Eräs näkökulma keskusteluun. Jos yksi ihminen riistää toisen hengen tahallisesti tai välinpitämättömyyttään, häkki heilahtaa. Jos 7,8 miljardia ihmistä yhteistuumin tappaa 10 000 ihmistä päivässä polttamalla fossiilisia polttoaineita, keskustellaan lähinnä siitä, onko bensapumpulla ikävää seisoa kylmässä tuulessa tai miten hankalaa on etsiä toimivaa pikalatauspistettä.
Olisiko se vaikuttavampaa, jos nuo ihmiset tapettaisiin vaikkapa 30-40 -lukujen saksalaiseen tapaan? Suurvallat jälleen tsemppaisivat ja laittaisivat pisteen hommalle?
Vastakkainasettelu saa kaiken aikaa uusia muotoja. Osalla on selvästi vihamielisiä ajatuksia, pelkästään siitä syystä että käyttövoiman voi valita vapaasti. Väärinymmärtäminen ja vastakkainasettelu on niin muodikasta että jotkut täyttävät sillä päivänsä jotkut jopa yönsä.
Väärin tulkittu. En välitä ihmiskunnasta. Pidän sitä lähinnä tuholaislajina. Mutta kun keskustellaan polttoaineiden eduista ja haitoista, onhan ihmisuhritkin eittämättä yksi haitta, jonka voisi välillä muistaa.
@tracktest kirjoitti:
Vastakkainasettelu saa kaiken aikaa uusia muotoja. Osalla on selvästi vihamielisiä ajatuksia, pelkästään siitä syystä että käyttövoiman voi valita vapaasti. Väärinymmärtäminen ja vastakkainasettelu on niin muodikasta että jotkut täyttävät sillä päivänsä jotkut jopa yönsä.
Nyt näyttää tämä keskustelu hiipuvan, kun kukaan ei ole kommentoinut yli 2:een kuukauteen. Koetan laittaa bensaa liekkeihin, vai olisikö öljyä laineille
Polttikset on tulosssa tiensä päähän, vahvin todiste siitä on useiden autovalmistajien viimeaikaiset ilmoitukset suurista satsauksista sähköautoihin ja ilmoitukset pottomoottoriautojen valmistuksen lopettamisesta. Jopa GM on ilmoittanut luopuvansa vuoteen 2035 polttomoottorikäyttöisten henkilö- ja pakettiautojen valmistuksesta. https://www.washingtonpost.com/climate-environment/2021/01/28/general-motors-electric/
Polttomoottoreiden valmistus hiipuu 2030-luvulla. Toki erikoiskäyttöön niitä vielä tehdään. Niiden tekniikkaa ei vermaankaan enää merkittävästi kehitetä, koska talodellista kannustinta ei ole. Ja nehän on jo aikalailla huippuunsa kehitettyjä noin 150 vuoden aikana. Potentiaalia parantaa ei siis paljoa ole. Autotehtaat laittaa kaikki panokset sähköautoihin ja uuteen teknologiaan (mm. vety), tämä viimeistään sinetöi polttiksen kuoleman. (Vetytalous on vielä kysymysmerkki, vie vielä aikaa ennekuin se on relevantti vaihtoehto. ) Biopolttoaineet, maakasu ym. ovat vain siirtymäkauden ratkaisuja. Raskas liikenne säilyy pisimpään polttiksilla, kunnes jokin muu teknologia (ehkä vety) korvaa dieselit sielläkin. Sotilasajoneuvot ja maatalous käyttänee dieseliä vielä pitkään. Maatalous ehkä enenevästi biokaasua, jota se itse voi tuottaa.
Parempi (energiatehokkaampi, halvempi, ympäristöystävällisempi) teknologia aina voittaa. Analogiana voisi olla vaikka lentokoneiden kehitys mäntämoottoreista suihkukauteen 60-70 vuotta sitten. - No onhan niitä mäntämottorikäyttöisiä pienkoneita vieläkin, mutta nekin luultaasti korvaituu sähköllä seuraavan 20-30 vuoden aikana. Suihkumoottorit jää jäljelle, luultavasti niihin meneekin siten lähes kaikki biopolttoaine jota maailmalla tuotetaan. Ellei tule jotakin uutta teknologiaa pitkien matkojen lentämiseen.
Näin se menee, vaikka onhan se aidosti sääli kun hieno moottorien ärjyntä ja nostalginen bensankatku häipyy historiaan ja vanhojen äijien muisteloihin...
Voin kuvitella että harrasteautot, museoautot sekä vastaavat lisääntyvät ja hieman lievittävät henkistä tuskaa.
Minun mielestäni ei kannata käyttää energiaansa härkäpäiseen vastustamiseen, vaan kannattaa miettiä sitä milloin itselle on sopiva hetki hyptä kehitykseen mukaan. Toki museoautoharrastajiakin tarvitaan, mutta se ei ole valtavirtaa.
@LRF2 kirjoitti:
Minun mielestäni ei kannata käyttää energiaansa härkäpäiseen vastustamiseen, vaan kannattaa miettiä sitä milloin itselle on sopiva hetki hyptä kehitykseen mukaan. Toki museoautoharrastajiakin tarvitaan, mutta se ei ole valtavirtaa.
Yksi suuri kysymys on kustannukset, eli onko varaa hypätä mukaan kehitykseen ostamalla ihan uuden auton, vai ostaako mieluummin ruotsalaisen vähän käytetyn auton, vaiko suomalaisen paljon käytetyn auton.
Pari kertaa olen ottanut ison autolainan, mutta kolmatta monen vuoden lainaa en haluaisi enää ottaa.
Minun mielestäni ei kannata käyttää energiaansa härkäpäiseen vastustamiseen, vaan kannattaa miettiä sitä milloin itselle on sopiva hetki hyptä kehitykseen mukaan. Toki museoautoharrastajiakin tarvitaan, mutta se ei ole valtavirtaa.
Autokanta uudistuu omalla painollaan kahden kolmen kynnenvuodenaikana, kansavälisen lainsäädännön ja tuotannon mukaan.
Mielestäni kaiken merkittävin syy sille ettei uutta autoa kannata ostaa, on sen erittäin nopea arvonaleneminen. Hinta syöksyy alaspäin ensimmäisen ja toisen vuoden aikana rutkasti, eikä mittarissa ole vielä kuin rapiat 60-70 000 kilometriä. Juuri nuo ovat ne kalleimmat kilometrit. Käytettyjen autojen markkinoilla on paljon valinnanvaraa, jos on hieman aikaa odotella ja katsella mitä on tarjolla.
Uuden auton arvo saattaa laskea jopa 14% ensimmäisen vuoden aikana. Toisena vuotena auton arvon aleneminen jatkuu n. 10% vuosivauhdilla, laskun pysyessä samana seuraavat n. 3 vuotta. Viiden vuoden jälkeen käyrä alkaa vihdoin loiventua ja arvon aleneminen jatkuu n. 7% vuodessa.
Pitää likimain paikkansa, kun vaihdan tehdas uuteen autoon 2-3 vuoden välein.
@LRF2 kirjoitti:
Minun mielestäni ei kannata käyttää energiaansa härkäpäiseen vastustamiseen, vaan kannattaa miettiä sitä milloin itselle on sopiva hetki hyptä kehitykseen mukaan. Toki museoautoharrastajiakin tarvitaan, mutta se ei ole valtavirtaa.
Yksi suuri kysymys on kustannukset, eli onko varaa hypätä mukaan kehitykseen ostamalla ihan uuden auton, vai ostaako mieluummin ruotsalaisen vähän käytetyn auton, vaiko suomalaisen paljon käytetyn auton.
Pari kertaa olen ottanut ison autolainan, mutta kolmatta monen vuoden lainaa en haluaisi enää ottaa.
Tämä on juuri se mitä itse kunkin kannnattaa pohtia; milloin minun kannatta mennä mukaan uuteeen tekologiaan? Yleensä edelläkävijät (jotka ovat tähänmennessä jo ostaneet sähköauton) maksavat ylihintaa. Sähköautoissa on näihin päiviin asti käytetty ns. kermankuorintahinnoittelua, koska tuotantokapasiteettikin on vielä pieni. (Ei ole järkeä myydä pientä määrää halvalla). Vähitellen uuden teknologian hinnat saadaan massatuotannolla painettua alas, erityisesti tämä koskee akkkujen valmistusta. Nyt jo kuitenkin ennustetaan, että muutaman vuoden päästä sähköautojen tuotantokustannus on saatu painettua polttista halvemmaksi. Luulen, että silloin valtaosa autoilijoista ostaa sähköautoja (>50%). Varovaisimmat ja ehkä vähävaraisemmat alkaa ostaa käytettyjä sähköautoja, kunhan niiden tarjonta kasvaaja hinnat on kohtuullisia. 10 vuoden päästä alkaa olla vaikea löytää uutta polttisautoa, ja sen käyttö tulee luultavasti kalliiksi. 25-30 vuoden päästä alkaa suurin osa polttisautokannasta olla poistunut käytöstä.
Uskoin myös, että hybridit (PHEV) alkaa poistua markkinoilta tämän vuosikymmenen lopulla. Syynä on kallis ja monimutkainen tekniikka, ja se että täyssähköautojen toimintamatka alkaa olla riittävä melkein kaikille.
@LRF2 kirjoitti:
Minun mielestäni ei kannata käyttää energiaansa härkäpäiseen vastustamiseen, vaan kannattaa miettiä sitä milloin itselle on sopiva hetki hyptä kehitykseen mukaan. Toki museoautoharrastajiakin tarvitaan, mutta se ei ole valtavirtaa.
Jos omasta teknisestä edistyksellisyydestä ei löydy näyttöjä julkaisuluettelosta, silloin kaupasta ostetuilla muiden suunnittelemilla ja rakentamilla tuotteilla elvistely on periksiantamista.
Autokaupasta kannattaa ostaa joku omaan käyttöön sopiva auto. Niitä tehdään monenlaisia ja myös sähköisinä saa jo ihan toimivia. Valinnanvaraa on juuri nyt poikkeuksellisen paljon.
@LRF2 kirjoitti:
Tämä on juuri se mitä itse kunkin kannnattaa pohtia; milloin minun kannatta mennä mukaan uuteeen tekologiaan?
Joku saattaa tosin pohtia sitäkin, että vanha auto on muuttunut ikävän epäluotettavaksi tai mitoiltaan perheelle sopimattomaksi, joten perheen liikkumistarpeita varten on tarve hankkia perheen ja sen tavaroiden kuljettamiseen sopiva auto.
Tietenkin itsensä vahvasti brändännyt joutuu rannekelloa, paitaa tai kenkiäkin ostaessaan pohtimaan miten tarjolla olevan tuotteet ilmentävät omaa imagea ja silloin on ymmärrettävää, että valinta tehdään ensin tekniikoiden ja brändien välillä ja kengän sopivuus jalkaan ja mukavuus kävellessä ovat toisarvoisia.
Yleensä edelläkävijät (jotka ovat tähänmennessä jo ostaneet sähköauton) maksavat ylihintaa.
Vai maksavatko he vain siitä, että saavat jotain ennen muita, heti kun heille tärkeä uusi ominaisuus tulee tarjolle? Jos uudella tuotteella on jokin selkeä konkreettinen etu vanhaan verrattuna, silloin riippuu käyttötilanteesta onko sen kalliimpi hinta ylihintaa vai perusteltu lisähinta paremmista käyttöominaisuuksista?
Sähköautoissa on näihin päiviin asti käytetty ns. kermankuorintahinnoittelua, koska tuotantokapasiteettikin on vielä pieni. (Ei ole järkeä myydä pientä määrää halvalla).
Totta. Kun kapa ei riitä suurelle kysynnälle, pidetään hinta satelliittipuheluiden tapaan sellaisella tasolla, jolla käyttäjämäärää pystytään palvelemaan.
Vähitellen uuden teknologian hinnat saadaan massatuotannolla painettua alas, erityisesti tämä koskee akkkujen valmistusta. Nyt jo kuitenkin ennustetaan, että muutaman vuoden päästä sähköautojen tuotantokustannus on saatu painettua polttista halvemmaksi.
Lisäksi valmistajien marginaalit alenevat kilpailun kovetessa. Sähköautoissa on tosiaan nähtävissä lupaava kehityskulku kohti selkeää hintaetua (toisin kuin aurinkopanelien koon rajoittaman bittivirran satelliitissa).
Luulen, että silloin valtaosa autoilijoista ostaa sähköautoja (>50%).
Turvallisuudesta, taloudellisuudesta, ympäristöystävällisyydestä jne. puhutaan paljon ja ne ovat hyviä argumentteja keskimääräiselle vaimolle auton ostoa perusteltaessa. Mutta oikeasti valintatilanne on juuri tuo minkä sanot. Sähkäri kelpaa heti kun hinta alkaa kiusata polttiskauppaa tosissaan, eikä siihen mene enää kauan.
Varovaisimmat ja ehkä vähävaraisemmat alkaa ostaa käytettyjä sähköautoja, kunhan niiden tarjonta kasvaaja hinnat on kohtuullisia.
Niin myös omalla rahallaan kalleimmalla rahoituskululla ostavat.
10 vuoden päästä alkaa olla vaikea löytää uutta polttisautoa, ja sen käyttö tulee luultavasti kalliiksi. 25-30 vuoden päästä alkaa suurin osa polttisautokannasta olla poistunut käytöstä.
Tähän ei tarvita mitään muutosta, koska kyse on alan jatkumosta jossa 30-vuotta vanhat autot ovat aina olleet harvinaisuus.
Uskoin myös, että hybridit (PHEV) alkaa poistua markkinoilta tämän vuosikymmenen lopulla. Syynä on kallis ja monimutkainen tekniikka, ja se että täyssähköautojen toimintamatka alkaa olla riittävä melkein kaikille.
Pidän itsekin plugaria keinotekoisena välivaiheena, etenkin kun niitä tehdään minun visioihini nähden pääosin väärin päin ison mäntämoottorin patteriavustimina eikä sähköautoina, joissa papattaa tarvittaessa pieni muutaman kymmenen kilowatin range extender.
Voin silti nähdä itseni vielä joskus plugarin ostossa, mikäli niistä tulee suuren yleisön mielessä kerralla vanhanaikaisia. Meidän pihan tekniikan museoon mahtuu vielä yksi erilainenkin vanhanaikainen auto.
Itseäni sähköautossa edelleen mietityttää akun kesto? Mitä, jos akku on kaput 15 v. autosta? Silloin auton käyttöikäkin on luultavasti loppu - puolessavälissä hyvästä, asiallisesti pidetystä ja ei kolarissa tuhoutuneesta perinteisestä autosta Suomenmaalla.
Perheelläni, useamman auton omistajana, vanhimmatkin kaksi vm. -99, ja -06 ovat vielä niin käyttökelpoisia autoja, että ei todellakaan ole aikomusta laittaa niitä pois. (Kumpikin ruosteettomia ja varsinkaan tuossa uudemmassa ei ole edes ollut vikoja, kerran tapahtunutta akun pettämistä lukuunottamatta.) Olisivatko ne sähköautoina olleet jo romurautaa?
@LRF2 kirjoitti:
Uskoin myös, että hybridit (PHEV) alkaa poistua markkinoilta tämän vuosikymmenen lopulla. Syynä on kallis ja monimutkainen tekniikka, ja se että täyssähköautojen toimintamatka alkaa olla riittävä melkein kaikille.
Pidän itsekin plugaria keinotekoisena välivaiheena, etenkin kun niitä tehdään minun visioihini nähden pääosin väärin päin ison mäntämoottorin patteriavustimina eikä sähköautoina, joissa papattaa tarvittaessa pieni muutaman kymmenen kilowatin range extender.
Voin silti nähdä itseni vielä joskus plugarin ostossa, mikäli niistä tulee suuren yleisön mielessä kerralla vanhanaikaisia. Meidän pihan tekniikan museoon mahtuu vielä yksi erilainenkin vanhanaikainen auto.
Aikatauluihin en ota kantaa, mutta "omissa visioissani" näen kyllä PHEVien olevan läsnä vielä tovin johtuen tulevista euro7 päästönormeista. Pelkillä polttomoottoreilla olevat ajoneuvot tulevat katoamaan pikku hiljaa koska euro7 normin saavuttaminen ilman sähköavustusta vaatii kallista ja monimutkaista tekniikkaa nykyistäkin enemmän (vaikka toki PHEV itsessään on suhteellisen monimutkainen verrattuna pelkkään polttomoottoriin), mutta varustamalla auto lataushybridivoimalinjalla, voidaan nuo euro7 normit saavuttaa jo nykyisillä polttomoottorisukupolvilla.
Vaikka täyssähköjen range tuleekin kasvamaan nopeasti ja todennäköisesti riittääkin melkein kaikille jo hyvinkin pian, niin täytyy muistaa myös latausverkoston laajenemisen haasteet - mitä nopeammin kattava latausverkosto on saatavilla, sitä nopeammin PHEVitkin katoavat kokonaiskuvasta.
@Lukija31722 kirjoitti:
Itseäni sähköautossa edelleen mietityttää akun kesto? Mitä, jos akku on kaput 15 v. autosta?
Oletko ajatellut, mitä tapahtuu, jos 15.000 € akun sijasta autosta hajoaakin 18.500 € turbodiesel?
Mielestäni tämä ei ole teknologiakysymys, vaan tuotteiden elinkaarikysymys. Ostaessani nyt 9-vuotiasta autoani yli 7 vuotta sitten toissavuoden mallina tilanteeni oli tosiaan se, että Vehon hinta koneen täystuholle olisi ollut 18.500 €. Sen lisäksi kiven kilahtaessa tietokoneohjatun ILS-valaisimen lasiin ei tuhat euroa olisi riittänyt. Tämä on aina uuden automallin riski ennen kuin vaihtomoottoreita alkaa saada Tammerdieseliltä ja valaisimia ja muita osia hyvin varustetuilta saksalaisilta hajottamoilta kohtuuhintaan.
Ei akuissa ole käsittääkseni mitään teknistä syytä miksi moduleina korjattavaksi rakennetuille akuille ei voisi muodostua jälkimarkkinaa vioittuneiden kennojen vaihtamiseksi. Riski ei siis ole tekniikassa, vaan siinä, että uuden automallin ostaja on sidottu valmistajan varaosahintoihin kun muita ei ole vielä saatavissa. Polttiksilla tämä muuttuu hyvin nopeasti uuden korimallin tullessa liikenteeseen. Sähkäreiden akun osalta näin ei ole vielä tapahtunut, mutta onko perusteltua syytä olettaa että niin ei tapahtuisi tänään käyttöön otettavan uuden sähköauton elinkaaren aikana?
Mielestäni huonoin arpa ei ole se vanhan halvan käytetyn rikkoutuminen, vaan juuri takuun ulkopuolella olevan kalliin uudehkon käytetyn tekninen haaveri? Tälle kalliille riskille altistuu varsin herkästi ostamalla uudehkon polttiksenkin.
Aika harva muuten lähtee nykyään enää itse vaihtamaan sitä 15-vuotiaan polttiksenkaan moottoria itse. 1980-luvun 200D:n nokalle saattoi nostaa minkä tahansa OM6xx sarjan etukammiokoneen sattui löytämään, mutta se aika meni jo. Se kilahtanut 15-vuotias moottorikin on vuosimallia 2006, eli joko tietokoneohjatulla bensaruiskulla ja ahdolla tai common-rail turbodiesel VNT-ahtimella ja hiukkassuotimella. Ei sinne nokalle voi nostaa mitä tahansa möykkyä, vaan hardiksen pitää olla yhteensopiva auton väylälle jo asennetun moottorin ohjaussoftan kanssa. Niitäkin löytyy kun osaa etsiä oikeasta paikasta, mutta aikanaan kolmen heinäseipään ja taljan varassa C-Kadetin moottoreita vaihtaneiden menetelmät eivät enää riitä polttiksenkaan vaihtoon.
@[ZeiMZei] kirjoitti:
Vaikka täyssähköjen range tuleekin kasvamaan nopeasti ja todennäköisesti riittääkin melkein kaikille jo hyvinkin pian, niin täytyy muistaa myös latausverkoston laajenemisen haasteet - mitä nopeammin kattava latausverkosto on saatavilla, sitä nopeammin PHEVitkin katoavat kokonaiskuvasta.
Katsomme asiaa eri näkökulmasta, joten en väitä vastaan koska sinunkin kantasi on oikea. Suunnilleen noin se varmaan meneekin, jos tarkoitus on pärjätä yhdellä autolla.
Minä en edes yritä tulla toimeen yhdellä autolla ja kun oletusarvoisesti nyt ainakin tämän vuosikymmenen on käytettävissä vähintään yksi turbodiesel (ja tietenkin 740 GLE), ei minun sähkärini tarvitsekaan tehdä ihmeitä. Jos sillä pääsee kotoa mökille 150 km myös pakkasella ja pimeässä, en minä ainakaan muita latauspisteitä kaipaakaan, koska pidemmät ajot voi mennä nokilekalla. Samasta syystä tonnin halkokärry vetokuulassa on täysin akateeminen argumentti, koska halkoja ajetaan kerralla niin paljon, ettei se kärräys toistu edes joka kesä. Jos saan sähkäriin pyörätelineen kiinni vetokuulaan, kaiken muun voin vetää polttomoottorilla silloin kun tarvetta ilmenee.
Tuollainen pari olisi siinä mielessä erittäin hyvä, että nyt tulee hassuja ajoreissuja, kun vaikkapa mökiltä on mäkeen alle 10 km, jota ei kuitenkaan viitsi hiihtää laskettelusuksilla ja kotoa on hiihtoladulle pari kilometriä tietä pitkin ja kauppaan vähän enemmänkin. Sähkäri hoitaisi mitä mainioimmin tuollaiset pikku siirrot.
@Lukija31722 kirjoitti:
Itseäni sähköautossa edelleen mietityttää akun kesto? Mitä, jos akku on kaput 15 v. autosta?
Oletko ajatellut, mitä tapahtuu, jos 15.000 € akun sijasta autosta hajoaakin 18.500 € turbodiesel?
Moottoririkot on kuitenkin kohtuullisen harvinaisia tapahtumia, mutta esim. joka ikisestä kännykästäni akku on hajonnut 2-5 vuotiaana ja tästä 3,5 vuotiaasta, millä kirjoitan, se on aika paljon heikentynyt. Ainakaan puhelimessa akun pettäminen ei ole kiinni huonosta arpaonnesta. Entäpä autossa? Itselle ei ole sattunut moottoririkkoa koskaan kohdalle. Siinäkin 1,3 litraisessa tuhansia kertoja punarajalle vingutetussa -80 luvun autossa, jonka myin aikoinaan 392000 km ajettuna, moottori kesti aina.
@Lukija31722 kirjoitti:
Itseäni sähköautossa edelleen mietityttää akun kesto? Mitä, jos akku on kaput 15 v. autosta?
Oletko ajatellut, mitä tapahtuu, jos 15.000 € akun sijasta autosta hajoaakin 18.500 € turbodiesel?
Moottoririkot on kuitenkin kohtuullisen harvinaisia tapahtumia, mutta esim. joka ikisestä kännykästäni akku on hajonnut 2-5 vuotiaana ja tästä 3,5 vuotiaasta, millä kirjoitan, se on aika paljon heikentynyt. Ainakaan puhelimessa akun pettäminen ei ole kiinni huonosta arpaonnesta. Entäpä autossa? Itselle ei ole sattunut moottoririkkoa koskaan kohdalle. Siinäkin 1,3 litraisessa tuhansia kertoja punarajalle vingutetussa -80 luvun autossa, jonka myin aikoinaan 392000 km ajettuna, moottori kesti aina.
Pätee varmasti älypuhelimiin, itsellä oli aikanaan työnantajan tarjoama Nokia-puhelin (en muista mallinumeroa). Se oli käytössäni noin 6-vuotta, ja silloinkin akku oli varsin hyvässä vedossa, puhelin hajosi muuten. Tämän jälkeen on ollut itse ostettuja ja työsuhdekännyköitä jo monta, eikä niissä yhdessäkään akun hajoaminen ole ollut syynä käytön lopettamiseen.
@Lukija31722 kirjoitti:
Itseäni sähköautossa edelleen mietityttää akun kesto? Mitä, jos akku on kaput 15 v. autosta?
Oletko ajatellut, mitä tapahtuu, jos 15.000 € akun sijasta autosta hajoaakin 18.500 € turbodiesel?
Moottoririkot on kuitenkin kohtuullisen harvinaisia tapahtumia, mutta esim. joka ikisestä kännykästäni akku on hajonnut 2-5 vuotiaana ja tästä 3,5 vuotiaasta, millä kirjoitan, se on aika paljon heikentynyt. Ainakaan puhelimessa akun pettäminen ei ole kiinni huonosta arpaonnesta. Entäpä autossa? Itselle ei ole sattunut moottoririkkoa koskaan kohdalle. Siinäkin 1,3 litraisessa tuhansia kertoja punarajalle vingutetussa -80 luvun autossa, jonka myin aikoinaan 392000 km ajettuna, moottori kesti aina.
Pätee varmasti älypuhelimiin, itsellä oli aikanaan työnantajan tarjoama Nokia-puhelin (en muista mallinumeroa). Se oli käytössäni noin 6-vuotta, ja silloinkin akku oli varsin hyvässä vedossa, puhelin hajosi muuten. Tämän jälkeen on ollut itse ostettuja ja työsuhdekännyköitä jo monta, eikä niissä yhdessäkään akun hajoaminen ole ollut syynä käytön lopettamiseen.
Eipä niin, koska puhelimen uusi akku ei maksa tuhansia.
@Lukija31722 kirjoitti:
Itseäni sähköautossa edelleen mietityttää akun kesto? Mitä, jos akku on kaput 15 v. autosta?
Oletko ajatellut, mitä tapahtuu, jos 15.000 € akun sijasta autosta hajoaakin 18.500 € turbodiesel?
Moottoririkot on kuitenkin kohtuullisen harvinaisia tapahtumia, mutta esim. joka ikisestä kännykästäni akku on hajonnut 2-5 vuotiaana ja tästä 3,5 vuotiaasta, millä kirjoitan, se on aika paljon heikentynyt. Ainakaan puhelimessa akun pettäminen ei ole kiinni huonosta arpaonnesta. Entäpä autossa? Itselle ei ole sattunut moottoririkkoa koskaan kohdalle. Siinäkin 1,3 litraisessa tuhansia kertoja punarajalle vingutetussa -80 luvun autossa, jonka myin aikoinaan 392000 km ajettuna, moottori kesti aina.
No jaa, vielä on liian aikaista sanoa onko totaalinen akkurikko yleisempi vai harvinaisempi kuin konerikko. Vaikka omat kokemukset ovatkin lähinnä anekdootteja, niin kyllä ainakin minulla siihen aikaan kun ajelin keskimääräistä vanhemmilla autoilla (parin tonnin hintaisia autoja, markoissa ja euroissa), oli milloin mitäkin öljyvuotoa ja muuta pientä. Taisi yksi jakohihnakin mennä (sitä ei tosin koskaan tutkittu edes niin pitkälle).
Uusissa autoissa minulla itselläni ei ole koskaan ollut mitään ongelmaa, mutta työn puolesta tiedän että erilaiset "moottorin merkkivalot" ja antipollution faultit ovat yleisiä. Eivät ne toki yleensä mitään konerikkoja indikoi tai välttämättä edes enteilee,mutta varsin polttomoottorisidonnaisia vikoja nekin. Se jää sitten nähtäväksi mitä sähköautoihin tulee tai ei tule.
Tähän voisi lisätä muitakin akkukokemuksia. Lyijyakut on kestäneet minulla 2-11 vuotta (tai enemmän sillä en tiedä kuinka vanhoja 2 käytössä olevaa akkua on). Robottiuohonleikkurin akut kestivät huimat 9 vuotta, vaikka tumma laite toimii välillä kamalassa paahteessa (laitteessa 2 samanlaista akkua, jotka ovat hinnaltaan noin 120,- kpl). Siinä tosin akun hiipuminen haittaa harvinaisen vähän sillä sekä lataus- että toiminta-ajat kutistuvat samaa tahtia ja vaihto tulee ajankohtaiseksi, kun suuri osa toiminta-ajasta on kulkua laturille ja pois siltä. Sähköauton akku olisi noin kuluneena ollut täysin kelvoton. Robotti-imurin akku sitten taas meni kahdessa vuodessa, jolloin koko laite unohtui kaappiin.
Ts. sähköautojen akkujen pitäisi kestää sellaisia aikoja ilman kapasiteetin suurta vähenemistä joihin ei olla totuttu missään muissa laitteissa, ollakseen millään tavalla kelvollisia. Valmistajat kyllä mitoittavat akut kestämään koko auton oletetun käyttöiän, mutta kun se auton käyttöikä on suomessa ollut perinteisesti tuplat valmistajan suunnitelmiin nähden (ellei käyttöikä sitten jostain odottamattomasta syystä katkea ennen aikojaan.)
Uuden auton arvo saattaa laskea jopa 14% ensimmäisen vuoden aikana. Toisena vuotena auton arvon aleneminen jatkuu n. 10% vuosivauhdilla, laskun pysyessä samana seuraavat n. 3 vuotta. Viiden vuoden jälkeen käyrä alkaa vihdoin loiventua ja arvon aleneminen jatkuu n. 7% vuodessa.
Pitää likimain paikkansa, kun vaihdan tehdas uuteen autoon 2-3 vuoden välein.
Riippuu erittäin paljon siitä, mitä on ostamassa. Toissavuoden malli kohtuukilometreillä puolella uuden hinnasta on myös täysin arkirealismia.
Uuden auton arvo saattaa laskea jopa 14% ensimmäisen vuoden aikana. Toisena vuotena auton arvon aleneminen jatkuu n. 10% vuosivauhdilla, laskun pysyessä samana seuraavat n. 3 vuotta. Viiden vuoden jälkeen käyrä alkaa vihdoin loiventua ja arvon aleneminen jatkuu n. 7% vuodessa.
Pitää likimain paikkansa, kun vaihdan tehdas uuteen autoon 2-3 vuoden välein.
Riippuu erittäin paljon siitä, mitä on ostamassa. Toissavuoden malli kohtuukilometreillä puolella uuden hinnasta on myös täysin arkirealismia.
En ole koskaan ostanut käytettyä autoa, myynyt olen aina vaihdonyhteydessä 2-3 kolmivuotiaan auton, ja niiden arvonalenema on jokseenkin keromassani toleranssissa.
@Lukija31722 kirjoitti:
Itseäni sähköautossa edelleen mietityttää akun kesto? Mitä, jos akku on kaput 15 v. autosta?
Oletko ajatellut, mitä tapahtuu, jos 15.000 € akun sijasta autosta hajoaakin 18.500 € turbodiesel?
Moottoririkot on kuitenkin kohtuullisen harvinaisia tapahtumia, mutta esim. joka ikisestä kännykästäni akku on hajonnut 2-5 vuotiaana ja tästä 3,5 vuotiaasta, millä kirjoitan, se on aika paljon heikentynyt. Ainakaan puhelimessa akun pettäminen ei ole kiinni huonosta arpaonnesta. Entäpä autossa? Itselle ei ole sattunut moottoririkkoa koskaan kohdalle. Siinäkin 1,3 litraisessa tuhansia kertoja punarajalle vingutetussa -80 luvun autossa, jonka myin aikoinaan 392000 km ajettuna, moottori kesti aina.
Pätee varmasti älypuhelimiin, itsellä oli aikanaan työnantajan tarjoama Nokia-puhelin (en muista mallinumeroa). Se oli käytössäni noin 6-vuotta, ja silloinkin akku oli varsin hyvässä vedossa, puhelin hajosi muuten. Tämän jälkeen on ollut itse ostettuja ja työsuhdekännyköitä jo monta, eikä niissä yhdessäkään akun hajoaminen ole ollut syynä käytön lopettamiseen.
Eipä niin, koska puhelimen uusi akku ei maksa tuhansia.
Tarkoitin siis, että yhdessäkään akku ei ole ollut käyttökelvoton, puhelimesta luopuessani.
@_Quu kirjoitti:
En ole koskaan ostanut käytettyä autoa, myynyt olen aina vaihdonyhteydessä 2-3 kolmivuotiaan auton, ja niiden arvonalenema on jokseenkin keromassani toleranssissa.
En epäile lainkaan, etteikö näin kävisi niissä autoissa, joilla sinä ajat, joten en ole tuota näkemystäsi missään vaiheessa haastanut. Lisään vain kokemuksesta, että valitusta autosta riippuen markkinahinta voi muodostua myös monella muullakin tavalla. Niiden joukkoon sisältyy myös täysin realistinen mahdollisuus ostaa toissavuoden mallinen takuuauto puolella uuden hinnasta.
Yksityisleasing olisi kätevämpi tapa vaihtaa uuteen 1-3 vuoden välein, täytyypi alkaa pyytämään tarjouksia, tulee kyllä kalliimmaksi kuin omanautonarvonalenema kaikkine kuluineen, vaikka huollot sisältyy leasing hintaan.
@Lukija31722 kirjoitti:
Itseäni sähköautossa edelleen mietityttää akun kesto? Mitä, jos akku on kaput 15 v. autosta?
Oletko ajatellut, mitä tapahtuu, jos 15.000 € akun sijasta autosta hajoaakin 18.500 € turbodiesel?
Moottoririkot on kuitenkin kohtuullisen harvinaisia tapahtumia, mutta esim. joka ikisestä kännykästäni akku on hajonnut 2-5 vuotiaana <tässä kohtaa on hyvä lopettaa lukeminen>
Kännykän akkua ei pidäkään verrata sähköautojen akustoihin, aivan eri asioita. Yksityiskohtia on käsitelty jo useita kertoja tälläkin foorumilla ja Googlella löytää lisää.
Voit miettiä asiaa myös siltä kantilta, että moni autovalmistaja antaa akustoilleen varsin pitkiä, luokkaa 8 vuoden takuita - jopa ilman km-rajaa. Tässä ei tietenkään olisi mitään järkeä, jos ne sippaisivat parin vuoden välien.
Toinen olennainen seikka ymmärtää on se, että sähköauton akusto koostuu useista moduleista. Jotain kolaria yms lukuunottamatta se koko laitos ei mene kerralla tilttiin, vaan moduuli kerrallaan. Esim Teslan moduleita saa netistä noin 500 eurolla.
@Lukija31722 kirjoitti:
Itseäni sähköautossa edelleen mietityttää akun kesto? Mitä, jos akku on kaput 15 v. autosta?
Oletko ajatellut, mitä tapahtuu, jos 15.000 € akun sijasta autosta hajoaakin 18.500 € turbodiesel?
Moottoririkot on kuitenkin kohtuullisen harvinaisia tapahtumia, mutta esim. joka ikisestä kännykästäni akku on hajonnut 2-5 vuotiaana <tässä kohtaa on hyvä lopettaa lukeminen>
Kännykän akkua ei pidäkään verrata sähköautojen akustoihin, aivan eri asioita. Yksityiskohtia on käsitelty jo useita kertoja tälläkin foorumilla ja Googlella löytää lisää.
Voit miettiä asiaa myös siltä kantilta, että moni autovalmistaja antaa akustoilleen varsin pitkiä, luokkaa 8 vuoden takuita - jopa ilman km-rajaa. Tässä ei tietenkään olisi mitään järkeä, jos ne sippaisivat parin vuoden välien.
Toinen olennainen seikka ymmärtää on se, että sähköauton akusto koostuu useista moduleista. Jotain kolaria yms lukuunottamatta se koko laitos ei mene kerralla tilttiin, vaan moduuli kerrallaan. Esim Teslan moduleita saa netistä noin 500 eurolla.
En oletakaan, että sähköauton akut olisivat loppu samassa iässä, kuin kännyköiden (kuten voit lukea ylempää). Jos oletamme niiden kestoiän olevan 15-20 v. se tarkoittaa kuitenkin sitä, että sähköauton käyttöikä jää perinteisiä autoja alhaisemmaksi ja samalla myös arvo alenee keskimääräistä käyttövuotta kohden prosentuaalisestikin- saati euromääräisesti enemän. Kaikille omistamilleni akuille yhteistä on ollut se, että niiden käyttöikä loppuu X-ajan kuluttua, pahimmillaan jopa niin, että Li-Ion akku turpoaa hajotessaan tuplakokoiseksi.
@Lukija31722 kirjoitti:
Jos oletamme niiden kestoiän olevan 15-20 v.
Keski-Euroopassa keskimääräinen romutusikä on noin 13-14 vuotta, Suomessa se on 20,4 vuotta. Yhdysvaltalaiset myös pitävät uutena hankkimiaan autoja hieman pidempään kuin suomalaiset.
Eräs näkökulma keskusteluun. Jos yksi ihminen riistää toisen hengen tahallisesti tai välinpitämättömyyttään, häkki heilahtaa. Jos 7,8 miljardia ihmistä yhteistuumin tappaa 10 000 ihmistä päivässä polttamalla fossiilisia polttoaineita, keskustellaan lähinnä siitä, onko bensapumpulla ikävää seisoa kylmässä tuulessa tai miten hankalaa on etsiä toimivaa pikalatauspistettä.
Olisiko se vaikuttavampaa, jos nuo ihmiset tapettaisiin vaikkapa 30-40 -lukujen saksalaiseen tapaan? Suurvallat jälleen tsemppaisivat ja laittaisivat pisteen hommalle?
Kuinkahan monta ihmistä kuolee nälkään ja viluun jos fossiilisia polttoaineita ei käytetä
Vastakkainasettelu saa kaiken aikaa uusia muotoja. Osalla on selvästi vihamielisiä ajatuksia, pelkästään siitä syystä että käyttövoiman voi valita vapaasti. Väärinymmärtäminen ja vastakkainasettelu on niin muodikasta että jotkut täyttävät sillä päivänsä jotkut jopa yönsä.
Väärin tulkittu. En välitä ihmiskunnasta. Pidän sitä lähinnä tuholaislajina. Mutta kun keskustellaan polttoaineiden eduista ja haitoista, onhan ihmisuhritkin eittämättä yksi haitta, jonka voisi välillä muistaa.
Dieselit saavutivat taas uuden pohjan. Laskussa ovat myös bensa- ja kaasu. Nousua sähkö- ja hybridiautoissa.
https://www.aut.fi/tilastot/ensirekisteroinnit/ensirekisteroinnit_kayttovoimittain/henkiloautojen_kayttovoimatilastot
Nyt näyttää tämä keskustelu hiipuvan, kun kukaan ei ole kommentoinut yli 2:een kuukauteen. Koetan laittaa bensaa liekkeihin, vai olisikö öljyä laineille
Polttikset on tulosssa tiensä päähän, vahvin todiste siitä on useiden autovalmistajien viimeaikaiset ilmoitukset suurista satsauksista sähköautoihin ja ilmoitukset pottomoottoriautojen valmistuksen lopettamisesta. Jopa GM on ilmoittanut luopuvansa vuoteen 2035 polttomoottorikäyttöisten henkilö- ja pakettiautojen valmistuksesta. https://www.washingtonpost.com/climate-environment/2021/01/28/general-motors-electric/
Polttomoottoreiden valmistus hiipuu 2030-luvulla. Toki erikoiskäyttöön niitä vielä tehdään. Niiden tekniikkaa ei vermaankaan enää merkittävästi kehitetä, koska talodellista kannustinta ei ole. Ja nehän on jo aikalailla huippuunsa kehitettyjä noin 150 vuoden aikana. Potentiaalia parantaa ei siis paljoa ole. Autotehtaat laittaa kaikki panokset sähköautoihin ja uuteen teknologiaan (mm. vety), tämä viimeistään sinetöi polttiksen kuoleman. (Vetytalous on vielä kysymysmerkki, vie vielä aikaa ennekuin se on relevantti vaihtoehto. ) Biopolttoaineet, maakasu ym. ovat vain siirtymäkauden ratkaisuja. Raskas liikenne säilyy pisimpään polttiksilla, kunnes jokin muu teknologia (ehkä vety) korvaa dieselit sielläkin. Sotilasajoneuvot ja maatalous käyttänee dieseliä vielä pitkään. Maatalous ehkä enenevästi biokaasua, jota se itse voi tuottaa.
Parempi (energiatehokkaampi, halvempi, ympäristöystävällisempi) teknologia aina voittaa. Analogiana voisi olla vaikka lentokoneiden kehitys mäntämoottoreista suihkukauteen 60-70 vuotta sitten. - No onhan niitä mäntämottorikäyttöisiä pienkoneita vieläkin, mutta nekin luultaasti korvaituu sähköllä seuraavan 20-30 vuoden aikana. Suihkumoottorit jää jäljelle, luultavasti niihin meneekin siten lähes kaikki biopolttoaine jota maailmalla tuotetaan. Ellei tule jotakin uutta teknologiaa pitkien matkojen lentämiseen.
Näin se menee, vaikka onhan se aidosti sääli kun hieno moottorien ärjyntä ja nostalginen bensankatku häipyy historiaan ja vanhojen äijien muisteloihin...
Voin kuvitella että harrasteautot, museoautot sekä vastaavat lisääntyvät ja hieman lievittävät henkistä tuskaa.
Minun mielestäni ei kannata käyttää energiaansa härkäpäiseen vastustamiseen, vaan kannattaa miettiä sitä milloin itselle on sopiva hetki hyptä kehitykseen mukaan. Toki museoautoharrastajiakin tarvitaan, mutta se ei ole valtavirtaa.
Yksi suuri kysymys on kustannukset, eli onko varaa hypätä mukaan kehitykseen ostamalla ihan uuden auton, vai ostaako mieluummin ruotsalaisen vähän käytetyn auton, vaiko suomalaisen paljon käytetyn auton.
Pari kertaa olen ottanut ison autolainan, mutta kolmatta monen vuoden lainaa en haluaisi enää ottaa.
Autokanta uudistuu omalla painollaan kahden kolmen kynnenvuodenaikana, kansavälisen lainsäädännön ja tuotannon mukaan.
Mielestäni kaiken merkittävin syy sille ettei uutta autoa kannata ostaa, on sen erittäin nopea arvonaleneminen. Hinta syöksyy alaspäin ensimmäisen ja toisen vuoden aikana rutkasti, eikä mittarissa ole vielä kuin rapiat 60-70 000 kilometriä. Juuri nuo ovat ne kalleimmat kilometrit. Käytettyjen autojen markkinoilla on paljon valinnanvaraa, jos on hieman aikaa odotella ja katsella mitä on tarjolla.
Pitää likimain paikkansa, kun vaihdan tehdas uuteen autoon 2-3 vuoden välein.
Tämä on juuri se mitä itse kunkin kannnattaa pohtia; milloin minun kannatta mennä mukaan uuteeen tekologiaan? Yleensä edelläkävijät (jotka ovat tähänmennessä jo ostaneet sähköauton) maksavat ylihintaa. Sähköautoissa on näihin päiviin asti käytetty ns. kermankuorintahinnoittelua, koska tuotantokapasiteettikin on vielä pieni. (Ei ole järkeä myydä pientä määrää halvalla). Vähitellen uuden teknologian hinnat saadaan massatuotannolla painettua alas, erityisesti tämä koskee akkkujen valmistusta. Nyt jo kuitenkin ennustetaan, että muutaman vuoden päästä sähköautojen tuotantokustannus on saatu painettua polttista halvemmaksi. Luulen, että silloin valtaosa autoilijoista ostaa sähköautoja (>50%). Varovaisimmat ja ehkä vähävaraisemmat alkaa ostaa käytettyjä sähköautoja, kunhan niiden tarjonta kasvaaja hinnat on kohtuullisia. 10 vuoden päästä alkaa olla vaikea löytää uutta polttisautoa, ja sen käyttö tulee luultavasti kalliiksi. 25-30 vuoden päästä alkaa suurin osa polttisautokannasta olla poistunut käytöstä.
Uskoin myös, että hybridit (PHEV) alkaa poistua markkinoilta tämän vuosikymmenen lopulla. Syynä on kallis ja monimutkainen tekniikka, ja se että täyssähköautojen toimintamatka alkaa olla riittävä melkein kaikille.
Jos omasta teknisestä edistyksellisyydestä ei löydy näyttöjä julkaisuluettelosta, silloin kaupasta ostetuilla muiden suunnittelemilla ja rakentamilla tuotteilla elvistely on periksiantamista.
Autokaupasta kannattaa ostaa joku omaan käyttöön sopiva auto. Niitä tehdään monenlaisia ja myös sähköisinä saa jo ihan toimivia. Valinnanvaraa on juuri nyt poikkeuksellisen paljon.
Joku saattaa tosin pohtia sitäkin, että vanha auto on muuttunut ikävän epäluotettavaksi tai mitoiltaan perheelle sopimattomaksi, joten perheen liikkumistarpeita varten on tarve hankkia perheen ja sen tavaroiden kuljettamiseen sopiva auto.
Tietenkin itsensä vahvasti brändännyt joutuu rannekelloa, paitaa tai kenkiäkin ostaessaan pohtimaan miten tarjolla olevan tuotteet ilmentävät omaa imagea ja silloin on ymmärrettävää, että valinta tehdään ensin tekniikoiden ja brändien välillä ja kengän sopivuus jalkaan ja mukavuus kävellessä ovat toisarvoisia.
Vai maksavatko he vain siitä, että saavat jotain ennen muita, heti kun heille tärkeä uusi ominaisuus tulee tarjolle? Jos uudella tuotteella on jokin selkeä konkreettinen etu vanhaan verrattuna, silloin riippuu käyttötilanteesta onko sen kalliimpi hinta ylihintaa vai perusteltu lisähinta paremmista käyttöominaisuuksista?
Totta. Kun kapa ei riitä suurelle kysynnälle, pidetään hinta satelliittipuheluiden tapaan sellaisella tasolla, jolla käyttäjämäärää pystytään palvelemaan.
Lisäksi valmistajien marginaalit alenevat kilpailun kovetessa. Sähköautoissa on tosiaan nähtävissä lupaava kehityskulku kohti selkeää hintaetua (toisin kuin aurinkopanelien koon rajoittaman bittivirran satelliitissa).
Turvallisuudesta, taloudellisuudesta, ympäristöystävällisyydestä jne. puhutaan paljon ja ne ovat hyviä argumentteja keskimääräiselle vaimolle auton ostoa perusteltaessa. Mutta oikeasti valintatilanne on juuri tuo minkä sanot. Sähkäri kelpaa heti kun hinta alkaa kiusata polttiskauppaa tosissaan, eikä siihen mene enää kauan.
Niin myös omalla rahallaan kalleimmalla rahoituskululla ostavat.
Tähän ei tarvita mitään muutosta, koska kyse on alan jatkumosta jossa 30-vuotta vanhat autot ovat aina olleet harvinaisuus.
Pidän itsekin plugaria keinotekoisena välivaiheena, etenkin kun niitä tehdään minun visioihini nähden pääosin väärin päin ison mäntämoottorin patteriavustimina eikä sähköautoina, joissa papattaa tarvittaessa pieni muutaman kymmenen kilowatin range extender.
Voin silti nähdä itseni vielä joskus plugarin ostossa, mikäli niistä tulee suuren yleisön mielessä kerralla vanhanaikaisia. Meidän pihan tekniikan museoon mahtuu vielä yksi erilainenkin vanhanaikainen auto.
Itseäni sähköautossa edelleen mietityttää akun kesto? Mitä, jos akku on kaput 15 v. autosta? Silloin auton käyttöikäkin on luultavasti loppu - puolessavälissä hyvästä, asiallisesti pidetystä ja ei kolarissa tuhoutuneesta perinteisestä autosta Suomenmaalla.
Perheelläni, useamman auton omistajana, vanhimmatkin kaksi vm. -99, ja -06 ovat vielä niin käyttökelpoisia autoja, että ei todellakaan ole aikomusta laittaa niitä pois. (Kumpikin ruosteettomia ja varsinkaan tuossa uudemmassa ei ole edes ollut vikoja, kerran tapahtunutta akun pettämistä lukuunottamatta.) Olisivatko ne sähköautoina olleet jo romurautaa?
Aikatauluihin en ota kantaa, mutta "omissa visioissani" näen kyllä PHEVien olevan läsnä vielä tovin johtuen tulevista euro7 päästönormeista. Pelkillä polttomoottoreilla olevat ajoneuvot tulevat katoamaan pikku hiljaa koska euro7 normin saavuttaminen ilman sähköavustusta vaatii kallista ja monimutkaista tekniikkaa nykyistäkin enemmän (vaikka toki PHEV itsessään on suhteellisen monimutkainen verrattuna pelkkään polttomoottoriin), mutta varustamalla auto lataushybridivoimalinjalla, voidaan nuo euro7 normit saavuttaa jo nykyisillä polttomoottorisukupolvilla.
Vaikka täyssähköjen range tuleekin kasvamaan nopeasti ja todennäköisesti riittääkin melkein kaikille jo hyvinkin pian, niin täytyy muistaa myös latausverkoston laajenemisen haasteet - mitä nopeammin kattava latausverkosto on saatavilla, sitä nopeammin PHEVitkin katoavat kokonaiskuvasta.
Oletko ajatellut, mitä tapahtuu, jos 15.000 € akun sijasta autosta hajoaakin 18.500 € turbodiesel?
Mielestäni tämä ei ole teknologiakysymys, vaan tuotteiden elinkaarikysymys. Ostaessani nyt 9-vuotiasta autoani yli 7 vuotta sitten toissavuoden mallina tilanteeni oli tosiaan se, että Vehon hinta koneen täystuholle olisi ollut 18.500 €. Sen lisäksi kiven kilahtaessa tietokoneohjatun ILS-valaisimen lasiin ei tuhat euroa olisi riittänyt. Tämä on aina uuden automallin riski ennen kuin vaihtomoottoreita alkaa saada Tammerdieseliltä ja valaisimia ja muita osia hyvin varustetuilta saksalaisilta hajottamoilta kohtuuhintaan.
Ei akuissa ole käsittääkseni mitään teknistä syytä miksi moduleina korjattavaksi rakennetuille akuille ei voisi muodostua jälkimarkkinaa vioittuneiden kennojen vaihtamiseksi. Riski ei siis ole tekniikassa, vaan siinä, että uuden automallin ostaja on sidottu valmistajan varaosahintoihin kun muita ei ole vielä saatavissa. Polttiksilla tämä muuttuu hyvin nopeasti uuden korimallin tullessa liikenteeseen. Sähkäreiden akun osalta näin ei ole vielä tapahtunut, mutta onko perusteltua syytä olettaa että niin ei tapahtuisi tänään käyttöön otettavan uuden sähköauton elinkaaren aikana?
Mielestäni huonoin arpa ei ole se vanhan halvan käytetyn rikkoutuminen, vaan juuri takuun ulkopuolella olevan kalliin uudehkon käytetyn tekninen haaveri? Tälle kalliille riskille altistuu varsin herkästi ostamalla uudehkon polttiksenkin.
Aika harva muuten lähtee nykyään enää itse vaihtamaan sitä 15-vuotiaan polttiksenkaan moottoria itse. 1980-luvun 200D:n nokalle saattoi nostaa minkä tahansa OM6xx sarjan etukammiokoneen sattui löytämään, mutta se aika meni jo. Se kilahtanut 15-vuotias moottorikin on vuosimallia 2006, eli joko tietokoneohjatulla bensaruiskulla ja ahdolla tai common-rail turbodiesel VNT-ahtimella ja hiukkassuotimella. Ei sinne nokalle voi nostaa mitä tahansa möykkyä, vaan hardiksen pitää olla yhteensopiva auton väylälle jo asennetun moottorin ohjaussoftan kanssa. Niitäkin löytyy kun osaa etsiä oikeasta paikasta, mutta aikanaan kolmen heinäseipään ja taljan varassa C-Kadetin moottoreita vaihtaneiden menetelmät eivät enää riitä polttiksenkaan vaihtoon.
Katsomme asiaa eri näkökulmasta, joten en väitä vastaan koska sinunkin kantasi on oikea. Suunnilleen noin se varmaan meneekin, jos tarkoitus on pärjätä yhdellä autolla.
Minä en edes yritä tulla toimeen yhdellä autolla ja kun oletusarvoisesti nyt ainakin tämän vuosikymmenen on käytettävissä vähintään yksi turbodiesel (ja tietenkin 740 GLE), ei minun sähkärini tarvitsekaan tehdä ihmeitä. Jos sillä pääsee kotoa mökille 150 km myös pakkasella ja pimeässä, en minä ainakaan muita latauspisteitä kaipaakaan, koska pidemmät ajot voi mennä nokilekalla. Samasta syystä tonnin halkokärry vetokuulassa on täysin akateeminen argumentti, koska halkoja ajetaan kerralla niin paljon, ettei se kärräys toistu edes joka kesä. Jos saan sähkäriin pyörätelineen kiinni vetokuulaan, kaiken muun voin vetää polttomoottorilla silloin kun tarvetta ilmenee.
Tuollainen pari olisi siinä mielessä erittäin hyvä, että nyt tulee hassuja ajoreissuja, kun vaikkapa mökiltä on mäkeen alle 10 km, jota ei kuitenkaan viitsi hiihtää laskettelusuksilla ja kotoa on hiihtoladulle pari kilometriä tietä pitkin ja kauppaan vähän enemmänkin. Sähkäri hoitaisi mitä mainioimmin tuollaiset pikku siirrot.
Moottoririkot on kuitenkin kohtuullisen harvinaisia tapahtumia, mutta esim. joka ikisestä kännykästäni akku on hajonnut 2-5 vuotiaana ja tästä 3,5 vuotiaasta, millä kirjoitan, se on aika paljon heikentynyt. Ainakaan puhelimessa akun pettäminen ei ole kiinni huonosta arpaonnesta. Entäpä autossa? Itselle ei ole sattunut moottoririkkoa koskaan kohdalle. Siinäkin 1,3 litraisessa tuhansia kertoja punarajalle vingutetussa -80 luvun autossa, jonka myin aikoinaan 392000 km ajettuna, moottori kesti aina.
Pätee varmasti älypuhelimiin, itsellä oli aikanaan työnantajan tarjoama Nokia-puhelin (en muista mallinumeroa). Se oli käytössäni noin 6-vuotta, ja silloinkin akku oli varsin hyvässä vedossa, puhelin hajosi muuten. Tämän jälkeen on ollut itse ostettuja ja työsuhdekännyköitä jo monta, eikä niissä yhdessäkään akun hajoaminen ole ollut syynä käytön lopettamiseen.
Eipä niin, koska puhelimen uusi akku ei maksa tuhansia.
No jaa, vielä on liian aikaista sanoa onko totaalinen akkurikko yleisempi vai harvinaisempi kuin konerikko. Vaikka omat kokemukset ovatkin lähinnä anekdootteja, niin kyllä ainakin minulla siihen aikaan kun ajelin keskimääräistä vanhemmilla autoilla (parin tonnin hintaisia autoja, markoissa ja euroissa), oli milloin mitäkin öljyvuotoa ja muuta pientä. Taisi yksi jakohihnakin mennä (sitä ei tosin koskaan tutkittu edes niin pitkälle).
Uusissa autoissa minulla itselläni ei ole koskaan ollut mitään ongelmaa, mutta työn puolesta tiedän että erilaiset "moottorin merkkivalot" ja antipollution faultit ovat yleisiä. Eivät ne toki yleensä mitään konerikkoja indikoi tai välttämättä edes enteilee,mutta varsin polttomoottorisidonnaisia vikoja nekin. Se jää sitten nähtäväksi mitä sähköautoihin tulee tai ei tule.
Tähän voisi lisätä muitakin akkukokemuksia. Lyijyakut on kestäneet minulla 2-11 vuotta (tai enemmän sillä en tiedä kuinka vanhoja 2 käytössä olevaa akkua on). Robottiuohonleikkurin akut kestivät huimat 9 vuotta, vaikka tumma laite toimii välillä kamalassa paahteessa (laitteessa 2 samanlaista akkua, jotka ovat hinnaltaan noin 120,- kpl). Siinä tosin akun hiipuminen haittaa harvinaisen vähän sillä sekä lataus- että toiminta-ajat kutistuvat samaa tahtia ja vaihto tulee ajankohtaiseksi, kun suuri osa toiminta-ajasta on kulkua laturille ja pois siltä. Sähköauton akku olisi noin kuluneena ollut täysin kelvoton. Robotti-imurin akku sitten taas meni kahdessa vuodessa, jolloin koko laite unohtui kaappiin.
Ts. sähköautojen akkujen pitäisi kestää sellaisia aikoja ilman kapasiteetin suurta vähenemistä joihin ei olla totuttu missään muissa laitteissa, ollakseen millään tavalla kelvollisia. Valmistajat kyllä mitoittavat akut kestämään koko auton oletetun käyttöiän, mutta kun se auton käyttöikä on suomessa ollut perinteisesti tuplat valmistajan suunnitelmiin nähden (ellei käyttöikä sitten jostain odottamattomasta syystä katkea ennen aikojaan.)
Riippuu erittäin paljon siitä, mitä on ostamassa. Toissavuoden malli kohtuukilometreillä puolella uuden hinnasta on myös täysin arkirealismia.
En ole koskaan ostanut käytettyä autoa, myynyt olen aina vaihdonyhteydessä 2-3 kolmivuotiaan auton, ja niiden arvonalenema on jokseenkin keromassani toleranssissa.
Tarkoitin siis, että yhdessäkään akku ei ole ollut käyttökelvoton, puhelimesta luopuessani.
En epäile lainkaan, etteikö näin kävisi niissä autoissa, joilla sinä ajat, joten en ole tuota näkemystäsi missään vaiheessa haastanut. Lisään vain kokemuksesta, että valitusta autosta riippuen markkinahinta voi muodostua myös monella muullakin tavalla. Niiden joukkoon sisältyy myös täysin realistinen mahdollisuus ostaa toissavuoden mallinen takuuauto puolella uuden hinnasta.
Yksityisleasing olisi kätevämpi tapa vaihtaa uuteen 1-3 vuoden välein, täytyypi alkaa pyytämään tarjouksia, tulee kyllä kalliimmaksi kuin omanautonarvonalenema kaikkine kuluineen, vaikka huollot sisältyy leasing hintaan.
Kännykän akkua ei pidäkään verrata sähköautojen akustoihin, aivan eri asioita. Yksityiskohtia on käsitelty jo useita kertoja tälläkin foorumilla ja Googlella löytää lisää.
Voit miettiä asiaa myös siltä kantilta, että moni autovalmistaja antaa akustoilleen varsin pitkiä, luokkaa 8 vuoden takuita - jopa ilman km-rajaa. Tässä ei tietenkään olisi mitään järkeä, jos ne sippaisivat parin vuoden välien.
Toinen olennainen seikka ymmärtää on se, että sähköauton akusto koostuu useista moduleista. Jotain kolaria yms lukuunottamatta se koko laitos ei mene kerralla tilttiin, vaan moduuli kerrallaan. Esim Teslan moduleita saa netistä noin 500 eurolla.
En oletakaan, että sähköauton akut olisivat loppu samassa iässä, kuin kännyköiden (kuten voit lukea ylempää). Jos oletamme niiden kestoiän olevan 15-20 v. se tarkoittaa kuitenkin sitä, että sähköauton käyttöikä jää perinteisiä autoja alhaisemmaksi ja samalla myös arvo alenee keskimääräistä käyttövuotta kohden prosentuaalisestikin- saati euromääräisesti enemän. Kaikille omistamilleni akuille yhteistä on ollut se, että niiden käyttöikä loppuu X-ajan kuluttua, pahimmillaan jopa niin, että Li-Ion akku turpoaa hajotessaan tuplakokoiseksi.
Keski-Euroopassa keskimääräinen romutusikä on noin 13-14 vuotta, Suomessa se on 20,4 vuotta. Yhdysvaltalaiset myös pitävät uutena hankkimiaan autoja hieman pidempään kuin suomalaiset.