@tracktest kirjoitti:
Homma menee turhan monimutkaiseksi, jos pitää miettiä mistä naapuri pitää.
Sitä minäkin. Aloittajan kysymys kuitenkin sisältää vaatimuksen, että vain omasta mielestä turhat, mutta muiden arvostamat varusteet huomioidaan.
Minäkään en oikeastaan keksi muuta kuin tuon ristiselän tuen säädön - selkänojat ilman sitä on vaan tehty juuri omalle selälle sopivaksi. Omista autoistani vanhimmassa on Recaron valmistamat istuimet ristiseläntuen- ja vaikka minkälaisella säädöllä, mutta ne on mielestäni omien autojeni istuimista loppujen lopuksi huonoimmat. Yksi autossa inhoamani varuste on moottorin tekoääni, vaikka sitä jossain nettitestissä ylistetäänkin. On hienoa kuulema kuunnella V8-ääntä ja murahduksia 4-sylinterisessä hybridissä mutta minusta äänien pitää liittyä oikeaan mekaniikkaan. Esimerkiksi voisi ottaa vaikka tuon vanhimman auton turbon korahdukset vaihdetta vaihtaessa. Kun ne kuuluvat mekaniikkaan, ne ovat ok, mutta tekoäänenä... aaargh.
Tässäpä auton ääni, jolla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa - ja siksi se ärsyttää vaikka onkin huolella tehty. Kuitenkin se pn pelkkää feikkiä alusta loppuun. Auton oma äänimaailma on korvattu V8:lla, vaihteilla, tyhjäkäynnillä... joita siis autossa ei ole. No, sen saa pois päältä jos sitä ei halua kuunnella. (Alkaa kolmannen tauon jälkeen)
@Josef kirjoitti:
Kaistanvaihtovilkku on todella kätevä, hyvä ja paljon käytetty ominaisuus.
Ainoa haitta on, jos puhuu käsillä ja vahingossa vilkkuviiksi heilahtaa, niin kolme väärää vilkautusta muille tienkäyttäjille.
Kuulut siis siihen porukkaan, jolla vilkkua ohjaa ratin asento eli kun ratti kääntyy, menee vilkkukin päälle. Hyvään ajotapaan kuuluu aloittaa vilkutus ennen kaistan vaihtoa. Silloin kolme kertaa vilkuttava vilkku lopettaa vilkuttamisen liian aikaisin. Ylipäätään en pidä siitä, että vilkutuksen kesto pitäisi määritellä etukäteen.
Melko hyvin tuomittu noinkin vähillä tiedoilla.
Taitaa olla kristallipallossa uudet patterit ja uusi Tarot-korttipakka käytössä...
@Josef kirjoitti:
Kaistanvaihtovilkku on todella kätevä, hyvä ja paljon käytetty ominaisuus.
Ainoa haitta on, jos puhuu käsillä ja vahingossa vilkkuviiksi heilahtaa, niin kolme väärää vilkautusta muille tienkäyttäjille.
Kuulut siis siihen porukkaan, jolla vilkkua ohjaa ratin asento eli kun ratti kääntyy, menee vilkkukin päälle. Hyvään ajotapaan kuuluu aloittaa vilkutus ennen kaistan vaihtoa. Silloin kolme kertaa vilkuttava vilkku lopettaa vilkuttamisen liian aikaisin. Ylipäätään en pidä siitä, että vilkutuksen kesto pitäisi määritellä etukäteen.
Viisi olisi sopivampi määrä kaistanvaihtoon. Jossakin autossa tuo on säädettävä. Mutta omassa ei ja olen alkanut ajaa huonosti ja käyttää vain noita kolmea vilkutusta kaistanvaihtoon ja kääntymiseen hiljaiseen aikaan. Jälkivilkutus jää tekemättä, kun vilkku menee päälle ajoissa.
Jos on liikennettä ja täytyy kertoa toisille aikeista, silloin käytän jatkuvaa vilkutusta. Saa hyvin tilaa naapurikaistalla ja kääntyessä toiset osaavat varautua ajoissa toimeeni.
@Josef kirjoitti:
Kaistanvaihtovilkku on todella kätevä, hyvä ja paljon käytetty ominaisuus.
Ainoa haitta on, jos puhuu käsillä ja vahingossa vilkkuviiksi heilahtaa, niin kolme väärää vilkautusta muille tienkäyttäjille.
Kuulut siis siihen porukkaan, jolla vilkkua ohjaa ratin asento eli kun ratti kääntyy, menee vilkkukin päälle. Hyvään ajotapaan kuuluu aloittaa vilkutus ennen kaistan vaihtoa. Silloin kolme kertaa vilkuttava vilkku lopettaa vilkuttamisen liian aikaisin. Ylipäätään en pidä siitä, että vilkutuksen kesto pitäisi määritellä etukäteen.
Melko hyvin tuomittu noinkin vähillä tiedoilla.
Taitaa olla kristallipallossa uudet patterit ja uusi Tarot-korttipakka käytössä...
Ei, vaan sellainen kokemus liikenteestä, että kolme vilkautusta ei riitä hyvään ajotapaan. Kolmella vilautuksella tehdään juuri niitä kaistanvaihtoja, jossa vilkutus alkaa samalla kun rattia aletaan kääntää. Jos näytät vilkkua hyvissä ajoin ennen aiottua toimenpidettä, ehtii vilkuttaminen loppua kesken kolmella vilkautuksella.
Vilkulla viestitäänkin ennakkoon mitä seuraavaksi ollaan tekemässä, myöhäistä se on enää vilkuttaa jos kaistanvaihto tai kääntyminen on jo toteutumassa.
Eikös kaistanvaihtovilkku olekin tehty perinneautoihin siksi, että niissä vilkun palautus pois päältä on automatisoitu mekaanisesti ja mekaniikka vaatii toimiakseen suuremman ratinkäännön kuin kaistanvaihdossa tarvitaan.
En muista, miten kaistanvaihtovilkku toimi, mutta eikö vilkkuviiksen voi pitää kaistanvaihtoasennossa tai näpäyttää useamman kerran, jotta saa pidemmän vilkutuksen, mutta vipu palautuu silti itsestään pois päältä?
Voi pitää, mutta miksi noin tekisi, kun pitää samalla ohjata autoa. Laittaa ihan reilusti vilkun päälle, keskittyy ajamiseen ja kaistanvaihdon jälkeen ottaa vilkun pois päältä.
Eroaako sähköautojen vilkut jotenkin mainitsemistasi "perinneautoista", joilla ilmeisesti tarkoitat polttomoottoriautoja?
@Herbert kirjoitti:
Voi pitää, mutta miksi noin tekisi, kun pitää samalla ohjata autoa. Laittaa ihan reilusti vilkun päälle, keskittyy ajamiseen ja kaistanvaihdon jälkeen ottaa vilkun pois päältä.
Eroaako sähköautojen vilkut jotenkin mainitsemistasi "perinneautoista", joilla ilmeisesti tarkoitat polttomoottoriautoja?
Ei ne taida erota kovin monessa sähköautossa, mutta ainakin uusissa S ja X Tesloissa konenäkö lopettaa vilkuttamisen. Vilkkukytkin on ratissa oleva peukalolla painettava "kytkin" ja vilkku lähtee pois päältä, kun auton kamerajärjestelmä on todennut manööverin suoritetuksi. Joko kaistanvaihdon tai varsinaisen kääntymisen risteyksestä.
Huomasin itsekin, että ei olisi pitänyt kirjoittaa perinneautoista, koska monissa nykyautoissakin taitaa olla perinneautojen kanssa samanlainen tekniikka tuossa.
Mekaanista kaistanvaihtovilkkua voi pitää päällä sen aikaa, kun vilkuttaa ennen ohjaussuunnan muutosta ja kun on alkanut hivuttautua viereiselle kaistalle, antaa kaistanvaihtovilkun hoitaa loput.
Monimutkaiseksi pitää ajaminen tehdä, jotta voi nauttia itsestään palautuvasta vilkusta sen sijaan, että toimenpiteen päätteeksi palauttaa viiksen takaisin keskiasentoon.
Kameraohjattu vilkku on ilmeisesti autotehtailla yksi askel, jolla harjoitellaan autonomisten autojen valmistusta.
Turhimmaksi kokemani varuste on vakionopeussäätimen yhteydessä oleva nopeudenrajoitin. Joskus vuosia sitten olen sitä satunnaisesti kokeillut, mutta kokeilun asteelle se on jäänytkin. Kukaan lähipiiristäni ei sen käyttämisestä koskaan kerro, joten onkohan se edes otsikossa mainittu muiden arvostama varuste?
@koreileva kirjoitti:
Turhimmaksi kokemani varuste on vakionopeussäätimen yhteydessä oleva nopeudenrajoitin. Joskus vuosia sitten olen sitä satunnaisesti kokeillut, mutta kokeilun asteelle se on jäänytkin. Kukaan lähipiiristäni ei sen käyttämisestä koskaan kerro, joten onkohan se edes otsikossa mainittu muiden arvostama varuste?
Ainakaan minä en arvosta sitä. Itsekin olen aina ihmetellyt nopeudenrajoitinta. Vakkarihan hoitaa saman asian jo yksinään.
@Quu kirjoitti:
Vilkulla viestitäänkin ennakkoon mitä seuraavaksi ollaan tekemässä, myöhäistä se on enää vilkuttaa jos kaistanvaihto tai kääntyminen on jo toteutumassa.
Jostain syystä jo autokoulussa opetettiin, että vilkutuksen pitää jatkua läpi teon ja jopa jälkeen. Sillä varmaan tavoitellaan tilannetta, että kaikki ymmärtävät liikenteen tapahtumat. Kaistanvaihdossa jälkivilkku kertoo toisille, että auto on nyt eri paikassa kuin ennen eli vaikka kaistalla jonkin matkaa edessäsi. Vähän huonommallakin keskittymisellä auto ei vain ilmesty jonnekin, vaan näkee paremmin, että (vilkku päällä) kaistalta toiselle siirtyi.
@koreileva kirjoitti:
Turhimmaksi kokemani varuste on vakionopeussäätimen yhteydessä oleva nopeudenrajoitin. Joskus vuosia sitten olen sitä satunnaisesti kokeillut, mutta kokeilun asteelle se on jäänytkin. Kukaan lähipiiristäni ei sen käyttämisestä koskaan kerro, joten onkohan se edes otsikossa mainittu muiden arvostama varuste?
Totta! Olen joskus miettinyt että ehkä sillä pystyy estämään vahinkoylinopeudet, jos on taipumusta antaa vauhdin pikkuhiljaa ja huomaamatta kiihtyä.
Minä olen muutaman kerran onnistunut räveltämään sen kanssa niin että se on mennyt vahingossa päälle sattumanvaraisen nopeuden kohdalle, ja sitten on pitänyt ihmetellä että mitä helvettiä.
@koreileva kirjoitti:
Turhimmaksi kokemani varuste on vakionopeussäätimen yhteydessä oleva nopeudenrajoitin. Joskus vuosia sitten olen sitä satunnaisesti kokeillut, mutta kokeilun asteelle se on jäänytkin. Kukaan lähipiiristäni ei sen käyttämisestä koskaan kerro, joten onkohan se edes otsikossa mainittu muiden arvostama varuste?
Ainakaan minä en arvosta sitä. Itsekin olen aina ihmetellyt nopeudenrajoitinta. Vakkarihan hoitaa saman asian jo yksinään.
Minulla ei omissa autoissa ole nopeudenrajoitinta, mutta työpaikan Mersussa laitan sen usein tahtomattani päälle kun tarkoitus on laittaa vakkari - ja sitten homma meneekin ihan pelleilyksi kun nopeudenrajoittimelta vakkarille siirtyminen on tottumattomalle siinä liian vaikeaa.
@koreileva kirjoitti:
Turhimmaksi kokemani varuste on vakionopeussäätimen yhteydessä oleva nopeudenrajoitin. Joskus vuosia sitten olen sitä satunnaisesti kokeillut, mutta kokeilun asteelle se on jäänytkin. Kukaan lähipiiristäni ei sen käyttämisestä koskaan kerro, joten onkohan se edes otsikossa mainittu muiden arvostama varuste?
Ainakaan minä en arvosta sitä. Itsekin olen aina ihmetellyt nopeudenrajoitinta. Vakkarihan hoitaa saman asian jo yksinään.
Minulla ei omissa autoissa ole nopeudenrajoitinta, mutta työpaikan Mersussa laitan sen usein tahtomattani päälle kun tarkoitus on laittaa vakkari - ja sitten homma meneekin ihan pelleilyksi kun nopeudenrajoittimelta vakkarille siirtyminen on tottunattomalle siinä liian vaikeaa.
Itse käytän tuota nopeuslimitteriä melko paljon etenkin jarrullista perävaunua kiskottaessa tietyn tyyppisillä (lähinnä kolmi/nelinumeroisilla teillä), jossa tien kapeuden/mutkaisuuden/huonokuntoisuuden vuoksi normaalin/aktiivivakkarin käyttö ei tahdo onnistua. Noissa tapauksissa asetan LIM 90kmh, jolloin vauhti ei suorillakaan kasva huomaamatta kovin paljoa yli rajoituksen. Tällaista tietä satuu mökkimatkalleni vajaat 50km.
Kerran olen ajanut rajoittimella varustetulla henkilöautolla, kuorma-autothan on eri asia. Joku oli asettanut tai minä vahingossa siihen rajoituksen 60. Moottoritien rampilla tulikin hetkeksi mietittävää. Onneksi kaasun painaminen riittävän syvälle ohitti järjestelmän.
Nopeusrajoitinta vasten ajamisen on pakko olla oikea tapa ajaa, niin moni liikenteen ammattilainen suosii sitä. On siis hyvä, että se on saatu kaikkiin autoihin.
Joissain autoissa tasanopeussäädin ei ole kovin tarkka, nopeus seilaa. Olisikohan nopeusrajoitin ratkaisu siihen.
Nopeusrajoitin on hyvä, kun opettaa teiniä ajamaan.
Ei vahingossa lipsahda ylinopeuden puolelle.
Mutta tämäkin tullaan tuomitsemaan vääräksi tavaksi...
@Josef kirjoitti:
Nopeusrajoitin on hyvä, kun opettaa teiniä ajamaan.
Ei vahingossa lipsahda ylinopeuden puolelle.
Mutta tämäkin tullaan tuomitsemaan vääräksi tavaksi...
Joidenkin mielestä erinomainen kiihtyvyys ja tarvittaessa suurikin ylinopeus takaavat turvallisen liikennöinnin. Tilanteista pitää päästä pakoon riittävän nopeasti.
@Herbert kirjoitti:
Tänään tuli mieleen seuraava varuste: Vilkku, joka vilkuu kolme kertaa, kun painaa viiksestä kerran. Tuonkin olen kytkenyt pois päältä. On hyvin harvinaisia tilanteet, joissa tuota ominaisuutta voisi käyttää.
Minusta kolme vilautusta on hyvä tapa vihjaista takana ajavalle, että tämä voi ohittaa tai jättää pidemmän välin ellei tahdo mennä ohi.
Olenko ainoa ohitusmerkkiä näyttävä kun ei kukaan muu tarjonnut tätä?
@Herbert kirjoitti:
Tänään tuli mieleen seuraava varuste: Vilkku, joka vilkuu kolme kertaa, kun painaa viiksestä kerran. Tuonkin olen kytkenyt pois päältä. On hyvin harvinaisia tilanteet, joissa tuota ominaisuutta voisi käyttää.
Minusta kolme vilautusta on hyvä tapa vihjaista takana ajavalle, että tämä voi ohittaa tai jättää pidemmän välin ellei tahdo mennä ohi.
Olenko ainoa ohitusmerkkiä näyttävä kun ei kukaan muu tarjonnut tätä?
Toivottavasti. Ohittajan pitää nähdä itse tilaisuutensa ja mahdollisuutensa. Innokkaimmat syöksyisivät päin vastaantulijaa, kun edellä menevä ilmoittaisi aikeestaan kääntyä oikealle, jos ohitusmerkki olisi käytössä. Ei siitä takapuskurin takaa mitään näe.
Minulle on annettu niin usein ohitusmerkkejä huonoissa ohituspaikoissa, etten ole yhtään innostunut. Tuntuu, että liikaa on liikkeellä hyväntahtoisia hölmöjä vilkuttelemassa.
Nyt täytyy taas laittaa mittakaavat kohdilleen ja todeta, että merkin antajia on kaiken kaikkiaan harvoin. Mutta jos muutama vuodessa ja niistä vaikka 20% epäonnistuu, taajuus on aivan liian heikko. Huono ohitus parin vuoden välein ei kelpaa minulla "sellaista sattuu"-sarjaan.
Minä en uskalla ottaa vastuuta, että arvioisin takana olevan puolesta ohitustilanteen. Mutta otan kyllä edellä ajavan raskaan ajoneuvon antaman ohitusmerkin huomioon lisävahvistuksena, kun muutenkin olen tulkinnut ohituksen olevan turvallinen. Aika usein jää ohitus tekemättä, vaikka edellä ajava antaa merkkiä.
Moottoritiellä voisi tietysti perässä roikkujalle vihjata, että mene ohi tai suurenna etäisyyttä. Ehkä GLE tarkoitti sitä?
@HybridRules kirjoitti:
Minä en uskalla ottaa vastuuta, että arvioisin takana olevan puolesta ohitustilanteen. Mutta otan kyllä edellä ajavan raskaan ajoneuvon antaman ohitusmerkin huomioon lisävahvistuksena, kun muutenkin olen tulkinnut ohituksen olevan turvallinen. Aika usein jää ohitus tekemättä, vaikka edellä ajava antaa merkkiä.
Moottoritiellä voisi tietysti perässä roikkujalle vihjata, että mene ohi tai suurenna etäisyyttä. Ehkä GLE tarkoitti sitä?
Voisihan ohitusmerkin tulkita siten, että ohitettava on valmis tarvittaessa vaikka kunnon hidastamiseen ja väistämiseen, että luvattu ohitus toteutuu. Se voisi toimia, jos vastaantuleva liikenne on hyvin vilkasta ja ohituspari tulee vähäliikenteisestä suunnasta. Yleensähän ohitettava ei saisi muuttaa nopeuttaan, edes hidastaa, että ohittaja voi hoitaa joko ohituksen tai sen peruutuksen turvallisesti.
Menneinä vuosina tuli ajeltua paljon umpiperäisellä myyntiautolla, jossa perä oli vielä kymmeniä senttejä keulaosaa leveämpi. Auto kulki max 90, jos maasto ei auttanut ja kiihtyi vastaavan hitaasti. Siinä oppi olemaan välittämättä takanatulevista. Usein joku ajoi niin lähellä, ettei autoa näkynyt lainkaan peileistä, vain varjon näki joskus sivulla. Tuollaisella ei voinut edes siirtyä sivuun, kun kiihdytyksen aikana olisi kerännyt taas uuden jonon peräänsä, jos liikennettä olisi ollut paljon. Toisaalta tuollaisen ohittaminen on helppoa, kun satasen alueella nopeusero on riittävä.
Ehkä epäonnistuneen ohitusmerkin antaja tosiaan ajattelee, että väistää. Tai sitten ei. Ohittajalla ei tästä tietoa voi olla ja ohittajan velvollisuuksiin kuuluu varmistua ohituksen edellytyksistä ennen ohitusta. Tuollainen ohitusmerkki on siis juuri se, miksi en merkin antamisesta pidä. Yhteiset pelisäännöt ja vastuukysymykset puuttuu.
Toisaalta jos autoon rakennetaan varuste, mikä helpottaa ohitusmerkin antamista ja samalla lisää houkutusta huonoon vilkuttamiskäytäntöön kaistanvaihtotilanteissa, onhan siinä syytä pitää varustetta turhana. Satunnainen lyhyt vilkutus onnistuu muutenkin ja kaistanvaihdossa pitää opetella oikea tapa, ellei se vielä ole omassa ajamisessa rutiiniksi muodostunut.
Tulipa Mieleeni, että kaistanvaihtovilkun kolme vilkutusta sopii mielestäni vallan mainiosti nykyisiin liikenneympyröihin. Siinä ei ole tavallisesti yhtään vilkutusta liian vähän tai liian paljon. Ei siis turha varuste.
Kuulostaa yllättävän vaikealta erottaa ystävällinen merkin antaminen toiselle silloin kun ohitus on mahdollinen ja vastuun ottaminen omasta ohituksesta. Näillä kommenteilla suosittelen jättämään ohitusmerkit meille jotka osaavat.
Jos ohituspaikan oikealla vilkulla näytettyäni takana tuleva päättää sen käyttää, niin sehän myös onnistuu. Keinoja on, ja niitä kannattaa harjoituksen vuoksi pohtia, koska niitä saattaa tarvita vaikka ei olisi itse näyttänytkään ohitusmerkkiä.
Jos ohitusmerkki on häiritsevä ja vaarallinen, miksi ihmeessä niin moni ohittaja kiittää joko käden heilautuksella tai vilkulla? Ja kuinkahan pahasti ohitusmerkkiä pelkäävät hämmentyisivät, jos joku kiittäisi heitä vilkulla?
Kaistanvaihtovilkulla ilmoitetaan aikeista vaihtaa kaistaa, nyt vaan näkee paljon etenkin moottoritieliikenteessä, että olen jo vaihtamassa kaistaa.
Minäkään en oikeastaan keksi muuta kuin tuon ristiselän tuen säädön - selkänojat ilman sitä on vaan tehty juuri omalle selälle sopivaksi. Omista autoistani vanhimmassa on Recaron valmistamat istuimet ristiseläntuen- ja vaikka minkälaisella säädöllä, mutta ne on mielestäni omien autojeni istuimista loppujen lopuksi huonoimmat. Yksi autossa inhoamani varuste on moottorin tekoääni, vaikka sitä jossain nettitestissä ylistetäänkin. On hienoa kuulema kuunnella V8-ääntä ja murahduksia 4-sylinterisessä hybridissä mutta minusta äänien pitää liittyä oikeaan mekaniikkaan. Esimerkiksi voisi ottaa vaikka tuon vanhimman auton turbon korahdukset vaihdetta vaihtaessa. Kun ne kuuluvat mekaniikkaan, ne ovat ok, mutta tekoäänenä... aaargh.
Tässäpä auton ääni, jolla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa - ja siksi se ärsyttää vaikka onkin huolella tehty. Kuitenkin se pn pelkkää feikkiä alusta loppuun. Auton oma äänimaailma on korvattu V8:lla, vaihteilla, tyhjäkäynnillä... joita siis autossa ei ole. No, sen saa pois päältä jos sitä ei halua kuunnella. (Alkaa kolmannen tauon jälkeen)
Melko hyvin tuomittu noinkin vähillä tiedoilla.
Taitaa olla kristallipallossa uudet patterit ja uusi Tarot-korttipakka käytössä...
Viisi olisi sopivampi määrä kaistanvaihtoon. Jossakin autossa tuo on säädettävä. Mutta omassa ei ja olen alkanut ajaa huonosti ja käyttää vain noita kolmea vilkutusta kaistanvaihtoon ja kääntymiseen hiljaiseen aikaan. Jälkivilkutus jää tekemättä, kun vilkku menee päälle ajoissa.
Jos on liikennettä ja täytyy kertoa toisille aikeista, silloin käytän jatkuvaa vilkutusta. Saa hyvin tilaa naapurikaistalla ja kääntyessä toiset osaavat varautua ajoissa toimeeni.
Ei, vaan sellainen kokemus liikenteestä, että kolme vilkautusta ei riitä hyvään ajotapaan. Kolmella vilautuksella tehdään juuri niitä kaistanvaihtoja, jossa vilkutus alkaa samalla kun rattia aletaan kääntää. Jos näytät vilkkua hyvissä ajoin ennen aiottua toimenpidettä, ehtii vilkuttaminen loppua kesken kolmella vilkautuksella.
Vilkulla viestitäänkin ennakkoon mitä seuraavaksi ollaan tekemässä, myöhäistä se on enää vilkuttaa jos kaistanvaihto tai kääntyminen on jo toteutumassa.
Eikös kaistanvaihtovilkku olekin tehty perinneautoihin siksi, että niissä vilkun palautus pois päältä on automatisoitu mekaanisesti ja mekaniikka vaatii toimiakseen suuremman ratinkäännön kuin kaistanvaihdossa tarvitaan.
En muista, miten kaistanvaihtovilkku toimi, mutta eikö vilkkuviiksen voi pitää kaistanvaihtoasennossa tai näpäyttää useamman kerran, jotta saa pidemmän vilkutuksen, mutta vipu palautuu silti itsestään pois päältä?
Voi pitää, mutta miksi noin tekisi, kun pitää samalla ohjata autoa. Laittaa ihan reilusti vilkun päälle, keskittyy ajamiseen ja kaistanvaihdon jälkeen ottaa vilkun pois päältä.
Eroaako sähköautojen vilkut jotenkin mainitsemistasi "perinneautoista", joilla ilmeisesti tarkoitat polttomoottoriautoja?
Ei ne taida erota kovin monessa sähköautossa, mutta ainakin uusissa S ja X Tesloissa konenäkö lopettaa vilkuttamisen. Vilkkukytkin on ratissa oleva peukalolla painettava "kytkin" ja vilkku lähtee pois päältä, kun auton kamerajärjestelmä on todennut manööverin suoritetuksi. Joko kaistanvaihdon tai varsinaisen kääntymisen risteyksestä.
Huomasin itsekin, että ei olisi pitänyt kirjoittaa perinneautoista, koska monissa nykyautoissakin taitaa olla perinneautojen kanssa samanlainen tekniikka tuossa.
Mekaanista kaistanvaihtovilkkua voi pitää päällä sen aikaa, kun vilkuttaa ennen ohjaussuunnan muutosta ja kun on alkanut hivuttautua viereiselle kaistalle, antaa kaistanvaihtovilkun hoitaa loput.
Monimutkaiseksi pitää ajaminen tehdä, jotta voi nauttia itsestään palautuvasta vilkusta sen sijaan, että toimenpiteen päätteeksi palauttaa viiksen takaisin keskiasentoon.
Kameraohjattu vilkku on ilmeisesti autotehtailla yksi askel, jolla harjoitellaan autonomisten autojen valmistusta.
Turhimmaksi kokemani varuste on vakionopeussäätimen yhteydessä oleva nopeudenrajoitin. Joskus vuosia sitten olen sitä satunnaisesti kokeillut, mutta kokeilun asteelle se on jäänytkin. Kukaan lähipiiristäni ei sen käyttämisestä koskaan kerro, joten onkohan se edes otsikossa mainittu muiden arvostama varuste?
Ainakaan minä en arvosta sitä. Itsekin olen aina ihmetellyt nopeudenrajoitinta. Vakkarihan hoitaa saman asian jo yksinään.
Jostain syystä jo autokoulussa opetettiin, että vilkutuksen pitää jatkua läpi teon ja jopa jälkeen. Sillä varmaan tavoitellaan tilannetta, että kaikki ymmärtävät liikenteen tapahtumat. Kaistanvaihdossa jälkivilkku kertoo toisille, että auto on nyt eri paikassa kuin ennen eli vaikka kaistalla jonkin matkaa edessäsi. Vähän huonommallakin keskittymisellä auto ei vain ilmesty jonnekin, vaan näkee paremmin, että (vilkku päällä) kaistalta toiselle siirtyi.
Totta! Olen joskus miettinyt että ehkä sillä pystyy estämään vahinkoylinopeudet, jos on taipumusta antaa vauhdin pikkuhiljaa ja huomaamatta kiihtyä.
Minä olen muutaman kerran onnistunut räveltämään sen kanssa niin että se on mennyt vahingossa päälle sattumanvaraisen nopeuden kohdalle, ja sitten on pitänyt ihmetellä että mitä helvettiä.
Minulla ei omissa autoissa ole nopeudenrajoitinta, mutta työpaikan Mersussa laitan sen usein tahtomattani päälle kun tarkoitus on laittaa vakkari - ja sitten homma meneekin ihan pelleilyksi kun nopeudenrajoittimelta vakkarille siirtyminen on tottumattomalle siinä liian vaikeaa.
Itse käytän tuota nopeuslimitteriä melko paljon etenkin jarrullista perävaunua kiskottaessa tietyn tyyppisillä (lähinnä kolmi/nelinumeroisilla teillä), jossa tien kapeuden/mutkaisuuden/huonokuntoisuuden vuoksi normaalin/aktiivivakkarin käyttö ei tahdo onnistua. Noissa tapauksissa asetan LIM 90kmh, jolloin vauhti ei suorillakaan kasva huomaamatta kovin paljoa yli rajoituksen. Tällaista tietä satuu mökkimatkalleni vajaat 50km.
Kerran olen ajanut rajoittimella varustetulla henkilöautolla, kuorma-autothan on eri asia. Joku oli asettanut tai minä vahingossa siihen rajoituksen 60. Moottoritien rampilla tulikin hetkeksi mietittävää. Onneksi kaasun painaminen riittävän syvälle ohitti järjestelmän.
Nopeusrajoitinta vasten ajamisen on pakko olla oikea tapa ajaa, niin moni liikenteen ammattilainen suosii sitä. On siis hyvä, että se on saatu kaikkiin autoihin.
Joissain autoissa tasanopeussäädin ei ole kovin tarkka, nopeus seilaa. Olisikohan nopeusrajoitin ratkaisu siihen.
Nopeusrajoitin on hyvä, kun opettaa teiniä ajamaan.
Ei vahingossa lipsahda ylinopeuden puolelle.
Mutta tämäkin tullaan tuomitsemaan vääräksi tavaksi...
Joidenkin mielestä erinomainen kiihtyvyys ja tarvittaessa suurikin ylinopeus takaavat turvallisen liikennöinnin. Tilanteista pitää päästä pakoon riittävän nopeasti.
Minusta kolme vilautusta on hyvä tapa vihjaista takana ajavalle, että tämä voi ohittaa tai jättää pidemmän välin ellei tahdo mennä ohi.
Olenko ainoa ohitusmerkkiä näyttävä kun ei kukaan muu tarjonnut tätä?
Toivottavasti. Ohittajan pitää nähdä itse tilaisuutensa ja mahdollisuutensa. Innokkaimmat syöksyisivät päin vastaantulijaa, kun edellä menevä ilmoittaisi aikeestaan kääntyä oikealle, jos ohitusmerkki olisi käytössä. Ei siitä takapuskurin takaa mitään näe.
Minulle on annettu niin usein ohitusmerkkejä huonoissa ohituspaikoissa, etten ole yhtään innostunut. Tuntuu, että liikaa on liikkeellä hyväntahtoisia hölmöjä vilkuttelemassa.
Nyt täytyy taas laittaa mittakaavat kohdilleen ja todeta, että merkin antajia on kaiken kaikkiaan harvoin. Mutta jos muutama vuodessa ja niistä vaikka 20% epäonnistuu, taajuus on aivan liian heikko. Huono ohitus parin vuoden välein ei kelpaa minulla "sellaista sattuu"-sarjaan.
Minä en uskalla ottaa vastuuta, että arvioisin takana olevan puolesta ohitustilanteen. Mutta otan kyllä edellä ajavan raskaan ajoneuvon antaman ohitusmerkin huomioon lisävahvistuksena, kun muutenkin olen tulkinnut ohituksen olevan turvallinen. Aika usein jää ohitus tekemättä, vaikka edellä ajava antaa merkkiä.
Moottoritiellä voisi tietysti perässä roikkujalle vihjata, että mene ohi tai suurenna etäisyyttä. Ehkä GLE tarkoitti sitä?
Voisihan ohitusmerkin tulkita siten, että ohitettava on valmis tarvittaessa vaikka kunnon hidastamiseen ja väistämiseen, että luvattu ohitus toteutuu. Se voisi toimia, jos vastaantuleva liikenne on hyvin vilkasta ja ohituspari tulee vähäliikenteisestä suunnasta. Yleensähän ohitettava ei saisi muuttaa nopeuttaan, edes hidastaa, että ohittaja voi hoitaa joko ohituksen tai sen peruutuksen turvallisesti.
Menneinä vuosina tuli ajeltua paljon umpiperäisellä myyntiautolla, jossa perä oli vielä kymmeniä senttejä keulaosaa leveämpi. Auto kulki max 90, jos maasto ei auttanut ja kiihtyi vastaavan hitaasti. Siinä oppi olemaan välittämättä takanatulevista. Usein joku ajoi niin lähellä, ettei autoa näkynyt lainkaan peileistä, vain varjon näki joskus sivulla. Tuollaisella ei voinut edes siirtyä sivuun, kun kiihdytyksen aikana olisi kerännyt taas uuden jonon peräänsä, jos liikennettä olisi ollut paljon. Toisaalta tuollaisen ohittaminen on helppoa, kun satasen alueella nopeusero on riittävä.
Ehkä epäonnistuneen ohitusmerkin antaja tosiaan ajattelee, että väistää. Tai sitten ei. Ohittajalla ei tästä tietoa voi olla ja ohittajan velvollisuuksiin kuuluu varmistua ohituksen edellytyksistä ennen ohitusta. Tuollainen ohitusmerkki on siis juuri se, miksi en merkin antamisesta pidä. Yhteiset pelisäännöt ja vastuukysymykset puuttuu.
Toisaalta jos autoon rakennetaan varuste, mikä helpottaa ohitusmerkin antamista ja samalla lisää houkutusta huonoon vilkuttamiskäytäntöön kaistanvaihtotilanteissa, onhan siinä syytä pitää varustetta turhana. Satunnainen lyhyt vilkutus onnistuu muutenkin ja kaistanvaihdossa pitää opetella oikea tapa, ellei se vielä ole omassa ajamisessa rutiiniksi muodostunut.
Tulipa Mieleeni, että kaistanvaihtovilkun kolme vilkutusta sopii mielestäni vallan mainiosti nykyisiin liikenneympyröihin. Siinä ei ole tavallisesti yhtään vilkutusta liian vähän tai liian paljon. Ei siis turha varuste.
Kuulostaa yllättävän vaikealta erottaa ystävällinen merkin antaminen toiselle silloin kun ohitus on mahdollinen ja vastuun ottaminen omasta ohituksesta. Näillä kommenteilla suosittelen jättämään ohitusmerkit meille jotka osaavat.
Jos ohituspaikan oikealla vilkulla näytettyäni takana tuleva päättää sen käyttää, niin sehän myös onnistuu. Keinoja on, ja niitä kannattaa harjoituksen vuoksi pohtia, koska niitä saattaa tarvita vaikka ei olisi itse näyttänytkään ohitusmerkkiä.
Jos ohitusmerkki on häiritsevä ja vaarallinen, miksi ihmeessä niin moni ohittaja kiittää joko käden heilautuksella tai vilkulla? Ja kuinkahan pahasti ohitusmerkkiä pelkäävät hämmentyisivät, jos joku kiittäisi heitä vilkulla?
Etuveto.