@Herbert kirjoitti:
Sanoit, että kun aralle vähän ajaneelle käy tuollainen huono kokemus, varmasti se johtaa asian välttämiseen. Poikkeaako tuon toimintamalli jollain tavalla kokeneesta?
Tietenkään kokenut ei tahallaan aja itseään ongelmiin, mutta johtaako kokeneen itsevarmuus tms. luulot siihen, että noihin tilanteisiin joudutaan? Vai mitä alunperin yritit sanoa?
Tilanteeseen joutuminen tarkoittaa tässä sitä, että tilanne muuttuu erilaiseksi, mitä se on ohituspäätöstä/suunnitelmaa tehtäessä ollut. Ei itsevarmuus tilannetta ratkaise.
Itsevarmuus voi altistaa joutumiselle tilanteeseen. Vanha viisaus tilanteeseen joutumisesta ja tilanteesta selviytymisestä pitää edelleen paikkaansa. Toki toiset selittävät, ettei mistään etukäteen voinut tietää, millaiseksi tilanne muuttui. Oikeasti asia ei ihan noin yksinkertainen ole. Osaaminen ratkaisee todennäköisyyden.
Kokemus auttaa, että uuteen tilanteeseen on ratkaisu mietitittynä etukäteen, ja sitä on jo 'harjoiteltu' aiemmin, jolloin toimintakyky säilyy. Minulle edellä kuvattu 'yllätys' osuus kohdalle 4..5 kertaa vuodessa, viimeksi näin kävi elokuussa. Yllättäviä tlanteita on paljon muitakin, joista on selvittävä, jos haluaa onnettomuuden välttää.
Kuulostaa paljolta, että joka toinen tai kolmas kuukausi ohitustilanteissa syntyy tuon tyyppistä ohjelmaa. Itse kuitenkin ajan reilut 40 tkm vuodessa. Mutta ohitustarve onkin murto-osa sinun ajotapaasi verrattuna.
Ei minun tarvitse säästää sähköä ajamalla kulutuksen optimoivalla kulutuksella, miksi minun pitäisi?
Tässä siis keskusteltiin edellisellä sivulla matkasta Oulun ja Helsingin välillä.
Sinä ihan itse kirjoitit ennen tuota kommenttiasi, että latausaikoja ja -kertoja ei tarvitse miettiä nopeuseron kannalta Oulun reissulla
Keskimäärin nopeusero vaikuttaa kulutukseen kuitenkin, joten on sillä merkitystä. Lataus- tai tankkauskertoihin tuollaisella matkalla. WLTP on "labraunelma".
Kotonta on helposti mahdollista lähteä liikkeelle täydellä akulla, mutta kun lähden Oulusta kotiin päin en viitsi mennä ensin laturille ja sitten lähteä vasta.
Edelleenkin se on (sinun) valintakysymys. Toiset lataavat (tai tankkaavat) lähtöpisteen molemmissa päissä autonsa täyteen ennen lähtö noin(kin) pitkälle matkalle.
Suuremman nopeuden aiheuttama kulutuksen nousu ei ehdi noin lyhyellä matkalla kuluttaa niin paljoa, että se erityisesti näkyisi latausajassa.
Jaa, nyt tuo väli muuttui "lyhyeksi". No mikset ota evästä matkalle mukaan ja paahda alusta loppuun asti sitten, niin ei "kulu aikaa" taukopaikallakaan. Varsinkin jos ei lataustarvetta tulisi. Ja sehän riippuu tietysti kulutuksesta, johon ajonopeus vaikuttaa. Jos kerran matka-aika merkitsee?
Kun ajatellaan, että pitkien matkojen sähkö ei maksa minulle mitään, niin senkään takia ei ole tarpeen optimoida kulutusta. Maailman pelastuminen tietysti hidastuu, kun en pyri säästämään ajosähköä.
Niin, siitä ei ollut varsinaisesti kyse. Sinusta "aadeehoodeajaminen" pitää virkeänä ja matka joutuu. Täällä on väläytelty ajatusta, ettei kumpikaan ihan suoraviivaisesti pidä paikkansa. Ja edellisessä kommentissani vihjaisin, että vähemmän stressaavasti ajamalla ja rajoitusnopeudella ajaen tankkaus-/lataustarve minimoimalla lopputulos voi olla oikein hyvä.
@Herbert kirjoitti:
Vanha viisaus tilanteeseen joutumisesta ja tilanteesta selviytymisestä pitää edelleen paikkaansa.
Vanha kuvitelma tilanteeseen joutumisesta ja siitä selviytymisestä toisensa poissulkevina vaihtoehtoina ei ole koskaan pitänyt paikkaansa.
Toki toiset selittävät, ettei mistään etukäteen voinut tietää, millaiseksi tilanne muuttui. Oikeasti asia ei ihan noin yksinkertainen ole. Osaaminen ratkaisee todennäköisyyden.
Niin ratkaisee, mutta ongelma onkin siinä että vaikka asiantuntijapelissä voi vaikuttaa omiin todennäköisyyksiinsä merkittävästi, salettiin ei pääse silti kukaan. Kuten itsekin huomasit, myös parhaallekin ennakoijalle tapahtuu välillä virheitä.
Ja siksi yritys valita tilanteeseen joutumisen ja selviytymisen välillä on väärä valinta. Hyvän pitää hallita sekä joutumisen minimointi että harvoista tilanteista selviytyminen. Tällä en tietenkään tarkoita, että liikenteessä kannattaisi luoda tarkoituksella tilanteita niistä selviytymisen harjoittelemiseksi.
Tietenkään täydelliseen välttämiseen ei pääse. Ensisijaisena mallina suosittelen silti tilanteiden välttämistä. Jos kokenut kuljettaja toituvasti joutuu selviytymään tilanteista, kokemus ei näy siinä tapauksessa riskitason laskuna siinä määrin kuin pitäisi. Kokemus toimii ehkä jopa päinvastoin. Luottamus selviytyä tilanteista nakertaa tavoitetta välttää riskejä.
Tämän takia keskusteluissa on hankala puhua kokeneesta kuljettajasta. Ei ole selvää, mitä sillä halutaan sanoa.
"Mikkelissä Maaherrankadulla viime viikolla kerrostalon seinään ajanutta kuljettajaa epäillään rattijuopumuksesta, törkeästä liikenteen vaarantamisesta ja ajoneuvon luvattomasta haltuunotosta.
– Kysymyksessä oli ulkopaikkakuntalainen nuorehko mies, joka oli lähtenyt anastamallaan autolla ajamaan rallia ja kokeilemaan, mitä auto kulkee, kertoo tutkinnanjohtaja Timo Häkkinen Itä-Suomen poliisista.
Häkkisen mukaan kuljettaja oli testaillut reitin varrella käsijarrukäännöksiä, sillä seurauksella, että auto lähti niin sanotusti lapasesta ja päätyi kerrostalon seinään.
Onnettomuus tapahtui viime viikolla torstain ja perjantain välisenä yönä noin kello yksi.
Henkilöauto romuttui tilanteessa ajokelvottomaksi. Myös kerrostalon alimman kerroksen parveke sai tilanteessa vaurioita.
Henkilöauton kuljettaja pääsi onnettomuuden jälkeen itse ulos autosta. Hänet vietiin sairaalaan jatkotutkimuksia varten.
Kuljettajan lisäksi autossa ei ollut muita."
Ehdotan ettei kännissä sää ajaa
Selville kuskeille nykysäännöt ja nopeudet OK.
Keskikaiteet eivät estä ajoneuvojen ajautumista tieltä ulos tai päin puita, mikä on yleistä nuorten BMW-kuljettajien keskuudessa.
Ei minun tarvitse säästää sähköä ajamalla kulutuksen optimoivalla kulutuksella, miksi minun pitäisi?
Tässä siis keskusteltiin edellisellä sivulla matkasta Oulun ja Helsingin välillä.
Sinä ihan itse kirjoitit ennen tuota kommenttiasi, että latausaikoja ja -kertoja ei tarvitse miettiä nopeuseron kannalta Oulun reissulla
Keskimäärin nopeusero vaikuttaa kulutukseen kuitenkin, joten on sillä merkitystä. Lataus- tai tankkauskertoihin tuollaisella matkalla. WLTP on "labraunelma".
Kotonta on helposti mahdollista lähteä liikkeelle täydellä akulla, mutta kun lähden Oulusta kotiin päin en viitsi mennä ensin laturille ja sitten lähteä vasta.
Edelleenkin se on (sinun) valintakysymys. Toiset lataavat (tai tankkaavat) lähtöpisteen molemmissa päissä autonsa täyteen ennen lähtö noin(kin) pitkälle matkalle.
Suuremman nopeuden aiheuttama kulutuksen nousu ei ehdi noin lyhyellä matkalla kuluttaa niin paljoa, että se erityisesti näkyisi latausajassa.
Jaa, nyt tuo väli muuttui "lyhyeksi". No mikset ota evästä matkalle mukaan ja paahda alusta loppuun asti sitten, niin ei "kulu aikaa" taukopaikallakaan. Varsinkin jos ei lataustarvetta tulisi. Ja sehän riippuu tietysti kulutuksesta, johon ajonopeus vaikuttaa. Jos kerran matka-aika merkitsee?
Kun ajatellaan, että pitkien matkojen sähkö ei maksa minulle mitään, niin senkään takia ei ole tarpeen optimoida kulutusta. Maailman pelastuminen tietysti hidastuu, kun en pyri säästämään ajosähköä.
Niin, siitä ei ollut varsinaisesti kyse. Sinusta "aadeehoodeajaminen" pitää virkeänä ja matka joutuu. Täällä on väläytelty ajatusta, ettei kumpikaan ihan suoraviivaisesti pidä paikkansa. Ja edellisessä kommentissani vihjaisin, että vähemmän stressaavasti ajamalla ja rajoitusnopeudella ajaen tankkaus-/lataustarve minimoimalla lopputulos voi olla oikein hyvä.
Nopeusero ei Suomessa olevien Teslan latureiden välillä vaikuta pysähdysten määrään, jos nopeusero on alle 20km/h. Sähköa kuluu enemmän suuremmalla nopeudella, mutta latauspaikkoja on niin rajallisesti, että samoille tolpille pysähdytään. Kun keväässä ajoin pitkästi toista tonnia painava peräkärry perässä kylmallä ilmalla, piti pysähtyä Hartola-Äänekoski-Kärsämäki, kun muuten on pitänyt pysähtyä Äänekoski-Kärsämäki.
+20 nopeudella akkuun täytyy ladata vähän enemmän energiaa, mutta sen vaikutus laatausaikaan on minimaalinen, koska latauksen max teho on 250kW. Max tehoa ei mene kovin pitkää aikaa, mutta latauskäyrä on silti sellainen että yli 100kW tehoa menee pitkään.
Eli sinun ei tarvitse olla huolissasi, että joutuisin liian usein pysähtymään laturille tai että latausaika olisi liian pitkä, kun pyrin optimoimaan matka-ajan.
Kokemus auttaa, että uuteen tilanteeseen on ratkaisu mietitittynä etukäteen, ja sitä on jo 'harjoiteltu' aiemmin, jolloin toimintakyky säilyy. Minulle edellä kuvattu 'yllätys' osuus kohdalle 4..5 kertaa vuodessa, viimeksi näin kävi elokuussa. Yllättäviä tlanteita on paljon muitakin, joista on selvittävä, jos haluaa onnettomuuden välttää.
Kuulostaa paljolta, että joka toinen tai kolmas kuukausi ohitustilanteissa syntyy tuon tyyppistä ohjelmaa. Itse kuitenkin ajan reilut 40 tkm vuodessa. Mutta ohitustarve onkin murto-osa sinun ajotapaasi verrattuna.
Kyllä tuo minustakin on suht paljon, toki ohituksia tulee paljon mutta loppujen lopuksi aika harvoin ns. jonon ohtuksia. Usein miten muutaman auton jonon ohitan kerralla ja pidemmän jono kyseessä olen jään usein odottelemaan, sillä lähestyvä isompi risteys tai kaupunkin hajoittaa jonon itsestään. Mutta kuten sanoin auton merkki on merkittävä tekijä, herättää tunteita muuallakin kuin keskustelupalstalla. Asenne tulee esiin myös kaupunkiajossa viereiseltä kaistalta tila häviää aika usein, kun aikeensa paljastaa vilkulla. Vastaavassa määrin en ole törmännyt samaan ajessani volkkarilla, toyotalla tai minillä. AIka typerää että kaistanvaihto pitäisi tehdä ensin ja sitten vasta vilkku. Kai se vaan kuuluu odotosarvona, että tällä merkillä pitäisi ajaa siten kuin muita ei olisi edes liikkeellä
@Herbert kirjoitti:
Tietenkään täydelliseen välttämiseen ei pääse. Ensisijaisena mallina suosittelen silti tilanteiden välttämistä. Jos kokenut kuljettaja toituvasti joutuu selviytymään tilanteista, kokemus ei näy siinä tapauksessa riskitason laskuna siinä määrin kuin pitäisi. Kokemus toimii ehkä jopa päinvastoin. Luottamus selviytyä tilanteista nakertaa tavoitetta välttää riskejä.
Olemme tehneet samoista lähtökohdista eri päätelmän. Myönnämme kumpikin että riskitilanteita ei voi täysin välttää. Minulle se tarkoittaa, että ei ole ensisijaista ja toissijaista puolustusmekanismia tärkeysjärjestyksenä vaan kaksi eri puolustuslinjaa, joista kumman tahansa puuttuminen tekee vajaan kuljettajan.
Jatkuvasti tilanteisiin joutuvalla kuljettajalla jo ensimmäinen puolustuslinja vuotaa.
Kuten jo aiemmin sanoinkin (ja monesti!), jos ennakointi on yhtään kohdillaan, silloin erikoistilanteet ovat niin harvinaisia, että niiden kautta ei ehdi oppia harvinaisten hätätilanteiden käsittelyä. Liian syvälle tilanteeseen ajettuaan asiat tapahtuvat niin nopeasti että aikaa opiskeluun ei enää ole, joten hätätilannetoimet pitää olla valmiiksi harjoiteltuna silloin kun niitä tarvitaan.
Tämän takia keskusteluissa on hankala puhua kokeneesta kuljettajasta. Ei ole selvää, mitä sillä halutaan sanoa.
Kokemus tarkoittaakin useimmille ajettuja kilometrejä mitään uutta oppimatta samaa rutiinia toistaen. Siksi kokemus korreloi osaamisen kanssa varsin heikosti. Tarkoitan osaamisella tässä molempia välttämättömiä merkityksiä, siis sekä kykyä välttää tilanteita aktiivisesti että myös selvitä harvinaisista tilanteista joihin ajaa huomaamatta niin syvälle että aika ja tila alkaa käydä vähiin.
@Herbert kirjoitti:
Tietenkään täydelliseen välttämiseen ei pääse. Ensisijaisena mallina suosittelen silti tilanteiden välttämistä. Jos kokenut kuljettaja toituvasti joutuu selviytymään tilanteista, kokemus ei näy siinä tapauksessa riskitason laskuna siinä määrin kuin pitäisi. Kokemus toimii ehkä jopa päinvastoin. Luottamus selviytyä tilanteista nakertaa tavoitetta välttää riskejä.
Kuten jo aiemmin sanoinkin (ja monesti!), jos ennakointi on yhtään kohdillaan, silloin erikoistilanteet ovat niin harvinaisia, että niiden kautta ei ehdi oppia harvinaisten hätätilanteiden käsittelyä. Liian syvälle tilanteeseen ajettuaan asiat tapahtuvat niin nopeasti että aikaa opiskeluun ei enää ole, joten hätätilannetoimet pitää olla valmiiksi harjoiteltuna silloin kun niitä tarvitaan.
En halua harjoitella niitä todellisissa tilanteissakaan. En tiedä esim. epäonnistuneesta ohituksesta selviytymiseen muuta treeniä kuin mielukuvaharjoittelu. Tätä teen liikenteessä, kun analysoin omia havaintoja, virheitä ja ratkaisuja
@Herbert kirjoitti:
Tietenkään täydelliseen välttämiseen ei pääse. Ensisijaisena mallina suosittelen silti tilanteiden välttämistä. Jos kokenut kuljettaja toituvasti joutuu selviytymään tilanteista, kokemus ei näy siinä tapauksessa riskitason laskuna siinä määrin kuin pitäisi. Kokemus toimii ehkä jopa päinvastoin. Luottamus selviytyä tilanteista nakertaa tavoitetta välttää riskejä.
Kuten jo aiemmin sanoinkin (ja monesti!), jos ennakointi on yhtään kohdillaan, silloin erikoistilanteet ovat niin harvinaisia, että niiden kautta ei ehdi oppia harvinaisten hätätilanteiden käsittelyä. Liian syvälle tilanteeseen ajettuaan asiat tapahtuvat niin nopeasti että aikaa opiskeluun ei enää ole, joten hätätilannetoimet pitää olla valmiiksi harjoiteltuna silloin kun niitä tarvitaan.
En halua harjoitella niitä todellisissa tilanteissakaan. En tiedä esim. epäonnistuneesta ohituksesta selviytymiseen muuta treeniä kuin mielukuvaharjoittelu. Tätä teen liikenteessä, kun analysoin omia havaintoja, virheitä ja ratkaisuja
Sittenhän me olemme samaa mieltä jo kahdestakin asiasta!
Hyvä ennakoija ei saa riittävästi hätätilanneharjoitusta ajokilometrien myötä ja harjoittelu todellisessa tilanteessa on sopimatonta. Näin sen pitää ollakin.
En halua harjoitella niitä todellisissa tilanteissakaan. En tiedä esim. epäonnistuneesta ohituksesta selviytymiseen muuta treeniä kuin mielukuvaharjoittelu. Tätä teen liikenteessä, kun analysoin omia havaintoja, virheitä ja ratkaisuja
Hmm, kiinnitin huomiota sanavalintaa epäonnistunut ohitus? Osaatko avata, mitä tarkoitat epäonnistumisella. Esimerkkinä vaikka seuraavat asiat, joissa ennakkosuunnitelmaan on muutettava:
1: Ajan kadulla suoraan, kadun ylittävälle suojatielle eteeni ajaa pyöräilijä. Jarruttamalla vältän ajamasta fillaristin päälle, olenko epännistunut ja miten?
2. Jonoa ohittaessa havaitsen, että oikealla jonossa liikkuva auto kiihdyttää kiinni edessään olevaa väliä, johon olen suunnitellun keskeyttäväni ohituksen. Keskeytän ohituksen jarruttamalla ja siirryn kiihdyttäjän taakse, olenko epännistunut ja miten?
En halua harjoitella niitä todellisissa tilanteissakaan. En tiedä esim. epäonnistuneesta ohituksesta selviytymiseen muuta treeniä kuin mielukuvaharjoittelu. Tätä teen liikenteessä, kun analysoin omia havaintoja, virheitä ja ratkaisuja
Hmm, kiinnitin huomiota sanavalintaa epäonnistunut ohitus? Osaatko avata, mitä tarkoitat epäonnistumisella. Esimerkkinä vaikka seuraavat asiat, joissa ennakkosuunnitelmaan on muutettava:
1: Ajan kadulla suoraan, kadun ylittävälle suojatielle eteeni ajaa pyöräilijä. Jarruttamalla vältän ajamasta fillaristin päälle, olenko epännistunut ja miten?
2. Jonoa ohittaessa havaitsen, että oikealla jonossa liikkuva auto kiihdyttää kiinni edessään olevaa väliä, johon olen suunnitellun keskeyttäväni ohituksen. Keskeytän ohituksen jarruttamalla ja siirryn kiihdyttäjän taakse, olenko epännistunut ja miten?
Epäonnistuneesta ohituksesta oli juttua tässä viestiketjussa vähän aikaisemmin, kun paluu oikealle vaati "punkemista".
Et ole, korkeintaan pyöräilijä epäonnistui, jos oli väistämisvelvollinen. Ihan normaali tilanne on väistää muita tienkäyttäjiä.
Ohitus epäonnistui, mutta kiihdyttäjä onneksi järjesti ajoissa tilaa taakseen, huomasit tilanteen muuttumisen ajoissa ja ohitettavan takana ajanut ei kuronut väliä kiinni. Yhtä hyvä tuuri ei ollut tässä keskustelussa aikaisemmin, kun ohittaja oli ehtinyt pidemmälle ja vasta silloin totesi jonon liian tiiviiksi paluuta ajatellen. Ei siis varmistunut laillisen ohituksen edellytyksistä.
Jos vastaus ei kelpaa, otetaan helpompi esimerkki. Ajat kurviin ja auto lähtee luistoon. Oikaiset luiston ja jatkat matkaa. Virhe tapahtui, kun tarkoitus ei ollut ylittää renkaiden pitoa, mutta kuskin taidot/tuuri riittivät paikkaamaan virheen.
@Lukija68121 kirjoitti:
Tähän mennessä seitsemään viimeisen 24 tunnin aikana.
Joten liikenteessä on todellakin ollut tilanteita.
Seitsemän vakavaa muistutusta siitä että harjoittelu on myöhäistä kun tilanne on päällä. Hätätilanteessa ei ehdi enää oppia mitään uutta. Vain useilla toistoilla automatisoidut toiminnot ovat käytettävissä. Olisi hyvä, jos siinä työkalupakissa olisi jotain muutakin kuin hartialukko.
Keli on jossain muualla päin ilmeisesti varsin vaikea, vaikka täällä Pohjanmaalla pahin meni jo eilen? Meillä on ihan normaali talvikeli. Ei poikkeuksellisen vaikea eikä myöskään kovan pakkasen helppo kuivan polannejään tilanne, vaan muutama aste pakkasta ja hieman lunta.
@Lukija68121 kirjoitti:
Tähän mennessä seitsemään viimeisen 24 tunnin aikana.
Joten liikenteessä on todellakin ollut tilanteita.
Seitsemän vakavaa muistutusta siitä että harjoittelu on myöhäistä kun tilanne on päällä. Hätätilanteessa ei ehdi enää oppia mitään uutta. Vain useilla toistoilla automatisoidut toiminnot ovat käytettävissä. Olisi hyvä, jos siinä työkalupakissa olisi jotain muutakin kuin hartialukko.
Keli on jossain muualla päin ilmeisesti varsin vaikea, vaikka täällä Pohjanmaalla pahin meni jo eilen? Meillä on ihan normaali talvikeli. Ei poikkeuksellisen vaikea eikä myöskään kovan pakkasen helppo kuivan polannejään tilanne, vaan muutama aste pakkasta ja hieman lunta.
--740 GLE
Tulipahan tuossa juuri ajettua yhden tämänpäiväisen kuolinpaikan ohi. Keli oli normaali talvikeli, vähän liukasta ja vähän lumisadetta. Ei mitään pääkallokeliä tai kaiken näkyvyyden estävää lumimuuria edessä.
@Lukija68121 kirjoitti:
Tähän mennessä seitsemään viimeisen 24 tunnin aikana.
Joten liikenteessä on todellakin ollut tilanteita.
Seitsemän vakavaa muistutusta siitä että harjoittelu on myöhäistä kun tilanne on päällä. Hätätilanteessa ei ehdi enää oppia mitään uutta. Vain useilla toistoilla automatisoidut toiminnot ovat käytettävissä. Olisi hyvä, jos siinä työkalupakissa olisi jotain muutakin kuin hartialukko.
Seitsemän vakavaa muistutusta siitä, millainen todennäköisyys on selviytyä vaikeasta tilanteesta. Pitää muistaa, mikä ero on käsittelyharjoituksessa ja aidossa tilanteessa, joka on syntynyt esim. liian suuren tilannenopeuden seurauksena.
Keli on jossain muualla päin ilmeisesti varsin vaikea, vaikka täällä Pohjanmaalla pahin meni jo eilen? Meillä on ihan normaali talvikeli. Ei poikkeuksellisen vaikea eikä myöskään kovan pakkasen helppo kuivan polannejään tilanne, vaan muutama aste pakkasta ja hieman lunta.
Täällä etelässä tänään perjantaina normaali talvikeli.
@Lukija68121 kirjoitti:
Tähän mennessä seitsemään viimeisen 24 tunnin aikana.
Joten liikenteessä on todellakin ollut tilanteita.
Seitsemän vakavaa muistutusta siitä että harjoittelu on myöhäistä kun tilanne on päällä. Hätätilanteessa ei ehdi enää oppia mitään uutta. Vain useilla toistoilla automatisoidut toiminnot ovat käytettävissä. Olisi hyvä, jos siinä työkalupakissa olisi jotain muutakin kuin hartialukko.
Seitsemän vakavaa muistutusta siitä, millainen todennäköisyys on selviytyä vaikeasta tilanteesta. Pitää muistaa, mikä ero on käsittelyharjoituksessa ja aidossa tilanteessa, joka on syntynyt esim. liian suuren tilannenopeuden seurauksena.
Keli on jossain muualla päin ilmeisesti varsin vaikea, vaikka täällä Pohjanmaalla pahin meni jo eilen? Meillä on ihan normaali talvikeli. Ei poikkeuksellisen vaikea eikä myöskään kovan pakkasen helppo kuivan polannejään tilanne, vaan muutama aste pakkasta ja hieman lunta.
Täällä etelässä tänään perjantaina normaali talvikeli.
Normaali talvikeli ..edelleen näkee yllättävän paljon esim. lumenputsauksen tarkoittavan pelkkiä tuulilasinpyyhkijöiden käyttöä
Tää on tietysti helppo mennä toiselle kertomaan ..
Vain omalta osalta voit vaikuttaa.
Ikuisuus ongelma.
Seitsemän vakavaa muistutusta siitä, millainen todennäköisyys on selviytyä vaikeasta tilanteesta. Pitää muistaa, mikä ero on käsittelyharjoituksessa ja aidossa tilanteessa, joka on syntynyt esim. liian suuren tilannenopeuden seurauksena.
Koska vahingossa syntyneestä tilanteesta selviytymisen todennäköisyys laskee liiaksi, parempi hyötysuhde saavutetaan välttämällä noita tilanteita. Kun välttäminen perustuu riskien tunnistamiseen ja realistiseen käsitykseen omista kyvyistä, ajamisen ei tarvitse tuntua tylsältä köröttelyltä. Ratkaisut automaattisesti tukee järkevää ajotapaa.
Itse tein arviointivirheen eilen motarilla. Sain kiinni kaksi rekkaa, joiden nopeus oli n. 70 km/h. Lähdin ohitukseen, vaikka vasemmalla kaistalla oli sohjoista lunta. Toisen rekan kohdalla nopeutta oli jo 90 ja eteneminen ei kovin vakaata. Jostain syystä ensimmäinen rekka oli kelannut vauhtia loivan mäen loppuosassa ja takimmainen rekka jäi jälkeen. Jos olisin ollut hereillä, olisin jäänyt etummaisen perään. 80 olisi riittänyt hyvin sillä matkalla, olihan rajoituskin 80.
@Lukija68121 kirjoitti:
Tähän mennessä seitsemään viimeisen 24 tunnin aikana.
Joten liikenteessä on todellakin ollut tilanteita.
Seitsemän vakavaa muistutusta siitä että harjoittelu on myöhäistä kun tilanne on päällä. Hätätilanteessa ei ehdi enää oppia mitään uutta. Vain useilla toistoilla automatisoidut toiminnot ovat käytettävissä. Olisi hyvä, jos siinä työkalupakissa olisi jotain muutakin kuin hartialukko.
Keli on jossain muualla päin ilmeisesti varsin vaikea, vaikka täällä Pohjanmaalla pahin meni jo eilen? Meillä on ihan normaali talvikeli. Ei poikkeuksellisen vaikea eikä myöskään kovan pakkasen helppo kuivan polannejään tilanne, vaan muutama aste pakkasta ja hieman lunta.
--740 GLE
Ajoin ke-to välisenä aikana vajaa 900km maantieajoa. Täytyy kyllä hieman ihmetellä teiden kunnossapitoa. Varsinkin keskiviikkona kunnossapito oli tasoa - ei tehdä mitään. Aikaisin aamulla (~4-6) vielä jotekin ymmärrän, mutta illalla (19..23) tilanne olis sama, tien reunaa seuraamalla pystyi päättelemään, että aura-autoa ei ole ainakaan auraustarkoistuskessa tiellä ajettu...koko päivänä. Vähän ennen kuin pääsin kotiin niin ensimmäiset aura-autot näin töissä, tosin nekin tulivat vastaa mutta hyvä edes niin. Seuraaavana päivän tiet olivat jo osin (huonosti) aurattuja, sillä tien puhdistamien tuntui perustuvan enemmän sulatukseen suolan voimalla. Tai sitten vain lumi oli liikeeteen vaikutuksesta tampautunut selaiseksi, että sitä ei ole saanut aurattua nykykalustoslla kovin hyvin.
Keskiviikkoan jotkin pätkät olivat aika aavemaisia. ei muuta liikenttä mutta autoja, pari rekkaa sielä täällä pöpelikössä. Ihan en ymmärrä miten levällä ja suoralla tiellä auton saa jäljsitä päätellen lähes suorassa kulmassa ulos.
Ja erikoiskiitokset Volvokusille, joka ajoit ke-iltana kohti itää Porvoon moottoritiellä, noin 50km/h vauhtia. Olisko ollut aiheellista katsoa peiliin ja todeta, että takana on jonnin verran jonoa ja ajaa josain liittymsätä hetkeksi edestä pois? Vasemmalla kaistalla oli tuossa vaiheesa niin paljon lunta että sinne ei henkilöautolla ollut asiaa, toki rekka meni jonosta ja ko. tulpasta ohi. Edellisellä autolla (X5) olisin seurannut rekkaa, mutta nyt perinteisellä autolla varmasti etupuskuri oli repeytynyt irti jos rekan imuun olisi yrittänyt. No osin oma moka, olisi pitänyt vaan aiemmin poistua moottoritieltä rinnakkaistielle. Sen jälkeen matka alkoi taas taittumaan jotekin järjeellisellä vauhdilla, vaikka selvästi alle rajoituksen.
Eilinen aiheutti juttua mediassa.
Esim. iltapaskalehti oli uutisoinut aiheesta ja tehnyt pylvägraafin:
Synkimmät päivät tieliikenteessä 2000-luvulla
5.10.2001
12.7.2001
11.2.2003
19.3.2004 (Konginkangas)
21.1.2005
14.12.2014
Luulen, että 2024 ajetaan paljon turvallisimmilla autoilla, paremmilla renkailla ja tietoisemmin tiesääolosuhteista, kiitos jokaisella mukana kulkevan medialaitteen ansioista.
Silti sattuu.
@Lukija68121 kirjoitti:
Tähän mennessä seitsemään viimeisen 24 tunnin aikana.
Joten liikenteessä on todellakin ollut tilanteita.
Seitsemän vakavaa muistutusta siitä että harjoittelu on myöhäistä kun tilanne on päällä. Hätätilanteessa ei ehdi enää oppia mitään uutta. Vain useilla toistoilla automatisoidut toiminnot ovat käytettävissä. Olisi hyvä, jos siinä työkalupakissa olisi jotain muutakin kuin hartialukko.
Seitsemän vakavaa muistutusta siitä, millainen todennäköisyys on selviytyä vaikeasta tilanteesta. Pitää muistaa, mikä ero on käsittelyharjoituksessa ja aidossa tilanteessa, joka on syntynyt esim. liian suuren tilannenopeuden seurauksena.
Keli on jossain muualla päin ilmeisesti varsin vaikea, vaikka täällä Pohjanmaalla pahin meni jo eilen? Meillä on ihan normaali talvikeli. Ei poikkeuksellisen vaikea eikä myöskään kovan pakkasen helppo kuivan polannejään tilanne, vaan muutama aste pakkasta ja hieman lunta.
Täällä etelässä tänään perjantaina normaali talvikeli.
Eteläisessä Satakunnassa torstai-perjantai ajanjaksoa en voi luonnehtia normaaliksi talvikeliksi. Lunta tuli melkoisia määriä. Mm. VT-12 Raumalta todella pitkillä aikaväleillä aura-autot liikkeellä. Ja se polku on sentään yhden vilkkaimman konttisataman pääväylä. Onnettomuuksia sattui mutta hengenlähdöiltä vältyttiin.
@Lukija68121 kirjoitti:
Luulen, että 2024 ajetaan paljon turvallisimmilla autoilla, paremmilla renkailla ja tietoisemmin tiesääolosuhteista, kiitos jokaisella mukana kulkevan medialaitteen ansioista.
Silti sattuu.
Miksi näin?
Useimmat onnettomuudet johtuvat kuljettajan toiminnasta. Jos ei olosuhteita oteta huomioon kasvatetaan riskiä omalla valinnallaan - tosin ryhmäpaine, eli joskus takanatulevat vaikeuttavat järkevän tilannenopeuden valintaa.
Ei ole turvallista lähteä ohittamaan tai ajamaan nopeammin kuin mikä tuntuu turvalliselta. Parempi on päästä myöhässä perille, kuin yrittää olla nopea ja epäonnistua siinä - varsinkin kun oman suorituksensa lisäksi on osattava ottaa huomioon muutkin tienkäyttäjät ja heidän suoriutumisensa. Jos vastaantulija tulee luisussa väärällä kaistalla (kuten Konginkankaalla kävi) on oman vauhdin oltava paljon hitaampi kuin se minkä olettaa olevan turvallinen. Sama pätee hirvikolareissa, eli tyhjällä tiellä voi olettaa että ei tarvitse äkkijarruttaa tai väistää mitään.
Paremmat renkaat. Osalla on ihan uudet renkaat, toisilla kuluneet. Osalla on hyvälaatuiset tuotteet, osalla halvimmat mahdolliset. Nykyisin ABS-jarrut (lukkiutumattomat) on jo lähes kaikissa autoissa (pakollinen varuste vuodesta 2005), ja ESP (ajonvakautus) on ollut halvimmissakin autoissa pakollinen varuste 10 vuotta, eli marraskuusta 2014 alkaen.
@Lukija68121 kirjoitti:
Eilinen aiheutti juttua mediassa.
Esim. iltapaskalehti oli uutisoinut aiheesta ja tehnyt pylvägraafin:
Synkimmät päivät tieliikenteessä 2000-luvulla
5.10.2001
12.7.2001
11.2.2003
19.3.2004 (Konginkangas)
21.1.2005
14.12.2014
Luulen, että 2024 ajetaan paljon turvallisimmilla autoilla, paremmilla renkailla ja tietoisemmin tiesääolosuhteista, kiitos jokaisella mukana kulkevan medialaitteen ansioista.
Silti sattuu.
Miksi näin?
No ei ihmetytä ollenkaan. Kun keli on huono, turvallinen tilannenopeus on usein näissä oloissa alle tiekohtaisen rajoituksen, kuskintaidoista, ajoneuvon kunnosta/mallista tai tien kunnossapidostosta johtuen. Monia kokematon ajaa 'turvallista lätkävauhtia', vaikka ei pitäisi.
Ke-to näin autoja pöpelikössä, tuo laivasto ei ollut uusinta mallistoa. En tunne autoja laajasti ja osaa sanoa, missä on mitäkin avustinta, vanhemmissa niitä on yleensä vähemmän, ja rengastuskin voi olla vähän heikompaa tasoa. Esim meilläkin kakkosautossa on autonikäset talvirenkaat. Pintaa on vielä, mutta jääpito on hävinnyt. Täytyy mennä kaupoille.
Kyseessä ei ollut normaali talvikeli, koska tiet oli auraamaatta hyvin pitkään. TIeto huonosta kelistä ei tarkoita vielä mitään, jos kuski ei tiedä/ymmärrä mitä tiedolla pitäsi tehdä. Huono kunnossapito laskee rajanopeutta merkittävästi. Loskaliirto alkaa hyvälläkin renkaalla alhaisesta nopeudesta. Siinä ei ajonhallintan,järjestelmåt auta yhtää jos/kun olla reippaasti rajan väärällä puolella. Toisin kuin vesiliirrossa loskaliiirossa on vielä se ikävä piirre, että loskamäärätn vaihtelu tiellä vaikuttaa auton liikeeseen samalla tavoin kuin auton kaarejarrutusjärjestelmät. Sama tapahtuu toki myös lumella, jos sitä on riittävästi. Auton suunta voi muuttua hyvikin rajusti.
Noin kuukasi sitten vanhin poikani sai ajokortin opetusluvalla. Opetusohjelmaan kuului pakollinen riskien tunnistamisesn kurssi. Simulaattorissa liukkaan kelinajoa ja yksi ajotunti pimeällä, normi setti. No sitten tuli ensi lumi. Tostesin, että (jää)radalle ei päästä, mutta mennään läheisen oppilaitoksen tyhjälle parkkipaikalla hierman tutustumaan liukaaseen keliin, kun en ollut pojan osaamista varma. Itse en liúkasta keliä pystynyt opettamaan kun harjoittelimme kesäoloissa. Kysyin alkuun, että mitä kurssilla kerrottiin. Vastusta oli että pitää ajaa hitaasti, jos on liukasta. Kysyin, mitä tiedät ajaessa, milloin tien on liukas - ei järkevää vastausta (on pakkasta yms). Seuraavaksi kysyin, mitä teet jos auto joutuu luistoon - ei vastausta/kokemusta. Eli näistä lähtökohdista nuori juuri kortin saanut lähtee ensimäiseen talveensa - kokemusta nolla, osaamista nolla.
No me harjoiteltiin sitten perusasioita, miltä tuntuu kun tie on liukas, miten auto säilyy hallnnassa ja mitä auto tekee kuskin puolesta hallinnan säilyttämiseksi. Sitten otettiin luistonhallintaa sallivammaksi ja hallinta vaikeutui heti kertaluokalla, mutta harjoitelulla ajo alkoi sujua tyydyttävästi. Ainoa huonoa juttu tässä on, että nopeus laajasta parkkipaistaa huolimatta oli alhainen (<50km/h). Tämä on jo ääretön kertaa enemmän toki mitä taidot olivat alkutilanteessa, mutta eihän tuo paljoa ole absoluuttisesti. Ainoa jota harjoiteltiin reipaammalla vauhdilla muutamalla tyhjällä tienpätkällä, oli jarrustus. Aluksi tietysti pelästyttiin 'ruksutusta', menikö joku rikki? No nyt kaveri tietää että jarrua poljetaan aina kunnolla ja annetaan auton hoitaa jarrupaineen säätely niin suoraan ajettaessa kuin kaarteessakin. Varmintapa selvitä, kun auto on luistossa.
Kun vauhtia on enemmän, kuten sitä maantiellä on, tapahtumat ovat paljon nopeampia, väärillä ohjausliikeillä pito katoaa ja liian kova vauhti vie ongelmiin joista ei voi edes selvitä. Totesin, että kun autokerhomme talvi(jää)ratapäivät ovat taas ensi talvena, niin mennään ehdottomasti mukaan ja ajettaan sitten koko päivä, jotta rutiinia alkaa tulemaan. Lisäksi auton hallinnan voi turvallisesti menettää noissa oloissa, tarkoituksena on myös 'herättää', että rajan väärällä puolella ei ole sellaisia takaivoimia, jolla pystään tiellä, nopeus on ratkaiseva tekijä.
Olin pienessä liikennetilanteessa josta selvittiin säikähdyksellä. Olin tulossa sivutieltä isolle tielle (80kmh rajoitus), aikomuksenani kääntyä oikealle. Minulle oli kärkikolmio. Vilkaisin tienhaaraa lähestyttäessä, että oikealta lähestyi auto, mutta se oli (tietenkin) vastaantulevien kaistalla. Vasemmalta ei tullut ketään, joten laitoin vilkun päälle ja aloin kääntymään oikealle. Tässä vaiheessa vaimo huusi että "varo!", ja huomasin että toinen auto oli lähtenyt ohittamaan sitä oikealta tulevaa autoa. Ehdin pysähtymään ajoissa mutta menivät aika läheltä keulan edestä. Autot, ohitettava ja ohittaja, olivat rinnakkain juuri siinä tienhaaran kohdalla. Heillä ei ollut sulkuviivaa. Jos en olisi pysähtynyt vaan jatkanut tielle kääntymistä, olisiko onnettomuus ollut minun syytäni? Minulla oli kolmio, toisaalta ohittajien täytyy varmistua että tie on ohitukselle vapaa.
@Lukija68121 kirjoitti:
Eilinen aiheutti juttua mediassa.
Esim. iltapaskalehti oli uutisoinut aiheesta ja tehnyt pylvägraafin:
Synkimmät päivät tieliikenteessä 2000-luvulla
5.10.2001
12.7.2001
11.2.2003
19.3.2004 (Konginkangas)
21.1.2005
14.12.2014
Luulen, että 2024 ajetaan paljon turvallisimmilla autoilla, paremmilla renkailla ja tietoisemmin tiesääolosuhteista, kiitos jokaisella mukana kulkevan medialaitteen ansioista.
Silti sattuu.
Miksi näin?
2001 kuoli n. 450 ihmistä, 2014 n. 250 ja nykyään n. 200. Jotain on saatu aikaan, vaikka nollaan ei olekaan päästy. Sääntöjä noudattamalla ja omaa ajotaitoa kehittämällä riski, että itselle sattuu jotain vakavaa on nykykalustolla aika pieni.
@Lukija205969 kirjoitti:
Olin pienessä liikennetilanteessa josta selvittiin säikähdyksellä. Olin tulossa sivutieltä isolle tielle (80kmh rajoitus), aikomuksenani kääntyä oikealle. Minulle oli kärkikolmio. Vilkaisin tienhaaraa lähestyttäessä, että oikealta lähestyi auto, mutta se oli (tietenkin) vastaantulevien kaistalla. Vasemmalta ei tullut ketään, joten laitoin vilkun päälle ja aloin kääntymään oikealle. Tässä vaiheessa vaimo huusi että "varo!", ja huomasin että toinen auto oli lähtenyt ohittamaan sitä oikealta tulevaa autoa. Ehdin pysähtymään ajoissa mutta menivät aika läheltä keulan edestä. Autot, ohitettava ja ohittaja, olivat rinnakkain juuri siinä tienhaaran kohdalla. Heillä ei ollut sulkuviivaa. Jos en olisi pysähtynyt vaan jatkanut tielle kääntymistä, olisiko onnettomuus ollut minun syytäni? Minulla oli kolmio, toisaalta ohittajien täytyy varmistua että tie on ohitukselle vapaa.
En tiedä, miten syyllisyys tuossa jakautuisi. Itsekin kuulin joskus vastaavasta ja sen jälkeen olen pitänyt huolen siitä, että varmistan reitin olevan vapaa ennen kuin lähden liikkeelle. Tuon jälkeen (onneksi) koin saman tilanteen. Olin tulossa kotikadulta päätielle, jossa on 60 rajoitus, mutta johon tullaan 80 alueelta yleensä vähintään 70 km/h. Joku ei katsonut aiheelliseksi jäädä rajoitusta itseään paremmin noudattavan perään, vaan lähti ohitukseen juuri ennen risteystä. Aika hölmö tunne odottaa vuoroaan, kun päätiellä mennään kaksi rinnakkain.
@Lukija205969 kirjoitti:
Olin pienessä liikennetilanteessa josta selvittiin säikähdyksellä. Olin tulossa sivutieltä isolle tielle (80kmh rajoitus), aikomuksenani kääntyä oikealle. Minulle oli kärkikolmio. Vilkaisin tienhaaraa lähestyttäessä, että oikealta lähestyi auto, mutta se oli (tietenkin) vastaantulevien kaistalla. Vasemmalta ei tullut ketään, joten laitoin vilkun päälle ja aloin kääntymään oikealle. Tässä vaiheessa vaimo huusi että "varo!", ja huomasin että toinen auto oli lähtenyt ohittamaan sitä oikealta tulevaa autoa. Ehdin pysähtymään ajoissa mutta menivät aika läheltä keulan edestä. Autot, ohitettava ja ohittaja, olivat rinnakkain juuri siinä tienhaaran kohdalla. Heillä ei ollut sulkuviivaa. Jos en olisi pysähtynyt vaan jatkanut tielle kääntymistä, olisiko onnettomuus ollut minun syytäni? Minulla oli kolmio, toisaalta ohittajien täytyy varmistua että tie on ohitukselle vapaa.
En tiedä, miten syyllisyys tuossa jakautuisi. Itsekin kuulin joskus vastaavasta ja sen jälkeen olen pitänyt huolen siitä, että varmistan reitin olevan vapaa ennen kuin lähden liikkeelle. Tuon jälkeen (onneksi) koin saman tilanteen. Olin tulossa kotikadulta päätielle, jossa on 60 rajoitus, mutta johon tullaan 80 alueelta yleensä vähintään 70 km/h. Joku ei katsonut aiheelliseksi jäädä rajoitusta itseään paremmin noudattavan perään, vaan lähti ohitukseen juuri ennen risteystä. Aika hölmö tunne odottaa vuoroaan, kun päätiellä mennään kaksi rinnakkain.
No aika selvä tuo on, sivutieltä tulevan väistää pääntien liikenettä. 80..100km/h tie on yleensä tie joka on ns. etuajo-oikeutettu (merkki keltainen neliö valkoisilla reunoilla kärjellään) ja lisäksi näillä sivutieltä tulevilla on kärkikomio, joka velvoittaa myös väsitämään. Isommissa risteksissä on sulkuviivat estämässä ohitusta, jolloin tilanne on toinen, mutta sitten on pienempien/vähäpätöisten teiden risteyksiä, joiden kohdalla ohittaminen on sallittu.
Mulle on käynyt tämä 100km/h valtatiellä ohittajana. Auto kääntyi sivutieltä eteen sen kummemmin hiljentämättä. Huomasin, kyllä auton ja se näytti pysähtyvän, mutta se oli optinen harha, koska risteävä tie tuli heman vinossa isoon tiehen nähden.. TIlanne muuttui nopeasti yllättäväksi samaan malliin kuin hirvi ryntää pusikosta. Olin jo onneksi jo lähes ohi, joten lappu lattiaan ja nopeasti omalle kaistalle Ei tuohon kyllä paljoa väliä jäänyt. Kääntyvä kuski ei tehnyt elettäkään väistää tien reunaan. Kyllä isolle tiellä kolme hädässä rinnakkain mahtuisi. Toki ymmärrän että tilanne on erikoinen ja harvinainen, mutta silti olsi järkempää pysähtä ja katsoa ennenkuin ajaa tielle, vaikka stop-merkkiä ei olekaan.
Useammin käy niin, että että sivutieltä tuleva kääntyy eteen samaan suuntaan/kaistan yli katsomatta, onko isolla tiellä liikennettä. Usein tälläinen ajelija on paikallinen (hieman) ikäämpi mies, jolla kortti on lisäajalla. Aina kun huomaan sivutieltä lähstyvän ajoneuvon, automaattisesti nostan kaasujjalkaa siirtäen jalka ennakoivasti jarrupolkimelle valmiuteen. Tilanne ei ole harviainen lainkaan, että auto tulee sivusta pysähtymättä eteen. Tutkijalautakunna raporteista voi lukea, mitä tapahtuu kun ko. moovin tekee rekan eteen.
Tässä tapauksessa kolmion takaa tulija huomasi lähestyvät autot, jotka olivat omalla kaistallaan. Oliko ohittajan näkökulmasta tie esteetön ohitukseen, kun sivutieltä on pyrkimässä auto vapaalle kaistalle?
Jos oikeuteen päädytään, mikään ei ole enää selvää. Kaikki riippuu siitä, millainen näyttö tilanteesta on, miten osapuolet sen tuomarille esittävät ja millaisen käsityksen tuomari siitä saa. Lisäksi päätös on arvontaa, joka saattaa hovissa muuttua.
Itsevarmuus voi altistaa joutumiselle tilanteeseen. Vanha viisaus tilanteeseen joutumisesta ja tilanteesta selviytymisestä pitää edelleen paikkaansa. Toki toiset selittävät, ettei mistään etukäteen voinut tietää, millaiseksi tilanne muuttui. Oikeasti asia ei ihan noin yksinkertainen ole. Osaaminen ratkaisee todennäköisyyden.
Kuulostaa paljolta, että joka toinen tai kolmas kuukausi ohitustilanteissa syntyy tuon tyyppistä ohjelmaa. Itse kuitenkin ajan reilut 40 tkm vuodessa. Mutta ohitustarve onkin murto-osa sinun ajotapaasi verrattuna.
@HybridRules kirjoitti:
Tässä siis keskusteltiin edellisellä sivulla matkasta Oulun ja Helsingin välillä.
Sinä ihan itse kirjoitit ennen tuota kommenttiasi, että latausaikoja ja -kertoja ei tarvitse miettiä nopeuseron kannalta Oulun reissulla
Keskimäärin nopeusero vaikuttaa kulutukseen kuitenkin, joten on sillä merkitystä. Lataus- tai tankkauskertoihin tuollaisella matkalla. WLTP on "labraunelma".
Edelleenkin se on (sinun) valintakysymys. Toiset lataavat (tai tankkaavat) lähtöpisteen molemmissa päissä autonsa täyteen ennen lähtö noin(kin) pitkälle matkalle.
Jaa, nyt tuo väli muuttui "lyhyeksi". No mikset ota evästä matkalle mukaan ja paahda alusta loppuun asti sitten, niin ei "kulu aikaa" taukopaikallakaan. Varsinkin jos ei lataustarvetta tulisi. Ja sehän riippuu tietysti kulutuksesta, johon ajonopeus vaikuttaa. Jos kerran matka-aika merkitsee?
Niin, siitä ei ollut varsinaisesti kyse. Sinusta "aadeehoodeajaminen" pitää virkeänä ja matka joutuu. Täällä on väläytelty ajatusta, ettei kumpikaan ihan suoraviivaisesti pidä paikkansa. Ja edellisessä kommentissani vihjaisin, että vähemmän stressaavasti ajamalla ja rajoitusnopeudella ajaen tankkaus-/lataustarve minimoimalla lopputulos voi olla oikein hyvä.
Vanha kuvitelma tilanteeseen joutumisesta ja siitä selviytymisestä toisensa poissulkevina vaihtoehtoina ei ole koskaan pitänyt paikkaansa.
Niin ratkaisee, mutta ongelma onkin siinä että vaikka asiantuntijapelissä voi vaikuttaa omiin todennäköisyyksiinsä merkittävästi, salettiin ei pääse silti kukaan. Kuten itsekin huomasit, myös parhaallekin ennakoijalle tapahtuu välillä virheitä.
Ja siksi yritys valita tilanteeseen joutumisen ja selviytymisen välillä on väärä valinta. Hyvän pitää hallita sekä joutumisen minimointi että harvoista tilanteista selviytyminen. Tällä en tietenkään tarkoita, että liikenteessä kannattaisi luoda tarkoituksella tilanteita niistä selviytymisen harjoittelemiseksi.
--740 GLE
Tietenkään täydelliseen välttämiseen ei pääse. Ensisijaisena mallina suosittelen silti tilanteiden välttämistä. Jos kokenut kuljettaja toituvasti joutuu selviytymään tilanteista, kokemus ei näy siinä tapauksessa riskitason laskuna siinä määrin kuin pitäisi. Kokemus toimii ehkä jopa päinvastoin. Luottamus selviytyä tilanteista nakertaa tavoitetta välttää riskejä.
Tämän takia keskusteluissa on hankala puhua kokeneesta kuljettajasta. Ei ole selvää, mitä sillä halutaan sanoa.
"Mikkelissä Maaherrankadulla viime viikolla kerrostalon seinään ajanutta kuljettajaa epäillään rattijuopumuksesta, törkeästä liikenteen vaarantamisesta ja ajoneuvon luvattomasta haltuunotosta.
– Kysymyksessä oli ulkopaikkakuntalainen nuorehko mies, joka oli lähtenyt anastamallaan autolla ajamaan rallia ja kokeilemaan, mitä auto kulkee, kertoo tutkinnanjohtaja Timo Häkkinen Itä-Suomen poliisista.
Häkkisen mukaan kuljettaja oli testaillut reitin varrella käsijarrukäännöksiä, sillä seurauksella, että auto lähti niin sanotusti lapasesta ja päätyi kerrostalon seinään.
Onnettomuus tapahtui viime viikolla torstain ja perjantain välisenä yönä noin kello yksi.
Henkilöauto romuttui tilanteessa ajokelvottomaksi. Myös kerrostalon alimman kerroksen parveke sai tilanteessa vaurioita.
Henkilöauton kuljettaja pääsi onnettomuuden jälkeen itse ulos autosta. Hänet vietiin sairaalaan jatkotutkimuksia varten.
Kuljettajan lisäksi autossa ei ollut muita."
Ehdotan:
-Nopeusrajoituksen laskua.
-Promillerajan laskua.
-Lisää keskikaideteitä.
-Enemmän alkoholivalistusta autokouluihin.
Ehdotan ettei kännissä sää ajaa
Selville kuskeille nykysäännöt ja nopeudet OK.
Keskikaiteet eivät estä ajoneuvojen ajautumista tieltä ulos tai päin puita, mikä on yleistä nuorten BMW-kuljettajien keskuudessa.
Nopeusero ei Suomessa olevien Teslan latureiden välillä vaikuta pysähdysten määrään, jos nopeusero on alle 20km/h. Sähköa kuluu enemmän suuremmalla nopeudella, mutta latauspaikkoja on niin rajallisesti, että samoille tolpille pysähdytään. Kun keväässä ajoin pitkästi toista tonnia painava peräkärry perässä kylmallä ilmalla, piti pysähtyä Hartola-Äänekoski-Kärsämäki, kun muuten on pitänyt pysähtyä Äänekoski-Kärsämäki.
+20 nopeudella akkuun täytyy ladata vähän enemmän energiaa, mutta sen vaikutus laatausaikaan on minimaalinen, koska latauksen max teho on 250kW. Max tehoa ei mene kovin pitkää aikaa, mutta latauskäyrä on silti sellainen että yli 100kW tehoa menee pitkään.
Eli sinun ei tarvitse olla huolissasi, että joutuisin liian usein pysähtymään laturille tai että latausaika olisi liian pitkä, kun pyrin optimoimaan matka-ajan.
Kyllä tuo minustakin on suht paljon, toki ohituksia tulee paljon mutta loppujen lopuksi aika harvoin ns. jonon ohtuksia. Usein miten muutaman auton jonon ohitan kerralla ja pidemmän jono kyseessä olen jään usein odottelemaan, sillä lähestyvä isompi risteys tai kaupunkin hajoittaa jonon itsestään. Mutta kuten sanoin auton merkki on merkittävä tekijä, herättää tunteita muuallakin kuin keskustelupalstalla. Asenne tulee esiin myös kaupunkiajossa viereiseltä kaistalta tila häviää aika usein, kun aikeensa paljastaa vilkulla. Vastaavassa määrin en ole törmännyt samaan ajessani volkkarilla, toyotalla tai minillä. AIka typerää että kaistanvaihto pitäisi tehdä ensin ja sitten vasta vilkku. Kai se vaan kuuluu odotosarvona, että tällä merkillä pitäisi ajaa siten kuin muita ei olisi edes liikkeellä
Olemme tehneet samoista lähtökohdista eri päätelmän. Myönnämme kumpikin että riskitilanteita ei voi täysin välttää. Minulle se tarkoittaa, että ei ole ensisijaista ja toissijaista puolustusmekanismia tärkeysjärjestyksenä vaan kaksi eri puolustuslinjaa, joista kumman tahansa puuttuminen tekee vajaan kuljettajan.
Jatkuvasti tilanteisiin joutuvalla kuljettajalla jo ensimmäinen puolustuslinja vuotaa.
Kuten jo aiemmin sanoinkin (ja monesti!), jos ennakointi on yhtään kohdillaan, silloin erikoistilanteet ovat niin harvinaisia, että niiden kautta ei ehdi oppia harvinaisten hätätilanteiden käsittelyä. Liian syvälle tilanteeseen ajettuaan asiat tapahtuvat niin nopeasti että aikaa opiskeluun ei enää ole, joten hätätilannetoimet pitää olla valmiiksi harjoiteltuna silloin kun niitä tarvitaan.
Kokemus tarkoittaakin useimmille ajettuja kilometrejä mitään uutta oppimatta samaa rutiinia toistaen. Siksi kokemus korreloi osaamisen kanssa varsin heikosti. Tarkoitan osaamisella tässä molempia välttämättömiä merkityksiä, siis sekä kykyä välttää tilanteita aktiivisesti että myös selvitä harvinaisista tilanteista joihin ajaa huomaamatta niin syvälle että aika ja tila alkaa käydä vähiin.
--740 GLE
En halua harjoitella niitä todellisissa tilanteissakaan. En tiedä esim. epäonnistuneesta ohituksesta selviytymiseen muuta treeniä kuin mielukuvaharjoittelu. Tätä teen liikenteessä, kun analysoin omia havaintoja, virheitä ja ratkaisuja
Sittenhän me olemme samaa mieltä jo kahdestakin asiasta!
Hyvä ennakoija ei saa riittävästi hätätilanneharjoitusta ajokilometrien myötä ja harjoittelu todellisessa tilanteessa on sopimatonta. Näin sen pitää ollakin.
--740 GLE
Jäikö jotain, mistä ollaan eri mieltä?
Hmm, kiinnitin huomiota sanavalintaa epäonnistunut ohitus? Osaatko avata, mitä tarkoitat epäonnistumisella. Esimerkkinä vaikka seuraavat asiat, joissa ennakkosuunnitelmaan on muutettava:
1: Ajan kadulla suoraan, kadun ylittävälle suojatielle eteeni ajaa pyöräilijä. Jarruttamalla vältän ajamasta fillaristin päälle, olenko epännistunut ja miten?
2. Jonoa ohittaessa havaitsen, että oikealla jonossa liikkuva auto kiihdyttää kiinni edessään olevaa väliä, johon olen suunnitellun keskeyttäväni ohituksen. Keskeytän ohituksen jarruttamalla ja siirryn kiihdyttäjän taakse, olenko epännistunut ja miten?
Epäonnistuneesta ohituksesta oli juttua tässä viestiketjussa vähän aikaisemmin, kun paluu oikealle vaati "punkemista".
Et ole, korkeintaan pyöräilijä epäonnistui, jos oli väistämisvelvollinen. Ihan normaali tilanne on väistää muita tienkäyttäjiä.
Ohitus epäonnistui, mutta kiihdyttäjä onneksi järjesti ajoissa tilaa taakseen, huomasit tilanteen muuttumisen ajoissa ja ohitettavan takana ajanut ei kuronut väliä kiinni. Yhtä hyvä tuuri ei ollut tässä keskustelussa aikaisemmin, kun ohittaja oli ehtinyt pidemmälle ja vasta silloin totesi jonon liian tiiviiksi paluuta ajatellen. Ei siis varmistunut laillisen ohituksen edellytyksistä.
Jos vastaus ei kelpaa, otetaan helpompi esimerkki. Ajat kurviin ja auto lähtee luistoon. Oikaiset luiston ja jatkat matkaa. Virhe tapahtui, kun tarkoitus ei ollut ylittää renkaiden pitoa, mutta kuskin taidot/tuuri riittivät paikkaamaan virheen.
Tähän mennessä seitsemään viimeisen 24 tunnin aikana.
Joten liikenteessä on todellakin ollut tilanteita.
Seitsemän vakavaa muistutusta siitä että harjoittelu on myöhäistä kun tilanne on päällä. Hätätilanteessa ei ehdi enää oppia mitään uutta. Vain useilla toistoilla automatisoidut toiminnot ovat käytettävissä. Olisi hyvä, jos siinä työkalupakissa olisi jotain muutakin kuin hartialukko.
Keli on jossain muualla päin ilmeisesti varsin vaikea, vaikka täällä Pohjanmaalla pahin meni jo eilen? Meillä on ihan normaali talvikeli. Ei poikkeuksellisen vaikea eikä myöskään kovan pakkasen helppo kuivan polannejään tilanne, vaan muutama aste pakkasta ja hieman lunta.
--740 GLE
Tulipahan tuossa juuri ajettua yhden tämänpäiväisen kuolinpaikan ohi. Keli oli normaali talvikeli, vähän liukasta ja vähän lumisadetta. Ei mitään pääkallokeliä tai kaiken näkyvyyden estävää lumimuuria edessä.
...jahans "tutkitaan rikoksena" https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/useita-ihmisia-loukkaantunut-vakavasti-kolarissa-seinajoella/9051808#gs.i0fzcj
Seitsemän vakavaa muistutusta siitä, millainen todennäköisyys on selviytyä vaikeasta tilanteesta. Pitää muistaa, mikä ero on käsittelyharjoituksessa ja aidossa tilanteessa, joka on syntynyt esim. liian suuren tilannenopeuden seurauksena.
Täällä etelässä tänään perjantaina normaali talvikeli.
Normaali talvikeli ..edelleen näkee yllättävän paljon esim. lumenputsauksen tarkoittavan pelkkiä tuulilasinpyyhkijöiden käyttöä
Tää on tietysti helppo mennä toiselle kertomaan ..
Vain omalta osalta voit vaikuttaa.
Ikuisuus ongelma.
Kommentoin itselleni:
Koska vahingossa syntyneestä tilanteesta selviytymisen todennäköisyys laskee liiaksi, parempi hyötysuhde saavutetaan välttämällä noita tilanteita. Kun välttäminen perustuu riskien tunnistamiseen ja realistiseen käsitykseen omista kyvyistä, ajamisen ei tarvitse tuntua tylsältä köröttelyltä. Ratkaisut automaattisesti tukee järkevää ajotapaa.
Itse tein arviointivirheen eilen motarilla. Sain kiinni kaksi rekkaa, joiden nopeus oli n. 70 km/h. Lähdin ohitukseen, vaikka vasemmalla kaistalla oli sohjoista lunta. Toisen rekan kohdalla nopeutta oli jo 90 ja eteneminen ei kovin vakaata. Jostain syystä ensimmäinen rekka oli kelannut vauhtia loivan mäen loppuosassa ja takimmainen rekka jäi jälkeen. Jos olisin ollut hereillä, olisin jäänyt etummaisen perään. 80 olisi riittänyt hyvin sillä matkalla, olihan rajoituskin 80.
Ajoin ke-to välisenä aikana vajaa 900km maantieajoa. Täytyy kyllä hieman ihmetellä teiden kunnossapitoa. Varsinkin keskiviikkona kunnossapito oli tasoa - ei tehdä mitään. Aikaisin aamulla (~4-6) vielä jotekin ymmärrän, mutta illalla (19..23) tilanne olis sama, tien reunaa seuraamalla pystyi päättelemään, että aura-autoa ei ole ainakaan auraustarkoistuskessa tiellä ajettu...koko päivänä. Vähän ennen kuin pääsin kotiin niin ensimmäiset aura-autot näin töissä, tosin nekin tulivat vastaa mutta hyvä edes niin. Seuraaavana päivän tiet olivat jo osin (huonosti) aurattuja, sillä tien puhdistamien tuntui perustuvan enemmän sulatukseen suolan voimalla. Tai sitten vain lumi oli liikeeteen vaikutuksesta tampautunut selaiseksi, että sitä ei ole saanut aurattua nykykalustoslla kovin hyvin.
Keskiviikkoan jotkin pätkät olivat aika aavemaisia. ei muuta liikenttä mutta autoja, pari rekkaa sielä täällä pöpelikössä. Ihan en ymmärrä miten levällä ja suoralla tiellä auton saa jäljsitä päätellen lähes suorassa kulmassa ulos.
Ja erikoiskiitokset Volvokusille, joka ajoit ke-iltana kohti itää Porvoon moottoritiellä, noin 50km/h vauhtia. Olisko ollut aiheellista katsoa peiliin ja todeta, että takana on jonnin verran jonoa ja ajaa josain liittymsätä hetkeksi edestä pois? Vasemmalla kaistalla oli tuossa vaiheesa niin paljon lunta että sinne ei henkilöautolla ollut asiaa, toki rekka meni jonosta ja ko. tulpasta ohi. Edellisellä autolla (X5) olisin seurannut rekkaa, mutta nyt perinteisellä autolla varmasti etupuskuri oli repeytynyt irti jos rekan imuun olisi yrittänyt. No osin oma moka, olisi pitänyt vaan aiemmin poistua moottoritieltä rinnakkaistielle. Sen jälkeen matka alkoi taas taittumaan jotekin järjeellisellä vauhdilla, vaikka selvästi alle rajoituksen.
Eilinen aiheutti juttua mediassa.
Esim. iltapaskalehti oli uutisoinut aiheesta ja tehnyt pylvägraafin:
Synkimmät päivät tieliikenteessä 2000-luvulla
5.10.2001
12.7.2001
11.2.2003
19.3.2004 (Konginkangas)
21.1.2005
14.12.2014
Luulen, että 2024 ajetaan paljon turvallisimmilla autoilla, paremmilla renkailla ja tietoisemmin tiesääolosuhteista, kiitos jokaisella mukana kulkevan medialaitteen ansioista.
Silti sattuu.
Miksi näin?
Eteläisessä Satakunnassa torstai-perjantai ajanjaksoa en voi luonnehtia normaaliksi talvikeliksi. Lunta tuli melkoisia määriä. Mm. VT-12 Raumalta todella pitkillä aikaväleillä aura-autot liikkeellä. Ja se polku on sentään yhden vilkkaimman konttisataman pääväylä. Onnettomuuksia sattui mutta hengenlähdöiltä vältyttiin.
Useimmat onnettomuudet johtuvat kuljettajan toiminnasta. Jos ei olosuhteita oteta huomioon kasvatetaan riskiä omalla valinnallaan - tosin ryhmäpaine, eli joskus takanatulevat vaikeuttavat järkevän tilannenopeuden valintaa.
Ei ole turvallista lähteä ohittamaan tai ajamaan nopeammin kuin mikä tuntuu turvalliselta. Parempi on päästä myöhässä perille, kuin yrittää olla nopea ja epäonnistua siinä - varsinkin kun oman suorituksensa lisäksi on osattava ottaa huomioon muutkin tienkäyttäjät ja heidän suoriutumisensa. Jos vastaantulija tulee luisussa väärällä kaistalla (kuten Konginkankaalla kävi) on oman vauhdin oltava paljon hitaampi kuin se minkä olettaa olevan turvallinen. Sama pätee hirvikolareissa, eli tyhjällä tiellä voi olettaa että ei tarvitse äkkijarruttaa tai väistää mitään.
Paremmat renkaat. Osalla on ihan uudet renkaat, toisilla kuluneet. Osalla on hyvälaatuiset tuotteet, osalla halvimmat mahdolliset. Nykyisin ABS-jarrut (lukkiutumattomat) on jo lähes kaikissa autoissa (pakollinen varuste vuodesta 2005), ja ESP (ajonvakautus) on ollut halvimmissakin autoissa pakollinen varuste 10 vuotta, eli marraskuusta 2014 alkaen.
No ei ihmetytä ollenkaan. Kun keli on huono, turvallinen tilannenopeus on usein näissä oloissa alle tiekohtaisen rajoituksen, kuskintaidoista, ajoneuvon kunnosta/mallista tai tien kunnossapidostosta johtuen. Monia kokematon ajaa 'turvallista lätkävauhtia', vaikka ei pitäisi.
Ke-to näin autoja pöpelikössä, tuo laivasto ei ollut uusinta mallistoa. En tunne autoja laajasti ja osaa sanoa, missä on mitäkin avustinta, vanhemmissa niitä on yleensä vähemmän, ja rengastuskin voi olla vähän heikompaa tasoa. Esim meilläkin kakkosautossa on autonikäset talvirenkaat. Pintaa on vielä, mutta jääpito on hävinnyt. Täytyy mennä kaupoille.
Kyseessä ei ollut normaali talvikeli, koska tiet oli auraamaatta hyvin pitkään. TIeto huonosta kelistä ei tarkoita vielä mitään, jos kuski ei tiedä/ymmärrä mitä tiedolla pitäsi tehdä. Huono kunnossapito laskee rajanopeutta merkittävästi. Loskaliirto alkaa hyvälläkin renkaalla alhaisesta nopeudesta. Siinä ei ajonhallintan,järjestelmåt auta yhtää jos/kun olla reippaasti rajan väärällä puolella. Toisin kuin vesiliirrossa loskaliiirossa on vielä se ikävä piirre, että loskamäärätn vaihtelu tiellä vaikuttaa auton liikeeseen samalla tavoin kuin auton kaarejarrutusjärjestelmät. Sama tapahtuu toki myös lumella, jos sitä on riittävästi. Auton suunta voi muuttua hyvikin rajusti.
Noin kuukasi sitten vanhin poikani sai ajokortin opetusluvalla. Opetusohjelmaan kuului pakollinen riskien tunnistamisesn kurssi. Simulaattorissa liukkaan kelinajoa ja yksi ajotunti pimeällä, normi setti. No sitten tuli ensi lumi. Tostesin, että (jää)radalle ei päästä, mutta mennään läheisen oppilaitoksen tyhjälle parkkipaikalla hierman tutustumaan liukaaseen keliin, kun en ollut pojan osaamista varma. Itse en liúkasta keliä pystynyt opettamaan kun harjoittelimme kesäoloissa. Kysyin alkuun, että mitä kurssilla kerrottiin. Vastusta oli että pitää ajaa hitaasti, jos on liukasta. Kysyin, mitä tiedät ajaessa, milloin tien on liukas - ei järkevää vastausta (on pakkasta yms). Seuraavaksi kysyin, mitä teet jos auto joutuu luistoon - ei vastausta/kokemusta. Eli näistä lähtökohdista nuori juuri kortin saanut lähtee ensimäiseen talveensa - kokemusta nolla, osaamista nolla.
No me harjoiteltiin sitten perusasioita, miltä tuntuu kun tie on liukas, miten auto säilyy hallnnassa ja mitä auto tekee kuskin puolesta hallinnan säilyttämiseksi. Sitten otettiin luistonhallintaa sallivammaksi ja hallinta vaikeutui heti kertaluokalla, mutta harjoitelulla ajo alkoi sujua tyydyttävästi. Ainoa huonoa juttu tässä on, että nopeus laajasta parkkipaistaa huolimatta oli alhainen (<50km/h). Tämä on jo ääretön kertaa enemmän toki mitä taidot olivat alkutilanteessa, mutta eihän tuo paljoa ole absoluuttisesti. Ainoa jota harjoiteltiin reipaammalla vauhdilla muutamalla tyhjällä tienpätkällä, oli jarrustus. Aluksi tietysti pelästyttiin 'ruksutusta', menikö joku rikki? No nyt kaveri tietää että jarrua poljetaan aina kunnolla ja annetaan auton hoitaa jarrupaineen säätely niin suoraan ajettaessa kuin kaarteessakin. Varmintapa selvitä, kun auto on luistossa.
Kun vauhtia on enemmän, kuten sitä maantiellä on, tapahtumat ovat paljon nopeampia, väärillä ohjausliikeillä pito katoaa ja liian kova vauhti vie ongelmiin joista ei voi edes selvitä. Totesin, että kun autokerhomme talvi(jää)ratapäivät ovat taas ensi talvena, niin mennään ehdottomasti mukaan ja ajettaan sitten koko päivä, jotta rutiinia alkaa tulemaan. Lisäksi auton hallinnan voi turvallisesti menettää noissa oloissa, tarkoituksena on myös 'herättää', että rajan väärällä puolella ei ole sellaisia takaivoimia, jolla pystään tiellä, nopeus on ratkaiseva tekijä.
Olin pienessä liikennetilanteessa josta selvittiin säikähdyksellä. Olin tulossa sivutieltä isolle tielle (80kmh rajoitus), aikomuksenani kääntyä oikealle. Minulle oli kärkikolmio. Vilkaisin tienhaaraa lähestyttäessä, että oikealta lähestyi auto, mutta se oli (tietenkin) vastaantulevien kaistalla. Vasemmalta ei tullut ketään, joten laitoin vilkun päälle ja aloin kääntymään oikealle. Tässä vaiheessa vaimo huusi että "varo!", ja huomasin että toinen auto oli lähtenyt ohittamaan sitä oikealta tulevaa autoa. Ehdin pysähtymään ajoissa mutta menivät aika läheltä keulan edestä. Autot, ohitettava ja ohittaja, olivat rinnakkain juuri siinä tienhaaran kohdalla. Heillä ei ollut sulkuviivaa. Jos en olisi pysähtynyt vaan jatkanut tielle kääntymistä, olisiko onnettomuus ollut minun syytäni? Minulla oli kolmio, toisaalta ohittajien täytyy varmistua että tie on ohitukselle vapaa.
2001 kuoli n. 450 ihmistä, 2014 n. 250 ja nykyään n. 200. Jotain on saatu aikaan, vaikka nollaan ei olekaan päästy. Sääntöjä noudattamalla ja omaa ajotaitoa kehittämällä riski, että itselle sattuu jotain vakavaa on nykykalustolla aika pieni.
En tiedä, miten syyllisyys tuossa jakautuisi. Itsekin kuulin joskus vastaavasta ja sen jälkeen olen pitänyt huolen siitä, että varmistan reitin olevan vapaa ennen kuin lähden liikkeelle. Tuon jälkeen (onneksi) koin saman tilanteen. Olin tulossa kotikadulta päätielle, jossa on 60 rajoitus, mutta johon tullaan 80 alueelta yleensä vähintään 70 km/h. Joku ei katsonut aiheelliseksi jäädä rajoitusta itseään paremmin noudattavan perään, vaan lähti ohitukseen juuri ennen risteystä. Aika hölmö tunne odottaa vuoroaan, kun päätiellä mennään kaksi rinnakkain.
No aika selvä tuo on, sivutieltä tulevan väistää pääntien liikenettä. 80..100km/h tie on yleensä tie joka on ns. etuajo-oikeutettu (merkki keltainen neliö valkoisilla reunoilla kärjellään) ja lisäksi näillä sivutieltä tulevilla on kärkikomio, joka velvoittaa myös väsitämään. Isommissa risteksissä on sulkuviivat estämässä ohitusta, jolloin tilanne on toinen, mutta sitten on pienempien/vähäpätöisten teiden risteyksiä, joiden kohdalla ohittaminen on sallittu.
Mulle on käynyt tämä 100km/h valtatiellä ohittajana. Auto kääntyi sivutieltä eteen sen kummemmin hiljentämättä. Huomasin, kyllä auton ja se näytti pysähtyvän, mutta se oli optinen harha, koska risteävä tie tuli heman vinossa isoon tiehen nähden.. TIlanne muuttui nopeasti yllättäväksi samaan malliin kuin hirvi ryntää pusikosta. Olin jo onneksi jo lähes ohi, joten lappu lattiaan ja nopeasti omalle kaistalle Ei tuohon kyllä paljoa väliä jäänyt. Kääntyvä kuski ei tehnyt elettäkään väistää tien reunaan. Kyllä isolle tiellä kolme hädässä rinnakkain mahtuisi. Toki ymmärrän että tilanne on erikoinen ja harvinainen, mutta silti olsi järkempää pysähtä ja katsoa ennenkuin ajaa tielle, vaikka stop-merkkiä ei olekaan.
Useammin käy niin, että että sivutieltä tuleva kääntyy eteen samaan suuntaan/kaistan yli katsomatta, onko isolla tiellä liikennettä. Usein tälläinen ajelija on paikallinen (hieman) ikäämpi mies, jolla kortti on lisäajalla. Aina kun huomaan sivutieltä lähstyvän ajoneuvon, automaattisesti nostan kaasujjalkaa siirtäen jalka ennakoivasti jarrupolkimelle valmiuteen. Tilanne ei ole harviainen lainkaan, että auto tulee sivusta pysähtymättä eteen. Tutkijalautakunna raporteista voi lukea, mitä tapahtuu kun ko. moovin tekee rekan eteen.
Tässä tapauksessa kolmion takaa tulija huomasi lähestyvät autot, jotka olivat omalla kaistallaan. Oliko ohittajan näkökulmasta tie esteetön ohitukseen, kun sivutieltä on pyrkimässä auto vapaalle kaistalle?
Jos oikeuteen päädytään, mikään ei ole enää selvää. Kaikki riippuu siitä, millainen näyttö tilanteesta on, miten osapuolet sen tuomarille esittävät ja millaisen käsityksen tuomari siitä saa. Lisäksi päätös on arvontaa, joka saattaa hovissa muuttua.