@Jorma L2 kirjoitti:
Haluaisitko antaa neuvoja miten autoilijan tulisi toimia jos liittymässä on heikko näkyvyys eikä voi ajaa turvallisesti eteenpäin ajamatta ensin pyörätien päälle, osittain tai kokonaan? Miten tulisi toimia jos päätiellä sitten onkin liikennettä eikä pääse saman tien jatkamaan ja 100 metrin päässä ollut pyöräilijä ehtii paikalle?
@Herbert kirjoitti:
Totta. Jos ajaisit pyörällä, huomaisit vahinkojen määrän ja härskiyden, kommentoisit myös muita näkökulmia asiaan.
Jostain syystä jalkaisin ja pyörällä on muuten vaikeampi hyväksyä toisten mokailuja kuin autoillessa. Eipä se ihme ole, kun liikenneympäristö on rakennettu sellaiseksi kuin se on. Autolla liikkuminen on helppoa, mutta varsinkin pyöräily on sellaista temppurataa, että. Niinpä tuleekin poljettua nykyisin kaikkialla muualla kuin asioilla. Epäonnistunut autoilijoiden ja pyöräilijöiden erotus pilasi pyöräilyn. Rakennetaan mukamas eri reitit ja sitten törmäillään joka paikassa.
Jos autoilijat oppisivat huomioimaan väistämisvelvollisena pyöräilijät yhtä hyvin kuin autoliikenteen, nykyiselläkin infralla pärjättäisiin ongelmitta monessa paikassa. Ja kun ajotaito on monille tärkeä asia ainakin päätellen siitä, että omaa ajotaitoa pidetään hyvänä, tilanne on kieltämättä erikoinen.
@Herbert kirjoitti:
Totta. Jos ajaisit pyörällä, huomaisit vahinkojen määrän ja härskiyden, kommentoisit myös muita näkökulmia asiaan.
Jostain syystä jalkaisin ja pyörällä on muuten vaikeampi hyväksyä toisten mokailuja kuin autoillessa. Eipä se ihme ole, kun liikenneympäristö on rakennettu sellaiseksi kuin se on. Autolla liikkuminen on helppoa, mutta varsinkin pyöräily on sellaista temppurataa, että. Niinpä tuleekin poljettua nykyisin kaikkialla muualla kuin asioilla. Epäonnistunut autoilijoiden ja pyöräilijöiden erotus pilasi pyöräilyn. Rakennetaan mukamas eri reitit ja sitten törmäillään joka paikassa.
Jos autoilijat oppisivat huomioimaan väistämisvelvollisena pyöräilijät yhtä hyvin kuin autoliikenteen, nykyiselläkin infralla pärjättäisiin ongelmitta monessa paikassa. Ja kun ajotaito on monille tärkeä asia ainakin päätellen siitä, että omaa ajotaitoa pidetään hyvänä, tilanne on kieltämättä erikoinen.
Mitä pienempi ja valottomampi kohde sitä helpommin se jää huomaamatta. Autoilijat eivät siis tule koskaan huomaamaan polkupyöriä yhtä hyvin kuin autoja. Lisäksi pyöräkaista on lähes aina lähempänä näkemäestettä, joten pyörä ylipäätään näkyy vasta autoa lähempää.
Laskin oman työmatkan vaaranpaikat polkupyörällä tänä aamuna. Minulla on 2 paikkaa jossa joudun itse väistämään, yksi Stop merkki ja yksi tien ylitys. Sitten on 10 vaarallista risteystä, jossa minulla on etuajo-oikeus mutta joihin ON hidastettava ja ajettava kädet valmiiksi jarrukahvoilla huonon näkyvyyden vuoksi. Jos auto tms. tulee risteykseen yhtä aikaa vauhti on otettava pois heti sillä koskaan ei voi olla varma että autoilija on huomannut. Näiden lisäksi on lukematon määrä kiinteistöjen risteyksiä pientaloista, rivitaloista, koulusta, marketista jne.
@Herbert kirjoitti:
Jos autoilijat oppisivat huomioimaan väistämisvelvollisena pyöräilijät yhtä hyvin kuin autoliikenteen, nykyiselläkin infralla pärjättäisiin ongelmitta monessa paikassa. Ja kun ajotaito on monille tärkeä asia ainakin päätellen siitä, että omaa ajotaitoa pidetään hyvänä, tilanne on kieltämättä erikoinen.
Nykyisessä infrassa pyöräilijät voivat tulla aivan liian monesta suunnasta. Lisäksi heidät on vaikeahkoa nähdä umpiautosta, varsinkin takaviistosta. Hyvä sivupeili on ongelmallinen, kun se pienentää, että näkee. Silloin pyöräilijä katoaa ja nopeus latistuu. Kertaakaan en ole tahallani pyöräilijän etuajo-oikeutta riistänyt, mutta vahingossa monta kertaa.
Näkyvyys oikealle takaviistoon on ongelma henkilöautoissakin. Se edellyttää käännöksissä erityistä varovaisuutta eli riittävän hidasta nopeutta, tarvittaessa pysähdystä ja aktiivista pään liikettä, jotta pilarien takana olevat katveet tulee havainnoitua. Paketti- ja kuorma-autot yms. on vielä astetta vaikeampi juttu. Liikenteessä, etenkin keskustoissa hihavakion mukaan n. 80% autoista on henkilöautoja, joten ongelmien määräkin on tässä ryhmässä suurin. Mutta jos puhutaan paikoista, jossa ongelmana ei ole auton rakenteet tms. katveet, kysymys ei ole pyöräilijän pienestä koosta ja siksi vaikeasta havaittavuudesta. Pyöräilijän ajonopeuskin on yleensä alle puolet autoilijan nopeudesta eli pitäisi ehtiä havaitsemaan. Havaintovirheet tulee siitä, että ei osata katsoa pyöräilijöitä. Monta kertaa huomaa liikenteessä, että sivutieltä tulija kyllä katsoo oikeaan suuntaan, mutta kohdistaa katseensa ajoradalle ja siellä oleviin autoihin. Tällöin aivot ei rekisteröi viereisellä pyörätiellä lähestyviä pyöräilijöitä kuin vahingossa. Samaan ilmiöön kuuluu se, että ajetaan auto ensin pyörätien päälle tai yli ja vasta sitten aletaan tehdä havaintoja päätien liikenteestä. Autoilijoiden käsiala risteykseen saavuttaessa paljasta heti, millaisesta kuskista on kyse.
Päätielle pitäisi tulla vaiheittain. Ensin katsotaan pyörätien liikenne ja ylitetään pyörätie. Sitten katsotaan ajoradan liikenne ja liitytään sinne/ylitetään päätie. Ainakaan minun kapasiteetti ei riitä siihen että yrittäisi havainnoida kaikki liikennesuunnat yhtä aikaa. Ja kun tiedän, mitä autokoulussa opetettiin ihmisen havaintojen teon kyvyn rajallisuudesta, tähän on helppo motivoitua.
Joskus risteyksessä on huono näkyvyys autolla ajettaessakin, kun pitäisi nähdä sivutien autoliikenne, esim. talot rakennettu kiinni katuun. En minä ainakaan uskalla ajaa edes tutulla tiellä luottaen siihen, että kulman takaa katveesta tuleva noudattaa väistämisvelvollisuuttaan. Johan laki edellyttää, että väistämisvelvollisen on osoitettava noudattavansa velvollisuuttaan. Kääntäen tuo mielestäni tarkoittaa, että päätietä ajavan on huomattava, että toinen aikoo väistää. Ellei huomaa, pitää asialle tehdä jotain ja se, ettei huomaa kulman takana lähestyvää autoa, on huono selitys sille, ettei voi huomata toista. Jos vain ajan suoraan ja jätän havainnoimatta, saapuuko sivutieltä joku, en voi sanoa noudattavani tuota lain kohtaa. Ja kun väistämisvelvollisuus on yksi tärkeimpiä asioita tieliikennelaissa, en halua itselleni leimaa siitä, että jättäisin tuon vähälle huomiolle omassa ajamisessani. Aika noloa olisi todeta, ettei väistämissäännöt ja käytännöt ole itsellä hallussa.
@Late1969 kirjoitti:
Kertaakaan en ole tahallani pyöräilijän etuajo-oikeutta riistänyt, mutta vahingossa monta kertaa.
Kun olet tunnistanut omasta ajamisestasi selkeän ongelmapaikan, mitä aiot asialle tehdä? Toteatko, ettei asialle mitään voi ja jäät odottelemaan, milloin tuuri kääntyy ja ajat pyöräilijän kuoliaaksi. Vai aiotko muuttaa ajotapaasi jollain tavalla, jotta jatkossa virheiden määrä väistämisvelvollisuuden suhteen vähenisi.
@Late1969 kirjoitti:
Kertaakaan en ole tahallani pyöräilijän etuajo-oikeutta riistänyt, mutta vahingossa monta kertaa.
Kun olet tunnistanut omasta ajamisestasi selkeän ongelmapaikan, mitä aiot asialle tehdä? Toteatko, ettei asialle mitään voi ja jäät odottelemaan, milloin tuuri kääntyy ja ajat pyöräilijän kuoliaaksi. Vai aiotko muuttaa ajotapaasi jollain tavalla, jotta jatkossa virheiden määrä väistämisvelvollisuuden suhteen vähenisi.
Ihminen on vajavainen, niin aistihavainnoiltaan kuin muutenkin, se on syytä kaikkien tiedostaa liikenteessä.
Ps. Nykytieliikennelain mukaanhan allejäänyttä etuajo-oikeutettua pyöräiliää pitäisi sakottaa?
Jos viittaat uuden lain kohtaan, jossa puhutaan ennakointivelvoitteesta, mitään yleisohjetta tai vastuukysymyksen linjausta ei voi esittää. Ratkaisu on tapauskohtainen ja silloin haetaan näyttöä siitä, olisiko pyöräilijän pitänyt voida ennakoida toisen virhe.
@Herbert kirjoitti:
Jos viittaat uuden lain kohtaan, jossa puhutaan ennakointivelvoitteesta, mitään yleisohjetta tai vastuukysymyksen linjausta ei voi esittää. Ratkaisu on tapauskohtainen ja silloin haetaan näyttöä siitä, olisiko pyöräilijän pitänyt voida ennakoida toisen virhe.
Onko muka olemassa jotain vielä helpommin ennakoitavaa liikennevirhettä, kuin ettei autoilija huomaa minua pyörän selässä, tullessani reilua vauhtia etuajo-oikeuden turvin auton eteen?
Täältä yläpeukku sekä kahtena risteyksenä ajettavan kevyen liikenteen ja ajoradan risteyksiin sekä oman toiminnan parantamiselle tunnistetuissa vaaratilanteissa.
@Lukija31722 kirjoitti:
Onko muka olemassa jotain vielä helpommin ennakoitavaa liikennevirhettä, kuin ettei autoilija huomaa minua pyörän selässä, tullessani reilua vauhtia etuajo-oikeuden turvin auton eteen?
Tässä on vähän sellaista fatalistista todennäköisyyksien hyväksymistä, että kun virheitä tapahtuu väistämättä, niistä ei kannata edes yrittää välttää eikä rakentaa vikasietoisia toimintamalleja, joilla virheiden seuraukset minimoidaan.
Pyöräilijä tai motoristi voi tietenkin tehdä voitavansa, mutta väistämisjärjestystä se vapaaehtoisesti omaksi terveydekseen tehtävä valinta ei muuta lainkaan. Jos siis kolahtaa, sitten väistämisvelvollisuutensa laiminlyönyt vastaa siitä omalta osaltaan ja ennakointivelvollisuutensa laiminlyönyt omasta toiminnastaan.
Sitten kun neonkeltainen ajoasu ja strobovalot on jo käytössä, on havaittavuuden parantamiseksi työkalut vähissä. Nettikeskusteluissa niistä stroboistakin tuntuu olevan hirveästi vaivaa muille, mutta tämä on valinta joka päätin tehdä, koska mikään järjellinen akkukapasiteetti ei riitä jatkuvasti palavan valon riittävään kirkkauteen B-luokan kuljettajan tajuntaan porautumiseksi.
Aika pitkälle on kyse siitä, kuinka paljon B-luokan kuskia kiinnostaa välttää ajamasta muiden päälle. Jos ei kiinnosta ajaa muiden päälle, se helpottaa havaitsemaan tärkeäksi koetun asian. Jos taas päälleajon merkitys on vähäinen, silloin havaintokyky ei ole terävimmillään.
Oma viimeisin säätöni takaviiston näkyvyyden suhteen käännöksissä on kääntää tiukka suorakulma, jolla minimoin oikaisun kääntäen autoni jyrkästi heti ajoradalta poistuessani kohteenani olevan risteävän ajoradan suuntaan. Näkyvyys takaviistoon menettää merkityksensä, koska kääntyvänä ajoneuvona minun väistettävä kevyen liikenteen väylän liikenne näkyy kummaltakin puolelta sivuikkunasta.
Helpoin ratkaisu on tietenkin ottaa tallista käyttöön moderni 740 GLE, jonka kuljettajalle avautuu lasikuistimaisen vapaa näkymä joka suuntaan, mutta tätä luksusta ei ole aina käytettävissä.
@Lukija31722 kirjoitti:
Onko muka olemassa jotain vielä helpommin ennakoitavaa liikennevirhettä, kuin ettei autoilija huomaa minua pyörän selässä, tullessani reilua vauhtia etuajo-oikeuden turvin auton eteen?
Tässä on vähän sellaista fatalistista todennäköisyyksien hyväksymistä, että kun virheitä tapahtuu väistämättä, niistä ei kannata edes yrittää välttää eikä rakentaa vikasietoisia toimintamalleja, joilla virheiden seuraukset minimoidaan.
Toimintamallihan on juuri erittäin vikasietoinen, kun minä, etuajo-oikeudestani huolimatta, ajan risteyksiin siten että ehdin polkupyörällä pysähtyä jos autoilija ei huomaa minua. Moottoripyörälläkin ajaessa on jatkuvasti takaraivossa ajatus etten halua törmätä keneenkään kolmion takaa eteen ajavaan - aina häviän.
@Herbert kirjoitti:
Jos viittaat uuden lain kohtaan, jossa puhutaan ennakointivelvoitteesta, mitään yleisohjetta tai vastuukysymyksen linjausta ei voi esittää. Ratkaisu on tapauskohtainen ja silloin haetaan näyttöä siitä, olisiko pyöräilijän pitänyt voida ennakoida toisen virhe.
Onko muka olemassa jotain vielä helpommin ennakoitavaa liikennevirhettä, kuin ettei autoilija huomaa minua pyörän selässä, tullessani reilua vauhtia etuajo-oikeuden turvin auton eteen?
Toki näin on 99,x% tapauksista. Liikenteessä toistojen määrä on suuri, joten pienikin prosentti virheitä nostaa riskiä selvästi. Lisäksi autoilija saattaa näyttää siltä, että väistäisi, koska on huomannut etuajo-oikeutetun auton lähestyvän risteystä. Kun tuo auto ehtii jättää risteyksen pari sekuntia ennen pyöräilijän saapumista paikalle, autoilija pyöräilijän näkökulmasta katsottuna yllättäen päättääkin jatkaa matkaansa.
Oikeudessa pohditaan sitten sitä, päättikö väistämisvelvollinen autoilija jatkaa matkaansa hetkellä 1, 2 vai 3 ja oliko pyöräilijä siinä vaiheessa kohdassa a, b vai c. Tai oliko pyöräilijä lapsi, vanhus, terve työikäinen ajokortillinen aikuinen vai jotain siltä väliltä.
Monenlaisia tilanteita siellä siis esiintyy, joten helppouteen vetoaminen ei ole kovin kestävä ratkaisu.
Oma viimeisin säätöni takaviiston näkyvyyden suhteen käännöksissä on kääntää tiukka suorakulma, jolla minimoin oikaisun kääntäen autoni jyrkästi heti ajoradalta poistuessani kohteenani olevan risteävän ajoradan suuntaan. Näkyvyys takaviistoon menettää merkityksensä, koska kääntyvänä ajoneuvona minun väistettävä kevyen liikenteen väylän liikenne näkyy kummaltakin puolelta sivuikkunasta.
Nyt voisi kaivaa esiin keskustelun Ajolinjat omaa napaa tuijottaen. Risteysajossa ajolinjoilla tosiaan on merkitystä näkemän kannalta. Myös ihan tavallisissa, joissa risteää vain ajorata. Talvella näkee esim. kotikadulla tuoreessa lumessa jäljet. Pian niistä oppii näkemään, kuka on jo lähtenyt töihin ja kuka vielä lukee aamun lehteä. Tosin omalla kotikadulla posteljoonin leikkaus vasemmalle käännyttäessä on omaa luokkaansa. Luottaa ilmeisesti siihen, ettei oikealta n. klo 4.30 tule kukaan, koska tuolla ajotyylillä ei yksinkertaisesti voi nähdä mitään.
Helpoin ratkaisu on tietenkin ottaa tallista käyttöön moderni 740 GLE, jonka kuljettajalle avautuu lasikuistimaisen vapaa näkymä joka suuntaan, mutta tätä luksusta ei ole aina käytettävissä.
Skoda Octavia farkkuna taitaa olla paras ratkaisu, mikä tällä hetkellä on saatavana kaupasta uutena.
@Late1969 kirjoitti:
Kertaakaan en ole tahallani pyöräilijän etuajo-oikeutta riistänyt, mutta vahingossa monta kertaa.
Kun olet tunnistanut omasta ajamisestasi selkeän ongelmapaikan, mitä aiot asialle tehdä? Toteatko, ettei asialle mitään voi ja jäät odottelemaan, milloin tuuri kääntyy ja ajat pyöräilijän kuoliaaksi. Vai aiotko muuttaa ajotapaasi jollain tavalla, jotta jatkossa virheiden määrä väistämisvelvollisuuden suhteen vähenisi.
Tähän mennessä en ole vielä pyöräilijää pakottanut mihinkään äkkinäiseen, sen verran olen onnistunut yrittämään. Mutta tielle olen jäänyt tupeksimaan, kun en olekaan päässyt risteyksessä eteenpäin. Joskus olen tilannetta korjannut peruuttamalla tai ajamalla eteenpäin risteävälle tielle, jos se ei ole häirinnyt toisia autoilijoita.
Kaikkein vaarallisinta on oikealle kääntyminen. Joskus pitää luottaa siihen, että pyöräilijäkin ymmärtää jotain, siis älyää jos autoilija ei voi tai ehdi häntä nähdä. Niissä tapauksissa, kun joutuu umpikylkisellä pysähtymään ennen kääntymistä, pitäisi oikeastaan peruuttaa oikealle kääntyminen ja jatkaa suoraan. Sieltä takaviistosta voi tulla pyöräilijä lujaa ja sitten sattuu.
Itse epäilen, ettei läheskään kaikille ole sattunut sellaista läheltä-piti tapausta, että ymmärtäisi mitä voi sattua kun tähdet on tietyssä asennossa. Pimeään mutkaan ohituksia, reilua ylinopeutta taajamassa tai pimeällä sateessa, peruutetaan reippaasti parkkiruudusta ulos tai kaahataan parkkitalossa. Eräs Max tuli tunnetuksi huimapäisestä ajosta, liekö kokemus opettanut, ettei ihan kaikkea kannata enää tehdä.
Stop-merkki velvoittaa pysäyttämään aina ja väistämään risteyksen muuta liikennettä. Tärkeää on mahdollisimman hyvä näkyvyys kaikkiin suuntiin. Näkyvyyden ollessa huono on noudatettava erityistä varovaisuutta. Jokaisen autoilijan on pysähdyttävä stop-merkin kohdalla. Ei riitä, että auto on pysäytetty jo aiemmin. Stop-merkki on voimallinen merkki. Sitä ei laiteta tien päälle turhaan. Siihen on aina jokin erityinen syy. Stop-merkki sijaitseekin useimmiten paikoissa, joissa on tapahtunut aiemmin kolareita tai ainakin vaaratilanteita. Aika selkeä syy ja seuraus velvoite jota on syytä noudattaa, oman ja muiden turvallisuuden takaamiseksi.
@Kumppani kirjoitti:
Eiköhän se ollut siinä, tyhjentävä kommentti ja opetus meille kaikille. Odottelinkin jo, että koska tracktest tulee kommentoimaan.
Niin tuosta ei edes Kumppani saa väännettyä kysymysten tulvaa, hyvä näin.
@Lukija31722 kirjoitti:
Toimintamallihan on juuri erittäin vikasietoinen, kun minä, etuajo-oikeudestani huolimatta, ajan risteyksiin siten että ehdin polkupyörällä pysähtyä jos autoilija ei huomaa minua. Moottoripyörälläkin ajaessa on jatkuvasti takaraivossa ajatus etten halua törmätä keneenkään kolmion takaa eteen ajavaan - aina häviän.
Totta - ei syytös sinua kohtaan!
Yksi tärkeä osa vikasietoisuutta saavutetaan kommunikoimalla omat aikeet muille selvästi ja ajoissa. Se jättää muille enemmän aikaa korjata oman havaintovirheen seuraukset.
@Herbert kirjoitti:
Nyt voisi kaivaa esiin keskustelun Ajolinjat omaa napaa tuijottaen. Risteysajossa ajolinjoilla tosiaan on merkitystä näkemän kannalta.
Aivan. Puheena olevan ajoradasta erillisen pyörätien tapauksessa tiukan kirjaimellinen ryhmittymis- ja kääntymissääntöjen noudattaminen tuo vasemmalle kääntyvälle aivan luonnostaan tuon sivuikkunanäkymän väistettävälle pyörätielle molempiin suuntiin.
Oikealle käännyttäessä risteyksissä on yleensä pyöristys, jonka käyttäminen jättää samaan suuntaan ajavan pyöräilijän helposti oikean C-pilarin katveeseen. Rata-ajotermein "late apex" ja kääntyminen hieman myöhemmin tiukasti oikeaan laitaan kääntää tämänkin tilanteen henkilöautolla vähintään takasivuikkunasta näkyväksi.
Skoda Octavia farkkuna taitaa olla paras ratkaisu, mikä tällä hetkellä on saatavana kaupasta uutena.
Eikä tiloissakaan ole valittamista. VAG:n takavetoinen tai nelivetoinen sähköinen voimalinja tuon kyytiin voisi olla riittävä syy ostaa pitkästä aikaa uusi auto?
"Simply clever" vaikuttaa vähän siltä, että ei pidä ihmetellä, jos sieltä tuleekin tilava patterifarkku lähiaikoina?
@Kumppani kirjoitti:
Ai niin, vielä tyhjentävämpi kommenttisi olisi kuulunut: liikennesäännöt on tehty noudatettaviksi
Ainakin minulla suurin vaikeus tähän keskusteluun liittyvien sääntöjen noudattamisessa on ollut puutteellinen ymmärrys siitä mitä ne säännöt tarkoittavat.
Olen tehnyt tänä vuonna tietoisen säädön ajotapaani risteyksissä kyllästyttyäni kurkkimaan C-pilarin ja takapenkin päätukien eri puolilta. Jotkut oppivat nopeammin, toisilla menee vuosikymmeniä ymmärtää perusasiat.
Mitä säännöt tarkoittaa on yksi näkökulma, toinen on se, miten sääntöjä voi noudattaa. Jos käännöksessä toteaa, ettei näe ja kyllä pyöräilijänkin pitää osata väistää koska TLL 4§, ei homma ihan maalissa ole. Tai ajattelee, ettei pyöräilijää voi havaita, koska se on niin pieni ja ajaa niin lujaa, jälleen kerran on jotain jäänyt ajokortin saamisen jälkeisessä opetteluvaiheessa kesken.
Tähän liittyy myös se, että jopa minä teen virheitä. En kuitenkaan totea, että tässä ajotaidon kliimaksivaiheessa niitä vaan kuuluukin sattua. Se on keino motivoida itseään ajattelemaan, missä on omat heikkoudet ja miten niitä voi kehittää.
Näitäkin paikkoja vaan on, ei sille mitään mahda.
OIlaan varovaisia ja pyritään välttämään osumia.
Ei minulla tuohon parempaa vastausta ole.
Jos autoilijat oppisivat huomioimaan väistämisvelvollisena pyöräilijät yhtä hyvin kuin autoliikenteen, nykyiselläkin infralla pärjättäisiin ongelmitta monessa paikassa. Ja kun ajotaito on monille tärkeä asia ainakin päätellen siitä, että omaa ajotaitoa pidetään hyvänä, tilanne on kieltämättä erikoinen.
Mitä pienempi ja valottomampi kohde sitä helpommin se jää huomaamatta. Autoilijat eivät siis tule koskaan huomaamaan polkupyöriä yhtä hyvin kuin autoja. Lisäksi pyöräkaista on lähes aina lähempänä näkemäestettä, joten pyörä ylipäätään näkyy vasta autoa lähempää.
Laskin oman työmatkan vaaranpaikat polkupyörällä tänä aamuna. Minulla on 2 paikkaa jossa joudun itse väistämään, yksi Stop merkki ja yksi tien ylitys. Sitten on 10 vaarallista risteystä, jossa minulla on etuajo-oikeus mutta joihin ON hidastettava ja ajettava kädet valmiiksi jarrukahvoilla huonon näkyvyyden vuoksi. Jos auto tms. tulee risteykseen yhtä aikaa vauhti on otettava pois heti sillä koskaan ei voi olla varma että autoilija on huomannut. Näiden lisäksi on lukematon määrä kiinteistöjen risteyksiä pientaloista, rivitaloista, koulusta, marketista jne.
Nykyisessä infrassa pyöräilijät voivat tulla aivan liian monesta suunnasta. Lisäksi heidät on vaikeahkoa nähdä umpiautosta, varsinkin takaviistosta. Hyvä sivupeili on ongelmallinen, kun se pienentää, että näkee. Silloin pyöräilijä katoaa ja nopeus latistuu. Kertaakaan en ole tahallani pyöräilijän etuajo-oikeutta riistänyt, mutta vahingossa monta kertaa.
Näkyvyys oikealle takaviistoon on ongelma henkilöautoissakin. Se edellyttää käännöksissä erityistä varovaisuutta eli riittävän hidasta nopeutta, tarvittaessa pysähdystä ja aktiivista pään liikettä, jotta pilarien takana olevat katveet tulee havainnoitua. Paketti- ja kuorma-autot yms. on vielä astetta vaikeampi juttu. Liikenteessä, etenkin keskustoissa hihavakion mukaan n. 80% autoista on henkilöautoja, joten ongelmien määräkin on tässä ryhmässä suurin. Mutta jos puhutaan paikoista, jossa ongelmana ei ole auton rakenteet tms. katveet, kysymys ei ole pyöräilijän pienestä koosta ja siksi vaikeasta havaittavuudesta. Pyöräilijän ajonopeuskin on yleensä alle puolet autoilijan nopeudesta eli pitäisi ehtiä havaitsemaan. Havaintovirheet tulee siitä, että ei osata katsoa pyöräilijöitä. Monta kertaa huomaa liikenteessä, että sivutieltä tulija kyllä katsoo oikeaan suuntaan, mutta kohdistaa katseensa ajoradalle ja siellä oleviin autoihin. Tällöin aivot ei rekisteröi viereisellä pyörätiellä lähestyviä pyöräilijöitä kuin vahingossa. Samaan ilmiöön kuuluu se, että ajetaan auto ensin pyörätien päälle tai yli ja vasta sitten aletaan tehdä havaintoja päätien liikenteestä. Autoilijoiden käsiala risteykseen saavuttaessa paljasta heti, millaisesta kuskista on kyse.
Päätielle pitäisi tulla vaiheittain. Ensin katsotaan pyörätien liikenne ja ylitetään pyörätie. Sitten katsotaan ajoradan liikenne ja liitytään sinne/ylitetään päätie. Ainakaan minun kapasiteetti ei riitä siihen että yrittäisi havainnoida kaikki liikennesuunnat yhtä aikaa. Ja kun tiedän, mitä autokoulussa opetettiin ihmisen havaintojen teon kyvyn rajallisuudesta, tähän on helppo motivoitua.
Joskus risteyksessä on huono näkyvyys autolla ajettaessakin, kun pitäisi nähdä sivutien autoliikenne, esim. talot rakennettu kiinni katuun. En minä ainakaan uskalla ajaa edes tutulla tiellä luottaen siihen, että kulman takaa katveesta tuleva noudattaa väistämisvelvollisuuttaan. Johan laki edellyttää, että väistämisvelvollisen on osoitettava noudattavansa velvollisuuttaan. Kääntäen tuo mielestäni tarkoittaa, että päätietä ajavan on huomattava, että toinen aikoo väistää. Ellei huomaa, pitää asialle tehdä jotain ja se, ettei huomaa kulman takana lähestyvää autoa, on huono selitys sille, ettei voi huomata toista. Jos vain ajan suoraan ja jätän havainnoimatta, saapuuko sivutieltä joku, en voi sanoa noudattavani tuota lain kohtaa. Ja kun väistämisvelvollisuus on yksi tärkeimpiä asioita tieliikennelaissa, en halua itselleni leimaa siitä, että jättäisin tuon vähälle huomiolle omassa ajamisessani. Aika noloa olisi todeta, ettei väistämissäännöt ja käytännöt ole itsellä hallussa.
Kun olet tunnistanut omasta ajamisestasi selkeän ongelmapaikan, mitä aiot asialle tehdä? Toteatko, ettei asialle mitään voi ja jäät odottelemaan, milloin tuuri kääntyy ja ajat pyöräilijän kuoliaaksi. Vai aiotko muuttaa ajotapaasi jollain tavalla, jotta jatkossa virheiden määrä väistämisvelvollisuuden suhteen vähenisi.
Ihminen on vajavainen, niin aistihavainnoiltaan kuin muutenkin, se on syytä kaikkien tiedostaa liikenteessä.
Ps. Nykytieliikennelain mukaanhan allejäänyttä etuajo-oikeutettua pyöräiliää pitäisi sakottaa?
Näin on, siksi puutteita omassa ajamisessa pitäisi yrittää korjata.
Miksi?
Siksi, pyöräilijän pitää ennakoida tuleva tilanne.
Jos viittaat uuden lain kohtaan, jossa puhutaan ennakointivelvoitteesta, mitään yleisohjetta tai vastuukysymyksen linjausta ei voi esittää. Ratkaisu on tapauskohtainen ja silloin haetaan näyttöä siitä, olisiko pyöräilijän pitänyt voida ennakoida toisen virhe.
Onko muka olemassa jotain vielä helpommin ennakoitavaa liikennevirhettä, kuin ettei autoilija huomaa minua pyörän selässä, tullessani reilua vauhtia etuajo-oikeuden turvin auton eteen?
Täältä yläpeukku sekä kahtena risteyksenä ajettavan kevyen liikenteen ja ajoradan risteyksiin sekä oman toiminnan parantamiselle tunnistetuissa vaaratilanteissa.
Tässä on vähän sellaista fatalistista todennäköisyyksien hyväksymistä, että kun virheitä tapahtuu väistämättä, niistä ei kannata edes yrittää välttää eikä rakentaa vikasietoisia toimintamalleja, joilla virheiden seuraukset minimoidaan.
Pyöräilijä tai motoristi voi tietenkin tehdä voitavansa, mutta väistämisjärjestystä se vapaaehtoisesti omaksi terveydekseen tehtävä valinta ei muuta lainkaan. Jos siis kolahtaa, sitten väistämisvelvollisuutensa laiminlyönyt vastaa siitä omalta osaltaan ja ennakointivelvollisuutensa laiminlyönyt omasta toiminnastaan.
Sitten kun neonkeltainen ajoasu ja strobovalot on jo käytössä, on havaittavuuden parantamiseksi työkalut vähissä. Nettikeskusteluissa niistä stroboistakin tuntuu olevan hirveästi vaivaa muille, mutta tämä on valinta joka päätin tehdä, koska mikään järjellinen akkukapasiteetti ei riitä jatkuvasti palavan valon riittävään kirkkauteen B-luokan kuljettajan tajuntaan porautumiseksi.
Aika pitkälle on kyse siitä, kuinka paljon B-luokan kuskia kiinnostaa välttää ajamasta muiden päälle. Jos ei kiinnosta ajaa muiden päälle, se helpottaa havaitsemaan tärkeäksi koetun asian. Jos taas päälleajon merkitys on vähäinen, silloin havaintokyky ei ole terävimmillään.
Oma viimeisin säätöni takaviiston näkyvyyden suhteen käännöksissä on kääntää tiukka suorakulma, jolla minimoin oikaisun kääntäen autoni jyrkästi heti ajoradalta poistuessani kohteenani olevan risteävän ajoradan suuntaan. Näkyvyys takaviistoon menettää merkityksensä, koska kääntyvänä ajoneuvona minun väistettävä kevyen liikenteen väylän liikenne näkyy kummaltakin puolelta sivuikkunasta.
Helpoin ratkaisu on tietenkin ottaa tallista käyttöön moderni 740 GLE, jonka kuljettajalle avautuu lasikuistimaisen vapaa näkymä joka suuntaan, mutta tätä luksusta ei ole aina käytettävissä.
Toimintamallihan on juuri erittäin vikasietoinen, kun minä, etuajo-oikeudestani huolimatta, ajan risteyksiin siten että ehdin polkupyörällä pysähtyä jos autoilija ei huomaa minua. Moottoripyörälläkin ajaessa on jatkuvasti takaraivossa ajatus etten halua törmätä keneenkään kolmion takaa eteen ajavaan - aina häviän.
Toki näin on 99,x% tapauksista. Liikenteessä toistojen määrä on suuri, joten pienikin prosentti virheitä nostaa riskiä selvästi. Lisäksi autoilija saattaa näyttää siltä, että väistäisi, koska on huomannut etuajo-oikeutetun auton lähestyvän risteystä. Kun tuo auto ehtii jättää risteyksen pari sekuntia ennen pyöräilijän saapumista paikalle, autoilija pyöräilijän näkökulmasta katsottuna yllättäen päättääkin jatkaa matkaansa.
Oikeudessa pohditaan sitten sitä, päättikö väistämisvelvollinen autoilija jatkaa matkaansa hetkellä 1, 2 vai 3 ja oliko pyöräilijä siinä vaiheessa kohdassa a, b vai c. Tai oliko pyöräilijä lapsi, vanhus, terve työikäinen ajokortillinen aikuinen vai jotain siltä väliltä.
Monenlaisia tilanteita siellä siis esiintyy, joten helppouteen vetoaminen ei ole kovin kestävä ratkaisu.
Nyt voisi kaivaa esiin keskustelun Ajolinjat omaa napaa tuijottaen. Risteysajossa ajolinjoilla tosiaan on merkitystä näkemän kannalta. Myös ihan tavallisissa, joissa risteää vain ajorata. Talvella näkee esim. kotikadulla tuoreessa lumessa jäljet. Pian niistä oppii näkemään, kuka on jo lähtenyt töihin ja kuka vielä lukee aamun lehteä. Tosin omalla kotikadulla posteljoonin leikkaus vasemmalle käännyttäessä on omaa luokkaansa. Luottaa ilmeisesti siihen, ettei oikealta n. klo 4.30 tule kukaan, koska tuolla ajotyylillä ei yksinkertaisesti voi nähdä mitään.
Skoda Octavia farkkuna taitaa olla paras ratkaisu, mikä tällä hetkellä on saatavana kaupasta uutena.
Anna minun kaikki kestää, poukkoilevien pyöräilijöiden lisäksi on tullut kaikenlaisilla sähköhärveleillä liikkujat.
Tähän mennessä en ole vielä pyöräilijää pakottanut mihinkään äkkinäiseen, sen verran olen onnistunut yrittämään. Mutta tielle olen jäänyt tupeksimaan, kun en olekaan päässyt risteyksessä eteenpäin. Joskus olen tilannetta korjannut peruuttamalla tai ajamalla eteenpäin risteävälle tielle, jos se ei ole häirinnyt toisia autoilijoita.
Kaikkein vaarallisinta on oikealle kääntyminen. Joskus pitää luottaa siihen, että pyöräilijäkin ymmärtää jotain, siis älyää jos autoilija ei voi tai ehdi häntä nähdä. Niissä tapauksissa, kun joutuu umpikylkisellä pysähtymään ennen kääntymistä, pitäisi oikeastaan peruuttaa oikealle kääntyminen ja jatkaa suoraan. Sieltä takaviistosta voi tulla pyöräilijä lujaa ja sitten sattuu.
Itse epäilen, ettei läheskään kaikille ole sattunut sellaista läheltä-piti tapausta, että ymmärtäisi mitä voi sattua kun tähdet on tietyssä asennossa. Pimeään mutkaan ohituksia, reilua ylinopeutta taajamassa tai pimeällä sateessa, peruutetaan reippaasti parkkiruudusta ulos tai kaahataan parkkitalossa. Eräs Max tuli tunnetuksi huimapäisestä ajosta, liekö kokemus opettanut, ettei ihan kaikkea kannata enää tehdä.
Stop-merkki velvoittaa pysäyttämään aina ja väistämään risteyksen muuta liikennettä. Tärkeää on mahdollisimman hyvä näkyvyys kaikkiin suuntiin. Näkyvyyden ollessa huono on noudatettava erityistä varovaisuutta. Jokaisen autoilijan on pysähdyttävä stop-merkin kohdalla. Ei riitä, että auto on pysäytetty jo aiemmin. Stop-merkki on voimallinen merkki. Sitä ei laiteta tien päälle turhaan. Siihen on aina jokin erityinen syy. Stop-merkki sijaitseekin useimmiten paikoissa, joissa on tapahtunut aiemmin kolareita tai ainakin vaaratilanteita. Aika selkeä syy ja seuraus velvoite jota on syytä noudattaa, oman ja muiden turvallisuuden takaamiseksi.
Eiköhän se ollut siinä, tyhjentävä kommentti ja opetus meille kaikille. Odottelinkin jo, että koska tracktest tulee kommentoimaan.
Stop kärkikolmio ja nopeusrajoitusmerkkien vakavaa tarkoitusta laiminlyödään.
Niin tuosta ei edes Kumppani saa väännettyä kysymysten tulvaa, hyvä näin.
Silloin pitää kysyä jos on kysyttävää. Ei se ole sen kummempaa.
Ai niin, vielä tyhjentävämpi kommenttisi olisi kuulunut: liikennesäännöt on tehty noudatettaviksi
Totta - ei syytös sinua kohtaan!
Yksi tärkeä osa vikasietoisuutta saavutetaan kommunikoimalla omat aikeet muille selvästi ja ajoissa. Se jättää muille enemmän aikaa korjata oman havaintovirheen seuraukset.
Aivan. Puheena olevan ajoradasta erillisen pyörätien tapauksessa tiukan kirjaimellinen ryhmittymis- ja kääntymissääntöjen noudattaminen tuo vasemmalle kääntyvälle aivan luonnostaan tuon sivuikkunanäkymän väistettävälle pyörätielle molempiin suuntiin.
Oikealle käännyttäessä risteyksissä on yleensä pyöristys, jonka käyttäminen jättää samaan suuntaan ajavan pyöräilijän helposti oikean C-pilarin katveeseen. Rata-ajotermein "late apex" ja kääntyminen hieman myöhemmin tiukasti oikeaan laitaan kääntää tämänkin tilanteen henkilöautolla vähintään takasivuikkunasta näkyväksi.
Eikä tiloissakaan ole valittamista. VAG:n takavetoinen tai nelivetoinen sähköinen voimalinja tuon kyytiin voisi olla riittävä syy ostaa pitkästä aikaa uusi auto?
"Simply clever" vaikuttaa vähän siltä, että ei pidä ihmetellä, jos sieltä tuleekin tilava patterifarkku lähiaikoina?
Late apex ja tiukka käännös?
Polkupyörällä on aika vaikeaa saada sakkoa ja meno on sen mukaista.
Ainakin minulla suurin vaikeus tähän keskusteluun liittyvien sääntöjen noudattamisessa on ollut puutteellinen ymmärrys siitä mitä ne säännöt tarkoittavat.
Olen tehnyt tänä vuonna tietoisen säädön ajotapaani risteyksissä kyllästyttyäni kurkkimaan C-pilarin ja takapenkin päätukien eri puolilta. Jotkut oppivat nopeammin, toisilla menee vuosikymmeniä ymmärtää perusasiat.
Mitä säännöt tarkoittaa on yksi näkökulma, toinen on se, miten sääntöjä voi noudattaa. Jos käännöksessä toteaa, ettei näe ja kyllä pyöräilijänkin pitää osata väistää koska TLL 4§, ei homma ihan maalissa ole. Tai ajattelee, ettei pyöräilijää voi havaita, koska se on niin pieni ja ajaa niin lujaa, jälleen kerran on jotain jäänyt ajokortin saamisen jälkeisessä opetteluvaiheessa kesken.
Tähän liittyy myös se, että jopa minä teen virheitä. En kuitenkaan totea, että tässä ajotaidon kliimaksivaiheessa niitä vaan kuuluukin sattua. Se on keino motivoida itseään ajattelemaan, missä on omat heikkoudet ja miten niitä voi kehittää.