Edelleen kiinnostaa se, millaisen prosessin tuloksena ohituspäätös syntyy ja vielä kohdassa, jossa rajoitus nousee 30 -> 120. Jos joku on ohittanut nousevan nopeusrajoituksen kohdalla ilman, että on tarkoitus kovemman rajoituksen alueella ajaa ylinopeutta, voisi valaista tätä asiaa. Pitäisikö viestiä takana tulevalle jo hyvissä ajoin enne työmaan loppumista, että alan kiihdyttää. Kun alan kiihdyttää vasta työmaan päättymisen jälkeen, antaako se väärän viestin muille?
Heh, tuossa on jotakin tuttua. Mutta miten "viestität" takana tulevalle, että sinulla on varmasti sama intressi kiihdyttää norminopeuteen kuin takanasi tulevalla, eikö sen luulisi olevan oletus tällekin? Usein näissä tilanteissa huomaa työntämistä, kun takana vissiin ajatellaan jotakin tyyliin "no-mikset-sä-jo-mene-siitä"-tyyppistä viestintää. Ja mitä väärää on kiihdyttää työmaan jälkeen, kun se vielä nopeusrajoitusliikennemerkein sallitaan vasta. Ehkä et "sovella" tarpeeksi?
Tuollainen on sukua tilanteille, joissa olet tulossa motarille pitkää liittymää pitkin useamman muun kanssa. Päästyäsi motarille asti joudutkin kiihdytyksen sijaan jäämään päätiellä ajavan, rajoitusnopeutta hitaammin ajavan ajoneuvon taakse. Et siis pääse kiihdyttämään suoraan vaikka 120:een. Esim. vasemman kaistan ohittajien (rajoitusnopeutta ajavia) takia et pääse kiihdyttämään motarinopeuteen ihan heti myöskään. Ja joskus jäät oikealle taakse vain varmistamaan, että kaista on tosiaan tyhjä kunnes itse ohitat.
No eikös sieltä joku "kiireisempi" samasta liittymästä tullut lähde ohittamaan, kun "noi hidastelee edessä". Kyse voi olla oikeasti sekunneista, että itse havainnoit tilanteen turvalliseksi ohittaa ja kiihdyttää, olet jo vilkkua laittanut päälle ja lähes kääntymässä vasemmalle. Mutta kun pitää vetää liinat kiinni noiden "nopeiden autojen" takia.
En tiedä onko termi kohteliaisuus tässä kohtaa hyvä, mutta itse ajattelen vastaavassa tilanteessa "first in first out" -toimimista: jos näen ettei edellä mennyt samasta sattuneesta syystä pääse heti ohi vasemmalta, niin ilman rautalankaa tajuan, että normaalisti sekin pyrkisi ohittamaan hitaan, mutta kun ekana ehti motarille, niin ohittakoot myös sen hitaamman. Sen verran voi havainnoida edellä ajamista ja varmistaa takana olevan tilaa myös. Jos jonkun hetken jälkeen edellä oleva ei käytä tilaisuuksiaan, niin sitten lähden itse ekana ohi kuitenkin. Mutta senkin "signaalin" on oltava aika selvä.
Täällä käydään jatkuvaa vääntöä siitä, miten eri kuskit kunnioittavat milloin mitäkin sääntöjä ja rajoituksia. Rajoitusnopeus taitaa olla prosenteilla laskien kärjessä.
Mutta kyllä tuollaista näkee kanssa. Sellaista se on... Olisko asennekysymys?
@HybridRules kirjoitti:
Mitä tarkoitat, että inputtini autolleni sisältää kohtuuttoman paljon kohinaa?
Kikkailua sanoilla, rinnastaen signaalin prosessoinnin periaatteita ihmisen toimintaan. Kohinainen signaali sisältää paljon virhedataa.
Vaikkapa kuljettajan tähdätessä rajoitusnopeuteen tai oikeaan nopeuteen (?) niin heikolla osumatarkkuudella että poliisin puuttumiskynnys ylittyy.
Orjallisesti sääntöjen mukaan ajava ei myöskään onnistu aina tilannearviossaan ja on jopa mahdollista, että tekemisiään sääntöihin nojaava toimii vaarallisemmin kuin minä.
Täysin mahdollista. Pidän jopa todennäköisenä, että aika moni tuolla ulkona liikkuu vaarallisemmin kuin sinä. Ajokokemus korreloi riskien vähäisyyden kanssa noin 55 ikävuoteen saakka. Sen jälkeen onnettomuusriski lähtee kasvamaan kokeneillakin kuljettajilla.
Yksi esimerkki on helsinkiläinen jalankulkija, joka etenee suojatielle katsomatta ollenkaan tuleeko autoja vai ei. Koska sääntöjen mukaan hänellä on oikeus. Monta vuotta sitten Helsingissä kaahasi joku tyyppi muistaakseni mielenhäiriössä.
Hyvä esimerkki tilanteesta jossa omia oikeuksia tärkeämpää on pysyä elossa.
Herbet on epälooginen, kun puhuu auton nopeuden vaikutuksesta turvallisuuteen, mutta ei mainitse mitään paljon suuremmassa vaarassa liikkuvista polku- ja moottoripyöristä. En siis vastusta polku- enkä moottoripyöriä, mutta onhan se tosiasia, että ne ovat turvattomampia kuin autot.
Moottoripyörä on siitä källi laite, että se vastaa kuljettajansa toimintaan varsin jyrkästi, monessakin mielessä. Koska passiivista turvallisuutta on vain minimaalisesti, moottoripyörä on suunnilleen yhtä turvallinen kuin sen kuljettaja.
Motoristien kuolintilastot ovat ajoneuvomäärään nähden samaa luokkaa kuin autoilijoidenkin. Eroa syntyy suton eduksi siitä että moottoripyörillä todennäköisesti ajetaan keskimäärin vähemmän. Pyörän eduksi pitää laskea niiden liikkuminen lähes yksinomaan tilastollisesti vaarallisimpaan vuodenaikaan kesällä.
Lopputulema saattaa olla motoristin tappioksi, mutta ajokokemus korostuu paljon autoa rajummin. Motoristin ensimmäiset kilometrit ovat vasrallisia koska hän ei keskimäärin edes tiedä vielä mitä on tekemässä.
Jos katsotaan kokonaisuutta eikä vain henkilöauton liikenopeutta, niin huomion pitää todella olla muualla kuin henkilöautoissa ja niiden lievissä alle 20km/h rajoitusten ylityksissä maantienopeuksissa.
Minusta poliisin huomio saisi olla kernaasti vaarallisissa ajotapavirheissä, kuten väistämisvelvollisuuden laiminlyönti ja lyhyet etäisyydet.
Vaikka et ylinopeudellasi osuisikaan mihinkään, on silti kohtuullista kysyä kuinka paljon parannat omaa turvallisuuttasi nopeutta nostamalla?
@Herbert kirjoitti:
Itse olen ajellut nyt muutaman kerran Turku-Helsinki moottoritiellä, kun tunneli on remontissa. Molempien ajosuuntien liikenne samassa tunnelissa, nopeusrajoitus 30. En minäkään tuosta ihan nollatoleranssilla aja, 3-alkuinen nopeus kuitenkin. Jostain syystä saan ajaa täysin vapaata tietä, kun edestä kaikki kaikkoavat johonkin. Näillä vaikuttaa nopeus olevan vähintään 50-60 km/h. Erikoista on se, että kun työmaa loppuu ja alkaa rajoitus 120, joka kerta on perässä ajavalla ollut kova kiire vasemmalle. Toki olen itsekin nopeutta nostanut, enkä jäänyt matelemaan hitaalla nopeudella tuolle rajoitusalueelle ohituksen ajaksi. Joskus ohittaja on mennyt menojaan, joskus olen ohituksen jälkeen ajellut tämän perässä pitkiä matkoja.
Edelleen kiinnostaa se, millaisen prosessin tuloksena ohituspäätös syntyy ja vielä kohdassa, jossa rajoitus nousee 30 -> 120. Jos joku on ohittanut nousevan nopeusrajoituksen kohdalla ilman, että on tarkoitus kovemman rajoituksen alueella ajaa ylinopeutta, voisi valaista tätä asiaa. Pitäisikö viestiä takana tulevalle jo hyvissä ajoin enne työmaan loppumista, että alan kiihdyttää. Kun alan kiihdyttää vasta työmaan päättymisen jälkeen, antaako se väärän viestin muille?
Vastaavia signaaleja tuntuu olevan muissakin tilanteissa, mutta ei niistä nyt tässä yhteydessä.
Ajoit siis kerrankin kuten HybridRules. Eihän hänkään tuossa tilanteessa tunnelissa olisi ylittänyt 35 kmh nopeutta, mikäli aiempaan kirjoitukseen on uskominen. Vai olisiko sittenkin?
@HybridRules kirjoitti:
Mitä tarkoitat, että inputtini autolleni sisältää kohtuuttoman paljon kohinaa?
Kikkailua sanoilla, rinnastaen signaalin prosessoinnin periaatteita ihmisen toimintaan. Kohinainen signaali sisältää paljon virhedataa.
Vaikkapa kuljettajan tähdätessä rajoitusnopeuteen tai oikeaan nopeuteen (?) niin heikolla osumatarkkuudella että poliisin puuttumiskynnys ylittyy.
Orjallisesti sääntöjen mukaan ajava ei myöskään onnistu aina tilannearviossaan ja on jopa mahdollista, että tekemisiään sääntöihin nojaava toimii vaarallisemmin kuin minä.
Täysin mahdollista. Pidän jopa todennäköisenä, että aika moni tuolla ulkona liikkuu vaarallisemmin kuin sinä. Ajokokemus korreloi riskien vähäisyyden kanssa noin 55 ikävuoteen saakka. Sen jälkeen onnettomuusriski lähtee kasvamaan kokeneillakin kuljettajilla.
Yksi esimerkki on helsinkiläinen jalankulkija, joka etenee suojatielle katsomatta ollenkaan tuleeko autoja vai ei. Koska sääntöjen mukaan hänellä on oikeus. Monta vuotta sitten Helsingissä kaahasi joku tyyppi muistaakseni mielenhäiriössä.
Hyvä esimerkki tilanteesta jossa omia oikeuksia tärkeämpää on pysyä elossa.
Herbet on epälooginen, kun puhuu auton nopeuden vaikutuksesta turvallisuuteen, mutta ei mainitse mitään paljon suuremmassa vaarassa liikkuvista polku- ja moottoripyöristä. En siis vastusta polku- enkä moottoripyöriä, mutta onhan se tosiasia, että ne ovat turvattomampia kuin autot.
Moottoripyörä on siitä källi laite, että se vastaa kuljettajansa toimintaan varsin jyrkästi, monessakin mielessä. Koska passiivista turvallisuutta on vain minimaalisesti, moottoripyörä on suunnilleen yhtä turvallinen kuin sen kuljettaja.
Motoristien kuolintilastot ovat ajoneuvomäärään nähden samaa luokkaa kuin autoilijoidenkin. Eroa syntyy suton eduksi siitä että moottoripyörillä todennäköisesti ajetaan keskimäärin vähemmän. Pyörän eduksi pitää laskea niiden liikkuminen lähes yksinomaan tilastollisesti vaarallisimpaan vuodenaikaan kesällä.
Lopputulema saattaa olla motoristin tappioksi, mutta ajokokemus korostuu paljon autoa rajummin. Motoristin ensimmäiset kilometrit ovat vasrallisia koska hän ei keskimäärin edes tiedä vielä mitä on tekemässä.
Jos katsotaan kokonaisuutta eikä vain henkilöauton liikenopeutta, niin huomion pitää todella olla muualla kuin henkilöautoissa ja niiden lievissä alle 20km/h rajoitusten ylityksissä maantienopeuksissa.
Minusta poliisin huomio saisi olla kernaasti vaarallisissa ajotapavirheissä, kuten väistämisvelvollisuuden laiminlyönti ja lyhyet etäisyydet.
Vaikka et ylinopeudellasi osuisikaan mihinkään, on silti kohtuullista kysyä kuinka paljon parannat omaa turvallisuuttasi nopeutta nostamalla?
--740 GLE
Minä en epäile, etteikö moottoripyöränsä hallinan omaksunut kuski pärjää liikenteessä aivan hyvin. Samoin kuin tolkun pyöräilijäkin.
Mutta Herberthän ei puhu yksilöiden toiminnan tasosta vaan liikenteen kokonaisuudesta. Siis samaa kuin TeeCee, että kun liikenteen keskinopeutta lasketaan, niin taivas aukeaa. Ja miksi keskinopeutta pitäisi laskea tai miksi pitää toimia sääntöjen mukaan? Koska turvallisuutta halutaan parantaa ilman, että sitä parannettaisiin liikenteessä toimivien yksilöiden toimintaa parantamalla vaikkapa kuljettajien asennetta ohjaamalla. Herbertin mielestä turvallisuus paranee säätämällä ja noudattamalla sääntöjä, jotta kuljettajan ei tarvitse itse ajatella ja ottaa vastuuta vaan voi vedota sääntöön ja seurata sitä. Tässä yhteydessä Herbert on kuitenkin erittäin epälooginen, koska ei ole huolissaan niistä tienkäyttäjistä, jotka ovat lähtökohtaisesti heikoimmassa asemassa eli liikkuvat ilman suojakuorta ja turvatyynyjä jne. Sen sijaan Herbert keskittyy autojen ja lähinnä henkilöautojen nopeuden ilmiöihin ja erilaisten sääntöjen noudattamiseen silloinkin, kun säännön säätämisen syynä oleva tilanne ei ole päällä. Sääntöä pitää siis noudattaa säännön itsensä vuoksi ja samaten nopeusrajoituksia pitää noudattaa, koska niitä pitää noudattaa. Toinen tapa ajatella on, että ottaa huomioon vallitseva tilanne ja suhteuttaa säännöt siihen. Tietenkin omalla vastuulla polisivoimien suhteen. Sääntöjen on oltava kategorisia ainakin useimpien, koska muuten jouduttaisiin jatkuvasti väittelemään rikottiinko sääntöä vai ei. Valistunut poliisi ei puutu, tiukkapipopoliisi saattaa puuttua, jos kuski ajaa ok, mutta ei aivan säännön mukaan. Herbertin ajattelu yltää vain siihen, että sääntöjä pitää noudattaa.
@Herbert kirjoitti:
Itse olen ajellut nyt muutaman kerran Turku-Helsinki moottoritiellä, kun tunneli on remontissa. Molempien ajosuuntien liikenne samassa tunnelissa, nopeusrajoitus 30. En minäkään tuosta ihan nollatoleranssilla aja, 3-alkuinen nopeus kuitenkin. Jostain syystä saan ajaa täysin vapaata tietä, kun edestä kaikki kaikkoavat johonkin. Näillä vaikuttaa nopeus olevan vähintään 50-60 km/h. Erikoista on se, että kun työmaa loppuu ja alkaa rajoitus 120, joka kerta on perässä ajavalla ollut kova kiire vasemmalle. Toki olen itsekin nopeutta nostanut, enkä jäänyt matelemaan hitaalla nopeudella tuolle rajoitusalueelle ohituksen ajaksi. Joskus ohittaja on mennyt menojaan, joskus olen ohituksen jälkeen ajellut tämän perässä pitkiä matkoja.
Edelleen kiinnostaa se, millaisen prosessin tuloksena ohituspäätös syntyy ja vielä kohdassa, jossa rajoitus nousee 30 -> 120. Jos joku on ohittanut nousevan nopeusrajoituksen kohdalla ilman, että on tarkoitus kovemman rajoituksen alueella ajaa ylinopeutta, voisi valaista tätä asiaa. Pitäisikö viestiä takana tulevalle jo hyvissä ajoin enne työmaan loppumista, että alan kiihdyttää. Kun alan kiihdyttää vasta työmaan päättymisen jälkeen, antaako se väärän viestin muille?
Vastaavia signaaleja tuntuu olevan muissakin tilanteissa, mutta ei niistä nyt tässä yhteydessä.
Ajoit siis kerrankin kuten HybridRules. Eihän hänkään tuossa tilanteessa tunnelissa olisi ylittänyt 35 kmh nopeutta, mikäli aiempaan kirjoitukseen on uskominen. Vai olisiko sittenkin?
@Herbert kirjoitti:
Itse olen ajellut nyt muutaman kerran Turku-Helsinki moottoritiellä, kun tunneli on remontissa. Molempien ajosuuntien liikenne samassa tunnelissa, nopeusrajoitus 30. En minäkään tuosta ihan nollatoleranssilla aja, 3-alkuinen nopeus kuitenkin. Jostain syystä saan ajaa täysin vapaata tietä, kun edestä kaikki kaikkoavat johonkin. Näillä vaikuttaa nopeus olevan vähintään 50-60 km/h. Erikoista on se, että kun työmaa loppuu ja alkaa rajoitus 120, joka kerta on perässä ajavalla ollut kova kiire vasemmalle. Toki olen itsekin nopeutta nostanut, enkä jäänyt matelemaan hitaalla nopeudella tuolle rajoitusalueelle ohituksen ajaksi. Joskus ohittaja on mennyt menojaan, joskus olen ohituksen jälkeen ajellut tämän perässä pitkiä matkoja.
Edelleen kiinnostaa se, millaisen prosessin tuloksena ohituspäätös syntyy ja vielä kohdassa, jossa rajoitus nousee 30 -> 120. Jos joku on ohittanut nousevan nopeusrajoituksen kohdalla ilman, että on tarkoitus kovemman rajoituksen alueella ajaa ylinopeutta, voisi valaista tätä asiaa. Pitäisikö viestiä takana tulevalle jo hyvissä ajoin enne työmaan loppumista, että alan kiihdyttää. Kun alan kiihdyttää vasta työmaan päättymisen jälkeen, antaako se väärän viestin muille?
Vastaavia signaaleja tuntuu olevan muissakin tilanteissa, mutta ei niistä nyt tässä yhteydessä.
Ajoit siis kerrankin kuten HybridRules. Eihän hänkään tuossa tilanteessa tunnelissa olisi ylittänyt 35 kmh nopeutta, mikäli aiempaan kirjoitukseen on uskominen. Vai olisiko sittenkin?
HR ajaa 60km/h ja alle nopeudet pyrkien noudattamaan nopeutta rajoitus +5, jos ei ihan rajoituksen mukaan. Tietyöalueella ollaan toisten työpaikalla ajelemassa ja kyllä silloin erityisesti on noudatettava nopeutta sen mukaisesti eli oikeaa tilannenopeutta. HR myöntää, että kokee koettelemukseksi ajaa tietyörajoituksen mukaan silloin, kun ketään ei ole työpaikallaan ja silloin kun tietyörajoitus alkaa jo, kun varsinaiselle työmaalle on vielä pitkästi matkaa ja samaten kuin silloin, jos rajoitus on voimassa pitkästi työmaan päättymisen jälkeen.
@Herbert kirjoitti:
Itse olen ajellut nyt muutaman kerran Turku-Helsinki moottoritiellä, kun tunneli on remontissa. Molempien ajosuuntien liikenne samassa tunnelissa, nopeusrajoitus 30. En minäkään tuosta ihan nollatoleranssilla aja, 3-alkuinen nopeus kuitenkin. Jostain syystä saan ajaa täysin vapaata tietä, kun edestä kaikki kaikkoavat johonkin. Näillä vaikuttaa nopeus olevan vähintään 50-60 km/h. Erikoista on se, että kun työmaa loppuu ja alkaa rajoitus 120, joka kerta on perässä ajavalla ollut kova kiire vasemmalle. Toki olen itsekin nopeutta nostanut, enkä jäänyt matelemaan hitaalla nopeudella tuolle rajoitusalueelle ohituksen ajaksi. Joskus ohittaja on mennyt menojaan, joskus olen ohituksen jälkeen ajellut tämän perässä pitkiä matkoja.
Edelleen kiinnostaa se, millaisen prosessin tuloksena ohituspäätös syntyy ja vielä kohdassa, jossa rajoitus nousee 30 -> 120. Jos joku on ohittanut nousevan nopeusrajoituksen kohdalla ilman, että on tarkoitus kovemman rajoituksen alueella ajaa ylinopeutta, voisi valaista tätä asiaa. Pitäisikö viestiä takana tulevalle jo hyvissä ajoin enne työmaan loppumista, että alan kiihdyttää. Kun alan kiihdyttää vasta työmaan päättymisen jälkeen, antaako se väärän viestin muille?
Vastaavia signaaleja tuntuu olevan muissakin tilanteissa, mutta ei niistä nyt tässä yhteydessä.
Eikö olekin ihan fiksua ohittaa edellä ajava silloin, kun se on helpointa? Kuvaamassasi tapauksessa ei kai sinulle ole mitään vaivaa tai haittaa siitä, että sinut ohitetaan, kun nopeudet ovat vielä alhaiset. Vai miksi kiinnität huomiota tuollaisiin ohituksiin? Sinähän väität, ettet aja ylinopeuksilla, joten et varmaankaan joudu ohittamaan tätä sinut ohittanut jatkossa?
Sanoisin, ettei takana tulevalle tarvitse viestiä erikseen. Jos ohittaa eikä jää sinun eteesi heti sen jälkeen tientukoksi, niin mitä väliä vaikka ohittaa?
Mennään aikajärjestyksessä. Ohitukseen tarvitaan jokin ajatus, että ohitus on tarpeellinen. Tässä sitä ei ole. Ohittaja ei mistään voi tietää, mitä nopeutta ohitettava aikoo työmaan jälkeen ajaa. Ohituspäätös syntyy ilmeisesti, kun edessä ajetaan työmaa-alueella hitaammin kuin itse toivoisi.
Kun ohituspäätös tehdään ilman perusteita, tuloksena on tilanne, jossa ohitettava kiihdyttää ohituksen aikana. Vaihtoehtoisesti ohittaja pakottaa ohitettavan lykkäämään kiihdytystään eli jatkamaan korkeamman rajoituksen alueella alhaisemmalla nopeudella. Kaikki tällainen on ihan jotain muuta kuin mitä täällä on kaivattu eli jouhevaa liikennettä. Mutta eihän sääntöjen vastaisesti ajavat ole muutenkaan tunnistaneet toimintansa seurauksia muulle liikenteelle, joten ei se tässäkään tilanteessa yllätys ole.
Tarkoittaako kommenttisi sitä, että kuulut noihin jotka ohittaa rajoituksen noustessa?
Mutta Herberthän ei puhu yksilöiden toiminnan tasosta vaan liikenteen kokonaisuudesta.
Säännöillä ohjataan liikennettä. Siinä yksilön ratkaisuilla voi olla niin vähäinen vaikutus, ettei se riitä motivoimaan sääntöjen noudattamiseen. Sinä olet siitä kirjaesimerkki.
Ja miksi keskinopeutta pitäisi laskea tai miksi pitää toimia sääntöjen mukaan? Koska turvallisuutta halutaan parantaa ilman, että sitä parannettaisiin liikenteessä toimivien yksilöiden toimintaa parantamalla vaikkapa kuljettajien asennetta ohjaamalla.
Erikoista mustavalkoisuutta. Jos me puhutaan sääntöjen noudattamisen merkityksestä, me ei puhuta muista tavoiteltavista asioista. Ei se silti sulje niitä pois.
Herbertin mielestä turvallisuus paranee säätämällä ja noudattamalla sääntöjä, jotta kuljettajan ei tarvitse itse ajatella ja ottaa vastuuta vaan voi vedota sääntöön ja seurata sitä.
Tuo on sinun omituisen mielikuvituksesi tuotetta. Kerrotko yhdenkin viittauksen, jonka perusteella mielestäni kuljettajan ei tarvitse ottaa vastuuta.
Tässä yhteydessä Herbert on kuitenkin erittäin epälooginen, koska ei ole huolissaan niistä tienkäyttäjistä, jotka ovat lähtökohtaisesti heikoimmassa asemassa eli liikkuvat ilman suojakuorta ja turvatyynyjä jne.
Huomaat itsekin, että parhaiten heikoimpia suojaa säännöt. Koska liikenteessä ohjataan massoja, jatkuva soveltaminen kävisi mahdottomaksi. Poliisi olisi voimaton, koska aina riittää selittelijöitä, miksi sääntöjen vastainen toiminta juuri sillä hetkellä oli ok.
Toinen tapa ajatella on, että ottaa huomioon vallitseva tilanne ja suhteuttaa säännöt siihen.
Kolmas tapa on todeta, että säännöt ovat huonoja ja yrittää vaikuttaa siihen, että sääntöjä muutettaisiin. Mitä ehdotat nopeusrajoitusjärjestelmän tilalle?
@Herbert kirjoitti:
Mennään aikajärjestyksessä. Ohitukseen tarvitaan jokin ajatus, että ohitus on tarpeellinen. Tässä sitä ei ole. Ohittaja ei mistään voi tietää, mitä nopeutta ohitettava aikoo työmaan jälkeen ajaa. Ohituspäätös syntyy ilmeisesti, kun edessä ajetaan työmaa-alueella hitaammin kuin itse toivoisi.
Kun ohituspäätös tehdään ilman perusteita, tuloksena on tilanne, jossa ohitettava kiihdyttää ohituksen aikana. Vaihtoehtoisesti ohittaja pakottaa ohitettavan lykkäämään kiihdytystään eli jatkamaan korkeamman rajoituksen alueella alhaisemmalla nopeudella. Kaikki tällainen on ihan jotain muuta kuin mitä täällä on kaivattu eli jouhevaa liikennettä. Mutta eihän sääntöjen vastaisesti ajavat ole muutenkaan tunnistaneet toimintansa seurauksia muulle liikenteelle, joten ei se tässäkään tilanteessa yllätys ole.
Tarkoittaako kommenttisi sitä, että kuulut noihin jotka ohittaa rajoituksen noustessa?
Olet oikeassa oman näkemyksesi ja ajotspasi perusteella, mutta se on harvinaista herkkua. Valitettavasti käytännössä usein esittämäsi merkit viittaa vahvasti kuljettajaan joka ei saa kärriään kiidytettyä rajoituksen osoittamaan vauhtiin seuraavan parin kilometrin aikana ehkei jopa lainkaan. Paras tapa on tosiaan heti kun on paikka niin ohi, toki mun tapauksessa sinun tarkka nopuksia nuodattavaa ajotyyliä ei tarvitse päätöksen teossa huomioida, koska en jää eteesi ja aiheuta sinulle ongelmia. Eli kuulut samaan koriiin kuin nämä säätäjäjät vaikkakin eri syystä. Nopeutesi on kuitekin alempi Välimatka alkaa kasvamaan heti.
Törmäsin tänään 'hyvin' ennakoivaan ajotapaan, joka yllätti. 50km/h alue, hyvä näkyyvyys, viiva suora tie, edessä kulkee auto, näen että noin 100m päässä jalankukija mahdollisesti tulee suojatielle. Jalankukija (aasialainen opiskelija)vatuloi ja empii meneekö vai. Edessä oleva auto päätti sitten tipuuttaa vautinsa yhden äkin reippaalla jarrutuksella kävelyvauhtiin noin 30m ennen risteystä. No onneksi oli väliä riittävästi. Toki ymmärrän hän halusi rohkaista jalankulkijan ylittämään tien, mutta pehmeämmällä jarruttamisella asian olisi voinut hoitaa turvallisemmin kokonaistilanteen osalta. Selvä todiste taas, että täällä pikku kylässä kuskit voi tehdä ihan mitä vaan.
Kaupungissa maalatut suojatiet ovat yleensä kolmenkympin alueella ja siinä hidastaminen on aika simppeli homma. Melko varovainen saa silti olla, jos liikenteessä on lapsia.
Järvenpään ja Hyvinkään välillä nopeusrajoitusmerkit vaihtelevat 50, 60, 70 ja 80 km/h eri tieosuuksilla, mikä tekee voimassa olevan nopeusrajoituksen seuraamisesta haastavaa.
@HybridRules kirjoitti:
Mitä tarkoitat, että inputtini autolleni sisältää kohtuuttoman paljon kohinaa?
Kikkailua sanoilla, rinnastaen signaalin prosessoinnin periaatteita ihmisen toimintaan. Kohinainen signaali sisältää paljon virhedataa.
Vaikkapa kuljettajan tähdätessä rajoitusnopeuteen tai oikeaan nopeuteen (?) niin heikolla osumatarkkuudella että poliisin puuttumiskynnys ylittyy.
Orjallisesti sääntöjen mukaan ajava ei myöskään onnistu aina tilannearviossaan ja on jopa mahdollista, että tekemisiään sääntöihin nojaava toimii vaarallisemmin kuin minä.
Täysin mahdollista. Pidän jopa todennäköisenä, että aika moni tuolla ulkona liikkuu vaarallisemmin kuin sinä. Ajokokemus korreloi riskien vähäisyyden kanssa noin 55 ikävuoteen saakka. Sen jälkeen onnettomuusriski lähtee kasvamaan kokeneillakin kuljettajilla.
Yksi esimerkki on helsinkiläinen jalankulkija, joka etenee suojatielle katsomatta ollenkaan tuleeko autoja vai ei. Koska sääntöjen mukaan hänellä on oikeus. Monta vuotta sitten Helsingissä kaahasi joku tyyppi muistaakseni mielenhäiriössä.
Hyvä esimerkki tilanteesta jossa omia oikeuksia tärkeämpää on pysyä elossa.
Herbet on epälooginen, kun puhuu auton nopeuden vaikutuksesta turvallisuuteen, mutta ei mainitse mitään paljon suuremmassa vaarassa liikkuvista polku- ja moottoripyöristä. En siis vastusta polku- enkä moottoripyöriä, mutta onhan se tosiasia, että ne ovat turvattomampia kuin autot.
Moottoripyörä on siitä källi laite, että se vastaa kuljettajansa toimintaan varsin jyrkästi, monessakin mielessä. Koska passiivista turvallisuutta on vain minimaalisesti, moottoripyörä on suunnilleen yhtä turvallinen kuin sen kuljettaja.
Motoristien kuolintilastot ovat ajoneuvomäärään nähden samaa luokkaa kuin autoilijoidenkin. Eroa syntyy suton eduksi siitä että moottoripyörillä todennäköisesti ajetaan keskimäärin vähemmän. Pyörän eduksi pitää laskea niiden liikkuminen lähes yksinomaan tilastollisesti vaarallisimpaan vuodenaikaan kesällä.
Lopputulema saattaa olla motoristin tappioksi, mutta ajokokemus korostuu paljon autoa rajummin. Motoristin ensimmäiset kilometrit ovat vasrallisia koska hän ei keskimäärin edes tiedä vielä mitä on tekemässä.
Jos katsotaan kokonaisuutta eikä vain henkilöauton liikenopeutta, niin huomion pitää todella olla muualla kuin henkilöautoissa ja niiden lievissä alle 20km/h rajoitusten ylityksissä maantienopeuksissa.
Minusta poliisin huomio saisi olla kernaasti vaarallisissa ajotapavirheissä, kuten väistämisvelvollisuuden laiminlyönti ja lyhyet etäisyydet.
Vaikka et ylinopeudellasi osuisikaan mihinkään, on silti kohtuullista kysyä kuinka paljon parannat omaa turvallisuuttasi nopeutta nostamalla?
--740 GLE
>
Ja miksi keskinopeutta pitäisi laskea tai miksi pitää toimia sääntöjen mukaan? Koska turvallisuutta halutaan parantaa ilman, että sitä parannettaisiin liikenteessä toimivien yksilöiden toimintaa parantamalla
Tästä olen täysin samaa mieltä!
Kyse lienee lähinnä rahasta? Nopeuksien rajoittaminen on halvempaa kuin kuljettajien sivistäminen ja ajoympäristön parantaminen. Siksi ei rakenneta väyliä kevyen liikenteen erottamiseksi moottoriajouvoliikenteestä ja poliisi keskittyy ajotapavalvonnan sijasta katselemaan valokuvia.
Tuntuu kuin viranomaisellakin olisi fatalistinen käsitys että onnettomuuksia sattuu eikä niille mitään mahda, joten alennetaan nopeuksia tuhojen vähentämiseksi.
Mediakampanja olisi valtiolle plussasummapeliä. Kun poliisi ja käräjäoikeudet alkavat kerätä ajokortteja talteen rikoslain säätämällä tavalla väistämisvelvollisuuden laiminlyönneistä tai saksalaistyyliin olemattomista turvaväleistä, lehdistö pitää kyllä huolen julkisuudesta heti kun ensimmäinen somejulkkis hönöilee itsensä kuntolomalle polkupyörällä. Törkeän Liikenneturvallisuuden Vaarantamisen maksimirangaistus on kaksi vuotta vankeutta. Jo lyhempikin kakku ylittää aivan varmasti uutiskynnyksen vaikka ensikertalainen kärsiikin sen ehdollisena.
@Herbert kirjoitti:
Tarkoittaako kommenttisi sitä, että kuulut noihin jotka ohittaa rajoituksen noustessa?
Minä vastaan myöntävästi, tosin ehdollisesti. Pimeässä rajoitus vaihtuu usein vielä valaistulla alueella, jolloin edelläni ajavasta pimeyden ruhtinaasta pääsee ohi hyvällä näkemällä. Toinen tilanne on hitaaksi profiloimani auto tai kuljettaja, jonka oletan kiihdyttävän reilusti minua hitaammin.
Tämän kysymyksen voi kysyä myös toisin päin, kuka keskeyttää jo aloittamansa kiihdytyksen idompaan rajoitusnopeuteen tai lykkää kiihdytyksen aloitusta ohitusaikeen havaittuaan?
Minulle tämä on toisinaan henkisesti vaikea paikka tunnistettuani omaa nopeuden alennustani paheksuvan tasanopeuskuskin joka haluaa edelleni rajoituksen noustessa mutta ei pääse silti ohituksen jälkeen alta pois.
@Herbert kirjoitti:
Tarkoittaako kommenttisi sitä, että kuulut noihin jotka ohittaa rajoituksen noustessa?
Toinen tilanne on hitaaksi profiloimani auto tai kuljettaja, jonka oletan kiihdyttävän reilusti minua hitaammin.
Tässähän taitaa olla ilmiön keskipiste. Nyt onkin kyse siitä, minkä lähtötiedon varassa toinen profiloidaan hitaaksi. Tukkirekasta ei voi erehtyä, mutta viime päivinä Yariksetkin ovat ohitelleet minua motarilla. Joa auton perusteella ei voi päätellä, jäljelle jää alemmalla rajoituksella maltillinen nopeus. Täällähän ylinopeuskuskit kertovat, miten tilannenopeutta noudatetaan kurinalaisesti ja muutenkin alemman rajoituksen nopeuksia. Tällöin hidas nopeus ei pitäisi profiloida kuskia hitaaksi, etenkin työmaan kohdalla se on vain vastuullisuutta. Silti nämä ohittelijat ovat niitä, jotka saavat ohitettavan kiinni hitaalla osuudella.eli joku mättää pahasti tässä ajatusketjussa.
Tämän kysymyksen voi kysyä myös toisin päin, kuka keskeyttää jo aloittamansa kiihdytyksen idompaan rajoitusnopeuteen tai lykkää kiihdytyksen aloitusta ohitusaikeen havaittuaan?
En muista olleen tarvetta, mutta voin hidastaa kiihdytystä, jos kaveri ei näytä pärjäävän ilman apua.
@Herbert kirjoitti:
Mennään aikajärjestyksessä. Ohitukseen tarvitaan jokin ajatus, että ohitus on tarpeellinen. Tässä sitä ei ole. Ohittaja ei mistään voi tietää, mitä nopeutta ohitettava aikoo työmaan jälkeen ajaa. Ohituspäätös syntyy ilmeisesti, kun edessä ajetaan työmaa-alueella hitaammin kuin itse toivoisi.
Kun ohituspäätös tehdään ilman perusteita, tuloksena on tilanne, jossa ohitettava kiihdyttää ohituksen aikana. Vaihtoehtoisesti ohittaja pakottaa ohitettavan lykkäämään kiihdytystään eli jatkamaan korkeamman rajoituksen alueella alhaisemmalla nopeudella. Kaikki tällainen on ihan jotain muuta kuin mitä täällä on kaivattu eli jouhevaa liikennettä. Mutta eihän sääntöjen vastaisesti ajavat ole muutenkaan tunnistaneet toimintansa seurauksia muulle liikenteelle, joten ei se tässäkään tilanteessa yllätys ole.
Tarkoittaako kommenttisi sitä, että kuulut noihin jotka ohittaa rajoituksen noustessa?
Olet oikeassa oman näkemyksesi ja ajotspasi perusteella, mutta se on harvinaista herkkua. Valitettavasti käytännössä usein esittämäsi merkit viittaa vahvasti kuljettajaan joka ei saa kärriään kiidytettyä rajoituksen osoittamaan vauhtiin seuraavan parin kilometrin aikana ehkei jopa lainkaan.
Kysyn, kun en ole vama, ymmärsinkö oikein.
Epäiletkö minun kiihdyttävän noin hitaasti, koska tyydyn taloudellisuuden takia usein motarilla hyvin lievästi* suurinta sallittua alempaan nopeuteen?
*HR:n määritelmä 20 ylinopeudelle on lievä, etkä sinäkään kai suuria ylinopeuksia käytä.
Paras tapa on tosiaan heti kun on paikka niin ohi, toki mun tapauksessa sinun tarkka nopuksia nuodattavaa ajotyyliä ei tarvitse päätöksen teossa huomioida, koska en jää eteesi ja aiheuta sinulle ongelmia.
Kirjaesimerkki siitä, miten yksi säätäjä mahtuu sekaan, sääntöjen vastainen ajotapa perustuu siihen, että ennakoi muiden noudattavan sääntöjä. Kun toinen osuu paikalle, ollaan pulassa. Kumpi on väärässä, jos jatkankin kiihdytystä yhtä kovaan nopeuteen kuin sinä.
Epäiletkö minun kiihdyttävän noin hitaasti, koska tyydyn taloudellisuuden takia usein motarilla hyvin lievästi* suurinta sallittua alempaan nopeuteen?
Havainto on yleinen, kyllä joskus tulee yllätyksiä, että ennakkoarvelu ei osu. Harvoin kyllä, että sen vuoksi muutaisin mitään. Käyttämäsi 105km/h menee kyllä mun asteikolla kerhoon, nopeusrajoitusta ei saavuteta koskaan., kiihdytitpä sitten ripeasti tai et, ei väliä.
No keskiviikkoiltana arvasin väärin hieman toisin. Tiellä on pätkä, jossa oli ohitukaista (100km/h), edellä meni auto ja ohitimme rekan ja pari henkilöautoa, liikenettä oli vähän. Edessänin auto eteni mukavaa 115-120km/h vauhtia. Ajattelin, että tämä on hyvä, ajetaan perässä, koska ohittaminen voisi mennä tiiukalle pienen nopeuseron vuoksi, tai sitten olisi pitänyt ajaa hetki selvästi reippaamin kuin 120km/h, joka ei ole suosikkini. Yllätys oli, että kahden kaistan päätyessä yhdeksi samalla hetkellä jarruvalot syttyi ja matka jatkui 100km/h vauhdilla. No en ihastunut asiasta kovin, koska matkaa oli kuitenkin vielä yli 100km jäljellä ja kello puoli yksitoista. Mietin,että kohta tulee Kouvola käätyiskö pois edestä, vai jatkaako saamaan suuntaan kuin itsekin. Päädyin jälkimmäiseen, sillä ajoihan hän reipaasti ohituskasitalla autoista ohi eli hän jatkaa matkaa vielä pitkään. Tie on hyvin tuttu niin pääsin harmisttuksesta sopivasti ohi heti nopeuskameran jälkeen (nopeus tippui vielä lisää kameran vuoksi). Ei siinä mitään näitä on nähty. Yllätys oli, että seuraavassa risteyksessä noin 600m kuluttua , vilku oikealle ja kääntyi pois.
Paras tapa on tosiaan heti kun on paikka niin ohi, toki mun tapauksessa sinun tarkka nopuksia nuodattavaa ajotyyliä ei tarvitse päätöksen teossa huomioida, koska en jää eteesi ja aiheuta sinulle ongelmia.
Kirjaesimerkki siitä, miten yksi säätäjä mahtuu sekaan, sääntöjen vastainen ajotapa perustuu siihen, että ennakoi muiden noudattavan sääntöjä. Kun toinen osuu paikalle, ollaan pulassa. Kumpi on väärässä, jos jatkankin kiihdytystä yhtä kovaan nopeuteen kuin sinä.
>
En ole pulassa ko. tilanteessa ensinkään. Jos jatkat reipasta kiihdytystä, ei mulla ole mitään vaikeuksia höllätä. Ohittaminen ei ole mikään tavoite, perille pääsy on.
Kyllä virhearvointeja tapahtuu, harvoin mutta kyllä tottakai. Jos toinen kiihdyttää reippaasti jo pieni löysääminen riittää ja kiihdyttäjän takaa löytyy hyvin tilaa. Tämä ei ole lopullinen tilanne, sillä hyvin hyvin harvoin tälläinen kiihdyttelijä häipyy horisonttiin vaan vauhti alkaa hiipumaan jo ensimmäiseen kilometrin aikana. Sitten ollaan sen kysymyksen äärellä, että onko edellä olevassa autossa joku jolla on tapana leikkiä liikenteessä vai miten eteenpäin. Jos vauhtia ei löydy hetkeen (~2km) ja se on tasaista, auto ei ole ns. nuorisokiesi, menen ohi. Toisaalta minkäänlainen nokittelu ja typerä leikkiminen ei kiinnosta tippaakaan. Tämän hetkinen auto on sen verran tehokas, että itse hillintää pitää olla paljon. Tilanteissa olisi äärimmäisen helppo mutta typerä ratkaisu jättää kiihdyttelijä ns. nielemään pölyä. Se tarkoitaisi, että mittariauton osuessa paikalle siirtyminen jalankulkijaksi tapahtuisi samassa yhteydessä. Muistuu mieleen nuoruus mottoripyörällä, tälläiseen kiihdyttelyyn tottuu nopeasti ja siitä tulee paha tapa, joka 100% varmasti johtaa edellä mainituun lopputulokseen mittarimiesten kanssa. Kokemus on toki 35 vuoden takaa mutta kuitenkin opettavainen.
@Herbert kirjoitti:
Tarkoittaako kommenttisi sitä, että kuulut noihin jotka ohittaa rajoituksen noustessa?
Toinen tilanne on hitaaksi profiloimani auto tai kuljettaja, jonka oletan kiihdyttävän reilusti minua hitaammin.
Tässähän taitaa olla ilmiön keskipiste. Nyt onkin kyse siitä, minkä lähtötiedon varassa toinen profiloidaan hitaaksi. Tukkirekasta ei voi erehtyä, mutta viime päivinä Yariksetkin ovat ohitelleet minua motarilla.
Nyt mennään niin epävarmalla alueella etten edes yritä rakentaa varmasti toimivaa algoritmia vaan katson vain selkeitä ääripäitä. Arvaan rajoitetun kuorma-auton tai "pikku käpiäisen" hitaaksi. Jos se sattuu olemaan sleeper GR, sitten myönnän erehdykseni ja palaan itseäni nopeamman taakse.
Sama toimii loistavasti myös risteyksen jälkeen kapenevalle tielle kiihdytettäessä. Ripeä lähtöni varmistaa vapaan tilan jonka olen valmis ottamaan rinnaltani lähtevän edestä tai takaa. Jos pääsen edelle, saan risteyksen jälkeen valita kaistan vapaasti. Jos jään toiseksi, minua nopeampi lähtijä saa minun puolestani ajatella voittaneensa kisan, mutta hänen takanaan on silloin hyvin tilaa ja saan silloinkin valita kaistan vapaasti. Kaksi hereillä olevaa kuljettajaa peräkkäin samassa valoristeyksessä on Suomessa levitaatiomummon ja boogiemanin tapainen harvinaisuus.
Joa auton perusteella ei voi päätellä, jäljelle jää alemmalla rajoituksella maltillinen nopeus.
Jää myös epävarma ajotapa, pumppujalkana seilaava nopeus ja pienet rajoitukset ylinopeudella ja isommat aiheettoman hitaasti ajava tasanopeuskuski.
Nämä ovat kaikki epävarmoja kriteereitä, mutta myönnän käyttäväni niitä kahden vaiheilla olevan ohituspäätökseni tukena. En tietenkään ohituspaikan valintaan vaan päättääkseni ohitanko vai en.
Sen olen itsekin huomannut että satasen alueella ohittamillani on usein hyvä valmius ajaa minua nopeammin vaikkapa tietyön vuoksi alennetun nopeuden kohdalla.
Epäiletkö minun kiihdyttävän noin hitaasti, koska tyydyn taloudellisuuden takia usein motarilla hyvin lievästi* suurinta sallittua alempaan nopeuteen?
No keskiviikkoiltana arvasin väärin hieman toisin. Tiellä on pätkä, jossa oli ohitukaista (100km/h), edellä meni auto ja ohitimme rekan ja pari henkilöautoa, liikenettä oli vähän. Edessänin auto eteni mukavaa 115-120km/h vauhtia. Ajattelin, että tämä on hyvä, ajetaan perässä, koska ohittaminen voisi mennä tiiukalle pienen nopeuseron vuoksi, tai sitten olisi pitänyt ajaa hetki selvästi reippaamin kuin 120km/h, joka ei ole suosikkini. Yllätys oli, että kahden kaistan päätyessä yhdeksi samalla hetkellä jarruvalot syttyi ja matka jatkui 100km/h vauhdilla.
Tämän tilanteen olisin välttänyt itse ajamalla 100. Kun toinen ajaa 115, pääsee karkuun, eikä jarrutteluista ole vaivaa.
Paras tapa on tosiaan heti kun on paikka niin ohi, toki mun tapauksessa sinun tarkka nopuksia nuodattavaa ajotyyliä ei tarvitse päätöksen teossa huomioida, koska en jää eteesi ja aiheuta sinulle ongelmia.
Kirjaesimerkki siitä, miten yksi säätäjä mahtuu sekaan, sääntöjen vastainen ajotapa perustuu siihen, että ennakoi muiden noudattavan sääntöjä. Kun toinen osuu paikalle, ollaan pulassa. Kumpi on väärässä, jos jatkankin kiihdytystä yhtä kovaan nopeuteen kuin sinä.
>
En ole pulassa ko. tilanteessa ensinkään. Jos jatkat reipasta kiihdytystä, ei mulla ole mitään vaikeuksia höllätä. Ohittaminen ei ole mikään tavoite, perille pääsy on.
Ei kovin hyvä juttu joutua keskeyttämään ohitus. Arvaanko oikein, että kynnys on suurempi kuin jättää ohittaja nielemään pölyä.
Yhtä kaikki, melkoiseen vaihtoehtoviidakkoon ohittaja itsensä ajaa vain siksi, ettei anna ensimmäiselle mahdollisuutta näyttää, mitä aikoo. Ei se kahta kilometriä tarvitse, 10 sekuntia riittää. EAK:ssa tuskin kannustetaan näihin ohituksiin, 740 GLE palstan ainoana koulutettuna kuskina voi tämän varmentaa.
Tämän tilanteen olisin välttänyt itse ajamalla 100. Kun toinen ajaa 115, pääsee karkuun, eikä jarrutteluista ole vaivaa.
Ehdottomasti tuossa tilanteessa surkein vaihtoehto omasta näkövinkkelistä. Tuossa oli mahdollisuuus päästä edellä hitaasti ajavista autoista turvallisesti ohi. Jos saa valita, ohitan mieluumin valaistulla tiesuudella, jossa ei ole vastaan tulijoita kuin pimeässä 2-kaistaisella tiellä, vaikka tie olisi tuttu.
Ei kovin hyvä juttu joutua keskeyttämään ohitus. Arvaanko oikein, että kynnys on suurempi kuin jättää ohittaja nielemään pölyä.
Juu eihän ohituksen keskeytys ole koskaan tavoite, jos olisi niin miksipä sitä edes lähtisi ohittamaan. Toisaalta varasuunnitelma pitää olla, hidastaminen ei ole huono vaihtoehto. Kynnyksen ohituksen keskeyttämiseen määrittää nopeus, jos ohitettava selkeästi kiihdyttää ja vauhtia alkaa +20km/h rajoitus ja ohituksen päättämiseen tarvitsisi poljinta painaa merkiitävästi syvempää, keskeytän. Autossa kyllä löytyisi kiihdyttämiseen voimaa. Rollsissa sitä on 'riittävästi', tässä on 'liikaa' (100-140km/h 3s).
Eli tavoittelet 115-120 matkavauhtia pimeällä maantiellä. Se kai vastaa käsitystäsi sopivasta tilannenopeudesta. Ei kannata ihmetellä, jos moni on eri mieltä hyvästä tilannenopeudesta.
@Herbert kirjoitti:
Eli tavoittelet 115-120 matkavauhtia pimeällä maantiellä. Se kai vastaa käsitystäsi sopivasta tilannenopeudesta. Ei kannata ihmetellä, jos moni on eri mieltä hyvästä tilannenopeudesta.
Kyllä 110-115km/h, josta vauhtia alaspäin:sää, hirvivaara, sumu, sade. Hirviaita-alueilla 115-120km/h (100km/h), ja samalla tavalla alaspäin olojen heiketessä. Tämä siis kesällä, kohtahan nuo vauhdit tippuu sen 20km/h.
@Herbert kirjoitti:
Eli tavoittelet 115-120 matkavauhtia pimeällä maantiellä. Se kai vastaa käsitystäsi sopivasta tilannenopeudesta. Ei kannata ihmetellä, jos moni on eri mieltä hyvästä tilannenopeudesta.
Ja paljonko itse tingit nopeudesta pimeällä maantiellä 80/100km/h kesäkelissä. Moottoritiellä ajat 105km/h päivällä, paljonko yöllä on asialkinen nopeus?
@Herbert kirjoitti:
Mennään aikajärjestyksessä. Ohitukseen tarvitaan jokin ajatus, että ohitus on tarpeellinen. Tässä sitä ei ole. Ohittaja ei mistään voi tietää, mitä nopeutta ohitettava aikoo työmaan jälkeen ajaa. Ohituspäätös syntyy ilmeisesti, kun edessä ajetaan työmaa-alueella hitaammin kuin itse toivoisi.
Kun ohituspäätös tehdään ilman perusteita, tuloksena on tilanne, jossa ohitettava kiihdyttää ohituksen aikana. Vaihtoehtoisesti ohittaja pakottaa ohitettavan lykkäämään kiihdytystään eli jatkamaan korkeamman rajoituksen alueella alhaisemmalla nopeudella. Kaikki tällainen on ihan jotain muuta kuin mitä täällä on kaivattu eli jouhevaa liikennettä. Mutta eihän sääntöjen vastaisesti ajavat ole muutenkaan tunnistaneet toimintansa seurauksia muulle liikenteelle, joten ei se tässäkään tilanteessa yllätys ole.
Tarkoittaako kommenttisi sitä, että kuulut noihin jotka ohittaa rajoituksen noustessa?
Sinun esimerkkisi koski moottoritietä ja tilannetta, jossa sinun takana olevat olivat jo nähneet, että vedit yksin jonoa perässäsi. Sinähän kerroit kaikkien edessäsi olleiden kaikonneen. On ymmärrettävää, että sinun takana tulleet tulkitsivat sinun ajavan ns. hidastellen. Kun motarin olosuhteet palasivat normaaleiksi, niin takanasi tulleet kiihdytivät rajoituksen nopeuteen tai vähän siitä yli. Varmaankin sinä jatkoit valitsemallasi linjalla hissukseen kiihdytellen ja toiset menivät ohi. Varsinkaan moottoritiellä ohituksella ei pitäisi olla sinulle mitään haittaa. Edessäsi ei ollut ketään, joten sait kiihdyttää ihan omaan tahtiin ja ohittajat saivat kiihdyttää omaan tahtiinsa. Minusta kerroit oikein hyvän esimerkin juohevasta liikenteestä Win-win -tilanne, ketään ei häiritty, kukaan ei häirinnyt.
Rajoituksen vaihtumisen kohta on otollisin paikka ohitukseen, mutta moottoritiellä se ei olisi tarpeen, ellei edellä oleva vatuloi.
Jos olen suunnitellut ohittavani edellä ajavan, niin rajoituksen muuttuminen ylöspäin +20km/h (80->100 tai 100->120), on monesti paras ja turvallisin paikka ohitukseen. Ohittajan nopeus asiallisesti kiihtyvällä autolla voi olla hetkellisesti melkein 40km/h suurempi kuin ohitettavan ilman, että ohittajan tarvitsee ajaa merkittävää ylinopeutta. Aika typerää olisi odottaa, että edellä menevä saa hilattua nopeutensa uuden rajoituksen nopeuden lähellä ja ohittaa vasta sitten.
Ohitettava ja ohittaja ovat ajaneet peräkkäin jo ennen ohitustilannetta ja ohittaja ei ole ollut samaa mieltä ohitettavan kanssa nopeuden valinnasta. Ohitus kannattaa aina tehdä mahdollisimman turvallisessa paikassa.
Vedin jonoa, koska muut olisivat halunneet ajaa selvästi ylinopeutta työmaan kohdalla. En vetänyt jonoa ennen työmaata.
Mitä nopeusvalintani kertoo ajonopeudesta muualla? Ei sitten yhtään mitään. Onhan täälläkin ylinopeuskuskit kehuneet, miten noudattavat rajoituksia hitaammilla alueilla tai muissa eritystilanteissa. Jos siis ohituspäätös 120 aluetta varten tehdään 30 alueen perusteella, olette juuri allekirjoittaneet täydellisen puutteen perusteille ohittaa eli ratkaisunne on täysin vailla logiikkaa. Jää myös epäilys siitä, että kuulutte porukkaan, joka ajaa 30 km/h ylinopeutta työmaalla, kun edes suunnilleen rajoitusta noudattava leimautuu hitaaksi. Sinä teit myös täydellisen virhearvion minun ajotavastani. 539:n kohdalla jo hämmästelin, miten taloudellisuusperusteella tehty nopeusvalinta (105) johtaa kuvitelmaan hitaasta kiihdytyksestä.
Jos ohittaja ottaa vastuun siitä, ettei jää ohitettavan viereen junnaamaan, ei se toki mitään haittaa. Mutta kuten näyttöä tilannetajun puutteesta on esitetty roppakaupalla, muukin lopputulos on todennäköinen. Kerroinhan jo yhdestä tyypistä, joka jäi eteeni. Halusi siis noudattaa rajoitusta, mutta ei malttanut jäädä odottamaan, mikä on minun nopeusvalintani. Ohi piti päästä 120 alueella, koska työmaalla rajoitus ei kelvannut. Joko huomaatte kuvion typeryyden, vai tarvitaanko vielä paksumpaa rautalankaa?
@Herbert kirjoitti:
Yhtä kaikki, melkoiseen vaihtoehtoviidakkoon ohittaja itsensä ajaa vain siksi, ettei anna ensimmäiselle mahdollisuutta näyttää, mitä aikoo. Ei se kahta kilometriä tarvitse, 10 sekuntia riittää.
Totta. Valitseepa kuinka tahansa, aina pitää olla valmis muuttamaan päätöstään uuden tiedon valossa.
EAK:ssa tuskin kannustetaan näihin ohituksiin, 740 GLE palstan ainoana koulutettuna kuskina voi tämän varmentaa.
Juuri tätä tilannetta en muista käsitellyn enkä voi olla varma eikö ole puhuttu vai menikö se kohta minulta ohi? Pragmaattisesti on hyväksytty että ohituksia tapahtuu ja niistä ehjänä selviämiseen on annettu hyviä neuvoja, mutta tämän kilpatilanteen täsmäohjeiden puuttuessa joudun hieman soveltamaan.
Se on sanottu hyvin selkeästi sekä yleisesti että erityisesti ohittamiseen liittyen, että havaintomme vanhenevat nopeasti. Havaintoihin "kiinni jääminen" on vaarallista, koska tilanteen eläessä koko ajan, kullakin hetkellä tärkein havaittava asia muuttuu jatkuvasti. Esimerkkinä tästä on käytetty jonon ohitusta. Vaikka useamman auton voi ohittaa käymättä oikealla puolella, jonon ohitus ei ole silti yksi atomaarinen operaatio vaan jokainen ohitus pitää arvioida alusta lähtien uutena tilanteenaan viimeisimmän tiedon valossa eikä painaa säkki päässä satoja metrejä aiemmin tehdyllä tilannearviolla väkisin aiemmin otettuun tavoitteeseen saakka.
Eikö sama periaate voisi päteä myös puheena olevassa kilvoittelutilanteessa jossa molemmat päättävät nostaa nopeuttaan? Jos aiempi oletus osoittautuu vääräksi (kummalla tahansa), sitten tehdään uusi valinta kun saadaan lisää tietoa aiheesta? Tämä tietenkin vaatii kykyä asettua nopeamman taakse vapautuneeseen reiluun tilaan.
@Herbert kirjoitti:
Eli tavoittelet 115-120 matkavauhtia pimeällä maantiellä. Se kai vastaa käsitystäsi sopivasta tilannenopeudesta. Ei kannata ihmetellä, jos moni on eri mieltä hyvästä tilannenopeudesta.
Ja paljonko itse tingit nopeudesta pimeällä maantiellä 80/100km/h kesäkelissä. Moottoritiellä ajat 105km/h päivällä, paljonko yöllä on asialkinen nopeus?
@Herbert kirjoitti:
Eli tavoittelet 115-120 matkavauhtia pimeällä maantiellä. Se kai vastaa käsitystäsi sopivasta tilannenopeudesta. Ei kannata ihmetellä, jos moni on eri mieltä hyvästä tilannenopeudesta.
Kyllä 110-115km/h, josta vauhtia alaspäin:sää, hirvivaara, sumu, sade. Hirviaita-alueilla 115-120km/h (100km/h), ja samalla tavalla alaspäin olojen heiketessä. Tämä siis kesällä, kohtahan nuo vauhdit tippuu sen 20km/h.
HR:n ilmaisua lainatakseni generoit ohituksia jopa pimeässä, jolloin ohittaminen on valoisaan verrattuna vaikeampaa. Kaikki ohituksethan ei kuitenkaan osu valaistun risteysalueen jälkeisiin kohtiin.
Samaan ohitusten generoimiseen syyllistyy myös HR, vaikka moottoritiellä minun hyvin lievästi alle suurimman sallitun oli suuren huomion arvoinen asia nimenomaan ohitusren generoimisen takia.
@Herbert kirjoitti:
Heh, tuossa on jotakin tuttua. Mutta miten "viestität" takana tulevalle, että sinulla on varmasti sama intressi kiihdyttää norminopeuteen kuin takanasi tulevalla, eikö sen luulisi olevan oletus tällekin? Usein näissä tilanteissa huomaa työntämistä, kun takana vissiin ajatellaan jotakin tyyliin "no-mikset-sä-jo-mene-siitä"-tyyppistä viestintää. Ja mitä väärää on kiihdyttää työmaan jälkeen, kun se vielä nopeusrajoitusliikennemerkein sallitaan vasta. Ehkä et "sovella" tarpeeksi?
Tuollainen on sukua tilanteille, joissa olet tulossa motarille pitkää liittymää pitkin useamman muun kanssa. Päästyäsi motarille asti joudutkin kiihdytyksen sijaan jäämään päätiellä ajavan, rajoitusnopeutta hitaammin ajavan ajoneuvon taakse. Et siis pääse kiihdyttämään suoraan vaikka 120:een. Esim. vasemman kaistan ohittajien (rajoitusnopeutta ajavia) takia et pääse kiihdyttämään motarinopeuteen ihan heti myöskään. Ja joskus jäät oikealle taakse vain varmistamaan, että kaista on tosiaan tyhjä kunnes itse ohitat.
No eikös sieltä joku "kiireisempi" samasta liittymästä tullut lähde ohittamaan, kun "noi hidastelee edessä". Kyse voi olla oikeasti sekunneista, että itse havainnoit tilanteen turvalliseksi ohittaa ja kiihdyttää, olet jo vilkkua laittanut päälle ja lähes kääntymässä vasemmalle. Mutta kun pitää vetää liinat kiinni noiden "nopeiden autojen" takia.
En tiedä onko termi kohteliaisuus tässä kohtaa hyvä, mutta itse ajattelen vastaavassa tilanteessa "first in first out" -toimimista: jos näen ettei edellä mennyt samasta sattuneesta syystä pääse heti ohi vasemmalta, niin ilman rautalankaa tajuan, että normaalisti sekin pyrkisi ohittamaan hitaan, mutta kun ekana ehti motarille, niin ohittakoot myös sen hitaamman. Sen verran voi havainnoida edellä ajamista ja varmistaa takana olevan tilaa myös. Jos jonkun hetken jälkeen edellä oleva ei käytä tilaisuuksiaan, niin sitten lähden itse ekana ohi kuitenkin. Mutta senkin "signaalin" on oltava aika selvä.
Tässä ei ole kyse siitä, mitä minä haluan, kyse on vain tilanteita liikenteessä.
Täällä käydään jatkuvaa vääntöä siitä, miten eri kuskit kunnioittavat milloin mitäkin sääntöjä ja rajoituksia. Rajoitusnopeus taitaa olla prosenteilla laskien kärjessä.
Mutta kyllä tuollaista näkee kanssa. Sellaista se on... Olisko asennekysymys?
Kikkailua sanoilla, rinnastaen signaalin prosessoinnin periaatteita ihmisen toimintaan. Kohinainen signaali sisältää paljon virhedataa.
Vaikkapa kuljettajan tähdätessä rajoitusnopeuteen tai oikeaan nopeuteen (?) niin heikolla osumatarkkuudella että poliisin puuttumiskynnys ylittyy.
Täysin mahdollista. Pidän jopa todennäköisenä, että aika moni tuolla ulkona liikkuu vaarallisemmin kuin sinä. Ajokokemus korreloi riskien vähäisyyden kanssa noin 55 ikävuoteen saakka. Sen jälkeen onnettomuusriski lähtee kasvamaan kokeneillakin kuljettajilla.
Hyvä esimerkki tilanteesta jossa omia oikeuksia tärkeämpää on pysyä elossa.
Moottoripyörä on siitä källi laite, että se vastaa kuljettajansa toimintaan varsin jyrkästi, monessakin mielessä. Koska passiivista turvallisuutta on vain minimaalisesti, moottoripyörä on suunnilleen yhtä turvallinen kuin sen kuljettaja.
Motoristien kuolintilastot ovat ajoneuvomäärään nähden samaa luokkaa kuin autoilijoidenkin. Eroa syntyy suton eduksi siitä että moottoripyörillä todennäköisesti ajetaan keskimäärin vähemmän. Pyörän eduksi pitää laskea niiden liikkuminen lähes yksinomaan tilastollisesti vaarallisimpaan vuodenaikaan kesällä.
Lopputulema saattaa olla motoristin tappioksi, mutta ajokokemus korostuu paljon autoa rajummin. Motoristin ensimmäiset kilometrit ovat vasrallisia koska hän ei keskimäärin edes tiedä vielä mitä on tekemässä.
Minusta poliisin huomio saisi olla kernaasti vaarallisissa ajotapavirheissä, kuten väistämisvelvollisuuden laiminlyönti ja lyhyet etäisyydet.
Vaikka et ylinopeudellasi osuisikaan mihinkään, on silti kohtuullista kysyä kuinka paljon parannat omaa turvallisuuttasi nopeutta nostamalla?
--740 GLE
Ajoit siis kerrankin kuten HybridRules. Eihän hänkään tuossa tilanteessa tunnelissa olisi ylittänyt 35 kmh nopeutta, mikäli aiempaan kirjoitukseen on uskominen. Vai olisiko sittenkin?
Minä en epäile, etteikö moottoripyöränsä hallinan omaksunut kuski pärjää liikenteessä aivan hyvin. Samoin kuin tolkun pyöräilijäkin.
Mutta Herberthän ei puhu yksilöiden toiminnan tasosta vaan liikenteen kokonaisuudesta. Siis samaa kuin TeeCee, että kun liikenteen keskinopeutta lasketaan, niin taivas aukeaa. Ja miksi keskinopeutta pitäisi laskea tai miksi pitää toimia sääntöjen mukaan? Koska turvallisuutta halutaan parantaa ilman, että sitä parannettaisiin liikenteessä toimivien yksilöiden toimintaa parantamalla vaikkapa kuljettajien asennetta ohjaamalla. Herbertin mielestä turvallisuus paranee säätämällä ja noudattamalla sääntöjä, jotta kuljettajan ei tarvitse itse ajatella ja ottaa vastuuta vaan voi vedota sääntöön ja seurata sitä. Tässä yhteydessä Herbert on kuitenkin erittäin epälooginen, koska ei ole huolissaan niistä tienkäyttäjistä, jotka ovat lähtökohtaisesti heikoimmassa asemassa eli liikkuvat ilman suojakuorta ja turvatyynyjä jne. Sen sijaan Herbert keskittyy autojen ja lähinnä henkilöautojen nopeuden ilmiöihin ja erilaisten sääntöjen noudattamiseen silloinkin, kun säännön säätämisen syynä oleva tilanne ei ole päällä. Sääntöä pitää siis noudattaa säännön itsensä vuoksi ja samaten nopeusrajoituksia pitää noudattaa, koska niitä pitää noudattaa. Toinen tapa ajatella on, että ottaa huomioon vallitseva tilanne ja suhteuttaa säännöt siihen. Tietenkin omalla vastuulla polisivoimien suhteen. Sääntöjen on oltava kategorisia ainakin useimpien, koska muuten jouduttaisiin jatkuvasti väittelemään rikottiinko sääntöä vai ei. Valistunut poliisi ei puutu, tiukkapipopoliisi saattaa puuttua, jos kuski ajaa ok, mutta ei aivan säännön mukaan. Herbertin ajattelu yltää vain siihen, että sääntöjä pitää noudattaa.
HR ajaa 60km/h ja alle nopeudet pyrkien noudattamaan nopeutta rajoitus +5, jos ei ihan rajoituksen mukaan. Tietyöalueella ollaan toisten työpaikalla ajelemassa ja kyllä silloin erityisesti on noudatettava nopeutta sen mukaisesti eli oikeaa tilannenopeutta. HR myöntää, että kokee koettelemukseksi ajaa tietyörajoituksen mukaan silloin, kun ketään ei ole työpaikallaan ja silloin kun tietyörajoitus alkaa jo, kun varsinaiselle työmaalle on vielä pitkästi matkaa ja samaten kuin silloin, jos rajoitus on voimassa pitkästi työmaan päättymisen jälkeen.
Eikö olekin ihan fiksua ohittaa edellä ajava silloin, kun se on helpointa? Kuvaamassasi tapauksessa ei kai sinulle ole mitään vaivaa tai haittaa siitä, että sinut ohitetaan, kun nopeudet ovat vielä alhaiset. Vai miksi kiinnität huomiota tuollaisiin ohituksiin? Sinähän väität, ettet aja ylinopeuksilla, joten et varmaankaan joudu ohittamaan tätä sinut ohittanut jatkossa?
Sanoisin, ettei takana tulevalle tarvitse viestiä erikseen. Jos ohittaa eikä jää sinun eteesi heti sen jälkeen tientukoksi, niin mitä väliä vaikka ohittaa?
Mennään aikajärjestyksessä. Ohitukseen tarvitaan jokin ajatus, että ohitus on tarpeellinen. Tässä sitä ei ole. Ohittaja ei mistään voi tietää, mitä nopeutta ohitettava aikoo työmaan jälkeen ajaa. Ohituspäätös syntyy ilmeisesti, kun edessä ajetaan työmaa-alueella hitaammin kuin itse toivoisi.
Kun ohituspäätös tehdään ilman perusteita, tuloksena on tilanne, jossa ohitettava kiihdyttää ohituksen aikana. Vaihtoehtoisesti ohittaja pakottaa ohitettavan lykkäämään kiihdytystään eli jatkamaan korkeamman rajoituksen alueella alhaisemmalla nopeudella. Kaikki tällainen on ihan jotain muuta kuin mitä täällä on kaivattu eli jouhevaa liikennettä. Mutta eihän sääntöjen vastaisesti ajavat ole muutenkaan tunnistaneet toimintansa seurauksia muulle liikenteelle, joten ei se tässäkään tilanteessa yllätys ole.
Tarkoittaako kommenttisi sitä, että kuulut noihin jotka ohittaa rajoituksen noustessa?
Säännöillä ohjataan liikennettä. Siinä yksilön ratkaisuilla voi olla niin vähäinen vaikutus, ettei se riitä motivoimaan sääntöjen noudattamiseen. Sinä olet siitä kirjaesimerkki.
Erikoista mustavalkoisuutta. Jos me puhutaan sääntöjen noudattamisen merkityksestä, me ei puhuta muista tavoiteltavista asioista. Ei se silti sulje niitä pois.
Tuo on sinun omituisen mielikuvituksesi tuotetta. Kerrotko yhdenkin viittauksen, jonka perusteella mielestäni kuljettajan ei tarvitse ottaa vastuuta.
Huomaat itsekin, että parhaiten heikoimpia suojaa säännöt. Koska liikenteessä ohjataan massoja, jatkuva soveltaminen kävisi mahdottomaksi. Poliisi olisi voimaton, koska aina riittää selittelijöitä, miksi sääntöjen vastainen toiminta juuri sillä hetkellä oli ok.
Kolmas tapa on todeta, että säännöt ovat huonoja ja yrittää vaikuttaa siihen, että sääntöjä muutettaisiin. Mitä ehdotat nopeusrajoitusjärjestelmän tilalle?
Olet oikeassa oman näkemyksesi ja ajotspasi perusteella, mutta se on harvinaista herkkua. Valitettavasti käytännössä usein esittämäsi merkit viittaa vahvasti kuljettajaan joka ei saa kärriään kiidytettyä rajoituksen osoittamaan vauhtiin seuraavan parin kilometrin aikana ehkei jopa lainkaan. Paras tapa on tosiaan heti kun on paikka niin ohi, toki mun tapauksessa sinun tarkka nopuksia nuodattavaa ajotyyliä ei tarvitse päätöksen teossa huomioida, koska en jää eteesi ja aiheuta sinulle ongelmia. Eli kuulut samaan koriiin kuin nämä säätäjäjät vaikkakin eri syystä. Nopeutesi on kuitekin alempi Välimatka alkaa kasvamaan heti.
Törmäsin tänään 'hyvin' ennakoivaan ajotapaan, joka yllätti. 50km/h alue, hyvä näkyyvyys, viiva suora tie, edessä kulkee auto, näen että noin 100m päässä jalankukija mahdollisesti tulee suojatielle. Jalankukija (aasialainen opiskelija)vatuloi ja empii meneekö vai. Edessä oleva auto päätti sitten tipuuttaa vautinsa yhden äkin reippaalla jarrutuksella kävelyvauhtiin noin 30m ennen risteystä. No onneksi oli väliä riittävästi. Toki ymmärrän hän halusi rohkaista jalankulkijan ylittämään tien, mutta pehmeämmällä jarruttamisella asian olisi voinut hoitaa turvallisemmin kokonaistilanteen osalta. Selvä todiste taas, että täällä pikku kylässä kuskit voi tehdä ihan mitä vaan.
Kaupungissa maalatut suojatiet ovat yleensä kolmenkympin alueella ja siinä hidastaminen on aika simppeli homma. Melko varovainen saa silti olla, jos liikenteessä on lapsia.
Järvenpään ja Hyvinkään välillä nopeusrajoitusmerkit vaihtelevat 50, 60, 70 ja 80 km/h eri tieosuuksilla, mikä tekee voimassa olevan nopeusrajoituksen seuraamisesta haastavaa.
>
Tästä olen täysin samaa mieltä!
Kyse lienee lähinnä rahasta? Nopeuksien rajoittaminen on halvempaa kuin kuljettajien sivistäminen ja ajoympäristön parantaminen. Siksi ei rakenneta väyliä kevyen liikenteen erottamiseksi moottoriajouvoliikenteestä ja poliisi keskittyy ajotapavalvonnan sijasta katselemaan valokuvia.
Tuntuu kuin viranomaisellakin olisi fatalistinen käsitys että onnettomuuksia sattuu eikä niille mitään mahda, joten alennetaan nopeuksia tuhojen vähentämiseksi.
Mediakampanja olisi valtiolle plussasummapeliä. Kun poliisi ja käräjäoikeudet alkavat kerätä ajokortteja talteen rikoslain säätämällä tavalla väistämisvelvollisuuden laiminlyönneistä tai saksalaistyyliin olemattomista turvaväleistä, lehdistö pitää kyllä huolen julkisuudesta heti kun ensimmäinen somejulkkis hönöilee itsensä kuntolomalle polkupyörällä. Törkeän Liikenneturvallisuuden Vaarantamisen maksimirangaistus on kaksi vuotta vankeutta. Jo lyhempikin kakku ylittää aivan varmasti uutiskynnyksen vaikka ensikertalainen kärsiikin sen ehdollisena.
--740 GLE
Minä vastaan myöntävästi, tosin ehdollisesti. Pimeässä rajoitus vaihtuu usein vielä valaistulla alueella, jolloin edelläni ajavasta pimeyden ruhtinaasta pääsee ohi hyvällä näkemällä. Toinen tilanne on hitaaksi profiloimani auto tai kuljettaja, jonka oletan kiihdyttävän reilusti minua hitaammin.
Tämän kysymyksen voi kysyä myös toisin päin, kuka keskeyttää jo aloittamansa kiihdytyksen idompaan rajoitusnopeuteen tai lykkää kiihdytyksen aloitusta ohitusaikeen havaittuaan?
Minulle tämä on toisinaan henkisesti vaikea paikka tunnistettuani omaa nopeuden alennustani paheksuvan tasanopeuskuskin joka haluaa edelleni rajoituksen noustessa mutta ei pääse silti ohituksen jälkeen alta pois.
--740 GLE
Tässähän taitaa olla ilmiön keskipiste. Nyt onkin kyse siitä, minkä lähtötiedon varassa toinen profiloidaan hitaaksi. Tukkirekasta ei voi erehtyä, mutta viime päivinä Yariksetkin ovat ohitelleet minua motarilla. Joa auton perusteella ei voi päätellä, jäljelle jää alemmalla rajoituksella maltillinen nopeus. Täällähän ylinopeuskuskit kertovat, miten tilannenopeutta noudatetaan kurinalaisesti ja muutenkin alemman rajoituksen nopeuksia. Tällöin hidas nopeus ei pitäisi profiloida kuskia hitaaksi, etenkin työmaan kohdalla se on vain vastuullisuutta. Silti nämä ohittelijat ovat niitä, jotka saavat ohitettavan kiinni hitaalla osuudella.eli joku mättää pahasti tässä ajatusketjussa.
En muista olleen tarvetta, mutta voin hidastaa kiihdytystä, jos kaveri ei näytä pärjäävän ilman apua.
Kysyn, kun en ole vama, ymmärsinkö oikein.
Epäiletkö minun kiihdyttävän noin hitaasti, koska tyydyn taloudellisuuden takia usein motarilla hyvin lievästi* suurinta sallittua alempaan nopeuteen?
*HR:n määritelmä 20 ylinopeudelle on lievä, etkä sinäkään kai suuria ylinopeuksia käytä.
Kirjaesimerkki siitä, miten yksi säätäjä mahtuu sekaan, sääntöjen vastainen ajotapa perustuu siihen, että ennakoi muiden noudattavan sääntöjä. Kun toinen osuu paikalle, ollaan pulassa. Kumpi on väärässä, jos jatkankin kiihdytystä yhtä kovaan nopeuteen kuin sinä.
Havainto on yleinen, kyllä joskus tulee yllätyksiä, että ennakkoarvelu ei osu. Harvoin kyllä, että sen vuoksi muutaisin mitään. Käyttämäsi 105km/h menee kyllä mun asteikolla kerhoon, nopeusrajoitusta ei saavuteta koskaan., kiihdytitpä sitten ripeasti tai et, ei väliä.
No keskiviikkoiltana arvasin väärin hieman toisin. Tiellä on pätkä, jossa oli ohitukaista (100km/h), edellä meni auto ja ohitimme rekan ja pari henkilöautoa, liikenettä oli vähän. Edessänin auto eteni mukavaa 115-120km/h vauhtia. Ajattelin, että tämä on hyvä, ajetaan perässä, koska ohittaminen voisi mennä tiiukalle pienen nopeuseron vuoksi, tai sitten olisi pitänyt ajaa hetki selvästi reippaamin kuin 120km/h, joka ei ole suosikkini. Yllätys oli, että kahden kaistan päätyessä yhdeksi samalla hetkellä jarruvalot syttyi ja matka jatkui 100km/h vauhdilla. No en ihastunut asiasta kovin, koska matkaa oli kuitenkin vielä yli 100km jäljellä ja kello puoli yksitoista. Mietin,että kohta tulee Kouvola käätyiskö pois edestä, vai jatkaako saamaan suuntaan kuin itsekin. Päädyin jälkimmäiseen, sillä ajoihan hän reipaasti ohituskasitalla autoista ohi eli hän jatkaa matkaa vielä pitkään. Tie on hyvin tuttu niin pääsin harmisttuksesta sopivasti ohi heti nopeuskameran jälkeen (nopeus tippui vielä lisää kameran vuoksi). Ei siinä mitään näitä on nähty. Yllätys oli, että seuraavassa risteyksessä noin 600m kuluttua , vilku oikealle ja kääntyi pois.
>
En ole pulassa ko. tilanteessa ensinkään. Jos jatkat reipasta kiihdytystä, ei mulla ole mitään vaikeuksia höllätä. Ohittaminen ei ole mikään tavoite, perille pääsy on.
Kyllä virhearvointeja tapahtuu, harvoin mutta kyllä tottakai. Jos toinen kiihdyttää reippaasti jo pieni löysääminen riittää ja kiihdyttäjän takaa löytyy hyvin tilaa. Tämä ei ole lopullinen tilanne, sillä hyvin hyvin harvoin tälläinen kiihdyttelijä häipyy horisonttiin vaan vauhti alkaa hiipumaan jo ensimmäiseen kilometrin aikana. Sitten ollaan sen kysymyksen äärellä, että onko edellä olevassa autossa joku jolla on tapana leikkiä liikenteessä vai miten eteenpäin. Jos vauhtia ei löydy hetkeen (~2km) ja se on tasaista, auto ei ole ns. nuorisokiesi, menen ohi. Toisaalta minkäänlainen nokittelu ja typerä leikkiminen ei kiinnosta tippaakaan. Tämän hetkinen auto on sen verran tehokas, että itse hillintää pitää olla paljon. Tilanteissa olisi äärimmäisen helppo mutta typerä ratkaisu jättää kiihdyttelijä ns. nielemään pölyä. Se tarkoitaisi, että mittariauton osuessa paikalle siirtyminen jalankulkijaksi tapahtuisi samassa yhteydessä. Muistuu mieleen nuoruus mottoripyörällä, tälläiseen kiihdyttelyyn tottuu nopeasti ja siitä tulee paha tapa, joka 100% varmasti johtaa edellä mainituun lopputulokseen mittarimiesten kanssa. Kokemus on toki 35 vuoden takaa mutta kuitenkin opettavainen.
Nyt mennään niin epävarmalla alueella etten edes yritä rakentaa varmasti toimivaa algoritmia vaan katson vain selkeitä ääripäitä. Arvaan rajoitetun kuorma-auton tai "pikku käpiäisen" hitaaksi. Jos se sattuu olemaan sleeper GR, sitten myönnän erehdykseni ja palaan itseäni nopeamman taakse.
Sama toimii loistavasti myös risteyksen jälkeen kapenevalle tielle kiihdytettäessä. Ripeä lähtöni varmistaa vapaan tilan jonka olen valmis ottamaan rinnaltani lähtevän edestä tai takaa. Jos pääsen edelle, saan risteyksen jälkeen valita kaistan vapaasti. Jos jään toiseksi, minua nopeampi lähtijä saa minun puolestani ajatella voittaneensa kisan, mutta hänen takanaan on silloin hyvin tilaa ja saan silloinkin valita kaistan vapaasti. Kaksi hereillä olevaa kuljettajaa peräkkäin samassa valoristeyksessä on Suomessa levitaatiomummon ja boogiemanin tapainen harvinaisuus.
Jää myös epävarma ajotapa, pumppujalkana seilaava nopeus ja pienet rajoitukset ylinopeudella ja isommat aiheettoman hitaasti ajava tasanopeuskuski.
Nämä ovat kaikki epävarmoja kriteereitä, mutta myönnän käyttäväni niitä kahden vaiheilla olevan ohituspäätökseni tukena. En tietenkään ohituspaikan valintaan vaan päättääkseni ohitanko vai en.
Sen olen itsekin huomannut että satasen alueella ohittamillani on usein hyvä valmius ajaa minua nopeammin vaikkapa tietyön vuoksi alennetun nopeuden kohdalla.
-- 740 GLE
Tämän tilanteen olisin välttänyt itse ajamalla 100. Kun toinen ajaa 115, pääsee karkuun, eikä jarrutteluista ole vaivaa.
Ei kovin hyvä juttu joutua keskeyttämään ohitus. Arvaanko oikein, että kynnys on suurempi kuin jättää ohittaja nielemään pölyä.
Yhtä kaikki, melkoiseen vaihtoehtoviidakkoon ohittaja itsensä ajaa vain siksi, ettei anna ensimmäiselle mahdollisuutta näyttää, mitä aikoo. Ei se kahta kilometriä tarvitse, 10 sekuntia riittää. EAK:ssa tuskin kannustetaan näihin ohituksiin, 740 GLE palstan ainoana koulutettuna kuskina voi tämän varmentaa.
Ehdottomasti tuossa tilanteessa surkein vaihtoehto omasta näkövinkkelistä. Tuossa oli mahdollisuuus päästä edellä hitaasti ajavista autoista turvallisesti ohi. Jos saa valita, ohitan mieluumin valaistulla tiesuudella, jossa ei ole vastaan tulijoita kuin pimeässä 2-kaistaisella tiellä, vaikka tie olisi tuttu.
Juu eihän ohituksen keskeytys ole koskaan tavoite, jos olisi niin miksipä sitä edes lähtisi ohittamaan. Toisaalta varasuunnitelma pitää olla, hidastaminen ei ole huono vaihtoehto. Kynnyksen ohituksen keskeyttämiseen määrittää nopeus, jos ohitettava selkeästi kiihdyttää ja vauhtia alkaa +20km/h rajoitus ja ohituksen päättämiseen tarvitsisi poljinta painaa merkiitävästi syvempää, keskeytän. Autossa kyllä löytyisi kiihdyttämiseen voimaa. Rollsissa sitä on 'riittävästi', tässä on 'liikaa' (100-140km/h 3s).
Eli tavoittelet 115-120 matkavauhtia pimeällä maantiellä. Se kai vastaa käsitystäsi sopivasta tilannenopeudesta. Ei kannata ihmetellä, jos moni on eri mieltä hyvästä tilannenopeudesta.
Kyllä 110-115km/h, josta vauhtia alaspäin:sää, hirvivaara, sumu, sade. Hirviaita-alueilla 115-120km/h (100km/h), ja samalla tavalla alaspäin olojen heiketessä. Tämä siis kesällä, kohtahan nuo vauhdit tippuu sen 20km/h.
Ja paljonko itse tingit nopeudesta pimeällä maantiellä 80/100km/h kesäkelissä. Moottoritiellä ajat 105km/h päivällä, paljonko yöllä on asialkinen nopeus?
Sinun esimerkkisi koski moottoritietä ja tilannetta, jossa sinun takana olevat olivat jo nähneet, että vedit yksin jonoa perässäsi. Sinähän kerroit kaikkien edessäsi olleiden kaikonneen. On ymmärrettävää, että sinun takana tulleet tulkitsivat sinun ajavan ns. hidastellen. Kun motarin olosuhteet palasivat normaaleiksi, niin takanasi tulleet kiihdytivät rajoituksen nopeuteen tai vähän siitä yli. Varmaankin sinä jatkoit valitsemallasi linjalla hissukseen kiihdytellen ja toiset menivät ohi. Varsinkaan moottoritiellä ohituksella ei pitäisi olla sinulle mitään haittaa. Edessäsi ei ollut ketään, joten sait kiihdyttää ihan omaan tahtiin ja ohittajat saivat kiihdyttää omaan tahtiinsa. Minusta kerroit oikein hyvän esimerkin juohevasta liikenteestä Win-win -tilanne, ketään ei häiritty, kukaan ei häirinnyt.
Rajoituksen vaihtumisen kohta on otollisin paikka ohitukseen, mutta moottoritiellä se ei olisi tarpeen, ellei edellä oleva vatuloi.
Jos olen suunnitellut ohittavani edellä ajavan, niin rajoituksen muuttuminen ylöspäin +20km/h (80->100 tai 100->120), on monesti paras ja turvallisin paikka ohitukseen. Ohittajan nopeus asiallisesti kiihtyvällä autolla voi olla hetkellisesti melkein 40km/h suurempi kuin ohitettavan ilman, että ohittajan tarvitsee ajaa merkittävää ylinopeutta. Aika typerää olisi odottaa, että edellä menevä saa hilattua nopeutensa uuden rajoituksen nopeuden lähellä ja ohittaa vasta sitten.
Ohitettava ja ohittaja ovat ajaneet peräkkäin jo ennen ohitustilannetta ja ohittaja ei ole ollut samaa mieltä ohitettavan kanssa nopeuden valinnasta. Ohitus kannattaa aina tehdä mahdollisimman turvallisessa paikassa.
Vedin jonoa, koska muut olisivat halunneet ajaa selvästi ylinopeutta työmaan kohdalla. En vetänyt jonoa ennen työmaata.
Mitä nopeusvalintani kertoo ajonopeudesta muualla? Ei sitten yhtään mitään. Onhan täälläkin ylinopeuskuskit kehuneet, miten noudattavat rajoituksia hitaammilla alueilla tai muissa eritystilanteissa. Jos siis ohituspäätös 120 aluetta varten tehdään 30 alueen perusteella, olette juuri allekirjoittaneet täydellisen puutteen perusteille ohittaa eli ratkaisunne on täysin vailla logiikkaa. Jää myös epäilys siitä, että kuulutte porukkaan, joka ajaa 30 km/h ylinopeutta työmaalla, kun edes suunnilleen rajoitusta noudattava leimautuu hitaaksi. Sinä teit myös täydellisen virhearvion minun ajotavastani. 539:n kohdalla jo hämmästelin, miten taloudellisuusperusteella tehty nopeusvalinta (105) johtaa kuvitelmaan hitaasta kiihdytyksestä.
Jos ohittaja ottaa vastuun siitä, ettei jää ohitettavan viereen junnaamaan, ei se toki mitään haittaa. Mutta kuten näyttöä tilannetajun puutteesta on esitetty roppakaupalla, muukin lopputulos on todennäköinen. Kerroinhan jo yhdestä tyypistä, joka jäi eteeni. Halusi siis noudattaa rajoitusta, mutta ei malttanut jäädä odottamaan, mikä on minun nopeusvalintani. Ohi piti päästä 120 alueella, koska työmaalla rajoitus ei kelvannut. Joko huomaatte kuvion typeryyden, vai tarvitaanko vielä paksumpaa rautalankaa?
Totta. Valitseepa kuinka tahansa, aina pitää olla valmis muuttamaan päätöstään uuden tiedon valossa.
Juuri tätä tilannetta en muista käsitellyn enkä voi olla varma eikö ole puhuttu vai menikö se kohta minulta ohi? Pragmaattisesti on hyväksytty että ohituksia tapahtuu ja niistä ehjänä selviämiseen on annettu hyviä neuvoja, mutta tämän kilpatilanteen täsmäohjeiden puuttuessa joudun hieman soveltamaan.
Se on sanottu hyvin selkeästi sekä yleisesti että erityisesti ohittamiseen liittyen, että havaintomme vanhenevat nopeasti. Havaintoihin "kiinni jääminen" on vaarallista, koska tilanteen eläessä koko ajan, kullakin hetkellä tärkein havaittava asia muuttuu jatkuvasti. Esimerkkinä tästä on käytetty jonon ohitusta. Vaikka useamman auton voi ohittaa käymättä oikealla puolella, jonon ohitus ei ole silti yksi atomaarinen operaatio vaan jokainen ohitus pitää arvioida alusta lähtien uutena tilanteenaan viimeisimmän tiedon valossa eikä painaa säkki päässä satoja metrejä aiemmin tehdyllä tilannearviolla väkisin aiemmin otettuun tavoitteeseen saakka.
Eikö sama periaate voisi päteä myös puheena olevassa kilvoittelutilanteessa jossa molemmat päättävät nostaa nopeuttaan? Jos aiempi oletus osoittautuu vääräksi (kummalla tahansa), sitten tehdään uusi valinta kun saadaan lisää tietoa aiheesta? Tämä tietenkin vaatii kykyä asettua nopeamman taakse vapautuneeseen reiluun tilaan.
--740 GLE
Ajan samoja nopeuksia kuin päivällä.
HR:n ilmaisua lainatakseni generoit ohituksia jopa pimeässä, jolloin ohittaminen on valoisaan verrattuna vaikeampaa. Kaikki ohituksethan ei kuitenkaan osu valaistun risteysalueen jälkeisiin kohtiin.
Samaan ohitusten generoimiseen syyllistyy myös HR, vaikka moottoritiellä minun hyvin lievästi alle suurimman sallitun oli suuren huomion arvoinen asia nimenomaan ohitusren generoimisen takia.