@M880 kirjoitti:
En ole kovinkaan vakuuttunut sen järkevyydestä että perhe jolla ei ole liikeneviä säästöjä ostaisi nyt halvan auton, ja säästää samalla uuteen ostaakseen sen käteisellä. Siitä halvastakin kun koituu kuluja. Lähes nollakorkoisella osamaksulla ostaessa sen tarvitsemansa auton saa heti, eikä tarvitse samaan aikaan maksaa yhden auton kuluja ja säästää toiseen.
Nettovelkaantumiseesta sinulla oli hyvä kommentti. Minun kontrollin tarpeeni menee selvästi sitä pidemmälle, eli nollavelkaan vaikkei olisi tarvettakaan ja kuulostaa vähän siltä, että Yosemite taitaa olla samalla pelikirjalla?
Sitä ei tieteenkään voi sanoa muiden puolesta mikä on kenellekin järkevää. Mutta jos pystyy asumaan ja ajamaan halvalla, on täysin realismia säästää vuosikymmenessä väliraha seuraavaan isompaan ja mukavampaan asuntoon, jota halvan asunnon ostohetkellä ei ole vielä edes piirretty, rakentamisesta puhumattakaan. Ei se ole mikään luonnonlaki, että auton, asunnon tai mökin ostoon lainataan rahaa. Kaikkien ei ole mahdollista säästää omaa asuntoaan, mutta kaikilla joilla on varaa ajaa uudella suomalaisittain varsin kalliilla autolla on taloudessaan varsin paljon todellista valinnanvaraa jonka voi allokoida haluamallaan tavalla.
Nollakorko vain yksi näkökulma joka jättää vaihtoehtoiskustannuksen huomiotta. Juuri tänään vaikkapa kolmen vuoden autolainan periodilla autolainan korko on voinut olla nollassa ja auton arvosta on jäljellä 50 - 70%. Sen auton kokoinen indeksisijoitus suomalaiseen talouteen on tuottanut 67.9% kolmessa vuodessa. Osamaksulla ostetun auton arvosta on siis jäljellä nyt 50 - 70% ja sijoittajan saman suuruinen alkupääoma on nyt 167.9%. Valittu ajanjakso on poikkeuksellinen, mutta esimerkki ei ole teoreettinen, vaan todellista elettyä elämää ja näiden kahden eri valinnan seurauksena maksukyvyssä on eroa jo kolmessa vuodessa koko uuden auton hinta! Erona on tietenkin se, että lainaajalla ei välttämättä ollut koko auton hintaa lähtiessä, mutta siinäkin tapauksessa se auton hinta kk-erinä sijoitettuna on tuottanut varsin hyvin. Odotusarvo paranee sitä mukaa mitä pidempään samalla autolla pystyy ajamaan.
Erikoistapaukseksi lasken omalta kannaltani pikemminkin sen, että meillä pystytään ajamaan luotettavuudesta tinkimättä hyvinkin halvalla, jos tarvetta on. Tästä porukasta ei todennäköisesti löydy yhtään autoa, joka olisi kulkenut 150.000 km yhtä halvalla kuin lapselle opiskelija-autoksi sponsoroimamme kuljettajaansa vanhempi W124 250D. Jos löytyy, se ei varmasti ole alle 10-vuotta vanha auto. Tuo erityisen luotettava ja poikkeuksellisen halvalla huollettu ja korjattu (toki itse kotitallissa) auto oli muuten meillä mittarilukemat 330.000 - lähelle puolta miljoonaa, joten kyse oli autosta, jolla ajettiinkin eikä vain kiillotettu pihakoristeena. Huolella etsitty poikkeuksellisen hyväkuntoinen W124 on äärimmäisen halpaa luotettavaa ja mukavaa ajamista. On jokaisen oma valinta, mihin kohtaan asettaa 20-vuotiaan ja 0-vuotiaan auton kompromissin omalta osaltaan.
Minäkin olen siinä mielessä onnellisessa asemassa, että valinta liisarin, osamaksuauton tai velattomana omaksi ostetun auton välillä on vapaa. Viimeksi mainittu vaatii tosin hieman tekemistä, koska kolkytdonaa tai Xän vaatima satku ei makaa vapaana pankkitilillä.
Ei minullakaan. Jokaisen ostamani auton, talon tai kesämökin hinnan joudun purkamaan tuottavista sijoituksista. Vaihtoehtoiskustannus konkretisoituu kun tietää jokaisen ostoksen olevan poissa omasta lisäeläkkeestä. Tämän laskelman kanssa kannattaa olla varovainen ettei elämä kulu oman rankingin nostamiseen "se voittaa jolla on kuollessaan eniten" kisassa. Mutta välimuoto, jossa säästäminen aidosti nostaa maksuvalmiutta jo reilusti ennen eläkeikää on olemassa. Meille parhaiten sopii se välimuoto, jossa ostetaan heti uuden mallin tultua markkinoille sitä edeltävän korimallin yksi parhaista vähän ajetuista tehtaan takuuvaihdokeista, jolloin noin puolet auton hinnasta jää säästöön eikä tarvitse ajaa silti kovin huonolla autolla.
Parikymmentä vuotta olen vertaillut liisarin kustannuksia omaan ja vielä on jäänyt tilaamatta. Nyt voisin viimein ottaa liisariksi vaikkapa Enyaqin, Mach-E:n, Polestar 2 tai EQB:n sähköautojen veronalennuksen ja kotilataajan odotetun edullisten käyttökustannusten turvin. Minulla ei enää riitä enää työvuosia "ajaa loppuun" (heh!) autoa kolmessa vuodessa, joten ensi kevääksi vaihtoon budjetoitu autoni taitaa saada lisävuosia kun ajomääräkin on pysynyt alle 300.000 km koronasta ja tänä vuonna vaimon uudemmasta autosta johtuen.
Mahdollisuuksista huolimatta valitsen ne juuri tuossa järjestyksessä.
Edit: Edullisen auton ja siinä pysyminen voi tietysti olla monella tapaa joko hyvä tai pakon sanelema vaihtoehto.
Tulen rinnallesi tukemaan tätä ajatusta. Hirveän usein kuulee kuinka huono sijoitus auto on. Kysyessäni millaista tuottoa auton huonoksi sijoitukseksi tietävä on saavuttanut autosta säästämällään rahalla saan harvoin mitään rationaalista vastausta. Jos säästää teoreettista rahaa jota itsellä ei oikeasti ole, eikö silloin kannattaisi lopettaa Mersujen kanssa näpertely kun saman tien voi säästää vielä enemmän jättämällä ostamatta uuden Bentleyn?
@HybridRules kirjoitti:
Omalla käteisellä ostaminen on ajaton tapa eikä vanhanaikainen, mutta rajattu vain rahamiesten/naisten käyttöön.
Pelkästään tupakkalakon tehnyt ja askin hinnan päivää kohden säästävä pariskunta voi ostaa jo reilusti ennen eläkeikäänsä autojen lisäksi myös talon ja kesämökin lainaa kysymättä jos niin haluaa.
Siitä tässä on kyse. Tupakka-askin kokoisesta kieltäymyksestä. Mutta jos alussa on rahaa vähän, sitten pitää toki olla paljon aikaa. Ehkä tässä keskustelussa näkyy se, että me aloitimme säästämisen yli 30 vuotta sitten ja näemme nyt mihin se johti.
GLEn tapa on erinomainen, mutta vaatii malttia etsiä ja paneutumista autoihin, jotta osaa valita oikeasti hyvän ja sopivan tuoreen käytetyn auton.
Vaatii tosiaan jonkin verran harrastuneisuutta selvittää edes yhden automallin osalta sellaista ostettaessa tutkittavat asiat. Mutta JOS onnistuu löytämään edullisesti ylläpidettävästä korimallista hyvän yksilön ja JOS osaa hyödyntää autosta vapautuvan rahan, silloin nyrkit rasvassa kotitallissa vanhan auton tiheää huolto-ohjelmaa tehdessä saa myös palkan työstään.
Eikä pörssistä / indeksirahastoista irtoa rahaa auton ostoon läheskään yhtä nopeasti kuin autorahoitusyhtiöiltä.
Tätä en pitäisi ongelmana, kun kyse on kuitenkin vain kolmesta pankkipäivästä.
Lasketaan mieluummin ulkopuolisen rahoituksen eduksi sen suurempi suhdanneriippumattomuus. Korkotaso tietenkin vaihtelee markkinan mukana, mutta se ei koe samanlaisia lyhyen ajan romahduksia kuin pörssillä on tapana tehdä. Romahduksen jälkeen pohjalta myydessä sijoittaja tuhoaa loppuiälleen diskontattuna valtavat tuotot. En minä ainakaan uskalla pitää pörssissä sellaista rahaa, jota aion tarvita vuoden sisällä vaan isompiin hankintoihin nostan rahat jo valmiiksi heti alkuvuodesta tammikuuilmiön jälkeen (kontrollifriikki ei halua altistua lyhyen ajan kurssimuutoksille). Onneksi vaimoni suostui ajamaan vanhalla Volvollaan vielä 18. vuoden kun kävin keväällä 2020 pyytämässä häneltä jo vuoden vaihteen jälkeen tammikuussa valmiiksi tilille nostetun Mersun hintaa lainaan. Pörssiin ei voi sijoittaa kuin kärsivällistä rahaa ja siltikin avioero, kuolemantapaus tai muu pakkomyyntitilanne huonossa markkinatilanteessa on kallis haaveri. Jos oma työpaikka on suhteellisen varma, sitten juuri romahduksen jälkeen on sijoittajalla kaikkein suurin motiivi velkavivuttaa lainaamalla rahaa tarpeelliseen hankintaan mieluummin kuin purkaa sijoituksiaan.
@HybridRules kirjoitti:
Omalla käteisellä ostaminen on ajaton tapa eikä vanhanaikainen, mutta rajattu vain rahamiesten/naisten käyttöön.
Pelkästään tupakkalakon tehnyt ja askin hinnan päivää kohden säästävä pariskunta voi ostaa jo reilusti ennen eläkeikäänsä autojen lisäksi myös talon ja kesämökin lainaa kysymättä jos niin haluaa.
Siitä tässä on kyse. Tupakka-askin kokoisesta kieltäymyksestä. Mutta jos alussa on rahaa vähän, sitten pitää toki olla paljon aikaa. Ehkä tässä keskustelussa näkyy se, että me aloitimme säästämisen yli 30 vuotta sitten ja näemme nyt mihin se johti.
GLEn tapa on erinomainen, mutta vaatii malttia etsiä ja paneutumista autoihin, jotta osaa valita oikeasti hyvän ja sopivan tuoreen käytetyn auton.
Vaatii tosiaan jonkin verran harrastuneisuutta selvittää edes yhden automallin osalta sellaista ostettaessa tutkittavat asiat. Mutta JOS onnistuu löytämään edullisesti ylläpidettävästä korimallista hyvän yksilön ja JOS osaa hyödyntää autosta vapautuvan rahan, silloin nyrkit rasvassa kotitallissa vanhan auton tiheää huolto-ohjelmaa tehdessä saa myös palkan työstään.
Eikä pörssistä / indeksirahastoista irtoa rahaa auton ostoon läheskään yhtä nopeasti kuin autorahoitusyhtiöiltä.
Tätä en pitäisi ongelmana, kun kyse on kuitenkin vain kolmesta pankkipäivästä.
Lasketaan mieluummin ulkopuolisen rahoituksen eduksi sen suurempi suhdanneriippumattomuus. Korkotaso tietenkin vaihtelee markkinan mukana, mutta se ei koe samanlaisia lyhyen ajan romahduksia kuin pörssillä on tapana tehdä. Romahduksen jälkeen pohjalta myydessä sijoittaja tuhoaa loppuiälleen diskontattuna valtavat tuotot. En minä ainakaan uskalla pitää pörssissä sellaista rahaa, jota aion tarvita vuoden sisällä vaan isompiin hankintoihin nostan rahat jo valmiiksi heti alkuvuodesta tammikuuilmiön jälkeen (kontrollifriikki ei halua altistua lyhyen ajan kurssimuutoksille). Onneksi vaimoni suostui ajamaan vanhalla Volvollaan vielä 18. vuoden kun kävin keväällä 2020 pyytämässä häneltä jo vuoden vaihteen jälkeen tammikuussa valmiiksi tilille nostetun Mersun hintaa lainaan. Pörssiin ei voi sijoittaa kuin kärsivällistä rahaa ja siltikin avioero, kuolemantapaus tai muu pakkomyyntitilanne huonossa markkinatilanteessa on kallis haaveri. Jos oma työpaikka on suhteellisen varma, sitten juuri romahduksen jälkeen on sijoittajalla kaikkein suurin motiivi velkavivuttaa lainaamalla rahaa tarpeelliseen hankintaan mieluummin kuin purkaa sijoituksiaan.
No, minä ajettelin enemmänkin sitä, että jos pörssistä aikoo ottaa rahat auton ostoon, niin se vie semmoiset 20-30 vuotta ennen kuin on sellaisessa tilanteessa, että voi nostaa tarpeeksi sen 2-3 pankkipäivän aikajänteellä.
Tämä rahakeskustelu on oikeastaan vailla mahdollisuuksia löytää neuvoja kenenkään auton rahoituskuvioon, koska lähtökohta on kaikilla niin erilainen.
Yhteistä on, että pitää pystyä irrottamaan tarvittava summa jollakin käytettävissä olevalla keinolla.
Jos varallisuutta on valmiiksi tarpeeksi, niin ei tarvitse välttämättä ottaa ulkopuolista rahoitusta. Jos ei ole, niin pitää ottaa pankkilaina tai autorahoitus ja hankkia sen hintainen auto, jonka rahoituksen takaisin maksuun tulot riittävät.
Autorahoitusyhtiön antaman rahoituksen korko on kiinteä. Tällä hetkellä esim. todellinen korkokulu sisältäen käsittelymaksun yms. voi olla 1,5%. Ei tarvitse kontrollifriikata muuta kuin omaa tulonlähdettään, jonka varassa on muukin toimentulo.
Jos keskustellaan eri vaihtoehdoista, ei oikein auta toisia viesti, että olisi pitänyt alkaa säästää 30 vuotta sitten, niin nyt voisi ostaa säästöillä auton. Tai että olisit syntynyt perheeseen, jossa on humisevaa, niin voisit kaataa aina tarpeellisen määrän kuutioita auton ostoon.
Kaikki me kai tiedämme, että alle tonnilla saa pikkuauton jonka vuotuiset korjauskulut ovat vähemmän kuin vuotuinen liikennevakuutusmaksu?
Auton pienten vikojen korjaaminen on yllättävän helppoa ja etenkin nykyisin kun ohjeet löytyvät myös netistä. Tarvittaessa varaosat löytyvät käytettyinä myös netistä/autopurkaamoilta.
Auto jossa on turvatyynyt ovat vuosimalleiltaan jo melkoisen turvallisia.
En ymmärrä, jos joku väittää ostavansa auton velaksi rahan puutteessa. Muuten kyllä.
Vaimoni kanssa kävimme juuri ajelemassa lähirannassa tutustumassa pienvenesatamaamme tähän vuoden aikaan, (vastarannalla on se suurin telakka ja lähes valmis laiva).
Tunnelma muistutti ensimmäisiä ajeluitamme kuplalla, yhtä tietämätön ja yhtä ihmeellistä on ajaa suorituskykyisellä sähköllä. ”Voiko tämä olla mahdollista, missä on kapt. Picard”.
Taidan olla tosi vanha.
Korjauskulut on aikas vaihteleva juttu eri autojen suhteen. Minulla on 1 auto neljästä käytössä olevasta sellainen että sen, auton omasta huonoudesta johtuneet korjauskulut ovat olleet 95 € reilussa 15 vuidessa (Uusi akku). Lisäksi on pitänyt myös vaihtaa halogeenipolttimoita ja pyyhkijän kumeja silloin tällöin sekä itse olen hävittänyt siitä avaimen, joka maksoi 185 €. Muissa vanhoissa autoissa korjauskulut ovat sitten olleer toiselta planeetalta.
@HybridRules kirjoitti:
No, minä ajettelin enemmänkin sitä, että jos pörssistä aikoo ottaa rahat auton ostoon, niin se vie semmoiset 20-30 vuotta ennen kuin on sellaisessa tilanteessa, että voi nostaa tarpeeksi sen 2-3 pankkipäivän aikajänteellä.
OK, käsitin väärin. Mutta jos auton säästämiseen menee 20 - 30 vuotta, silloin säästöön laitetaankin selvästi pienempää erää kuin 3 - 5 vuodessa autonsa lainan maksava.
Jos uuden auton kokoisen lainan pystyy maksamaan takaisin 5 vuodessa, saman auton todennäköisesti säästää nopeammin (vaikka vaihtelu onkin suurta näin lyhyillä ajanjaksoilla). Tai päinvastoin, jos uuden auton kk-eriä riittää 20-30 vuodeksi kannattaa valita huolella, että pystyy myös ajamaan sillä autollaan vähintään tuon ajan.
Yhteistä on, että pitää pystyä irrottamaan tarvittava summa jollakin käytettävissä olevalla keinolla.
Jos varallisuutta on valmiiksi tarpeeksi, niin ei tarvitse välttämättä ottaa ulkopuolista rahoitusta. Jos ei ole, niin
Vaikka lähtökohta olisi täsmälleen samakin, rahoituskulua maksavalla on yli ajan vähemmän rahaa käytettävissään kuin pääomatuloa nostavalla. On jokaisen oma asia mitä tällä tiedolla tekee, mutta tämä koskee etenkin meitä, joiden hankinnoissa hinnalla on merkitystä.
Jos keskustellaan eri vaihtoehdoista, ei oikein auta toisia viesti, että olisi pitänyt alkaa säästää 30 vuotta sitten, niin nyt voisi ostaa säästöillä auton. Tai että olisit syntynyt perheeseen, jossa on humisevaa, niin voisit kaataa aina tarpeellisen määrän kuutioita auton ostoon.
Auttaa toki, juuri niitä, joiden maksukyky riittää auton vaihtamiseen. Tällä mallinnuksella näkee mitä on saavutettavissa nykyisellä autolla jatkaen vaihtamisen sijaan.
Edes joka toisen autonvaihdon väliin jättäen saa vuosien mittaan aikaan yhtä ja toista vaikkei menisikään äärimmäisyyksiin, jossa ajetaan 740 GLE:llä 20 vuotta ja sen seuraajalla S80:lla 18 vuotta. Ymmärrän hyvin uuden auton maksuvalmiuden edelle asettavan arvovalinnan. Mutta sitä perustelua en osta, että ajaa uudella koska ei ole varaa muuhun. Se ajatusmalli on tasan väärin päin.
@Vital kirjoitti:
Maksaisitko kuukaudessa 50€ leasing autosta vuoden sopimuksella, jossa maksat korjaus- ja käyttökulut itse, joka on normaalia leasingia?
En usko saavani omaa autoani tuolla hinnalla. Jos summa skaalattaisiin mieleiseeni autoon, voisin ottaa teknisen haaverin riskin omalle puolelleni olettaen tietenkin saavani itse valita automallin. Huoltosopimuksethan mahdollistavat omallakin ajavalle juuri tämän valinnan ulkoistaa huollot ja korjaukset. Uuteen autoon kohtuuhintaisia, mutta kilometrien kertyessä hinnat näyttävät nousevan niin paljon, että meillä on irtisanottu sopparit viimeistään neljän vuoden jälkeen.
Sähköauto tuntuisi pienemmältä riskiltä niin kauan kuin valmistajan akkutakuu on voimassa?
@HybridRules kirjoitti:
No, minä ajettelin enemmänkin sitä, että jos pörssistä aikoo ottaa rahat auton ostoon, niin se vie semmoiset 20-30 vuotta ennen kuin on sellaisessa tilanteessa, että voi nostaa tarpeeksi sen 2-3 pankkipäivän aikajänteellä.
OK, käsitin väärin. Mutta jos auton säästämiseen menee 20 - 30 vuotta, silloin säästöön laitetaankin selvästi pienempää erää kuin 3 - 5 vuodessa autonsa lainan maksava.
Jos uuden auton kokoisen lainan pystyy maksamaan takaisin 5 vuodessa, saman auton todennäköisesti säästää nopeammin (vaikka vaihtelu onkin suurta näin lyhyillä ajanjaksoilla). Tai päinvastoin, jos uuden auton kk-eriä riittää 20-30 vuodeksi kannattaa valita huolella, että pystyy myös ajamaan sillä autollaan vähintään tuon ajan.
Yhteistä on, että pitää pystyä irrottamaan tarvittava summa jollakin käytettävissä olevalla keinolla.
Jos varallisuutta on valmiiksi tarpeeksi, niin ei tarvitse välttämättä ottaa ulkopuolista rahoitusta. Jos ei ole, niin
Vaikka lähtökohta olisi täsmälleen samakin, rahoituskulua maksavalla on yli ajan vähemmän rahaa käytettävissään kuin pääomatuloa nostavalla. On jokaisen oma asia mitä tällä tiedolla tekee, mutta tämä koskee etenkin meitä, joiden hankinnoissa hinnalla on merkitystä.
Jos keskustellaan eri vaihtoehdoista, ei oikein auta toisia viesti, että olisi pitänyt alkaa säästää 30 vuotta sitten, niin nyt voisi ostaa säästöillä auton. Tai että olisit syntynyt perheeseen, jossa on humisevaa, niin voisit kaataa aina tarpeellisen määrän kuutioita auton ostoon.
Auttaa toki, juuri niitä, joiden maksukyky riittää auton vaihtamiseen. Tällä mallinnuksella näkee mitä on saavutettavissa nykyisellä autolla jatkaen vaihtamisen sijaan.
Edes joka toisen autonvaihdon väliin jättäen saa vuosien mittaan aikaan yhtä ja toista vaikkei menisikään äärimmäisyyksiin, jossa ajetaan 740 GLE:llä 20 vuotta ja sen seuraajalla S80:lla 18 vuotta. Ymmärrän hyvin uuden auton maksuvalmiuden edelle asettavan arvovalinnan. Mutta sitä perustelua en osta, että ajaa uudella koska ei ole varaa muuhun. Se ajatusmalli on tasan väärin päin.
Onko joku täällä sanonut, että ajaa uudella, koska ei ole varaa muuhun?
Ajattele muuten, kuinka pulassa oltaisiin, jos elämä pitäisi maksaa siinä alussa käteisellä? Onneksi sellaista ei vaadita, vaan ihmiset voivat jakaa kulujaan pitkin elämää. Esim. vuokraa / asuntolainaa saa maksaa kuukausiperusteisesti eikä valtiokaan ota veroja etukäteen käteisenä vaan antaa kansalaisten ansaita tuloja ja maksaa veroja osamaksulla elämän kulkiessa eteenpäin.
Onhan kansalaisia, joilla on elämän mittainen rahoitus plakkarissa jo synnytyssalissa, mutta suurin osa meistä joutuu kustantamaan elämänsä osamaksulla kuten jo Tapio Rautavaara täsmensi, että pieninä palasina oli leipänsä maailmalla.
Ai miten tämä liittyy auton hankkimiseen? Isot kustannukset on selkeintä jakaa pieniin osiin pitkin matkaa. Jos oletetaan, että lähtee omilleen perheestä, josta ei ollut varaa antaa matkaan mukaan käteistä eikä humisevaa eikä ylipäätään mitään rahaksi muutettavaa omaisuutta, niin on vaihtoehtona joko säästää tuloistaan ja tehdä hankintansa vuosien kuluttua tai rahoittaa isot hankinnat niin, että auton saa käyttöön nyt ja sitten "säästää" eli maksaa rahoituksen samalla kuin on auto käytössä. Aika iso osa ihmisistä tekee niin. Minä en pysty maksamaan auton rahoitusta ja samaan aikaan säästää indeksiin toista mokomaa kuukaudessa. Pystyn maksamaan auton rahoituskustannukset ja olen ottanut mieluisan auton käyttöön jo nyt. Olisi ollut viisasta alkaa säästää osakkeisiin/indeksiin parikymmentä vuotta sitten, mutta haukansiipiovista huolimatta Model X ei osaa viedä minua ajassa taaksepäin, joten realiteettien mukaan on elettävä.
Vieläkö aiot ajaa nykyiselle autolle 20v täyteen ja seuraavalla 18v? Mistä tietää, milloin on saanut säästöt valmiiksi? Mitä, jos ne saa valmiiksi vasta kuopan reunalla? Jälkeläiset tietysti taputtavat montun reunalla ja huutavat perään, että hyvä faija! Olisiko kiva tietää etukäteen, missä on viimeinen stop-merkki? Ei minusta. Mutta vaikka ei enää pedaali pohjassa kiihdytäkään, niin mistä tietää, milloin pitää pintakaasukin höllätä? Stop-merkin jälkeen ei enää tarvitse miettiä, ostaako vai myykö.
Minä, 90-luvulta oppini saaneena, en luota nykyäänkään tulevaisuuteen niin paljoa että ottaisin lainaa auton ostoon - voi pettää terveys tai talous tai... ja rahaa pitää olla säästössä pahan päivän varalta. Toisaalta omistan kuitenkin useamman auton, kun iso perhe on tarvinnut niitä kaikenlaiseen. 2020-luvulta ei ole autoa mutta kolmelta sitä aikaisemmalta vuosikymmeneltä on ja jos ajattelen niiden arvo/laatusuhdetta niin nuo vanhimmat ovat ehdottomasti parhaita - aika arvottomia mutta kuitenkin kelpo autoja. Hiukan jopa kadehdin niitä, jotka ovat malttaneet pitää lompakkonsa kurissa ja ajavat vanhalla mutta hyvällä autolla. Usein myös kehutaan kuinka taloudellisia nykyautot ovat verrattuna vanhoihin mutta voin sanoa suoraan että eivät ne ole lähellekkään niin paljon taloudellisempia kuin normikulutuksesta voisi päätellä, varsinkaan talvella.
@Lukija31722 kirjoitti:
Minä, 90-luvulta oppini saaneena, en luota nykyäänkään tulevaisuuteen niin paljoa että ottaisin lainaa auton ostoon - voi pettää terveys tai talous tai... ja rahaa pitää olla säästössä pahan päivän varalta. Toisaalta omistan kuitenkin useamman auton, kun iso perhe on tarvinnut niitä kaikenlaiseen. 2020-luvulta ei ole autoa mutta kolmelta sitä aikaisemmalta vuosikymmeneltä on ja jos ajattelen niiden arvo/laatusuhdetta niin nuo vanhimmat ovat ehdottomasti parhaita - aika arvottomia mutta kuitenkin kelpo autoja. Hiukan jopa kadehdin niitä, jotka ovat malttaneet pitää lompakkonsa kurissa ja ajavat vanhalla mutta hyvällä autolla. Usein myös kehutaan kuinka taloudellisia nykyautot ovat verrattuna vanhoihin mutta voin sanoa suoraan että eivät ne ole lähellekkään niin paljon taloudellisempia kuin normikulutuksesta voisi päätellä, varsinkaan talvella.
Minäkään en ottaisi pankkilainaa auton ostoon. Minullakin on 90-luvun opetukset muistissa. 90-luvun lama oli kyllä Suomessa niin paha, koska raha vapautui juuri ennen lamaa ja Neuvostoliiton romahtaessa Suomen talous sai kovan iskun. Muistan 80-luvun loppupuolen, kun kuluttajille mainostettiin lainanottoa. Silloin pankit toivat uuden lainatuotteen: ns. Bullet-luoton valuuttalainoihin. Ainakin yrityksille oli mahdollista ottaa iso laina esim. viiden vuoden ajaksi ja tuon viiden vuoden aikana maksettiin vain korkoja ja pääoma sitten kertalyhennyksenä laina-ajan päättyessä. Siinä välissä sitten oli 30% devalvaatio, joka siis nosti lainan summaa 1,3-kertaiseksi yhdessä yössä. Bullet-luotto mahdollisti ylioptimistisen rahan käytön pienissä yrityksissä. Rakennettiin esim. toimitilat ja rahat lainan takaisinmaksuun oli tarkoitus tienata viiden vuoden toiminnan tuotoilla. Oli paljon sellaisia, joilta viiden vuoden kuluttua otettiin omaisuus pois ja realisoitiin pilkkahinnalla. Optimistinen yrittäjä jäi ilman omaisuutta isot velat edelleen niskassaan.
Minä vältyin moiselta, mutta läheltä piti. Oli suunnitelmat pitkällä pienteollisuushallin ostosta miljoonalla markalla, mutta laman merkit alkoivat olla jo niin selvät, että ei sitten uskaltanutkaan riskeerata.
Suomi oli vähällä joutua Kreikan tapaiseen tilaan, kun muut maat alkoivat keinotella Suomen valuutalla. Pankkilainojen korot olivat yli 10%.
Nyt Suomi on osa suurta talousaluetta eikä vastaavaan tilanteen joutumisesta enää ole kovin suurta riskiä.
Mutta edelleenkään en halua riskeerata ottamalla lainaa, jos vain sen voin välttää. Siksi käytän autorahoitusta. Minulle ei ole tärkeää, että omistan auton vaan tärkeää on se, että minulla on auto käytössäni ja täysin omassa hallinnassani ilman kilometrirajoituksia tai etukäteen määrättyä aikaa, jonka jälkeen auto pitäisi palauttaa. Eli en pidä leasingiä yhtä hyvänä vaihtoehtona kuin osamaksulla ostamista. Ja pätäkkä ei riitä käteiskauppaan sellaisen auton kahdalla, jonka haluan.
Minä arvioin taloudellisia riskejä näkyvissä olevan tulevaisuuden pohjalta, enkä pelkää jotain epämääräistä uhkaa, josta ei ole merkkejä.
Jos on tehnyt itselleen periaatteen, että ostaa vain sellaista, minkä käteisellä saa ostettua, niin sitten monen kohdalla auton hinta saa olla joko uuden pienen auton tai isomman käytetyn mukainen. Jos on valitsemaansa periaatteesseen tyytyväinen, niin ok. Osa ihmisistä taitaa kylläkin vain näennäisesti ostaa auton käteisellä, kun käteispätäkkä on ensin lainattu pankista.
Jos elämäntilanne yllättäen heikkenee niin, ettei enää pysty suoriutumaan autorahoituksesta, niin sitten auto veks ja samalla jäljellä oleva rahoitus. Jos koko yhteiskunnan tilanne romahtaa, niin sitten on isompi ongelma. Gallialaiskylässäkin kuitenkin eletään, vaikka pelätään ainoaa uhkaa, että taivas voi romahtaa niskaan.
@HybridRules kirjoitti:
Onko joku täällä sanonut, että ajaa uudella, koska ei ole varaa muuhun?
Anteeksi, hieman pieleen kohdistunut kärjistys. Joudun tarkentamaan, että uudella autolla ajavalla on aina vaihtoehtona hyvä käytetty ja säästäminen. En edelleenkään ole kauppaamassa tätä ideologiaa, vaan ainoastaan osoitan sen olevan täysin realistinen vaikka epäilyksiä onkin esitetty.
Onhan kansalaisia, joilla on elämän mittainen rahoitus plakkarissa jo synnytyssalissa, mutta suurin osa meistä joutuu kustantamaan elämänsä osamaksulla kuten jo Tapio Rautavaara täsmensi, että pieninä palasina oli leipänsä maailmalla.
Tapsa pääsi helpolla. Hän aloitti tyhjin taskuin nettovelattomana ilman opintolainaa.
Ai miten tämä liittyy auton hankkimiseen? Isot kustannukset on selkeintä jakaa pieniin osiin pitkin matkaa.
Juuri näin! Sekä lainaajalla että säästäjällä on omat maksueränsä.
Ero on siinä, että itselleen pääomatuloa tienaavan ostovoima on SUUREMPI kuin sitä toiselle maksavalla lainaajalla.
Jos oletetaan, että lähtee omilleen perheestä, josta ei ollut varaa antaa matkaan mukaan käteistä eikä humisevaa eikä ylipäätään mitään rahaksi muutettavaa omaisuutta, niin on vaihtoehtona joko säästää tuloistaan ja tehdä hankintansa vuosien kuluttua tai rahoittaa isot hankinnat niin, että auton saa käyttöön nyt ja sitten "säästää" eli maksaa rahoituksen samalla kuin on auto käytössä.
Me aloitimme opintolainojen verran nettovelkaantuneina. Minäkin ostin auton ensimmäisillä kesätyötuloillani. Sen jälkeen kun on jonkinlainen auto, seuraavan vaihto on oma valinta.
Aika iso osa ihmisistä tekee niin. Minä en pysty maksamaan auton rahoitusta ja samaan aikaan säästää indeksiin toista mokomaa kuukaudessa.
Uskon mitä sanot, mutta syy on asenteissasi eikä perheesi tulo- ja menoarvion numeroissa. Jos pystyy ylläpitämään kahta uudehkoa selvästi keskimääräistä kalliimpaa autoa, silloin saman budjetin halvempien autojen ja säästön kesken jakaen laskelma pysyy koossa aivan varmasti. On oma valintasi kuluttaa autoihin niin paljon rahaa ettet pysty säästämään samaa summaa ja se on ihan OK. Mutta tämä valintasi on sinun omasi, eikä mikään matemaattinen pakko eikä köyhien vanhempiesi perintöä.
Vieläkö aiot ajaa nykyiselle autolle 20v täyteen ja seuraavalla 18v?
Nykyisen autoni 7 vuotta ja 8 kk sitten käytettynä ostaessani arvelin merkkifoorumilla julkisesti, että se voisi olla 8 vuoden auto? Vertaistukiryhmä arvioi, ettei silloin uudehkolla Junge Sternellä ole vaikeuksia saavuttaa budjetoitua käyttöikäänsä, ellei irrationaalinen autokuume iske väliin. Nyt ajomäärä on vähentynyt vaimoni uudemman auton ja koronan vuoksi niin paljon, että minun autoni on jäänyt jälkeen sille "uutena" budjetoidusta varsin realistisesta ajomäärästä. Siksi olen jatkamassa autoni työsopimusta parilla vuodella omaan eläkeikääni saakka. 740 oli ensimmäinen uutena ostamamme auto. Se oli erikoistapaus, jonka jälkeen kaikki muut ovat vain autoja, joilla ajetaan niin kauan kuin se tuntuu mukavalta. Vaimoni S80 edeltäjä ostettiin myös uutena, mutta aika pian huomasimme ostaneemme meille aivan liian pienen auton, joten S60 lähti vaihtoon parin vuoden jälkeen. Yhden Volkkarin lähtölaskenta käynnistyi myös parin kuukauden jälkeen ja se virheostos lähti muiden riesaksi jo puolen vuoden jälkeen. Mieleisellä autolla ajetaan, epämieluisa vaihdetaan pois.
Uusin TM kiteyttää KÄYTETYN ostamisen kauniisti jutussa Kuinka ostaa käytetty auto:
"siinä on tehtaan takuu sekä tuoksu. Värin ja varusteet saa päättää itse"
Uuteen verrattuna on lisäetuna se, että ei tarvitse sietää tehdastilauksen toimitusaikaa ja hintaa on vain puolet uudesta. Ensi kevään ensimmäisenä lämpimänä päivänä minun autoni tuoksuu taas uudelta nahalta, eli paremmalta kuin suurin osa liuottimilta tuoksuvista uusista autoista. Se on myös tilavampi ja käytännöllisempi kuin suurin osa uusista ja se kolisee noppakivikadulla vähemmän kuin kolme kertaa kalliimmat uudet autot. Miksi ihmeessä vaihtaisin sitä vähäisellä alle 300.000 km ajomäärällä ennen kuin OM651 moottorin tunnetut riskit alkavat hirvittää?
Meillä vanha auto on syrjäyttänyt selvästi uudemman parikin kertaa. Vuosituhannen alussa uusi S60 oli aivan eri maailmasta kuin 740, joka jäi perheen kakkosautoksi minun käyttööni. Uutuuden viehätys katosi pienen kopin epäkäytännöllisyyteen varsin pian ja 740 GLE palasi vielä kerran ensisijaiseksi mökki-, mummola- ja hiihtoreissujen ajokiksi aina silloin kun suinkin ilman ilmastointia viitsi ajaa. Tämä käynnisti S60 lähtölaskennan. S60 seuraaja S80 otti ansaitusti paikkansa perheen matka-autona, mutta sekin joutui väistymään myöhemmin kun ostin itselleni selvästi sitä vanhemman viime vuosituhannen suorakylkimallisen V70:n, joka oli täysin ylivoimainen mökkireissun pakkauksessa. Meille auton käytännöllisyyden määrää auton iän sijasta sen sopivuus tehtäväänsä.
@HybridRules kirjoitti:
Onko joku täällä sanonut, että ajaa uudella, koska ei ole varaa muuhun?
Anteeksi, hieman pieleen kohdistunut kärjistys. Joudun tarkentamaan, että uudella autolla ajavalla on aina vaihtoehtona hyvä käytetty ja säästäminen. En edelleenkään ole kauppaamassa tätä ideologiaa, vaan ainoastaan osoitan sen olevan täysin realistinen vaikka epäilyksiä onkin esitetty.
Onhan kansalaisia, joilla on elämän mittainen rahoitus plakkarissa jo synnytyssalissa, mutta suurin osa meistä joutuu kustantamaan elämänsä osamaksulla kuten jo Tapio Rautavaara täsmensi, että pieninä palasina oli leipänsä maailmalla.
Tapsa pääsi helpolla. Hän aloitti tyhjin taskuin nettovelattomana ilman opintolainaa.
Ai miten tämä liittyy auton hankkimiseen? Isot kustannukset on selkeintä jakaa pieniin osiin pitkin matkaa.
Juuri näin! Sekä lainaajalla että säästäjällä on omat maksueränsä.
Ero on siinä, että itselleen pääomatuloa tienaavan ostovoima on SUUREMPI kuin sitä toiselle maksavalla lainaajalla.
Jos oletetaan, että lähtee omilleen perheestä, josta ei ollut varaa antaa matkaan mukaan käteistä eikä humisevaa eikä ylipäätään mitään rahaksi muutettavaa omaisuutta, niin on vaihtoehtona joko säästää tuloistaan ja tehdä hankintansa vuosien kuluttua tai rahoittaa isot hankinnat niin, että auton saa käyttöön nyt ja sitten "säästää" eli maksaa rahoituksen samalla kuin on auto käytössä.
Me aloitimme opintolainojen verran nettovelkaantuneina. Minäkin ostin auton ensimmäisillä kesätyötuloillani. Sen jälkeen kun on jonkinlainen auto, seuraavan vaihto on oma valinta.
Aika iso osa ihmisistä tekee niin. Minä en pysty maksamaan auton rahoitusta ja samaan aikaan säästää indeksiin toista mokomaa kuukaudessa.
Uskon mitä sanot, mutta syy on asenteissasi eikä perheesi tulo- ja menoarvion numeroissa. Jos pystyy ylläpitämään kahta uudehkoa selvästi keskimääräistä kalliimpaa autoa, silloin saman budjetin halvempien autojen ja säästön kesken jakaen laskelma pysyy koossa aivan varmasti. On oma valintasi kuluttaa autoihin niin paljon rahaa ettet pysty säästämään samaa summaa ja se on ihan OK. Mutta tämä valintasi on sinun omasi, eikä mikään matemaattinen pakko eikä köyhien vanhempiesi perintöä.
Kun sanot noin, tarkoitat käytännössä, että pysy köyhä kyykyssä ja säästä äläkä haaveksi mistään autoista.
Kirjoitat siitä, miten voi hankkia auton, jos on osannut kasvattaa varallisuuttaan joskun menneisyydessä alkaen. Mutta se ei ole vaihtoehto kenellekään, joka ei sitä ole menneisyydessä tehnyt. Käteisellä tai autorahoituksella ostaminen tässä ja nyt tarkoittavat, että oma varallisuus joko riittää käteisostoon tai sitten pitää ottaa rahoitus, jos haluaa auton, johon oma varallisuus ei nyt riitä. Turha jossitella, mitä aikoinaan olisi voinut tehdä toisin.
Vieläkö aiot ajaa nykyiselle autolle 20v täyteen ja seuraavalla 18v?
Nykyisen autoni 7 vuotta ja 8 kk sitten käytettynä ostaessani arvelin merkkifoorumilla julkisesti, että se voisi olla 8 vuoden auto? Vertaistukiryhmä arvioi, ettei silloin uudehkolla Junge Sternellä ole vaikeuksia saavuttaa budjetoitua käyttöikäänsä, ellei irrationaalinen autokuume iske väliin. Nyt ajomäärä on vähentynyt vaimoni uudemman auton ja koronan vuoksi niin paljon, että minun autoni on jäänyt jälkeen sille "uutena" budjetoidusta varsin realistisesta ajomäärästä. Siksi olen jatkamassa autoni työsopimusta parilla vuodella omaan eläkeikääni saakka. 740 oli ensimmäinen uutena ostamamme auto. Se oli erikoistapaus, jonka jälkeen kaikki muut ovat vain autoja, joilla ajetaan niin kauan kuin se tuntuu mukavalta. Vaimoni S80 edeltäjä ostettiin myös uutena, mutta aika pian huomasimme ostaneemme meille aivan liian pienen auton, joten S60 lähti vaihtoon parin vuoden jälkeen. Yhden Volkkarin lähtölaskenta käynnistyi myös parin kuukauden jälkeen ja se virheostos lähti muiden riesaksi jo puolen vuoden jälkeen. Mieleisellä autolla ajetaan, epämieluisa vaihdetaan pois.
Uusin TM kiteyttää KÄYTETYN ostamisen kauniisti jutussa Kuinka ostaa käytetty auto:
"siinä on tehtaan takuu sekä tuoksu. Värin ja varusteet saa päättää itse"
Uuteen verrattuna on lisäetuna se, että ei tarvitse sietää tehdastilauksen toimitusaikaa ja hintaa on vain puolet uudesta. Ensi kevään ensimmäisenä lämpimänä päivänä minun autoni tuoksuu taas uudelta nahalta, eli paremmalta kuin suurin osa liuottimilta tuoksuvista uusista autoista. Se on myös tilavampi ja käytännöllisempi kuin suurin osa uusista ja se kolisee noppakivikadulla vähemmän kuin kolme kertaa kalliimmat uudet autot. Miksi ihmeessä vaihtaisin sitä vähäisellä alle 300.000 km ajomäärällä ennen kuin OM651 moottorin tunnetut riskit alkavat hirvittää?
Meillä vanha auto on syrjäyttänyt selvästi uudemman parikin kertaa. Vuosituhannen alussa uusi S60 oli aivan eri maailmasta kuin 740, joka jäi perheen kakkosautoksi minun käyttööni. Uutuuden viehätys katosi pienen kopin epäkäytännöllisyyteen varsin pian ja 740 GLE palasi vielä kerran ensisijaiseksi mökki-, mummola- ja hiihtoreissujen ajokiksi aina silloin kun suinkin ilman ilmastointia viitsi ajaa. Tämä käynnisti S60 lähtölaskennan. S60 seuraaja S80 otti ansaitusti paikkansa perheen matka-autona, mutta sekin joutui väistymään myöhemmin kun ostin itselleni selvästi sitä vanhemman viime vuosituhannen suorakylkimallisen V70:n, joka oli täysin ylivoimainen mökkireissun pakkauksessa. Meille auton käytännöllisyyden määrää auton iän sijasta sen sopivuus tehtäväänsä.
Asenteellani ei ole sen kanssa mitään tekemistä, että esim. Model X-autoa ei olisi ollut saatavana sopivan ikäisenä eli, että olisi tarpeeksi tuore ja selvästi uutta halvempi.
Sinä tarkoitat sanoa, että olisi syytä hankkia sen hintainen auto, että voisi samalla myös säästää. Minä taas pohdin keinoja, joilla voi ostaa sellaisen auton, jonka haluaa. Onnellinen se, joka aidosti haluaa ensisijaisesti sen käytetyn, jonka hinta on pudonnut. Uuden auton hintaa ei sitä paitsi tarvitse maksaa kuin ensimmmäisestä hankinnasta. Sen jälkeen pitää maksaa vain väliraha, jolle myös voi ottaa rahoituksen ja selviää pienemmillä kuukausierillä. Autorahoituksella hankittua autoahan ei tarvitse maksaa loppuun ennen kuin sen vaihtaa uuteen. Siinäkin on yksi etu pankkilainaan nähden. Voihan lainaakin ottaa lisää ennen kuin alkuperäinen on maksettu, mutta siinä joutuu sitten taas pankin mielivallan varaan eli kontrolli ei ole enää itsellä. Pankki haluaa vakuuden, jollaiseksi ostettu auto ei käy, kun taas autorahoituksella auto on vakuutena. Kontrolli on siis itsellä. Autorahoituksen korko on kiinteä. Tällä hetkellä aika laajasti saa 1,5% todellisen vuosikoron (siis sisältäen käsittelymaksun tms. kulun). Koko rahoitusajan, vaikka 5 vuotta, korkokulu vastaa suuruusluokaltaan esim. talvirengassarjaa vanteineen esim. Tesla Y:n tapauksessa. Kymmenisen vuotta sitten autorahoitukseen sai tarjouksena 7,5% koron ja tinkimällä jonkun 4,5%. Matalien korkojen aika voi loppua milloin tahansa, mutta miksi murehtia sitä? Korko sovitaan nyt ja se on kiinteä eli rahan hinnan kallistumisen riski on autorahoitusyhtiöllä.
Hypoteettisesti ajatellen olen sitä mieltä, että en maksaisi Model X-hintaista autoa kertamaksuna vaikka tilillä olisi sellainen summa. Parempi jakaa kustannukset pidemmälle aikajänteelle ja pitää taloudellista puskuria yllättäviin menoihin. Kyllä minä nytkin kuukausittain säästän pienen summan, mutta osaltaan, vaan ei pelkästään, valinnoistani seuranneiden olosuhteiden pakosta säästöumma on minimalistinen. Aloitin niin myöhään, että vaikka näenkin pääoman kasvaneen 33% juuri tällä hetkellä, niin absuluuttisesti summa on niin pieni, ettei sillä autoja ostella.
@HybridRules kirjoitti:
Mistä tietää, milloin on saanut säästöt valmiiksi?
Pääomatuloa muille maksavan ostovoima on heikompi kuin pääomatuloa itselleen lisätulona ansaitsevan. Se, miten oman lisätulonsa allokoi on jokaisen oma asia. Samoin se, mitä kukin tavoittelee.
Nyt ei puhuta vaihtoehdosta elämiselle, vaan lisätulon hankkimisesta mukavampaa elämää varten. Yksi hankkii lisätuloa ajamalla Uberia, toinen vuokraa mökkiään ja kolmas sijoittaa suoraan rahojaan. Kaikki kolme tarjoavat omaa aikaansa ja omaa omaisuuttaan muiden käyttöön korvausta vastaan.
Olisiko kiva tietää etukäteen, missä on viimeinen stop-merkki? Ei minusta.
Omaani en halua tietää ja JUURI SIKSI en kuvittele purkavani sijoituksiani lainkaan. Olisi traumaattinen kokemus määritellä oma kuolinpäivänsä laskeakseen paljonko kestää kuluttaa vuosittain syödäkseen säästönsä elinaikanaan. Onko säästänyt turhaan, jos kuoleekin arviotaan ennen? Jos taas arvioituna kuolinpäivänä onkin hyvissä voimissa, ammutaanko silloin kuula päähän vai kituutetaanko loppuelämä rahattomana huonolla hoidolla?
Sijoitushorisontin peräseinä on sen sijaan ollut näkyvissä jo pitkään. Olen ajatellut maksavani salkkuni verovelan tuhkauurnasta. Mutta sitä ennen säästöt ja niiden tuotot ja niistä tuostoista vielä maksamattovat verotkin tuottavat minulle lisätuloa koko loppuikäni. Meidän jokaisen pitää kuolla yhtenä päivänä. Mutta sitä ennen jokaisena päivänä me saamme ELÄÄ! Ja se on mukavampaa kun saa lisätuloa palkan päälle.
Mutta vaikka ei enää pedaali pohjassa kiihdytäkään, niin mistä tietää, milloin pitää pintakaasukin höllätä?
Kaasu pohjassa säästäen olisimme jo ties missä, mutta osallistuminen "se voittaa jolla on kuollessaan eniten" -kisaan ei kiinnosta. Kyse on vain omien valintojen laajentamisesta lisätuloa hankkimalla. Rahaa se vain on ja sitä voi käyttää kun tietää mistä saa lisää.
@HybridRules kirjoitti:
olen sitä mieltä, että en maksaisi Model X-hintaista autoa kertamaksuna vaikka tilillä olisi sellainen summa.
Tämä on aivan yhtä hyvä mielipide kuin ennalta säästäminenkin. Mutta huomaathan, että se on vain mielipide.
Omani on päinvastainen ja tämän OMAN mielipiteeni pystyn kumoamaan ihan numeroillakin. Kun omat sijoitukset tuottavat keskimäärin kaksinumeroista prosenttilukua, silloin olisi selvästi edullisempaa ostaa haluamani auto 1.5 % rahoituksella. Mutta koska olen velkaantumista inhoava kontrollifriikki, käytännössä maksan preemiota siitä mielenrauhasta että en ole velkaa kenellekään.
Pelkään pahoin, että taisin juuri osoittaa omassakin tilanteessani sinun mielipiteesi TALOUDELLISESTI paremmin perustelluksi kuin omani
Alun perinhän Ruotsissa autoliitto veti herneen nenään vaatien VW ID sähköautot myytäväksi "kesäkäyttöön", koska alle -30 asteessa ajamatta säilyttäminen mitätöi takuun.
Koska autossa kuitenkin akun lämmitys on vakiovarusteena, en hoksaa, miksi ajaminen olisi välttämätöntä, kunhan vain auto on latauksessa, jolloin akkuja ei tarvitse lämmittää niitä kuormittamalla? Eli homma korjautunee yksinkertaisesti päivittämällä ohjeistus joko ajaa tai ladata kovalla pakkasella?
Itsellä ei ole koskaan ollut autoa rahoituksella, mutta ehkä joku osaa valaista tilannetta, jota en koskaan kehdannut kysyä eräältä taideammattiin suuntautuneelta yrittäjältä. Hänen autonsa oli ostettu käytettynä, mutta myyjäliikkeen rahoituksella. Hän ei viihtynyt autossaan tylsistymättä kuin kuukausia ja vaihtoi toiseen. Automyyjä vain kertoi, paljonko kuukausierä kasvoi. Hänellä oli noin 20 autoa alle 15 vuodessa. Piti joskus kysyä ns. avainkysymys, "paljonko autorahoituksessa on velkaa siihen nykyiseen 5 tonnin autoon" mutta pelkäsin nolaavani kaverin koska historiasta tiesin, ettei raha-asioiden hoito ollut ihan nappiin mennyt.
Nykyään tilanne on nollaantunut, arvata saattaa miksi.
@Jorma L2 kirjoitti:
Itsellä ei ole koskaan ollut autoa rahoituksella, mutta ehkä joku osaa valaista tilannetta, jota en koskaan kehdannut kysyä eräältä taideammattiin suuntautuneelta yrittäjältä. Hänen autonsa oli ostettu käytettynä, mutta myyjäliikkeen rahoituksella. Hän ei viihtynyt autossaan tylsistymättä kuin kuukausia ja vaihtoi toiseen. Automyyjä vain kertoi, paljonko kuukausierä kasvoi. Hänellä oli noin 20 autoa alle 15 vuodessa. Piti joskus kysyä ns. avainkysymys, "paljonko autorahoituksessa on velkaa siihen nykyiseen 5 tonnin autoon" mutta pelkäsin nolaavani kaverin koska historiasta tiesin, ettei raha-asioiden hoito ollut ihan nappiin mennyt.
Nykyään tilanne on nollaantunut, arvata saattaa miksi.
Lähtökohtaisesti autorahoitusyhtiö pitää vakuutena vain sitä autoa , jota rahoittaa. Velka on siis normaalisti auton ostohinta miinus käsiraha ja rahoitusaika sellainen, että rahoitusliike arvioi koko ajan jäljellä olevan velan olevan pienempi kuin auton arvo arvonalenema huomioiden. Tuttavallasi oli siis todennäköisesti alle 5000,- sitä velkaa viimeisessä autossaan, jos nyt viidentonnin autolle edes saa rahoitusta.
Miksiköhän kuvittelet, että autorahoitusyhtiöt antaisivat rahaa hallitsemattomasti? Jos tuttavallasi oli mennyt talous pois hallinnasta eikä saanut viimeisen rahoitusyhtiön auton maksuja hoidettua, viimeinen auto ehkä haettiin pois ja tuttavasi osti viidentonnin auton siihen tilalle muuten kuin autorahoituksella.
Yleensäkin raha-asioista jokaisen pitäisi osata ottaa vastuu itselleen, eli olla kontrollifriikki. Autorahoitusyhtiö voi antaa asiakkaalle hänen maksukykään kalliimmalle autolle rahoituksen, koska vakuuspuoli on kunnossa rahoitettavan auton hoitaessa sen. Missä määrin luotonantajalle voi ja/tai pitää sälyttää vastuuta tolkuissaan olevan kansalaisen kyvystä hoitaa talouttaan? Rahoitusliikehän ei voi varmuudella tietää puhuuko asiakas totta, kun kertoo omasta maksukyvystään. Luoton myöntäminen edellytttää aina vakuuden ja luotonantajan uskon siihen, että asiakas pystyy maksamaan luottonsa takaisin.
Tässä tulee mieleen positiivinen luottotietorekisteri. En ole ollenkaan varma, onko oikein, että kansalaisen maksukykyä arviovat ihmiset, jotka eivät hänestä tiedä muuta kuin kylmät numerotiedot. Olisiko hyvä, että pankin täti olevinaan tietää paremmin kuin sinä, mikä takaisinmaksukykysi on?
Alun perinhän Ruotsissa autoliitto veti herneen nenään vaatien VW ID sähköautot myytäväksi "kesäkäyttöön", koska alle -30 asteessa ajamatta säilyttäminen mitätöi takuun.
Koska autossa kuitenkin akun lämmitys on vakiovarusteena, en hoksaa, miksi ajaminen olisi välttämätöntä, kunhan vain auto on latauksessa, jolloin akkuja ei tarvitse lämmittää niitä kuormittamalla? Eli homma korjautunee yksinkertaisesti päivittämällä ohjeistus joko ajaa tai ladata kovalla pakkasella?
Olihan tuosta puhetta täällä. Teslan ohjeissa sanotaan, että autoa ei saa altistaa yli 24h ajaksi alle -30 lämpötilaan, jotta akun pitkän aikavälin suorituskyky ei kärsi. Ei puhuta mitään akun lämmittämisestä. Aion selvittää tuota, mutta en ole vielä ehtinyt. Mietin, että olisiko mahdollista, että akun lämmitysteho ei enää oikein riitä alle -30 lämpötilassa? Ohjeessa ei mainita akun lämmitystä ollenkaan, mikä on vähän kumma juttu.
@Jorma L2 kirjoitti:
Itsellä ei ole koskaan ollut autoa rahoituksella, mutta ehkä joku osaa valaista tilannetta, jota en koskaan kehdannut kysyä eräältä taideammattiin suuntautuneelta yrittäjältä. Hänen autonsa oli ostettu käytettynä, mutta myyjäliikkeen rahoituksella. Hän ei viihtynyt autossaan tylsistymättä kuin kuukausia ja vaihtoi toiseen. Automyyjä vain kertoi, paljonko kuukausierä kasvoi. Hänellä oli noin 20 autoa alle 15 vuodessa. Piti joskus kysyä ns. avainkysymys, "paljonko autorahoituksessa on velkaa siihen nykyiseen 5 tonnin autoon" mutta pelkäsin nolaavani kaverin koska historiasta tiesin, ettei raha-asioiden hoito ollut ihan nappiin mennyt.
Nykyään tilanne on nollaantunut, arvata saattaa miksi.
Lähtökohtaisesti autorahoitusyhtiö pitää vakuutena vain sitä autoa , jota rahoittaa. Velka on siis normaalisti auton ostohinta miinus käsiraha ja rahoitusaika sellainen, että rahoitusliike arvioi koko ajan jäljellä olevan velan olevan pienempi kuin auton arvo arvonalenema huomioiden. Tuttavallasi oli siis todennäköisesti alle 5000,- sitä velkaa viimeisessä autossaan, jos nyt viidentonnin autolle edes saa rahoitusta.
Miksiköhän kuvittelet, että autorahoitusyhtiöt antaisivat rahaa hallitsemattomasti? Jos tuttavallasi oli mennyt talous pois hallinnasta eikä saanut viimeisen rahoitusyhtiön auton maksuja hoidettua, viimeinen auto ehkä haettiin pois ja tuttavasi osti viidentonnin auton siihen tilalle muuten kuin autorahoituksella.
Yleensäkin raha-asioista jokaisen pitäisi osata ottaa vastuu itselleen, eli olla kontrollifriikki. Autorahoitusyhtiö voi antaa asiakkaalle hänen maksukykään kalliimmalle autolle rahoituksen, koska vakuuspuoli on kunnossa rahoitettavan auton hoitaessa sen. Missä määrin luotonantajalle voi ja/tai pitää sälyttää vastuuta tolkuissaan olevan kansalaisen kyvystä hoitaa talouttaan? Rahoitusliikehän ei voi varmuudella tietää puhuuko asiakas totta, kun kertoo omasta maksukyvystään. Luoton myöntäminen edellytttää aina vakuuden ja luotonantajan uskon siihen, että asiakas pystyy maksamaan luottonsa takaisin.
Tässä tulee mieleen positiivinen luottotietorekisteri. En ole ollenkaan varma, onko oikein, että kansalaisen maksukykyä arviovat ihmiset, jotka eivät hänestä tiedä muuta kuin kylmät numerotiedot. Olisiko hyvä, että pankin täti olevinaan tietää paremmin kuin sinä, mikä takaisinmaksukykysi on?
Kiitokset valaistuksesta
"jos nyt viidentonnin autolle edes saa rahoitusta" - tähän toisin lisätietoa siten, että naapuri myi käytettyä autoa, vuosia sitten, netissä pitkään (viikkoja), hintapyyntö oli siellä alimmassa 10% segmentissä mitä samanlaisista autoista pyydettiin. Hintaluokka noin 6 tonnia. Auton kävi lopulta ostamassa käytettyjen autojen kauppias joka kertoi, miksi auto ei ollut aiemmin mennyt kaupaksi ja selitys oli, koska naapurillani ei ollut tarjota autoon rahoitusta. Kauppa käy kuulemma hyvin kun tonnin käsirahalla ja 50e kuukausimaksulla auton saa itselleen. Näissä ei välttämättä ole mikään 1,75% pa korko ja jokin käsittelykulu nostaa vielä korkoa edelleen. Tässäkin pitää ottaa huomioon, että liike joutuu laittamaan pyyntihintaan vähintään alv:in päälle ja hyvä olisi saada katettakin. Olen tosin kuullut tarinoita, että käteiskauppa ei autoliikettä kiinnosta, rahoitus enemmän. Saisikohan liike provikkaa myydystä rahoituksesta koko laina-ajan?
Käsittääkseni kaverilla joka vaihtoi käytettyjä autoja kuin se entinen hevoskauppias, oli luottotiedot loppuun asti kunnossa. Homma loppui siihen kun alalla asiakkaat ei hoitaneet maksuja palveluista - ainaisen rukoilemisen sijaan tuli vastaus - pitäkää tunkkinne.
Pelkästään tupakkalakon tehnyt ja askin hinnan päivää kohden säästävä pariskunta voi ostaa jo reilusti ennen eläkeikäänsä autojen lisäksi myös talon ja kesämökin lainaa kysymättä jos niin haluaa. Mutta jos alussa on rahaa vähän, sitten pitää toki olla paljon aikaa. Ehkä tässä keskustelussa näkyy se, että me aloitimme säästämisen yli 30 vuotta sitten ja näemme nyt mihin se johti.
No sepä se, kun se näkyy juuri noin. Vihje on varmasti ihan varteenotettava, jos tähtää vaikka eläkkeen "korotukseen". Mutta kuten kerroit, niin pitää osata sijoittaa oikeisiin rahastoihin ja nykyinen ei ole tae tulevaisuudesta jne. Lisäksi taloudessa pitää olla varaa pistää rahaa sivuun peruskustannusten lisäksi tuollaiseenkin.
Vaikutat olettavan, että tokihan kaikilla on samat kk-tulot kuin sinulla (on ollut). Miten moneen paikkaan pitää pystyä sijoittamaan, että saa hankittua nyt sen autonkin? "Miljonäärinä eläkkeelle" -rahastoon kun pitää kerryttää erikseen rahaa. Jos taloudessa nyt sattuu olemaan 312 euroa laitettavaksi syrjään (tupakka-aski 10,40 x 30pv / kk). Ja vaikka kerroitkin, että rahastojen voitto-% on "kaikille tasapuolinen", niin ne nollat summien perässä, eli desimaalien siirrot oikealle varsinaisesti ratkaisevat pääseekö tuon tason lähelle, lisäksi alle vai yli sadan vuoden kuluessa.
JOS onnistuu löytämään edullisesti ylläpidettävästä korimallista hyvän yksilön ja JOS osaa hyödyntää autosta vapautuvan rahan, silloin nyrkit rasvassa kotitallissa vanhan auton tiheää huolto-ohjelmaa tehdessä saa myös palkan työstään.
Kaikillahan ei ole sitä kotitallia (ehkä sitten kun on eläkkeelle asti rahastoinut riittävästi...), saati minkäänlaista osaamista tai kiinnostusta "säästää" tekemällä itse....
Mutta jos auton säästämiseen menee 20 - 30 vuotta, silloin säästöön laitetaankin selvästi pienempää erää kuin 3 - 5 vuodessa autonsa lainan maksava.
Tuossa kohtaa olet ikään kuin jäljillä siitä, miten tavallisella keskiarvotuloilla ajattelevakin asiaa varmasti miettii. Vaikutat jotenkin unohtavan aktiivisti että ei se tuottoprosentti merkitse mitään, jos on mahdollista sijoittaa vain pienillä summilla. "Tasapuolinen" tuottoprosentti on euroissa eri jos sijoittaa kuukausittain 100, tai 1000 euroa. Ihan muistutuksena vaan...
Jos uuden auton kokoisen lainan pystyy maksamaan takaisin 5 vuodessa, saman auton todennäköisesti säästää nopeammin.
Millä sillä välin ajetaan?
rahoituskulua maksavalla on yli ajan vähemmän rahaa käytettävissään kuin pääomatuloa nostavalla. On jokaisen oma asia mitä tällä tiedolla tekee, mutta tämä koskee etenkin meitä, joiden hankinnoissa hinnalla on merkitystä.
No mitä tuolla tiedolla tekee se, jolla hinnalla on merkitystä (aina sillä on, varsinkin jos joutuu miettimään hankintojaan), mutta jolla ei ole pääomatuloja ja auto pitäisi ostaa?
Tällä mallinnuksella näkee mitä on saavutettavissa nykyisellä autolla jatkaen vaihtamisen sijaan.
Paitsi jos se nykyinen auto ei ole enää sopiva talouden tarpeeseen ja se pitää vaihtaa nyt. Tai on niin romu, että ylläpitoon ei ole varaa.
Edes joka toisen autonvaihdon väliin jättäen saa vuosien mittaan aikaan yhtä ja toista.... Ymmärrän hyvin uuden auton maksuvalmiuden edelle asettavan arvovalinnan. Mutta sitä perustelua en osta, että ajaa uudella koska ei ole varaa muuhun. Se ajatusmalli on tasan väärin päin
Niin, ehkä tässä nyt sitten kaikenkaikkiaan vääristää keskustelua se, että olet antavinasi yleispäteviä ohjeita autoja hankkiville, mutta todellisuudessa tarkoitat vain sellaisia tapauksia jotka ovat varoissaan miettimässä uuden auton hankintaa, joilla on isot tulot, joilla on vaihdokki ennestään, eläkeikään on vielä matkaa jne.
Pääomatuloa muille maksavan ostovoima on heikompi kuin pääomatuloa itselleen lisätulona ansaitsevan. Se, miten oman lisätulonsa allokoi on jokaisen oma asia. Samoin se, mitä kukin tavoittelee.
Pieniä pääomatuloja muille maksavan ostovoimaa ei juurikaan hetkauta paremmaksi pieniä pääomatuloja itselleen ansaitsevaa. Se, saako ne pienet lisätulot milloinkaan allokoitua auton hankinnan kokoiseen tasoon, uuteen tai käytettyyn, ei varmaan ole varakkaan sijoittajan kannalta sama asia, vaikka kumpikin pelaa samoilla tuottoprosenteilla.
Sen takia et oikein voi mainostaa tuollaisia ohjeitasi ikään kuin kaikille samalla skaalalla.
Nyt ei puhuta vaihtoehdosta elämiselle, vaan lisätulon hankkimisesta mukavampaa elämää varten.
Se miten paljon "mukavampaa" elämä on sitten joskus, riippuu lähtökohtaisesti siitä, missä määrin on mahdollisuus laittaa sivuun tuloistaan sellaiseen, kun on jollakin rahoituksella saanut sen auton hankittua tämän hetkiseen tarpeeseensa. Ja kun elää pitäisi nytkin, eikä sitten joskus, noin karkealla tasolla.
säästöt ja niiden tuotot ja niistä tuostoista vielä maksamattovat verotkin tuottavat minulle lisätuloa koko loppuikäni. Meidän jokaisen pitää kuolla yhtenä päivänä. Mutta sitä ennen jokaisena päivänä me saamme elää Ja se on mukavampaa kun saa lisätuloa palkan päälle
Joka tarkoittaa siis, että on ollut ylipäätään mahdollisuus pistää tuloistaan sivuun jotakin, oikeisiin paikkoihin, oikean suuruisen summan, tarpeeksi pitkään, eikä ole tapahtunut romahduksia jne.
Jollakin tasolla voi olla tietysti mahdollista, että 10€ kk-sijoituksilla on voinut tienata enemmän kuin 100:lla kun on tullut eläkeikään. Sitten voi aina miettiä, kannattiko elää 90 euron sivuun laittamiseksi lauantaimakkaralla, kun sen olisi voinut laittaa kymmeniä vuosia parempaankin ruokaan.
Toisaalta sille 10:in sivuun laittaneelle summa on voinut olla suhteessa aivan yhtä suuri kuin toiselle, koska tuloista ei enempää irronnut.
osallistuminen "se voittaa jolla on kuollessaan eniten" -kisaan ei kiinnosta. Kyse on vain omien valintojen laajentamisesta lisätuloa hankkimalla. Rahaa se vain on ja sitä voi käyttää kun tietää mistä saa lisää
Nyt pitäisi siis ostaa se auto. Esimerkkitapaus on 30 vuotias sinkku, hänellä ei ole vaihdokkiautoa, on vaikkapa jo keskituloinen suomalaisittain (3400€/kk - verot), asuu kerrostalossa vuokralla 700€/kk. Muita menoja ovat ruoka, netti, vaatteet, vakuutukset jne perusmenoja. Ei tupakoi ja viihteellä käy kohtuullisesti, pari kertaa kuussa. Tuottoisaan rahastoon menee 70€/kk, vuosittaiseen lomareissusäästämisen 50€/kk ja autoon voisi laittaa alkaen 200€/kk, jonka päälle vielä kaikki käyttö- ja ylläpitokulut, eikä huoltotaitoja ole.
Ihan vain laittaaksemme asioita siis mittakaavaan, niin mitä ehdotat 740GLE tälle autoa tarvitsevalle? Se on välttämätön uuteen työpaikkaa pääsemiseksi? Vain sukanvarteen laitettuna tuo rahastosäästö tekee 35 vuodessa karvan alle 30000€ Ei ihan miljonääri vielä, joten toivotaan että a) tulot lisääntyvät ja työpaikat pysyvät, jopa kehittyvät b) talouteen tulee toinenkin sijoittaja c) rahasto tuottaa aika hiivatin hyvin prosenteissa....
Mitäpä sitä turhaa säästämään ja sijoittamaan. Aski röökiä päivässä ja viikonlopuksi keppanasalkku.
Vai olisiko sittenkin...
Niin, se riippuu monesta tekijästä: mihin tarkoitukseen, millä varoilla, kuinka pitkällä tähtäimellä jne. Mihin sinä viittaat? Autolle olisi esimerkkitapauksella tarvetta nyt, ei eläkepäivillä. Mitä sinä ehdotat?
@Kumppani kirjoitti:
No sepä se, kun se näkyy juuri noin. Vihje on varmasti ihan varteenotettava, jos tähtää vaikka eläkkeen "korotukseen".
Et selvästikään halua uskoa minua, etkä prof. Jeremy Siegeliä etkä prof. Burton Malkielia etkä prof. Robert Shilleriä, joka sai muuten talousnobelinkin juuri tähän aiheeseen liittyvästä tutkimuksestaan.
Vaihtoehdoiksesi jää siis valita puolesi Albert Einsteinin mallinnuksessa. Kummalla puolella pöytää istut:
"Compound interest is the eighth wonder of the world.
The one who understands it earns it,
the one who doesn't pays it."
Valintasi on omasi.
Lisäksi taloudessa pitää olla varaa pistää rahaa sivuun peruskustannusten lisäksi tuollaiseenkin.
Et ole vieläkään hahmottanut lisäansion käsitettä. Se avaa ENEMMÄN mahdollisuuksia, ei suinkaan vähemmän.
"Tasapuolinen" tuottoprosentti on euroissa eri jos sijoittaa kuukausittain 100, tai 1000 euroa. Ihan muistutuksena vaan...
No shit, Sherlock! Sinä voit jäädä voivottelemaan, ettet pääse ikinä tasoihin Nalle Wahlroosin kanssa. Minä tyydyn ansaitsemaan lisätuloa palkkani päälle, koska minulle se lisää valinnavapautta.
Nyt pitäisi siis ostaa se auto. Esimerkkitapaus on 30 vuotias sinkku, hänellä ei ole vaihdokkiautoa, on vaikkapa jo keskituloinen suomalaisittain (3400€/kk - verot), asuu kerrostalossa vuokralla 700€/kk. Muita menoja ovat ruoka, netti, vaatteet, vakuutukset jne perusmenoja. Ei tupakoi ja viihteellä käy kohtuullisesti, pari kertaa kuussa. Tuottoisaan rahastoon menee 70€/kk, vuosittaiseen lomareissusäästämisen 50€/kk ja autoon voisi laittaa alkaen 200€/kk, jonka päälle vielä kaikki käyttö- ja ylläpitokulut, eikä huoltotaitoja ole.
Mikäs vika tuossa kuviossa on, jos se sopii henkilölle itselleen?
Vapaasti allokoitavaa rahaa elämisestä tinkimättä on 70 € / kk. Tuon summan indeksiin sijoittaen voi nelikymppisenä lopettaa sekä 70 € / kk säästön että 50 € / kk lomarahasäästön ja ryhtyä lomailemaan sijoitustuotoilla. Lomista ei tarvitse tinkiä lainkaan ja kuukausittain jää 120 € löysää rahaa mistään tinkimättä. Sen turvin voi vaikka korottaa autobudjettiaan puolella, jos ei muuta keksi ja vielä jää hieman säästöönkin, edes harrastuksen vuoksi.
Ihan vain laittaaksemme asioita siis mittakaavaan, niin mitä ehdotat 740GLE tälle autoa tarvitsevalle? Se on välttämätön uuteen työpaikkaa pääsemiseksi? Vain sukanvarteen laitettuna tuo rahastosäästö tekee 35 vuodessa karvan alle 30000€ Ei ihan miljonääri vielä, joten toivotaan että a) tulot lisääntyvät ja työpaikat pysyvät, jopa kehittyvät b) talouteen tulee toinenkin sijoittaja c) rahasto tuottaa aika hiivatin hyvin prosenteissa....
Sukanvarressa 29.400 nollakorolla. Keskimääräisellä S&P500 tuotolla se on noin 70.000 - 100.000 €, joka tuottaa keskimäärin 5 - 7 tonnia vuodessa pääomaa syömättä. Keskimääräisellä OMXHGI tuotolla luvut kasvavat hieman. Lakkaa vertaamasta pieni- tai keskituloista vuorineuvoksiin ja mieti saman henkilön asemaa sijoitustuottojen kera tai ilman niitä. Kun palkan tarjoama talouden liikkumavara oli 70 € / kk, on lähes sadan tonnin salkun maksama vuosituotto noin 500 € / kk varsin paljon joutorahaa. Eläkkeelle jäädessä ilman säästöjä tulot putoavat selvästi. Silloin ylimääräinen viissatanen joka kuukausi noin 1500 - 1700 € / kk eläkkeeseen antaa aivan erilaisia vapauksia kuin pelkkä vappusatanen.
Esimerkissäsi ei ollut varaa sijoittaa edes puolta tupakka-askia päivässä ja siitä huolimatta maksuvalmiutta tuli eläkevuosiksi noin 30% lisää. Sinulle 30% lisätulo saattaa olla merkityksetön, mutta minulle ja aivan varmasti tuolle pienituloisemmallekin se on hyvinkin tärkeä asia.
Siinä mielessä varoituksesi on tietenkin aivan kohdallaan, että taskurahoja sijoitellen ei pidä odottaa kutsua Casinon Ferrari-parkkiin, koska useimmilla ei siihen ikä riitä.
Et selvästikään halua uskoa minua, etkä prof. Jeremy Siegeliä etkä prof. Burton Malkielia etkä prof. Robert Shilleriä
Riippuu siitä, mitä nuo muut herrat ovat esittäneet. Jos sitä, että "sijoittaminen kannattaa", niin minähän tuolla ekalla kommentilla myötäilin sitä hyvinkin. Mitä sitten kuvittelit?
Et ole vieläkään hahmottanut lisäansion käsitettä. Se avaa ENEMMÄN mahdollisuuksia, ei suinkaan vähemmän.
En ihan heti keksi, missä olisin tuota vastaankaan väittänyt.
Tai jos olen maininnut jotakin "vähemmästä", niin se varmaan liittyi sitten seuraavaan kohtaan, jossa sanoin, että "tasapuolinen" tuottoprosentti on euroissa eri jos sijoittaa kuukausittain 100, tai 1000, tai 10000 euroa. 100:n sijoitus kyllä avaa samalla tuotolla vähemmän mahiksia kuin 10000:n sijoitus toteutuessaan. Ihme miksi tuo piti taas tähän kirjoittaa, mutta kun sinä häivytät tämä skaalauksen merkityksen niin kummasti.
No shit, Sherlock! Sinä voit jäädä voivottelemaan, ettet pääse ikinä tasoihin Nalle Wahlroosin kanssa. Minä tyydyn ansaitsemaan lisätuloa palkkani päälle, koska minulle se lisää valinnanvapautta
Paljonko sinulla olikaan mahdollisuus laittaa tuota varten sivuun kk-tasolla ja kuinka pitkään?
Jotta se kommenttini ydin aukeaisi: Nallella on taatusti enemmän valinnanvapautta lisätuloilla kuin sinulla. On siis valinnanvapauksia ja valinnanvapauksia; ne nollat sijoitettavien summien perässä ja sijoituksien tuottojen perässä, niitä joko on, tai ei ole. Miten tätä problematiikkaa avaisi niin, että näkisit mittakaavan vaikutuksen, jonka tulotaso määrittää vahvasti.
Soisitko elvistelyiltäsi sen verran armoa (kuvitteelliselle) piensijoittajalle, joka on tehnyt yhtä viisaat ratkaisut sijoituksiensa osalta kuin sinä, samassa ajassa, mutta pienempien tulojensa takia hän ei osta taloa, mökkiä, eikä autoa käteisellä, koska desimaalit ovat aivan eri kohdassa. Hänkin on varmasti tyytyväinen tuottoon, mutta aivan kaikki eivät voi siis samalla tavalla "lisätuloilla" pröystäillä.
Eli totuus rahastojen ihanuudesta ei ole sinun totuutesi, jotenkin se mittakaava täytyy ymmärtää pitää mukana. Eikä nykyisyys ollut tae tulevasta jne.
Mihis jäätiinkään. ainiin: nyt piti sinkun saada se auto että pääsee töihin, jotta saa liksaa, jotta voi sijoittaa ylipäätään mitään. Esimerkkitapaus on 30 vuotias sinkku...
Mikäs vika tuossa kuviossa on, jos se sopii henkilölle itselleen?
En minä mitään vikaa tuosta asetelmasta hakenut. Pyysin vinkkiä autonhankintaan per nyt. Onko neuvosi edelleen että "usko Siegeliä ja Schilleriä"?
Mutta sinä et näe sitä tarvetta autolle juuri nyt, vaan hyppäät aina tällaisiin
Vapaasti allokoitavaa rahaa elämisestä tinkimättä on 70€/kk
Niinhän minä asetin. Se ei auta autonhankinnassa, tai sitten saa jättää haaveilut "lisätuloista" iäkkäämpänä.
Tuon summan indeksiin sijoittaen voi nelikymppisenä lopettaa sekä 70€/kk säästön että 50€/kk. lomarahasäästön ja ryhtyä lomailemaan sijoitustuotoilla.
Sehän tietysti riippuu, mitä lomailulla tarkoitetaan, mutta sinä tietysti maalaat isolla pensselillä, niin ehkä se on jotakin äveriäistä. Olisipa jotakin konkretiaa: saako sillä mihin asti maksettua matkat, vai onko vain parempi lounas kerran päivässä reissun päällä.
On ensinnäksin onnistuttava sijoittamaan oikeaan indeksiin varmaankin, eikös? Mihin indeksiin vinkkaat sijoitettavaksi? Kuinka suureksi sijoitettu 8400€ voi kasvaa 10 vuodessa, että sen tuotoilla voi "alkaa lomailla vuosittain", mielestäsi?
Mutta sinusta on ihan OK, että tämä sinkku hommaa auton liikkeen rahoituksella ja maksaa osamaksulla sitä seuraavat 4 vuotta, koska tarvitsee auton nyt?
Sukanvarressa 29.400 nollakorolla. Keskimääräisellä S&P500 tuotolla se on noin 70.000 - 100.000 €, joka tuottaa keskimäärin 5 - 7 tonnia vuodessa pääomaa syömättä.
Niin, sitten 35 vuoden päästä tuo on oikein hyvä. Sinä elät siinä, esimerkkikaveri on vasta alussa, koska siinä on oltava jossakin vaiheessa. Ja tarpeellisia hankintoja on tehtävä nykyhetkessä.
Keskimääräisellä OMXHGI tuotolla luvut kasvavat hieman. Lakkaa vertaamasta pieni- tai keskituloista vuorineuvoksiin
...ellet sinä ole sellainen, niin en ole verrannutkaan. Mutta älä sinäkään vertaa omista tuloistasi tehtyjä sijoituksia myöskään siihen, mitä pieni- ja keskituloinen pystyy sijoittamaan. Se kuulosta hyvin arrogantilta meinaan, jos on menettänyt realismia senkin verran. Ei kait se vaadi sinulta kummoista tajuamista, ettei prosentit ratkaise mitään.
mieti saman henkilön asemaa sijoitustuottojen kera tai ilman niitä.
Tänään, vai 35 vuoden päästä? Tuleva ei maksa sitä autoa tänään, valitettavasti.
Kun palkan tarjoama talouden liikkumavara oli 70 € / kk, on lähes sadan tonnin salkun maksama vuosituotto noin 500 € / kk varsin paljon joutorahaa
Minä siis kerroin, että tämä kuviteltu kaveri ajattelee juuri noin tooosi pitkällä tähtäimellä. Siksi hän laittaa tuon verran sivuun. Ehkä hän sijoittaa sinun tuotollasi toivottavasti.
Mutta tänään, tammikuussa 2022, hän tarvitsee auto päästäkseen töihin. Hän ei pysty haaveilemaan isoista tuotoista eläkkeellä vuosikymmeniin, jonka tuo maalailusi vaatii. Ei siis sitku-pohjalta, vaan nytku, mitä ehdotat?
En ole nähnyt siihen mitään, enkä ole nähnyt vähään aikaan, käytännössä en ollenkaan. Tai sitten vaan sanot, että "no ota se velka ja lyhennä sen minkä kestää". Ei se voi olla niin paha rasti? Nettovelkaantumista mutta mitä sitten.
Sinulle 30% lisätulo saattaa olla merkityksetön, mutta minulle ja aivan varmasti tuolle pienituloisemmallekin se on hyvinkin tärkeä asia
Ei se ole, mutta kun se ei ole pointti. Se on tätä: ei sitku, vaan ei nytku. Sitä tässä ratkotaan. Miten moneen mutkaa se rautalanka pitää vääntää, ettei puhuta futuurista vaan auton hankinnasta nyt? Kaverillahan on ikään kuin tuo "sitku" hoidossa.
Se auton hankinta nyt. Ja siinä tilanteessa on pieni- ja keskituloiset elämässä. Ratkaisu ei ole "vuosituotto sitten kun olet eläkkeellä". Se on autolaina nyt, uskotko? Sitä se on isompituloisellekin, joka laittaa sivuun rahaa indeksiin. Auto on vain päheempi.
Siinä mielessä varoituksesi on tietenkin aivan kohdallaan, että taskurahoja sijoitellen ei pidä odottaa kutsua Casinon Ferrari-parkkiin, koska useimmilla ei siihen ikä riitä
Kuka on puhunut taskurahoista? Sinä käännät toiselle arkisen totuuden "päivärahaksi", koska sinulle se voi ollakin niin vähäteltävää. 10€ tai 100€ voi olla juuri pienituloiselle se raha, minkä hän kykenee sijoittamaan indeksiin per kk. Ja kun hän on eläkkeellä, niin.... no ei ostella autoa, taloa eikä mökkiä käteisellä. Huijaatko enemmän itseäsi noilla "lisätuloa mukavaan eläke-elämään" -kirjoituksillasi, jos et tajua miltä maalailusi vaikuttaa. Väitän ettei tällaista rautalanka tarvita Siegelille, Malkielille, tai Shillerille...
Niin. Minä olen nyt nelikymppinen, joten en voi aloittaa säästämistä kaksi- tai kolmekymppisenä. Lisäksi olen monesti ollut varsin peeaa, joten 200€ /kk säästäminen olisi ollut aika utopistinen tavoite. Nuorempana se peeaa:isuus oli kokonaisvaltaista, sittemmin useinkin likvidin varallisuuden osalta. Ja kun ei ole polttanut tupakkaa, niin siitä on huono säästää lisää.
Se hyöty tästä keskustelusta kuitenkin on, että huolehdin entistä tarkemmin siitä että lapseni säästävät ajoissa
Minä en ole koskaan säästänyt - olen ollut vain sen verran laiska, etten ole tuhlannut kaikkea mitä olen hankkinut. Kun tarpeeksi kauan käy töissä ja tuhlaa laiskasti, niin ennenpitkää rahaa kertyy niin ettei tarvitse lainaa mihinkään.
@Kumppani kirjoitti:
Mutta tänään, tammikuussa 2022, hän tarvitsee auto päästäkseen töihin. Hän ei pysty haaveilemaan isoista tuotoista eläkkeellä vuosikymmeniin, jonka tuo maalailusi vaatii. Ei siis sitku-pohjalta, vaan nytku, mitä ehdotat?
Muistutan, että 35 vuoden sijoitushorisontti oli SINUN esimerkkitapauksesi. Minä vain laskin odotusarvon.
Ei se ole, mutta kun se ei ole pointti. Se on tätä: ei sitku, vaan ei nytku. Sitä tässä ratkotaan. Miten moneen mutkaa se rautalanka pitää vääntää, ettei puhuta futuurista vaan auton hankinnasta nyt? Kaverillahan on ikään kuin tuo "sitku" hoidossa.
Esimerkissäsi oli 200 € / kk varattuna autoa varten. Sillä tietenkin ostetaan jokin auton tarvitsijan omaan käyttöön sopiva auto. Minulla on tuossa hintaluokassa omat suosikkini ja olen tälläkin vuosituhannella ostanut useampiakin tuon hintaluokan autoja. Autoa ei tietenkään voi valita toisen puolesta tietämättä hänen käyttötilannettaan ja vaatimuksiaan, joten pyydät mahdottomia.
Se auton hankinta nyt. Ja siinä tilanteessa on pieni- ja keskituloiset elämässä. Ratkaisu ei ole "vuosituotto sitten kun olet eläkkeellä". Se on autolaina nyt
Ota keskituloinen pois, koska esimerkkisi ostaja on pienituloinen. Ellei hän ymmärrä autoista mitään eikä löydä avukseen ketään joka ymmärtää, hänen pelinsä on menetetty. Hän voi pelastua kalliilta riskeiltä pelkästään tuurilla. Tämä maailma nyt vaan toimii niin, että ne piirtää kellä on liitua.
Kuten jo sanoin, en voi antaa tuntemattomaan käyttötilanteeseen mitään automallisuositusta, mutta minulle on kyllä tänä vuonna kerrottu kaksi oikeaa vastausta. En tunne niidenkään käyttäjien auton käyttötilannetta, mutta kukapa minä olen moittimaan kun kummankin auton ostaja toisistaan tietämättä ihastelivat kun saivat pikkurahalla poikkeuksellisen hyvin hoidetun, ajokäytökseltään virheettömän ja vielä ikäisekseen hämmästyttävän siistin auton. Varmaan he tiesivät mitä rahalleen saivat vastineeksi kun näin sanoivat?
Ensimmäinen hyvä ja halpa oli Volvo S80 2.4 automaatti. Alle 300.000 km ajettu 2003 syksyllä ensirekisteröity, aivan uutena ruostesuojattu, hyvin lisävarusteltu plyysiverhoiltu automaatti-ilmastoitu nuhteettomasti uudesta lähtien valmistajan huolto-ohjelman mukaan hoidettu auto nykyaikaisella kätketyllä Bluetooth Handsfreella ja kaksilla hyvillä renkailla varustettuna. Auto on ollut uudesta lähtien sellaisen autostaan tarkan naisomistajan käytössä, joka ei siedä autossaan sotkuja, ruttuja eikä kolinoita. Hän pystyy ajamaan vanhalla autolla, mutta ei epäluotettavalla eikä rikkinäisellä, joten auto on myös sen mukaisessa kunnossa. 20.000 km huoltovälillä konepellin alle ei lisätä mitään muuta kuin pesunestettä, koska noin vähän ajettu moottori ei kuluta mitään nesteitä. Hyvin hoidettu moottori käy yhä niin tasaisesti, että euron kolikko pysyy syrjällään pystyssä tyhjäkäyntiä käyvän moottorin venttiilikopan päällä. Automaatin öljynvaihdot on luonnollisesti tehty aina ajallaan ja käyttäen ainoastaan Aisin-Warner AW-55 automaatin vaatimia erikoisöljyjä, jota tuo automaatti vaatii toimiakseen luotettavasti. Auton ainoa virhe on vasen lampunpesuri, joka on jumissa. Lupasin korjatakin sen takuuseen jos ostaja tuo moottorin irrallaan, mutta itse en ala sitä purkamaan esille, koska se on puskurin irrotuksen vaativa operaatio. Ei ole vielä pesurin moottoria näkynyt? Tämä auto lähti 3800 € hinnalla, eli laskennallisesti 20 kk maksuaika valitsemallasi 200 € kk-erällä.
Toinen halvempi veisi korkoinen 10 kuukauden 200 € erät, koska Volvo S70 on vanhempi ja halvempi malli. Sama tekniikka, automaatti-ilmastointi ja kaikki toimii, mutta manuaalivaihtein ja litra pois kulutuksesta ja isompi tavaratila. Sattumalta aivan sama pitkänukkainen mukava plyysiverhoilu. Kone ei tiputa, ei polta ei sotke mitään. Autoa oli hoidettu uutena pitkään tarkasti, sitten omistajan ulkomaan työkomennuksen aikana se oli pari vuotta heitteillä kunnes pelastui ennen rappiotaan meille 10 vuotta sitten. Omistaja oli jo ulkomailla, auto nähtiin ja tehtiin kauppaa puhelimitse ja sähköpostitse, eikä arvetenkin paljon hienommalla autolla jo ajava omistaja jaksanut vääntää hinnasta loputtomiin, kun tiesi itsekin jarrujen olevan jumissa. Vikalistaa oli heti alussa, mutta hintaakin vain 2700 €. Jarruremppa tehtiin saman tien kotitallissa kierros ympäri ja muuta pienempää. Sen jälkeen normaalin ohjelman mukaan. Ajomäärä noin 320.000 km eikä tässäkään mitään tunnettuja ongelmia, jotka pysäyttäisivät menon kalliiseen vikaan ennen 400.000 km. Myyntihinta oli 1750 €.
Älä nyt ahdistu vaikka meillä halvatkin autot ovat Volvoja ja Mersuja, mutta kokemus on vaan osoittanut, että se mikä kestää ammattikäytössä puoli miljoonaa menee huolella hoidettuna myös kotikäytössä saman kunhan kori kestää. Ellei Volvo tai Mersu kelpaa, vastaavan yksilön voi valita haluamastaan automallista. Tärkeintä tämän hintaluokan auton ostossa on hankkia lähtiessä valmiiksi ehjä. Sellaisen ostajalle riittää kun korjaa itse rikkomansa, eikä se ole välttämättä paha rasti tämän tyylilajin autoissa.
Äläkä viitsi väittää, ettei tuollaisia kuvaamani kaltaisia autoja ole oikeasti myynnissä, kun itsekin olen myynyt kaksi sellaista tänä vuonna ja ostanut vuosien varrella useampia. Olen ostanut yhden vielä tuota yllä kuvattua S80 paremmankin käytetyn sitä halvemmalla ja siitä on jo vuosia! Mutta se auto olikin henkilöauton jo laskuun kääntyneen kehityskaaren huippukohtaa yksinäisenä Kiertotähtenä merkkaamaan jäänyt Mercedes W124 250D. Halvan auton hintaoptimi muuttuu ajan myötä, joten tätä vastausta ei voi lukita iäksi. Kestävät mallit kestävät yhä, mutta parhaiden yksilöiden hinnassa alkaa jossain vaiheessa näkyä museorekisterilisä.
Pienen budjetin auton ostoon ehdotan yleisperiaatteeksi, että valitaan niin vanha korimalli, että siitä on varaa valita yksi parhaista jäljellä olevista, jota on hoidettu koko ikänsä oikeasti hyvin.
Ellei esimerkkiostajasi ymmärrä autoista yhtään mitään, toivottovasti hänelle löytyy kaveriksi joku joka ymmärtää, koska muuten hänellä on suuri riski ostaa itselleen hankaluuksia ja ylimääräistä rahanmenoa.
Nettovelkaantumiseesta sinulla oli hyvä kommentti. Minun kontrollin tarpeeni menee selvästi sitä pidemmälle, eli nollavelkaan vaikkei olisi tarvettakaan ja kuulostaa vähän siltä, että Yosemite taitaa olla samalla pelikirjalla?
Sitä ei tieteenkään voi sanoa muiden puolesta mikä on kenellekin järkevää. Mutta jos pystyy asumaan ja ajamaan halvalla, on täysin realismia säästää vuosikymmenessä väliraha seuraavaan isompaan ja mukavampaan asuntoon, jota halvan asunnon ostohetkellä ei ole vielä edes piirretty, rakentamisesta puhumattakaan. Ei se ole mikään luonnonlaki, että auton, asunnon tai mökin ostoon lainataan rahaa. Kaikkien ei ole mahdollista säästää omaa asuntoaan, mutta kaikilla joilla on varaa ajaa uudella suomalaisittain varsin kalliilla autolla on taloudessaan varsin paljon todellista valinnanvaraa jonka voi allokoida haluamallaan tavalla.
Nollakorko vain yksi näkökulma joka jättää vaihtoehtoiskustannuksen huomiotta. Juuri tänään vaikkapa kolmen vuoden autolainan periodilla autolainan korko on voinut olla nollassa ja auton arvosta on jäljellä 50 - 70%. Sen auton kokoinen indeksisijoitus suomalaiseen talouteen on tuottanut 67.9% kolmessa vuodessa. Osamaksulla ostetun auton arvosta on siis jäljellä nyt 50 - 70% ja sijoittajan saman suuruinen alkupääoma on nyt 167.9%. Valittu ajanjakso on poikkeuksellinen, mutta esimerkki ei ole teoreettinen, vaan todellista elettyä elämää ja näiden kahden eri valinnan seurauksena maksukyvyssä on eroa jo kolmessa vuodessa koko uuden auton hinta! Erona on tietenkin se, että lainaajalla ei välttämättä ollut koko auton hintaa lähtiessä, mutta siinäkin tapauksessa se auton hinta kk-erinä sijoitettuna on tuottanut varsin hyvin. Odotusarvo paranee sitä mukaa mitä pidempään samalla autolla pystyy ajamaan.
Erikoistapaukseksi lasken omalta kannaltani pikemminkin sen, että meillä pystytään ajamaan luotettavuudesta tinkimättä hyvinkin halvalla, jos tarvetta on. Tästä porukasta ei todennäköisesti löydy yhtään autoa, joka olisi kulkenut 150.000 km yhtä halvalla kuin lapselle opiskelija-autoksi sponsoroimamme kuljettajaansa vanhempi W124 250D. Jos löytyy, se ei varmasti ole alle 10-vuotta vanha auto. Tuo erityisen luotettava ja poikkeuksellisen halvalla huollettu ja korjattu (toki itse kotitallissa) auto oli muuten meillä mittarilukemat 330.000 - lähelle puolta miljoonaa, joten kyse oli autosta, jolla ajettiinkin eikä vain kiillotettu pihakoristeena. Huolella etsitty poikkeuksellisen hyväkuntoinen W124 on äärimmäisen halpaa luotettavaa ja mukavaa ajamista. On jokaisen oma valinta, mihin kohtaan asettaa 20-vuotiaan ja 0-vuotiaan auton kompromissin omalta osaltaan.
Ei minullakaan. Jokaisen ostamani auton, talon tai kesämökin hinnan joudun purkamaan tuottavista sijoituksista. Vaihtoehtoiskustannus konkretisoituu kun tietää jokaisen ostoksen olevan poissa omasta lisäeläkkeestä. Tämän laskelman kanssa kannattaa olla varovainen ettei elämä kulu oman rankingin nostamiseen "se voittaa jolla on kuollessaan eniten" kisassa. Mutta välimuoto, jossa säästäminen aidosti nostaa maksuvalmiutta jo reilusti ennen eläkeikää on olemassa. Meille parhaiten sopii se välimuoto, jossa ostetaan heti uuden mallin tultua markkinoille sitä edeltävän korimallin yksi parhaista vähän ajetuista tehtaan takuuvaihdokeista, jolloin noin puolet auton hinnasta jää säästöön eikä tarvitse ajaa silti kovin huonolla autolla.
Parikymmentä vuotta olen vertaillut liisarin kustannuksia omaan ja vielä on jäänyt tilaamatta. Nyt voisin viimein ottaa liisariksi vaikkapa Enyaqin, Mach-E:n, Polestar 2 tai EQB:n sähköautojen veronalennuksen ja kotilataajan odotetun edullisten käyttökustannusten turvin. Minulla ei enää riitä enää työvuosia "ajaa loppuun" (heh!) autoa kolmessa vuodessa, joten ensi kevääksi vaihtoon budjetoitu autoni taitaa saada lisävuosia kun ajomääräkin on pysynyt alle 300.000 km koronasta ja tänä vuonna vaimon uudemmasta autosta johtuen.
Tulen rinnallesi tukemaan tätä ajatusta. Hirveän usein kuulee kuinka huono sijoitus auto on. Kysyessäni millaista tuottoa auton huonoksi sijoitukseksi tietävä on saavuttanut autosta säästämällään rahalla saan harvoin mitään rationaalista vastausta. Jos säästää teoreettista rahaa jota itsellä ei oikeasti ole, eikö silloin kannattaisi lopettaa Mersujen kanssa näpertely kun saman tien voi säästää vielä enemmän jättämällä ostamatta uuden Bentleyn?
Pelkästään tupakkalakon tehnyt ja askin hinnan päivää kohden säästävä pariskunta voi ostaa jo reilusti ennen eläkeikäänsä autojen lisäksi myös talon ja kesämökin lainaa kysymättä jos niin haluaa.
Siitä tässä on kyse. Tupakka-askin kokoisesta kieltäymyksestä. Mutta jos alussa on rahaa vähän, sitten pitää toki olla paljon aikaa. Ehkä tässä keskustelussa näkyy se, että me aloitimme säästämisen yli 30 vuotta sitten ja näemme nyt mihin se johti.
Vaatii tosiaan jonkin verran harrastuneisuutta selvittää edes yhden automallin osalta sellaista ostettaessa tutkittavat asiat. Mutta JOS onnistuu löytämään edullisesti ylläpidettävästä korimallista hyvän yksilön ja JOS osaa hyödyntää autosta vapautuvan rahan, silloin nyrkit rasvassa kotitallissa vanhan auton tiheää huolto-ohjelmaa tehdessä saa myös palkan työstään.
Tätä en pitäisi ongelmana, kun kyse on kuitenkin vain kolmesta pankkipäivästä.
Lasketaan mieluummin ulkopuolisen rahoituksen eduksi sen suurempi suhdanneriippumattomuus. Korkotaso tietenkin vaihtelee markkinan mukana, mutta se ei koe samanlaisia lyhyen ajan romahduksia kuin pörssillä on tapana tehdä. Romahduksen jälkeen pohjalta myydessä sijoittaja tuhoaa loppuiälleen diskontattuna valtavat tuotot. En minä ainakaan uskalla pitää pörssissä sellaista rahaa, jota aion tarvita vuoden sisällä vaan isompiin hankintoihin nostan rahat jo valmiiksi heti alkuvuodesta tammikuuilmiön jälkeen (kontrollifriikki ei halua altistua lyhyen ajan kurssimuutoksille). Onneksi vaimoni suostui ajamaan vanhalla Volvollaan vielä 18. vuoden kun kävin keväällä 2020 pyytämässä häneltä jo vuoden vaihteen jälkeen tammikuussa valmiiksi tilille nostetun Mersun hintaa lainaan. Pörssiin ei voi sijoittaa kuin kärsivällistä rahaa ja siltikin avioero, kuolemantapaus tai muu pakkomyyntitilanne huonossa markkinatilanteessa on kallis haaveri. Jos oma työpaikka on suhteellisen varma, sitten juuri romahduksen jälkeen on sijoittajalla kaikkein suurin motiivi velkavivuttaa lainaamalla rahaa tarpeelliseen hankintaan mieluummin kuin purkaa sijoituksiaan.
No, minä ajettelin enemmänkin sitä, että jos pörssistä aikoo ottaa rahat auton ostoon, niin se vie semmoiset 20-30 vuotta ennen kuin on sellaisessa tilanteessa, että voi nostaa tarpeeksi sen 2-3 pankkipäivän aikajänteellä.
Tämä rahakeskustelu on oikeastaan vailla mahdollisuuksia löytää neuvoja kenenkään auton rahoituskuvioon, koska lähtökohta on kaikilla niin erilainen.
Yhteistä on, että pitää pystyä irrottamaan tarvittava summa jollakin käytettävissä olevalla keinolla.
Jos varallisuutta on valmiiksi tarpeeksi, niin ei tarvitse välttämättä ottaa ulkopuolista rahoitusta. Jos ei ole, niin pitää ottaa pankkilaina tai autorahoitus ja hankkia sen hintainen auto, jonka rahoituksen takaisin maksuun tulot riittävät.
Autorahoitusyhtiön antaman rahoituksen korko on kiinteä. Tällä hetkellä esim. todellinen korkokulu sisältäen käsittelymaksun yms. voi olla 1,5%. Ei tarvitse kontrollifriikata muuta kuin omaa tulonlähdettään, jonka varassa on muukin toimentulo.
Jos keskustellaan eri vaihtoehdoista, ei oikein auta toisia viesti, että olisi pitänyt alkaa säästää 30 vuotta sitten, niin nyt voisi ostaa säästöillä auton. Tai että olisit syntynyt perheeseen, jossa on humisevaa, niin voisit kaataa aina tarpeellisen määrän kuutioita auton ostoon.
Kaikki me kai tiedämme, että alle tonnilla saa pikkuauton jonka vuotuiset korjauskulut ovat vähemmän kuin vuotuinen liikennevakuutusmaksu?
Auton pienten vikojen korjaaminen on yllättävän helppoa ja etenkin nykyisin kun ohjeet löytyvät myös netistä. Tarvittaessa varaosat löytyvät käytettyinä myös netistä/autopurkaamoilta.
Auto jossa on turvatyynyt ovat vuosimalleiltaan jo melkoisen turvallisia.
En ymmärrä, jos joku väittää ostavansa auton velaksi rahan puutteessa. Muuten kyllä.
Vaimoni kanssa kävimme juuri ajelemassa lähirannassa tutustumassa pienvenesatamaamme tähän vuoden aikaan, (vastarannalla on se suurin telakka ja lähes valmis laiva).
Tunnelma muistutti ensimmäisiä ajeluitamme kuplalla, yhtä tietämätön ja yhtä ihmeellistä on ajaa suorituskykyisellä sähköllä. ”Voiko tämä olla mahdollista, missä on kapt. Picard”.
Taidan olla tosi vanha.
Maksaisitko kuukaudessa 50€ leasing autosta vuoden sopimuksella, jossa maksat korjaus- ja käyttökulut itse, joka on normaalia leasingia?
Paljonko maksaisit jos korjauskulut kuuluisivat leasingiin?
Tämä liittyy Bloxcar:in jonka vrk hinnat olivat niin halpoja, etten voinut osallistua.
Korjauskulut on aikas vaihteleva juttu eri autojen suhteen. Minulla on 1 auto neljästä käytössä olevasta sellainen että sen, auton omasta huonoudesta johtuneet korjauskulut ovat olleet 95 € reilussa 15 vuidessa (Uusi akku). Lisäksi on pitänyt myös vaihtaa halogeenipolttimoita ja pyyhkijän kumeja silloin tällöin sekä itse olen hävittänyt siitä avaimen, joka maksoi 185 €. Muissa vanhoissa autoissa korjauskulut ovat sitten olleer toiselta planeetalta.
Ehkä osaan valita autot, jos valinnoista jätetään pois mahdolliset korjaukset.
Olen miettinyt tuota jo vuosia.
Meillä/poikani alue sopii hyvin trialiin. Äärimmäiset fillaristit, mitä ne ovat?
Menetkö oikeasti tuosta jne.
Tuo paikka sijaitsee Paraisten retkeilyn reititössä. Tuossa kohteessa saa määritellä missä ajat, tee se itse.
On siellä joku saunamainen levähdys/yöpumus paikka ja ”joku Kirami”.
Ei tarvinne sanoa ”taika sanana” Vital. (Tuo perustuu Virolaiseen 80% juomaan, karhukin pakeni).
Jk. Älä aja mennessäsi omaa tietä sinne autolla ainakaan sen idiootin, jonkun Punanaamion tai Jethron yli. Jätä se mulle.
OK, käsitin väärin. Mutta jos auton säästämiseen menee 20 - 30 vuotta, silloin säästöön laitetaankin selvästi pienempää erää kuin 3 - 5 vuodessa autonsa lainan maksava.
Jos uuden auton kokoisen lainan pystyy maksamaan takaisin 5 vuodessa, saman auton todennäköisesti säästää nopeammin (vaikka vaihtelu onkin suurta näin lyhyillä ajanjaksoilla). Tai päinvastoin, jos uuden auton kk-eriä riittää 20-30 vuodeksi kannattaa valita huolella, että pystyy myös ajamaan sillä autollaan vähintään tuon ajan.
Vaikka lähtökohta olisi täsmälleen samakin, rahoituskulua maksavalla on yli ajan vähemmän rahaa käytettävissään kuin pääomatuloa nostavalla. On jokaisen oma asia mitä tällä tiedolla tekee, mutta tämä koskee etenkin meitä, joiden hankinnoissa hinnalla on merkitystä.
Auttaa toki, juuri niitä, joiden maksukyky riittää auton vaihtamiseen. Tällä mallinnuksella näkee mitä on saavutettavissa nykyisellä autolla jatkaen vaihtamisen sijaan.
Edes joka toisen autonvaihdon väliin jättäen saa vuosien mittaan aikaan yhtä ja toista vaikkei menisikään äärimmäisyyksiin, jossa ajetaan 740 GLE:llä 20 vuotta ja sen seuraajalla S80:lla 18 vuotta. Ymmärrän hyvin uuden auton maksuvalmiuden edelle asettavan arvovalinnan. Mutta sitä perustelua en osta, että ajaa uudella koska ei ole varaa muuhun. Se ajatusmalli on tasan väärin päin.
En usko saavani omaa autoani tuolla hinnalla. Jos summa skaalattaisiin mieleiseeni autoon, voisin ottaa teknisen haaverin riskin omalle puolelleni olettaen tietenkin saavani itse valita automallin. Huoltosopimuksethan mahdollistavat omallakin ajavalle juuri tämän valinnan ulkoistaa huollot ja korjaukset. Uuteen autoon kohtuuhintaisia, mutta kilometrien kertyessä hinnat näyttävät nousevan niin paljon, että meillä on irtisanottu sopparit viimeistään neljän vuoden jälkeen.
Sähköauto tuntuisi pienemmältä riskiltä niin kauan kuin valmistajan akkutakuu on voimassa?
Onko joku täällä sanonut, että ajaa uudella, koska ei ole varaa muuhun?
Ajattele muuten, kuinka pulassa oltaisiin, jos elämä pitäisi maksaa siinä alussa käteisellä? Onneksi sellaista ei vaadita, vaan ihmiset voivat jakaa kulujaan pitkin elämää. Esim. vuokraa / asuntolainaa saa maksaa kuukausiperusteisesti eikä valtiokaan ota veroja etukäteen käteisenä vaan antaa kansalaisten ansaita tuloja ja maksaa veroja osamaksulla elämän kulkiessa eteenpäin.
Onhan kansalaisia, joilla on elämän mittainen rahoitus plakkarissa jo synnytyssalissa, mutta suurin osa meistä joutuu kustantamaan elämänsä osamaksulla kuten jo Tapio Rautavaara täsmensi, että pieninä palasina oli leipänsä maailmalla.
Ai miten tämä liittyy auton hankkimiseen? Isot kustannukset on selkeintä jakaa pieniin osiin pitkin matkaa. Jos oletetaan, että lähtee omilleen perheestä, josta ei ollut varaa antaa matkaan mukaan käteistä eikä humisevaa eikä ylipäätään mitään rahaksi muutettavaa omaisuutta, niin on vaihtoehtona joko säästää tuloistaan ja tehdä hankintansa vuosien kuluttua tai rahoittaa isot hankinnat niin, että auton saa käyttöön nyt ja sitten "säästää" eli maksaa rahoituksen samalla kuin on auto käytössä. Aika iso osa ihmisistä tekee niin. Minä en pysty maksamaan auton rahoitusta ja samaan aikaan säästää indeksiin toista mokomaa kuukaudessa. Pystyn maksamaan auton rahoituskustannukset ja olen ottanut mieluisan auton käyttöön jo nyt. Olisi ollut viisasta alkaa säästää osakkeisiin/indeksiin parikymmentä vuotta sitten, mutta haukansiipiovista huolimatta Model X ei osaa viedä minua ajassa taaksepäin, joten realiteettien mukaan on elettävä.
Vieläkö aiot ajaa nykyiselle autolle 20v täyteen ja seuraavalla 18v? Mistä tietää, milloin on saanut säästöt valmiiksi? Mitä, jos ne saa valmiiksi vasta kuopan reunalla? Jälkeläiset tietysti taputtavat montun reunalla ja huutavat perään, että hyvä faija! Olisiko kiva tietää etukäteen, missä on viimeinen stop-merkki? Ei minusta. Mutta vaikka ei enää pedaali pohjassa kiihdytäkään, niin mistä tietää, milloin pitää pintakaasukin höllätä? Stop-merkin jälkeen ei enää tarvitse miettiä, ostaako vai myykö.
Minä, 90-luvulta oppini saaneena, en luota nykyäänkään tulevaisuuteen niin paljoa että ottaisin lainaa auton ostoon - voi pettää terveys tai talous tai... ja rahaa pitää olla säästössä pahan päivän varalta. Toisaalta omistan kuitenkin useamman auton, kun iso perhe on tarvinnut niitä kaikenlaiseen. 2020-luvulta ei ole autoa mutta kolmelta sitä aikaisemmalta vuosikymmeneltä on ja jos ajattelen niiden arvo/laatusuhdetta niin nuo vanhimmat ovat ehdottomasti parhaita - aika arvottomia mutta kuitenkin kelpo autoja. Hiukan jopa kadehdin niitä, jotka ovat malttaneet pitää lompakkonsa kurissa ja ajavat vanhalla mutta hyvällä autolla. Usein myös kehutaan kuinka taloudellisia nykyautot ovat verrattuna vanhoihin mutta voin sanoa suoraan että eivät ne ole lähellekkään niin paljon taloudellisempia kuin normikulutuksesta voisi päätellä, varsinkaan talvella.
Minäkään en ottaisi pankkilainaa auton ostoon. Minullakin on 90-luvun opetukset muistissa. 90-luvun lama oli kyllä Suomessa niin paha, koska raha vapautui juuri ennen lamaa ja Neuvostoliiton romahtaessa Suomen talous sai kovan iskun. Muistan 80-luvun loppupuolen, kun kuluttajille mainostettiin lainanottoa. Silloin pankit toivat uuden lainatuotteen: ns. Bullet-luoton valuuttalainoihin. Ainakin yrityksille oli mahdollista ottaa iso laina esim. viiden vuoden ajaksi ja tuon viiden vuoden aikana maksettiin vain korkoja ja pääoma sitten kertalyhennyksenä laina-ajan päättyessä. Siinä välissä sitten oli 30% devalvaatio, joka siis nosti lainan summaa 1,3-kertaiseksi yhdessä yössä. Bullet-luotto mahdollisti ylioptimistisen rahan käytön pienissä yrityksissä. Rakennettiin esim. toimitilat ja rahat lainan takaisinmaksuun oli tarkoitus tienata viiden vuoden toiminnan tuotoilla. Oli paljon sellaisia, joilta viiden vuoden kuluttua otettiin omaisuus pois ja realisoitiin pilkkahinnalla. Optimistinen yrittäjä jäi ilman omaisuutta isot velat edelleen niskassaan.
Minä vältyin moiselta, mutta läheltä piti. Oli suunnitelmat pitkällä pienteollisuushallin ostosta miljoonalla markalla, mutta laman merkit alkoivat olla jo niin selvät, että ei sitten uskaltanutkaan riskeerata.
Suomi oli vähällä joutua Kreikan tapaiseen tilaan, kun muut maat alkoivat keinotella Suomen valuutalla. Pankkilainojen korot olivat yli 10%.
Nyt Suomi on osa suurta talousaluetta eikä vastaavaan tilanteen joutumisesta enää ole kovin suurta riskiä.
Mutta edelleenkään en halua riskeerata ottamalla lainaa, jos vain sen voin välttää. Siksi käytän autorahoitusta. Minulle ei ole tärkeää, että omistan auton vaan tärkeää on se, että minulla on auto käytössäni ja täysin omassa hallinnassani ilman kilometrirajoituksia tai etukäteen määrättyä aikaa, jonka jälkeen auto pitäisi palauttaa. Eli en pidä leasingiä yhtä hyvänä vaihtoehtona kuin osamaksulla ostamista. Ja pätäkkä ei riitä käteiskauppaan sellaisen auton kahdalla, jonka haluan.
Minä arvioin taloudellisia riskejä näkyvissä olevan tulevaisuuden pohjalta, enkä pelkää jotain epämääräistä uhkaa, josta ei ole merkkejä.
Jos on tehnyt itselleen periaatteen, että ostaa vain sellaista, minkä käteisellä saa ostettua, niin sitten monen kohdalla auton hinta saa olla joko uuden pienen auton tai isomman käytetyn mukainen. Jos on valitsemaansa periaatteesseen tyytyväinen, niin ok. Osa ihmisistä taitaa kylläkin vain näennäisesti ostaa auton käteisellä, kun käteispätäkkä on ensin lainattu pankista.
Jos elämäntilanne yllättäen heikkenee niin, ettei enää pysty suoriutumaan autorahoituksesta, niin sitten auto veks ja samalla jäljellä oleva rahoitus. Jos koko yhteiskunnan tilanne romahtaa, niin sitten on isompi ongelma. Gallialaiskylässäkin kuitenkin eletään, vaikka pelätään ainoaa uhkaa, että taivas voi romahtaa niskaan.
Anteeksi, hieman pieleen kohdistunut kärjistys. Joudun tarkentamaan, että uudella autolla ajavalla on aina vaihtoehtona hyvä käytetty ja säästäminen. En edelleenkään ole kauppaamassa tätä ideologiaa, vaan ainoastaan osoitan sen olevan täysin realistinen vaikka epäilyksiä onkin esitetty.
Tapsa pääsi helpolla. Hän aloitti tyhjin taskuin nettovelattomana ilman opintolainaa.
Juuri näin! Sekä lainaajalla että säästäjällä on omat maksueränsä.
Ero on siinä, että itselleen pääomatuloa tienaavan ostovoima on SUUREMPI kuin sitä toiselle maksavalla lainaajalla.
Me aloitimme opintolainojen verran nettovelkaantuneina. Minäkin ostin auton ensimmäisillä kesätyötuloillani. Sen jälkeen kun on jonkinlainen auto, seuraavan vaihto on oma valinta.
Uskon mitä sanot, mutta syy on asenteissasi eikä perheesi tulo- ja menoarvion numeroissa. Jos pystyy ylläpitämään kahta uudehkoa selvästi keskimääräistä kalliimpaa autoa, silloin saman budjetin halvempien autojen ja säästön kesken jakaen laskelma pysyy koossa aivan varmasti. On oma valintasi kuluttaa autoihin niin paljon rahaa ettet pysty säästämään samaa summaa ja se on ihan OK. Mutta tämä valintasi on sinun omasi, eikä mikään matemaattinen pakko eikä köyhien vanhempiesi perintöä.
Nykyisen autoni 7 vuotta ja 8 kk sitten käytettynä ostaessani arvelin merkkifoorumilla julkisesti, että se voisi olla 8 vuoden auto? Vertaistukiryhmä arvioi, ettei silloin uudehkolla Junge Sternellä ole vaikeuksia saavuttaa budjetoitua käyttöikäänsä, ellei irrationaalinen autokuume iske väliin. Nyt ajomäärä on vähentynyt vaimoni uudemman auton ja koronan vuoksi niin paljon, että minun autoni on jäänyt jälkeen sille "uutena" budjetoidusta varsin realistisesta ajomäärästä. Siksi olen jatkamassa autoni työsopimusta parilla vuodella omaan eläkeikääni saakka. 740 oli ensimmäinen uutena ostamamme auto. Se oli erikoistapaus, jonka jälkeen kaikki muut ovat vain autoja, joilla ajetaan niin kauan kuin se tuntuu mukavalta. Vaimoni S80 edeltäjä ostettiin myös uutena, mutta aika pian huomasimme ostaneemme meille aivan liian pienen auton, joten S60 lähti vaihtoon parin vuoden jälkeen. Yhden Volkkarin lähtölaskenta käynnistyi myös parin kuukauden jälkeen ja se virheostos lähti muiden riesaksi jo puolen vuoden jälkeen. Mieleisellä autolla ajetaan, epämieluisa vaihdetaan pois.
Uusin TM kiteyttää KÄYTETYN ostamisen kauniisti jutussa Kuinka ostaa käytetty auto:
"siinä on tehtaan takuu sekä tuoksu. Värin ja varusteet saa päättää itse"
Uuteen verrattuna on lisäetuna se, että ei tarvitse sietää tehdastilauksen toimitusaikaa ja hintaa on vain puolet uudesta. Ensi kevään ensimmäisenä lämpimänä päivänä minun autoni tuoksuu taas uudelta nahalta, eli paremmalta kuin suurin osa liuottimilta tuoksuvista uusista autoista. Se on myös tilavampi ja käytännöllisempi kuin suurin osa uusista ja se kolisee noppakivikadulla vähemmän kuin kolme kertaa kalliimmat uudet autot. Miksi ihmeessä vaihtaisin sitä vähäisellä alle 300.000 km ajomäärällä ennen kuin OM651 moottorin tunnetut riskit alkavat hirvittää?
Meillä vanha auto on syrjäyttänyt selvästi uudemman parikin kertaa. Vuosituhannen alussa uusi S60 oli aivan eri maailmasta kuin 740, joka jäi perheen kakkosautoksi minun käyttööni. Uutuuden viehätys katosi pienen kopin epäkäytännöllisyyteen varsin pian ja 740 GLE palasi vielä kerran ensisijaiseksi mökki-, mummola- ja hiihtoreissujen ajokiksi aina silloin kun suinkin ilman ilmastointia viitsi ajaa. Tämä käynnisti S60 lähtölaskennan. S60 seuraaja S80 otti ansaitusti paikkansa perheen matka-autona, mutta sekin joutui väistymään myöhemmin kun ostin itselleni selvästi sitä vanhemman viime vuosituhannen suorakylkimallisen V70:n, joka oli täysin ylivoimainen mökkireissun pakkauksessa. Meille auton käytännöllisyyden määrää auton iän sijasta sen sopivuus tehtäväänsä.
Kun sanot noin, tarkoitat käytännössä, että pysy köyhä kyykyssä ja säästä äläkä haaveksi mistään autoista.
Kirjoitat siitä, miten voi hankkia auton, jos on osannut kasvattaa varallisuuttaan joskun menneisyydessä alkaen. Mutta se ei ole vaihtoehto kenellekään, joka ei sitä ole menneisyydessä tehnyt. Käteisellä tai autorahoituksella ostaminen tässä ja nyt tarkoittavat, että oma varallisuus joko riittää käteisostoon tai sitten pitää ottaa rahoitus, jos haluaa auton, johon oma varallisuus ei nyt riitä. Turha jossitella, mitä aikoinaan olisi voinut tehdä toisin.
Asenteellani ei ole sen kanssa mitään tekemistä, että esim. Model X-autoa ei olisi ollut saatavana sopivan ikäisenä eli, että olisi tarpeeksi tuore ja selvästi uutta halvempi.
Sinä tarkoitat sanoa, että olisi syytä hankkia sen hintainen auto, että voisi samalla myös säästää. Minä taas pohdin keinoja, joilla voi ostaa sellaisen auton, jonka haluaa. Onnellinen se, joka aidosti haluaa ensisijaisesti sen käytetyn, jonka hinta on pudonnut. Uuden auton hintaa ei sitä paitsi tarvitse maksaa kuin ensimmmäisestä hankinnasta. Sen jälkeen pitää maksaa vain väliraha, jolle myös voi ottaa rahoituksen ja selviää pienemmillä kuukausierillä. Autorahoituksella hankittua autoahan ei tarvitse maksaa loppuun ennen kuin sen vaihtaa uuteen. Siinäkin on yksi etu pankkilainaan nähden. Voihan lainaakin ottaa lisää ennen kuin alkuperäinen on maksettu, mutta siinä joutuu sitten taas pankin mielivallan varaan eli kontrolli ei ole enää itsellä. Pankki haluaa vakuuden, jollaiseksi ostettu auto ei käy, kun taas autorahoituksella auto on vakuutena. Kontrolli on siis itsellä. Autorahoituksen korko on kiinteä. Tällä hetkellä aika laajasti saa 1,5% todellisen vuosikoron (siis sisältäen käsittelymaksun tms. kulun). Koko rahoitusajan, vaikka 5 vuotta, korkokulu vastaa suuruusluokaltaan esim. talvirengassarjaa vanteineen esim. Tesla Y:n tapauksessa. Kymmenisen vuotta sitten autorahoitukseen sai tarjouksena 7,5% koron ja tinkimällä jonkun 4,5%. Matalien korkojen aika voi loppua milloin tahansa, mutta miksi murehtia sitä? Korko sovitaan nyt ja se on kiinteä eli rahan hinnan kallistumisen riski on autorahoitusyhtiöllä.
Hypoteettisesti ajatellen olen sitä mieltä, että en maksaisi Model X-hintaista autoa kertamaksuna vaikka tilillä olisi sellainen summa. Parempi jakaa kustannukset pidemmälle aikajänteelle ja pitää taloudellista puskuria yllättäviin menoihin. Kyllä minä nytkin kuukausittain säästän pienen summan, mutta osaltaan, vaan ei pelkästään, valinnoistani seuranneiden olosuhteiden pakosta säästöumma on minimalistinen. Aloitin niin myöhään, että vaikka näenkin pääoman kasvaneen 33% juuri tällä hetkellä, niin absuluuttisesti summa on niin pieni, ettei sillä autoja ostella.
Pääomatuloa muille maksavan ostovoima on heikompi kuin pääomatuloa itselleen lisätulona ansaitsevan. Se, miten oman lisätulonsa allokoi on jokaisen oma asia. Samoin se, mitä kukin tavoittelee.
Nyt ei puhuta vaihtoehdosta elämiselle, vaan lisätulon hankkimisesta mukavampaa elämää varten. Yksi hankkii lisätuloa ajamalla Uberia, toinen vuokraa mökkiään ja kolmas sijoittaa suoraan rahojaan. Kaikki kolme tarjoavat omaa aikaansa ja omaa omaisuuttaan muiden käyttöön korvausta vastaan.
Omaani en halua tietää ja JUURI SIKSI en kuvittele purkavani sijoituksiani lainkaan. Olisi traumaattinen kokemus määritellä oma kuolinpäivänsä laskeakseen paljonko kestää kuluttaa vuosittain syödäkseen säästönsä elinaikanaan. Onko säästänyt turhaan, jos kuoleekin arviotaan ennen? Jos taas arvioituna kuolinpäivänä onkin hyvissä voimissa, ammutaanko silloin kuula päähän vai kituutetaanko loppuelämä rahattomana huonolla hoidolla?
Sijoitushorisontin peräseinä on sen sijaan ollut näkyvissä jo pitkään. Olen ajatellut maksavani salkkuni verovelan tuhkauurnasta. Mutta sitä ennen säästöt ja niiden tuotot ja niistä tuostoista vielä maksamattovat verotkin tuottavat minulle lisätuloa koko loppuikäni. Meidän jokaisen pitää kuolla yhtenä päivänä. Mutta sitä ennen jokaisena päivänä me saamme ELÄÄ! Ja se on mukavampaa kun saa lisätuloa palkan päälle.
Kaasu pohjassa säästäen olisimme jo ties missä, mutta osallistuminen "se voittaa jolla on kuollessaan eniten" -kisaan ei kiinnosta. Kyse on vain omien valintojen laajentamisesta lisätuloa hankkimalla. Rahaa se vain on ja sitä voi käyttää kun tietää mistä saa lisää.
Tämä on aivan yhtä hyvä mielipide kuin ennalta säästäminenkin. Mutta huomaathan, että se on vain mielipide.
Omani on päinvastainen ja tämän OMAN mielipiteeni pystyn kumoamaan ihan numeroillakin. Kun omat sijoitukset tuottavat keskimäärin kaksinumeroista prosenttilukua, silloin olisi selvästi edullisempaa ostaa haluamani auto 1.5 % rahoituksella. Mutta koska olen velkaantumista inhoava kontrollifriikki, käytännössä maksan preemiota siitä mielenrauhasta että en ole velkaa kenellekään.
Pelkään pahoin, että taisin juuri osoittaa omassakin tilanteessani sinun mielipiteesi TALOUDELLISESTI paremmin perustelluksi kuin omani
Jokos muuten tämä myrskyn vesilasissa aiheuttanut uutinen oli täällä näytillä:
https://www.kauppalehti.fi/uutiset/maahantuoja-volkswagen-tarkistaa-id-perheen-sahkoautojen-parjattuja-pakkasehtoja/097af68f-5758-4c5e-b85e-9d579a2a6235
Alun perinhän Ruotsissa autoliitto veti herneen nenään vaatien VW ID sähköautot myytäväksi "kesäkäyttöön", koska alle -30 asteessa ajamatta säilyttäminen mitätöi takuun.
Koska autossa kuitenkin akun lämmitys on vakiovarusteena, en hoksaa, miksi ajaminen olisi välttämätöntä, kunhan vain auto on latauksessa, jolloin akkuja ei tarvitse lämmittää niitä kuormittamalla? Eli homma korjautunee yksinkertaisesti päivittämällä ohjeistus joko ajaa tai ladata kovalla pakkasella?
Itsellä ei ole koskaan ollut autoa rahoituksella, mutta ehkä joku osaa valaista tilannetta, jota en koskaan kehdannut kysyä eräältä taideammattiin suuntautuneelta yrittäjältä. Hänen autonsa oli ostettu käytettynä, mutta myyjäliikkeen rahoituksella. Hän ei viihtynyt autossaan tylsistymättä kuin kuukausia ja vaihtoi toiseen. Automyyjä vain kertoi, paljonko kuukausierä kasvoi. Hänellä oli noin 20 autoa alle 15 vuodessa. Piti joskus kysyä ns. avainkysymys, "paljonko autorahoituksessa on velkaa siihen nykyiseen 5 tonnin autoon" mutta pelkäsin nolaavani kaverin koska historiasta tiesin, ettei raha-asioiden hoito ollut ihan nappiin mennyt.
Nykyään tilanne on nollaantunut, arvata saattaa miksi.
Lähtökohtaisesti autorahoitusyhtiö pitää vakuutena vain sitä autoa , jota rahoittaa. Velka on siis normaalisti auton ostohinta miinus käsiraha ja rahoitusaika sellainen, että rahoitusliike arvioi koko ajan jäljellä olevan velan olevan pienempi kuin auton arvo arvonalenema huomioiden. Tuttavallasi oli siis todennäköisesti alle 5000,- sitä velkaa viimeisessä autossaan, jos nyt viidentonnin autolle edes saa rahoitusta.
Miksiköhän kuvittelet, että autorahoitusyhtiöt antaisivat rahaa hallitsemattomasti? Jos tuttavallasi oli mennyt talous pois hallinnasta eikä saanut viimeisen rahoitusyhtiön auton maksuja hoidettua, viimeinen auto ehkä haettiin pois ja tuttavasi osti viidentonnin auton siihen tilalle muuten kuin autorahoituksella.
Yleensäkin raha-asioista jokaisen pitäisi osata ottaa vastuu itselleen, eli olla kontrollifriikki. Autorahoitusyhtiö voi antaa asiakkaalle hänen maksukykään kalliimmalle autolle rahoituksen, koska vakuuspuoli on kunnossa rahoitettavan auton hoitaessa sen. Missä määrin luotonantajalle voi ja/tai pitää sälyttää vastuuta tolkuissaan olevan kansalaisen kyvystä hoitaa talouttaan? Rahoitusliikehän ei voi varmuudella tietää puhuuko asiakas totta, kun kertoo omasta maksukyvystään. Luoton myöntäminen edellytttää aina vakuuden ja luotonantajan uskon siihen, että asiakas pystyy maksamaan luottonsa takaisin.
Tässä tulee mieleen positiivinen luottotietorekisteri. En ole ollenkaan varma, onko oikein, että kansalaisen maksukykyä arviovat ihmiset, jotka eivät hänestä tiedä muuta kuin kylmät numerotiedot. Olisiko hyvä, että pankin täti olevinaan tietää paremmin kuin sinä, mikä takaisinmaksukykysi on?
Olihan tuosta puhetta täällä. Teslan ohjeissa sanotaan, että autoa ei saa altistaa yli 24h ajaksi alle -30 lämpötilaan, jotta akun pitkän aikavälin suorituskyky ei kärsi. Ei puhuta mitään akun lämmittämisestä. Aion selvittää tuota, mutta en ole vielä ehtinyt. Mietin, että olisiko mahdollista, että akun lämmitysteho ei enää oikein riitä alle -30 lämpötilassa? Ohjeessa ei mainita akun lämmitystä ollenkaan, mikä on vähän kumma juttu.
Kiitokset valaistuksesta
"jos nyt viidentonnin autolle edes saa rahoitusta" - tähän toisin lisätietoa siten, että naapuri myi käytettyä autoa, vuosia sitten, netissä pitkään (viikkoja), hintapyyntö oli siellä alimmassa 10% segmentissä mitä samanlaisista autoista pyydettiin. Hintaluokka noin 6 tonnia. Auton kävi lopulta ostamassa käytettyjen autojen kauppias joka kertoi, miksi auto ei ollut aiemmin mennyt kaupaksi ja selitys oli, koska naapurillani ei ollut tarjota autoon rahoitusta. Kauppa käy kuulemma hyvin kun tonnin käsirahalla ja 50e kuukausimaksulla auton saa itselleen. Näissä ei välttämättä ole mikään 1,75% pa korko ja jokin käsittelykulu nostaa vielä korkoa edelleen. Tässäkin pitää ottaa huomioon, että liike joutuu laittamaan pyyntihintaan vähintään alv:in päälle ja hyvä olisi saada katettakin. Olen tosin kuullut tarinoita, että käteiskauppa ei autoliikettä kiinnosta, rahoitus enemmän. Saisikohan liike provikkaa myydystä rahoituksesta koko laina-ajan?
Käsittääkseni kaverilla joka vaihtoi käytettyjä autoja kuin se entinen hevoskauppias, oli luottotiedot loppuun asti kunnossa. Homma loppui siihen kun alalla asiakkaat ei hoitaneet maksuja palveluista - ainaisen rukoilemisen sijaan tuli vastaus - pitäkää tunkkinne.
@740 GLE kirjoitti:
No sepä se, kun se näkyy juuri noin. Vihje on varmasti ihan varteenotettava, jos tähtää vaikka eläkkeen "korotukseen". Mutta kuten kerroit, niin pitää osata sijoittaa oikeisiin rahastoihin ja nykyinen ei ole tae tulevaisuudesta jne. Lisäksi taloudessa pitää olla varaa pistää rahaa sivuun peruskustannusten lisäksi tuollaiseenkin.
Vaikutat olettavan, että tokihan kaikilla on samat kk-tulot kuin sinulla (on ollut). Miten moneen paikkaan pitää pystyä sijoittamaan, että saa hankittua nyt sen autonkin? "Miljonäärinä eläkkeelle" -rahastoon kun pitää kerryttää erikseen rahaa. Jos taloudessa nyt sattuu olemaan 312 euroa laitettavaksi syrjään (tupakka-aski 10,40 x 30pv / kk). Ja vaikka kerroitkin, että rahastojen voitto-% on "kaikille tasapuolinen", niin ne nollat summien perässä, eli desimaalien siirrot oikealle varsinaisesti ratkaisevat pääseekö tuon tason lähelle, lisäksi alle vai yli sadan vuoden kuluessa.
Kaikillahan ei ole sitä kotitallia (ehkä sitten kun on eläkkeelle asti rahastoinut riittävästi...), saati minkäänlaista osaamista tai kiinnostusta "säästää" tekemällä itse....
Tuossa kohtaa olet ikään kuin jäljillä siitä, miten tavallisella keskiarvotuloilla ajattelevakin asiaa varmasti miettii. Vaikutat jotenkin unohtavan aktiivisti että ei se tuottoprosentti merkitse mitään, jos on mahdollista sijoittaa vain pienillä summilla. "Tasapuolinen" tuottoprosentti on euroissa eri jos sijoittaa kuukausittain 100, tai 1000 euroa. Ihan muistutuksena vaan...
Millä sillä välin ajetaan?
No mitä tuolla tiedolla tekee se, jolla hinnalla on merkitystä (aina sillä on, varsinkin jos joutuu miettimään hankintojaan), mutta jolla ei ole pääomatuloja ja auto pitäisi ostaa?
Paitsi jos se nykyinen auto ei ole enää sopiva talouden tarpeeseen ja se pitää vaihtaa nyt. Tai on niin romu, että ylläpitoon ei ole varaa.
Niin, ehkä tässä nyt sitten kaikenkaikkiaan vääristää keskustelua se, että olet antavinasi yleispäteviä ohjeita autoja hankkiville, mutta todellisuudessa tarkoitat vain sellaisia tapauksia jotka ovat varoissaan miettimässä uuden auton hankintaa, joilla on isot tulot, joilla on vaihdokki ennestään, eläkeikään on vielä matkaa jne.
Pieniä pääomatuloja muille maksavan ostovoimaa ei juurikaan hetkauta paremmaksi pieniä pääomatuloja itselleen ansaitsevaa. Se, saako ne pienet lisätulot milloinkaan allokoitua auton hankinnan kokoiseen tasoon, uuteen tai käytettyyn, ei varmaan ole varakkaan sijoittajan kannalta sama asia, vaikka kumpikin pelaa samoilla tuottoprosenteilla.
Sen takia et oikein voi mainostaa tuollaisia ohjeitasi ikään kuin kaikille samalla skaalalla.
Se miten paljon "mukavampaa" elämä on sitten joskus, riippuu lähtökohtaisesti siitä, missä määrin on mahdollisuus laittaa sivuun tuloistaan sellaiseen, kun on jollakin rahoituksella saanut sen auton hankittua tämän hetkiseen tarpeeseensa. Ja kun elää pitäisi nytkin, eikä sitten joskus, noin karkealla tasolla.
Joka tarkoittaa siis, että on ollut ylipäätään mahdollisuus pistää tuloistaan sivuun jotakin, oikeisiin paikkoihin, oikean suuruisen summan, tarpeeksi pitkään, eikä ole tapahtunut romahduksia jne.
Jollakin tasolla voi olla tietysti mahdollista, että 10€ kk-sijoituksilla on voinut tienata enemmän kuin 100:lla kun on tullut eläkeikään. Sitten voi aina miettiä, kannattiko elää 90 euron sivuun laittamiseksi lauantaimakkaralla, kun sen olisi voinut laittaa kymmeniä vuosia parempaankin ruokaan.
Toisaalta sille 10:in sivuun laittaneelle summa on voinut olla suhteessa aivan yhtä suuri kuin toiselle, koska tuloista ei enempää irronnut.
Nyt pitäisi siis ostaa se auto. Esimerkkitapaus on 30 vuotias sinkku, hänellä ei ole vaihdokkiautoa, on vaikkapa jo keskituloinen suomalaisittain (3400€/kk - verot), asuu kerrostalossa vuokralla 700€/kk. Muita menoja ovat ruoka, netti, vaatteet, vakuutukset jne perusmenoja. Ei tupakoi ja viihteellä käy kohtuullisesti, pari kertaa kuussa. Tuottoisaan rahastoon menee 70€/kk, vuosittaiseen lomareissusäästämisen 50€/kk ja autoon voisi laittaa alkaen 200€/kk, jonka päälle vielä kaikki käyttö- ja ylläpitokulut, eikä huoltotaitoja ole.
Ihan vain laittaaksemme asioita siis mittakaavaan, niin mitä ehdotat 740GLE tälle autoa tarvitsevalle? Se on välttämätön uuteen työpaikkaa pääsemiseksi? Vain sukanvarteen laitettuna tuo rahastosäästö tekee 35 vuodessa karvan alle 30000€ Ei ihan miljonääri vielä, joten toivotaan että a) tulot lisääntyvät ja työpaikat pysyvät, jopa kehittyvät b) talouteen tulee toinenkin sijoittaja c) rahasto tuottaa aika hiivatin hyvin prosenteissa....
Mitäpä sitä turhaa säästämään ja sijoittamaan.
Aski röökiä päivässä ja viikonlopuksi keppanasalkku.
Vai olisiko sittenkin ...
@Yosemite J kirjoitti:
Niin, se riippuu monesta tekijästä: mihin tarkoitukseen, millä varoilla, kuinka pitkällä tähtäimellä jne. Mihin sinä viittaat? Autolle olisi esimerkkitapauksella tarvetta nyt, ei eläkepäivillä. Mitä sinä ehdotat?
Elämä on valintoja.
Toiset tykkee hetkestä tässä ja nyt.
Toiset kasvattaa rahavuorta, koska sitten joskus kun.
Sitten siltä väliltä.
Et selvästikään halua uskoa minua, etkä prof. Jeremy Siegeliä etkä prof. Burton Malkielia etkä prof. Robert Shilleriä, joka sai muuten talousnobelinkin juuri tähän aiheeseen liittyvästä tutkimuksestaan.
Vaihtoehdoiksesi jää siis valita puolesi Albert Einsteinin mallinnuksessa. Kummalla puolella pöytää istut:
"Compound interest is the eighth wonder of the world.
The one who understands it earns it,
the one who doesn't pays it."
Valintasi on omasi.
Et ole vieläkään hahmottanut lisäansion käsitettä. Se avaa ENEMMÄN mahdollisuuksia, ei suinkaan vähemmän.
No shit, Sherlock! Sinä voit jäädä voivottelemaan, ettet pääse ikinä tasoihin Nalle Wahlroosin kanssa. Minä tyydyn ansaitsemaan lisätuloa palkkani päälle, koska minulle se lisää valinnavapautta.
Mikäs vika tuossa kuviossa on, jos se sopii henkilölle itselleen?
Vapaasti allokoitavaa rahaa elämisestä tinkimättä on 70 € / kk. Tuon summan indeksiin sijoittaen voi nelikymppisenä lopettaa sekä 70 € / kk säästön että 50 € / kk lomarahasäästön ja ryhtyä lomailemaan sijoitustuotoilla. Lomista ei tarvitse tinkiä lainkaan ja kuukausittain jää 120 € löysää rahaa mistään tinkimättä. Sen turvin voi vaikka korottaa autobudjettiaan puolella, jos ei muuta keksi ja vielä jää hieman säästöönkin, edes harrastuksen vuoksi.
Sukanvarressa 29.400 nollakorolla. Keskimääräisellä S&P500 tuotolla se on noin 70.000 - 100.000 €, joka tuottaa keskimäärin 5 - 7 tonnia vuodessa pääomaa syömättä. Keskimääräisellä OMXHGI tuotolla luvut kasvavat hieman. Lakkaa vertaamasta pieni- tai keskituloista vuorineuvoksiin ja mieti saman henkilön asemaa sijoitustuottojen kera tai ilman niitä. Kun palkan tarjoama talouden liikkumavara oli 70 € / kk, on lähes sadan tonnin salkun maksama vuosituotto noin 500 € / kk varsin paljon joutorahaa. Eläkkeelle jäädessä ilman säästöjä tulot putoavat selvästi. Silloin ylimääräinen viissatanen joka kuukausi noin 1500 - 1700 € / kk eläkkeeseen antaa aivan erilaisia vapauksia kuin pelkkä vappusatanen.
Esimerkissäsi ei ollut varaa sijoittaa edes puolta tupakka-askia päivässä ja siitä huolimatta maksuvalmiutta tuli eläkevuosiksi noin 30% lisää. Sinulle 30% lisätulo saattaa olla merkityksetön, mutta minulle ja aivan varmasti tuolle pienituloisemmallekin se on hyvinkin tärkeä asia.
Siinä mielessä varoituksesi on tietenkin aivan kohdallaan, että taskurahoja sijoitellen ei pidä odottaa kutsua Casinon Ferrari-parkkiin, koska useimmilla ei siihen ikä riitä.
Vihje on varmasti ihan varteenotettava, jos tähtää vaikka eläkkeen "korotukseen".
@740 GLE kirjoitti:
Riippuu siitä, mitä nuo muut herrat ovat esittäneet. Jos sitä, että "sijoittaminen kannattaa", niin minähän tuolla ekalla kommentilla myötäilin sitä hyvinkin. Mitä sitten kuvittelit?
En ihan heti keksi, missä olisin tuota vastaankaan väittänyt.
Tai jos olen maininnut jotakin "vähemmästä", niin se varmaan liittyi sitten seuraavaan kohtaan, jossa sanoin, että "tasapuolinen" tuottoprosentti on euroissa eri jos sijoittaa kuukausittain 100, tai 1000, tai 10000 euroa. 100:n sijoitus kyllä avaa samalla tuotolla vähemmän mahiksia kuin 10000:n sijoitus toteutuessaan. Ihme miksi tuo piti taas tähän kirjoittaa, mutta kun sinä häivytät tämä skaalauksen merkityksen niin kummasti.
Paljonko sinulla olikaan mahdollisuus laittaa tuota varten sivuun kk-tasolla ja kuinka pitkään?
Jotta se kommenttini ydin aukeaisi: Nallella on taatusti enemmän valinnanvapautta lisätuloilla kuin sinulla. On siis valinnanvapauksia ja valinnanvapauksia; ne nollat sijoitettavien summien perässä ja sijoituksien tuottojen perässä, niitä joko on, tai ei ole. Miten tätä problematiikkaa avaisi niin, että näkisit mittakaavan vaikutuksen, jonka tulotaso määrittää vahvasti.
Soisitko elvistelyiltäsi sen verran armoa (kuvitteelliselle) piensijoittajalle, joka on tehnyt yhtä viisaat ratkaisut sijoituksiensa osalta kuin sinä, samassa ajassa, mutta pienempien tulojensa takia hän ei osta taloa, mökkiä, eikä autoa käteisellä, koska desimaalit ovat aivan eri kohdassa. Hänkin on varmasti tyytyväinen tuottoon, mutta aivan kaikki eivät voi siis samalla tavalla "lisätuloilla" pröystäillä.
Eli totuus rahastojen ihanuudesta ei ole sinun totuutesi, jotenkin se mittakaava täytyy ymmärtää pitää mukana. Eikä nykyisyys ollut tae tulevasta jne.
Mihis jäätiinkään. ainiin: nyt piti sinkun saada se auto että pääsee töihin, jotta saa liksaa, jotta voi sijoittaa ylipäätään mitään. Esimerkkitapaus on 30 vuotias sinkku...
En minä mitään vikaa tuosta asetelmasta hakenut. Pyysin vinkkiä autonhankintaan per nyt. Onko neuvosi edelleen että "usko Siegeliä ja Schilleriä"?
Mutta sinä et näe sitä tarvetta autolle juuri nyt, vaan hyppäät aina tällaisiin
Niinhän minä asetin. Se ei auta autonhankinnassa, tai sitten saa jättää haaveilut "lisätuloista" iäkkäämpänä.
Sehän tietysti riippuu, mitä lomailulla tarkoitetaan, mutta sinä tietysti maalaat isolla pensselillä, niin ehkä se on jotakin äveriäistä. Olisipa jotakin konkretiaa: saako sillä mihin asti maksettua matkat, vai onko vain parempi lounas kerran päivässä reissun päällä.
On ensinnäksin onnistuttava sijoittamaan oikeaan indeksiin varmaankin, eikös? Mihin indeksiin vinkkaat sijoitettavaksi? Kuinka suureksi sijoitettu 8400€ voi kasvaa 10 vuodessa, että sen tuotoilla voi "alkaa lomailla vuosittain", mielestäsi?
Mutta sinusta on ihan OK, että tämä sinkku hommaa auton liikkeen rahoituksella ja maksaa osamaksulla sitä seuraavat 4 vuotta, koska tarvitsee auton nyt?
Niin, sitten 35 vuoden päästä tuo on oikein hyvä. Sinä elät siinä, esimerkkikaveri on vasta alussa, koska siinä on oltava jossakin vaiheessa. Ja tarpeellisia hankintoja on tehtävä nykyhetkessä.
...ellet sinä ole sellainen, niin en ole verrannutkaan. Mutta älä sinäkään vertaa omista tuloistasi tehtyjä sijoituksia myöskään siihen, mitä pieni- ja keskituloinen pystyy sijoittamaan. Se kuulosta hyvin arrogantilta meinaan, jos on menettänyt realismia senkin verran. Ei kait se vaadi sinulta kummoista tajuamista, ettei prosentit ratkaise mitään.
Tänään, vai 35 vuoden päästä? Tuleva ei maksa sitä autoa tänään, valitettavasti.
Minä siis kerroin, että tämä kuviteltu kaveri ajattelee juuri noin tooosi pitkällä tähtäimellä. Siksi hän laittaa tuon verran sivuun. Ehkä hän sijoittaa sinun tuotollasi toivottavasti.
Mutta tänään, tammikuussa 2022, hän tarvitsee auto päästäkseen töihin. Hän ei pysty haaveilemaan isoista tuotoista eläkkeellä vuosikymmeniin, jonka tuo maalailusi vaatii. Ei siis sitku-pohjalta, vaan nytku, mitä ehdotat?
En ole nähnyt siihen mitään, enkä ole nähnyt vähään aikaan, käytännössä en ollenkaan. Tai sitten vaan sanot, että "no ota se velka ja lyhennä sen minkä kestää". Ei se voi olla niin paha rasti? Nettovelkaantumista mutta mitä sitten.
Ei se ole, mutta kun se ei ole pointti. Se on tätä: ei sitku, vaan ei nytku. Sitä tässä ratkotaan. Miten moneen mutkaa se rautalanka pitää vääntää, ettei puhuta futuurista vaan auton hankinnasta nyt? Kaverillahan on ikään kuin tuo "sitku" hoidossa.
Se auton hankinta nyt. Ja siinä tilanteessa on pieni- ja keskituloiset elämässä. Ratkaisu ei ole "vuosituotto sitten kun olet eläkkeellä". Se on autolaina nyt, uskotko? Sitä se on isompituloisellekin, joka laittaa sivuun rahaa indeksiin. Auto on vain päheempi.
Kuka on puhunut taskurahoista? Sinä käännät toiselle arkisen totuuden "päivärahaksi", koska sinulle se voi ollakin niin vähäteltävää. 10€ tai 100€ voi olla juuri pienituloiselle se raha, minkä hän kykenee sijoittamaan indeksiin per kk. Ja kun hän on eläkkeellä, niin.... no ei ostella autoa, taloa eikä mökkiä käteisellä. Huijaatko enemmän itseäsi noilla "lisätuloa mukavaan eläke-elämään" -kirjoituksillasi, jos et tajua miltä maalailusi vaikuttaa. Väitän ettei tällaista rautalanka tarvita Siegelille, Malkielille, tai Shillerille...
Niin. Minä olen nyt nelikymppinen, joten en voi aloittaa säästämistä kaksi- tai kolmekymppisenä. Lisäksi olen monesti ollut varsin peeaa, joten 200€ /kk säästäminen olisi ollut aika utopistinen tavoite. Nuorempana se peeaa:isuus oli kokonaisvaltaista, sittemmin useinkin likvidin varallisuuden osalta. Ja kun ei ole polttanut tupakkaa, niin siitä on huono säästää lisää.
Se hyöty tästä keskustelusta kuitenkin on, että huolehdin entistä tarkemmin siitä että lapseni säästävät ajoissa
Minä en ole koskaan säästänyt - olen ollut vain sen verran laiska, etten ole tuhlannut kaikkea mitä olen hankkinut. Kun tarpeeksi kauan käy töissä ja tuhlaa laiskasti, niin ennenpitkää rahaa kertyy niin ettei tarvitse lainaa mihinkään.
Muistutan, että 35 vuoden sijoitushorisontti oli SINUN esimerkkitapauksesi. Minä vain laskin odotusarvon.
Esimerkissäsi oli 200 € / kk varattuna autoa varten. Sillä tietenkin ostetaan jokin auton tarvitsijan omaan käyttöön sopiva auto. Minulla on tuossa hintaluokassa omat suosikkini ja olen tälläkin vuosituhannella ostanut useampiakin tuon hintaluokan autoja. Autoa ei tietenkään voi valita toisen puolesta tietämättä hänen käyttötilannettaan ja vaatimuksiaan, joten pyydät mahdottomia.
Ota keskituloinen pois, koska esimerkkisi ostaja on pienituloinen. Ellei hän ymmärrä autoista mitään eikä löydä avukseen ketään joka ymmärtää, hänen pelinsä on menetetty. Hän voi pelastua kalliilta riskeiltä pelkästään tuurilla. Tämä maailma nyt vaan toimii niin, että ne piirtää kellä on liitua.
Kuten jo sanoin, en voi antaa tuntemattomaan käyttötilanteeseen mitään automallisuositusta, mutta minulle on kyllä tänä vuonna kerrottu kaksi oikeaa vastausta. En tunne niidenkään käyttäjien auton käyttötilannetta, mutta kukapa minä olen moittimaan kun kummankin auton ostaja toisistaan tietämättä ihastelivat kun saivat pikkurahalla poikkeuksellisen hyvin hoidetun, ajokäytökseltään virheettömän ja vielä ikäisekseen hämmästyttävän siistin auton. Varmaan he tiesivät mitä rahalleen saivat vastineeksi kun näin sanoivat?
Ensimmäinen hyvä ja halpa oli Volvo S80 2.4 automaatti. Alle 300.000 km ajettu 2003 syksyllä ensirekisteröity, aivan uutena ruostesuojattu, hyvin lisävarusteltu plyysiverhoiltu automaatti-ilmastoitu nuhteettomasti uudesta lähtien valmistajan huolto-ohjelman mukaan hoidettu auto nykyaikaisella kätketyllä Bluetooth Handsfreella ja kaksilla hyvillä renkailla varustettuna. Auto on ollut uudesta lähtien sellaisen autostaan tarkan naisomistajan käytössä, joka ei siedä autossaan sotkuja, ruttuja eikä kolinoita. Hän pystyy ajamaan vanhalla autolla, mutta ei epäluotettavalla eikä rikkinäisellä, joten auto on myös sen mukaisessa kunnossa. 20.000 km huoltovälillä konepellin alle ei lisätä mitään muuta kuin pesunestettä, koska noin vähän ajettu moottori ei kuluta mitään nesteitä. Hyvin hoidettu moottori käy yhä niin tasaisesti, että euron kolikko pysyy syrjällään pystyssä tyhjäkäyntiä käyvän moottorin venttiilikopan päällä. Automaatin öljynvaihdot on luonnollisesti tehty aina ajallaan ja käyttäen ainoastaan Aisin-Warner AW-55 automaatin vaatimia erikoisöljyjä, jota tuo automaatti vaatii toimiakseen luotettavasti. Auton ainoa virhe on vasen lampunpesuri, joka on jumissa. Lupasin korjatakin sen takuuseen jos ostaja tuo moottorin irrallaan, mutta itse en ala sitä purkamaan esille, koska se on puskurin irrotuksen vaativa operaatio. Ei ole vielä pesurin moottoria näkynyt? Tämä auto lähti 3800 € hinnalla, eli laskennallisesti 20 kk maksuaika valitsemallasi 200 € kk-erällä.
Toinen halvempi veisi korkoinen 10 kuukauden 200 € erät, koska Volvo S70 on vanhempi ja halvempi malli. Sama tekniikka, automaatti-ilmastointi ja kaikki toimii, mutta manuaalivaihtein ja litra pois kulutuksesta ja isompi tavaratila. Sattumalta aivan sama pitkänukkainen mukava plyysiverhoilu. Kone ei tiputa, ei polta ei sotke mitään. Autoa oli hoidettu uutena pitkään tarkasti, sitten omistajan ulkomaan työkomennuksen aikana se oli pari vuotta heitteillä kunnes pelastui ennen rappiotaan meille 10 vuotta sitten. Omistaja oli jo ulkomailla, auto nähtiin ja tehtiin kauppaa puhelimitse ja sähköpostitse, eikä arvetenkin paljon hienommalla autolla jo ajava omistaja jaksanut vääntää hinnasta loputtomiin, kun tiesi itsekin jarrujen olevan jumissa. Vikalistaa oli heti alussa, mutta hintaakin vain 2700 €. Jarruremppa tehtiin saman tien kotitallissa kierros ympäri ja muuta pienempää. Sen jälkeen normaalin ohjelman mukaan. Ajomäärä noin 320.000 km eikä tässäkään mitään tunnettuja ongelmia, jotka pysäyttäisivät menon kalliiseen vikaan ennen 400.000 km. Myyntihinta oli 1750 €.
Älä nyt ahdistu vaikka meillä halvatkin autot ovat Volvoja ja Mersuja, mutta kokemus on vaan osoittanut, että se mikä kestää ammattikäytössä puoli miljoonaa menee huolella hoidettuna myös kotikäytössä saman kunhan kori kestää. Ellei Volvo tai Mersu kelpaa, vastaavan yksilön voi valita haluamastaan automallista. Tärkeintä tämän hintaluokan auton ostossa on hankkia lähtiessä valmiiksi ehjä. Sellaisen ostajalle riittää kun korjaa itse rikkomansa, eikä se ole välttämättä paha rasti tämän tyylilajin autoissa.
Äläkä viitsi väittää, ettei tuollaisia kuvaamani kaltaisia autoja ole oikeasti myynnissä, kun itsekin olen myynyt kaksi sellaista tänä vuonna ja ostanut vuosien varrella useampia. Olen ostanut yhden vielä tuota yllä kuvattua S80 paremmankin käytetyn sitä halvemmalla ja siitä on jo vuosia! Mutta se auto olikin henkilöauton jo laskuun kääntyneen kehityskaaren huippukohtaa yksinäisenä Kiertotähtenä merkkaamaan jäänyt Mercedes W124 250D. Halvan auton hintaoptimi muuttuu ajan myötä, joten tätä vastausta ei voi lukita iäksi. Kestävät mallit kestävät yhä, mutta parhaiden yksilöiden hinnassa alkaa jossain vaiheessa näkyä museorekisterilisä.
Pienen budjetin auton ostoon ehdotan yleisperiaatteeksi, että valitaan niin vanha korimalli, että siitä on varaa valita yksi parhaista jäljellä olevista, jota on hoidettu koko ikänsä oikeasti hyvin.
Ellei esimerkkiostajasi ymmärrä autoista yhtään mitään, toivottovasti hänelle löytyy kaveriksi joku joka ymmärtää, koska muuten hänellä on suuri riski ostaa itselleen hankaluuksia ja ylimääräistä rahanmenoa.