Osallistuessani erääseen taitoajokilpailuun, kuulin yksinkertaisen, mutta tehokkaan vinkin valmentajalta, joka olisi lähtenyt mukaan Euroopan finaaliin (johon en päässyt). Aina, kun istahtaa autoon, ottaa rauhassa hyvän asennon, tarkistaa peilit, penkin säädöt ja hengähtää. Vasta sitten käynnistää moottorin.
Tämä niitä pieniä juttuja, jolla kuski adaptoituu ajoneuvon kuljettajalta vaadittavaan tilaan. Jos vain hyppää autoon ja lähtee ajamaan (vaikka olisikin oma ja säädöt taatusti kohdillaan), keskittyminen jää todennäköisesti paljon heikommalle tasolle, mikä altistaa virheille. Koska ajaminen on näennäisen helppoa rutiinihommaa, ei tällaista ehkä osaa arvostaa ja siksi helpoissakin asioissa voi tulla virheitä, esim. jättää jonkun suunnan katsomatta lähtiessään pihasta liikkeelle. Mutta koska sieltä ei ketään ollut tulossa, ei virheestä jää kiinni.
Vertaan jälleen urheiluun. Moniko urheilija lähtee suoritukseensa tuosta vaan "lennosta" vai pysähtyykö urheilija ennen suoristustaan keskittymään ensin. Toki auton kuljettaja voi hypätä vaan rattiin ja lähteä ajamaan, mutta onko kuskin suorituskyky silloin paras mahdollinen vai jotain muuta. Kun pisteitä ranking-listalle ei ole jaossa, voi hyvin uskotella, ettei asialla ole merkitystä. Ei jää kiinni huonosta suorituksesta.
Yksi asia vielä kuskiin liittyen, opittu tältä palstalta. Kun ajamaan lähtiessään päättää ajaa edes suunnilleen sääntöjen mukaan, jää vähemmälle tarve miettiä, miksi jotain sääntöä ei tarvitse noudattaa. Ainakin minulta loppuu kapasiteetti kesken, jos jatkuvasti täytyy arpoa, noudatanko jotain sääntöä vai voinko luistaa siitä. Kun päätös noudattamisesta on tehty, jää jäljellä oleva suorituskyky ajamiseen. Eli kun pitää yksinkertaiset asiat mahdollisimman yksinkertaisina, lopputulos on parempi kuin epämääräinen säätäminen ja siitä seuraava epäloogisuus.
Jos tuo oli vaikeasti hahmotettava juttu, otan esimerkin suojatieltä. Monella on tapana ajaa ensin ilman, että pysähtyy antamaan jalankulkijalle tietä. Kuski kuitenkin ymmärtää, että pitäisi pysähtyä. Mutta kun ei ole tehnyt itselleen kristallinkirkasta päätöstä, että jalankulkija menee ensin, alkaa arpominen. Pitääkö pysähtyä vai ei. Mitä takana ajava ajattelee, jos nyt pysähdyn eli huomio on kaikessa muussa paitsi ajamisessa. Tähän liittyen toinen käännekohta ajourallani. Ruotsissa on tapana noudattaa suojatiesääntöä. Ajelin kohti Siljan terminaalia silloin nelikaistaista tietä, nykyään tuo on nimeltään Norra Länken ja tunnelissa. Perässäni tuli rekka. Näin jalankulkijan lähestyvän suojatietä. En pysähtynyt, enhän minä rekkaa yhden jalankulkijan takia pakota pysähtymään. Mitä tapahtui? Näin peilistä, miten rekka pysähtyi. Arvaa hävettikö. Toisaalta hyvä, sen jälkeen ei ole tarvinnut arpoa, onko suojatien eteen autoletkan pysäyttäminen ok vai pitääkö siinä päätellä jotain tieliikennelakia ylevämpiä tavoitteita pyrkiessään hyviin ratkaisuihin.
Tavaroiden latominen tavaratilaan vailla ajatusta on muuten hyvin yleistä. Tai kassien kuljettaminen takapenkillä.
En tiedä itseni lisäksi kenenkään auton tavaratilassa olevan käytössä sidontaliinoja. Itselläni ne roikkuu yleensä kiinnityslenkeissä valmiina. Tänäänkin kuljetin polkupyörää tavaratilassa ja olihan vaivatonta sitoa pyörä kiinni, kun hihnat oli valmiina esillä.
@Herbert kirjoitti:
Tavaroiden latominen tavaratilaan vailla ajatusta on muuten hyvin yleistä. Tai kassien kuljettaminen takapenkillä.
En tiedä itseni lisäksi kenenkään auton tavaratilassa olevan käytössä sidontaliinoja. Itselläni ne roikkuu yleensä kiinnityslenkeissä valmiina. Tänäänkin kuljetin polkupyörää tavaratilassa ja olihan vaivatonta sitoa pyörä kiinni, kun hihnat oli valmiina esillä.
Osallistuessani erääseen taitoajokilpailuun, kuulin yksinkertaisen, mutta tehokkaan vinkin valmentajalta, joka olisi lähtenyt mukaan Euroopan finaaliin (johon en päässyt). Aina, kun istahtaa autoon, ottaa rauhassa hyvän asennon, tarkistaa peilit, penkin säädöt ja hengähtää. Vasta sitten käynnistää moottorin.
Tämä niitä pieniä juttuja, jolla kuski adaptoituu ajoneuvon kuljettajalta vaadittavaan tilaan. Jos vain hyppää autoon ja lähtee ajamaan (vaikka olisikin oma ja säädöt taatusti kohdillaan), keskittyminen jää todennäköisesti paljon heikommalle tasolle, mikä altistaa virheille. Koska ajaminen on näennäisen helppoa rutiinihommaa, ei tällaista ehkä osaa arvostaa ja siksi helpoissakin asioissa voi tulla virheitä, esim. jättää jonkun suunnan katsomatta lähtiessään pihasta liikkeelle.
Vertaan jälleen urheiluun. Moniko urheilija lähtee suoritukseensa tuosta vaan "lennosta" vai pysähtyykö urheilija ennen suoristustaan keskittymään ensin. Toki auton kuljettaja voi hypätä vaan rattiin ja lähteä ajamaan, mutta onko kuskin suorituskyky silloin paras mahdollinen vai jotain muuta. Kun pisteitä ranking-listalle ei ole jaossa, voi hyvin uskotella, ettei asialla ole merkitystä. Ei jää kiinni huonosta suorituksesta.
Yksi asia vielä kuskiin liittyen, opittu tältä palstalta. Kun ajamaan lähtiessään päättää ajaa edes suunnilleen sääntöjen mukaan, jää vähemmälle tarve miettiä, miksi jotain sääntöä ei tarvitse noudattaa. Ainakin minulta loppuu kapasiteetti kesken, jos jatkuvasti täytyy arpoa, noudatanko jotain sääntöä vai voinko luistaa siitä. Kun päätös noudattamisesta on tehty, jää jäljellä oleva suorituskyky ajamiseen. Eli kun pitää yksinkertaiset asiat mahdollisimman yksinkertaisina, lopputulos on parempi kuin epämääräinen säätäminen ja siitä seuraava epäloogisuus.
Juuri näin! Omassa ja jo edellisissä autoissa on ollut istuimen säätöjen muistipaikat millä säädöt saa aina kohdalleen, jos autoa on käyttänyt joku muu perheenjäsen.
No niin, vastaan tähän kysymykseen, vaikka se ei kieliopillisesti kysymyksen muotoon ollutkaan kirjoitettu.
Ei saanut olla yhtään kysymystä, joten muotoilin kehoituksen. Sama vaikutus sinulta kuitenkin: tulee vastaus, kiitos siitä.
Kehoitit vastaamaan omaan kysymykseeni...
Voin oikaista sinun käsityksesi siitä, etten muka pyrkisi kehittymään. Kyllä minä pyrin ja olen pyrkinyt pitkään. En ehkä ihan alkuaikoina, mutta olen aika varma, että silloin sinullakin oli tärkeintä saada kortti ja päästä ajamaan. Niin minullakin, muistaakseni. En toisaalta muista mitään "herätyshetkiä", josta "tajusin että tulee kehittyä". En yritä vääntää asiasta rautalankaan yksittäisillä liikennetilanteilla, vaan yleistän asian - käytetään vaikka termiä kokemus.
Monilla on varmasti halu kehittyä, mutta ilman tietoista päätöstä pyrkimyksestä kehittyä kehitys junnaa paikoillaan. En minun tulokset urheilussakaan ole parantuneet pitkiin aikoihin, kun olen "vaan harrastanut ko. lajia" ilman sen tavoitteellisempaa harjoittelua. Kuvitteleeko joku, että liikenteessä asiat toimisivat jotenkin eri tavoin?
Tai iän myötä heikentyneiden aistien takia jopa taantunut.
Se on minulla ja sinullakin väistämättä edessä. Sitten katsotaan kun se aika on koittamassa, tajuaako sen itse, vai pitääkö omaisten, jopa lääkärin tulla sanomaan. Jälkimmäisessä optiossakin on variaatioita, miten siihen voi päätyä, joten varo vetämästä johtopäätöksiä. Esimerkkejä niistä löytyy, hyvässä ja pahassa.
Kun ajokokemusta kortillisena on yli 30 vuotta, pitäisi tiedostaa aistien heikentymisen olevan ollut jo pitkään hyvässä vauhdissa. Näkö ei ole entisen veroinen, etenkään pimeässä ajaminen ei ole samalla tavalla hauskaa kuin 20-vuotiaana, vaikka nykyään autossa on valkoiset ledit entisten keltaisten tupla-H4:n sijaan. Muukin motoriikka on varmasti heikentynyt, mutta kun en enää tällä vuosituhannella ole päässyt leikkimään takavetoisella autolla ilman ajonhallintaa, en tiedä paljonko se on vaikuttanut käsittelytaitoon. Ainakaan en pärjää pojalle trampoliinilla.
Tästä on vielä pitkä matka lääkärin saati omaisten puuttumiseen. Mutta jos tuon tason ongelmat on jokin mittari, me puhutaan aivan eri mittakaavan asioista.
Opin saamisen tehokkuus ja ylipäätään kyky oppia riippuu monesta asiasta. Tietyn tason jälkeen kehitys on hyvin hidasta ilman systemaattista kehittämistä.
Tällaisia kommentteja lukiessa tulee aina mieleen, että kuvitteleeko kirjoittaja ettei lukija ole tajunnut asiaa.
Kyllä usein tulee mieleen, että treenin merkitys on aliarvostettu. Varsin yleinen käsitys on, että ajamaan oppii ajamalla. Siteeraan Kungfutsea: Opiskelu ilman ajattelua on hyödytöntä. Ajattelu ilman opiskelua on vaarallista. Liikenteessä tuo tarkoittaa sitä, että kuski luo omia käsityksiä tavoiteltavasta ajotavasta. Usein nämä ovat jotain muita kuin sääntöjen mukaisia juttuja ja niissä korostuu oman ajamisen sujuvuus, vaikka kaveri luulee tarkoittavansa liikenteen sujuvuutta.
Eräs merkittävä detalji kuljettajanurallani on ollut liikennepsykologia-kirjan lukeminen.
Good for you. Mutta tuonkin voisi kuvitella tarkoittavan sitä, että oletat myös tätini tekevän tuollaista, tai serkkuni, tai sinun puolisosi. Onko se realistinen ajatus, minusta ei. Hyvässä ja pahassa.
En kuvittele. Satuin saamaan samasta kirjasta vanhemman painoksen ilmaiseksi, joten poimin sen talteen ja lähetin postissa eräälle tämän palstan aktiivikirjoittajalle. En jaksa uskoa, että muut sitä jaksaisivat lukea. Suosittelen toki kaikille, jotka haluavat kehittyä. Kirjastosta löytyy, ellei halua omaksi hankkia.
Em. asioiden avulla olen oppinut tuntemaan itseäni ja tunnistamaan riskejä.
Näin minäkin olen omalta osaltani ajatellut. Mutta jätän varuiksi sen, etten voi tietää ihan kaikkia riskejä, joita muut voivat aiheuttaa ja missä tilanteissa ne tulevat. Muun väittämistä onnistuneesti en kyllä pureksi ihan helpolla, edes eakgle:ltä. Ei kukaan ole 100% valmis kaikkeen, eikä tule sellaiseksi. Se olisi juuri sitä vahvaa oman osaamisen yliarvointia, jota suomalaiset miehet kuulemma tekevät.
Riskien tunnistaminen ja oman käytöksen tuntemus ohjaa automaattisesti juuri siihen, ettei kaikkia riskejä etukäteen tunnista. Silloin ajotavassa tulee huomioitua se, että jää pelivaraa yllätyksille.
Osallistuessani erääseen taitoajokilpailuun, kuulin yksinkertaisen, mutta tehokkaan vinkin valmentajalta, joka olisi lähtenyt mukaan Euroopan finaaliin (johon en päässyt). Aina, kun istahtaa autoon, ottaa rauhassa hyvän asennon, tarkistaa peilit, penkin säädöt ja hengähtää. Vasta sitten käynnistää moottorin.
Tämä niitä pieniä juttuja, jolla kuski adaptoituu ajoneuvon kuljettajalta vaadittavaan tilaan. Jos vain hyppää autoon ja lähtee ajamaan (vaikka olisikin oma ja säädöt taatusti kohdillaan), keskittyminen jää todennäköisesti paljon heikommalle tasolle, mikä altistaa virheille. Koska ajaminen on näennäisen helppoa rutiinihommaa, ei tällaista ehkä osaa arvostaa ja siksi helpoissakin asioissa voi tulla virheitä, esim. jättää jonkun suunnan katsomatta lähtiessään pihasta liikkeelle.
Vertaan jälleen urheiluun. Moniko urheilija lähtee suoritukseensa tuosta vaan "lennosta" vai pysähtyykö urheilija ennen suoristustaan keskittymään ensin. Toki auton kuljettaja voi hypätä vaan rattiin ja lähteä ajamaan, mutta onko kuskin suorituskyky silloin paras mahdollinen vai jotain muuta. Kun pisteitä ranking-listalle ei ole jaossa, voi hyvin uskotella, ettei asialla ole merkitystä. Ei jää kiinni huonosta suorituksesta.
Yksi asia vielä kuskiin liittyen, opittu tältä palstalta. Kun ajamaan lähtiessään päättää ajaa edes suunnilleen sääntöjen mukaan, jää vähemmälle tarve miettiä, miksi jotain sääntöä ei tarvitse noudattaa. Ainakin minulta loppuu kapasiteetti kesken, jos jatkuvasti täytyy arpoa, noudatanko jotain sääntöä vai voinko luistaa siitä. Kun päätös noudattamisesta on tehty, jää jäljellä oleva suorituskyky ajamiseen. Eli kun pitää yksinkertaiset asiat mahdollisimman yksinkertaisina, lopputulos on parempi kuin epämääräinen säätäminen ja siitä seuraava epäloogisuus.
Jos on keskivertoa selkeästi heikompi kuski, on kyllä syytä keskittyä jokaiseen lähtöön kuin urheilusuoritukseen. Luulen, että urheilijat yleensä kekittyvät urheilusuoritukseen, mutta automarkettiin lähtevät kuin kuka tahansa keskivertokuski.
kerroit tuossa edellä ettet osaa sanoa millä tasolla olet kuljettajana, jos ei pysty arvioimaan omaa tasoaan miten voi määritellä muiden tasoa.
Kerroin olevani jäävi, jos et huomannut. Se tarkoittaa suunnilleen sitä, että meillä on sinun tiedostasi, kokemuksistasi ja taidoistasi vain sinun kirjoittamasi vakuutelma, ei arvovaltaisen tahon tekemää arviota. Autokouluissakin on inssiajo, jossa virallistettu asiantuntija kertoo, onko korttikokelas saanut riittävät taidot jotta voidaan päästää liikenteeseen. Toisella tavalla ilmaistuna, olen ehkä sinua vaatimattomampi arvioimaan itse taitojani, vaikka ne hyvät ovatkin - vaikka sellaiselle ei ole mitään "kuumemittaria" kehitetty
Muiden tason määrittelyn vaikeutta voi päätellä tämän palstan tasosta, jos ymmärrät mitä tarkoitan.
Rikkeettömyys liikenteessä kertoo sen, että tekee asioita oikein.
Mutta ei ihan kootusti taidoista. Ei myöskään ajosuoritteen määrästä tai auton käyttötapauksista, jotka vääjäämättä vaikuttavat asiassa. Minun tädilläni on sama, vielä pidempi historia "rikkeettömyyksistä" kuin sinulla, noilla esimerkeilläsi. Näillä puheilla uskallan mieluummin olla sinun kyydissäsi kuitenkin. Mistä se kertoo mielestäsi.
Ennakoiva kuljettaja osaa tunnistaa riskitekijät riittävän ajoissa, välttääkseen eteen tulevat ongelmat.
Tulkitsen tuon tarkoittavan sitä, että mahdollisesti epäilet minulta puuttuvan tuollaiset taidot, tai kuvittelet etten harrasta tuota.
Autokoulussa opimme ajamaan turvallisesti ja tekemään asioita oikein, siitä eteenpäin kaikki tekeminen on omissa käsissä. Isoimmat turvallisen ajamisen kehitysaskeleet otetaan omaa ajamista tarkastelemalla, ei muiden virheitä analysoimalla. Jokaisen ajokerran voi valmistella etukäteen, mitä huolellisemmin tämän tekee sitä helpompi on selvitä ongelmitta. Välttämällä riskejä, suurin osa ongelmista poistuu kuin itsestään.
Kliseelinko vauhdissa.... Odotitko minulta samaan suuntaisia latteuksien kertauksia oman kehittymiseni osoituksena, vai miksi noita latelet?
Kiitos luottamuksesta. Täytyy todeta, että on todellakin sellaisia kuljettajia joidenka kyytiin ei toista kertaa nouse.
Osallistuessani erääseen taitoajokilpailuun, kuulin yksinkertaisen, mutta tehokkaan vinkin valmentajalta, joka olisi lähtenyt mukaan Euroopan finaaliin (johon en päässyt). Aina, kun istahtaa autoon, ottaa rauhassa hyvän asennon, tarkistaa peilit, penkin säädöt ja hengähtää. Vasta sitten käynnistää moottorin.
Tämä niitä pieniä juttuja, jolla kuski adaptoituu ajoneuvon kuljettajalta vaadittavaan tilaan. Jos vain hyppää autoon ja lähtee ajamaan (vaikka olisikin oma ja säädöt taatusti kohdillaan), keskittyminen jää todennäköisesti paljon heikommalle tasolle, mikä altistaa virheille. Koska ajaminen on näennäisen helppoa rutiinihommaa, ei tällaista ehkä osaa arvostaa ja siksi helpoissakin asioissa voi tulla virheitä, esim. jättää jonkun suunnan katsomatta lähtiessään pihasta liikkeelle.
Vertaan jälleen urheiluun. Moniko urheilija lähtee suoritukseensa tuosta vaan "lennosta" vai pysähtyykö urheilija ennen suoristustaan keskittymään ensin. Toki auton kuljettaja voi hypätä vaan rattiin ja lähteä ajamaan, mutta onko kuskin suorituskyky silloin paras mahdollinen vai jotain muuta. Kun pisteitä ranking-listalle ei ole jaossa, voi hyvin uskotella, ettei asialla ole merkitystä. Ei jää kiinni huonosta suorituksesta.
Yksi asia vielä kuskiin liittyen, opittu tältä palstalta. Kun ajamaan lähtiessään päättää ajaa edes suunnilleen sääntöjen mukaan, jää vähemmälle tarve miettiä, miksi jotain sääntöä ei tarvitse noudattaa. Ainakin minulta loppuu kapasiteetti kesken, jos jatkuvasti täytyy arpoa, noudatanko jotain sääntöä vai voinko luistaa siitä. Kun päätös noudattamisesta on tehty, jää jäljellä oleva suorituskyky ajamiseen. Eli kun pitää yksinkertaiset asiat mahdollisimman yksinkertaisina, lopputulos on parempi kuin epämääräinen säätäminen ja siitä seuraava epäloogisuus.
Jos on keskivertoa selkeästi heikompi kuski, on kyllä syytä keskittyä jokaiseen lähtöön kuin urheilusuoritukseen. Luulen, että urheilijat yleensä kekittyvät urheilusuoritukseen, mutta automarkettiin lähtevät kuin kuka tahansa keskivertokuski.
Miten on oma laitasi, oletko hyvä vai heikkolahjainen kuljettaja?
@tracktest kirjoitti:
Kumppani kerroit tuossa edellä ettet osaa sanoa millä tasolla olet kuljettajana, jos ei pysty arvioimaan omaa tasoaan miten voi määritellä muiden tasoa. Rikkeettömyys liikenteessä kertoo sen, että tekee asioita oikein. Ennakoiva kuljettaja osaa tunnistaa riskitekijät riittävän ajoissa, välttääkseen eteen tulevat ongelmat. Autokoulussa opimme ajamaan turvallisesti ja tekemään asioita oikein, siitä eteenpäin kaikki tekeminen on omissa käsissä. Isoimmat turvallisen ajamisen kehitysaskeleet otetaan omaa ajamista tarkastelemalla, ei muiden virheitä analysoimalla. Jokaisen ajokerran voi valmistella etukäteen, mitä huolellisemmin tämän tekee sitä helpompi on selvitä ongelmitta. Välttämällä riskejä, suurin osa ongelmista poistuu kuin itsestään.
Miten valmistelet ajokertasi etukäteen? Tarkoittanet tuossa jotain muuta kuin vain auton tankkaamista, jos tarpeen, tms.
Valmisteluun kuuluu auton huolto ennen matkaa, auto on tällöin käyttövarmempi ja turvallisempi. Rengaspaineiden tarkistaminen ja lisäys, jos kuormaa tulee normaalia enemmän. Kaiken kruunaa hyvin nukuttu yö, näin varmistetaan turvallinen ja virkeä matkanteko. Kesä on matkustamisen sesonkia, joten huolella valmisteltu matka on jo puoliksi tehty.
Auton turvallinen pakkaaminen pähkinänkuoressa.
Matkustamo
Matkatavaroiden paikka on tavaratilassa, ei auton matkustamossa.
Käsimatkatavarat, kuten mobiililaitteet, pidetään istuintaskuissa tai niille tarkoitetuissa telineissä.
Tavaratila
Ensimmäiset tavarat tuetaan tiukasti takapenkin selkänojaan ja loput tavarat niihin. Seuraava kerros rakennetaan samalla periaatteella.
Painavimmat tavarat mahdollisimman eteen ja alimmaiseksi.
Kuorma ei saa ylettyä takapenkin selkänojan yläreunan yläpuolelle.
Mikäli selkänoja kaadetaan tavaratilan laajentamiseksi, on tavaroiden paikallaan pysyminen varmistettava sitomalla.
Suksiboksi
Boksiin saa kuormata vain kevyttä tavaraa.
Kevyistä tavaroista raskaimmat tulisi sijoittaa boksin keskelle, taakkatelineiden kohdalle.
Tavaroiden paikallaan pysyminen on varmistettava tukemalla ja sitomalla.
Boksin kannen lukittuminen on syytä varmistaa huolellisesti.
@tracktest kirjoitti:
Kumppani kerroit tuossa edellä ettet osaa sanoa millä tasolla olet kuljettajana, jos ei pysty arvioimaan omaa tasoaan miten voi määritellä muiden tasoa. Rikkeettömyys liikenteessä kertoo sen, että tekee asioita oikein. Ennakoiva kuljettaja osaa tunnistaa riskitekijät riittävän ajoissa, välttääkseen eteen tulevat ongelmat. Autokoulussa opimme ajamaan turvallisesti ja tekemään asioita oikein, siitä eteenpäin kaikki tekeminen on omissa käsissä. Isoimmat turvallisen ajamisen kehitysaskeleet otetaan omaa ajamista tarkastelemalla, ei muiden virheitä analysoimalla. Jokaisen ajokerran voi valmistella etukäteen, mitä huolellisemmin tämän tekee sitä helpompi on selvitä ongelmitta. Välttämällä riskejä, suurin osa ongelmista poistuu kuin itsestään.
Miten valmistelet ajokertasi etukäteen? Tarkoittanet tuossa jotain muuta kuin vain auton tankkaamista, jos tarpeen, tms.
Valmisteluun kuuluu auton huolto ennen matkaa, auto on tällöin käyttövarmempi ja turvallisempi. Rengaspaineiden tarkistaminen ja lisäys, jos kuormaa tulee normaalia enemmän. Kaiken kruunaa hyvin nukuttu yö, näin varmistetaan turvallinen ja virkeä matkanteko. Kesä on matkustamisen sesonkia, joten huolella valmisteltu matka on jo puoliksi tehty.
Auton turvallinen pakkaaminen pähkinänkuoressa.
Matkustamo
Matkatavaroiden paikka on tavaratilassa, ei auton matkustamossa.
Käsimatkatavarat, kuten mobiililaitteet, pidetään istuintaskuissa tai niille tarkoitetuissa telineissä.
Tavaratila
Ensimmäiset tavarat tuetaan tiukasti takapenkin selkänojaan ja loput tavarat niihin. Seuraava kerros rakennetaan samalla periaatteella.
Painavimmat tavarat mahdollisimman eteen ja alimmaiseksi.
Kuorma ei saa ylettyä takapenkin selkänojan yläreunan yläpuolelle.
Mikäli selkänoja kaadetaan tavaratilan laajentamiseksi, on tavaroiden paikallaan pysyminen varmistettava sitomalla.
Suksiboksi
Boksiin saa kuormata vain kevyttä tavaraa.
Kevyistä tavaroista raskaimmat tulisi sijoittaa boksin keskelle, taakkatelineiden kohdalle.
Tavaroiden paikallaan pysyminen on varmistettava tukemalla ja sitomalla.
Boksin kannen lukittuminen on syytä varmistaa huolellisesti.
Niin että "jokaiseen ajokertaan valmistautuminen" tarkoittaa Autoliiton pakkausohjeiden noudattamista? Okei.
On se meillä helppoa kun on uudessakin autossa huoltotarpeen ilmaisin, mahdolliset ostokset takakonttiin ja luukku kiinni, persus penkkiin ja turvavyö kiinni, sitten menosi.
@Kumppani kirjoitti:
Minusta vain kuulostaa niin vänkältä kun jotenkin minimoi oman virheensä riskit. Mitä siinä oikeastaan tehdäänkään?
Ensimmäinen askel on tietoisuus omista virheistä. Juuri näin toimivat kirjailijat, toimittajat ja koodarit. Parikatselmointi kertoo, että "täällä on TAAS nämä sinun omat pilkkuvirheesi tai muistinhallintariskisi".
Työhönsä vakavasti suhtautuva ammattilainen listaa vaikkapa 10 itselleen tyypillisintä virhettä, jotka osaava kollega pystyy hänelle osoittamaan hänen omassa tekstissään tai koodissaan.
Ei ole olemassa mitään syytä miksi sama periaate ei toimisi oman ajamisen suhteen. MP-EAK:lla osaava kouluttaja näkee havaintovirheet jo kypärän asennosta. Ajotehtävän jälkeen hän kysyy oppilaalta, mihin tämä katsoi jarruttaessaan risteykseen tullessaan (liian alas, mittaristoon) ja minne uudestaan ajamaan lähtiessään (vasemmalle eikä sinne mihin ajaa). Kun omat havaintovirheet aivan väärään suuntaan katsoen on selkeästi osoitettu, niitä korjaamalla aivan varmasti havaintovirheiden määrä vähenee, mutta ei poistu täysin. Hyvin yksinkertaisella kokeella saa selville omien silmiensä sokeiden pisteiden sijainnin. Sekin on hyvä tietää, ettei jätä mitään väistettävää siihen yhden silmän sokeaan pisteeseen vaan ottaa stereokuvan väistettävästi suunnasta.
Omien vähenevien virheiden varalta pitää kehittää muita keinoja. Omien aikeiden selkeä kommunikointi ja rutiininomainen tilan jättäminen muille ovat hyviä keinoja. Ne eivät salli oikomisia hyvistä havainnoista sitten kun ne on opittu, mutta vaikka joskus sattuisikin havaintovirhe, koska muut tietävät mitä aion tehdä seuraavaksi ja koska jätän heille rutiininomaisesti tilaa, on minulla huomaamatta jääneellä aikaa välttää törmäys, jota minä en heikon havaintoni tai väärän päätelmäni vuoksi osannut välttää.
Ensimmäinen askel on ymmärtää missä tekee väärin. Ellei näe mitään vikaa, silloin ei voi mitään korjatakaan.
Ihan helpolla esimerkillä: jos ajaa ylinopeutta, niin se kait lasketaan virheeksi.
Nyt meni toiseen aihepiiriin, tämä on minulla tarkkaavaisuuden avulla tehtävää oman vireystilan valvontaa. Ihmisen tarkkuus ja havainnot heikkenevät jo paljon ennen hänen nukahtamistaan. Jos kuljettaja tietää omat tyypilliset virheensä, jotka on hyvässä vireystilassaan onnistunut oppimaan pois, hän pystyy myös arvioimaan omaa ajamistaan virheitä tunnistamalla. Tämän voi halutessaan viedä niin pitkälle, että rattiin nukahtaminen ei johdu enää väsymyksestä, vaan osaamattomuudesta tai piittaamattomuudesta. Selkeät merkit ovat näkyvissä jo paljon aiemmin. Ne merkit pitää vain tunnistaa silloin kun ratin takana istuu vielä väsynyt, mutta harkintakykyinen kuljettaja. Hänen tilalleen pian astuva zombie ei tee enää mitään rationaalisia päätöksiä vaan jatkaa vain rutiinia jatkuvasti hidastuvin havainnoin.
Minulle tuo "mikäs rajoitus tässä onkaan" on hyvin tyypillinen oma virheeni. Siksi se on yksi väsymysindikaattoreistani. Omalla screenauksellani yhden virheen saa anteeksi, ehkä kaksikin, ellei seuraava tule heti perään, mutta kolmannen jälkeen vaihtuu kuski tai otetaan tauko.
Ajamalla ylinopeutta syntyy ylimääräistä riskiä verrattuna rajoitusnopeuteen tai sen alle ajamalla. Virhetilanne on siis tehty ja menossa ja sitä riskiä minimoidaan vähentämällä ylinopeutta (jota siis jää silti)?
Yksi turvautumismenetelmiä on sopeutuminen ympäristöön, jolloin ei asetu alttiiksi sille, miten muut reagoivat minun ajamiseeni.
Tästä näkökulmasta muista poikkeava nopeus on virhe, jos sen annetaan jatkua pidempään. Jos jäät hitaamman taakse, jätä eteesi vähintään 200 metriä vapaata, että kiireisemmät voivat koetella voimiaan edelläsi hitaasti ajavan ohituksessa. Jos olet itse hitaampi, seuraa taustaa tarkasti ja heitä jokainen sinut tavoittava ohitsesi ensimmäisessä turvallisessa paikassa, koska taaksesi kertyvä jono muuttuu hallitsemattomaksi tilanteeksi, jossa lopulta joku yrittää koko jonon ohitusta liian kaukaa takaa liian suurella nopeuserolla.
Hyvä nopeus on sellainen, johon muiden tarvitsee readoida mahdollisimman vähän.
@HybridRules kirjoitti:
Lähes kaikki kuskit kuvittelevat olevansa keskimääräistä parempia, varmaan myös GLE ja Herbert.
Kuljettajien prosentit ovat täysin väärä kysymys eikä meidän oletuksillamme ole mainitsemani fatalistisuuden kannalta mitään tekemistä. Ei ole mitään väliä, millä tasolla kuljettaja on kaikkien kuljettajien rankingissa ja onko hänen oma arvionsa tyypillisen Dunning-Kruger syndrooman tai sen vastakohdan kympin tytön oman tekemisen aliarvioinnin vallassa. Sillä on merkitystä, mitä hän tekee.
Meidän virheemme ovat ainakin osin omiamme, joten ei ole olemassa yhtä ainoaa kaikille sopivaa korjaussarjaa. Siksi korjauksen pitää lähteä siitä, että tutkitaan missä itse kunkin suurimmat riskit ovat. Vain harva saa niitä selville omin päin, mutta ehkä täällä muut ovat viisaampia kuin kuvittelinkaan? Kuvittelin itsekin 20 vuotta toisin ja ehdin ajaa muutaman vuoden työtodistukset henkilöautoa raskaammillakin vehkeillä ennen kuin ensimmäisen moottoripyöräni osto pakotti minut vastuullisena perhettäni kohtaan selvittämään mistä ajamisessa on kysymys. Jo ensimmäiset ammattilaisen vetämät kurssit olivat silmiä avaava kokemus.
Vaikka tiesin ajavani valvonnan alaisena, miten ihmeessä perässäni ajava ammattilainen näki niin paljon yleisiä ajoneuvosta riippumattomia ajotapavirheitä ja erityisesti motoristin elintoimintojen jatkumisen kannalta ajoneuvokohtaisia varottavia asioita jo ihan hetkessä! 10 minuutin ajokoe opettajan seuratessa suoritustani ja parin tunnin keskustelu ja asia kerrallaan harjoittelu jätti minulle kuukausiksi opeteltavaa.
Fatalismilla tarkoitin juuri sitä, että hyväksyy virheensä eikä tee mitään niiden vähentämiseksi koska "virheitä sattuu kaikille".
Jos et usko kuljettajan mahdollisuuksiin oppia tunnistamaan omia virheitään ja sekä vähentämään niiden määrää että myöskin niiden vaikutusaluetta, miten selität sen, että tekstiä tai koodia kirjoittavat tekevät niin ihan jatkuvasti ammatikseen ja he saavat myös oman työnsä jälkeä parannetuksi tällä menetelmällä?
Kun kirjailija tai koodari voivat oppia omista virheistään, miksi kuljettaja ei voi oppia samoilla menetelmillä?
@HybridRules kirjoitti:
Miten valmistelet ajokertasi etukäteen? Tarkoittanet tuossa jotain muuta kuin vain auton tankkaamista, jos tarpeen, tms.
Minä tunnistan tuon itsessäni. Valitettavasti kotilolla ajaminen pilaa aivot, joten elämässä pitää olla riittävä määrä kaksipyöräisiä pitämään kuljettajan pään kunnossa.
Ajoasuun pukeutuminen on riitti, jossa jalankulkijasta tulee nahkoihin ja kypärään pukeutumisen metamorfoosissa kuljettaja. Tulpat korviin, kypärä päähän ja sitten ajetaan eikä värkätä muuta. Se on konkreettinen valmistautuminen kuljettajan rooliin eikä vain ovesta ulos ja lähdetään koheltamaan.
Myönnän, että autolla tulee lähdettyä koheltamaan tuosta vain valmistautumatta ja muuttumatta kuljettajaksi. Mutta kyllähän tracktest aivan oikeassa on tuossa ajatusten suuntaamisessa käsillä olevaan tehtävään, vaikka auto sen vaikeaksi tekeekin. Pitäisi varmaan hankkia autoilulasit, kengät, kypärä ja käsineet, jotka pukemalla voisi korostaa ITSELLEEN (eikä kenellekään muulle) että on muuttumassa kuljettajaksi?
Osallistuessani erääseen taitoajokilpailuun, kuulin yksinkertaisen, mutta tehokkaan vinkin valmentajalta, joka olisi lähtenyt mukaan Euroopan finaaliin (johon en päässyt). Aina, kun istahtaa autoon, ottaa rauhassa hyvän asennon, tarkistaa peilit, penkin säädöt ja hengähtää. Vasta sitten käynnistää moottorin.
Tämä niitä pieniä juttuja, jolla kuski adaptoituu ajoneuvon kuljettajalta vaadittavaan tilaan. Jos vain hyppää autoon ja lähtee ajamaan (vaikka olisikin oma ja säädöt taatusti kohdillaan), keskittyminen jää todennäköisesti paljon heikommalle tasolle, mikä altistaa virheille.
Kiitokset tästä!
Otan käyttöön saman tien. Hävettää kun en itse keksinyt, vaikka olin jo aiemmin havainnut motoristin asuun pukeutumisen tekevän minusta kuljettajan, joka on hereillä jo saman tien kun pyörä kääntyy kotiportista ulos.
@tracktest kirjoitti:
Miten on oma laitasi, oletko hyvä vai heikkolahjainen kuljettaja?
Jos saan luvan, kysyisin samalla myös pari tärkeämpää kysymystä:
missä ovat suurimmat virheesi?
miten vähennät niiden esiintymistiheyttä ja pienennät jäljelle jäävien virheiden aiheuttamaa riskiä?
Olennaistahan ei ole mitä osaa nyt, vaan mitä pystyy vielä oppimaan!
Pyrin täydellisyyteen omassa tekemisessä, mutta en odota/vaadi sitä muilta. Omasta virheestä ruoska heilahtaa heti, siksi näitä ei satu. Ajan kuin valvoja istuisi vieressä virheitä laskien, näin virheitä ei tule. Kysymykseni HR:lle oli huumorilla heitetty, eikä hän siihen siksi edes vastannut.
@Yosemite kirjoitti:
Erno Paasilinna sanoi aikoinaan: Itseoppinut on ainoa oppinut. Muut ovat opetettuja.
Aloin ajamaan autoa 12 vuotiaana se teki autokoulusta helppoa. Kaikki mikä tuli sen päälle oli luettua. Oikea tapa ajaa tuli sekin viisaita neuvoja kuunnellen oman isäni kautta. Perinne kolaritta ja sakoitta ajamisesta tuli sitä kautta niin sanottuna verenperintönä.
Osallistuessani erääseen taitoajokilpailuun, kuulin yksinkertaisen, mutta tehokkaan vinkin valmentajalta, joka olisi lähtenyt mukaan Euroopan finaaliin (johon en päässyt). Aina, kun istahtaa autoon, ottaa rauhassa hyvän asennon, tarkistaa peilit, penkin säädöt ja hengähtää. Vasta sitten käynnistää moottorin.
Tämä niitä pieniä juttuja, jolla kuski adaptoituu ajoneuvon kuljettajalta vaadittavaan tilaan. Jos vain hyppää autoon ja lähtee ajamaan (vaikka olisikin oma ja säädöt taatusti kohdillaan), keskittyminen jää todennäköisesti paljon heikommalle tasolle, mikä altistaa virheille. Koska ajaminen on näennäisen helppoa rutiinihommaa, ei tällaista ehkä osaa arvostaa ja siksi helpoissakin asioissa voi tulla virheitä, esim. jättää jonkun suunnan katsomatta lähtiessään pihasta liikkeelle.
Vertaan jälleen urheiluun. Moniko urheilija lähtee suoritukseensa tuosta vaan "lennosta" vai pysähtyykö urheilija ennen suoristustaan keskittymään ensin. Toki auton kuljettaja voi hypätä vaan rattiin ja lähteä ajamaan, mutta onko kuskin suorituskyky silloin paras mahdollinen vai jotain muuta. Kun pisteitä ranking-listalle ei ole jaossa, voi hyvin uskotella, ettei asialla ole merkitystä. Ei jää kiinni huonosta suorituksesta.
Yksi asia vielä kuskiin liittyen, opittu tältä palstalta. Kun ajamaan lähtiessään päättää ajaa edes suunnilleen sääntöjen mukaan, jää vähemmälle tarve miettiä, miksi jotain sääntöä ei tarvitse noudattaa. Ainakin minulta loppuu kapasiteetti kesken, jos jatkuvasti täytyy arpoa, noudatanko jotain sääntöä vai voinko luistaa siitä. Kun päätös noudattamisesta on tehty, jää jäljellä oleva suorituskyky ajamiseen. Eli kun pitää yksinkertaiset asiat mahdollisimman yksinkertaisina, lopputulos on parempi kuin epämääräinen säätäminen ja siitä seuraava epäloogisuus.
Jos on keskivertoa selkeästi heikompi kuski, on kyllä syytä keskittyä jokaiseen lähtöön kuin urheilusuoritukseen. Luulen, että urheilijat yleensä kekittyvät urheilusuoritukseen, mutta automarkettiin lähtevät kuin kuka tahansa keskivertokuski.
Ja sen kyllä liikenteessä huomaa.
Oma kotikatuni on hieno laboratorio, jossa voi seurata samojen kuljettajien ajotapoja ja jossa siksi huomaa henkilökohtaiset erot. Muualla liikenteessähän ei voi sanoa, miten kukakin ajaa. Analysointi keskittyy lähinnä kuskin sukupuoleen tai automerkkiin. Kotikadulla voin sanoa, kuka peruuttaa pihasta kadulle katsomatta sivuilleen ja kuka huomioi nämä jo kaukaa tai kuka hiljentää liki kävelyvauhtiin pieniä lapsia sisältävän talon kohdalla ja kuka näkee siinä vain suoran tyhjän kadun, jossa on sileä asfaltti. Tai kuka oikoo näkyvyydeltään huonossa risteyksessä ja kuka saapuu risteykseen 90 asteen kulmassa, jolloin näkee hyvin myös oikealle.
Osallistuessani erääseen taitoajokilpailuun, kuulin yksinkertaisen, mutta tehokkaan vinkin valmentajalta, joka olisi lähtenyt mukaan Euroopan finaaliin (johon en päässyt). Aina, kun istahtaa autoon, ottaa rauhassa hyvän asennon, tarkistaa peilit, penkin säädöt ja hengähtää. Vasta sitten käynnistää moottorin.
Tämä niitä pieniä juttuja, jolla kuski adaptoituu ajoneuvon kuljettajalta vaadittavaan tilaan. Jos vain hyppää autoon ja lähtee ajamaan (vaikka olisikin oma ja säädöt taatusti kohdillaan), keskittyminen jää todennäköisesti paljon heikommalle tasolle, mikä altistaa virheille. Koska ajaminen on näennäisen helppoa rutiinihommaa, ei tällaista ehkä osaa arvostaa ja siksi helpoissakin asioissa voi tulla virheitä, esim. jättää jonkun suunnan katsomatta lähtiessään pihasta liikkeelle.
Vertaan jälleen urheiluun. Moniko urheilija lähtee suoritukseensa tuosta vaan "lennosta" vai pysähtyykö urheilija ennen suoristustaan keskittymään ensin. Toki auton kuljettaja voi hypätä vaan rattiin ja lähteä ajamaan, mutta onko kuskin suorituskyky silloin paras mahdollinen vai jotain muuta. Kun pisteitä ranking-listalle ei ole jaossa, voi hyvin uskotella, ettei asialla ole merkitystä. Ei jää kiinni huonosta suorituksesta.
Yksi asia vielä kuskiin liittyen, opittu tältä palstalta. Kun ajamaan lähtiessään päättää ajaa edes suunnilleen sääntöjen mukaan, jää vähemmälle tarve miettiä, miksi jotain sääntöä ei tarvitse noudattaa. Ainakin minulta loppuu kapasiteetti kesken, jos jatkuvasti täytyy arpoa, noudatanko jotain sääntöä vai voinko luistaa siitä. Kun päätös noudattamisesta on tehty, jää jäljellä oleva suorituskyky ajamiseen. Eli kun pitää yksinkertaiset asiat mahdollisimman yksinkertaisina, lopputulos on parempi kuin epämääräinen säätäminen ja siitä seuraava epäloogisuus.
Jos on keskivertoa selkeästi heikompi kuski, on kyllä syytä keskittyä jokaiseen lähtöön kuin urheilusuoritukseen. Luulen, että urheilijat yleensä kekittyvät urheilusuoritukseen, mutta automarkettiin lähtevät kuin kuka tahansa keskivertokuski.
Ja sen kyllä liikenteessä huomaa.
Oma kotikatuni on hieno laboratorio, jossa voi seurata samojen kuljettajien ajotapoja ja jossa siksi huomaa henkilökohtaiset erot. Muualla liikenteessähän ei voi sanoa, miten kukakin ajaa. Analysointi keskittyy lähinnä kuskin sukupuoleen tai automerkkiin. Kotikadulla voin sanoa, kuka peruuttaa pihasta kadulle katsomatta sivuilleen ja kuka huomioi nämä jo kaukaa tai kuka hiljentää liki kävelyvauhtiin pieniä lapsia sisältävän talon kohdalla ja kuka näkee siinä vain suoran tyhjän kadun, jossa on sileä asfaltti. Tai kuka oikoo näkyvyydeltään huonossa risteyksessä ja kuka saapuu risteykseen 90 asteen kulmassa, jolloin näkee hyvin myös oikealle.
Jaahas, teillä taitaa ikkunaverho heilahtaa, kun naapuri tekee lähtöä. Mitä muuta mielenkiintoista naapurustossa näkyy? Mihin aikaan naapurin Pena palaa "yksiltä"? Taisi taas mennä enemmän kuin yksi, vaikka on arki-ilta ja huomenna töihin.
Osallistuessani erääseen taitoajokilpailuun, kuulin yksinkertaisen, mutta tehokkaan vinkin valmentajalta, joka olisi lähtenyt mukaan Euroopan finaaliin (johon en päässyt). Aina, kun istahtaa autoon, ottaa rauhassa hyvän asennon, tarkistaa peilit, penkin säädöt ja hengähtää. Vasta sitten käynnistää moottorin.
Tämä niitä pieniä juttuja, jolla kuski adaptoituu ajoneuvon kuljettajalta vaadittavaan tilaan. Jos vain hyppää autoon ja lähtee ajamaan (vaikka olisikin oma ja säädöt taatusti kohdillaan), keskittyminen jää todennäköisesti paljon heikommalle tasolle, mikä altistaa virheille.
Kiitokset tästä!
Otan käyttöön saman tien. Hävettää kun en itse keksinyt, vaikka olin jo aiemmin havainnut motoristin asuun pukeutumisen tekevän minusta kuljettajan, joka on hereillä jo saman tien kun pyörä kääntyy kotiportista ulos.
Minä puolestani tunnen myötähäpeää teidän molempien puolesta. Tietenkin säätöjen pitää olla itselleen sopivat. Hengähtäminen ennen lähtöä? Onko se vähän kuin mäkihyppääjän maneerit ennen syöksyyn lähtöä. Vaikka ollaankin syöksylaskijoita kaikki tyynni, niin kyllä autolla voi lähteä ajamaan ilman taikojen tekemistä. Ihan vaan rohkeasti, mutta rauhallisesti, liikkeelle, hyvät GLE ja Herbert.
En osaa. Olen vain kuullut, että monet kuskit kuvittelevat olevansa keskivertoa parempia ja GLE, Tracktest ja Herbert selvästikin kuvittelevat niin. Ja kuulin myös, kun yksi liikenneohjelman täti sanoi, että (yleisellä tasolla) turhaan kuvittelevat. Että siltä pohjalta johtopäättelen.
@tracktest kirjoitti:
Miten on oma laitasi, oletko hyvä vai heikkolahjainen kuljettaja?
Jos saan luvan, kysyisin samalla myös pari tärkeämpää kysymystä:
missä ovat suurimmat virheesi?
miten vähennät niiden esiintymistiheyttä ja pienennät jäljelle jäävien virheiden aiheuttamaa riskiä?
Olennaistahan ei ole mitä osaa nyt, vaan mitä pystyy vielä oppimaan!
Ajatukseesi kuuluu sisäänrakennettuna se, että huomaisin virheeni ja silti tietoisesti jatkaisin niiden tekemistä. Kun taas GLE, olkoon hänen sädekehänsä lujasti kiinnitetty, tunnistaa virheitään ja korjaa niitä. GLEn mieleen ei taida pulpahtaa se mahdollisuus, että kaikki eivät tee koko ajan niin paljoa virheitä, että niiden omasta käyttäytymisestään poistamiseksi pitäisi koko ajan toimia aktiivisesti. Eli virhegeneraattori-GLEn on hyvä pyrkiä pienentämään virheidensä riskiä. Me muut voimme vain rauhassa toimia liikenteessä kuin tolkun hemmot konsanaan.
Kysyt suurimpia virheitäni. Pienen pienistäkin virheistä joku on todennäköisesti suurin, siksi kysymys tekee järkeä. Mutta onko väliä etsiä pikkiriikkisistä virheistä suurinta. Koska kysyt aktiivisesti tiedostaviani "päällä olevia" virheitä, niin vastaus on, että niitä ei ole. Jos kerran huomaan tehneeni virheen, niin miksi tekisin saman uudestaan?
Oikeastaan kysymyksesi on tosi omituinen. Miksi kukaan tietoisesti toistelisi huomaamiaan omia virheitään? Se on kerrasta poikki, sanon suoraan sen, niin kuin entinen iskelmätähtikin sanoi. Paitsi, jos tapahtuu uudestaan vahingossa, mutta vahingollehan ei voi mitään.
@tracktest kirjoitti:
Miten on oma laitasi, oletko hyvä vai heikkolahjainen kuljettaja?
Jos saan luvan, kysyisin samalla myös pari tärkeämpää kysymystä:
missä ovat suurimmat virheesi?
miten vähennät niiden esiintymistiheyttä ja pienennät jäljelle jäävien virheiden aiheuttamaa riskiä?
Olennaistahan ei ole mitä osaa nyt, vaan mitä pystyy vielä oppimaan!
Pyrin täydellisyyteen omassa tekemisessä, mutta en odota/vaadi sitä muilta. Omasta virheestä ruoska heilahtaa heti, siksi näitä ei satu. Ajan kuin valvoja istuisi vieressä virheitä laskien, näin virheitä ei tule. Kysymykseni HR:lle oli huumorilla heitetty, eikä hän siihen siksi edes vastannut.
Oikeastaan sinun olisi pitänyt kirjoittaa, että omasta virheestä ruoska heilahtaisi (eikä heilahtaa, suom.huom), koska virheitä ei satu, kuten kerrot. Olet siis mielikuvaharjoitellut sitä erittäin epätodennäköistä, ellen sanoisi täysin mahdotonta, tilannetta, että teet virheen. Mutta minkälaisen virheen pystyt kuvittelemaan tekeväsi? "Bemarityyppinen" ohitus? Kuraveden roiskuttaminen kanssamummon päälle? Edellä ajavan perässä roikkumiseen tuskin syyllistyt, onhan sinulla 5-sarjan bemari.
@tracktest kirjoitti:
Miten on oma laitasi, oletko hyvä vai heikkolahjainen kuljettaja?
Jos saan luvan, kysyisin samalla myös pari tärkeämpää kysymystä:
missä ovat suurimmat virheesi?
miten vähennät niiden esiintymistiheyttä ja pienennät jäljelle jäävien virheiden aiheuttamaa riskiä?
Olennaistahan ei ole mitä osaa nyt, vaan mitä pystyy vielä oppimaan!
Pyrin täydellisyyteen omassa tekemisessä, mutta en odota/vaadi sitä muilta. Omasta virheestä ruoska heilahtaa heti, siksi näitä ei satu. Ajan kuin valvoja istuisi vieressä virheitä laskien, näin virheitä ei tule. Kysymykseni HR:lle oli huumorilla heitetty, eikä hän siihen siksi edes vastannut.
Oikeastaan sinun olisi pitänyt kirjoittaa, että omasta virheestä ruoska heilahtaisi (eikä heilahtaa, suom.huom), koska virheitä ei satu, kuten kerrot. Olet siis mielikuvaharjoitellut sitä erittäin epätodennäköistä, ellen sanoisi täysin mahdotonta, tilannetta, että teet virheen. Mutta minkälaisen virheen pystyt kuvittelemaan tekeväsi? "Bemarityyppinen" ohitus? Kuraveden roiskuttaminen kanssamummon päälle? Edellä ajavan perässä roikkumiseen tuskin syyllistyt, onhan sinulla 5-sarjan bemari.
Omasta virheestä ruoska heilahtaisi, oikein päätelty. En voi myöntää virheitä koska en tee virheitä, siihen pitää kaikkien pyrkiä. Virheettömyyteen päästyään jokainen voi todeta, helppoa kuin heinänteko. En ajaudu tilanteisiin jossa olisin toisen perässä, koska pidän riittävää etäisyyttä edellä menevään. Ohitukseen lähden silloin, jos edellä menevät ajavat alle nopeusrajoituksen. Liikenteessä ei ole sellaisia tilanteita, että pitäisi miettiä minkä virheen voisin hyväksyä. Ainoa asia minkä voin tehdä on se, että ohituksessa voidaan käyttää reipastakin nopeutta turvallisen ohituksen tekemiseksi. Poliisi ei katso näitä rikkeiksi joista pitää sakkoja kirjoittaa. Maalaisjärkeä poliisitkin käyttää, kuten me muutkin liikenteessä olevat.
Osallistuessani erääseen taitoajokilpailuun, kuulin yksinkertaisen, mutta tehokkaan vinkin valmentajalta, joka olisi lähtenyt mukaan Euroopan finaaliin (johon en päässyt). Aina, kun istahtaa autoon, ottaa rauhassa hyvän asennon, tarkistaa peilit, penkin säädöt ja hengähtää. Vasta sitten käynnistää moottorin.
Tämä niitä pieniä juttuja, jolla kuski adaptoituu ajoneuvon kuljettajalta vaadittavaan tilaan. Jos vain hyppää autoon ja lähtee ajamaan (vaikka olisikin oma ja säädöt taatusti kohdillaan), keskittyminen jää todennäköisesti paljon heikommalle tasolle, mikä altistaa virheille.
Kiitokset tästä!
Otan käyttöön saman tien. Hävettää kun en itse keksinyt, vaikka olin jo aiemmin havainnut motoristin asuun pukeutumisen tekevän minusta kuljettajan, joka on hereillä jo saman tien kun pyörä kääntyy kotiportista ulos.
Minä puolestani tunnen myötähäpeää teidän molempien puolesta. Tietenkin säätöjen pitää olla itselleen sopivat. Hengähtäminen ennen lähtöä? Onko se vähän kuin mäkihyppääjän maneerit ennen syöksyyn lähtöä. Vaikka ollaankin syöksylaskijoita kaikki tyynni, niin kyllä autolla voi lähteä ajamaan ilman taikojen tekemistä. Ihan vaan rohkeasti, mutta rauhallisesti, liikkeelle, hyvät GLE ja Herbert.
Voi toki lähteä ja tuleehan niin tehtyä, eikä matka pääty ensimmäisessä kurvissa ojaan.
Jos kuitenkin on sen verran kunnianhimoa, että haluaa olla mahdollisimman hyvä kuljettaja, tuo on yksi tapa parantaa omaa suorituskykyään.
Jos liikenneturvallisuusalan ammattilainen näin on minua ohjeistanut, minulla on lähinnä vaikeuksia pitää pokka kommenttiesi edessä. Liikenteessä näkee saman kuin armeijassa eli läpileikkauksen yhteiskunnasta.
En osaa. Olen vain kuullut, että monet kuskit kuvittelevat olevansa keskivertoa parempia ja GLE, Tracktest ja Herbert selvästikin kuvittelevat niin. Ja kuulin myös, kun yksi liikenneohjelman täti sanoi, että (yleisellä tasolla) turhaan kuvittelevat. Että siltä pohjalta johtopäättelen.
Huvittavaa, kun juuri totesin, etten osaa määritellä ajotaidossa keskiarvoa, enkä sijoittaa itseäni tuolle janalle. Koitan vaan tehdä parhaani.
Toivottavasti tämä kertaus tervehdyttää jotopäättelemiesi pohjaa.
Sitten vielä kuljettaja.
Osallistuessani erääseen taitoajokilpailuun, kuulin yksinkertaisen, mutta tehokkaan vinkin valmentajalta, joka olisi lähtenyt mukaan Euroopan finaaliin (johon en päässyt). Aina, kun istahtaa autoon, ottaa rauhassa hyvän asennon, tarkistaa peilit, penkin säädöt ja hengähtää. Vasta sitten käynnistää moottorin.
Tämä niitä pieniä juttuja, jolla kuski adaptoituu ajoneuvon kuljettajalta vaadittavaan tilaan. Jos vain hyppää autoon ja lähtee ajamaan (vaikka olisikin oma ja säädöt taatusti kohdillaan), keskittyminen jää todennäköisesti paljon heikommalle tasolle, mikä altistaa virheille. Koska ajaminen on näennäisen helppoa rutiinihommaa, ei tällaista ehkä osaa arvostaa ja siksi helpoissakin asioissa voi tulla virheitä, esim. jättää jonkun suunnan katsomatta lähtiessään pihasta liikkeelle. Mutta koska sieltä ei ketään ollut tulossa, ei virheestä jää kiinni.
Vertaan jälleen urheiluun. Moniko urheilija lähtee suoritukseensa tuosta vaan "lennosta" vai pysähtyykö urheilija ennen suoristustaan keskittymään ensin. Toki auton kuljettaja voi hypätä vaan rattiin ja lähteä ajamaan, mutta onko kuskin suorituskyky silloin paras mahdollinen vai jotain muuta. Kun pisteitä ranking-listalle ei ole jaossa, voi hyvin uskotella, ettei asialla ole merkitystä. Ei jää kiinni huonosta suorituksesta.
Yksi asia vielä kuskiin liittyen, opittu tältä palstalta. Kun ajamaan lähtiessään päättää ajaa edes suunnilleen sääntöjen mukaan, jää vähemmälle tarve miettiä, miksi jotain sääntöä ei tarvitse noudattaa. Ainakin minulta loppuu kapasiteetti kesken, jos jatkuvasti täytyy arpoa, noudatanko jotain sääntöä vai voinko luistaa siitä. Kun päätös noudattamisesta on tehty, jää jäljellä oleva suorituskyky ajamiseen. Eli kun pitää yksinkertaiset asiat mahdollisimman yksinkertaisina, lopputulos on parempi kuin epämääräinen säätäminen ja siitä seuraava epäloogisuus.
Jos tuo oli vaikeasti hahmotettava juttu, otan esimerkin suojatieltä. Monella on tapana ajaa ensin ilman, että pysähtyy antamaan jalankulkijalle tietä. Kuski kuitenkin ymmärtää, että pitäisi pysähtyä. Mutta kun ei ole tehnyt itselleen kristallinkirkasta päätöstä, että jalankulkija menee ensin, alkaa arpominen. Pitääkö pysähtyä vai ei. Mitä takana ajava ajattelee, jos nyt pysähdyn eli huomio on kaikessa muussa paitsi ajamisessa. Tähän liittyen toinen käännekohta ajourallani. Ruotsissa on tapana noudattaa suojatiesääntöä. Ajelin kohti Siljan terminaalia silloin nelikaistaista tietä, nykyään tuo on nimeltään Norra Länken ja tunnelissa. Perässäni tuli rekka. Näin jalankulkijan lähestyvän suojatietä. En pysähtynyt, enhän minä rekkaa yhden jalankulkijan takia pakota pysähtymään. Mitä tapahtui? Näin peilistä, miten rekka pysähtyi. Arvaa hävettikö. Toisaalta hyvä, sen jälkeen ei ole tarvinnut arpoa, onko suojatien eteen autoletkan pysäyttäminen ok vai pitääkö siinä päätellä jotain tieliikennelakia ylevämpiä tavoitteita pyrkiessään hyviin ratkaisuihin.
Tavaroiden latominen tavaratilaan vailla ajatusta on muuten hyvin yleistä. Tai kassien kuljettaminen takapenkillä.
En tiedä itseni lisäksi kenenkään auton tavaratilassa olevan käytössä sidontaliinoja. Itselläni ne roikkuu yleensä kiinnityslenkeissä valmiina. Tänäänkin kuljetin polkupyörää tavaratilassa ja olihan vaivatonta sitoa pyörä kiinni, kun hihnat oli valmiina esillä.
Sidontaliinat ovat aina käytössä!
Juuri näin! Omassa ja jo edellisissä autoissa on ollut istuimen säätöjen muistipaikat millä säädöt saa aina kohdalleen, jos autoa on käyttänyt joku muu perheenjäsen.
Kehoitit vastaamaan omaan kysymykseeni...
Monilla on varmasti halu kehittyä, mutta ilman tietoista päätöstä pyrkimyksestä kehittyä kehitys junnaa paikoillaan. En minun tulokset urheilussakaan ole parantuneet pitkiin aikoihin, kun olen "vaan harrastanut ko. lajia" ilman sen tavoitteellisempaa harjoittelua. Kuvitteleeko joku, että liikenteessä asiat toimisivat jotenkin eri tavoin?
Kun ajokokemusta kortillisena on yli 30 vuotta, pitäisi tiedostaa aistien heikentymisen olevan ollut jo pitkään hyvässä vauhdissa. Näkö ei ole entisen veroinen, etenkään pimeässä ajaminen ei ole samalla tavalla hauskaa kuin 20-vuotiaana, vaikka nykyään autossa on valkoiset ledit entisten keltaisten tupla-H4:n sijaan. Muukin motoriikka on varmasti heikentynyt, mutta kun en enää tällä vuosituhannella ole päässyt leikkimään takavetoisella autolla ilman ajonhallintaa, en tiedä paljonko se on vaikuttanut käsittelytaitoon. Ainakaan en pärjää pojalle trampoliinilla.
Tästä on vielä pitkä matka lääkärin saati omaisten puuttumiseen. Mutta jos tuon tason ongelmat on jokin mittari, me puhutaan aivan eri mittakaavan asioista.
Kyllä usein tulee mieleen, että treenin merkitys on aliarvostettu. Varsin yleinen käsitys on, että ajamaan oppii ajamalla. Siteeraan Kungfutsea: Opiskelu ilman ajattelua on hyödytöntä. Ajattelu ilman opiskelua on vaarallista. Liikenteessä tuo tarkoittaa sitä, että kuski luo omia käsityksiä tavoiteltavasta ajotavasta. Usein nämä ovat jotain muita kuin sääntöjen mukaisia juttuja ja niissä korostuu oman ajamisen sujuvuus, vaikka kaveri luulee tarkoittavansa liikenteen sujuvuutta.
En kuvittele. Satuin saamaan samasta kirjasta vanhemman painoksen ilmaiseksi, joten poimin sen talteen ja lähetin postissa eräälle tämän palstan aktiivikirjoittajalle. En jaksa uskoa, että muut sitä jaksaisivat lukea. Suosittelen toki kaikille, jotka haluavat kehittyä. Kirjastosta löytyy, ellei halua omaksi hankkia.
Riskien tunnistaminen ja oman käytöksen tuntemus ohjaa automaattisesti juuri siihen, ettei kaikkia riskejä etukäteen tunnista. Silloin ajotavassa tulee huomioitua se, että jää pelivaraa yllätyksille.
Jos on keskivertoa selkeästi heikompi kuski, on kyllä syytä keskittyä jokaiseen lähtöön kuin urheilusuoritukseen. Luulen, että urheilijat yleensä kekittyvät urheilusuoritukseen, mutta automarkettiin lähtevät kuin kuka tahansa keskivertokuski.
Kiitos luottamuksesta. Täytyy todeta, että on todellakin sellaisia kuljettajia joidenka kyytiin ei toista kertaa nouse.
Miten on oma laitasi, oletko hyvä vai heikkolahjainen kuljettaja?
Niin että "jokaiseen ajokertaan valmistautuminen" tarkoittaa Autoliiton pakkausohjeiden noudattamista? Okei.
On se meillä helppoa kun on uudessakin autossa huoltotarpeen ilmaisin, mahdolliset ostokset takakonttiin ja luukku kiinni, persus penkkiin ja turvavyö kiinni, sitten menosi.
Ensimmäinen askel on tietoisuus omista virheistä. Juuri näin toimivat kirjailijat, toimittajat ja koodarit. Parikatselmointi kertoo, että "täällä on TAAS nämä sinun omat pilkkuvirheesi tai muistinhallintariskisi".
Työhönsä vakavasti suhtautuva ammattilainen listaa vaikkapa 10 itselleen tyypillisintä virhettä, jotka osaava kollega pystyy hänelle osoittamaan hänen omassa tekstissään tai koodissaan.
Ei ole olemassa mitään syytä miksi sama periaate ei toimisi oman ajamisen suhteen. MP-EAK:lla osaava kouluttaja näkee havaintovirheet jo kypärän asennosta. Ajotehtävän jälkeen hän kysyy oppilaalta, mihin tämä katsoi jarruttaessaan risteykseen tullessaan (liian alas, mittaristoon) ja minne uudestaan ajamaan lähtiessään (vasemmalle eikä sinne mihin ajaa). Kun omat havaintovirheet aivan väärään suuntaan katsoen on selkeästi osoitettu, niitä korjaamalla aivan varmasti havaintovirheiden määrä vähenee, mutta ei poistu täysin. Hyvin yksinkertaisella kokeella saa selville omien silmiensä sokeiden pisteiden sijainnin. Sekin on hyvä tietää, ettei jätä mitään väistettävää siihen yhden silmän sokeaan pisteeseen vaan ottaa stereokuvan väistettävästi suunnasta.
Omien vähenevien virheiden varalta pitää kehittää muita keinoja. Omien aikeiden selkeä kommunikointi ja rutiininomainen tilan jättäminen muille ovat hyviä keinoja. Ne eivät salli oikomisia hyvistä havainnoista sitten kun ne on opittu, mutta vaikka joskus sattuisikin havaintovirhe, koska muut tietävät mitä aion tehdä seuraavaksi ja koska jätän heille rutiininomaisesti tilaa, on minulla huomaamatta jääneellä aikaa välttää törmäys, jota minä en heikon havaintoni tai väärän päätelmäni vuoksi osannut välttää.
Ensimmäinen askel on ymmärtää missä tekee väärin. Ellei näe mitään vikaa, silloin ei voi mitään korjatakaan.
Nyt meni toiseen aihepiiriin, tämä on minulla tarkkaavaisuuden avulla tehtävää oman vireystilan valvontaa. Ihmisen tarkkuus ja havainnot heikkenevät jo paljon ennen hänen nukahtamistaan. Jos kuljettaja tietää omat tyypilliset virheensä, jotka on hyvässä vireystilassaan onnistunut oppimaan pois, hän pystyy myös arvioimaan omaa ajamistaan virheitä tunnistamalla. Tämän voi halutessaan viedä niin pitkälle, että rattiin nukahtaminen ei johdu enää väsymyksestä, vaan osaamattomuudesta tai piittaamattomuudesta. Selkeät merkit ovat näkyvissä jo paljon aiemmin. Ne merkit pitää vain tunnistaa silloin kun ratin takana istuu vielä väsynyt, mutta harkintakykyinen kuljettaja. Hänen tilalleen pian astuva zombie ei tee enää mitään rationaalisia päätöksiä vaan jatkaa vain rutiinia jatkuvasti hidastuvin havainnoin.
Minulle tuo "mikäs rajoitus tässä onkaan" on hyvin tyypillinen oma virheeni. Siksi se on yksi väsymysindikaattoreistani. Omalla screenauksellani yhden virheen saa anteeksi, ehkä kaksikin, ellei seuraava tule heti perään, mutta kolmannen jälkeen vaihtuu kuski tai otetaan tauko.
Yksi turvautumismenetelmiä on sopeutuminen ympäristöön, jolloin ei asetu alttiiksi sille, miten muut reagoivat minun ajamiseeni.
Tästä näkökulmasta muista poikkeava nopeus on virhe, jos sen annetaan jatkua pidempään. Jos jäät hitaamman taakse, jätä eteesi vähintään 200 metriä vapaata, että kiireisemmät voivat koetella voimiaan edelläsi hitaasti ajavan ohituksessa. Jos olet itse hitaampi, seuraa taustaa tarkasti ja heitä jokainen sinut tavoittava ohitsesi ensimmäisessä turvallisessa paikassa, koska taaksesi kertyvä jono muuttuu hallitsemattomaksi tilanteeksi, jossa lopulta joku yrittää koko jonon ohitusta liian kaukaa takaa liian suurella nopeuserolla.
Hyvä nopeus on sellainen, johon muiden tarvitsee readoida mahdollisimman vähän.
Kuljettajien prosentit ovat täysin väärä kysymys eikä meidän oletuksillamme ole mainitsemani fatalistisuuden kannalta mitään tekemistä. Ei ole mitään väliä, millä tasolla kuljettaja on kaikkien kuljettajien rankingissa ja onko hänen oma arvionsa tyypillisen Dunning-Kruger syndrooman tai sen vastakohdan kympin tytön oman tekemisen aliarvioinnin vallassa. Sillä on merkitystä, mitä hän tekee.
Meidän virheemme ovat ainakin osin omiamme, joten ei ole olemassa yhtä ainoaa kaikille sopivaa korjaussarjaa. Siksi korjauksen pitää lähteä siitä, että tutkitaan missä itse kunkin suurimmat riskit ovat. Vain harva saa niitä selville omin päin, mutta ehkä täällä muut ovat viisaampia kuin kuvittelinkaan? Kuvittelin itsekin 20 vuotta toisin ja ehdin ajaa muutaman vuoden työtodistukset henkilöautoa raskaammillakin vehkeillä ennen kuin ensimmäisen moottoripyöräni osto pakotti minut vastuullisena perhettäni kohtaan selvittämään mistä ajamisessa on kysymys. Jo ensimmäiset ammattilaisen vetämät kurssit olivat silmiä avaava kokemus.
Vaikka tiesin ajavani valvonnan alaisena, miten ihmeessä perässäni ajava ammattilainen näki niin paljon yleisiä ajoneuvosta riippumattomia ajotapavirheitä ja erityisesti motoristin elintoimintojen jatkumisen kannalta ajoneuvokohtaisia varottavia asioita jo ihan hetkessä! 10 minuutin ajokoe opettajan seuratessa suoritustani ja parin tunnin keskustelu ja asia kerrallaan harjoittelu jätti minulle kuukausiksi opeteltavaa.
Fatalismilla tarkoitin juuri sitä, että hyväksyy virheensä eikä tee mitään niiden vähentämiseksi koska "virheitä sattuu kaikille".
Jos et usko kuljettajan mahdollisuuksiin oppia tunnistamaan omia virheitään ja sekä vähentämään niiden määrää että myöskin niiden vaikutusaluetta, miten selität sen, että tekstiä tai koodia kirjoittavat tekevät niin ihan jatkuvasti ammatikseen ja he saavat myös oman työnsä jälkeä parannetuksi tällä menetelmällä?
Kun kirjailija tai koodari voivat oppia omista virheistään, miksi kuljettaja ei voi oppia samoilla menetelmillä?
Minä tunnistan tuon itsessäni. Valitettavasti kotilolla ajaminen pilaa aivot, joten elämässä pitää olla riittävä määrä kaksipyöräisiä pitämään kuljettajan pään kunnossa.
Ajoasuun pukeutuminen on riitti, jossa jalankulkijasta tulee nahkoihin ja kypärään pukeutumisen metamorfoosissa kuljettaja. Tulpat korviin, kypärä päähän ja sitten ajetaan eikä värkätä muuta. Se on konkreettinen valmistautuminen kuljettajan rooliin eikä vain ovesta ulos ja lähdetään koheltamaan.
Myönnän, että autolla tulee lähdettyä koheltamaan tuosta vain valmistautumatta ja muuttumatta kuljettajaksi. Mutta kyllähän tracktest aivan oikeassa on tuossa ajatusten suuntaamisessa käsillä olevaan tehtävään, vaikka auto sen vaikeaksi tekeekin. Pitäisi varmaan hankkia autoilulasit, kengät, kypärä ja käsineet, jotka pukemalla voisi korostaa ITSELLEEN (eikä kenellekään muulle) että on muuttumassa kuljettajaksi?
Kiitokset tästä!
Otan käyttöön saman tien. Hävettää kun en itse keksinyt, vaikka olin jo aiemmin havainnut motoristin asuun pukeutumisen tekevän minusta kuljettajan, joka on hereillä jo saman tien kun pyörä kääntyy kotiportista ulos.
Osaatko laskea keskiverron lunttaamatta kaavoja?
Jos saan luvan, kysyisin samalla myös pari tärkeämpää kysymystä:
Olennaistahan ei ole mitä osaa nyt, vaan mitä pystyy vielä oppimaan!
Erno Paasilinna sanoi aikoinaan: Itseoppinut on ainoa oppinut. Muut ovat opetettuja.
Pyrin täydellisyyteen omassa tekemisessä, mutta en odota/vaadi sitä muilta. Omasta virheestä ruoska heilahtaa heti, siksi näitä ei satu. Ajan kuin valvoja istuisi vieressä virheitä laskien, näin virheitä ei tule. Kysymykseni HR:lle oli huumorilla heitetty, eikä hän siihen siksi edes vastannut.
Aloin ajamaan autoa 12 vuotiaana se teki autokoulusta helppoa. Kaikki mikä tuli sen päälle oli luettua. Oikea tapa ajaa tuli sekin viisaita neuvoja kuunnellen oman isäni kautta. Perinne kolaritta ja sakoitta ajamisesta tuli sitä kautta niin sanottuna verenperintönä.
Ja sen kyllä liikenteessä huomaa.
Oma kotikatuni on hieno laboratorio, jossa voi seurata samojen kuljettajien ajotapoja ja jossa siksi huomaa henkilökohtaiset erot. Muualla liikenteessähän ei voi sanoa, miten kukakin ajaa. Analysointi keskittyy lähinnä kuskin sukupuoleen tai automerkkiin. Kotikadulla voin sanoa, kuka peruuttaa pihasta kadulle katsomatta sivuilleen ja kuka huomioi nämä jo kaukaa tai kuka hiljentää liki kävelyvauhtiin pieniä lapsia sisältävän talon kohdalla ja kuka näkee siinä vain suoran tyhjän kadun, jossa on sileä asfaltti. Tai kuka oikoo näkyvyydeltään huonossa risteyksessä ja kuka saapuu risteykseen 90 asteen kulmassa, jolloin näkee hyvin myös oikealle.
Jaahas, teillä taitaa ikkunaverho heilahtaa, kun naapuri tekee lähtöä. Mitä muuta mielenkiintoista naapurustossa näkyy? Mihin aikaan naapurin Pena palaa "yksiltä"? Taisi taas mennä enemmän kuin yksi, vaikka on arki-ilta ja huomenna töihin.
Minä puolestani tunnen myötähäpeää teidän molempien puolesta. Tietenkin säätöjen pitää olla itselleen sopivat. Hengähtäminen ennen lähtöä? Onko se vähän kuin mäkihyppääjän maneerit ennen syöksyyn lähtöä. Vaikka ollaankin syöksylaskijoita kaikki tyynni, niin kyllä autolla voi lähteä ajamaan ilman taikojen tekemistä. Ihan vaan rohkeasti, mutta rauhallisesti, liikkeelle, hyvät GLE ja Herbert.
Mielikuvituksesi on huvittavaa, suorastaan naurettavaa.
En osaa. Olen vain kuullut, että monet kuskit kuvittelevat olevansa keskivertoa parempia ja GLE, Tracktest ja Herbert selvästikin kuvittelevat niin. Ja kuulin myös, kun yksi liikenneohjelman täti sanoi, että (yleisellä tasolla) turhaan kuvittelevat. Että siltä pohjalta johtopäättelen.
Ajatukseesi kuuluu sisäänrakennettuna se, että huomaisin virheeni ja silti tietoisesti jatkaisin niiden tekemistä. Kun taas GLE, olkoon hänen sädekehänsä lujasti kiinnitetty, tunnistaa virheitään ja korjaa niitä. GLEn mieleen ei taida pulpahtaa se mahdollisuus, että kaikki eivät tee koko ajan niin paljoa virheitä, että niiden omasta käyttäytymisestään poistamiseksi pitäisi koko ajan toimia aktiivisesti. Eli virhegeneraattori-GLEn on hyvä pyrkiä pienentämään virheidensä riskiä. Me muut voimme vain rauhassa toimia liikenteessä kuin tolkun hemmot konsanaan.
Kysyt suurimpia virheitäni. Pienen pienistäkin virheistä joku on todennäköisesti suurin, siksi kysymys tekee järkeä. Mutta onko väliä etsiä pikkiriikkisistä virheistä suurinta. Koska kysyt aktiivisesti tiedostaviani "päällä olevia" virheitä, niin vastaus on, että niitä ei ole. Jos kerran huomaan tehneeni virheen, niin miksi tekisin saman uudestaan?
Oikeastaan kysymyksesi on tosi omituinen. Miksi kukaan tietoisesti toistelisi huomaamiaan omia virheitään? Se on kerrasta poikki, sanon suoraan sen, niin kuin entinen iskelmätähtikin sanoi. Paitsi, jos tapahtuu uudestaan vahingossa, mutta vahingollehan ei voi mitään.
Oikeastaan sinun olisi pitänyt kirjoittaa, että omasta virheestä ruoska heilahtaisi (eikä heilahtaa, suom.huom), koska virheitä ei satu, kuten kerrot. Olet siis mielikuvaharjoitellut sitä erittäin epätodennäköistä, ellen sanoisi täysin mahdotonta, tilannetta, että teet virheen. Mutta minkälaisen virheen pystyt kuvittelemaan tekeväsi? "Bemarityyppinen" ohitus? Kuraveden roiskuttaminen kanssamummon päälle? Edellä ajavan perässä roikkumiseen tuskin syyllistyt, onhan sinulla 5-sarjan bemari.
Omasta virheestä ruoska heilahtaisi, oikein päätelty. En voi myöntää virheitä koska en tee virheitä, siihen pitää kaikkien pyrkiä. Virheettömyyteen päästyään jokainen voi todeta, helppoa kuin heinänteko. En ajaudu tilanteisiin jossa olisin toisen perässä, koska pidän riittävää etäisyyttä edellä menevään. Ohitukseen lähden silloin, jos edellä menevät ajavat alle nopeusrajoituksen. Liikenteessä ei ole sellaisia tilanteita, että pitäisi miettiä minkä virheen voisin hyväksyä. Ainoa asia minkä voin tehdä on se, että ohituksessa voidaan käyttää reipastakin nopeutta turvallisen ohituksen tekemiseksi. Poliisi ei katso näitä rikkeiksi joista pitää sakkoja kirjoittaa. Maalaisjärkeä poliisitkin käyttää, kuten me muutkin liikenteessä olevat.
HR oletko parahin selvin päin, vai humalassa?
Voi toki lähteä ja tuleehan niin tehtyä, eikä matka pääty ensimmäisessä kurvissa ojaan.
Jos kuitenkin on sen verran kunnianhimoa, että haluaa olla mahdollisimman hyvä kuljettaja, tuo on yksi tapa parantaa omaa suorituskykyään.
Jos liikenneturvallisuusalan ammattilainen näin on minua ohjeistanut, minulla on lähinnä vaikeuksia pitää pokka kommenttiesi edessä. Liikenteessä näkee saman kuin armeijassa eli läpileikkauksen yhteiskunnasta.
Huvittavaa, kun juuri totesin, etten osaa määritellä ajotaidossa keskiarvoa, enkä sijoittaa itseäni tuolle janalle. Koitan vaan tehdä parhaani.
Toivottavasti tämä kertaus tervehdyttää jotopäättelemiesi pohjaa.