Voi taas näitä yleisviisauksia... vai viisasteluja. Ollaan niin yleisellä tasolla taas päättelemässä, että katoaa punaiset langat - jos niitä olikaan...
Tosin arkojen lisäksi myös ne dynaamiset aiheuttavat hämminkiä, mm. peräänajoja ja nokkakolareita.
Tai sitten ovat aiheuttamatta. Riippuu vähän tilanteesta, eikö?
Ihan tasollasi olevaa logiikkaa noudattaen: eikö arka juurikin pitäisi varmuuden vuoksi etäisyyksiä ja "dynaaminen" aiheuta eniten pumppausta jonoon?
Se että joskus joutuu pysähtymään, niin se tarkoittaa että edessä joku on ollut itsekeskeinen eli kilpailuhenkinen arkiliikenteessä, tai sitten liikennettä on vain niin paljon että kaikki eivät vaan mahdu.
Niinpä, mutta mistäs sen sitten tietää onko keulilla itsekeskeinen? Sen ymmärrärrän jotenkin, että kauemmas voi katsomalla tehdä havaintoja. Edes metrin päästä et pysty arvioimaan kenenkään aivoituksia, tai vaikuttimia kuitenkaan.
Kaukaa viisas lukee tilanteita riittävän etäältä. Kilometrin päähän katsova näkee traktorin hidastavan liikennettä
Aika suoraa tietä täytyy mennä, että näkee kilsan päähän
silloin aletaan jo valmistautumaan vauhtia sopivasti pudottaen, ettei tule tilannetta missä kaikki ajavat traktorin perässä.
Öhhh.... Eihän sitä jonoa muuten olisi kilsan mittaisena, elleivät kaikki aja sen traktorin perässä?
Pelisilmä kehittyy jos omaat oikeat valmiudet kehittyä. Ongelmallisimpia ovat arat ja epävarmat kuljettajat, heiltä puuttuu pelisilmä ja valmius kehittyä kuljettajina.
Millä logiikalla voit väittää ettei esim. arkuudesta ja epävarmuudesta pääsisi ajokokemuksella eroon? Tuohan kommenttisihan tarkoittaisi muuten sitä, ettei sinun "hyvät neuvosi" voisi koskaan tulla opituksia - koska "arka" ja "epävarma". Miten ehdotat tuon padon purkua?
@Karrette kirjoitti:
Liikenteessä paras välityskyky taisi olla 60 km/h, silloin häiriötekijät eivät kertaannu liian pahasti, esimerkiksi sivutieltä tai liittymistä mukaan tulevien vuoksi. 60 km/h ei ole nopeaa, mutta parempi sekin kuin pysähtely siksi että jokainen poikkeama aiheuttaa kovia jarrutuksia.
60 tulee siitä, että isommalla nopeudella turvavälivaatimus kasvaa nopeasti, jolloin autot kulkee tiellä harvemmassa. Kovempi nopeus ei kompensoi isompia välejä. Sitä en tarkkaan tiedä, millä kaavalla turvaväli määriteltiin. Oletettavasti jarrutusmatka nopeuden neliössä + reaktiomatka.
Tuo pätee tietysti vain silloin, kun haetaan maksimia ja noudatetaan turvavälejä. Käytännössä turvavälit ei kasva tuossa suhteessa nopeuteen, joten nopeudella saadaan hyötyä. Mutta silloin on turvallisuustaso ulosmitattu.
Puhuttiin pyöräilijän ohittamisesta. Montako kertaa olet jäänyt päätiellä jonoon pyöräilijän takia? Itse en ole kertaakaan. Kortti ollut aktiivikäytössä reilut 30 v.
En kertaakaan, tietääkseni, toisaalta enhän sitä aina tiedä miksi jono pysähtelee.
Pitkän jonon peräpää pysähtelee haitariliikkeestä johtuen vaikka alkupää vain hidastaa, syystä riippumatta.
Eli koska me ei olla koskaan jouduttu pysähtymään pyöräilijän takia, pyöräilijöistä ei aiheudu pitkiä jonoja, joissa haitariliike yllättää passiiviset kuskit. Tällöin esimerkkisi ja toimintaohjeesi ei sovellu pyöräilijän ohitukseen, vaan johonkin muuhun tilanteeseen.
Mutta oletetaan, että hidastat pyöräilijän takia, kun ohituspaikkaa ei heti ole tarjolla. Tällöin toinen täräyttää perääsi. Mielestäni on väärin puhua hidastamisen vaarallisuudesta. Ei voi olla niin, että pyöräilijän takia hallittu hidastaminen maantiellä on vaarallista. Pitää ymmärtää, että vaarallista on nukkua ratissa silmät auki. Näin teki takana tullut, joka aiheutti kolarin.
Okei, minulla on Toyotan mukautuvanopeussäädin mikä tunnistaa myös turvavälit pyörät ja jalankulkijat.
Kyllä ennen oli päivittäinen ajaminen manuaalisesti paljon haastavampaa.
Liikenteessä paras välityskyky taisi olla 60 km/h, silloin häiriötekijät eivät kertaannu liian pahasti, esimerkiksi sivutieltä tai liittymistä mukaan tulevien vuoksi. 60 km/h ei ole nopeaa, mutta parempi sekin kuin pysähtely siksi että jokainen poikkeama aiheuttaa kovia jarrutuksia.
Se toimiikin hyvin moottoriteillä, ja satasen kantateillä.
Niin, silloin kun on kovin ruuhkaista. Eli aina ei kannata yrittää edes sitä rajoitus + mittarivirhe, vaan tyytyä siihen mikä pitää liikenteen sujuvana. Ennakoivasti ei pidä lähteä ajamaan 60 km/h, vaikka vaikutti siltä että olisit ollut siihen valmis. Vai olitko ns. sarkastinen, eli kirjoitit jotain muuta mitä oikeasti tarkoitit?
@Quu kirjoitti:
Okei, minulla on Toyotan mukautuvanopeussäädin mikä tunnistaa myös turvavälit pyörät ja jalankulkijat.
Kyllä ennen oli päivittäinen ajaminen manuaalisesti paljon haastavampaa.
Minullakin on tuollainen. Toki se korjaa joitain virheitä ja on muutenkin mukava apu, mutta normaaliajossa se ei korvaa ennakointia. Aivan kuten en liukkaallakaan jätä luistoja ajonhallinnan varaan, vaan reagoin jo paljon ennen ajonhallintaa.
@Quu kirjoitti:
Okei, minulla on Toyotan mukautuvanopeussäädin mikä tunnistaa myös turvavälit pyörät ja jalankulkijat.
Kyllä ennen oli päivittäinen ajaminen manuaalisesti paljon haastavampaa.
Minullakin on tuollainen. Toki se korjaa joitain virheitä ja on muutenkin mukava apu, mutta normaaliajossa se ei korvaa ennakointia. Aivan kuten en liukkaallakaan jätä luistoja ajonhallinnan varaan, vaan reagoin jo paljon ennen ajonhallintaa.
Hyvin on hommansa hoitanut kesät talvet.
Siltä varalta että laiminlyö tehtävänsä, on paras if kasko mitä myynnissä on.
@Quu kirjoitti:
No eihän jononnopeutta kovempaa voi ajaa, jos ajaa jononnopeutta hitaammin, muodostaa oman jonon.
Jononnopeutta nopeammin ajaminen tarkoittaa joko ohitteluja, tai sitä että ajaa edessä kauempana ajavat kiinni.
Ei se oman jonon ensimmäisenä ajaminen ole huono asia, silloin kun ei estä dynaamisten ohitteluja, tai aja korostetun hidastellen. Suotavaa olisi että nopeus olisi tasaista, ja vähintään 80 km/h jos ei ihan lähellä edessä näy ketään - osa porukasta ei näe tai katso monen sadan metrin päähän.
Tällainen vaatii hoksaamista, esimerkiksi se että ruuhkaisena aikana on yleensä aina jossakin edessä se jono johon voi joko kiirehtiä tai vaihtoehtoisesti ajaa hitaammin ja kiineettisesti yhdistämään oman jononsa että saadaan aikaan yksi pitkä jono mihin ei sivutieltä tai liittymistä ihan heti pääse mukaan.
Kirjoituspöydän takaa näitä voi olla vaikea ymmärtää, mutta näitä voi yrittää soveltaa käytäntöön sitten kun on liikkeellä. Pakko ei ole.
Ohjauspyörän takana laitan vakioon sallitun nopeuden, jos jono menee hiljempaa, autoni seuraa uskollisesti jononopeutta, ja sillä sipuli, se on nykyaikaa.
@Quu kirjoitti:
Ohjauspyörän takana laitan vakioon sallitun nopeuden, jos jono menee hiljempaa, autoni seuraa uskollisesti jononopeutta, ja sillä sipuli, se on nykyaikaa.
Kuten tuossa aiemmin kirjoitin, niin suinkaan kaikki eivät seuraa mitä kauempana edessä tapahtuu. Eivät siis havaitse esimerkiksi pyöräilijää useita sekunteja ennen kuin ovat kohdalla.
Se taitaa tosiaan olla nykyaikaa että ennakoiva ajotapa pitää erikseen opetella. Kallis polttoaine toimii osalle motivaattorina, kun turvallisuutta ei koeta sellaiseksi mihin itsellä on rooli aina kun astuu kadulle/tielle/ajoneuvoon.
Mielestäni voin antaa itselleni kohtuullisen jonossa ajon arvosanan, olen ajanut manuaalisesti vuosia 5 pv viikossa 150 km sivu nelostien aamu ja iltajonossa ympäri vuoden.
ps. Mainittakoon väärinkäsitysten vuoksi etten enää aja kuin huvi ja kyläreissuja.
@Quu kirjoitti:
Mielestäni voin antaa itselleni kohtuullisen jonossa ajon arvosanan, olen ajanut manuaalisesti vuosia 5 pv viikossa 150 km sivu nelostien aamu ja iltajonossa ympäri vuoden.
ps. Mainittakoon väärinkäsitysten vuoksi etten enää aja kuin huvi ja kyläreissuja.
Hyvä jos tunnistaa sen mikä on hyvä, ja mikä ei-niin-hyvä. Se että tekee jotakin paljon ei vielä tarkoita että olisi parempi kuin keskimääräinen työmatkalainen. Mutta jos huomaa ajan kuluessa oppineensa jotain mitä ei pitäisi tehdä, tai jotain mitä olisi suotavaa tehdä, niin niistä opeista voisi kertoa muillekin.
Itse suosin keskimääräistä enemmän suuntamerkin käyttöä, ja refleksitoimintona kun se on, niin ei tarvitse edes tarkistaa ensin näkee kukaan vilkutteluani. Toisilla suuntamerkki jää näyttämättä vaikka sille olisi niitä näkijöitäkin joille se on tarkoitettu.
@Quu kirjoitti:
Mielestäni voin antaa itselleni kohtuullisen jonossa ajon arvosanan, olen ajanut manuaalisesti vuosia 5 pv viikossa 150 km sivu nelostien aamu ja iltajonossa ympäri vuoden.
ps. Mainittakoon väärinkäsitysten vuoksi etten enää aja kuin huvi ja kyläreissuja.
Hyvä jos tunnistaa sen mikä on hyvä, ja mikä ei-niin-hyvä. Se että tekee jotakin paljon ei vielä tarkoita että olisi parempi kuin keskimääräinen työmatkalainen. Mutta jos huomaa ajan kuluessa oppineensa jotain mitä ei pitäisi tehdä, tai jotain mitä olisi suotavaa tehdä, niin niistä opeista voisi kertoa muillekin.
Itse suosin keskimääräistä enemmän suuntamerkin käyttöä, ja refleksitoimintona kun se on, niin ei tarvitse edes tarkistaa ensin näkee kukaan vilkutteluani. Toisilla suuntamerkki jää näyttämättä vaikka sille olisi niitä näkijöitäkin joille se on tarkoitettu.
Koitapapas saisiko sen levyn käännettyä, kun se alkaa kuukaudesta toiseen alusta.
Minun on hypättävä sivuun tästä aiheesta, ketä kiinnostaa, ei ketään jauhaa samaa toistoa.
@Quu kirjoitti:
Siinä ei oman pehmeänmallin pysähtyminen auta kun siinä vaiheessa takana ei ole ketään, seisot vaan jononpäässä hätävilkut ja jarruvalot päällä, pelistä näkee että nyt tullaan takamatkalta lujaa, ei voi kun todeta, kohta sattuu.
Se auttaa, kun pysähdyttäessä jää keulan eteen riittävästi vapaata tilaa tarvittaessa livistää paikalta vaikka pientareen kautta.
Sitä minä en ymmärrä miksei siinä tapauksessa kun huomaa että päälle mennään tehdä korjausliikettä ulosajoon, kummassakin meidän päälle ajossa tilaa olisi ollut.
Ei se oman jonon ensimmäisenä ajaminen ole huono asia, silloin kun ei estä dynaamisten ohitteluja, tai aja korostetun hidastellen. Suotavaa olisi että nopeus olisi tasaista, ja vähintään 80 km/h
...jonoja eri syistä ei sitten taida syntyä alemmilla rajoitusnopeuksilla kuin 80:n alueella? Tasaistahan se saisi vauhti saisi olla koko letkalla, niin harvemmin se ainakaan haitaria on aiheuttamassa.
Jos sitä ajaa 100km/h alueella, niin voihan siihen olla ihan syykin, kuten ajoneuvokohtainen 80km/h rajoitus. Ja sitten on nämä "traktoritapaukset" erikseen.
Mutta jos 80km/h alueella ajaa sitä, niin kuka sitä jonoa sitten aiheuttaa itse asiassa?
...jos ei ihan lähellä edessä näy ketään - osa porukasta ei näe tai katso monen sadan metrin päähän.
Öhh....jonon keulilla ajaminen tarkoittanee juuri sitä.
Tällainen vaatii hoksaamista, esimerkiksi se että ruuhkaisena aikana on yleensä aina jossakin edessä se jono johon voi joko kiirehtiä tai vaihtoehtoisesti ajaa hitaammin ja kiineettisesti yhdistämään oman jononsa että saadaan aikaan yksi pitkä jono mihin ei sivutieltä tai liittymistä ihan heti pääse mukaan.
Ei se kait kummoista hoksaamista oikeasti vaadi? Riittää yleensä, ettei kuvittele ruuhkassa voivansa tuupata jonoa nopeampaan vauhtiin, tai pääsevänsä nopeammin perille ohittelemalla, tai puskemalla puskurissa. Jos mennään siis rajoituksien mukaan. Tosi hitaat traktoritapaukset ohitetaan sen takana tulevasta alkaen, eikä jonon keskeltä jne.
"Dynaamisilla" kuskeilla olisi ehkä eniten opittavaa, tai hoksattavaa? Maltillisemmat ajavat jonossa, koska on todettava ettei höttyilyllä edistä oikeasti mitään. Pinnaahan se vaatii välillä, mutta jonossa tulee se oma ohitusvuorokin aikanaan ja jono jopa lyhenee. Tai sitten joku viisas kertoi piipahtavansa kaffeellakin.
Kirjoituspöydän takaa näitä voi olla vaikea ymmärtää, mutta näitä voi yrittää soveltaa käytäntöön sitten kun on liikkeellä. Pakko ei ole.
Välillä tuntuu, että se olisi tarpeen, vai mitä olet mieltä? Kun ei edes liikenteessä, missä oikeasti tapahtuu asioita, säännöt ja hyvät käytännöt eivät mene perille. Kirjoituspöydän takana - lue: autokoulu - näitä teorioita on itse kukin opetellut.
Kuten tuossa aiemmin kirjoitin, niin suinkaan kaikki eivät seuraa mitä kauempana edessä tapahtuu. Eivät siis havaitse esimerkiksi pyöräilijää useita sekunteja ennen kuin ovat kohdalla.
Kun liikenteeseen mahtuu kaikennäköistä kuskia, niin ihan varmaan tuollaisiakin. Ehkä se pyöräilijän havaitsemattomuus johtuu siitä, että ajaa keskiviivalla norkoilemassa ohituspaikkaa? Tai sitten keskitytään kännykällä puhumiseen? Vaihtoehtoja on kamala määrä, mutta ihan varmasti jokainen katsoo keskimäärin eteenpäin, niin miten sitten itse kukin määrittelee sen, mikä on "kauempana"....
Se taitaa tosiaan olla nykyaikaa että ennakoiva ajotapa pitää erikseen opetella.
Onko se joskus aiemmin ollut jotenkin sisäänrakennettua kuskeilla paremmin? En usko, että uudet kuskitkaan ovat välttyneet kuulemasta aiheesta, joten väitän että noin homma on ollut aina. Ne opettelevat, jotka katsovat tarpeelliseksi, ennen ja nyt - ja tulevaisuudessakin, kunnes autot ajavat itsekseen.
Kallis polttoaine toimii osalle motivaattorina, kun turvallisuutta ei koeta sellaiseksi mihin itsellä on rooli aina kun astuu kadulle/tielle/ajoneuvoon.
Mutkat suoriksi -analyysiä taas...
..... jos huomaa ajan kuluessa oppineensa jotain mitä ei pitäisi tehdä, tai jotain mitä olisi suotavaa tehdä, niin niistä opeista voisi kertoa muillekin.
Mitä uutta ja ihmeellistä sitä sitten voisi väittää oppineensa liikenteessä, josta ei olisi kerrottu jo jossakin muualla. Siellä autokoulussa kerrotaan mm. ennakoivasta ajosta. Ehkä se oppi pitää saada sitten ns. kantapään kautta, vai mitä tarkoitat?
Itse suosin keskimääräistä enemmän suuntamerkin käyttöä, ja refleksitoimintona kun se on, niin ei tarvitse edes tarkistaa ensin näkee kukaan vilkutteluani. Toisilla suuntamerkki jää näyttämättä vaikka sille olisi niitä näkijöitäkin joille se on tarkoitettu.
Oliko tuo joku esimerkki? Sait siis kerrottua meille jotakin, mistä ei pitäisi tietää, omasta mielestäsi?
Monessa Euroopan maassa liikennemerkki opastaa autoilijoita jättämään vähintään 1,5 metrin turvavälin ohitettavaan pyöräilijään. Meiltä vastaava merkki puuttuu, mutta turvavälin tarve on yhtä kipeä.
LIIKENNELIIKENNETURVALLISUUSUUTINEN6.7.2022
Liikenneturvan tutkimus: Pyöräilijät ohitetaan maantiellä liian läheltä
Jokainen maantien pientareella eteenpäin ”sotkenut” tietää miltä tuntuu, kun moottoriajoneuvo pyyhkäisee ohi liian läheltä. 70 prosenttia pyöräilijöistä kokee autoilijoiden ohittavan heidät riittämättömän matkan päästä.
Kesä on kovinta pyöräilysesonkia, ja tähän vuodenaikaan järjestetään eri puolilla maata myös pyöräilytapahtumia ja -kilpailuja. Nyt onkin autoilijoiden puolesta aika tarkastella omia käytäntöjään liittyen pyöräilijöiden ohittamiseen maantiellä. Pyöräilijät kun ajavat maantien pientareella, ja autot ohittavat heidät tupla- tai jopa triplanopeudella mahdollisesti vain joidenkin kymmenien senttien päästä, ovat ne kuuluisat katastrofin ainekset kasassa.
Ongelman laadusta kertoo paljon se, että suurin osa autoilijoista kuvittelee Liikenneturvan tutkimuksen mukaan ohittavansa pyöräilijät riittävän etäältä. Pyöräilijöistä seitsemän kymmenestä on kuitenkin täysin eri mieltä. Taustoja ilmiön takana avaa Liikenneturvan yhteyspäällikkö Leena Piippa:
– Ohitustilanteessa autosta ei välttämättä hoksaa pyöräilijän tarvitsemaa tilaa. Arvio sivuttaisesta turvavälistä voi olla turvaton, kun tilannetta katsoo ulkopäin tai pyörän satulasta. Turvalliseen ohitusetäisyyteen vaikuttaa myös ajoneuvon nopeus ja koko. Ilmavirta saattaa saada pyöräilijän heittelehtimään ja aiheuttaa vaarallisen tilanteen. Ohitustilanteen turvallisuus taataan valitsemalla ohituspaikka oikein ja käyttämällä pyöräilijän ohitukseen viereistä kaistaa, Piippa korostaa.
Liikenneturvan kyselyyn vastanneista autoilijoista noin joka kymmenes ei välttämättä jäisi riittävän kauas pyöräilijän taakse ajamaan, jos ohitustilanteessa on riskejä. Noin joka viides kokee, että pyöräilijän mahtuu aina ohittamaan, eivätkä ajoradan reunassa ajavat pyöräilijät vaikuta siksi ajonopeuteen. Vain 32 prosenttia kertoo, ettei ole koskaan ohittanut pyöräilijää maantiellä silloin, kun vastaan on tullut auto. Vastaavasti 40 prosenttia kertoo, ettei ole ohittanut tilanteessa, jossa ei ole riittävää näkemää. Kaikista vastaajista 17 prosenttia uskoi, että ajoradalla pyöräilevän saa ohittaa myös ohituskieltoalueella, vaikka joutuisi ylittämään sulkuviivan.
– Vastaukset viittaavat siihen, että pyöräilijän ohitukseen ei suhtauduta samalla vakavuudella ja ennakoiden kuin muiden ajoneuvojen ohittamiseen. Pyöräilijän kohdalla pitäisi kuitenkin olla entistäkin tarkempana, koska heillä ei ole suojaavaa peltikuorta ympärillään. Ohittamaan voi lähteä vain silloin, kun ohituspaikka on turvallinen ja laillinen. Eli näkemä on riittävä, ketään ei tule vastaan ja turvavälin ohitettavaan pystyy pitämään reiluna niin ennen ohitusta, sen aikana kuin sen jälkeen”, Piippa painottaa.
Ainakin etelä-Suomessa kirjoitellaan juttuja, joissa paikallisteillä harjoittelee pyöräjoukkueita jotka ajaa koko kaistan leveydellä (kaksi rinnan) eivätkä piittaa vaikka takana tulisi autoja. Laillista ohituspaikkaa ei välttämättä tule useaan kilometriin. Siinä on autoilijalla kiusaus pestä ikkunaa samalla kun ohittaa lopulta.
Mikäli joku uskaltautuu pyöräilemään valtatien reunassa, lienee pakko tottua siihen, että rekka ohittaa siltä etäisyydeltä kun tiellä mahtuu väistämään - lienee turha odottaa rekan hidastavan 80-100 alueella pyörän taakse.
@Jorma L2 kirjoitti:
Ainakin etelä-Suomessa kirjoitellaan juttuja, joissa paikallisteillä harjoittelee pyöräjoukkueita jotka ajaa koko kaistan leveydellä (kaksi rinnan) eivätkä piittaa vaikka takana tulisi autoja. Laillista ohituspaikkaa ei välttämättä tule useaan kilometriin. Siinä on autoilijalla kiusaus pestä ikkunaa samalla kun ohittaa lopulta.
Mikäli joku uskaltautuu pyöräilemään valtatien reunassa, lienee pakko tottua siihen, että rekka ohittaa siltä etäisyydeltä kun tiellä mahtuu väistämään - lienee turha odottaa rekan hidastavan 80-100 alueella pyörän taakse.
Tottakai rekat väistävät pyöräilijää tai jäävät pyörän taakse. Ei rekkakuskeilla ole aikaa jäädä selvittelemään pyöräilijän kuolemaa ja varaa olla ilman ajokorttia ja ansaintamahdollisuutta. Viimeksi tänään edellä ajanut ulkomaalainen rekka joutui tien kapeuden vuoksi hiljentämään kahden peräkkäin piennarviivaa polkevan perään, kun tie oli liian kapea ohitukseen vastaantulijoita päin.
Tuota pyöräilyjoukkueiden harjoittelua pitäisi suitsia. Itsellä kävi keväällä niin, että jäin sellaisen joukon perään useammaksi minuutiksi kohdassa, jossa oli sulkuviiva eikä nähnyt eteenpäin mäkien ja mutkien takia. Yksi valopää heistä hosui kädellään, että minun olisi pitänyt tehdä täysin sokea ohitus. Kun en tehnyt, hän pyöritteli päätään, kun jäin heidän lenkkiään häiritsemään.
@Jorma L2 kirjoitti:
Ainakin etelä-Suomessa kirjoitellaan juttuja, joissa paikallisteillä harjoittelee pyöräjoukkueita jotka ajaa koko kaistan leveydellä (kaksi rinnan) eivätkä piittaa vaikka takana tulisi autoja. Laillista ohituspaikkaa ei välttämättä tule useaan kilometriin. Siinä on autoilijalla kiusaus pestä ikkunaa samalla kun ohittaa lopulta.
Mikäli joku uskaltautuu pyöräilemään valtatien reunassa, lienee pakko tottua siihen, että rekka ohittaa siltä etäisyydeltä kun tiellä mahtuu väistämään - lienee turha odottaa rekan hidastavan 80-100 alueella pyörän taakse.
Tottakai rekat väistävät pyöräilijää tai jäävät pyörän taakse. Ei rekkakuskeilla ole aikaa jäädä selvittelemään pyöräilijän kuolemaa ja varaa olla ilman ajokorttia ja ansaintamahdollisuutta. Viimeksi tänään edellä ajanut ulkomaalainen rekka joutui tien kapeuden vuoksi hiljentämään kahden peräkkäin piennarviivaa polkevan perään, kun tie oli liian kapea ohitukseen vastaantulijoita päin.
Tuota pyöräilyjoukkueiden harjoittelua pitäisi suitsia. Itsellä kävi keväällä niin, että jäin sellaisen joukon perään useammaksi minuutiksi kohdassa, jossa oli sulkuviiva eikä nähnyt eteenpäin mäkien ja mutkien takia. Yksi valopää heistä hosui kädellään, että minun olisi pitänyt tehdä täysin sokea ohitus. Kun en tehnyt, hän pyöritteli päätään, kun jäin heidän lenkkiään häiritsemään.
Jos tie on niin kapea, ettei mahdu niin tottakai rekka joutuu hidastamaan. Minä tarkoitin valtatietä, missä rekka ajaa rajoitinta vastaan ja molemmat kaistat on sen 5 m leveitä jolloin rekka ajaa keskiviivan päällä ja etäisyys pyörään jää alle kahteen metriin.
Tosin arkojen lisäksi myös ne dynaamiset aiheuttavat hämminkiä, mm. peräänajoja ja nokkakolareita.
eikö arka juurikin pitäisi varmuuden vuoksi etäisyyksiä ja "dynaaminen" aiheuta eniten pumppausta jonoon?
Motiivimme, tiedostamattomat tarpeemme ja asenteemme eivät aiheuta riskejä. Se, miten toimimme aiheuttaa.
Jos kuljettaja tekee tyhmyyksiä, hän aiheuttaa muille tasan saman suuruisen riskin riippumatta siitä tekeekö hän saman ajovirheen arkuuttaan, leuhkuuttaan, itsekkyyttään vai dynamiittisuudesta.
Samakin asenne merkitsee eri ihmisille eri asioita ja johtaa jopa täysin päinvastaisiin valintoihin. Sen lisäksi asenteista on aivan liian pitkä matka käsien ja jalkojen toimintaan, että parempi vain keskittyä siihen mitä tekee.
Asenteita voi hyödyntää lisäopiskelun motivaattorina, mutta yksittäisissä ajotilanteissa niistä on liian pitkä, epävarma ja vaihteleva tapahtumaketju riskin aiheuttavaan tai sen eliminoivaan toimintaan.
Tosin arkojen lisäksi myös ne dynaamiset aiheuttavat hämminkiä, mm. peräänajoja ja nokkakolareita.
eikö arka juurikin pitäisi varmuuden vuoksi etäisyyksiä ja "dynaaminen" aiheuta eniten pumppausta jonoon?
Motiivimme, tiedostamattomat tarpeemme ja asenteemme eivät aiheuta riskejä. Se, miten toimimme aiheuttaa.
Se, miten toimimme, on varmaankin seurausta motiivista, tarpeista (tietoisista ja tiedostamattomista) ja asenteistamme. Siinä mielessä em. asiat taitavat olla alkusyy riskin aiheuttamiselle.
Jos kuljettaja tekee tyhmyyksiä, hän aiheuttaa muille tasan saman suuruisen riskin riippumatta siitä tekeekö hän saman ajovirheen arkuuttaan, leuhkuuttaan, itsekkyyttään vai dynamiittisuudesta.
Samakin asenne merkitsee eri ihmisille eri asioita ja johtaa jopa täysin päinvastaisiin valintoihin. Sen lisäksi asenteista on aivan liian pitkä matka käsien ja jalkojen toimintaan, että parempi vain keskittyä siihen mitä tekee.
Asenteita voi hyödyntää lisäopiskelun motivaattorina, mutta yksittäisissä ajotilanteissa niistä on liian pitkä, epävarma ja vaihteleva tapahtumaketju riskin aiheuttavaan tai sen eliminoivaan toimintaan.
Tosin arkojen lisäksi myös ne dynaamiset aiheuttavat hämminkiä, mm. peräänajoja ja nokkakolareita.
eikö arka juurikin pitäisi varmuuden vuoksi etäisyyksiä ja "dynaaminen" aiheuta eniten pumppausta jonoon?
Motiivimme, tiedostamattomat tarpeemme ja asenteemme eivät aiheuta riskejä. Se, miten toimimme aiheuttaa.
Se, miten toimimme, on varmaankin seurausta motiivista, tarpeista (tietoisista ja tiedostamattomista) ja asenteistamme. Siinä mielessä em. asiat taitavat olla alkusyy riskin aiheuttamiselle.
Totta. Mutta samoista motiiveista seuraa eri toimintoja eri tavoin toteutettuna. Yksi itsekäs kokee tärkeäksi ajaa muiden edellä, toinen itsekäs säästää omia rahojaan ja välttelee tarpeettomien verojen maksua. Kolmas varjelee taiteilijan signeeraamaa tuulilasia kiven iskemiltä.
Siksi kannattaa syiden sijasta keskittyä siihen mitä tekee. On ihan yksi lysti toimiiko oikein arkuuttaan, ahneuttaan polttoainetta säästäen vai leuhkuuttaan paremmuutensa osoittaakseen. Pääasia on ymmärtää mitä turvallinen ajotapa missäkin tilanteessa merkitsee ja noudattaa sitä. Syyt voi keksiä vaikka jälkikäteen, jos viitsii.
Tosin arkojen lisäksi myös ne dynaamiset aiheuttavat hämminkiä, mm. peräänajoja ja nokkakolareita.
eikö arka juurikin pitäisi varmuuden vuoksi etäisyyksiä ja "dynaaminen" aiheuta eniten pumppausta jonoon?
Motiivimme, tiedostamattomat tarpeemme ja asenteemme eivät aiheuta riskejä. Se, miten toimimme aiheuttaa.
Se, miten toimimme, on varmaankin seurausta motiivista, tarpeista (tietoisista ja tiedostamattomista) ja asenteistamme. Siinä mielessä em. asiat taitavat olla alkusyy riskin aiheuttamiselle.
Totta. Mutta samoista motiiveista seuraa eri toimintoja eri tavoin toteutettuna. Yksi itsekäs kokee tärkeäksi ajaa muiden edellä, toinen itsekäs säästää omia rahojaan ja välttelee tarpeettomien verojen maksua. Kolmas varjelee taiteilijan signeeraamaa tuulilasia kiven iskemiltä.
Siksi kannattaa syiden sijasta keskittyä siihen mitä tekee. On ihan yksi lysti toimiiko oikein arkuuttaan, ahneuttaan polttoainetta säästäen vai leuhkuuttaan paremmuutensa osoittaakseen. Pääasia on ymmärtää mitä turvallinen ajotapa missäkin tilanteessa merkitsee ja noudattaa sitä. Syyt voi keksiä vaikka jälkikäteen, jos viitsii.
En ole psykologi, mutta oletan motiivien ohjaavan ihmisen toimintaa eikä ihminen toimi omia motiivejaan vastaan kevyestä syystä. Olen myös sitä mieltä, että oikea toiminta ei aina ole yksiselitteisesti ymmärrettävissä ja jos on arka, kannattaa mieluummin edetä omaan tahtiin varovaisesti kuin "panna silmät kiinni" ja toimia "oikein". Siis toimia niin, kuin olettaa olevan oikein.
Minulle ei avaudu, mitä oikeastaan tarkoitat. Kaiketi jokainen toimii tilanteissa oikein, mutta toimijan mielestä "oikein" saattaa olla toisten mielestä "väärin", koska toimijan motiivi ei ole toisten mielestä hyväksyttävä, vaikka se toimijan mielestä on. Jos arka yrittää ajaa kuin varmaotteinen kuski, seurauksena on suurella todennäköisyydellä jonkinlainen kolari tai muu ei-haluttu lopputulos, kuten toisten pakolliset äkkijarrutukset yms. Arankin kuskin on syytä ajaa siten, että hän on omalla mukavuusalueellaan. Vaikkapa alinopeutta, jos se luo turvallisen olon ja kuski pystyy keskittymään tarpeeksi rennosti ajamiseensa sen sijaan, että rajoituksen mukaan ajaessaan jäkittäisi ratissa hermokimppuna ja voisi reagoida hätäisesti ja väärin, koska pelkää.
Ajan mökille mutkatietä, jolla on 60km/h rajoitus. Tien pystyy rennosti ajamaan suurimmalta osin 80km/h, mutta silti tiellä on tämän tästä autoja, jotka etenevät jokaisessa mutkassa selvästi alle 60km/h, usein nopeus putoaa 40km/h tasolle. Se on asfaltoitu tie, mutta melko kapea ja mutkia enemmän kuin suoria pätkiä. En ota painetta hidastelijoista vaan ajelen perässä ja menen ohi muutamassa paikassa, jos ei ole vastaantulijoita. Ajan sitä tietä vain n. 20km, joten keskinopeudella ei ole väliä.
@Jorma L2 kirjoitti:
Ainakin etelä-Suomessa kirjoitellaan juttuja, joissa paikallisteillä harjoittelee pyöräjoukkueita jotka ajaa koko kaistan leveydellä (kaksi rinnan) eivätkä piittaa vaikka takana tulisi autoja. Laillista ohituspaikkaa ei välttämättä tule useaan kilometriin. Siinä on autoilijalla kiusaus pestä ikkunaa samalla kun ohittaa lopulta.
Mikäli joku uskaltautuu pyöräilemään valtatien reunassa, lienee pakko tottua siihen, että rekka ohittaa siltä etäisyydeltä kun tiellä mahtuu väistämään - lienee turha odottaa rekan hidastavan 80-100 alueella pyörän taakse.
Tottakai rekat väistävät pyöräilijää tai jäävät pyörän taakse. Ei rekkakuskeilla ole aikaa jäädä selvittelemään pyöräilijän kuolemaa ja varaa olla ilman ajokorttia ja ansaintamahdollisuutta. Viimeksi tänään edellä ajanut ulkomaalainen rekka joutui tien kapeuden vuoksi hiljentämään kahden peräkkäin piennarviivaa polkevan perään, kun tie oli liian kapea ohitukseen vastaantulijoita päin.
Tuota pyöräilyjoukkueiden harjoittelua pitäisi suitsia. Itsellä kävi keväällä niin, että jäin sellaisen joukon perään useammaksi minuutiksi kohdassa, jossa oli sulkuviiva eikä nähnyt eteenpäin mäkien ja mutkien takia. Yksi valopää heistä hosui kädellään, että minun olisi pitänyt tehdä täysin sokea ohitus. Kun en tehnyt, hän pyöritteli päätään, kun jäin heidän lenkkiään häiritsemään.
Jos tie on niin kapea, ettei mahdu niin tottakai rekka joutuu hidastamaan. Minä tarkoitin valtatietä, missä rekka ajaa rajoitinta vastaan ja molemmat kaistat on sen 5 m leveitä jolloin rekka ajaa keskiviivan päällä ja etäisyys pyörään jää alle kahteen metriin.
Normalitiellä ei ole 5 m leveää kaistaa. Pääteillä tyypillinen leveys taitaa olla 3,75 m. Henkilöauto on peileistä laskettuna n. 2,2 m, rekka ehkä n. 3 m.
Kirjoitit kuulopuheista pyöräilyjoukkueista. Kyllä, noita teillä liikkuu. Eräskin hyväntekeväisyysporukka kerää toiminnallaan miljoonia lasten terveydenhuoltoon. Kerran olen tällaisen nähnyt tien sivussa tauolla. Jonkun toisen joukkueen olen kerran ohittanut. Ajan vuodessa 40 tkm, kortti ollut n. 30 vuotta. Ei nyt kovin suuresta ongelmasta minun kokemuksellani puhuta. Moninkertaisen ajan olen hävinnyt liikenteesä ylinopeutta ajavien henkilöautokuskien takia.
@HybridRules kirjoitti:
En ole psykologi, mutta oletan motiivien ohjaavan ihmisen toimintaa eikä ihminen toimi omia motiivejaan vastaan kevyestä syystä.
Motiivit ajavat meitä toiminaan, mutta motiivin ja siitä seuraavan toiminnan välinen suhde ei ole 1 : 1, vaan jokaisen oma tulkinta.
Olen myös sitä mieltä, että oikea toiminta ei aina ole yksiselitteisesti ymmärrettävissä
Arkuus ei takaa turvallisuutta enkä myöskään usko kaikkien itsekkäästi omaa etuaan ajavien (tai oikeammin niin kuvittelevien) edes ymmärtävän mikä heidän etunsa on.
ja jos on arka, kannattaa mieluummin edetä omaan tahtiin varovaisesti kuin "panna silmät kiinni" ja toimia "oikein". Siis toimia niin, kuin olettaa olevan oikein.
Olipa arka, itsekäs tai urpo, kannattaa opetella oikea toiminta mahdollisimman laajassa realististen tilanteiden kirjossa.
Minulle ei avaudu, mitä oikeastaan tarkoitat.
Itsekkäänä ihmisenä myös ajan itsekkäästi eikä minua ei isommin huoleta teidän muiden kohtalot. Vaikka en muista välitäkään, väistän tarjotut kolaritilanteet välttääkseni turhia ikävyyksiä ja riskejä itselleni. Olen toistuvasti kertonut käyttäväni selvästi yli nimelliskapasiteettinsa ruuhkautuneelka moottoritiellä itsekkään suurta turvaväliä, johon kaikilla ei olisi niissä olosuhteissa edes teoreettista mahdollisuutta koska tila ei yksinkertaisesti riitä. En edes häpeä itsekästä tilankäyttöäni, koska vapaaehtoisia turvavälistään luopujia näyttää riittävän. Tämän kaiken sivuvaikutuksena saan myös taloudellisen hyödyn pienen polttoainelaskun muodossa.
Minulle itsekkyys tarkoittaa oman ja matkustajien terveyden suojaamista, välttymistä joutumasta oikeuteen syytettynä ja rahan säästöä itselle.
Liikenteessä ja liikenneaiheisia keskusteluja lukiessa en ole lainkaan vakuuttunut kaikkien muiden itsekkäiden toimivan samoin, vaikka motiivimme on yhteinen?
Kaiketi jokainen toimii tilanteissa oikein, mutta toimijan mielestä "oikein" saattaa olla toisten mielestä "väärin", koska toimijan motiivi ei ole toisten mielestä hyväksyttävä, vaikka se toimijan mielestä on.
Minusta ei. Oikeita vastauksia eri tilanteisiin on monesti enemmän kuin yksi, mutta vaikkapa väistämisvelvollisena toisen päälle ajaminen tai muu rike ei muutu oikeaksi sillä että tietämätön kuljettaja kuvittelee niin. Silloin on yksi lysti onko moottoritiellä kaaoksen aiheuttaja itsekäs, joka luulee ajavansa sujuvasti ennen muita vai arka joka toheloi kolmion takaa liittymisen jota ei ole opetellut.
Tämä ei tarkoita, että ajokortin ehtona olisi kilpa-ajoa harrastavan kokeneen liikenneopettajan ja EAK kouluttajan valmiudet. Se tarkoittaa, että opetellaan lisää niin kauan kuin niitä valmiuksia ei ole. Ei tätä kukaan ole syntyessään osannut.
Jos arka yrittää ajaa kuin varmaotteinen kuski, seurauksena on suurella todennäköisyydellä jonkinlainen kolari tai muu ei-haluttu lopputulos
Nämä keskustelut päätyvät hyvin helposti hedelmättömään väittelyyn "nuorten koheltajien" ja "vanhojen kääpien" riskeistä. Ehdotetaan Ajokortin ikärajaa vähintään 25 vuoteen tai mieluimmin ylikin ja kortin poistoa yli viisikymppisiltä.
Tällainen poteroihin kaivautuminen ei auta ketään, koska sillä yritetään puolustaa kantaa että MUIDEN PITÄÄ MUUTTUA eikä minun tarvitse tehdä mitään.
Koska meidän riskimme ovat erilaiset, myös tarvitsemamme korjaussarjat ovat erilaisia riippuen siitä missä itse kullakin on suurimmat ongelmat.
Arankin kuskin on syytä ajaa siten, että hän on omalla mukavuusalueellaan. Vaikkapa alinopeutta, jos se luo turvallisen olon ja kuski pystyy keskittymään tarpeeksi rennosti ajamiseensa
Pelkkä mukavuusalue ei riitä perusteluksi riskien rakentamiseen muille. Itsekäs ihminen olettaa muut samanlaisiksi, joten hän ei hyväksy edes sitä, että toisen mukavuusalue rikkoo hänen omansa.
Muita hitaammin ajaminen on täysin hyväksyttävä valinta ja joskus suorastaan velvollisuuskin, mutta sekin pitää opetella niin hyvin ettei aiheuta ongelmia muille. Hitaus on hyvä ja hyväksyttävä asia. Jonon vetäminen ei ole eikä vilkkaaseen moottoritieliikenteeseen liittyminen puolella hitaimman kaistan nopeudesta.
Pitkän vastauksen kirjoitettuani huomaan, että tuo arka ja pelokaskin on yhtä epärationaalinen kuin valtaosa itsekkäistä. Kummatkaan eivät ymmärrä omaa parastaan, joskin eri syystä.
Meidän ongelmamme on, että tieto motivoi meitä hyvin heikosti. Siksi tupakoidaan, käytetään päihteitä ja aiheutetaan monin muinkin tavoin vahinkoa itsellemme.
Turvallisuushakuisen aran kuljettajan itsetuhoisessa ajotavassa saattaa tosin olla takana myös aito tietämättömyys? Sekään ei ole silti rationaalinen selitys, koska jos pelkää jotain, silloin olisi loogista ryhtyä toimiin, joilla pystyy minimoimaan havaitsemansa riskin.
Voi taas näitä yleisviisauksia... vai viisasteluja. Ollaan niin yleisellä tasolla taas päättelemässä, että katoaa punaiset langat - jos niitä olikaan...
@Karrette kirjoitti:
Tai sitten ovat aiheuttamatta. Riippuu vähän tilanteesta, eikö?
Ihan tasollasi olevaa logiikkaa noudattaen: eikö arka juurikin pitäisi varmuuden vuoksi etäisyyksiä ja "dynaaminen" aiheuta eniten pumppausta jonoon?
Niinpä, mutta mistäs sen sitten tietää onko keulilla itsekeskeinen? Sen ymmärrärrän jotenkin, että kauemmas voi katsomalla tehdä havaintoja. Edes metrin päästä et pysty arvioimaan kenenkään aivoituksia, tai vaikuttimia kuitenkaan.
@tracktest kirjoitti:
Aika suoraa tietä täytyy mennä, että näkee kilsan päähän
Öhhh.... Eihän sitä jonoa muuten olisi kilsan mittaisena, elleivät kaikki aja sen traktorin perässä?
Millä logiikalla voit väittää ettei esim. arkuudesta ja epävarmuudesta pääsisi ajokokemuksella eroon? Tuohan kommenttisihan tarkoittaisi muuten sitä, ettei sinun "hyvät neuvosi" voisi koskaan tulla opituksia - koska "arka" ja "epävarma". Miten ehdotat tuon padon purkua?
60 tulee siitä, että isommalla nopeudella turvavälivaatimus kasvaa nopeasti, jolloin autot kulkee tiellä harvemmassa. Kovempi nopeus ei kompensoi isompia välejä. Sitä en tarkkaan tiedä, millä kaavalla turvaväli määriteltiin. Oletettavasti jarrutusmatka nopeuden neliössä + reaktiomatka.
Tuo pätee tietysti vain silloin, kun haetaan maksimia ja noudatetaan turvavälejä. Käytännössä turvavälit ei kasva tuossa suhteessa nopeuteen, joten nopeudella saadaan hyötyä. Mutta silloin on turvallisuustaso ulosmitattu.
Eli koska me ei olla koskaan jouduttu pysähtymään pyöräilijän takia, pyöräilijöistä ei aiheudu pitkiä jonoja, joissa haitariliike yllättää passiiviset kuskit. Tällöin esimerkkisi ja toimintaohjeesi ei sovellu pyöräilijän ohitukseen, vaan johonkin muuhun tilanteeseen.
Mutta oletetaan, että hidastat pyöräilijän takia, kun ohituspaikkaa ei heti ole tarjolla. Tällöin toinen täräyttää perääsi. Mielestäni on väärin puhua hidastamisen vaarallisuudesta. Ei voi olla niin, että pyöräilijän takia hallittu hidastaminen maantiellä on vaarallista. Pitää ymmärtää, että vaarallista on nukkua ratissa silmät auki. Näin teki takana tullut, joka aiheutti kolarin.
Okei, minulla on Toyotan mukautuvanopeussäädin mikä tunnistaa myös turvavälit pyörät ja jalankulkijat.
Kyllä ennen oli päivittäinen ajaminen manuaalisesti paljon haastavampaa.
Niin, silloin kun on kovin ruuhkaista. Eli aina ei kannata yrittää edes sitä rajoitus + mittarivirhe, vaan tyytyä siihen mikä pitää liikenteen sujuvana. Ennakoivasti ei pidä lähteä ajamaan 60 km/h, vaikka vaikutti siltä että olisit ollut siihen valmis. Vai olitko ns. sarkastinen, eli kirjoitit jotain muuta mitä oikeasti tarkoitit?
Minullakin on tuollainen. Toki se korjaa joitain virheitä ja on muutenkin mukava apu, mutta normaaliajossa se ei korvaa ennakointia. Aivan kuten en liukkaallakaan jätä luistoja ajonhallinnan varaan, vaan reagoin jo paljon ennen ajonhallintaa.
No eihän jononnopeutta kovempaa voi ajaa, jos ajaa jononnopeutta hitaammin, muodostaa oman jonon.
Hyvin on hommansa hoitanut kesät talvet.
Siltä varalta että laiminlyö tehtävänsä, on paras if kasko mitä myynnissä on.
Jononnopeutta nopeammin ajaminen tarkoittaa joko ohitteluja, tai sitä että ajaa edessä kauempana ajavat kiinni.
Ei se oman jonon ensimmäisenä ajaminen ole huono asia, silloin kun ei estä dynaamisten ohitteluja, tai aja korostetun hidastellen. Suotavaa olisi että nopeus olisi tasaista, ja vähintään 80 km/h jos ei ihan lähellä edessä näy ketään - osa porukasta ei näe tai katso monen sadan metrin päähän.
Tällainen vaatii hoksaamista, esimerkiksi se että ruuhkaisena aikana on yleensä aina jossakin edessä se jono johon voi joko kiirehtiä tai vaihtoehtoisesti ajaa hitaammin ja kiineettisesti yhdistämään oman jononsa että saadaan aikaan yksi pitkä jono mihin ei sivutieltä tai liittymistä ihan heti pääse mukaan.
Kirjoituspöydän takaa näitä voi olla vaikea ymmärtää, mutta näitä voi yrittää soveltaa käytäntöön sitten kun on liikkeellä. Pakko ei ole.
Ohjauspyörän takana laitan vakioon sallitun nopeuden, jos jono menee hiljempaa, autoni seuraa uskollisesti jononopeutta, ja sillä sipuli, se on nykyaikaa.
Kuten tuossa aiemmin kirjoitin, niin suinkaan kaikki eivät seuraa mitä kauempana edessä tapahtuu. Eivät siis havaitse esimerkiksi pyöräilijää useita sekunteja ennen kuin ovat kohdalla.
Se taitaa tosiaan olla nykyaikaa että ennakoiva ajotapa pitää erikseen opetella. Kallis polttoaine toimii osalle motivaattorina, kun turvallisuutta ei koeta sellaiseksi mihin itsellä on rooli aina kun astuu kadulle/tielle/ajoneuvoon.
Mielestäni voin antaa itselleni kohtuullisen jonossa ajon arvosanan, olen ajanut manuaalisesti vuosia 5 pv viikossa 150 km sivu nelostien aamu ja iltajonossa ympäri vuoden.
ps. Mainittakoon väärinkäsitysten vuoksi etten enää aja kuin huvi ja kyläreissuja.
Hyvä jos tunnistaa sen mikä on hyvä, ja mikä ei-niin-hyvä. Se että tekee jotakin paljon ei vielä tarkoita että olisi parempi kuin keskimääräinen työmatkalainen. Mutta jos huomaa ajan kuluessa oppineensa jotain mitä ei pitäisi tehdä, tai jotain mitä olisi suotavaa tehdä, niin niistä opeista voisi kertoa muillekin.
Itse suosin keskimääräistä enemmän suuntamerkin käyttöä, ja refleksitoimintona kun se on, niin ei tarvitse edes tarkistaa ensin näkee kukaan vilkutteluani. Toisilla suuntamerkki jää näyttämättä vaikka sille olisi niitä näkijöitäkin joille se on tarkoitettu.
Koitapapas saisiko sen levyn käännettyä, kun se alkaa kuukaudesta toiseen alusta.
Minun on hypättävä sivuun tästä aiheesta, ketä kiinnostaa, ei ketään jauhaa samaa toistoa.
Se auttaa, kun pysähdyttäessä jää keulan eteen riittävästi vapaata tilaa tarvittaessa livistää paikalta vaikka pientareen kautta.
Hartialukko?
Aivan.
@Karrette kirjoitti:
...jonoja eri syistä ei sitten taida syntyä alemmilla rajoitusnopeuksilla kuin 80:n alueella? Tasaistahan se saisi vauhti saisi olla koko letkalla, niin harvemmin se ainakaan haitaria on aiheuttamassa.
Jos sitä ajaa 100km/h alueella, niin voihan siihen olla ihan syykin, kuten ajoneuvokohtainen 80km/h rajoitus. Ja sitten on nämä "traktoritapaukset" erikseen.
Mutta jos 80km/h alueella ajaa sitä, niin kuka sitä jonoa sitten aiheuttaa itse asiassa?
Öhh....jonon keulilla ajaminen tarkoittanee juuri sitä.
Ei se kait kummoista hoksaamista oikeasti vaadi? Riittää yleensä, ettei kuvittele ruuhkassa voivansa tuupata jonoa nopeampaan vauhtiin, tai pääsevänsä nopeammin perille ohittelemalla, tai puskemalla puskurissa. Jos mennään siis rajoituksien mukaan. Tosi hitaat traktoritapaukset ohitetaan sen takana tulevasta alkaen, eikä jonon keskeltä jne.
"Dynaamisilla" kuskeilla olisi ehkä eniten opittavaa, tai hoksattavaa? Maltillisemmat ajavat jonossa, koska on todettava ettei höttyilyllä edistä oikeasti mitään. Pinnaahan se vaatii välillä, mutta jonossa tulee se oma ohitusvuorokin aikanaan ja jono jopa lyhenee. Tai sitten joku viisas kertoi piipahtavansa kaffeellakin.
Välillä tuntuu, että se olisi tarpeen, vai mitä olet mieltä? Kun ei edes liikenteessä, missä oikeasti tapahtuu asioita, säännöt ja hyvät käytännöt eivät mene perille. Kirjoituspöydän takana - lue: autokoulu - näitä teorioita on itse kukin opetellut.
Kun liikenteeseen mahtuu kaikennäköistä kuskia, niin ihan varmaan tuollaisiakin. Ehkä se pyöräilijän havaitsemattomuus johtuu siitä, että ajaa keskiviivalla norkoilemassa ohituspaikkaa? Tai sitten keskitytään kännykällä puhumiseen? Vaihtoehtoja on kamala määrä, mutta ihan varmasti jokainen katsoo keskimäärin eteenpäin, niin miten sitten itse kukin määrittelee sen, mikä on "kauempana"....
Onko se joskus aiemmin ollut jotenkin sisäänrakennettua kuskeilla paremmin? En usko, että uudet kuskitkaan ovat välttyneet kuulemasta aiheesta, joten väitän että noin homma on ollut aina. Ne opettelevat, jotka katsovat tarpeelliseksi, ennen ja nyt - ja tulevaisuudessakin, kunnes autot ajavat itsekseen.
Mutkat suoriksi -analyysiä taas...
Mitä uutta ja ihmeellistä sitä sitten voisi väittää oppineensa liikenteessä, josta ei olisi kerrottu jo jossakin muualla. Siellä autokoulussa kerrotaan mm. ennakoivasta ajosta. Ehkä se oppi pitää saada sitten ns. kantapään kautta, vai mitä tarkoitat?
Oliko tuo joku esimerkki? Sait siis kerrottua meille jotakin, mistä ei pitäisi tietää, omasta mielestäsi?
Monessa Euroopan maassa liikennemerkki opastaa autoilijoita jättämään vähintään 1,5 metrin turvavälin ohitettavaan pyöräilijään. Meiltä vastaava merkki puuttuu, mutta turvavälin tarve on yhtä kipeä.
LIIKENNELIIKENNETURVALLISUUSUUTINEN6.7.2022
Liikenneturvan tutkimus: Pyöräilijät ohitetaan maantiellä liian läheltä
Jokainen maantien pientareella eteenpäin ”sotkenut” tietää miltä tuntuu, kun moottoriajoneuvo pyyhkäisee ohi liian läheltä. 70 prosenttia pyöräilijöistä kokee autoilijoiden ohittavan heidät riittämättömän matkan päästä.
Kesä on kovinta pyöräilysesonkia, ja tähän vuodenaikaan järjestetään eri puolilla maata myös pyöräilytapahtumia ja -kilpailuja. Nyt onkin autoilijoiden puolesta aika tarkastella omia käytäntöjään liittyen pyöräilijöiden ohittamiseen maantiellä. Pyöräilijät kun ajavat maantien pientareella, ja autot ohittavat heidät tupla- tai jopa triplanopeudella mahdollisesti vain joidenkin kymmenien senttien päästä, ovat ne kuuluisat katastrofin ainekset kasassa.
Ongelman laadusta kertoo paljon se, että suurin osa autoilijoista kuvittelee Liikenneturvan tutkimuksen mukaan ohittavansa pyöräilijät riittävän etäältä. Pyöräilijöistä seitsemän kymmenestä on kuitenkin täysin eri mieltä. Taustoja ilmiön takana avaa Liikenneturvan yhteyspäällikkö Leena Piippa:
– Ohitustilanteessa autosta ei välttämättä hoksaa pyöräilijän tarvitsemaa tilaa. Arvio sivuttaisesta turvavälistä voi olla turvaton, kun tilannetta katsoo ulkopäin tai pyörän satulasta. Turvalliseen ohitusetäisyyteen vaikuttaa myös ajoneuvon nopeus ja koko. Ilmavirta saattaa saada pyöräilijän heittelehtimään ja aiheuttaa vaarallisen tilanteen. Ohitustilanteen turvallisuus taataan valitsemalla ohituspaikka oikein ja käyttämällä pyöräilijän ohitukseen viereistä kaistaa, Piippa korostaa.
Liikenneturvan kyselyyn vastanneista autoilijoista noin joka kymmenes ei välttämättä jäisi riittävän kauas pyöräilijän taakse ajamaan, jos ohitustilanteessa on riskejä. Noin joka viides kokee, että pyöräilijän mahtuu aina ohittamaan, eivätkä ajoradan reunassa ajavat pyöräilijät vaikuta siksi ajonopeuteen. Vain 32 prosenttia kertoo, ettei ole koskaan ohittanut pyöräilijää maantiellä silloin, kun vastaan on tullut auto. Vastaavasti 40 prosenttia kertoo, ettei ole ohittanut tilanteessa, jossa ei ole riittävää näkemää. Kaikista vastaajista 17 prosenttia uskoi, että ajoradalla pyöräilevän saa ohittaa myös ohituskieltoalueella, vaikka joutuisi ylittämään sulkuviivan.
– Vastaukset viittaavat siihen, että pyöräilijän ohitukseen ei suhtauduta samalla vakavuudella ja ennakoiden kuin muiden ajoneuvojen ohittamiseen. Pyöräilijän kohdalla pitäisi kuitenkin olla entistäkin tarkempana, koska heillä ei ole suojaavaa peltikuorta ympärillään. Ohittamaan voi lähteä vain silloin, kun ohituspaikka on turvallinen ja laillinen. Eli näkemä on riittävä, ketään ei tule vastaan ja turvavälin ohitettavaan pystyy pitämään reiluna niin ennen ohitusta, sen aikana kuin sen jälkeen”, Piippa painottaa.
Lähde: Liikenneturva Kuvat: Moottorin arkisto
https://moottori.fi/liikenne/jutut/liikenneturvan-tutkimus-pyorailijat-ohitetaan-maantiella-liian-lahelta/
Sulkuviivan ylityskielto on kieltämättä typerä. Tuskin kukaan sitä noudattaa.
Ainakin etelä-Suomessa kirjoitellaan juttuja, joissa paikallisteillä harjoittelee pyöräjoukkueita jotka ajaa koko kaistan leveydellä (kaksi rinnan) eivätkä piittaa vaikka takana tulisi autoja. Laillista ohituspaikkaa ei välttämättä tule useaan kilometriin. Siinä on autoilijalla kiusaus pestä ikkunaa samalla kun ohittaa lopulta.
Mikäli joku uskaltautuu pyöräilemään valtatien reunassa, lienee pakko tottua siihen, että rekka ohittaa siltä etäisyydeltä kun tiellä mahtuu väistämään - lienee turha odottaa rekan hidastavan 80-100 alueella pyörän taakse.
Tottakai rekat väistävät pyöräilijää tai jäävät pyörän taakse. Ei rekkakuskeilla ole aikaa jäädä selvittelemään pyöräilijän kuolemaa ja varaa olla ilman ajokorttia ja ansaintamahdollisuutta. Viimeksi tänään edellä ajanut ulkomaalainen rekka joutui tien kapeuden vuoksi hiljentämään kahden peräkkäin piennarviivaa polkevan perään, kun tie oli liian kapea ohitukseen vastaantulijoita päin.
Tuota pyöräilyjoukkueiden harjoittelua pitäisi suitsia. Itsellä kävi keväällä niin, että jäin sellaisen joukon perään useammaksi minuutiksi kohdassa, jossa oli sulkuviiva eikä nähnyt eteenpäin mäkien ja mutkien takia. Yksi valopää heistä hosui kädellään, että minun olisi pitänyt tehdä täysin sokea ohitus. Kun en tehnyt, hän pyöritteli päätään, kun jäin heidän lenkkiään häiritsemään.
Jos tie on niin kapea, ettei mahdu niin tottakai rekka joutuu hidastamaan. Minä tarkoitin valtatietä, missä rekka ajaa rajoitinta vastaan ja molemmat kaistat on sen 5 m leveitä jolloin rekka ajaa keskiviivan päällä ja etäisyys pyörään jää alle kahteen metriin.
Motiivimme, tiedostamattomat tarpeemme ja asenteemme eivät aiheuta riskejä. Se, miten toimimme aiheuttaa.
Jos kuljettaja tekee tyhmyyksiä, hän aiheuttaa muille tasan saman suuruisen riskin riippumatta siitä tekeekö hän saman ajovirheen arkuuttaan, leuhkuuttaan, itsekkyyttään vai dynamiittisuudesta.
Samakin asenne merkitsee eri ihmisille eri asioita ja johtaa jopa täysin päinvastaisiin valintoihin. Sen lisäksi asenteista on aivan liian pitkä matka käsien ja jalkojen toimintaan, että parempi vain keskittyä siihen mitä tekee.
Asenteita voi hyödyntää lisäopiskelun motivaattorina, mutta yksittäisissä ajotilanteissa niistä on liian pitkä, epävarma ja vaihteleva tapahtumaketju riskin aiheuttavaan tai sen eliminoivaan toimintaan.
Kuinka tiedät erottaa epävarmoista kuskeista, siinä ei taida paljonolla eroa.
Se, miten toimimme, on varmaankin seurausta motiivista, tarpeista (tietoisista ja tiedostamattomista) ja asenteistamme. Siinä mielessä em. asiat taitavat olla alkusyy riskin aiheuttamiselle.
Totta. Mutta samoista motiiveista seuraa eri toimintoja eri tavoin toteutettuna. Yksi itsekäs kokee tärkeäksi ajaa muiden edellä, toinen itsekäs säästää omia rahojaan ja välttelee tarpeettomien verojen maksua. Kolmas varjelee taiteilijan signeeraamaa tuulilasia kiven iskemiltä.
Siksi kannattaa syiden sijasta keskittyä siihen mitä tekee. On ihan yksi lysti toimiiko oikein arkuuttaan, ahneuttaan polttoainetta säästäen vai leuhkuuttaan paremmuutensa osoittaakseen. Pääasia on ymmärtää mitä turvallinen ajotapa missäkin tilanteessa merkitsee ja noudattaa sitä. Syyt voi keksiä vaikka jälkikäteen, jos viitsii.
En ole psykologi, mutta oletan motiivien ohjaavan ihmisen toimintaa eikä ihminen toimi omia motiivejaan vastaan kevyestä syystä. Olen myös sitä mieltä, että oikea toiminta ei aina ole yksiselitteisesti ymmärrettävissä ja jos on arka, kannattaa mieluummin edetä omaan tahtiin varovaisesti kuin "panna silmät kiinni" ja toimia "oikein". Siis toimia niin, kuin olettaa olevan oikein.
Minulle ei avaudu, mitä oikeastaan tarkoitat. Kaiketi jokainen toimii tilanteissa oikein, mutta toimijan mielestä "oikein" saattaa olla toisten mielestä "väärin", koska toimijan motiivi ei ole toisten mielestä hyväksyttävä, vaikka se toimijan mielestä on. Jos arka yrittää ajaa kuin varmaotteinen kuski, seurauksena on suurella todennäköisyydellä jonkinlainen kolari tai muu ei-haluttu lopputulos, kuten toisten pakolliset äkkijarrutukset yms. Arankin kuskin on syytä ajaa siten, että hän on omalla mukavuusalueellaan. Vaikkapa alinopeutta, jos se luo turvallisen olon ja kuski pystyy keskittymään tarpeeksi rennosti ajamiseensa sen sijaan, että rajoituksen mukaan ajaessaan jäkittäisi ratissa hermokimppuna ja voisi reagoida hätäisesti ja väärin, koska pelkää.
Ajan mökille mutkatietä, jolla on 60km/h rajoitus. Tien pystyy rennosti ajamaan suurimmalta osin 80km/h, mutta silti tiellä on tämän tästä autoja, jotka etenevät jokaisessa mutkassa selvästi alle 60km/h, usein nopeus putoaa 40km/h tasolle. Se on asfaltoitu tie, mutta melko kapea ja mutkia enemmän kuin suoria pätkiä. En ota painetta hidastelijoista vaan ajelen perässä ja menen ohi muutamassa paikassa, jos ei ole vastaantulijoita. Ajan sitä tietä vain n. 20km, joten keskinopeudella ei ole väliä.
Normalitiellä ei ole 5 m leveää kaistaa. Pääteillä tyypillinen leveys taitaa olla 3,75 m. Henkilöauto on peileistä laskettuna n. 2,2 m, rekka ehkä n. 3 m.
Kirjoitit kuulopuheista pyöräilyjoukkueista. Kyllä, noita teillä liikkuu. Eräskin hyväntekeväisyysporukka kerää toiminnallaan miljoonia lasten terveydenhuoltoon. Kerran olen tällaisen nähnyt tien sivussa tauolla. Jonkun toisen joukkueen olen kerran ohittanut. Ajan vuodessa 40 tkm, kortti ollut n. 30 vuotta. Ei nyt kovin suuresta ongelmasta minun kokemuksellani puhuta. Moninkertaisen ajan olen hävinnyt liikenteesä ylinopeutta ajavien henkilöautokuskien takia.
Motiivit ajavat meitä toiminaan, mutta motiivin ja siitä seuraavan toiminnan välinen suhde ei ole 1 : 1, vaan jokaisen oma tulkinta.
Arkuus ei takaa turvallisuutta enkä myöskään usko kaikkien itsekkäästi omaa etuaan ajavien (tai oikeammin niin kuvittelevien) edes ymmärtävän mikä heidän etunsa on.
Olipa arka, itsekäs tai urpo, kannattaa opetella oikea toiminta mahdollisimman laajassa realististen tilanteiden kirjossa.
Itsekkäänä ihmisenä myös ajan itsekkäästi eikä minua ei isommin huoleta teidän muiden kohtalot. Vaikka en muista välitäkään, väistän tarjotut kolaritilanteet välttääkseni turhia ikävyyksiä ja riskejä itselleni. Olen toistuvasti kertonut käyttäväni selvästi yli nimelliskapasiteettinsa ruuhkautuneelka moottoritiellä itsekkään suurta turvaväliä, johon kaikilla ei olisi niissä olosuhteissa edes teoreettista mahdollisuutta koska tila ei yksinkertaisesti riitä. En edes häpeä itsekästä tilankäyttöäni, koska vapaaehtoisia turvavälistään luopujia näyttää riittävän. Tämän kaiken sivuvaikutuksena saan myös taloudellisen hyödyn pienen polttoainelaskun muodossa.
Minulle itsekkyys tarkoittaa oman ja matkustajien terveyden suojaamista, välttymistä joutumasta oikeuteen syytettynä ja rahan säästöä itselle.
Liikenteessä ja liikenneaiheisia keskusteluja lukiessa en ole lainkaan vakuuttunut kaikkien muiden itsekkäiden toimivan samoin, vaikka motiivimme on yhteinen?
Minusta ei. Oikeita vastauksia eri tilanteisiin on monesti enemmän kuin yksi, mutta vaikkapa väistämisvelvollisena toisen päälle ajaminen tai muu rike ei muutu oikeaksi sillä että tietämätön kuljettaja kuvittelee niin. Silloin on yksi lysti onko moottoritiellä kaaoksen aiheuttaja itsekäs, joka luulee ajavansa sujuvasti ennen muita vai arka joka toheloi kolmion takaa liittymisen jota ei ole opetellut.
Tämä ei tarkoita, että ajokortin ehtona olisi kilpa-ajoa harrastavan kokeneen liikenneopettajan ja EAK kouluttajan valmiudet. Se tarkoittaa, että opetellaan lisää niin kauan kuin niitä valmiuksia ei ole. Ei tätä kukaan ole syntyessään osannut.
Nämä keskustelut päätyvät hyvin helposti hedelmättömään väittelyyn "nuorten koheltajien" ja "vanhojen kääpien" riskeistä. Ehdotetaan Ajokortin ikärajaa vähintään 25 vuoteen tai mieluimmin ylikin ja kortin poistoa yli viisikymppisiltä.
Tällainen poteroihin kaivautuminen ei auta ketään, koska sillä yritetään puolustaa kantaa että MUIDEN PITÄÄ MUUTTUA eikä minun tarvitse tehdä mitään.
Koska meidän riskimme ovat erilaiset, myös tarvitsemamme korjaussarjat ovat erilaisia riippuen siitä missä itse kullakin on suurimmat ongelmat.
Pelkkä mukavuusalue ei riitä perusteluksi riskien rakentamiseen muille. Itsekäs ihminen olettaa muut samanlaisiksi, joten hän ei hyväksy edes sitä, että toisen mukavuusalue rikkoo hänen omansa.
Muita hitaammin ajaminen on täysin hyväksyttävä valinta ja joskus suorastaan velvollisuuskin, mutta sekin pitää opetella niin hyvin ettei aiheuta ongelmia muille. Hitaus on hyvä ja hyväksyttävä asia. Jonon vetäminen ei ole eikä vilkkaaseen moottoritieliikenteeseen liittyminen puolella hitaimman kaistan nopeudesta.
Pitkän vastauksen kirjoitettuani huomaan, että tuo arka ja pelokaskin on yhtä epärationaalinen kuin valtaosa itsekkäistä. Kummatkaan eivät ymmärrä omaa parastaan, joskin eri syystä.
Meidän ongelmamme on, että tieto motivoi meitä hyvin heikosti. Siksi tupakoidaan, käytetään päihteitä ja aiheutetaan monin muinkin tavoin vahinkoa itsellemme.
Turvallisuushakuisen aran kuljettajan itsetuhoisessa ajotavassa saattaa tosin olla takana myös aito tietämättömyys? Sekään ei ole silti rationaalinen selitys, koska jos pelkää jotain, silloin olisi loogista ryhtyä toimiin, joilla pystyy minimoimaan havaitsemansa riskin.