@Herbert kirjoitti:
Eli koska autoilu aiheuttaa vaaraa, ratkaisuna on puuttua pyöräilijöiden toimintaan. Ei poistaa vaaraa aiheuttavaa tekijää.
Ymmärsinkö oikein?
Tosiasiat ovat luonnollisesti joskus vaikeita pyöräilijän hyväksyä, mutta ymmärrät kyllä ihan oikein. Työelämän puolellahan on normaalia, että ihmisiä estetään tai vähintään voimakkaasti ohjeistetaan toimimaan niin, että eivät aiheuta itselleen vaaraa. Varastoalueilla liikkuu trukkeja. Trukkiliikennettä ei lopeteta, jotta ihmiset voisivat liikkua turvallisesti vaan ihmiset ohjataan liikkumaan reittejä, joissa vaara on minimoitu tai jopa kielletään liikkumasta tietyillä alueilla.
Jostain syystä "siviilipuolella" ei toimita vastaavasti. Pyöräilijöiden annetaan liikkua maanteillä, joissa autoliikenne aiheuttaa heille potentiaalisen vaaran.
Työelämässä järjestetään jalankulkijoille turvalliset reitit, siviilipuolella ei ajoradoille vaihtoehtoja ole mahdollista järjestää. Siksi vaaran aiheuttajan toimintaan pitää puuttua.
Sama juttu jalankulkijoiden kohdalla. Heidän annetaan liikkua reiteillä, joissa polkupyörät aiheuttavat potentiaalisen vaaran. Mikä on yhteinen tekijä maanteiden ja kevyenliikenteenväylien vaarallisuudessa: pyöräilijä. Poistamalla pyöräilijät sekä maanteiltä että kevyenliikenteen väyliltä turvallisuus paranisi kuin itsestään. Tämä ajatus tietysti sorsii ihmisiä, jotka haluavat pyöräillä "ihmisten ilmoilla".
Ajatus sorsii valtioneuvoston periaatepäätöstä, jossa pyöräilyn osuutta kulkutapavalinnassa halutaan lisätä autoilun kustannuksella. Taustalla on tavoite vähentää päästöjä ja parantaa kansanterveyttä eli vähentää sosiaalipuolen kuluja.
Vähän on pattitilanne niin kauan kuin yhteiskunnalla ei ole varaa rakentaa omia väyliä pyöräilijöille.
Näin ainakin, jos jalankulkija ei suostu ottamaan vastuuta omasta osuudestaan yhteispelissä.
Liikenneturva selvitti kyselyssä suomalaisten ajatuksia pyöräilijän ohittamisesta maantiellä. Yli kolmasosa (37 %) Liikenneturvan kyselyyn vastanneista kokee, ettei ajoradalla pitäisi pyöräillä: maantiet ovat tarkoitettu moottoriliikenteelle. Sinä ilmeisesti kuulut tuohon joukkoon?
En koe kuuluvani mihinkään joukkoon mielipiteineni pyöräilystä. Olen ihan itsekseni sitä mieltä, että pyöräilijät riskeeraavat itsensä mennessään maantielle pyöräilemään. Työelämässä on jo pidempään lähdetty siitä, että turvallisuus on tärkein asia eikä turvallisuutta jätetä pelkästään sen varaan, että ihmiset osaisivat toimia oikein vaan käytetään suojaimia ja ehkäistään vaarallisia kohtaamisia jne. Siviilipuolella otetaan riskejä kuin ennen vanhaan työelämässä.
Yhdistetyllä väylällä jalankulkija voi valita puolensa, tämä taitaa olla aika monelle epäselvää. Oma kokemukseni on se, että kauempana ajoradasta kävely tuntuu turvallisemmalta. Jalkakäytävälle on oma liikennemerkkinsä, jos siinä ei näy pyörätien merkkiä väylä kuuluu vain jalankulkijoille. Huomioimalla muut kulkijat kaikki sujuu ongelmitta, yhteispeli on tässäkin se tärkein asia.
Sitä vaan, että olet ottanut puolia pyöräilijöiden kanssa: "Noissa kävelijöissä on vikaa". Kovin neutraaliksi kirjoituksiasi ei voi tulkita ainakaan.
Olen järkevän liikenteen puolella. Jos HR kävelee kevyen liikenteen väylän reunassa kuten kuuluu, eikä tee yllättäviä sivuliikkeitä, ei minulla ole ongelmaa ohittaa kaveria 25 km/h eli ravanomaisella matkanopeudella. Mutta HR:n mielestä minun pitäisi hidastaa kävelyvauhtiin.
@Herbert kirjoitti:
Eli koska autoilu aiheuttaa vaaraa, ratkaisuna on puuttua pyöräilijöiden toimintaan. Ei poistaa vaaraa aiheuttavaa tekijää.
Ymmärsinkö oikein?
Tosiasiat ovat luonnollisesti joskus vaikeita pyöräilijän hyväksyä, mutta ymmärrät kyllä ihan oikein. Työelämän puolellahan on normaalia, että ihmisiä estetään tai vähintään voimakkaasti ohjeistetaan toimimaan niin, että eivät aiheuta itselleen vaaraa. Varastoalueilla liikkuu trukkeja. Trukkiliikennettä ei lopeteta, jotta ihmiset voisivat liikkua turvallisesti vaan ihmiset ohjataan liikkumaan reittejä, joissa vaara on minimoitu tai jopa kielletään liikkumasta tietyillä alueilla.
Jostain syystä "siviilipuolella" ei toimita vastaavasti. Pyöräilijöiden annetaan liikkua maanteillä, joissa autoliikenne aiheuttaa heille potentiaalisen vaaran.
Työelämässä järjestetään jalankulkijoille turvalliset reitit, siviilipuolella ei ajoradoille vaihtoehtoja ole mahdollista järjestää. Siksi vaaran aiheuttajan toimintaan pitää puuttua.
Sama juttu jalankulkijoiden kohdalla. Heidän annetaan liikkua reiteillä, joissa polkupyörät aiheuttavat potentiaalisen vaaran. Mikä on yhteinen tekijä maanteiden ja kevyenliikenteenväylien vaarallisuudessa: pyöräilijä. Poistamalla pyöräilijät sekä maanteiltä että kevyenliikenteen väyliltä turvallisuus paranisi kuin itsestään. Tämä ajatus tietysti sorsii ihmisiä, jotka haluavat pyöräillä "ihmisten ilmoilla".
Ajatus sorsii valtioneuvoston periaatepäätöstä, jossa pyöräilyn osuutta kulkutapavalinnassa halutaan lisätä autoilun kustannuksella. Taustalla on tavoite vähentää päästöjä ja parantaa kansanterveyttä eli vähentää sosiaalipuolen kuluja.
Vähän on pattitilanne niin kauan kuin yhteiskunnalla ei ole varaa rakentaa omia väyliä pyöräilijöille.
Näin ainakin, jos jalankulkija ei suostu ottamaan vastuuta omasta osuudestaan yhteispelissä.
Liikenneturva selvitti kyselyssä suomalaisten ajatuksia pyöräilijän ohittamisesta maantiellä. Yli kolmasosa (37 %) Liikenneturvan kyselyyn vastanneista kokee, ettei ajoradalla pitäisi pyöräillä: maantiet ovat tarkoitettu moottoriliikenteelle. Sinä ilmeisesti kuulut tuohon joukkoon?
En koe kuuluvani mihinkään joukkoon mielipiteineni pyöräilystä. Olen ihan itsekseni sitä mieltä, että pyöräilijät riskeeraavat itsensä mennessään maantielle pyöräilemään. Työelämässä on jo pidempään lähdetty siitä, että turvallisuus on tärkein asia eikä turvallisuutta jätetä pelkästään sen varaan, että ihmiset osaisivat toimia oikein vaan käytetään suojaimia ja ehkäistään vaarallisia kohtaamisia jne. Siviilipuolella otetaan riskejä kuin ennen vanhaan työelämässä.
En minä voisi liikkua pyörällä mihinkään jos maantielle ei saisi mennä. Lähin pyörätie reilun 2 km päässä, ja sekin vain noin 2 km pätkä.
Kerran oli pyöräillessä kantatien piennar kapean oloinen kun tuntui takaa tuleva rekka tulevan iholle. Sitten huomasin kärryn alta näkyvät henkilöauton pyörät, siellä olikin lähdetty ohitukseen henkilöautolla! Ei ollut tilannetajua,yhteispeliä, mitä täällä nyt on lueteltu, tällä ohittajalla.
@Herbert kirjoitti:
Eli koska autoilu aiheuttaa vaaraa, ratkaisuna on puuttua pyöräilijöiden toimintaan. Ei poistaa vaaraa aiheuttavaa tekijää.
Ymmärsinkö oikein?
Tosiasiat ovat luonnollisesti joskus vaikeita pyöräilijän hyväksyä, mutta ymmärrät kyllä ihan oikein. Työelämän puolellahan on normaalia, että ihmisiä estetään tai vähintään voimakkaasti ohjeistetaan toimimaan niin, että eivät aiheuta itselleen vaaraa. Varastoalueilla liikkuu trukkeja. Trukkiliikennettä ei lopeteta, jotta ihmiset voisivat liikkua turvallisesti vaan ihmiset ohjataan liikkumaan reittejä, joissa vaara on minimoitu tai jopa kielletään liikkumasta tietyillä alueilla.
Jostain syystä "siviilipuolella" ei toimita vastaavasti. Pyöräilijöiden annetaan liikkua maanteillä, joissa autoliikenne aiheuttaa heille potentiaalisen vaaran.
Työelämässä järjestetään jalankulkijoille turvalliset reitit, siviilipuolella ei ajoradoille vaihtoehtoja ole mahdollista järjestää. Siksi vaaran aiheuttajan toimintaan pitää puuttua.
Sama juttu jalankulkijoiden kohdalla. Heidän annetaan liikkua reiteillä, joissa polkupyörät aiheuttavat potentiaalisen vaaran. Mikä on yhteinen tekijä maanteiden ja kevyenliikenteenväylien vaarallisuudessa: pyöräilijä. Poistamalla pyöräilijät sekä maanteiltä että kevyenliikenteen väyliltä turvallisuus paranisi kuin itsestään. Tämä ajatus tietysti sorsii ihmisiä, jotka haluavat pyöräillä "ihmisten ilmoilla".
Ajatus sorsii valtioneuvoston periaatepäätöstä, jossa pyöräilyn osuutta kulkutapavalinnassa halutaan lisätä autoilun kustannuksella. Taustalla on tavoite vähentää päästöjä ja parantaa kansanterveyttä eli vähentää sosiaalipuolen kuluja.
Vähän on pattitilanne niin kauan kuin yhteiskunnalla ei ole varaa rakentaa omia väyliä pyöräilijöille.
Näin ainakin, jos jalankulkija ei suostu ottamaan vastuuta omasta osuudestaan yhteispelissä.
Liikenneturva selvitti kyselyssä suomalaisten ajatuksia pyöräilijän ohittamisesta maantiellä. Yli kolmasosa (37 %) Liikenneturvan kyselyyn vastanneista kokee, ettei ajoradalla pitäisi pyöräillä: maantiet ovat tarkoitettu moottoriliikenteelle. Sinä ilmeisesti kuulut tuohon joukkoon?
En koe kuuluvani mihinkään joukkoon mielipiteineni pyöräilystä. Olen ihan itsekseni sitä mieltä, että pyöräilijät riskeeraavat itsensä mennessään maantielle pyöräilemään. Työelämässä on jo pidempään lähdetty siitä, että turvallisuus on tärkein asia eikä turvallisuutta jätetä pelkästään sen varaan, että ihmiset osaisivat toimia oikein vaan käytetään suojaimia ja ehkäistään vaarallisia kohtaamisia jne. Siviilipuolella otetaan riskejä kuin ennen vanhaan työelämässä.
Eli miten asia mielestäsi pitäisi hoitaa?
Pitkällä tähtäimellä rakentamalla pyöräilyväyliä, lyhyellä tähtäimellä pyöräilijöiden riskinotto täytynee hyväksyä ja voi vain toivoa, että ajaisivat maanteillä niin vähän kuin mahdollista. Tietysti täytyy myös toivoa autoilijoiden varovan pyöräilijöitä. Ei kai pyöräilyä maantiellä voi kieltääkään.
@HybridRules kirjoitti:
Miksi kukaan tietoisesti toistelisi huomaamiaan omia virheitään?
Minulla virheen toiston syynä on ollut totuttu huono tapa. Kun olen ehtinyt vuosia toimia väärin, niin viimein korjaussarjan löydettyäni joudun tietoisesti korvaamaan vanhan huonon tavan uudella paremmalla. Toinen syy jo pois opitun virheen paluuseen on vireystilan lasku ja tätä voi käyttää oman vireystilansa mittarina.
Mistä päättelet, että olet tietoinen kaikista virheistäsi?
Jos käsityksesi on oikea, olet minua fiksumpi ja ylempänä kuljettajarankingissa. Minä olen niin tumpelo, että moottoripyöriin erikoistunut arkitöinään raskaan liikenteen ammattilaisia opettava ajokouluttaja löysi ajamisestani korjattavaa vaikka olin hänen kritiikilleen altistuessani ehtinyt käydä autokoulun kolmesti ja ajaakin jo ensimmäisen miljoona kilometriä. Kävin siis B, C ja CE autokoulut jokaisen erikseen. Lahja-A pakotti minut opettelemaan senkin osaavan opettajan johdolla, koska en kokenut omaavani valmiuksia A-luokkaan ilman lisäopetusta.
Tänään tunnistin yhden virheen, jota olen toistanut ja joka kerta sen tehtyäni, olen yrittänyt spyykata itseäni, että ei enää koskaan.
Älysin tuon silloin tällöin toistuvan virheen, kun pohdiskelin, kuinka pitkä viive voi olla siitä, kun peltipoliisi räpsähtää yli 20km/h ylityksen tapahduttua. Tuo toistovirhe on siis, että en aina huomaa hiljentää pöntön kohdalle. Typeristä typerin virhe, josta pitää päästä eroon.
Mutta tietääkö kukaan kuinka pitkän ajan kuluttua välähdyksestä voi huokaisra helpotuksesta, jos Kusti ei ole polkenut tikettiä laatikkoon? Tieliikennelaissa kerrotaan aikaikkuna vain virhemaksulle.
Kävi pääsiäisen jälkeisellä viikolla niin, että olin ulkoistanut nopeussäädön mukautuvalla vakkarilla edellä ajavalle, joka satasen alueella eteni sopivasti yli satasen. Mutta edellä ajava ei ollut luottamukseni arvoinen kasikympin alkaessa ja kun hänen kohdallaan välähti, en reagoinut riittävän nopeasti ja niin välähti minullekin. Kaikenlaisia kaahareita sitä tuleekin seurattua. Ei ole vieläkään postia kuulunut. Oletan, ettå nopeus saattoi hyvinkin olla himpun yli 100, kun välähti. Virhemaksun olisi kuulunut jo tulla, mutta kuinka pitkään pitää roikkua löyhässä hirressä, ennen kuin voi luottaa, ettei varsinaisesta ylinopeudesta tikettiä tule? Ehkä kameran filmirulla oli jo täynnä?
Mutta tämän tunnistamani virheen pyrin kyllä poistamaan. Olen tähänkin saakka usein antanut Tom-Tomin avustaa, mutta jatkossa täytyy varmaan pitää se aina päällä. Aina, kun olen väläyttänyt kameran, olen vahingossa ajanut tolpalle liian lujaa, en koskaan tarkoituksella. Eli tiedostettukin virhe voi tosiaan toistua. Välähdys ilman tikettiä on tapahtunut useamman kerran. Viime tiketistä taitaa olla jo kymmenkunta vuotta ja silloinkin se tuli vahingossa.
@Jokeri kirjoitti:
En minä voisi liikkua pyörällä mihinkään jos maantielle ei saisi mennä. Lähin pyörätie reilun 2 km päässä, ja sekin vain noin 2 km pätkä.
Kerran oli pyöräillessä kantatien piennar kapean oloinen kun tuntui takaa tuleva rekka tulevan iholle. Sitten huomasin kärryn alta näkyvät henkilöauton pyörät, siellä olikin lähdetty ohitukseen henkilöautolla! Ei ollut tilannetajua,yhteispeliä, mitä täällä nyt on lueteltu, tällä ohittajalla.
Ei ole kävellessäkään kiva, kun takaa tulee ohittava auto yllättäen ja joskus karmaisevan läheltä. Sitä ei osaa odottaa.
Sinun kertomassasi tapauksessa voi olla kyse pösilökuskista ohittamassa, mutta voi varmaan olla niinkin, että rekka peitti sinut näkyvistä ohituksen alkaessa. Maantie, raskas liikenne ja polkupyörä ei ole suositeltava yhdistelmä.
@Jokeri kirjoitti:
En minä voisi liikkua pyörällä mihinkään jos maantielle ei saisi mennä. Lähin pyörätie reilun 2 km päässä, ja sekin vain noin 2 km pätkä.
Kerran oli pyöräillessä kantatien piennar kapean oloinen kun tuntui takaa tuleva rekka tulevan iholle. Sitten huomasin kärryn alta näkyvät henkilöauton pyörät, siellä olikin lähdetty ohitukseen henkilöautolla! Ei ollut tilannetajua,yhteispeliä, mitä täällä nyt on lueteltu, tällä ohittajalla.
Ei ole kävellessäkään kiva, kun takaa tulee ohittava auto yllättäen ja joskus karmaisevan läheltä. Sitä ei osaa odottaa.
Sinun kertomassasi tapauksessa voi olla kyse pösilökuskista ohittamassa, mutta voi varmaan olla niinkin, että rekka peitti sinut näkyvistä ohituksen alkaessa. Maantie, raskas liikenne ja polkupyörä ei ole suositeltava yhdistelmä.
Suomen kaupungeissa on paljon kapeita väyliä joissa kulkee kävelijöitä, ei luulisi olevan autoilijoille kovin iso hidaste hiljentää vauhtia kävelijöiden kohdalla. Joskus tuntuu siltä ettei kaikille autolla ajaville tule edes mieleen kävelijän huomattavasti heikompi asema liikenteessä. Turvattomuus on myös monen pyöräilijän mielessä näillä kapeammilla väylillä.
@HybridRules kirjoitti:Viime tiketistä taitaa olla jo kymmenkunta vuotta ja silloinkin se tuli vahingossa.
Et ollut tainnut pakata autoasi Autoliiton ohjeiden mukaisesti.
Ajamiseen valmistautuminen on keskeinen asia, mutta siinä kannattaa ehkä sittenkin keskittyä kuljettajan osuuteen. Ottaa lähtökohdaksi sen, että nyt minusta tulee ajoneuvon kuljettaja ja keskittyy siihen sen mukaisella asenteella ja jättää naureskelut ajamisen helppoudesta vähemmälle.
Itse en ole koskaan saanut kameraa välähtämään, vaikka ajokokemusta on reilut 30 vuotta, kilsoja miljoonan suuruusluokassa, eikä autossani koskaan ole ollut kameroista varoittavaa navigaattoria.
@Jokeri kirjoitti:
En minä voisi liikkua pyörällä mihinkään jos maantielle ei saisi mennä. Lähin pyörätie reilun 2 km päässä, ja sekin vain noin 2 km pätkä.
Kerran oli pyöräillessä kantatien piennar kapean oloinen kun tuntui takaa tuleva rekka tulevan iholle. Sitten huomasin kärryn alta näkyvät henkilöauton pyörät, siellä olikin lähdetty ohitukseen henkilöautolla! Ei ollut tilannetajua,yhteispeliä, mitä täällä nyt on lueteltu, tällä ohittajalla.
Ei ole kävellessäkään kiva, kun takaa tulee ohittava auto yllättäen ja joskus karmaisevan läheltä. Sitä ei osaa odottaa.
Sinun kertomassasi tapauksessa voi olla kyse pösilökuskista ohittamassa, mutta voi varmaan olla niinkin, että rekka peitti sinut näkyvistä ohituksen alkaessa. Maantie, raskas liikenne ja polkupyörä ei ole suositeltava yhdistelmä.
Suomen kaupungeissa on paljon kapeita väyliä joissa kulkee kävelijöitä, ei luulisi olevan autoilijoille kovin iso hidaste hiljentää vauhtia kävelijöiden kohdalla. Joskus tuntuu siltä ettei kaikille autolla ajaville tule edes mieleen kävelijän huomattavasti heikompi asema liikenteessä. Turvattomuus on myös monen pyöräilijän mielessä näillä kapeammilla väylillä.
Rekkakuskit ovat joskus puhelleet, että henkilöauton kuskin pitäisi hypätä rekan kyytiin tai jopa rattiin, niin osaisi asennoitua rekkoihin paremmin tien päällä. Sama koskee pyöräilyä ajoradalla.
@HybridRules kirjoitti:Viime tiketistä taitaa olla jo kymmenkunta vuotta ja silloinkin se tuli vahingossa.
Et ollut tainnut pakata autoasi Autoliiton ohjeiden mukaisesti.
Ajamiseen valmistautuminen on keskeinen asia, mutta siinä kannattaa ehkä sittenkin keskittyä kuljettajan osuuteen. Ottaa lähtökohdaksi sen, että nyt minusta tulee ajoneuvon kuljettaja ja keskittyy siihen sen mukaisella asenteella ja jättää naureskelut ajamisen helppoudesta vähemmälle.
Itse en ole koskaan saanut kameraa välähtämään, vaikka ajokokemusta on reilut 30 vuotta, kilsoja miljoonan suuruusluokassa, eikä autossani koskaan ole ollut kameroista varoittavaa navigaattoria.
Mkasikasinolla trollaa ja häiritsee hyvää keskustelua, mutta se siitä. Lomareissuun lähdettäessä auton lastaaminen on erittäin tärkeä turvallisuuden kannalta. Kuljettajan osuus on yhtä tärkeä ja normaalit ajot vaativat yhtälailla tarkkaavaisuutta ja huolellisuutta.
@HybridRules kirjoitti:
Pitkällä tähtäimellä rakentamalla pyöräilyväyliä, lyhyellä tähtäimellä pyöräilijöiden riskinotto täytynee hyväksyä ja voi vain toivoa, että ajaisivat maanteillä niin vähän kuin mahdollista. Tietysti täytyy myös toivoa autoilijoiden varovan pyöräilijöitä. Ei kai pyöräilyä maantiellä voi kieltääkään.
Minua vaivaa se, että puhut pyöräilijöistä riskin ottajina. Jos autoilija aiheuttaa vaaraa lainvastaisella ajotavallaan, autoilijahan on riskin ottaja. Se pitäisi sanoa ääneen, eikä piiloutua pelkurina pensaaseen ja kääntää vastuuta syyttömälle osapuolelle. Toki pyöräilijä kärsii autoilijan ottamasta riskistä, mutta se on taas eri asia. Ensisijaisesti autoilija on se, joka pitää asialle jotain tehdä.
Jos autoilija ei halua ottaa riskiä, on kaksi vaihtoehtoa: Joko korjaa ajotapaansa tai luopuu ajamisesta. Muussa tapauksessa myöntää ottavansa riskin siitä, että vaarantaa muiden turvallisuutta.
Tämä on tosiasioiden tunnustamista vaikka saattaakin tehdä kipeää. Jostain syystä autoilijan nahka on niin herkkä, että sitä suojellaan tällaisten vastuukysymysten tunnistamiselta. Sinullakin jää nopeusrajoitusmerkkejä havaitsematta jopa siinä määrin, että kamerat välähtelevät. Silti herätyskello ei ole soinut, vaan sanot ajavasi tahallaankin ylinopeutta tilanteissa, joissa arvioit sen vaarattomaksi. Mitä mahdatkaan silloin olla jättänyt huomioimatta. Mutta ehkä tällainen itsekriittisyys on liian ikävää, joten ei sellaista sovi tehdä. Syy on joko muissa tai sitten yhteiskunnassa.
@Jokeri kirjoitti:
En minä voisi liikkua pyörällä mihinkään jos maantielle ei saisi mennä. Lähin pyörätie reilun 2 km päässä, ja sekin vain noin 2 km pätkä.
Kerran oli pyöräillessä kantatien piennar kapean oloinen kun tuntui takaa tuleva rekka tulevan iholle. Sitten huomasin kärryn alta näkyvät henkilöauton pyörät, siellä olikin lähdetty ohitukseen henkilöautolla! Ei ollut tilannetajua,yhteispeliä, mitä täällä nyt on lueteltu, tällä ohittajalla.
Ei ole kävellessäkään kiva, kun takaa tulee ohittava auto yllättäen ja joskus karmaisevan läheltä. Sitä ei osaa odottaa.
Sinun kertomassasi tapauksessa voi olla kyse pösilökuskista ohittamassa, mutta voi varmaan olla niinkin, että rekka peitti sinut näkyvistä ohituksen alkaessa. Maantie, raskas liikenne ja polkupyörä ei ole suositeltava yhdistelmä.
Suomen kaupungeissa on paljon kapeita väyliä joissa kulkee kävelijöitä, ei luulisi olevan autoilijoille kovin iso hidaste hiljentää vauhtia kävelijöiden kohdalla. Joskus tuntuu siltä ettei kaikille autolla ajaville tule edes mieleen kävelijän huomattavasti heikompi asema liikenteessä. Turvattomuus on myös monen pyöräilijän mielessä näillä kapeammilla väylillä.
Rekkakuskit ovat joskus puhelleet, että henkilöauton kuskin pitäisi hypätä rekan kyytiin tai jopa rattiin, niin osaisi asennoitua rekkoihin paremmin tien päällä. Sama koskee pyöräilyä ajoradalla.
Olen ajanut kuorma-autoa ja ollut rekka-auton kyydissä, tämä olisi monen kohdalla varmasti erittäin valaiseva ja herättävä kokemus.
Kommentoida HR:n tekemisiä, jos ne on tiedossa jotenkin, ei yleistää "kävelijät toimii" ja "pyöräilijät kärsii". Toki sama koskee häntä. Kumpikin poimii lähinnä yksittäistapauksia, kun miettii liikenteen kokonaismäärää ja virtaa - kuitenkin.
@HybridRules kirjoitti:
Pitkällä tähtäimellä rakentamalla pyöräilyväyliä, lyhyellä tähtäimellä pyöräilijöiden riskinotto täytynee hyväksyä ja voi vain toivoa, että ajaisivat maanteillä niin vähän kuin mahdollista. Tietysti täytyy myös toivoa autoilijoiden varovan pyöräilijöitä. Ei kai pyöräilyä maantiellä voi kieltääkään.
Minua vaivaa se, että puhut pyöräilijöistä riskin ottajina. Jos autoilija aiheuttaa vaaraa lainvastaisella ajotavallaan, autoilijahan on riskin ottaja. Se pitäisi sanoa ääneen, eikä piiloutua pelkurina pensaaseen ja kääntää vastuuta syyttömälle osapuolelle. Toki pyöräilijä kärsii autoilijan ottamasta riskistä, mutta se on taas eri asia. Ensisijaisesti autoilija on se, joka pitää asialle jotain tehdä.
Jos autoilija ei halua ottaa riskiä, on kaksi vaihtoehtoa: Joko korjaa ajotapaansa tai luopuu ajamisesta. Muussa tapauksessa myöntää ottavansa riskin siitä, että vaarantaa muiden turvallisuutta.
Tämä on tosiasioiden tunnustamista vaikka saattaakin tehdä kipeää. Jostain syystä autoilijan nahka on niin herkkä, että sitä suojellaan tällaisten vastuukysymysten tunnistamiselta. Sinullakin jää nopeusrajoitusmerkkejä havaitsematta jopa siinä määrin, että kamerat välähtelevät. Silti herätyskello ei ole soinut, vaan sanot ajavasi tahallaankin ylinopeutta tilanteissa, joissa arvioit sen vaarattomaksi. Mitä mahdatkaan silloin olla jättänyt huomioimatta. Mutta ehkä tällainen itsekriittisyys on liian ikävää, joten ei sellaista sovi tehdä. Syy on joko muissa tai sitten yhteiskunnassa.
Riski = tapahtuman todennäköisyys x tapahtuman seurausten vakavuus.
Sekä autoilija että pyöräilijä ottavat riskin liikkuessaan maanteillä, mutta pyöräilijän riski on valtavan paljon suurempi kuin autoilijan ja pyöräilijä voi pudottaa riskin nollaan, kun ei mene maantielle. Tietysti autoilijakin voi, mutta hänelle riski ei ole kummoinen ja olisi yliampuvaa välttää maanteitä sen tähden.
Autoilija kohtaa pyöräilijän huomattavasti harvemmin kuin pyöräilijä auton, koska pyöräilijöitä on maantiellä liikkeellä huomattavasti vähemmän kuin autoja. Jos kolahtaa, niin pyöräilijä on kovin suojaton, kun taas auton sisällä olevat ovat hyvin suojassa törmäyksessä pyöräilijään.
Yksinkertaisuuden vuoksi voi sanoa, että pyöräilijä ottaa riskin vaikka tietysti pitäisi sanoa, että pyöräilijä ottaa huomattavasti suuremman riskin kuin autoilija.
Oikea ja väärä eivät ole osatekijöitä riskin suuruuden määrittelyssä.
Kameravälähdyksistä sen verran, että ei kamera välähdä siksi, että nopeusrajoitusmerkki jäisi huomaamatta vaan siksi, että kameratolppa jää huomaamatta tarpeeksi ajoissa. Kuten aikaisemmassa tekstissä kuvasin, olen erittäin kriittinen itseäni kohtaa, jos en huomaa tolppaa ja sätin itseäni koko loppumatkan ja paha mieli virheestä saattaa kestää monta päivää. Ja vaikka kuinka vannon kautta kiven ja kannon, että jatkossa en varmasti jätä huomaamatta kameratolppaa, niin silti sellaista on tapahtunut.
Sinä olet selvästikin keskivertoa parempi kuski, kun et ole erehtynyt liian suureen nopeuteen kameratolpan kohdalla vaikka et edes käytä apuna Tom-Tomia tai vastaavaa. Onnittelut!
@HybridRules kirjoitti:
Pitkällä tähtäimellä rakentamalla pyöräilyväyliä, lyhyellä tähtäimellä pyöräilijöiden riskinotto täytynee hyväksyä ja voi vain toivoa, että ajaisivat maanteillä niin vähän kuin mahdollista. Tietysti täytyy myös toivoa autoilijoiden varovan pyöräilijöitä. Ei kai pyöräilyä maantiellä voi kieltääkään.
Minua vaivaa se, että puhut pyöräilijöistä riskin ottajina. Jos autoilija aiheuttaa vaaraa lainvastaisella ajotavallaan, autoilijahan on riskin ottaja. Se pitäisi sanoa ääneen, eikä piiloutua pelkurina pensaaseen ja kääntää vastuuta syyttömälle osapuolelle. Toki pyöräilijä kärsii autoilijan ottamasta riskistä, mutta se on taas eri asia. Ensisijaisesti autoilija on se, joka pitää asialle jotain tehdä.
Jos autoilija ei halua ottaa riskiä, on kaksi vaihtoehtoa: Joko korjaa ajotapaansa tai luopuu ajamisesta. Muussa tapauksessa myöntää ottavansa riskin siitä, että vaarantaa muiden turvallisuutta.
Tämä on tosiasioiden tunnustamista vaikka saattaakin tehdä kipeää. Jostain syystä autoilijan nahka on niin herkkä, että sitä suojellaan tällaisten vastuukysymysten tunnistamiselta. Sinullakin jää nopeusrajoitusmerkkejä havaitsematta jopa siinä määrin, että kamerat välähtelevät. Silti herätyskello ei ole soinut, vaan sanot ajavasi tahallaankin ylinopeutta tilanteissa, joissa arvioit sen vaarattomaksi. Mitä mahdatkaan silloin olla jättänyt huomioimatta. Mutta ehkä tällainen itsekriittisyys on liian ikävää, joten ei sellaista sovi tehdä. Syy on joko muissa tai sitten yhteiskunnassa.
Riski = tapahtuman todennäköisyys x tapahtuman seurausten vakavuus.
Sekä autoilija että pyöräilijä ottavat riskin liikkuessaan maanteillä, mutta pyöräilijän riski on valtavan paljon suurempi kuin autoilijan ja pyöräilijä voi pudottaa riskin nollaan, kun ei mene maantielle. Tietysti autoilijakin voi, mutta hänelle riski ei ole kummoinen ja olisi yliampuvaa välttää maanteitä sen tähden.
Autoilija kohtaa pyöräilijän huomattavasti harvemmin kuin pyöräilijä auton, koska pyöräilijöitä on maantiellä liikkeellä huomattavasti vähemmän kuin autoja. Jos kolahtaa, niin pyöräilijä on kovin suojaton, kun taas auton sisällä olevat ovat hyvin suojassa törmäyksessä pyöräilijään.
Yksinkertaisuuden vuoksi voi sanoa, että pyöräilijä ottaa riskin vaikka tietysti pitäisi sanoa, että pyöräilijä ottaa huomattavasti suuremman riskin kuin autoilija.
Oikea ja väärä eivät ole osatekijöitä riskin suuruuden määrittelyssä.
Kameravälähdyksistä sen verran, että ei kamera välähdä siksi, että nopeusrajoitusmerkki jäisi huomaamatta vaan siksi, että kameratolppa jää huomaamatta tarpeeksi ajoissa. Kuten aikaisemmassa tekstissä kuvasin, olen erittäin kriittinen itseäni kohtaa, jos en huomaa tolppaa ja sätin itseäni koko loppumatkan ja paha mieli virheestä saattaa kestää monta päivää. Ja vaikka kuinka vannon kautta kiven ja kannon, että jatkossa en varmasti jätä huomaamatta kameratolppaa, niin silti sellaista on tapahtunut.
Sinä olet selvästikin keskivertoa parempi kuski, kun et ole erehtynyt liian suureen nopeuteen kameratolpan kohdalla vaikka et edes käytä apuna Tom-Tomia tai vastaavaa. Onnittelut!
Kortin pitäisi lähteä, jos kameratolppa välähtää riittävän usein. Korttinsa menettää, jos on vuoden sisällä saanut kolmet sakot tai kahden vuoden sisällä neljät. Näihin sakkoihin lasketaan ylinopeussakkojen lisäksi myös muut sakot, kuten rikesakot.
@HybridRules kirjoitti:
Pitkällä tähtäimellä rakentamalla pyöräilyväyliä, lyhyellä tähtäimellä pyöräilijöiden riskinotto täytynee hyväksyä ja voi vain toivoa, että ajaisivat maanteillä niin vähän kuin mahdollista. Tietysti täytyy myös toivoa autoilijoiden varovan pyöräilijöitä. Ei kai pyöräilyä maantiellä voi kieltääkään.
Minua vaivaa se, että puhut pyöräilijöistä riskin ottajina. Jos autoilija aiheuttaa vaaraa lainvastaisella ajotavallaan, autoilijahan on riskin ottaja. Se pitäisi sanoa ääneen, eikä piiloutua pelkurina pensaaseen ja kääntää vastuuta syyttömälle osapuolelle. Toki pyöräilijä kärsii autoilijan ottamasta riskistä, mutta se on taas eri asia. Ensisijaisesti autoilija on se, joka pitää asialle jotain tehdä.
Jos autoilija ei halua ottaa riskiä, on kaksi vaihtoehtoa: Joko korjaa ajotapaansa tai luopuu ajamisesta. Muussa tapauksessa myöntää ottavansa riskin siitä, että vaarantaa muiden turvallisuutta.
Tämä on tosiasioiden tunnustamista vaikka saattaakin tehdä kipeää. Jostain syystä autoilijan nahka on niin herkkä, että sitä suojellaan tällaisten vastuukysymysten tunnistamiselta. Sinullakin jää nopeusrajoitusmerkkejä havaitsematta jopa siinä määrin, että kamerat välähtelevät. Silti herätyskello ei ole soinut, vaan sanot ajavasi tahallaankin ylinopeutta tilanteissa, joissa arvioit sen vaarattomaksi. Mitä mahdatkaan silloin olla jättänyt huomioimatta. Mutta ehkä tällainen itsekriittisyys on liian ikävää, joten ei sellaista sovi tehdä. Syy on joko muissa tai sitten yhteiskunnassa.
Riski = tapahtuman todennäköisyys x tapahtuman seurausten vakavuus.
Sekä autoilija että pyöräilijä ottavat riskin liikkuessaan maanteillä, mutta pyöräilijän riski on valtavan paljon suurempi kuin autoilijan ja pyöräilijä voi pudottaa riskin nollaan, kun ei mene maantielle. Tietysti autoilijakin voi, mutta hänelle riski ei ole kummoinen ja olisi yliampuvaa välttää maanteitä sen tähden.
Autoilija kohtaa pyöräilijän huomattavasti harvemmin kuin pyöräilijä auton, koska pyöräilijöitä on maantiellä liikkeellä huomattavasti vähemmän kuin autoja. Jos kolahtaa, niin pyöräilijä on kovin suojaton, kun taas auton sisällä olevat ovat hyvin suojassa törmäyksessä pyöräilijään.
Yksinkertaisuuden vuoksi voi sanoa, että pyöräilijä ottaa riskin vaikka tietysti pitäisi sanoa, että pyöräilijä ottaa huomattavasti suuremman riskin kuin autoilija.
Oikea ja väärä eivät ole osatekijöitä riskin suuruuden määrittelyssä.
Kameravälähdyksistä sen verran, että ei kamera välähdä siksi, että nopeusrajoitusmerkki jäisi huomaamatta vaan siksi, että kameratolppa jää huomaamatta tarpeeksi ajoissa. Kuten aikaisemmassa tekstissä kuvasin, olen erittäin kriittinen itseäni kohtaa, jos en huomaa tolppaa ja sätin itseäni koko loppumatkan ja paha mieli virheestä saattaa kestää monta päivää. Ja vaikka kuinka vannon kautta kiven ja kannon, että jatkossa en varmasti jätä huomaamatta kameratolppaa, niin silti sellaista on tapahtunut.
Sinä olet selvästikin keskivertoa parempi kuski, kun et ole erehtynyt liian suureen nopeuteen kameratolpan kohdalla vaikka et edes käytä apuna Tom-Tomia tai vastaavaa. Onnittelut!
Kortin pitäisi lähteä, jos kameratolppa välähtää riittävän usein. Korttinsa menettää, jos on vuoden sisällä saanut kolmet sakot tai kahden vuoden sisällä neljät. Näihin sakkoihin lasketaan ylinopeussakkojen lisäksi myös muut sakot, kuten rikesakot.
Ei pitele paikkojaan enää. Virhemaksut eivät kumuloidu kortin jäähylle menemiseksi, näin olen ymmärtänyt. Olenko väärässä?
Päättelen, että oli virhe tehdä pitkästä aikaa poikkeus ja vastata ihmettelyysi siitä miten voi vähentää omien virheidensä määrää ja jäljelle jäävien virheiden aiheuttamaa riskiä.
Vaikka vastaukseni pitää edelleen paikkansa, otan opikseni ja lopetan tähän, koska et selvästikään kysy ymmärtääksesi vaan riidelläksesi.
@HybridRules kirjoitti:
Pitkällä tähtäimellä rakentamalla pyöräilyväyliä, lyhyellä tähtäimellä pyöräilijöiden riskinotto täytynee hyväksyä ja voi vain toivoa, että ajaisivat maanteillä niin vähän kuin mahdollista. Tietysti täytyy myös toivoa autoilijoiden varovan pyöräilijöitä. Ei kai pyöräilyä maantiellä voi kieltääkään.
Kaikkein lyhimmän tähtäimen valinta on tilata pyörään valot vaikkapa Bontrager Flare eteen ja taakse:
Strobovilkku näkyy erittäin selvästi myös aurinkoisena päivänä eikä peukalonpään kokoinen valaisin tuhoa nopeankaan pyörän painoa eikä aerodynamiikkaa.
Tuo toimii sielläkin missä pyörätie on jo rakennettuna, koska se rauhoittaa myös pyörätien liikennettä. Neljä rinnakkain vaeltavat nuoriso- ja mummojengit väistävät ihan vapaaehtoisesti jo vähän kauempaa. Toimii erityisen hyvin nyt kun käyttäjiä on vähän eikä valosaastetta ole vielä kaikki kevyen liikenteen väylät täynnä.
@HybridRules kirjoitti:
Sinä olet selvästikin keskivertoa parempi kuski, kun et ole erehtynyt liian suureen nopeuteen kameratolpan kohdalla vaikka et edes käytä apuna Tom-Tomia tai vastaavaa. Onnittelut!
Geometrisellä keskiarvolla ei ole edelleenkään mitään tekemistä kuljettajien arvioinnin suhteen.
En myöskään osaa arvioida millainen on keskimääräinen kuljettaja enkä rankingsijoitustani hänen suhteensa. Onneksi se ei ole tarpeenkaan, koska riskini ei muodostu keskimääräisyyksista vaan omasta toiminnastani.
Kameran väläyttelyn voi välttää fuskaamalla ajaen kaikkialla jatkuvaa niin pientä ylinopeutta ettei se ylitä puuttumiskynnystä. Tällä tavoin riittää kun seuraa liikennemerkkejä. Poliisin käyttämän valvontalaitteiston olemassaoloon ei tarvitse kiinnittää mitään muuta kuin välillistä huomiota alle rajoituksen ajavien jarrutellessa sekä turhaan että liian myöhään tolpan kohdalla. Minulle tuo on toiminut jo 41 vuotta. Sitä ennen tuli kyllä ostettua maksullista lisänopeutta useinkin, mutta tulojen kasvaessa hinta-laatusuhde heikkeni nopeasti kilpailukyvyttömälle tasolle. Noiden vuosien aikana olen ajanut toistasataatuhatra kilometriä moottoripyörillä, jotka syövät Kyläkauppiaan Lamborghini Diabloja aamupalaksi ja paskantavat illalla Ferrareita. Kontrolli on kädessä joka kahvaa kääntää.
Vaikka asia onkin omalla kohdalla teoreettinen, pidän itsekin huolestuttavana ajatusta, että joku voisi ajaa ylinopeutta VAHINGOSSA.
Kommentoida HR:n tekemisiä, jos ne on tiedossa jotenkin, ei yleistää "kävelijät toimii" ja "pyöräilijät kärsii". Toki sama koskee häntä. Kumpikin poimii lähinnä yksittäistapauksia, kun miettii liikenteen kokonaismäärää ja virtaa - kuitenkin.
Kysyin oikeaa tapaa ohittaa pyörällä jalankulkija.
@HybridRules kirjoitti:
Pitkällä tähtäimellä rakentamalla pyöräilyväyliä, lyhyellä tähtäimellä pyöräilijöiden riskinotto täytynee hyväksyä ja voi vain toivoa, että ajaisivat maanteillä niin vähän kuin mahdollista. Tietysti täytyy myös toivoa autoilijoiden varovan pyöräilijöitä. Ei kai pyöräilyä maantiellä voi kieltääkään.
Minua vaivaa se, että puhut pyöräilijöistä riskin ottajina. Jos autoilija aiheuttaa vaaraa lainvastaisella ajotavallaan, autoilijahan on riskin ottaja. Se pitäisi sanoa ääneen, eikä piiloutua pelkurina pensaaseen ja kääntää vastuuta syyttömälle osapuolelle. Toki pyöräilijä kärsii autoilijan ottamasta riskistä, mutta se on taas eri asia. Ensisijaisesti autoilija on se, joka pitää asialle jotain tehdä.
Jos autoilija ei halua ottaa riskiä, on kaksi vaihtoehtoa: Joko korjaa ajotapaansa tai luopuu ajamisesta. Muussa tapauksessa myöntää ottavansa riskin siitä, että vaarantaa muiden turvallisuutta.
Tämä on tosiasioiden tunnustamista vaikka saattaakin tehdä kipeää. Jostain syystä autoilijan nahka on niin herkkä, että sitä suojellaan tällaisten vastuukysymysten tunnistamiselta. Sinullakin jää nopeusrajoitusmerkkejä havaitsematta jopa siinä määrin, että kamerat välähtelevät. Silti herätyskello ei ole soinut, vaan sanot ajavasi tahallaankin ylinopeutta tilanteissa, joissa arvioit sen vaarattomaksi. Mitä mahdatkaan silloin olla jättänyt huomioimatta. Mutta ehkä tällainen itsekriittisyys on liian ikävää, joten ei sellaista sovi tehdä. Syy on joko muissa tai sitten yhteiskunnassa.
Riski = tapahtuman todennäköisyys x tapahtuman seurausten vakavuus.
Syötä seurausten vakavuuteen esim. pyöräilijän kuolema, niin alat päästä jyvälle autoilijan aiheuttaman riskin suuruudesta. Ihmettelen sitä, miksi tuo yhtälön tekijä mielletään vain pyöräilijään kohdistuvaksi riskiksi. Tämä on juuri sitä vallitsevaa ala-arvoista ajattelua, mitä yritin edellisessä viestissäni sanoa. Pää pensaaseen ja vastuu ulkoistetaan muille.
Kuka osaisi sanoa, miksi on näin tapana ajatella? Moni sanoo, ettei uskalla pyöräillä maantiellä, kun se on niin vaarallista. Samat kaverit ajelee siellä autolla, vaikka autoliikenne on se, joka vaaran aiheuttaa! Olla osa riskin aiheuttajaa ei ole ongelma.
pyöräilijä voi pudottaa riskin nollaan, kun ei mene maantielle. Tietysti autoilijakin voi, mutta hänelle riski ei ole kummoinen ja olisi yliampuvaa välttää maanteitä sen tähden.
Ja taas. Miten voit sanoa tietoisen henkilövahinkoon johtavan vaaran aiheuttamisesta luopumisen olevan yliampuvaa? Ja miten ihmeessä voit sanoa, ettei riski kohdistu autoilijaan? Nyt kaipaan oikein harkittuja perusteluja.
Kameravälähdyksistä sen verran, että ei kamera välähdä siksi, että nopeusrajoitusmerkki jäisi huomaamatta vaan siksi, että kameratolppa jää huomaamatta tarpeeksi ajoissa.
Juurihan peesasit toista ja siksi kamera välähti. Kommenttisi paljastaa sinun noudattavan rajoituksia kiinnijäämisriskin takia, ei yhteisten sääntöjen noudattamisen takia.
Kuten aikaisemmassa tekstissä kuvasin, olen erittäin kriittinen itseäni kohtaa, jos en huomaa tolppaa ja sätin itseäni koko loppumatkan ja paha mieli virheestä saattaa kestää monta päivää. Ja vaikka kuinka vannon kautta kiven ja kannon, että jatkossa en varmasti jätä huomaamatta kameratolppaa, niin silti sellaista on tapahtunut.
Sinun pitäisi sättiä itseäsi siksi, ettet ole pudottanut ajonopeuttasi rajoitusmerkin mukaiseksi. Miksi kuljettajan pitäisi kameratolppia edes havaita.
Sinä olet selvästikin keskivertoa parempi kuski, kun et ole erehtynyt liian suureen nopeuteen kameratolpan kohdalla vaikka et edes käytä apuna Tom-Tomia tai vastaavaa. Onnittelut!
Ja taas. Jokunen aika sitten kertasin sinulle keskivertokuskin määrittelyyn liittyvät ongelmat, kun ne ei ensimmäisellä kerralla jäänyt mieleen. Joku taisi kysyä keskiverron laskentatapaakin, mutta sekään ei auttanut.
@740 GLE kirjoitti:
Vaikka asia onkin omalla kohdalla teoreettinen, pidän itsekin huolestuttavana ajatusta, että joku voisi ajaa ylinopeutta VAHINGOSSA.
Minä tunnustan voivani ajaa ylinpeutta vahingossa, koska osa rajoitusmerkeistä jää havaitsematta. Lisäksi etenkin taajaman 30-40 rajoitukset ovat niin alhaisia, että herkästi vauhti lipsahtaa yli.
Vahinko voi siis johtua kahdesta eri tekijästä. Joko siitä, että luulee rajoitusta korkeammaksi kuin onkaan tai sitten jopo lähtee käsistä eli nopeus lipsahtaa tavoiteltua kovemmaksi.
Psykologia-kirjassa on kerrottu tutkimuksesta, jossa selvitettiin liikennemerkkien havaitsemiseen liittyviä tekijöitä. Moni, joka ei asiaa ole miettinyt, ei voi käsittää, miksi suurehko punakeltainen heijastava taulu tien reunassa jää havaitsematta. Näin kuitenkin tapahtuu, eikä kyse ole edes harvinaisesta ilmiöstä. Etkö sinäkin sanonut testaavasi omaa vireystilaa kysymyksillä vallitsevasta rajoituksesta.
Vakionopeudensäädintä on pidetty hyvänä tapana estää nopeuden huomaamaton nousu.
HR ei ajanut ylinopeutta vahingossa vaan siksi, ettei huomannut kameraa.
@740 GLE kirjoitti:
Vaikka asia onkin omalla kohdalla teoreettinen, pidän itsekin huolestuttavana ajatusta, että joku voisi ajaa ylinopeutta VAHINGOSSA.
Minä tunnustan voivani ajaa ylinpeutta vahingossa, koska osa rajoitusmerkeistä jää havaitsematta. Lisäksi etenkin taajaman 30-40 rajoitukset ovat niin alhaisia, että herkästi vauhti lipsahtaa yli.
Vahinko voi siis johtua kahdesta eri tekijästä. Joko siitä, että luulee rajoitusta korkeammaksi kuin onkaan tai sitten jopo lähtee käsistä eli nopeus lipsahtaa tavoiteltua kovemmaksi.
Psykologia-kirjassa on kerrottu tutkimuksesta, jossa selvitettiin liikennemerkkien havaitsemiseen liittyviä tekijöitä. Moni, joka ei asiaa ole miettinyt, ei voi käsittää, miksi suurehko punakeltainen heijastava taulu tien reunassa jää havaitsematta. Näin kuitenkin tapahtuu, eikä kyse ole edes harvinaisesta ilmiöstä. Etkö sinäkin sanonut testaavasi omaa vireystilaa kysymyksillä vallitsevasta rajoituksesta.
Vakionopeudensäädintä on pidetty hyvänä tapana estää nopeuden huomaamaton nousu.
HR ei ajanut ylinopeutta vahingossa vaan siksi, ettei huomannut kameraa.
Rajoitusmerkkien järjetön määrä on yksi ajamista hankaloittava tekijä. Vilkkaammilla teillä on rajoitukset nostettu aina kun on mahdollista, mutta risteyksiä riittää. Niinpä on jatkuvaa 60-80-100-80-60-50-80-60-50-80-100 jne. merkitystä. Siinä menee tarkkaavaisempikin sekaisin, vielä kun navigaattori ei ehdi päivittyä merkkien muuttumisen mukana. Merkki ja Garmin näyttävät eri rajoitusta ja takana joku puskee vauhtia niin risteysalueen rajoituksen kunnioittaminen voi jäädä vähemmälle.
@Late1969 kirjoitti:
Merkki ja Garmin näyttävät eri rajoitusta ja takana joku puskee vauhtia niin risteysalueen rajoituksen kunnioittaminen voi jäädä vähemmälle.
Navigaattoriin en ota kantaa, kun sellaista en rajoitusten seuraamiseen käytä. En voi käsittää, että järjestelmään saataisiin ylläpidettyä ajantasainen tieto. Takana oleva painostaja on taas yksi ajamiseen valmistautumisen tekijä. Kun päättää ajaa sääntöjen mukaan, painostuksen teho hiipuu. Ei tarvitse taaskaan arpoa, pitäisikö tässä ajaa sääntöjen mukaan vai olisiko ylinopeus sosiaalisesti parempi ratkaisu.
@HybridRules kirjoitti:
Pitkällä tähtäimellä rakentamalla pyöräilyväyliä, lyhyellä tähtäimellä pyöräilijöiden riskinotto täytynee hyväksyä ja voi vain toivoa, että ajaisivat maanteillä niin vähän kuin mahdollista. Tietysti täytyy myös toivoa autoilijoiden varovan pyöräilijöitä. Ei kai pyöräilyä maantiellä voi kieltääkään.
Minua vaivaa se, että puhut pyöräilijöistä riskin ottajina. Jos autoilija aiheuttaa vaaraa lainvastaisella ajotavallaan, autoilijahan on riskin ottaja. Se pitäisi sanoa ääneen, eikä piiloutua pelkurina pensaaseen ja kääntää vastuuta syyttömälle osapuolelle. Toki pyöräilijä kärsii autoilijan ottamasta riskistä, mutta se on taas eri asia. Ensisijaisesti autoilija on se, joka pitää asialle jotain tehdä.
Jos autoilija ei halua ottaa riskiä, on kaksi vaihtoehtoa: Joko korjaa ajotapaansa tai luopuu ajamisesta. Muussa tapauksessa myöntää ottavansa riskin siitä, että vaarantaa muiden turvallisuutta.
Tämä on tosiasioiden tunnustamista vaikka saattaakin tehdä kipeää. Jostain syystä autoilijan nahka on niin herkkä, että sitä suojellaan tällaisten vastuukysymysten tunnistamiselta. Sinullakin jää nopeusrajoitusmerkkejä havaitsematta jopa siinä määrin, että kamerat välähtelevät. Silti herätyskello ei ole soinut, vaan sanot ajavasi tahallaankin ylinopeutta tilanteissa, joissa arvioit sen vaarattomaksi. Mitä mahdatkaan silloin olla jättänyt huomioimatta. Mutta ehkä tällainen itsekriittisyys on liian ikävää, joten ei sellaista sovi tehdä. Syy on joko muissa tai sitten yhteiskunnassa.
Riski = tapahtuman todennäköisyys x tapahtuman seurausten vakavuus.
Syötä seurausten vakavuuteen esim. pyöräilijän kuolema, niin alat päästä jyvälle autoilijan aiheuttaman riskin suuruudesta. Ihmettelen sitä, miksi tuo yhtälön tekijä mielletään vain pyöräilijään kohdistuvaksi riskiksi. Tämä on juuri sitä vallitsevaa ala-arvoista ajattelua, mitä yritin edellisessä viestissäni sanoa. Pää pensaaseen ja vastuu ulkoistetaan muille.
Kuka osaisi sanoa, miksi on näin tapana ajatella? Moni sanoo, ettei uskalla pyöräillä maantiellä, kun se on niin vaarallista. Samat kaverit ajelee siellä autolla, vaikka autoliikenne on se, joka vaaran aiheuttaa! Olla osa riskin aiheuttajaa ei ole ongelma.
pyöräilijä voi pudottaa riskin nollaan, kun ei mene maantielle. Tietysti autoilijakin voi, mutta hänelle riski ei ole kummoinen ja olisi yliampuvaa välttää maanteitä sen tähden.
Ja taas. Miten voit sanoa tietoisen henkilövahinkoon johtavan vaaran aiheuttamisesta luopumisen olevan yliampuvaa? Ja miten ihmeessä voit sanoa, ettei riski kohdistu autoilijaan? Nyt kaipaan oikein harkittuja perusteluja.
Kameravälähdyksistä sen verran, että ei kamera välähdä siksi, että nopeusrajoitusmerkki jäisi huomaamatta vaan siksi, että kameratolppa jää huomaamatta tarpeeksi ajoissa.
Juurihan peesasit toista ja siksi kamera välähti. Kommenttisi paljastaa sinun noudattavan rajoituksia kiinnijäämisriskin takia, ei yhteisten sääntöjen noudattamisen takia.
Kuten aikaisemmassa tekstissä kuvasin, olen erittäin kriittinen itseäni kohtaa, jos en huomaa tolppaa ja sätin itseäni koko loppumatkan ja paha mieli virheestä saattaa kestää monta päivää. Ja vaikka kuinka vannon kautta kiven ja kannon, että jatkossa en varmasti jätä huomaamatta kameratolppaa, niin silti sellaista on tapahtunut.
Sinun pitäisi sättiä itseäsi siksi, ettet ole pudottanut ajonopeuttasi rajoitusmerkin mukaiseksi. Miksi kuljettajan pitäisi kameratolppia edes havaita.
Sinä olet selvästikin keskivertoa parempi kuski, kun et ole erehtynyt liian suureen nopeuteen kameratolpan kohdalla vaikka et edes käytä apuna Tom-Tomia tai vastaavaa. Onnittelut!
Ja taas. Jokunen aika sitten kertasin sinulle keskivertokuskin määrittelyyn liittyvät ongelmat, kun ne ei ensimmäisellä kerralla jäänyt mieleen. Joku taisi kysyä keskiverron laskentatapaakin, mutta sekään ei auttanut.
Minun täytyy pitää taukoa jonkin aikaa, ei voi käyttää tähän aikaa niin paljoa.
Mieti, mitä tarkoittaa, että riski = tapahtuman todennäköisyys x tapahtuman seurauksen vakavuus. Toki voit laskea riskin myös henkisen terveyden menettämisen suhteen. Se lienee enemmän henkilöriippuvainen, siis toinen kokee asioita raskaammin toinen kevyemmin. Esim. narsisti ei välttämättä koe ongelmaa toiselle aiheuttamastaan fyysisestä vammasta.
Luulen, että tarkoitat jotain muuta kuin riskiä, kun mietit autoilijan ja pyöräilijän roolisuhteita maantiellä.
Vaikuttaa, että haluat vaatia autoilijoita käyttäytymään tietyllä tavalla, jotta pyöräilijöiden turvallisuus paranisi. Toisaalta olet vaikkapa tilannenopeuksien suhteen sitä mieltä, että nopeusrajoitusta ei saa ylittää eli et usko, että rajoitusta suurempi nopeus olisi yhtä turvallinen kuin rajoituksen mukainen. Haet siis turvaa säännöistä ja niiden noudattamisesta.
Työelämässä ei turvata sääntöihin, koska ihmiset eivät välttämättä noudata niitä. Turvallisuus saavutetaan sekä säännöillä (ja asennemuokkauksella) että ennen kaikkea luomalla turvallisia olosuhteita. Raksalla ei tähdennetä työntekijöille, että kuljet sitten tuossa käytävän vasemmassa laidassa, koska oikealla on suojaamaton aukko, josta voi pudota. Sen sijaan raksalla suojataan aukot, jotta niihin ei pudota vahingossakaan.
Ihan yleisellä tasolla ilman nippelitietoa. Pahoittelut kielioppi- ja kirjoitusvirheestä.
Nyt en ymmärrä, mitä tarkoitat.
En koe kuuluvani mihinkään joukkoon mielipiteineni pyöräilystä. Olen ihan itsekseni sitä mieltä, että pyöräilijät riskeeraavat itsensä mennessään maantielle pyöräilemään. Työelämässä on jo pidempään lähdetty siitä, että turvallisuus on tärkein asia eikä turvallisuutta jätetä pelkästään sen varaan, että ihmiset osaisivat toimia oikein vaan käytetään suojaimia ja ehkäistään vaarallisia kohtaamisia jne. Siviilipuolella otetaan riskejä kuin ennen vanhaan työelämässä.
@Herbert kirjoitti:
Sitä vaan, että olet ottanut puolia pyöräilijöiden kanssa: "Noissa kävelijöissä on vikaa". Kovin neutraaliksi kirjoituksiasi ei voi tulkita ainakaan.
Yhdistetyllä väylällä jalankulkija voi valita puolensa, tämä taitaa olla aika monelle epäselvää. Oma kokemukseni on se, että kauempana ajoradasta kävely tuntuu turvallisemmalta. Jalkakäytävälle on oma liikennemerkkinsä, jos siinä ei näy pyörätien merkkiä väylä kuuluu vain jalankulkijoille. Huomioimalla muut kulkijat kaikki sujuu ongelmitta, yhteispeli on tässäkin se tärkein asia.
Olen järkevän liikenteen puolella. Jos HR kävelee kevyen liikenteen väylän reunassa kuten kuuluu, eikä tee yllättäviä sivuliikkeitä, ei minulla ole ongelmaa ohittaa kaveria 25 km/h eli ravanomaisella matkanopeudella. Mutta HR:n mielestä minun pitäisi hidastaa kävelyvauhtiin.
Mikä on sinusta oikea tapa toimia?
Eli miten asia mielestäsi pitäisi hoitaa?
En minä voisi liikkua pyörällä mihinkään jos maantielle ei saisi mennä. Lähin pyörätie reilun 2 km päässä, ja sekin vain noin 2 km pätkä.
Kerran oli pyöräillessä kantatien piennar kapean oloinen kun tuntui takaa tuleva rekka tulevan iholle. Sitten huomasin kärryn alta näkyvät henkilöauton pyörät, siellä olikin lähdetty ohitukseen henkilöautolla! Ei ollut tilannetajua,yhteispeliä, mitä täällä nyt on lueteltu, tällä ohittajalla.
Pitkällä tähtäimellä rakentamalla pyöräilyväyliä, lyhyellä tähtäimellä pyöräilijöiden riskinotto täytynee hyväksyä ja voi vain toivoa, että ajaisivat maanteillä niin vähän kuin mahdollista. Tietysti täytyy myös toivoa autoilijoiden varovan pyöräilijöitä. Ei kai pyöräilyä maantiellä voi kieltääkään.
Tänään tunnistin yhden virheen, jota olen toistanut ja joka kerta sen tehtyäni, olen yrittänyt spyykata itseäni, että ei enää koskaan.
Älysin tuon silloin tällöin toistuvan virheen, kun pohdiskelin, kuinka pitkä viive voi olla siitä, kun peltipoliisi räpsähtää yli 20km/h ylityksen tapahduttua. Tuo toistovirhe on siis, että en aina huomaa hiljentää pöntön kohdalle. Typeristä typerin virhe, josta pitää päästä eroon.
Mutta tietääkö kukaan kuinka pitkän ajan kuluttua välähdyksestä voi huokaisra helpotuksesta, jos Kusti ei ole polkenut tikettiä laatikkoon? Tieliikennelaissa kerrotaan aikaikkuna vain virhemaksulle.
Kävi pääsiäisen jälkeisellä viikolla niin, että olin ulkoistanut nopeussäädön mukautuvalla vakkarilla edellä ajavalle, joka satasen alueella eteni sopivasti yli satasen. Mutta edellä ajava ei ollut luottamukseni arvoinen kasikympin alkaessa ja kun hänen kohdallaan välähti, en reagoinut riittävän nopeasti ja niin välähti minullekin. Kaikenlaisia kaahareita sitä tuleekin seurattua. Ei ole vieläkään postia kuulunut. Oletan, ettå nopeus saattoi hyvinkin olla himpun yli 100, kun välähti. Virhemaksun olisi kuulunut jo tulla, mutta kuinka pitkään pitää roikkua löyhässä hirressä, ennen kuin voi luottaa, ettei varsinaisesta ylinopeudesta tikettiä tule? Ehkä kameran filmirulla oli jo täynnä?
Mutta tämän tunnistamani virheen pyrin kyllä poistamaan. Olen tähänkin saakka usein antanut Tom-Tomin avustaa, mutta jatkossa täytyy varmaan pitää se aina päällä. Aina, kun olen väläyttänyt kameran, olen vahingossa ajanut tolpalle liian lujaa, en koskaan tarkoituksella. Eli tiedostettukin virhe voi tosiaan toistua. Välähdys ilman tikettiä on tapahtunut useamman kerran. Viime tiketistä taitaa olla jo kymmenkunta vuotta ja silloinkin se tuli vahingossa.
Et ollut tainnut pakata autoasi Autoliiton ohjeiden mukaisesti.
Ei ole kävellessäkään kiva, kun takaa tulee ohittava auto yllättäen ja joskus karmaisevan läheltä. Sitä ei osaa odottaa.
Sinun kertomassasi tapauksessa voi olla kyse pösilökuskista ohittamassa, mutta voi varmaan olla niinkin, että rekka peitti sinut näkyvistä ohituksen alkaessa. Maantie, raskas liikenne ja polkupyörä ei ole suositeltava yhdistelmä.
Suomen kaupungeissa on paljon kapeita väyliä joissa kulkee kävelijöitä, ei luulisi olevan autoilijoille kovin iso hidaste hiljentää vauhtia kävelijöiden kohdalla. Joskus tuntuu siltä ettei kaikille autolla ajaville tule edes mieleen kävelijän huomattavasti heikompi asema liikenteessä. Turvattomuus on myös monen pyöräilijän mielessä näillä kapeammilla väylillä.
Ajamiseen valmistautuminen on keskeinen asia, mutta siinä kannattaa ehkä sittenkin keskittyä kuljettajan osuuteen. Ottaa lähtökohdaksi sen, että nyt minusta tulee ajoneuvon kuljettaja ja keskittyy siihen sen mukaisella asenteella ja jättää naureskelut ajamisen helppoudesta vähemmälle.
Itse en ole koskaan saanut kameraa välähtämään, vaikka ajokokemusta on reilut 30 vuotta, kilsoja miljoonan suuruusluokassa, eikä autossani koskaan ole ollut kameroista varoittavaa navigaattoria.
Rekkakuskit ovat joskus puhelleet, että henkilöauton kuskin pitäisi hypätä rekan kyytiin tai jopa rattiin, niin osaisi asennoitua rekkoihin paremmin tien päällä. Sama koskee pyöräilyä ajoradalla.
Mkasikasinolla trollaa ja häiritsee hyvää keskustelua, mutta se siitä. Lomareissuun lähdettäessä auton lastaaminen on erittäin tärkeä turvallisuuden kannalta. Kuljettajan osuus on yhtä tärkeä ja normaalit ajot vaativat yhtälailla tarkkaavaisuutta ja huolellisuutta.
Minua vaivaa se, että puhut pyöräilijöistä riskin ottajina. Jos autoilija aiheuttaa vaaraa lainvastaisella ajotavallaan, autoilijahan on riskin ottaja. Se pitäisi sanoa ääneen, eikä piiloutua pelkurina pensaaseen ja kääntää vastuuta syyttömälle osapuolelle. Toki pyöräilijä kärsii autoilijan ottamasta riskistä, mutta se on taas eri asia. Ensisijaisesti autoilija on se, joka pitää asialle jotain tehdä.
Jos autoilija ei halua ottaa riskiä, on kaksi vaihtoehtoa: Joko korjaa ajotapaansa tai luopuu ajamisesta. Muussa tapauksessa myöntää ottavansa riskin siitä, että vaarantaa muiden turvallisuutta.
Tämä on tosiasioiden tunnustamista vaikka saattaakin tehdä kipeää. Jostain syystä autoilijan nahka on niin herkkä, että sitä suojellaan tällaisten vastuukysymysten tunnistamiselta. Sinullakin jää nopeusrajoitusmerkkejä havaitsematta jopa siinä määrin, että kamerat välähtelevät. Silti herätyskello ei ole soinut, vaan sanot ajavasi tahallaankin ylinopeutta tilanteissa, joissa arvioit sen vaarattomaksi. Mitä mahdatkaan silloin olla jättänyt huomioimatta. Mutta ehkä tällainen itsekriittisyys on liian ikävää, joten ei sellaista sovi tehdä. Syy on joko muissa tai sitten yhteiskunnassa.
Olen ajanut kuorma-autoa ja ollut rekka-auton kyydissä, tämä olisi monen kohdalla varmasti erittäin valaiseva ja herättävä kokemus.
@Herbert kirjoitti:
Kommentoida HR:n tekemisiä, jos ne on tiedossa jotenkin, ei yleistää "kävelijät toimii" ja "pyöräilijät kärsii". Toki sama koskee häntä. Kumpikin poimii lähinnä yksittäistapauksia, kun miettii liikenteen kokonaismäärää ja virtaa - kuitenkin.
Riski = tapahtuman todennäköisyys x tapahtuman seurausten vakavuus.
Sekä autoilija että pyöräilijä ottavat riskin liikkuessaan maanteillä, mutta pyöräilijän riski on valtavan paljon suurempi kuin autoilijan ja pyöräilijä voi pudottaa riskin nollaan, kun ei mene maantielle. Tietysti autoilijakin voi, mutta hänelle riski ei ole kummoinen ja olisi yliampuvaa välttää maanteitä sen tähden.
Autoilija kohtaa pyöräilijän huomattavasti harvemmin kuin pyöräilijä auton, koska pyöräilijöitä on maantiellä liikkeellä huomattavasti vähemmän kuin autoja. Jos kolahtaa, niin pyöräilijä on kovin suojaton, kun taas auton sisällä olevat ovat hyvin suojassa törmäyksessä pyöräilijään.
Yksinkertaisuuden vuoksi voi sanoa, että pyöräilijä ottaa riskin vaikka tietysti pitäisi sanoa, että pyöräilijä ottaa huomattavasti suuremman riskin kuin autoilija.
Oikea ja väärä eivät ole osatekijöitä riskin suuruuden määrittelyssä.
Kameravälähdyksistä sen verran, että ei kamera välähdä siksi, että nopeusrajoitusmerkki jäisi huomaamatta vaan siksi, että kameratolppa jää huomaamatta tarpeeksi ajoissa. Kuten aikaisemmassa tekstissä kuvasin, olen erittäin kriittinen itseäni kohtaa, jos en huomaa tolppaa ja sätin itseäni koko loppumatkan ja paha mieli virheestä saattaa kestää monta päivää. Ja vaikka kuinka vannon kautta kiven ja kannon, että jatkossa en varmasti jätä huomaamatta kameratolppaa, niin silti sellaista on tapahtunut.
Sinä olet selvästikin keskivertoa parempi kuski, kun et ole erehtynyt liian suureen nopeuteen kameratolpan kohdalla vaikka et edes käytä apuna Tom-Tomia tai vastaavaa. Onnittelut!
Kortin pitäisi lähteä, jos kameratolppa välähtää riittävän usein. Korttinsa menettää, jos on vuoden sisällä saanut kolmet sakot tai kahden vuoden sisällä neljät. Näihin sakkoihin lasketaan ylinopeussakkojen lisäksi myös muut sakot, kuten rikesakot.
Ei pitele paikkojaan enää. Virhemaksut eivät kumuloidu kortin jäähylle menemiseksi, näin olen ymmärtänyt. Olenko väärässä?
Päättelen, että oli virhe tehdä pitkästä aikaa poikkeus ja vastata ihmettelyysi siitä miten voi vähentää omien virheidensä määrää ja jäljelle jäävien virheiden aiheuttamaa riskiä.
Vaikka vastaukseni pitää edelleen paikkansa, otan opikseni ja lopetan tähän, koska et selvästikään kysy ymmärtääksesi vaan riidelläksesi.
Kaikkein lyhimmän tähtäimen valinta on tilata pyörään valot vaikkapa Bontrager Flare eteen ja taakse:
https://www.greenride.fi/tuote/bontrager-ion-200-rt-flare-rt-set/?gclid=CjwKCAjw-vmkBhBMEiwAlrMeF8aaCJEZkc-4viq4OWUkdra5dXtk_0ON3htQP8jwqL9e_6AqlMe8CxoCwEoQAvD_BwE
Strobovilkku näkyy erittäin selvästi myös aurinkoisena päivänä eikä peukalonpään kokoinen valaisin tuhoa nopeankaan pyörän painoa eikä aerodynamiikkaa.
Tuo toimii sielläkin missä pyörätie on jo rakennettuna, koska se rauhoittaa myös pyörätien liikennettä. Neljä rinnakkain vaeltavat nuoriso- ja mummojengit väistävät ihan vapaaehtoisesti jo vähän kauempaa. Toimii erityisen hyvin nyt kun käyttäjiä on vähän eikä valosaastetta ole vielä kaikki kevyen liikenteen väylät täynnä.
Geometrisellä keskiarvolla ei ole edelleenkään mitään tekemistä kuljettajien arvioinnin suhteen.
En myöskään osaa arvioida millainen on keskimääräinen kuljettaja enkä rankingsijoitustani hänen suhteensa. Onneksi se ei ole tarpeenkaan, koska riskini ei muodostu keskimääräisyyksista vaan omasta toiminnastani.
Kameran väläyttelyn voi välttää fuskaamalla ajaen kaikkialla jatkuvaa niin pientä ylinopeutta ettei se ylitä puuttumiskynnystä. Tällä tavoin riittää kun seuraa liikennemerkkejä. Poliisin käyttämän valvontalaitteiston olemassaoloon ei tarvitse kiinnittää mitään muuta kuin välillistä huomiota alle rajoituksen ajavien jarrutellessa sekä turhaan että liian myöhään tolpan kohdalla. Minulle tuo on toiminut jo 41 vuotta. Sitä ennen tuli kyllä ostettua maksullista lisänopeutta useinkin, mutta tulojen kasvaessa hinta-laatusuhde heikkeni nopeasti kilpailukyvyttömälle tasolle. Noiden vuosien aikana olen ajanut toistasataatuhatra kilometriä moottoripyörillä, jotka syövät Kyläkauppiaan Lamborghini Diabloja aamupalaksi ja paskantavat illalla Ferrareita. Kontrolli on kädessä joka kahvaa kääntää.
Vaikka asia onkin omalla kohdalla teoreettinen, pidän itsekin huolestuttavana ajatusta, että joku voisi ajaa ylinopeutta VAHINGOSSA.
Kysyin oikeaa tapaa ohittaa pyörällä jalankulkija.
Syötä seurausten vakavuuteen esim. pyöräilijän kuolema, niin alat päästä jyvälle autoilijan aiheuttaman riskin suuruudesta. Ihmettelen sitä, miksi tuo yhtälön tekijä mielletään vain pyöräilijään kohdistuvaksi riskiksi. Tämä on juuri sitä vallitsevaa ala-arvoista ajattelua, mitä yritin edellisessä viestissäni sanoa. Pää pensaaseen ja vastuu ulkoistetaan muille.
Kuka osaisi sanoa, miksi on näin tapana ajatella? Moni sanoo, ettei uskalla pyöräillä maantiellä, kun se on niin vaarallista. Samat kaverit ajelee siellä autolla, vaikka autoliikenne on se, joka vaaran aiheuttaa! Olla osa riskin aiheuttajaa ei ole ongelma.
Ja taas. Miten voit sanoa tietoisen henkilövahinkoon johtavan vaaran aiheuttamisesta luopumisen olevan yliampuvaa? Ja miten ihmeessä voit sanoa, ettei riski kohdistu autoilijaan? Nyt kaipaan oikein harkittuja perusteluja.
Juurihan peesasit toista ja siksi kamera välähti. Kommenttisi paljastaa sinun noudattavan rajoituksia kiinnijäämisriskin takia, ei yhteisten sääntöjen noudattamisen takia.
Sinun pitäisi sättiä itseäsi siksi, ettet ole pudottanut ajonopeuttasi rajoitusmerkin mukaiseksi. Miksi kuljettajan pitäisi kameratolppia edes havaita.
Ja taas. Jokunen aika sitten kertasin sinulle keskivertokuskin määrittelyyn liittyvät ongelmat, kun ne ei ensimmäisellä kerralla jäänyt mieleen. Joku taisi kysyä keskiverron laskentatapaakin, mutta sekään ei auttanut.
Minä tunnustan voivani ajaa ylinpeutta vahingossa, koska osa rajoitusmerkeistä jää havaitsematta. Lisäksi etenkin taajaman 30-40 rajoitukset ovat niin alhaisia, että herkästi vauhti lipsahtaa yli.
Vahinko voi siis johtua kahdesta eri tekijästä. Joko siitä, että luulee rajoitusta korkeammaksi kuin onkaan tai sitten jopo lähtee käsistä eli nopeus lipsahtaa tavoiteltua kovemmaksi.
Psykologia-kirjassa on kerrottu tutkimuksesta, jossa selvitettiin liikennemerkkien havaitsemiseen liittyviä tekijöitä. Moni, joka ei asiaa ole miettinyt, ei voi käsittää, miksi suurehko punakeltainen heijastava taulu tien reunassa jää havaitsematta. Näin kuitenkin tapahtuu, eikä kyse ole edes harvinaisesta ilmiöstä. Etkö sinäkin sanonut testaavasi omaa vireystilaa kysymyksillä vallitsevasta rajoituksesta.
Vakionopeudensäädintä on pidetty hyvänä tapana estää nopeuden huomaamaton nousu.
HR ei ajanut ylinopeutta vahingossa vaan siksi, ettei huomannut kameraa.
Rajoitusmerkkien järjetön määrä on yksi ajamista hankaloittava tekijä. Vilkkaammilla teillä on rajoitukset nostettu aina kun on mahdollista, mutta risteyksiä riittää. Niinpä on jatkuvaa 60-80-100-80-60-50-80-60-50-80-100 jne. merkitystä. Siinä menee tarkkaavaisempikin sekaisin, vielä kun navigaattori ei ehdi päivittyä merkkien muuttumisen mukana. Merkki ja Garmin näyttävät eri rajoitusta ja takana joku puskee vauhtia niin risteysalueen rajoituksen kunnioittaminen voi jäädä vähemmälle.
Navigaattoriin en ota kantaa, kun sellaista en rajoitusten seuraamiseen käytä. En voi käsittää, että järjestelmään saataisiin ylläpidettyä ajantasainen tieto. Takana oleva painostaja on taas yksi ajamiseen valmistautumisen tekijä. Kun päättää ajaa sääntöjen mukaan, painostuksen teho hiipuu. Ei tarvitse taaskaan arpoa, pitäisikö tässä ajaa sääntöjen mukaan vai olisiko ylinopeus sosiaalisesti parempi ratkaisu.
Minun täytyy pitää taukoa jonkin aikaa, ei voi käyttää tähän aikaa niin paljoa.
Mieti, mitä tarkoittaa, että riski = tapahtuman todennäköisyys x tapahtuman seurauksen vakavuus. Toki voit laskea riskin myös henkisen terveyden menettämisen suhteen. Se lienee enemmän henkilöriippuvainen, siis toinen kokee asioita raskaammin toinen kevyemmin. Esim. narsisti ei välttämättä koe ongelmaa toiselle aiheuttamastaan fyysisestä vammasta.
Luulen, että tarkoitat jotain muuta kuin riskiä, kun mietit autoilijan ja pyöräilijän roolisuhteita maantiellä.
Vaikuttaa, että haluat vaatia autoilijoita käyttäytymään tietyllä tavalla, jotta pyöräilijöiden turvallisuus paranisi. Toisaalta olet vaikkapa tilannenopeuksien suhteen sitä mieltä, että nopeusrajoitusta ei saa ylittää eli et usko, että rajoitusta suurempi nopeus olisi yhtä turvallinen kuin rajoituksen mukainen. Haet siis turvaa säännöistä ja niiden noudattamisesta.
Työelämässä ei turvata sääntöihin, koska ihmiset eivät välttämättä noudata niitä. Turvallisuus saavutetaan sekä säännöillä (ja asennemuokkauksella) että ennen kaikkea luomalla turvallisia olosuhteita. Raksalla ei tähdennetä työntekijöille, että kuljet sitten tuossa käytävän vasemmassa laidassa, koska oikealla on suojaamaton aukko, josta voi pudota. Sen sijaan raksalla suojataan aukot, jotta niihin ei pudota vahingossakaan.