Esson baarissa on varmasti enemmän tietoa käytännön liikenteestä, etenkin ammattikuskien pöydässä kuin toimistossa näivettyvällä virkamiehellä.
Virkamiehen titteli on toisarvoinen tässä vertauksessa.
Sillä ei ole mitään merkitystä mitä minä henkilökohtaisesti olen aikaisemmassa elämässä tehnyt tai jättänyt tekemättä.
Minä kirjoitan kokemuksesta yleisellä tasolla liikenteen nykytilasta moottoriteillämme.
Moottoriteiden onnettomuudet menee harvoin tutkijalautakunnan pöydälle ja kun menee niiden syyt löytyy Tervon usein esiintuomista.
2016O: ” Nykyiset liikenteen ongelmatilanteet tulee vuosien viiveellä toimistopöydän taakse.”
Tuo pitää paikkansa, oikean tiedon etsiminen on hidasta puuhaa. Ensin pitää saada kasaan riittävä määrä dataa jotta tutkittavaan asiaan vaikuttavien eri tekijöiden vaikutus saadaan erottumaan satunnaisvaihtelun yli riittävän suurella tarkkuudella (useimmiten halutaan 95 %:n varmuusmarginaali, eli väli johon osuu 95 % havainnoista). Sitten materiaalia pitää työstää, eli esimerkiksi poistaa materiaalin sisältämiä virhelähteitä ja muiden tekijöiden vaikutuksia jotta jäljelle jäisi sillä kerralla tutkitun tekijän vaikutus. Sen jälkeen pitää selvittää mihin tuloksiin aiemmat tutkimukset ovat tulleet, ja jos eroja löytyy, niille pitää löytää selitys. Tuohon voi saada kulumaan vuosiakin, vähintään monta kuukautta.
Kuskeilla tuo prosessi havainnosta johtopäätökseksi on paljon nopeampi, koska heillä ei ole velvollisuutta pyrkiä mahdollisimman lähelle totuutta. Heidän prosessiaan ohjaa alitajuinen tarve löytää kysymyksiin omia tiedostamattomia motiiveita ja pinttyneitä mielipiteitä tyydyttäviä vastauksia. Myös löydettyjen vastauksien kriittinen tarkastelu muihin vastauksiin vertaamalla käy äkkiä: jos eroja löytyy, ne johtuvat siitä että muut eivät ole ymmärtäneet asioita.
Ja kun oikeasti tutkittu tulos aikanaan julkaistaan, kuski on jo unohtanut menneet hölmöilynsä ja arvioi jo seuraavia asioita, joissa ”virkamiehet” ovat jälleen pahasti jälkijunassa. Intuitiivisesti ajattelevalle ei ole olemassa historiaa jossa tehdyistä virheistä voisi viisastua, eikä tulevaisuutta, jossa nyt puhutuista tyhmyyksistä pitäisi varautua vastaamaan. Heille on olemassa vain alitajuinen tarve käyttää ajatteluun mahdollisimman vähän aikaa ja energiaa, koska niin evoluutio on tämän meidän apinalajimme ohjelmoinut toimimaan.
2016O: Sillä ei ole mitään merkitystä mitä minä henkilökohtaisesti olen aikaisemmassa elämässä tehnyt tai jättänyt tekemättä.”
Viittaan edelliseen kommenttiini, jossa kuvailin sinun tavallasi tunnepohjaisesti ajattelevien käsitystä ”tiedosta”. Sillä on ratkaiseva merkitys mitä sinä olet aiemmassa elämässä tehnyt ja jättänyt tekemättä, koska ne menneisyydessä tehdyt ratkaisut määräsivät sen mitä olet nyt. Edellisessä elämässä olit keskusteluja häiriköivä trolli, joka valitti keskustelujen huonosta laadusta vaikka teki itse parhaansa niiden sabotoimisesta. Puhuit vastoin tunnettuja faktoja etkä muuttanut mielipiteitäsi vastaamaan oikeita faktoja kun sait niistä tiedon. Valehtelu, vääristely ja inttäminen olivat sinulle viihdettä. Ja nyt oletat että me muut suhtaudumme sinuun kuin täysipäiseen vain koska sanot tuon kuuluneen aiempaan elämääsi.
Siinä edellisessä elämässäsi olet moittinut keskustelukumppaniasi oman mielipiteensä toistelusta, huomasitko että teit juuri äsken itse saman? Mitä muita metkuja olet tuonut mukanasi aikaisemmasta elämästäsi nykyiseen? Aiemmassa elämässä moitit keskustelukumppaniasi myös siitä, että hänen mielipiteensä eivät vastaa tutkimuksia ja tilastoja, ja tässä nykyisessä vähättelet tutkimuksia ja kehut mutua. Mitä tästä pitäisi ajatella?
TeeCee:n Viimeinen oljenkorsi on höpinät alitajunnasta Suomen nykyiseen moottoritie kulttuuriin.
Höpö höpö, apinoillakin on pomo joukossa, ja ihmisten liikenteen pomo on liikennelaki ja sen noudattamisen valvoja, mikä on nyt minimissä taajamien ulkopuolella.
TM uutisoi kiroilun suorituskykyä parantavasta voimasta, mutta ei sovelleta sitä täällä kinasteluun. Toki meistä jokainen jaksaa ilmankin ylimääräisen adrenaliinin puristamista toimia yhteiskuntakelpoisella tavalla. Jollei jaksa, on syytä liikkua omin voimin enemmän. Berneriltä vaihteeksi erinomaisen positiivinen ja kaikinpuolin kannatettava kannanotto:
Kävelyn ja pyöräilyn edistämiseen on monta painavaa syytä. Kävely ja pyöräily vähentävät liikenteen päästöjä, parantavat ilmanlaatua ja kohentavat kansanterveyttä. Kaupunkiympäristössä kävely ja pyöräily ovat muihin kulkumuotoihin verrattuna edullisia ja nopeita liikkumistapoja. Ne eivät myöskään vaadi edes paljoa kaupunkitilaa.
Yksi keskeisistä syistä lisätä kävelyä ja pyöräilyä ovat liikenteen päästövähennystavoitteet, jossa koko liikennejärjestelmästämme on tehtävä erittäin vähäpäästöinen. Liikenteen päästövähennystavoitteet ovat jopa 50 prosenttia vuoteen 2030 mennessä.
On arvioitu, että yhdessä kaupunkiseutujen joukkoliikenteen edistämistoimien kanssa, kävelyn ja pyöräilyn osuuden kasvattamisella, leikkaamme Suomen päästöjä yhtä paljon kuin koko maataloussektori osaltaan.
Tavoittelemme kävellen ja pyörällä tehtyjen matkojen määrän 30 prosentin kasvua vuoteen 2030 mennessä. Kävelyn ja pyöräilyn suosiota kasvattamalla voimme myös torjua autoliikenteen kasvua kaupunkiseuduilla väestönkasvusta huolimatta. Ihmisten liikkumisen vapautta ei kuitenkaan tule rajoittaa, vaan liikenteen kasvu tulisi kaupungeissa ohjautua muihin liikennemuotoihin kuin henkilöautoihin.
Päästövähennysten lisäksi saamme huomattavia lisähyötyjä ilmanlaadun paranemisesta ja kansanterveyden kohenemisesta. Jo puolen tunnin päivittäisen liikunnan, kuten kävelyn tai pyöräilyn, on todettu riittävän useimmilla ihmisillä painonhallintaan ja terveyden ylläpitämiseen.
Kävelyn ja pyöräilyn kulkutapaosuuksilla on Suomessa huomattava kasvupotentiaali. Jo alle kilometrin mittaisista matkoista yli 30 prosenttia tehdään henkilöautoilla, vastaavat luvut alle 3 kilometrin matkoilla on noin 60 prosenttia ja alle 5 kilometrin matkoista lähes 70 prosenttia.
Kävelyn ja pyöräilyn hyödyt ovat kiistattomat, mutta niiden lisääminen edellyttää liikennejärjestelmämme ja liikkumistottumustemme jopa radikaalia uudistamista. Millä keinoilla kävelyä ja pyöräilyä sitten saadaan lisättyä?
Toimiva ja turvallinen infrastruktuuri on yksi tärkeimmistä keinoista. Infrastruktuuria parannetaan järkevällä yhdyskuntarakenteella, rakentamalla lisää kävely- ja pyöräilyväyliä ja huolehtimalla niiden kunnossapidosta. Mitä paremmat ja mitä enemmän väyliä on, sitä suositumpaa kävely ja pyöräily liikkumistapoina ovat.
Lainsäädännön tulee myös tukea kävelyä ja pyöräilyä. Liikenne- ja viestintäministeriössä tällä hetkellä keskeisin käynnissä oleva hanke on tieliikennelainsäädännön kokonaisuudistus, jossa on huomioitu myös nykylainsäädännön pyöräilyä hankaloittavat ja rajoittavat tekijät. Samalla pyritään ennakoimaan tulevaisuuden automaation ja tiedon hyödyntämisen tarpeet.
Kaupungeilla ja kunnilla on erittäin keskeinen rooli kävelyn ja pyöräilyn edistämisessä. Kaupunkipyörät ovat hieno esimerkki toimenpiteestä, josta on myös tullut osa toimivaa joukkoliikennettä. Kaupunkipyörien määrä kasvaa ja verkosto kolminkertaistuu tänä vuonna suuren kysynnän vuoksi.
Muita kävelyä ja pyöräilyä edistäviä keinoja on tunnistettu sekä energia- ja ilmastostrategiassa että parhaillaan lausuntokierroksella olevassa Keskipitkän aikavälin ilmastopoliittisessa suunnitelmassa eli Kaisussa. Kaisuun voi kuka tahansa antaa omia ideoitaan toukokuun ajan. Lisäksi parlamentaarinen liikenneverkon rahoitusta käsittelevä työryhmä pohtii liikenteen päästövähennyskeinoja ja kävelyn sekä pyöräilyn roolia tässä keinovalikoimassa.
Myös liikenne- ja viestintäministeriö haluaa osaltaan lähteä viemään kävelyn ja pyöräilyn tavoitteita käytäntöön. Ministeriössä käynnistetään toukokuun aikana kävelyn ja pyöräilyn edistämishanke. Kutsumme koolle alan keskeiset toimijat keskustelemaan parhaista keinoista asian eteenpäin viemiseksi. Toivon aktiivista ja idearikasta keskustelua, jotta yhdessä löydämme keinot vuoden 2030 tavoitteiden saavuttamiseksi.
Käsittelen tässä kirjoituksessani muutamaa asiaa. Ensiksi kommentoin lyhyesti Helsingin Sanomien pääkirjoitusta, jossa irvailtiin ajatukselle, että autoilijalla voisi olla oikeampaa tietoa liikenteestä kuin mitä asiantuntijat julistavat. Kirjoituksen on laatinut lehden kuvasta ja designistä vastaava toimituspäällikkö Ari Kinnari. Keskustelufoorumeillakaan ei yleensä näe noin lapsellista tekstiä. Ainakin typerät kommentit ovat lyhyempiä.
Minun mielestäni on hyväksyttävää ja oikeutettua, että tavallinen autoilija haluaa keskustella nopeusrajoituksien sopivuudesta ja tarkoituksenmukaisuudesta. Näyttää kuitenkin siltä, että nopeusrajoitukset ovat Suomessa samanlainen pyhä asia, millainen uskonto oli joskus pimeällä keskiajalla. Ainoastaan asiantuntijoilla on oikeus lausua mielipiteitä tällaisista asioista. Jos tavallinen ihminen yrittää tuoda esille mielipiteensä, hänet julistetaan kerettiläiseksi tai hänen mielipiteitään ja kuviteltua ajatusmaailmaansa pilkataan kuten toimittaja tekee lehdessä.
Jatketaanpa päivän lehden selailua. Mitä lehti tarjoaa liikenneosiossaan?
Sitä mitä yleensäkin. Vaikka lehti muuten julistaa nopeusrajoituksien ja niiden noudattamisen tärkeyttä, autojen koeajojen yhteydessä viitataan piilotellusti ylinopeuksiin tuomitsematta kuitenkaan niitä. Tämän päivän lehdessä etsitään hyvää perheautoa, mahdollisesti käytettynä ostettavaa. Lehti nostaa esille kolme mallia: Hyundai i30 Turbon, Kia Ceed GT:n ja Nissan Pulsar DIG-T 190:n.
Ensimmäiseksi artikkelin väliotsikossa esitetään kysymys, ”onko tehoa tarpeeksi”. Lehdessä arvioidaan, että kyseisten autojen kohdalla sitä ainakin on. Kiihtyvyys nollasta sataan sujuu alle kymmenessä sekunnissa, ja ohituskiihtyvyyttäkin riittää. Ja vauhtiakin on tarpeeksi:
”Kun kompakti perheauto varustetaan nykyaikaisella, 1,6-litraisella suoraruiskutusbensiiniturbolla, on luvassa tavallista rivakampaa kulkua.”
Kun maantiellä on 80 km/h nopeusrajoitus, miten sillä voi ajaa tavallista rivakammin muuten kuin ajamalla ylinopeutta?
Toinen asia, mitä artikkelin kirjoittaja hehkuttaa, on hyvä ohituskiihtyvyys.
”Käytännössä ohituskiihtyvyys ja sitkeys ovat useimmin tarvittavat, peruskäyttöä helpottavat ominaisuudet”, toimittaja kirjoittaa.
Ja taas joudun esittämään kysymyksen, mihin hyvää ohituskiihtyvyyttä tarvitsee, jos ei aja ylinopeutta. Eikö mikä tahansa auto kiihdy hetkessä suurimpaan sallittuun nopeuteen, kun kiihdyttäminen aloitetaan hieman alemmasta nopeudesta niin kuin ohitustilanteissa yleensä tehdään. Ohituksen aikanahan ei saa ajaa ylinopeutta.
Käytännössä ohituksen aikana usein ajetaan ylinopeutta, ja tällöin hyvästä ohituskiihtyvyydestä vasta kunnolla on apua. Ohitus sujuu nopeasti, kun ei välitetä siitä, mihin lukemaan nopeusmittarin viisari ehtii siirtyä. Sadan hevosvoiman moottorilla varustetulla autollakin saa mittarin näyttämään 140 kilometriä tunnissa pitkän ohituksen aikana, kun vain painaa kaasua. Alamäessä lukema voi olla jopa 160 kilometriä tunnissa, ylämäessä puolestaan kenties vain 120 kilometriä tunnissa. Kyse on joka tapauksessa ylinopeudesta. Mihin siis enää tarvitaan ylimääräistä hevosvoimien tuomaa kiihtyvyyttä ja ripeyttä, jos pienemmälläkin teholla voi saada sakon ja menettää ajokorttinsa?
Taidan tietää vastauksen. Ylimääräistä tehoa ja kiihtyvyyttä tarvitaan paitsi ylinopeuksiin myös öykkärimäiseen revittelyyn ja kilpaa ajamiseen ohituskaistoilla, erityisesti ylämäessä olevilla. Nämä paikat ovat tilaisuuksia näyttää heikommilla autoilla ajaville, kuka on maanteiden kuningas – kunnes takaa tulee joskus vielä kiihtyvämpi kuningas.
Suurille moottoritehoille ja kiihtyvyyksille ja huippunopeuksille ei ole Suomessa minkäänlaista laillista ja sivistynyttä käyttöä, ellei autoa osteta kilpailutarkoituksiin suljetuille radoille. Suuri teho on olemassa pelkästään öykkäröintiä ja itsekorostusta ja itsetunnon kohottamista varten. Ja tästä tullaankin kolmanteen tämä kirjoitukseni aiheeseen.
Kerron tapauksesta reilu viikko sitten Helsingissä. Tämä tarina voi kuulua otsikon ”omat mokat” alle, mutta menkööt nyt tässä. Tarinassa on vähän asiaan liittymätöntä alkujohdantoa, jolla perustelen ”fiiliksiäni”, jotka ohjailivat toimintaani.
Ajelin ruuhkaisella Mannerheimintiellä Lasipalatsin kohdalla etelän suuntaan, ja edessäni pysäkillä oli bussi. Tiedän, että linja-autot pitää päästää lähtemään ensiksi, joten olin valppaana sen varalta, syttyykö bussin vilkkuvalo. Kun se ei syttynyt, ja kun bussiin näytti vielä olevan menossa matkustajia, päätin ajaa ohitse. Linja-auto lähti pysäkiltä kuitenkin heti minun jälkeeni. Sen vilkkuvalo todennäköisesti syttyi jo siinä vaiheessa, kun olin ohittamassa sitä. Mietin, olisikohan minun sittenkin pitänyt odottaa, että se ehtisi lähteä ensiksi. Tämä ajatus korostui, kun bussi liimautui lähes kiinni takapuskuriini. Mielessäni kävi jopa ajatus, protestoiko kuljettaja tällä tavalla sitä, että joutui kenties muutaman sekunnin odottamaan. Liikenne oli hidasta ja takkuavaa, joten en päässyt kiihdyttämään bussin alta pois.
Tilanne muuttui entistä epämukavammaksi, kun jouduin pysäyttämään autoni linja-auton hönkäillessä taustapeilissä aina vain lähempänä. Pysäyttämiseni syy oli se, että edessäni ajoi henkilöauto parkkiruutuun nokka edellä, jolloin auton perä jäi osittain ajokaistalle. Auto alkoi hitaasti sovittaa itseään ruutuun. Tässä vaiheessa minun olisi pitänyt kylmähermoisena vain odottaa kaikessa rauhassa vaikka koko loppupäivä. Koska en ole kylmähermoinen, ja koska bussi lähes kyhnytti kiinni takapuskurissani, päätin ohittaa pysäköimistä tekevän auton enkä jäädä odottamaan.
Katsoin, että voin ajaa auton ohitse ja pysyä silti pääosin omalla kaistallani. Koska teen erityisesti hermostuneena ollessani impulsiivisia päätöksiä ja ajattelen vain yhtä asiaa kerrallaan, en tullut ajatelleeksi aivan kaikkea, mitä tekooni voisi liittyä. En esimerkiksi muistanut, että autoni sivupeili jättää ns. kuolleen kulman, jossa olevia autoja ei näy lainkaan. Enkä sitä paitsi tainnut muistaa vilkaista edes koko peiliä. Mielsin asian niin, että en varsinaisesti vaihda kaistaa, vaikka ehkä vähän viereisen kaistan puolelle koukkaankin.
Pysäköivän auton väistö johti siihen, että viereisellä kaistalla autoni takana joku soitti kaksi kertaa torvea. Kuten yleensä, torven soittaminen ei tälläkään kerralla ollut ”varoittamista vaarasta”, mikä on olevinaan äänimerkin virallinen käyttötarkoitus, vaan protestoimista toimenpiteeni johdosta. Tätähän äänimerkin käyttäminen on 99,9 -prosenttisesti.
Jokainen kirjoituksiani lukenut tietää, että en pidä äänimerkistä enkä varsinkaan kaksi kertaa soitetusta, jonka koen ilmiselväksi ja aggressiiviseksi protestiksi. Kun torvea soittanut auto tuli vierelleni, näytin ilmeelläni, mitä mieltä olin asiasta. En tehnyt mitään muuta, vaikka sisälläni kiehuivat negatiiviset tunteet. Auto osoittautui kangaskattoiseksi Saksan rekisterikilvissä olevaksi Porscheksi, jota ajoi suomea puhuva nuorehko mies. Mistä tiedä, että mies puhui suomea? Siitä, että hän kysyi huutaen suomeksi, onko minulla kommunistipuolueen jäsenkirja.
Vastasin tyypille, että minulla ei ole kommunistipuolueen jäsenkirjaa. Taisinpa sanoa muutaman muunkin valitun sanan. Menen yleensä tällaisissa tilanteissa niin hämilleni, että en pysty sanomaan mitään järkevää, enkä myöhemmin toisaalta edes muista, mitä olen sanonut. Kiihtymystila estää yksityiskohtien kunnollisen tallentumisen muistiin. Tästä syystä muistikuvat erilaisista adrenaliinin erittymistä kasvattavista onnettomuus-, sota-, ja kriisitilanteista ovat usein epämääräisiä. Luonto on ohjelmoinut ihmisen tiukassa paikassa pakenemaan tai taistelemaan, ei keräämään yksityiskohtaisia muistikuvia.
Torvi siis soi, ja puolueen jäsenkirjaa kysyttiin. Tällaisessa luokkayhteiskunnassa elämme nykyisin. Varakkaat ökymiljonäärit ajavat hienoilla kalliilla autoilla ja pilkkaavat kommunisteiksi niitä, joiden auto on vanha ja vaatimaton.
Erilaisia ”pois alta köyhät ja hitaat” -tyyppisiä kiilaus-, ohitus- ja protestointitilanteita on alkanut esiintyä yhä useammin ohituskaistoilla ja muuallakin, kun ajelen erityisesti vanhemmalla autollani. Aikaisemmin niitä ei ollut oikeastaan ollenkaan. Nissan Micralla ajaessani ne olivat sen sijaan jatkuvia. Ehkä autoni on saavuttanut sen ikäpaalun, että sitä pidetään automaattisesti vanhana romuna ja siihen suhtaudutaan ylimielisen halveksuvasti. Ajatellaan, että romuilla ajavien köyhien kuuluu väistyä pois herrasväen tieltä.
Suomessa on meneillään laman jälkein nousukausi, ja ihmisten asenneilmapiiri muuttuu usein silloin. 1990-luvun laman hellittäessä koettiin sama. Joidenkin tutkimusten mukaan ilmiö näkyi liikenteessäkin. Ehkä nykyajassa on jotakin samaa.
Porschen matkustajana istui saksaa kimeällä äänellä puhuva nainen. Kuulosti melkein kuin hän olisi kiljunut. En tiedä, olivatko hänen sanansa osoitetut minulle vai omalle torvensoittajalleen.
Seuraavassa on ”keskustelun” jälkeen otettu kuva. Hetken päästä Porsce oli jo parin sadan metrin päässä. Suuri teho ja kiihtyvyys olivat siis selvästi tarpeen, vaikka osittain etäisyyden kasvaminen johtuikin siitä, että kaistat vetivät eri tahtiin:
Huh. Tuo tarina vetää vertoja tarinallesi siitä, kuinka lähellä oleva poliisi sai mielesi pois raiteiltaan. Kun tunnistat tuollaisia piirteitä itsessäsi, niin oletko koskaan harkinnut lopettavasi autolla ajamisen? Omaan korvaani tilanteesi kuulostaa siltä, että aivan liian paljon on vain hiuskarvan varassa.
Tarinassasi on kaikkea sepitettyä epäolennaista, joka kääntää huomion pois itse tilanteesta ja värittää tapahtumia. Teit havainnointivirheen ja sen vuoksi kiilasit viereisellä kaistalla menevän eteen tai kylkeen. Todennäköisesti osuma ei ollut kaukana. Tuosta saamasi palaute äänimerkin modossa oli täysin ansaittu, eikä sinulla pitäisi ollut mitään syytä provosoitua siitä, vaan sinun kuuluisi miettiä sen jälkeen sitä, että miten vältät saman virheen uusiutumisen.
Itse olen ajanut esimerkiksi +30 vuotiailla kansanautoilla, käytetyllä luksuksella ja tuliterillä sporttiautoilla. Mikään auto ei ole aiheuttanut kuvailemaasi käytöstä kanssa-autoilijoissa. Ihmisten käytöksessa on hyvin vaikea havaita muutosta varsinkin Suomessa, jossa liikennekin on erittäin normitettua. Erikoisemmat autot keräävät katseita ja toisinaan ihmiset tulevat myös keskustelemaan noista autoista.
Tuollainen 9-13 vuotta vanhan Porschen perusavomallin hintahaitari alkaa noin 30 000 eurosta. Varakkaan ökymiljonäärin pilkkakirveeksi tuo muuttuu ainoastaan mielessäsi. Tämä saa ajattelemaan, että puoluekirjan värin tiedustelu saattoi olla perusteltua.
Teho tarjoaa enemmän ohituspaikkoja. Sillä, kuinka nopeasti ohitusnopeus saavutetaan, on tuntuva merkitus vaadittavaan ohitusmatkaan. Teho tuo myös mukavuutta siten, että suorituskykyä löytyy jo alhaisiltakin kierroksilta. Nykyisessäni on jo alle 1500 rpm tehoa saman verran käytettävissä kuin monessa omistamassani 70-luvun autossa oli huipputehoa. Mieli rentoutuu kun nopeuden muutokset onnistuvat alhaisilla kierroksilla rennosti kiihdytellen ja varmuusvaraa on aina tarjolla.
NHB: Kun tunnistat tuollaisia piirteitä itsessäsi, niin oletko koskaan harkinnut lopettavasi autolla ajamisen?
En ole harkinnut. Meissä ihmisissä on heikot kohtamme. Joku provosoituu yhdestä asiasta, joku toinen provosoituu toisesta asiasta. Toisin kuin joku muu, minä en provosoidu toisten tekemistä virheistä, koska tiedän tekeväni niitä välillä itsekin. En käytä koskaan äänimerkkiä muiden huomauttelemiseen. Se on täysin tarpeeton varuste autossani.
Jos ainoastaan täydelliset ihmiset saisivat ajaa, liikenne vähenisi oleellisesti. Se ei taida olla realistinen ajatus. Ihmisten on liikuttava.
NHB: Tuosta saamasi palaute äänimerkin modossa oli täysin ansaittu, eikä sinulla pitäisi ollut mitään syytä provosoitua siitä
Olen eri mieltä. Äänimerkkiä ei nimittäin ole tarkoitettu “palautteen” antamiseen, eikä tieliikennelaissa ja -asetuksessa eikä myöskään liikenneopetuksessa neuvota, että antakaa palautetta torvea soittamalla, jos näette tai koette jonkun tekevän virheen. Päin vastoin tällaista kehotetaan liikenneopetuksessa välttämään. Tieraivotapauksetkin alkavat monesti siitä, että jotkut antavat palautetta. Ja sen jälkeen jotkut toiset antavat heille palautetta.
Kerran Jyväskylässä näin vastenmielisen esimerkin palautteen antamisesta. Punainen pakettiauto oli jostakin syystä ajanut väärälle kaistalle siten, että se esti rekka-autoa vaihtamasta kaistaa ja kääntymästä. Rekka-auton kuski soitti torvea kuin mielenvikainen apina. Mutta mihin punainen pakettiauto olisi voinut yhtäkkiä haihtua. Se oli siinä missä oli. Tiukasti rekan ja jalkakäytävän reunan väliin puristuneena. Luulen, että sen kuljettaja ei ollut tahallaan valinnut sellaista kaistaa, joka estää kuorma-autoa kääntymästä. Mutta kaikenlaista sattuu.
Edellisessä kirjoituksessa selostamassani tapauksessa saatoin toista autoa väistäessäni siirtyä hieman Porschen eteen, niin että se joutui väistämään, mutta entä sitten. Olen minäkin joutunut väistämään, kun joku on tehnyt ohjausliikkeen ja siirtynyt eteeni. Joskus on tullut auto kolmion takaa niin, että olen joutunut sitäkin väistämään. Olen vain naureskellut. Kerran eräs tyttö törmäsi autollaan minun autoni perään Helsingissä. En soittanut torvea enkä mennyt antamaan räyhäpalautetta tytölle ja hänen poikakaverilleen, joka istui kyydissä. Päinvastoin autoin työntämään auton pois paikalta, kun se jostakin syystä ei lähtenyt käyntiin.
Autoni perään osunut tärähdys oli ollut sen verran kova ja epämukava, että tuossa vaiheessa, kun työnsin toista autoa ja vielä jonkin aikaa sen jälkeenkin tuntui, että halvaannun. Oli tunne, että joudun pakottamaan vasemman puoleni toimimaan, kun kävelin tai tein kädelläni jotakin. Hermoradat olivat ilmeisesti saaneet tärskyn tai jotain. Lähdimme pari tuntia kolarin jälkeen autolautalla Saksaan, ja matkan aikana jouduin napsimaan särkylääkkeitä, kun tuntui, että joka paikka on kipeänä aivan kuin pahoinpitelyn jäljiltä.
NHB: Teho tarjoaa enemmän ohituspaikkoja. Sillä, kuinka nopeasti ohitusnopeus saavutetaan, on tuntuva merkitus vaadittavaan ohitusmatkaan.
En ole moittinut tehoa. Olen ainoastaan kiinnittänyt huomiota tietynlaiseen kaksinaismoralismiin. Eli samaan aikaan kun tuomitaan ylinopeudet, kehutaan autoja, joilla voi ajaa mahdollisimman helposti mahdollisimman kovaa ylinopeutta.
Olen itsekin aikoinaan ajanut autoilla, joissa on ollut kohtuullisesti suorituskykyä. Esimerkiksi 7,4 litran koneella varustetulla Chevroletilla pystyi ajamaan suuria keskinopeuksia tarvitsematta kuitenkaan ajaa kovin suuria maksiminopeuksia. Tämä perustui nimenomaan siihen, että autolla pääsi helposti ohi. Mutta kyllä näissä ohituksissa ylinopeuden puolelle mentiin. Itse asiassa tällä Chevroletilla ajoin suurimman nopeuden, mitä koskaan olen autolla ajanut. Mittari näytti 200 kilometriä tunnissa eräällä lentokoneiden varalaskupaikalla. Puolet tästä oli tietenkin ylinopeutta.
Jokainen voi ottaa aikaa moottoritiellä ja mitata sekuntikellolla, miten kauan menee esimerkiksi rekan ohittamiseen siten, että ajaa valmista 100 kilometrin tuntinopeutta, jolloin ei tarvitse kiihdyttää, kun lähtee ohittamaan. Seuraavaksi voi ottaa ajan siten, että seuraa rekkaa samaa vauhtia kuin se ajaa ja tästä nopeudesta tekee ohituksen. Tämä edellyttää nopeuden kiihdyttämisen sataan kilometriin tunnissa. Näissä kokeiluissa ei ajeta kovempaa kuin sata kilometriä tunnissa, koska tarkoituksena on simuloida tavallisella tiellä tapahtuvaa ohitusta.
Ohitusten aikaerosta voi päätellä, miten auton moottoriteho vaikuttaa asiaan. Mitä suurempi on aikaero, sitä heikompi on kiihtyvyys noin välillä 88-100 km/h.
En ota kantaa siihen, onko SO2001:n aihetta luopua kortistaan. Mutta omalla kaistalla pysyminen ei ollut olennainen juttu, koska viereistä kaistaa ajava näki auton alkavan siirtyä omaa kaistaa kohti.
Samaa mieltä So2001:n kanssa olen kuitenkin tehoon liityyvästä kirjoittelusta ja palautteen antamisesta. Veikkaan myös, että usein teho tai oikeastaan suorituskyky menee ristiin mukavuuden ja itsekkyyden kanssa. Toki hyvä kiihtyvyys periaatteessa lisää ohituspaikkoja, mutta tavanomaisista henkilöautoista puhuttaessa merkitys on oikeasti minimaalinen. Jos vaikka lähdetään satasen alueella ohittamaan 85 ajavaa ja otetaan vauhtia ennen siirtymistä vastaantulijoiden kaistalle, ei tehokkaammalla autolla saavuteta käytännössä minkäänlaista etua vastaantulijoiden kaistalla, kun rajoitus on 100 km/h. Tietysti mitä suurempi ylinopeus ohituksessa sallitaan, silloin suorituskyvyn potentiaali kasvaa. Ja koska lähes kaikki ylinopeutta ohituksissa käyttää, suorituskyvyllä oikeasti perustellaan lainvastaisen toiminnan mahdollistamista, ei turvallisuutta. Ja mitä kiihtyvämpi auto on, herkästi pelivara ulosmitataan ohituspäätöstä tehtäessä. Ei kukaan lähde samoin oletuksin vm. 89 Hiluxilla ohittamaan kuin nykyaikaisella henkilöautolla.
Ajomukavuus onkin merkittävämpi kriteeri. Se mahdollistaa ohitukset ilman vauhdinottoa ja ajaminen on muutenkin vaivattomampaa. Turvallisuudella asia kuitenkin usein perustellaan, jolloin ostaja suurella todennäköisyydellä selittelee asiaa itselle ja/tai muille tai vaihtoehtoisesti ei ole ajatellut asiaa sen enempää ja toimii kuvitelmiensa varassa.
Suomalaiset kaahaavat poliisilta piilossa – HS kävi läpi satojatuhansia räikeitä ylinopeuksia, joista poliisi huomaa vain murto-osan.
Kyllä näin on, sanoi kuskit Esson baarissa.
TeeCee:
"Heidän prosessiaan ohjaa alitajuinen tarve löytää kysymyksiin omia tiedostamattomia motiiveita ja pinttyneitä mielipiteitä tyydyttäviä vastauksia."
Oliko tuo joku yllätys? Ei minusta! Ei sen kummempi kuin käsitys siitä, että kameroiden kohdalla jarrutellaan, ettei jäädä kiinni samasta asiasta. Näin oli jopa LP:n aikana.
05.05.2017, 17:01 kommenttiisi: minusta sinä toistat apinana one liner-kommentteja, joista ei niin mitenkään välity käsitystä, että ymmärrätkö mistä kirjoitat, vai etkö ymmärrä.
Jälkimmäiseen kallistuu, koska kommentillasi teit taas väistöliikkeen. Essonbaarin länkytyksen tasolla siis menet, oli LP:ia olemassa tai ei. Usealla nimimerkillä vielä latelet typistettyjä yksinkertaisuuksia.
Tuota "piilossa ajamista" harrastat itsekin, en nyt muista millä nimimerkillä vaan... Ei muuta kuin rajoittimet cruisesta päälle, niin selviää minimisakoilla jos jää kiinni, niinhän sinä uhosit. 400 egee ei tunnu sinulla missään.
Kumppani minä en henkilökohtaisesti käy missään baarissa, sinullahan on sitä tietoa mitä sillä huokaillaan ja kirotaan.
Minun mielipide perustuu edelleen käytännön kokemuksiin laiminlyödystä nopeuden valvonnasta.
Hesarin tutkimukset yllättää minutkin miten vakava tilanne on.
2016: Minun mielipide perustuu edelleen käytännön kokemuksiin laiminlyödystä nopeuden valvonnasta.
Sinun pitäisi nyt vain sitten pysyä kommenteissasi linjassa, johon pitäisi kuulua myös jonkinlainen seurattavuus, mistä milloinkin kerrot.
Välillä sinä heität sekaan tällaisia "viisauksia": Timo Tervo on oikeassa, Suomen onnettomuuksien todellisista syistä
Puhutteko mielestäsi samasta asiasta keskenänne, noin esimerkkinä?
Ja miksi sinä toisesta suupielestä päästelet uhoamisia tulevan sakkoalen hyväksikäyttämisestä, jos sinua huolestuttaa nopeudet?
Ja nyt alkaa tietoisuus leviämään että valvonta on olematonta ja se näkyy negatiivisena liikennekäyttäytymisessä.
Mitä niinku oikeasti tarkoitat tuolla negatiivisella liikennekäyttäytymisellä?
Mitä tulee essonbaarin pyöreän pöydän viisauksista, niin et ole varmaan ihan niin pönttö, ettet ymmärtäisi tuossa puhuttavan kuvainnollisesti. Muutenhan sinä et voisi tietää, että noissa pöydissä ammattiautoilijat tietävät paremmin kuin virkamies, ethän?
SO2001: ”Ensiksi kommentoin lyhyesti Helsingin Sanomien pääkirjoitusta, jossa irvailtiin ajatukselle, että autoilijalla voisi olla oikeampaa tietoa liikenteestä kuin mitä asiantuntijat julistavat.”
Irvailua on vaan totuttava ottaman vastaan jos ei viitsi selvittää itselleen edes sitä, että mitä aihetta koskevan tiedon oikeellisuutta pitäisi vertailla. Olet puhunut paljon tästä aiheesta, mutta et ole pystynyt toistaiseksi antamaan yhtään esimerkkiä, jossa autoilijan tiedot olisivat osoittautuneet oikeiksi ja tieteellinen tieto vääräksi. Meillä on vielä puhumatta selväksi että mistä puhutaan, toistelet vain havaintojasi jotain tietystä tilanteesta tai tapauksesta, vaikka itsekin puhuit liikenteestä. Liikenne on minulle se prosessi, jossa yhteiskunnan liikennesuorite tapahtuu. Sinulle se näyttää olevan joku tieosuus, jolla sinua vastaan ei eräällä reissulla tullut mitään mihin olisit voinut törmätä.
2016: olen saanut riittävästi tukea Hesarin kirjoituksesta saamiini omiin kokemuksiin liikenteen valvonnasta.
Hesarista, Tervolta (joka nyt jotenkin tipahti jutuistasi kuitenkin) jne. Milloin mihinkin viitaten nyt milloinkin esität "saaneesi vahvistusta". Kyllähän se pyrkii kuulostamaan vakuuttavalta...
Tukevatko viikonlopun Hesarin ja Tervon jutut toisiaan mielestäsi?
Kumppani, tutustu ensin Tervon kirjoituksiin pönttöjen lisäämisestä ja kannanotto liikenneonnettomuuksiin. Katsotaan sitten miten se eroaa HS tekstiin.
Tässä nyt ei ole pointtina onnettomuudet vaan minun kannanotto käytännössä olemattomaan manuaaliseen nopeudenvalvontaan.
HS: "Suomen maanteillä siis mitattiin päivittäin yli kaksituhatta rajua ylinopeutta. Mittaushavaintoja käytiin läpi 2,3 miljardia."
HS: "Näistä hurjasteluista poliisin tietoon tulee vain pieni osa."
Sinä väität täällä, että sinun "kokemuksiasi" ja mielipidettäsi tukevat niin viikonlopun HS:n jutut kuin Tervon lausunnot ja mitkälie.
Kerro nyt, millä tavalla! Älä yritä nyt väistellä näin simppeliä juttua!`
Mitä tarkoitat tällä: Tässä nyt ei ole pointtina onnettomuudet vaan minun kannanotto käytännössä olemattomaan manuaaliseen nopeudenvalvontaan.
Mutta tämän verran voin kommentoida: Jos HS:n mukaan näistä hurjasteluista poliisin tietoon tulee vain pieni osa, niin verrataanko lukuja vaikkapa "ennen" LP:n lakkauttamista tms.
Se jää auki, mutta tokkopa ne hurjastelijat on kovalla prosentilla koskaan jääneet kiinni. Mitäs olet siis mieltä, onko nuo luvut paljo vai vähä ja mihin suhteutetaan? Kuinka kauan moista mittaustekniikka on hyödynnetty, että ne vaikkapa sinun havaintoja "tukisivat"?
Vastaus on jo tässä 01.05.2017, 09:16
Kuinka kiinnijäämisen riski kasvaa?
Olisi kyllä syytä lisätä manuaalista valvontaa.
Eilenkin 30.4 ajoivat reiluja ylinopeuksia Länsiväylällä ja kehä kolmosella eikä minkäänlaista valvontaa.
Sama moottoritiellä Lahti-Helsinki välillä on liikkuvan lopettamisen jälkeen vuosi vuodelta ohi ajavien määrät lisääntyneet kun itse ajaa vakiolla sallittua nopeutta.
ps. Kumppani, mikä tässä minun asiallisessa havainnossa ottaa ohimoon? Keskity kokonaisuuteen, äläkä kaiva tikulla tummennuksia.
SO2001: ” Minun mielestäni on hyväksyttävää ja oikeutettua, että tavallinen autoilija haluaa keskustella nopeusrajoituksien sopivuudesta ja tarkoituksenmukaisuudesta Näyttää kuitenkin siltä, että nopeusrajoitukset ovat Suomessa samanlainen pyhä asia, millainen uskonto oli joskus pimeällä keskiajalla. Ainoastaan asiantuntijoilla on oikeus lausua mielipiteitä tällaisista asioista.”
Keskustelunhalu on oikeutettua ja ymmärrettävää ja myös erittäin suotavaa, mutta sekin vaarii joitakin taitoja ja tietoja. Pitäisi esimerkiksi tietää mistä aiheesta puhutaan. Tuo HS:n artikkelissa irvitty kuski näyttää luulevan että kyse on hänestä, mutta oikeastihan nopeusrajoitusten sopivuutta ja tarkoituksenmukaisuutta harkitaan LIIKENTEEN kannalta.
Pitäisi myös tietää keskustelun vaatimia faktoja. HS:n toimitukseen yhteydessä ollut kuski
sanoi osaavansa itse sovittaa nopeutensa olosuhteiden mukaiseksi, eikä hän ollut joutunut vaaratilanteisiin. Tuosta päätellen hän ei ole tietoinen edes siitä, että ajonopeuksien haitallisimmat vaikutukset syntyvät vasta onnettomuudessa. Sen vuoksi tuhannet ilman onnettomuutta ylinopeudella ajetut kilometrit eivät pätevöitä puhumaan nopeuden vaikutuksista.
Jos aikoo keskustella ajonopeuksiin liittyvistä ongelmista omien kokemusten perusteella, pitää hankkia omakohtaista tietoa oman ajonopeuden vaikutuksista liikenneonnettomuuksien seurauksiin. Niitä saa vain kokemalla satoja liikennekuolemia ja vakavia loukkaantumisia. Tapauksista pitäisi saada faktat talteen, tilastoida muuttujat, ja lopuksi perata muiden muuttujien seasta esiin tutkittavan asian vaikutus. Tämä on kommenttien perusteella monille elävillekin ylivoimainen asia edes käsitettäväksi, saati sitten itse tehtäväksi, eikä tehtävä ainakaan helpotu siitä että se pitäisi tehdä oman kuolemansa jälkeen.
SO2001: Ainoastaan asiantuntijoilla on oikeus lausua mielipiteitä tällaisista asioista. Jos tavallinen ihminen yrittää tuoda esille mielipiteensä, hänet julistetaan kerettiläiseksi tai hänen mielipiteitään ja kuviteltua ajatusmaailmaansa pilkataan kuten toimittaja tekee lehdessä.”
Kaikilla on oikeus lausua mielipiteitä, saathan sinäkin puhua ihan mitä sattuu. pointti on siinä, että kuinka lähelle todellisia tapahtumia puheet osuvat, ja asiantuntijoilla ne osuvat keskimäärin lähemmäs kuin asiaa tuntemattomilla. Katkeruus, tietämättömyys ja ymmärtämättömyys eivät johda lähelle totuutta yhtä suurella todennäköisyydellä kuin avoin mieli, paras saatavissa oleva tieto ja kokonaisuuksien ymmärtäminen.
Muista nyt että sinä olet täällä päästämässä höyryjä turhautuneisuudesta jonka olet kertonut johtuvan ihan muista asioista kuin liikenteestä. Se värittää mielipiteitäsi ja vaikeuttaa kokonaisuuksien hahmottamista. Tuo HS:n kirjoituksessa mainittu mielipide ansaitsee tulla pilkatuksi sen sisältämien ajatusvirheiden vuoksi, mutta koska se on hyvin lähellä sinun omia mielipiteitäsi, ja koska kritiikki omia mielipiteitä kohtaan ei ole vahvinta aluettasi, et hyväksy HS:n tekstiä. Et ole huomannut tuota samaa ajatusvirhettä omissa kommenteissasi vaikka sinulle on puhuttu siitä monta kertaa, joten miksi kokisit ahaa-elämystä tälläkään kerralla.
2016 mikä tässä minun asiallisessa havainnossa ottaa ohimoon? Keskity kokonaisuuteen, äläkä kaiva tikulla tummennuksia
Minusta ohje olisi parempi sinulle itse asiassa. Luepas tuosta edeltä TeeCeen viimeistä edeltävä kommentti (SO2001:lle) ensi alkuun - pari viimeistä kappaletta riittää itse asiassa.
Silloin ei jäisi niin paljon poimittavaakaan - ehkä...
Eilenkin (pvm) ajoivat reiluja ylinopeuksia Länsiväylällä ja kehä kolmosella eikä minkäänlaista valvontaa. Sama moottoritiellä Lahti-Helsinki välillä on liikkuvan lopettamisen jälkeen vuosi vuodelta ohi ajavien määrät lisääntyneet kun itse ajaa vakiolla sallittua nopeutta.
Moista ei siis voinut tapahtua kun LP oli vielä olemassa? Minusta kyllä, koska silloinkaan niitä ei riittänyt joka niemennotkoon joka hetkeksi. Tuollaiset "havainnot" eivät siis kerro oikeasti yhtään mitään. Kaikilla riittää niitä kerrottavaksi, minullakin. Ja silti ne ovat mututuntumaa ja muistikuvissa on näennäishelppoa yhdistää asiat aikaan ennen/jälkeen LP:in.
Nyt on saatu sitten LAM-mittauksista statistiikkaa, mutta sinä et osaa kertoa ovatko professorit Heikki Summala ja Timo Tervo samaa mieltä - vaikka olit kuittaavinasi asian, tosin ilman argumenttejasi. Siksi se houkuttaa kysymään lisää sinulta, tai tarkistamaan, että milläs logiikalla sinä nyt kirjoittelet milloinkin. Sinusta kun sakkoalekin on ihan loistojuttu, mikä sotii tätä muuta "huolestumistasi" vastaan.
Ei silti, ei minua haittaa vaikka LP tulisikin takaisin. Tai ei haitannut vaikka LP oli tielläkin. Miten se esti sinua "entisessä elämässäsi" yrittämästä säästää viikon pois liikenteestä vuositasolla, pelkästään motareilla ylinopeutta ajaen.
Esson baarissa on varmasti enemmän tietoa käytännön liikenteestä, etenkin ammattikuskien pöydässä kuin toimistossa näivettyvällä virkamiehellä.
Virkamiehen titteli on toisarvoinen tässä vertauksessa.
Sillä ei ole mitään merkitystä mitä minä henkilökohtaisesti olen aikaisemmassa elämässä tehnyt tai jättänyt tekemättä.
Minä kirjoitan kokemuksesta yleisellä tasolla liikenteen nykytilasta moottoriteillämme.
Moottoriteiden onnettomuudet menee harvoin tutkijalautakunnan pöydälle ja kun menee niiden syyt löytyy Tervon usein esiintuomista.
2016O: ” Nykyiset liikenteen ongelmatilanteet tulee vuosien viiveellä toimistopöydän taakse.”
Tuo pitää paikkansa, oikean tiedon etsiminen on hidasta puuhaa. Ensin pitää saada kasaan riittävä määrä dataa jotta tutkittavaan asiaan vaikuttavien eri tekijöiden vaikutus saadaan erottumaan satunnaisvaihtelun yli riittävän suurella tarkkuudella (useimmiten halutaan 95 %:n varmuusmarginaali, eli väli johon osuu 95 % havainnoista). Sitten materiaalia pitää työstää, eli esimerkiksi poistaa materiaalin sisältämiä virhelähteitä ja muiden tekijöiden vaikutuksia jotta jäljelle jäisi sillä kerralla tutkitun tekijän vaikutus. Sen jälkeen pitää selvittää mihin tuloksiin aiemmat tutkimukset ovat tulleet, ja jos eroja löytyy, niille pitää löytää selitys. Tuohon voi saada kulumaan vuosiakin, vähintään monta kuukautta.
Kuskeilla tuo prosessi havainnosta johtopäätökseksi on paljon nopeampi, koska heillä ei ole velvollisuutta pyrkiä mahdollisimman lähelle totuutta. Heidän prosessiaan ohjaa alitajuinen tarve löytää kysymyksiin omia tiedostamattomia motiiveita ja pinttyneitä mielipiteitä tyydyttäviä vastauksia. Myös löydettyjen vastauksien kriittinen tarkastelu muihin vastauksiin vertaamalla käy äkkiä: jos eroja löytyy, ne johtuvat siitä että muut eivät ole ymmärtäneet asioita.
Ja kun oikeasti tutkittu tulos aikanaan julkaistaan, kuski on jo unohtanut menneet hölmöilynsä ja arvioi jo seuraavia asioita, joissa ”virkamiehet” ovat jälleen pahasti jälkijunassa. Intuitiivisesti ajattelevalle ei ole olemassa historiaa jossa tehdyistä virheistä voisi viisastua, eikä tulevaisuutta, jossa nyt puhutuista tyhmyyksistä pitäisi varautua vastaamaan. Heille on olemassa vain alitajuinen tarve käyttää ajatteluun mahdollisimman vähän aikaa ja energiaa, koska niin evoluutio on tämän meidän apinalajimme ohjelmoinut toimimaan.
2016O: Sillä ei ole mitään merkitystä mitä minä henkilökohtaisesti olen aikaisemmassa elämässä tehnyt tai jättänyt tekemättä.”
Viittaan edelliseen kommenttiini, jossa kuvailin sinun tavallasi tunnepohjaisesti ajattelevien käsitystä ”tiedosta”. Sillä on ratkaiseva merkitys mitä sinä olet aiemmassa elämässä tehnyt ja jättänyt tekemättä, koska ne menneisyydessä tehdyt ratkaisut määräsivät sen mitä olet nyt. Edellisessä elämässä olit keskusteluja häiriköivä trolli, joka valitti keskustelujen huonosta laadusta vaikka teki itse parhaansa niiden sabotoimisesta. Puhuit vastoin tunnettuja faktoja etkä muuttanut mielipiteitäsi vastaamaan oikeita faktoja kun sait niistä tiedon. Valehtelu, vääristely ja inttäminen olivat sinulle viihdettä. Ja nyt oletat että me muut suhtaudumme sinuun kuin täysipäiseen vain koska sanot tuon kuuluneen aiempaan elämääsi.
Siinä edellisessä elämässäsi olet moittinut keskustelukumppaniasi oman mielipiteensä toistelusta, huomasitko että teit juuri äsken itse saman? Mitä muita metkuja olet tuonut mukanasi aikaisemmasta elämästäsi nykyiseen? Aiemmassa elämässä moitit keskustelukumppaniasi myös siitä, että hänen mielipiteensä eivät vastaa tutkimuksia ja tilastoja, ja tässä nykyisessä vähättelet tutkimuksia ja kehut mutua. Mitä tästä pitäisi ajatella?
TeeCee:n Viimeinen oljenkorsi on höpinät alitajunnasta Suomen nykyiseen moottoritie kulttuuriin.
Höpö höpö, apinoillakin on pomo joukossa, ja ihmisten liikenteen pomo on liikennelaki ja sen noudattamisen valvoja, mikä on nyt minimissä taajamien ulkopuolella.
2016:
Esson baarissa on varmasti enemmän tietoa käytännön liikenteestä, etenkin ammattikuskien pöydässä kuin toimistossa näivettyvällä virkamiehellä.
Mitä ammattikuskit voisivat kertoa liikenteen häiriökäyttäytymisestä moottoriteillä? Niistä muista pöydistä ei ole niin väliä.
Moottoriteiden onnettomuudet menee harvoin tutkijalautakunnan pöydälle ja kun menee niiden syyt löytyy Tervon usein esiintuomista.
Anna nyt vihdoin viimein jotakin esimerkkiä!
ihmisten liikenteen pomo on liikennelaki ja sen noudattamisen valvoja, mikä on nyt minimissä taajamien ulkopuolella
Niin, vai motareilla pelkästään? Et kai ala laajentamaan aihepiiriä, kun et hanskaa edes yhden tielajin suhteen käsityksiäsi.
Mikähän mahtaa olla Kumppanin räksyttämisen tarkoitus?
TM uutisoi kiroilun suorituskykyä parantavasta voimasta, mutta ei sovelleta sitä täällä kinasteluun. Toki meistä jokainen jaksaa ilmankin ylimääräisen adrenaliinin puristamista toimia yhteiskuntakelpoisella tavalla. Jollei jaksa, on syytä liikkua omin voimin enemmän. Berneriltä vaihteeksi erinomaisen positiivinen ja kaikinpuolin kannatettava kannanotto:
Kävelyn ja pyöräilyn edistämiseen on monta painavaa syytä. Kävely ja pyöräily vähentävät liikenteen päästöjä, parantavat ilmanlaatua ja kohentavat kansanterveyttä. Kaupunkiympäristössä kävely ja pyöräily ovat muihin kulkumuotoihin verrattuna edullisia ja nopeita liikkumistapoja. Ne eivät myöskään vaadi edes paljoa kaupunkitilaa.
Yksi keskeisistä syistä lisätä kävelyä ja pyöräilyä ovat liikenteen päästövähennystavoitteet, jossa koko liikennejärjestelmästämme on tehtävä erittäin vähäpäästöinen. Liikenteen päästövähennystavoitteet ovat jopa 50 prosenttia vuoteen 2030 mennessä.
On arvioitu, että yhdessä kaupunkiseutujen joukkoliikenteen edistämistoimien kanssa, kävelyn ja pyöräilyn osuuden kasvattamisella, leikkaamme Suomen päästöjä yhtä paljon kuin koko maataloussektori osaltaan.
Tavoittelemme kävellen ja pyörällä tehtyjen matkojen määrän 30 prosentin kasvua vuoteen 2030 mennessä. Kävelyn ja pyöräilyn suosiota kasvattamalla voimme myös torjua autoliikenteen kasvua kaupunkiseuduilla väestönkasvusta huolimatta. Ihmisten liikkumisen vapautta ei kuitenkaan tule rajoittaa, vaan liikenteen kasvu tulisi kaupungeissa ohjautua muihin liikennemuotoihin kuin henkilöautoihin.
Päästövähennysten lisäksi saamme huomattavia lisähyötyjä ilmanlaadun paranemisesta ja kansanterveyden kohenemisesta. Jo puolen tunnin päivittäisen liikunnan, kuten kävelyn tai pyöräilyn, on todettu riittävän useimmilla ihmisillä painonhallintaan ja terveyden ylläpitämiseen.
Kävelyn ja pyöräilyn kulkutapaosuuksilla on Suomessa huomattava kasvupotentiaali. Jo alle kilometrin mittaisista matkoista yli 30 prosenttia tehdään henkilöautoilla, vastaavat luvut alle 3 kilometrin matkoilla on noin 60 prosenttia ja alle 5 kilometrin matkoista lähes 70 prosenttia.
Kävelyn ja pyöräilyn hyödyt ovat kiistattomat, mutta niiden lisääminen edellyttää liikennejärjestelmämme ja liikkumistottumustemme jopa radikaalia uudistamista. Millä keinoilla kävelyä ja pyöräilyä sitten saadaan lisättyä?
Toimiva ja turvallinen infrastruktuuri on yksi tärkeimmistä keinoista. Infrastruktuuria parannetaan järkevällä yhdyskuntarakenteella, rakentamalla lisää kävely- ja pyöräilyväyliä ja huolehtimalla niiden kunnossapidosta. Mitä paremmat ja mitä enemmän väyliä on, sitä suositumpaa kävely ja pyöräily liikkumistapoina ovat.
Lainsäädännön tulee myös tukea kävelyä ja pyöräilyä. Liikenne- ja viestintäministeriössä tällä hetkellä keskeisin käynnissä oleva hanke on tieliikennelainsäädännön kokonaisuudistus, jossa on huomioitu myös nykylainsäädännön pyöräilyä hankaloittavat ja rajoittavat tekijät. Samalla pyritään ennakoimaan tulevaisuuden automaation ja tiedon hyödyntämisen tarpeet.
Kaupungeilla ja kunnilla on erittäin keskeinen rooli kävelyn ja pyöräilyn edistämisessä. Kaupunkipyörät ovat hieno esimerkki toimenpiteestä, josta on myös tullut osa toimivaa joukkoliikennettä. Kaupunkipyörien määrä kasvaa ja verkosto kolminkertaistuu tänä vuonna suuren kysynnän vuoksi.
Muita kävelyä ja pyöräilyä edistäviä keinoja on tunnistettu sekä energia- ja ilmastostrategiassa että parhaillaan lausuntokierroksella olevassa Keskipitkän aikavälin ilmastopoliittisessa suunnitelmassa eli Kaisussa. Kaisuun voi kuka tahansa antaa omia ideoitaan toukokuun ajan. Lisäksi parlamentaarinen liikenneverkon rahoitusta käsittelevä työryhmä pohtii liikenteen päästövähennyskeinoja ja kävelyn sekä pyöräilyn roolia tässä keinovalikoimassa.
Myös liikenne- ja viestintäministeriö haluaa osaltaan lähteä viemään kävelyn ja pyöräilyn tavoitteita käytäntöön. Ministeriössä käynnistetään toukokuun aikana kävelyn ja pyöräilyn edistämishanke. Kutsumme koolle alan keskeiset toimijat keskustelemaan parhaista keinoista asian eteenpäin viemiseksi. Toivon aktiivista ja idearikasta keskustelua, jotta yhdessä löydämme keinot vuoden 2030 tavoitteiden saavuttamiseksi.
Anne Berner
Liikenne- ja viestintäministeri
https://anneberner.fi/kavelyn-ja-pyorailyn-edistamiseen-vauhtia/
Käsittelen tässä kirjoituksessani muutamaa asiaa. Ensiksi kommentoin lyhyesti Helsingin Sanomien pääkirjoitusta, jossa irvailtiin ajatukselle, että autoilijalla voisi olla oikeampaa tietoa liikenteestä kuin mitä asiantuntijat julistavat. Kirjoituksen on laatinut lehden kuvasta ja designistä vastaava toimituspäällikkö Ari Kinnari. Keskustelufoorumeillakaan ei yleensä näe noin lapsellista tekstiä. Ainakin typerät kommentit ovat lyhyempiä.
http://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000005198834.html
Minun mielestäni on hyväksyttävää ja oikeutettua, että tavallinen autoilija haluaa keskustella nopeusrajoituksien sopivuudesta ja tarkoituksenmukaisuudesta. Näyttää kuitenkin siltä, että nopeusrajoitukset ovat Suomessa samanlainen pyhä asia, millainen uskonto oli joskus pimeällä keskiajalla. Ainoastaan asiantuntijoilla on oikeus lausua mielipiteitä tällaisista asioista. Jos tavallinen ihminen yrittää tuoda esille mielipiteensä, hänet julistetaan kerettiläiseksi tai hänen mielipiteitään ja kuviteltua ajatusmaailmaansa pilkataan kuten toimittaja tekee lehdessä.
Jatketaanpa päivän lehden selailua. Mitä lehti tarjoaa liikenneosiossaan?
Sitä mitä yleensäkin. Vaikka lehti muuten julistaa nopeusrajoituksien ja niiden noudattamisen tärkeyttä, autojen koeajojen yhteydessä viitataan piilotellusti ylinopeuksiin tuomitsematta kuitenkaan niitä. Tämän päivän lehdessä etsitään hyvää perheautoa, mahdollisesti käytettynä ostettavaa. Lehti nostaa esille kolme mallia: Hyundai i30 Turbon, Kia Ceed GT:n ja Nissan Pulsar DIG-T 190:n.
Ensimmäiseksi artikkelin väliotsikossa esitetään kysymys, ”onko tehoa tarpeeksi”. Lehdessä arvioidaan, että kyseisten autojen kohdalla sitä ainakin on. Kiihtyvyys nollasta sataan sujuu alle kymmenessä sekunnissa, ja ohituskiihtyvyyttäkin riittää. Ja vauhtiakin on tarpeeksi:
”Kun kompakti perheauto varustetaan nykyaikaisella, 1,6-litraisella suoraruiskutusbensiiniturbolla, on luvassa tavallista rivakampaa kulkua.”
Kun maantiellä on 80 km/h nopeusrajoitus, miten sillä voi ajaa tavallista rivakammin muuten kuin ajamalla ylinopeutta?
Toinen asia, mitä artikkelin kirjoittaja hehkuttaa, on hyvä ohituskiihtyvyys.
”Käytännössä ohituskiihtyvyys ja sitkeys ovat useimmin tarvittavat, peruskäyttöä helpottavat ominaisuudet”, toimittaja kirjoittaa.
Ja taas joudun esittämään kysymyksen, mihin hyvää ohituskiihtyvyyttä tarvitsee, jos ei aja ylinopeutta. Eikö mikä tahansa auto kiihdy hetkessä suurimpaan sallittuun nopeuteen, kun kiihdyttäminen aloitetaan hieman alemmasta nopeudesta niin kuin ohitustilanteissa yleensä tehdään. Ohituksen aikanahan ei saa ajaa ylinopeutta.
Käytännössä ohituksen aikana usein ajetaan ylinopeutta, ja tällöin hyvästä ohituskiihtyvyydestä vasta kunnolla on apua. Ohitus sujuu nopeasti, kun ei välitetä siitä, mihin lukemaan nopeusmittarin viisari ehtii siirtyä. Sadan hevosvoiman moottorilla varustetulla autollakin saa mittarin näyttämään 140 kilometriä tunnissa pitkän ohituksen aikana, kun vain painaa kaasua. Alamäessä lukema voi olla jopa 160 kilometriä tunnissa, ylämäessä puolestaan kenties vain 120 kilometriä tunnissa. Kyse on joka tapauksessa ylinopeudesta. Mihin siis enää tarvitaan ylimääräistä hevosvoimien tuomaa kiihtyvyyttä ja ripeyttä, jos pienemmälläkin teholla voi saada sakon ja menettää ajokorttinsa?
Taidan tietää vastauksen. Ylimääräistä tehoa ja kiihtyvyyttä tarvitaan paitsi ylinopeuksiin myös öykkärimäiseen revittelyyn ja kilpaa ajamiseen ohituskaistoilla, erityisesti ylämäessä olevilla. Nämä paikat ovat tilaisuuksia näyttää heikommilla autoilla ajaville, kuka on maanteiden kuningas – kunnes takaa tulee joskus vielä kiihtyvämpi kuningas.
Suurille moottoritehoille ja kiihtyvyyksille ja huippunopeuksille ei ole Suomessa minkäänlaista laillista ja sivistynyttä käyttöä, ellei autoa osteta kilpailutarkoituksiin suljetuille radoille. Suuri teho on olemassa pelkästään öykkäröintiä ja itsekorostusta ja itsetunnon kohottamista varten. Ja tästä tullaankin kolmanteen tämä kirjoitukseni aiheeseen.
Kerron tapauksesta reilu viikko sitten Helsingissä. Tämä tarina voi kuulua otsikon ”omat mokat” alle, mutta menkööt nyt tässä. Tarinassa on vähän asiaan liittymätöntä alkujohdantoa, jolla perustelen ”fiiliksiäni”, jotka ohjailivat toimintaani.
Ajelin ruuhkaisella Mannerheimintiellä Lasipalatsin kohdalla etelän suuntaan, ja edessäni pysäkillä oli bussi. Tiedän, että linja-autot pitää päästää lähtemään ensiksi, joten olin valppaana sen varalta, syttyykö bussin vilkkuvalo. Kun se ei syttynyt, ja kun bussiin näytti vielä olevan menossa matkustajia, päätin ajaa ohitse. Linja-auto lähti pysäkiltä kuitenkin heti minun jälkeeni. Sen vilkkuvalo todennäköisesti syttyi jo siinä vaiheessa, kun olin ohittamassa sitä. Mietin, olisikohan minun sittenkin pitänyt odottaa, että se ehtisi lähteä ensiksi. Tämä ajatus korostui, kun bussi liimautui lähes kiinni takapuskuriini. Mielessäni kävi jopa ajatus, protestoiko kuljettaja tällä tavalla sitä, että joutui kenties muutaman sekunnin odottamaan. Liikenne oli hidasta ja takkuavaa, joten en päässyt kiihdyttämään bussin alta pois.
Tilanne muuttui entistä epämukavammaksi, kun jouduin pysäyttämään autoni linja-auton hönkäillessä taustapeilissä aina vain lähempänä. Pysäyttämiseni syy oli se, että edessäni ajoi henkilöauto parkkiruutuun nokka edellä, jolloin auton perä jäi osittain ajokaistalle. Auto alkoi hitaasti sovittaa itseään ruutuun. Tässä vaiheessa minun olisi pitänyt kylmähermoisena vain odottaa kaikessa rauhassa vaikka koko loppupäivä. Koska en ole kylmähermoinen, ja koska bussi lähes kyhnytti kiinni takapuskurissani, päätin ohittaa pysäköimistä tekevän auton enkä jäädä odottamaan.
Katsoin, että voin ajaa auton ohitse ja pysyä silti pääosin omalla kaistallani. Koska teen erityisesti hermostuneena ollessani impulsiivisia päätöksiä ja ajattelen vain yhtä asiaa kerrallaan, en tullut ajatelleeksi aivan kaikkea, mitä tekooni voisi liittyä. En esimerkiksi muistanut, että autoni sivupeili jättää ns. kuolleen kulman, jossa olevia autoja ei näy lainkaan. Enkä sitä paitsi tainnut muistaa vilkaista edes koko peiliä. Mielsin asian niin, että en varsinaisesti vaihda kaistaa, vaikka ehkä vähän viereisen kaistan puolelle koukkaankin.
Pysäköivän auton väistö johti siihen, että viereisellä kaistalla autoni takana joku soitti kaksi kertaa torvea. Kuten yleensä, torven soittaminen ei tälläkään kerralla ollut ”varoittamista vaarasta”, mikä on olevinaan äänimerkin virallinen käyttötarkoitus, vaan protestoimista toimenpiteeni johdosta. Tätähän äänimerkin käyttäminen on 99,9 -prosenttisesti.
Jokainen kirjoituksiani lukenut tietää, että en pidä äänimerkistä enkä varsinkaan kaksi kertaa soitetusta, jonka koen ilmiselväksi ja aggressiiviseksi protestiksi. Kun torvea soittanut auto tuli vierelleni, näytin ilmeelläni, mitä mieltä olin asiasta. En tehnyt mitään muuta, vaikka sisälläni kiehuivat negatiiviset tunteet. Auto osoittautui kangaskattoiseksi Saksan rekisterikilvissä olevaksi Porscheksi, jota ajoi suomea puhuva nuorehko mies. Mistä tiedä, että mies puhui suomea? Siitä, että hän kysyi huutaen suomeksi, onko minulla kommunistipuolueen jäsenkirja.
Vastasin tyypille, että minulla ei ole kommunistipuolueen jäsenkirjaa. Taisinpa sanoa muutaman muunkin valitun sanan. Menen yleensä tällaisissa tilanteissa niin hämilleni, että en pysty sanomaan mitään järkevää, enkä myöhemmin toisaalta edes muista, mitä olen sanonut. Kiihtymystila estää yksityiskohtien kunnollisen tallentumisen muistiin. Tästä syystä muistikuvat erilaisista adrenaliinin erittymistä kasvattavista onnettomuus-, sota-, ja kriisitilanteista ovat usein epämääräisiä. Luonto on ohjelmoinut ihmisen tiukassa paikassa pakenemaan tai taistelemaan, ei keräämään yksityiskohtaisia muistikuvia.
Torvi siis soi, ja puolueen jäsenkirjaa kysyttiin. Tällaisessa luokkayhteiskunnassa elämme nykyisin. Varakkaat ökymiljonäärit ajavat hienoilla kalliilla autoilla ja pilkkaavat kommunisteiksi niitä, joiden auto on vanha ja vaatimaton.
Erilaisia ”pois alta köyhät ja hitaat” -tyyppisiä kiilaus-, ohitus- ja protestointitilanteita on alkanut esiintyä yhä useammin ohituskaistoilla ja muuallakin, kun ajelen erityisesti vanhemmalla autollani. Aikaisemmin niitä ei ollut oikeastaan ollenkaan. Nissan Micralla ajaessani ne olivat sen sijaan jatkuvia. Ehkä autoni on saavuttanut sen ikäpaalun, että sitä pidetään automaattisesti vanhana romuna ja siihen suhtaudutaan ylimielisen halveksuvasti. Ajatellaan, että romuilla ajavien köyhien kuuluu väistyä pois herrasväen tieltä.
Suomessa on meneillään laman jälkein nousukausi, ja ihmisten asenneilmapiiri muuttuu usein silloin. 1990-luvun laman hellittäessä koettiin sama. Joidenkin tutkimusten mukaan ilmiö näkyi liikenteessäkin. Ehkä nykyajassa on jotakin samaa.
Porschen matkustajana istui saksaa kimeällä äänellä puhuva nainen. Kuulosti melkein kuin hän olisi kiljunut. En tiedä, olivatko hänen sanansa osoitetut minulle vai omalle torvensoittajalleen.
Seuraavassa on ”keskustelun” jälkeen otettu kuva. Hetken päästä Porsce oli jo parin sadan metrin päässä. Suuri teho ja kiihtyvyys olivat siis selvästi tarpeen, vaikka osittain etäisyyden kasvaminen johtuikin siitä, että kaistat vetivät eri tahtiin:
https://uppaa.fi/images/2017/04/29/yellowcarcf6fc.jpg
Huh. Tuo tarina vetää vertoja tarinallesi siitä, kuinka lähellä oleva poliisi sai mielesi pois raiteiltaan. Kun tunnistat tuollaisia piirteitä itsessäsi, niin oletko koskaan harkinnut lopettavasi autolla ajamisen? Omaan korvaani tilanteesi kuulostaa siltä, että aivan liian paljon on vain hiuskarvan varassa.
Tarinassasi on kaikkea sepitettyä epäolennaista, joka kääntää huomion pois itse tilanteesta ja värittää tapahtumia. Teit havainnointivirheen ja sen vuoksi kiilasit viereisellä kaistalla menevän eteen tai kylkeen. Todennäköisesti osuma ei ollut kaukana. Tuosta saamasi palaute äänimerkin modossa oli täysin ansaittu, eikä sinulla pitäisi ollut mitään syytä provosoitua siitä, vaan sinun kuuluisi miettiä sen jälkeen sitä, että miten vältät saman virheen uusiutumisen.
Itse olen ajanut esimerkiksi +30 vuotiailla kansanautoilla, käytetyllä luksuksella ja tuliterillä sporttiautoilla. Mikään auto ei ole aiheuttanut kuvailemaasi käytöstä kanssa-autoilijoissa. Ihmisten käytöksessa on hyvin vaikea havaita muutosta varsinkin Suomessa, jossa liikennekin on erittäin normitettua. Erikoisemmat autot keräävät katseita ja toisinaan ihmiset tulevat myös keskustelemaan noista autoista.
Tuollainen 9-13 vuotta vanhan Porschen perusavomallin hintahaitari alkaa noin 30 000 eurosta. Varakkaan ökymiljonäärin pilkkakirveeksi tuo muuttuu ainoastaan mielessäsi. Tämä saa ajattelemaan, että puoluekirjan värin tiedustelu saattoi olla perusteltua.
Teho tarjoaa enemmän ohituspaikkoja. Sillä, kuinka nopeasti ohitusnopeus saavutetaan, on tuntuva merkitus vaadittavaan ohitusmatkaan. Teho tuo myös mukavuutta siten, että suorituskykyä löytyy jo alhaisiltakin kierroksilta. Nykyisessäni on jo alle 1500 rpm tehoa saman verran käytettävissä kuin monessa omistamassani 70-luvun autossa oli huipputehoa. Mieli rentoutuu kun nopeuden muutokset onnistuvat alhaisilla kierroksilla rennosti kiihdytellen ja varmuusvaraa on aina tarjolla.
NHB: Kun tunnistat tuollaisia piirteitä itsessäsi, niin oletko koskaan harkinnut lopettavasi autolla ajamisen?
En ole harkinnut. Meissä ihmisissä on heikot kohtamme. Joku provosoituu yhdestä asiasta, joku toinen provosoituu toisesta asiasta. Toisin kuin joku muu, minä en provosoidu toisten tekemistä virheistä, koska tiedän tekeväni niitä välillä itsekin. En käytä koskaan äänimerkkiä muiden huomauttelemiseen. Se on täysin tarpeeton varuste autossani.
Jos ainoastaan täydelliset ihmiset saisivat ajaa, liikenne vähenisi oleellisesti. Se ei taida olla realistinen ajatus. Ihmisten on liikuttava.
NHB: Tuosta saamasi palaute äänimerkin modossa oli täysin ansaittu, eikä sinulla pitäisi ollut mitään syytä provosoitua siitä
Olen eri mieltä. Äänimerkkiä ei nimittäin ole tarkoitettu “palautteen” antamiseen, eikä tieliikennelaissa ja -asetuksessa eikä myöskään liikenneopetuksessa neuvota, että antakaa palautetta torvea soittamalla, jos näette tai koette jonkun tekevän virheen. Päin vastoin tällaista kehotetaan liikenneopetuksessa välttämään. Tieraivotapauksetkin alkavat monesti siitä, että jotkut antavat palautetta. Ja sen jälkeen jotkut toiset antavat heille palautetta.
Kerran Jyväskylässä näin vastenmielisen esimerkin palautteen antamisesta. Punainen pakettiauto oli jostakin syystä ajanut väärälle kaistalle siten, että se esti rekka-autoa vaihtamasta kaistaa ja kääntymästä. Rekka-auton kuski soitti torvea kuin mielenvikainen apina. Mutta mihin punainen pakettiauto olisi voinut yhtäkkiä haihtua. Se oli siinä missä oli. Tiukasti rekan ja jalkakäytävän reunan väliin puristuneena. Luulen, että sen kuljettaja ei ollut tahallaan valinnut sellaista kaistaa, joka estää kuorma-autoa kääntymästä. Mutta kaikenlaista sattuu.
Edellisessä kirjoituksessa selostamassani tapauksessa saatoin toista autoa väistäessäni siirtyä hieman Porschen eteen, niin että se joutui väistämään, mutta entä sitten. Olen minäkin joutunut väistämään, kun joku on tehnyt ohjausliikkeen ja siirtynyt eteeni. Joskus on tullut auto kolmion takaa niin, että olen joutunut sitäkin väistämään. Olen vain naureskellut. Kerran eräs tyttö törmäsi autollaan minun autoni perään Helsingissä. En soittanut torvea enkä mennyt antamaan räyhäpalautetta tytölle ja hänen poikakaverilleen, joka istui kyydissä. Päinvastoin autoin työntämään auton pois paikalta, kun se jostakin syystä ei lähtenyt käyntiin.
Autoni perään osunut tärähdys oli ollut sen verran kova ja epämukava, että tuossa vaiheessa, kun työnsin toista autoa ja vielä jonkin aikaa sen jälkeenkin tuntui, että halvaannun. Oli tunne, että joudun pakottamaan vasemman puoleni toimimaan, kun kävelin tai tein kädelläni jotakin. Hermoradat olivat ilmeisesti saaneet tärskyn tai jotain. Lähdimme pari tuntia kolarin jälkeen autolautalla Saksaan, ja matkan aikana jouduin napsimaan särkylääkkeitä, kun tuntui, että joka paikka on kipeänä aivan kuin pahoinpitelyn jäljiltä.
NHB: Teho tarjoaa enemmän ohituspaikkoja. Sillä, kuinka nopeasti ohitusnopeus saavutetaan, on tuntuva merkitus vaadittavaan ohitusmatkaan.
En ole moittinut tehoa. Olen ainoastaan kiinnittänyt huomiota tietynlaiseen kaksinaismoralismiin. Eli samaan aikaan kun tuomitaan ylinopeudet, kehutaan autoja, joilla voi ajaa mahdollisimman helposti mahdollisimman kovaa ylinopeutta.
Olen itsekin aikoinaan ajanut autoilla, joissa on ollut kohtuullisesti suorituskykyä. Esimerkiksi 7,4 litran koneella varustetulla Chevroletilla pystyi ajamaan suuria keskinopeuksia tarvitsematta kuitenkaan ajaa kovin suuria maksiminopeuksia. Tämä perustui nimenomaan siihen, että autolla pääsi helposti ohi. Mutta kyllä näissä ohituksissa ylinopeuden puolelle mentiin. Itse asiassa tällä Chevroletilla ajoin suurimman nopeuden, mitä koskaan olen autolla ajanut. Mittari näytti 200 kilometriä tunnissa eräällä lentokoneiden varalaskupaikalla. Puolet tästä oli tietenkin ylinopeutta.
Jokainen voi ottaa aikaa moottoritiellä ja mitata sekuntikellolla, miten kauan menee esimerkiksi rekan ohittamiseen siten, että ajaa valmista 100 kilometrin tuntinopeutta, jolloin ei tarvitse kiihdyttää, kun lähtee ohittamaan. Seuraavaksi voi ottaa ajan siten, että seuraa rekkaa samaa vauhtia kuin se ajaa ja tästä nopeudesta tekee ohituksen. Tämä edellyttää nopeuden kiihdyttämisen sataan kilometriin tunnissa. Näissä kokeiluissa ei ajeta kovempaa kuin sata kilometriä tunnissa, koska tarkoituksena on simuloida tavallisella tiellä tapahtuvaa ohitusta.
Ohitusten aikaerosta voi päätellä, miten auton moottoriteho vaikuttaa asiaan. Mitä suurempi on aikaero, sitä heikompi on kiihtyvyys noin välillä 88-100 km/h.
En ota kantaa siihen, onko SO2001:n aihetta luopua kortistaan. Mutta omalla kaistalla pysyminen ei ollut olennainen juttu, koska viereistä kaistaa ajava näki auton alkavan siirtyä omaa kaistaa kohti.
Samaa mieltä So2001:n kanssa olen kuitenkin tehoon liityyvästä kirjoittelusta ja palautteen antamisesta. Veikkaan myös, että usein teho tai oikeastaan suorituskyky menee ristiin mukavuuden ja itsekkyyden kanssa. Toki hyvä kiihtyvyys periaatteessa lisää ohituspaikkoja, mutta tavanomaisista henkilöautoista puhuttaessa merkitys on oikeasti minimaalinen. Jos vaikka lähdetään satasen alueella ohittamaan 85 ajavaa ja otetaan vauhtia ennen siirtymistä vastaantulijoiden kaistalle, ei tehokkaammalla autolla saavuteta käytännössä minkäänlaista etua vastaantulijoiden kaistalla, kun rajoitus on 100 km/h. Tietysti mitä suurempi ylinopeus ohituksessa sallitaan, silloin suorituskyvyn potentiaali kasvaa. Ja koska lähes kaikki ylinopeutta ohituksissa käyttää, suorituskyvyllä oikeasti perustellaan lainvastaisen toiminnan mahdollistamista, ei turvallisuutta. Ja mitä kiihtyvämpi auto on, herkästi pelivara ulosmitataan ohituspäätöstä tehtäessä. Ei kukaan lähde samoin oletuksin vm. 89 Hiluxilla ohittamaan kuin nykyaikaisella henkilöautolla.
Ajomukavuus onkin merkittävämpi kriteeri. Se mahdollistaa ohitukset ilman vauhdinottoa ja ajaminen on muutenkin vaivattomampaa. Turvallisuudella asia kuitenkin usein perustellaan, jolloin ostaja suurella todennäköisyydellä selittelee asiaa itselle ja/tai muille tai vaihtoehtoisesti ei ole ajatellut asiaa sen enempää ja toimii kuvitelmiensa varassa.
Suomalaiset kaahaavat poliisilta piilossa – HS kävi läpi satojatuhansia räikeitä ylinopeuksia, joista poliisi huomaa vain murto-osan.
Kyllä näin on, sanoi kuskit Esson baarissa.
TeeCee:
"Heidän prosessiaan ohjaa alitajuinen tarve löytää kysymyksiin omia tiedostamattomia motiiveita ja pinttyneitä mielipiteitä tyydyttäviä vastauksia."
2016:
Suomalaiset kaahaavat poliisilta piilossa
Oliko tuo joku yllätys? Ei minusta! Ei sen kummempi kuin käsitys siitä, että kameroiden kohdalla jarrutellaan, ettei jäädä kiinni samasta asiasta. Näin oli jopa LP:n aikana.
05.05.2017, 17:01 kommenttiisi: minusta sinä toistat apinana one liner-kommentteja, joista ei niin mitenkään välity käsitystä, että ymmärrätkö mistä kirjoitat, vai etkö ymmärrä.
Jälkimmäiseen kallistuu, koska kommentillasi teit taas väistöliikkeen. Essonbaarin länkytyksen tasolla siis menet, oli LP:ia olemassa tai ei. Usealla nimimerkillä vielä latelet typistettyjä yksinkertaisuuksia.
Tuota "piilossa ajamista" harrastat itsekin, en nyt muista millä nimimerkillä vaan... Ei muuta kuin rajoittimet cruisesta päälle, niin selviää minimisakoilla jos jää kiinni, niinhän sinä uhosit. 400 egee ei tunnu sinulla missään.
Kerrankin joku muu professori äänessä kuin Tervo!
http://www.hs.fi/paivanlehti/07052017/art-2000005200115.html
Kumppani minä en henkilökohtaisesti käy missään baarissa, sinullahan on sitä tietoa mitä sillä huokaillaan ja kirotaan.
Minun mielipide perustuu edelleen käytännön kokemuksiin laiminlyödystä nopeuden valvonnasta.
Hesarin tutkimukset yllättää minutkin miten vakava tilanne on.
2016:
Minun mielipide perustuu edelleen käytännön kokemuksiin laiminlyödystä nopeuden valvonnasta.
Sinun pitäisi nyt vain sitten pysyä kommenteissasi linjassa, johon pitäisi kuulua myös jonkinlainen seurattavuus, mistä milloinkin kerrot.
Välillä sinä heität sekaan tällaisia "viisauksia": Timo Tervo on oikeassa, Suomen onnettomuuksien todellisista syistä
Puhutteko mielestäsi samasta asiasta keskenänne, noin esimerkkinä?
Ja miksi sinä toisesta suupielestä päästelet uhoamisia tulevan sakkoalen hyväksikäyttämisestä, jos sinua huolestuttaa nopeudet?
Ja nyt alkaa tietoisuus leviämään että valvonta on olematonta ja se näkyy negatiivisena liikennekäyttäytymisessä.
Mitä niinku oikeasti tarkoitat tuolla negatiivisella liikennekäyttäytymisellä?
Mitä tulee essonbaarin pyöreän pöydän viisauksista, niin et ole varmaan ihan niin pönttö, ettet ymmärtäisi tuossa puhuttavan kuvainnollisesti. Muutenhan sinä et voisi tietää, että noissa pöydissä ammattiautoilijat tietävät paremmin kuin virkamies, ethän?
SO2001: ”Ensiksi kommentoin lyhyesti Helsingin Sanomien pääkirjoitusta, jossa irvailtiin ajatukselle, että autoilijalla voisi olla oikeampaa tietoa liikenteestä kuin mitä asiantuntijat julistavat.”
Irvailua on vaan totuttava ottaman vastaan jos ei viitsi selvittää itselleen edes sitä, että mitä aihetta koskevan tiedon oikeellisuutta pitäisi vertailla. Olet puhunut paljon tästä aiheesta, mutta et ole pystynyt toistaiseksi antamaan yhtään esimerkkiä, jossa autoilijan tiedot olisivat osoittautuneet oikeiksi ja tieteellinen tieto vääräksi. Meillä on vielä puhumatta selväksi että mistä puhutaan, toistelet vain havaintojasi jotain tietystä tilanteesta tai tapauksesta, vaikka itsekin puhuit liikenteestä. Liikenne on minulle se prosessi, jossa yhteiskunnan liikennesuorite tapahtuu. Sinulle se näyttää olevan joku tieosuus, jolla sinua vastaan ei eräällä reissulla tullut mitään mihin olisit voinut törmätä.
Kyllä se on sinun tehtävä Kumppani kertoa missä Timo Tervo on mielestäsi lausunnoissaan väärässä?
Ja mikä seuraamus pitää kuulua kommentteihini?
Erittäin tyypillistä 2016-kirjoittelua tuossa edellä taas.
2016:
Kyllä se on sinun tehtävä Kumppani kertoa missä Timo Tervo on mielestäsi lausunnoissaan väärässä?
Oletetaan, että minä en tiedä mitä Tervo kertoo. Minä olen tässä nyt lukenut sinun kirjoituksiasi: Sinä vetoat Tervoon, en minä.
Sitten voitkin palata (vaikka tämän) sivun alkuun, lukea uudestaan ja palata asiaan.
Ei minulla ole tarvetta palata alkuun, olen saanut riittävästi tukea Hesarin kirjoituksesta saamiini omiin kokemuksiin liikenteen valvonnasta.
2016:
olen saanut riittävästi tukea Hesarin kirjoituksesta saamiini omiin kokemuksiin liikenteen valvonnasta.
Hesarista, Tervolta (joka nyt jotenkin tipahti jutuistasi kuitenkin) jne. Milloin mihinkin viitaten nyt milloinkin esität "saaneesi vahvistusta". Kyllähän se pyrkii kuulostamaan vakuuttavalta...
Tukevatko viikonlopun Hesarin ja Tervon jutut toisiaan mielestäsi?
Tukevat
Turha jatkokysymys tod.näk. mutta kerrotkos miten?
(tässä se HS-juttu ed. sivulta: http://www.hs.fi/paivanlehti/07052017/art-2000005200115.html)
Tässä vähän lisää asiantuntijalausuntoa:
http://www.is.fi/autot/art-2000005198065.html
http://www.is.fi/autot/art-2000005201595.html
Kumppani, tutustu ensin Tervon kirjoituksiin pönttöjen lisäämisestä ja kannanotto liikenneonnettomuuksiin. Katsotaan sitten miten se eroaa HS tekstiin.
Tässä nyt ei ole pointtina onnettomuudet vaan minun kannanotto käytännössä olemattomaan manuaaliseen nopeudenvalvontaan.
HS: "Suomen maanteillä siis mitattiin päivittäin yli kaksituhatta rajua ylinopeutta. Mittaushavaintoja käytiin läpi 2,3 miljardia."
HS: "Näistä hurjasteluista poliisin tietoon tulee vain pieni osa."
Sinä väität täällä, että sinun "kokemuksiasi" ja mielipidettäsi tukevat niin viikonlopun HS:n jutut kuin Tervon lausunnot ja mitkälie.
Kerro nyt, millä tavalla! Älä yritä nyt väistellä näin simppeliä juttua!`
Mitä tarkoitat tällä: Tässä nyt ei ole pointtina onnettomuudet vaan minun kannanotto käytännössä olemattomaan manuaaliseen nopeudenvalvontaan.
Mutta tämän verran voin kommentoida: Jos HS:n mukaan näistä hurjasteluista poliisin tietoon tulee vain pieni osa, niin verrataanko lukuja vaikkapa "ennen" LP:n lakkauttamista tms.
Se jää auki, mutta tokkopa ne hurjastelijat on kovalla prosentilla koskaan jääneet kiinni. Mitäs olet siis mieltä, onko nuo luvut paljo vai vähä ja mihin suhteutetaan? Kuinka kauan moista mittaustekniikka on hyödynnetty, että ne vaikkapa sinun havaintoja "tukisivat"?
Vastaus on jo tässä 01.05.2017, 09:16
Kuinka kiinnijäämisen riski kasvaa?
Olisi kyllä syytä lisätä manuaalista valvontaa.
Eilenkin 30.4 ajoivat reiluja ylinopeuksia Länsiväylällä ja kehä kolmosella eikä minkäänlaista valvontaa.
Sama moottoritiellä Lahti-Helsinki välillä on liikkuvan lopettamisen jälkeen vuosi vuodelta ohi ajavien määrät lisääntyneet kun itse ajaa vakiolla sallittua nopeutta.
ps. Kumppani, mikä tässä minun asiallisessa havainnossa ottaa ohimoon? Keskity kokonaisuuteen, äläkä kaiva tikulla tummennuksia.
SO2001: ” Minun mielestäni on hyväksyttävää ja oikeutettua, että tavallinen autoilija haluaa keskustella nopeusrajoituksien sopivuudesta ja tarkoituksenmukaisuudesta Näyttää kuitenkin siltä, että nopeusrajoitukset ovat Suomessa samanlainen pyhä asia, millainen uskonto oli joskus pimeällä keskiajalla. Ainoastaan asiantuntijoilla on oikeus lausua mielipiteitä tällaisista asioista.”
Keskustelunhalu on oikeutettua ja ymmärrettävää ja myös erittäin suotavaa, mutta sekin vaarii joitakin taitoja ja tietoja. Pitäisi esimerkiksi tietää mistä aiheesta puhutaan. Tuo HS:n artikkelissa irvitty kuski näyttää luulevan että kyse on hänestä, mutta oikeastihan nopeusrajoitusten sopivuutta ja tarkoituksenmukaisuutta harkitaan LIIKENTEEN kannalta.
Pitäisi myös tietää keskustelun vaatimia faktoja. HS:n toimitukseen yhteydessä ollut kuski
sanoi osaavansa itse sovittaa nopeutensa olosuhteiden mukaiseksi, eikä hän ollut joutunut vaaratilanteisiin. Tuosta päätellen hän ei ole tietoinen edes siitä, että ajonopeuksien haitallisimmat vaikutukset syntyvät vasta onnettomuudessa. Sen vuoksi tuhannet ilman onnettomuutta ylinopeudella ajetut kilometrit eivät pätevöitä puhumaan nopeuden vaikutuksista.
Jos aikoo keskustella ajonopeuksiin liittyvistä ongelmista omien kokemusten perusteella, pitää hankkia omakohtaista tietoa oman ajonopeuden vaikutuksista liikenneonnettomuuksien seurauksiin. Niitä saa vain kokemalla satoja liikennekuolemia ja vakavia loukkaantumisia. Tapauksista pitäisi saada faktat talteen, tilastoida muuttujat, ja lopuksi perata muiden muuttujien seasta esiin tutkittavan asian vaikutus. Tämä on kommenttien perusteella monille elävillekin ylivoimainen asia edes käsitettäväksi, saati sitten itse tehtäväksi, eikä tehtävä ainakaan helpotu siitä että se pitäisi tehdä oman kuolemansa jälkeen.
SO2001: Ainoastaan asiantuntijoilla on oikeus lausua mielipiteitä tällaisista asioista. Jos tavallinen ihminen yrittää tuoda esille mielipiteensä, hänet julistetaan kerettiläiseksi tai hänen mielipiteitään ja kuviteltua ajatusmaailmaansa pilkataan kuten toimittaja tekee lehdessä.”
Kaikilla on oikeus lausua mielipiteitä, saathan sinäkin puhua ihan mitä sattuu. pointti on siinä, että kuinka lähelle todellisia tapahtumia puheet osuvat, ja asiantuntijoilla ne osuvat keskimäärin lähemmäs kuin asiaa tuntemattomilla. Katkeruus, tietämättömyys ja ymmärtämättömyys eivät johda lähelle totuutta yhtä suurella todennäköisyydellä kuin avoin mieli, paras saatavissa oleva tieto ja kokonaisuuksien ymmärtäminen.
Muista nyt että sinä olet täällä päästämässä höyryjä turhautuneisuudesta jonka olet kertonut johtuvan ihan muista asioista kuin liikenteestä. Se värittää mielipiteitäsi ja vaikeuttaa kokonaisuuksien hahmottamista. Tuo HS:n kirjoituksessa mainittu mielipide ansaitsee tulla pilkatuksi sen sisältämien ajatusvirheiden vuoksi, mutta koska se on hyvin lähellä sinun omia mielipiteitäsi, ja koska kritiikki omia mielipiteitä kohtaan ei ole vahvinta aluettasi, et hyväksy HS:n tekstiä. Et ole huomannut tuota samaa ajatusvirhettä omissa kommenteissasi vaikka sinulle on puhuttu siitä monta kertaa, joten miksi kokisit ahaa-elämystä tälläkään kerralla.
2016
mikä tässä minun asiallisessa havainnossa ottaa ohimoon? Keskity kokonaisuuteen, äläkä kaiva tikulla tummennuksia
Minusta ohje olisi parempi sinulle itse asiassa. Luepas tuosta edeltä TeeCeen viimeistä edeltävä kommentti (SO2001:lle) ensi alkuun - pari viimeistä kappaletta riittää itse asiassa.
Silloin ei jäisi niin paljon poimittavaakaan - ehkä...
Eilenkin (pvm) ajoivat reiluja ylinopeuksia Länsiväylällä ja kehä kolmosella eikä minkäänlaista valvontaa. Sama moottoritiellä Lahti-Helsinki välillä on liikkuvan lopettamisen jälkeen vuosi vuodelta ohi ajavien määrät lisääntyneet kun itse ajaa vakiolla sallittua nopeutta.
Moista ei siis voinut tapahtua kun LP oli vielä olemassa? Minusta kyllä, koska silloinkaan niitä ei riittänyt joka niemennotkoon joka hetkeksi. Tuollaiset "havainnot" eivät siis kerro oikeasti yhtään mitään. Kaikilla riittää niitä kerrottavaksi, minullakin. Ja silti ne ovat mututuntumaa ja muistikuvissa on näennäishelppoa yhdistää asiat aikaan ennen/jälkeen LP:in.
Nyt on saatu sitten LAM-mittauksista statistiikkaa, mutta sinä et osaa kertoa ovatko professorit Heikki Summala ja Timo Tervo samaa mieltä - vaikka olit kuittaavinasi asian, tosin ilman argumenttejasi. Siksi se houkuttaa kysymään lisää sinulta, tai tarkistamaan, että milläs logiikalla sinä nyt kirjoittelet milloinkin. Sinusta kun sakkoalekin on ihan loistojuttu, mikä sotii tätä muuta "huolestumistasi" vastaan.
Ei silti, ei minua haittaa vaikka LP tulisikin takaisin. Tai ei haitannut vaikka LP oli tielläkin. Miten se esti sinua "entisessä elämässäsi" yrittämästä säästää viikon pois liikenteestä vuositasolla, pelkästään motareilla ylinopeutta ajaen.