessa käytössä olevan Victorian mallin ideana on saada kuskit ajattelemaan, että ylinopeudesta voi jäädä kiinni missä tahansa osassa tieverkkoa.
Jokainen oppii kameratolppienpaikat, ja ensikertalaiselle ilmoitetaan alueella nopeusvalvontaa, navigaattori varoittaa ennen tolppaa on siellä kamera tai ei.
@TeeCee kirjoitti:
No hyvä, muotoilen uudelleen: sinun tapauksessasi itsekäs ajattelutapa johti esimerkiksi kameravalvonnan vastustamiseen sillä perusteella, että se ei vaikuta sinun ajamiseesi. Moni ihminen saa kiittää hengissä olostaan tai terveydestään kameravalvontaa, ja sinä vastustat sitä koska se ei vaikuta juuri SINUN ajamiseesi.
Muotoillahan sinä osaat, mutta koetapa jatkossa keskittyä muotoilemaan lähinnä omia ajatuksiasi. Olet nyt toistuvasti siteerannut tekstiäni irti kontekstistaan. On täysin selvää, että kyse ei voi olla vahingosta, koska olemme käyneet saman keskustelun jo useita kertoja ja nyt taas toistat samaa ilmeisen tahallista virhettäsi. Jälleen kerran yllä siteeraamasi kommenttini ON VAIN OSA vastineestani sinun edelliseen harhautusyritykseesi, jolloin kirjoitin 29.5.2020 kello 11:06 kolme syytä vastustaa kameravalvontaa:
"Ei, vaan minä vastustan edelleen kameravalvontaa siksi että:
en voi parantaa omaa ajamistani kameroilla, koska ne eivät vaikuta ajamiseeni
osa kameroista on väärin sijoitettuja (myös poliisin mielestä)
kameroilla korvattiin poliisien suorittama liikennevalvonta kuten arvasinkin"
Minun ei tarvitse keksiä valinnoilleni muiden mielestä eettisesti kestäväksi arvelemiani perusteluita, vaan pystyn myöntämään ostavani auton ja ajavani omien tarpeideni mukaan enkä parantaakseni maailmaa. Siksi ei ole mitään tarvetta edes yrittää irtisanoutua listan ensimmäisestä argumentista. Itsekkäisiin motiiveihini sisältyvät toki turvallisuus- ja taloudellisuusvaatimukseni, jotka asetan puhtaasti omaksi edukseni. Ei siitä minulle tietenkään haittaa ole, jos pakokaasun ja kolarien määrä sen seurauksena vähenevät. Sen sijaan en koe olevani vastuussa tulkinnoista, joissa ensimmäinen kohta on erotettu kahdesta muusta.
Oletko koskaan miettinyt, mikä mielessäsi minuun leimaamassasi asenteessa ärsyttää sinua niin paljon, että se motivoi sinut hakkaamaan minua näillä itse rakentamillasi olkiukoillasi toistuvasti? Eikö olisi mielenkiintoisempaa ja hyödyllisempää vaikka opetella ajamaan?
@TeeCee kirjoitti:
Vaikka kameraa ei olekaan kaikissa pöntöissä, ei se silti tarkoita, että kamera olisi väärin sijoitettu. Sijoittelun oikeellisuus riippuu siitä, kuinka hyvin se palvelee tarkoitusta, johon sijoittelulla pyritään.
Intosi puolustaa kameravalvontaa oikean poliisin tekemän liikennevalvonnan korvikkeena pistää miettimään mitä ajotavassasi pistää sinut pelkäämään poliisia näin paljon?
Minusta sinä nyt jostakin kumman syystä väännät väkisin ”joko tai” -asetelmaa. Mistä sinä tuollaisia johtopäätöksiä teet Teeceen kirjoituksista, ei hän noin mustavalkoisesti minusta ole kirjoittanut.
Argumentit ovat yhä samat kuin jo ensimmäisiä kameroita asennettaessa. 740 GLE kertoo ettei halua VAIHTAA oikean poliisin tekemää liikennevalvontaa pelkkään valokuvaukseen. Tämän jälkeen TeeCee syyttää GLE:tä kameroiden lisäämisen vastustamisesta vaikka tietääkin hyvin, että GLE:n toive on ainoastaan nähdä mahdollisimman paljon ammattitaitoisia suomalaisia poliiseja liikennettä valvomassa, koska se parantaa GLE:n omaa ajoympäristöä PELKKIÄ KAMEROITA enemmän.
Tämä sama toistui taas kerran, kuten yllä nähdään. Samojen argumenttien toistamista enemmän kiinnostaa nyt se, millä motiiveilla TeeCee syyllistää minua asenteesta, jonka hän keksi itse ja mikä kamerafaneja pelottaa poliisin suorittamassa liikennevalvonnassa niin paljon, että he haluavat korvata oikeat poliisit kameroilla?
Tekniikan Maailma 14/2020:
"Liikkuvan Poliisin lakkautus oli virhe. Jos ajelee pitkin ja poikin Suomea, havaitsee nopeasti, että perinteinen liikennevalvonta on hävinnyt lähes täysin."
"Nopeusvalvontaa moottoriteillä ei ole. Monet ajavat surutta 140 kilometrin tuntinopeutta"
740 GLE: ”Ei, vaan minä vastustan edelleen kameravalvontaa siksi että:
o kameroilla korvattiin poliisien suorittama liikennevalvonta kuten arvasinkin
Se, että kameravalvonta lisääntyi samaan aikaan kun ihmisten suorittama liikennevalvonta väheni, ei tarkoita, että vähennys johtui kameravalvonnasta, ja sitä voisi sen vuoksi vastustaa. Ihmisen suorittama valvonta väheni, koska Poliisin budjettia pienennettiin. Mikään ei pysynyt sen jälkeen entisellään, Poliisin toimipisteitä vähennettiin, jäljelle jääneiden pisteiden aukioloaikoja lyhennettiin, hälytysten reagointiaikoja pidennettiin, päällekkäisiä toimintoja purettiin, rikosten tutkintakynnyksiä nostettiin ja niin edelleen.
Sinä et näe koko yhteiskunnassa tapahtunutta muutosta vaan yhdistelet vain sellaiset ajatuslangat, jotka antavat tulokseksi järkevältä kuulostavan selityksen päähänpinttymällesi. En ole huomannut kommenteissasi yritystäkään asian pohtimisesta, olet vain inttänyt yli vuosikymmenen samaa mantraa ilman perusteluja.
Miksi esimerkiksi tällainen tapahtumaketju ei voisi olla parempi selitys tapahtumille: koska nopeudella on ratkaiseva vaikutus onnettomuuskustannuksiin, piti nopeusvalvontaan löytää joku uusi ratkaisu, kun budjetti ei enää riittänyt uskovan pelotteen antavan nopeusvalvontaan vanhoilla keinoilla.
Markkinoille oli tullut samoihin aikoihin menetelmä, joka parantaa nopeusvalvonnan tehokkuutta noin 20 % entiseen valvontatapaan verrattuna (kuolonuhrien määrällä mitattuna), ja tämä saadaan aikaan aiempaa pienemmällä kustannuksella. Aloituskustannukset ovat isot, mutta sen jälkeen käyttö on suhteellisen halpaa / ”asiakaskontakti”.
Tämä versio ei ainakaan ole ristiriidassa todellisten tapahtumien kanssa, kuten sinun esittämäsi.
Yksi argumentti tuli vielä mieleen. Vuosia sitten oli uutinen, että peltipoliisien kautta tulleiden sakkojen määrä on pienentynyt edellisvuodesta. Poliisi kertoi syyksi, että kameroiden määrää ja käyttöaikaa on vähennetty, koska kuvien käsittelystä on vähennetty väkeä kustannusleikkausten vuoksi. Jos kustannusleikkaukset, jotka johtivat ihmisten suorittaman liikennevalvonnan vähentämiseen, johtuivat kameravalvonnasta, niin mikä sitten oli syypää kameravalvonnan resurssien vähentämiseen? Ei ainakaan kameravalvonta. Jos sen aiheutti rahapula, niin eikö sama rahapula voisi olla syynä muihinkin leikkauksiin?
Ei varmaankaan voi, sillä sinun pitää löytää kameravalvonnasta vikoja ettei sinun tarvitse miettiä miksi sinä OIKEASTI vastustat sitä.
@TeeCee kirjoitti:
Sinä et näe koko yhteiskunnassa tapahtunutta muutosta vaan yhdistelet vain sellaiset ajatuslangat, jotka antavat tulokseksi järkevältä kuulostavan selityksen päähänpinttymällesi.
Korjaus: Aiempien keskusteluidemme perusteella sinäkin tiedät varsin hyvin, että vaikka ajankin ainoastaan omaa ajoneuvoani enkä koko yhteiskuntaa, näin yhteiskunnassa tapahtumassa olevan muutoksen jo ennen kuin se oli tapahtunut. Pelkäsin poliisin suorittaman ajotapavalvonnan ja asiantuntemuksen vähenevän kameroiden korvatessa poliisityötä yhä suuremmassa määrin vaikka ensimmäisiä kameroita asennettaessa muuta luvattiinkin. Epäilykseni osoittautui oikeaksi.
Minun liikenneympäristöni paranisi poliisin suorittamaa liikennevalvontaa lisäämällä. Saat olla tästä eri mieltä jos haluat, mutta se heittää epäilyksen varjon liikenneturvallisuusajattelusi ylle.
Minä ottaisin mielelläni sekä kamerat että poliisit, mutta koska valtion budjetin realiteetit eivät parhaita ratkaisuja mahdollista, on poliittinen kompromissi ennustettavasti halvin.
@TeeCee kirjoitti:
Ei varmaankaan voi, sillä sinun pitää löytää kameravalvonnasta vikoja ettei sinun tarvitse miettiä miksi sinä OIKEASTI vastustat sitä.
Liikennettä valvovien poliisien vähenemisen vuoksi, kuten jo tiesitkin.
@740 GLE kirjoitti:
Tuo vaatii kyllä motivaatiota!
Tuo viimeinen lainaus on kuin suoraan jostain firman koulutustilaisuuden lopun hengennostatuksesta. Koulutuksesta poistuvat uhkuvat uutta otetta elämään ainakin tunnin pari koulutuksen päätyttyä. Paluu arkeen tasoittaa enimmät energiat muutokseen pois.
Eli motiivia on vähän eikä itsekuria lainkaan?
Ja vaihtoehdotko ovat:
Aika mustavalkoista on minusta siinä tapauksessa, tai vain kahta ääripäätä.
Jos SINÄ haluat kutsua koulutuksestaan "intoa uhkuen" motivoituneita ja silti kahdessa tunnissa kaiken unohtaneita luusereiksi, se on sinun oma valintasi. Minä en niin tehnyt.
En myöskään maalannut maailmaa mustavalkoiseksi, vaan senkin teit itse. Minä en pidä kahden tunnin unohdusta motivaation enkä itsekurin näyttönä ja saat olla tästä eri mieltä, jos tahdot.
En tiedä, mikä sinusta teki noin katkeran ja vaikean ihmisen, enkä kuluta tämän enempää kaunista kesäiltaa sen miettimiseen.
Onko olemassa sellaista asiaa kuin "itsekuri" tai mitä sillä tarkkaan ottaen tarkoitetaan?
Minä poltin tupakkaa säännöllisesti viitisen vuotta (kauan sitten). Lopetin sen ainakin kaksi kertaa itsekurin avulla. Kummallakin kerralla ellei ollut jopa kolmekin kertaa, homma kaatui jollain "jos nyt tämän kerran" -tyyppisellä "vankilomalla". Yhden tapauksen muistankin, kun olin laivalla menossa Ruotsiin ja ajattelin, että enhän minä pikkusikareita ollut polttanutkaan vaan Marlboroa, joten ei haittaa, jos tässä laivalla, kun muutkin, polttelen bissen kanssa pari pikkusikaria. Jne. jne.
Itsekuri ehkä sopii joillekin, mutta eikö se ole sitten jonkinlainen maanpäällinen helvetti. Mieli tekee, mutta en per**** tee, kun kerran päätin, että en.
Lopetin tupakoinnin sitten yhtenä sunnuntaina ja panin vajaan askin kirjahyllyyn. En käyttänyt itsekuria vaan selitin itselleni, että enää en polta. Alkuun oli tietysti tilanteita, joissa oli hankaluuksia. Ruokasavut oli yksi sellainen. Oluella istuminen ilman tupakkaa toinen. Mutta olin päässyt itseni kanssa yhteisymmärrykseen, että minä en enää tupakoi ja siirsin ajatuksen ajassa vähän eteenpäin. Vähin erin ei enää tullut mieleenkään, että polttaisin.
Itsekuri on vähän sama asia kuin kuri. Se tulee ulkoapäin ja pakottaa tekemään jotain. Itsekuri tietysti tulee sisältäpäin, mutta jos homma on sen varassa, niin silloin antaa itselleen luvan haluta jotain, mutta samalla pyrkii itse sen kieltämään. Silloin tarvitaan motivaatiota, että jaksaa vastustaa kiusausta.
Itsekuria tepsivämpi tapa on selittää itselleen, miksi on järkevää toimia toisin ja jos uskoo oman selityksensä, niin homma on bueno ilman suurempaa ponnistusta. Eikä varsinaisesti tarvitse motivaatiota, on vain alkanut toimimaan toisin.
Motivointitapahtuman jälkeinen krapula ja hommien palaaminen ennalleen johtuu siitä, että kannettu vesi ei kaivossa pysy.
Minä löysin tuon termin hieman aiemmin siteeraamastani blogikirjoituksesta, joten en voi olla aivan varma siitä, mitä kirjoittaja tarkoitti itsekurilla?
Mutta minun mielestäni vaikkapa tupakkalakkosi, palkasta päältä menevät indeksirahastojen kuukausierät ja tietoisuus itselleen aiheuttamistaan riskeistä liikenteessä sekä niiden riskien minimointikeinojen jatkuva tietoinen noudattaminen ovat hyviä esimerkkejä itsekurista. Moni muukin sana toki sopisi yhtä hyvin.
Jos "en per**** tee, kun kerran päätin" ei ole itsekuria, niin mitä se on? Ei jäädä väittelemään termeistä, koska minä tarkoitin itsekurilla juuri tuota päättäväisyyttä, jolla tupakkalakkosi teit. Varmaan moni muukin sana kuvaa samaa asiaa yhtä hyvin.
Ne tupakkalakot olivat itsekuria, mutta kun lopetin tupakoinnin, niin se ei enää ollut. Itsekuri on sitä, että pakottaa itsensä tekemään toisin kuin sisimmässään haluaisi. Siksi se niin työn takana onkin. On parempi suunnata ajatuksensa toisin, niin ei enää halua eri lailla kuin mitä järki sanoo.
@740 GLE kirjoitti:
Okei, mutta jokin ominaisuus vain puuttuu koulutetulta. Oletat, että kaikenlaisen koulutuksen jälkeen motiivia ja itsekuria pitäisi löytyä. Jos arki tasoittaa huuman, niin sehän ei sitten voisi olla vaikka koulutuksen vika (lue: oikeastaan turhaa oppia saatu).
En tietenkään oleta, enkä toki niin sanonutkaan. Oletin vain, että jos koulutuksessa hyväksi havaittu menetelmä jätetään käyttämättä, se on osoitus itsekurin puutteesta. Jos olet tästä eri mieltä, se on oikeutesi, mutta sano toki ääneen, että se on SINUN kantasi.
Mutta tämä vastaava tilanne on sinulla toistunut jo nyt niin monesti ja niin monen eri kirjoittajan kanssa, että mietitäänpä vähän tarkemmin mitä tässä oikein tapahtuu? En tiedä teetkö tämän tiedostamatta oikeasti kuvitellen minun sanoneen kuten väitit, vai väitätkö niin ihan tahallisesti ristiriitaa luodaksesi? Optimistina veikkaan ensinmainittua tiedostamatonta pelkoa ottaa vastuu sanomisistaan? Minusta nimittäin kuulostaa siltä, ettet jostain syystä uskalla ottaa vastuuta sanomisistasi ollenkaan ja siksi puhut kaikesta kierrellen ja omia tulkintojasi muiden suuhun sovittaen? Kysyt jatkuvasti "sinähän saonit/oletit/tarkoitit näin"? "Tuohan johtaisi siihen, että..." ja niin edelleen.
Näen usein toistuvan tilanteen, jossa arvostelet muita mielipiteistä tai väitteistä, jotka sinä itse esitit todellisuudessa omina päätelminäsi muiden sanomisista. Sinulle on myös selvästi vaikeaa avata omia arvojasi ja valintojasi muille edes aivan suoraan asiasta kysyttäessä. En tiedä, mistä pelkosi on sinulle opetettu, mutta elämäsi olisi helpompaa, jos pääsisit eroon tuosta pelostasi. OMAN KANNAN esiin tuominen johtaa jossain vaiheessa törmäyksiin ja välillä muut myös osoittavat oman virhepäätelmän, mutta ei siihen kuole. Tällä foorumilla on sellainen tietomäärä, että huteista jää kiinni heti. Vaihda tämä tilanne noloudesta oppimismahdollisuudeksi. Voin luvata, että kun vaikkapa NHB vetää omaa virheellistä väitettäni faktalla päähän, sitä asiaa en enää unohda. Erehtymiseni on siis demonstroitu julkisesti, mutta sen seurauksena myös tiedän enemmän, mikä on hyvä asia.
Olen melko varma, että sinun olisi jatkossa helpompi keskustella muiden kanssa, jos voisit opetella ottamaan vastuun sanomisistasi yrittämättä syöttää omia sanojasi muiden suuhun. Sen voi opetella aivan tietoisena muutoksena. Jos haluat, voit ottaa tästä harjoitustehtävän. Seuraavan kerran kun sinusta olisi luontevaa kirjoittaa vaikkapa tuon yllä olevan postisi tavoin "oletat, että..." niin aloitapa se teksti ihan uudella tavalla: "minusta näyttää siltä, että...". Tällä rakenteella otat ITSE vastuun päätelmästäsi. Se olisi rehellistä, koska sinun tekstisi kuvastaa joka tapauksessa sinun omia päätelmiäsi.
Oman työn ja oman tekstin signeeraaminen omalla nimellä on vastuun ottamista. Yritys signeerata oma teksti toisen nimiin on väärennös.
Kyllä minä otan vastuun sanomisistani. Se on kuitenkin eri asia kuin tuo tulkintasi sen suhteen, pidätkö sanomisiani kiertelynä ja sovittamisena, eikö vain.
Sinäkö et sitten tekisi vastavaanlaista? Tuossa juuri edellä kirjoitit näin:
Minusta näyttää siltä kuin kuvittelisit sinulla olevan paremmat edellytykset tietää, että koulutuksen menetelmä olisi ollut hyvä edes? Ja siitä huolimatta ihmettelet itsekurin kannalta asiaa.
Kuten sinäkin teit tuossa ja teet. Ja useimmat kirjoittajat. Onko tällaisilla keskutelupalstoilla paljon muuhun mahdollisuuksia.
Se mikä toistuu useinkin - ja jota nyt et muista/halua muistaa, vaikka olen monet kerrat tarkentanut ihmettelijälle - on se, että minua moititaan kyselemisestä. Miksikö kyselen? No ihan siksi, että saisin paremman käsityksen toisen kirjoittajan kommenteista: jos ymmärsin asian näin, olenko jäljillä vai en. Ja jos olin, niin ehkä alkuperäinen kirjoittaja tulkitsee seuraavan kysymykseni "hankalaksi"? Tuo siis kuvaamaan keskustelujen kulkua yleisellä tasolla. Mutta usein käy niin, että vastaus jää saamatta - tai sitten lähdetään "kyselytuntisyytteellä" väistelemään aihetta. Vain tekstistä sen voi (yrittää) tulkita.
Voisit kuluttaa kaunista kesäpäivää sen miettimiseen, että tuossakin teit täysi omia johtopäätöksiäsi mielestäni. Aiheista jota siis yrität vierittää minulle virheeksi tms. Eikö se olisi ristiriidassa sen "viestisi" kanssa?
Miksi minä en toisi omaa kantaani esille, jos argumentoin sinun kirjoituksiisi? Jos jollakin tavalla kyseenalaistan, niin se on jo kanta. Mitä se olisi sitten?
Miksi sinä syötät tuollaista minun suuhuni?
Kiitos vinkistä, mutta älä unohda sinäkään toimia kuten opetat.
Koska et selvästikään näe tässä keskustelussa mitään ongelmaa, en jatka tästä enempää.
Itse tunnistan melko helposti oman kirjoitukseni josta on kulunut jo paljon aikaa. Tuossa palstan uudistuksessa meni paikoin nimimerkit sekaisin, ja huomasin asioista ja tekstin muotoiluista että minulle oli päätynyt joissakin viesteissä nimimerkiksi Chrysler-man. Joka en siis ole koskaan ollut. Ei siinä mitään, nimimerkin vaihto voi joskus olla hyvä juttu koska asiat ovat tärkeitä, ei se kuka sen asian sanoo /kirjoittaa.
Luetko sinä Kumppani omia kirjoituksiasi jälkeenpäin? Ne tunnistaa hyvin, mutta vastaisitko itse itsellesi joskus jotakin, vai ovatko ne mielestäsi lähes, tai täysin täydellisiä sellaisenaan kuin ovat?
Tuli "itsekuri" -termistä mieleen tuossa kotio ajellessa, että tupakkalakko tehdään itsekurin varassa, mutta tupakoimattomuutta ei tehdä. Oikeastaan henkilö, joka ryhtyy tupakkalakkoon jo lähtökohtaisesti antaa itselleen mahdollisuuden lopettaa lakko.
Henkilö, joka ei ole koskaan polttanutkaan, ei tarvitse itsekuria ollakseen polttamatta. Ei tupakoiminen niin haluttavaa ole, että jokainen polttaisi ellei olisi itsekuria välttää sitä.
Tupakoinnin voi lopettaa alkamalla tupakoimattomaksi. Ja itsekurin voi silloin unohtaa.
Onkohan tuossa analogiaa siihen, että toisille jonkun kurssin opit jäävät päälle ja toisille eivät. Kukaan ei ehkä noudata oppeja itsekurin varassa vaan toisille opit sopivat luonnostaan ja toisille eivät. Ensin mainitut soveltavat uusia oppeja jatkossakin ja ihmettelevät, kun toisilta loppuu itsekuri ja palaavat entiseen. Ensin mainittujen ei tarvitse käyttää itsekuria ollenkaan vaikka ehkä itse luulevat käyttävänsä. Toisten pitäisi oikeasti sisäistää uusi ajatusmalli eikä yrittää itsekurin voimalla suorittaa sitä kuin ulkoa opittua läksyä.
Ei takerruta yhden sanan merkitykseen, vaikka samaa mieltä olenkin.
Tupakkalakkoesimerkkisi on loistavasti toimiva analogia, demonstroimaan sitä, että olemassaolevaa nykytilaa voi jatkaa ilman tietoista ponnistusta (kutsutaanpa sitä ihan millä nimellä tahansa). Mutta nykytilanteen muuttaminen vaatii ensin jonkin motiivin joka pistää ihmisen liikkeelle.
Psykologit ovat todenneet, että tieto motivoi meitä varsin heikosti, tästä esimerkkinä toimii jälleen tupakointi, ainakin länsimaissa, joissa tietoa aivan varmasti on riittävästi kaikkien tupakoijienkin saatavilla.
Vaikka tupakkalakko saattaa alkaa hyvin motiivein, sen ylläpitäminen vaatii jotain muutakin ja sitä muuta olen tässä kutsunut itsekuriksi. Jos joku osaa antaa paremmin kuvaavan sanan, en pane vastaan.
Aivan, ja näin tapahtuu heti kun on oikeasti muuttunut tupakoimattomaksi, eikä joudu käyttämään tietoista ponnistusta totutusta poiketakseen.
Eiköhän tähän vaikuta oppimiskyky ja sen oivaltaminen saako oppimastaan uudesta menetelmästä mitään hyötyä vai ei? Jos on erehdyksessä ilmoittautunut kurssille, joka ei auta omaa tekemistä, niin eihän siitä mitään hyötyä ole.
Mutta sinä puhuit muistaakseni kurssilla annetuista opeista innostumiseen saakka kiinnostuneista ihmisistä, joiden mielenkiinto hyödyntää oppimaansa katosi kurssin jälkeen. Se oli minusta yllättävä havainto. En ymmärrä, mikä saa työtä helpottavan tai muuten parantavan menetelmän jo alustavasti oppineen palaamaan vanhaan ja hankalampaan?
Kyllä me kaikki joudumme uusia asioita oppiessamme ja opittua käyttöön ottaessamme rämpimään läpi sellaisen jakson, jossa vasta opittu toimintatapa ei ole vielä luontainen autopilotilla tapahtuva toiminta vaan tietoisen ajatustyön tulos. Tämä oman käytöksen tietoisen muuttamisen vaihe ilmenee käsittääkseni jokaisella, vaikka rutiinin automatisoinnin jälkeen onkin helppo painaa autopilotti päällä.
Me näytämme molemmat olevan sitä mieltä, että kaikki eivät opi samalla tavoin, eivätkä motivoidu samoista asioista eivätkä meidän fyysisetkään edellytyksemme oppimiseen tai opitun toteuttamiseen ole samanlaiset. Silti on paljon liikenteen kaltaisia prosesseja, joihin kaikkien pitää pystyä osallistumaan. Eikö näistä lähtökohdista olisi aika outoa yrittää pakottaa kaikki samaan ajatusmalliin, etenkin kun liikenneturvallisuuden kannalta sama TOIMINTAMALLI riittää, onpa sen opiskelun menetelmä ja toteuttamisen syy mikä tahansa? Mutta automatisoidahan se toki kannattaa, koska kenenkään tarkkaavaisuus ei hyvistä aikomuksista huolimatta riitä tuntikausiksi.
Eikö tämä oppimisvaiheessa tarvittava itsensä pakottaminen muuttumaan kannattaisikin mahdollisimman pikaisesti kääntää rutiiniksi niin päin, että tunnistetaan millä tavalla saa itsensä ensin (tavalla tai toisella) opiskelemaan toimimaan oikein ja sen jälkeen toistamaan sitä opittua oikeaa suoritusta aivan kuten sanotkin, ilman itsekuria luonnollisena osana omaa elämää.
Koska olemme erilaisia, on omalta kannalta tärkeää oppia se, miten pystyy itse oppimaan, koska se on eri ihmisillä eri asia. Sanonta ettei vanha koira opi uusia temppuja perustuu siihen, että nuori koira on jo aiemmin mokannut oman tulevaisuutensa. Nuoren koiran vastuulla oman tulevaisuutensa vuoksi on nimittäin oppia yksi tärkeä asia niin kauan kuin vielä osaa jotain oppia. Se on kuinka opitaan uusia temppuja. Kuulostaa sanaleikiltä, mutta tästä on leikki kaukana. Kun nuori opiskelja on puolivahingossa älynnyt, millä tavalla oppii monimutkaisia teknisiä rakenteita tai laskukaavoja, hän pystyy tietoisesti hyödyntämään tätä oppimisen oppimistaan jatkossa. Siksi harmaatukkainen insinööri pystyy edelleen ottamaan kopin uudenlaisesta piirustuksesta, jonka hän opiskelee omalla itselleen toimivaksi havaitsemallaan tavalla. Ei se oppiminen iän myötä nopeudu, eikä muisti parane. Mutta terveen ihmisen oppimiskyky säilyy kun tietää kuinka sitä stimuloidaan.
Siksi palaan kysymykseeni mitä väliä on sillä menetelmällä, jolla parempi ajotapa omaksutaan tai sillä prosessilla, jolla sitä toistetaan huolella jokaisella ajokerralla? Eikö se ole pääasia, että näin tapahtuu?
Päästiin vissiin aika kauas offiin topikista
Tässä lienee se asian ydin. Mikä on parempi ajotapa kuin se tienkäyttäjän nykyinen ajotapa, kuka sen paremmuuden määrittelee? Onko se ajansäästö, onko se muita nopeampi (pitää ohitella paljon, se on hyvä), vaiko jokin muu?
Minulla motiivit -minun mielestäni hyvään ajotapaan- olivat herrasmiesmäinen ajotapa (älä ole mulukku) ja taloudelliset (auton tekniikan tai peltien korjauttaminen on kallista, ylinopeussakot ovat turha ylimääräinen ajoneuvovero, ellei ole ansaittu rangaistus ajotapavirheestä joka liittyy RL23 vaaratilanteisiin), ja siitä oli sitten hyvä laajentaa asiaa ympäristöystävällisyyteen ja turvallisuuteen sekä matkustusmukavuuteen.
Niin, se ajotapa ei ole aina hidas, vaan kyseessä on se että ennalta arvattavat tapahtumat eivät tulisi yllätyksenä, eli en halua selittää kolaria onnettomuudeksi, ellei se ollut sellainen.
Nuo koulutustapahtumien unohtamiset lienevät sellaisia hengenluomistilaisuuksia missä todetaan että kaikki ovat toistensa kavereita tms., mutta sitten arjessa palataan ihan samoihin kuvioihin kuin ennenkin?
@740 GLE kirjoitti:
Jos "ongelmia" olisikin, niin heititkö aiemmin ensimmäisen kiven? Siitä oli kyse, mutta voithan sinä paeta asian taakse...
Ja sinäkö et tosiaankaan tee todellisuudessa omia päätelmiäsi muiden sanomisista? Missä kohtaa sanotaan, että kurssilla olisi ollut mitään joka toisi työhön helpotusta tai muuten parannusta? Ja sen huomaisi vasta innostuksen laannuttua reaalityössä. Ei sellainen useinkaan ole ollenkaan yllättävä havainnoitavaa. Teoria voi olla hyvä, mutta...
@Karrette kirjoitti:
Ei mitään hajua mitä tuolla yritit kertoa! Luitko oman kirjoituksesi jälkeenpäin?
En ole tuohon kysymykseesi vastannut. Kyllä vaan, pääasia on päämäärän saavuttaminen ohjamaamalla itsensä toimimaan tavoitteen mukaan ja se ohjaaminen varmaankin tapahtuu vähän eri tavalla jokaisella yksilöllä. Itsekuri on työkalu, jota tarvitaan muutoksen alussa, mutta itsekurin varaan jos asia jää, niin voi olla melko varma, että ennen pitkää palaa entiseen. Tupakkalakko ja dieetti ovat sellaisia asioita, jotka jo sanana suorastaan alleviivaavat, että kyse on tilapäisestä toimintatavan muuttamisesta. Pohjimmainen asia tai villakoiran ydin on, että itsellä on tavoite ja on itselleen osannut aukottomasti perustella, että tavoite on vaivannäön arvoinen ja sitten alkaa toteuttaa sitä. Ja tosiaan on varmaan kuten sanot, että aluksi täytyy itse pakottaa itsensä seuraamaan viitoittamaansa tietä.
Liekö kovinkaan vaarallista mennä välillä otsikosta sivuun näillä keskustelupalstoilla, jos ei tietoisesti pyri hajottamaan keskusteluketjua. Ainahan voi pienen metsäkoukkauksen jälkeen palata tien päälle.
Uudessa tieliikennelaissa sanotaan lyhyesti, että ”tarpeeton ja häiritsevä ajoneuvolla ajo on kielletty” (TLL 54§). Lyhyt virke kertoo vähän, mutta pitää sisällään yllättävän paljon.
Konkreettisin muutos nykyiseen on, että tähän saakka on kiellettyä ollut vain tarpeeton ja häiritsevä ajo taajamissa, mutta kesäkuussa uusi säännös on voimassa koko maassa.
– Kuvaavaa tällaiselle ajolle on, että ei olla matkalla mihinkään, vaan pikemminkin kulutetaan aikaa, ajellaan hitaasti ja toistuvasti samoja katuja.
– Sinällään perustuslaki turvaa liikkumisvapauden, mutta myös kansalaisten kotirauha on lailla suojattu.
TeeCee: ”Sinun tapauksessa se johti esimerkiksi kameravalvonnan vastustamiseen sillä perusteella, että ne eivät paranna sinun turvallisuuttasi.”
740 GLE:Ei, vaan minä vastustan edelleen kameravalvontaa siksi että:
o en voi parantaa omaa ajamistani kameroilla, koska ne eivät vaikuta ajamiseeni
No hyvä, muotoilen uudelleen: sinun tapauksessasi itsekäs ajattelutapa johti esimerkiksi kameravalvonnan vastustamiseen sillä perusteella, että se ei vaikuta sinun ajamiseesi. Moni ihminen saa kiittää hengissä olostaan tai terveydestään kameravalvontaa, ja sinä vastustat sitä koska se ei vaikuta juuri SINUN ajamiseesi.
Ihmismielen toimintaa tutkineet ovat suositelleet oman ajattelun sokeiden pisteiden etsimiseen sitä, että oma mielipide siirretään toiseen asiayhteyteen. Esimerkkejä: huumevierotusohjelmat eivät ole vaikuttaneet minun elämääni, joten vastustan niitä. Naisten oikeuksien polkemisesta ei ole ollut minulle haittaa, joten vastustan heidän asemansa parantamista. Pakolaislasten auttaminen ei hyödytä minua, joten vastustan heidän auttamistaan. Liikenteen huume- ja alkoholivalvonta ei ole vaikuttanut elämääni, joten vastustan sitä.
Sinun automaattisen nopeusvalvonnan vastustamiselle antamasi perustelut kuulostavat minun korvaani tuolta.
740 GLE: ”Ei, vaan minä vastustan edelleen kameravalvontaa siksi että:
o osa kameroista on väärin sijoitettuja (myös poliisin mielestä)
Viittaatko poliisin mielipiteellä siihen Kaleva-lehden artikkeliin, jossa kerrottiin Liikkuvan poliisin Perinneyhdistyksen julkaisemasta kannanotosta, että "Poliisi on itse myöntänyt, ettei määrättyjä valvontapisteitä käytetä niiden virheellisen sijoittamisen seurauksena". Sanoit silloin, että tuo poliisin kannanotto on kuin omasta kynästäsi, mutta Poliisin kynästä se ei ollut, vaan LP:n muistoa vaalivan yhdistyksen kynästä.
Vaikka kameraa ei olekaan kaikissa pöntöissä, ei se silti tarkoita, että kamera olisi väärin sijoitettu. Sijoittelun oikeellisuus riippuu siitä, kuinka hyvin se palvelee tarkoitusta, johon sijoittelulla pyritään. Suomessa käytössä olevan Victorian mallin ideana on saada kuskit ajattelemaan, että ylinopeudesta voi jäädä kiinni missä tahansa osassa tieverkkoa. Kaikkihan ajattelevat omasta mielestään loogisesti, joten jos pöntöt olisivat vain loogisissa paikoissa, kuskeille tulisi houkutus ajaa ylinopeuksia paikoissa, joissa heidän oman logiikkansa mukaan olisi epäloogista pitää kameraa. Victorian mallissa on tarkoitus saada viidakkorumpu viestittämään, että missään ei ole turvassa, kameroita pistetään mihin sattuu.
Niin sanotun Ruotsin mallin toimintaperiaate on toinen, joten sitä käytettäessä ei olisi järkevää käyttää kameroita niin kuin Suomessa nyt käytetään. Ruotsilla oli resursseja hankkia yli 12-kertainen määrä kameroita Suomeen verrattuna. Suomen kameroilla saisi valvottua T:ku-Tampere välin Ruotsin mallia käyttäen, mutta Victorian mallilla saatiin valvontaa isolle osalle päätieverkosta.
Onko Ruotsin malli mielestäsi niin paljon tehokkaampi kuin Victorian malli, että reilun sadan kilometrin tieosuudella saataisiin säästettyä enemmän onnettomuuskuluissa kuin nykyisellä yli 3000:lla Victorian mallin mukaan valvotulla tiekilometrillä? Vai miten sinä perustelet Ruotsin mallin paremmuuden?
Jokainen oppii kameratolppienpaikat, ja ensikertalaiselle ilmoitetaan alueella nopeusvalvontaa, navigaattori varoittaa ennen tolppaa on siellä kamera tai ei.
Muotoillahan sinä osaat, mutta koetapa jatkossa keskittyä muotoilemaan lähinnä omia ajatuksiasi. Olet nyt toistuvasti siteerannut tekstiäni irti kontekstistaan. On täysin selvää, että kyse ei voi olla vahingosta, koska olemme käyneet saman keskustelun jo useita kertoja ja nyt taas toistat samaa ilmeisen tahallista virhettäsi. Jälleen kerran yllä siteeraamasi kommenttini ON VAIN OSA vastineestani sinun edelliseen harhautusyritykseesi, jolloin kirjoitin 29.5.2020 kello 11:06 kolme syytä vastustaa kameravalvontaa:
"Ei, vaan minä vastustan edelleen kameravalvontaa siksi että:
Minun ei tarvitse keksiä valinnoilleni muiden mielestä eettisesti kestäväksi arvelemiani perusteluita, vaan pystyn myöntämään ostavani auton ja ajavani omien tarpeideni mukaan enkä parantaakseni maailmaa. Siksi ei ole mitään tarvetta edes yrittää irtisanoutua listan ensimmäisestä argumentista. Itsekkäisiin motiiveihini sisältyvät toki turvallisuus- ja taloudellisuusvaatimukseni, jotka asetan puhtaasti omaksi edukseni. Ei siitä minulle tietenkään haittaa ole, jos pakokaasun ja kolarien määrä sen seurauksena vähenevät. Sen sijaan en koe olevani vastuussa tulkinnoista, joissa ensimmäinen kohta on erotettu kahdesta muusta.
Oletko koskaan miettinyt, mikä mielessäsi minuun leimaamassasi asenteessa ärsyttää sinua niin paljon, että se motivoi sinut hakkaamaan minua näillä itse rakentamillasi olkiukoillasi toistuvasti? Eikö olisi mielenkiintoisempaa ja hyödyllisempää vaikka opetella ajamaan?
Intosi puolustaa kameravalvontaa oikean poliisin tekemän liikennevalvonnan korvikkeena pistää miettimään mitä ajotavassasi pistää sinut pelkäämään poliisia näin paljon?
Minusta sinä nyt jostakin kumman syystä väännät väkisin ”joko tai” -asetelmaa. Mistä sinä tuollaisia johtopäätöksiä teet Teeceen kirjoituksista, ei hän noin mustavalkoisesti minusta ole kirjoittanut.
Loppuivatko muut argumentit vastineeksi?
Argumentit ovat yhä samat kuin jo ensimmäisiä kameroita asennettaessa. 740 GLE kertoo ettei halua VAIHTAA oikean poliisin tekemää liikennevalvontaa pelkkään valokuvaukseen. Tämän jälkeen TeeCee syyttää GLE:tä kameroiden lisäämisen vastustamisesta vaikka tietääkin hyvin, että GLE:n toive on ainoastaan nähdä mahdollisimman paljon ammattitaitoisia suomalaisia poliiseja liikennettä valvomassa, koska se parantaa GLE:n omaa ajoympäristöä PELKKIÄ KAMEROITA enemmän.
Tämä sama toistui taas kerran, kuten yllä nähdään. Samojen argumenttien toistamista enemmän kiinnostaa nyt se, millä motiiveilla TeeCee syyllistää minua asenteesta, jonka hän keksi itse ja mikä kamerafaneja pelottaa poliisin suorittamassa liikennevalvonnassa niin paljon, että he haluavat korvata oikeat poliisit kameroilla?
Tekniikan Maailma 14/2020:
"Liikkuvan Poliisin lakkautus oli virhe. Jos ajelee pitkin ja poikin Suomea, havaitsee nopeasti, että perinteinen liikennevalvonta on hävinnyt lähes täysin."
"Nopeusvalvontaa moottoriteillä ei ole. Monet ajavat surutta 140 kilometrin tuntinopeutta"
740 GLE: ”Ei, vaan minä vastustan edelleen kameravalvontaa siksi että:
o kameroilla korvattiin poliisien suorittama liikennevalvonta kuten arvasinkin
Se, että kameravalvonta lisääntyi samaan aikaan kun ihmisten suorittama liikennevalvonta väheni, ei tarkoita, että vähennys johtui kameravalvonnasta, ja sitä voisi sen vuoksi vastustaa. Ihmisen suorittama valvonta väheni, koska Poliisin budjettia pienennettiin. Mikään ei pysynyt sen jälkeen entisellään, Poliisin toimipisteitä vähennettiin, jäljelle jääneiden pisteiden aukioloaikoja lyhennettiin, hälytysten reagointiaikoja pidennettiin, päällekkäisiä toimintoja purettiin, rikosten tutkintakynnyksiä nostettiin ja niin edelleen.
Sinä et näe koko yhteiskunnassa tapahtunutta muutosta vaan yhdistelet vain sellaiset ajatuslangat, jotka antavat tulokseksi järkevältä kuulostavan selityksen päähänpinttymällesi. En ole huomannut kommenteissasi yritystäkään asian pohtimisesta, olet vain inttänyt yli vuosikymmenen samaa mantraa ilman perusteluja.
Miksi esimerkiksi tällainen tapahtumaketju ei voisi olla parempi selitys tapahtumille: koska nopeudella on ratkaiseva vaikutus onnettomuuskustannuksiin, piti nopeusvalvontaan löytää joku uusi ratkaisu, kun budjetti ei enää riittänyt uskovan pelotteen antavan nopeusvalvontaan vanhoilla keinoilla.
Markkinoille oli tullut samoihin aikoihin menetelmä, joka parantaa nopeusvalvonnan tehokkuutta noin 20 % entiseen valvontatapaan verrattuna (kuolonuhrien määrällä mitattuna), ja tämä saadaan aikaan aiempaa pienemmällä kustannuksella. Aloituskustannukset ovat isot, mutta sen jälkeen käyttö on suhteellisen halpaa / ”asiakaskontakti”.
Tämä versio ei ainakaan ole ristiriidassa todellisten tapahtumien kanssa, kuten sinun esittämäsi.
Yksi argumentti tuli vielä mieleen. Vuosia sitten oli uutinen, että peltipoliisien kautta tulleiden sakkojen määrä on pienentynyt edellisvuodesta. Poliisi kertoi syyksi, että kameroiden määrää ja käyttöaikaa on vähennetty, koska kuvien käsittelystä on vähennetty väkeä kustannusleikkausten vuoksi. Jos kustannusleikkaukset, jotka johtivat ihmisten suorittaman liikennevalvonnan vähentämiseen, johtuivat kameravalvonnasta, niin mikä sitten oli syypää kameravalvonnan resurssien vähentämiseen? Ei ainakaan kameravalvonta. Jos sen aiheutti rahapula, niin eikö sama rahapula voisi olla syynä muihinkin leikkauksiin?
Ei varmaankaan voi, sillä sinun pitää löytää kameravalvonnasta vikoja ettei sinun tarvitse miettiä miksi sinä OIKEASTI vastustat sitä.
Korjaus: Aiempien keskusteluidemme perusteella sinäkin tiedät varsin hyvin, että vaikka ajankin ainoastaan omaa ajoneuvoani enkä koko yhteiskuntaa, näin yhteiskunnassa tapahtumassa olevan muutoksen jo ennen kuin se oli tapahtunut. Pelkäsin poliisin suorittaman ajotapavalvonnan ja asiantuntemuksen vähenevän kameroiden korvatessa poliisityötä yhä suuremmassa määrin vaikka ensimmäisiä kameroita asennettaessa muuta luvattiinkin. Epäilykseni osoittautui oikeaksi.
Minun liikenneympäristöni paranisi poliisin suorittamaa liikennevalvontaa lisäämällä. Saat olla tästä eri mieltä jos haluat, mutta se heittää epäilyksen varjon liikenneturvallisuusajattelusi ylle.
Minä ottaisin mielelläni sekä kamerat että poliisit, mutta koska valtion budjetin realiteetit eivät parhaita ratkaisuja mahdollista, on poliittinen kompromissi ennustettavasti halvin.
Liikennettä valvovien poliisien vähenemisen vuoksi, kuten jo tiesitkin.