TeeCee on kaikessa asiallisuudessaan todella viihdyttävä kirjoittaja, jolle SO2001 pääsääntöisesti asian vierestä mukakommentoi.
SO2001: Riippuu siitä, miten kommentteja kommentoidaan. Jos tehdään niin kuin arvoisa Kumppani tekee, eihän siihen todellakaan kauan mene.
Eikös kommentteja voisi antaa esitettyihin kysymyksiin - siis lähinnä tarkoitin TeeCeen? Ne ovat aiheeltaan huomattavasti tiivistetymmät oikeasti, johon ei todellakaan tarvitsisi hakea tukea muinaisuudesta.
Toisaalta, luulisi olevan kyllä helppo vastata minun simppeliinkin kysymykseen: miksi pelätä poliisivenettä? Jos kerran tuollaisia heität todistusaineistoksi tänne.
Minusta poliisi-tv:t ovat vain samaa loputonta tositeeveesontaa siinä kuin mikä tahansa muukin. En siis vedä tuonne päinkään tulkintoja kuin sinä, että ne osoittaisivat selvästi jotakin. Ainakaan poliisivaltion ja -komennon olemassaoloa Suomessa, sitä paremmin tv-ohjelmakulttuurin surkeutta.
"Kuten muutaman kerran olen jo aikaisemmin kirjoittanut, päätoimittaja ja nykyinen EVA:n johtaja Matti Apunen sanoi vuonna 2010 Ylen Pressiklubi ohjelmassa mm. seuraavasti:
“Suomihan on sikäli kummallinen maa, että täällä uskotaan poliisiin ihan järjettömästi. Siis 80-90 prosenttia suomalaisista uskoo niin kun suunnilleen millä ehdoilla tahansa poliisiin. Eihän semmosta oo Pohjois-Koreassakaan. Ja sit kuvitellaan, että poliisi on jotenkin epäpoliittinen. Et sillä ei olis jotain omia intressejä. Ja tää on se asia, joka nyt pitäis saada niin kuin selväksi. Kyllä on.”
Apusella on omat käsityksensä ja mielipiteensä, joihin hänellä on täysi oikeus. Joistakin asioista voin olla samaa mieltä hänen kanssaan, mutta en kaikista. Sitä, että Suomessa luotetaan poliisiin enemmän kuin Pohjois-Koreassa, en juurikaan ihmettele. Poliisi saattaa Suomessa olla poliittinen, mutta Pohjois-Koreassa poliisi on todennäköisesti täysin poliittisen vallan alla, mitään itsenäistä asemaa sillä tuskin on. Uskon siis Suomen poliisin olevan itsenäisempi ja ammattitaitoisempi kuin Pohjois-Korean poliisi.
SO2001: ” TeeCee mainitsee myös, että mielipiteeni perustuvat ajatusharhoihin. Perustuvatko ne, riippuu näkökulmasta.... Perustuvatko Matti Apusenkin käsitykset ajatusharhoihin?”
Jos hyväksyy argumentiksi yhden viestintäalan ammattilaisen mielipiteen, niin sitten vasta-argumentiksi kelpaa jonkun toisen viestintäalan ammattilaisen vastakkainen kommentti. Kelpaako se sinulle? Minulle ei kelpaa.
Määritelmän mukaan harhaluulo on todellisuutta koskeva käsitys tai ajatus, jota henkilö pitää totena, vaikka se on todistettavasti epätosi. Verrataan minun harhaksi väittämiäni mielipiteitäsi tähän määritelmään. Sinulla on liikennesäännöistä, niiden perusteista ja syistä, sekä niiden valvonnasta mielipiteitä, joita olet perustellut sillä, että koit nuoruudessasi asioita, jotka saivat sinut vihaamaan ja pelkäämään poliisia, halveksimaan esivaltaa ja lakeja, ja ihan erityisen vahvoja tunteita sinulla on nopeusrajoituksista. Halveksit jopa niitä noudattavia kanssaihmisiäsi.
Toinen noille mielipiteillesi antamasi perustelu on, että menossa on poliisilaitoksilta johdettu tapahtumasarja, jonka on tarkoitus johtaa totalitaariseen diktatuuriin. Sinulle tärkein kysymys, eli nopeusrajoitukset ja niiden valvonta, perustuvat sinun mukaasi poliisin pyrkimykseen pitää tavallinen kansa alistetussa olotilassa, jotta poliisin oma yksinoikeus kovaa ajamiseen korostuisi. Ilman rajoituksia ei olisi ylinopeutta, jota Poliisi sinun mukaasi tarvitsee voidakseen nauttia sakottamisesta ja takaa-ajoista, päästäkseen alleviivaamaan eriarvoisuutta ja osoittamaan valtaansa, sekä kylvääkseen rangaistuksilla pelkoa, jota se käyttää kansan hallintaan.
Tuota materiaali objektiivisesti käsitellen pitäisi selvittää, täyttävätkö jotkin noista mielipiteistäsi harhaluulon määritelmässä mainitut kriteerit vai ei.
Tässä minun yritykseni käsitellä tuota asiaa objektiivisesti: tuo ensin mainittu selityksesi kuulostaa loogiselta. Kuvauksesi lapsuuden kokemuksista kuulostavat uskottavilta, ja tietääkseni sellaisista kokemuksistasi voi seurata juuri kertomasi kaltaisia traumoja. Lisäksi myös eri yhteyksissä kertomasi versiot ovat toistensa kanssa ristiriidattomia. Esimerkiksi antamasi selitys kirjoitusvimmallesi tukee tätä selitystäsi, sinähän kerroit kirjoittelevasi koska se on turvallinen kanava traumojesi purkamiselle. Ja ennen kaikkea tämä ensin mainittu versio selittää tuon toisen version, jonka olet antanut mielipiteittesi perusteluksi. Ihminen haluaa käsittää ympäristöään, ja kun todellisuus tuntuu liian kovalta kestettäväksi, ihmismieli kehittelee helpommin siedettäviä selityksiä. Nähtävästi tämä on yksi niistä suojamekanismeista, joita alitajuntamme hoitaa. Joten kaikki tuntuu täsmäävän, minun on siis uskottava selityksesi.
Mutta tuo jälkimmäinen selitys mielipiteillesi ei mielestäni kestä minkäänlaista objektiivista tarkastelua. Se ei selitä sitä, miksi olet kertonut olleesi vaikeuksissa auktoriteettien kanssa jo lapsena. Se ei huomioi luontaisten taipumustesi vaikutusta mielipiteittesi muodostukseen. Tiedät että noille mielipiteille antamasi perustelut ovat kuin suoraan ADHD:n oireiden listalta, mutta et ole tehnyt mitään tämän ilmiselvän virhelähteen vaikutuksen vähentämiseksi. harhoihin viittaa myös se, että et kykene keskustelemaan tästä selitystäsi. Sinä vain intät että ei nämä ole harhoja. Et esitä mitään todisteita esimerkiksi siitä, että Poliisia kohtaan tuntemasi viha ei vaikuta mielipiteeseesi Poliisista, tai että kykenemättömyytesi noudattaa nopeusrajoituksia ei vaikuta mielipiteisiisi nopeusrajoituksista ja niiden valvonnasta. Et taida ymmärtää edes mitä tuolla tarkoitan?
Näillä perusteilla mielestäni objektiivisin johtopäätös on, että tuo jälkimmäinen mielipiteillesi antama perustelu ei perustu tosiasioihin, mistä seuraa, että se perustuu sinun harhaluuloihisi.
Kopioin elokuun alusta lukien TeeCeen kirjoituksiini esittämät vastaukset ja kommentit yhteen, jotta kokonaisuus hahmottuisi. Tekstiä kertyi 124 sivua, josta tietenkin muutama prosentti on alun perin minun kirjoittamaani, jota TeeCee on lainannut omiin vastauksiinsa. Kyllä TeeCeen kommenteista joka tapauksessa vähitellen jo jonkinlaisen kirjan saisi aikaan. Jos kommentit kopioisi muutaman vuoden ajalta, tulisi jo paksukin kirja.
Kirjoitusten perussanoma, nyt kun ne näkee yhtenä kokonaisuutena, näyttää olevan se, että mielipiteeni perustuvat harhoihin, mistä TeeCee tuossa edellisessäkin kommentissa vielä muistuttaa.
Kun kirjoituksia nyt todellakin voi katsella ja arvioida yhdistettynä jonona, alkaa miettiä, mikä on TeeCeen perimmäinen motiivi kirjoitusteni kommentoimiselle. En halua millään tavalla loukata tai ärsyttää TeeCeetä, kun esitän jäljempänä joitakin mieleeni tulleita ajatuksen. En esitä niitä siinä mielessä, että ehdottomasti väittäisin, että asia on näin. Kerron vain vaikutelmasta, minkä teksteistä saa, kun ne selaa läpi.
TeeCee käyttää valtavasti aikaansa sellaisen mahtitekijän puolustelemiseen, mikä on itsestään selvyys, ja mikä ei tarvitse yksityistä kansalaista puolustajakseen. Tarkoitan valtiota ja lakeja. Ei valtio lakeineen ja lainvartijoineen mihinkään häviä, vaikka TeeCee ei uhraisi aikaansa sen puolustelemiseen. Hänen kirjoituksensa lukevat muutamat ihmiset, ja lukijoista suurin osa on samaa mieltä kuin hän. Ainostaan minä taidan olla vastarannan kiiski.
Tilanne on vähän sama kuin jos kunnantalon edustalla pyörisi päivät pitkät joku yksinkertainen ”sosiaalitapaus”, joka sanoisi kaikille taloa lähestyville, että tämä on hieno talo. Kun joku pilkallaan esittäisi, että on talossa sentään jotain vikaa, tämä henkilö jatkaisi vain todisteluaan, että kyllä se on hieno talo. Talon liepeillä pyöriminen ja talon väittäminen hyväksi olisi hänen ainoa elämäntehtävänsä.
Jos tuo esimerkki - enkä missään tapauksessa väitä TeeCeetä yksinkertaiseksi sosiaalitapaukseksi – on huono, olisiko seuraava parempi. Keskustelupalstan voisi ajatella olevan kuin laivan, jossa TeeCee on kapteeni, Herbert hänen uskollinen perämiehensä, ja Kumppani kansimies, joka osaa sanoa ”Yes Sir”. Minun roolini on olla surkea piilostaan esille kaivettu salamatkustaja.
Koska lait eivät tarvitse keskustelupalstalla toimivaa täysipäiväistä puolustajaa, ja koska ainoa vastaan väittäjä eli minä elää harhojensa vallassa, eikä ymmärrä mistään mitään eikä tule muuttamaan kantaansa, mitä TeeCee katsoo saavuttavansa kirjoittamalla muutaman kuukauden aikana yli sata sivua ”kommentteja”? Tällainen kysymys tulee väistämättä mieleen. Ei voi myöskään välttyä ajatukselta, onko loppujen lopuksi ollenkaan kyse liikenteestä ja nopeusrajoituksista vai jostakin aivan muusta. Ovatko nämä aiheet pelkkiä tekosyitä, joita ”ammattiväittelijä” (en esitä tätä negatiivisessa mielessä) tarvitsee välineikseen loistaakseen areenalla. Jokin aihehan keskustelulla täytyy olla. Ehkä TeeCeellä on jollakin muulla foorumilla jokin muu aihe ja muu nimimerkki.
TeeCee paljasti muutama päivä sitten nauttineensa uskovaisten kiusaamisesta: ”Aikoinaan nautin uskovaisten kiusaamisesta kristinuskon sisältämillä epäloogisuuksilla.”
Tästäkö on kyse, mutta tällä kertaa aihe sattuu olemaan liikenne. Ja nyt eivät estot vaivaa: ”Asiaa pohdittuani jätin uskovaiset rauhaan, mutta en pidä itseäni samalla tavalla vastuullisena sinun tai jonkun muun aikuisen ihmisen kohtaloista tällaisella keskustelupalstalla.”
Ei tarvitse pelätä. Vaikka TeeCee ehkä luulee nujertaneensa minut, nämä keskustelut vain vahvistavat näkemyksiäni ja maailmankuvaani. No, senhän TeeCee tavallaan itsekin myöntää, arvellessaan, että hänen ei kannata olla huolissaan siitä, että pystyisin muuttamaan ajatteluani ja luutuneita käsityksiäni.
Tämä liikennepsykologiasta tällä kertaa. Ja todettakoon lopuksi, että kyllä minunkin kirjoittamistani kommenteista yhteensä kymmeniä sivuja kertyy, vaikka en yhtä ahkera kirjoittaja olekaan kuin TeeCee.
SO2001: "Keskustelupalstan voisi ajatella olevan kuin laivan, jossa TeeCee on kapteeni, Herbert hänen uskollinen perämiehensä, ja Kumppani kansimies, joka osaa sanoa ”Yes Sir”. Minun roolini on olla surkea piilostaan esille kaivettu salamatkustaja."
Minulla ei ole mitään riippuvuussuhdetta kehenkää palstan kirjoittajaan. Se, että ajattelen useista asioista samalla tai lähes samalla tavalla kuin TeeCee, ei tätä asetelmaa muodosta. Sinun kommenteissani minua on vaivannut se, että mielestäni et ole itsellesi rehellinen. Olethan sanonut, että yrität löytää perusteet mielipiteellesi, etkä muodostaa mielipidettäsi perusteiden avulla. Ymmärrätkö, mikä valtava ongelma tällaiseen ajattelumalliin liittyy?
Toisenlainen satu: Kunnantalon edustalla pyörisi päivät pitkät joku yksinkertainen ”sosiaalitapaus”, joka sanoisi kaikille taloa lähestyville, että tässä talossa asuu mörkö. Joku esittäisi, että talossa on sentään vain ihan tavallisia virkailijoita ja asiakkaita. Tämä henkilö jatkaisi vain todisteluaan, että kyllä siellä on mörkö - kaikkihan sen tietää. Talon liepeillä pyöriminen ja talon väittäminen kummitustaloksi olisi hänen ainoa elämäntehtävänsä.
TeeCee: ”Liikennesääntöjen tottelemista sinä inhoat koska kykysi noudattaa niitä on keskimääräistä heikompi, mistä seuraa rangaistuksen pelko, ja sinä koet rangaistuksen negatiivisena arvosteluna. Syynä on ankara kotikasvatuksesi, jossa sait pelkästään negatiivista palautetta. Se vei itsetuntosi ja synnytti yleisen kapinahengen kaikkia sääntöjä ja esivaltaa vastaan.”
SO2001: En keksi tarpeeksi voimakkaita superlatiiveja ilmaistakseni sen, miten katastrofaalisen kolossaalisesti väärässä TeeCee on tässä omintakeisessa tulkinnassaan.”
Sanoin sinun inhoavan liikennesääntöjen tottelemista, koska kykysi noudattaa niitä on heikko. Tämä mielipiteeni johtuu tämän tapaisista kirjoituksistasi: ” En pysty enkä edes halua noudattaa nopeusrajoituksia...Olen ehkä sen verran ADHD-ihminen, että tarvitsen jotain stimulaatiota. Stimulaatioksi ei kelpaa taisteleminen auton nopeusmittarin viisaria vastaan.. En huomaa rajoitusmerkkejä, ja vaikka huomaisinkin, en muista enää muutaman sekunnin päästä, mikä merkki oli tien varressa viimeksi.... en saa autoa kulkemaan haluttua nopeutta. Nopeus karkaa aiottua suuremmaksi aivan itsestään,... Lyhyesti sanottuna tietyn alhaisen nopeuden ylläpitäminen on paitsi teknisesti mahdotonta myös fyysisesti ja henkisesti äärimmäisen raskasta...en pysty säätämään nopeuttani rajoituksen edellyttämäksi. Mikä tässä oli katastrofaalisen kolossaalisesti väärin tulkittu?
Sanoin että syynä negatiivisen arvostelun pelkoosi on ankara kotikasvatuksesi, jossa sait pelkästään negatiivista palautetta. Tämä mielipiteeni johtuu tämän tapaisista kirjoituksistasi: ” Uskon, että syynä (negatiivisen arvostelun pelkoon) on ankara kotikasvatus, jossa ei muunlaista palautetta tunnettukaan kun negatiivista. Minusta tuossa ei ole minun tulkintaani yhtään vaan kopioin sinun tekstisi sellaisenaan.
Sanoin että saamasi negatiivinen palaute lapsuudessasi vei itsetuntosi ja synnytti yleisen kapinahengen kaikkia sääntöjä ja esivaltaa vastaan. Tämä mielipiteeni johtuu tämän tapaisista kirjoituksistasi: ” ...vuosikausia jatkuvalla ”sinusta ei ole mihinkään” -tyyppisellä arvostelulla revitään ihmiseltä itsetunto juurituppia myöten. Seurauksena voi olla erittäin paha ”allergia” kritiikkiä kohtaan ja - mikäli kasvatus on lisäksi ollut autoritääristä - yleinen kapinahenki kaikkia sääntöjä ja esivaltaa vastaan. Myönnän, että näin on käynyt minun kohdallani.” Jälleen suora lainaus sinun kommentistasi, ei yhtään tulkintaa.
Kerro jos haluat tarkistaa missä yhteydessä olet sanonut nuo lainaamani kommenttisi. Niitä on hankala etsiä ja minä olen ne jo tätä kommenttiani varten etsinyt, joten voin näyttää kommenttisi kokonaisuudessaan. Minä olen ne lukenut kokonaan ja varmistanut että puhuit juuri siinä yhteydessä missä lainasin kommenttejasi. Olen halukas puimaan asiaa, koska olet sivuuttanut aivan liian monta kannaltasi hankalaa asiaa kuittaamalla lainaukseni tarkoituksella vääristellyiksi. Kaikki nytkin käyttämäni perustelut löytyvät verkosta sinun nimimerkkisi alta, joten törmäät niihin vastaisuudessakin, ellet puhu asiaa selväksi. Pakeneminen ei ole ratkaisu, se vain osoittaa että sinulla on asioita joita et ole valmis kohtaamaan.
SO2001: ”Todellinen syy siihen, miksi joidenkin liikennesääntöjen noudattaminen tuntuu minusta epämukavalta, on se, että inhoan typeryyttä.”
Ymmärrän oikein hyvin miksi jotkin liikennesäännöt tuntuvat sinusta typeriltä. Kun sääntöjen typeryyttä arvioi sellaisten motiivien kautta, jotka ovat syntyneet koulukiusaamisesta, ankarasta kotikasvatuksesta, jatkuvasta itsetuntoa nakertavasta negatiivisesta palautteesta ja ADHD:sta kuten sinulla, niin olisi ihme jos kokisit säännöt jotenkin toisin. Mutta ovatko ne typeriä LIIKENTEEN kannalta, on ihan toinen juttu, ja sitä puolta tässä asiassa ei olla päästy sinun kanssasi käsittelemään vielä ollenkaan. Olet niin käpristynyt omiin maailmoihisi, että et kykene miettimään asioita kuin omalta kannaltasi.
Jos liikennesääntöjen noudattaminen ei luonnostaan tunnu epämukavalta, niin jossain on jotain vikaa. Mutta aikuisen ihmisen elämään kuuluu paljon asioita, joita on tehtävä vaikka se ei niin kovin mukavaa olisikaan. Kun kohtaa asian joka on epämukava mutta joka pitää silti hoitaa, kannattaa keksiä itselleen luonnolliset motiivit syrjäyttävä uusi motiivi, joka saa luonnostaan epämukavan asian tuntumaan mukavalta. Se on parempi konsti kuin se, että päkertää pelkällä sisulla ja tahdonvoimalla. Huonoin tapa on elää kuin pikkulapsi ja suhtautua yhteisiin asioihin omien tunteiden perusteella.
SO2001: ” Voin toki olla itse typerä ja säännöt voivat olla järkeviä, mutta arvioinkin näitä asioita omien tuntemuksieni enkä virallisen näkemyksen perusteella.”
Tismalleen! Sinä olet sanonut kuitenkin arvostavasi tiedettä ja tieteellistä maailmankuvaa. Sinä et saa molempia, tieteellinen maailmankuva on vastakohta sille, että asioita arvioidaan omien tuntemusten perusteella. Tietenkin sinulla on oikeus ajatella ihan niin kuin haluat, mutta sinun pitäisi kantaa vastuu puheistasi. Et voi keskustelussa väittää että ajattelussasi olisi jotain tolkkua, jos myönnät myös ajattelevasi tietoisesti intuitiivisesti.
Tiede-lehden sivuilta löytyy tätä aihetta valottava artikkeli ”Arkijärki hylkii tiedettä”. Tuskin luet artikkelia, joten tässä pieni tietoisku: ”Ihminen on epärationaalinen eläin, jota totuus ei kovin paljon kiinnosta. Arkiajattelu on enimmäkseen intuitiivista. Intuitiivinen arkiajattelu vie helposti harhaan, koska se ei vaivaudu punnitsemaan edes pohjatietojensa totuusarvoa. Todellisuudesta intuitio ei kerro mitään varmaa, koska se luottaa omiin silmiin ja omakohtaisiin kokemuksiin. Omiin kokemuksiin perustuva ajattelu on pääasiassa tiedostamatonta, se jaottelee asioita hyvä–paha-akselilla automaattisesti, se on helppoa, nopeaa, pysyvää, ja sitä on vaikeaa muuttaa”
Toivon että lukisit koko artikkelin ja pohtisit sen jälkeen ääneen että johtaako omien tuntemusten perusteella suoritettu ajattelu psykologien mukaan typeriin vai viisaisiin johtopäätöksiin. Teeskentele hetken aikaa että puhuit totta sanoessasi, että arvostat tieteellistä maailmankuvaa.
SO2001: ”Kykyni noudattaa liikennesääntöjä on useimpien sääntöjen kohdalla todennäköisesti aivan samaa luokkaa kuin muillakin ihmisillä. Joitakin liikennesääntöjä saatan noudattaa jopa huolellisemmin kuin ihmiset keskimäärin. Kyse ei olekaan ensisijaisesti kyvystäni noudattaa liikennesääntöjä vaan halustani noudattaa niitä. Sitä ei ole silloin kun sääntö ei tunnu järkevältä.”
Näin minäkin olen asian ymmärtänyt. Sinä ajattelet omien kokemustesi ja niiden aiheuttamien traumojen kautta mikä tuntuu järkevältä ja mukavalta, ja sillä sitten mennään, sanoivat muuta nimimerkit tai tieteellinen tieto mitä tahansa. Eli ajattelet intuitiivisesti. Ja psykologien mukaan intuitiivinen ajattelu on alkeellista ajattelua, joka syntyi minimoimaan ajattelun tarvetta. Se saa harkitun reaktion sijaan ihmisen reagoimaan automaattisesti tunteiden perusteella.
Sinä väität arvostavasi tiedettä ja tieteellistä maailmankuvaa, silti suorastaan ylpeilet tavallasi ajatella itsenäisesti eli intuitiivisesti, tunteittesi varassa. Sinun mukaasi ihmiset ovat kyenneet arvioimaan riskinsä ja turvallisuutensa itsenäisesti aina siitä saakka, kun ihmislaji otti ensimmäiset askeleensa maan päällä. Totta, arvioitu on aina, mutta OIKEA arvioiminen ei ole onnistu ihmiseltä kovin hyvin koskaan, koska tieteellisen tiedon mukaan lajimme ominaisuuksiin kuuluu taipumus arvioida riskit todellista pienemmiksi ja sen vuoksi turvallisuus todellista paremmaksi. Sinäkin tiedät että päätöksiämme, myös sinun päätöksiäsi, ohjaavat tunteet eikä tieto, olet sanonut niin. Kirjoittaessasi kuitenkin käyttäydyt kuin sinulla ei olisi moisesta aavistustakaan, hoet vain tunteittesi synnyttämiä typeryyksiä. Ja kun sinulta kysyy niistä, niin sanot sen olleen huumoria tai mihinkään mitenkään liittymätön lausahdus.
TeeCee on sitä mieltä, että koska en kykene noudattamaan sääntöjä, keksin erilaisia tekosyitä oikeuttaakseni sen, että en noudata sääntöjä. Esivalta on mukamas paha ja säännöt mukamas typeriä, vaikka syy on pelkästään itsessäni.
Tuossa kai on tiivistettynä se, mitä TeeCee ajaa takaa.
Miten vastaan?
TeeCeen käsitys on samanlainen, mikä tunnettiin Neuvostoliitossa aikoinaan. Kyseinen valtiohan oli rakennettu marxilais-leninistisen tieteenkäsityksen pohjalle, joten siinä ei voinut olla vikaa. Jos yksilö jotain vikoja kuvitteli näkevänsä, vian täytyi olla yksilössä itsessään. Niinpä ongelma ratkaistiin panemalla harhoista kärsivä mielisairaalaan.
Jos TeeCeen tavalla asioita selitettäisiin, kapitalismi voitaisiin katsoa ahneiden ja itsekkäiden keksimäksi tekosyyksi riistää köyhiä ja heikompia. Sosialismi voitaisiin puolestaan katsoa laiskojen ja tyhmien tekosyyksi vaatia kapitalisteja luovuttamaan vaivalla ja ahkeruudella ja älykkyydellä hankkimaansa omaisuutta. Liberaalit aatteet taas olisivat sopeutumiskyvyttömien ADHD-tapausten länkyttämistä siitä, että taas meitä käsketään, vaikka todellinen ongelma olisi heissä itsessään. Ihmisoikeushöpinät taas... tosielämästä vieraantuneiden filosofien itsekorostusta, ei sen kummempaa. Ja tätä rataa.
Enemmistö Neuvostoliiton asukkaista uskoi viralliseen käsitykseen valtionsa tieteellisyydestä. Toistettiinhan tätä asiaa kouluissa ja yhdenmukaistetuissa tiedotusvälineissä. Aivan samalla nykyajan ihmisistä suurin osa uskoo, mitä heille ”ylhäältä päin” opetetaan. Ja jos huomataan, että enemmistö ei usko, käynnistetään asennekasvatuskampanja ja toivotaan sen auttavan.
Kaikkein tehokkainta asenteiden muokkausta on lainsäädäntö. Koska ihmisten mielessä on evoluutioprossin istuttama koodi, joka saa heidät alistumaan ryhmän sisäisiin normeihin, ihmisille tarvitsee vain uskotella, että kasvoton valtio on heidän ryhmänsä. Normin olemassaolo taas osoitetaan lain avulla. Vaikka enemmistö ihmisistä alun perin vastustaisi jotain asiaa, sen jälkeen kuin asiasta on säädetty laki, enemmistö ihmisistä kannattaa sitä. Näin ihmisten mieli toimii, ja tätä periaatetta hyödyntäen yhteiskunnasta voidaan rakentaa millainen diktatuuri tahansa ihmisten panematta vastaan.
Demokraattiset prosessit eivät aina automaattisesti pysty estämään valtion muuttumista autoritääriseksi totalitarismiksi varsinkin, jos valtaan pyrkivät saavat kuristusotteen mediasta, joka ihmisten ajatuksia ohjaa. Puolassa ja Unkarissa ja Turkissa on ollut havaittavissa kehitystä avoimesta demokratiasta autoritääriseen suuntaan, mihin asiaan muun Euroopan vapaamielinen media on kiinnittänyt huolestuneena huomionsa.
Autoritääriset tuulet puhaltavat juuri nyt eri puolilla maailmaa, vaikka vielä 1990-luvulla sosialismin romahtamisen jälkeen näytti siltä, että ns. liberaali demokratia saa kannatusta kaikkialla.
Mihin pyrin tällä esitelmälläni? Osoittamaan sen, että on olemassa jatkuva tendenssi sille, että yhteiskunnista tulee joko osittain tai kokonaisuudessaan totalitaristisesti hallittuja valtioita. Myös Suomessa on olemassa tämä vaara. Turvallisuus ja tiede ovat käyttökelpoisia käsitteitä, kun halutaan perustella tiukennuksia ja vallan keskittämistä.
Vastasin TeeCeen kolmeen edellistä edelliseen viestiin erillisellä kirjoituksella, josta tuli niin pitkäveteinen ja aihealueen ”liikenne” ulkopuolelle harhaileva, että en viitsi esittää sitä tästä. Mutta jos kiinnostaa, niin näin kommentoin TeeCeen väitteitä.
SO2001: ” TeeCee on sitä mieltä, että koska en kykene noudattamaan sääntöjä, keksin erilaisia tekosyitä oikeuttaakseni sen, että en noudata sääntöjä. Esivalta on mukamas paha ja säännöt mukamas typeriä, vaikka syy on pelkästään itsessäni.”
En sanoisi että syy on sinussa, ongelma on että sinun mielestäsi syy on sinussa. Tästä et ole puhunut joten minun on pääteltävä itse. Varsinainen perussyy on tämänhetkisen mielipiteeni mukaan siinä, että satuit syntymään ADHD-lapsena aikana, jolloin sitä ei osattu vielä huomioida oikein. Asiaa ei ymmärtänyt ympäristösi etkä sinä itse, mistä seurasi kohtelua joka teki hallaa itsetunnollesi ja suhteellesi auktoriteetteihin. Nykyisten haahuilujesi ymmärtäminen edellyttäisi sinulta itsetuntemusta, mikä on aika mahdotonta ilman itsetuntoa. Otat lähes kaiken kritiikkinä, samalla kun kritiikinsietokykysi on kokolailla nollassa. Jokaisessa ihmisessä on myös luonteenpiirteitä joita ei itsessään toivoisi olevan, joten itsetutkiskelu edellyttää myös itsekritiikkiä.
Joten sanoisin että vaikka syy on sinussa, niin syy ei silti ole sinun.
SO2001: ” Mihin pyrin tällä esitelmälläni? Osoittamaan sen, että on olemassa jatkuva tendenssi sille, että yhteiskunnista tulee joko osittain tai kokonaisuudessaan totalitaristisesti hallittuja valtioita.”
Mutta ovatko sinun mielipiteesi nopeusrajoituksista, niiden tasosta ja niiden noudattamisen valvonnasta seurausta Poliisi-johtoisesta pyrkimyksestä muuttaa tämä yhteiskunta totalitaariseksi valtioksi, vai johtuuko tuo mielipiteesi siitä että se hivelee niin sopivasti sitä puolta sinussa, joka halveksii lakeja, vihaa Poliisia ja muita auktoriteetteja, pelkää tulevansa rangaistuksi sellaisten sääntöjen noudattamisesta, joita ei pysty noudattamaan vaikka ei sääntöjä vihaisikaan? Muista nyt mikä kirjoitustesi mukaan oli tapahtumien aikajärjestys.
Lauantain Helsingin Sanomien pääkirjoitus on otsikoitu: ”Trump lisää turvattomuutta valheellisilla uhkakuvillaan”. Kirjoituksessa toimittaja esittää, että Yhdysvaltain presidentin esille nostamat uhkakuvat ovat ”harhaisia”.
Kun tältä foorumilta tutuksi tullut sana ”harhainen” osui silmiini, etsin hakukone Googlella, mitä muuta aiheeseen liittyvää löytäisin. Suomalaisista tiedotusvälineistä ja keskustelufoorumeilta löytyi useita viittauksia presidentin Donald Trumpin ja hänen kannattajiensa harhaisiin näkemyksiin. Demokraatti.fi lehden sivulla esimerkiksi kerrotaan, että demokraattisenaattori Bernie Sanders on luonnehtinut Trumpin vaalivilppisyytöstä ”harhaiseksi”.
Englanninkielisiltä sivuilta löytyi myös arvioita presidentti Trumpin harhaisuudesta. U.S.News sivulla kerrotaan presidentin virkaanastujaispuheesta mm. seuraavaa: ”Donald Trump's inaugural address was packed with delusion, deception and anger.” Eli harhoja, petosta ja vihaa. Ja sen lisäksi puheen katsotaan sisältäneen valituksia epäkohdista sekä katukauppiaan nationalismia.
Löytyy monia muitakin artikkeleja, joissa presidentti Trumpin käsityksiä asioista kuvataan harhaisiksi ja valheellisiksi ja sävyltään syyttäviksi ja valitteleviksi.
Sunnuntain Helsingin Sanomissa toimittaja Laura Saarikoski ihmettelee, miten niin moni amerikkalainen pitää Trumpia rehellisimpänä presidentin virkaan pyrkineistä, kun todellisuudessa ”Trump valehtelee jatkuvasti ja sellaisestakin, jolla ei pitäisi olla väliä, kuten virkaanastujaisjuhliensa osallistujamäärästä.”
Eikö nimimerkki TeeCee ole kommentoinut minun kirjoitteluani saman tyyppisillä ilmaisuilla, joita käytetään presidentti Trumpin esiintuloista? Olenko siis yhtä harhainen kuin Yhdysvaltain presidentti – vai vieläkin harhaisempi? Valehtelenko jatkuvasti?
Jos suurvallan kansalaiset ovat äänestäneet presidentikseen harhojen vallassa olevan miehen, onko harhaisuus loppujen lopuksi nykymaailmassa niin tuomittava asia kuin millaisena esimerkiksi TeeCee sen näkee. Ehkä valehtelemisesta ja totuuden vääristelemisestä on tullut uusi normi, kun suurvaltojen presidentitkin näyttävät harrastavan sitä. Samaan aikaan valemediat ja trollit levittävät valheita. Uutiset kertovat kybersodasta ja salaisesta vaikuttamisesta. Populistipoliitikot kalastelevat ääniä valheilla ja katteettomilla lupauksilla. Mihin voi enää uskoa. Harhat ja valhe ja totuus ovat sekoittuneet toisiinsa.
Totuuden ja harhaluulon raja on tunnetusti epämääräinen, koska rajan tuntumassa törmätään käsitykseen ”mielipide”. Samasta asiasta voi olla erilaisia mielipiteitä, joihin voivat vaikuttaa paitsi asioiden tulkitseminen, myös se, millainen tulkinta sopii parhaiten itse kunkin omaan ideologiaan. Totuutta, varsinkin jos se on epämääräinen ja moniulotteinen, ja jos siinä on vähänkin tulkinnan varaa, venytetään itseä miellyttävään suuntaan. Jos kaikki tekevät noin, missä on ”puhdas” ja puolueeton totuus? Eikö jokainen totuutta etsivä ja sen löytävä aina katso asioita omien ennakkoluulojensa ja käsitystensä läpi.
TeeCeen mielestä, mikäli hänen kirjoituksiaan osaan oikein tulkita, minun havaintojani ja niistä tekemiäni johtopäätöksiä ohjailevat voimakkaat ennakkokäsitykseni, jotka ovat peräisin lapsuudenkokemuksistani ja traumoistani ja ongelmistani. En kestä oikeata totuutta, joten muokkaan sitä itselleni mieluisaksi, jolloin lopputulos voikin olla jonkun toisen silmissä valehtelua tai harhaisuutta. Jos toimin näin, mitä takeita on siitä, etteivätkö muutkin toimi samalla tavalla. Valitseeko myös TeeCee totuutensa rakennuspalikoiksi ne osatekijät, jotka parhaiten palvelevat hänen luomaansa kokonaistodellisuutta.
Palataan seuraavaksi joihinkin TeeCeen esittämiin väitteisiin yksityiskohtaisemmin. Yksi hänen usein toistuva kantansa on se, että vääristelen totuutta esittäessäni erilaisia toisistaan poikkeavia syitä sille, miksi ajan ylinopeudella. ”Kenenkään muisti ei riitä valehtelemaan vuosikausia aina samalla tavalla, puheet pysyvät johdonmukaisina vain jos ajattelee ja puhuu samalla tavalla”, hän kirjoittaa. Eli suomeksi sanottuna olen TeeCeen mielestä puhunut itseni pahemman kerran pussiin keksiessäni mitä erilaisimpia (teko)syitä sille, että en noudata sääntöjä. Ja pussista pois pääseminen on vaikeaa: ”JOS päätyy epähuomiossa kaunistelemaan asioita, paluu todella vaikeaa.”
TeeCeen mielestä todellinen syy – jos oikein ymmärrän – ylinopeudella ajamiseeni on se, että ”sinun henkilökohtaiset ominaisuutesi tekevät tietyn nopeuden pitämisen vaikeaksi”.
TeeCee kysyy, mikä on todellinen syy sille, miksi ajan ylinopeutta. Hänen mielestään vaakakupissa on kaksi mahdollisuutta. Joko se, ”että et kestä kritiikkiä, koska sait siitä yliannoksen nuoruudessasi” tai ”iso kasa sekopäisiä teorioita, jotka eivät ainakaan kaikki voi mitenkään pitää paikkansa”.
En mielestäni ole esittänyt yhtä ainoata syytä sille, miksi ajan ylinopeutta. Ja olenkohan esittänyt myöskään sekopäisiä teorioita selityksenä sille, miksi ajan ylinopeutta. Olen kyllä esittänyt teorioita, joita joku voi pitää sekopäisinä, mutta olen esittänyt ne muussa tarkoituksessa kun selityksenä ylinopeudelle.
Olen mielestäni luetellut syyt ylinopeudella ajamiseeni hyvin selkeästi moneen kertaan eri yhteyksissä. Syitä ei ole pelkästään yhtä vaan niitä on paljon. TeeCeen mainitsemat ”henkilökohtaiset ominaisuuteni”, voivat hyvinkin olla yksi syistä, mutta tuskin ne ovat ainoa syy.
Toinen TeeCeen esittämistä vaihtoehdoista ylinopeudella ajamiseni syyksi tuntuu hieman erikoiselta. Ajaisinko ylinopeutta siksi, että en kestä kritiikkiä, koska sain sitä yliannoksen nuoruudessani. Eikö asian pitäisi olla juuri toisinpäin. Eli en ajaisi ylinopeutta, jotta en saisi kritiikkiä.
Muussa elämässäni kuin maantieliikenteessä teen kaikkeni, että en joutuisi tilanteisiin, joissa saan negatiivista palautetta tai joissa nolaan itseni. Lähes sairaalloinen negatiivisen palautteen ja nolatuksi joutumisen ja epäonnistumisen pelkoni (jollaista myös huonoksi itsetunnoksi kutsutaan) on ollut erittäin rajoittava ja haittaava tekijä elämässäni. Olen menettänyt valtavan paljon tilaisuuksia aina yksityislentäjän lupakirjasta ja insinööriopinnoista alkaen, kun en ole uskaltanut tai kehdannut tehdä jotain: Osallistua johonkin tilaisuuteen, avata ovi 15 sekuntia myöhästyneenä, lähettää hakemus, pyrkiä koulutukseen, hakea työhön ja niin edelleen. Mahdollisuuksia on ollut paljon, ja olen missannut ne yksi toisensa jälkeen pelkkää arkuuttani, koska en ole uskaltanut ottaa pienintäkään riskiä siitä, että minut hylättäisiin tai en kelpaisi tai epäonnistuisin. Se, että itsetuntoni on lätsätty näin täydellisesti, on käsitykseni mukaan ainakin osittain seurausta kodin asettamista vaatimuksista sekä pettymyksestä, kun vaatimukset eivät ole täyttyneet, mikä on kulminoitunut ”sinusta ei ole mihinkään” -tyyppisenä kasvatuksena.
Urheilun ”kunnian kentillä” esimerkiksi petin isäni toiveet kerta toisensa jälkeen. Hän oli itse ollut urheilullinen nuori harrastaen mm. mäkihyppyä, eikä minusta ollut täyttämään hänen saappaitaan tässä asiassa. Hän vertasi minua urheilulliseen pikkuserkkuuni, joka oli minua pari vuotta vanhempi, ja joka toi isälleen mainetta voittamalla hiihtokilpailuja ja monen muunkin lajin kilpailuja. Minä puolestani olin kisassa kuin kisassa aina viimeinen – paitsi yhden kerran toiseksi viimeinen, kun erään kilpakumppanin sukset särkyivät, ja hän joutui kävelemään maaliin. En siis ollut urheilun kentillä pelkästään vähän huonompi kuin tuo edellä mainittu pikkuserkkuni tai muut, vaan aivan pohjamutaa. Koulun huonoin, paikkakunnan huonoin, huonoin, huonoin. Hallussani on varmaan vieläkin koulun ennätys lajissa, ”kuka saa pesäpallon lentämään mahdollisimman lähelle”.
Mutta jokaisella meillä on kasvatuksemme. Harvalla se on täsmälleen sellaista, mitä oppikirjat opettavat. Meillä itse kullakin voi olla taustalla hyvin erilaisia tapahtumia, jotka ovat muokanneet persoonaamme. Perheessä on voinut olla alkoholismia, riitoja, ero, uusi avioliitto, muuttoja, talousongelmia, kuolemantapauksia, vaikeuksia lain kanssa ja kaikenlaista muuta. Jonkun vanhemmat ovat voineet olla poliittisesti ”äkkivääriä” tai luonteeltaan vaikeita. Erilaiset tapahtumat ja muutokset läheisissä ihmissuhteissa jättävät jälkensä ja arpensa, jotka voivat heijastua sukupolvien ajan eteenpäin. Ne asiat, mitä suomalainen sotilas koki ja näki taisteluissa vuosina 1939-1944, voivat ilmetä heijasteina vielä hänen lastenlapsissaankin ja vielä heidänkin lapsissaan.
Vaikka olen avoimesti kertonut omasta henkilöhistoriastani, en usko sen olevan sen kummallisempi kuin muidenkaan tällä foorumilla kirjoittavien historia. Ei meillä kotona mitään hirveyksiä tapahtunut. Päälle päin olimme tavallinen normaali hyvinvoiva perhe. Mutta ne ovatkin monesti ulkopuolisen silmin katsottuna pieniä asioita, jotka ihmisen persoonaa muokkaavat. Ja tällaisia on varmasti kaikilla.
Mutta miten tällaiset asiat liittyisivät siihen, että ajan ylinopeudella. En usko, että kovinkaan paljon. Erilaisia syitä on, eivätkä ne kaikki ole aktiivisia samaan aikaan. TeeCeen usein esille nostama kapinahenkeni järjestelmää vastaan saattaa joskus saada minut painamaan kaasupoljinta sallittua kovempaa, mutta tällainen on kuitenkin poikkeuksellista. En yleensä mieti kapinaa, kun ajan autolla.
Jos ylinopeudella ajamiseni syy pitäisi kiteyttää mahdollisimman tiivistettyyn muotoon, niin ehkä voitaisiin sanoa, että ajan ylinopeudella, koska en jaksa noudattaa nopeusrajoituksia. En koe nopeusrajoitusten noudattamista palkitsevana, joten edes se ei motivoi yrittämään. Ylinopeudella ajaminen vaatii vähemmän henkisiä ja fyysisiä ponnisteluja kuin nopeusrajoitusten mukaan ajaminen. Siitä kai pohjimmiltaan on kyse. Laiskuudesta. Mukavuudenhalusta. Kun tähän vielä lisätään se, että keskittymiskykyni paikkojen ja nopeusrajoitusten ja mittarilukemien seuraamiseen ei ole paras mahdollinen, niin siinä kai ne syyt ovat.
Keskittymisestäni kertonee jotakin se, että olen viimeisten parin kuukauden aikana ajanut muutaman kerran totaalisesti harhaan ja säpsähtänyt yhtäkkiä, että missä ihmeessä ollaan. Kaksi kertaa kyydissä on ollut tyttäreni, ja kerran ajoin yksin.
Parina kertana syynä harhaan ajamiseen on ollut innostunut yhteiskunnallinen esitelmä, jota olen pitänyt tyttärelleni. Kun puhun tällaisista asioista ja ajattelen niitä, en ajattele samaan aikaan, missä ajamme, ja miten kovaa ajamme, ja mikä on nopeusrajoitus. Ajamiseni on konemaista ja voi jatkua ohi risteyksen, josta on ollut tarkoitus kääntyä. Tällaisesta ”zombie-ajamisesta” ei jää oikeastaan mitään muistikuvia tai mielikuvia. Ajaminen ei ole tapahtunut tietoisuuden tasolla. Jos olisi, en kai muuten olisi ajanut harhaan. Viimeisimmän tällaisen harhaan ajamisen syy oli se, että kuuntelin keskittyneesti radiota ja mietin, mitä siellä sanotaan. Yhtäkkiä säpsähdin siihen, että tien varressa näkyi taloja, jollaisia reitillä ei pitäisi olla. Olin ajanut 12 kilometriä ohi risteyksen, josta minun oli pitänyt kääntyä. Ja reitti oli niin tuttu, kun reitti vain voi olla.
Itse asiassa sain viimeisimmän sakkonikin tuon tyyppisessä tilanteessa. Auto oli täynnä ihmisiä, ja olin väsynyt. Kiemurtelin tuolissa, että pysyisin hereillä ja jaksaisin ajaa. Yhtäkkiä edessä ilmestyi näkyviin poliisiauto valoja vilkutellen. Koska aina ajan ylinopeutta, arvelin, että kai sitä on ollut nytkin. Tiesin vain summittaisesti, missä parhaillaan ajoimme, eikä minulla ollut aavistustakaan siitä, miten paljon olin ylittänyt nopeusrajoituksen, tai mikä se oli. Nämä asiat selvisivät vasta poliisiautossa, kun poliisi huomautti, että ajokortin lähtö oli ollut lähellä. Kysyin, miten paljon olisi pitänyt olla lisää vauhtia. Poliisi vastasi, että kilometri tai pari.
Sakkoja tulee, kun on tullakseen, joten itse sakosta en menettänyt yöuniani, mitä nyt vähän harmitti se, että summa oli yli kaksinkertaistunut edellisestä. Mutta siitä olin järkyttynyt, että poliisi oli vihjaillut ajokortin lähdön olleen lähellä. En nimittäin todellakaan kokenut hurjastelleeni tai ajaneeni olosuhteisiin nähden kovaa. Liikennettä oli tuskin lainkaan, tie oli leveä, nopeutta 90 kilometriä tunnissa. Eihän tuollainen ole kovaa ajamista. Ei kukaan kyydissä olijakaan ajatellut, että meillä olisi liikaa nopeutta. Ajamiseni oli leppoisaa köröttelemistä. Ongelma oli se, että 200 metriä aikaisemmin oli tien varressa ollut 60 km/h rajoituskyltti. Käytännössä täysin turhaan. Tuolla tiellä nopeusrajoitukset vaihtelevat mielivaltaisesti, niin että mieleen tulee väkisin ajatus, onko tiestä tehty tarkoituksellisesti sellainen, että se tuottaa sakkotuloja. Metsäosuudella rajoitus voi olla 60 kilometriä tunnissa risteyksen kohdalla 80 kilometriä tunnissa. Eihän tuollaisessa ole mitään järkeä - paitsi jos sakkojen maksimoiminen on tavoitteena.
Eniten minua järkytti sakkoasiassa systeemin mielivaltaisuus ja armottomuus. Mielivaltaisuus näkyy siinä, että missään ei selkeästi kerrota, miten suuresta ylinopeudesta otetaan ajokortti pois. Minun mielestäni kansalaisilla tulisi olla oikeus tietää näin oleelliset asiat. Ja mistä kertoo poliisin epämääräinen vastaus ”kilometri tai kaksi enemmän”? Sehän vasta mielivallasta kertookin. Poliisi ottaa ajokortin pois ihmiseltä, josta se ei pidä, tai joka ei osaa luikerrella tilanteesta lipevällä selittelyllä. Poliisin ystävät ja lipeäkieliset palvojat saavat pitää korttinsa. Kuulin erään naisen saaneen alennettua sakkosumman puoleen neuvottelemalla poliisien kanssa ja selittelemällä ylinopeuden syitä tyyliin ”olin viemässä ruokaa orvoille lapsille”. Poliisi oli sanonut, että hän haluaisi mitätöidä koko sakon, mutta koska ylinopeudesta jää merkintä järjestelmiin, niin ainoa, mitä hän voi tehdä, on euromäärän alentaminen puoleen siitä, mitä se olisi.
Kyseinen nainen muuten on vielä minuakin pahempi ylinopeuskaahari. Koko hänen sukunsa on. Milloin on ajokortti pois yhdeltä veljeltä, milloin toiselta.
Tiedän, että perustuslain kohta ”ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä.” on pelkkää merkityksetöntä sanahelinää, mutta jos tämä kohta otettaisiin tosissaan, eikö kansalaisia silloin pitäisi kohdella yhdenmukaisesti, kun he ovat lain edessä. Eli tieto avoimesti julkisuuteen siitä, mitä mistäkin lainrikkomuksesta seuraa, ja samat seuraukset kaikille. Nykyisen kaltainen epämääräisyys, salailu ja kähmintä rikkoo tätä ajatusta vastaan.
Ajokortin ottaminen pois rangaistuksena kenellekään todellista haittaa tai todellista vaaraa tuottamattomasta lainrikkomuksesta on täysin epäinhimillistä. Ylinopeudesta kirjoitettava sakko on mitätön rangaistus siihen verrattuna. Ajokortin menettäminenhän tarkoittaa maalla asuvalle elämän romahtamista, puolittaista kotiarestia, työpaikan menetystä, lasten kärsimystä, pahimmillaan jopa kuolemaa. Täytyyhän nyt ihmisten pystyä liikkumaan ja liikuttamaan muita. Harvaan asutulla maaseudulla ei ole toimivaa joukkoliikennettä. Ajokortit ovat elintärkeitä.
Lainataan nyt vaikka tuota liian pitkästä kirjoituksestasi, jossa hait taas kerran ihan liian kaukaa mitälie tukea ajatusmallillesi.
Sanot että Ajokortin ottaminen pois rangaistuksena kenellekään todellista haittaa tai todellista vaaraa tuottamattomasta lainrikkomuksesta on täysin epäinhimillistä.
Et ole kuullut ennaltaehkäisevästä toiminnasta ja sen vaikutuksista? Tai eikö se vasta olekin epäinhimillistä, että kuski kuvittelee ajavansa noin, mutta sitten oikeasti sattuukin onnettomuus, jossa joku tai kaikki osalliset loukkaantuvat pahasti, tai kuolevat? Eikös sitten kortin ottaminen ole jo vähän myöhäistäkin, jos sinä vaikkapa olet ajanut ajatuksissa eksyksiin, tietämättä miksi ja miten ja aiheutat tilanteen josta sinulla ei ole hajua?!? Poliisin vikako?
Ja ajattele nyt, miten helppoa olisi vain ajaa vaikkapa rajoituksen mukaisesti, niin ei tarvitse miettiä tuollaisia! Näin se on sekä Suomessa, että muuallakin järjestäytyneessä, läntisessä maailmassa. Vai peräti kaikkialla!
Sitten toisenlaiseen ihmettelyyn: sinä olet vaatimassa samassa tarinassa (ja näissä muissakin, joihin itsekin viittaat) sekä yhdenvertaista toimintaa poliisilta, jota pidät mielivaltaisena ja sadistina, joka rankaisee huvikseen, sekä antamassa ja ottamassa kansalaisille vapauksia, joita tuon poliisin pitäisi kuitenkin valvoa.
Ei vaan pysy perässä siitä, mitä sinä nyt oikeasti haluat! Kaikkea ei voi saada kerralla: sääntöjä, joita viranomaisen pitäisi valvoa ja sitten kansalaisille itsepäättämisoikeus siitä, miten niitä haluaa noudattaa.
Niin että mihin suuntaan nyt niin kuin haluat mennä??
SO2001: "Eniten minua järkytti sakkoasiassa systeemin mielivaltaisuus ja armottomuus. Mielivaltaisuus näkyy siinä, että missään ei selkeästi kerrota, miten suuresta ylinopeudesta otetaan ajokortti pois. Minun mielestäni kansalaisilla tulisi olla oikeus tietää näin oleelliset asiat."
Jos kansalaisella on tapana ajella kovilla ylinopeuksilla, kannattanee ottaa asioista selvää, ettei kovin pahasti järkyty:
"Tilanteet arvioidaan tapauskohtaisesti, mutta jos kyseessä on vakava piittaamattomuus liikenteessä, niin silloin joutuu hetken ilman ajokorttia olemaan, komisario Dennis Pasterstein Helsingin poliisilaitokselta kertoo.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ylinopeutta pitää olla yli 36 kilometriä tunnissa yli sallitun ja päiväsakkojen määrän tulee olla 22 tai enemmän. Ajokiellon kesto vaihtelee kuukaudesta puoleen vuoteen.
Korttinsa menettää myös, jos on vuoden sisällä saanut kolmet sakot tai kahden vuoden sisällä neljät. Näihin sakkoihin lasketaan ylinopeussakkojen lisäksi myös muut sakot, esimerkiksi kännykkään ajon aikana puhumisesta saadut rikesakot."
Jos taas ajoluvan säilyttäminen on kansalaisen mielestä tärkeää, kannattaa varautua tarkistamaan ajoasenteitaan ja pahimmassa tapauksessa saattaa joutua järkytyksekseen jopa noudattamaan liikennesääntöjä aiempaa tarkemmin.
SO2001: ”Jos suurvallan kansalaiset ovat äänestäneet presidentikseen harhojen vallassa olevan miehen, onko harhaisuus loppujen lopuksi nykymaailmassa niin tuomittava asia kuin millaisena esimerkiksi TeeCee sen näkee.
En ole tuominnut harhoja vaan toistellut, että omiin harhoihinsa kannattaisi tutustua. Silloin on mahdollista päästä itse valitsemaan mitkä niistä haluaa pitää ja missä asioissa haluaa elää loogisemmin. Olen esimerkiksi nähnyt muutamien kristinuskossa olevien sanovan, että hän kyllä tietää, ettei jumalasta ole mitään todisteita, mutta hän saa uskostaan niin mukavan ja rauhallisen tunteen, että hän on päättänyt uskoa jumalaan. Sellaista uskoa minä kunnioitan, mutta en sellaista, jossa vannotaan jonkin jumalan olemassaoloa, vaikka todisteet tai looginen päättely eivät sitä puolla.
SO2001: ”Ehkä valehtelemisesta ja totuuden vääristelemisestä on tullut uusi normi, kun suurvaltojen presidentitkin näyttävät harrastavan sitä.”
En usko että kysymys on uudesta normista vaan siitä, että vaaleihin tuli ehdokas, joka oli tarpeeksi röyhkeä hyödyntääkseen muita avoimemmin ihmisen luontaista taipumusta uskoa miellyttäviä valheita.
SO2001: ”Eikö jokainen totuutta etsivä ja sen löytävä aina katso asioita omien ennakkoluulojensa ja käsitystensä läpi.”
Katsoo, aina, ja minä olen kysellyt sinulta tässä muutaman vuoden ajan että miten omasta mielestäsi voisit hyödyntää tätä tosiasiaa. Itsetuntemus on ikään kuin henkiset silmälasit, jotka korjaavat omien ennakkoluulojen ja käsitysten taittovikaa totuutta katseltaessa. Itsetuntemus edellyttää rehellisyyttä itselleen, ja minusta sinä et ole itsellesi rehellinen. Levität elämäsi yksityiskohdat kaikkien näkyville, mutta et tee niistä itse johtopäätöksiä sen suhteen, mitä kokemuksesi vaikuttavat sinun ennakkoluuloihisi ja käsityksiisi, joiden läpi katselet totuutta.
SO2001: ”TeeCeen mielestä, mikäli hänen kirjoituksiaan osaan oikein tulkita, minun havaintojani ja niistä tekemiäni johtopäätöksiä ohjailevat voimakkaat ennakkokäsitykseni, jotka ovat peräisin lapsuudenkokemuksistani ja traumoistani ja ongelmistani. En kestä oikeata totuutta, joten muokkaan sitä itselleni mieluisaksi, jolloin lopputulos voikin olla jonkun toisen silmissä valehtelua tai harhaisuutta.”
Ei sillä ole väliä miltä asiat muiden silmissä näyttävät, oleellista on miltä ne näyttävät kun kaikkien mielipiteet on karsittu pois. Ei se ole kenenkään katsojan silmistä kiinni oletko sinä antanut kaksi eri selitystä sille, miksi halveksit rajoitusten noudattajia tai miksi tunteesi Poliisia kohtaan ovat sellaisia kuin ovat. Sinä yrität vain vältellä totuuden kohtaamista puhumalla kuin kyse olisi katsojan tulkinnasta, mutta ei ole, olet tosiaankin antanut kaksi keskenään ristiriitaista selitystä.
SO2001: ” Jos toimin näin, mitä takeita on siitä, etteivätkö muutkin toimi samalla tavalla.”
Mikä kysymys tuo nyt on? Anna muiden toimia niin kuin toimivat, sinun vastuullasi on sinun oma henkinen kehityksesi, ei niiden muiden.
SO2001: ”Valitseeko myös TeeCee totuutensa rakennuspalikoiksi ne osatekijät, jotka parhaiten palvelevat hänen luomaansa kokonaistodellisuutta.”
Kyllä, juuri tuon mukaan minäkin omat totuuteni valitsen, kuten kaikki muutkin. Minäkään en tiedä totuutta, mutta minunkin aivoni uskottelevat minulle että kulloinenkin mielipiteeni on totuus. En tule koskaan tietämään kuinka lähelle totuutta parhaimmillani pääsin, mutta mielestäni on loogista olettaa, että kykenen parhaimpaani käyttämällä ajatteluni pohjana tieteellistä tietoa omien totuuksieni sijaan. Rakennuspalikoiden laatu ratkaisee koko rakennelman laadun.
SO2001: ”Lähes sairaalloinen negatiivisen palautteen ja nolatuksi joutumisen ja epäonnistumisen pelkoni (jollaista myös huonoksi itsetunnoksi kutsutaan) on ollut erittäin rajoittava ja haittaava tekijä elämässäni.”
Näin olen puheesi ymmärtänyt ja ehdottanut, että tämä olisi merkittävänä osasyynä vaikuttamassa siihen, että et ole itsellesi rehellinen syistä jotka ovat johtaneet nykyisiin mielipiteisiisi nopeusrajoituksista, niiden valvonnasta ja Poliisista. Ei ole ollenkaan helppoa sanoa että on tullut muutama kymmenen vuotta mesottua turhaan. Voi jopa olla että se ei ole enää tuossa vaiheessa edes viisasta, mutta kun kerran julistat totuuksiasi keskustelupalstalla, niin sanon kuitenkin mitä ajattelen.
Lainaus keskustelusta Liikenteessä-palstan jutut, jossa nimim. 2016 kaipasi esimerkkejä turhasta auton käytöstä:
TeeCee: "Siitä on niin helppo löytää esimerkkejä, että jos jollekin ei tule niitä yhtään mieleen, asiaa ei auta niiden luetteleminen."
Monessa yhteydessä on käsitelty ajattelutapaa ja sen vaikutusta kuljettajan ratkaisuihin. Tässäkin tapauksessa pätee sama juttu. Ei ole olennaista kyetä kiistattomasti määrittelemään, onko juuri minun lauantaina ajama kauppamatka 7,4 km/suunta (paluumatkalla 15,3 kg ostoksia) turhaa vai perusteltua, kun vieraat oli tulossa neljän tunnin kuluttua ja ruoanlaitto kesken. Olennaista on kyetä ajattelemaan, miten itse voi vähentää turhaa auton käyttöä. Siksi kannattaa pyrkiä eroon ajattelutavasta, joka tuottaa ainoastaan perusteet sille, miksi juuri tuo kauppamatkani ei ole tarpeetonta ajoa. Jokainen meistä osaa määritellä sen, milloin on turhaa pestä vessa ja imuroida matot. Siksi uskon, että meillä kaikilla on yhtä hyvät edellytykset arvioida auton käytön tarpeellisuutta. Tuota aivojen pölyyntyneisiin sisäosiin hautautunutta kykyä tarvitsee vain hiukan herkistellä, jotta se saataisiin aktiiviseen käyttöön. Silläkin uhalla, että riskinä on jonkin asian muuttuminen omassa elämässä, herkistely kannattaa. Kukapa haluaa myöntää olevansa niin urautunut ajattelultaan, ettei pysty laajentamaan omaa arkista asioiden käsittelyään.
Karrette (toisaalla): "Eli alle rajoitusnopeuden ajava väsynyt rattijuoppo toisen takapuskurissa roikkuen olisi turvallinen verrattuna sellaiseen kokeneeseen kuljettajaan joka ajaa tyhjällä tiellä virkeänä, mutta jonkinlaista ylinopeutta?"
TeeCee puhui nopeuden vaikutuksesta. Osaatko sanoa, onko sinun esimerkissäsi nopeus ainoa muuttuja? Jos ei ole, miksi sotket nopeuden vaikutuksen arviointiin muita tekijöitä, esim. kuljettajan veren alkoholipitoisuus, väsymys tai alimittainen turvaväli? Tottahan ymmärrät, että nopeuden vaikutuksen selvittäminen on kohtalaisen mahdotonta noiden muuttujien vaikuttaessa tilanteeseen.
En jaksa uskoa sinun olevan niin tyhmä, millaisen vaikutelman itsestäsi annat. Jokin voima kuitenkin ohjaa ajattelusi tuollaisiin raiteisiin. Mikä se on? Onko se halu vähätellä nopeuden merkitystä, jotta omatunto ei alkaisi kolkuttaa normaalissa ajossa, josta suuri osa sisältää ylinopeutta? Voitko pysähtyä miettimään ja avata tätä minulle, koska haluan oppia tuntemaan sinunlaistesi ajattelutapaa.
Ehkä tuossa oli väärinkäsitys sen suhteen, että vaikka törmäysriskiään voi pienentää monin tavoin, on vastaavissa tilanteissa sekä törmäämisen riski että sen seuraukset nopeuden funktio. TeeCee varmaan korjaa pian, jos referoin väärin?
Tämähän on ihan eri asia, kuin Karretten ehkä ajattelema malli, jossa sallitun nopeuden käyttäminen ei tietenkään anna anteeksi muita virheitä, joita hän jo luettelikin? Karrette varmaan korjaa, jos referoin väärin?
Minulle pisti silmään eri kommentti samassa postissa:
Karrette (toisessa threadissa): "Koska nopeusrajoitusta tarkasti noudattavat ovat vähemmistö niin silloin joutuu joko sietämään vaarallisia tilanteita, tai tinkimään ajoittain periaatteestaan ja sopivalla lyhytaikaisella nopeudenmuutoksella löytää itselleen paikan ajokaistalla missä on turvallisesti etäisyyttä eteen ja taakse."
Sekään ei varmistais kaikille samaa nopeutta, vaikka kaikki noudattaisivat nopeusrajoituksia. Etenkin myöhemmin syksyllä, jos nopeusrajoituksen lisäksi kaikki noudattaisivat myös kohtuullista tilannenopeutta, se päinvastoin varmistaisi erittäin suuren nopeushajonnan. Siksi ympärilläni on eri nopeudella liikkuvia.
Tässä komppaan Karrettea ja pidän parempana oppia sopeutumaan nopeuseroihin kuin pyrkiä kouluttamaan kaikkia muita minun valitsemaani nopeuteen. Turvaväli kannattaa pitää kunnossa molempiin suuntiin.
Motivointina on sen ymmärtäminen, kenen riski se liian lähellä ajava on.
Menetelmänä voi heittää liian lähellä ajavia edelle, kunnes saa valituksi taakse ehjän turvavälin käyttäjän. Kommunikoiva ja looginen ajotapa helpottaa jälkimmäisen löytymistä.
Ihminen viestii käytöksellään, kuten eläimetkin. Tällöin takana ajava tekee päätelmiä edessä ajavan käytöksestä kenties huomaamattaan. Ylivarovainen, kenties epälooginenkin käytös (mm. nopeuden vaihtelu) voi kasvattaa ohitustarvetta takana ajavan mielessä, josta saattaa seurata ns. ohituspaikan kyttäämistä puskurissa ilman, että ohi sillä tieosuudella pääsee eli roikkuminen jatkuu. Omaa ajotapaa kannattaakin tarkkailla. Määrätietoinen ja looginen käytös viestii taakse, ettei tässä tukkona olla.
Toki 740 GLE:n mainitsema menetelmä on usein ainoa toimiva.
TeeCee on kaikessa asiallisuudessaan todella viihdyttävä kirjoittaja, jolle SO2001 pääsääntöisesti asian vierestä mukakommentoi.
SO2001:
Riippuu siitä, miten kommentteja kommentoidaan. Jos tehdään niin kuin arvoisa Kumppani tekee, eihän siihen todellakaan kauan mene.
Eikös kommentteja voisi antaa esitettyihin kysymyksiin - siis lähinnä tarkoitin TeeCeen? Ne ovat aiheeltaan huomattavasti tiivistetymmät oikeasti, johon ei todellakaan tarvitsisi hakea tukea muinaisuudesta.
Toisaalta, luulisi olevan kyllä helppo vastata minun simppeliinkin kysymykseen: miksi pelätä poliisivenettä? Jos kerran tuollaisia heität todistusaineistoksi tänne.
Minusta poliisi-tv:t ovat vain samaa loputonta tositeeveesontaa siinä kuin mikä tahansa muukin. En siis vedä tuonne päinkään tulkintoja kuin sinä, että ne osoittaisivat selvästi jotakin. Ainakaan poliisivaltion ja -komennon olemassaoloa Suomessa, sitä paremmin tv-ohjelmakulttuurin surkeutta.
Sain Googlesta poliisi-sanaa hakemalla 12 600 000 tulosta, hui!
"Kuten muutaman kerran olen jo aikaisemmin kirjoittanut, päätoimittaja ja nykyinen EVA:n johtaja Matti Apunen sanoi vuonna 2010 Ylen Pressiklubi ohjelmassa mm. seuraavasti:
“Suomihan on sikäli kummallinen maa, että täällä uskotaan poliisiin ihan järjettömästi. Siis 80-90 prosenttia suomalaisista uskoo niin kun suunnilleen millä ehdoilla tahansa poliisiin. Eihän semmosta oo Pohjois-Koreassakaan. Ja sit kuvitellaan, että poliisi on jotenkin epäpoliittinen. Et sillä ei olis jotain omia intressejä. Ja tää on se asia, joka nyt pitäis saada niin kuin selväksi. Kyllä on.”
Apusella on omat käsityksensä ja mielipiteensä, joihin hänellä on täysi oikeus. Joistakin asioista voin olla samaa mieltä hänen kanssaan, mutta en kaikista. Sitä, että Suomessa luotetaan poliisiin enemmän kuin Pohjois-Koreassa, en juurikaan ihmettele. Poliisi saattaa Suomessa olla poliittinen, mutta Pohjois-Koreassa poliisi on todennäköisesti täysin poliittisen vallan alla, mitään itsenäistä asemaa sillä tuskin on. Uskon siis Suomen poliisin olevan itsenäisempi ja ammattitaitoisempi kuin Pohjois-Korean poliisi.
SO2001: ” TeeCee mainitsee myös, että mielipiteeni perustuvat ajatusharhoihin. Perustuvatko ne, riippuu näkökulmasta.... Perustuvatko Matti Apusenkin käsitykset ajatusharhoihin?”
Jos hyväksyy argumentiksi yhden viestintäalan ammattilaisen mielipiteen, niin sitten vasta-argumentiksi kelpaa jonkun toisen viestintäalan ammattilaisen vastakkainen kommentti. Kelpaako se sinulle? Minulle ei kelpaa.
Määritelmän mukaan harhaluulo on todellisuutta koskeva käsitys tai ajatus, jota henkilö pitää totena, vaikka se on todistettavasti epätosi. Verrataan minun harhaksi väittämiäni mielipiteitäsi tähän määritelmään. Sinulla on liikennesäännöistä, niiden perusteista ja syistä, sekä niiden valvonnasta mielipiteitä, joita olet perustellut sillä, että koit nuoruudessasi asioita, jotka saivat sinut vihaamaan ja pelkäämään poliisia, halveksimaan esivaltaa ja lakeja, ja ihan erityisen vahvoja tunteita sinulla on nopeusrajoituksista. Halveksit jopa niitä noudattavia kanssaihmisiäsi.
Toinen noille mielipiteillesi antamasi perustelu on, että menossa on poliisilaitoksilta johdettu tapahtumasarja, jonka on tarkoitus johtaa totalitaariseen diktatuuriin. Sinulle tärkein kysymys, eli nopeusrajoitukset ja niiden valvonta, perustuvat sinun mukaasi poliisin pyrkimykseen pitää tavallinen kansa alistetussa olotilassa, jotta poliisin oma yksinoikeus kovaa ajamiseen korostuisi. Ilman rajoituksia ei olisi ylinopeutta, jota Poliisi sinun mukaasi tarvitsee voidakseen nauttia sakottamisesta ja takaa-ajoista, päästäkseen alleviivaamaan eriarvoisuutta ja osoittamaan valtaansa, sekä kylvääkseen rangaistuksilla pelkoa, jota se käyttää kansan hallintaan.
Tuota materiaali objektiivisesti käsitellen pitäisi selvittää, täyttävätkö jotkin noista mielipiteistäsi harhaluulon määritelmässä mainitut kriteerit vai ei.
Tässä minun yritykseni käsitellä tuota asiaa objektiivisesti: tuo ensin mainittu selityksesi kuulostaa loogiselta. Kuvauksesi lapsuuden kokemuksista kuulostavat uskottavilta, ja tietääkseni sellaisista kokemuksistasi voi seurata juuri kertomasi kaltaisia traumoja. Lisäksi myös eri yhteyksissä kertomasi versiot ovat toistensa kanssa ristiriidattomia. Esimerkiksi antamasi selitys kirjoitusvimmallesi tukee tätä selitystäsi, sinähän kerroit kirjoittelevasi koska se on turvallinen kanava traumojesi purkamiselle. Ja ennen kaikkea tämä ensin mainittu versio selittää tuon toisen version, jonka olet antanut mielipiteittesi perusteluksi. Ihminen haluaa käsittää ympäristöään, ja kun todellisuus tuntuu liian kovalta kestettäväksi, ihmismieli kehittelee helpommin siedettäviä selityksiä. Nähtävästi tämä on yksi niistä suojamekanismeista, joita alitajuntamme hoitaa. Joten kaikki tuntuu täsmäävän, minun on siis uskottava selityksesi.
Mutta tuo jälkimmäinen selitys mielipiteillesi ei mielestäni kestä minkäänlaista objektiivista tarkastelua. Se ei selitä sitä, miksi olet kertonut olleesi vaikeuksissa auktoriteettien kanssa jo lapsena. Se ei huomioi luontaisten taipumustesi vaikutusta mielipiteittesi muodostukseen. Tiedät että noille mielipiteille antamasi perustelut ovat kuin suoraan ADHD:n oireiden listalta, mutta et ole tehnyt mitään tämän ilmiselvän virhelähteen vaikutuksen vähentämiseksi. harhoihin viittaa myös se, että et kykene keskustelemaan tästä selitystäsi. Sinä vain intät että ei nämä ole harhoja. Et esitä mitään todisteita esimerkiksi siitä, että Poliisia kohtaan tuntemasi viha ei vaikuta mielipiteeseesi Poliisista, tai että kykenemättömyytesi noudattaa nopeusrajoituksia ei vaikuta mielipiteisiisi nopeusrajoituksista ja niiden valvonnasta. Et taida ymmärtää edes mitä tuolla tarkoitan?
Näillä perusteilla mielestäni objektiivisin johtopäätös on, että tuo jälkimmäinen mielipiteillesi antama perustelu ei perustu tosiasioihin, mistä seuraa, että se perustuu sinun harhaluuloihisi.
Kopioin elokuun alusta lukien TeeCeen kirjoituksiini esittämät vastaukset ja kommentit yhteen, jotta kokonaisuus hahmottuisi. Tekstiä kertyi 124 sivua, josta tietenkin muutama prosentti on alun perin minun kirjoittamaani, jota TeeCee on lainannut omiin vastauksiinsa. Kyllä TeeCeen kommenteista joka tapauksessa vähitellen jo jonkinlaisen kirjan saisi aikaan. Jos kommentit kopioisi muutaman vuoden ajalta, tulisi jo paksukin kirja.
Kirjoitusten perussanoma, nyt kun ne näkee yhtenä kokonaisuutena, näyttää olevan se, että mielipiteeni perustuvat harhoihin, mistä TeeCee tuossa edellisessäkin kommentissa vielä muistuttaa.
Kun kirjoituksia nyt todellakin voi katsella ja arvioida yhdistettynä jonona, alkaa miettiä, mikä on TeeCeen perimmäinen motiivi kirjoitusteni kommentoimiselle. En halua millään tavalla loukata tai ärsyttää TeeCeetä, kun esitän jäljempänä joitakin mieleeni tulleita ajatuksen. En esitä niitä siinä mielessä, että ehdottomasti väittäisin, että asia on näin. Kerron vain vaikutelmasta, minkä teksteistä saa, kun ne selaa läpi.
TeeCee käyttää valtavasti aikaansa sellaisen mahtitekijän puolustelemiseen, mikä on itsestään selvyys, ja mikä ei tarvitse yksityistä kansalaista puolustajakseen. Tarkoitan valtiota ja lakeja. Ei valtio lakeineen ja lainvartijoineen mihinkään häviä, vaikka TeeCee ei uhraisi aikaansa sen puolustelemiseen. Hänen kirjoituksensa lukevat muutamat ihmiset, ja lukijoista suurin osa on samaa mieltä kuin hän. Ainostaan minä taidan olla vastarannan kiiski.
Tilanne on vähän sama kuin jos kunnantalon edustalla pyörisi päivät pitkät joku yksinkertainen ”sosiaalitapaus”, joka sanoisi kaikille taloa lähestyville, että tämä on hieno talo. Kun joku pilkallaan esittäisi, että on talossa sentään jotain vikaa, tämä henkilö jatkaisi vain todisteluaan, että kyllä se on hieno talo. Talon liepeillä pyöriminen ja talon väittäminen hyväksi olisi hänen ainoa elämäntehtävänsä.
Jos tuo esimerkki - enkä missään tapauksessa väitä TeeCeetä yksinkertaiseksi sosiaalitapaukseksi – on huono, olisiko seuraava parempi. Keskustelupalstan voisi ajatella olevan kuin laivan, jossa TeeCee on kapteeni, Herbert hänen uskollinen perämiehensä, ja Kumppani kansimies, joka osaa sanoa ”Yes Sir”. Minun roolini on olla surkea piilostaan esille kaivettu salamatkustaja.
Koska lait eivät tarvitse keskustelupalstalla toimivaa täysipäiväistä puolustajaa, ja koska ainoa vastaan väittäjä eli minä elää harhojensa vallassa, eikä ymmärrä mistään mitään eikä tule muuttamaan kantaansa, mitä TeeCee katsoo saavuttavansa kirjoittamalla muutaman kuukauden aikana yli sata sivua ”kommentteja”? Tällainen kysymys tulee väistämättä mieleen. Ei voi myöskään välttyä ajatukselta, onko loppujen lopuksi ollenkaan kyse liikenteestä ja nopeusrajoituksista vai jostakin aivan muusta. Ovatko nämä aiheet pelkkiä tekosyitä, joita ”ammattiväittelijä” (en esitä tätä negatiivisessa mielessä) tarvitsee välineikseen loistaakseen areenalla. Jokin aihehan keskustelulla täytyy olla. Ehkä TeeCeellä on jollakin muulla foorumilla jokin muu aihe ja muu nimimerkki.
TeeCee paljasti muutama päivä sitten nauttineensa uskovaisten kiusaamisesta: ”Aikoinaan nautin uskovaisten kiusaamisesta kristinuskon sisältämillä epäloogisuuksilla.”
Tästäkö on kyse, mutta tällä kertaa aihe sattuu olemaan liikenne. Ja nyt eivät estot vaivaa: ”Asiaa pohdittuani jätin uskovaiset rauhaan, mutta en pidä itseäni samalla tavalla vastuullisena sinun tai jonkun muun aikuisen ihmisen kohtaloista tällaisella keskustelupalstalla.”
Ei tarvitse pelätä. Vaikka TeeCee ehkä luulee nujertaneensa minut, nämä keskustelut vain vahvistavat näkemyksiäni ja maailmankuvaani. No, senhän TeeCee tavallaan itsekin myöntää, arvellessaan, että hänen ei kannata olla huolissaan siitä, että pystyisin muuttamaan ajatteluani ja luutuneita käsityksiäni.
Tämä liikennepsykologiasta tällä kertaa. Ja todettakoon lopuksi, että kyllä minunkin kirjoittamistani kommenteista yhteensä kymmeniä sivuja kertyy, vaikka en yhtä ahkera kirjoittaja olekaan kuin TeeCee.
SO2001: "Keskustelupalstan voisi ajatella olevan kuin laivan, jossa TeeCee on kapteeni, Herbert hänen uskollinen perämiehensä, ja Kumppani kansimies, joka osaa sanoa ”Yes Sir”. Minun roolini on olla surkea piilostaan esille kaivettu salamatkustaja."
Minulla ei ole mitään riippuvuussuhdetta kehenkää palstan kirjoittajaan. Se, että ajattelen useista asioista samalla tai lähes samalla tavalla kuin TeeCee, ei tätä asetelmaa muodosta. Sinun kommenteissani minua on vaivannut se, että mielestäni et ole itsellesi rehellinen. Olethan sanonut, että yrität löytää perusteet mielipiteellesi, etkä muodostaa mielipidettäsi perusteiden avulla. Ymmärrätkö, mikä valtava ongelma tällaiseen ajattelumalliin liittyy?
Mullapa on komerossa sekä kukkahattu että vetomiesviitta
Yes sir!
Toisenlainen satu:
Kunnantalon edustalla pyörisi päivät pitkät joku yksinkertainen ”sosiaalitapaus”, joka sanoisi kaikille taloa lähestyville, että tässä talossa asuu mörkö. Joku esittäisi, että talossa on sentään vain ihan tavallisia virkailijoita ja asiakkaita. Tämä henkilö jatkaisi vain todisteluaan, että kyllä siellä on mörkö - kaikkihan sen tietää. Talon liepeillä pyöriminen ja talon väittäminen kummitustaloksi olisi hänen ainoa elämäntehtävänsä.
TeeCee: ”Liikennesääntöjen tottelemista sinä inhoat koska kykysi noudattaa niitä on keskimääräistä heikompi, mistä seuraa rangaistuksen pelko, ja sinä koet rangaistuksen negatiivisena arvosteluna. Syynä on ankara kotikasvatuksesi, jossa sait pelkästään negatiivista palautetta. Se vei itsetuntosi ja synnytti yleisen kapinahengen kaikkia sääntöjä ja esivaltaa vastaan.”
SO2001: En keksi tarpeeksi voimakkaita superlatiiveja ilmaistakseni sen, miten katastrofaalisen kolossaalisesti väärässä TeeCee on tässä omintakeisessa tulkinnassaan.”
Sanoin sinun inhoavan liikennesääntöjen tottelemista, koska kykysi noudattaa niitä on heikko. Tämä mielipiteeni johtuu tämän tapaisista kirjoituksistasi: ” En pysty enkä edes halua noudattaa nopeusrajoituksia...Olen ehkä sen verran ADHD-ihminen, että tarvitsen jotain stimulaatiota. Stimulaatioksi ei kelpaa taisteleminen auton nopeusmittarin viisaria vastaan.. En huomaa rajoitusmerkkejä, ja vaikka huomaisinkin, en muista enää muutaman sekunnin päästä, mikä merkki oli tien varressa viimeksi.... en saa autoa kulkemaan haluttua nopeutta. Nopeus karkaa aiottua suuremmaksi aivan itsestään,... Lyhyesti sanottuna tietyn alhaisen nopeuden ylläpitäminen on paitsi teknisesti mahdotonta myös fyysisesti ja henkisesti äärimmäisen raskasta...en pysty säätämään nopeuttani rajoituksen edellyttämäksi. Mikä tässä oli katastrofaalisen kolossaalisesti väärin tulkittu?
Sanoin että syynä negatiivisen arvostelun pelkoosi on ankara kotikasvatuksesi, jossa sait pelkästään negatiivista palautetta. Tämä mielipiteeni johtuu tämän tapaisista kirjoituksistasi: ” Uskon, että syynä (negatiivisen arvostelun pelkoon) on ankara kotikasvatus, jossa ei muunlaista palautetta tunnettukaan kun negatiivista. Minusta tuossa ei ole minun tulkintaani yhtään vaan kopioin sinun tekstisi sellaisenaan.
Sanoin että saamasi negatiivinen palaute lapsuudessasi vei itsetuntosi ja synnytti yleisen kapinahengen kaikkia sääntöjä ja esivaltaa vastaan. Tämä mielipiteeni johtuu tämän tapaisista kirjoituksistasi: ” ...vuosikausia jatkuvalla ”sinusta ei ole mihinkään” -tyyppisellä arvostelulla revitään ihmiseltä itsetunto juurituppia myöten. Seurauksena voi olla erittäin paha ”allergia” kritiikkiä kohtaan ja - mikäli kasvatus on lisäksi ollut autoritääristä - yleinen kapinahenki kaikkia sääntöjä ja esivaltaa vastaan. Myönnän, että näin on käynyt minun kohdallani.” Jälleen suora lainaus sinun kommentistasi, ei yhtään tulkintaa.
Kerro jos haluat tarkistaa missä yhteydessä olet sanonut nuo lainaamani kommenttisi. Niitä on hankala etsiä ja minä olen ne jo tätä kommenttiani varten etsinyt, joten voin näyttää kommenttisi kokonaisuudessaan. Minä olen ne lukenut kokonaan ja varmistanut että puhuit juuri siinä yhteydessä missä lainasin kommenttejasi. Olen halukas puimaan asiaa, koska olet sivuuttanut aivan liian monta kannaltasi hankalaa asiaa kuittaamalla lainaukseni tarkoituksella vääristellyiksi. Kaikki nytkin käyttämäni perustelut löytyvät verkosta sinun nimimerkkisi alta, joten törmäät niihin vastaisuudessakin, ellet puhu asiaa selväksi. Pakeneminen ei ole ratkaisu, se vain osoittaa että sinulla on asioita joita et ole valmis kohtaamaan.
SO2001: ”Todellinen syy siihen, miksi joidenkin liikennesääntöjen noudattaminen tuntuu minusta epämukavalta, on se, että inhoan typeryyttä.”
Ymmärrän oikein hyvin miksi jotkin liikennesäännöt tuntuvat sinusta typeriltä. Kun sääntöjen typeryyttä arvioi sellaisten motiivien kautta, jotka ovat syntyneet koulukiusaamisesta, ankarasta kotikasvatuksesta, jatkuvasta itsetuntoa nakertavasta negatiivisesta palautteesta ja ADHD:sta kuten sinulla, niin olisi ihme jos kokisit säännöt jotenkin toisin. Mutta ovatko ne typeriä LIIKENTEEN kannalta, on ihan toinen juttu, ja sitä puolta tässä asiassa ei olla päästy sinun kanssasi käsittelemään vielä ollenkaan. Olet niin käpristynyt omiin maailmoihisi, että et kykene miettimään asioita kuin omalta kannaltasi.
Jos liikennesääntöjen noudattaminen ei luonnostaan tunnu epämukavalta, niin jossain on jotain vikaa. Mutta aikuisen ihmisen elämään kuuluu paljon asioita, joita on tehtävä vaikka se ei niin kovin mukavaa olisikaan. Kun kohtaa asian joka on epämukava mutta joka pitää silti hoitaa, kannattaa keksiä itselleen luonnolliset motiivit syrjäyttävä uusi motiivi, joka saa luonnostaan epämukavan asian tuntumaan mukavalta. Se on parempi konsti kuin se, että päkertää pelkällä sisulla ja tahdonvoimalla. Huonoin tapa on elää kuin pikkulapsi ja suhtautua yhteisiin asioihin omien tunteiden perusteella.
SO2001: ” Voin toki olla itse typerä ja säännöt voivat olla järkeviä, mutta arvioinkin näitä asioita omien tuntemuksieni enkä virallisen näkemyksen perusteella.”
Tismalleen! Sinä olet sanonut kuitenkin arvostavasi tiedettä ja tieteellistä maailmankuvaa. Sinä et saa molempia, tieteellinen maailmankuva on vastakohta sille, että asioita arvioidaan omien tuntemusten perusteella. Tietenkin sinulla on oikeus ajatella ihan niin kuin haluat, mutta sinun pitäisi kantaa vastuu puheistasi. Et voi keskustelussa väittää että ajattelussasi olisi jotain tolkkua, jos myönnät myös ajattelevasi tietoisesti intuitiivisesti.
Tiede-lehden sivuilta löytyy tätä aihetta valottava artikkeli ”Arkijärki hylkii tiedettä”. Tuskin luet artikkelia, joten tässä pieni tietoisku: ”Ihminen on epärationaalinen eläin, jota totuus ei kovin paljon kiinnosta. Arkiajattelu on enimmäkseen intuitiivista. Intuitiivinen arkiajattelu vie helposti harhaan, koska se ei vaivaudu punnitsemaan edes pohjatietojensa totuusarvoa. Todellisuudesta intuitio ei kerro mitään varmaa, koska se luottaa omiin silmiin ja omakohtaisiin kokemuksiin. Omiin kokemuksiin perustuva ajattelu on pääasiassa tiedostamatonta, se jaottelee asioita hyvä–paha-akselilla automaattisesti, se on helppoa, nopeaa, pysyvää, ja sitä on vaikeaa muuttaa”
Toivon että lukisit koko artikkelin ja pohtisit sen jälkeen ääneen että johtaako omien tuntemusten perusteella suoritettu ajattelu psykologien mukaan typeriin vai viisaisiin johtopäätöksiin. Teeskentele hetken aikaa että puhuit totta sanoessasi, että arvostat tieteellistä maailmankuvaa.
SO2001: ”Kykyni noudattaa liikennesääntöjä on useimpien sääntöjen kohdalla todennäköisesti aivan samaa luokkaa kuin muillakin ihmisillä. Joitakin liikennesääntöjä saatan noudattaa jopa huolellisemmin kuin ihmiset keskimäärin. Kyse ei olekaan ensisijaisesti kyvystäni noudattaa liikennesääntöjä vaan halustani noudattaa niitä. Sitä ei ole silloin kun sääntö ei tunnu järkevältä.”
Näin minäkin olen asian ymmärtänyt. Sinä ajattelet omien kokemustesi ja niiden aiheuttamien traumojen kautta mikä tuntuu järkevältä ja mukavalta, ja sillä sitten mennään, sanoivat muuta nimimerkit tai tieteellinen tieto mitä tahansa. Eli ajattelet intuitiivisesti. Ja psykologien mukaan intuitiivinen ajattelu on alkeellista ajattelua, joka syntyi minimoimaan ajattelun tarvetta. Se saa harkitun reaktion sijaan ihmisen reagoimaan automaattisesti tunteiden perusteella.
Sinä väität arvostavasi tiedettä ja tieteellistä maailmankuvaa, silti suorastaan ylpeilet tavallasi ajatella itsenäisesti eli intuitiivisesti, tunteittesi varassa. Sinun mukaasi ihmiset ovat kyenneet arvioimaan riskinsä ja turvallisuutensa itsenäisesti aina siitä saakka, kun ihmislaji otti ensimmäiset askeleensa maan päällä. Totta, arvioitu on aina, mutta OIKEA arvioiminen ei ole onnistu ihmiseltä kovin hyvin koskaan, koska tieteellisen tiedon mukaan lajimme ominaisuuksiin kuuluu taipumus arvioida riskit todellista pienemmiksi ja sen vuoksi turvallisuus todellista paremmaksi. Sinäkin tiedät että päätöksiämme, myös sinun päätöksiäsi, ohjaavat tunteet eikä tieto, olet sanonut niin. Kirjoittaessasi kuitenkin käyttäydyt kuin sinulla ei olisi moisesta aavistustakaan, hoet vain tunteittesi synnyttämiä typeryyksiä. Ja kun sinulta kysyy niistä, niin sanot sen olleen huumoria tai mihinkään mitenkään liittymätön lausahdus.
TeeCee on sitä mieltä, että koska en kykene noudattamaan sääntöjä, keksin erilaisia tekosyitä oikeuttaakseni sen, että en noudata sääntöjä. Esivalta on mukamas paha ja säännöt mukamas typeriä, vaikka syy on pelkästään itsessäni.
Tuossa kai on tiivistettynä se, mitä TeeCee ajaa takaa.
Miten vastaan?
TeeCeen käsitys on samanlainen, mikä tunnettiin Neuvostoliitossa aikoinaan. Kyseinen valtiohan oli rakennettu marxilais-leninistisen tieteenkäsityksen pohjalle, joten siinä ei voinut olla vikaa. Jos yksilö jotain vikoja kuvitteli näkevänsä, vian täytyi olla yksilössä itsessään. Niinpä ongelma ratkaistiin panemalla harhoista kärsivä mielisairaalaan.
Jos TeeCeen tavalla asioita selitettäisiin, kapitalismi voitaisiin katsoa ahneiden ja itsekkäiden keksimäksi tekosyyksi riistää köyhiä ja heikompia. Sosialismi voitaisiin puolestaan katsoa laiskojen ja tyhmien tekosyyksi vaatia kapitalisteja luovuttamaan vaivalla ja ahkeruudella ja älykkyydellä hankkimaansa omaisuutta. Liberaalit aatteet taas olisivat sopeutumiskyvyttömien ADHD-tapausten länkyttämistä siitä, että taas meitä käsketään, vaikka todellinen ongelma olisi heissä itsessään. Ihmisoikeushöpinät taas... tosielämästä vieraantuneiden filosofien itsekorostusta, ei sen kummempaa. Ja tätä rataa.
Enemmistö Neuvostoliiton asukkaista uskoi viralliseen käsitykseen valtionsa tieteellisyydestä. Toistettiinhan tätä asiaa kouluissa ja yhdenmukaistetuissa tiedotusvälineissä. Aivan samalla nykyajan ihmisistä suurin osa uskoo, mitä heille ”ylhäältä päin” opetetaan. Ja jos huomataan, että enemmistö ei usko, käynnistetään asennekasvatuskampanja ja toivotaan sen auttavan.
Kaikkein tehokkainta asenteiden muokkausta on lainsäädäntö. Koska ihmisten mielessä on evoluutioprossin istuttama koodi, joka saa heidät alistumaan ryhmän sisäisiin normeihin, ihmisille tarvitsee vain uskotella, että kasvoton valtio on heidän ryhmänsä. Normin olemassaolo taas osoitetaan lain avulla. Vaikka enemmistö ihmisistä alun perin vastustaisi jotain asiaa, sen jälkeen kuin asiasta on säädetty laki, enemmistö ihmisistä kannattaa sitä. Näin ihmisten mieli toimii, ja tätä periaatetta hyödyntäen yhteiskunnasta voidaan rakentaa millainen diktatuuri tahansa ihmisten panematta vastaan.
Demokraattiset prosessit eivät aina automaattisesti pysty estämään valtion muuttumista autoritääriseksi totalitarismiksi varsinkin, jos valtaan pyrkivät saavat kuristusotteen mediasta, joka ihmisten ajatuksia ohjaa. Puolassa ja Unkarissa ja Turkissa on ollut havaittavissa kehitystä avoimesta demokratiasta autoritääriseen suuntaan, mihin asiaan muun Euroopan vapaamielinen media on kiinnittänyt huolestuneena huomionsa.
Autoritääriset tuulet puhaltavat juuri nyt eri puolilla maailmaa, vaikka vielä 1990-luvulla sosialismin romahtamisen jälkeen näytti siltä, että ns. liberaali demokratia saa kannatusta kaikkialla.
Mihin pyrin tällä esitelmälläni? Osoittamaan sen, että on olemassa jatkuva tendenssi sille, että yhteiskunnista tulee joko osittain tai kokonaisuudessaan totalitaristisesti hallittuja valtioita. Myös Suomessa on olemassa tämä vaara. Turvallisuus ja tiede ovat käyttökelpoisia käsitteitä, kun halutaan perustella tiukennuksia ja vallan keskittämistä.
Vastasin TeeCeen kolmeen edellistä edelliseen viestiin erillisellä kirjoituksella, josta tuli niin pitkäveteinen ja aihealueen ”liikenne” ulkopuolelle harhaileva, että en viitsi esittää sitä tästä. Mutta jos kiinnostaa, niin näin kommentoin TeeCeen väitteitä.
SO2001: ” TeeCee on sitä mieltä, että koska en kykene noudattamaan sääntöjä, keksin erilaisia tekosyitä oikeuttaakseni sen, että en noudata sääntöjä. Esivalta on mukamas paha ja säännöt mukamas typeriä, vaikka syy on pelkästään itsessäni.”
En sanoisi että syy on sinussa, ongelma on että sinun mielestäsi syy on sinussa. Tästä et ole puhunut joten minun on pääteltävä itse. Varsinainen perussyy on tämänhetkisen mielipiteeni mukaan siinä, että satuit syntymään ADHD-lapsena aikana, jolloin sitä ei osattu vielä huomioida oikein. Asiaa ei ymmärtänyt ympäristösi etkä sinä itse, mistä seurasi kohtelua joka teki hallaa itsetunnollesi ja suhteellesi auktoriteetteihin. Nykyisten haahuilujesi ymmärtäminen edellyttäisi sinulta itsetuntemusta, mikä on aika mahdotonta ilman itsetuntoa. Otat lähes kaiken kritiikkinä, samalla kun kritiikinsietokykysi on kokolailla nollassa. Jokaisessa ihmisessä on myös luonteenpiirteitä joita ei itsessään toivoisi olevan, joten itsetutkiskelu edellyttää myös itsekritiikkiä.
Joten sanoisin että vaikka syy on sinussa, niin syy ei silti ole sinun.
SO2001: ” Mihin pyrin tällä esitelmälläni? Osoittamaan sen, että on olemassa jatkuva tendenssi sille, että yhteiskunnista tulee joko osittain tai kokonaisuudessaan totalitaristisesti hallittuja valtioita.”
Mutta ovatko sinun mielipiteesi nopeusrajoituksista, niiden tasosta ja niiden noudattamisen valvonnasta seurausta Poliisi-johtoisesta pyrkimyksestä muuttaa tämä yhteiskunta totalitaariseksi valtioksi, vai johtuuko tuo mielipiteesi siitä että se hivelee niin sopivasti sitä puolta sinussa, joka halveksii lakeja, vihaa Poliisia ja muita auktoriteetteja, pelkää tulevansa rangaistuksi sellaisten sääntöjen noudattamisesta, joita ei pysty noudattamaan vaikka ei sääntöjä vihaisikaan? Muista nyt mikä kirjoitustesi mukaan oli tapahtumien aikajärjestys.
Lauantain Helsingin Sanomien pääkirjoitus on otsikoitu: ”Trump lisää turvattomuutta valheellisilla uhkakuvillaan”. Kirjoituksessa toimittaja esittää, että Yhdysvaltain presidentin esille nostamat uhkakuvat ovat ”harhaisia”.
Kun tältä foorumilta tutuksi tullut sana ”harhainen” osui silmiini, etsin hakukone Googlella, mitä muuta aiheeseen liittyvää löytäisin. Suomalaisista tiedotusvälineistä ja keskustelufoorumeilta löytyi useita viittauksia presidentin Donald Trumpin ja hänen kannattajiensa harhaisiin näkemyksiin. Demokraatti.fi lehden sivulla esimerkiksi kerrotaan, että demokraattisenaattori Bernie Sanders on luonnehtinut Trumpin vaalivilppisyytöstä ”harhaiseksi”.
Englanninkielisiltä sivuilta löytyi myös arvioita presidentti Trumpin harhaisuudesta. U.S.News sivulla kerrotaan presidentin virkaanastujaispuheesta mm. seuraavaa: ”Donald Trump's inaugural address was packed with delusion, deception and anger.” Eli harhoja, petosta ja vihaa. Ja sen lisäksi puheen katsotaan sisältäneen valituksia epäkohdista sekä katukauppiaan nationalismia.
Löytyy monia muitakin artikkeleja, joissa presidentti Trumpin käsityksiä asioista kuvataan harhaisiksi ja valheellisiksi ja sävyltään syyttäviksi ja valitteleviksi.
Sunnuntain Helsingin Sanomissa toimittaja Laura Saarikoski ihmettelee, miten niin moni amerikkalainen pitää Trumpia rehellisimpänä presidentin virkaan pyrkineistä, kun todellisuudessa ”Trump valehtelee jatkuvasti ja sellaisestakin, jolla ei pitäisi olla väliä, kuten virkaanastujaisjuhliensa osallistujamäärästä.”
Eikö nimimerkki TeeCee ole kommentoinut minun kirjoitteluani saman tyyppisillä ilmaisuilla, joita käytetään presidentti Trumpin esiintuloista? Olenko siis yhtä harhainen kuin Yhdysvaltain presidentti – vai vieläkin harhaisempi? Valehtelenko jatkuvasti?
Jos suurvallan kansalaiset ovat äänestäneet presidentikseen harhojen vallassa olevan miehen, onko harhaisuus loppujen lopuksi nykymaailmassa niin tuomittava asia kuin millaisena esimerkiksi TeeCee sen näkee. Ehkä valehtelemisesta ja totuuden vääristelemisestä on tullut uusi normi, kun suurvaltojen presidentitkin näyttävät harrastavan sitä. Samaan aikaan valemediat ja trollit levittävät valheita. Uutiset kertovat kybersodasta ja salaisesta vaikuttamisesta. Populistipoliitikot kalastelevat ääniä valheilla ja katteettomilla lupauksilla. Mihin voi enää uskoa. Harhat ja valhe ja totuus ovat sekoittuneet toisiinsa.
Totuuden ja harhaluulon raja on tunnetusti epämääräinen, koska rajan tuntumassa törmätään käsitykseen ”mielipide”. Samasta asiasta voi olla erilaisia mielipiteitä, joihin voivat vaikuttaa paitsi asioiden tulkitseminen, myös se, millainen tulkinta sopii parhaiten itse kunkin omaan ideologiaan. Totuutta, varsinkin jos se on epämääräinen ja moniulotteinen, ja jos siinä on vähänkin tulkinnan varaa, venytetään itseä miellyttävään suuntaan. Jos kaikki tekevät noin, missä on ”puhdas” ja puolueeton totuus? Eikö jokainen totuutta etsivä ja sen löytävä aina katso asioita omien ennakkoluulojensa ja käsitystensä läpi.
TeeCeen mielestä, mikäli hänen kirjoituksiaan osaan oikein tulkita, minun havaintojani ja niistä tekemiäni johtopäätöksiä ohjailevat voimakkaat ennakkokäsitykseni, jotka ovat peräisin lapsuudenkokemuksistani ja traumoistani ja ongelmistani. En kestä oikeata totuutta, joten muokkaan sitä itselleni mieluisaksi, jolloin lopputulos voikin olla jonkun toisen silmissä valehtelua tai harhaisuutta. Jos toimin näin, mitä takeita on siitä, etteivätkö muutkin toimi samalla tavalla. Valitseeko myös TeeCee totuutensa rakennuspalikoiksi ne osatekijät, jotka parhaiten palvelevat hänen luomaansa kokonaistodellisuutta.
Palataan seuraavaksi joihinkin TeeCeen esittämiin väitteisiin yksityiskohtaisemmin. Yksi hänen usein toistuva kantansa on se, että vääristelen totuutta esittäessäni erilaisia toisistaan poikkeavia syitä sille, miksi ajan ylinopeudella. ”Kenenkään muisti ei riitä valehtelemaan vuosikausia aina samalla tavalla, puheet pysyvät johdonmukaisina vain jos ajattelee ja puhuu samalla tavalla”, hän kirjoittaa. Eli suomeksi sanottuna olen TeeCeen mielestä puhunut itseni pahemman kerran pussiin keksiessäni mitä erilaisimpia (teko)syitä sille, että en noudata sääntöjä. Ja pussista pois pääseminen on vaikeaa: ”JOS päätyy epähuomiossa kaunistelemaan asioita, paluu todella vaikeaa.”
TeeCeen mielestä todellinen syy – jos oikein ymmärrän – ylinopeudella ajamiseeni on se, että ”sinun henkilökohtaiset ominaisuutesi tekevät tietyn nopeuden pitämisen vaikeaksi”.
TeeCee kysyy, mikä on todellinen syy sille, miksi ajan ylinopeutta. Hänen mielestään vaakakupissa on kaksi mahdollisuutta. Joko se, ”että et kestä kritiikkiä, koska sait siitä yliannoksen nuoruudessasi” tai ”iso kasa sekopäisiä teorioita, jotka eivät ainakaan kaikki voi mitenkään pitää paikkansa”.
En mielestäni ole esittänyt yhtä ainoata syytä sille, miksi ajan ylinopeutta. Ja olenkohan esittänyt myöskään sekopäisiä teorioita selityksenä sille, miksi ajan ylinopeutta. Olen kyllä esittänyt teorioita, joita joku voi pitää sekopäisinä, mutta olen esittänyt ne muussa tarkoituksessa kun selityksenä ylinopeudelle.
Olen mielestäni luetellut syyt ylinopeudella ajamiseeni hyvin selkeästi moneen kertaan eri yhteyksissä. Syitä ei ole pelkästään yhtä vaan niitä on paljon. TeeCeen mainitsemat ”henkilökohtaiset ominaisuuteni”, voivat hyvinkin olla yksi syistä, mutta tuskin ne ovat ainoa syy.
Toinen TeeCeen esittämistä vaihtoehdoista ylinopeudella ajamiseni syyksi tuntuu hieman erikoiselta. Ajaisinko ylinopeutta siksi, että en kestä kritiikkiä, koska sain sitä yliannoksen nuoruudessani. Eikö asian pitäisi olla juuri toisinpäin. Eli en ajaisi ylinopeutta, jotta en saisi kritiikkiä.
Muussa elämässäni kuin maantieliikenteessä teen kaikkeni, että en joutuisi tilanteisiin, joissa saan negatiivista palautetta tai joissa nolaan itseni. Lähes sairaalloinen negatiivisen palautteen ja nolatuksi joutumisen ja epäonnistumisen pelkoni (jollaista myös huonoksi itsetunnoksi kutsutaan) on ollut erittäin rajoittava ja haittaava tekijä elämässäni. Olen menettänyt valtavan paljon tilaisuuksia aina yksityislentäjän lupakirjasta ja insinööriopinnoista alkaen, kun en ole uskaltanut tai kehdannut tehdä jotain: Osallistua johonkin tilaisuuteen, avata ovi 15 sekuntia myöhästyneenä, lähettää hakemus, pyrkiä koulutukseen, hakea työhön ja niin edelleen. Mahdollisuuksia on ollut paljon, ja olen missannut ne yksi toisensa jälkeen pelkkää arkuuttani, koska en ole uskaltanut ottaa pienintäkään riskiä siitä, että minut hylättäisiin tai en kelpaisi tai epäonnistuisin. Se, että itsetuntoni on lätsätty näin täydellisesti, on käsitykseni mukaan ainakin osittain seurausta kodin asettamista vaatimuksista sekä pettymyksestä, kun vaatimukset eivät ole täyttyneet, mikä on kulminoitunut ”sinusta ei ole mihinkään” -tyyppisenä kasvatuksena.
Urheilun ”kunnian kentillä” esimerkiksi petin isäni toiveet kerta toisensa jälkeen. Hän oli itse ollut urheilullinen nuori harrastaen mm. mäkihyppyä, eikä minusta ollut täyttämään hänen saappaitaan tässä asiassa. Hän vertasi minua urheilulliseen pikkuserkkuuni, joka oli minua pari vuotta vanhempi, ja joka toi isälleen mainetta voittamalla hiihtokilpailuja ja monen muunkin lajin kilpailuja. Minä puolestani olin kisassa kuin kisassa aina viimeinen – paitsi yhden kerran toiseksi viimeinen, kun erään kilpakumppanin sukset särkyivät, ja hän joutui kävelemään maaliin. En siis ollut urheilun kentillä pelkästään vähän huonompi kuin tuo edellä mainittu pikkuserkkuni tai muut, vaan aivan pohjamutaa. Koulun huonoin, paikkakunnan huonoin, huonoin, huonoin. Hallussani on varmaan vieläkin koulun ennätys lajissa, ”kuka saa pesäpallon lentämään mahdollisimman lähelle”.
Mutta jokaisella meillä on kasvatuksemme. Harvalla se on täsmälleen sellaista, mitä oppikirjat opettavat. Meillä itse kullakin voi olla taustalla hyvin erilaisia tapahtumia, jotka ovat muokanneet persoonaamme. Perheessä on voinut olla alkoholismia, riitoja, ero, uusi avioliitto, muuttoja, talousongelmia, kuolemantapauksia, vaikeuksia lain kanssa ja kaikenlaista muuta. Jonkun vanhemmat ovat voineet olla poliittisesti ”äkkivääriä” tai luonteeltaan vaikeita. Erilaiset tapahtumat ja muutokset läheisissä ihmissuhteissa jättävät jälkensä ja arpensa, jotka voivat heijastua sukupolvien ajan eteenpäin. Ne asiat, mitä suomalainen sotilas koki ja näki taisteluissa vuosina 1939-1944, voivat ilmetä heijasteina vielä hänen lastenlapsissaankin ja vielä heidänkin lapsissaan.
Vaikka olen avoimesti kertonut omasta henkilöhistoriastani, en usko sen olevan sen kummallisempi kuin muidenkaan tällä foorumilla kirjoittavien historia. Ei meillä kotona mitään hirveyksiä tapahtunut. Päälle päin olimme tavallinen normaali hyvinvoiva perhe. Mutta ne ovatkin monesti ulkopuolisen silmin katsottuna pieniä asioita, jotka ihmisen persoonaa muokkaavat. Ja tällaisia on varmasti kaikilla.
Mutta miten tällaiset asiat liittyisivät siihen, että ajan ylinopeudella. En usko, että kovinkaan paljon. Erilaisia syitä on, eivätkä ne kaikki ole aktiivisia samaan aikaan. TeeCeen usein esille nostama kapinahenkeni järjestelmää vastaan saattaa joskus saada minut painamaan kaasupoljinta sallittua kovempaa, mutta tällainen on kuitenkin poikkeuksellista. En yleensä mieti kapinaa, kun ajan autolla.
Jos ylinopeudella ajamiseni syy pitäisi kiteyttää mahdollisimman tiivistettyyn muotoon, niin ehkä voitaisiin sanoa, että ajan ylinopeudella, koska en jaksa noudattaa nopeusrajoituksia. En koe nopeusrajoitusten noudattamista palkitsevana, joten edes se ei motivoi yrittämään. Ylinopeudella ajaminen vaatii vähemmän henkisiä ja fyysisiä ponnisteluja kuin nopeusrajoitusten mukaan ajaminen. Siitä kai pohjimmiltaan on kyse. Laiskuudesta. Mukavuudenhalusta. Kun tähän vielä lisätään se, että keskittymiskykyni paikkojen ja nopeusrajoitusten ja mittarilukemien seuraamiseen ei ole paras mahdollinen, niin siinä kai ne syyt ovat.
Keskittymisestäni kertonee jotakin se, että olen viimeisten parin kuukauden aikana ajanut muutaman kerran totaalisesti harhaan ja säpsähtänyt yhtäkkiä, että missä ihmeessä ollaan. Kaksi kertaa kyydissä on ollut tyttäreni, ja kerran ajoin yksin.
Parina kertana syynä harhaan ajamiseen on ollut innostunut yhteiskunnallinen esitelmä, jota olen pitänyt tyttärelleni. Kun puhun tällaisista asioista ja ajattelen niitä, en ajattele samaan aikaan, missä ajamme, ja miten kovaa ajamme, ja mikä on nopeusrajoitus. Ajamiseni on konemaista ja voi jatkua ohi risteyksen, josta on ollut tarkoitus kääntyä. Tällaisesta ”zombie-ajamisesta” ei jää oikeastaan mitään muistikuvia tai mielikuvia. Ajaminen ei ole tapahtunut tietoisuuden tasolla. Jos olisi, en kai muuten olisi ajanut harhaan. Viimeisimmän tällaisen harhaan ajamisen syy oli se, että kuuntelin keskittyneesti radiota ja mietin, mitä siellä sanotaan. Yhtäkkiä säpsähdin siihen, että tien varressa näkyi taloja, jollaisia reitillä ei pitäisi olla. Olin ajanut 12 kilometriä ohi risteyksen, josta minun oli pitänyt kääntyä. Ja reitti oli niin tuttu, kun reitti vain voi olla.
Itse asiassa sain viimeisimmän sakkonikin tuon tyyppisessä tilanteessa. Auto oli täynnä ihmisiä, ja olin väsynyt. Kiemurtelin tuolissa, että pysyisin hereillä ja jaksaisin ajaa. Yhtäkkiä edessä ilmestyi näkyviin poliisiauto valoja vilkutellen. Koska aina ajan ylinopeutta, arvelin, että kai sitä on ollut nytkin. Tiesin vain summittaisesti, missä parhaillaan ajoimme, eikä minulla ollut aavistustakaan siitä, miten paljon olin ylittänyt nopeusrajoituksen, tai mikä se oli. Nämä asiat selvisivät vasta poliisiautossa, kun poliisi huomautti, että ajokortin lähtö oli ollut lähellä. Kysyin, miten paljon olisi pitänyt olla lisää vauhtia. Poliisi vastasi, että kilometri tai pari.
Sakkoja tulee, kun on tullakseen, joten itse sakosta en menettänyt yöuniani, mitä nyt vähän harmitti se, että summa oli yli kaksinkertaistunut edellisestä. Mutta siitä olin järkyttynyt, että poliisi oli vihjaillut ajokortin lähdön olleen lähellä. En nimittäin todellakaan kokenut hurjastelleeni tai ajaneeni olosuhteisiin nähden kovaa. Liikennettä oli tuskin lainkaan, tie oli leveä, nopeutta 90 kilometriä tunnissa. Eihän tuollainen ole kovaa ajamista. Ei kukaan kyydissä olijakaan ajatellut, että meillä olisi liikaa nopeutta. Ajamiseni oli leppoisaa köröttelemistä. Ongelma oli se, että 200 metriä aikaisemmin oli tien varressa ollut 60 km/h rajoituskyltti. Käytännössä täysin turhaan. Tuolla tiellä nopeusrajoitukset vaihtelevat mielivaltaisesti, niin että mieleen tulee väkisin ajatus, onko tiestä tehty tarkoituksellisesti sellainen, että se tuottaa sakkotuloja. Metsäosuudella rajoitus voi olla 60 kilometriä tunnissa risteyksen kohdalla 80 kilometriä tunnissa. Eihän tuollaisessa ole mitään järkeä - paitsi jos sakkojen maksimoiminen on tavoitteena.
Eniten minua järkytti sakkoasiassa systeemin mielivaltaisuus ja armottomuus. Mielivaltaisuus näkyy siinä, että missään ei selkeästi kerrota, miten suuresta ylinopeudesta otetaan ajokortti pois. Minun mielestäni kansalaisilla tulisi olla oikeus tietää näin oleelliset asiat. Ja mistä kertoo poliisin epämääräinen vastaus ”kilometri tai kaksi enemmän”? Sehän vasta mielivallasta kertookin. Poliisi ottaa ajokortin pois ihmiseltä, josta se ei pidä, tai joka ei osaa luikerrella tilanteesta lipevällä selittelyllä. Poliisin ystävät ja lipeäkieliset palvojat saavat pitää korttinsa. Kuulin erään naisen saaneen alennettua sakkosumman puoleen neuvottelemalla poliisien kanssa ja selittelemällä ylinopeuden syitä tyyliin ”olin viemässä ruokaa orvoille lapsille”. Poliisi oli sanonut, että hän haluaisi mitätöidä koko sakon, mutta koska ylinopeudesta jää merkintä järjestelmiin, niin ainoa, mitä hän voi tehdä, on euromäärän alentaminen puoleen siitä, mitä se olisi.
Kyseinen nainen muuten on vielä minuakin pahempi ylinopeuskaahari. Koko hänen sukunsa on. Milloin on ajokortti pois yhdeltä veljeltä, milloin toiselta.
Tiedän, että perustuslain kohta ”ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä.” on pelkkää merkityksetöntä sanahelinää, mutta jos tämä kohta otettaisiin tosissaan, eikö kansalaisia silloin pitäisi kohdella yhdenmukaisesti, kun he ovat lain edessä. Eli tieto avoimesti julkisuuteen siitä, mitä mistäkin lainrikkomuksesta seuraa, ja samat seuraukset kaikille. Nykyisen kaltainen epämääräisyys, salailu ja kähmintä rikkoo tätä ajatusta vastaan.
Ajokortin ottaminen pois rangaistuksena kenellekään todellista haittaa tai todellista vaaraa tuottamattomasta lainrikkomuksesta on täysin epäinhimillistä. Ylinopeudesta kirjoitettava sakko on mitätön rangaistus siihen verrattuna. Ajokortin menettäminenhän tarkoittaa maalla asuvalle elämän romahtamista, puolittaista kotiarestia, työpaikan menetystä, lasten kärsimystä, pahimmillaan jopa kuolemaa. Täytyyhän nyt ihmisten pystyä liikkumaan ja liikuttamaan muita. Harvaan asutulla maaseudulla ei ole toimivaa joukkoliikennettä. Ajokortit ovat elintärkeitä.
SO2001:
Ajokortit ovat elintärkeitä
Lainataan nyt vaikka tuota liian pitkästä kirjoituksestasi, jossa hait taas kerran ihan liian kaukaa mitälie tukea ajatusmallillesi.
Sanot että
Ajokortin ottaminen pois rangaistuksena kenellekään todellista haittaa tai todellista vaaraa tuottamattomasta lainrikkomuksesta on täysin epäinhimillistä.
Et ole kuullut ennaltaehkäisevästä toiminnasta ja sen vaikutuksista? Tai eikö se vasta olekin epäinhimillistä, että kuski kuvittelee ajavansa noin, mutta sitten oikeasti sattuukin onnettomuus, jossa joku tai kaikki osalliset loukkaantuvat pahasti, tai kuolevat? Eikös sitten kortin ottaminen ole jo vähän myöhäistäkin, jos sinä vaikkapa olet ajanut ajatuksissa eksyksiin, tietämättä miksi ja miten ja aiheutat tilanteen josta sinulla ei ole hajua?!? Poliisin vikako?
Ja ajattele nyt, miten helppoa olisi vain ajaa vaikkapa rajoituksen mukaisesti, niin ei tarvitse miettiä tuollaisia! Näin se on sekä Suomessa, että muuallakin järjestäytyneessä, läntisessä maailmassa. Vai peräti kaikkialla!
Sitten toisenlaiseen ihmettelyyn: sinä olet vaatimassa samassa tarinassa (ja näissä muissakin, joihin itsekin viittaat) sekä yhdenvertaista toimintaa poliisilta, jota pidät mielivaltaisena ja sadistina, joka rankaisee huvikseen, sekä antamassa ja ottamassa kansalaisille vapauksia, joita tuon poliisin pitäisi kuitenkin valvoa.
Ei vaan pysy perässä siitä, mitä sinä nyt oikeasti haluat! Kaikkea ei voi saada kerralla: sääntöjä, joita viranomaisen pitäisi valvoa ja sitten kansalaisille itsepäättämisoikeus siitä, miten niitä haluaa noudattaa.
Niin että mihin suuntaan nyt niin kuin haluat mennä??
SO2001: "Eniten minua järkytti sakkoasiassa systeemin mielivaltaisuus ja armottomuus. Mielivaltaisuus näkyy siinä, että missään ei selkeästi kerrota, miten suuresta ylinopeudesta otetaan ajokortti pois. Minun mielestäni kansalaisilla tulisi olla oikeus tietää näin oleelliset asiat."
Jos kansalaisella on tapana ajella kovilla ylinopeuksilla, kannattanee ottaa asioista selvää, ettei kovin pahasti järkyty:
http://www.mtv.fi/uutiset/rikos/artikkeli/mista-nopeudesta-ajokortti-hyllylle-nain-ylinopeussakot-maaraytyvat/4837826
"Tilanteet arvioidaan tapauskohtaisesti, mutta jos kyseessä on vakava piittaamattomuus liikenteessä, niin silloin joutuu hetken ilman ajokorttia olemaan, komisario Dennis Pasterstein Helsingin poliisilaitokselta kertoo.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ylinopeutta pitää olla yli 36 kilometriä tunnissa yli sallitun ja päiväsakkojen määrän tulee olla 22 tai enemmän. Ajokiellon kesto vaihtelee kuukaudesta puoleen vuoteen.
Korttinsa menettää myös, jos on vuoden sisällä saanut kolmet sakot tai kahden vuoden sisällä neljät. Näihin sakkoihin lasketaan ylinopeussakkojen lisäksi myös muut sakot, esimerkiksi kännykkään ajon aikana puhumisesta saadut rikesakot."
Jos taas ajoluvan säilyttäminen on kansalaisen mielestä tärkeää, kannattaa varautua tarkistamaan ajoasenteitaan ja pahimmassa tapauksessa saattaa joutua järkytyksekseen jopa noudattamaan liikennesääntöjä aiempaa tarkemmin.
SO2001: ”Jos suurvallan kansalaiset ovat äänestäneet presidentikseen harhojen vallassa olevan miehen, onko harhaisuus loppujen lopuksi nykymaailmassa niin tuomittava asia kuin millaisena esimerkiksi TeeCee sen näkee.
En ole tuominnut harhoja vaan toistellut, että omiin harhoihinsa kannattaisi tutustua. Silloin on mahdollista päästä itse valitsemaan mitkä niistä haluaa pitää ja missä asioissa haluaa elää loogisemmin. Olen esimerkiksi nähnyt muutamien kristinuskossa olevien sanovan, että hän kyllä tietää, ettei jumalasta ole mitään todisteita, mutta hän saa uskostaan niin mukavan ja rauhallisen tunteen, että hän on päättänyt uskoa jumalaan. Sellaista uskoa minä kunnioitan, mutta en sellaista, jossa vannotaan jonkin jumalan olemassaoloa, vaikka todisteet tai looginen päättely eivät sitä puolla.
SO2001: ”Ehkä valehtelemisesta ja totuuden vääristelemisestä on tullut uusi normi, kun suurvaltojen presidentitkin näyttävät harrastavan sitä.”
En usko että kysymys on uudesta normista vaan siitä, että vaaleihin tuli ehdokas, joka oli tarpeeksi röyhkeä hyödyntääkseen muita avoimemmin ihmisen luontaista taipumusta uskoa miellyttäviä valheita.
SO2001: ”Eikö jokainen totuutta etsivä ja sen löytävä aina katso asioita omien ennakkoluulojensa ja käsitystensä läpi.”
Katsoo, aina, ja minä olen kysellyt sinulta tässä muutaman vuoden ajan että miten omasta mielestäsi voisit hyödyntää tätä tosiasiaa. Itsetuntemus on ikään kuin henkiset silmälasit, jotka korjaavat omien ennakkoluulojen ja käsitysten taittovikaa totuutta katseltaessa. Itsetuntemus edellyttää rehellisyyttä itselleen, ja minusta sinä et ole itsellesi rehellinen. Levität elämäsi yksityiskohdat kaikkien näkyville, mutta et tee niistä itse johtopäätöksiä sen suhteen, mitä kokemuksesi vaikuttavat sinun ennakkoluuloihisi ja käsityksiisi, joiden läpi katselet totuutta.
SO2001: ”TeeCeen mielestä, mikäli hänen kirjoituksiaan osaan oikein tulkita, minun havaintojani ja niistä tekemiäni johtopäätöksiä ohjailevat voimakkaat ennakkokäsitykseni, jotka ovat peräisin lapsuudenkokemuksistani ja traumoistani ja ongelmistani. En kestä oikeata totuutta, joten muokkaan sitä itselleni mieluisaksi, jolloin lopputulos voikin olla jonkun toisen silmissä valehtelua tai harhaisuutta.”
Ei sillä ole väliä miltä asiat muiden silmissä näyttävät, oleellista on miltä ne näyttävät kun kaikkien mielipiteet on karsittu pois. Ei se ole kenenkään katsojan silmistä kiinni oletko sinä antanut kaksi eri selitystä sille, miksi halveksit rajoitusten noudattajia tai miksi tunteesi Poliisia kohtaan ovat sellaisia kuin ovat. Sinä yrität vain vältellä totuuden kohtaamista puhumalla kuin kyse olisi katsojan tulkinnasta, mutta ei ole, olet tosiaankin antanut kaksi keskenään ristiriitaista selitystä.
SO2001: ” Jos toimin näin, mitä takeita on siitä, etteivätkö muutkin toimi samalla tavalla.”
Mikä kysymys tuo nyt on? Anna muiden toimia niin kuin toimivat, sinun vastuullasi on sinun oma henkinen kehityksesi, ei niiden muiden.
SO2001: ”Valitseeko myös TeeCee totuutensa rakennuspalikoiksi ne osatekijät, jotka parhaiten palvelevat hänen luomaansa kokonaistodellisuutta.”
Kyllä, juuri tuon mukaan minäkin omat totuuteni valitsen, kuten kaikki muutkin. Minäkään en tiedä totuutta, mutta minunkin aivoni uskottelevat minulle että kulloinenkin mielipiteeni on totuus. En tule koskaan tietämään kuinka lähelle totuutta parhaimmillani pääsin, mutta mielestäni on loogista olettaa, että kykenen parhaimpaani käyttämällä ajatteluni pohjana tieteellistä tietoa omien totuuksieni sijaan. Rakennuspalikoiden laatu ratkaisee koko rakennelman laadun.
SO2001: ”Lähes sairaalloinen negatiivisen palautteen ja nolatuksi joutumisen ja epäonnistumisen pelkoni (jollaista myös huonoksi itsetunnoksi kutsutaan) on ollut erittäin rajoittava ja haittaava tekijä elämässäni.”
Näin olen puheesi ymmärtänyt ja ehdottanut, että tämä olisi merkittävänä osasyynä vaikuttamassa siihen, että et ole itsellesi rehellinen syistä jotka ovat johtaneet nykyisiin mielipiteisiisi nopeusrajoituksista, niiden valvonnasta ja Poliisista. Ei ole ollenkaan helppoa sanoa että on tullut muutama kymmenen vuotta mesottua turhaan. Voi jopa olla että se ei ole enää tuossa vaiheessa edes viisasta, mutta kun kerran julistat totuuksiasi keskustelupalstalla, niin sanon kuitenkin mitä ajattelen.
Lainaus keskustelusta Liikenteessä-palstan jutut, jossa nimim. 2016 kaipasi esimerkkejä turhasta auton käytöstä:
TeeCee: "Siitä on niin helppo löytää esimerkkejä, että jos jollekin ei tule niitä yhtään mieleen, asiaa ei auta niiden luetteleminen."
Monessa yhteydessä on käsitelty ajattelutapaa ja sen vaikutusta kuljettajan ratkaisuihin. Tässäkin tapauksessa pätee sama juttu. Ei ole olennaista kyetä kiistattomasti määrittelemään, onko juuri minun lauantaina ajama kauppamatka 7,4 km/suunta (paluumatkalla 15,3 kg ostoksia) turhaa vai perusteltua, kun vieraat oli tulossa neljän tunnin kuluttua ja ruoanlaitto kesken. Olennaista on kyetä ajattelemaan, miten itse voi vähentää turhaa auton käyttöä. Siksi kannattaa pyrkiä eroon ajattelutavasta, joka tuottaa ainoastaan perusteet sille, miksi juuri tuo kauppamatkani ei ole tarpeetonta ajoa. Jokainen meistä osaa määritellä sen, milloin on turhaa pestä vessa ja imuroida matot. Siksi uskon, että meillä kaikilla on yhtä hyvät edellytykset arvioida auton käytön tarpeellisuutta. Tuota aivojen pölyyntyneisiin sisäosiin hautautunutta kykyä tarvitsee vain hiukan herkistellä, jotta se saataisiin aktiiviseen käyttöön. Silläkin uhalla, että riskinä on jonkin asian muuttuminen omassa elämässä, herkistely kannattaa. Kukapa haluaa myöntää olevansa niin urautunut ajattelultaan, ettei pysty laajentamaan omaa arkista asioiden käsittelyään.
Karrette (toisaalla): "Eli alle rajoitusnopeuden ajava väsynyt rattijuoppo toisen takapuskurissa roikkuen olisi turvallinen verrattuna sellaiseen kokeneeseen kuljettajaan joka ajaa tyhjällä tiellä virkeänä, mutta jonkinlaista ylinopeutta?"
TeeCee puhui nopeuden vaikutuksesta. Osaatko sanoa, onko sinun esimerkissäsi nopeus ainoa muuttuja? Jos ei ole, miksi sotket nopeuden vaikutuksen arviointiin muita tekijöitä, esim. kuljettajan veren alkoholipitoisuus, väsymys tai alimittainen turvaväli? Tottahan ymmärrät, että nopeuden vaikutuksen selvittäminen on kohtalaisen mahdotonta noiden muuttujien vaikuttaessa tilanteeseen.
En jaksa uskoa sinun olevan niin tyhmä, millaisen vaikutelman itsestäsi annat. Jokin voima kuitenkin ohjaa ajattelusi tuollaisiin raiteisiin. Mikä se on? Onko se halu vähätellä nopeuden merkitystä, jotta omatunto ei alkaisi kolkuttaa normaalissa ajossa, josta suuri osa sisältää ylinopeutta? Voitko pysähtyä miettimään ja avata tätä minulle, koska haluan oppia tuntemaan sinunlaistesi ajattelutapaa.
Ehkä tuossa oli väärinkäsitys sen suhteen, että vaikka törmäysriskiään voi pienentää monin tavoin, on vastaavissa tilanteissa sekä törmäämisen riski että sen seuraukset nopeuden funktio. TeeCee varmaan korjaa pian, jos referoin väärin?
Tämähän on ihan eri asia, kuin Karretten ehkä ajattelema malli, jossa sallitun nopeuden käyttäminen ei tietenkään anna anteeksi muita virheitä, joita hän jo luettelikin? Karrette varmaan korjaa, jos referoin väärin?
Minulle pisti silmään eri kommentti samassa postissa:
Karrette (toisessa threadissa): "Koska nopeusrajoitusta tarkasti noudattavat ovat vähemmistö niin silloin joutuu joko sietämään vaarallisia tilanteita, tai tinkimään ajoittain periaatteestaan ja sopivalla lyhytaikaisella nopeudenmuutoksella löytää itselleen paikan ajokaistalla missä on turvallisesti etäisyyttä eteen ja taakse."
Sekään ei varmistais kaikille samaa nopeutta, vaikka kaikki noudattaisivat nopeusrajoituksia. Etenkin myöhemmin syksyllä, jos nopeusrajoituksen lisäksi kaikki noudattaisivat myös kohtuullista tilannenopeutta, se päinvastoin varmistaisi erittäin suuren nopeushajonnan. Siksi ympärilläni on eri nopeudella liikkuvia.
Tässä komppaan Karrettea ja pidän parempana oppia sopeutumaan nopeuseroihin kuin pyrkiä kouluttamaan kaikkia muita minun valitsemaani nopeuteen. Turvaväli kannattaa pitää kunnossa molempiin suuntiin.
Minkälaisen ohjeen annatte turvavälinpitämiseen takan ajavaan?
Motivointina on sen ymmärtäminen, kenen riski se liian lähellä ajava on.
Menetelmänä voi heittää liian lähellä ajavia edelle, kunnes saa valituksi taakse ehjän turvavälin käyttäjän. Kommunikoiva ja looginen ajotapa helpottaa jälkimmäisen löytymistä.
Ihminen viestii käytöksellään, kuten eläimetkin. Tällöin takana ajava tekee päätelmiä edessä ajavan käytöksestä kenties huomaamattaan. Ylivarovainen, kenties epälooginenkin käytös (mm. nopeuden vaihtelu) voi kasvattaa ohitustarvetta takana ajavan mielessä, josta saattaa seurata ns. ohituspaikan kyttäämistä puskurissa ilman, että ohi sillä tieosuudella pääsee eli roikkuminen jatkuu. Omaa ajotapaa kannattaakin tarkkailla. Määrätietoinen ja looginen käytös viestii taakse, ettei tässä tukkona olla.
Toki 740 GLE:n mainitsema menetelmä on usein ainoa toimiva.