@Herbert kirjoitti:
Vedin jonoa, koska muut olisivat halunneet ajaa selvästi ylinopeutta työmaan kohdalla. En vetänyt jonoa ennen työmaata.
Mitä nopeusvalintani kertoo ajonopeudesta muualla? Ei sitten yhtään mitään. Onhan täälläkin ylinopeuskuskit kehuneet, miten noudattavat rajoituksia hitaammilla alueilla tai muissa eritystilanteissa. Jos siis ohituspäätös 120 aluetta varten tehdään 30 alueen perusteella, olette juuri allekirjoittaneet täydellisen puutteen perusteille ohittaa eli ratkaisunne on täysin vailla logiikkaa. Jää myös epäilys siitä, että kuulutte porukkaan, joka ajaa 30 km/h ylinopeutta työmaalla, kun edes suunnilleen rajoitusta noudattava leimautuu hitaaksi. Sinä teit myös täydellisen virhearvion minun ajotavastani. 539:n kohdalla jo hämmästelin, miten taloudellisuusperusteella tehty nopeusvalinta (105) johtaa kuvitelmaan hitaasta kiihdytyksestä.
Jos ohittaja ottaa vastuun siitä, ettei jää ohitettavan viereen junnaamaan, ei se toki mitään haittaa. Mutta kuten näyttöä tilannetajun puutteesta on esitetty roppakaupalla, muukin lopputulos on todennäköinen. Kerroinhan jo yhdestä tyypistä, joka jäi eteeni. Halusi siis noudattaa rajoitusta, mutta ei malttanut jäädä odottamaan, mikä on minun nopeusvalintani. Ohi piti päästä 120 alueella, koska työmaalla rajoitus ei kelvannut. Joko huomaatte kuvion typeryyden, vai tarvitaanko vielä paksumpaa rautalankaa?
Ymmärsin kyllä, että taaksesi syntyi jonoa, koska halusit noudattaa tarkemmin työmaanopeutta ja edessäsi ei ollut ketään, koska halusit noudattaa takemmin työmaanopeutta kuin muut.
Takanasi olleet eivät voineet tietää, miten toimit työmaarajoituksen loputtua ja vaikka keräsitkin jonoa taaksesi hyvästä syystä eli koska noudatit rajoitusta tarkemmin kuin muut, niin onhan se silti näyttänyt siltä, että olet kerännyt jonoa taaksesi, koska niinhän siinä oli käynyt. Toiset ehkä olettivat sinun jatkavan alinopeudella, kun rajoitus taas palautuu normaaliksi.
Varsinkaan moottoritiellä tuollaisesta tilanteesta ei ole harmia kenellekään.
Takana olleet eivät voineet tietää ja siksi he olettivat jotain sen sijaan, että olisivat katsoneet, mitä tapahtuu. Juuri näin eli ei mitään järkeä heidän päätöksenteossaan. Hyvä, että ollaan samaa mieltä.
Motarilla ei turhasta ohituksesta ole harmia kenellekään paitsi jos ohittaja ei haluakaan ajaa ylinopeutta ja takana tulee muita ohittajia, jolloin ohituksen keskeytyskään ei ole hyvä juttu. Tai vaihtoehtoisesti pitää vasten tahtoaan kiihdyttää ylinopeuden puolelle päästäkseen ohi. Miksi ottaa riski tällaisen sotkun synnyttämisestä. Miksi ei vaan voisi ajaa järkevästi ja ymmärtää, että työmaan kohdalla nyt vaan kuuluu ajaa hitaammin kuin muualla.
@Lukija48689 kirjoitti:
Eikö sama periaate voisi päteä myös puheena olevassa kilvoittelutilanteessa jossa molemmat päättävät nostaa nopeuttaan? Jos aiempi oletus osoittautuu vääräksi (kummalla tahansa), sitten tehdään uusi valinta kun saadaan lisää tietoa aiheesta? Tämä tietenkin vaatii kykyä asettua nopeamman taakse vapautuneeseen reiluun tilaan.
--740 GLE
Uusi valinta tehdään ja homma jatkuu. Pitää silti tunnustaa, että alkuperäinen oli virhe. Ajovirhe.
@Herbert kirjoitti:
Eli tavoittelet 115-120 matkavauhtia pimeällä maantiellä. Se kai vastaa käsitystäsi sopivasta tilannenopeudesta. Ei kannata ihmetellä, jos moni on eri mieltä hyvästä tilannenopeudesta.
Kyllä 110-115km/h, josta vauhtia alaspäin:sää, hirvivaara, sumu, sade. Hirviaita-alueilla 115-120km/h (100km/h), ja samalla tavalla alaspäin olojen heiketessä. Tämä siis kesällä, kohtahan nuo vauhdit tippuu sen 20km/h.
HR:n ilmaisua lainatakseni generoit ohituksia jopa pimeässä, jolloin ohittaminen on valoisaan verrattuna vaikeampaa. Kaikki ohituksethan ei kuitenkaan osu valaistun risteysalueen jälkeisiin kohtiin.
Samaan ohitusten generoimiseen syyllistyy myös HR, vaikka moottoritiellä minun hyvin lievästi alle suurimman sallitun oli suuren huomion arvoinen asia nimenomaan ohitusren generoimisen takia.
Pimeässä ohittamisessa on myös puolensa, vastaantulevan näkee kaukaa jopa mutkan takaa. Toisekseen liikennettä on niin vähän, että tilaa on ja ohitustarvetta on hyvin vähän. Pimeä/Yöaikaan helpottaa suunnattomasti jos tie on tuttu.
Hesasta kotiin ajan yöaikaan lähes aina ns, Haminan-kautta, tällöin suurinosa matkasta on varustettu riista-aidalla. Riskipätkä on 45km Hamina-Luumäki joka on käytännössä koko matka hirvivaara-aluetta.
Vastaantulijan yleensä näkee, kunhan sen ajovalot on kunnossa ja pitkät päällä. Ohitukseen lähtiessä pitäisi varmistua, että tie on vapaa. Tutulla tiellä ok, kun tietää ohitussuorat, mutta vieraalla tahtoo jäädä asioita tuurin varaan.
Saman tyyppisen ilmiön näkee maantiellä pyöräillessä. Hiljaisen liikenteen aikaan autoilijat ohittavat yleensä riittävän kaukaa. Välillä jopa pelottavan rohkeasti, kun näkyvyyttä eteen ei ole. Hiljaisella tiellä luotetaan siihen, että vastaantulijoita ei ole.
@Herbert kirjoitti:
Eli tavoittelet 115-120 matkavauhtia pimeällä maantiellä Se kai vastaa käsitystäsi sopivasta tilannenopeudesta. Ei kannata ihmetellä, jos moni on eri mieltä hyvästä tilannenopeudesta.
(Tilanne)nopeuksia viime yöltä (00:30..03:00). Moottoritiellä vauhdit max 145km/h ja minimissään 60km/h. Oli muuten aika ihmeellistä turvallisuuden näkökulmasta, valaistulla osuudella Porvooseen asti rajoitus 100km/h ja kun pimeys alkoi rajoitus nousi 120km/h. Minimivauhti 60km/h vesikuuron vuoksi ja paikoin usvan vuoksi hiljensin noin 110km/h:een. Toki moottoritie Porvooseen oli sateen jälkeen huonossa kunnossa, urat on melkoiset ja vesi ei pääse pois. Mutta koska muita ei ollut (ohitin yhden auton), urien välttäminen oli helppoa. Alhainen rajoitus ihmetytti, joten otin pientä maksuriskiä ja ajoin pääosin 130km/h vauhtia, poiketen +20km/h säännöstä. Varmaakin 100km/h on ollut enemmän kuin paikallaan sateen aikana (mahdollsiesti jopa liian korkea), mutta liekö Väyläviraston liikenteenohjaaja mennyt nukkumaan ja rajoituken muutaminen jäänyt odottamaan aamua.
80km/h alueella Hamina-Luumäki ajelin max 95 km/h min 60km/h. 60km/h usvan vuoksi, pitkiä valoja ei voinut käyttää ajoittain lainkaan. Väistetty tai pysähdytty paremminkin odottamaan, että supikukoira lauma (3kpl) väistyy tieltä, väistetty lisäksi yhtä eläimen raatoa omalla kaistalla, (aika koookas supiksi, mutta en tiedä mikä oli oli sen verran vauhtia tuossa), sekä kahta erillistä supikoira yksilöä plus kolmea sammakkoa. Elävät supit oli kaikki tiellä niissä kohdissa, missä oli usvaa. Usvassa näkyvyys on huono, joten luulevat olevansa 'turvassa'. No,kaikki pääsi turvallisesti (paitsi raato) mihin sitten olivatkin menossa Ainiin tuli tässä 45km matkalla yksi autokin vastaan, tapahtuma sekin
(Tilanne)nopeuksia viime yöltä (00:30..03:00). Moottoritiellä vauhdit max 145km/h ja minimissään 60km/h.
Sinulla?
Toki moottoritie Porvooseen oli sateen jälkeen huonossa kunnossa, urat on melkoiset ja vesi ei pääse pois. Mutta koska muita ei ollut (ohitin yhden auton), urien välttäminen oli helppoa. Alhainen rajoitus ihmetytti, joten otin pientä maksuriskiä ja ajoin pääosin 130km/h vauhtia, poiketen +20km/h säännöstä. Varmaakin 100km/h on ollut enemmän kuin paikallaan sateen aikana (mahdollsiesti jopa liian korkea), mutta liekö Väyläviraston liikenteenohjaaja mennyt nukkumaan ja rajoituken muutaminen jäänyt odottamaan aamua.
Että sillä lailla....
Ainiin tuli tässä 45km matkalla yksi autokin vastaan, tapahtuma sekin
@Herbert kirjoitti:
Takana olleet eivät voineet tietää ja siksi he olettivat jotain sen sijaan, että olisivat katsoneet, mitä tapahtuu. Juuri näin eli ei mitään järkeä heidän päätöksenteossaan. Hyvä, että ollaan samaa mieltä.
Motarilla ei turhasta ohituksesta ole harmia kenellekään paitsi jos ohittaja ei haluakaan ajaa ylinopeutta ja takana tulee muita ohittajia, jolloin ohituksen keskeytyskään ei ole hyvä juttu. Tai vaihtoehtoisesti pitää vasten tahtoaan kiihdyttää ylinopeuden puolelle päästäkseen ohi. Miksi ottaa riski tällaisen sotkun synnyttämisestä. Miksi ei vaan voisi ajaa järkevästi ja ymmärtää, että työmaan kohdalla nyt vaan kuuluu ajaa hitaammin kuin muualla.
Ollaan samaa mieltä, jos tarkoitat, että motarilla voi kyllä odottaa hetken ja katsoa aikooko jonon vetäjä jatkaa hidastellen vai nostaako nopeuden rajoitukseen tai vähän yli. Mutta ei kannata yrittää opettaa muita, mikä on sinun mielestäsi oikeaoppinen kiihdytys eli olethan saattanut vain tarttua tuumasta toimeen vähän jälkijunassa takana tuleviin nähden ja he ovat sitten lähteneet rivakammin etenemään?
Työmaalla suurin sallittu tai hiukan yli on sinusta, joka sanot ajavasi tuossa rajoitus +5, hidastelua? Taisit taas narahtaa.
Minä en ole opettanut kiihdyttämistä. Täällä on epäilty minun kiihdyttävän hitaasti, vaikka asiayhteydestä pitäisi ensimmäisenä tulla mieleen ihan jotain muuta. Omituista asioiden vääntämistä päälaelleen.
Osa porukasta tosiaan lähtee kiihdytykseen jo työmaan keilakujan aikana ja vaihtaa heti vasemmalle, kun keilat loppuu. Osa kiihdyttää heti keilojen jälkeen, vaikka muuten työmaa hetken jatkuisi. Tässä tapauksessa itsekin otin hiukan ennakkoa rajoitusmerkkiin, joka oli rajoitukseen (30) nähden turhan kaukana työmaan päättymisestä. Mutta yhtä kaikki, ilman minkäänlaista ajatusta ohituspäätökset on tehty. Itseäni hävettäisi jäädä kiinni tuollaisen ratkaisun tekemisestä.
Tänään 1000 km maantietä, tunnistettuja poliiseja liikkeellä viisi, siviileistä ei tietoa. Yksi kamera-auto mittaamassa nopeuksia. Pohjanmaalla harmaa Mersu ohitti minut yhden kirkonkylän jälkeen 80-alueella, myöhemmin tuo oli satasen alueella poliisin pysäyttämänä tien sivussa. Syytä en tiedä, mutta elävää valvontaa näytti olevan.
@Herbert kirjoitti:
Työmaalla suurin sallittu tai hiukan yli on sinusta, joka sanot ajavasi tuossa rajoitus +5, hidastelua? Taisit taas narahtaa.
Minä en ole opettanut kiihdyttämistä. Täällä on epäilty minun kiihdyttävän hitaasti, vaikka asiayhteydestä pitäisi ensimmäisenä tulla mieleen ihan jotain muuta. Omituista asioiden vääntämistä päälaelleen.
Osa porukasta tosiaan lähtee kiihdytykseen jo työmaan keilakujan aikana ja vaihtaa heti vasemmalle, kun keilat loppuu. Osa kiihdyttää heti keilojen jälkeen, vaikka muuten työmaa hetken jatkuisi. Tässä tapauksessa itsekin otin hiukan ennakkoa rajoitusmerkkiin, joka oli rajoitukseen (30) nähden turhan kaukana työmaan päättymisestä. Mutta yhtä kaikki, ilman minkäänlaista ajatusta ohituspäätökset on tehty. Itseäni hävettäisi jäädä kiinni tuollaisen ratkaisun tekemisestä.
Kerroit, että sinun edessä oli tyhjää tietä, koska muut olivat ajaneet nopeammin ja sinun taaksesi oli kertnyt jonoa. Saatoit täyttää hidastelijan tunnusmerkistön takana tulevien mielestä.
Kun varsinainen tietyön kohta on ohitettu, on kyllä turhauttavaa jatkaa rajoituksella, joka on tosiasiassa jo menettänyt merkityksensä ja jäljellä on vain juridinen puoli. Minä en pidä suurena syntinä, jos siinä vaiheessa suhtautuu rajoitukseen jo hövelimmin.
Tasa- ja ylinopeuskuskien silmissä tosiaan näytän hidastelijalta. Minut hidastelijaksi profiloimisen yhteydessä, mikä laukaisee ohitusrefleksin, voi jokainen päättää, kumpaan ryhmään itsensä sijoittaa. Nyt kannattaa olla tarkkana uskottavuutensa kanssa, kun ylinopeuskuskit korostavat tilannenopeuksia ja harva kehtaa tunnustaa kaahaavansa työmaiden läpi 20-30 km/h ylinopeudella. Päinvastoin, juuri tällaisissa tilanteissa kehutaan rajoitusten noudattamista.
@Herbert kirjoitti:
Tasa- ja ylinopeuskuskien silmissä tosiaan näytän hidastelijalta. Minut hidastelijaksi profiloimisen yhteydessä, mikä laukaisee ohitusrefleksin, voi jokainen päättää, kumpaan ryhmään itsensä sijoittaa. Nyt kannattaa olla tarkkana uskottavuutensa kanssa, kun ylinopeuskuskit korostavat tilannenopeuksia ja harva kehtaa tunnustaa kaahaavansa työmaiden läpi 20-30 km/h ylinopeudella. Päinvastoin, juuri tällaisissa tilanteissa kehutaan rajoitusten noudattamista.
Kerroit, että työmaan jälkeen työmaarajoitus jatkui vielä pitkään. Kun ei enää ole työntekijöitä eikä työmaakalustoa tiellä, voi turvallisuuden kannalta ajateltuna nostaa jo nopeutta 50km/h -60km/h tasolle, mutta tietenkin juridiselta kannalta ei voi. Voi täyttää lain hengen, mutta ei kirjainta, vaikka nostaakin vähän nopeutta, kun työmaarajoituksen asettamisen syy on jo poistunut.
Ajetaan kaksikaistaista kantatietä jonossa, itse toisena, hiukan alle suurinta sallittua. Ohituspaikkoja aika vähän, vaikka liikenne on suht rauhallista. Avautuu juuri ja juuri ohituskelpoinen suora, mutta tietenkin siellä on vastaantulija. Tämän mentyä ei enää sijalta 2 ole tilaa ohitukseen. Taaempaa jonossa ajavat kohtaavat vastaantulijan suoran alussa, joten siellä nähdään vapaa ohituspaikka ja se käytetään hyväksi. Tuloksena
A. runnotaan kaasu pohjassa ohi koko jonosta, vaikka kortin päälle käyvästä ajonopeudesta huolimatta ohituksen paluu tehdään sulkuviivan kohdalla. Mutta vastaan ei kukaan tullut, eikä poliisi nähnyt, joten ollaan tyytyväisiä, kun päästiin jonosta eroon.
B. Tila loppuu, joten yhden tai kahden auton ohituksen jälkeen palataan jonoon. Klassinen paikan vaihto siis.
Kuulostaako tutulta tilanne, jossa jonosta taaempaa ihmetellään, miksi ensimmäisenä ohitusvuorossa oleva ei ohita? Osataanko lukea tilannetta tämän näkövinkkelistä vai arvioidaanko sitä vain omasta, vaikka toisen sijainti eri ole sama kuin oma.
@Herbert kirjoitti:
Tasa- ja ylinopeuskuskien silmissä tosiaan näytän hidastelijalta. Minut hidastelijaksi profiloimisen yhteydessä, mikä laukaisee ohitusrefleksin, voi jokainen päättää, kumpaan ryhmään itsensä sijoittaa. Nyt kannattaa olla tarkkana uskottavuutensa kanssa, kun ylinopeuskuskit korostavat tilannenopeuksia ja harva kehtaa tunnustaa kaahaavansa työmaiden läpi 20-30 km/h ylinopeudella. Päinvastoin, juuri tällaisissa tilanteissa kehutaan rajoitusten noudattamista.
Kerroit, että työmaan jälkeen työmaarajoitus jatkui vielä pitkään. Kun ei enää ole työntekijöitä eikä työmaakalustoa tiellä, voi turvallisuuden kannalta ajateltuna nostaa jo nopeutta 50km/h -60km/h tasolle, mutta tietenkin juridiselta kannalta ei voi. Voi täyttää lain hengen, mutta ei kirjainta, vaikka nostaakin vähän nopeutta, kun työmaarajoituksen asettamisen syy on jo poistunut.
Kerroin myös, että aloin kiihdyttää jo ennen rajoituksen vaihtumista. Taaempaa aloitettiin ohitus, kun olin jo aloittanut kiihdytyksen.
@Herbert kirjoitti:
Tasa- ja ylinopeuskuskien silmissä tosiaan näytän hidastelijalta. Minut hidastelijaksi profiloimisen yhteydessä, mikä laukaisee ohitusrefleksin, voi jokainen päättää, kumpaan ryhmään itsensä sijoittaa. Nyt kannattaa olla tarkkana uskottavuutensa kanssa, kun ylinopeuskuskit korostavat tilannenopeuksia ja harva kehtaa tunnustaa kaahaavansa työmaiden läpi 20-30 km/h ylinopeudella. Päinvastoin, juuri tällaisissa tilanteissa kehutaan rajoitusten noudattamista.
Kerroit, että työmaan jälkeen työmaarajoitus jatkui vielä pitkään. Kun ei enää ole työntekijöitä eikä työmaakalustoa tiellä, voi turvallisuuden kannalta ajateltuna nostaa jo nopeutta 50km/h -60km/h tasolle, mutta tietenkin juridiselta kannalta ei voi. Voi täyttää lain hengen, mutta ei kirjainta, vaikka nostaakin vähän nopeutta, kun työmaarajoituksen asettamisen syy on jo poistunut.
Kerroin myös, että aloin kiihdyttää jo ennen rajoituksen vaihtumista. Taaempaa aloitettiin ohitus, kun olin jo aloittanut kiihdytyksen.
RIkoit siis lakia ja nyt närästää, kun joku rikkoi vielä enemmän?
"Varsinkin alhaisilla nopeuksilla (30 ja 40 km/h) on erittäin tärkeää, että nopeusrajoitus rajataan koskemaan vain sitä aluetta, jolla sitä todella tarvitaan. Liian pitkälle matkalle asetettu alhainen nopeusrajoitus vähentää nopeusrajoituksen tehoa, jolloin nopeudet kasvavat tarpeettomasti myös työkohteen kohdalla. "
Kuulostaako tutulta tilanne, jossa jonosta taaempaa ihmetellään, miksi ensimmäisenä ohitusvuorossa oleva ei ohita? Osataanko lukea tilannetta tämän näkövinkkelistä vai arvioidaanko sitä vain omasta, vaikka toisen sijainti eri ole sama kuin oma.
Ei edes joka kerta osata!
Ja taas kerran: tuolle sukua olevaa voi havaita motarille liittymästä tullessa ja siellä jo hitaammin ajavan taakse jäämisessä. Takana samasta liittymästä tuleva "kiireinen" ei osaa lukea sitä, että hitaamman taakse jäänyt varmaankin lähtee ohi heti kun vasen kaista on varmasti tyhjä ja odottaisi vain vuoroaan. Otetaan vaan kunnon (ylinopeus)kiihdytys ja painutaan ohi, vissiin koska ovat "hitaita".
Onko kellään käsitystä miksi työmaan nopeusrajoitus jatkuu edelleen pitkään työmaan jälkeen.
Mikä nyt sitten on "pitkään", koska ei ole samanlaisia työmaita, joissakin normirajoitukseen osoittava merkki on lähempänä kuin muissa.
Ehkä se riippuu työmaan johtajasta ja (tapauskohtaisesta) tulkinnasta? Tulkinnan tasot sitten vaihtelevat.
Enemmän minua nyppii se, että työmaarajoitusten merkit (lapioukko ja rajoitusnopeus) unohtuvat ajallisesti kovin pitkään paikoilleen. Sellaisen vaikutelman saa, koska mitään ei näytä olevan kesken enää, viivatkin on maalattu jne. Onko kellään käsitystä siis ohjeistuksesta, johon tuollainen autoilijalle laiskuutena, tai saamattomuutena näyttäytyvä homma liittyisi? Vai onko se just sellaista sitten?
Unohtamatta tapauksia, joissa tiemestari tuo lapioukko- ja alennetun rajoitusnopeusmerkin varmasti ajoissa paikalle, ennen aloitusta. Jopa pari viikkoa olen nähnyt taajama-alueella kerran pari.
Työmaan jälkeen asetetaan välittömästi pysyvää rajoitusta osoittava merkki
C32 (Nopeusrajoitus). Jos työmaa sijaitsee nopeusrajoitusalueen sisällä, lisätään merkin yhteyteen tekstillinen lisäkilpi ”Alue”.
Varsinkin alhaisilla nopeuksilla (30 ja 40 km/h) on erittäin tärkeää, että nopeusrajoitus rajataan koskemaan vain sitä aluetta, jolla sitä todella tarvitaan. Liian pitkälle matkalle asetettu alhainen nopeusrajoitus vähentää nopeusrajoituksen tehoa, jolloin nopeudet kasvavat tarpeettomasti myös työkohteen kohdalla.
Jos työmaan jälkeen on pitkään alennettu rajoitus, järjestelyt eivät ole hyvät. Antaako se oikeuden rikkoa niitä on taas eri asia. Motareilla usein käytetään muuttuvia rajoituskylttejä, jolloin etäisyydet voi venyä liikaa. Joskus on esim. ollut tieto kolarista tms. ja siksi rajoitus alennettu jo useita kilsoja ennen kohdetta, koska rajoitusmerkkejä on harvassa.
@Lukija336949 kirjoitti:
Mietin millä logiikalla työmaan jälkeen asetettu nopeus vaikuttaa ennen työmaata asetettuun nopeuteen, sitä nopeutta noudatetaan työmaankohdalla.
Työmaan jälkeen asetetaan välittömästi pysyvää rajoitusta osoittava merkki
C32 (Nopeusrajoitus). Jos työmaa sijaitsee nopeusrajoitusalueen sisällä, lisätään merkin yhteyteen tekstillinen lisäkilpi ”Alue”.
Varsinkin alhaisilla nopeuksilla (30 ja 40 km/h) on erittäin tärkeää, että nopeusrajoitus rajataan koskemaan vain sitä aluetta, jolla sitä todella tarvitaan. Liian pitkälle matkalle asetettu alhainen nopeusrajoitus vähentää nopeusrajoituksen tehoa, jolloin nopeudet kasvavat tarpeettomasti myös työkohteen kohdalla.
Jos työmaan jälkeen on pitkään alennettu rajoitus, järjestelyt eivät ole hyvät. Antaako se oikeuden rikkoa niitä on taas eri asia. Motareilla usein käytetään muuttuvia rajoituskylttejä, jolloin etäisyydet voi venyä liikaa. Joskus on esim. ollut tieto kolarista tms. ja siksi rajoitus alennettu jo useita kilsoja ennen kohdetta, koska rajoitusmerkkejä on harvassa.
Vajaa kuukasi sitten hyvä esimerkki. Kotkasta Helsinkiin päin ajaessa oli laskettu nopeus heti Kotkasta alkaen 120->100km/h ja opastintaululla lukee kunnossapitotyö. No hieman ennen Loviisaa (50km ajon jälkeen leikataan pientareelta ruohoa. Jälkimmäisenä menee suojana pari kuorma-autoa, joissa on isot valotaulut, vilkkuvalot ja koko porukka ohjataan yhdelle kaistalle. Kysymys kuuluu, osataanko näitä laitteita lainkaan käyttää oikein. Eihän tuosta pökeltämisestä olisi puuttunut. Luotto näihin muuttuviin rajoituksiin on heikko, hetken toki tulee ajettua, että mitäs nyt, onnettomuus tai muuta spessua mutta sitten alkaa vaan usko menemään. Hieno ja varmasti kallis systeemi, ja lopputulos on, että rajoitus ei ole uskottava. Vähän sama juttu kuin puomivika esim tasoristeyksessä. Tai viikko sitten yhdetoista aikaan illalla, odottelin Nastolassa siltatyömaan liikennevalon vaihtumista. Ketään ei ollut missään ja vastapuolelle näki hvyin, niin 3 pitkän minuutin jälkeen ajoin sitten punaisilla, ja paloihan se punainen toiseenkiin suuntaan tasapuolisuuden nimissä.
@Lukija48689 kirjoitti:
Eikö sama periaate voisi päteä myös puheena olevassa kilvoittelutilanteessa jossa molemmat päättävät nostaa nopeuttaan? Jos aiempi oletus osoittautuu vääräksi (kummalla tahansa), sitten tehdään uusi valinta kun saadaan lisää tietoa aiheesta? Tämä tietenkin vaatii kykyä asettua nopeamman taakse vapautuneeseen reiluun tilaan.
--740 GLE
Uusi valinta tehdään ja homma jatkuu. Pitää silti tunnustaa, että alkuperäinen oli virhe. Ajovirhe.
Riippuu tilanteesta. Heti rajoituksen noustessa ennen katuvalojen päättymistä katuvalojen valaisemalle alueelle ohitustaan ajoittavalla on oikeus odottaa että hyvissä ajoin käytetyn kaukovalovilkun ja vasemman vilkun jälkeen ohitettava ei saa nostaa nopeuttaan.
Jos ohitettava kuitenkin lakia rikkoen kiihdyttää nopeuttaan, silloin ohittajan kannattaa tietenkin perua muiden lain noudattamisen odotukselle perustunut suunnitelmansa. Ajovirhe on tässä tilanteessa ohitettavan puolella.
Mitään virhettä ei edes tapahdu kahden auton lähtiessä rinnakkain liikennevaloista ripeästi kohti risteyksen jälkeen kapenevaa tietä. Jos rinnalla oleva lähtee yhtä ripeästi, sen taakse jää mainiosti tilaa hieman nostamalla. Koska tavoitteena ei ole ohitus vaan vapaa tila kaistojen vähetessä, on aivan yksi lysti jääkö se vapaa tila rinnalta lähtevän eteen vai taakse. Rinnalta lähtevä saa vapaasti tehdä oman valintansa ja kumpikin valinta on ihan yhtä hyvä.
@Herbert kirjoitti:
Eli tavoittelet 115-120 matkavauhtia pimeällä maantiellä. Se kai vastaa käsitystäsi sopivasta tilannenopeudesta. Ei kannata ihmetellä, jos moni on eri mieltä hyvästä tilannenopeudesta.
Kyllä 110-115km/h, josta vauhtia alaspäin:sää, hirvivaara, sumu, sade. Hirviaita-alueilla 115-120km/h (100km/h), ja samalla tavalla alaspäin olojen heiketessä. Tämä siis kesällä, kohtahan nuo vauhdit tippuu sen 20km/h.
HR:n ilmaisua lainatakseni generoit ohituksia jopa pimeässä, jolloin ohittaminen on valoisaan verrattuna vaikeampaa. Kaikki ohituksethan ei kuitenkaan osu valaistun risteysalueen jälkeisiin kohtiin.
Samaan ohitusten generoimiseen syyllistyy myös HR, vaikka moottoritiellä minun hyvin lievästi alle suurimman sallitun oli suuren huomion arvoinen asia nimenomaan ohitusren generoimisen takia.
Pimeässä ohittamisessa on myös puolensa, vastaantulevan näkee kaukaa jopa mutkan takaa. Toisekseen liikennettä on niin vähän, että tilaa on ja ohitustarvetta on hyvin vähän. Pimeä/Yöaikaan helpottaa suunnattomasti jos tie on tuttu.
Kunnon valot on helppo ohittaa myös pimeässä. Ohitettavan heikot valot ovat ongelma.
@Herbert kirjoitti:
Tasa- ja ylinopeuskuskien silmissä tosiaan näytän hidastelijalta. Minut hidastelijaksi profiloimisen yhteydessä, mikä laukaisee ohitusrefleksin, voi jokainen päättää, kumpaan ryhmään itsensä sijoittaa. Nyt kannattaa olla tarkkana uskottavuutensa kanssa, kun ylinopeuskuskit korostavat tilannenopeuksia ja harva kehtaa tunnustaa kaahaavansa työmaiden läpi 20-30 km/h ylinopeudella. Päinvastoin, juuri tällaisissa tilanteissa kehutaan rajoitusten noudattamista.
Kerroit, että työmaan jälkeen työmaarajoitus jatkui vielä pitkään. Kun ei enää ole työntekijöitä eikä työmaakalustoa tiellä, voi turvallisuuden kannalta ajateltuna nostaa jo nopeutta 50km/h -60km/h tasolle, mutta tietenkin juridiselta kannalta ei voi. Voi täyttää lain hengen, mutta ei kirjainta, vaikka nostaakin vähän nopeutta, kun työmaarajoituksen asettamisen syy on jo poistunut.
Kerroin myös, että aloin kiihdyttää jo ennen rajoituksen vaihtumista. Taaempaa aloitettiin ohitus, kun olin jo aloittanut kiihdytyksen.
Mutta oliko vilkku päällä, että takaa oman ohituksensa aloittanut saattoi TIETÄÄ sinun olevan ohittamassa? Tämähän ratkeaa TLL 32 § 4 ja 5 alakohdan mukaisesti FiFo periaatteella. Ohitus on kielletty muiden muassa näissä tilanteissa:
"4) edellä ajava osoittaa suuntamerkillä aikovansa ohittaa;
5) takaa tuleva on aloittanut ohituksen"
Sääntö on periaatteessa selvä, mutta sitä ei aina noudateta. Siksi aina ennen ohitusta taustan tarkistus (kuten teitkin 👍) ja suuntavilkun lisäksi kaukovalovilkkua edellä oleville tiedoksi.
Eikös Herbert ollut moottoritiellä ohittamassa vain työmaata (30 km/h) sillä ainoalla kaistalla ja sen jälkeen kiihdytti takaisin normaalinopeuteen (120 km/h)?
Ymmärsin kyllä, että taaksesi syntyi jonoa, koska halusit noudattaa tarkemmin työmaanopeutta ja edessäsi ei ollut ketään, koska halusit noudattaa takemmin työmaanopeutta kuin muut.
Takanasi olleet eivät voineet tietää, miten toimit työmaarajoituksen loputtua ja vaikka keräsitkin jonoa taaksesi hyvästä syystä eli koska noudatit rajoitusta tarkemmin kuin muut, niin onhan se silti näyttänyt siltä, että olet kerännyt jonoa taaksesi, koska niinhän siinä oli käynyt. Toiset ehkä olettivat sinun jatkavan alinopeudella, kun rajoitus taas palautuu normaaliksi.
Varsinkaan moottoritiellä tuollaisesta tilanteesta ei ole harmia kenellekään.
Takana olleet eivät voineet tietää ja siksi he olettivat jotain sen sijaan, että olisivat katsoneet, mitä tapahtuu. Juuri näin eli ei mitään järkeä heidän päätöksenteossaan. Hyvä, että ollaan samaa mieltä.
Motarilla ei turhasta ohituksesta ole harmia kenellekään paitsi jos ohittaja ei haluakaan ajaa ylinopeutta ja takana tulee muita ohittajia, jolloin ohituksen keskeytyskään ei ole hyvä juttu. Tai vaihtoehtoisesti pitää vasten tahtoaan kiihdyttää ylinopeuden puolelle päästäkseen ohi. Miksi ottaa riski tällaisen sotkun synnyttämisestä. Miksi ei vaan voisi ajaa järkevästi ja ymmärtää, että työmaan kohdalla nyt vaan kuuluu ajaa hitaammin kuin muualla.
Uusi valinta tehdään ja homma jatkuu. Pitää silti tunnustaa, että alkuperäinen oli virhe. Ajovirhe.
Pimeässä ohittamisessa on myös puolensa, vastaantulevan näkee kaukaa jopa mutkan takaa. Toisekseen liikennettä on niin vähän, että tilaa on ja ohitustarvetta on hyvin vähän. Pimeä/Yöaikaan helpottaa suunnattomasti jos tie on tuttu.
Hesasta kotiin ajan yöaikaan lähes aina ns, Haminan-kautta, tällöin suurinosa matkasta on varustettu riista-aidalla. Riskipätkä on 45km Hamina-Luumäki joka on käytännössä koko matka hirvivaara-aluetta.
Vastaantulijan yleensä näkee, kunhan sen ajovalot on kunnossa ja pitkät päällä. Ohitukseen lähtiessä pitäisi varmistua, että tie on vapaa. Tutulla tiellä ok, kun tietää ohitussuorat, mutta vieraalla tahtoo jäädä asioita tuurin varaan.
Saman tyyppisen ilmiön näkee maantiellä pyöräillessä. Hiljaisen liikenteen aikaan autoilijat ohittavat yleensä riittävän kaukaa. Välillä jopa pelottavan rohkeasti, kun näkyvyyttä eteen ei ole. Hiljaisella tiellä luotetaan siihen, että vastaantulijoita ei ole.
(Tilanne)nopeuksia viime yöltä (00:30..03:00). Moottoritiellä vauhdit max 145km/h ja minimissään 60km/h. Oli muuten aika ihmeellistä turvallisuuden näkökulmasta, valaistulla osuudella Porvooseen asti rajoitus 100km/h ja kun pimeys alkoi rajoitus nousi 120km/h. Minimivauhti 60km/h vesikuuron vuoksi ja paikoin usvan vuoksi hiljensin noin 110km/h:een. Toki moottoritie Porvooseen oli sateen jälkeen huonossa kunnossa, urat on melkoiset ja vesi ei pääse pois. Mutta koska muita ei ollut (ohitin yhden auton), urien välttäminen oli helppoa. Alhainen rajoitus ihmetytti, joten otin pientä maksuriskiä ja ajoin pääosin 130km/h vauhtia, poiketen +20km/h säännöstä. Varmaakin 100km/h on ollut enemmän kuin paikallaan sateen aikana (mahdollsiesti jopa liian korkea), mutta liekö Väyläviraston liikenteenohjaaja mennyt nukkumaan ja rajoituken muutaminen jäänyt odottamaan aamua.
80km/h alueella Hamina-Luumäki ajelin max 95 km/h min 60km/h. 60km/h usvan vuoksi, pitkiä valoja ei voinut käyttää ajoittain lainkaan. Väistetty tai pysähdytty paremminkin odottamaan, että supikukoira lauma (3kpl) väistyy tieltä, väistetty lisäksi yhtä eläimen raatoa omalla kaistalla, (aika koookas supiksi, mutta en tiedä mikä oli oli sen verran vauhtia tuossa), sekä kahta erillistä supikoira yksilöä plus kolmea sammakkoa. Elävät supit oli kaikki tiellä niissä kohdissa, missä oli usvaa. Usvassa näkyvyys on huono, joten luulevat olevansa 'turvassa'. No,kaikki pääsi turvallisesti (paitsi raato) mihin sitten olivatkin menossa Ainiin tuli tässä 45km matkalla yksi autokin vastaan, tapahtuma sekin
@Lukija33539 kirjoitti:
Sinulla?
Että sillä lailla....
Ratkihauskaa...
Ollaan samaa mieltä, jos tarkoitat, että motarilla voi kyllä odottaa hetken ja katsoa aikooko jonon vetäjä jatkaa hidastellen vai nostaako nopeuden rajoitukseen tai vähän yli. Mutta ei kannata yrittää opettaa muita, mikä on sinun mielestäsi oikeaoppinen kiihdytys eli olethan saattanut vain tarttua tuumasta toimeen vähän jälkijunassa takana tuleviin nähden ja he ovat sitten lähteneet rivakammin etenemään?
Työmaalla suurin sallittu tai hiukan yli on sinusta, joka sanot ajavasi tuossa rajoitus +5, hidastelua? Taisit taas narahtaa.
Minä en ole opettanut kiihdyttämistä. Täällä on epäilty minun kiihdyttävän hitaasti, vaikka asiayhteydestä pitäisi ensimmäisenä tulla mieleen ihan jotain muuta. Omituista asioiden vääntämistä päälaelleen.
Osa porukasta tosiaan lähtee kiihdytykseen jo työmaan keilakujan aikana ja vaihtaa heti vasemmalle, kun keilat loppuu. Osa kiihdyttää heti keilojen jälkeen, vaikka muuten työmaa hetken jatkuisi. Tässä tapauksessa itsekin otin hiukan ennakkoa rajoitusmerkkiin, joka oli rajoitukseen (30) nähden turhan kaukana työmaan päättymisestä. Mutta yhtä kaikki, ilman minkäänlaista ajatusta ohituspäätökset on tehty. Itseäni hävettäisi jäädä kiinni tuollaisen ratkaisun tekemisestä.
Tänään 1000 km maantietä, tunnistettuja poliiseja liikkeellä viisi, siviileistä ei tietoa. Yksi kamera-auto mittaamassa nopeuksia. Pohjanmaalla harmaa Mersu ohitti minut yhden kirkonkylän jälkeen 80-alueella, myöhemmin tuo oli satasen alueella poliisin pysäyttämänä tien sivussa. Syytä en tiedä, mutta elävää valvontaa näytti olevan.
Kerroit, että sinun edessä oli tyhjää tietä, koska muut olivat ajaneet nopeammin ja sinun taaksesi oli kertnyt jonoa. Saatoit täyttää hidastelijan tunnusmerkistön takana tulevien mielestä.
Kun varsinainen tietyön kohta on ohitettu, on kyllä turhauttavaa jatkaa rajoituksella, joka on tosiasiassa jo menettänyt merkityksensä ja jäljellä on vain juridinen puoli. Minä en pidä suurena syntinä, jos siinä vaiheessa suhtautuu rajoitukseen jo hövelimmin.
Tasa- ja ylinopeuskuskien silmissä tosiaan näytän hidastelijalta. Minut hidastelijaksi profiloimisen yhteydessä, mikä laukaisee ohitusrefleksin, voi jokainen päättää, kumpaan ryhmään itsensä sijoittaa. Nyt kannattaa olla tarkkana uskottavuutensa kanssa, kun ylinopeuskuskit korostavat tilannenopeuksia ja harva kehtaa tunnustaa kaahaavansa työmaiden läpi 20-30 km/h ylinopeudella. Päinvastoin, juuri tällaisissa tilanteissa kehutaan rajoitusten noudattamista.
Kerroit, että työmaan jälkeen työmaarajoitus jatkui vielä pitkään. Kun ei enää ole työntekijöitä eikä työmaakalustoa tiellä, voi turvallisuuden kannalta ajateltuna nostaa jo nopeutta 50km/h -60km/h tasolle, mutta tietenkin juridiselta kannalta ei voi. Voi täyttää lain hengen, mutta ei kirjainta, vaikka nostaakin vähän nopeutta, kun työmaarajoituksen asettamisen syy on jo poistunut.
Ajetaan kaksikaistaista kantatietä jonossa, itse toisena, hiukan alle suurinta sallittua. Ohituspaikkoja aika vähän, vaikka liikenne on suht rauhallista. Avautuu juuri ja juuri ohituskelpoinen suora, mutta tietenkin siellä on vastaantulija. Tämän mentyä ei enää sijalta 2 ole tilaa ohitukseen. Taaempaa jonossa ajavat kohtaavat vastaantulijan suoran alussa, joten siellä nähdään vapaa ohituspaikka ja se käytetään hyväksi. Tuloksena
A. runnotaan kaasu pohjassa ohi koko jonosta, vaikka kortin päälle käyvästä ajonopeudesta huolimatta ohituksen paluu tehdään sulkuviivan kohdalla. Mutta vastaan ei kukaan tullut, eikä poliisi nähnyt, joten ollaan tyytyväisiä, kun päästiin jonosta eroon.
B. Tila loppuu, joten yhden tai kahden auton ohituksen jälkeen palataan jonoon. Klassinen paikan vaihto siis.
Kuulostaako tutulta tilanne, jossa jonosta taaempaa ihmetellään, miksi ensimmäisenä ohitusvuorossa oleva ei ohita? Osataanko lukea tilannetta tämän näkövinkkelistä vai arvioidaanko sitä vain omasta, vaikka toisen sijainti eri ole sama kuin oma.
Kerroin myös, että aloin kiihdyttää jo ennen rajoituksen vaihtumista. Taaempaa aloitettiin ohitus, kun olin jo aloittanut kiihdytyksen.
RIkoit siis lakia ja nyt närästää, kun joku rikkoi vielä enemmän?
Hyvä yritys, mutta ei osunut.
Kyse on nyt siitä, millä perusteella ohituspäätös tehdään ja mitä siitä seuraa.
Olenko oikeassa, kun arvaan ettei monikaan ajattele ratkaisujansa, niiden motiiveja ja seurauksia tällä tavoin?
Onko kellään käsitystä miksi työmaan nopeusrajoitus jatkuu edelleen pitkään työmaan jälkee.
Hyvä kysymys, vastoin ohjeistusta se ainakin on
Kappale 3.1.8: https://ava.vaylapilvi.fi/ava/Julkaisut/Vaylavirasto/vo_2021-11_tienrakennustyomaat_web.pdf
"Varsinkin alhaisilla nopeuksilla (30 ja 40 km/h) on erittäin tärkeää, että nopeusrajoitus rajataan koskemaan vain sitä aluetta, jolla sitä todella tarvitaan. Liian pitkälle matkalle asetettu alhainen nopeusrajoitus vähentää nopeusrajoituksen tehoa, jolloin nopeudet kasvavat tarpeettomasti myös työkohteen kohdalla. "
@Herbert kirjoitti:
Ei edes joka kerta osata!
Ja taas kerran: tuolle sukua olevaa voi havaita motarille liittymästä tullessa ja siellä jo hitaammin ajavan taakse jäämisessä. Takana samasta liittymästä tuleva "kiireinen" ei osaa lukea sitä, että hitaamman taakse jäänyt varmaankin lähtee ohi heti kun vasen kaista on varmasti tyhjä ja odottaisi vain vuoroaan. Otetaan vaan kunnon (ylinopeus)kiihdytys ja painutaan ohi, vissiin koska ovat "hitaita".
@Lukija336949 kirjoitti:
Mikä nyt sitten on "pitkään", koska ei ole samanlaisia työmaita, joissakin normirajoitukseen osoittava merkki on lähempänä kuin muissa.
Ehkä se riippuu työmaan johtajasta ja (tapauskohtaisesta) tulkinnasta? Tulkinnan tasot sitten vaihtelevat.
Enemmän minua nyppii se, että työmaarajoitusten merkit (lapioukko ja rajoitusnopeus) unohtuvat ajallisesti kovin pitkään paikoilleen. Sellaisen vaikutelman saa, koska mitään ei näytä olevan kesken enää, viivatkin on maalattu jne. Onko kellään käsitystä siis ohjeistuksesta, johon tuollainen autoilijalle laiskuutena, tai saamattomuutena näyttäytyvä homma liittyisi? Vai onko se just sellaista sitten?
Unohtamatta tapauksia, joissa tiemestari tuo lapioukko- ja alennetun rajoitusnopeusmerkin varmasti ajoissa paikalle, ennen aloitusta. Jopa pari viikkoa olen nähnyt taajama-alueella kerran pari.
Väyläviraston ohje:
Jos työmaan jälkeen on pitkään alennettu rajoitus, järjestelyt eivät ole hyvät. Antaako se oikeuden rikkoa niitä on taas eri asia. Motareilla usein käytetään muuttuvia rajoituskylttejä, jolloin etäisyydet voi venyä liikaa. Joskus on esim. ollut tieto kolarista tms. ja siksi rajoitus alennettu jo useita kilsoja ennen kohdetta, koska rajoitusmerkkejä on harvassa.
Mietin millä logiikalla työmaan jakeen asetettu nopeus vaikuttaa ennen työmaata asetettuun nopeuteen, mitä nopeutta noudatetaan työmaankohdalla.
Vajaa kuukasi sitten hyvä esimerkki. Kotkasta Helsinkiin päin ajaessa oli laskettu nopeus heti Kotkasta alkaen 120->100km/h ja opastintaululla lukee kunnossapitotyö. No hieman ennen Loviisaa (50km ajon jälkeen leikataan pientareelta ruohoa. Jälkimmäisenä menee suojana pari kuorma-autoa, joissa on isot valotaulut, vilkkuvalot ja koko porukka ohjataan yhdelle kaistalle. Kysymys kuuluu, osataanko näitä laitteita lainkaan käyttää oikein. Eihän tuosta pökeltämisestä olisi puuttunut. Luotto näihin muuttuviin rajoituksiin on heikko, hetken toki tulee ajettua, että mitäs nyt, onnettomuus tai muuta spessua mutta sitten alkaa vaan usko menemään. Hieno ja varmasti kallis systeemi, ja lopputulos on, että rajoitus ei ole uskottava. Vähän sama juttu kuin puomivika esim tasoristeyksessä. Tai viikko sitten yhdetoista aikaan illalla, odottelin Nastolassa siltatyömaan liikennevalon vaihtumista. Ketään ei ollut missään ja vastapuolelle näki hvyin, niin 3 pitkän minuutin jälkeen ajoin sitten punaisilla, ja paloihan se punainen toiseenkiin suuntaan tasapuolisuuden nimissä.
Se vaikuttaa vain siihen, miten kauan työmaan jälkeen edes yritetään noudattaa alennettua rajoitusta.
Riippuu tilanteesta. Heti rajoituksen noustessa ennen katuvalojen päättymistä katuvalojen valaisemalle alueelle ohitustaan ajoittavalla on oikeus odottaa että hyvissä ajoin käytetyn kaukovalovilkun ja vasemman vilkun jälkeen ohitettava ei saa nostaa nopeuttaan.
Jos ohitettava kuitenkin lakia rikkoen kiihdyttää nopeuttaan, silloin ohittajan kannattaa tietenkin perua muiden lain noudattamisen odotukselle perustunut suunnitelmansa. Ajovirhe on tässä tilanteessa ohitettavan puolella.
Mitään virhettä ei edes tapahdu kahden auton lähtiessä rinnakkain liikennevaloista ripeästi kohti risteyksen jälkeen kapenevaa tietä. Jos rinnalla oleva lähtee yhtä ripeästi, sen taakse jää mainiosti tilaa hieman nostamalla. Koska tavoitteena ei ole ohitus vaan vapaa tila kaistojen vähetessä, on aivan yksi lysti jääkö se vapaa tila rinnalta lähtevän eteen vai taakse. Rinnalta lähtevä saa vapaasti tehdä oman valintansa ja kumpikin valinta on ihan yhtä hyvä.
--740 GLE
Kunnon valot on helppo ohittaa myös pimeässä. Ohitettavan heikot valot ovat ongelma.
--740 GLE
Mutta oliko vilkku päällä, että takaa oman ohituksensa aloittanut saattoi TIETÄÄ sinun olevan ohittamassa? Tämähän ratkeaa TLL 32 § 4 ja 5 alakohdan mukaisesti FiFo periaatteella. Ohitus on kielletty muiden muassa näissä tilanteissa:
"4) edellä ajava osoittaa suuntamerkillä aikovansa ohittaa;
5) takaa tuleva on aloittanut ohituksen"
Sääntö on periaatteessa selvä, mutta sitä ei aina noudateta. Siksi aina ennen ohitusta taustan tarkistus (kuten teitkin 👍) ja suuntavilkun lisäksi kaukovalovilkkua edellä oleville tiedoksi.
--740 GLE
Eikös Herbert ollut moottoritiellä ohittamassa vain työmaata (30 km/h) sillä ainoalla kaistalla ja sen jälkeen kiihdytti takaisin normaalinopeuteen (120 km/h)?