Kuolemankolarien analysointiketjussa TeeCee teki hyvän huomion. Voimme vääntää maailman tappiin saakka siitä, aiheuttaako tietyn suuruinen ylinopeus tietyn suuruisen riskin vai ei. Samoin siitä, onko aiheutettu riski merkityksellinen asia. Muutama prosentti tai vähän suurempikin muutos 4 miljoonassa kilometrissä ei paljon yksilöä heilauta. Tällä kaikella ei kuitenkaan ole mitään merkitystä, kun liikenteessä tulee eteen konfliktitilanne. Yksilön kannalta tehokkain tapa vaikuttaa turvallisuuteen onkin välttää noiden tilanteiden syntymistä ja siihen liittyen on syytä pohtia TeeCeen viestiä:
TeeCee:
Quu...: Ylinopeutta ajava saavuttaa aina uuden jonon pään ja aiheuttaa ohituksillaan muille häiriötä ja vaaratilanteita.
Herbert: Vaikka konkreettisen vaaratilanteen synnyttämiseen tarvitaan yleensä muutakin kuin pientä ylinopeutta, kommentissasi on tällä rajauksella perää.
Olen samaa mieltä siitä mitä tapahtuu, mutta varsinainen ongelma taitaakin olla erimielisyys siitä kumpi tämän häiriön aiheuttaa, ohittaja vai ohitettava. Moni tuntuu lähtevän siitä, että ohitettavien pitää joko liittyä samaan laitonta nopeutta ajavaan letkaan tai sitten heidän on järjestettävä ohittajalle turvallinen ohituspaikka. Minusta taas vauhdista ja ajojärjestyksestä riippumatta kaikkien pitää ajaa niin lähellä oikeaa reunaa kuin taidot ja olosuhteet antaa myöten, joten ei pitäisi olla tarvetta järjestellä kenellekään enää lisää tilaa. Toki sitä saa antaa jos haluaa tehdä enemmän kuin minimisuorituksen. Jos siis saa kiinni kuskin joka ajaa niin lähellä keskiviivaa ettei ohitusta ole mahdollista tehdä turvallisesti, niin siinä on kaksi hyvää syytä jättäytyä reilun turvavälin päähän: ohitus on mahdoton ja lähellä sekoilee tumpelo joka ei osaa ajaa muualla kuin mahdollisimman kaukana ojista.
En löytänyt tutkimuksia ylinopeuden ja ohitustarpeen suhteesta, mutta löysin tutkimuksen nopeusrajoituksen muutoksen vaikutuksesta ohitusten määrään ( Nopeusrajoituksen vaikutus ohituksiin kaksikaistaisilla maanteillä ). Siinä on paljonkin mielenkiintoista juttua, mutta pähkinänkuoressa idea on mielestäni tässä lauseessa: Nopeusrajoituksen muutoksen vaikutus ohitustarpeeseen on teorian mukaan riippuvainen kuljettajien tavoitenopeusjakauman muutoksista.
Tulkitsen tuon niin, että ohitusten määrän ratkaisee kuskien tavoitenopeuksien jakauma riippumatta siitä mikä sitä jakaumaa muuttaa. Joten ylinopeuksien on pakko lisätä ohitustarvetta, koska se kasvattaa tavoitenopeuksien jakaumaa.
Minusta on myös ilmiselvää, kumman pitää luopua omasta tavoitenopeudestaan, laillista vai laitonta nopeutta ajavan. Tätä mielipidettäni en edes perustele, koska jos joku tosissaan kaipaa perusteluja sille miksi rikoksentekijän edun ei pitäisi mennä laillisesti toimivan edun edelle, niin se asia ei selviä perustelemalla. Kyse on silloin moraaliin liittyvistä asioista, ja siinä on pohjaton suo selvitettäväksi.
Usein ainakin minä ja TeeCee ollaan todettu, että kahden lakia rikkovan välinen konflikti on hämmästyttävä tilanne. Molemmat pelaavat omilla, TLL:stä poikkeavilla säännöillään, mutta kummankin mielestä vain vastapuoli pelaa väärin. Astetta kiinnostavampi tapaus on se, jossa toinen ajaa oikein, mutta toinen väärin. Tällainen tilanne on esimerkiksi suurinta sallittua ajavan painostaminen. Nelikaistaisilla teillä (kaksi kaistaa samaan suuntaan) ohituksissa näitä näkee aika usein.
Mikä saa lakia rikkovat oikeuttamaan omat tekonsa tällaisissa tilanteissa? Onko jälleen kyse siitä, että lakia pidetään huonona (esim. rajoitusta liian alhaisena), joten teko katsotaan oikeutetuksi. Tai sitten yksinkertaisesti ei välitetä sen vertaa järjestäytyneen yhteiskunnan perusteista, että luovuttaisiin omista laittomuuksista pienen hidasteen takia. Vai joku muu syy?
Ihan varmasti tälläkin palstalla on niitä, jotka enemmän tai vähemmän tuollaiseen syyllistyy, joten näkemyksiä olisi kiinnostava lukea. Opelixi joskus totesi, että toivoo ohituskaistoilla muilta ylinopeuden käyttöä. Syynä oli se, että tällöin mahdollisimman moni ehtii ohi. Tuo on ihan selkeä syy. Kirjoituspöydällä asia on selvä, mutta sitä en tiedä, johtaako tuo elävässä elämässä edessä hitaamman ohittajan painostamiseen vai riittääkö maltti ja saako tämä tarvitsemansa tilan.
Entä ihan tavanomaisessa moottoritieajossa tai muussa vastaavassa tilanteessa? Ohitusta ei tarvitse tehdä n. 1 km:n pituisella osuudella.
Virkamiesten, poliitikkojen ja median.
Herbert:
Sanoisin, että usein näihin tilanteisiin liittyy myös sen edelle menevän ohittajan karkea arviointivirhe tai jopa piittaamattomuus, jolloin ohituskaistalle siirrytään riippumatta siitä, onko takana tuleva jo aloittanut ohituksensa. Huolestuttavin ilmiö on sellainen, jossa kaikki tämä tehdään tarkoituksella takana tulevan ylinopeuteen vedoten. Vieläpä niin, että itsekin ajetaan ylinopeutta.
Moraalista oikeutusta teoilleen saa kukin mielessään hakea, mutta mielestäni se ei saa näkyä ajamisessa toisia kohtaan milloinkaan.
JEV2:
Tuollaisissa tapauksissa kyse onkin siitä, että kaksi ajaa vastoin lakia ja sitten ihmettelevät, miksi liikenne tökkii. Näin ulkopuolelta katsottuna kuviota ei voi kuin ihmetellä, mutta ilmeisesti tilanteessa sisällä olevat osalliset eivät pysty samanlaiseen arviointiin.
Omalta kannalta harmillisempi tilanne on kuitenkin sellainen, jossa ohitan rekkaa tai muutamaa peräkkäin ajavaa ja ohituksen aikana ylinopeuskuski saa kiinni. Mitkä ovat vaihtoehdot?
A. Luopua ohituksesta, jos horisontissa näkyy auto, joka saattaa ajaa ylinopeutta.
B. Kiihdyttää ylinopeuteen, jotta nopeamman auton kuljettaja ei pahastuisi edessä ajavan aiheuttamasta hidastuksesta.
C. Suorittaa ohitus suunnitellulla tavalla loppuun ja kestää vajaan sekunnin päässä roikkuvan ylinopeuskuskin hermostunut vasemmassa reunassa tapahtuva kurkkiminen.
D. Joku muu, mikä?
Kaksikaistaisella tiellä tämänkaltaisesta asetelmasta vain harvoin syntyy ongelmaa, mutta nelikaistaisella tilanne on toinen. Vasemmalla kaistalla ilmeisesti koetaan olevan voimassa autobahnin säännöt.
Millaisen ajatustenvaihdon seurauksena tähän saataisiin lakia noudattavien ja noudattamatta jättävien välille sellainen yhteispeli, että molemmille jää riittävä tila?
Kertoiko Opelixin kommentti tilanteesta enemmän kuin nopeasti lukaistuna luulisi? Opelixihan on sanonut ajotapansa motiiviksi huonon lain, joten syyn siitä voi kivasti sysätä virkamiesten, poliitikkojen ja median harteille. Ei tarvi jutella itsensä ja omatuntonsa kanssa, eikä ottaa vastuuta omasta osuudestaan. Näinkö tämä menee?
Herbert:
A. Määrittele horisontti. Onko se kauempana vai lähempänä kuin ohitukseen tarvitsemasi matka? Itse seuraan myös taustapeiliä, jolloin takaa tulevan nopeamman auton kyllä havaitsee hyvissä ajoin.
B. Kokonaisuuden sujuvuuden kannalta harkitsisin tätä vaihtoehtoa, etenkin jos takana olisi useampi minua nopeammin etenevä auto ja olisin jo rekan rinnalla. Edessä tietysti riittävä turvaväli.
C. Kts. edellä. Kun edessäsi on riittävä turvaväli, mitä haittaa tästä hetkellisestä perässäroikkumisesta on?
Opelixi:
Siis ne kuuluisat "jotkut muut". Ei kuski itse, hänen asenteensa jne.
Kysymyksistä yksi kun oli Mikä saa lakia rikkovat oikeuttamaan omat tekonsa tällaisissa tilanteissa?
Mikä noista listaamistasi on muka ratissa kun sinä kuitenkin ajat, tai olet ajavinasi, Opelixi?
JEV2:
Horisontti on se etäisyys, josta ylinopeuskuski saa suurinta sallittua ajavan kiinni ohituksen aikana. Kyse ei niinkään ole siitä, etteikö tätä havaitsisi. Kyse on siitä, kuinka paljon tilaa näille täytyy antaa. Vähänkään vilkkaamman liikenteen aikana jää ohitukset tekemättä ja sitten ajellaan rekkojen perässä motarilla, jos ylinopeuskuskien menoa ei saa hidastaa. Aika älytön tilanne, mikä ei varmaankaan kannusta sääntöjen noudattamiseen.
Tuo on helpoin vaihtoehto, mutta muutama periaatteellinen ongelma siihenkin liittyy. Pitääkö rikkoa lakia, jotta ylinopeuski(t) ei joutuisi hetkeksi hidastamaan? TeeCee mainitsi niistä, jotka painostuksen vuoksi nostavat nopeuttaan. Kuka myöntää ja kuka kiistää syyllistyvänsä tuohon, mutta tämän vaihtoehdon toteuttaminenhan sitä on.
Jos homma rajoittuisikin elettömään roikkumiseen, tilanteesta tuskin ongelmaa juuri koskaan muodostuisikaan. Käytännössä kuitenkin vaikuttaa siltä, että ylinopeuskuskien mielentila ei näissä tilanteissa ole kovin vakaa, joten melkein mitä tahansa näytelmää tuosta saattaa olla seurauksena. Lisäksi provosoituna moni rauhallinenkin kaveri provosoituu.
Perässä roikkumisesta on sekin haitta, että tällaisessa tapauksessa se herkästi tulkitaan (todennäköisesti ihan oikein) painostamiseksi, jolloin painostettava keskittää tarpeettomasti huomiota takana ajavaan. Jostain muusta se on pois nopeudessa n. 30 m/s.
Herbert:
Herbert:
Periaatepäätös, jonka seuraukset heijastuvat pitkälle taakse. Montako rekkaa joutuisit tällä tavalla ohittamaan? Päätöstä tehdessä ajattelisin kummalla toimintatavalla aiheutan liikennejärjestelmälle vähiten häiriötä, aivan riippumatta siitä ajaako joku laitonta nopeutta vai ei. Olisihan se tosi hienoa jos kaikki ajaisivat sitä rajoitusnopeutta, mutta näin nyt ei vain valitettavasti ole ja sen kanssa on elettävä.
Herbert:
Jos takana ajavasta on tarpeen tehdä näinkin kattavaa psykoanalyysia, on huomio varmasti ajamisesta pois. Tällainen kuljettaja on tarkkailun helpottamiseksi autettava edelle mitä pikimmiten.
Häiriön määrittely noissa tapauksissa riippuu olellisesti tarkastelun aikajänteestä. A-vaihtoehtoon totesin liittyvän ominaisuuden, joka ei kannusta jatkamaan sääntöjen mukaisella ajotavalla. B- ja C-vaihtoehdot antavat ylinopeuskuskeille vaikutelman sujuvasta liikenteestä, mikä ei myöskään edesauta sääntöjen mukaiseen ajotapaan.
Jokohan keskusteluun haluaisi osallistua usein selvää ylinopeutta käyttävä, vai vetääkö sanattomaksi?
Herbert:
Lakia ei ole tehty liikennettä vaikeuttamaan, vaan sujuvoittamaan. Lain noudattaminen ei ole itsetarkoitus vaan se on ohjenuora. Maalaisjärkeä ei pitäisi ajamisessa unohtaa, eikä aiheuttaa tahallaan ongelmia lain noudattamisen verukkeella.
Lain tarkoitus ei ole, että 97km/h moottoritiellä ajavan pitää lähteä ohittamaan 95km/h ajavaa nopeutta lisäämättä juuri kun takaa joku on tulossa 108km/h molempien ohi. Jos joku haluaa noudattaa lakia pilkulleen, se hänelle suotakoon, mutta en ole vielä nähnyt sitä lain kohtaa, joka antaa autoilijalle luvan tehdä oletuksia toisten autoilijoiden nopeuksien pysymisestä lain rajoissa. Takaa tuleva ohittaja on ohittaja oli sen nopeus mikä tahansa. Ohituksen lähdön turvallisuus on varmistettava nopeudet ja etäisyydet huomioiden, ja ohitus on suoritettava välttäen tarpeetonta vitkastelua.
Ohitus on aika turha, jos ei sitä pysty tekemään kohtuullisen ripeästi itselleen sallimalla nopeudella.
just drive:
Arvasin, että tällaisen esimerkin joku ottaa. Jos tilanne koskisi ainoastaan 2 km/h nopeuserolla ohittavia, en olisi keskustelua avannut. Siten kommenteissakin mielestäni kannattaa keskittyä olennaiseen.
Totesinkin, että mielenkiinto kohdistuu tapaukseen, jossa vain toinen rikkoo lakia. Ylinopeuskuskin eteen siirtyminen turvallisuutta vaarantaen ei varmasti ole lain mukaista ajoa. Jos kuitenkin pitkän ohituksen (esimerkiksi useampi rekka) aikana ylinopeuskuski ehtii saavuttaa suurinta sallittua ajavan ohittajan, ei minusta voida rajoitusta noudattavan ohittajan kaistanvaihtoa laittomaksi. Muutoin laki turvaisi lakia rikkovalle kohtuuttoman oikeuden varata kaista omaan käyttöönsä. Muille kuin hälytysajoneuvoille ei tätä oikeutta pidä antaa. On siis syytä tehdä ymmärrettäväksi se, että ylinopeuskuljettaja on vastuussa mainitsemastasi liikenteen sujuvuuden vaikeuttamisesta.
Kaikki varmaan ovat tuosta samaa mieltä. Kaksi asiaa kuitenkin vesittää homman. Toinen on näkemys kohtuullisen ripeästä ja toinen on se, kuka tällaisen ohituksen voi estää.
Koko A, B, C, D -tarkastelu lähtee liikkelle vasta sitten kun ollaan jo rekan rinnalla peräkkäin menossa. Siinä on paikalla kaksi heikosti tilanteen nähnyttä kuskia, joiden todellinen valintatilanne oli molempien osalta hetkeä aiemmin.
Ensimmäinen ohittaja saa ihan itse valita, meneekö ensimmäisenä vai ei. Jos menee, niin menee sitten myös. Ellei ole sitä valmis tekemään, ei ole pakko, mutta antaa sitten kaverin mennä.
Toinen ohittaja saa ihan itse valita, lähteekö ensimmäisen perään vai ei. Ellei halua odottaa, lisää sitten vauhtia riittävästi ensimmäisen ohitusvuoron saadakseen. Jos ei tähän ole siihen valmis, sitten on ihan itse ansainnut odotusvuoronsa.
Jos jompi kumpi on tilanteessa, josta ei pidä, niin itsepä sinne ajoi.
Herbert:
Ohittajan käyttämä ylinopeus ei poista takaa tulevan aloittaman ohituksen ohitettavalle aiheuttamaa ohituskieltoa, joten juuri niinhän siinä käy.
Ohittajan ylinopeuteen ei ohitettava voi vaikuttaa, mutta hän saa silti päättää tapahtuuko rikkeitä yksi vai kaksi.
Herbert:
Jos välttämättä haluat olla muiden tien tukkeena, on se täysin laillista myös hälytysajoneuvon edessä, ellei sillä ole sekä hälytysvalot, että sireeni päällä. Se on aivan oma valintasi, ihan samoin kuin minkä tahansa muunkin ajoneuvon edessä. Voit itse miettiä kuinka järkevää tai mukavaa se on. Ajaudutko useinkin tuollaisiin tilanteisiin?
740 GLE:
Oikeastaan vaihtoehdossa A tarkastelu suoritetaan jo ennen ohitusta.
Noinhan se on, mutta valitettavasti kuskit luultavasti ei sitä tilanteen ollessa päällä tuota hoksaa. Todennäköisesti nähdään vain toinen osapuoli syypäänä tilanteen syntymiselle.
740 GLE:
Minusta ylinopeudella ajavan ohittajan eteen siirtyminen on saanut liian suuren mittakaavan tässä keskustelussa. Ylinopeuskuskihan saattaa lähestyä oikeaa kaistaa tai sitten ajaa jatkuvasti vasenta kaistaa. Kummassakaan tapauksessa tämä ei ole ohittaja, jonka eteen ei saa mennä. Lisäksi kun rajoituksen mukaan ajava aloittaa ohituksen, voi ylinopeuskuski olla parin sadan metrin päässä ja silti saa toisen kiinni tämän ohituksen aikana.
FARwd:
En ajaudu, koska suosin vaihtoehtoa A. Jätän ohituksen tekemättä, jos on vaarana joutua ylinopeuskuskin painostamaksi. Tämä tarkoittaa sitä, että moottoritiellä jää helposti rekan taakse pussiin, ellei estä sitä ylinopeutta käyttäen. Vaihtoehtoisesti tietysti voi jäädä nopeampien eteen seuraamaan, kuinka takana ajavien kierrokset nousee.
Tilanteessa ei olisi mitään erikoista, jos ylinopeuskuskit ymmärtäisivät oman toimintansa vaikutuksen liikeneeseen ja ajaisivat ylinopeuksiaan vain silloin, kun se ei haittaa muita. Mutta koska nämä joko eivät ymmärrä aiheuttamaansa häiriötä tai sitten eivät välitä siitä, lailliseen ajotapaan pyrkivät saavat siitä kärsiä.
Muutamassa vastauksessa, kuten sinun, on rivien välissä luettavissa halu oikeuttaa ylinopeutta ajavien etuoikeus vasemmalla kaistalla. Olenko oikeassa? Kysyt, kannattaako toisen eteen mennä muiden tukkeeksi. Et kuitenkaan uhraa ajatustakaan ylinopeutta ajavan toimintaan.
Kumppani:
Pointti onkin siinä, että noiden kolmen ryhmän ansiosta meillä on liian alhaisia nopeusrajoituksia, mitkä lisäävät ylinopeuksia/nopeuseroja ja ohituksia.
Sama ryhmittymä on myös keskittynyt ulosannissaan lähes poikkeuksetta ylinopeuksien demonisointiin, mikä vaikuttaa suuren yleisön asenteisiin niin, että ylinopeutta ajavan etenemistä ei tarvitse helpottaa ja voidaan jopa rikkoa lakia tekemällä ohituksesta mahdollisimman vaikeaa.
Suomalainenhan on tunnettu kateudestaan ja sen kyllä huomaa liikenteessäkin. Jos itsellä ei ole kiire tai jostain muusta syystä ei vain ole tarvetta/halua ajaa edes sitä suurinta sallittua, niin eihän silloin voi olla muillakaan.
Kun kaikki huomio on vain ylinopeuksissa, niin millään muilla säännöillä ei olekaan enää väliä ja sen huomaa.
Tästä voisi jatkaa pidempäänkin, mutta juuri nyt ei huvita. Jokainen voi käydä tutustumassa esim. naapurimaamme liikennekulttuuriin. Ei siellä nähdä punaista, jos joku ajaa toista nopeammin, liikkuminen on stressitöntä ja vieläpä turvallista ylinopeuksista huolimatta.
Muistutukseksi totean, että ylinopeutta ja alinopeutta voi ajaa fiksustikin. Valitettavasti molemmista leireistä löytyy niitä jotka eivät sitä tee.
Herbert:
En uhraa sikäli, että ei kuulu toimivaltaani, eikä minua sinänsä kiinnosta ajavatko muut alinopeutta vai ylinopeutta. En myöskään voi tietää miksi he ajavat valitsemaansa nopeutta; voihan olla, että heillä on siihen oikeutettu syy, kuten esim. hälytysajoneuvoilla. Jopa ilman sireeneitä. Minä en halua olla hidastamassa heidän ajoaan. Ja jos ei ole kiire mihinkään, luulisi sitten olevan myös sen verran aikaa, että ehtisi odottelemaan vapaata ohitustilaa blokkaamatta muita. Jos takaa tuleva nopeampi ohittaja pääsee yllättämään kesken ohituksen, se on yleensä merkki siitä, että peilejä on käytetty turhan säästeliäästi.
Muuten olen sitä mieltä, että moottoritiellä vasen kaista on (asetuksessa mainittuja poikkeuksia lukuunottamatta) vain ohitusta varten. Ja kaistasta riippumatta sielläkin on syytä käyttää oikeita turvavälejä: hyvällä kelilläkin vähintään sen 4-5 sekuntia.
Opelixi:
Toki liikenneturvallisuuden parantamisessa on edetty laajalla rintamalla keskeisiä asiota painottaen. Vain ylinopeuksia puolusteleva fanaatikko voi nähdä kiinnitettävän huomiota vain ylinopeuksiin.
Mitä tuohon "kolmen koplaan" tulee niin poliitikot ovat olleet mielestäni liiankin varovaisia tässä ylinopeusasiassa. Uskallusta tosiasioiden esiintuomiseen ei ole riittänyt.
Entä ylinopeutta ajavan etenemisen helpottaminen? Tieliikennelainsäädäntö antaa hyvät osviitat. Toisten etenemistä ei saa estää, eikä haitata. Eikö niin? Nopeusrajoitus ilmoittaa suurimman sallitun nopeuden. Eikö niin? Molemmat ovat voimassa yhtäaikaa. Ylinopeutta ei ole oikeus ajaa, joten ylinopeutta ajavien ohitusoikeutta ei pidä kumartaa. Ylinopeuskuskien paapominen on typerää.
Herbert:
Niinpä tietysti voikin.
Harvoin se silti yllätyksenä tulee ja edelleen ykkösohittajalla on yleensä valinta meneekö eteen, meneekö alta pois vai antaako tietä.
Itseäni joskus häiritsee vähän eri näkökulma tästä aiheesta, eli nopeuden nostaminen tullessaan ohitetuksi.
Moottoripyörän kosminen kiihtyvyys tuo helpon ja lähes laillisen ohituspaikan tilanteisiin, joissa rajoitus nousee suurempaan lukemaan. Ohitettavan kiihdytys ei mopokuskia häiritse, mutta juuri kun on valmistautunut potkimalla kakkosen kasettiin ja odottaa isompaa tikkaria avatakseen 2 sekunniksi, takaa tuleekin joku kuskin mielestä hyväkulkuinen sohvakaluston kuljetuslavetti vilkku päällä - eikä...mee...mihkää...äää...än.
Siinä sitten odotellaan, kun kaveri yrittää ohittaa, mutta mitään ei näytä tapahtuvan. Eri asia, jos kaveri tulee takaa hyvin ennakoiden ja painuu meistä molemmista ohi heittämällä.
TM 36:
Tähän saakka loistavaa päättelyä. Kympillä samaa mieltä!
TM 36:
Mutta tämän keksit ihan itse.
Minun lakikirjassani ei ole ohitettavan velvollisuuksien noudattamiselle ohittavan ajoneuvon teknisiin määräyksiin eikä sen kuljettajan ajokunnon tai ajotavan valvontaan liittyvää vastuuta.
Jos Noita Nokinenä tulee ohi, minä väistän aivan riippumatta siitä, onko N.N:n lentävän luudanvarren katsastus mennyt vanhaksi tai vasen ajovalo piemänä.
Sinä voit toki blokata paheksuttavaksi katsomaasi liikennettä omalla filtteröintikriteerilläsi, mutta perustelun tälle joudut etsimään jostain muualta kuin turvallisuudesta tai laista.
Kaksi väärää ei tee yhtään oikeata.
740 GLE:
Näinhän se on. Harmi, ettei vieläkään kukaan ole puolustanut ylinopeuden käyttöä tässä yhteydessä. Jostain syystä muissa yhteyksissä näin tapahtuu.
Ohittaminen rajoituksen noustessa on tosiaan myös tilanne, jossa ei muita oteta huomioon parhaalla mahdollisella tavalla. Onpa käynyt niinkin, että olen ajanut koko ohituskaistaosuuden liki 60 km/h tilanteessa, jossa kaistan alussa rajoitus nousee 60 -> 80 km/h. Kun hiukan ennen rajoituskylttiä ensimmäinen aloittaa ohituksen, kieltää se minulta nopeuden noston. Tämän seuraava tulkitsee niin, että minä hidastelen, joten ohituspäätös on helppo. Seuraavat tekevät samoin, jopa rekoille tulee painetta aloittaa ohitus. Tämä vain siksi, että jonon ensimmäinen aloitti ohituksen hiukan ennen rajoituksen nousua. Muutama sekunti malttia, niin koko sirkus olisi vältetty. Vaihtoehtoisesti minun olisi pitänyt kiihdyttää hyvissä ajoin ennen kuin rajoitus nousi, mutta eiköhän sekin olisi tulkittu ohituksen estämiseksi. Mutta kuten niin monessa asiassa, tämäkin tilanne olisi hoitunut tyylikkäästi sillä, että ohittajat olisivat luopuneet ylinopeudesta. Toinen vaihtoehto olisi ollut sijoittaa rajoituskyltti 100 m aikaisemmaksi. Mutta kun tilanne on mikä on, sen mukaan pitäisi ajaa.
Opelixi:
Minä en ole huomannut, että Ruotsissa virkamiesten, poliitikkojen ja median suhtautuminen liikenneturvallisuuteen poikkeasisi olennaisesti meikäläisestä. Kuten meilläkin, myös siellä on 2000-luvulla pöntötetty lukematon määrä tiekilometrejä. Siellä turvallisuustyö perustuu samoihin tutkimuksiin kuin meilläkin. Muistathan, että potenssimalli on ruotsalainen keksintö.
Erot liikennekulttuurissa ei siis todennäköisesti johdu meillä huomion keskittämisestä ylinopeuksiin. Ylipäätään väite, jonka mukaan kaikki huomio keskitettäisiin ylinopeuksiin, on minusta älytön. Minusta tuntuu, että sinä keskität huomiosi korostuneesti ylinopeuksiin, kun jatkuvasti joudut tutkaa varomaan. On myös ymmärrettävää, että koet muut välinpitämättömäksi ajaessasi ylinopeutta. Yleensä sääntöjen vastaisella ajotavalla homma sujuu huonommin kuin yhteisiä sääntöjä noudattaen.
Jatkan tässä ketjussa nopeuteen liittyvien asioiden käsiittelyä, koska ei ne suoraan otsikkoon valt-raportista liity. Tässä ketjussahan oli tarkoituksena käsitellä sitä, onko syy ongelmiin sääntöjen mukaisessa vai niitä soveltavassa ajotavassa.
ritsa:
Sori, en pitänyt kieltolakiin liittyviä kysymyksiäsi kommenttisi pointtina. Mutta täydennän vastaustani seuraavasti:
Tuliko ihmisistä kieltolain ansiosta raittiita?
Ei.
Oliko kyseinen laki sinun mielestäsi järkevä?
Ei.
Mikä olisi mielestäsi vaihtoehtoinen tapa, jossa ei olisi mahdollisuutta asettaa rajoituksia mielivaltaisesti? Eli millainen lain tältä osin pitäisi olla, jotta se olisi toimiva? Otathan huomioon senkin, että ihan kaikkia teoreettisia mahdollisuuksia 60 km/h rajoituksen asettamisesta motarille ei ole tarvetta estää. Toistaiseksi tuollaista mahdollisuutta ei yksikään virkamies ole käyttänyt, joten uhka riskin toteutumiseen on aika pieni.
ritsa:
Ymmärrykseni taso riittää siihen, että meillä on laki, joka koskee kaikkia. Ymmärrän myös sen, että kukaan ei voi pakottaa minua ajamaan ylinopeutta. Jos koen tilanteen painostavaksi, minulla on kaksi vaihtoehtoa. Joko siedän painostamisen tai sitten välttelen joutumista tilanteeseen, jossa joudun painostettavaksi.
Miksi tämä ei päde sinuun ja mikä tässä poikkeaa käytännöstä? Ainakin minun käytännössäni tuo on osoittautunut varsin toimivaksi tavaksi ajaa.
ritsa:
Taas väärin. Tänäänkin ohitin, mutta turvaväli ei missään vaiheessa mennyt nollaksi, eikä varsinkaan miinusmerkkiseksi.
En tiedä, ohitatko sinä Hollywoodin tyyliin tönimällä muut pois edestäsi. Mutta turvavälin supistaminen nollaan tai miinusmerkkiseksi ei varmaankaan edistä sujuvuutta, johon ilmeisesti pyrit.
ritsa:
Se, mikä on etäisyys minun autoni keulasta vieressä tai takanani ajavan takapuskuriin, ei liitty millään tavalla turvavälin käsitteeseen. Kun siirryn vasemmalle kaistalle, mittaan turvavälin edessäni eli samalla kaistalla ajavaan, en ohitettavaan.
Kun ohituksen jälkeen palaan oikealle, minun ja ohittamani auton turvaväli lasketaan ohittamani auton keulasta minun takapuskuriini. Näissä kaikissa luvuissa on positiivinen etumerkki ollut ainakin tähän saakka.
Sinun vektorilaskennallasi ei ole mitään tekemistä turvavälin tai minkään muunkaan käytännön liikenteen kanssa.
Herbert:
Ei liity ei, siksi ihmettelinkin aiemmin miten sait turvavälin sotkettua ohitukseen.
Kyse oli siitä, mikä on turvaväli juuri ennen ohitusta tai heti ohituksen jälkeen, kun ollaan samalla kaistalla ohitettavan kanssa. Sinun ja Opelixin mielestä noin 1 sekunti tai 25 m on ok, minusta se on liian vähän.
740 GLE:
No eihän lakikirjassa tuota viimeistä ole. Se on vain johtopäätös noista kahdesta. Tarkoitan sillä sitä, että liikenteessä tulee toimia joustavasti liikennesääntöjen puitteissa. Tässäkin tapauksessa tulee huomioida kumpikin sääntö. Kyllä se ohittamaan pyrkivä yliniopeuskuski yleensä tietää millä vauhdilla ajelee, joten hänen on sovitettava vauhtinsa rajoituksen puitteisiin eikä yrittää ohi autosta, joka ajaa noin rajoitusnopeutta.
Entä yleensökin ohittamiset? Näyttää siltä, että monilla kuskeilla "päästä ohittamaan" on päänuppiin iskostunut ajatus, joka pitää toteuttaa silloinkin, kun edellä ajava ajaa hyvää vauhtia eikä se oma nopeuskaan juurikaan kovempi ole. Mitä tästä seuraa? Poukkoileva ajotapa. Kyttäystä tlähellä toisen perässä. Ohitus. Siirtyminen turhan lähelle toisen eteen . Nopeuden hidastaminen. Kyttäystä turhan lähellä edellä ajavaa... Mämä ohitukset ovat mielestäni ihan turhia ja kaikenlisäksi niin liikenneturvallisuuden kuin taloudellisen ajonkin kannalta huonoja asioita.