@HybridRules kirjoitti:
Työelämässä ei turvata sääntöihin, koska ihmiset eivät välttämättä noudata niitä. Turvallisuus saavutetaan sekä säännöillä (ja asennemuokkauksella) että ennen kaikkea luomalla turvallisia olosuhteita. Raksalla ei tähdennetä työntekijöille, että kuljet sitten tuossa käytävän vasemmassa laidassa, koska oikealla on suojaamaton aukko, josta voi pudota. Sen sijaan raksalla suojataan aukot, jotta niihin ei pudota vahingossakaan.
Hmm, missä ei työelämässä ole sääntöjä, niiden noudattamista ja valvomista? Tilanne on ehkä heikko Suomessa, suomalainen tietää aina paremmin, mutta päinvastaiseen ollaan menty. Sääntöjen mukaan eletään aina vain enemmän. Sääntöjen lisäksi rakennetaan turvallinen ympäristö ja miksei niin tehtäisi, kun ei se maksa enempää kuin turvattoman tekeminen kun lasketaan kaikki kustannukset yhteen. Vaaralliset paikat ja tavat on yksinkertaisesti kielletty säännöissä.
@HybridRules kirjoitti:
Pitkällä tähtäimellä rakentamalla pyöräilyväyliä, lyhyellä tähtäimellä pyöräilijöiden riskinotto täytynee hyväksyä ja voi vain toivoa, että ajaisivat maanteillä niin vähän kuin mahdollista. Tietysti täytyy myös toivoa autoilijoiden varovan pyöräilijöitä. Ei kai pyöräilyä maantiellä voi kieltääkään.
Minua vaivaa se, että puhut pyöräilijöistä riskin ottajina. Jos autoilija aiheuttaa vaaraa lainvastaisella ajotavallaan, autoilijahan on riskin ottaja. Se pitäisi sanoa ääneen, eikä piiloutua pelkurina pensaaseen ja kääntää vastuuta syyttömälle osapuolelle. Toki pyöräilijä kärsii autoilijan ottamasta riskistä, mutta se on taas eri asia. Ensisijaisesti autoilija on se, joka pitää asialle jotain tehdä.
Jos autoilija ei halua ottaa riskiä, on kaksi vaihtoehtoa: Joko korjaa ajotapaansa tai luopuu ajamisesta. Muussa tapauksessa myöntää ottavansa riskin siitä, että vaarantaa muiden turvallisuutta.
Tämä on tosiasioiden tunnustamista vaikka saattaakin tehdä kipeää. Jostain syystä autoilijan nahka on niin herkkä, että sitä suojellaan tällaisten vastuukysymysten tunnistamiselta. Sinullakin jää nopeusrajoitusmerkkejä havaitsematta jopa siinä määrin, että kamerat välähtelevät. Silti herätyskello ei ole soinut, vaan sanot ajavasi tahallaankin ylinopeutta tilanteissa, joissa arvioit sen vaarattomaksi. Mitä mahdatkaan silloin olla jättänyt huomioimatta. Mutta ehkä tällainen itsekriittisyys on liian ikävää, joten ei sellaista sovi tehdä. Syy on joko muissa tai sitten yhteiskunnassa.
Riski = tapahtuman todennäköisyys x tapahtuman seurausten vakavuus.
Syötä seurausten vakavuuteen esim. pyöräilijän kuolema, niin alat päästä jyvälle autoilijan aiheuttaman riskin suuruudesta. Ihmettelen sitä, miksi tuo yhtälön tekijä mielletään vain pyöräilijään kohdistuvaksi riskiksi. Tämä on juuri sitä vallitsevaa ala-arvoista ajattelua, mitä yritin edellisessä viestissäni sanoa. Pää pensaaseen ja vastuu ulkoistetaan muille.
Kuka osaisi sanoa, miksi on näin tapana ajatella? Moni sanoo, ettei uskalla pyöräillä maantiellä, kun se on niin vaarallista. Samat kaverit ajelee siellä autolla, vaikka autoliikenne on se, joka vaaran aiheuttaa! Olla osa riskin aiheuttajaa ei ole ongelma.
pyöräilijä voi pudottaa riskin nollaan, kun ei mene maantielle. Tietysti autoilijakin voi, mutta hänelle riski ei ole kummoinen ja olisi yliampuvaa välttää maanteitä sen tähden.
Ja taas. Miten voit sanoa tietoisen henkilövahinkoon johtavan vaaran aiheuttamisesta luopumisen olevan yliampuvaa? Ja miten ihmeessä voit sanoa, ettei riski kohdistu autoilijaan? Nyt kaipaan oikein harkittuja perusteluja.
Kameravälähdyksistä sen verran, että ei kamera välähdä siksi, että nopeusrajoitusmerkki jäisi huomaamatta vaan siksi, että kameratolppa jää huomaamatta tarpeeksi ajoissa.
Juurihan peesasit toista ja siksi kamera välähti. Kommenttisi paljastaa sinun noudattavan rajoituksia kiinnijäämisriskin takia, ei yhteisten sääntöjen noudattamisen takia.
Kuten aikaisemmassa tekstissä kuvasin, olen erittäin kriittinen itseäni kohtaa, jos en huomaa tolppaa ja sätin itseäni koko loppumatkan ja paha mieli virheestä saattaa kestää monta päivää. Ja vaikka kuinka vannon kautta kiven ja kannon, että jatkossa en varmasti jätä huomaamatta kameratolppaa, niin silti sellaista on tapahtunut.
Sinun pitäisi sättiä itseäsi siksi, ettet ole pudottanut ajonopeuttasi rajoitusmerkin mukaiseksi. Miksi kuljettajan pitäisi kameratolppia edes havaita.
Sinä olet selvästikin keskivertoa parempi kuski, kun et ole erehtynyt liian suureen nopeuteen kameratolpan kohdalla vaikka et edes käytä apuna Tom-Tomia tai vastaavaa. Onnittelut!
Ja taas. Jokunen aika sitten kertasin sinulle keskivertokuskin määrittelyyn liittyvät ongelmat, kun ne ei ensimmäisellä kerralla jäänyt mieleen. Joku taisi kysyä keskiverron laskentatapaakin, mutta sekään ei auttanut.
Mieti, mitä tarkoittaa, että riski = tapahtuman todennäköisyys x tapahtuman seurauksen vakavuus.
Seurausten vakavuus = pyöräilijään kohdistuva henkilövahinko, kenties kuolema.
Toki voit laskea riskin myös henkisen terveyden menettämisen suhteen. Se lienee enemmän henkilöriippuvainen, siis toinen kokee asioita raskaammin toinen kevyemmin. Esim. narsisti ei välttämättä koe ongelmaa toiselle aiheuttamastaan fyysisestä vammasta.
Miksi ajattelet vain autoilijan saamia kolhuja, henkisiä tai lommoja puskurissa, kun kyse on toisen terveydestä? Etkö oikeasti käsitä, että jos ajat pyöräilijän kuoliaaksi, se ihan oikeasti kuolee ja siinä on sinun autosi alla realisoitunut riskin seuraus.
Vaikuttaa, että haluat vaatia autoilijoita käyttäytymään tietyllä tavalla, jotta pyöräilijöiden turvallisuus paranisi.
Mitä muita vaihtoehtoja sinulla on mielessä?
Toisaalta olet vaikkapa tilannenopeuksien suhteen sitä mieltä, että nopeusrajoitusta ei saa ylittää eli et usko, että rajoitusta suurempi nopeus olisi yhtä turvallinen kuin rajoituksen mukainen. Haet siis turvaa säännöistä ja niiden noudattamisesta.
Käsittääkseni säännöt on laadittu mm. turvallisuuden takia. Oletko eri mieltä?
Työelämässä ei turvata sääntöihin...
Kyllä minun työpaikallani turvataan. Tietyssä asioissa virheistä saa varoituksen ja sen jälkeen otetaan käyttöön kovemmat otteet.
Olosuhteita luodaan tieliikenteessäkin. Silti löytyy aina joku HR, jonka mielestä kaiteen yli voi kiivetä ilman valjaita, kun aukon reunassa on vain yksi pikku juttu hoidettavana ja taitavana työntekijänä ei siitä minulle riskiä koidu.
Karmea ajatus, jos jalankulkija tai pyöräilijä jää narsistin yliajamaksi siksi ettei tämä pidä tekoa erityisen vakavana. HR kuvasi henkilöä näin: "narsisti ei välttämättä koe ongelmaa toiselle aiheuttamastaan fyysisestä vammasta". Puistattaa jo ajatuksena, jos näin välinpitämättömästi ajattelevia ajaa liikenteessä muiden tietämättä.
@HybridRules kirjoitti:
Pitkällä tähtäimellä rakentamalla pyöräilyväyliä, lyhyellä tähtäimellä pyöräilijöiden riskinotto täytynee hyväksyä ja voi vain toivoa, että ajaisivat maanteillä niin vähän kuin mahdollista. Tietysti täytyy myös toivoa autoilijoiden varovan pyöräilijöitä. Ei kai pyöräilyä maantiellä voi kieltääkään.
Minua vaivaa se, että puhut pyöräilijöistä riskin ottajina. Jos autoilija aiheuttaa vaaraa lainvastaisella ajotavallaan, autoilijahan on riskin ottaja. Se pitäisi sanoa ääneen, eikä piiloutua pelkurina pensaaseen ja kääntää vastuuta syyttömälle osapuolelle. Toki pyöräilijä kärsii autoilijan ottamasta riskistä, mutta se on taas eri asia. Ensisijaisesti autoilija on se, joka pitää asialle jotain tehdä.
Jos autoilija ei halua ottaa riskiä, on kaksi vaihtoehtoa: Joko korjaa ajotapaansa tai luopuu ajamisesta. Muussa tapauksessa myöntää ottavansa riskin siitä, että vaarantaa muiden turvallisuutta.
Tämä on tosiasioiden tunnustamista vaikka saattaakin tehdä kipeää. Jostain syystä autoilijan nahka on niin herkkä, että sitä suojellaan tällaisten vastuukysymysten tunnistamiselta. Sinullakin jää nopeusrajoitusmerkkejä havaitsematta jopa siinä määrin, että kamerat välähtelevät. Silti herätyskello ei ole soinut, vaan sanot ajavasi tahallaankin ylinopeutta tilanteissa, joissa arvioit sen vaarattomaksi. Mitä mahdatkaan silloin olla jättänyt huomioimatta. Mutta ehkä tällainen itsekriittisyys on liian ikävää, joten ei sellaista sovi tehdä. Syy on joko muissa tai sitten yhteiskunnassa.
Riski = tapahtuman todennäköisyys x tapahtuman seurausten vakavuus.
Syötä seurausten vakavuuteen esim. pyöräilijän kuolema, niin alat päästä jyvälle autoilijan aiheuttaman riskin suuruudesta. Ihmettelen sitä, miksi tuo yhtälön tekijä mielletään vain pyöräilijään kohdistuvaksi riskiksi. Tämä on juuri sitä vallitsevaa ala-arvoista ajattelua, mitä yritin edellisessä viestissäni sanoa. Pää pensaaseen ja vastuu ulkoistetaan muille.
Kuka osaisi sanoa, miksi on näin tapana ajatella? Moni sanoo, ettei uskalla pyöräillä maantiellä, kun se on niin vaarallista. Samat kaverit ajelee siellä autolla, vaikka autoliikenne on se, joka vaaran aiheuttaa! Olla osa riskin aiheuttajaa ei ole ongelma.
pyöräilijä voi pudottaa riskin nollaan, kun ei mene maantielle. Tietysti autoilijakin voi, mutta hänelle riski ei ole kummoinen ja olisi yliampuvaa välttää maanteitä sen tähden.
Ja taas. Miten voit sanoa tietoisen henkilövahinkoon johtavan vaaran aiheuttamisesta luopumisen olevan yliampuvaa? Ja miten ihmeessä voit sanoa, ettei riski kohdistu autoilijaan? Nyt kaipaan oikein harkittuja perusteluja.
Kameravälähdyksistä sen verran, että ei kamera välähdä siksi, että nopeusrajoitusmerkki jäisi huomaamatta vaan siksi, että kameratolppa jää huomaamatta tarpeeksi ajoissa.
Juurihan peesasit toista ja siksi kamera välähti. Kommenttisi paljastaa sinun noudattavan rajoituksia kiinnijäämisriskin takia, ei yhteisten sääntöjen noudattamisen takia.
Kuten aikaisemmassa tekstissä kuvasin, olen erittäin kriittinen itseäni kohtaa, jos en huomaa tolppaa ja sätin itseäni koko loppumatkan ja paha mieli virheestä saattaa kestää monta päivää. Ja vaikka kuinka vannon kautta kiven ja kannon, että jatkossa en varmasti jätä huomaamatta kameratolppaa, niin silti sellaista on tapahtunut.
Sinun pitäisi sättiä itseäsi siksi, ettet ole pudottanut ajonopeuttasi rajoitusmerkin mukaiseksi. Miksi kuljettajan pitäisi kameratolppia edes havaita.
Sinä olet selvästikin keskivertoa parempi kuski, kun et ole erehtynyt liian suureen nopeuteen kameratolpan kohdalla vaikka et edes käytä apuna Tom-Tomia tai vastaavaa. Onnittelut!
Ja taas. Jokunen aika sitten kertasin sinulle keskivertokuskin määrittelyyn liittyvät ongelmat, kun ne ei ensimmäisellä kerralla jäänyt mieleen. Joku taisi kysyä keskiverron laskentatapaakin, mutta sekään ei auttanut.
Mieti, mitä tarkoittaa, että riski = tapahtuman todennäköisyys x tapahtuman seurauksen vakavuus.
Seurausten vakavuus = pyöräilijään kohdistuva henkilövahinko, kenties kuolema.
Toki voit laskea riskin myös henkisen terveyden menettämisen suhteen. Se lienee enemmän henkilöriippuvainen, siis toinen kokee asioita raskaammin toinen kevyemmin. Esim. narsisti ei välttämättä koe ongelmaa toiselle aiheuttamastaan fyysisestä vammasta.
Miksi ajattelet vain autoilijan saamia kolhuja, henkisiä tai lommoja puskurissa, kun kyse on toisen terveydestä? Etkö oikeasti käsitä, että jos ajat pyöräilijän kuoliaaksi, se ihan oikeasti kuolee ja siinä on sinun autosi alla realisoitunut riskin seuraus.
Vaikuttaa, että haluat vaatia autoilijoita käyttäytymään tietyllä tavalla, jotta pyöräilijöiden turvallisuus paranisi.
Mitä muita vaihtoehtoja sinulla on mielessä?
Toisaalta olet vaikkapa tilannenopeuksien suhteen sitä mieltä, että nopeusrajoitusta ei saa ylittää eli et usko, että rajoitusta suurempi nopeus olisi yhtä turvallinen kuin rajoituksen mukainen. Haet siis turvaa säännöistä ja niiden noudattamisesta.
Käsittääkseni säännöt on laadittu mm. turvallisuuden takia. Oletko eri mieltä?
Työelämässä ei turvata sääntöihin...
Kyllä minun työpaikallani turvataan. Tietyssä asioissa virheistä saa varoituksen ja sen jälkeen otetaan käyttöön kovemmat otteet.
Olosuhteita luodaan tieliikenteessäkin. Silti löytyy aina joku HR, jonka mielestä kaiteen yli voi kiivetä ilman valjaita, kun aukon reunassa on vain yksi pikku juttu hoidettavana ja taitavana työntekijänä ei siitä minulle riskiä koidu.
Minä kirjoitin, että työelämässä ei turvata sääntöihin vaan sääntöihin asennemuokkaukseen ja ennen kaikkea turvallisten olosuhteiden luomiseen. Ikävää, että lainaat tarkoitushakuisesti tekstiä vain osittain. Minä olisin tietysti voinut kirjoittaa, että ei "pelkästään sääntöihin", mutta enpä tullut kirjoittaneeksi tilkesanaa.
Jos pyöräilijä ihan oikeasti kuolee auton alle, pyöräilijän ottama riski toteutui pahimmalla tavalla rippumatta siitä kuka oli syyllinen.
Minulle on epäselvää, ymmärrätkö, mitä riski tarkoittaa. Kun kirjoitit henkisistä kolhuista ajattelin, että tarkoitat vedota ihmisten empatiaan ajokäyttäytymistä ohjaavana tekijänä. Tietysti päälle ajaja kokee normaalisti syyllisyyttä olipa sääntöjen mukaan syyllinen tai ei. Riski on kuitenkin kylmä tosiasia eikä kenenkään puolella. Pyöräilijälle riski on suurempi kuin autoilijalle kuten aiemmin kirjoitin.
Nyt yritän malttaa olla kirjoittamatta aiheesta lisää, jotta tämä ei pitkity enempää. Kaikki lienee jo sanottu, mitä on tarpeen sanoa.
@HybridRules kirjoitti:
Minä kirjoitin, että työelämässä ei turvata sääntöihin vaan sääntöihin asennemuokkaukseen ja ennen kaikkea turvallisten olosuhteiden luomiseen. Ikävää, että lainaat tarkoitushakuisesti tekstiä vain osittain. Minä olisin tietysti voinut kirjoittaa, että ei "pelkästään sääntöihin", mutta enpä tullut kirjoittaneeksi tilkesanaa.
Ei tuosta mikään tilkesana jäänyt pois, vaan merkitys muuttui päinvastaiseksi. Mutta olisi se ehkä pitänyt huomata kappaleen epäjohdonmukaisuuden takia. "Vain" olisi ollut lyhyempi kirjoittaa.
Minulle on epäselvää, ymmärrätkö, mitä riski tarkoittaa.
Otetaan uusiksi: Seurausten vakavuus = pyöräilijään kohdistuva henkilövahinko, kenties kuolema. Riski on siis tuon ja todennäköisyyden tulo. Oletko eri mieltä?
Riski on kuitenkin kylmä tosiasia eikä kenenkään puolella. Pyöräilijälle riski on suurempi kuin autoilijalle kuten aiemmin kirjoitin.
Eikä tuossa ole ristiriitaa? Se, että pidät asiaa pyöräilijän riskinä, etkä autoilijan, on juuri se käsittämätön tapa pakoilla vastuuta. Se taatusti ohjaa sinunkin käytöstäsi liikenteessä. Siksi protestoin sitä, että syyllinen ulkoistaa riskin uhrilleen, kenties vain suojellakseen omaa mielenrauhaa. Tavoitteena pitäisi kuitenkin olla riskien tunnistaminen ja sen vaikutus omaan käytökseen eli riskin minimoiminen. Mutta jos et näin yksinkertaista asiaa tajua, vaan riskin ehkäisykeinona olisi luopua pyöräilystä maantiellä, mutta niin ei voi tehdä, en minä sille mitään voi. Keskity vaan jatkossakin kameratolppien havaitsemiseen, ettei tule paha mieli.
Minulle on epäselvää, ymmärrätkö, mitä riski tarkoittaa.
Otetaan uusiksi: Seurausten vakavuus = pyöräilijään kohdistuva henkilövahinko, kenties kuolema. Riski on siis tuon ja todennäköisyyden tulo. Oletko eri mieltä?
Riski on kuitenkin kylmä tosiasia eikä kenenkään puolella. Pyöräilijälle riski on suurempi kuin autoilijalle kuten aiemmin kirjoitin.
Eikä tuossa ole ristiriitaa? Se, että pidät asiaa pyöräilijän riskinä, etkä autoilijan, on juuri se käsittämätön tapa pakoilla vastuuta. Se taatusti ohjaa sinunkin käytöstäsi liikenteessä. Siksi protestoin sitä, että syyllinen ulkoistaa riskin uhrilleen, kenties vain suojellakseen omaa mielenrauhaa. Tavoitteena pitäisi kuitenkin olla riskien tunnistaminen ja sen vaikutus omaan käytökseen eli riskin minimoiminen. Mutta jos et näin yksinkertaista asiaa tajua, vaan riskin ehkäisykeinona olisi luopua pyöräilystä maantiellä, mutta niin ei voi tehdä, en minä sille mitään voi. Keskity vaan jatkossakin kameratolppien havaitsemiseen, ettei tule paha mieli.
Riski = tapahtuman todennäköisyyden ja tapahtuman seurausten tulo. Koska pyöräilijä kohtaa matkallaan monin verroin suuremman kappalemäärän autoja kuin mitä autoilija kohtaa pyöriä, niin pyöräilijän on todennäköisempää kolaroida auton kanssa kuin auton on kolaroida pyörän kanssa. Siis monta eri autoa ajaa saman pyöräilijän ohi, mutta auto kohtaa pyörän vain kerran matkallaan. Siis tuo on periaate. Tietysti sekä auto- että pyörätiheys vaihtelevat, mutta maantiellä pyörä on paljon harvinaisempi kuin auto.
Jos tapahtuu yhteenajo, pyöräilijä on auttamatta heikoilla, joten hänen vammansa ovat paljon vakavammat kuin auton sisällä suojassa olevien.
Autoilijan riski = pienempi todennäköisyys x lievemmät vammat.
Pyöräilijän riski = suurempi todennäköisyys x vakavammat vammat.
Maantielle mennessään pyöräilijä ottaa siis suuremman (paljon suuremman) riskin kuin autoilija.
Useimmiten kaikissa riskianalyyseissä joudutaan toteamaan, että turvallistavista toimenpiteistä huolimatta on voimassa joku jäännösriski. Sitten pitää miettiä, onko jäännösriski hyväksyttävällä tasolla. Autoilijan riski ehdottomasti on riittävän pieni, mutta onko fillaristin?
Ok, ajattelin liikennettä kokonaisuutena. Eli koska autoilijat yksilötasolla jakavat kolarin todennäköisyyden, autoilijoiden ei tarvitse kiinnittää asiaan huomiota. Todennäköisyys, että pyöräilijän keilaaminen osuu omalle kohdalle, on niin pieni, ettei se motivoi kiinnittämään ajotapaan huomiota. Silloin riskin realisoitumisen todennäköisyys liikenteessä pysyy vakiona eli kehitystä ei tapahdu
Tämä on yksin liikenteen perusongelmista. Harva pitää omia riskejä ongelmana, mutta koska tilastoihin kerätään koko Suomen tapahtumat, siellä jokainen realisoitunut riski näkyy. Niistä myös määritellään tavoitteet turvallisuuden parantamiselle. Ja niistä kerätyllä datalla yritetään löytää keinoja turvallisuuden parantamiseen. Kansainväliset tutkijat ovat tehneet esim. havainnon ajonopeuden muutoksen vaikutuksesta turvallisuuteen. Mutta koska itse ratin takana istuessasi et huomaa riskitason muutosta, joka seuraa 15 km/h ylinopeudesta, pudotat nopeutta vain, jos havaitset kameran. Tieto riskitason muutoksesta ei riitä motivoimaan muuttaman omaa käytöstä.
@Herbert kirjoitti:
Vakionopeudensäädintä on pidetty hyvänä tapana estää nopeuden huomaamaton nousu.
Aivan. Lisäetuna nykyautot osaavat optimoida kulutuksensa varsin hyvin myös nopeuden muutoksissa, kun niille annetaan siihen lupa, eli ainakin nopeuden nostot vakionopeussäätimellä eikä jalalla. Alle 30 rajoituksilla pitää olla tarkkana, koska ainakaan meidän autojen vakionopeussäädin ei huoli noin pieniä numeroita.
HR ei ajanut ylinopeutta vahingossa vaan siksi, ettei huomannut kameraa.
Huomasin ja kommentoin ylinopeuden tahallisuutta aivan tarkoituksella. En edes lähde hakemaan perusteluita ylinopeuksille, mutta jos on aivan pakko joutua aiheesta poliisin haastateltavaksi, otan HR:n tavoin mieluummin tahallisen ylinopeuden.
Jos rajoitus on jäänyt huomaamatta, tulee mieleen mitä muuta jäi arvioimatta? Luotan meidän jokaisen pystyvän halutessaan valitsemaan tieosuuden ja liikennetilanteen, jossa voimme ajaa merkittävää ylinopeutta ilman kohtuutonta riskiä.
Jälkimmäinenkin ylinopeus on ilman muuta rangaistava ja sen riskit riippuvat kuljettajan tilannearvion laadusta. Mutta tilannearvio on sentään edes yritetty tehdä. Jos se tilannearvio on yhtään kohdillaan, silloin myös poliisi näkee tilanteen samoin ja soveltaa rangaistusasteikon alareunaa lieventävät asianhaarat huomioon ottaen.
@HybridRules kirjoitti:
Mieti, mitä tarkoittaa, että riski = tapahtuman todennäköisyys x tapahtuman seurauksen vakavuus.
Tästä olen samaa mieltä kanssasi. Tämä on rullaluistelijalle, jalankulkijalle, polkupyöräilijälle, mopoilijalle ja motoristille yhteinen sääntö, että ei pidä jäädä auton alle. On tärkeämpää olla elossa kuin olla oikeassa.
Ehkä Herbert tarkoitti riskin liikenteen kokonaisuutena, siis siten että liikennekuolema on yhtä paha asia kohtadipa se ketä tahansa? Sinä ja minä otamme itsekkäämmän näkökulman ja pidämme OMAA kuolemaamme muiden tilastomerkintojä pahempana riskinä? Tällä perusteella tuo yllämainittu ainoa sääntö toimii hyvin.
Ymmärrän myös Herbertin kannan, että pyöräilijän pitäisi saada liikkua turvallisesti siellä missä pyöräily on sallittua. Käytännössä näin ei vaan aina ole, joten pyrin itse siirtymään maastoon ellei maantiepyörällä poljettavia pyöräteitä ole käytettävissä. Lyhyitä siirtoja maantietä varten hankin nuo valot, mutta niitä on tullut tavaksi käyttää maantiepyörässä aina ja maasturissakin jos on maantiesiirtymiä tiedossa. Samalla tapahtui myös paluu 1980-luvulle, jolloin Volvon valot tuntuivat häiritsevän muita, kun autossa oli valot päällä päivällä. Nyt on jo useampi vastaantulija muistuttanut että "sulla on valot päällä". Niin on, ja ihan tarkoituksella.
Tänään lähti Syötteen kierroksen ennätyksestä yli 7 minuuttia pois. Ihan maksimiveto 149 keskisykkeellä. Ei mielestäni holtitonta, mutta paikoittain ajotaidon rajoja koettelevaa menoa. Täysjoustoalusta, nelimäntäjarrut ja paremmat renkaat siirtävät tutun reitin vanhoja jarrumerkkejä myöhäisempään ja poistavat osan niistä kokonaan. Paikat, joissa ennen tunsi itsensä sankariksi ajaessaan ne vain kevyesti jarrua hipaisten menevät nyt jarruun koskematta niin helposti, ettei siitä saa edes vetomiesviittaa. Ajaminen on yksinkertaisesti helpompaa kun alusta on kuskille sopivissa säädöissä ja yksi sormi jarrukahvalla riittää kaikissa tilanteissa.
Vaikuttaa, että haluat vaatia autoilijoita käyttäytymään tietyllä tavalla, jotta pyöräilijöiden turvallisuus paranisi.
Eikö tuo ole aika kohtuullinen vaatimus, jos se tietty tapa on liikennesääntöjen mukainen ja voidaan osoittaa sillä olevan positiivinen vaikutus turvallisuuteen?
Työelämässä ei turvata sääntöihin, koska ihmiset eivät välttämättä noudata niitä.
Oman kokemukseni mukaan pikemminkin päinvastoin. Työtehtävien normittaminen, ohjeiden saatavilla olo ja niiden päivittäminen on arkipäiväistynyt sellaisillakin aloilla, jossa näin ei ole perinteisesti toimittu.
Olet toki oikeassa siinä, että pelkkä sertifioidun prosessimallin käyttö ei takaa oikeastaan mitään muuta kuin ennustettavan lopoutuloksen tekijästä riippumatta. Ei se lopputuloksen hyvyyttä voi taata. Prosessimalliin liittyykin jatkuvan optimoinnin periaate, jonka nojalla olemassaolevaa prosessimallia korjataan kun löydetään parempi työtapa tai saadaan käyttöön uusia laitteita.
Turvallisuus saavutetaan sekä säännöillä (ja asennemuokkauksella) että ennen kaikkea luomalla turvallisia olosuhteita. Raksalla ei tähdennetä työntekijöille, että kuljet sitten tuossa käytävän vasemmassa laidassa, koska oikealla on suojaamaton aukko, josta voi pudota. Sen sijaan raksalla suojataan aukot, jotta niihin ei pudota vahingossakaan.
Totta, mutta turvallinen toimintatapa on kokonaisuus, jossa turvallisessa ympäristössä toimii turvallisista toimintatavoista tietoisia yksilöitä.
Ei siellä raksallakaan rälläköidä harjateräksiä ilman suojavarusteita ja muita varoittamatta. Suuren monikansallisen työnantajani palveluksessa valitettavasti kuolee muutamia työntekijöitä joka vuosi (maailmanlaajuisesti). Työturvallisuuskouluttajat takovat kuulijoidensa kalloon joka kerta samaa viestiä, että ne suojavarusteet ja erilaiset tilan rajaukset ja sulkemiset koskevat myös kyseisen tunnistettuja riskejä sisältävän työn tekijöitä. Siksi myös työryhmän jäsen itse poistuu sulkualueen ulkopuolelle syömään eväitään eikä jää arpomaan putoaako kollegalta juuri tänään työkalu kymmenestä metristä vai ei.
@HybridRules kirjoitti:
Mieti, mitä tarkoittaa, että riski = tapahtuman todennäköisyys x tapahtuman seurauksen vakavuus.
Tästä olen samaa mieltä kanssasi. Tämä on rullaluistelijalle, jalankulkijalle, polkupyöräilijälle, mopoilijalle ja motoristille yhteinen sääntö, että ei pidä jäädä auton alle. On tärkeämpää olla elossa kuin olla oikeassa.
Ehkä Herbert tarkoitti riskin liikenteen kokonaisuutena, siis siten että liikennekuolema on yhtä paha asia kohtadipa se ketä tahansa? Sinä ja minä otamme itsekkäämmän näkökulman ja pidämme OMAA kuolemaamme muiden tilastomerkintojä pahempana riskinä? Tällä perusteella tuo yllämainittu ainoa sääntö toimii hyvin.
Ymmärrän myös Herbertin kannan, että pyöräilijän pitäisi saada liikkua turvallisesti siellä missä pyöräily on sallittua. Käytännössä näin ei vaan aina ole, joten pyrin itse siirtymään maastoon ellei maantiepyörällä poljettavia pyöräteitä ole käytettävissä. Lyhyitä siirtoja maantietä varten hankin nuo valot, mutta niitä on tullut tavaksi käyttää maantiepyörässä aina ja maasturissakin jos on maantiesiirtymiä tiedossa. Samalla tapahtui myös paluu 1980-luvulle, jolloin Volvon valot tuntuivat häiritsevän muita, kun autossa oli valot päällä päivällä. Nyt on jo useampi vastaantulija muistuttanut että "sulla on valot päällä". Niin on, ja ihan tarkoituksella.
Tänään lähti Syötteen kierroksen ennätyksestä yli 7 minuuttia pois. Ihan maksimiveto 149 keskisykkeellä. Ei mielestäni holtitonta, mutta paikoittain ajotaidon rajoja koettelevaa menoa. Täysjoustoalusta, nelimäntäjarrut ja paremmat renkaat siirtävät tutun reitin vanhoja jarrumerkkejä myöhäisempään ja poistavat osan niistä kokonaan. Paikat, joissa ennen tunsi itsensä sankariksi ajaessaan ne vain kevyesti jarrua hipaisten menevät nyt jarruun koskematta niin helposti, ettei siitä saa edes vetomiesviittaa. Ajaminen on yksinkertaisesti helpompaa kun alusta on kuskille sopivissa säädöissä ja yksi sormi jarrukahvalla riittää kaikissa tilanteissa.
Vaikuttaa, että haluat vaatia autoilijoita käyttäytymään tietyllä tavalla, jotta pyöräilijöiden turvallisuus paranisi.
Eikö tuo ole aika kohtuullinen vaatimus, jos se tietty tapa on liikennesääntöjen mukainen ja voidaan osoittaa sillä olevan positiivinen vaikutus turvallisuuteen?
Työelämässä ei turvata sääntöihin, koska ihmiset eivät välttämättä noudata niitä.
Oman kokemukseni mukaan pikemminkin päinvastoin. Työtehtävien normittaminen, ohjeiden saatavilla olo ja niiden päivittäminen on arkipäiväistynyt sellaisillakin aloilla, jossa näin ei ole perinteisesti toimittu.
Olet toki oikeassa siinä, että pelkkä sertifioidun prosessimallin käyttö ei takaa oikeastaan mitään muuta kuin ennustettavan lopoutuloksen tekijästä riippumatta. Ei se lopputuloksen hyvyyttä voi taata. Prosessimalliin liittyykin jatkuvan optimoinnin periaate, jonka nojalla olemassaolevaa prosessimallia korjataan kun löydetään parempi työtapa tai saadaan käyttöön uusia laitteita.
Turvallisuus saavutetaan sekä säännöillä (ja asennemuokkauksella) että ennen kaikkea luomalla turvallisia olosuhteita. Raksalla ei tähdennetä työntekijöille, että kuljet sitten tuossa käytävän vasemmassa laidassa, koska oikealla on suojaamaton aukko, josta voi pudota. Sen sijaan raksalla suojataan aukot, jotta niihin ei pudota vahingossakaan.
Totta, mutta turvallinen toimintatapa on kokonaisuus, jossa turvallisessa ympäristössä toimii turvallisista toimintatavoista tietoisia yksilöitä.
Ei siellä raksallakaan rälläköidä harjateräksiä ilman suojavarusteita ja muita varoittamatta. Suuren monikansallisen työnantajani palveluksessa valitettavasti kuolee muutamia työntekijöitä joka vuosi (maailmanlaajuisesti). Työturvallisuuskouluttajat takovat kuulijoidensa kalloon joka kerta samaa viestiä, että ne suojavarusteet ja erilaiset tilan rajaukset ja sulkemiset koskevat myös kyseisen tunnistettuja riskejä sisältävän työn tekijöitä. Siksi myös työryhmän jäsen itse poistuu sulkualueen ulkopuolelle syömään eväitään eikä jää arpomaan putoaako kollegalta juuri tänään työkalu kymmenestä metristä vai ei.
Tässähän alkaa kohta jo ymmärtämään Junnilan kohtaloa. Kirjoittaessani ajattelin, että työturvallisuutta ei jätetä sääntöjen noudattamisen varaan vaan mahdollisuuksien mukaan parannetaan erilaisilla turvalaitteilla ja muokkaamalla olosuhteita. Mutta sitten kommentoijat takertuvat yhteen yksityiskohtaan ja väittävät minun kirjoittaneeni, että työelämässä ei olisi sääntöjä irrottamalla lainauksen, joka näyttää vain osan siitä, mitä kirjoitin. Aika rasittavaa, sanoisin. Kuin politiikan tekemistä.
Ihmisten käyttäytymisestä muistan aina yhden konkreettisen esimerkin, kun aikoinaan Tampereen Hämeenpuistoon rakennettiin hotelli, joka lamahässäköiden jälkeen päätyi Cumulus-ketjuun enkä edes muista, mikä se ihan aluksi oli tai piti olla. Asuin siellä työprojektien takia ja aluksi siellä oli saunassa hyvin simppeli juoma-automaatti: jääkaappi ja laatikko, johon jokaisen tuli jättää rahaa sen arvosta, minkä joi. Ei ollut kovin pitkäikäinen automaatti. Arvaatte varmaan miksi. Sääntö oli hyvin tiedossa kaikilla, mutta jostain syystä laatikon sisältö poikkesi niin usein kulutetun juomamäärän arvosta, että hotelli lopetti koko jutun.
Kaikenlaisia sääntöjä laaditaan työympäristöönkin, mutta ne toimivat vain juuri niin hyvin kuin ihmiset niitä noudattavat ja siksi turvallisuuden parantamiseksi tehdään paljon muutakin kuin vain liikkumissääntöjä.
Minä pidän polkupyörällä liikkumista maantiellä vaarallisena ja nimenomaan pyöräilijälle itselleen. Autoilijalle riski loukkaantua on selkeästi pienempi kuin pyöräilijälle. En minä muuta ole väittänyt. Turvallisuuden kannalta olisi parempi, kun pyöräilijät eivät liikkuisi maanteillä autojen kanssa samoilla kaistoilla.
Kysyin oikeaa tapaa ohittaa pyörällä jalankulkija.
Miksi minulla olisi joku sinun esittämääsi "oikeampi tapa"? Jos se perustui liikennessääntöihin ja sen edes oikeansuuntaiseen tulkintaan tilanteesta, josta ei säännöistä löydy ihan niin nippelitietoa, niin kyllä se minullekin kelpaa. Minun pointtini oli muualla.
Sääntöjen tehoa parannetaan eri tavoin. Sinulle kameratolppa on riittävä motiivi, tehdasympäristöissä ainakin toimittaja/urakoitsija joutuu turvallisuusvastaavan puhutteluun, saa loppupäivän/kuukauden/ikuisen porttikiellon, työnantaja sopimussakkoa jne. Joskus on vaikea erottaa sääntöjä ja muita keinoja (kaide tai muu putoamissuoja) riskien poistamiseksi. Näihinkin liittyy sääntöjä, kuten kielto poistaa tai siirtää suojauksia. Mutta turha tästä on jankuttaa enempää. Liikenteestä on kyse.
Tietysti autoilija loukkaa vähemmän, jos törmää pyöräilijään. Silti tuosta ajatuksesta pitää päästä eroon, että eihän autoilija siinä loukkaa. Se vaikeuttaa autoilijoiden suhtautumista tarpeeksi vakavasti pyöräilijöihin. Tämä sairas asenne näkyy siinä, että risteyksissä pyöräilijän etuajo-oikeutta poljetaan jatkuvasti. Taatusti harvemmin tukkirekkaan suhtaudutaan yhtä kevyesti. Mistä muusta se voisi johtua kuin tuosta itsekkyydestä, mitä HR olet hokenut viestistä toiseen.
@Herbert kirjoitti:
Sääntöjen tehoa parannetaan eri tavoin. Sinulle kameratolppa on riittävä motiivi, tehdasympäristöissä ainakin toimittaja/urakoitsija joutuu turvallisuusvastaavan puhutteluun, saa loppupäivän/kuukauden/ikuisen porttikiellon, työnantaja sopimussakkoa jne. Joskus on vaikea erottaa sääntöjä ja muita keinoja (kaide tai muu putoamissuoja) riskien poistamiseksi. Näihinkin liittyy sääntöjä, kuten kielto poistaa tai siirtää suojauksia. Mutta turha tästä on jankuttaa enempää. Liikenteestä on kyse.
Tietysti autoilija loukkaa vähemmän, jos törmää pyöräilijään. Silti tuosta ajatuksesta pitää päästä eroon, että eihän autoilija siinä loukkaa. Se vaikeuttaa autoilijoiden suhtautumista tarpeeksi vakavasti pyöräilijöihin. Tämä sairas asenne näkyy siinä, että risteyksissä pyöräilijän etuajo-oikeutta poljetaan jatkuvasti. Taatusti harvemmin tukkirekkaan suhtaudutaan yhtä kevyesti. Mistä muusta se voisi johtua kuin tuosta itsekkyydestä, mitä HR olet hokenut viestistä toiseen.
En minä ole hokenut itsekkyydestä. Se on tosiasia, että autoiljaan kohdistuva riski on minimaalinen pyöräilijään kohdistuvaan riskiin verrattuna, kun tarkastellaan auto- ja pyöräliikennettä maantiellä. Ei se ole mielipide- eikä asennekysymys. Tietysti autoilijan huono asenne voi lisätä pyöräilijän riskiä entisestään.
Kun tarkastellaan liikennettä maantiellä, määritelmäsi mukainen minimaalinen riski aiheuttaa niin suuren vaaran, että mielestäsi maanteillä ei pitäisi pyöräillä.
Se on itsekkyyttä. Järkevä suhtautumistapa olisi edellyttää autoilijoilta niin vastuullista käytöstä, että riskin suuruus mahdollistaisi pyöräilyn maanteillä. Mutta koska autoilijan asenne on jopa niin väärä, ettei tätä ilmiötä tunnisteta, itsestään tilanne ei korjaannu. Kannattaakin pohtia, miksi autoilija kunnioittaa tukkirekan etuajo-oikeutta, muttei pyöräilijän.
Kysyin oikeaa tapaa ohittaa pyörällä jalankulkija.
Miksi minulla olisi joku sinun esittämääsi "oikeampi tapa"? Jos se perustui liikennessääntöihin ja sen edes oikeansuuntaiseen tulkintaan tilanteesta, josta ei säännöistä löydy ihan niin nippelitietoa, niin kyllä se minullekin kelpaa. Minun pointtini oli muualla.
Kritisoit kijoitustani neutraliuden puutteesta, joten keskustelupalstalla kun ollaan, kysyin mielipidettäsi paremmasta suhtautumistavasta. Mutta ehkä kysymysten esittäminen on vahvuutesi, ei niihin vastaaminen.
Pyöräilijänä koen usein, että autoilija ei väistämisvelvollisena väistä. Tämä pitää sisällään sen, että osa noudattaa väistämisvelvollisuuttaan. Miten asia pitäisi kertoa?
Olen lain noudattamisen puolella, en pyöräilijöiden. Vai onko sinulla antaa esimerkkiä siitä, että olisin lakia noudattamattomien tienkäyttäjien puolella?
@HybridRules kirjoitti:
jääkaappi ja laatikko, johon jokaisen tuli jättää rahaa sen arvosta, minkä joi. Ei ollut kovin pitkäikäinen automaatti. Arvaatte varmaan miksi.
Ihmiset ja organisaatiot ovat erilaisia ja kertomuksesi normeista poikkeamisen hyväksyttävyydestä saattaa selittää ainakin osan rakentamisen ongelmista? Minun työpaikallani oli aikanaan vastaavanlainen juoma ja kevyt välipalajärjestely merkittävästi epätyypillisiä työaikoja vaatineen projektin vuoksi kyseisen hankkeen työntekijöille nimettynä. Talo tarjosi vain hankalaan aikaan työssä olleille ruokalan ollessa kiinni ja hyvin toimi projektin loppuun saakka.
Millainen työntekijä käy ryöstämässä työkaverin eväät ilta- ja yövuorolaiselta?
Kaikenlaisia sääntöjä laaditaan työympäristöönkin, mutta ne toimivat vain juuri niin hyvin kuin ihmiset niitä noudattavat ja siksi turvallisuuden parantamiseksi tehdään paljon muutakin kuin vain liikkumissääntöjä.
Tehdään toki, enkä suinkaan vähättele ympäristöön liittyvien riskien poistamisen tärkeyttä, kuten vaikkapa pyörätien rakentamista. Mutta hyvän ja taitavan kuskin välisen kuvitellun paremmuusjärjestyksen tavoin myös ympäristön ja toimintaohjeiden välinen priorisointi on periksiantamista, koska kumpikin on tarpeen.
Meitä on täällä lentäjien ja laboratorioissa työskentelevien lisäksi muitakin, jotka noudattavat työssään prosessikäsikirjaa varsin tunnollisesti. Oma normeja noudattava työelämäni on niin luontainen, että välillä unohtuu sen ulkopuolinen maailma, joka ei koetuista best practiceistä piittaa vaan tekee edelleen koura- ja lapiokaupalla kuten ennenkin.
Sellaisen ryhmän mahdolliset virheet eivät silti ole sääntöjen ja työohjeiden syytä vaan niiden laiminlyönnistä tai peräti olemattomuudesta aiheutuvia virheitä.
Minä pidän polkupyörällä liikkumista maantiellä vaarallisena ja nimenomaan pyöräilijälle itselleen. Autoilijalle riski loukkaantua on selkeästi pienempi kuin pyöräilijälle. En minä muuta ole väittänyt. Turvallisuuden kannalta olisi parempi, kun pyöräilijät eivät liikkuisi maanteillä autojen kanssa samoilla kaistoilla.
Tästä olen samaa mieltä. Kaikkien pyöräilijöiden kaikki reitit eivät osu pyörätielle ja ajoradan reunaan tai pientareelle siirryttäessä pyöräilijän oma toiminta vaikuttaa hänen omaan turvallisuuteensa juridisesta syyllisyydestä riippumatta.
En ymmärrä lainkaan joidenkin pyöräilijöiden tapaa ajaa ajoradalla vaikka samaan suuntaan olisi pyörätie käytettävissä. Lain mukaan niin saa tehdä, ellei pyörätietä voi käyttää vaaratta. Ainoa mahdollinen tuon estävä vaaratekijä on pyöräilijä itse.
Lähes kaikki pyöräilyreittini ovat kevyen liikenteen väylillä, mutta sekä pyörätiellä muita suuremman nopeuteni että pyörätien puuttuessa hetkittäisen pientareella ajamisen vuoksi oma ohjesääntöni on tehdä itseni näkyväksi pukeutumalla motoristislangilla "Pepsodent-asuun" ja strobot päällä ajaen.
@Herbert kirjoitti:
Pyöräilijänä koen usein, että autoilija ei väistämisvelvollisena väistä. Tämä pitää sisällään sen, että osa noudattaa väistämisvelvollisuuttaan. Miten asia pitäisi kertoa?
Olen lain noudattamisen puolella, en pyöräilijöiden. Vai onko sinulla antaa esimerkkiä siitä, että olisin lakia noudattamattomien tienkäyttäjien puolella?
Onko varmistettu että varmasti autoilija näkee tulijan, ja myös se ettei pyöräilijä tule tilanteeseen liian kovalla tilannenopeudella? Itsesuojeluvaistokin on tarpeen, ja se on kirjattu lakiin:
"4 § Tienkäyttäjän ennakointivelvollisuus
Tienkäyttäjän on ennakoitava toisten tienkäyttäjien toimintaa vaaran ja vahingon välttämiseksi ja sovitettava oma toimintansa sen mukaisesti sujuvan ja turvallisen liikenteen edistämiseksi." (finlex)
Autoilijat ovat 17-vuotiaista varmasti 90-vuotiaisiin saakka, osa ajaa dynaamisesti (hidastelu on heikkoutta, tai heikentää bruttokansantuotetta), osa ajaa huolimattomasti, osa ylivarovaisesti. Asiallisesti toimivaa enemmistöä ei huomaa, vaan ne jotka poikkeavat mediaanista.
Kysyin oikeaa tapaa ohittaa pyörällä jalankulkija.
Miksi minulla olisi joku sinun esittämääsi "oikeampi tapa"? Jos se perustui liikennessääntöihin ja sen edes oikeansuuntaiseen tulkintaan tilanteesta, josta ei säännöistä löydy ihan niin nippelitietoa, niin kyllä se minullekin kelpaa. Minun pointtini oli muualla.
Kumppani terveellä järjellä pärjää vallan mainiosti.
@Herbert kirjoitti:
Pyöräilijänä koen usein, että autoilija ei väistämisvelvollisena väistä. Tämä pitää sisällään sen, että osa noudattaa väistämisvelvollisuuttaan. Miten asia pitäisi kertoa?
Tämän näkee kuka tahansa polkupyörällä liikkuva. Näin ei pitäisi käydä, mutta niin tapahtuu silti jatkuvasti.
Liikenneympäristöön emme voi kovin paljon vaikuttaa, mutta omaa toimintaamme voimme sopeuttaa nopeastikin. Mitä sinä ajattelit tehdä nyt kun ongelma on tiedossa?
Olen lain noudattamisen puolella, en pyöräilijöiden. Vai onko sinulla antaa esimerkkiä siitä, että olisin lakia noudattamattomien tienkäyttäjien puolella?
Minä tiedän jo että muut eivät lakia noudata ja minulle on tärkeämpää olla elossa kuin olla oikeassa.
Kyllä se päälleajoa yrittävä saa aina sen verran kiehahtamaan, että annan hänelle henkilökohtaista tukiopetusta hänen väistämisvelvollisuudestaan kertovaa kolmiota osoittaen. Mutta siltikin B-luokan kuskien nolaamista tärkeämpää on välttää jäämästä auton alle.
Minua oudoksuttaa autoilijoiden epälooginen käyttäytyminen. Suoraan ajava "etuajo-oikeutettu" autoilija väistää kyllä suojatietä ylittävää pyöräilijää mutta kolmion takaa tuleva väistämisvelvollinen autoilija haluaa kolata pyöräilijät nurin.
Monet autoilijat toimivat ikään kuin heidän väistämisvelvollisuutensa alkaisi vasta kolmion jälkeen toisessa risteyksessä 10 metriä väistämisvelvollisuutta osoittavan liikennemerkin jälkeen.
En minä sille muuta voi kuin välttää jäämästä alle ja tilaisuuden tullen antaa tukiopetusta kolmiomerkkiä osoittaen. Kunhan ihmettelen, ovatkohan etuajo-oikeutettuna väistävät ja väistämisvelvollisina päälleajoa yrittävät samoja vai eri kuskeja?
@HybridRules kirjoitti:
jääkaappi ja laatikko, johon jokaisen tuli jättää rahaa sen arvosta, minkä joi. Ei ollut kovin pitkäikäinen automaatti. Arvaatte varmaan miksi.
Ihmiset ja organisaatiot ovat erilaisia ja kertomuksesi normeista poikkeamisen hyväksyttävyydestä saattaa selittää ainakin osan rakentamisen ongelmista? Minun työpaikallani oli aikanaan vastaavanlainen juoma ja kevyt välipalajärjestely merkittävästi epätyypillisiä työaikoja vaatineen projektin vuoksi kyseisen hankkeen työntekijöille nimettynä. Talo tarjosi vain hankalaan aikaan työssä olleille ruokalan ollessa kiinni ja hyvin toimi projektin loppuun saakka.
Millainen työntekijä käy ryöstämässä työkaverin eväät ilta- ja yövuorolaiselta?
Kaikenlaisia sääntöjä laaditaan työympäristöönkin, mutta ne toimivat vain juuri niin hyvin kuin ihmiset niitä noudattavat ja siksi turvallisuuden parantamiseksi tehdään paljon muutakin kuin vain liikkumissääntöjä.
Tehdään toki, enkä suinkaan vähättele ympäristöön liittyvien riskien poistamisen tärkeyttä, kuten vaikkapa pyörätien rakentamista. Mutta hyvän ja taitavan kuskin välisen kuvitellun paremmuusjärjestyksen tavoin myös ympäristön ja toimintaohjeiden välinen priorisointi on periksiantamista, koska kumpikin on tarpeen.
Meitä on täällä lentäjien ja laboratorioissa työskentelevien lisäksi muitakin, jotka noudattavat työssään prosessikäsikirjaa varsin tunnollisesti. Oma normeja noudattava työelämäni on niin luontainen, että välillä unohtuu sen ulkopuolinen maailma, joka ei koetuista best practiceistä piittaa vaan tekee edelleen koura- ja lapiokaupalla kuten ennenkin.
Sellaisen ryhmän mahdolliset virheet eivät silti ole sääntöjen ja työohjeiden syytä vaan niiden laiminlyönnistä tai peräti olemattomuudesta aiheutuvia virheitä.
Minä pidän polkupyörällä liikkumista maantiellä vaarallisena ja nimenomaan pyöräilijälle itselleen. Autoilijalle riski loukkaantua on selkeästi pienempi kuin pyöräilijälle. En minä muuta ole väittänyt. Turvallisuuden kannalta olisi parempi, kun pyöräilijät eivät liikkuisi maanteillä autojen kanssa samoilla kaistoilla.
Tästä olen samaa mieltä. Kaikkien pyöräilijöiden kaikki reitit eivät osu pyörätielle ja ajoradan reunaan tai pientareelle siirryttäessä pyöräilijän oma toiminta vaikuttaa hänen omaan turvallisuuteensa juridisesta syyllisyydestä riippumatta.
En ymmärrä lainkaan joidenkin pyöräilijöiden tapaa ajaa ajoradalla vaikka samaan suuntaan olisi pyörätie käytettävissä. Lain mukaan niin saa tehdä, ellei pyörätietä voi käyttää vaaratta. Ainoa mahdollinen tuon estävä vaaratekijä on pyöräilijä itse.
Lähes kaikki pyöräilyreittini ovat kevyen liikenteen väylillä, mutta sekä pyörätiellä muita suuremman nopeuteni että pyörätien puuttuessa hetkittäisen pientareella ajamisen vuoksi oma ohjesääntöni on tehdä itseni näkyväksi pukeutumalla motoristislangilla "Pepsodent-asuun" ja strobot päällä ajaen.
Vielä yhtenä selvennyksenä siihen, mitä ajoin takaa, kun vertasin liikenteen turvallisuuskäytäntöjä työympäristöön: maantiellä autojen ja polkupyörien välinen suhde on pelkästään tieliikennelakien eli sääntöjen varassa. Kun raskas ajoneuvo ajaa pyöräilijän ohi, niin se on minusta niin vaarallisen tuntuinen tilanne pyöräilijälle, että sellaista riskiä ei työympäristössä hyväksytä. Töistä pitää voida lähteä terveenä kotiin päivän päätteeksi. Tietysti on työtilanteita, joihin sisältyy suuriakin riskejä, kun suojaamista ei pystytä tekemään, mutta homma pitää hoitaa joka tapauksessa. Ne tehtävät hoidetaan muuten erityisjärjestelyin. Maantielle voivat kaikki vauvasta vaariin mennä altistamaan itsensä pahimmillaan kuolemaan johtavalle tapaturmalle. On siinä jonkinlainen ristiriita työturvallisuusajattelun kanssa.
@Herbert kirjoitti:
Pyöräilijänä koen usein, että autoilija ei väistämisvelvollisena väistä. Tämä pitää sisällään sen, että osa noudattaa väistämisvelvollisuuttaan. Miten asia pitäisi kertoa?
Olen lain noudattamisen puolella, en pyöräilijöiden. Vai onko sinulla antaa esimerkkiä siitä, että olisin lakia noudattamattomien tienkäyttäjien puolella?
Onko varmistettu että varmasti autoilija näkee tulijan, ja myös se ettei pyöräilijä tule tilanteeseen liian kovalla tilannenopeudella?
@Herbert kirjoitti:
Pyöräilijänä koen usein, että autoilija ei väistämisvelvollisena väistä. Tämä pitää sisällään sen, että osa noudattaa väistämisvelvollisuuttaan. Miten asia pitäisi kertoa?
Tämän näkee kuka tahansa polkupyörällä liikkuva. Näin ei pitäisi käydä, mutta niin tapahtuu silti jatkuvasti.
Liikenneympäristöön emme voi kovin paljon vaikuttaa, mutta omaa toimintaamme voimme sopeuttaa nopeastikin. Mitä sinä ajattelit tehdä nyt kun ongelma on tiedossa?
Kuten ennenkin eli lukea tilannetta, lähestyä risteystä määrätietoisesti ja väistää, ellei väistämisvelvollinen sitä tee.
@740 GLE kirjoitti:
Kunhan ihmettelen, ovatkohan etuajo-oikeutettuna väistävät ja väistämisvelvollisina päälleajoa yrittävät samoja vai eri kuskeja?
Veikkaan, että eri kuskeja. Erona on lähinnä ajamisen filosofia. Käsitys väistämissäännöistä on heikko, joten toiset väistää varmuuden vuoksi tai sitten kuvitellen, että ovat väistämisvelvollisia. Toiset eivät tiedä olevansa väistämisvelvollisia, joten eivät väistä. Oma ryhmänsä ovat ne, jotka eivät osaa katsoa, eivätkä siksi huomaa mitään väistettävää.
@740 GLE kirjoitti:
Kunhan ihmettelen, ovatkohan etuajo-oikeutettuna väistävät ja väistämisvelvollisina päälleajoa yrittävät samoja vai eri kuskeja?
Veikkaan, että eri kuskeja. Erona on lähinnä ajamisen filosofia. Käsitys väistämissäännöistä on heikko, joten toiset väistää varmuuden vuoksi tai sitten kuvitellen, että ovat väistämisvelvollisia. Toiset eivät tiedä olevansa väistämisvelvollisia, joten eivät väistä. Oma ryhmänsä ovat ne, jotka eivät osaa katsoa, eivätkä siksi huomaa mitään väistettävää.
Olin tuossa viikolla työkaverin kyydissä ja hän ei vaikuttanut edes katsovan mahdollisia pyöräilijöitä kolmion takaa tullessa. Kyseessä oli tosin vakioreitit hänelle eikä yhtään pyöräilijää näkynyt missään. Kaveri on Oulusta, joten jopa ylenmääräinen väistämisen pitäisi olla hänelle tuttua.
Kävin itsekin alkuviikosta Oulussa ja eräs täti taisi suuttua minulle, kun en väistänyt taidemuseon lähellä suoralla kadulla. Siinä on korotettu suojatie vain suojatiemerkein ja muistaakseni silloin autoilijan ei tarvitse väistää. Vaaraa tuossa ei ollut, jalankulkijaa väistin mutta en jäänyt pyöräilijää odottamaan, hän oli sen verran myöhässä. Kohdattiin uudestaan risteyksessä, pysähdyin stop-merkin takia antamaan hänelle tietä. Kyllä kesti, nopeus tippui hänellä liki nollaan ja mulkoili kovasti, että taasko se ajaa päälle.
Omaa vastuuta tulee korostaa niissäkin tilanteissa missä tekee liikennesääntöjen mukaan oikein. Näitä tilanteita ovat ne, joissa toinen ajaa väärin ajaen liikennesääntöjen vastaisesti. Toisilla eivät liikennesäännöt ole hallussa siitä miten missäkin tilanteessa kuuluu ajaa. Näitä sattuu aina silloin tällöin ja tämä on sitä ennaltaehkäisevää pelinlukua.
Olen lain noudattamisen puolella, en pyöräilijöiden.
Toki toki, mutta painopiste kommenteissasi on niiden puolella. Enkä minä vähättele pulmia ja riskejä siis. Mutta ihan siinä kuin autoilijatkin mielestäsi, niin kyllä monet pyöräilijätkin osaavat olla itsekkäitä ja ottavat "oikeassa ollessaan" riskejä. Omalta osalta kumosit tuon ihan joku kommentti taaksepäin, hyvä niin.
Vai onko sinulla antaa esimerkkiä siitä, että olisin lakia noudattamattomien tienkäyttäjien puolella?
Miksi pitäisi olla, aivan koko keskustelun kulku huomoiden?
Hmm, missä ei työelämässä ole sääntöjä, niiden noudattamista ja valvomista? Tilanne on ehkä heikko Suomessa, suomalainen tietää aina paremmin, mutta päinvastaiseen ollaan menty. Sääntöjen mukaan eletään aina vain enemmän. Sääntöjen lisäksi rakennetaan turvallinen ympäristö ja miksei niin tehtäisi, kun ei se maksa enempää kuin turvattoman tekeminen kun lasketaan kaikki kustannukset yhteen. Vaaralliset paikat ja tavat on yksinkertaisesti kielletty säännöissä.
Seurausten vakavuus = pyöräilijään kohdistuva henkilövahinko, kenties kuolema.
Miksi ajattelet vain autoilijan saamia kolhuja, henkisiä tai lommoja puskurissa, kun kyse on toisen terveydestä? Etkö oikeasti käsitä, että jos ajat pyöräilijän kuoliaaksi, se ihan oikeasti kuolee ja siinä on sinun autosi alla realisoitunut riskin seuraus.
Mitä muita vaihtoehtoja sinulla on mielessä?
Käsittääkseni säännöt on laadittu mm. turvallisuuden takia. Oletko eri mieltä?
Kyllä minun työpaikallani turvataan. Tietyssä asioissa virheistä saa varoituksen ja sen jälkeen otetaan käyttöön kovemmat otteet.
Olosuhteita luodaan tieliikenteessäkin. Silti löytyy aina joku HR, jonka mielestä kaiteen yli voi kiivetä ilman valjaita, kun aukon reunassa on vain yksi pikku juttu hoidettavana ja taitavana työntekijänä ei siitä minulle riskiä koidu.
Karmea ajatus, jos jalankulkija tai pyöräilijä jää narsistin yliajamaksi siksi ettei tämä pidä tekoa erityisen vakavana. HR kuvasi henkilöä näin: "narsisti ei välttämättä koe ongelmaa toiselle aiheuttamastaan fyysisestä vammasta". Puistattaa jo ajatuksena, jos näin välinpitämättömästi ajattelevia ajaa liikenteessä muiden tietämättä.
Minä kirjoitin, että työelämässä ei turvata sääntöihin vaan sääntöihin asennemuokkaukseen ja ennen kaikkea turvallisten olosuhteiden luomiseen. Ikävää, että lainaat tarkoitushakuisesti tekstiä vain osittain. Minä olisin tietysti voinut kirjoittaa, että ei "pelkästään sääntöihin", mutta enpä tullut kirjoittaneeksi tilkesanaa.
Jos pyöräilijä ihan oikeasti kuolee auton alle, pyöräilijän ottama riski toteutui pahimmalla tavalla rippumatta siitä kuka oli syyllinen.
Minulle on epäselvää, ymmärrätkö, mitä riski tarkoittaa. Kun kirjoitit henkisistä kolhuista ajattelin, että tarkoitat vedota ihmisten empatiaan ajokäyttäytymistä ohjaavana tekijänä. Tietysti päälle ajaja kokee normaalisti syyllisyyttä olipa sääntöjen mukaan syyllinen tai ei. Riski on kuitenkin kylmä tosiasia eikä kenenkään puolella. Pyöräilijälle riski on suurempi kuin autoilijalle kuten aiemmin kirjoitin.
Nyt yritän malttaa olla kirjoittamatta aiheesta lisää, jotta tämä ei pitkity enempää. Kaikki lienee jo sanottu, mitä on tarpeen sanoa.
Ei tuosta mikään tilkesana jäänyt pois, vaan merkitys muuttui päinvastaiseksi. Mutta olisi se ehkä pitänyt huomata kappaleen epäjohdonmukaisuuden takia. "Vain" olisi ollut lyhyempi kirjoittaa.
Otetaan uusiksi: Seurausten vakavuus = pyöräilijään kohdistuva henkilövahinko, kenties kuolema. Riski on siis tuon ja todennäköisyyden tulo. Oletko eri mieltä?
Eikä tuossa ole ristiriitaa? Se, että pidät asiaa pyöräilijän riskinä, etkä autoilijan, on juuri se käsittämätön tapa pakoilla vastuuta. Se taatusti ohjaa sinunkin käytöstäsi liikenteessä. Siksi protestoin sitä, että syyllinen ulkoistaa riskin uhrilleen, kenties vain suojellakseen omaa mielenrauhaa. Tavoitteena pitäisi kuitenkin olla riskien tunnistaminen ja sen vaikutus omaan käytökseen eli riskin minimoiminen. Mutta jos et näin yksinkertaista asiaa tajua, vaan riskin ehkäisykeinona olisi luopua pyöräilystä maantiellä, mutta niin ei voi tehdä, en minä sille mitään voi. Keskity vaan jatkossakin kameratolppien havaitsemiseen, ettei tule paha mieli.
Riski = tapahtuman todennäköisyyden ja tapahtuman seurausten tulo. Koska pyöräilijä kohtaa matkallaan monin verroin suuremman kappalemäärän autoja kuin mitä autoilija kohtaa pyöriä, niin pyöräilijän on todennäköisempää kolaroida auton kanssa kuin auton on kolaroida pyörän kanssa. Siis monta eri autoa ajaa saman pyöräilijän ohi, mutta auto kohtaa pyörän vain kerran matkallaan. Siis tuo on periaate. Tietysti sekä auto- että pyörätiheys vaihtelevat, mutta maantiellä pyörä on paljon harvinaisempi kuin auto.
Jos tapahtuu yhteenajo, pyöräilijä on auttamatta heikoilla, joten hänen vammansa ovat paljon vakavammat kuin auton sisällä suojassa olevien.
Autoilijan riski = pienempi todennäköisyys x lievemmät vammat.
Pyöräilijän riski = suurempi todennäköisyys x vakavammat vammat.
Maantielle mennessään pyöräilijä ottaa siis suuremman (paljon suuremman) riskin kuin autoilija.
Useimmiten kaikissa riskianalyyseissä joudutaan toteamaan, että turvallistavista toimenpiteistä huolimatta on voimassa joku jäännösriski. Sitten pitää miettiä, onko jäännösriski hyväksyttävällä tasolla. Autoilijan riski ehdottomasti on riittävän pieni, mutta onko fillaristin?
Ok, ajattelin liikennettä kokonaisuutena. Eli koska autoilijat yksilötasolla jakavat kolarin todennäköisyyden, autoilijoiden ei tarvitse kiinnittää asiaan huomiota. Todennäköisyys, että pyöräilijän keilaaminen osuu omalle kohdalle, on niin pieni, ettei se motivoi kiinnittämään ajotapaan huomiota. Silloin riskin realisoitumisen todennäköisyys liikenteessä pysyy vakiona eli kehitystä ei tapahdu
Tämä on yksin liikenteen perusongelmista. Harva pitää omia riskejä ongelmana, mutta koska tilastoihin kerätään koko Suomen tapahtumat, siellä jokainen realisoitunut riski näkyy. Niistä myös määritellään tavoitteet turvallisuuden parantamiselle. Ja niistä kerätyllä datalla yritetään löytää keinoja turvallisuuden parantamiseen. Kansainväliset tutkijat ovat tehneet esim. havainnon ajonopeuden muutoksen vaikutuksesta turvallisuuteen. Mutta koska itse ratin takana istuessasi et huomaa riskitason muutosta, joka seuraa 15 km/h ylinopeudesta, pudotat nopeutta vain, jos havaitset kameran. Tieto riskitason muutoksesta ei riitä motivoimaan muuttaman omaa käytöstä.
Aivan. Lisäetuna nykyautot osaavat optimoida kulutuksensa varsin hyvin myös nopeuden muutoksissa, kun niille annetaan siihen lupa, eli ainakin nopeuden nostot vakionopeussäätimellä eikä jalalla. Alle 30 rajoituksilla pitää olla tarkkana, koska ainakaan meidän autojen vakionopeussäädin ei huoli noin pieniä numeroita.
Huomasin ja kommentoin ylinopeuden tahallisuutta aivan tarkoituksella. En edes lähde hakemaan perusteluita ylinopeuksille, mutta jos on aivan pakko joutua aiheesta poliisin haastateltavaksi, otan HR:n tavoin mieluummin tahallisen ylinopeuden.
Jos rajoitus on jäänyt huomaamatta, tulee mieleen mitä muuta jäi arvioimatta? Luotan meidän jokaisen pystyvän halutessaan valitsemaan tieosuuden ja liikennetilanteen, jossa voimme ajaa merkittävää ylinopeutta ilman kohtuutonta riskiä.
Jälkimmäinenkin ylinopeus on ilman muuta rangaistava ja sen riskit riippuvat kuljettajan tilannearvion laadusta. Mutta tilannearvio on sentään edes yritetty tehdä. Jos se tilannearvio on yhtään kohdillaan, silloin myös poliisi näkee tilanteen samoin ja soveltaa rangaistusasteikon alareunaa lieventävät asianhaarat huomioon ottaen.
Tästä olen samaa mieltä kanssasi. Tämä on rullaluistelijalle, jalankulkijalle, polkupyöräilijälle, mopoilijalle ja motoristille yhteinen sääntö, että ei pidä jäädä auton alle. On tärkeämpää olla elossa kuin olla oikeassa.
Ehkä Herbert tarkoitti riskin liikenteen kokonaisuutena, siis siten että liikennekuolema on yhtä paha asia kohtadipa se ketä tahansa? Sinä ja minä otamme itsekkäämmän näkökulman ja pidämme OMAA kuolemaamme muiden tilastomerkintojä pahempana riskinä? Tällä perusteella tuo yllämainittu ainoa sääntö toimii hyvin.
Ymmärrän myös Herbertin kannan, että pyöräilijän pitäisi saada liikkua turvallisesti siellä missä pyöräily on sallittua. Käytännössä näin ei vaan aina ole, joten pyrin itse siirtymään maastoon ellei maantiepyörällä poljettavia pyöräteitä ole käytettävissä. Lyhyitä siirtoja maantietä varten hankin nuo valot, mutta niitä on tullut tavaksi käyttää maantiepyörässä aina ja maasturissakin jos on maantiesiirtymiä tiedossa. Samalla tapahtui myös paluu 1980-luvulle, jolloin Volvon valot tuntuivat häiritsevän muita, kun autossa oli valot päällä päivällä. Nyt on jo useampi vastaantulija muistuttanut että "sulla on valot päällä". Niin on, ja ihan tarkoituksella.
Tänään lähti Syötteen kierroksen ennätyksestä yli 7 minuuttia pois. Ihan maksimiveto 149 keskisykkeellä. Ei mielestäni holtitonta, mutta paikoittain ajotaidon rajoja koettelevaa menoa. Täysjoustoalusta, nelimäntäjarrut ja paremmat renkaat siirtävät tutun reitin vanhoja jarrumerkkejä myöhäisempään ja poistavat osan niistä kokonaan. Paikat, joissa ennen tunsi itsensä sankariksi ajaessaan ne vain kevyesti jarrua hipaisten menevät nyt jarruun koskematta niin helposti, ettei siitä saa edes vetomiesviittaa. Ajaminen on yksinkertaisesti helpompaa kun alusta on kuskille sopivissa säädöissä ja yksi sormi jarrukahvalla riittää kaikissa tilanteissa.
Eikö tuo ole aika kohtuullinen vaatimus, jos se tietty tapa on liikennesääntöjen mukainen ja voidaan osoittaa sillä olevan positiivinen vaikutus turvallisuuteen?
Oman kokemukseni mukaan pikemminkin päinvastoin. Työtehtävien normittaminen, ohjeiden saatavilla olo ja niiden päivittäminen on arkipäiväistynyt sellaisillakin aloilla, jossa näin ei ole perinteisesti toimittu.
Olet toki oikeassa siinä, että pelkkä sertifioidun prosessimallin käyttö ei takaa oikeastaan mitään muuta kuin ennustettavan lopoutuloksen tekijästä riippumatta. Ei se lopputuloksen hyvyyttä voi taata. Prosessimalliin liittyykin jatkuvan optimoinnin periaate, jonka nojalla olemassaolevaa prosessimallia korjataan kun löydetään parempi työtapa tai saadaan käyttöön uusia laitteita.
Totta, mutta turvallinen toimintatapa on kokonaisuus, jossa turvallisessa ympäristössä toimii turvallisista toimintatavoista tietoisia yksilöitä.
Ei siellä raksallakaan rälläköidä harjateräksiä ilman suojavarusteita ja muita varoittamatta. Suuren monikansallisen työnantajani palveluksessa valitettavasti kuolee muutamia työntekijöitä joka vuosi (maailmanlaajuisesti). Työturvallisuuskouluttajat takovat kuulijoidensa kalloon joka kerta samaa viestiä, että ne suojavarusteet ja erilaiset tilan rajaukset ja sulkemiset koskevat myös kyseisen tunnistettuja riskejä sisältävän työn tekijöitä. Siksi myös työryhmän jäsen itse poistuu sulkualueen ulkopuolelle syömään eväitään eikä jää arpomaan putoaako kollegalta juuri tänään työkalu kymmenestä metristä vai ei.
Tässähän alkaa kohta jo ymmärtämään Junnilan kohtaloa. Kirjoittaessani ajattelin, että työturvallisuutta ei jätetä sääntöjen noudattamisen varaan vaan mahdollisuuksien mukaan parannetaan erilaisilla turvalaitteilla ja muokkaamalla olosuhteita. Mutta sitten kommentoijat takertuvat yhteen yksityiskohtaan ja väittävät minun kirjoittaneeni, että työelämässä ei olisi sääntöjä irrottamalla lainauksen, joka näyttää vain osan siitä, mitä kirjoitin. Aika rasittavaa, sanoisin. Kuin politiikan tekemistä.
Ihmisten käyttäytymisestä muistan aina yhden konkreettisen esimerkin, kun aikoinaan Tampereen Hämeenpuistoon rakennettiin hotelli, joka lamahässäköiden jälkeen päätyi Cumulus-ketjuun enkä edes muista, mikä se ihan aluksi oli tai piti olla. Asuin siellä työprojektien takia ja aluksi siellä oli saunassa hyvin simppeli juoma-automaatti: jääkaappi ja laatikko, johon jokaisen tuli jättää rahaa sen arvosta, minkä joi. Ei ollut kovin pitkäikäinen automaatti. Arvaatte varmaan miksi. Sääntö oli hyvin tiedossa kaikilla, mutta jostain syystä laatikon sisältö poikkesi niin usein kulutetun juomamäärän arvosta, että hotelli lopetti koko jutun.
Kaikenlaisia sääntöjä laaditaan työympäristöönkin, mutta ne toimivat vain juuri niin hyvin kuin ihmiset niitä noudattavat ja siksi turvallisuuden parantamiseksi tehdään paljon muutakin kuin vain liikkumissääntöjä.
Minä pidän polkupyörällä liikkumista maantiellä vaarallisena ja nimenomaan pyöräilijälle itselleen. Autoilijalle riski loukkaantua on selkeästi pienempi kuin pyöräilijälle. En minä muuta ole väittänyt. Turvallisuuden kannalta olisi parempi, kun pyöräilijät eivät liikkuisi maanteillä autojen kanssa samoilla kaistoilla.
@Herbert kirjoitti:
Miksi minulla olisi joku sinun esittämääsi "oikeampi tapa"? Jos se perustui liikennessääntöihin ja sen edes oikeansuuntaiseen tulkintaan tilanteesta, josta ei säännöistä löydy ihan niin nippelitietoa, niin kyllä se minullekin kelpaa. Minun pointtini oli muualla.
Sääntöjen tehoa parannetaan eri tavoin. Sinulle kameratolppa on riittävä motiivi, tehdasympäristöissä ainakin toimittaja/urakoitsija joutuu turvallisuusvastaavan puhutteluun, saa loppupäivän/kuukauden/ikuisen porttikiellon, työnantaja sopimussakkoa jne. Joskus on vaikea erottaa sääntöjä ja muita keinoja (kaide tai muu putoamissuoja) riskien poistamiseksi. Näihinkin liittyy sääntöjä, kuten kielto poistaa tai siirtää suojauksia. Mutta turha tästä on jankuttaa enempää. Liikenteestä on kyse.
Tietysti autoilija loukkaa vähemmän, jos törmää pyöräilijään. Silti tuosta ajatuksesta pitää päästä eroon, että eihän autoilija siinä loukkaa. Se vaikeuttaa autoilijoiden suhtautumista tarpeeksi vakavasti pyöräilijöihin. Tämä sairas asenne näkyy siinä, että risteyksissä pyöräilijän etuajo-oikeutta poljetaan jatkuvasti. Taatusti harvemmin tukkirekkaan suhtaudutaan yhtä kevyesti. Mistä muusta se voisi johtua kuin tuosta itsekkyydestä, mitä HR olet hokenut viestistä toiseen.
En minä ole hokenut itsekkyydestä. Se on tosiasia, että autoiljaan kohdistuva riski on minimaalinen pyöräilijään kohdistuvaan riskiin verrattuna, kun tarkastellaan auto- ja pyöräliikennettä maantiellä. Ei se ole mielipide- eikä asennekysymys. Tietysti autoilijan huono asenne voi lisätä pyöräilijän riskiä entisestään.
Kun tarkastellaan liikennettä maantiellä, määritelmäsi mukainen minimaalinen riski aiheuttaa niin suuren vaaran, että mielestäsi maanteillä ei pitäisi pyöräillä.
Se on itsekkyyttä. Järkevä suhtautumistapa olisi edellyttää autoilijoilta niin vastuullista käytöstä, että riskin suuruus mahdollistaisi pyöräilyn maanteillä. Mutta koska autoilijan asenne on jopa niin väärä, ettei tätä ilmiötä tunnisteta, itsestään tilanne ei korjaannu. Kannattaakin pohtia, miksi autoilija kunnioittaa tukkirekan etuajo-oikeutta, muttei pyöräilijän.
Kritisoit kijoitustani neutraliuden puutteesta, joten keskustelupalstalla kun ollaan, kysyin mielipidettäsi paremmasta suhtautumistavasta. Mutta ehkä kysymysten esittäminen on vahvuutesi, ei niihin vastaaminen.
Suhtautuminen? Kerroit liikenne-esimerkistä ja miten tulisi toimia.
Minun pointtini oli, että mielestäni yleistät liikkujaryhmien käyttäytymistä ja olet lisäksi pyöräilijöiden puolella.
Pyöräilijänä koen usein, että autoilija ei väistämisvelvollisena väistä. Tämä pitää sisällään sen, että osa noudattaa väistämisvelvollisuuttaan. Miten asia pitäisi kertoa?
Olen lain noudattamisen puolella, en pyöräilijöiden. Vai onko sinulla antaa esimerkkiä siitä, että olisin lakia noudattamattomien tienkäyttäjien puolella?
Ihmiset ja organisaatiot ovat erilaisia ja kertomuksesi normeista poikkeamisen hyväksyttävyydestä saattaa selittää ainakin osan rakentamisen ongelmista? Minun työpaikallani oli aikanaan vastaavanlainen juoma ja kevyt välipalajärjestely merkittävästi epätyypillisiä työaikoja vaatineen projektin vuoksi kyseisen hankkeen työntekijöille nimettynä. Talo tarjosi vain hankalaan aikaan työssä olleille ruokalan ollessa kiinni ja hyvin toimi projektin loppuun saakka.
Millainen työntekijä käy ryöstämässä työkaverin eväät ilta- ja yövuorolaiselta?
Tehdään toki, enkä suinkaan vähättele ympäristöön liittyvien riskien poistamisen tärkeyttä, kuten vaikkapa pyörätien rakentamista. Mutta hyvän ja taitavan kuskin välisen kuvitellun paremmuusjärjestyksen tavoin myös ympäristön ja toimintaohjeiden välinen priorisointi on periksiantamista, koska kumpikin on tarpeen.
Meitä on täällä lentäjien ja laboratorioissa työskentelevien lisäksi muitakin, jotka noudattavat työssään prosessikäsikirjaa varsin tunnollisesti. Oma normeja noudattava työelämäni on niin luontainen, että välillä unohtuu sen ulkopuolinen maailma, joka ei koetuista best practiceistä piittaa vaan tekee edelleen koura- ja lapiokaupalla kuten ennenkin.
Sellaisen ryhmän mahdolliset virheet eivät silti ole sääntöjen ja työohjeiden syytä vaan niiden laiminlyönnistä tai peräti olemattomuudesta aiheutuvia virheitä.
Tästä olen samaa mieltä. Kaikkien pyöräilijöiden kaikki reitit eivät osu pyörätielle ja ajoradan reunaan tai pientareelle siirryttäessä pyöräilijän oma toiminta vaikuttaa hänen omaan turvallisuuteensa juridisesta syyllisyydestä riippumatta.
En ymmärrä lainkaan joidenkin pyöräilijöiden tapaa ajaa ajoradalla vaikka samaan suuntaan olisi pyörätie käytettävissä. Lain mukaan niin saa tehdä, ellei pyörätietä voi käyttää vaaratta. Ainoa mahdollinen tuon estävä vaaratekijä on pyöräilijä itse.
Lähes kaikki pyöräilyreittini ovat kevyen liikenteen väylillä, mutta sekä pyörätiellä muita suuremman nopeuteni että pyörätien puuttuessa hetkittäisen pientareella ajamisen vuoksi oma ohjesääntöni on tehdä itseni näkyväksi pukeutumalla motoristislangilla "Pepsodent-asuun" ja strobot päällä ajaen.
Onko varmistettu että varmasti autoilija näkee tulijan, ja myös se ettei pyöräilijä tule tilanteeseen liian kovalla tilannenopeudella? Itsesuojeluvaistokin on tarpeen, ja se on kirjattu lakiin:
"4 § Tienkäyttäjän ennakointivelvollisuus
Tienkäyttäjän on ennakoitava toisten tienkäyttäjien toimintaa vaaran ja vahingon välttämiseksi ja sovitettava oma toimintansa sen mukaisesti sujuvan ja turvallisen liikenteen edistämiseksi." (finlex)
Autoilijat ovat 17-vuotiaista varmasti 90-vuotiaisiin saakka, osa ajaa dynaamisesti (hidastelu on heikkoutta, tai heikentää bruttokansantuotetta), osa ajaa huolimattomasti, osa ylivarovaisesti. Asiallisesti toimivaa enemmistöä ei huomaa, vaan ne jotka poikkeavat mediaanista.
Kumppani terveellä järjellä pärjää vallan mainiosti.
Tämän näkee kuka tahansa polkupyörällä liikkuva. Näin ei pitäisi käydä, mutta niin tapahtuu silti jatkuvasti.
Liikenneympäristöön emme voi kovin paljon vaikuttaa, mutta omaa toimintaamme voimme sopeuttaa nopeastikin. Mitä sinä ajattelit tehdä nyt kun ongelma on tiedossa?
Minä tiedän jo että muut eivät lakia noudata ja minulle on tärkeämpää olla elossa kuin olla oikeassa.
Kyllä se päälleajoa yrittävä saa aina sen verran kiehahtamaan, että annan hänelle henkilökohtaista tukiopetusta hänen väistämisvelvollisuudestaan kertovaa kolmiota osoittaen. Mutta siltikin B-luokan kuskien nolaamista tärkeämpää on välttää jäämästä auton alle.
Minua oudoksuttaa autoilijoiden epälooginen käyttäytyminen. Suoraan ajava "etuajo-oikeutettu" autoilija väistää kyllä suojatietä ylittävää pyöräilijää mutta kolmion takaa tuleva väistämisvelvollinen autoilija haluaa kolata pyöräilijät nurin.
Monet autoilijat toimivat ikään kuin heidän väistämisvelvollisuutensa alkaisi vasta kolmion jälkeen toisessa risteyksessä 10 metriä väistämisvelvollisuutta osoittavan liikennemerkin jälkeen.
En minä sille muuta voi kuin välttää jäämästä alle ja tilaisuuden tullen antaa tukiopetusta kolmiomerkkiä osoittaen. Kunhan ihmettelen, ovatkohan etuajo-oikeutettuna väistävät ja väistämisvelvollisina päälleajoa yrittävät samoja vai eri kuskeja?
Vielä yhtenä selvennyksenä siihen, mitä ajoin takaa, kun vertasin liikenteen turvallisuuskäytäntöjä työympäristöön: maantiellä autojen ja polkupyörien välinen suhde on pelkästään tieliikennelakien eli sääntöjen varassa. Kun raskas ajoneuvo ajaa pyöräilijän ohi, niin se on minusta niin vaarallisen tuntuinen tilanne pyöräilijälle, että sellaista riskiä ei työympäristössä hyväksytä. Töistä pitää voida lähteä terveenä kotiin päivän päätteeksi. Tietysti on työtilanteita, joihin sisältyy suuriakin riskejä, kun suojaamista ei pystytä tekemään, mutta homma pitää hoitaa joka tapauksessa. Ne tehtävät hoidetaan muuten erityisjärjestelyin. Maantielle voivat kaikki vauvasta vaariin mennä altistamaan itsensä pahimmillaan kuolemaan johtavalle tapaturmalle. On siinä jonkinlainen ristiriita työturvallisuusajattelun kanssa.
On.
Kuten ennenkin eli lukea tilannetta, lähestyä risteystä määrätietoisesti ja väistää, ellei väistämisvelvollinen sitä tee.
Veikkaan, että eri kuskeja. Erona on lähinnä ajamisen filosofia. Käsitys väistämissäännöistä on heikko, joten toiset väistää varmuuden vuoksi tai sitten kuvitellen, että ovat väistämisvelvollisia. Toiset eivät tiedä olevansa väistämisvelvollisia, joten eivät väistä. Oma ryhmänsä ovat ne, jotka eivät osaa katsoa, eivätkä siksi huomaa mitään väistettävää.
Olin tuossa viikolla työkaverin kyydissä ja hän ei vaikuttanut edes katsovan mahdollisia pyöräilijöitä kolmion takaa tullessa. Kyseessä oli tosin vakioreitit hänelle eikä yhtään pyöräilijää näkynyt missään. Kaveri on Oulusta, joten jopa ylenmääräinen väistämisen pitäisi olla hänelle tuttua.
Kävin itsekin alkuviikosta Oulussa ja eräs täti taisi suuttua minulle, kun en väistänyt taidemuseon lähellä suoralla kadulla. Siinä on korotettu suojatie vain suojatiemerkein ja muistaakseni silloin autoilijan ei tarvitse väistää. Vaaraa tuossa ei ollut, jalankulkijaa väistin mutta en jäänyt pyöräilijää odottamaan, hän oli sen verran myöhässä. Kohdattiin uudestaan risteyksessä, pysähdyin stop-merkin takia antamaan hänelle tietä. Kyllä kesti, nopeus tippui hänellä liki nollaan ja mulkoili kovasti, että taasko se ajaa päälle.
Omaa vastuuta tulee korostaa niissäkin tilanteissa missä tekee liikennesääntöjen mukaan oikein. Näitä tilanteita ovat ne, joissa toinen ajaa väärin ajaen liikennesääntöjen vastaisesti. Toisilla eivät liikennesäännöt ole hallussa siitä miten missäkin tilanteessa kuuluu ajaa. Näitä sattuu aina silloin tällöin ja tämä on sitä ennaltaehkäisevää pelinlukua.
@Herbert kirjoitti:
Toki toki, mutta painopiste kommenteissasi on niiden puolella. Enkä minä vähättele pulmia ja riskejä siis. Mutta ihan siinä kuin autoilijatkin mielestäsi, niin kyllä monet pyöräilijätkin osaavat olla itsekkäitä ja ottavat "oikeassa ollessaan" riskejä. Omalta osalta kumosit tuon ihan joku kommentti taaksepäin, hyvä niin.
Miksi pitäisi olla, aivan koko keskustelun kulku huomoiden?